VÄLILLÄ TUNTUU, ETTÄ KUKAAN EI TIEDÄ, MITEN ISOISSA KUVIOISSA LIIKKUU

Transkriptio

1 VÄLILLÄ TUNTUU, ETTÄ KUKAAN EI TIEDÄ, MITEN ISOISSA KUVIOISSA LIIKKUU Taiteen käytön, hyvinvoinnin ja osallistamisen kehittämisohjelman loppuraportti Johanna Vuolasto, Arttu Haapalainen, Kirsi Lajunen, Pauliina Lapio, Heli Kauhanen, Jaakko Kemppainen, Esa Vienamo

2 SISÄLLYSLUETTELO Taiteen edistämiskeskus Kehittämisohjelman syntyminen 5 Kansainvälinen työ kehittämisen tukena 7 Tiedolla johtaminen 10 Rahoitus tiedolla johtamisen tukena 13 Yhteiskehittäminen 13 Alueellinen vaikuttaminen 16 Syntyneitä toimintamalleja 18 Taiteen ja kulttuurin saaminen osaksi suunnitelmallista HYTE-työtä 20 Oppimme taiteen saatavuudesta ja saavutettavuudesta 21 Taiteen hyvinvointivaikutuksista kulttuurihyvinvointiin 24 Kehittämisohjelmatyön arviointi 26 Opit ja oivallukset 39 Taiteen puhuttava ensisijaisesti taiteen kieltä 39 Oivalluksia toiminnan syntymisen esteistä 39 Oppeja taidetoiminnan arvioinnista 41 Työskentelystä kehittämisohjelmassa 42 Läänintaiteilijan menetelmänä osallistaminen 42 Vastuu painaa ja uuvuttaa 42 Tarkastelussa pelitaiteen mahdollisuudet hyvinvoinnin edistämisessä 44 Mandaatti ja arvovalta 44 Lopuksi 48 Liite 1: luettelo läänintaiteilijoista, projektityöntekijöistä ja virkamiehistä kehittämisohjelmassa - 49 Liite 2: Toimintasuunnitelmat - 52 Liite 3: Koonti puheenvuoroista, artikkeleista, blogeista, messuista ja työllistetyistä taiteilijoista

3 KEHITTÄMISOHJELMAN SYNTYMINEN Välillä tuntuu, että kukaan ei tiedä, miten isoissa kuvioissa liikkuu Pauliina Lapio Les Baux de Provence Viisi vuotta, 12 läänintaiteilijaa, 3,6 miljoonaa euroa avustuksia, yli 200 työllistynyttä taiteilijaa, yli euroa soten omarahoitusta, 15 mukana olevaa maakuntaa, ministerien suositukset taiteen käytölle sotessa, vaikuttamista lakiin, indikaattoreihin, kirjauksiin ja budjettiriveihin. Kymmenittäin selvityksiä, yhteistyötahoja ja yllättäviäkin tuloksia. Sitaatti Vuolaston puheenvuorosta kehittämisohjelman loppuseminaarissa Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia (TAIKU) -ohjelma valmisteltiin osana terveyden edistämisen politiikkaohjelmaa vuosina Selvitystyön laati VTT Hanna-Liisa Liikanen yhteistyössä laajan asiantuntijaryhmän kanssa, jossa myös Taiteen edistämiskeskus (ent. Taiteen keskustoimikunta) oli mukana. Ohjelmassa laadittiin 18 toimenpide-ehdotusta ja jaettiin vastuut niiden toteuttamiseksi. Tavoitteena oli hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kulttuurin ja taiteen keinoin sekä osallisuuden lisääminen yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasoilla. Ohjelman painopistealueet olivat 1) kulttuuri osallisuuden, yhteisöllisyyden, arjen toimintojen ja ympäristöjen edistäjänä, 2) taide ja kulttuuri osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja 3) työhyvinvoinnin tukeminen taiteen ja kulttuurin keinoin. OKM ja Taiteen edistämiskeskus ovat jakaneet avustuksia kulttuurin hyvinvointitoimintaa edistäviin hankkeisiin näiden painopistealueiden mukaisesti vuodesta 2009 (TKT/Taike vuodesta 2012). TAIKU-ohjelmakauden aikana Taikessa oli muutamia projekteja, jotka liittyivät teemaan. Sittemmin Taikeen THL:stä siirtynyt Kirsi Lajunen koordinoi TAIKU-ohjelman loppuseminaarit yhdessä Taiken kanssa. Taiku-toimintaohjelman myötä tietoisuus taiteen mahdollisuuksista ja vaikutuksista oli levinnyt, mutta toiminta oli vielä kovin pistemäistä ja lähes täysin riippuvaista saatavista avustuksista. Vuonna 2014 Anna-Mari Rosenlöf toteutti Taikelle selvityksen ikäihmisten kulttuuripalveluista Rakenteita ratkomassa. Tulokset koottiin julkaisuun, joka käsitteli taiteilijoiden työn rahoitus- ja toimintamallien juurtumista vanhuspalveluissa. Osana hanketta Taiteen edistämiskeskus järjesti laajan yhteistyöverkoston kanssa Turussa seminaarin Mikä on kulttuurihyvinvoinnin tulevaisuus? Taiken kehittämisohjelmakauden aikana osana kärkihanketta rahoitettiin Rosenlöfin mallin kaltaista kulttuurisen vanhustyön verkoston (AILI) toiminnan syntymistä. AILI-verkoston toiminta jatkuu edelleen. Patrik Ikäläinen puolestaan toimi tuottaja-läänintaiteilijana, jonka vastuulla oli taiteen hyvinvointivaikutuksiin liittyvän työn edistäminen. Vuonna 2014 Kymenlaakson ammattikorkeakoulu julkaisi hänen SROI-analyysinsä Olen tullut vähän rohkeammaksi, Talous ja sosiaalinen pääoma Kotkan nuorisoteatterissa. Tutkimus oli ensimmäinen taiteen talousvaikutuksia SROI-analyysillä tarkastellut selvitys Suomessa ja lopputulokseksi saatiin, että nuorisoteatteriin sijoitettu euro tuloutuu takaisin 1,46 -kertaisena. Ikäläinen on jatkanut SROI-kouluttajana ja sosiaalisten vaikutuksien puolestapuhujana. Merkittävää pioneerityötä taiteen hyvinvointivaikutuksien edistämiseksi tekivät myös läänintaiteilijat Anniina Aunola, Anna Jussilainen ja Hanna Korhonen sekä Miia Hyvönen. Heidän toimestaan rakentuivat mm. Taiteilijan venttiili: taiteilijoiden työhyvinvointiklinikat, joita järjestettiin Työterveyslaitoksen kanssa yhteistyössä eripuolilla Suomea. Klinikka suunnattiin alueella työskenteleville ammattitaiteilijoille. Tilaisuuksista rakentui konsepti taiteilijoiden vertais- ja yksilökeskustelujen kautta käsitellä omaan ammattiin liittyviä haasteita ja hahmottaa työkaluja oman työn ja työssä jaksamisen tueksi. 4 5

