KOKKOLAN POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA LUONNOS

Transkriptio

1 Geologian tutkimuskeskus Länsi-Suomen yksikkö 53/ Kokkola Elina Lindsberg Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Kokkolan kaupunki Kaustisen kunta Kokkolan Vesi Kannuksen Vesiosuuskunta Kälviän Vesiosuuskunta Lohtajan Vesihuolto Oy Uudenkylän Vesiosuuskunta KOKKOLAN POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA LUONNOS

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI L/396/42/2014 Tekijät Lindsberg, E. Raportin laji Tutkimusraportti, yhteistyöhanke Toimeksiantaja Raportin nimi Tiivistelmä Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma on laadittu Kokkolan 12 pohjavesialueelle vuosien aikana. Suojelusuunnitelman avulla pyritään turvaamaan pohjavesivarojen säilyminen käyttökelpoisina rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti muita maankäyttömuotoja pohjavesialueella. Suunnitelmassa on kartoitettu pohjavesialueilla sijaitsevat riskitekijät ja esitetty tarvittavat toimenpidesuositukset pohjaveden suojelemiseksi ja sen hyvän tilan turvaamiseksi myös jatkossa. Suunnitelman yhteydessä tehdyillä maasto- ja lisätutkimuksilla on saatu tarkennettua tietoa pohjavesialueiden hydrogeologiasta. Vanhojen soranottoalueiden kunnostamismahdollisuuksia on käsitelty alustavassa kunnostussuunnitelmassa. Vedenottamoille ja tutkituille vedenottopaikoille on määritetty ohjeelliset lähisuojavyöhykkeet. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma on ohjeellinen työkalu pohjavesivarojen suojelun ja pohjavesialueiden maankäytön yhteensovittamisessa ja sitä voidaan soveltaa maankäytön suunnittelussa ja viranomaisvalvonnassa sekä käsiteltäessä esimerkiksi lupahakemuksia ja ilmoituksia. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Kokkola, Kannus, pohjavesi, pohjavesialue, harju, maankäyttö, suojelusuunnitelma Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Keski-Pohjanmaa, Kokkola, Kannus Karttalehdet Arkistosarjan nimi Arkistotunnus 53/ 2015 Kokonaissivumäärä 157 s. + xx liitettä Kieli suomi Hinta Julkisuus julkinen Yksikkö ja vastuualue LSY 322 Hanketunnus Allekirjoitus/nimen selvennys Tarkastanut Elina Lindsberg, tutkija FM

3 1 JOHDANTO Hankkeen tausta Suunnitelman yhteydessä tehdyt tutkimukset ja selvitykset 2 2 POHJAVESIALUEET JA POHJAVEDEN SUOJELU SUOMESSA Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus Pohjaveden suojelua koskeva lainsäädäntö 5 3 POHJAVESIALUEIDEN HYDROGEOLOGISET OLOSUHTEET JA VEDENOTTO SUUNNITELMA-ALUEELLA Yleiskuvaus Kokkolan pohjavesialueista Karhinkangas Sivakkokangas Pesäkangas Riippa Hietaseljänharju Viirrekangas Herlevinharju A, B ja C Tiaisenkangas Tuohikorvenmäki Rahkosenharju 40 4 POHJAVETTÄ VAARANTAVAT TEKIJÄT POHJAVESIALUEILLA SEKÄ TOIMENPIDESUOSITUKSET RISKIEN POISTAMISEKSI Asutus Jätevedet Öljy- ja kemikaalisäiliöt Maalämpöjärjestelmät Hautausmaat Virkistyskäyttö Teollisuus- ja yritystoiminta Happamat sulfaattimaat Maa-aineisten ottaminen Yleistä Kotitarveotto Maa-aineisten ottaminen Kokkolan pohjavesialueilla Pohjavesialtaiden ja vanhojen soranottoalueiden virkistyskäyttö Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat harjualueet Kokkolan pohjavesialueilla Liikenne ja tienpito Tiet ja liikennemäärät Teiden suolaus Teiden läheisyydessä sijaitsevat vedenottamot ja tutkitut vedenottopaikat Pohjavesisuojaukset Rataverkko Maatalous Peltoviljely ja etälietesäiliöt 76

4 4.9.2 Eläinsuojat Hevostallit Entiset turkistilat Metsätalous Pintavedet ja ojitukset Pilaantuneet ja mahdollisesti pilaantuneet alueet Puolustusvoimien Vattajanniemen harjoitusalue Muuntajat MAANKÄYTTÖ, KAAVOITUS JA RAKENTAMINEN Maankäyttö Kaavatilanne Kokkolan pohjavesialueilla Keski-Pohjanmaan maakuntakaava Yleiskaava Asemakaavat Rakentaminen ja ympäristönsuojelumääräykset Toimenpide-ehdotuksia maankäytön suunnitteluun Yleisiä ehdotuksia Ehdotuksia toimintojen sijoittamisesta pohjavesialueilla ENNAKOIVA POHJAVESIEN SUOJELU Yleisiä ohjeita koskien toimintaa pohjavesialueella Jätevedet Öljysäiliöt Rakentaminen Teollisuus ja yritystoiminta Maa-aineisten ottaminen Tienpito ja liikenne Peltoviljely Kotieläintalous Metsätalous Muuntajat Pohjaveden seuranta Tarkkailu vedenottamoilla Tarkkailu riskitoimintojen yhteydessä Seurannan täydentäminen Pohjaveden pinnankorkeus Pohjaveden laatu Näytteenotossa huomioitavaa SUOJELUSUUNNITELMAN TOTEUTTAMINEN JA SEURANTA ALUSTAVA SORANOTTOALUEIDEN KUNNOSTUS- JA JÄLKIHOITOSUUNNITELMA Kunnostuksen ja jälkihoidon tavoitteet ja periaatteet Muotoilu, pohjavesilampien täyttäminen ja syventäminen Pintamateriaalin levitys ja kasvillisuuden palauttaminen Ottoalueiden nykytila ja kunnostustarpeet 135

5 8.2.1 Mahdoton kunnostaa Ei kunnostustarvetta tai kunnostustarve vähäinen Kohtalainen kunnostustarve Suuri kunnostustarve Kunnostus ja jälkihoito vedenottamoiden ja tutkittujen vedenottopaikkojen lähisuojavyöhykkeillä sijaitsevilla kaivualueilla Aluekuvaukset ja toimenpidetarpeet Kunnostuksen ja jälkihoidon kustannukset LÄHDELUETTELO 155 LIITTEET Liite 1. Pohjavesialueita koskeva lainsäädäntö Liite 2. Maaperätutkimukset lannoitustavan tarkentamiseksi Liite 3. Öljysäiliötiedot Liite 4. Maa-aineistenottoalueiden tiedot Liite 5. Toimenpidesuositukset pohjavesialueille Liite 6. Pohjavesiputkikortit ( ) Liite 7. Kevyiden tärykairausten tulokset Liite 8. Vesinäytteiden tulokset KARTAT Liite 9.a1 Karhinkankaan pohjavesialueen hydrogeologinen kartta Liite 9.a2 Karhinkankaan pohjavesialueen hydrogeologinen kartta Liite 9.b Karhinkankaan - Sivakkokankaan pohjavesialueen hydrogeologinen kartta Liite 9.c Pesäkankaan pohjavesialueen hydrogeologinen kartta Liite 9.d Riipan pohjavesialueen hydrogeologinen kartta Liite 9.e Hietaseljänharjun pohjavesialueen hydrogeologinen kartta Liite 9.f Viirrekankaan pohjavesialueen hydrogeologinen kartta Liite 9.g Herlevinharjun pohjavesialueen hydrogeologinen kartta Liite 9.h Tiaisenkankaan pohjavesialueen hydrogeologinen kartta Liite 9.i Tuohikorvenmäen pohjavesialueen hydrogeologinen kartta Liite 9.j Rahkosenharjun pohjavesialueen hydrogeologinen kartta Liite 10.a.1 Karhinkankaan pohjavesialueen riskikartta Liite 10.a.2 Karhinkankaan pohjavesialueen riskikartta Liite 10.b Karhinkankaan - Sivakkokankaan pohjavesialueen riskikartta Liite 10.c Pesäkankaan pohjavesialueen riskikartta

6 Liite 10.d Riipan pohjavesialueen riskikartta Liite 10.e Hietaseljänharjun pohjavesialueen riskikartta Liite 10.f Viirrekankaan pohjavesialueen riskikartta Liite 10.g Herlevinharjun pohjavesialueen riskikartta Liite 10.h Tiaisenkankaan pohjavesialueen riskikartta Liite 10.i Tuohikorvenmäen pohjavesialueen riskikartta Liite 10.j Rahkosenharjun pohjavesialueen riskikartta Liite 11.a1 Karhinkankaan pohjavesialueella tehdyt lisätutkimukset Liite 11.a2 Karhinkankaan pohjavesialueella tehdyt lisätutkimukset Liite 11.d Pesäkankaan ja Riipan pohjavesialueilla tehdyt lisätutkimukset Liite 11.e Hietaseljänharjun pohjavesialueella tehdyt lisätutkimukset Liite 11.f Viirrekankaan pohjavesialueella tehdyt lisätutkimukset Liite 11.g Herlevinharjun pohjavesialueella tehdyt lisätutkimukset Liite 11.h Tiaisenkankaan pohjavesialueella tehdyt lisätutkimukset Liite 11.i Tuohikorvenmäen pohjavesialueella tehdyt lisätutkimukset Liite 11.j Rahkosenharjun pohjavesialueella tehdyt lisätutkimukset Liite 12. Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat harjualueet Kokkolan pohjavesialueilla.

7 1 1 JOHDANTO 1.1 Hankkeen tausta Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma on ohjeellinen työkalu pohjavesivarojen suojelun ja pohjavesialueiden maankäytön yhteensovittamisessa. Tämä suojelusuunnitelma on laadittu Kokkolan 12 pohjavesialueelle vuosien aikana. Vuosien aikana on laadittu myös erillinen suojelusuunnitelma Patamäen ja Harrinniemen pohjavesialueille. Suunnitelmassa on kartoitettu pohjavesialueilla sijaitsevat riskitekijät ja esitetty tarvittavat toimenpidesuositukset pohjaveden suojelemiseksi ja sen hyvän tilan turvaamiseksi myös jatkossa. Suunnitelman yhteydessä tehdyillä maasto- ja lisätutkimuksilla on saatu tarkennettua tietoa pohjavesialueiden hydrogeologiasta. Vanhojen soranottoalueiden kunnostamismahdollisuuksia on käsitelty alustavassa kunnostussuunnitelmassa. Vedenottamoille ja tutkituille vedenottopaikoille on määritetty ohjeelliset lähisuojavyöhykkeet. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien tarkoituksena on suojella pohjavesivaroja rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti maankäyttöä pohjavesialueilla. Suojelusuunnitelma on selvitys ja ohje, jota voidaan soveltaa maankäytön suunnittelussa ja viranomaisvalvonnassa sekä käsiteltäessä esimerkiksi lupahakemuksia ja ilmoituksia. Suojelusuunnitelmalla ei ole sitovia juridisia vaikutuksia. Suojelusuunnitelman on laatinut tutkija Elina Lindsberg Geologian tutkimuskeskuksesta. Suunnitelma on toteutettu yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus), Kokkolan kaupungin ja pohjavesialueilla toimivien vesihuoltoyhtymien ja vesiosuuskuntien kanssa. Suunnitelmaa ohjanneen työryhmän kokoonpano on esitetty alla: tutkija Elina Lindsberg, Geologian tutkimuskeskus toimialapäällikkö Miikka Paalijärvi, Geologian tutkimuskeskus ympäristöpäällikkö Michael Hagström, Kokkolan kaupunki/ympäristöpalvelut (pj.) ympäristösuunnittelija Taija Lahtinen, Kokkolan kaupunki/ympäristöpalvelut (siht.) työpäällikkö Tero Jelekäinen, Kokkolan kaupunki/yhdyskuntatekniikan rakentaminen yleiskaava-arkkitehti Päivi Cainberg, Kokkolan kaupunki/kaavoituspalvelut geologi Ilkka Närhi, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vesihuoltoryhmän päällikkö Antti Hakola, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vanhempi rakennusmestari Jorma Hintsa, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus ylitarkastaja Maiju Ikonen, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus insinööri Aki Kuorikoski, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vesilaitosjohtaja Esa Jokela, Kokkolan Vesi käyttöpäällikkö Risto Lauri, Kokkolan Vesi toimitusjohtaja Hannu Isokangas, Kälviän vesiosuuskunta toimitusjohtaja Joni Vihanta, Kannuksen vesiosuuskunta verkostosuunnittelija Anu Linnala, Kannuksen vesiosuuskunta toimitusjohtaja Janne Kuikka, Lohtajan Vesihuolto Oy laitoshoitaja Esa Isorinne, Lohtajan Vesihuolto Oy puheenjohtaja Tapio Kero, Uudenkylän Vesiosuuskunta

8 2 vesilaitoksenhoitaja Jouko Pelto-Arvo, Kaustisen kunta ympäristösihteeri Päivi Oikarinen, Kaustisen kunta Ohjausryhmä on kokoontunut , , , ja Ullavan vesiosuuskuntien kanssa on pidetty palaverit , Suojelusuunnitelman laatimisesta on tiedotettu Kokkolan kaupungin aluetiedotteissa, jotka jaetaan kaikkiin koteihin: Kälviän aluetoimiston ryhmäkirje 10/2014: Kokkolan pohjavesialueille tehdään suojelusuunnitelmat Lohtajalainen Lohtajan aluetoimiston tiedotuslehti 21/2014, Kokkolan pohjavesialueille tehdään suojelusuunnitelmat Ullavan aluetiedote Marraskuu 2014: Kokkolan pohjavesialueille tehdään suojelusuunnitelmat Lisäksi pohjavesialueilla sijaitseville kiinteistöille helmikuussa 2015 lähetetyn jätevesi- ja öljysäiliökyselyn mukana oli tietoa suojelusuunnitelmasta. Pohjavesialueiden toimijoille lähetettiin toimintaa koskeva tekstiosuus ja riskikartat kommenteille elokuussa Suunnitelman laadinnassa on noudatettu soveltuvin osin Kruunupyyn kunnalle ja Alajärven kaupungille laadittuja vastaavanlaista pohjavesialueiden suojelusuunnitelmia: Hentilä, H Kruunupyyn pohjavesialueiden suojelu- ja kunnostussuunnitelma. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Lindsberg, E Alajärven pohjavesialueiden suojelu- ja kunnostussuunnitelma. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Suunnitelman yhteydessä tehdyt tutkimukset ja selvitykset Suunnittelutyön yhteydessä tehtiin lukuisia maastokäyntejä pohjavesialueilla vuosien aikana. Käynneillä kartoitettiin mm. maa-ainestenottoalueet ja muut mahdolliset riskikohteet. Myös vedenottamot ja useimpien pohjavesialueiden pohjaveden havaintoputket kartoitettiin ja mitattiin pohjavedenpinnan tasot. Lisäksi havainnoitiin mahdolliset hiekka- ja soraleikkaukset sekä suunniteltiin maatutkaluotausten ja kairausten sijoituspaikkoja. Pohjaveden havaintoputkista ja luonnonvesipinnoista saadut pohjavedenpinnan tasotiedot on yhdistetty ArcMap-ohjelmistolla ja laskettu Topogrid-interpolointimenetelmällä mallit pohjavedenpinnan tasoista pohjavesialueilla. Mallien interpoloinnin ulottuvuutena tunnetuista pisteistä on käytetty 350 metriä. Pintamalleja tarkasteltaessa on aina huomioitava mittaus- ja mallinnusmenetelmien rajoitukset. Pohjavedenpinnan korkeustiedot jakautuvat paikoin epätasaisesti tutkimusalueilla. Aineistot ovat N2000-korkeusjärjestelmässä ja ETRS-TM 35 FIN-koordinaatistossa. Riipan, Viirrekankaan, Herlevinharjun, Tuohikorvenmäen ja Rahkosenharjun pohjavesialueilla tehtiin maatutkaluotauksia yhteensä noin 38 km. Maatutkaluotauslinjojen sijainnit esitetään lisätutkimuskartoissa liitteessä 11. Luotaukset suoritettiin GTK:n SIR-3000-maatutkalaitteistolla

9 3 käyttäen 100 MHz:n antennia. Linjat paikannettiin maastossa GPS-paikantimella. Mittausaikana luotauksissa käytettiin ns. Maatutkaluotausten kenttämittauksista vastasi geologi Juha Davidila ja tulkinnasta tutkija Elina Lindsberg. Maatutkaluotaus on sähkömagneettinen tutkimusmenetelmä, joka perustuu maankamaraan lähetettyjen radiotaajuisten aaltojen takaisin heijastuvan osan rekisteröintiin. Maatutkaluotauksella saadaan jatkuvaa profiilikuvaa maaperän rakenteesta. Maatutkan lähettämän elektromagneettisen pulssin kulkunopeus ja tunkeutumissyvyys riippuu väliaineen dielektrisyydestä (ε r -arvo) ja sähkönjohtavuudesta. Sähkönjohtavuuden kasvu näkyy maatutkasignaalin vaimenemisena. Maanperän dielektrisyyden määrää lähinnä sen kosteuspitoisuus, johon puolestaan vaikuttaa aineksen raekoko. Hiekassa ja sitä karkeammissa maalajeissa sähkönjohtavuus ja dielektrisyys ovat yleensä alhaisia ja maatutkauksen syvyysulottuvuus vastaavasti hyvä. Hienoaineksen (savi) tai esim. suolapitoisuuden (tiesuolaus) lisääntyminen kasvattaa sähkönjohtavuutta ja dielektrisyyttä, jolloin myös maatutkan syvyysulottuvuus heikkenee. Menetelmä on siten parhaimmillaan harjualueilla, joilla sillä saadaan tietoa jopa yli 30 metrin syvyydeltä kallionpinnan korkokuvasta, pohjavedenpinnan tasosta, irtomaalajien laadusta ja maaperäkerroksen rakenteesta. Nämä tiedot ovat merkittäviä erityisesti alueilla, joilla on vähän tai ei ollenkaan maaperäleikkauksia. Riipan, Tiaisenkankaan, Tuohikorvenmäen ja Rahkosenharjun pohjavesialueille asennettiin yhteensä 9 pohjaveden havaintoputkea tammi helmikuussa 2015 (kuva 1.1). Raskaat maaperäkairaukset ja havaintoputkien asennuksen suoritti Destia Oy. Kahta kairausta (RAHP02 ja TIHP01) lukuun ottamatta kaikki kairauspisteet ulottuivat kallioon saakka ja niissä tehtiin noin 3 metrin kalliovarmistus. Kaikkiin kairauspisteisiin asennettiin pohjaveden havaintoputki. Pohjaveden havaintoputkien halkaisija on 52/60 mm ja putket ovat materiaaliltaan suuritiheyksistä polyeteeniä (HDPE). Putkien maanpäällinen osa on suojattu lukittavalla metallisella suojaputkella. Muoviputken yläpään ja maanpinnan korkeustaso (N2000) putken juuresta on vaaittu VRS-GPS -laitteistolla (korkeustarkkuus ±2 cm). Havaintoputkien sijainnit on esitetty lisätutkimuskartoissa liitteessä 11. Raskaiden maaperäkairausten yhteydessä havainnoitiin maaperän kerrosjärjestystä. Lisäksi otettiin maaperänäytteet (yht. 39 kpl) aina maalajin vaihtuessa. Näytteistä maalajien aistinvaraisen tunnistuksen suoritti tutkija Elina Lindsberg lukuun ottamatta näytteitä RIHP01 ja RIHP05, joiden maalajit tunnisti geologi Salla Valpola. Pohjavesiputkikortit ja maalajitiedot ovat liitteessä 6.

10 4 Kuva 1.1 Pohjavesiputken asennus Tuohikorvenmäen pohjavesialueella. Kuva: Elina Lindsberg Raskaiden maaperäkairausten lisäksi Karhinkankaan, Pesäkankaan, Riipan, Hietaseljänharjun, Tiaisenkankaan ja Rahkosenharjun pohjavesialueilla tehtiin keväällä 2015 kevyitä tärykairauksia (ns. cobraus) 25 mm tankokalustolla ja läpivirtausterällä sekä metrin pituisella näytteenottimella yhteensä 16 pisteessä. Kairauspisteiden sijainnit on esitetty lisätutkimuskartoissa liitteessä 11. Kevyillä tärykairauksilla selvitettiin maaperäkerrostumien laatua ensisijaisesti mahdollisten riskikohteiden läheisyydessä ja pohjavesialueiden reunaosissa. Kevyiden maastokairausten toteutuksesta vastasi tutkimusavustaja Kim Wennman. Yhteenveto tärykairausten tuloksista esitetään liitteessä 7. Vesinäytteitä otettiin Karhinkankaan, Riipan, Tiaisenkankaan, Tuohikorvenmäen ja Rahkosenharjun pohjavesialueilla mahdollisten riskitoimintojen lähettyviltä yhteensä 11 kpl. Näytteet analysoi Eurofins Scientific Finland Oy. Vesinäytteiden tulokset ovat liitteessä 8. Jätevesien käsittelystä ja kiinteistöjen öljysäiliöistä lähetettiin kysely pohjavesialueilla sijaitseville kiinteistöille helmikuussa Kyselyjä lähetettiin 136 kpl ja vastauksia saatiin 98 kpl (vastausprosentti 70 %). Pohjavesialueilla sijaitsevissa yrityksissä ja eläintiloilla tehtiin tutustumiskäynnit huhti kesäkuussa 2015.

