I Adagio maestoso Allegro con brio II Allegretto III Menuetto (Menuetti) (Vivace) IV Presto vivace

Transkriptio

1 Marc Minkowski, kapellimestari Marita Solberg, sopraano Gabriel Suovanen, baritoni Tapiolan kamarikuoro, valmennus Hannu Norjanen Franz Schubert: Sinfonia nro 3 D-duuri D min I Adagio maestoso Allegro con brio II Allegretto III Menuetto (Menuetti) (Vivace) IV Presto vivace VÄLIAIKA 15 min Gabriel Fauré: Requiem op min I Introitus (Requiem aeternam Kyrie eleison) (kuoro) II Offertorium (Domine Jesu Christe) (baritoni ja kuoro) III Sanctus (kuoro) IV Pie Jesu (sopraano) V Agnus Dei (kuoro) VI Libera me (baritoni ja kuoro) VII In Paradisum (kuoro) MYÖHÄISILLAN KAMARIMUSIIKKI: Felix Mendelssohn: Pianotrio c-molli I Allegro energico e con fuoco II Andante espressivo III Scherzo (Molto allegro quasi presto) IV Finaali (Allegro appassionato) 25 min Hannu Vasara, viulu. 2. viulun äänenjohtaja, soittanut RSOssa vuodesta Tuija Rantamäki, sello. RSOn 3. soolosellisti vuodesta 1994 alkaen. Jouko Laivuori, piano. RSOn kosketinsoittaja vuodesta 1989 alkaen. Väliaika n. klo Konsertti päättyy noin klo Suora lähetys YLE Radio 1:ssä ja internetissä ( Myöhäisillan kamarimusiikkia ei radioida suorana. Taltiointi kuullaan YLE Radio 1:ssä

2 Franz Schubert ( ): Sinfonia nro 3 D-duuri D. 200 (1815) Schubertin käsittämätön luomisvauhti on askarruttanut musiikintutkijoita vuosikymmenten ajan. Hän kuoli vain 31-vuotiaana, mutta jätti jälkeensä yli tuhat sävellystä määrällisesti eniten lauluja, mutta myös sinfonioita, sonaatteja ja laajamittaisia kamarimusiikkiteoksia. Teosten määrä on niin valtava, että Schubertin on täytynyt kirjoittaa musiikkia käytännöllisesti katsoen koko ajan, näennäisen vaivattomasti ja sen kummemmin pähkäilemättä; hänen jäljiltään emme löydä lukemattomia ruttuisia luonnoslappuja ja -vihkoja niin kuin Beethovenin jäämistöstä. Se, mitä Schubert ei käden käänteessä saanut valmiiksi, jäikin usein lopullisesti kesken, kun hänen mielensä jo suuntautui uusiin projekteihin. Seikka on monesti tulkittu epävarmuudeksi suurmuotoisten teosten arkkitehtuurin rakentamisessa, mutta ei myöskään ole mahdotonta, ettei hän yksinkertaisesti ehtinyt tai malttanut saattaa aloitettua urakkaa loppuun. Sinfonian kirjoitustyöhön Schubert ryhtyi ainakin kolmetoista kertaa. Näistä yrityksistä kuitenkin vain seitsemän valmistui lopullisesti: loput jäivät joko luonnoksen asteelle tai vajaiksi, kuten tunnettu Keskeneräinen sinfonia h- molli, nro 8. Ensimmäiset kolme säilynyttä sinfoniaa todistavat Mozartin, Haydnin ja näiden nyt jo unohdettujen aikalaisten vaikutuksesta. Konviktikoulun orkesterissa, jossa nuori Schubert toimi viulistina, hän oli soittanut tätä repertuaaria joka ilta ja tunsi sen kuin omat taskunsa. Vasta Beethovenin sinfoniaperintöön post-eroica, tarkemmin sanoen vihkiytyminen näyttää järkyttäneen Schubertin sinfoniakäsityksen perustaa; tähän haasteeseen oli tietysti koko sukupolven vaikea vastata. Kolmannen sinfonian 18-vuotiasta säveltäjää eivät tällaiset huolet vielä hidastaneet. Sinfonia syntyi toukokuun 24. ja heinäkuun 19. päivän välillä vuonna 1815, vaikka tästäkin ajasta Schubert käytti aktiiviseen sävellystyöhön vain runsaan viikon. Hitaan johdannon ja Allegro con brion välinen temaattinen suhde on siitä huolimatta hienostuneesti laadittu. Allegretto on niin mutkaton, että se hyvinkin sortuisi banaaliuteen ilman Schubertin ylivertaista melodian