4 Ensimmäinen kokoontuminen, Arttu Haapalainen, Pauliina Lapio, Miia Hyvönen, Arja Laitinen, Anniina Aunola Näiden toimintojen perustalle käynnistettiin Taiteen käytön, hyvinvoinnin ja osallistamisen kehittämisohjelma Johanna Vuolaston johdolla vuonna. Kehittämisohjelmiin sijoittuvissa projekteissa toimenpiteitä suuntasivat neljä Taiken ja OKM:n välisen tulossopimuksen painopistettä, jotka ovat: 1) taiteilijan toimeentulo- ja työskentelyedellytysten kehittäminen, 2) kansainvälistymisen edistäminen kulttuurivaihdon ja -viennin keinoin, 3) taiteen moninaisuuden ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistäminen sekä 4) taiteen ja kulttuurin perusoikeuksien sekä saatavuuden ja saavutettavuuden edistäminen. Työ oli alusta asti valtakunnallista ja kansainvälistä. Anniina Aunolan (Kuopio), Anna Jussilaisen () ja Hanna Korhosen (Vaasa) lisäksi käynnistyviin projekteihin palkattiin eri puolille Suomea porrastetusti läänintaiteilijat Arttu Haapalainen (), Pauliina Lapio (), Kirsi Lajunen (Kouvola), Matti Selin (Rovaniemi) ja Merja Pennanen (Joensuu). Lisäksi kehittämisohjelmassa töitä tekivät läänintaiteilijat ja projektityöntekijät Miia Hyvönen (Turku), Patrik Ikäläinen (Kouvola), Minna Kaattari () ja Merja Briñon (Rovaniemi). Taiken kehittämisohjelma perustui toimintaa tukevaan projektisalkkuun. Tässä kehittämisohjelmassa projektilähtöinen työ keskittyi levittämään ja synnyttämään toimintamalleja ja tavoittamaan uusia asiakkuuksia soten parista. Lisäksi kaikki teimme töitä taiteen hyvinvointivaikutuksien tiedolla johtamisessa ja asenneilmapiirin muokkaamisessa. Tässä raportissa on hyödynnetty kehittämisohjelman omia ohjelma- ja projektisuunnitelmia ja läänintaiteilijoiden loppuraportteja. Alkuperäiset materiaalit, samoin kuin tiedot yksittäisistä projekteista ja läänintaiteilijoista on arkistoitu Taiken eduuniin ja Kouvolan toimipisteen arkistoon. Projektitoiminta koostui kolmesta kokonaisuudesta: 1) Tarpeen synnyttäminen 2) Taiteen vaikutuksista kertominen 3) Toimintakulttuurin kehittyminen Päädyimme toimimaan rakenteellisella ylätasolla, etenkin kun Sipilän kärkihanke käynnistyi -. Olimme mukana vaikuttamassa maakunta- ja soteuudistuksen niihin tasoihin ja asiakirjoihin, joihin piti saada kirjauksia, muutoksia ja lisäyksiä mm. terveyttä edistävän liikunnan vastinpariksi. Toiminnassa keskeistä oli tarpeen synnyttäminen. Se tapahtui kertomalla taiteen vaikutuksista ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen. Lisäksi kehitimme toimintakulttuuria ja käytännön taidetoimintaan menetelmiä eri sote-laitoksissa. Kehittämisohjelmaan liittyvien projektien toteuttamisessa tavoitteena oli pyrkimys pysyvään vaikuttamiseen ja jatkuvuuteen. Kehittämisohjelman avulla oli määrä luoda taiteen hyvinvointia tukevalle toiminnalle laaja ja vakiintunut rahoituspohja sekä muuttaa nykyisiä toiminnan rakenteita ja asenteita. Päämääränä oli parantaa taiteilijoiden työskentelymahdollisuuksia sotessa. Lisäksi haluttiin varmistaa ihmisten kulttuuristen oikeuksien toteutuminen riippumatta siitä missä ja millaisessa kunnossa hän on. KANSAINVÄLINEN TYÖ KEHITTÄMISEN TUKENA Kehittämisohjelman alkaessa useammalla läänintaiteilijalla oli aktiiviset kontaktit kansainväliselle Arts & health and well-being -kentälle ja pääsimme myös tiiminä nopeasti hahmottamaan mitä maailmalla jo tapahtuu. Samoja keskusteluja käytiin esimerkiksi Briteissä kuin Suomessakin: olenko vähemmän taiteilija jos teen työtä sosiaalisissa projekteissa? Kehittämisohjelman myötä koimme usein, että olemme todella aikaamme edellä Suomessa kun puhutaan taiteen hyvinvointivaikutuksista poliittisen ohjauksen tasolla You are really ahead us, really! Opimme, että Suomen ministeriöiden välistä yhteistyötä hämmästeltiin ja siitä haluttiin tietää enemmän. Myös valtion panostus Taiteen edistämiskeskuksen kautta kehittämistyönä sai kiitosta. Läänintaiteilijoiden rooli menetelmien ja tiedon jalkauttajana nähtiin vaikuttavaksi tavaksi juurruttaa toimintaa. Meillä oli siis käytännön työ ja toimintaeurot, mutta tarvitsimme uskoa ja malleja työnteon tueksi. Ratkaiseva tuki työllemme muodostui vuonna tehdystä Manchesterin matkasta. Siellä saimme vahvistusta asioihin, jotka jo tiesimme, mutta joista Suomessa oltiin vielä varovaisuussyistä vaiettu: Taiteella on paikka lääketieteen tukena, taidelaitoksilla rooli terveydenhuollon tukena, taiteella rooli sairaanhoidon tukena ja taiteen vaikutuksia voidaan mitata. Taidelaitosten osuus hyvinvoinnin edistämisessä nähtiin Manchesterissä keskeisessä roolissa. Vierailimme esimerkiksi Whitworth Galleryssä, missä museon mahdollisuudet sairaalakompleksin yhteydessä oli otettu huomioon innovatiivisella tavalla. Sillä aikaa kun potilas tai sairastuneen lapsen vanhemmat odottavat tuloksia, tai ylipäänsä joutuvat odottamaan jotakin, museoon saattoi pistäytyä rauhoittumaan. Museon puutarha, puisto, näyttelyt ja kahvio oli rakennettu tilaksi, jossa kulkeminen tuntuu miellyttävältä. Tuskallisen ja tunteikkaan odottelun aikana katseen voi kohdistaa taiteeseen ja luontoon, joihin voi projisoida tunteitaan saaden samalla ajan kulumaan. Museotoiminnan ajatusmalli on käännetty niin, että ei enää ajatella että onpa näitä kohderyhmiä vaikea tavoittaa vaan niin, että onpa meidät museona vaikea tavoittaa, miten voimme muuttaa sitä? Uuden ryhmän tavoittamiseen kuului se, että yleisötyön vastuuhenkilö integroituu mahdollisuuksien mukaan vuoden ajan kerran viikossa siihen yhteisöön, jota tavoitellaan; esim. palvelukeskuksiin aamukahville. Kiehtova innovaatio oli kun ymmärrettiin, että vanhemmat miehet puuttuvat lähes kokonaan museon kävijöistä. Miehet paikannettiin lähipubiin ja niinpä yleisötyöntekijä-runoilija palkattiin kerran viikossa pubiin lukemaan ja kirjoittamaan runoja tuopin äärelle. Tuloksena tavoitettiin joukko vanhoja miehiä ja laadittiin heille mieluista toimintaa taidemuseoon. Central Manchester Univesity Hospitals antoi ymmärrystä sille, millaisia asioita tulisi ottaa huomioon kun puhutaan taiteesta sairaalassa. Vain monialaisella yhteistyöllä voidaan saada vaikuttavuutta aikaiseksi. Sairaalassa taidesuunnitelma tehdään hoitavan henkilökunnan, psykoterapeuttien, potilaiden ja taiteilijan välisenä yhteistyönä. 6 7

5 8 9

6 Tällöin pystytään ottamaan huomioon prosessien sujuvuudelle asetetut tavoitteet, potilaan hyvinvointi ja toimenpiteiden sujuvuus. Taide toimii hoitotyön tukena. Manchester oli lähtölaukaus kehittämisohjelman kansainväliselle työlle. Sen lisäksi tiimimme jäsenet ovat olleet asiantuntijoina eri puolilla Eurooppaa ja Venäjää luennoimassa, moderoimassa ja osallistumassa seminaareihin ja tapahtumiin. Osa tapahtumista ei ollut ihan suoraan taide ja hyvinvointialaa, vaan mukaan mahtui teemoja johtamisesta kansainväliseen taiteilijavaihtoon, hyötypeleihin ja outsider -taiteen mahdollisuuksiin. Tiedolla johtamisen nopeuttaminen Opimme Britanniassa, että hyvän innovaation sisään ajaminen kestää keskimäärin 17 vuotta. Taiteen mukaan ottaminen soten prosesseihin on tällainen innovaatio. Prosessia voi kuitenkin nopeuttaa muutamilla keinoilla: Keksi tarina, miten taiteeseen ja kulttuuriin investoiminen on parempi keino kuin sairauksien hallintaan sijoittaminen? Kerro tämä tarina joka ikisessä mediassa määrittele miten taide vaikuttaa, tulokset esiin ja arvokeskustelua (yhteiset arvot taiteella ja terveydenhuollolla) SosteTalk, NoonKollektiivi Huomioita, miksi Suomi on kansainvälisessä toiminnassa eturintamassa? Valtion hallinnon tasolla taiteen hyvinvointivaiktuksien edistäminen nähtiin tärkeäksi ja toimeksianto valui Taikelle OKM:stä sekä valtionavustuksien jakamisena että kehittämistehtävänä. Valtion mandaatti asian edistämisessä keskeinen. Meillä on jo eri ministeriöiden välistä yhteistyötä Suomessa, olemme hyviä esimerkkejä maailmalle Tutkimuspuoli on aktiivisesti mukana (ArtsEqual, Taikusydämen tutkijaverkosto) Meillä on hyvä koulutus niin taiteilijoille kuin sote-ammattilaisillekin Taiteen välittäjät (läänintaiteilijat) työskentelevät jo soten ja taidemaailman välissä Taiteen ja kulttuurin saavutettavuus on fasilitoitu hyvin Sote puhuu humanismia, käytä sitä kieltä. Jaa tulokset paremmin, näytä taiteelliset, sosiaaliset ja taloudelliset arvot. Tämä on taso, joka lopulta kiinnostaa valtiota. TIEDOLLA JOHTAMINEN Kehittämisohjelmassa työskentelevän tiimin ymmärrys kasvoi matkan varrella. Juha Sipilän hallituksen yksi kärkihankkeista oli taiteen prosenttiperiaatteen laajentaminen sote-sektorille. Ydinkysymyksenä oli rahoitus- ja toimintamallien selvittäminen ja vakiinnuttaminen. Kärkihankkeen vaikutuksesta yhteistyö ja dialogi sote- sekä taide- ja kulttuuritoimijoiden välillä kasvoi ja vahvistui eri puolilla Suomea. Kärkihankkeesta ja rahoitetuista toimijoista ja heidän tuloksistaan voi lukea OKM:n loppuraportista ja Cuporen tekemästä arvioinnista. Osana kärkihankkeen toimeenpanoa päätettiin osallistua tapahtumiin, joissa sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ja päätöksentekijät jo entuudestaan käyvät. Tällaisiksi tunnistettiin esim. Lääkäripäivät, Sairaanhoitajapäivät, SOSTE-talk, SOSTE-risteily ym. Osallistuimme näihin tapahtumiin näyttävillä messuosastoilla, koulutuksilla ja interventioilla. Lisäksi ymmärsimme, että taide pitää tuoda esiin taiteena, taide ei alistu Manchester, Pauliinapussipää. Kuva: Matti Selin Johanna ja Kirsi Lääkäripäivillä

