Avainsanat: miesten ja naisten vuosityötunnit, piiloylityöt, tasa-arvoinen palkkaerolaskelma,

Transkriptio

1 Työelämän tutkimuspäivät Työryhmä: Ajan ilmiö suomalaisessa työelämässä Pauli Sumanen Huhtiniemi Engineering Piiloylityöt Abstrakti: Työaikalain 1996 mukaan viikkoylityötä on työ, jota palkansaaja tekee yli 40 tuntia viikossa pitkän aikavälin tarkasteluna ja päivittäistä ylityötä on se, joka ylittää keskimääräisen päivittäisen normityöajan, 8 tuntia. Suomen yli 200 työehtosopimusta saavat määritellä lisätyön ja ylityön alemmalta tasolta laskettavaksi. Tilastokeskuksen työvoimatilaston mukaan ylitöiden osuus työtunneista oli vuonna 2000 kaikilla palkansaajilla noin 1,8 prosenttia. Ylityöaste eli ylityötä tehneiden osuus työllisistä oli 7,2 prosenttia. Miesten ylityöaste oli 10 prosenttia ja naisten 6,7 prosenttia. Ylityöt ja syyt niiden tekemiseen on vähän tutkittu alue Suomen työelämässä. Ehkä siksi, että vanha ja uusi (1996) työaikalaki poikkeavat huomattavasti keskenään muun muassa siinä, keitä palkansaajia työaikalaki ja siten ylityösäännöt koskevat. Eikä uudessa laissa ollut siirtymäsääntöä siitä, miten vanhoja työsopimuksia tulee kohdella. AKAVA:n tutkimusosaston Akavaaka-julkaisu vuodelta 2008 kertoo, että Suomessa noin 12 % palkansaajista tekee yli 47-tuntista työviikkoa. Oma tutkimukseni Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksen viikkolomakeaineistosta sanoo, että noin 9 % palkansaajista tekee yli 49-tuntista työviikkoa. Palkansaajien tehdyistä vuosityötunneista noin 8 % on tehty 40-tuntisen työviikon jälkeen. Erillistä tuntiperustaista ylityökorvausta maksetaan noin 2 % työtunneista ja loput noin 6 % ovat ns. piiloylityötä, jota mikään nykyinen virallinen tilasto ei tunne. Eräs syy piiloylitöihin löytyy Työaikalain 1996 pykälistä 39 ja 37, joissa sanotaan, että esimiehille voidaan ylityökorvaukset maksaa kiinteänä korvauksena ja että heidän todellisia työtuntejaan ei tarvitse seurata työaikakirjanpidossa. Työolotutkimuksen mukaan lähes 40 % palkansaajista tekee esimiestyötä. AKAVA:n jäsenjärjestön YTN:n jäsenkyselyssä lähes 30 % vastaajista ilmoitti, että heillä ylityökorvaukset sisältyvät kiinteään kuukausipalkkaan ja noin 40 % ilmoitti, että ylityötuntien korotusosaa ei korvata. Suomessa tehdään siis ylitöitä amerikkalaiseen malliin, mutta asia ei ole julkisesti tiedossa, koska siitä ei ole tutkimuksia tai tilastoja. Piiloylityöt kohdistuvat noin :lle etupäässä esimiestyötä tekevälle palkansaajalle. Uudessa aloittamassani tutkimuksessa tutkin, miten yli 50-tuntista työviikkoa tekevät suhtautuvat ylitöiden tekemiseen. Avainsanat: miesten ja naisten vuosityötunnit, piiloylityöt, tasa-arvoinen palkkaerolaskelma, ylityötunnit 1. Johdanto: Miksi tutkia miesten ja naisten vuosityöaikoja? Tarve vuosityöaikojen tutkimiseen tulee EU:sta. EU:n perussopimuksen (ns. Lissabonin sopimuksen) 157. sanoo: Samalla palkalla ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää tarkoitetaan, että: a) palkka, joka maksetaan työn tuloksen perusteella, lasketaan saman mittayksikön mukaan; b) palkka, joka maksetaan työhön käytetyn ajan perusteella, on sama samasta tehtävästä. EU-parlamentin päätöslauselma vuodelta 2008 Suositukset miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamisesta [2008/2012(INI)] kuvaa asian vielä tarkemmin kohdassa G: 1

