ALAKULTTUURIN ARVOT VANKIEN ELÄMÄKERROISSA

Transkriptio

1 ALAKULTTUURIN ARVOT VANKIEN ELÄMÄKERROISSA Karoliina Taruvuori Opinnäytetyö, syksy 2007 Diakonia-ammattikorkeakoulu Järvenpään yksikkö Sosiaalialan ylempi ammattikorkeakoulututkinto Päihteet ja syrjäytyminen

2 2 TIIVISTELMÄ Karoliina Taruvuori. Alakulttuurin arvot vankien elämäkerroissa. Järvenpää, syksy 2007, 122 s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Järvenpään yksikkö, Sosiaalialan ylempi ammattikorkeakoulututkinto, päihteet ja syrjäytyminen, sosionomi (ylempi AMK) Tämän tutkimuksen lähtökohtana on ollut lisätä tietoa rikollisesta alakulttuurista ja siihen liittyvistä arvoista. Aikaisemmissa tutkimuksissa ja erilaisissa rikoksentekijöille suunnatuissa kuntoutusohjelmissa todetaan, että rikolliseen alakulttuuriin sitoutuneiden ihmisten tulisi muuttaa arvomaailmaansa, jotta he kykenisivät muuttamaan elämäänsä. Tutkimuksen yleisenä tavoitteena on kuvata mitä ovat rikollisen alakulttuurin arvot. Tarkempia tutkimuskysymyksiä ovat: Mitä arvoja vankien elämäkerroista löytyy? Miten arvot muuttuvat eri elämävaiheissa? Miten arvoihin liittyvä käyttäytyminen muovaa identiteettiä? Ovatko rikollisen alakulttuurin arvot erilaisia kuin valtakulttuurin arvot? Tutkimuksen keskeisenä menetelmänä on ollut elämänkertatutkimus, jossa ihmiset kertovat itsestään, elämästään ja antavat merkityksiä kokemuksilleen. Tutkimusaineisto koostuu viiden miesvangin elämäkerroista. Kaksi elämäkertaa kerättiin haastattelun avulla, yksi elämäkerta saatiin kirjallisessa muodossa ja kaksi kerättiin sekä haastattelun että itse tuotetun kirjoituksen avulla. Aineisto kerättiin alkusyksystä Analyysin runkona käytettiin Shalom H. Schwartzin (1992) arvoteoriaa. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on, että arvot ala- ja valtakulttuurissa ovat samanlaisia, mutta niiden tärkeysjärjestys ja suhde toisiinsa ovat erilaiset kyseisissä kulttuureissa. Rikollinen alakulttuuri jaettiin aineiston perusteella kahteen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä tärkeitä arvoja olivat hedonistinen mielihyvä ja itseohjautuvuus. Tämän ryhmän jäsenillä päihteidenkäyttö oli runsasta, eikä ryhmän jäsenillä ollut ympärillään tiivistä yhteisöä. Toisessa ryhmässä tärkeimmät arvot olivat valta ja hyväntahtoisuus. Tässä ryhmässä omalta yhteisöltä saatu arvostus koettiin tärkeäksi. Arvostusta hankittiin väkivaltaisen käyttäytymisen avulla. Hyväntahtoisuus näkyi suhteessa omaan alakulttuurin yhteisöön lojaalisuutena ja hierarkkisella yhteisöllä oli tärkeä merkitys. Toisin kuin Shalom H. Schwartzin (1992) arvoteoriassa, rikollisessa alakulttuurissa valta- ja hyväntahtoisuus arvot ovat kiinteässä suhteessa toisiinsa kun puhutaan jengistä. Näiden arvojen välille syntyy ristiriita rikollisessa alakulttuurissa, kun hyväntahtoisuus liitetään omaan perheeseen. Tämä tutkimus antaa työvälineitä arvokeskustelun käymiseksi rikosten tekijöiden kanssa. Sekä osoittaa elämäkerran käyttömahdollisuudet vankien muutosprosessin eteenpäin viejänä. Asiasanat: elämäkertatutkimus; narratiivi; elämänkulku; arvo(t); kulttuuri; identiteetti; kvalitatiivinen tutkimus