7 Pauliina ja Dawn. Kuva: Matti Selin sairaalalle sen enempää kuin kotien seinillekään. Käytimme aikaa ja rahaa siihen, miten taiteen vaikutuksista tulisi kertoa soteen ja päättäjille. Hyödynsimme olemassa olevia ja koko ajan lisääntyviä tutkimuksia ja tutkimuskoonteja, teimme kymmenisen info-videota, kirjoitimme lukuisia artikkeleita, blogeja ja mielipidekirjoituksia. Toimimme tiedonvälittäjinä ministeriön työryhmien ja kentän toimijoiden välillä. Avasimme yhteydet Suomen Lääkäriliittoon ja Duodecimiin sekä THL:n toimijoihin ja jalkauduimme messujen lisäksi HY- TE-kierrokselle ja erilaisiin koulutuspäiviin kertomaan taiteen hyvinvointivaikutuksista. Koska Taike ei tee omaa tutkimusta tukeuduimme monissa kohdissa Taideyliopiston ArtsEqual-hankkeeseen, jonka fokuksessa oli kulttuuristen perusoikeuksien vahvistaminen ja poliittisten suosituksien laatiminen. Hankkeessa olevat tutkijat ovat tehneet meta-analyysejä, interventiotutkimuksia ja kehittäneet malleja taidetoiminnalle yhteiskunnan eri sektoteilla. Rahoitus tiedolla johtamisen tukena Tiedolla johtamisen tueksi Taikesta käsin jaettiin kärkihankeavustuksia kolmen vuoden aikana yhteensä 1,6 milj. Kehittämisohjelman tiimin tehtäväksi tuli tukea hanketoimijoita onnistumaan taidetoiminnan juurruttamisessa soteen. Tarvitsimme eri tasoisia toimenpiteitä, joita aloimme hanketoimijoiden kanssa tunnistaa. Taiken kehittämisohjelman kannalta oivalsimme vuosi vuodelta enemmän sitä, mitä pitäisi tehdä ja rahoittaa, että toiminta juurtuisi. Ensimmäisessä haussa rahoitettiin konkreettista taidetoimintaa, joka pyrki pysyvään taide- tai kulttuuritoimintaan sote-sektorilla, esim. yhteistyömalleja kolmannen sektorin ja kuntien välillä. Näkökulmissa otettiin huomioon potilaan, henkilökunnan, työyhteisön, omaisten ja organisaation näkökulmat. Löydettiin uudenlaisia toimintatapoja ja ammattinimikkeitä, joihin haettiin ja vakinaistettiin taide- ja kulttuurialan ammattilaisia. Toisessa haussa rahoitettiin hankkeita, joiden avulla etsittiin vastauksia siihen, miten taide vaikuttaa osana soten toimintaa. Samalla etsittiin ratkaisuja taiteen kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseen ja muuttuvaan toimintaympäristöön. Keskeistä oli hankkeista saatava tieto erilaisista toimintamalleista ja pullonkauloista. Kolmannessa haussa rahoitettiin hankkeita, jotka varmistavat taiteen saavutettavuuden. Ymmärrettiin, että vakiintuminen tarvitsee tuekseen strategisen johtamisen ja kirjaamisen keskeisiin asiakirjoihin. Avustus suunnattiin maakunta- ja sote-uudistuksen valmisteluun sekä kulttuurin ja soten yhdyspintojen tunnistamiseen ja yhteiskehittämiseen. Kolmannella hakukierroksella sote-uudistus oli kiihkeässä vaiheessa ja ymmärrettiin, että meidän täytyy vaikuttaa sotemuutoksen rakenteisiin, jotta taide juurtuisi sinne eikä ainakaan muodostuisi esteitä. Yhteiskehittäminen Vaikuttavuuden kannalta eri sektoreiden yhteiset tavoitteet ja yhteinen kehittäminen voivat olla merkittäviä asioiden edistämisessä. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa sitä, että järjestetään jonkun teeman ympärille pyöreän pöydän palaveri, johon kutsutaan osallistujiksi ammattilaisia kaikilta teemaan liittyviltä toimialoilta. Oikeastaan yhteiskehittämiseksi tämä muuttuu vasta, kun kyseessä on pitkäjänteinen prosessi, johon osapuolet saadaan sitoutumaan. Menetelmää kehitettiin Pirkanmaalla onnistuneesti, ja oppeja hyödynnettiin kärkihankeavustusta saaneiden hanketoimijoiden kanssa. Taike kutsui hankerahoitusta saaneet toimijat useita kertoja yhteen. Tapaamisissa jaettiin tietoa toiminnan esteistä ja etsittiin niihin ratkaisuja. Lisäksi toimijat jakoivat keskenään hyviä toimintamalleja. Yhteiskehittämisestä hyötyivät eniten ne hankkeet, jotka suuntautuivat vaikuttamaan maakunta- ja sotevalmisteluun. Nämä hankkeet muodostivat sisällöllisesti yhtenäisen ryhmän, joille keskinäisen kielen ja käsitteiden muodostaminen oli helpompaa. Verkosto kattoi 15 maakuntaa ja tästä syystä hyvien toimintatapojen ja käytäntöjen leviäminen onnistui valtakunnallisesti. Maakuntaliittojen hankkeiden 12 13

8 Hanketoimijoiden yhteiskehittämistä. Patrik ja Kirsi. En tiedä menetelmän soveltamista. yhteiskehittämisessä jaettiin paljon tietoa kulttuurihyvinvoinnista ja toimintamalleista, laadittiin tiekartta kulttuurihyvinvoinnin järjestämiselle, mallinnettiin kulttuurihyvinvointitoimintaa järjestämisnäkökulmasta ja sparrattiin toisia kulttuurihyvinvointisuunnitelmien ja toimenpideohjelmien laatimisessa. Päämääränä oli sisällyttää kulttuurihyvinvointi keskeisiin toimintaa ohjaaviin asiakirjoihin. Hankkeessa huomioitiin toiminnan ja talouden suunnittelu ja mallinnettiin erilaisille kohderyhmille sopivia palveluita. Olimme hetkittäin niin vaikeiden asioiden äärellä, että oma osaamisemme ei vain yksinkertaisesti riittänyt. Meidän pitikin oppia hahmottamaan, että onko tieto jo mahdollisesti sillä, joka asiasta kysyy vai onko tieto hankittava jostakin muualta, esimerkiksi vastuuministeriöstä. Usein se, joka on löytänyt ongelman, on myös vähintään alitajuisesti alkanut etsiä ratkaisua siihen. Tässä kohdassa hyväksi menetelmäksi muodostui ei tietämisen -metodi. Monia ongelmia ratkaistiin yhteisöllisesti ja ratkaisuja hyödynnettiin kaikkialla Suomessa verkoston toimesta. Tämä metodi tai tarkemmin metodi sai alkunsa pakon sanelemana. Jouduin aika pian huomaamaan, että sen sijaan, että itse ehtisin tai pystyisin keksimään ratkaisuja joka asiaan, minun kannattaa osallistaa verkostojani ja joukkoistaa ideointia isommille, vireämmille ja useammille aivoille. Tämä tuotti minusta paljon tulosta. Metodi syntyi ja valmistui oikeastaan kertalaakista keväällä kun palaveerasin en kaupungin Kulttuurikasvatusyksikkö TAITEssa siitä, millaista yhteistyötä voisimme tehdä. Sanni Pöntinen kysyi minulta, millaista taiteellista yhteistyötä Taike ja TAITE voisivat tehdä hyvinvoinnin edistämiseksi. Minulle ei suoraan tullut mitään järkevää vastausta mieleen, joten vastasin En tiedä ja onneksi ymmärsin kuitenkin jatkaa lausettani... mutta meidän kannattaisi mielestäni kysyä asiaa taidekentältä. Siellä on hirveä määrä hyviä ideoita, jotka ansaitsivat tulla toteutetuksi. Tämä oli selvästi hyväksi koettu vastaus: loppupalaverin ajan 14 15