2 [ ]katsoo, ettei palkkaero perustu pelkästään bruttotuntipalkkojen eroihin, vaan että pitäisi ottaa huomioon myös yksittäiset palkat, ammatillinen osaaminen, työn organisointi, ammatillinen kokemus ja tuottavuus, joita on arvioitava ei vain määrällisesti (fyysiset läsnäolotunnit työpaikalla) vaan myös laadullisesti, sekä lyhyemmästä työajasta, lomista ja hoitovelvollisuuksista johtuvien poissaoloaikojen vaikutukset palkkojen jakautumismekanismeihin. Ainoa oikea tapa tutkia tehtyjä työtunteja on tarkastella niitä vuositasolla, muutenhan esimerkiksi lomien vaikutus jää huomiotta. Meillä Suomessa ei ole tehdyistä vuosityötunneista mitään luotettavaa virallista tilastointia. Tässä tutkimuksessa osoitetaan, ettei puhelinhaastattelumenetelmä tuota luotettavaa tutkimusaineistoa. Työaikatutkijat Suomessa eivätkä kansainvälisesti myöskään usko menetelmään. 2. Aineistot ja niiden käsittely Tietoa tehdyistä työtunneista Tilastokeskus kerää kahdessa tutkimuksessa, vuosittain työvoimatutkimuksessa ja kymmenen vuoden välein ajankäyttötutkimuksessa. Ostin työvoimatutkimuksen aineistoa vuodelta 2007, mutta tehtyäni siihen luotettavuusanalyysin, havaitsin, ettei työvoimatutkimuksen aineisto sovellu kokoaikatyötä tekevien palkansaajien työaikatutkimuksen tekemiseen. Etsin muiden työaikatutkijoiden tutkimuksia vastaavan aineiston sopivuudesta ja kaikki löytämäni tutkimukset kertovat, etteivät puhelinhaastatteluaineistot ole kaikilta osin luotettavia ajankäytön tutkimisessa. Näin sanovat muun muassa tutkijat Hulkko (2004, 15 19), Niemi (1993, ), Pääkkönen (Tilastokeskus 2003, ), Bonke (2005, 349), Kitterød (2001, 146) ja Robinson (1985, 60). Työvoimatutkimuksesta saatua työaikatietoa on siksi käytetty tässä tutkimuksessa vain soveltuvin osin. Viimeisin normaalista taloustilanteesta tehty ajankäyttötutkimus on ajalta 3/1999 2/2000. Ajankäyttötutkimuksen otoksessa oli taloutta. Vastanneet täyttivät lomakkeet 10 minuutin välein kirjoittamalla kahdelta päivältä omin sanoin tekemisensä. Toinen lomake on yhdeltä arkipäivältä ma pe ja toinen yhdeltä viikonlopun päivistä la su. Jos henkilöllä on tehtyä ansiotyötä viikon aikana, henkilö täyttää myös yhden viikon ajalta ns. viikkolomakkeen, jossa seurataan tehtyä ansiotyötä 15 minuutin tarkkuudella. Ostin Tilastokeskukselta palkansaajien viikkolomakeaineiston ansiotyötiedot ja työaikatutkimukseni perustuu valtaosin siihen. Kuitenkin siitä puuttuva koko viikon poissaolleiden osuus on otettu työvoimatutkimuksen työssäoloasteesta. Voidaan olettaa, että vastaaja on muistanut oikein puhelimessa, onko hän ollut töissä edellisellä viikolla vai ei. Myös silloin kun aineistosta poistetaan osa-aikaiset, käytetään työvoimatutkimuksen tietoa osa-aikaisten määrästä ja heidän työtunneistaan. Työvoimatutkimuksessa osa-aikaisten tehdyt työtunnit lienevät luotettavammin tilastoitavissa kuin kokoaikaisten, koska heillä ei juuri ole ylityötä. Tässä tutkimuksessa on käytetty ylityölisien laskennassa Työaikalain mukaista mutta erittäin karkeata