11 5 2 POHJAVESIALUEET JA POHJAVEDEN SUOJELU SUOMESSA 2.1 Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus Pohjavesialueita on kartoitettu Suomessa järjestelmällisesti noin 40 vuoden ajan. Suomen ympäristökeskus on julkaissut vuonna 2009 pohjavesialueiden kartoituksesta ja luokituksesta päivitetyn oppaan (Britschgi et al. 2009). Pohjavesialueet on rajattu alueen maa- ja kallioperän hydrogeologisiin ominaisuuksiin perustuen. Rajauksissa on kiinnitetty huomiota erityisesti alueen maalajikoostumukseen, hydraulisesti yhtenäisen alueen laajuuteen ja vedenläpäisevyyteen. Pohjavesialueen raja osoittaa sitä aluetta, jolla on vaikutusta pohjavesiesiintymän veden laatuun tai muodostumiseen. Pohjavesialueen muodostumisalue on puolestaan pohjavesialueen hyvin vettä läpäisevä osa, jossa maaperän vedenläpäiseväisyys on vähintään hienohiekan läpäisevyyttä vastaava (Antikainen et al. 2009). Pohjavesialueet on viimeksi luokiteltu kattavasti Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus -projektin yhteydessä vuosina Sen jälkeen maaperä- ja pohjavesitutkimuksia on tehty mm. alueellisissa "Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen (POSKI) projekteissa ja ns. harjualueiden geologisissa rakenneselvityshankkeissa. (Britschgi et. al. 2009) Kartoitetut pohjavesialueet luokitellaan vedenhankintaan soveltuvuutensa ja suojelutarpeensa mukaan kolmeen luokkaan: Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue (luokka 1) Alue, jonka pohjavettä käytetään tai tullaan käyttämään vuoden kuluessa tai muutoin tarvitaan esimerkiksi vesihuollon erityistilanteissa varavedenottoon vedenhankintaa varten liittyjämäärältään vähintään 50 ihmisen tarpeisiin tai enemmän kuin keskimäärin 10 m 3 päivässä. Vedenhankintaan soveltua pohjavesialue (luokka 2) Alue, joka soveltuu yhteisvedenhankintaan, mutta jolle ei toistaiseksi ole osoitettavissa käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnassa. Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus määrittää vuoden 2019 loppuun mennessä lisäksi ne pohjavesialueet, joiden pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemit ovat suoraan riippuvaisia. Tässä momentissa tarkoitetut pohjavesialueet muodostavat luokan E. Jos nämä pohjavesialueet kuuluvat luokkaan 1 tai 2, ne luokitellaan kuitenkin kyseiseen luokkaan. Valtioneuvosto on antanut esityksen, jossa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämistä koskevaan lakiin on lisätty uusi pohjavesialueiden rajaamista ja luokittelua sekä suojelusuunnitelmia koskeva luku. Esityksen mukaan pohjavesialueet luokitellaan 1-luokkaan (tärkeät pohjavesialueet) ja 2-luokkaan (vedenhankintaan soveltuvat pohjavesialueet). Laissa säädetään myös pohjavesialueista, joista pintavesi- tai maaekosysteemit ovat suoraan riippuvaisia. Tällaisia ekosysteemejä voivat olla esimerkiksi lähteet, lähdepurot ja -lammet. Näitä pohjavesialueita koskien on otettu käyttöön E-luokka. Lakimuutos on tullut voimaan Pohjaveden suojelua koskeva lainsäädäntö Pohjaveden kansallista suojelua ohjaavat pääasiassa ympäristönsuojelulaki (527/2014) ja -asetus (713/2014) sekä vesilaki (587/2011). Suojelun merkittävänä perustana ovat pilaamiskielto ja vesilain lukujen 3 ja 4 mukaiset pohjaveden muuttamisen kieltävät lait sekä ympäristönsuojelulain ja vesilain mukainen lupajärjestelmä.

12 6 Pohjaveden pilaamiskielto sisältyy ympäristönsuojelulakiin (1:17 ). Pilaamiskiellon mukaan ainetta, energiaa tai pieneliöitä ei saa panna, päästää tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että: 1) tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjaveden laadun muutos voi aiheuttaa vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle taikka pohjaveden laatu voi muutoin olennaisesti huonontua; 2) toisen kiinteistöllä olevan pohjaveden laadun muutos voi aiheuttaa vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle taikka tehdä pohjaveden kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää; tai 3) toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaa loukata yleistä tai toisen yksityistä etua (pohjaveden pilaamiskielto). Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä sellaisista 1 momentissa tarkoitetuista aineista, jotka ovat ympäristölle ja terveydelle vaarallisia ja joiden päästäminen suoraan tai epäsuorasti pohjaveteen on kielletty. Vesilain 3 luvun 2 :n 1 momentin mukaan vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos aiheuttaa pohjavesiesiintymän tilan huononemista tai olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä. Kielto koskee myös esimerkiksi maa-ainesten ottoa ja muita toimenpiteitä, joista voi aiheutua edellä mainittu seuraus. Vesitaloushankkeen luvanvaraisuuden kannalta ei ole merkitystä sillä, toteutetaanko hanke vesi- vai maa-alueella. Vesilain 3 luvun 3 :n 1 momentin 2 kohdan mukaan vesitaloushankkeilla on 2 :ssä tarkoitetuista seurauksista riippumatta aina oltava lupaviranomaisen lupa veden ottamiseen vesihuoltolaitoksen tai vesihuoltolaitokselle vettä toimittavan tarpeisiin taikka siirrettäväksi muualla käytettäväksi sekä muuhun pohjaveden ottamiseen, kun otettava määrä on yli 250 m 3 /vrk samoin kuin muuhun toimenpiteeseen, jonka seurauksena pohjavesiesiintymästä poistuu muutoin kuin tilapäisesti pohjavettä vähintään 250 m 3 /vrk, kun vettä imeytetään maahan tekopohjaveden tekemiseksi tai pohjaveden laadun parantamiseksi ja 3 kohdan mukaan kun vettä imeytetään maahan tekopohjaveden tekemiseksi tai pohjaveden laadun parantamiseksi. Vesilain 2 luvun 15 :n 1 momentin 3 kohdan mukaan ELY-keskukselle tulee tehdä 30 vuorokautta ennen toiminnan aloittamista ennakkoilmoitus pinta- ja pohjaveden ottamisesta, kun otettava määrä on yli 100 m 3 /vrk ja ottaminen ei 3 luvun 2 tai 3 :n mukaan edellytä lupaa. Vedenottoluvan myöntämisen yhteydessä tai myös eri hakemuksesta voidaan vedenottamolle perustaa vesilain mukainen suoja-alue (VL 4:11, 4:12, 4:13 ), jonka perustamisesta päättää aluehallintovirasto. Suojelusuunnitelmahankkeiden yhteydessä rajattavia ohjeellisia suojavyöhykkeitä on käsitelty tarkemmin tämän suunnitelman luvussa 3. Pohjaveden suojeluun liittyvät oleellisesti myös maa-aineslaki sekä asetus talousjätevesien käsittelystä haja-asutusalueilla. Maa-aineslain (555/1981) tavoitteena on maa-ainesten otto ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla. Lain mukaan maa-ainesten ottamisesta ei saa aiheutua esimerkiksi tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa (MAL 3 ). Maaainesten oton pohjavesiasiat käsitellään maa-ainesten ottoluvassa. Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulko-puolisilla alueilla (209/2011, ns. hajajätevesiasetus) astui voimaan Asetus edellyttää jätevesien käsitte-

13 7 lyn tehostamista mennessä. Asetuksen tavoitteena on vähentää haja-asutuksen jätevesien haitallisia vaikutuksia vesistöihin ja pohjaveteen. Asetuksen velvoitteet koskevat pääsääntöisesti kaikkia viemäröintiin liittämättömiä kiinteistöjä. Jätevesien käsittelystä ja johtamisesta pohjavesialueilla voidaan antaa tarkempia määräyksiä kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä. Haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen siirtymäaikaa on joulukuussa 2014 esitetty pidennettäväksi ja lainsäädäntöön ryhdytään valmistelemaan lievennyksiä. Hajajätevesiasetuksen siirtymäsäännöksiä esitetään muutettavaksi siten, että siirtymäaikaa jatketaan kahdella vuodella 15 päivään maaliskuuta 2018 asti. Euroopan unionin tasolla vesiensuojelua ohjataan vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) avulla. Suomessa direktiivi on toimeenpantu lailla vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004). Yleisensä tavoitteena on vesien hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Vesienhoitolain tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet on koottu vesienhoitosuunnitelmiin, jotka on hyväksytty valtioneuvostossa vuonna Toimenpiteet eivät ole vesienhoitolain nojalla suoraan julkishallintoa tai yksittäisiä toiminnanharjoittajia velvoittavia, mutta lupamenettelyissä tulee ottaa huomioon, mitä vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Pohjaveden suojeluun liittyviä säännöksiä sisältyy lisäksi maankäyttö- ja rakennuslakiin, terveydensuojelulakiin, jätelakiin ja kemikaalilakiin sekä öljyvahinkojen torjuntalainsäädäntöön. Näiden ohella pohjaveden suojelua käsitellään myös valtioneuvoston asettamissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa sekä lainsäädäntöä täydentävissä valtioneuvoston periaatepäätöksissä.

14 8 3 POHJAVESIALUEIDEN HYDROGEOLOGISET OLOSUHTEET JA VE- DENOTTO SUUNNITELMA-ALUEELLA 3.1 Yleiskuvaus Kokkolan pohjavesialueista Kokkolan pohjavesialueiden suojelusuunnitelmaan kuuluu 12 pohjavesialuetta (kuva ja taulukko 3.1.1). Pohjavesialueet sijaitsevat harjujaksolla, joka kulkee Lohtajalta Ullavan kautta Kivijärvelle. Kokkolan kaupunkikeskustan lähettyvillä sijaitseville Harrinniemen ja Patamäen pohjavesialueille on laadittu erillinen suojelusuunnitelma (Lindsberg, 2015). Kuva Kokkolan pohjavesialueiden suojelusuunnitelmaan sisältyvät pohjavesialueet sekä Harrinniemen ja Patamäen pohjavesialueet, joille on laadittu erillinen suojelusuunnitelma.

15 9 Yleisluonteisesti kuvattuna Kokkolan pohjavesialueilla maaperä koostuu kuvan mukaisesti suoraan jäätikön pohjasta kallionpintaan kerrostuneesta sekalajitteisesta moreenista, jäätikön sulamisvesien lajittelemasta sorasta ja hiekasta, sekä jäätikön edustalle syvään veteen kerrostuneista hienoainessedimenteistä (siltti ja savi). Kaikkia edellä mainittuja kerrostumia peittävät pohjavesialueilla yleensä vaihtelevan paksuiset hiekkavaltaiset rantakerrostumat. Mannerjäätikön sulamisvesien vaikutuksesta syntyneitä jäätikköjokimuodostumia ovat pitkittäisharjut, deltat sekä ns. lajittuneet sauma- ja reunamuodostumat kuten esim. Salpausselät. Yleisesti puhutaan kuitenkin harjumuodostumista, jotka ovat materiaaliltaan pääasiassa hiekkaa ja soraa. Suomessa harjumuodostumat kattavat maapinta-alasta noin 2,2 % (Mälkki 1999). Mannerjäätikön perääntymisvaiheessa jäätikkömassan alle muodostuu jäätikön liikesuuntainen jäätikköjokitunneli, jossa esiintyy kerääntyneiden sulamisvesien voimakkuudeltaan vaihtelevia virtauksia, suurelta osin paineellisissa olosuhteissa. Alkuvaiheessa, tunnelin poikkileikkauksen ollessa pienehkö, jäätikköjoen lajitteluvoima on suurimmillaan. Tällöin tapahtuu karkean aineksen kerrostumista sekä hienomman aineksen huuhtoutumista ja harjuytimen pääosa muodostuu. Tällaiset ytimet ovat tavallisesti koko harjun poikkileikkaukseen nähden pieniä. Niiden aineksen laatu vaihtelee yleensä soraisesta hiekasta kiviseen soraan. Pitkittäisharjun poikkileikkauksessa kerrossuhteet ja raekoko ovat vaihtelevia, mutta muodostuman pituussuunnassa rakenteen ja aineksen vaihtelu on yleensä vähäisempää. Syntytavasta johtuen harjun keskivaiheilla voi olla hieman koholla oleva karkeampi ydinosa, josta muodostuma ohenee reunoja kohti symmetrisesti tai epäsymmetrisesti, maa-aineksen muuttuessa samalla hienorakeisemmaksi. Ydinharjun kohdalla kallionpintaa verhonnut moreenipeite on pääosin kulunut pois ja harjumateriaali on kerrostunut suoraan kalliota vasten. Ytimen lähelle kerrostuu usein myös karkeita hiekkoja. Harjun karkea ydinosa on tavallisesti myöhemmin kerrostuneiden hienompirakeisten lievehiekkojen ja/tai rantahiekkojen peitossa, eikä sitä ole välttämättä havaittavissa maanpinnalla. Kuva Harjun poikkileikkaus. 1. Kallio, 2. Pohjamoreeni, 3. Harjuaines (sora ja hiekka), 4. Savi ja siltti, 5. Ranta- ja tuulikerrostumat (hiekka). Piirros: Harri Kutvonen/GTK. Käytännössä harjujen synnyn alkuvaiheessa kerrostuneiden ns. juuriosien rakenteet kuitenkin vaihtelevat merkittävästi ja niiden poikkileikkaukset ovat usein epäsymmetrisiä ytimen suhteen.

16 10 Karkeita, hyvin vettä johtavia kerrostumia tavataan usein myös harjuytimen ulkopuolella peitteisinä, esim. kalliopainannealueilla. Osa näiden alueiden aineksesta on myös suoraan jäätikön pohjasta kerrostunutta ja heikommin lajittunutta. Jäätikköjokitunnelin ja jäätikön reunan vaihtelevia kerrostumisolosuhteita kuvastavat puolestaan harjuytimissä esiintyvät katkokset, sekä ydinosan laidoilta tai sisältä yleisesti tavattavat moreenit ja hienorakeiset kerrostumat. Myöhemmässä vaiheessa mannerjäätikön reuna ohenee ja jäätikkötunneli avartuu tai vaihettuu avokanaaliksi. Tällöin myös sulamisvesien virtausnopeudet ja kuljetusvoima pienenevät, jolloin kerrostuu hienorakeisempia sedimenttejä harjujakson reuna-alueille ja ydinosan päälle (ns. lievehiekat). Syvän veden olosuhteissa ohentuneen mannerjäätikön reuna saattaa alkaa myös kellua, jolloin hiekkaista materiaalia saattaa kerrostua useasta eri kohdasta leveämmälle vyöhykkeelle jäätikön edustalle. Jäätikköjokia on esiintynyt mannerjäätikön pohjan lisäksi myös sen sisällä ja pinnalla, ja ne ovat voineet kerrostaa jäätikön edustalle hiekkaa ja soraa jättämättä jälkeensä sulamisvesien virtausuoman sijaintia osoittavaa varsinaista harjua. Harjun reunojen lievehiekkojen ulkopuolella esiintyy puolestaan lähinnä moreenia sekä syvän veden silttejä ja savia, jotka ovat kerrostuneet (lähes) seisovaan veteen jäätikön reunan vetäydyttyä kauemmas. Maanpinnan noustessa merenpinnan tasolle syntyi rantavoimien vaikutuksesta koostumukseltaan lähinnä hiekkaa vastaavia rantakerrostumia, jotka puolestaan peittävät kaikkia edellisiä kerrostumia harjumuodostumien sekä moreenimäkien alarinteillä. Kivijärvi Lohtaja-harjujakson rakennetta, syntyä ja geomorfologiaa on käsitelty vuonna 2008 valmistuneessa opinnäytetyössä (Ahokangas 2008). Tutkimuksen mukaan harjujakson alueella jäätikön sulavesitoiminnassa on ollut selvää vaihtelua, mikä ilmenee vuorottelevina yhtenäisinä harjumuodostumien alueina ja harjujakson katkoksina. Kivijärvi Lohtaja-harjujakso on syntynyt osittain saumamuodostumana kahden eri nopeudella perääntyneen jääkielekkeen välissä. Kivijärven-Sumiaisten sekä Tuohikorvenmäen eteläpuolisen Koiraharjun ja Vattajanniemen välisten alueiden osalta saumamuodostumahypoteesi on epävarma. Jäätikön virtauskielekkeiden välisille alueille muodostuneiden harjujen synty-ympäristö poikkeaa jäätikön alaisissa sulavesitunneleissa ja jääreunan ulkopuolella syntyneistä harjuista. Saumavyöhykkeeseen liittyy voimakasta vaihtelua sulavesien saatavuudessa ja määrissä. (Ahokangas 2008) Suunnitelma-alueen harjut ovat pääosin rantavoimien tasoittamia, eivätkä ne juurikaan kohoa ympäristöään korkeammalle. Harjut ovat myös paikoin hienorakeisten sedimenttikerrosten (siltti tai savi) peittämiä. Alueen harjuille on tyypillistä, että pohjaveden rauta- ja mangaanipitoisuudet nousevat syvyyden kasvaessa. Pohjavedenpinta on melko lähellä maanpintaa. Maa-ainestenoton seurauksena useille alueille on muodostunut paikoin laajoja pohjavesilampia. Suojelusuunnitelman pohjavesialueista pääosa kuuluu luokkaan 1 eli vedenhankintaa varten tärkeisiin pohjavesialueisiin. Ainoastaan Tiaisenkankaan pohjavesialue on luokiteltu vedenhankintaan soveltuvaksi pohjavesialueeksi (luokka 2). Pohjavesialueilla sijaitsee yhteensä 14 vedenottamoa, joista Hietaseljänharjun ottamo ei ole vielä käytössä (taulukko 3.1.2). Suurimpia vedenottajia ovat Kälviän ja Kannuksen vesiosuuskunnat sekä Lohtajan Vesihuolto Oy ja Kaustisen kunnan vesihuoltolaitos. Vedenottamoiden sijainnit on esitetty pohjavesialuekartoilla liitteissä 9a 9j. Tiedot pohjavesialueiden luokituksesta, pinta-aloista, arvioidusta muodostuvan pohjaveden määrästä sekä vedenottamoista ja vedenotosta on esitetty taulukoissa ja

17 11 Taulukko Kokkolan pohjavesialueet Pohjavesialue Tunnus Pohjavesialueluokka Pohjavesi-alueen pinta-ala km 2 Muodostumis-alueen pinta-ala km 2 Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä m 3 /d Karhinkangas ,52 17, Sivakkokangas ,95 1, Pesäkangas ,50 2, Riippa ,49 3, Hietaseljänharju ,69 1, Viirrekangas ,18 3, Herlevinharju A A 1 3,25 1, Herlevinharju B B 1 2, Herlevinharju C C 1 2,07 1, Tiaisenkangas ,02 1, Tuohikorvenmäki ,32 1, Rahkosenharju ,48 2, Taulukko Kokkolan pohjavesialueilla sijaitsevat vedenottamot, vedenottoluvat ja vedenotto vuosina LSVEO = Länsi-Suomen vesioikeus, LSY = Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, KHO = Korkein hallinto-oikeus. Pohjavesialue Vesilaitos Vedenottamo Lupa m 3 /d Lupatiedot Vedenotto m 3 /d Karhinkangas Lohtajan Vesihuolto Oy Nutturakangas 1000 LSVEO Sivakkokangas Uudenkylän vesi-osuuskunta Sivakkokangas Pesäkangas Kälviän vesiosuuskunta Pesäkangas 400 LSY Pesäkangas Marinkaisnevan vesiyhtymä Marinkaisneva Riippa Kälviän vesiosuuskunta Riippa 1000 LSVEO Hietaseljänharju Kannuksen vesiosuuskunta Hietaseljänharju 400 LSY Viirrekangas Kannuksen vesiosuuskunta Viirrekangas 1500 LSVEO Herlevinharju A Kälviän vesiosuuskunta Herlevinharju 1100 LSVEO Tuohikorvenmäki Ullavan vesiosuuskunta Tuohikorvenmäki Rahkosenharju Kaustisen kunnan vesihuoltolaitos Neverbacka 600 LSY Rahkosenharju Neverbackan vesiyhtymä Neverbacka Rahkosenharju Läntän vesiosuuskunta ja Rahkosen vesiyhtymä Rahkonen Rahkosenharju Haapala-Korven vesiosuuskunta Haapala-Korpi Rahkosenharju Ylikylän vesihuoltoyhtymä Ylikylä