9 ideoimme ideakilpailua taidekentälle. Tästä syntyi sitten n. vuoden suunnittelun ja valmistelun tuloksena ideakilpailu, jossa taide- ja kulttuurikenttä haastettiin kehittämään toteuttamiskelpoisia ideoita siihen, miten taide ja voivat olla omalta osaltaan lievittämässä ikäihmisten yksinäisyyttä. Kilpailuun saapuneiden vastausten perusteella valittiin neljä toimintamallia toteutukseen, niistä kolmella on edelleen käsittääkseni jatkoa/vaikutusta en kaupungin toiminnassa. Tätä ei-tietämisen metodia käytin myöhemmin ihan tietoisestikin oikeastaan kaikessa mitä teen. Olen kysynyt kentältä ja verkostoiltani mahdollisimman paljon koko ajan apua, ajatuksia ja ideoita, niin ideoinnissa, suunnittelussa kuin toteutuksessakin. En vain voi itse tietää kaikesta kaikkea. Arttu Haapalainen Yhteiskehittämisen niksit: Riittävä / sopiva mandaatti tapaamisiin kutsuttaessa (kuten STM, OKM, hallituksen kärkihanke, sairaanhoitopiiri, maakuntaliitto, Taike) Prosessien oltava uskottavia: tarkoitus ja ennalta mietitty uskottava polku, siitä miten prosessi etenee Prosessien sisältö jätetty sopivan väljäksi, eli käsiteltäviä aiheita, ongelmia tai niiden ratkaisuja ei ollut rajattu etukäteen, vaan osallistujat saivat vaikuttaa niihin ratkaisevalla tavalla. Tämä aikaansai heissä sitoutumista prosessiin. Mikään ei ole niin voimakas asia maailmassa, kuin juuri meidän tässä ja nyt yhdessä keksimämme idea... josta me innostumme, ja jota lähdemme viemään eteenpäin. Tapaamiskertojen välillä oli tärkeää purkaa ja työstää materiaaleja eteenpäin, jotta seuraavalla kerralla ei jäädä tarpomaan samassa tilanteessa kuin edellisellä kerralla ALUEELLINEN VAIKUTTAMINEN Tärkein alueellisen toimijaverkoston vetäjä, tiedon koostaja ja jakaja on Taikusydän. Taikusydän-toiminta käynnistettiin osana Taiken kehittämisohjelman toimeenpanoa vuonna Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia toimintaohjelman (TAIKU) suosituksien mukaisesti. Alueverkostoja oli kehittämisohjelman lopussa 13 ja ne toimivat 15 maakunnan alueilla. Ilman alueellista vaikuttamistyötä olemme vain omassa kuplassamme. Siksi esim. läänintaiteilijoilla on koko ajan ollut omia alueellisia projekteja. Mahtavia esimerkkejä alueellisista vaikuttamistöistä ovat esimerkiksi Pirkanmaan kulttuurivoorumi (Pirkanmaan liitto, Pirkanmaan ELY-keskus ja Taike), KULTU-työryhmä (eräänlainen kulttuurihyvinvoinnin ohjausryhmä Pirkanmaalla), TEAviisarin kuntokoulut, Pirkanmaan alueellinen kulttuurihyvinvointisuunnitelma (ensimmäinen kulttuurihyvinvointisuunnitelma Suomessa, Taike & Pirkanmaan shp vetäjinä), Keski-Suomen hyvinvointisuunnitelmatyöryhmä, joka toisin kuin Pirkanmaalla, päättivät, ettei kannata tehdä erillistä suunnitelmaa, vaan tehdä suoraan käytäntöön menevä, Sairaanhoitopiirin ja maakuntaliiton strategioihin sulautuva suunnitelma. Teimme työtä eri kokoisten kuntien ja toimijoiden kanssa. Läänintaiteilijat jalkautuivat eri puolilla Suomea kertomaan taiteen käytön mahdollisuuksista erilaisissa haasteissa. Pienissä kunnissa korostui rohkeus kokeilla uusia toimintatapoja. Erään pikkukunnan tarina: Hei Kirsi Lajunen. Hyvinvointitalon avajaiset oli keskiviikkona. Tehtiin kellaritilaan galleria. Sitä teki työllistetty, joka on ollut ihan ammattitaiteilijana vuosia. Valot ja pinnat onnistui hienosti. Avajaisissa on Anna Hallsin hevosmaalauksia. Ja seuraavat ammattitaitelijat tulossa. Eli toimii hienosti! Ja päiväkoti saa taidekasvatusta. On vieressä. Tahvot

10 Jäi viisi huoneistoa, joihin saimme erilaista järjestötoimintaa, mm. MLL- perhekahvila, muistiluotsi, omaishoidon tuki jne. Lisäksi kansalaisopistotoimintaa. Ja tuotiin sitä kautta mm. värikylvyt kuntaamme ja RAPsanoitusten tekoa. Alakertaan jäi vielä grafiikan paja. Opisto osti laitteet meille. Ja yhdestä huoneesta tuli taiteilijaresidenssi. Siitä Annukka Ketola tekee nyt konseptia ja rahoitussuunnitelmaa. Taiteilija puuttuu vielä. Eli hieno pöhinä täällä pikkukunnassa! Ja rahaa löytyi sopivasti, kun lautakunta söi koko vuoden vain kuivapipareita ja banaaninpuolikkaita. Kaikki heidän koulutusrahansa jne. sijoitettiin taloon. Taloudellisesti hieman riskialtista, mutta selvittiin. Ja uusia visioita pukkaa. Meillä on hieno ranta kunnantalon takana, johon valotaide olisi omiaan. ;) Kiitos, kun rohkaisit meitä! Tämä on ollut hauska matka ja jatkuu edelleen. Ystävällisin terveisin, Sivistysjohtaja Syntyneitä toimintamalleja Kulttuurihyvinvointisuunnitelmatyön ja kärkihankkeen oivalluksena ymmärrettiin, että kulttuurisia oikeuksia voidaan toteuttaa myös aikaperusteisesti: ihmisen oikeutena kulttuuriin prosentti viikoittaisesta ajasta, joka on kutakuinkin 100 minuuttia. Vuoden kuluessa Suomessa otettiin käyttöön aikaperustainen malli, #100minuuttiataidetta. Mallin tavoitteena on varmistaa jokaisen kansalaisen kulttuuristen oikeuksien toteutuminen prosenttiperiaatetta noudattaen: kyseessä on prosentti ihmisen viikoittaisesta ajasta. Kampanjassa kiinnitettiin huomiota eriarvoistumisen vähentämiseen. Myös heillä, jotka tarvitsevat erityistä tukea tai ohjausta osallistumiseensa, tulee olla mahdollisuus olla taiteen ja kulttuurin äärellä vähintään 100 minuuttia viikossa. Kampanja haastoi kaikki Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yritykset ja yhteisöt mukaan. Osallistujat haastettiin huolehtimaan asiakkaittensa kulttuuristen oikeuksien toteutumisesta. Osallisuutta voi tarjota viemällä asiakkaitaan taiteen äärelle, tuomalla taidetta asiakkaan luo tai tarjoamalla ohjattua taidetoimintaa asiakkaalle. Vuoden tammikuun alusta syyskuun alkuun mennessä mukaan oli ilmoittautunut 82 sote-yhteisöä ja taidekokemuksia oli kirjattu yhteensä minuuttia. Taiteilijaresidenssikonsepti hoivayhteisössä Taiteilijaresidenssikonsepti oli käytössä useamman läänintaiteilijan projekteissa esim. ella, Joensuussa, ssä, Tuupovaarassa. Pauliina Lapio kertoo konseptin synnystä: Heti alkuun sovin tapaamisen n ympärivuorokautisen asumisen ja hoivan yksikköön, sain sen puolen vuoden päähän. Tämä jo kertoo asioiden hoitamisen nopeutta sotessa. Tosin samalla sain kutsun johtoryhmään kertomaan ajatuksiani. Residenssi -sana tuli minulle siitä, että olin Tanssin Keskuksella tehnyt residenssejä taiteilijoiden kanssa hoivakoteihin. Konsepti ei siis ollut missään nimessä uusi, mutta se, että sote lähti maksajaksi, oli uusi avaus. Menin kokoukseen, sanoin että aika monta hanketta olette ilmaiseksi saaneet taiteilijoilta, onko mikään pysynyt? Ai ei, no luettelin listan syitä miksi ei. Menetelmää hiottiin vielä syksyllä, kun Keski- Suomen keskussairaalassa kokeiltiin kuukauden ajan ainutlaatuista taiteilijaresidenssiä. Psykiatrisen osaston nuoret sekä henkilökunta tekivät kuva- ja pelitaidetta yhteistyössä ammattilaisten kanssa. Ohjattua ja tuettua digitaalisen pelikokemuksen suunnitteluun osallistumista kokeiltiin osana n keskussairaalan nuorisopsykiatrian osaston taiteilijaresidenssiä. Potilaille tarjottiin mahdollisuus päästä kokeilemaan sensoreiden ja valojen käyttämistä luovassa prosessissa, ammattimaisen ohjelmoijan ja elektroniikkahakkerin toteuttaessa Sairaalamuusikko Johanna Hartikaisen vieraillessa lastenosastolla pääosassa on kuunteleva kohtaaminen. Kuva: Jenni Laaksonen Arttu Haapalinen Hankasalmella. Sairaala Novan residenssi