laskentasääntöä. Työtunnit ovat 50 % lisään oikeuttavia ja työtunnit yli 44 ovat 100 % ylityölisään oikeuttavia. Työehtosopimusten mukaan ylityön alkamisraja on sama kuin päivittäinen/viikoittainen säännöllinen työaika, joten tässä esitetty laskelma aliarvioi ylitöiden määrää. Muutama viikko vuodessa on arkipyhien johdosta päiviltään vajaa, eikä niinä viikkoina tehty ylityö näy oikein viikkoaineistossa kaikilla palkansaajilla. Myös tämä aliarvioi ylityön määrää tässä tutkimuksessa. Hannu Pääkkösen väitöskirjan mukaan paljon töitä tekevät, varsinkin miehet, vastaavat kyselytutkimukseen muita huonommin (Pääkkönen 2010, ). Siksi tämä tutkimus aliarvioi etenkin miesten työtunteja. 2

3 Taulukko 1: Ajankäyttötutkimus 3/1999 2/ 2000, tehdyt viikkotyötunnit Miehiä Tuntia yht Naisia Tuntia yht Viikkotyötunnit , , Viikkotyötunnit , , Viikkotyötunnit , , Viikkotyötunnit , , Yhteensä 1032, , Taulukosta 1 puuttuvat koko viikon poissa olleet. Työvoimatutkimuksen mukaan palkkaa saavien työssäoloprosentti on miehillä noin 87 ja naisilla noin 82. Joten koko viikon poissa töistä vuositasolla on ollut 13 % miehistä ja 18 % naisista. Taulukossa 1 ovat mukana osa-aikaiset, joita työvoimatutkimuksen mukaan oli miehistä noin 7 % (työtunnit noin 19,5 t/vko) ja naisista noin 17 % (työtunnit noin 20 t/vko). Taulukko 2: Miesten ja naisten viikkotyötunnit. Osa-aikaiset eroteltuna, poissa olleet huomioituna ja ylityölisien vaikutus laskettuna Miehiä Tunnit yht Naisia Tunnit yht Osa-aikaiset 72, , Kokoaik t/vko 259, , Kokoaik t/vko 323, , Kokoaik t/vko 116, , Kokoaik. 45- t/vko 260, , Kokoaikaiset töissä yht 960, , Kokoaik. kaikki yht 1103, ,09 Ylityölisillä korotetut tunnit Tuloksia taulukosta 2: 1. Miehet tekevät työtunneistaan yliajalla (yli 40 t/vko) noin 10 % ja naiset noin 5 %. Kokonaistyötunneista laskien miehet noin 5,6 % ja naiset noin 2,2 %, yhteensä 7,8 % 2. Keskimäärin kokoaikaiset palkansaajamiehet tekevät vuodessa noin 17,8 % enemmän pää- ja sivutoimisia ansiotyötunteja kuin naiset. Jos korotamme työtuntien arvoa karkeasti ylityökorotuksilla laskien, on ero noin 23,1 %. 3. Jos korotamme ylityötuntien määrää ylityölisien arvon (50 % ja 100 %) mukaan, miesten tekemien ylitöiden arvo on liki 20 % miesten ansioista ja naisten liki 10 % naisten ansioista. Yhteisistä ansioista laskien miesten ylitöiden arvo on noin 11,1 % ja naisten noin 4,4 %, yhteensä noin 15,5 %. 3. Piiloylityöt Piiloylityönä tässä tutkimuksessa pidetään sitä tehdyn 40 viikkotyötunnin ylittävää tuntimäärää, josta ei makseta tuntiperustaista ylityökorvausta. Joillakin palkansaajilla on voitu sopia, että joko erillinen kiinteä summa tai kiinteä prosentti kuukausipalkasta kattaa ylityökorvaukset. Tässä tutkimuksessa myös heidän yli 40-tuntia ylittävät viikkotyötuntinsa katsotaan piiloylityöksi, sillä Työaikalain momentin mukaan heidän työtuntejaan ei tarvitse kirjata ylös eikä niiden määrää siten tunneta. Tuntiperustaisesti maksetut ylityöt ovat miehillä noin 3,5 tuntia ja naisilla noin 1,5 tuntia viikossa (Vartiainen 2001, 23), eli miehillä noin 35 tuntia ja naisilla noin 15 tuntia vuodessa. Miehillä se on miesten työtunneista noin 2 % ja naisilla noin 1 %. Kun kerran miehet tekevät ylitöitä noin 10 % vuodessa ja heille maksetaan ylityökorvauksia noin kahdelta prosentilta tehtyjä työtunteja, loppu 8 % vuosityötunneista on piiloylityötä, jota ei löydy tilastoista. Naisilla vastaavat luvut ovat: Ylitöitä 5 % ja tuntiperustaisesti maksettuja ylityötunteja noin 1 %, joten piiloylityötä on noin 4 %. Akavaaka