18 12 Pohjavesialueilla on tehty useita koepumppauksia, jotka ovat mahdollisia vedenottopaikkoja. Taulukossa on esitetty ne tutkitut vedenottopaikat, joissa ei ole tällä hetkellä vedenottamoa tai kaivoa. Taulukko Kokkolan pohjavesialueilla sijaitsevat tutkitut vedenottopaikat. Pohjavesialue Tutkimus Piste Antoisuus m 3 /d Huom. Karhinkangas ja Karhinkankaan ja Sivakkokankaan vedenhankintatutkimukset ja pohjaveden virtausmallinnus IMU1 IMU2 IMU3 yht Karhinkankaan eteläosassa on ottoa on syytä rajoittaa jatkuvana enintään noin 4000 m 3 /d:ssä. SIIVILÄ1 SIIVILÄ2 SIIVILÄ3 SIIVILÄ4 Riippa Pohjavesitutkimukset Ullavan ja Kälviän seudulla, keväällä vesi huonolaatuista Pohjavesitutkimukset Ullavan ja Kälviän seudulla syksyllä Herlevinharju Herlevinharjun pohjavesiselvitys Rahkosenharju Rahkosenharjun pohjavesiselvitys ( ) hetkittäin m 3 /d P Vedenottamoalueet käsittävät lähinnä vedenottoon ja sen käsittelyyn liittyvät laitteet, rakennukset ja niiden välittömän ympäristön. Nämä alueet varataan ainoastaan vedenhankintakäyttöön. Alueet tulisi aidata ja lukita rakennukset esim. ilkivallan estämiseksi. Suojelusuunnitelman laatimisen yhteydessä kaikille käytössä oleville vedenottamoille sekä tutkituille vedenottopaikoille määritettiin ohjeelliset lähisuojavyöhykkeet. Suojelusuunnitelmassa ohjeelliset lähisuojavyöhykkeet on määritetty pohjavesialueen rajat, pohjavedenottamoiden vaikutusalue ja maa- ja kallioperän ominaisuudet huomioiden. Vyöhykerajausta suunniteltaessa on huomioitu myös pohjaveden virtaussuunnat, pohjaveden korkeus ja vedenoton suuruus vedenottamoilta. Lähisuojavyöhykkeiden määrittelyperusteena on muun maankäytön, esimerkiksi rakentamisen ja soranoton haittavaikutusten estäminen. Pienemmillä vedenottamoilla lähisuojavyöhykkeet on määritetty nitraattiasetuksen mukaisesti siten, että talousveden hankintaan käytettävien kaivojen ympärille on jätettävä vähintään metrin levyinen vyöhyke, jota ei lannoiteta. Karhinkankaan ja Sivakkokankaan pohjavesialueille on laadittu virtausmalli (Paalijärvi & Okkonen 2014). Virtausmallilla on mallinnettu lähisuojavyöhykkeet osalle alueiden tutkittuja vedenottopaikkoja ja vedenottamoita. Suojelusuunnitelmassa esitetään virtausmallin mukaiset lähisuojavyöhykkeet ja lisäksi muille vedenottamoille ja tutkituille vedenottopaikoille esitetään suojelusuunnitelmassa määritetyt ohjeelliset lähisuojavyöhykkeet. Kaukosuojavyöhyke käsittää

19 13 vedenottamon koko valuma-alueen eli käytännössä pohjavesialueen. Pohjavesialuekartalla kaukosuojavyöhykkeen raja on sama kuin pohjavesialueen raja. Suojelusuunnitelman pohjavesialueiden kemiallinen ja määrällinen tila on luokiteltu hyviksi. Karhinkankaan, Riipan, Tiaisenkankaan ja Rahkosenharjun pohjavesialueet on nimetty riskialueiksi ja Sivakkokangas selvityskohteeksi. Riskialueita ovat sellaiset pohjavesialueet, joilla on todettu yhdessä tai useammassa havaintopaikassa määritysrajan ylittäviä pitoisuuksia jotakin orgaanista yhdistettä, epäorgaanisten aineiden pitoisuus ylittää pohjavesien ympäristönlaatunormit tai pohjaveden nitraattipitoisuus ylittää 15 mg/l. Pitoisuuksien tarkastelussa on käytetty kunkin aineen pitoisuuksien vuosikeskiarvoja havaintopaikalla. Pohjavesialue on voitu nimetä riskialueeksi myös pohjaveden ottamisen tai muun pohjaveden pinnankorkeuteen vaikuttavan toiminnan seurantatulosten vuoksi. Selvityskohteita ovat sellaiset pohjavesimuodostumat, joilta ei ole riittävästi pohjaveden laatutietoja kuvaamaan alueen riskejä. (Leminen 2014) 3.2 Karhinkangas Hydrogeologia Karhinkankaan vedenhankinnan kannalta tärkeä pohjavesialue sijaitsee Kokkolan Lohtajalla. Karhinkangas rajoittuu luoteisosassa Pohjanlahteen ja kaakkoisosassa Sivakkokankaan pohjavesialueeseen. Pohjavesialueen pinta-ala on 24,52 km 2 ja muodostumisalueen pinta-ala on 17,8 km 2. Karhinkangas on matalapiirteinen alue, jonka maanpinnan korkeustaso nousee tasaisesti sisämaata kohti siirryttäessä ollen enimmillään alueen kaakkoisosassa tasolla noin +24 m mpy. Suhteellinen korkeusero ympäröiviin alueisiin on enimmillään 5 10 metriä alueen keski- ja eteläosissa. (Paalijärvi & Valjus 2014) Varsinaisten harjusorien ja -hiekkojen leveys muodostumassa on noin metriä. Harjujakson läpi kulkee yhtenäinen harjurunko, jossa on Hietaperän-Ahnastoolin alueella noin 1,5 km pituinen katkos. Harjun runko-osan (sora keskikarkea hiekka) leveys on metriä ja paksuus pohjavesivyöhykkeessä metriä. Harjusta ja moreenikerrostumista meri- ja rantavoimien irrottamaa ja uudelleenkerrostunutta hiekkaa esiintyy jopa 3 5 km leveällä vyöhykkeellä. Karhinkankaan pohjoisosassa harjumateriaali on paikoin jopa metriä paksujen ranta- ja tuulikerrostumahiekkojen peitossa. (Paalijärvi & Valjus 2014) Alueella on arvioitu muodostuvan pohjavettä noin m 3 /d (Ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta, ). Alueella tehdyn geologisen rakenneselvityksen (Paalijärvi & Valjus 2014) sekä koepumppausten ja virtausmallinnuksen (Paalijärvi & Okkonen 2014) mukaan Karhinkankaan ja sen kaakkoispuolisen Sivakkokankaan alueilta on kestävästi hyödynnettävissä pohjavettä enimmillään yhteensä noin m 3 /d. Pohjavedenpinnan taso on m mpy (liitteet 9.a1 9.a2 ja 9.b). Alimmillaan pohjavedenpinta on alueen luoteisosassa merenrantavyöhykkeessä ja korkeimmillaan alueen kaakkoispäässä sekä koillis- ja lounaisosien vedenjakaja-alueilla. Pohjavedenpinta on pääosin alle 3 metrin syvyydellä maanpinnasta. Pohjaveden päävirtaussuunta on kaakosta luoteeseen/pohjoiseen. Harjumuodostuman ja sen lähiympäristön pohjavedenpinnoissa on vain pieni tasoero, minkä vuoksi pohjaveden virtauskuva on paikoitellen herkästi muuttuva. Nykytilanteessa muodostuma on pohjavettä keräävä alueen pohjoiskoillisosassa Sivakkokankaan Houraatinmäen välillä. Myös Houraatinkankaan ja Vatunginjärven alueilla on vyöhykkeitä, joista pohjavettä virtaa ajoittain pohjavesialueelle myös pohjavesialuerajojen ulkopuolelta. Näillä alueilla maaperän (moreeni ja siltti) vedenjohtavuus on kuitenkin heikko ja muodostuvien pohjavesien määrä ja virtausnopeus on vähäinen. Ketunkivenkankaan Kyläjärven alueella on Karhinkankaan suuntainen pohjavedenjakaja ja pohjavesialueen

20 14 itäreuna on pohjavettä ympäristöönsä purkava. Karhinkankaan länsireuna on pääosin pohjavettä purkava. Merkittävimmät pohjaveden purkautumisalueet ovat ojitettu Nuottajärvi ja pohjavesialueen poikki kulkeva Kylmäperänoja. Pohjavettä purkautuu vähäisempiä määriä myös reunaosien ojitetuille soille ja järvikuivioille (Talvijärvi ja Rantijärvi). (Paalijärvi & Valjus 2014) Alueella on ollut maa-ainestenottoa, joka on ulottunut pohjavedenpinnan alapuolelle. Etenkin Houraatinkankaan alue vaatii vanhojen ottoalueiden kunnostustoimia. Pohjavesialueen poikki kulkee valtatie 8, jolle on suunnitteilla pohjavesisuojaukset. Karhinkankaalla on runsaasti peltoalueita ja vanhoja turkistarhoja. Houraatin alueella on entinen ja toiminnassa oleva ampumarata. Alueen keskiosassa on kunnostettu vanha kaatopaikka. Karhinkankaan pohjoispäässä on Puolustusvoimien Vattajan harjoitus- ja ampuma-alue. Karhinkankaalla on tehty mm. seuraavat selvitykset: Aspholm, J Lohtajan vanha kaatopaikka. Tutkimusraportti ja alustava kunnostussuunnitelma. Länsi-Suomen ympäristökeskus, ympäristönsuojeluosasto. 6 s. + liitteet Insinööritoimisto PSV Oy, Pohjavesitutkimus Lohtajan kunnan Houraatinkankaalla. Kokkolan vesi- ja ympäristöpiiri s. + liitteet Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus, Alustavat pohjavesiselvitykset vuonna TN:O 1096T s. + liitteet Kesti, S Lohtajan vanhan kaatopaikan kunnostus. Opinnäytetyö. Keski- Pohjanmaan ammattikorkeakoulu, kemiantekniikan koulutusohjelma, toukokuu, s. + 9 liites. Kokkolan vesi- ja ympäristöpiiri, Karhinkankaan pohjavesiselvitykset Lohtaja. Tnro 71 Kovy 4:3. 13 s. + liitteet Länsi-Suomen ympäristökeskus, Karhinkankaan ja Sivakkokankaan alustava pohjavesiselvitys Alue , Kokkola. LSU-2009-V-16 (322). 5 s. + liitteet Paalijärvi, M. & Okkonen, J Karhinkankaan ja Sivakkokankaan pohjaveden antoisuuden selvitys ja raakavesiputken suunnittelu, osa II: Karhinkankaan ja Sivakkokankaan vedenhankintatutkimukset ja pohjaveden virtausmallinnus Geologian tutkimuskeskus, Länsi-Suomen yksikkö, Kokkola, 67/ s liites. Paalijärvi, M. & Valjus, T Karhinkankaan ja Sivakkokankaan pohjaveden antoisuuden selvitys ja raakavesiputken suunnittelu, osa I: Karhinkankaan ja Sivakkokankaan pohjavesialueiden geologinen rakenneselvitys Geologian tutkimuskeskus, Länsi-Suomen yksikkö, Kokkola, 66/ s liites. Palin, A Houraatin ampumaratojen tutkimusraportti Lohtaja. Länsi-Suomen ympäristökeskus, ympäristönsuojeluosasto. 23 s liites. Pöyry Finland Oy, Lohtajan ampuma- ja harjoitusalueen maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuustutkimus. 9M s. + liitteet Ramboll Finland Oy Houraatin ampumarata. Tutkimusraportti ja riskinarvio. 12 s. + liitteet Ramboll Finland Oy Houraatin ampumaradan luotiaseratojen taustavallit. Tutkimusraportti. 6 s. + liitteet Sillanpää, T Pilaantuneen maaperän kunnostus. Lohtajan vanha kaatopaikka. Loppuraportti. Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys ry, Pietarsaari. 13 s. + liitteet

21 15 Vedenottamot, tarkkailuohjelmat ja tutkitut vedenottopaikat Karhinkankaan pohjavesialueella on Lohtajan Vesihuolto Oy:n Nutturakankaan vedenottamo (kuva 3.2.1). Ottamolta saa Länsi-Suomen vesioikeuden vuonna 1976 myöntämän luvan mukaisesti ottaa pohjavettä 1000 m 3 /d vuosikeskiarvona laskettuna. Ottamon tarkkailuohjelma on hyväksytty vuonna Tarkkailuun kuuluu otetun vesimäärän seuranta kerran viikossa, pohjavesipinnan korkeuden havainnointi havaintoputkista (1, 2, 3, 4, 5, 6) neljä kertaa vuodessa ja veden laadun tarkkailu vesilaitostarkkailun edellyttämällä tavalla ja tiheydellä. Ottamoon kuuluu kuilukaivo ja siiviläputkikaivoja (kuvat ja ja liite 9.a2). Vettä otetaan tällä hetkellä pääasiassa pohjoisimmasta siiviläputkikaivosta ja satunnaisesti vedenottamon eteläpuolisista siiviläputkikaivoista. Kuva Nutturakankaan vedenottamo Kuva: Elina Lindsberg

22 16 Kuva Nutturakankaan vedenottamon eteläpuolinen kaivo. Kuva: Elina Lindsberg Kuva Nutturakankaan vedenottamon pääkaivo. Kuva: Elina Lindsberg Karhinkankaalla on tehty runsaasti koepumppauksia (liitteet 9.a1 9.a2 ja 9.b). Vuonna 1958 Maa ja Vesi Oy teki noin 1,2 km Nutturakankaan vedenottamosta kaakkoon koepumppauksen teholla 460 m 3 /d. Vesi oli hyvin rautapitoista ja kaliumpermanganaatinkulutus oli lähes 50 mg/l.

23 17 Nutturakankaan pohjavesiselvityksen yhteydessä tehtiin koepumppaus pisteessä 6 noin 400 m Nutturakankaan vedenottamosta kaakkoon. Keskimääräinen tuotto oli noin m 3 /d. Vesi oli alussa raudatonta, mutta koepumppauksen aikana rautapitoisuus nousi. Pisteellä 8 tehtiin koepumppaukset ja noin 650 m Nutturakankaan vedenottamosta kaakkoon. Rauta- ja mangaanipitoisuudet ja kaliumpermanganaattiluku nousivat nopeasti talousveden laatutavoitteiden yläpuolelle. Koepumppauksen teho oli keskimäärin 943 m 3 /d. Vuosina Karhinkankaalla ja Sivakkokankaalla tehtiin koepumppauksia seitsemässä eri pisteessä (IMU1 IMU3, SIIVILÄ1 SIIVILÄ4) kahdessa vaiheessa kesä lokakuussa 2011 ja marraskuussa 2011 tammikuussa 2012 (taulukko 3.2.1). Koepumpatun pohjaveden laatu oli heikko lähinnä raudan, mangaanin ja kemiallisen hapenkulutuksen suhteen. Vesi kuitenkin täytti STM:n laatuvaatimukset ja -suositukset liian korkeita rauta- ja mangaanipitoisuuksia, kemiallisen hapenkulutuksen, väriluvun ja sameuden arvoja sekä liian alhaista ph:ta lukuun ottamatta. (Paalijärvi & Okkonen 2014) Taulukko Karhinkankaan ja Sivakkokankaan vuosien koepumppausten yhteenveto (Paalijärvi & Okkonen 2014) Piste Pumppausajankohta Pumppausaika vrk Ka. tuotto m 3 /d Maksimituotto m 3 /d Pumppausmäärä m 3 IMU SIIVILÄ ja SIIVILÄ ja SIIVILÄ yht Piste Pumppausajankohta Pumppausaika vrk Ka. tuotto m 3 /d Maksimituotto m 3 /d Pumppausmäärä m 3 SIIVILÄ IMU IMU yht Vuosina tehtyjen tutkimusten mukaan Sivakkokankaan-Nenäjärvenkankaan väliseltä alueelta on kestävästi hyödynnettävissä pohjavettä 7 8 ottopisteeseen hajautettuna noin m 3 /d. Ottomäärää on mahdollista kasvattaa noin m 3 /d tasolle yhdellä Vattajaniemen alueelle sijoitettavalla lisäpisteellä. Sivakkojärvestä ja Ison Heinisuon järvestä harjuun suotautuvan vesimäärän minimoimiseksi ja järvien haitallisten pinnankorkeusvaikutusten välttämiseksi vedenotto on syytä rajoittaa Karhinkankaan eteläosassa jatkuvana enintään määrään m 3 /d. (Paalijärvi & Okkonen 2014) Puolustusvoimilla on ollut aiemmin oma vedenottamo Lohtajan ampuma-alueen leirialueen itäosassa. Alue on liitetty kunnalliseen vesijohtoverkostoon vuonna 2003, jonka jälkeen vedenottamo on toiminut paineenkorotusasemana. (Pöyry Finland Oy 2010)

24 18 Vedenlaatu Karhinkankaan pohjavesialue on nimetty vesienhoidon pohjavesien toimenpideohjelmassa riskialueeksi pohjaveden koboltti-, nikkeli-, sinkki- ja ammoniumpitoisuuksien vuoksi (Leminen 2014). Houraatin entisen ampumaradan lähettyvillä pohjavesialueella on havaittu kohonneita metallipitoisuuksia pohjavedessä. Koboltti- ja nikkelipitoisuudet ovat ylittäneet useana vuonna ympäristönlaatunormit. Myös sinkkipitoisuudet ovat ajoittain ylittäneet ympäristönlaatunormin. Havaintoputkesta PIMA9 otettiin vesinäyte keväällä 2015 (liitteet 11.a2 ja 8.2). Näytteestä analysoitiin mm. metallipitoisuudet. Koboltti(3,4 µg/l)- ja sinkkipitoisuudet (210 µg/l) ylittivät ympäristönlaatunormit ja alumiinipitoisuus (230 µg/l) ylitti talousveden laatusuosituksen (200 µg/l). Veden ph oli erittäin matala (ph=4,6), mikä osaltaan saattaa selittää korkeita metallipitoisuuksia. Veden sulfaattipitoisuus oli 3,2 mg/l. Nutturakankaan vedenottamon ennen veden puhdistusta tutkitun raakaveden koboltti-, nikkeli- ja sinkkipitoisuudet ovat ajoittain ylittäneet ympäristönlaatunormit. Myös raakaveden fosforipitoisuudet ovat olleet ajoittain hyvin lievästi koholla (max. 70 µg/l). (OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu, ). Pitoisuuksia on havaittu lähinnä yhdestä satunnaisesti käytössä olevasta kaivosta. Ottamon raakavedestä on otettu näyte vuonna 2011 alueen virtausmallinnuksen yhteydessä. Siiviläkaivon ja vedenottamon raakavedessä havaittiin kohonneita nikkelipitoisuuksia, jotka siiviläkaivossa (kokonaispitoisuus max. 24,0 µg/l) ylittivät talousveden laatuvaatimukset ja suodatetuissa näytteissä ympäristönlaatunormin (max. 15,2 µg/l). Myös alumiinipitoisuudet (kokonaispitoisuus max. 448 µg/l) ylittivät siiviläkaivossa ajoittain talousveden laatusuositukset (200 µg/l). Raakavesi puhdistetaan ennen kuin se johdetaan verkostoon. Puhdistuksen jälkeen verkostoon johdetussa vedessä ei ole havaittu missään vaiheessa kohonneita pitoisuuksia. Alueen keskiosassa, Nutturakankaan vedenottamon kaakkoispuolella sijaitsevassa havaintoputkessa 102 fosfaattifosforipitoisuus (max. 110 µg/l) ja kokonaisfosforipitoisuus (max. 160 µg/l) ovat olleet lievästi koholla. Veden kromipitoisuus on ajoittain ylittänyt ympäristönlaatunormin. Näytteet ovat olleet sameita, mikä on voinut vaikuttaa tuloksiin. (OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu, ) Alueen keskiosassa sijaitsevan turkistarhan lähettyvillä pohjaveden kokonaisfosfori- (4 500 µg/l) ja kokonaistyppipitoisuudet (6 800 µg/l) ovat olleet koholla vuonna 2013 otetussa näytteessä. (OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu, ) Ammoniumtyppipitoisuus (max µg/l) on ylittänyt ympäristönlaatunormin (200 µg/l) havaintoputkissa Kaato1 Kaato3 Lohtajan entisen kaatopaikan lähettyvillä ennen kuin kaatopaikka kunnostettiin vuonna 2009 (OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu, ). Kaatopaikan pohjoispuolisesta havaintoputkesta KAATO1 otettiin vesinäyte toukokuussa 2015 (liitteet 11.a1 ja 8.1). Tulosten mukaan ammoniumpitoisuus (0,51 mg/l) ylittää lievästi talousveden laatusuosituksen (0,50 mg/l). Kokonaistyppipitoisuus on 0,91 mg/l. Rauta(14500 µg/l)- ja mangaanipitoisuudet(110 µg/l) ja kemiallinen hapenkulutus (12 mg/l) ylittivät talousveden laatusuositukset. Myös kokonaisfosforipitoisuus (0,11 mg/l) oli hieman koholla. Valtatien 8 luoteispuolella sijaitsevasta pohjavesiputkesta 2023 on havaittu ympäristönlaatunormin (25 mg/l) ylittäviä pitoisuuksia kloridia (max. 340 mg/l vuonna 2013). (OIVA - ympäristöja paikkatietopalvelu, ) Puolustusvoimien harjoitusalueen lähettyvillä on todettu kohonneita kemiallisen hapenkulutuksen ja kokonaisfosforipitoisuuden arvoja. Myös nitraattityppipitoisuus on ollut koholla. (Pöyry Finland Oy 2010)

25 19 Vuosina tehtyjen pohjavesitutkimusten ensimmäisessä vaiheessa koepumpatun veden laatu oli heikko. Rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat korkeat, samoin väriluku ja sameus sekä kemiallinen hapenkulutus ja orgaanisen hiilen määrä. Vedet olivat lievästi happamia, niiden hiilidioksidipitoisuus oli korkea ja happipitoisuus pieni tai olematon. Myös toisessa vaiheessa koepumpatun veden laatu oli heikko edellä lueteltujen muuttujien suhteen. Kemiallinen hapenkulutus ja orgaanisen hiilen määrä olivat kuitenkin keskimäärin pienempiä kuin ensimmäisessä vaiheessa. Pisteessä IMU3 ammoniumpitoisuus (noin 0,4 mg/l) oli lievästi kohonnut, mikä johtuu todennäköisesti muinaisissa merivaiheissa sedimenttiainekseen sekoittuneen orgaanisen aineksen ja nykyisten pelkistävien olosuhteiden yhteisvaikutuksesta. (Paalijärvi & Okkonen 2014) Toimenpidesuositukset Karhinkankaan pohjavesialue Pohjavesialueen rajausta Ison Heinisuon järven lähettyvillä on syytä tarkentaa, sillä järvestä voi suotautua vesiä harjuun. 3.3 Sivakkokangas Hydrogeologia Sivakkokankaan vedenhankinnan kannalta tärkeä pohjavesialue sijaitsee Karhinkankaan kaakkoispuolella, noin 8 km Lohtajan kirkonkylältä kaakkoon. Pohjavesialueen pinta-ala on noin 2,95 km 2 ja muodostumisalueen pinta-ala noin 1,86 km 2. Suoalueet ympäröivät muodostumaa. Sivakkokangas on rantavoimien tasoittama. Korkeimmillaan maanpinta on alueen kaakkoisosassa, vedenottamon kaakkois- ja eteläpuolella, noin m mpy tasolla. Aluetta ympäröivät suot ovat noin +23 m mpy tasolla. Alueelle laaditun geologisen rakenneselvityksen (Paalijärvi & Valjus 2014) mukaan harjun ydinosa on Sivakkokankaan keski- ja luoteisosissa noin m leveä ja koostuu sorasta ja hiekasta. Alueen kaakkoisosassa, Uudenkylän vedenottamon itäpuolella harjumuodostuma on pääosin hiekka/hienohiekkavaltainen. Aiempien tutkimusten mukaan harjukerrostumat jatkuvat pohjavesialueen kaakkoispuolella (havaintoputki P8). Sivakkokankaan kaakkoispuolisen Pesäkankaan pohjavesialueen pohjoisosan rajausta on muutettu vuonna 2006, jolloin Sivakkokankaan ja Pesäkankaan välinen osa poistettiin pohjavesialueluokituksesta. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus harkitsee osan palauttamista takaisin pohjavesialueeksi. Sivakkokankaan antoisuudeksi on arvioitu m 3 /d. Pohjaveden päävirtaussuunta on kaakosta luoteeseen ja Sivakkokankaan luoteispäästä on hydraulinen yhteys Karhinkankaan pohjavesialueelle (liite 9.b). Pohjavedenpinta on huomattavan tasainen alueella. Korkeimmillaan pohjavedenpinta on alueen koillisosassa tasolla noin +23 m mpy ja alimmillaan alueen lounaisosassa tasolla +21 m mpy. Pohjavedenpinta on ainakin ajoittain muodostuman reunaosissa korkeammalla kuin muodostuman keskiosassa. Etenkin alueen pohjoisreuna Sivakkojärven alueella kerää ympäristöstään vettä. Muodostuman eteläreunalta purkautuu luultavasti ainakin ajoittain pohjavettä Jouhinevan alueelle. Jouhinevan pohjoisreunan vesiä voi kuitenkin myös suotautua muodostumaan. (Paalijärvi & Valjus 2014) Sivakkokangas on pääosin luonnontilainen. Alueen keskiosassa on ollut maa-ainestenottoa, joka on ulottunut lähelle pohjavedenpintaa ja paikoitellen sen alapuolellekin. Aluetta ympäröiviä soita on ojitettu. Humuspitoisia vesiä voi imeytyä muodostumaan.