3 3 ABSTRACT Karoliina Taruvuori. Subcultural values in offender biographies. Järvenpää, Autumn 2007, 122 p., 3 appendices. Diaconia Urcity of Applied Sciences, Järvenpää Unit, Degree Programme in Social Services. Intoxicants and exclusion. The starting point for this research has been to increase our knowledge on the criminal subculture and to enhance the understanding of the values that are attached to it. Previous research and various offender rehabilitation programmes have stated that the individuals who belong to the criminal subculture should first change their values in order to be able to change their lives. The general aim of the study is to describe the existing values in the criminal subculture. The more specific research questions are: What type of values can be found in the offender s biographies? How do those values change in the course of life? How does the behaviour related to those values shape identity? Are the values of the criminal subculture different from the dominant culture? The methodology used is based on biographical research in which individuals give accounts on themselves, about their lives and assign meanings to their experiences. The research data consists of biographies of five male prisoners. Two of the biographies have been collected through an interview, one was received in written format, and two biographies were detained through an interview with a written account. The data was gathered during autumn The data analysis was based on Shalom H. Schwartz s (1992) theory of values. The main research finding of the study was that values of the criminal sub-culture and the dominant culture are similar but the relationship among the values and the order they are in are different between the two cultures. On the basis of the research data, the criminal subculture was separated into two groups. The first group valued hedonistic pleasure and self-directedness. The usage of intoxicants was common among this group and the members generally did not have dense community around them. The main values in the second group were power and benevolence. This group considered respect gained from their own community to be important. This respect was gained through violent behaviour. The benevolence was present in relation to the criminal community in a form of loyalty and a hierarchical structure of the community played a significant role. Contrary to Shalom H. Schwartz s (1992) theory, the values of power and benevolence are in a close relationship in the criminal subculture, when talking about gangs. A conflict was present between these values when the benevolence was attached to one s own family. This research provides tools to engage in value related discussions with the offenders. It also pinpoints the usefulness and further possibilities of biographies as a forwarder in the process of change.

4 4 Keywords: biographical research; narrative; life story; values; culture; identity; qualitative research

5 5 TIIVISTELMÄ 2 ABSTRACT 3 1. JOHDANTO 7 2. TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT Tutkimuskysymys Paljon puhutut arvot vankeinhoidossa Tutkimuksen keskeiset käsitteet Shalom H. Schwartzin arvoteoria Syrjäytyminen tutkimuksen näkökulmasta Rikollinen alakulttuuri tutkimuksen kohteena TUTKIMUSMETODI JA AINEISTO Elämä narratiivina Elämäkerta metodina Tutkimusprosessi ja aineisto Analyysin eteneminen LAPSUUTEEN LIITETYT ARVOT Turvallisuus arvona, turvattomuus kokemuksena Perinne ja hyväntahtoisuus valtaa ja virikkeellisyyttä vastaan Perheen merkitys lapsen arvojen muodostumisessa ARVOVALINNAT NUORUUDESSA Itseohjautuvuus alkaa vallata tilaa Päihteiden tuoma virikkeellisyys ja itseohjautuvuus Väkivallan avulla mainetta ja kunnioitusta Yhteisön arvojen merkitys nuoruudessa 71

6 6 6. ALAKULTTUURIN ARVOJEN TOTEUTUMINEN Valta ohjaamassa toimintaa Hedonismi ja virikkeellisyys jännityksen tuojana Omaan perheeseen liittyvä hyväntahtoisuus ja turvallisuus Alakulttuuriin kuuluva hyväntahtoisuus Tulevaisuuden toiveet Omaan yhteisöön liittyvät arvot SHALOM H. SHWARTZIN ARVOKARTASTA RIKOLLISEN ALAKULTTUURIN ARVOKARTTAAN Nuoruuden vapaus ja jännityksen tarve Päihteidenkäyttöön liittyvät arvot ja yksilöllisyys Väkivaltaisuus, arvot ja yhteisöllisyys Rikollisen alakulttuurin arvot suhteessa Schwartzin arvoteoriaan Rikollisesta alakulttuurista luopuminen Tutkimuksen luotettavuus TUTKIMUKSEN ANTI KÄYTÄNNÖN TYÖHÖN JA TULEVAISUUDEN TUTKIMUSTARPEET 110 LÄHTEET 115 LIITTEET 121 LIITE 1; Schwartzin (1992, 60-61) arvomittarin osiot 121 LIITE 2; Haastattelu-/kirjoitusrunko 123 LIITE 3; Koodiavain 124