lahjaa (säveltäjän ystävä Eduard von Bauernfeld tosin ilmaisi huolensa siitä, että Schubertin melodiat olivat liian itävaltalaisia ). Menuetin jämäkät takapotkut tuovat sen olemukseen Beethovenin tyylistä robustia scherzomaisuutta, kun taas finaalin riemukas buffo-karaktääri tuo mieleen Rossinin. Gabriel Fauré ( ): Requiem op. 48 (1893) Faurén nimi vilahtelee Ranskan musiikinhistoriassa usein jonkinlaisen harmaan eminenssin ominaisuudessa: sävellyksenopettajana, nuorta kollegaa auttavana tukijana, Société Nationale de Musiquen yhtenä perustajajäsenenä, Pariisin konservatorion johtajana (missä toimessa hän toimitti uudistuksia sellaisella innolla, että sai lisänimen Robespierre ). Faurén omasta sävellystuotannosta puhuttaessa esille nousevat toki yksinlaulut ja rakastettu Requiem, toisinaan laaja kamarimusiikkituotantokin. Säveltäjän elinaikana tunnustus vain antoi odottaa itseään keski-iän ehtoopuolelle. Faurén monipuoliseen sosiaaliseen asemaan liittyi tiettyä tragiikkaakin: lähes koko aikuisikänsä hän saattoi omistautua säveltämiselle ainoastaan kesälomien aikana, ja kun Fauré lopulta sangen korkeassa iässä jätti muut ammatilliset velvollisuutensa, hän oli jo lähestulkoon menettänyt sekä terveytensä että kuulonsa. Seuraavan sukupolven, ennen muuta Debussyn ja Ravelin, läpi nähtynä Fauré näyttäytyy turvallisesti duuri-mollitonaliteetin kyljessä pysyttelevänä romantikkona, mutta konservatiivi hän ei sävellystyössään ollut Ambroise Thomas n johtaessa konservatoriota Fauréta ei 2

3 huolittu opettajakunnan jäseneksi juuri hänen vallankumouksellisen tyylinsä tähden. Uudistuksellisuus hänen musiikissaan ei ehkä kuitenkaan ole nykyaikaisille korville kovin helposti havaittavissa: armoitettu melodikko hänessä huomataan toki heti, niin kuin ensiluokkaiselta laulusäveltäjältä sopii odottaakin, mutta rohkea harmoninen ajattelu on varsinaisesti hänen yksilöllisen sävelkielensä ydin. Harmonian perustana ovat edelleen kolmisoinnut, mutta niiden epäortodoksinen yhdistyminen toisiinsa murtaa jo rameaulaisen maailmanjärjestyksen rajoja. Toisaalta Faurén säveltäjäpersoonallisuudessa radikaaliin tuoreuteen liittyy harvinainen traditiotietoisuus renessanssin vokaalipolyfonian rakenteineen. Requiemin, sielunmessun, säveltämisen pontimena näyttää olleen säveltäjän isän äskettäinen kuolema. Varsinaisesta muistosävellyksestä ei kuitenkaan ole kysymys: Fauré kertoi myöhemmin laatineensa sielunmessun huvin vuoksi. Vuoden 1888 ensimmäisessä versiossa esityskoneisto on vielä sangen pieni (ja erikoinen: altot, sellot, urut, harppu ja patarummut!). Fauré laati teoksesta orkesteriversion vasta kustantajan ehdotuksesta vuosikymmentä myöhemmin. Mikään täysosuma teos ei vielä tässä vaiheessa ollut. Faurén Requiem on saanut nauttia kansansuosiota vasta 1950-luvulta lähtien, mutta teoksen lohdullisen lyyrinen luonne on sittemmin tehnyt siitä kenties aikamme rakastetuimman sielunmessun. Teoksen luonnetta Fauré itse selitti näin: On sanottu, että Requiemini ei ilmaise kuolemanpelkoa, ja sitä on kutsuttu kuoleman kehtolauluksikin. Mutta juuri niin näen kuoleman: onnellisena vapautumisena, pyrkimyksenä kohti onnea rajan tuolla puolen, pikemminkin kuin tuskallisena kokemuksena. Ehkä olen myös vaistomaisesti koettanut välttää sitä, mitä pidetään oikeana ja asianmukaisena, kaikkien niiden vuosien jälkeen joina säestin uruilla hautajaisia! Olen kurkkuani myöten täynnä sitä halusin tehdä