26 20 Sivakkokankaalla on tehty seuraavat pohjavesiselvitykset: Kokkolan vesi- ja ympäristöpiiri, Karhinkankaan pohjavesiselvitykset Lohtaja. Tnro 71 Kovy 4:3. 13 s. + liitteet Länsi-Suomen ympäristökeskus, Karhinkankaan ja Sivakkokankaan alustava pohjavesiselvitys Alue , Kokkola. LSU-2009-V-16 (322). 5 s. + liitteet Paalijärvi, M. & Okkonen, J Karhinkankaan ja Sivakkokankaan pohjaveden antoisuuden selvitys ja raakavesiputken suunnittelu, osa II: Karhinkankaan ja Sivakkokankaan vedenhankintatutkimukset ja pohjaveden virtausmallinnus Geologian tutkimuskeskus, Länsi-Suomen yksikkö, Kokkola, 67/ s liites. Paalijärvi, M. & Valjus, T Karhinkankaan ja Sivakkokankaan pohjaveden antoisuuden selvitys ja raakavesiputken suunnittelu, osa I: Karhinkankaan ja Sivakkokankaan pohjavesialueiden geologinen rakenneselvitys Geologian tutkimuskeskus, Länsi-Suomen yksikkö, Kokkola, 66/ s liites. Vedenottamot Sivakkokankaan keskiosassa on Uudenkylän vesiosuuskunnan Sivakkokankaan vedenottamo. Ottamolta otetaan vettä hieman alle 70 m 3 /d. Ottamoon kuuluu kolme kaivoa, joista uusimmasta pumpataan vettä kahden vanhemman kaivon lähettyville (kuva ja liite 9.b) Kuva Uudenkylän vesiosuuskunnan Sivakkokankaan vedenottamo. Kuva: Elina Lindsberg Vedenlaatu Vuonna 2009 laaditun pohjavesiselvityksen yhteydessä Sivakkokankaalla tehtiin ominaisantoisuuspumppauksia, joiden yhteydessä otettiin vesinäytteet. Uudenkylän vedenottamon länsipuolella vesi oli vähähappista, pehmeää ja hieman hapanta. Lisäksi vesi oli rauta- ja mangaanipitoista. NH 4 -N-pitoisuus oli jonkin verran koholla. Geologisen rakenneselvityksen ja virtausmallinnuksen yhteydessä Sivakkokankaalta otettiin lokakuussa 2010 kolme näytettä (havaintoputket KAHP16 18), joiden mukaan vesi on rauta- ja mangaanipitoista ja sen happipitoisuus on pieni. Lisäksi kemiallinen hapenkulutus oli korkea

27 21 alueen kaakkois- ja länsiosassa. Sivakkokankaan vedenottamon kaakkoispuolella (KAHP17) pohjaveden pintaosissa on muuta pohjavesivyöhykettä enemmän happea sekä vähemmän rautaa ja mangaania. (Paalijärvi & Okkonen 2014) Uudenkylän vesiosuuskunnan Sivakkokankaan kaivon raakavesi on ollut rauta- ja mangaanipitoista. Vuonna 2012 rautapitoisuus oli 5500 µg/l ja mangaanipitoisuus 250 µg/l. Vuonna 2014 rautapitoisuus oli 110 µg/l. Sivakkokankaan pohjavesialue on nimetty vesienhoidon pohjavesien toimenpideohjelmassa selvityskohteeksi maa- ja metsätalouden aiheuttamien riskien vuoksi (Leminen 2014). Pohjavedenpinta on ainakin ajoittain muodostuman reunaosissa korkeammalla kuin muodostuman keskiosassa, minkä vuoksi alueelle voi imeytyä humuspitoisia vesiä. Toimenpidesuositukset Sivakkokankaan pohjavesialue Pohjavesialueen rajausta Sivakkojärven lähettyvillä on syytä tarkentaa, sillä järvestä voi suotautua vesiä harjuun. Lisäksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus harkitsee Sivakkokankaan ja sen kaakkoispuolisen Pesäkankaan välisen alueen palauttamista takaisin pohjavesialueeksi. 3.4 Pesäkangas Hydrogeologia Pesäkankaan vedenhankinnan kannalta tärkeä pohjavesialue sijaitsee entisen Lohtajan kunnan alueella, Kälviän ja Kannuksen puolivälissä Luikun kylän lounaispuolella. Pohjavesialueen pinta-ala on 4,50 km 2, josta muodostumisalueen pinta-ala on noin 2,91 km 2. Pohjavesialue rajoittuu pääosin suoalueisiin. Alueen itäosissa on moreenimäkiä ja kaakkoiskulmassa kalliopaljastumia. Pesäkangas rajautuu kaakkoisosassa Riipan pohjavesialueeseen. Pesäkangas on voimakkaasti tasoittunut. Korkeimmillaan maanpinta on alueen keskiosassa Pesäkivien lähettyvillä (+ 41 m mpy), josta maanpinta laskee kohti luodetta ollen vedenottamon kohdalla noin +32 m mpy ja aivan alueen luoteisosassa tasolla + 28 m mpy. Vedenottamon itäpuolella on moreenimäki, joka on korkeimmillaan tasolla +40 m mpy. Alueen kaakkoisosassa maanpinta on tasolla +36 m mpy. Vuonna 2008 raportoidun pohjavesiselvityksen mukaan harjun ydinosa on noin m leveä ja se koostuu enimmillään noin 20 m paksuista sora- ja hiekkakerroksista. Soraa havaittiin lähinnä alueen pohjoispäässä. Alueen eteläosassa maa-aines on pääosin hiekkaa. Alueen eteläosan pellolla tehtiin suojelusuunnitelman yhteydessä kevyt tärykairaus 3, jonka mukaan maaperän pintaosa on karkeaa hiekkaa ja lähes soraa 9,8-10 m syvyydellä (liitteet 7 ja 11.d). Reuna-alueilla maa-aines muuttuu hienommaksi. Sorakerrokset jatkuvat myös pohjavesialueen nykyisen ulkorajan pohjoispuolelle. Pesäkankaan pohjavesialueen pohjoisosan rajausta on muutettu vuonna 2006, jolloin Sivakkokankaan ja Pesäkankaan välinen osa poistettiin luokituksesta. ELY-keskus harkitsee osan palauttamista takaisin pohjavesialueeksi. Alueen antoisuudeksi on keskimääräisen vuosisadannan (600 mm), imeytymisprosentin (40 %) ja arvioidun pinta-alan perusteella arvioitu m 3 /d. Pohjavesipinnat on mitattu marraskuussa Pohjaveden päävirtaussuunta on kaakosta luoteeseen (liite 9.c). Pohjavedenpinta on alueen kaakkoisosassa tasolla +35 m mpy ja luoteisosassa tasolla +27 m mpy. Muodostuma on tyypiltään vettä ympäristöön purkava. Osa pohjavedestä purkautuu pohjavesialueen pohjoispuolisiin ojiin ja osa virtaa Ohteenjärveen sekä osa ojia pitkin Ohteennevan ohi edelleen Lohtajanjokeen.

28 22 Pesäkankaan pohjavesialue on pääosin lähes luonnontilainen. Alueen luoteisosassa on ollut maaainestenottoa, joka on ulottunut pohjavedenpinnan alapuolelle. Pohjavesialueen pohjoispuolisia suoalueita on ojitettu sekä raivattu pelloiksi. Pesäkankaan alueella on tehty mm. seuraavat maaperä- ja pohjavesiselvitykset: Geo-Work Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus, Kälviän vesiosuuskunta. Pesäkankaan pohjavesialueen maatutkaraportti. RAP Insinööritoimisto Maa ja Vesi Oy Kälviän kunta. Pohjavesitutkimukset Luikussa ja Järviönkankaalla Kälviä, B s. + liitteet Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus Kälviän kunta. Pohjavesialueet. 11 s. + liitteet. Kokkolan vesi- ja ympäristöpiiri Kairaukset ja vaaitukset pohjavesialueilla vuonna TN:o 1094D004/512 Kokkolan vesi- ja ympäristöpiiri, Karhinkankaan pohjavesiselvitykset Lohtaja. Tnro 71 Kovy 4:3. 13 s. + liitteet Länsi-Suomen ympäristökeskus Pesäkankaan pohjavesiselvitys Pohjavesialue A. Lohtaja. Alueidenkäyttö ja vesihuolto-osasto. LSU-2006-V-26 (322). Vedenottamot, tarkkailuohjelmat ja tutkitut vedenottopaikat Pesäkankaan keskiosassa on Kälviän Vesiosuuskunnan Pesäkankaan vedenottamo, joka on rakennettu vuonna 2010 (kuva ja liite 9.c). Ottamoon kuuluu yksi kuilukaivo. Pesäkankaan ottamolta saa Länsi-Suomen ympäristölupaviraston vuonna 2009 myöntämän luvan mukaisesti ottaa pohjavettä enintään 400 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna. Vesi pumpataan Riipan käsittelylaitokselle. Ottamon pohjaveden tarkkailuohjelma on hyväksytty vuonna Tarkkailuohjelmaan kuuluu pumpatun vesimäärän seuranta, pohjaveden pinnankorkeuden havainnointi kerran kuussa sekä pohjaveden laaduntarkkailu. Pohjaveden pinnankorkeuden tarkkailussa on mukana yhdeksän havaintoputkea (25, 26, 30, 32, 42, 55, 58, 61, 66) ja kaksi kaivoa (Pesäkankaan kaivo ja Marinkaisnevan Vesiyhtymän kaivo K1). Yhteen pohjavesiputkeen (30) sekä kaivoon on asennettu jatkuvatoiminen pohjavedenpinnan korkeusmittaus. Vedenottamon kohdalla (pisteessä 23) on tehty koepumppaus, jonka mukaan pisteestä on saatavissa hyvälaatuista pohjavettä noin 400 m 3 /d. Hetkellisesti voidaan ottaa suurempia määriä, mutta veden laatu voi tällöin huonontua. Samalla alueella (piste 27) on tehty koepumppaus myös vuonna 1970/1971, jolloin keskimääräinen tuotto oli 580 m 3 /d. Jatkuvaksi antoisuudeksi arvioitiin 500 m 3 /d. Koepumppauksen mukaan veden laatu syvemmissä kerroksissa oli heikko.

29 23 Kuva Pesäkankaan vedenottamo. Kuva: Elina Lindsberg Marinkaisnevan vesiyhtymän vedenottamo sijaitsee pohjavesialueen lounaisosassa (liite 9.c). Ottamoon kuuluu kaksi betonista kuilukaivoa, joista toinen on rakennettu 1960-luvulla ja toinen 1980-luvulla (kuva 3.4.2). Ottamolta pumpataan vettä kulutuksen mukaan noin 5 10 m 3 /d. Kuva Marinkaisnevan vedenottamo. Kuva: Elina Lindsberg Alueen pohjoisosassa, Kunkaantien pohjoispuolella tehtiin koepumppaus pisteessä 20 vuonna 1970/1971 tuotolla 800 l/min (1152 m 3 /d). Yhdeksän vuorokauden jälkeen koepumppaus keskeytettiin veden laadun huonontuessa merkittävästi: Veden rautapitoisuus (4,6 mg/l) ja kalium-

30 24 permanganaatin kulutus (19 mg/l) nousivat. Koepumppauksen lyhyen keston ja veden huonon laadun vuoksi pistettä ei ole merkitty kartoille. Vedenlaatu Pesäkankaan pohjavesiselvityksen (2008) mukaan Pesäkankaan ottamon alueella vesi täyttää talousveden laatusuositukset veden alhaista ph:ta lukuunottamatta. Veden ph oli 6,0 6,2. Ottamon raakavedestä lokakuussa 2014 otetussa näytteessä rautapitoisuus (348 µg/l) ylitti talousveden laatusuosituksen. Mangaanipitoisuus (16,7 µg/l), KMnO 4 -luku (5,5 mg/l) ja ph (6,8) täyttivät talousveden laatusuositukset. Marinkaisnevan vedenottamon rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat ylittäneet talousveden laatusuositusten raja-arvoja. Veden ph on ollut matala. Pohjavesialueen ulkorajan pohjoispuolella tehdyssä ominaisantoisuuspumppauksessa todettiin vedessä olevan hajua ja makua. Vesi oli hapetonta, veden rautapitoisuus oli µg/l, mangaanipitoisuus µg/l ja hapettuvuus (COD Mn -O 2 ) 6,6 6,9 mg/l. Veden ph oli 6,5 6,6. Toimenpidesuositukset Pesäkankaan pohjavesialue Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus harkitsee Pesäkankaan ja sen luoteispuolisen Sivakkokankaan välisen alueen palauttamista takaisin pohjavesialueeksi. 3.5 Riippa Hydrogeologia Riipan vedenhankinnan kannalta tärkeä pohjavesialue sijaitsee Kannuksen ja Kokkolan kaupunkien rajalla, noin 10 km Kannuksen kaupungista länteen. Pohjavesialueen pinta-ala on 6,49 km 2, josta muodostumisalueen pinta-ala on noin 3,55 km 2. Pohjavesialue rajautuu pääosin suoalueisiin. Maanpinta pohjavesialueella viettää kaakosta kohti luodetta. Maanpinta on pohjavesialueen kaakkoisosassa korkeimmillaan tasolla +60 m mpy, tasolla +50 m mpy keskiosassa ja alueen luoteisosassa alimmillaan tasolla +36 m mpy. Alueen koillispuolella maanpinta viettää +50 m mpy tasolta Jouhteneenkankaalta kohti pohjavesialuetta. Myös alueen etelä/kaakkoisosassa maanpinta viettää pohjavesialueen ulkopuolelta kohti pohjavesialuetta. Alueella on tehty runsaasti maaperäkairauksia 1970-luvulla. Rautatien eteläpuolella harjun runko-osassa havaittiin vaihtelevia kerroksia melko tiiviiksi pakkautunutta hienoa hiekkaa ja soraa. Rautatien pohjoispuolella harjun runko-osassa pintaosassa olevan hienohiekkakerroksen alapuolella on kapea luode-kaakkosuuntainen selänne, joka koostuu karkeasta hiekasta ja sorasta. Maakerrosten paksuus oli 12,5 22 m. Pohjavesialueen koillispuolella sijaitsevalla Jouhteneenkankaalla on paikoin yli 10 metrin syvyydelle saakka hiekkaa tai hienoahiekkaa. Alueella tehtiin syksyllä 2014 noin 21,6 km maatutkaluotauksia, joissa paikannettiin metriä leveä harjurunko (liite 11.d). Maatutkaluotausten perusteella alueelle asennettiin 8 uutta pohjaveden havaintoputkea, joista kaksi (RIHP01 ja RIHP05) suojelusuunnitelmahankkeen puitteissa. Havaintoputkikortit ovat liitteessä 6.1 ja 6.2. Kairausten mukaan maa-aines on harjun runko-osassa pääosin karkeaa hiekkaa tai soraa ja kallionpinta on enimmillään 24 metrin syvyydellä maanpinnasta alueen luoteisosassa (RIHP01) ja matalimmillaan noin 10 metrin syvyydellä

31 25 alueen kaakkoisosassa (RIHP08). Alueen kaakkoispäässä myös ydinosan kerrostumat ovat hiekkavaltaisia. Riipan pohjavesialueella muodostuu pohjavettä arviolta m 3 /d. Pohjavesipinnat on mitattu lokakuussa Pohjaveden päävirtaussuunta on kaakosta luoteeseen (liite 9.d). Muodostumalla on hydraulinen yhteys Pesäkankaan pohjavesialueeseen. Pohjavedenpinta on alueen kaakkoisosassa tasolla +58 m mpy ja luoteisosassa tasolla +39 m mpy. Pohjavettä saattaa virrata alueelle myös pohjavesialueen ulkopuolelta, alueen koillispuolella sijaitsevalta Jouhteneenkankaalta. Pohjavedenpinta on muodostuman keskiosassa alempana kuin ympäröivillä suoalueilla, minkä perusteella pintavesiä voi imeytyä pohjavesialueelle. Aluetta ympäröiviä soita on ojitettu ja pintavesiä on johdettu Riipan kaakkoisosan poikki kohti Isonevaa kulkevaan ojaan. Pohjavettä purkautuu alueen luoteisosassa sijaitsevan Ruunasuon kuivatusojien pohjalle (kuva 3.5.1). Loppuvuodesta 1973 purkautuvien vesien määrää mitattiin ojista kolmiopadoilla (liite 9.d). Pisteessä A virtaama oli m 3 /d ja pisteessä M m 3 /d. Suurimmat virtaamat mitattiin , jolloin oli satanut vettä. Kuva Pohjavettä purkautuu Ruunasuon kuivatusojiin. Kuva Elina Lindsberg Riipan pohjavesialueelta on otettu runsaasti maa-ainesta myös pohjavedenpinnan alapuolelta. Alueen poikki kulkevat valtatie 28 ja Kokkola Ylivieska-rautatie, jotka muodostavat riskin pohjavedelle mm. vaarallisten aineiden kuljetusten vuoksi. Vedenottamon läheisyydessä on entinen ampumarata. Aluetta ympäröivien soiden ja peltojen ojitus voi aiheuttaa haitallista pohjaveden purkautumista. Alueen eteläpuoliset suot kuuluvat Etelänevan Viitasalonnevan Seljäsennevan Natura alueeseen. Riipan pohjavesialueella on tehty seuraavat pohjavesiselvitykset: Geo-Work Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus, Kälviän vesiosuuskunta. Pesäkankaan pohjavesialueen maatutkaraportti. RAP

32 26 Kokkolan vesi- ja ympäristöpiiri Kairaukset ja vaaitukset pohjavesialueilla vuonna TN:o 1094D004/512 Kokkolan vesipiirin vesitoimisto Pohjavesitutkimukset Ullavan ja Kälviän seudulla, keväällä Pohjavesiesiintymä n:o Kälviä, Lohtaja. TN:o Kov 4:3. 10 s. + liitteet Kokkolan vesipiirin vesitoimisto Pohjavesitutkimukset Ullavan ja Kälviän seudulla. Ullava, Kälviä. TN:o 5 Kov 4:3. Raportti syyskaudella 1972 suoritetuista Ullavan Kälviän seudun pohjavesitutkimuksista. Yhteenveto Ullavan Kälviän seudulla suoritetuista pohjavesitutkimuksista. Kokkolan vesipiiri. Työ n:o Kokkolan vesipiirin vesitoimisto Pohjavesitutkimukset Ullavan ja Kälviän seudulla syksyllä Pohjavesiesiintymä no Kälviä, Lohtaja. TN:o Kov 4:3. Yhteenveto esiintymän n:o 3108 alueella suoritetuista pohjavesitutkimuksista. Kokkolan vesipiiri. Työ n:o Närhi I Kälviän ampumarata. Tutkimusraportti. Länsi-Suomen ympäristökeskus, ympäristönsuojeluosasto. 13 s. + liitteet. Suunnittelukeskus Oy Kälviän vesiosuuskunta. Riipan pohjavedenottamo. Suojaaluesuunnitelma. Työ n:o s. + liitteet Vedenottamot, tarkkailuohjelmat ja tutkitut vedenottopaikat Riipan pohjavesialueen luoteisosassa on Kälviän vesiosuuskunnan Riipan vedenottamo (kuva ja liite 9.d). Ottamo on otettu käyttöön vuonna Ottamoon kuuluu kolme kuilukaivoa ja kaksi siiviläputkikaivoa. Vedenottamolta saa Länsi-Suomen vesioikeuden vuonna 1978 myöntämän luvan mukaisesti ottaa pohjavettä enintään 1000 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna. Riipan vedenkäsittelylaitos on valmistunut vuonna 2010 ja siellä käsitellään myös Pesäkankaan vedenottamon pohjavesi pumppaamalla vesi kalkkikivisuodattimiin ja edelleen UVsterilisaattorin kautta jakeluun. Riipan vedenottamolla voidaan käyttää myös jälleenimeytystä raudan ja mangaanin poistoon.