7 7 1. JOHDANTO Mun kaltaista päihdekäytön historiaa saa sun kaltainen ihminen käyttää oppiakseen meistä jotakin. Mehän kävellään ihan eri planeetalla. Sä oot vaan sen sun tulkinnan ja oletuksen varassa muuten. Työskentelen Etelä-Suomen aluevankilan sijoittajayksikössä. Työssäni teen vangeista arvioita, jotka koskevat heidän riskiään syyllistyä uusiin rikoksiin. Arvion perusteella pyrin vangin kanssa yhdessä asettamaan tavoitteita, jotka vastaavat mahdollisimman hyvin hänen tarpeisiinsa. Tarpeisiin vastaaminen tarkoittaa käytännössä rikoksen uusimisriskin pohtimista ja sitä kautta riskin pienenemistä. Uusimisriskiä arvioidaan suhteessa vangin aikaisempaan rikolliseen käyttäytymiseen, taloudelliseen tilanteeseen, asumiseen, sosiaalisiin suhteisiin, koulutukseen ja työllisyyteen, päihteisiin, asenteisiin ja ajatteluun. Tärkein työmenetelmäni arvion tekemisessä on haastattelu, dialogiin pyrkivä keskustelu, vangin kanssa. Vankia tavataan muutaman kerran, yleensä noin kaksi kolme kertaa, minkä jälkeen tehdään arvio. Tapaamisten aikana vangista tulisi saada mahdollisimman kokonaisvaltainen kuva, jotta arviosta tulee vangin kannalta totuuden mukainen. Olen tehnyt arvioita päätyökseni runsaat kaksi vuotta. Aikaisemmin arvioita ja suunnitelmia tehtiin ainoastaan vangeille, joilla oli yli kahden vuoden vankeustuomio. Arvioihin ja suunnitelmiin suhtauduttiin eri vankiloissa hyvin eri tavoin. Työni merkitys muuttui, kun tuli voimaan uusi vankeuslaki ja vankeinhoidon organisaatio muuttui samaan aikaan. Vankeuslain merkittävin muutos on vankeusajan suunnitelmallisuuden merkityksen korostaminen: Kaikille vangeille tulee laatia suunnitelma, joka käsittelee sekä vankeusajan että vapautumisen ensi askeleet. Suunnitelmallisuuden taustalla on pyrkimys vähentää rikoksen uusintariskiä lisäämällä vankien elämänhallintaa. Suunnitelmallisuuden tukemiseksi perustettiin viisi alueellista sijoittajayksikköä, joista Etelä-Suomen yksikkö on nykyinen työpaikkani.

8 8 Käytännön työssäni en tee arvioita vankien arvoista. Kaavake, jonka lopuksi täytän, sisältää arvioita ajattelusta ja asenteista, mutta näiden otsikoiden alla ei ole mitään arvoista. Yleisesti kuitenkin puhutaan, että vankien täytyy muuttaa arvonsa, jotta he kykenisivät muuttamaan käyttäytymistään. Vankeinhoidossa on erilaisia ohjelmia, joissa puhutaan myös arvojen muuttamisesta. Mitkä ovat nämä arvot, joita tulee muuttaa? Työni kannalta onkin tärkeää ymmärtää myös vankien arvoja, jotta voisin arvioida heidän ajatteluaan ja kykenisimme yhdessä määrittelemään tekijöitä, jotka ovat yhteydessä heidän rikolliseen käyttäytymiseensä. Keskusteluissa vangit vertaavat itseään usein normaaliin ihmiseen, jolla he tarkoittavat valtakulttuurin edustajaa. Eräs vanki totesi kerran minulle, että edustamme hänen kansaan kahta täysin erilaista kulttuuria. Mitkä ovat nämä kaksi erilaista kulttuuria? Miten ne eroavat toisistaan? Ovatko niiden arvot erilaiset? Vaikka yhteiskunnassa puhutaan nykyisin paljon arvoista, niin arvoja ei keskusteluissa juuri määritellä. Vankilassa arvokeskustelu puolestaan liittyy vankien arvojen poikkeavuuteen verrattuna valtaväestöön. Näihin keskusteluihin liitetään vankeuslaissa määritelty vankeuden tarkoitus eli vankien elämänhallinnan lisääminen. Tähän muutosprosessiin liitetään arvojen muuttaminen. Tutkimusaiheen valinta oli siis hyvin itsekäs: Halusin saada itselleni määritellyksi, millaisia ovat vankien arvot. Ajatuksenani oli, että tutkimuksen avulla ymmärrän itse enemmän vankien arvomaailmaa, mutta myös se, että rikosseuraamusalan henkilöstö ja muut ihmiset, jotka työskentelevät rikollisen alakulttuurin edustajien kanssa, saavat itselleen työvälineen arvokeskusteluihin. Arvoista puhuminen on helpompaa, kun ne on määritellyt ensiksi itselleen. Opiskelun alkuvaiheessa olin jo päättänyt, että teen lopputyössäni elämäkertahaastatteluja. Olin valmis pohtimaan myös muiden metodien käyttöä, mutta elämäkerta vaikutti omimmalta, olinhan tehnyt perusopintojen lopputyön juuri tätä metodia käyttäen. Koin, että elämäkerran avulla minun on mahdollista saada käsitys rikollisen alakulttuurin edustajien arvojen muutoksesta. Raportissa tuon esiin elämäkerran käyttömahdollisuudet vankien elämänhallinnan lisäämisessä.