jotakin erilaista. Erilaisen käsittelyn sai myös teoksen teksti: Fauré jätti tieten tahtoen pois Dies irae- ja Tuba mirum -osat, joissa sielunmessujen säveltäjät perinteisesti pääsevät maalailemaan dramaattisia kauhunäkyjä, ja korvasi ne suunnattoman kauniilla Piae Jesu -aarialla ja lohduttavalla päätösosalla In Paradisum. Teosta onkin luonnehdittu sielunmessuksi ilman viimeistä tuomiota. Lotta Emanuelsson Gabriel Fauré: Requiem 1. INTROITUS ET KYRIE Requiem aeternam dona eis, Domine, et lux perpetua luceat eis. Te decet hymnus, Deus, in Sion, et tibi reddetur votum in Jerusalem. Exaudi orationem meam. Ad te omnis caro veniet. Kyrie eleison. Christe eleison. Kyrie eleison. 1. JOHDANTO JA HERRA ARMAHDA Ikuinen lepo suo heille, Herra ja ikuinen valkeus loistakoon heille. Sinulle, Jumala, kaikuu Siionin ylistyslaulu, ja Sinun nimeesi rukoillaan Jerusalemissa. Kuule rukoukseni. Sinun luoksesi palaa kaikki liha. Herra, armahda. Kristus, armahda. Herra, armahda. 3

4 2. OFFERTORIUM O Domine Jesu Christe, Rex gloriae, libera animas defunctorum de poenis inferni et de profundo lacu. O Domine Jesu Christe, Rex gloriae, libera animas defunctorum de ore leonis, ne absorbeat eas Tartarus, ne cadant in obscurum. Solo (Baritono): Hostias et preces tibi, Domine, laudis offerimus: tu suscipe pro animabus illis, quarum hodie memoriam facimus: fac eas, Domine, de morte transire ad vitam, quam olim Abrahae promisisti et semini ejus. O Domine Jesu Christe, Rex gloriae, libera animas defunctorum de poenis inferni et de profundo lacu ne cadant in obscurum. Amen. 3. SANCTUS Sanctus, sanctus, sanctus, Dominus Deus Sabaoth! Pleni sunt coeli et terra gloria tua. Hosanna in excelcis! 4. PIE JESU Solo (Soprano): Pie Jesu, Domine, dona eis requiem; dona eis sempiternam requiem. 2. UHRILAHJA Oi Herra Jeesus Kristus, autuuden Kuningas, vapauta kuolleiden uskovaisten sielut helvetin tuskista ja kadotuksen syvyyksistä. Oi Herra Jeesus Kristus, autuuden Kuningas, vapauta kuolleiden uskovaisten sielut leijonan kidasta, ettei helvetti heitä nielisi, etteivät he vaipuisi pimeään. Baritonisoolo: Kiitosta ja ylistystä Sinulle, Herra, uhrina tuomme: ota ne vastaan niiden sielujen puolesta, joiden muistoa tänään vaalimme: suo heidän, Herra, kuolemasta siirtyä elämään, kuten muinoin lupasit Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen. Oi Herra Jeesus Kristus, autuuden Kuningas, vapauta kuolleiden uskovaisten sielut helvetin ikeestä ja kadotuksen syvyyksistä etteivät he vaipuisi pimeään. Aamen. 3. PYHÄ Pyhä, pyhä, pyhä, Herra Jumala Sebaot! Täynnä ovat taivas ja maa Sinun kunniaasi. Hoosianna korkeuksissa! 4. ARMOLLINEN JEESUS Sopraanosoolo: Armollinen Jeesus, anna heille rauha, anna heille ikuinen rauha. 4

5 5. AGNUS DEI Agnus Dei, qui tollis peccata mundi, dona eis requiem. Agnus Dei, qui tollis peccata mundi, dona eis requiem, sempiternam requiem. Lux aeterna luceat eis, Domine, cum sanctis tuis in aeternum, quia pius es. Requiem aeternam dona eis, Domine, et lux perpetua luceat eis. 6. LIBERA ME Solo (Baritono): Libera me, Domine, de morte aeterna in die illa tremenda, in die illa quando coeli movendi sunt et terra, dum veneris judicare saeculum per ignem. Tremens factus sum ego et timeo, dum discussio venerit atque ventura ira. Dies illa, dies irae, calamitatis et miseriae, dies illa, dies magna et amara valde. Requiem aeternam dona eis, Domine, et lux perpetua luceat eis. Libera me, Domine, de morte aeterna in die illa tremenda, in die illa quando coeli movendi sunt et terra, dum veneris judicare saeculum per ignem. Solo (Baritono) et Libera me, Domine, de morte aeterna. 