33 27 Kuva Riipan vedenottamo. Kuva: Elina Lindsberg Riipan pohjavesialueella on tehty useita koepumppauksia 1970-luvulla (liite 9.d). Pisteessä 46 tehtiin koepumppaus Keskimääräinen tuotto oli 780 m 3 /d. Koepumppauksen aikana veden rautapitoisuus kasvoi yli talousveden laatusuosituksen. Lisäksi mangaanipitoisuus ja kaliumpermanganaatin kulutus kasvoivat. Veden huonon laadun vuoksi tehtiin uusi koepumppaus pisteessä 66, jossa keskimääräinen antoisuus oli 370 m 3 /d. Veden laatu pysyi hyvänä. Pisteellä 102 tehtiin koepumppaus, jossa keskimääräinen antoisuus oli 264 m 3 /d. Pisteestä on arvioitu saatavan jatkuvasti pohjavettä m 3 /d. Vesi oli hyvälaatuista, joskin orgaanisen aineksen määrä kasvoi hieman pumppauksen edetessä (KMnO mg/l). Pisteessä 160 tehtiin koepumppaus, jossa keskimääräinen antoisuus oli 750 m 3 /d. Pisteestä on arvioitu saatavan jatkuvasti pohjavettä m 3 /d. Vedessä havaittiin selvä rautapitoisuus nousu pumppausvaiheessa. Mikäli vedenlaatu halutaan pitää mahdollisimman hyvänä, tulisi vettä ottaa pohjavesikerroksen pintaosista ja vedenottomäärä tulisi olla m 3 /d. Pisteessä on nykyisin Riipan vedenottamo. Riipan pohjavedenoton tarkkailuohjelma on hyväksytty vuonna Tarkkailuohjelman hyväksymisestä ei käy selville miten tarkkailu tehdään. Pohjaveden pinnankorkeutta on tarkkailtu havaintoputkista 1, 3 13 ja (liite 9.d). Havaintoputki 5 on tuhoutunut. Vedenlaatu Riipan pohjavesialue on nimetty vesienhoidon pohjavesien toimenpideohjelmassa riskialueeksi pohjaveden lyijy-, nikkeli-, sinkki-, antimoni- ja arseenipitoisuuksien vuoksi (Leminen 2014). Alueen luoteispäässä on entinen Kälviän ampumarata, jolta on kunnostettu luotiratojen vallit pois vuonna Haulikkoratoja ei ole kunnostettu. Entisen haulikkoradan lähettyviltä otettiin vesinäyte havaintoputkesta 5AR toukokuussa 2015 (liitteet 11.d ja 8.3). Tulosten mukaan veden lyijypitoisuus (120 µg/l) ylitti talousveden laatuvaatimuksen (10 µg/l). Sinkkipitoisuus (3900 µg/l) ylitti ympäristönlaatunormin (60 µg/l). Rauta (16000 µg/l)- ja mangaanipitoisuudet (98 µg/l) sekä kemiallinen hapenkulutus (24 mg/l) ylittivät talousveden laatusuositukset.

34 28 Aiempien pohjavesiselvitysten mukaan vesi Riipan pohjavesialueella on rauta- ja mangaanipitoista etenkin syvemmällä pohjavesikerroksissa. Alueen luoteispäässä pohjaveden pintakerroksissa on vähemmän rautaa, minkä vuoksi vedenottamolle saatava vesi pumpataan muodostuman pintaosista. Ottamon raakavedestä lokakuussa 2014 otetussa näytteessä vesi oli hieman hapanta (ph=6,4 ). Rauta- (37,8 µg/l) ja mangaanipitoisuudet (30 µg/l) sekä KMnO 4 -luku (8,0 mg/l) täyttivät talousveden laatusuositukset. Alueen keskiosasta, rautatien luoteispuolelta otettiin vesinäyte havaintoputkesta RIHP03 toukokuussa 2015 (liitteet 11.d, 8.3 ja 8.4). Rauta- (8450µg/l) ja mangaanipitoisuudet (63 µg/l) sekä kemiallinen hapenkulutus (12 mg/l) ylittivät talousveden laatusuositukset. Fosfaattifosfori- (0,049 mg/l) ja fosforipitoisuudet (0,06 mg/l) olivat hieman koholla. Näytteessä havaittiin myös pieniä pitoisuuksia öljyhiilivetyjä (keskitisleet C : 18 µg/l ja raskaat jakeet C : 22 µg/l) ja styreeniä (0,18 µg/l) ja lisäksi bariumia (22 µg/l). Torjunta-aineita ei havaittu. Kenttämittauksen mukaan vesi oli vähähappista (0,54 mg/l). Öljyhiilivedyt voivat mahdollisesti olla peräisin havaintoputken kairauksen yhteydessä käytetyistä asennusrasvoista. Pohjavesialueelle voi imeytyä pintavesiä ympäröiviltä suoalueilta etenkin alueen kaakkoisosassa. Toimenpidesuositukset Riipan pohjavesialue Pohjavesialueen rajaus tulee tarkistaa alueen geologisen rakenneselvityksen ( ) valmistuttua. Havaintoputkesta RIHP03 tulee ottaa uusintanäyte, josta tutkitaan öljyhiilivetypitoisuudet. 3.6 Hietaseljänharju Hydrogeologia Hietaseljänharjun vedenhankinnan kannalta tärkeä pohjavesialue sijaitsee Kannuksen ja Kokkolan kaupunkien alueella, noin 8 km Kannuksen kaupungista lounaaseen. Pohjavesialueen pintaala on 3,69 km 2, josta muodostumisalueen pinta-ala on noin 1,97 km 2. Pohjavesialue rajoittuu pääosin suoalueisiin. Hietaseljänharjun pituussuunnassa kulkee ympäristöstään erottuva selänne, joka on korkeimmillaan +80 m mpy tasolla. Selänteen itä-, länsi- ja pohjoispuolella maanpinta on hieman alle +70 m mpy tasolla. Alueen eteläosassa selänteen länsipuolella maanpinta on tasolla +80 m mpy ja itäpuolella tasolla +77 m mpy. Vuonna 2008 tehdyn pohjavesiselvityksen mukaan harju jakautuu alueen pohjoisosassa kahdeksi eri harjujaksoksi, toinen Roikolan esiintymän suuntaan ja toinen Riipan suuntaan. Maaperäkairausten perusteella alueella on noin m leveä ja enimmillään noin 20 m paksu sora- ja hiekkakerroksista koostuva ydinosa. Karkeiden kerrosten välissä on myös hienoja maakerroksia. Reunoille päin mentäessä maa-aines muuttuu hienommaksi. Vuonna 2008 alueella tehtiin maatutkaluotauksia Keski-Pohjanmaan Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamisprojektin (POSKI) yhteydessä. Maatutkaluotausten perusteella harjukerrostumat jatkuvat mahdollisesti pohjavesialueen kaakkoispuolella. Alueen eteläosaan tehtiin suojelusuunnitelmahankkeessa kevyt tärykairaus 16, jossa havaittiin sorakerrostumia ja jonka mukaan harjukerrostumat jatkuvat pohjavesialueen nykyisten rajojen ulkopuolella (liitteet 7 ja 11.e).

35 29 Vuonna 2008 valmistuneessa pohjavesiselvityksessä alueen antoisuudeksi on keskimääräisen vuosisadannan (600 mm), imeytymisprosentin (40 %) ja pinta-alan (1,97 km 2 ) perusteella arvioitu m 3 /d. Pohjavesipinnat on mitattu marraskuussa Pohjaveden päävirtaussuunta on kaakosta luoteeseen (liite 9.e). Alueen koillisosassa virtaussuunta on koilliseen. Pohjavedenpinta on alueen lounaisosassa selvästi muuta osaa korkeammalla, tasolla +81 m mpy tiiviiden kerrosten vuoksi. Alueen keskiosassa pohjavedenpinta on tasolla +77 m mpy ja luoteisosassa tasolla +70 m mpy. Muodostuma on tyypiltään vettä ympäristöön purkava. Pohjavettä purkautuu mm. koillisosan ojiin. Pohjavesiselvityksessä (2008) on arvioitu, että m 3 /d vedenotto nykyisen Hietaseljänharjun vedenottamon kohdalta ei vaikuta pohjaveden virtauksen suuntautumiseen itäpuoliselta nevalta harjuun. Vaikutuksia on kuitenkin syytä tarkkailla vedenoton aikana vedenpintoja seuraamalla ja tarvittaessa myös vesinäyttein. Alueella on ollut maa-ainestenottoa, joka on ulottunut pohjavedenpinnan alapuolelle. Alueen pohjoispuolisia suoalueita on ojitettu. Ympäröivät suot kuuluvat Etelänevan Viitasalonnevan- Seljäsennevan Natura-alueeseen. Hietaseljänharjun alueella on tehty mm. seuraavat maaperä- ja pohjavesiselvitykset: Geo-Work Oy Kälviän Hietaseljänharjun maatutkaluotaus Kokkolan vesi- ja ympäristöpiiri Alustavat pohjavesiselvitykset Kannus Kälviä Hietaseljänharju Viirrekangas. TNro 75 Kovy 4:3. ss liitteet Kokkolan vesipiirin vesitoimisto Pohjavesitutkimukset Ullavan ja Kälviän seudulla. Ullava, Kälviä. TN:o 5 Kov 4:3. Raportti syyskaudella 1972 suoritetuista Ullavan Kälviän seudun pohjavesitutkimuksista. Yhteenveto Ullavan Kälviän seudulla suoritetuista pohjavesitutkimuksista. Kokkolan vesipiiri. Työ n:o Länsi-Suomen ympäristökeskus Hietaseljänharjun pohjavesiselvitys Pohjavesialue Kannus, Kälviä, Lohtaja. LSU-2008-V-105 (322). Alueidenkäyttö- ja vesihuolto-osasto. Vedenottamot, tarkkailuohjelmat ja tutkitut vedenottopaikat Pohjavesialueella on Kannuksen vesiosuuskunnan omistama Hietaseljänharjun vedenottamo, joka ei ole vielä käytössä (kuva ja liite 9.e). Vedenottamolta saa Länsi-Suomen ympäristölupaviraston vuonna 2008 myöntämän luvan mukaisesti ottaa pohjavettä enintään 400 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna. Ottamolla ei ole tarkkailuohjelmaa. Vedenottamon kohdalla on tehty vuonna 2007 koepumppaus, jonka mukaan pisteestä (33) on saatavissa m 3 /d hyvälaatuista pohjavettä. Koepumppauksen kesto oli

36 30 Kuva Hietaseljänharjun vedenottamo. Kuva Elina Lindsberg Vedenlaatu Vuonna 2008 valmistuneen pohjavesiselvityksen mukaan nykyisen vedenottamon paikalla vesi täytti talousveden laatusuositukset, mutta jatkuvassa vedenotossa tulisi varautua raudan ja mangaanin lisääntymiseen ja niiden poistoon. Veden ph oli 6,0 6,1. Selvityksessä on arvioitu, että m 3 /d vedenotto vedenottamon kohdalta ei vaikuta pohjavedenvirtauksen suuntautumiseen itäpuoliselta nevalta harjuun. Vaikutuksia on kuitenkin syytä tarkkailla vedenoton aikana vedenpintoja seuraamalla ja tarvittaessa myös vesinäyttein. Toimenpidesuositukset Hietaseljänharjun pohjavesialue Pohjavesialueen rajaus tulee tarkistaa alueen eteläpäässä. 3.7 Viirrekangas Hydrogeologia Viirrekankaan vedenhankinnan kannalta tärkeä pohjavesialue sijaitsee noin 13 km Kannuksen kaupungista lounaaseen entisen Kälviän kunnan alueella. Pohjavesialueen pinta-ala on 10,18 km 2, josta muodostumisalueen pinta-ala on noin 3,55 km 2. Pohjavesialue rajautuu suoalueisiin. Viirrekankaan pohjoispuoliset suot kuuluvat Etelänevan- Viitasalonnevan Seljäsennevan Natura alueeseen ja eteläpuoliset suot Lähdenevan Natura alueeseen. Pääosa pohjavesialueelle sijoittuvista soista on ojitettu ja pintavedet on johdettu Viirrekankaan pohjoisosan poikki kulkevaan puroon. Viirrekangas on rantavoimien voimakkaasti tasoittama lähes pohjois-eteläsuuntainen pitkittäisharjujakson osa. Harjun ydinosa ei erotu maastossa. Alueen pohjoisosassa on koillislounassuuntaisia rantavalleja, jotka kohoavat korkeimmillaan +95 m mpy tasolle. Alueen pohjoisosan suot ovat tasolla +85 m mpy ja itäosan suot tasolla +88 m mpy. Pohjavesialueen kaakkoisosassa soiden pinta on tasolla +96 m mpy, länsiosassa puolestaan tasolla +92 m mpy. Alueen keskiosan suot ovat tasolla +89 m mpy.

37 31 Vuosina tehtyjen maaperäkairausten mukaan alueen keskiosassa hiekkakerrosten alla on noin metriä leveä pohjois-eteläsuuntainen harjun karkea ydinosa, joka koostuu karkeasta hiekasta ja sorasta. Alueen itäosassa sijaitsevan, hiesukerroksen yläpuolella olevan rantavallin hiekkakerrosten paksuus on noin 5 metriä. Alueen eteläosassa vuosina tehtyjen maaperäkairausten mukaan Majakankaan alueella harjuytimen leveys on noin 100 metriä nykyisen Majakankaan vedenottamon lähettyvillä. Reunoille päin mentäessä maa-aines muuttuu hienommaksi. Alueella tehtiin maaliskuussa 2015 noin 11 km maatutkaluotauksia, joissa paikannettiin noin 200 m leveä harjun runko-osa (liite 11.f). Viirrekankaan pohjavesialueella muodostuu pohjavettä arviolta m 3 /d. Pohjaveden päävirtaussuunta on kaakosta luoteeseen. Marraskuussa 2014 mitattujen pohjavesipintojen (liite 9.f) mukaan pohjavedenpinta on alueen keskiosassa alempana kuin ympäröivillä suoalueilla, minkä perusteella pintavesiä voi imeytyä muodostumaan. Pohjavedenpinta alueen eteläosassa on noin tasolla +94 m mpy ja alueen pohjoisosassa tasolla +84 m mpy. Alueen itäosassa pohjavedenpinta on +89 m mpy tasolla ja länsiosassa tasolla +92 m mpy. Vuonna 1989 laaditussa pohjavesiselvityksessä todetaan, että Kannuksen vesiosuuskunnan talvella 1989 tekemien ylivuotomittausten mukaan Viirrekankaan poikki kulkevaan puroon purkautuu vedenottamon pohjoispuolella pohjavettä yli 2000 m 3 /d ja alueen eteläosan suoalueiden ojiin lähes 500 m 3 /d. Alue on pääosin luonnontilainen. Itäosassa on ollut maa-ainestenottoa, joka on ulottunut pohjavedenpinnan alapuolelle. Aluetta ympäröiviä suoalueita on ojitettu ja pintavedet on johdettu Viirrekankaan pohjoisosan poikki kulkevaan puroon. Viirrekankaan alueelta on käytettävissä seuraavat maaperä- ja pohjavesiselvitykset: Geo-Work Oy Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus, Kälviän vesiosuuskunta. Viirrekankaan pohjavesialueen maatutkaraportti. RAP Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus Kälviän kunta. Pohjavesialueet. 11 s. + liitteet Kokkolan vesi- ja ympäristöpiiri Alustavat pohjavesiselvitykset Kannus Kälviä Hietaseljänharju Viirrekangas. TNro 75 Kovy 4:3. ss liitteet Kokkolan vesi- ja ympäristöpiiri Vedenottamoiden lisäkaivojen paikkaselvityksiä vuonna 1994, Kälviä, Viirrekangas. TN:o 1094D009/512. ss Kokkolan vesipiirin vesitoimisto Pohjavesitutkimukset Ullavan ja Kälviän seudulla. Ullava, Kälviä. TN:o 5 Kov 4:3. Raportti syyskaudella 1972 suoritetuista Ullavan Kälviän seudun pohjavesitutkimuksista. Yhteenveto Ullavan Kälviän seudulla suoritetuista pohjavesitutkimuksista. Kokkolan vesipiiri. Työ n:o Länsi-Suomen ympäristökeskus Majakankaan pohjavesiselvitykset 1997 Kälviä. TN:o 1098T s. + liitteet Oy Vesi-Hydro AB Kannuksen vesiosuuskunta. Koepumppaus Viirrekankaalla s. + liitteet Vedenottamot, tarkkailuohjelmat ja tutkitut vedenottopaikat Viirrekankaalla on Kannuksen ja Kälviän Vesiosuuskuntien omistama vedenottamo, josta saa Länsi-Suomen vesioikeuden vuonna 1992 myöntämän luvan mukaisesti ottaa pohjavettä 1500 m 3 /d vuosikeskiarvona laskettuna (liite 9.f). Ottamo on rakennettu vuonna 1995 ja siihen kuuluu yksi kuilukaivo ja kaksi siiviläputkikaivoa. Viirrekankaalla on vedenkäsittelylaitos, jossa raaka-

38 32 vesi pumpataan kalkkikivisuodattimien ja UV-sterilisaattorin läpi kulutukseen (kuva 3.7.1). Laitoksella käsitellään myös Herlevinharjun vedenottamon raakavesi. Viirrekankaan vedenottamolla ei ole tarkkailuohjelmaa. Pohjaveden pinnankorkeutta on kuitenkin seurattu havaintoputkista N, 5, 892, 893, 896, 897a ja 899 (liite 9.f). Kuva Viirrekankaan vedenkäsittelylaitos. Kuva:Elina Lindsberg, Viirrekankaan eteläosassa on Kannuksen ja Kälviän Vesiosuuskuntien Majakankaan vedenottamo, joka ei ole ollut käytössä kuin viime aikoina (kuva ja liite 9.f). Vedenottamon kohdalla on tehty vuonna 1997 koepumppaus ( ), jonka mukaan pisteestä 971/6 on jatkuvasti saatavissa m 3 /d pohjavettä, hetkellisesti jopa 800 m 3 /d. Kuva Majakankaan vedenottamo. Kuva: Elina Lindsberg, Vedenlaatu Vuonna 1989 laaditun pohjavesiselvityksen mukaan Viirrekankaan vedenottamon eteläpuolella, alueen poikki kulkevan ojan eteläpuolella vesi oli hapetonta sekä rauta- ja mangaanipitoista.