11 vaikeasti lähestyttävät tekniset osat. Mahdollisuus olla osana luovaa työryhmää ja nähdä omien ideoiden muuttuvan osaksi isompaa taideteosta voi olla voimauttava ja itsetuntoa kehittävä kokemus. Ammattilaisen osallistuminen teoksen toteuttamiseen varmistaa sen, että teokseen halutut ominaisuudet pysyvät mahdollisuuksien rajoissa ja tulevat myös toteutetuiksi. Taide auttoi psykiatrisen osaston nuoria kommunikoimaan keskenään ja henkilökuntaa löytämään uusia toimintamalleja työhönsä. Kuukauden residenssijakson aikana todistettiin itseensä sulkeutuneiden nuorten avautumista ja oireiden helpottumista. Itselleni n residenssi oli sekä ammatillisesti, että henkilökohtaisesti merkittävä tilaisuus. Residenssissä rikoimme monia vanhentuneita käsityksiä siitä, mitä pelit voivat olla, miten niitä voidaan tehdä ja missä niitä voidaan esitellä. n residenssi oli monessa mielessä tärkeää esimerkin näyttämistä paitsi sairaalan henkilöstölle ja potilaille, myös pelien tekijöille ja pelialaan liittyville sidosryhmille. Henkilökohtaisesti osallistuminen projektin toteutukseen ja yhteen taidetyöpajaan oli voimakas kokemus. Taiteen tekemisen merkitys potilaiden ja henkilökunnan hyvinvoinnille kaikui läpi keskustelujen. Tarinat potilaiden mielialan paranemisesta ja jopa jatkohoidon välttämisestä vahvistivat työpajassa syntynyttä tunnetta siitä, että olemme tekemässä jotain tärkeää. Bisnesmahdollisuuksien ja näkyvyyden sijaan tarjosimme jotain sellaista, jota on vaikea mitata rahassa. Pelien pelaamisen lisäksi pelien tekeminen tarjoaa paljon mahdollisuuksia itseilmaisuun, onnistumisen tunteisiin ja jaetun saavuttamisen kokemuksiin. Jaakko Kemppainen Taiteen ja kulttuurin saaminen osaksi suunnitelmallista HYTE-työtä Silloin, kun aloitimme, puhuimme eniten sosiaalija terveydenhuollon palveluista ja taiteen saamisesta mukaan niihin. Hyte eli hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ei ollut puheissa. Sote-uudistus nosti asian ajankohtaiseksi. Valtakunnassa pyrittiin korjaavista toimista kohti ehkäisevää terveydenhuoltoa. Taide ja kulttuuri saatiin mukaan HYTE-työhön. Tämä on yksi aika isokin asia, joka työmme takia on tapahtunut! Tavallaan tämä saavutus summaa monet niistä konkreettisimmista asioista, joissa olimme mukana. HYTE-työhön mukaan pääseminen kulminoitui STM:n koordinoimaan Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kierrokseen (17 maakuntaa), jonka alkaessa, meistä kellään ei ollut mitään tietoa mistä on kysymys ja mitä tuleman pitää. Passiivisen kuulijan roolista siirtyminen nopeasti info -standin pitäjäksi ja työpajojen vetäjäksi muiden toimijoiden tasavertaisena kumppanina (STM, THL, OKM ja Soste) lisäsi tietoisuutta asiastamme merkittävästi ja todella valtakunnallisesti. Lopulta osallistuminen tuohon kierrokseen johti osaltaan puheenvuorokutsuihin THL:n HYTE-päiviin ja terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen määrärahan arviointiapuun. Esa ja Kirsi Tiimi Turussa. Matti Selin, Kirsi Lajunen, Anna Jussilainen, Pauliina Lapio, (edessä) Arttu Haapalainen, Miia Hyvönen, Johanna Vuolasto, Hanna Korhonen Hyte-työ koskettaa kaikkia kuntia, se on niille tullut uudehkona velvoitteena. Kunta tekee hyte-työtä kaikkien toimialojen poikkisektoriaalisena yhteistyönä, joten se tarjoaa myös kulttuurille luontevan osan tulla mukaan. Näistä syistä hyte on meidän (ainakin yksi tärkeä) kultasuoni, joka löytyi! Moni kunta on ottanut kulttuuritoimen mukaan kunnan hyte-ryhmään ja vienyt asiaa myös käytäntöön. Valmisteilla (valmistuu 2020) olevassa kuntien hyte-työtä ohjaavassa Pirkanmaan alueellisessa hyvinvointikertomuksessa on kulttuurilla iso painoarvo. Onnistuminen johtui osittain siitä, että pystyimme osoittamaan, että kulttuurihyvinvointi on uusi ajattelutapa ja menetelmien kirjo, jolla joka kunnan arvoissa isoja sanoja, kuten osallisuus, toimijuus ja yhdenvertaisuus, pystytään viemään käytäntöön. OPPIMME TAITEEN SAATAVUUDESTA JA SAAVUTETTAVUUDESTA Haluaisin tässä kuitenkin ajatella esteettömyyden lisäksi taiteen saavutettavuustermiä laajemmin, sitä että saavutettavuus on taiteen saatavilla oloa myös heille, jotka eivät syystä tai toisesta pääse taidelaitokseen sitä kokemaan. Ajatuksellisesti taide kuuluu kaikille, mutta miten se saavuttaa ne kaukaiset, huonokuntoiset, ymmärtämättömät tai varattomat? Eri tavoin estyneet saapuviksi? Ajatus saavutettavuudesta täytyy ajatella myös niin, ettei taidelaitosten tiloilla ole heille väliä, ei tilojen esteettömyydellä, 20 21

12 Pauliina ja Kirsi Amos Rexissä. Les Baux de Provence. vaan sillä kuinka museo, konsertti tai taiteen tekemisen voima saavuttaa hoitolaitoksen tai etäisen torpan. Heli Kauhanen Esteettömyys on otettu hienosti osaksi suunnittelua ja se on onneksemme esimerkiksi rakennushankkeissa olennainen osa suunnittelun lähtökohtaa. Saavutettavuus puolestaan on käsitteenä ikään kuin yläotsikko, joka pitää sisällään huomattavan määrän näkökulmia, kuten esteettömyyden. On hienoa, että jotkut taidelaitokset myös Suomessa ovat myös jalkautuneet seiniensä ulkopuolelle. Esimerkkinä Espoon sairaalassa on EMMAn suurin sijoitetun taiteen kokonaisuus. Taide on siellä levittäytynyt sairaalan eri tiloihin. Taide palvelee kaikkien sairaalan käyttäjien hyvinvointia, niin asiakkaita, heidän läheisiään kuin sairaalan työntekijöitäkin. Myös kiertävät teatterit, tanssiryhmät ja konsertit ovat ilahduttaneet katsojia niin vankiloissa kuin vanhusten luona. Internet ja muu tekniikan kehitys mahdollistaa paljon, se on pienentänyt maailmaa ja iloksemme voimme käydä reaaliaikaisesti konsertissa New Yorkissa istumalla elokuvateatterissa Helsingissä tai kolmiulotteisen videotekniikan avulla voimme käydä virtuaalikierroksella tutustumassa mestarien teoksiin Italian Uffizin galleriassa kotitietokoneeltamme ilman turistiruuhkaa. Tietotekniikkaa hyödyntää myös Helsingin, en ja Vaasan yhteishanke Tänään kotona. Hankkeessa vanhukset pystyvät kotoa käsin etäyhteyden avulla osallistumaan erilaisiin taide- ja kulttuurihetkiin. Taidelaitoksien toimimista seiniensä ulkopuolella helpottavat uudet teknologiat, erilaiset internetsovellukset, vr-lasit sekä kolmiulotteiset mallinnukset. Pelkkä internet-sovellus ei kuitenkaan aina riitä, jos etäisyyden lisäksi kohteen käyttäjällä on näkövamma tai esimerkiksi vaikeus lukemisen ymmärtämisessä. Viiden vuoden aikana nettipohjaisissa palveluissa tapahtui paljon ja osittain siksikin Taikeen palkattiin ensimmäinen pelitaiteen läänintaiteilija Jaakko Kemppainen. Pelitaiteen monet mahdollisuudet ovat myös nousseet työssämme näkyviksi. Peleistä tuttu asioiden valmiiksi saaminen ja haasteiden voittaminen voivat toimia terapeuttisina elementteinä ihmisille, jotka kokevat olevansa henkisesti jumissa omassa arjessaan. Pelit voivat toimia myös sosiaalisena liimana ja kanssakäymisen välineenä. Lautapelit, liikunnalliset pelit ja jopa roolipelit eri muodoissaan tukevat ihmisten keskinäistä kanssakäyntiä ja mahdollistavat yhteistä toimintaa ja jopa mahdollisuuksia kokea yhdessä jotain ennenkokematonta ja arkielämässä mahdotonta. Kilpailullisuus ja ilmaisullinen pelaaminen toimivat erilaisille pelaajille eri tavoin, joten myös fasilitoijien olisi hyvä olla tietoisia erilaisista pelaajista ja motivaatioista. Peleissä tärkeä osallistuminen ja maailmaan vaikuttamisen kokemus voi tarjota osallisuuden ja onnistumisen kokemuksia henkilöille, joiden mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan on syystä tai toisesta rajoittunut. Erityistaidetoiminnalla on taiteen hyvinvointivaikutusten näkökulmasta kiinnostava asema. Erityistä tukea tarvitsevat henkilöt ovat pääsääntöisesti kaikki kunnallisten sotepalvelujen asiakkaita. Suomessa kehitysvammaisista ihmisistä huolehtiminen on annettu kunnille, jotka järjestävät kohderyhmälle mm. työ- ja päivätoimintaa sekä asumispalveluja. Erityistä tukea tarvitsevat ovat sekä kuntien asukkaita että jokapäiväisiä asiakkaita. Maaliskuussa voimaan tullut kuntien kulttuuritoimintalaki velvoittaa kuntia mm. edistämään kaikkien väestöryhmien yhdenvertaista osallistumista kulttuuriin, taiteeseen ja sivistykseen. Erityistä tukea tarvitsevien taide- ja kulttuuritoiminnan järjestämisessä kunnilla on kuitenkin edelleen suuria haasteita. Suuressa osassa maamme kuntia ei kehitysvammaisille tai autismin kirjoon kuuluville ihmisille ole tarjolla lainkaan ammattimaisesti ohjattua taide- ja kulttuuritoimintaa. Kulttuuriset oikeudet ja taiteen saavutettavuus eivät toteudu. Taikelta oli jo pitkään pyydetty outsider-taiteilijoiden huomioimista osana taiteen edistämisen kokonaisuutta. Kehittämisohjelman viimeisenä vuonna saatiin tiimiin vahvistukseksi Esa Vienamo, Suomen ensimmäinen outsider-taiteen läänintaiteilija. Outsider-taiteella tarkoitetaan taidemaailman käytäntöjen kuten taidekoulutuksen ja apurahajärjestelmän ulkopuolella tehtyä taidetta