5. JUMALAN KARITSA Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnit, anna heille rauha. Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnit, anna heille rauha, anna heille ikuinen rauha. Ikuinen valo loistakoon heille, Herra, pyhiesi kanssa iankaikkisesti, sillä olet lempeä. Ikuinen rauha anna heille, Herra, ja ikuinen valo loistakoon heille. 6. VAPAUTA MINUT Baritonisoolo: Vapauta minut, Herra, ikuisesta kuolemasta sinä kauhun päivänä, kun järkkyy taivas ja maa, kun saavut tuomitsemaan maailman tulella. Tutisen pelosta, ja vapisen, vartoessani tuomion ja vihan päivää, joka tulee. Tuo päivä, vihan päivä, onnettomuuden ja kurjuuden päivä, tuo päivä, suuri päivä ja niin katkera. Ikuinen rauha anna heille, Herra, ja ikuinen valo loistakoon heille. Vapauta minut, Herra, ikuisesta kuolemasta sinä kauhun päivänä, kun järkkyy taivas ja maa, kun saavut tuomitsemaan maailman tulella. Baritonisoolo ja kuoro: Vapahda minut, Herra, ikuiselta kuolemalta. 5

6 7. IN PARADISUM In paradisum deducant angeli; in tuo adventu suscipant te martyres et perducant te in civitatem sanctam Jerusalem. Coro angelorum te suscipiat et cum Lazaro, quondam paupere, aeternam habeas requiem. 7. PARATIISIIN Ottakoot enkelit heidät vastaan paratiisissa; ja saapuessasi olkoot Marttyyrit sinua vastassa ja johtakoot sinut pyhään kaupunkiin, Jerusalemiin. Enkelten kuoro ottakoon sinut vastaan ja kuten Lasaruksella, joka hänkin kerran oli vain kerjäläinen, sinun olkoon ikuinen rauha. Suomennos: Kimmo Pihlajamaa Marc Minkowski Minkowski aloitti uransa fagotistina, mutta ryhtyi pian opiskelemaan myös orkesterinjohtoa Charles Bruckin johdolla Yhdysvalloissa. 20-vuotiaana Minkowski perusti Les Musiciens du Louvre -kokoonpanon, joka on erikoistunut ranskalaiseen barokkimusiikkiin. Yhtye esiintyy säännöllisesti Ranskan ja Euroopan tärkeimmillä oopperalavoilla. Lisäksi se soittaa Monteverdin, Händelin, Gluckin, Mozartin ja Offenbachin musiikkia. Tätä nykyä Minkowski on yksi Pariisin oopperan päävierailijoista. Oopperakapellimestarin urallaan hän on johtanut mm. Händelin ja Rameaun teoksia Zürichin oopperassa ja Mozartin Idomeneon Pariisin oopperassa Ryöstö seraljista oli ohjelmassa Mozarteumin orkesterin kanssa 1997, jolloin Minkowski debytoi Salzburgin musiikkijuhlilla. Figaron häät esitettiin Mahler-kamariorkesterin kanssa Aixen-Provencen festivaalilla, Baden-Badenissa ja Tokiossa, Taikahuilu Montpellierissä ja Bochumissa sekä 2005 Pariisin oopperassa. Minkowskin ohjelmistossa ranskalaisella musiikilla on merkittävä osuus. Viime vuosina hän on johtanut yhä enemmän sinfoniamusiikkia. Haydnin, Beethovenin, Schubertin ja Brahmsin lisäksi Minkowskin ohjelmistoon ovat liittyneet mm. Berlioz, Bizet, Chausson, Fauré ja Lili Boulanger. Minkowskilla on ollut kiinteä suhde Mahler-kamariorkesteriin sekä Birminghamin sinfoniaorkesteriin. Minkowski on johtanut mm. Berliinin filharmonikkoja, Baijerin radion sinfoniaorkesteria, Ranskan kansallisorkesteria ja Los Angelesin filharmonikoita sekä Euroopan kamariorkesteria, Clevelandin orkesteria ja Dresdenin Staatskapellea. Syksyllä 2009 Minkowski avasi Nicolas Joelin ensimmäisen kauden Pariisin oopperassa Charles Gounodin oopperalla Mireille. Tammikuussa 2010 hän johti uudelleen Idomeneooopperan Salzburgin musiikkijuhlilla sekä konserttiversion Grenoblessa ja Lyonissa. Toukokuussa 2010 Minkowski johtaa Don Quijote -produktion Brysselin La Monnaiessa. Vuonna 2004 presidentti Jacques Chirac myönsi Minkowskille Chevalier du Mérite -kunniamerkin. Lisäksi hänet on palkittu Officier des Arts et Lettres -arvolla. 6