39 33 Vuonna 1989 nykyisen vedenottamon kohdalla tehdyn koepumppauksen (P12) mukaan veden happipitoisuus pienenee syvyyden myötä. Rautapitoisuus kasvoi huomattavasti 10 metrin syvyydestä alkaen. Vuonna 1994 tehdyn lisäkaivoselvityksen mukaan Viirrekankaan vedenottamon pohjoispuolella veden happipitoisuus oli paikoin pieni ja rautapitoisuus nousi syvyyden kasvaessa. Myös mangaanipitoisuus oli paikoin suuri. Majakankaan vedenottamon kohdalla tehdyn koepumppauksen (1997) mukaan vesi vaatii käsittelyä ph:n nostamiseksi sekä raudan ja mangaanin poistamiseksi. Ottamon raakavedestä lokakuussa 2014 otetussa näytteessä vesi oli hieman hapanta (ph=6,1). Rauta- (782 µg/l) ja mangaanipitoisuudet (60,8 µg/l) ylittivät talousveden laatusuositukset. KMnO 4 -luku (7,5 mg/l) täytti talousveden laatusuosituksen. Marraskuussa 2014 mitattujen pohjavesipintojen (liite 9.f) mukaan pohjavedenpinta on alueen keskiosassa alempana kuin ympäröivillä suoalueilla, minkä perusteella humuspitoisia pintavesiä voi imeytyä muodostumaan. Toimenpidesuositukset Viirrekankaan pohjavesialue Pohjavesialueen luokitus tulee tarkistaa (mahdollinen E-luokka, voimakas pohjavesivaikutus) 3.8 Herlevinharju A, B ja C Hydrogeologia Herlevinharjun vedenhankinnan kannalta tärkeä pohjavesialue sijaitsee Ullavan kirkonkylän pohjoispuolella. Pohjavesialue on jaettu kolmeen osa-alueeseen, joista osa-alueella A on Kälviän vesiosuuskunnan vedenottamo. Osa-alueiden tarkemmat tiedot ovat taulukossa Pohjavesialue rajoittuu pääosin suo- ja moreenialueisiin. Eteläosassa Herlevinharju rajautuu Tiaisenkankaan pohjavesialueeseen. Taulukko Herlevinharjun pohjavesialueen perustiedot Pohjavesialue Pohjavesialueen pinta-ala km 2 Muodostumisalueen pinta-ala km 2 Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä m 3 /d Herlevinharju A 3,25 1, Herlevinharju B 2, Herlevinharju C 2,07 1, Harjun runko-osa sijoittuu alueen eteläosassa pohjavesialueen keskiosaan. Vuonna 1985 tehdyssä tutkimuksessa kairauksia tehtiin harjun runko-osan lähettyville. Kairauksissa havaittiin osaalueella C enimmillään noin 13 metrin syvyydelle saakka karkeaa hiekkaa. Osa-alueella A, vedenottamon eteläpuolella havaittiin pääosin hiekkaa enimmillään noin 11,4 metrin syvyydelle saakka. Vuonna 1999 tehdyn pohjavesiselvityksen kairauksissa todettiin osa-alueen C pohjoisosassa hiekkakerrosten alapuolella olevan soraa enimmillään 13 metrin syvyydelle saakka. Osa-alueella A sijaitseva ympäristöään korkeampi selänne on osittain rantakerrostuma, joka on länsiosassa erittäin kivinen. Vuonna 1972 tehdyssä selvityksessä nykyisen vedenottamon kohdalla ja sen eteläpuolella todettiin selänteen olevan kivistä tai hiekkaista soraa noin 5 metrin syvyy-

40 34 delle saakka. Suurimmassa osassa kairauksia ei päästy yli 6 metrin syvyyteen. Kohti kaakkoa suuntautuvan selänteen luoteisosaan vuonna 1985 kairatuissa pisteissä oli noin 15 metrin syvyydelle saakka pääosin karkeaa hiekkaa. Selänteen kohdalla tehtiin suojelusuunnitelman laatimisen yhteydessä maaperäpiikitys, jonka mukaan maaperän pintaosa on hiekkaa/soraa (liite 11.g). Pohjavedenpinta oli 0,7 metrin syvyydellä maanpinnasta. Osa-alueen A keskellä tehtiin maaperäpiikitys, jossa havaittiin 0,2 metrin syvyydelle saakka hiekkaa, jonka alapuolella oli suuria sorakiviä (liite 11.g). Lisäksi alueella tehtiin keväällä 2015 noin 10,3 km maatutkaluotauksia (liite 11.g). Luotauksissa havaittiin alueen eteläosassa noin 200 m leveä harjurunko. Harjurungon sijainti on epävarma osa-alueella A tutkasignaalin vaimenemisen vuoksi. Pohjavesialueen koillisosassa sijaitseva osa-alue B on suota, josta pohjavesi virtaa maanpinnan topografian vuoksi kohti osa-alueita A ja C. Turvekerrosten paksuus on enimmillään hieman yli 3 metriä. Turpeen alapuolella on hiekkaa tai moreenia. Maanpinta viettää osa-alueen B koillisosan tasolta +106 m mpy kohti lounasta ja osa-alueen A poikki kulkevan selänteen itäreunaa tasolle +94 m mpy. Selänne kohoaa korkeimmillaan tasolle +104 m mpy. Selänteen länsipuoliset suoalueet ovat tasolla +90 m mpy. Osa-alue C on rantavoimien tasoittama ja aivan eteläosassa maanpinta on tasolla +92 m mpy. Muodostuma on tyypiltään pääosin vettä ympäristöön purkava. Pintavesiä saattaa kuitenkin imeytyä harjuun osa-alueen A itäpuolelta Makkarakaarojen kohdalta sekä osa-alueen C itäpuolelta Karja-Kallen Nevan suunnasta. Pohjavesipinnat mitattiin joulukuussa 2014 (liite 9.g). Pohjavettä virtaa osa-alueelta B kohti lounasta ja osa-aluetta A. Osa-alueen A koillisosassa pohjavedenpinta on tasolla noin +106 m mpy. Osa-alueella A pohjaveden päävirtaussuunta on kaakosta luoteeseen sekä länteen. Osa-alueen A eteläosassa pohjavedenpinta on tasolla +92,5 m mpy ja pohjoisosassa tasolla +92 m mpy. Pohjavedet purkautuvat alueen länsipuoliselle Lähdenevalle, jossa on ollut karttatietojen mukaan kolme lähdettä. Keskimmäinen lähde on yhä luonnontilainen (kuva 3.8.1). Pohjavedenpinta lähteessä oli tasolla +90,5 m mpy. Vuonna 1972 tehdyssä selvityksessä lähteen ylivuodoksi arvioitiin noin 500 m 3 /d. Osa-alueella C pohjaveden päävirtaussuunta on pohjoisesta (+93 m mpy) etelään, missä pohjavedet purkautuvat Myllyalangon kohdalla Typpäluomaan (+90 m mpy). Purkautuvien vesien määrää ei ole mitattu. Kuva Luonnontilainen lähde Herlevinharjun länsipuolella. Kuva Elina Lindsberg

41 35 Herlevinharjun pohjavesialue on pääosin lähes luonnontilainen. Alueen eteläosassa on ollut maaainesten kotitarveottoa, joka on ulottunut pohjavedenpinnan alapuolelle. Aluetta ympäröiviä soita on ojitettu. Osa-alueen A luoteispuolella on Lähdeneva, joka on vesipuitedirektiivin mukainen suojelualuerekisterikohde. Alueen suojelulliset arvot liittyvät voimakkaaseen pohjavesivaikutukseen tai pienvesiarvoihin. Lähdeneva on myös Natura alue. Herlevinharjun alueella on tehty mm. seuraavat maaperä- ja pohjavesiselvitykset: Geowork Oy Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus, Kälviän vesiosuuskunta. Herlevinharjun pohjavesialueen maatutkaraportti. RAP Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus Kälviän kunta. Pohjavesialueet. 11 s. + liitteet Kokkolan vesi- ja ympäristöpiiri Herlevinharjun pohjavesitutkimus 1985 Kälviä ja Ullava. Tnro 78 Kovy 4:3. 4 s. + liitteet Kokkolan vesipiirin vesitoimisto Pohjavesitutkimukset Ullavan ja Kälviän seudulla, Ullava Kälviä. TN:o 5 Kov 4:3 Kokkolan vesipiirin vesitoimisto Pohjavesitutkimukset Ullavan ja Kälviän seudulla. Ullava, Kälviä. TN:o 5 Kov 4:3. Raportti syyskaudella 1972 suoritetuista Ullavan Kälviän seudun pohjavesitutkimuksista. Yhteenveto Ullavan Kälviän seudulla suoritetuista pohjavesitutkimuksista. Kokkolan vesipiiri. Työ n:o Länsi-Suomen ympäristökeskus Herlevinharjun pohjavesiselvitys, Ullava TN:o 0800T s. + liitteet Maa ja Vesi Oy F Kälviän vesiosuuskunta, Herlevinharjun suojaaluesuunnitelma s. +liitteet Oy Vesi-Hydro Ab Kälviän kunta, Herlevinharjun pohjavesitutkimus s. + liitteet Vedenottamot, tarkkailuohjelmat ja tutkitut vedenottopaikat Herlevinharjun pohjoisosassa on Kälviän vesiosuuskunnan Herlevinharjun vedenottamo (kuva ja liite 9.g). Vedenottamo on rakennettu vuonna 1995 ja siihen kuuluu kaksi kuilukaivoa. Vedenottamolta saa Länsi-Suomen vesioikeuden vuonna 1990 myöntämän luvan mukaisesti ottaa vettä 800 m 3 /d vuosikeskiarvona laskettuna. Pohjavesi johdetaan Viirrekankaan käsittelylaitokselle. Vedenottamon kohdalla on tehty koepumppaus (piste 886), jossa arvioitiin pisteestä saatavan noin 800 m 3 /d hyvälaatuista pohjavettä. Vesimäärää voidaan koepumppaustutkimuksen mukaan lisätä (1000 m 3 /d) syventämällä kaivoa, mutta tällöin veden rautapitoisuus voi kasvaa. Ottamoa ei ole aidattu. Herlevinharjun vedenottamolla ei ole tarkkailuohjelmaa. Pohjaveden pinnankorkeutta on kuitenkin seurattu kuukausittain havaintoputkista X, 29, 883, 887, 911, 913, 915, 916, 917, 918 ja 9122.

42 36 Kuva Herlevinharjun vedenottamo. Kuva: Elina Lindsberg Alueen eteläosassa on tutkittuja vedenottopaikkoja (liite 9.g). Pisteessä 1 (K1 ja K2) tehtiin koepumppaus Pisteestä arvioidaan saatavan vettä jatkuvasti noin 400 m 3 /d, hetkellisesti jopa m 3 /d. Suuremmat vedenottomäärät voivat vaikuttaa haitallisesti Herlevinharjun vedenottamosta saatavan veden määrään. Vedenlaatu Vedenottamon kohdalla tehdyssä koepumppauksessa veden laatu oli hyvä. Ottamon raakavedestä lokakuussa 2014 otetussa näytteessä vesi oli hieman hapanta (ph=6,4) ja rautapitoisuus (390 µg/l) ylitti talousveden laatusuosituksen. Mangaanipitoisuus (14 µg/l) ja KMnO 4 -luku (<2 mg/l) alittivat talousveden laatusuositukset. Vuonna 1999 tehdyn pohjavesiselvityksen mukaan alueen eteläosassa sijaitsevasta koepumppauspisteestä 1 saatava vesi vaatii käsittelyn ph:n nostamiseksi. Lisäksi on syytä varautua raudan ja mangaanin poistoon. Vuonna 1985 tehtyjen alustavien antoisuuspumppausten mukaan alueen eteläosassa, koepumppauspisteen 1 eteläpuolella vesi oli rautapitoista. Muodostuman länsiosassa osa-alueiden A ja C rajan lähettyvillä vesi oli hyvin rautapitoista. Pintavesiä saattaa imeytyä harjuun osa-alueen A itäpuolelta Makkarakaarojen kohdalta sekä osaalueen C itäpuolelta Karja-Kallen Nevan suunnasta. Toimenpidesuositukset Herlevinharjun pohjavesialue Pohjavesialueen luokitus tulee tarkistaa (mahdollinen E-luokka, voimakas pohjavesivaikutus)

43 Tiaisenkangas Hydrogeologia Tiaisenkankaan vedenhankintaan soveltuva (2-luokka) pohjavesialue sijaitsee Ullavan kirkonkylän lähettyvillä. Tiaisenkangas nostettiin II-luokkaan vuonna 2008 ja samalla tehtiin pohjavesialueen rajausmuutoksia. Pohjavesialueen pinta-ala on 2,02 km 2, josta muodostumisalueen pintaala on noin 1,08 km 2. Tiaisenkangas rajautuu pohjoisosassa Herlevinharjun pohjavesialueeseen ja Tuohikorvenmäen pohjavesialueeseen eteläosassa, jossa on lisäksi suoalueita. Myös pohjavesialueen koillisosassa on suoalueita, joita on ojitettu. Alueen itäpuolella on moreenimäkiä. Kalliopaljastumia on alueen itä- ja luoteispuolilla. Tiaisenkangas on matalapiirteinen alue, jossa maanpinta on pääosin +95 m mpy tasolla. Korkeimmillaan maanpinta on alueen kaakkoisosassa Vipukankaalla (+103 m mpy) ja itäosan moreenimäellä (+98 m mpy), josta maanpinta viettää kohti länttä ja luodetta tasolle +91 m mpy. Vuonna 2008 alueella tehtiin maatutkaluotauksia ja maaperäkairauksia Keski-Pohjanmaan Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamisprojektin (POSKI) yhteydessä. Kairausten mukaan harjun ydinosa on luode-kaakkosuuntainen ja se koostuu hiekasta ja sorasta. Pohjoisosassa sora- ja hiekkakerrokset ulottuvat enimmillään noin 7,5 metrin syvyydelle ja keskiosassa noin 12 metrin syvyydelle. Vipukankaan luoteispuoleisella peltoalueella hiekkakerrokset painuvat silttien alle. Lievealueilla tavataan lähinnä hienoahiekkaa. Alueen keskiosaan asennettiin tammikuussa 2015 pohjaveden havaintoputki TIHP01 (liite 6.3 ja liite 11.h). Kairauspisteessä esiintyi hiekkaista soraa 3,6 metrin syvyydelle saakka, soraista hiekkaa 11,4 metrin syvyydelle saakka ja soraa 14,4 metrin syvyydelle saakka. Kairaus päättyi kallioon. Pohjavedenpinta oli noin 1,5 metrin syvyydellä maanpinnasta. Alueen keskiosassa tehtiin keväällä 2015 kevyitä tärykairauksia peltoalueella (17) ja pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolella (18) (liitteet 7 ja 11.h). Pisteessä 17 maaperän pintaosa oli 3,6 metrin syvyydelle saakka hiekkaa/hietaa, jonka alapuolella oli soraa 8 metrin syvyyteen saakka (e.k.s). Pisteessä 18 maaperän pintaosa oli 5,5 metrin syvyydelle saakka hietaa, jonka alapuolella oli hienohietaa (karkea siltti) 6,9 metrin syvyydelle saakka. Hienohietakerroksen alla oli moreeni/kallio. Pohjavesialueen antoisuudeksi on arvioitu 600 m 3 /d. Tiaisenkangas kerää pohjavettä ympäristöstään ja erityisesti kaakosta Vipukankaan alueelta. Pohjaveden päävirtaussuunta on kaakosta luoteeseen (liite 9.h) Pohjoisosassa pohjavesi purkautuu Typpäluomaan. Pohjavedenpinnat on mitattu marraskuussa 2014, jolloin todettiin, ettei alueella ole enää kuin muutamia pohjaveden havaintoputkia. Pohjaveden virtaussuuntien selvittämisessä on tämän vuoksi hyödynnetty myös aiempina vuosina mitattuja tuloksia. Vipukankaan luoteispuolella pohjavedenpinta on +94 m mpy tasolla. Tiaisenkankaan keskiosassa pohjavedenpinta on tasolla +91,7 m mpy ja pohjoisosassa tasolla +90,7 m mpy. Pohjavesialueen itäreunalla pohjavedenpinta on tasolla +96,6 m mpy. Tiaisenkangas sijaitsee osittain Ullavan kirkonkylän alueella. Pohjavesialueelle sijoittuu asutusta ja mm. hautausmaa. Alueella on ollut maa-ainestenottoa, joka on ulottunut pohjavedenpinnan alapuolelle. Aluetta reunustavia suoalueita on ojitettu. Pohjaveden muodostumisalueella on ollut aiemmin turkistarha. Tiaisenkankaalla on tehty seuraavia maaperä- ja pohjavesiselvityksiä: Insinööritoimisto Oinonen ja Tuurela Ullavan kunta. Pohjavesitutkimus. 7 s. + liitteet Kokkolan vesi- ja ympäristöpiiri Herlevinharjun pohjavesitutkimus 1985 Kälviä ja Ullava. Tnro 78 Kovy 4:3. 4 s. + liitteet

44 38 Länsi-Suomen ympäristökeskus Pohjavesialueiden kartoituksen ja luokituksen tarkistaminen Keski-Pohjanmaan Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamisprojekti (POSKI) Vedenottamot, tarkkailuohjelmat ja tutkitut vedenottopaikat Tiaisenkankaalla ei ole vedenottamoita eikä tutkittuja vedenottopaikkoja. Vedenlaatu Tiaisenkankaan pohjavesialue on nimetty vesienhoidon pohjavesien toimenpideohjelmassa riskialueeksi pohjaveden ammoniumpitoisuuden vuoksi (Leminen 2014). Entisen turkistarhan lähettyvillä sijaitseva pohjaveden havaintoputki 307 kuuluu valtakunnalliseen Maa- ja metsätalouden kuormituksen ja sen vesistövaikutusten seurantaan (ks. kpl ja 6.2.2). Havaintoputkesta otetuissa näytteissä on havaittu korkeita pitoisuuksia typen yhdisteitä (ammonium, ammoniumtyppi, nitraatti, nitriitti-nitraatti typpenä). Esimerkiksi ammoniumtyppipitoisuus on ollut korkeimmillaan 6600 µg/l (laatusuositus 400 µg/l) vuonna 2008, jonka jälkeen pitoisuus on laskenut ollen 7 µg/l vuonna Myös fosfaattifosforipitoisuudet ovat olleet koholla ollen enimmillään 99 µg/l vuonna Fosfaattifosforipitoisuuksien olleessa korkeita on myös näytteiden sameus ollut korkea, mikä on voinut aiheuttaa näytteiden kohonneet fosfaattipitoisuudet. Vesi on ollut myös vähähappista ja mangaanipitoisuudet ovat ylittäneet talousveden laatusuosituksen. Vuonna 2008 tehtyjen tutkimusten mukaan kuntoradan alueella sijaitsevassa pisteessä 309 vesi oli hapetonta tai hyvin vähähappista ja veden mangaanipitoisuus ylitti talousveden laatusuosituksen. Nitraatti-nitriittityppi- ja ammoniumtyppipitoisuudet olivat hieman koholla. Veden ph oli noin 5,5. Havaintoputkesta TIHP01 otettiin näyte toukokuussa 2015 (liite 8.5). Vesi oli kenttämittausten mukaan lievästi hapanta (ph=6,1) ja vähähappista (0,43 mg/l, 3,4 %). Rauta- ja mangaanipitoisuudet ylittivät talousveden laatusuositukset. Muut metallipitoisuudet olivat matalia. Ammonium-, nitraatti- ja nitriittipitoisuudet olivat alla määritysrajojen. Erittäin korkea kokonaistyppipitoisuus on todennäköisesti virheellinen (analyysi on tehty virheellisesti typpihapolla kestävöidystä näytteestä). Kokonaisfosforipitoisuus oli lievästi koholla (0,056 mg/l) Tuohikorvenmäki Hydrogeologia Tuohikorvenmäen vedenhankinnan kannalta tärkeä pohjavesialue sijaitsee noin 2 km Ullavan kirkonkylältä etelään. Pohjavesialueen pinta-ala on 2,32 km 2, josta muodostumisalueen pinta-ala on noin 1,36 km 2. Tuohikorvenmäki rajautuu pohjoisosassa Tiaisenkankaan pohjavesialueeseen. Muualla muodostumaa ympäröivät suot ja moreenialueet. Tuohikorvenmäki on melko matalapiirteinen alue. Alueen pohjoisosasta kohti kaakkoa ja itää suuntautuu selänne, joka kohoaa korkeimmillaan tasolle +107 m mpy. Selänteen itäpuolella sijaitsevat suot ovat tasolla +103 m mpy. Pohjavesialueen länsipuoliset suot ovat tasolla +101 m mpy. Vuonna 1997 alueella tehtiin kaivonpaikkatutkimus. Tutkimuksen yhteydessä tehtiin maaperäkairauksia, jotka ulottuivat pääosin alle 5 metrin syvyyteen. Kairauksissa havaittiin alueen luoteisosassa sorakerroksia. Alueen etelä- ja lounaispäässä moreeni oli lähellä maanpintaa. Alueella tehtiin joulukuussa 2014 noin 9,3 km maatutkaluotauksia (liite 11.i). Tutkalinjoilla havaittiin alueen luoteis- ja keskiosissa noin 200 m leveä harjun runko-osa, joka on hiekkaisten

45 39 rantakerrostumien alla. Alueelle asennettiin maatutkaluotausten perusteella tammikuussa 2015 kolme pohjaveden havaintoputkea (liite 11.i), joiden kairaustiedot ovat liitteissä Kairausten ja maatutkaluotausten perusteella harjun runko-osa koostuu pääosin sorasta ja hiekasta. Alueen luoteisosassa sijaitseva havaintoputki TUOHP01 kairattiin 17,5 metrin syvyydelle. Pintaosassa maa-aines oli hiekkaa 3,4 metrin syvyydelle saakka, soraista hiekkaa 7,6 metrin syvyydelle ja soraa 17,5 metrin syvyydelle saakka. Kairaus ei ulottunut kallioon saakka. Pohjavedenpinta oli noin 2,8 metrin syvyydellä maanpinnasta. Maa-aines hienonee kohti etelää. Alueen keskiosaan asennetun havaintoputken TUOHP03 kohdalla maa-aines oli hiekkaa 8 metrin syvyydelle, karkeaa hiekkaa 11,2 metrin syvyydelle ja soraista karkeaa hiekkaa 13,4 metrin syvyydelle saakka. Kairaus päättyi kallioon. Pohjavedenpinta oli noin 2,1 metrin syvyydellä maanpinnasta. Maatutkaluotausten perusteella harjun runko-osa katkeaa alueen keskiosassa, eikä alueen etelätai itäosissa ole havaittavissa selkeitä karkeita kerroksia. Moreeni tai kallio sijaitsee noin metrin syvyydellä maanpinnasta. Alueen kaakkoisosaan asennetun havaintoputken TUOHP02 kohdalla maaperän pintaosa oli noin 4,2 metrin syvyydelle rantahiekkaa, jonka alla oli hienoa hietaa (karkeasiltti) noin 7,8 metrin syvyydelle saakka. Hienon hiedan (karkeasiltti) alapuolella oli soramoreenia, joka päättyi kallioon (11,2 m). Pohjavedenpinta oli noin 0,9 metrin syvyydellä maanpinnasta. Pohjavesialueen luoteisosasta kohti kaakkoa suuntautuva selänne on rantamuodostuma, jossa hiekkakerrosten paksuus on noin 5 metrin luokkaa. Tuohikorvenmäen pohjavesialueella muodostuu pohjavettä 900 m 3 /d. Pohjaveden päävirtaussuunta on kaakosta luoteeseen (liite 9.i). Pohjavesipinnat mitattiin marraskuussa Alueen kaakkoisosassa pohjavedenpinta on tasolla +103,7 m mpy, keskiosassa tasolla +101,1 m mpy ja alueen luoteisosassa tasolla +100,3 m mpy. Pohjavedenpinta on muodostuman keskellä alempana kuin ympäröivillä suoalueilla, minkä vuoksi pintavesiä voi imeytyä muodostumaan. Pohjavesi purkautuu Mutkanevalle. Tuohikorvemäki on melko luonnontilainen alue. Alueen luoteisosassa on entinen maaainestenottoalue, jossa pohjavedenpinta on lähellä maanpintaa. Alueen itäosassa kulkee tie 757, jota ei suolata. Ympäröiviltä suoalueilta voi imeytyä pintavesiä muodostumaan. Tuohikorvenmäen pohjavesialueella on tehty seuraavia maaperä- ja pohjavesiselvityksiä: Geo-Work Oy Maatutkaluotausraportti, Tuohikorvenmäen pohjavesialueella Ullavassa. Insinööritoimisto Oinonen ja Tuurela Ullavan kunta. Pohjavesitutkimus. 7 s. + liitteet Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus Kälviän kunta. Pohjavesialueet. 11 s. + liitteet Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskus Tuohikorvenmäen kaivonpaikkatutkimus Ullava TN:o 1098T s. + liitteet Vedenottamot, tarkkailuohjelmat ja tutkitut vedenottopaikat Tuohikorvenmäen pohjavesialueen luoteisosassa on Ullavan vesiosuuskunnan Tuohikorven vedenottamo (liite 9.i). Alueen luoteisosassa sijainnut alkuperäinen ottamo on rakennettu vuonna Entisen kaivon kohdalla on tehty koepumppaus, jonka mukaan pisteestä on saatavilla vettä 780 m 3 /d. Kaivo on poistettu käytöstä veden rautapitoisuuden vuoksi. Uusi ottamo on rakennettu noin 100 metrin etäisyydelle vanhan ottamon kaakkoispuolelle ja otettu käyttöön vuonna Ottamoon kuuluu betonirengaskaivo ja siiviläputkikaivo (kuva ).