4 kertoo, että niin sanotut palkattomat ylityöt ovat alle puolet maksetuista ylitöistä. Valitettavasti tulos on saatu työvoimatutkimuksesta ja on perusteltua syytä epäillä, ovatko vastaajat ymmärtäneet kysymyksen oikein. Aikanyrjähdys-tutkimuksessa kun sanotaan: Akateemiset ihmiset eivät välttämättä itsekään tiedä, millainen työaika heillä on (Julkunen, Nätti & Anttila 2004, 88). Palkattomat ylityöt ovat nekin piiloylityötä. 4. Ketkä tekevät piiloylityötä? Työaikalaki ei koske yrityksen ylintä johtoa, mutta ylimmän johdon tekemät yli 40 viikkotunnit työt katsotaan tässä piiloylityöksi. Piiloylityötä saattavat tehdä myös palkansaajat, joille ei ole määritelty säännöllistä työaikaa, esimerkiksi peruskoulun opettajat. Ylempien oppilaitosten opettajille on määritelty usein vuosityöaika, joten heillekin voi syntyä piiloylityötä. Vanhassa, ennen marraskuuta 1996 voimassa olleessa työaikalaissa esimiehet olivat työaikalain rajoitusten ulkopuolella eli heille voitiin maksaa kokonaispalkkaa. Kun uudessa työaikalaissa siirtymäsääntöjä ei ole, vanhat työsopimukset jäivät voimaan. Ja uudenkin työaikalain aikana esimiesasemassa oleva työntekijä ja työnantaja ovat usein saattaneet sopia kokonaispalkkauksesta. Tämä käy ilmi ammattiliittojen jäsenkyselyistä. Kuva 1: YTN -järjestön jäsenkyselyn kysymys: Miten ylityöt korvataan? Huomioita: Ylityökorvaus sisältyy peruspalkkaan lähes 30 % vastaajista. Ja rahana tai vapaana saa tunti-tunnista-periaatteella noin 40 % vastaajista, mikä sekin on vastoin Työaikalain henkeä. (Kuvassa TAL = Työaikalain mukainen korvaus) Tämä tutkimus ei ota kantaa siihen, onko piiloylitöiden joukossa ns. laittomia ylitöitä. Mutta ammattiliittojen jäsenkyselyiden perusteella voidaan sanoa, etteivät kaikkien palkansaajien voimassa olevat työsopimukset noudata lain kirjainta. Työaikalain momentin mukaan: Johtavassa asemassa oleva työntekijä sekä työntekijä, jonka pääasiallisena tehtävänä on välittömästi johtaa tai valvoa työtä ja joka ei ota osaa tai vain tilapäisesti ottaa osaa johdettaviensa tai valvottaviensa työntekijöiden työhön, saavat kuitenkin sopia, että 22 ja 33 :ssä tarkoitetut korvaukset maksetaan erillisenä kuukausikorvauksena. Vanhaa käytäntöä kokonaistyöajasta ja kokonaispalkkauksesta jatketaan ilmeisesti myös monissa uusissa vuoden 1996 jälkeen solmituissa työsopimuksissa, vaikka se on lain kirjaimen vastaista. Työtuomioistuimen päätöksessä TT: sallitaan muuttuvien lisien yhdistäminen kiinteään osaan kuukausipalkkaa, jos asiaa ei ole 4