7 Marita Solberg Sopraano Marita Solberg opiskeli kotimaassaan Norjassa National College of Operatic Art -koulussa sekä valtiollisessa musiikkikorkeakoulussa. Hän on noussut nopeasti pohjoismaisten laulajien kärkikaartiin. Solberg on työskennellyt monien tunnettujen kapellimestarien johdolla, joihin lukeutuvat mm. Marc Minkowski, Michel Plasson, Manfred Honeck, Philippe Herreweghe ja Bruno Weil. Vuosina Solberg lauloi Stuttgartin oopperassa. Sopraano on säännöllinen vieras festivaaleilla eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Hän on vieraillut mm. Barcelonan Liceu-teatterissa, Madridin oopperassa ja Berliinin koomisessa oopperassa. Solbergin roolivalikoimaan kuuluvat Mozartin Pamina, Zaide, Zerlina ja Servilia, Hannun ja Kertun Kerttu, Fidelion Marzelline, Massenet n Kleopatran Charmion ja Messiaenin Franciscus Assisilainen -oopperan Enkeli. Yksi Solbergin menestyksekkäimmistä rooleista on Peer Gyntin Solveig, jota hän on esittänyt mm. Berliinin filharmonikoiden solistina. Kaudella Solberg lauloi mm. Carmenin Micaëlan roolin Norjan kansallisoopperassa sekä Mahlerin 2. Sinfonian soolo-osuuden Zubin Mehtan johdolla. Kesällä 2009 Solberg debytoi Kleopatrana Händelin Julius Caesar -oopperassa Beaunen festivaalilla Ranskassa. Lukuisten konserttiesiintymisten lisäksi Solbergin kuluvan kauden rooleihin kuuluvat mm. Virtù/Drusilla Poppean kruunauksessa sekä Najadi Ariadne auf Naxos -oopperassa Norjan kansallisoopperassa. Lisäksi Solberg nähdään Paminan, Zaiden ja Kertun rooleissa Stuttgartissa. Gabriel Suovanen Baritoni Gabriel Suovanen voitti Timo Mustakallio -kilpailun vuonna Mirjam Helin -laulukilpailussa 1999 hän tuli miesten sarjassa kolmanneksi ja lisäksi hänet palkittiin parhaasta modernin teoksen esityksestä. Vuonna 2000 Suovaselle myönnettiin Karita Mattila -palkinto. Tukholmassa syntynyt Suovanen opiskeli Sibelius-Akatemiassa ja suoritti loppututkintonsa Tukholman oopperakoulussa 1998 Erik Sedénin oppilaana. Vuonna 1996 Suovanen lauloi Sidin osan Brittenin Albert Herring -oopperassa Kööpenhaminan kuninkaallisessa oopperassa ja Così fan tutten Guglielmona Rheinsbergin linnan kamarioopperassa. Tukholman kuninkaallisessa oopperassa hän on laulanut niin Boris Godunovissa, Sevillan parturin Fiorillona kuin Pajatson Silviona. Vuonna 1999 Suovanen debytoi Savonlinnan oopperajuhlilla Faustin Valentinen roolissa ja Suomen Kansallisoopperassa Guglielmona. Samana vuonna hän lauloi Brysselin La Monnaie -oopperassa Carmenin Moralesina. Kansallisoopperassa Suovanen on laulanut mm. La Bohèmen Marcellona sekä Puccinin Lännen tytössä ja Rautavaaran Rasputin-oopperassa. Elokuussa 2000 hän esiintyi Tuomas Kantelisen säveltämän Paavo Nurmi -oopperan nimiroolissa Helsingin olympiastadionilla. Lisäksi Suovanen on laulanut mm. Oneginin roolin Tampereen oopperassa, Donaldin roolin Brittenin Billy Budd -oopperassa sekä Schaunardin roolin La Bohèmessa Barcelonan Liceussa. Berliinin koominen ooppera on esitellyt Suovasen Don Fernandona, Papagenona, Don Giovannina ja Jevgeni Oneginina. Syksyllä 2009 Suovanen lauloi Wozzeckin nimiroolin Antwerpenin oopperassa ja kevään 2010 kiinnityksiin kuuluu mm. Wozzeck Pori Sinfoniettan kanssa. Oopperalavojen lisäksi Suovanen laulaa liedejä ja esiintyy orkesterien solistina. Hän on laulanut mm. Esa-Pekka Salosen johdolla Tukholmassa ja Vladimir Ashkenazyn johdolla San Franciscossa. 7