46 40 Ottamon kohdalla on tehty vuonna 1997 koepumppaus, jonka mukaan kaivosta voidaan ottaa vettä jatkuvasti noin 300 m 3 /d. Ottomäärä on ollut viime vuosina noin m 3 /d. Kuva Tuohikorvenmäen vedenottamo. Kuva Elina Lindsberg Vedenlaatu Nykyisen vedenottamon kohdalla tehdyn koepumppauksen (1997) mukaan vesi oli hyvälaatuista, mutta vaatii käsittelyn ph:n nostamiseksi. Vedenottamon raakavesi on ollut viime vuosina hyvälaatuista ajoittain matalaa ph:ta lukuun ottamatta. Raakavedestä ei ole tutkittu rauta- tai mangaanipitoisuuksia. Pohjavesialuetta ympäröiviltä suoalueilta voi imeytyä vettä harjumuodostumaan. Havaintoputkesta TUOHP01 otettiin vesinäyte toukokuussa 2015 (liite 8.5). Vesi oli kenttämittausten mukaan hieman hapanta (ph=6,1) ja rautapitoisuus ylitti talousveden laatusuosituksen. Muut metallipitoisuudet olivat matalia. Ammonium-, nitraatti- ja nitriittipitoisuudet olivat alle määritysrajojen. Erittäin korkea kokonaistyppipitoisuus on todennäköisesti virheellinen (analyysi on tehty virheellisesti typpihapolla kestävöidystä näytteestä). Veden happipitoisuus oli kenttämittausten mukaan hyvä (5,64 mg/l, 44 %) Rahkosenharju Hydrogeologia Rahkosenharjun vedenhankinnan kannalta tärkeä pohjavesialue sijaitsee Rahkosen kylän alueella. Pohjavesialueen pinta-ala on 4,48 km 2, josta muodostumisalueen pinta-ala on 2,97 km 2. Pohjavesialue rajautuu pääosin peltoalueisiin ja länsiosassa Kylmäojaan. Rahkosenharju erottuu ympäristöstään korkeana selänteenä alueen luoteisosaa lukuun ottamatta. Korkeimmillaan harju kohoaa tasolle +136 m mpy alueen keskiosassa. Selänteen etelä- ja itäpuoliset pellot ovat tasolla m mpy ja pohjois- ja länsipuoliset pellot tasolla m mpy. Vuonna 2010 valmistuneen pohjavesiselvityksen mukaan harju jakautuu mahdollisesti kahdeksi eri harjujaksoksi, toinen etelään Kallingin suuntaan ja toinen itään Lintuniemeen.

47 41 Alueella tehtiin suojelusuunnitelman yhteydessä 19,8 km maatutkaluotauksia ja 9 kevyttä tärykairausta. Lisäksi asennettiin kolme pohjaveden havaintoputkea (RAHP01 RAHP03) (liite 11.j). Kantatien 63 luoteispuolelta ei löydetty vuosina tehdyissä kairauksissa karkeita hiekka- ja sorakerroksia. Myöskään luoteisosan vanhojen soranottoalueiden pohjilta ei löytynyt karkeita kerroksia. Kantatiestä 63 noin 150 metriä luoteeseen asennettiin tammikuussa 2015 pohjaveden havaintoputki RAHP03 (liitteet 11.j ja 6.9). Havaintoputken kohdalla ei esiintynyt karkeita harjuhiekka- tai sorakerroksia. Kairaus päättyi kallioon 8,6 metrin syvyydellä. Pohjavedenpinta oli noin 4,0 metrin syvyydellä maanpinnasta. Maatutkaluotausten mukaan kantatien 63 luoteispuoli on pääosin moreenia, jonka päällä on rantahiekkakerroksia. Alueen länsiosassa on kapea vyöhyke, jossa saattaa olla karkeita kerroksia. Moreeni/kallio on pääosin alle 15 metrin syvyydellä maanpinnasta. Neverbackan alueella harjun karkein osa sijoittunee Harjutien eteläpuolelle. Vanhalle soranottoalueelle asennettiin suojelusuunnitelmahankkeen puitteissa pohjaveden havaintoputki RAHP02 (liite 11.j ja liite 6.8). Kairauksessa otettujen maanäytteiden perusteella maa-aines on huonosti lajittunutta, osittain jopa moreenia, jossa on välikerroksena hiekkaista soraa. Kairaus päätettiin 16,2 metrin syvyydelle, eikä kalliota tavoitettu. Pohjavedenpinta oli noin 6,7 metrin syvyydellä maanpinnasta. Soranottoalueen lähettyville tehtyjen maatutkaluotausten mukaan vähemmän kaivetulla soranottoalueella maa-aines on pintaosassa hiekkaa tai soraa. Syvemmällä tutkasignaali vaimenee, mikä saattaa johtua maa-aineksen suuremmasta hienoainespitoisuudesta. Alueen keskiosassa seurantalon länsipuolella ja Rahkosentien eteläpuolella on vuosina tehtyjen kairausten perusteella huonosti vettä johtavia hienoja ja tiiviitä kerroksia, jotka jakavat pohjavesialueen kahteen eri osaan. Kerrokset ulottuivat paikoin lähes 24 metrin syvyydelle saakka. Koepumppauspisteen P110 ympäristössä havaittiin karkeita hiekka- ja sorakerroksia, joiden paksuus oli enimmillään noin 17 m. Alueen keskiosassa, Kaarantien pohjoispuolella tehtiin suojelusuunnitelmahankkeessa useita kevyitä tärykairauksia (liite 11.j). Kairausten perusteella maaperän pintaosassa on noin 5 8 metrin paksuisia rantakerrostumia (pääosin hiekkaa tai hietaa/hienohiekkaa). Rantakerrostuman alapuolella on hienoa hietaa (karkea siltti), jonka alaosissa on pieniä kiviä. Maatutkaluotausten perusteella Mäkelän alueella moreeni/kallio on noin 10 metrin syvyydellä maanpinnasta. Alueen itäosassa Rahkosen vedenottamon kohdalla maaperän pintaosa on vuonna 1996 tehtyjen kairausten mukaan hiekkaa ja soraa, jonka alla on hienoahiekkaa noin 6 metrin syvyydeltä alkaen. Vuonna 1991 tehtyjen kairausten mukaan hienohiekan alapuolella oli paikoin silttiä. Keväällä 2015 tehtyjen maatutkaluotausten perusteella vedenottamon kaivot ovat rantakerrostumissa, joiden alapuolella on hienoa hietaa (karkea siltti) ja moreeni/kallio on pääosin noin metrin ja paikoin alle 10 metrin syvyydellä maanpinnasta. Alueen eteläosaan, Hiekkatien läheisyyteen asennettiin pohjavesiputki RAHP01 (liite 11.j ja liite 6.7). Kairauspisteessä maaperän pintaosassa on noin 6 metrin paksuinen rantakerrostuma. Rantakerrostuman alapuolella on hienoa hietaa (karkea siltti), joka päättyi soramoreenikerrokseen. Kallio oli 15,6 metrin syvyydellä ja pohjavedenpinta noin 3 metrin syvyydellä maanpinnasta. Alueella tehdyissä tärykairauksissa hienon hiedan (karkean siltti) alapuolella havaittiin myös hiekkaa tai hietaa/hienohiekkaa (pisteet 19 ja 20). Kairausten ja maatutkaluotausten perusteella Rahkosenharju on mahdollisesti saumaharju, jossa maa-aines on muodostuman syvemmissä osissa pohjavedenpinnan alapuolella heikommin lajittunutta, osittain jopa moreenia. Alueen reunaosissa sijaitsevat vedenottamot ovat todennäköisesti rantakerrostumissa. Vettäjohtavien maakerrosten paksuus on pääosin noin metrin luokkaa lukuun ottamatta alueen keskiosaa, missä lajittuneiden kerrosten paksuudet ovat ennen laaja-

48 42 alaista maa-ainesten ottoa olleet noin 30 metrin luokkaa. Alueella tulisi tehdä lisätutkimuksia ja geologinen rakenneselvitys. Alueen antoisuudeksi on arvioitu 2000 m 3 /d. Pohjaveden päävirtaussuunta on kaakosta luoteeseen (liite 9.j) Suurin osa pohjavedenpinnoista on mitattu sekä Pohjavesialueen itäosassa pohjavedenpinta on laajalla alueella tasolla m mpy. Tällä alueella pohjavesi virtaa itään (tasolle +115 m mpy) ja osin pohjoiseen. Kallingin alueella virtaussuunta on etelään/kaakkoon ja koulun lähettyvillä osin lounaaseen. Alueen keskiosassa, seurantalon länsipuolella ja Rahkosentien eteläpuolella pohjavedenpinnantaso laskee noin 50 metrin matkalla noin 5 metriä (piste 117: w +118,37 / piste 118: w +113,29 mittauspäivä ). Alueen keskiosasta pohjavedenpinta viettää luoteeseen ja länteen tasolle +107 m mpy. Vuonna 2010 valmistuneen pohjavesiselvityksen mukaan pohjavettä purkautuu alueen keskiosassa Lähdenevan peltoalueen ja metsän väliseen ojaan enimmillään noin 250 m 3 /d. Vuonna 1989 valmistuneen pohjavesiselvityksen mukaan Rahkosenharjun etelä- ja lounaispuoliselle suoalueelle purkautuu pohjavettä yhteensä arviolta 1000 m 3 /d. Rahkosenharjun pohjavesialue sijaitsee osittain Rahkosen kylän alueella. Alueella on runsaasti maataloutta (peltoviljelyä, karja- ja hevostiloja ja toimintansa lopettaneita turkistarhoja). Pohjavesialueen länsiosan poikki kulkee valtatie 63, jota suolataan. Rahkosenharjulla on ollut melko paljon maa-ainestenottoa. Alueella on myös muutamia mahdollisesti pilaantuneita kohteita. Rahkosenharjun pohjavesialueella on tehty seuraavat pohjavesiselvitykset: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Rahkosenharjun pohjavesiselvitys Pohjavesialue Ullava. Pohjavesiryhmä EPOELY/144/07.02/ s. + liitteet Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Maaperäselvitys ympäristölupahakemusta varten (EPOELY/450/07.00/2011). Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus Rahkosen kaivonpaikkatutkimus Ullava TN:O 1096T s. + liitteet Kokkolan vesi- ja ympäristöpiiri Alustavat pohjavesiselvitykset Ullava Rahkosenharju. TNro 75 Kovy 4:3. ss liitteet Laakso, J Ullavan kaatopaikat. Kokkola. Kunnostussuunnitelma. Etelä- Pohjanmaan ELY-keskus. 7 s. + liitteet Vedenottamot, tarkkailuohjelmat ja tutkitut vedenottopaikat Rahkosenharjun alueella on useita vedenottamoita, joiden vedenottomäärä on yhteensä noin m 3 /d. Alueen lounaisosassa sijaitsee Neverbackan vesiyhtymän ottamo, johon kuuluu yksi betonirengaskaivo (kuva ja liite 9.j). Kaivo on rakennettu vuonna Pohjavedenpinta ottamolla on noin metrin - kahden syvyydellä maanpinnasta. Yhtymään kuuluu 15 taloutta ja yksi karjatila. Vedenkulutus on noin m 3 /d. Veden riittävyydessä ei ole ollut ongelmia. Veden laatu on ollut hyvä, joskin vesi on hapanta ja rautapitoista.

49 43 Kuva Neverbackan vesiyhtymän vedenottamo. Kuva: Elina Lindsberg Pohjavesialueen länsiosassa on Haapalan-Korven vesihuoltoyhtymän ottamo (liite 9.j). Yhtymän verkostoon kuuluu hieman alle 200 liittymää ja vedenkulutus on noin m 3 /d. Vedenottamoon kuuluu betonirengas- ja siiviläkaivot (kuvat ja ). Betonikaivo on rakennettu noin vuonna Kaivoa on jouduttu syventämään veden loppumisen vuoksi vuonna Vedenpinta on noin kahden metrin syvyydellä maanpinnasta. Kaivo on tehty alun perin lähteeseen, mutta veden bakteerien vuoksi lähde täytettiin soralla. Veden laatu on muutoin ollut hyvä. Kuva Haapalan-Korven vesihuoltoyhtymän vedenottamo. Kuva: Elina Lindsberg

50 44 Kuva Haapalan-Korven vesihuoltoyhtymän kaivo. Kuva: Elina Lindsberg Rahkosen vesilaitoksella ja Läntän vesiyhtymällä on pohjavesialueen koillisosassa yhteinen vedenottamo, josta pumpataan vettä kulutukseen noin 100 m 3 /d (kuva ja liite 9.j). Ottamoon kuuluu kaksi kuilukaivoa ja yksi siiviläputkikaivo, joista kahdesta otetaan vettä. Eniten käytössä on siiviläkaivo. Kuilukaivot on rakennettu vuonna 1994 ja siiviläkaivo vuonna Pohjavedenpinta on noin 2 3 metrin syvyydellä maanpinnasta. Vedessä on ollut ajoittain paljon humusta ja veden mangaanipitoisuus on lähellä talousveden raja-arvoa. Kuva Rahkosen vesilaitoksen ja Läntän vesiyhtymän pumppaamo. Kuva Elina Lindsberg

51 45 Pohjavesialueen eteläosassa on Ylikylän-Hanhisalon vesiyhtymän ottamo (kuva ja liite 9.j). Vesilaitos toimittaa vettä noin m 3 /d. Ylikylän kulutus on noin 17 m 3 /d. Vedenottamoon kuuluu kaksi kaivoa, joista toinen on varavedenottamo (kuva ). Betonirengaskaivo on rakennettu vuonna Veden riittävyydessä on ollut ongelmia. Pohjavedenpinta on noin 2-3 metrin syvyydellä maanpinnasta. Vedessä on myös humusta ja kaivo puhdistetaan kahdesti vuodessa. Veden ph on ollut ajoittain matala (ph=6,0) ja raakavedessä on ollut vähäisiä määriä koliformisia bakteereja ilmeisesti kaivorakenteiden puutteiden vuoksi. Kuva Ylikylän-Hanhisalon vesiyhtymän vedenottamo. Kuva Elina Lindsberg Kuva Ylikylän-Hanhisalon vesiyhtymän varavedenottamo. Kuva Elina Lindsberg

52 46 Alueen eteläosassa on Kaustisen kunnan vesilaitoksen Neverbackan vedenottamo, joka on otettu käyttöön vuonna Ottamoon kuuluu kaksi siiviläputkikaivoa ja yksi kuilukaivo (liite 9.j). Kuilukaivo ja pumppaamo on rakennettu vuonna 1976 (kuva ). Samalla vedenottamoalueella sijaitseva siiviläputkikaivo on rakennettu vuonna Vedenottamoalueen itäpuolelle on rakennettu vuonna 2000 siiviläputkikaivo (kuva ), jossa pohjavedenpinta on noin viiden metrin syvyydellä maanpinnasta. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston vuonna 2000 myöntämän luvan mukaisesti ottamosta saa ottaa vettä enintään 600 m 3 /d vuosikeskiarvona laskettuna. Ottomäärä on ollut viime vuosina noin 400 m 3 /d. Kuva Kaustisen kunnan Neverbackan pumppaamo. Kuva Elina Lindsberg Kuva Kaustisen kunnan Neverbackan vedenottamon kaivo. Kuva Elina Lindsberg

53 47 Kaustisen kunnan vedenottamoiden tarkkailuohjelma on hyväksytty vuonna Tarkkailuun kuuluu otetun vesimäärän seuranta, pohjaveden pinnankorkeuden havainnointi kuukausittain sekä pohjaveden laaduntarkkailu. Pohjaveden pinnankorkeuden tarkkailussa on mukana 13 havaintoputkea (HP1, HP1/11, HP2, HP3, HP3/11, HP4/11, HP6A, HP7, KP1, 9901, 9902, 9904), joista havaintoputki 0106 on jatkuvatoiminen (liite 9.j). Kaivon raakavedestä tutkitaan viisi kertaa vuodessa lämpötila, kokonaispesäkeluku, koliformiset bakteerit, Escheria coli, ph, rauta, mangaani, nitraatti, ammonium, happi ja sähkönjohtavuus. Viiden vuoden välein tutkitaan antimoni, bentseeni, bentso(a)pyreeni, boori, seleeni, syanidit, 1,2.dikloorietaani, tri- ja tetrakloorieteenin summapitoisuus, kloorifenolit, torjunta-aineet ja PAH-yhdisteet. Havaintoputkista HP1/11 ja HP4/11 tutkitaan kerran vuodessa sameus, väri, ph, sähkönjohtavuus, liukoinen rauta ja mangaani, kloridi, nitriitti, nitraatti, ammonium, alkaliniteetti, happi, hiilidioksidi ja TOC. Havaintoputkesta HP6A tutkitaan kerran vuodessa nitraatti ja ammonium. Alueen keskiosassa on tutkittu vedenottopaikka pisteessä P110 (liite 9.j). Koepumppauksen ( ) mukaan pisteestä on saatavilla talousveden laatusuositukset ylittävää mangaanipitoisuutta lukuun ottamatta hyvälaatuista pohjavettä noin 350 m 3 /d. Vedenlaatu Rahkosenharjun pohjavesialue on nimetty vesienhoidon pohjavesien toimenpideohjelmassa riskialueeksi pohjaveden ammoniumpitoisuuden vuoksi. Ammonium- ja ammoniumtyppipitoisuudet ovat ylittäneet useana vuonna talousveden laatusuositukset havaintoputkissa PVP1 PVP3, jotka sijaitsevat Rahkosenharjun pohjoisosassa pohjaveden muodostumisalueella. Ammoniumpitoisuus on ollut enimmillään µg/l havaintoputkessa PVP2 vuonna 2010 (laatusuositus 500 µg/l). Ammoniumtyppipitoisuus on ollut enimmillään 8100 µg/l havaintoputkessa PVP2 vuonna 2010 (laatusuositus 400 µg/l). Havaintoputkessa PVP2 veden nitraatti- (max µg/l) ja nitriittipitoisuudet (max 1100 µg/l) sekä nitraatti typpenä (max µg/l) ja nitriitti typpenä (max 333 µg/l) -pitoisuudet ovat ylittäneet ajoittain talousveden laatuvaatimukset tai -suositukset vuosina Vuonna 2010 valmistuneen pohjavesiselvityksen mukaan koepumppauspisteessä P110 vesi täytti talousveden laatusuositukset mangaanipitoisuutta lukuun ottamatta. Jatkuvassa vedenotossa ainakin mangaanipitoisuus oletettavasti kohoaa. Veden ph oli 6,2 6,4. Veden ammoniumtyppipitoisuus oli koholla (300 µg/l), mutta alitti talousveden laatusuosituksen (400 µg/l). Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus teki Läntän ja Rahkosen vesiosuuskuntien kaivojen lähettyvillä vuonna 1996 antoisuuspumppauksia, joiden mukaan vesi oli hyvälaatuista ja vaatii ainoastaan ph:n noston (ph oli 6,2 6,4) Alueelta otettiin suojelusuunnitelman laatimisen yhteydessä kolme pohjavesinäytettä havaintoputkista RAHP01, RAHP02 ja RAHP03 (liitteet 11.j ja 8.6). Näytteistä tutkittiin mm. liukoiset metallit, typpiyhdisteet, fosfori, sulfaatti, kloridi ja kemiallinen hapenkulutus laboratoriossa sekä ph, sähkönjohtavuus ja happi kentällä. Tulosten mukaan havaintoputkessa RAHP01 rautapitoisuus (670 µg/l) ylittää talousveden laatusuosituksen. Kenttämittauksen mukaan vesi oli hapanta (ph=5,6). Veden happipitoisuus oli hyvä (5,7 mg/l, 44 %) ja sähkönjohtavuus alitti talousveden laatusuosituksen (38,3µS/cm). Havaintoputkesta RAHP02 otetussa näytteessä kobolttipitoisuus (5,8 µg/l) ylittää ympäristönlaatunormin (2 µg/l) ja mangaanipitoisuus (180 µg/l) talousveden laatusuosituksen. Kenttämittauksen mukaan vesi oli hapanta (ph=5,7). Veden happipitoisuus oli hyvä (8,5 mg/l ja 68 %). Havaintoputki RAHP03 oli huonotuottoinen, minkä vuoksi otettu näyte oli hyvin samea ja tuloksia voidaan pitää vain suuntaa-antavina. Metallipitoisuudet olivat mata-

54 48 lia, mutta fosforipitoisuus (930 µg/l) oli korkea, joka voi johtua näytteen sameudesta (144 NTU). Kenttämittauksen mukaan veden ph oli 6,4. Toimenpidesuositukset Rahkosenharjun pohjavesialue Alueella olisi syytä tehdä geologinen rakenneselvitys ja tarvittaessa myös virtausmallinnus, jotta alueen rakenne ja pohjaveden virtausolosuhteet saadaan tarkemmin selville.