9 You are reading a preview. Would you like to access the full-text? Access full-text

10 119 Poikolainen, Päivi, Rinne, Leena & Taruvuori, Karoliina Kaupunki- ja maaseutuympäristö koulutusvalintojen ja elämäntavan muovaajina. Diakonia-ammattikorkeakoulu B raportteja 24. Helsinki: Diakoniaammattikorkeakoulu. Puohiniemi, Martti Arvot, asenteet ja ajankuva. Vantaa: Limor kustannus. Raitakari, Suvi 200. Sosiaalityön marginaalistatus. Asiakkuus ja asiantuntijuus modernin ja postmodernin tulkintakehyksessä. Teoksessa Juhila, Kirsi, Forsberg, Hannele & Roivainen, Irene (toim.) Marginaalit ja sosiaalityö. Jyväskylä: SopHi, Rikosseuraamusvirasto. Viitattu Roos, J.P Elämäntavasta elämäkertaan elämäntapaa etsimässä 2. Helsinki: Tutkijaliitto. Rokeach, Milton Nature of human values. London: The free press. Ruckenstain, Minna & Teppo, Annika. Vankien väliset valtasuhteet ja väkivallan pelko suljetussa vankilassa. Rikosseuraamusviraston julkaisuja 1/2005. Helsinki: Rikosseuraamusvirasto. Saastamoinen, Mikko 2000a. Elämänkaari, elämäkerta ja muisteleminen. Teoksessa Kuusela, Pekka ja Saastamoinen, Mikko (toim.) Ruumis, minä ja yhteisö. Kuopion yliopiston selvityksiä E. Yhteiskuntatieteet 21. Kuopio: Sosiaalitieteiden laitos Kuopion yliopisto, Saastamoinen, Mikko 2000b. Elämäntapayhteisöt ja yhteisöllistämisen teknologiat identiteetti, ekspressiivisyys ja hallinnointi. Teoksessa Kuusela, Pekka ja Saastamoinen, Mikko (toim.) Ruumis, minä ja yhteisö. Kuopion yliopiston selvityksiä E. Yhteiskuntatieteet 21. Kuopio: Sosiaalitieteiden laitos Kuopion yliopisto, Salasuo, Mikko Huumeet ajankuvana. Huumeiden viihdekäytön kulttuurinen ilmeneminen Suomessa. Stakes tutkimuksia 149. Helsinki: Stakes. Satka, Mirja, Karvinen-Niinikoski, Synnöve & Nylund Marianne Mitä sosiaalityön käytäntötutkimus on? Teoksessa Satka, Mirja, Karvinen- Niinikoski, Synnöve & Nylund, Marianne (toim.) Sosiaalityön käytäntötutkimus. Helsinki: Palmenia, 9-19.