5 erikseen kielletty Työaikalaissa ja jos näin laskettu ansio on vähintään sama kuin työehtosopimusten mukaan laskettu kuukausiansio. Ajankäytön viikkolomakkeesta ei voi päätellä, tekevätkö samat ihmiset säännöllisesti yli 40-tuntista työviikkoa vai tekevätkö kaikki palkansaajat niitä tasaisesti saman verran. Tähän kysymykseen löytyy vastaus Aikanyrjähdys tutkimuksesta. Siinä oli yhtenä kysymyksenä korkeakoulutetuille henkilöille tavanomaisen työviikon pituus. Tutkimuksesta selviää, että kolme neljästä miehestä ja kaksi kolmesta korkeakoulutetusta naisesta tekee sopimustasoaan pidempää työaikaa, yli 50-tuntista työviikkoa tekee normaalisti 22 % korkeakoulutetuista miehistä ja 11 % naisista ja että säännöllisesti venyneitä työaikoja tekivät useimmin yksityisen sektorin miehet (Julkunen, Nätti & Anttila 2004, 97 ja 103). Ylityöt siten keskittyvät samoille henkilöille. 5. Yhteenveto Voimme sanoa, että runsaiden piiloylitöiden tekeminen kohdistuu melkoiselle joukolle palkansaajia, etupäässä niille, joilla on kokonaistyöaikasopimus, arviolta noin henkeä. Heistä valtaosa on korkeakoulutuksen saaneita esimiehiä. Suurta, yli 49-tuntista viikkotuntimäärää tekevien joukossa on noin kaksi kolmasosaa miehiä ja noin yksi kolmasosa naisia. Tämä suhde on suunnilleen sama kuin yksityisen sektorin esimiesasemien jakautumisessa. Ei tässä tutkimuksessa eikä muissakaan tutkimuksissa ole ratkaistu runsaiden ylitöiden muna-kana-ongelmaa: Ovatko miehet useammin esimiesasemassa sen vuoksi, että he ovat tehneet jo aiemman työhistoriansa aikana paljon piiloylitöitä. Vai ovatko he alkaneet tehdä paljon piiloylitöitä vasta sen jälkeen kun heidät on valittu esimiesasemaan? Aloittamani uusi ylityötutkimus pyrkii valaisemaan myös tätä kysymystä. Kirjallisuus Akavaaka (2008), Tietoa akavalaisista työelämässä, syksy 2008, Painomerkki 2008, ISBN Bonke, J. (2005) Paid Work and Unpaid Work: Diary Information Versus Questionnaire Information, Social Indicators Research, February 2005, Volume 70, Issue 3, , Luettu Hulkko, L. (2004) Selvitys työaikojen tilastoinnista Suomessa ja kansainvälisesti. Tilastokeskus: Työajat Suomen työvoimatutkimuksessa, ISBN , read Julkunen, R., Nätti, J. & Anttila, T. (2004) Aikanyrjähdys, Vastapaino: Tampere, ISBN Kitterød, R. H. (2001) Does the recording of parallel activities in Time Use Diaries affect the way people report their main activities?, Social Indicators Research, November 2001, Volume 56, Issue 2, , abstract: Luettu Niemi, I. (1993) Systematic Error in Behavioural Measurement: Comparing Results from Interview and Time Budget Studies. Magazine: Social Indicators Research, number 30, November 1993, Editor Alex C. Michalos, 1993 Kluwer Academic Publishers. Pääkkönen, H. (2010): Perheiden aika ja ajankäyttö. Tutkimuksia kokonaistyöajasta, vapaaehtoistyöstä, lapsista ja kiireestä. Väitöskirja. Tampereen yliopisto Luet-tu , artikkeli: Pääkkönen, H. (1998) Are busy people under- or overrepresented in national time budget surveys? Loisir et société / Society and Leisure 21 (2),

6 Robinson, J. P. (1985) The validity and reliability of diaries versus alternative time use measures (33 62). Time, Goods and Well-being Edited by Juster and Stafford, Ann Arbor, University of Michigan Tilastokeskus (2003) L. Hulkko (toim): Työajan muutokset, Helsinki Työmarkkinat 2003:8, ISBN Vartiainen Juhana (2001), Sukupuolten palkkaeron tilastointi ja analyysi, Tasaarvojulkaisuja 2001:7, Tasa-arvovaltuutetun toimisto, STM, ISBN , Edita Oyj, Helsinki