13 Outsider-taiteen tunnetuimpia muotoja Suomessa ovat ITE-taide sekä erityistä tukea tarvitsevien ihmisten taide. Outsider-taiteen läänintaiteilijan työn kohteena ovat olleet etenkin erityistä tukea tarvitsevat taiteen tekijät. Erityistaidetoiminnan piiriin voidaan lukea kehitysvammaisten sekä autismin kirjon henkilöiden taidetoiminta luvulta lähtien Suomeen on syntynyt uusia erityistaidetoiminnan keskuksia sekä taiteenalaan liittyviä kansallisia ja kansainvälisiä verkostoja. Tällä hetkellä maassamme arvioidaan olevan noin 10 erityistaidetoimintaan keskittyvää taidekeskusta sekä ammattimaisesti työskentelevää, erityistä tukea tarvitsevaa taiteilijaa. Myös kansainvälinen yhteistyö on erityistaidetoiminnan alalla aktiivista ja koko ajan kasvavaa. Saavutettavuus ja osallistaminen Taiteen suhteen tasa-arvoinen ja yhdenvertainen saavutettavuus vaatii vielä panostusta, paljon työtä ja ymmärrystä. Hyvinvointivaikutuksien vastinparina on pahoinvointivaikutukset. Kaikki taide ei sovi kaikille fyysisistä tai psyykkisistä syistä, eikä kaikki taide ole osaltaan edistämään hyvinvointia. Esim. perinteisten kuvataiteen klassikoiden projisoiminen tilojen seinille, lattiaan ja kattoon liikkuvan kuvan ja äänen kera. Tämä parhaimmillaan toteutettuna on hieno ja elämyksellinen taidekokemus, mutta ei kaikille. Joillekin kokemus voi aiheuttaa huonoa oloa ja etenkin niille, joilla on aivojen toiminnassa sellaisia poikkeavuuksia, että valot, äänet tai liikkuvat projisoinnit laukaisevat ikäviä tai jopa vaarallisia oireita. Nämä oireet saattavat tulla joillekin jopa yllätyksenä, mutta ne, joille oirekuva on tuttu jättävät suosiolla tämänlaiset kokemukselliset näyttelyt väliin. Erityistä tukea tarvitsevien taide- ja kulttuuritoiminnan järjestämisessä kunnilla on kuitenkin edelleen suuria haasteita. Suuressa osassa maamme kuntia ei kehitysvammaisille tai autismin kirjoon kuuluville ihmisille ole tarjolla lainkaan ammattimaisesti ohjattua taide- ja kulttuuritoimintaa. Kulttuuriset oikeudet ja taiteen saavutettavuus eivät toteudu. Manchesterin sairaalassa havaitsimme lapsilähtöisen ja osallistavan toimintamallin mahdollisuudet. Osallistavuus tarkoitti sitä, että henkilökuntaa, potilaita ja omaisia kuunneltiin taideteosten ja taideprojektin suunnitteluvaiheessa. Taideteosten tehtävä ei ollut ensisijaisesti toimia viihtyvyyden lisääjänä vaan niillä oli funktionaalinen tehtävä, joka oli määritelty etukäteen. TAITEEN HYVINVOINTI- VAIKUTUKSISTA KULTTUURI- HYVINVOINTIIN Vuonna kehittämisohjelma käynnistyi vetäytymisellä Vierumäen urheiluopistossa toukokuussa. Silloin käytiin laaja keskustelu käsitteistä ja taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksiin liittyvän toiminnan historiasta Suomessa. Pohdittiin, mikä on itse kunkin positio ja millä kohtaa kukin on janalla Taiteen autonomia taide instrumenttina (soveltava taide), pystyakselina oli konkretia teoria. Sijoituimme tiiminä tasaisesti joka kohtaan. [KUVA taidetoiminnan positiot] Lisäksi pohdimme paikkojamme akselilla taiteen autonomia taide instrumenttina suhteessa toimintakykyyn (täysvaltainen laskenut). [KUVA PO- SITIOT SUHTEESSA TOIMIJUUDEN TASOON] Vuonna, kun kehittämisohjelmamme oli loppusuoralla, huomasimme palanneem-me kulttuurihyvinvointi-termiin. Olimme vuosien aikana pyöritelleet useita erilaisia käsitteitä ja etsineet sitä yhtä oikeaa. Kulttuurihyvinvointi on sekä sanana että asiana sekä haaste että mahdollisuus. Se on niin laaja termi, että se pitää sisällään KUVA: Taidetoiminnan positiot KUVA: Positiot suhteessa toimujuuden tasoon 24 25