11 120 Schwartz, Shalom H Universals in the content and structure of values: Theoretical advances and empirical tests in 20 countries. Teoksessa Zanna, Mark P. (ed.) Advandes in experimental social psychology. Vol. 25. London: Academic Press, Schwartz, Shalom H Universalismiarvot ja moraalisen universumimme laajuus. Teoksessa Pirttilä-Backman, Anna-Maija, Ahokas, Marja, Myyry, Liisa & Lähteenoja, Susanna (toim.) Arvot, moraali ja yhteiskunta. Sosiaalipsykologisia näkökulmia yhteiskunnan muutokseen. Helsinki: Gaudeamus, Siikala, A-L Kertomus, kerronta, kulttuuri. Teoksessa Hoikkala, T (toim.) Kieli, kertomus, kulttuuri. Helsinki: Gaudeamus, Sintonen, Teppo Etninen identiteetti ja narratiivisuus: Kanadan suomalaiset miehet elämänsä kertojina. Jyväskylä: SoPhi. Suhonen, Pertti Suomalaisten arvot ja politiikka. Juva: Wsoy. Syrjälä, Leena Elämäkerrat ja tarinat tutkimuksessa. Teoksessa Aaltola, Juhani & Valli, Raine (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Jyväskylä: PSkustannus, Söderholm, Stig Antropologinen kulttuurintutkimus. Teoksessa Kupiainen, Jari & Sievänen, Erkki (toim.) Kulttuurintutkimus johdanto. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, Tamminen, Mikko Paluu normaaliin. Tutkimus addiktiivisen päihteidenkäytön lopettamisesta. Stakes raportteja 247. Saarijärvi: Stakes. Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.

12 121 LIITTEET LIITE 1; Schwartzin (1992, 60-61) arvomittarin osiot 1. Tasa-arvo (yhtäläiset mahdollisuudet kaikille) 2. Sisäinen sopusointu (rauha itseni kanssa) 3. Yhteiskunnallinen valta (muiden hallitseminen, valta-asema) 4. Mielihyvä (mielihalujen tyydyttäminen) 5. Vapaus (toiminnan ja ajatuksen vapaus) 6. Henkinen tai hengellinen elämä (henkisten tai hengellisten, ei aineellisten asioiden korostus) 7. Yhteenkuuluvuuden tunne (tunne, että toiset välittävät minusta) 8. Yhteiskunnallinen järjestys (yhteiskunnanvakaus) 9. Jännittävä elämä (piristävät kokemukset) 10. Elämän mielekkyys (jokin tarkoitus elämälle) 11. Kohteliaisuus (hyväntahtoisuus, hyvät tavat) 12. Varakkuus (aineellinen omaisuus, raha) 13. Kansallinen turvallisuus (oman kansani suojeleminen viholliselta) 14. Itsekunnioitus (usko omaan arvoon) 15. Palvelusten vastavuoroisuus (kiitollisuudenvelkojen välttäminen) 16. Luovuus (omaperäisyys, mielikuvitus) 17. Maailmanrauha (vailla sotia ja ristiriitoja) 18. Perinnäistapojen kunnioitus (aikaa uhmanneiden tottumusten säilyttäminen) 19. Kypsä rakkaus (syvä tunteellinen ja henkinen läheisyys) 20. Itsekuri (itsehillintä, houkutusten vastustaminen) 21. Puolueettomuus 22. Perheen turvallisuus (rakkaiden turvallisuus) 23. Yhteiskunnallinen tunnustus (kunnioitus, toisten hyväksyntä) 24. Ykseys luonnon kanssa (sopeutuminen luontoon) 25. Monipuolinen elämä (täynnä haasteita, uusia asioita ja muutosta) 26. Viisaus (kypsä elämänymmärrys) 27. Arvovalta (oikeus johtaa ja käskeä) 28. Tosi ystävyys (läheiset, tukea antavat ystävät) 29. Maailman kauneus (luonnon ja taiteen kauneus) 30. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus (epäoikeudenmukaisuuden korjaaminen, heikoista huolehtiminen) 31. Riippumattomuus (itseensä luottava, itseriittoinen) 32. Maltillisuus (toiminnan ja tunteiden äärimmäisyyksiä välttävä) 33. Lojaalisuus (uskollinen ystäville, ryhmälle) 34. Kunnianhimoinen (työteliäs, eteenpäin pyrkivä) 35. Laajakatseinen (erilaisia ajatuksia ja uskomuksia suvaitseva) 36. Nöyrä (vaatimaton, syrjäänvetäytyvä) 37. Rohkeus (seikkailua etsivä, riskejä ottava) 38. Ympäristön suojelu (luontoa suojeleva) 39. Vaikutusvaltaisuus (vaikuttaminen ihmisiin ja tapahtumiin)