8 Tapiolan Kamarikuoro Tapiolan Kamarikuoro piti debyyttikonserttinsa vuonna Kuoron taiteellinen toiminta muodostuu itse tuotetuista konserttiproduktioista, ammattiorkesterien ja musiikkifestivaalien tilauskonserteista sekä monivuotisista sävellystilaus- ja levytysprojekteista. Tapiola Originals on kansainvälinen kokoelma tilaussävellyksiä Itämeren alueen säveltäjiltä. Kansalliskirjastoprojektissa dokumentoidaan keskeisten suomalaisten kuorosäveltäjien tuotantoa. Kuorolla oli vuosina nimikkosäveltäjäsopimus Jaakko Mäntyjärven kanssa. Lisäksi kuoro on levyttänyt suomalaisia oopperoita Suomen Kansallisoopperan orkesterin, Radion sinfoniaorkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin kanssa. Kuoro on esittänyt barokin ajan ja klassisten säveltäjien suurteoksia myös monien ulkomaisten huippukapellimestarien kuten Peter Schreierin, Harry Christophersin, Roy Goodmanin ja Paul Hillierin johdolla. Useimmat kuoron levytyksistä on palkittu kotimaisilla levypalkinnoilla. Kuoron Penderecki- ja Sibelius-levyt sisältyvät benchmark - levytyksinä Gramophone-lehden julkaisemaan maailman parhaita levyjä esittelevään Gramophone Classical Good CD Guide -luetteloon. Vuodesta 1998 alkaen kuoron taiteellisena johtajana toimii kapellimestari Hannu Norjanen. RADION SINFONIAORKESTERi Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on Yleisradion orkesteri, joka syksyllä 2007 juhli 80. vuottaan. Orkesterin ylikapellimestari Sakari Oramo aloitti kautensa syksyllä Radio-orkesteri perustettiin vuonna 1927 kymmenen muusikon voimin ja sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestareita ovat olleet Toivo Haapanen, Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam ja Jukka-Pekka Saraste. RSO:n ohjelmistossa on tärkeällä sijalla uusin suomalainen musiikki ja orkesteri kantaesittää vuosittain useita Yleisradion tilausteoksia. Yhteensä RSO on kantaesittänyt yli 500 teosta. Kaudella on ohjelmassa kuusi kantaesitystä sekä useita Suomen ensiesityksiä. Yli sadan levytyksen joukossa on mm. historiallinen helmi Sibeliuksen ainoasta taltioidusta kapellimestariesiintymisestä. Sakari Oramon kanssa RSO on levyttänyt mm. Bartókin, Hakolan, Lindbergin, Kaipaisen ja Kokkosen teoksia sekä Launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Levytykset ovat saaneet useita palkintoja, joista tuorein, MIDEM Classical Awards -palkinto myönnettiin 2008 RSO:n ja Lisa Batiashvilin levytykselle Lindbergin ja Sibeliuksen viulukonsertoista (Sony BMG). New York Times valitsi RSO:n Magnus Lindbergin orkesteriteoksia sisältävän levyn vuoden levyksi RSO levyttää myös mm. Ondinelle. RSO tekee säännöllisesti konserttikiertueita ympäri maailmaa ja on soittanut ulkomailla lähes 300 konserttia. Japanissa orkesteri on vieraillut neljä kertaa. Kaudella RSO esiintyy mm. Pietarissa, Länsi-Afrikan Beninissä ja Tukholmassa. RSO:n kotikanava on YLE Radio 1, joka lähettää orkesterin kaikki konsertit yleensä suorina lähetyksinä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Konsertteja voi kuunnella myös ympäri maailmaa RSO:n verkkosivujen kautta (www. yle.fi/rso). 8