14 kaikenlaista viriketoiminnasta suihkussa laulamiseen... ja toisaalta hyvin pitkälle viritettyyn ammattimaiseen toimintaan. Ihan aluksi en itse pitänyt kulttuurihyvinvointisanasta, mutta pian huomasin, että etenkin Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä se on sana ja asia joka ymmärtyy hyvin ja joka toimii. Otettiin se siis sitten hyötykäyttöön! Se todettiin meidän KULTU-työssä toimivimmaksi ja kattavimmaksi sanaksi sote- ja hyte-yhteistyössä. Oma kutina on se, että viime vuosina sana on yleistynyt myös valta-kunnallisesti eniten käytetyksi sanaksi kun tätä meidän tahvo-alaa käsitellään. Minusta se on lopulta hyvä asia, että sana ja sen merkitys on niin laaja, että siihen on mahdollista oikeastaan mistä tahansa professiosta käsin ottaa tulokulma... eli sitä kautta saamme kaikki toimijatahot ja alat heille itselleen luontevammin mukaan... verrattuna siihen, että puhui-simme taiteesta ja hyvinvoinnista. Itse kannatan sitä, että pidetään ovet avoinna ja siksi pidän kulttuurihyvinvointi-sanasta. Toki Taikessa on tärkeää pitää taiteesta huolta ja taiteen puolta, mutta minusta on strategisesti järkevämpää ollut moni-alaisessa yhteistyössä hakea yhteisiä näkökulmia... silloin jatkuva pelkästä taiteesta puhuminen ei välttämättä ymmärry oikein (tätäkin kyllä olen kokeillut... :)) Arttu Haapalainen Minusta oli hieno lopettaa läänintaiteilijan pesti järjestämällä tapahtuma, jossa koordinoimani laaja Terveyttä kulttuurista/pirkanmaa -verkosto muuntui Kulttuurihyvinvointi Pirkanmaalla -verkostoksi. Siinä tilaisuudessa näin oman työni hedelmän: tilaisuudessa syntyi spontaanisti 8-henkinen verkoston ydinryhmä, joka ryhtyy kehittämään ja viemään verkostoa eteenpäin. Keskeisiksi arvoiksi tulevalle verkostolle valikoituivat avoimuus ja mukaan ottaminen. Arttu Haapalainen KEHITTÄMIS- OHJELMATYÖN ARVIOINTI Oma taidekäsitykseni on, että taiteen tehtävä ei ole opettaa eikä hoitaa - taiteen tehtävä on - olla taidetta. Taiteella on tärkeä paikka ihmisen ihmisenä kasvamisessa; tarjota lohtua, iloa, oivalluksia, kysymyksiä, peiliä taiteen mahdollisuudet ovat monet. Taiteen hyvää tekevä vaikutus perustuu juuri siihen, että taide ei yritä mitään ja sen tähden se antaa kokijalle tilaisuuden säilyttää oma subjektius ja kokea ilmiö itsestään käsin. Pauliina Lapio Kehittämisohjelma-menetelmä sopi hyvin hyödynnettäväksi olemassa olevan toiminnan tunnetuksi tekemiseen ja vakiinnuttamiseen. Suomeen on viidessä vuodessa rakentunut kohtalaisen vakiintunut toimintamalli kulttuurihyvinvointityölle Taiteen käytön, hyvinvoinnin ja osallistamisen kehittämisohjelman työn tuloksena. Kirjoittamassamme lähtötilanteen kartoituksessa vuodelta kirjasimme, että taiteen käytön, hyvinvoinnin ja osallistamisen kehittämisohjelmassa taiteen edistämisen tavoitteena on vaikuttavuus, joka voi tarkoittaa tuloksina esimerkiksi asenteiden muutoksia, toimintakulttuurin kehittymistä, tunnettuisuuden, kysynnän ja tarjonnan sekä tietoisuuden parantumista, toimialatiedon jakamista, verkostojen luomista tai vahvistamista, ammattitaiteilijoita työllistävien rakenteiden muutoksia. Lisäksi kirjasimme, että kehittämisohjelmaan liittyvien projektien toteuttamisessa tavoitteena tulee olla pyrkimys pysyvään vaikuttamiseen ja jatkuvuuteen. Tämä oli tarkoitus toteuttaa siten, että projekteilla luodaan edellytyksiä taiteilijoiden työskentelylle. Lisäksi linjattiin, että asiantuntijatyön tavoitteena on vahvistaa yhteistyöverkostoja toimimalla asiantuntijana Työskentelyä WeeGee-talossa Pallomeressä Kirsi ja Pauliina 26 27

15 ja osatoteuttajana tai järjestämällä kohtaamisia mm. seminaarien, tilaisuuksien tai erilaisten teemakokoontumisien muodossa. Osa toimijoista on kirjannut taidetoiminnan budjetteihin ja toimintaa ohjaaviin asiakirjoihin Viisivuotiskaudelle asetetut tavoitteet ja niiden saavuttaminen: Tavoite: Tarpeen synnyttäminen asenteita ja rakenteita muokkaamalla (soten ostohalun herättäminen) toimintakulttuurin muutos sotessa Miksi: Jotta taiteilijoilla olisi jatkossa paremmat työskentelymahdollisuudet sotessa ja jotta jokaisen ihmisen oikeus taiteeseen ja kulttuuriin mahdollistuisi riippumatta siitä missä ja millaisessa kunnossa hän on. On tullut uusia rahoittajia, kuten THL:n terveyden edistämisen määräraha ja kulttuurihyvinvointitoiminnan rahoittaminen myös STEAn kautta Osa toimijoista rahoittaa toimintaa myös budjettirahoista kuten Päijät-Hämeen hyky, Lempäälän Kotokartano Rakenteiden ja asenteiden muutokset: Syntyneet kulttuurihyvinvointisuunnitelmat, toimintamallit ja kirjaukset hyvinvointikertomuksissa Murmansk. Miten: Toimimme rakenteellisella ylätasolla, vaikutamme osaltamme maakunta- ja soteuudistuksen niihin tasoihin ja asiakirjoihin, joihin pitää saada kirjauksia, muutoksia ja lisäyksiä mm. terveyttä edistävän liikunnan vastinpariksi. Lisäksi jaamme tietoa, yhdistämme toimijoita ja rohkaisemme kokeilemaan. Tulokset: Tiedon, tietoisuuden ja näkyvyyden lisääminen: toimijat ovat verkostoituneet keskenään ja tekevät yhteistyötä. Osa kulttuurihyvinvointitoiminnasta on vakiintunut. On syntynyt kulttuurihyvinvointisuunnitelmia ja toimintamalleja. Kulttuuri on osa hyvinvoinnin ja terveydenedistämistyötä (HYTE) Rahoituspohjan ja -osaamisen laajentaminen ja vakiinnuttaminen sote-sektorille: Tämä näkyy mm. toiminnan vakiintumisena esim. 100 minuuttia taidetta -toimijat ja omarahoitusosuuksissa. On etsitty ja löydetty erilaisia tapoja rahoittaa toimintaa mm. valtionperintörahastot, ikäihmisten virkistysrahastot taiteilijaresidenssitoiminnan juurtuminen sosiaali- ja terveydenhuoltoon -> taiteilijoiden työllistyminen 100 minuuttia taidetta viikossa teki kulttuuriset oikeudet näkyviksi Mitä tehtiin ja miten tavoitteet saavutettiin? Vuosina ja emme kirjanneet toiminnan tunnuslukuja systemaattisesti. Kehittämisohjelman aikana kirjatut tunnusluvut kertovat kuitenkin toiminnan laajuudesta ja tavoittavuudesta. Kehittämisohjelman läänintaiteilijoiden ja erityisasiantuntijan toiminta: Puheenvuoroja 196, yhteensä 48 paikkakunnalla, joista 8 ulkomailla artikkeleita, blogi-tekstejä, tv- tai radioesiintymisiä 55 Johanna ja Timo Taikuri messuilla. Ohjausryhmät ja työryhmäjäsenyydet 41 järjestetyt tapahtumat 37 Kehittämisohjelman omat julkaisut 7 Mukana asiantuntijana raporteissa ja julkaisuissa 14 Soten ja kuntapuolen messuilla 11 kertaa omalla osastolla Kehittämisohjelman ja kärkihankkeen kautta on maksettu palkkioita ja hankittu ostopalveluita -: taiteilija-, taide- ja asiantuntijayhteisöille yhteensä euroa eli 7,7 htv, jos laskentaperusteena käytetään läänintaiteilijoiden palkkaa palkkioita on maksettu taiteilijoille ja asiantuntijoille yhteensä euroa eli 1,9 htv Eli kehittämisohjelma työllisti ohjelmaan kuuluviin projekteihin ja kehittämistehtäviin yhteensä 9,6 htv:n verran taiteilijoita. Tämän lisäksi Kärkihankeavustuksilla ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksien erityisavustuksilla työllistyi taiteilijoita hankkeisiin ympäri Suomea, pelkästään kärkihankkeesta työtä sai 241 taiteilijaa eri pituisina ajanjaksoina, joista kärkihankkeen päätyttyä oli työsuhteessa toistakymmentä. Kulttuurihyvinvoinnin erityisavustuksilla työllistyneet taiteilijat eivät ole luvussa mukana. tuloksia: Kehittämisohjelmassa kasvanut ymmärrys on ollut vaikuttamassa kärkihankkeen ohjaamiseen ja ministeriötason yhteistyöryhmän toimintaan. Yhteisöllisesti saatiin aikaan useita kirjauksia eri tasoisiin asiakirjoihin koskien taiteilijoiden palkkaamista, kulttuuristen oikeuksien toteutumista ja taidetoimintaa sotessa ja hytessä. Asiantuntijuutemme ja työskentely kärkihankkeessa vaikutti osaltaan myös kuntien kulttuuritoimintalain valmisteluun kulttuurihyvinvoinnin osalta: Kuntien kulttuuritoimintalaki 166/ 3) Kuntien tulee edistää kulttuuria ja taidetta osana asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä paikallista ja alueellista elinvoimaa 28 29