13 Vanhempia ja vanhoja ihmisiä kunnioittava (osoittaa kunnioitusta) 41. Omia tavoitteita valitseva (omien pyrkimysten valikoiminen) 42. Terve (ettei ole sairas keholtaan tai mieleltään) 43. Kyvykäs (pätevä, tehokas, aikaansaava) 44. Oman elämänosansa hyväksyvä (alistuminen elämänoloihin) 45. Rehellisyys (aito, vilpitön) 46. Julkisen kuvani säilyttävä ( kasvojen suojeleminen) 47. Kuuliaisuus (velvollisuudentuntoinen, velvollisuuksista huolehtiva) 48. Älykkyys (johdonmukainen, ajatteleva) 49. Avulias (toisten hyvinvoinnin vuoksi työskentelevä) 50. Elämästä nauttiva (ruoasta, sukupuolisuudesta, vapaa-ajasta ym. nauttiva) 51. Hurskas (uskossa pitäytyvä) 52. Vastuuntunto (luotettava) 53. Utelias (kaikesta kiinnostunut, tutkiva) 54. Anteeksianto (halukas antamaan muille anteeksi) 55. Menestys (tavoitteet saavuttava) 56. Moitteeton

14 123 LIITE 2; Haastattelu-/kirjoitusrunko Alle kouluikä 0-6 v. - sosiaaliset suhteet, perhe - ystävät, leikit - tärkeät tapahtumat - mukavat/ikävät muistot - päihteiden näkyminen elämässä Kouluikä 7-15 v. - perhe - koulukaverit - koulu, opettajat - mukavat/ikävät muistot - vapaa-aika (harrastukset) - päihteet - tärkeitä asioita Nuoruus v. - koulu - kaverit - vapaa-aika - päihteet - mukavat/ikävät muistot - perhe - tärkeitä asioita - mahdollinen lainvastainen toiminta Aikuisuus kaverit - perhe - työ - vapaa-aika - päihteet - mukavat/ikävät muistot - lainvastainen toiminta - tärkeitä asioita Tulevaisuus - mitä odotat - mitä pelkäät Miltä tuntui puhua/kirjoittaa elämäkertaa? Minkälaisena koet oman elämäsi?

15 124 LIITE 3; Koodiavain I Taustaa 1. Yleistä (TAYL): Haastatteluun johdattaminen, muu yleinen puhe 2. Isän rooli ja toiminta (TAISÄ) 3. Äidin rooli ja toiminta (TAÄITI) 4. Perheen kasvatusmalli (TAKASVATUS) 5. Sisarusten rooli ja toiminta (TASISAR) 6. Päihteiden näkyminen elämässä (TAPÄIHT): Toisten päihteiden käyttö 7. Väkivallan näkyminen elämässä (TAVÄKVAL): Toisten väkivalta II Kouluikä ja nuoruus (7-18) 1. Koulun aloittaminen (KOULYL) 2. Opettajan rooli ja toiminta (KOULOPE) 3. Sosiaaliset suhteet koulussa (KOULSOS) 4. Vapaa-aika (KOULVAPAIK) 5. Päihteet, oma käyttö (OMAPÄIHD) 6. Väkivalta, oma (OMAVÄKVAL) 7. Tehdyt rikokset (OMARIK) 8. Suhde poliisiin (NUORPOL) 9. Seurustelusuhteet (NUORSEUR) 10. Tunteet, sekä positiiviset, negatiiviset että puuttuvat (OMATUNT) III Aikuisikä 1. Työnteko (OMATYÖ) 2. Oma perhe (OMAPER); puoliso ja lapset 3. Aikuisiän rikokset (AIKRIK) 4. Aikuisiän väkivalta (AIKVÄKVAL) 5. Aikuisiän päihteiden käyttö (AIKPÄIHT) 6. Aikuisiän asenteet (AIKASEN) 7. Armeija (ARMEIJA) 8. Ammatinopiskelu (AMMOP) 9. Sosiaaliset suhteet aikuisiällä (AIKSOS) VI Muita koodeja 1. Kulttuuri (KULT) 2. Toiseus (TOIS) 3. Arvo (ARVO) 4. Identiteetti (IDENT) 5. Ideologia (IDEOLOG) 6. Elämäkerta (ELÄMKERT) 7. Muutosmotivaatio (MUUTOS) 8. Tulevaisuus (TULEV) Vankila (VANK)

16 125