16 Tiimi, pomot ja yhteistyökumppaneita. Kuva Jaakko Kemppainen

17 TEAviisarin tietoja työmme arvioinnin tueksi: Työmme tuloksia on näkyvissä kulttuurin TEAviisarin tuloksissa. TEAviisariin päädyttiin kun TAIKU2 yhteistyöryhmässä pohdittiin kulttuurihyvinvoinnin indikaattoreita. Päädyttiin benchmarkkaamaan terveyttä edistävää liikuntaa ja kutsuttiin sekä UKK-instituutin että THL:n TEAviisarin asiantuntijat kertomaan mittaamisesta. Syntyi oivallus, että on syytä laajentaa jo käytössä olevaa työkalua kulttuurin hyvinvointivaikutustoimien mittaamiseen. OKM:n rahoituksella päätettiin rakentaa kulttuuritoimintalain toimeenpanon tueksi kulttuurin TEAviisari. Työryhmä työskenteli vuoden ja mukana Taikesta oli Johanna Vuolasto. Kysely toteutettiin ensimmäisen kerran vuonna, jolloin Taiken valtakunnallista yhteiskehittämistä oli tehty systemaattisesti hanketoimijoiden kanssa reilun vuoden verran. Toiminnassamme olimme painottaneet toimintamallien jalkauttamiseen, vastuuhenkilön/ tahon löytämiseen, budjettirivien kirjaamiseen ja kulttuurihyvinvoinnin kirjaamiseen asiakirjoihin. Näiden juurtumisesta kuntiin saatiin näyttöä ensimmäisessä tiedonkeruussa vuonna. TEA-viisarin kysymys: Onko kunnalla käytössä jokin toimintamalli, jolla tuodaan sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköihin kulttuuritoimintaa? Vastaus: Toteutuu hyvin 89% koko Suomessa. Kysymys: Onko sovittu, mikä hallintokunta koordinoi hyvinvointia ja terveyttä edistävää kulttuuria kokonaisuutena? Vastaus: Toteutuu vaihtelevasti, 69% kunnista oli jo vuonna sopinut vastuunjaosta. Kysymys: Onko vuoden toiminnan ja talouden suunnittelussa (talousarvio) määritelty erityisiä tavoitteita ja resursseja joidenkin seuraavien asioiden ja väestöryhmien huomioimiseksi? Resurssit Hyvinvointia ja terveyttä edistävä sekä osallisuutta tukeva taide- ja kulttuuritoiminta? Vastaus: Toteutuu hyvin 75% vastaajakunnista. Lisäksi hyvinvointisuunnitelma tai vastaava oli tehty 49% vastanneista kunnista. On otettava huomioon, että kaikissa kunnissa ei varmasti vielä ole ymmärretty kysymyksien koko merkitystä ja on saatettu vastaamalla kaunistella tilannetta. Kiinnostavaa onkin jatkossa seurata TEAviisarin tuloksia juuri näiden indikaattoreiden osalta. Onnistummeko auttamaan kuntatoimijoita toimintamallien jalkauttamisessa, vastuuhenkilöiden nimeämisessä, hyvinvointisuunnitelmiin kirjaamisessa ja rahoituksen ratkaisemisessa? Näkyvyyden lisääntyminen: Vuonna taiteen ja hyvinvoinnin alasta ei löytynyt netistä kovinkaan järkevää materiaalia. Taikusydämen perustaminen taiteen hyvinvointivaikutuksien yhteyspisteeksi oli ratkaiseva askel näkyvyyden lisäämiseksi. Sen lisäksi kehittämisohjelman loppuessa netistä löytyy valtavan paljon tietoa. Taike on ollut mukana mm.: Taiken omat sivut, joilla omia julkaisuita Tule luo taide -Kärkihanke, OKM:n sivusto (Taike toimeenpanija ja avustusten jakaja) Taidetutka verkkolehti (Taike perustajajäsen) 100 minuuttia taidetta -kampanja (Taiken projekti) Taikusydän (Taike rahoittaja ja yhteistyökumppani) ArtsEqual-hankkeen sivusto, Taideyliopisto (Taike konsortiopartneri) STM:n sivuilla oli sote-uudistuksen kaatumiseen asti sivusto kulttuurihyvinvoinnin toimeenpanon tueksi (alueuudistus.fi). Sen jälkeen kulttuurihyvinvointi on saanut näkyvyyttä THL:n sote-keskusvalmistelun sivuilla osana ennaltaehkäisevään toimintaan panostamista. Lisäksi vuonna noteerasimme lehdistön ja blogialustoiden aktivoituneen taiteen hyvinvointivaikutuksien tietopohjasta kertomisessa ja toimintamallien esiin nostamisessa. Suurin näkyvyyden lisääntyminen tapahtui loppuvuonna WHO:n julkaistua taiteen hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia koostaneen raportin Helsingissä Taike oli mukana järjestämässä tilaisuutta ja järjesti live-streemauksen ja tallenteet puheenvuoroista. Tieto taiteen terveysvaikutuksista levisi kautta koko maan ja sosiaalisessa mediassa nähtiin päivittäisiä nostoja taidetoiminnasta sotessa ja esimerkkitarinoita taiteen vaikutuksista. Käytimme koko kehittämisohjelmakauden aihetunnistetta #taidetoimii ja kärkihankkeen loputtua sen on ominut käyttöönsä jo moni muukin toimija, raportin kirjoitushetkellä tuloksi tuli 5950 osumaa. Taiken kärkihankkeen yhteiskehittämisen Facebook-ryhmässä on jäseniä 85 ja ryhmä toimii vertaistukena toisilleen esim. hallintoon liittyvissä ongelmanratkaisuissa. Miten dokumentoidaan asennemuutos? Asennemuutos kulttuurihyvinvointityössä: Kun aloitin työt, asenne oli vielä se, että Taike maksaa taiteilijan kulut. Pidin aika monta palopuhetta taiteilijoillekin siitä, että te ette saa mennä heti perään samaan yksikköön tekemään ilmaistyötä Taiken apurahoilla, jossa minä olen toteuttanut projektin ja laittanut soten maksamaan. Tämä on yksi epäkohta vieläkin. Toisaalta annetaan hyvinvointiavustuksia ja apurahoja taiteilijoille, jotta voivat tehdä taiteellista työtään, mutta joskus tuntui, että tässä sahataan omaa oksaa. Juuri kun neuvottelin jonkun sote-yksikön kanssa siitä, että taiteilijoista pitää maksaa palkkaa ihan niin kuin muistakin työntekijöistä niin seuraavalla viikolla sote iloitsee minulle, että eipäs tarviikaan, kun saatiin taiteilija ilmaiseksi apurahalla. Arvonluonti on arvonluontia myös rahallisesti. Pauliina Lapio Toimintaamme on alettu seurata myös sosiaali- ja terveyssektorilla. Toteutimme STM:n, Duodecimin, Lääkäriliiton, TTL:n ja en yliopiston kanssa yhteistyössä koulutuspaketin lääkäreille Lääkäripäivillä ja Pohjolan lääkäripäivillä. Teemana oli mieli ja taide. Puheenjohtajat olivat: Taru Koivisto, johtaja, STM ja Kati Myllymäki, toiminnanjohtaja, Lääkäriliitto. Puhujat/ esiintyjät: teatteritaiteen tohtori ja dosentti Pia Houni Taide on ihmisen luonto, Psykiatrian dosentti ja erikoislääkäri Sami Pirkola Mieli taiteessa, Teatteritaiteen Maisteri, näyttelijä Mari Rantasila Mielenterveys taiteilijan silmin, depressio Kansallisteatterin näyttämöllä, tanssitaiteen tohtori Isto Turpeinen Tanssin raakalautatyötavan kierteet jaetun kokemuksen tilat, tanssin praxis, etsintätyökalu. Yleislääkäri ja prof. emerita Marjukka Mäkelä Taide vaikuttaa, tutkimuskatsaus. Lisäksi Vuolasto oli mukana kahdessa Duodecimin koulutuskokonaisuudessa Valamon lääketiedeseminaarissa ensin puhujana ja sen jälkeen järjestävän työryhmän jäsenenä -. Toiminnan laajentamisessa lääketieteen puolelle oli merkittävässä roolissa Taiken tiimin osaamista täydentävän ulkopuolisen osaamisen hankkiminen. Tutkijat Pia Houni, Jarno Mäkelä, Heli Ansio, Isto Turpeinen, Sami Pirkola, Marjukka Mäkelä toivat oman tärkeän asiantuntemuksensa kokonaisuuteen, Houni työterveyden ja talouslaskennan, Turpeinen taiteen praktiikan ja etnografisten menetelmien keruun, Pirkola mielenterveyspuolen ja Mäkelä näyttöön perustuvan lääketieteen puolelta. Merkittäviä avauksia olivat myös Hounin ja Vuolaston yhteinen artikkeli Potilaan lääkärilehdessä ja Hounin, Mäkelän ja Ansion taide ja talous -opas talouskeskustelun avaajana. Hounin asiantuntijuutta käytettiin myöhemmin useaan otteeseen esim. THL:n HYTE-päivän rinnakkaissessiossa. Koko viisivuotiskauden ajan Taikessa nähtiin päättäjien tarve talousvaikutuksien laskennalle ja pyrimme asiaa edistämään. Kun lopulta saatiin ensimmäinen julkaisu ulos, kysyntä alkoi olla suurta. Tilasimme Hounilta menetelmäoppaan työmme tueksi. Häntä pyydetään edelleen luennoimaan aiheesta ympäri Suomea. Duodecim ja Lääkäriliitto ovat aktivoituneet tiedotuksessa ja sisällöissä kuten: taiteen vaikutuksista kertovia artikkeleita, Konsensuslausuma (si