55 49 4 POHJAVETTÄ VAARANTAVAT TEKIJÄT POHJAVESIALUEILLA SEKÄ TOIMENPIDESUOSITUKSET RISKIEN POISTAMISEKSI Pohjavesialueiden riskikohteet on esitetty liitekartoissa 10.a 10.j ja toimenpide-ehdotukset riskityypeittäin on koottu yhteen liitteeseen 5. Riskinarvioinnissa on arvioitu kohteiden mahdollisesti aiheuttamia riskejä pohjaveden laatuun ja määrään. Riskien suuruutta on sanallisesti arvioitu sijainnin ja mahdollisen päästön perusteella. Esim. kohteen sijainti lähellä vedenottamoa siten, että pohjavesi virtaa kohti vedenottamoa on erityisen riskialtis. Lisäksi riskiä voi kasvattaa esim. pohjavedenpinta lähellä maanpintaa, jolloin haitta-aineet voivat päästä nopeammin pohjaveteen. Myös päästön huono havaittavuus voi kasvattaa riskin suuruutta, samoin suojausten puuttuminen. Esimerkiksi suojaamattoman maanalaisen öljysäiliön tihkuvuoto on vaikea huomata. Vanhan maanalaisen metallisäiliön vaurioituminen on todennäköisempää kuin uuden, sisätiloissa olevan muovisäiliön rikkoutuminen. Myös haitta-aineen ominaisuudet ja määrä vaikuttuvat riskin suuruuteen. 4.1 Asutus Jätevesien kulkeutuminen pohjaveteen on yleisin asutuksen aiheuttama riski pohjavedelle. Riskit johtuvat pääasiassa haja-asutusalueilla tapahtuvasta jätevesien maahan imeytyksestä, huonokuntoisista viemäriverkostoista, putkivaurioista ja putkien liitosvioista (Remes & Valta 2007). Myös jätevesipumppaamojen tulviminen häiriötilanteiden seurauksena voi pilata pohjavettä. Jätevesien vaikutus ilmenee pohjavedessä yleensä kokonaissuolapitoisuuden, sähkönjohtavuuden sekä kloridi-, nitraatti- ja fosfaattipitoisuuksien nousuna ja veden hygieenisen laadun heikentymisenä. (Gustafsson et al. 2006) Asuinkiinteistöjen lämmitysöljysäiliöt voivat aiheuttaa riskin pohjavedelle. Öljyä voi päästä pohjaveteen säiliöiden ja putkistojen vuodoista sekä esimerkiksi ylitäytössä tai kuljetusonnettomuuksissa. Erityisen ongelmallisia ovat vanhat maanalaiset öljysäiliöt. Pohjaveteen kulkeutunut öljy hajoaa hitaasti ja voi säilyä pohjavedessä vuosia. (Petäjä-Ronkainen et al. 2010) Maalämpöä voidaan kerätä maan pintaosista (ns. maapiiri, noin metrin syvyyteen asennettava keruuputkisto) tai syvemmältä kallioperästä (ns. lämpökaivo, yleensä alle 300 m syvyinen porakaivo). Maalämpökaivojen suosio on kasvanut 2000-luvulla hyvin nopeasti ja niiden mahdollisesti aiheuttamat ympäristöriskit liittyvät ensisijaisesti pohjavesiin. Riskiä aiheuttavat mm. maanpinnalta valuvien hulevesien suora pääsy pohjaveteen puutteellisesti tiivistettyjen kaivorakenteiden takia, poraaminen pilaantuneilla maa-alueilla, orsivesikerroksen puhkeaminen sekä lämmönsiirtoaineiden vuodot. Lämpökaivon poraus voi muuttaa myös pohjaveden virtausolosuhteita ja siten vaikuttaa pohjaveden määrään. (Juvonen & Lapinlampi 2013) Kokkolan pohjavesialueilla on vain vähän asutusta lukuun ottamatta Tiaisenkankaan ja Rahkosenharjun pohjavesialueita. Tiaisenkankaan pohjavesialue sijaitsee osittain Ullavan kirkonkylän alueella ja Rahkosenharjun pohjavesialue Rahkosen kylän alueella. Noin 9,5 % Tiaisenkankaan ja 7,5 % Rahkosenharjun pohjaveden muodostumisalueesta on asuinalueena. Karhinkankaan pohjavesialueella on muutamia kiinteistöjä. Muilla pohjavesialueilla on lähinnä yksittäisiä vapaa-ajan asuntoja. Pohjavesialueilla sijaitseville kiinteistöille lähetettiin helmikuussa 2015 kysely, joka koski kiinteistöjen jätevesien käsittelyä sekä mahdollisia öljysäiliöitä ja maalämpöjärjestelmiä. Kyselyjä lähetettiin 136 kpl ja vastauksia saatiin 95 kpl (vastausprosentti 70 %).

56 Jätevedet Viemäriverkosto Karhinkankaan pohjavesialueella on viemäriverkostoa pohjavesialueen keskiosassa Karhintien eteläpuolella (liite 10.a2). Muovista viemärilinjaa on noin 130 metrin matkalla muodostumisalueen ja pohjavesialueen välisellä alueella. Linja on rakennettu vuonna Alueella on yksi jätevedenpumppaamo. Siirtoviemäri Lohtajalta ja Kälviältä Kokkolaan valmistuu suunnitelmien mukaan vuonna Siirtoviemäri kulkee valtatien 8 varressa Karhinkankaan pohjavesialueen poikki noin 1,4 km:n matkalla. Jätevedenpumppaamo tulee sijoittumaan pohjavesialueen ulkopuolelle. Tiaisenkankaan pohjavesialueella suurin osa kiinteistöistä kuuluu kunnallisen jätevesiviemäröinnin piiriin (liite 10.h). Jätevesiviemärin pituus koko verkoston alueella on noin 4100 metriä, josta noin 550 metriä on betoniputkea ja loput muoviputkea. Viemäriverkostoon pääsee paljon vuoto- ja hulevesiä. Viemäriverkoston kunto on tarkastettu vuonna Ullavan kirkonkylän jätevedenpuhdistamo sijaitsee pohjaveden muodostumisalueen ja pohjavesialueen ulkorajan välisellä alueella. Pohjavesialueella on yksi jätevedenpumppaamo, joka sijaitsee puhdistamon piha-alueella. Käsitellyt jätevedet johdetaan purkuputkella muodostumisalueen ulkopuolella sijaitsevaan laskuojaan, josta ne virtaavat edelleen Ullavanjokeen. Laskuoja sijaitsee noin 700 metrin matkalla pohjavesialueella. Puhdistamo on suunniteltu siirrettäväksi pohjavesialueen ulkopuolelle. (Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 2012) Uuden jätevedenpuhdistamon ympäristölupa on hallinnollisessa käsittelyssä. Jätevedenpuhdistamon vaikutusta pohjaveden laatuun tarkkaillaan noin 400 m puhdistamosta koilliseen sijaitsevasta havaintoputkesta 307 sekä puhdistamoalueelle syksyllä 2014 asennetusta pohjaveden havaintoputkesta pvp1. Pohjavedestä tutkitaan mm. sähkönjohtavuus, ph, ammoniumtyppi (NH 4 N), kloridi sekä Echerichia coli. Havaintoputkessa pvp1 pitoisuudet olivat lokakuussa 2014 otetussa näytteessä matalia. Echerichia coli -pitoisuus oli 1 pmy/100ml. Havaintoputki 307 sijaitsee entisen turkistarhan lähettyvillä ja on mukana valtakunnallisessa Maa- ja metsätalouden kuormituksen ja sen vesistövaikutusten seurannassa. Havaintoputken 307 syvemmissä kerroksessa on havaittu korkeita typenyhdisteiden pitoisuuksia ja myös kokonaisfosforipitoisuus on ollut hieman koholla. Pitoisuudet johtuvat kuitenkin todennäköisemmin entisen turkistarhan toiminnasta (ks. kpl 4.9.4), ei jätevedenpuhdistamosta. Rahkosenharjun pohjavesialueella osa kiinteistöistä on viemäriverkoston piirissä (liite 10.j). Neverbackan alueelle on rakennettu viemäriverkosto vuonna Pienpuhdistamo sijaitsee pohjavesialueen ulkopuolella. Viemäriin kuuluu 29 kiinteistöä (yksi yritys ja seurakuntatalo) ja noin 75 asukasta. Viemärilinjat ovat muovia. Jätevedenpumppaamoja on kymmenen. Pääosa viemärilinjasta ja kaikki pumppaamot sijaitsevat pohjaveden muodostumisalueella. Pumppaamoissa on hälytysjärjestelmä ja suojaukset. Kiinteistönomistajilla on vastuu pumppaamon kunnossapidosta. Pohjavesialueen kaakkoisosassa Hiekkatien ympäristö on viemäröity noin vuonna 1990 (liite 10.j). Viemäriin kuuluu viisi kiinteistöä. Viemärilinja on muoviputkea. Jätevedet käsitellään maasuodattamossa, joka sijaitsee pohjaveden muodostumisalueen rajalla.

57 51 Riskinarvio Karhinkankaan Karhintien eteläpuolinen jätevedenpumppaamo ja viemärilinja sijaitsevat pohjavesialueen ulkoreunalla, jossa maaperä on rantahiekkojen peittämää huonosti vettä johtavaa silttiä ja moreenia. Pohjavedenpinta on noin 2 4 metrin syvyydellä maanpinnasta. Pohjavesi virtaa alueella poispäin harjun ydinosasta. Viemärin ja pumppaamon muodostama riski pohjavedelle on siten vähäinen. Valtatien 8 varteen rakennettavan siirtoviemärin kohdalla pohjavedenpinta pohjavesialueella on pääosin alle 2 4 metrin syvyydellä maanpinnasta. Viemärilinja kulkee harjun ydinosan kohdalla noin 350 metrin matkalla. Pohjavesi virtaa viemärilinjan suunnasta kohti tutkittuja vedenottopaikkoja SIIVILÄ3 ja SIIVILÄ4 sekä Nutturakankaan vedenottamoa. Viemäri ei sijoitu tutkittujen vedenottopaikkojen lähisuojavyöhykkeille. Virtausmallin (Paalijärvi & Okkonen 2014) mukaan partikkelien virtaus valtatieltä 8 kestää SIIVILÄ3 alueelle 2 3 vuotta ja Nutturakankaan ottamolle 4 5 vuotta. Tässä ajassa mahdollisen putkirikon vuoksi pohjaveteen päässeet mikrobit kuolevat (50 60 vrk). Viemärilinja aiheuttaa vain vähäisen riskin pohjaveden laadulle, mikäli viemärilinja kaivoineen rakennetaan tiiviiksi. Tiaisenkankaan huonokuntoinen viemäriverkosto voi muodostaa riskin pohjaveden laadulle etenkin pohjaveden muodostumisalueella. Jätevedenpuhdistamon ja -pumppaamon lähettyvillä pohjavesi virtaa poispäin pohjavesialueesta. Uuden puhdistamon rakentamisen ja viemäriverkoston uusimisen jälkeen viemäriverkoston aiheuttama riski pohjavedelle on vähäinen. Rahkosenharjun Neverbackan viemäriverkoston alueella pohjavedenpinta on lähellä maanpintaa ja viemäriverkosto sijoittuu pääosin pohjaveden muodostumisalueelle. Verkoston ja jätevedenpumppaamoiden pohjavedelle aiheuttama riski on kuitenkin vähäinen, sillä viemäriverkosto on melko uusi, jätevedenpumppaamoissa on suojaukset ja kiinteistön omistajat havaitsevat pumppaamoiden mahdolliset viat nopeasti. Hiekkatien alueen viemäriverkosto on vanhempi ja käsitellyt jätevedet johdetaan maasuodattamoon, joka aiheuttaa riskin pohjaveden laadulle. Maasuodattamo sijaitsee kuitenkin pohjavesialueen reunalla, josta pohjavesi virtaa poispäin pohjavesialueesta, mikä pienentää riskiä. Haja-asutuksen jätevedet Viemäröimätöntä asutusta on Karhinkankaan, Tiaisenkankaan ja Rahkosenharjun pohjavesialueilla. Muilla alueilla on lähinnä yksittäisiä asuinkiinteistöjä tai vapaa-ajanasuntoja. Riskinarvio Viemäröimättömästä asutuksesta aiheutuva riski pohjavedelle on suurin Rahkosenharjun pohjavesialueella, missä suuri osa asuinkiinteistöistä käsittelee jätevetensä kiinteistökohtaisin menetelmin. Muilla pohjavesialueilla jätevesien aiheuttama pohjavesiriski on paikallista ja vähäisempää. Rahkosenharjulla suurin osa asuinkiinteistöjen kiinteistökohtaisesti käsitellyistä jätevesistä johdetaan maaperään, mikä aiheuttaa riskin pohjaveden laadulle. Pohjaveden muodostumisalueella sijaitsevien kiinteistöjen jätevedet muodostavat kohtalaisen riskin pohjaveden laadulle. Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeillä ei ole kiinteistöjä, mutta tutkitun ve-

58 52 denottopaikan P110 lähisuojavyöhykkeellä sijaitsevien kiinteistöjen jätevedet muodostavat merkittävän riskin pohjaveden laadulle. Koepumppauspisteen lähettyvillä pohjavedenpinta on hyvin lähellä maanpintaa, pääosin 1 3 metrin syvyydellä maanpinnasta ja maaperä on hyvin vettä johtavaa hiekkaa/soraa. Suojelusuunnitelman laadinnan yhteydessä Rahkosenharjun asukkailta saatiin jätevesien käsittelyyn liittyen yhteydenottoja, joissa toivottiin alueelle yleistä tai kunnallista viemäriverkostoa. Alueelle on tehty viemäröintisuunnitelma vuonna 2008, mutta suunnitelmaa ei ole toteutettu, eikä ELY-keskus ole myöntänyt hankkeelle avustusta. Kokkolassa käynnistyi kesällä 2014 haja-asutusalueiden jätevesineuvontahanke. Kiinteistökohtaisessa neuvonnassa kartoitetaan kiinteistön jätevesijärjestelmä ja neuvotaan, mitä jätevesien käsittelymenetelmää kiinteistöllä voidaan suositella. Toimenpide-ehdotukset - Jätevedet Karhinkankaan siirtoviemärin rakennustöissä tulee ottaa huomioon, että pohjavesi on viemärilinjalla hyvin lähellä maanpintaa pääasiassa 2 4 metrin syvyydellä maanpinnasta. Jätevesiviemäri kaivoineen tulee rakentaa ja tarvittaessa suojata niin, että pohjaveden pilaantumisriski on mahdollisimman vähäinen. Rahkosenharjun pohjaveden muodostumisalueella ja etenkin tutkitun vedenottopaikan lähisuojavyöhykkeellä sijaitsevien kiinteistöjen jätevesien käsittelyyn tulee kiinnittää erityistä huomiota. Jätevesien johtaminen ojaan tai imeyttäminen maahan on kielletty. Jätevedet on ensisijaisesti johdettava yleiseen viemäriverkkoon ja kiinteistöjen tulee liittyä viemäriverkostoon, jos se on mahdollista. Jos viemäriverkkoon ei ole mahdollista liittyä, tulee kiinteistöjen tehdä asianmukaiset suunnitelmat jätevesien käsittelystä ja laatia jätevesijärjestelmän käyttö- ja huolto-ohjeet jätevesiasetuksen mukaisesti. Jätevedet voidaan johtaa myös käsiteltäväksi pohjavesialueen ulkopuolelle siten, ettei pohjavesien pilaantumisvaaraa pääse syntymään. Pohjaveden muodostumisalueella ja vedenottamoiden ja tutkittujen vedenottopaikkojen lähisuojavyöhykkeillä sijaitsevien viemäröimättömien kiinteistöjen jätevesien käsittelyyn tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueilla jätevesien johtaminen ojaan tai imeyttäminen maahan on kielletty. Näillä alueilla on kaikki kiinteistöllä muodostuvat jätevedet johdettava tiiviissä jätevesiputkessa pohjavesialueen ulkopuolelle, yleiseen viemäriverkkoon tai kerättävä tiiviiseen umpisäiliöön. Jätevesilietteen levittäminen pohjavesialueelle on kielletty. Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueilla ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja laitteiden pesu liuotinpesuaineilla on sallittu ainoastaan tähän tarkoitukseen rakennetulla pesupaikalla, josta pesuvedet johdetaan hiekan- ja öljynerotuskaivon kautta jätevesiviemäriin Öljy- ja kemikaalisäiliöt Kiinteistönomistajilla on tarkastusvelvollisuus ja vastuu öljysäiliöistä. Mahdollisen vahingon sattuessa kotivakuutus voi korvata vain esim. tontin ulkopuoliset vahingot, mutta ei tontilla tai rakennuksessa tapahtuneita vahinkoja, minkä vuoksi kiinteistönomistajien kannattaa selvittää etukäteen vakuutustason laajuus. Vakuutus ei välttämättä korvaa aiheutunutta ympäristöva-

59 53 hinkoa (esim. Fennia 2012), jos öljysäiliötä ei ole koskaan tarkastettu eikä säiliön kunnosta ole huolehdittu (Tukes 2010). Omistaja vastaa myös mahdollisen vuodon aiheuttamista kustannuksista. Vakuutusehdoissa edellytetään usein, että öljysäiliön omistaja tai haltija pitää huolta säiliönsä kunnosta tarkastuttamalla se säännöllisesti viranomaisen hyväksymällä tarkastusliikkeellä. Pohjavesialueilla sijaitsevien öljysäiliöiden tiedot ovat liitteessä 3. Kiinteistöille lähetetyn kyselyn vastausten perusteella Kokkolan pohjavesialueilla ei ole juurikaan öljysäiliöitä. On kuitenkin mahdollista, että öljysäiliöiden omistajat eivät ole vastanneet kyselyyn. Pääosa tiedossa olevista öljysäiliöistä sijaitsee Rahkosenharjun pohjavesialueella (liite 10.j). Säiliöt ovat maanpäällisiä ja suurimmassa osassa on suoja-altaat. Pohjavesialueella on vain yksi maanalainen säiliö, joka sekin on kuntotarkastettu hiljattain, vuonna Maanalainen säiliö sijaitsee Rahkosenharjun pohjaveden muodostumisalueen ulkoreunan tuntumassa. Myös Tiaisenkankaalla on muutamia öljysäiliöitä (liite 10.h). Farmarisäiliöitä on Karhinkankaan (liitteet 10.a1-a2), Tiaisenkankaan (liite 10.h) ja Rahkosenharjun pohjavesialueilla. Pesäkankaan pohjavesialueella havaittiin vanhalla maa-ainestenottoalueella polttoainesäiliöitä maastokäynnin yhteydessä. Riskinarvio Vedenottamoiden tai tutkittujen vedenottopaikkojen lähisuojavyöhykkeillä ei ole öljysäiliöitä. Pohjaveden muodostumisalueella on muutamia öljysäiliöitä, joissa suurimmassa osassa on suojaaltaat. Nämä öljysäiliöt muodostavat vähäisen riskin pohjaveden laadulle Karhinkankaan, Pesäkankaan ja Rahkosenharjun pohjaveden muodostumisalueilla on farmarisäiliöitä, joiden suojauksissa on puutteita ja tankkauspaikkoja ei ole päällystetty. Nämä säiliöt muodostavat kohtalaisen riskin pohjaveden laadulle. Säiliöiden kohdalla pohjavedenpinta on lähellä maanpintaa. Karhinkankaalla sijaitsevan säiliön kohdalla pohjavesi virtaa harjuytimestä poispäin, mikä pienentää riskiä. Pesäkankaalla sijaitsevien säiliöiden kohdalla pohjavesi virtaa vedenottamosta poispäin. Rahkosenharjun pohjavesialueella sijaitsevan säiliön lähettyvillä pohjavesi saattaa virrata kohti pohjavesialueen keskiosaa, mikä kasvattaa riskiä. Toimenpide-ehdotukset - Öljy- ja kemikaalisäiliöt Pohjavesialueilla sijaitsevat farmarisäiliöt tulee suojata. Suojaamattomat säiliöt tulee varustaa suoja-altain ja tarvittaessa katoksin. Säiliö voi olla myös kaksivaippainen. Säiliöt tulee varustaa asianmukaisilla vuodonvalvonta- ja hälytyslaitteilla sekä ylitäytönestolla. Tankkauspisteisiin tulee tehdä tiivis alusta. Tankkauspisteen luona on myös oltava riittävä määrä imeytysaineita ja työkaluja mahdollisten polttonesteiden valumien talteen keräämiseksi. Etenkin pohjaveden muodostumisalueella sijaitsevat vanhat maanalaiset säiliöt tulee tarkastaa määräajassa. Säiliö on tarkastettava ensimmäisen kerran 10 vuoden kuluessa käyttöönotosta. Seuraavat tarkastusajat määräytyvät säiliön kuntoluokan mukaan. Luokan A metallisäiliö on tarkastettava uudelleen 5 vuoden ja muu kuin metallisäiliö 10 vuoden välein. (Tukes 2010) Öljysäiliöiden omistajille tulisi lähettää kirje, jossa muistutetaan säiliön tarkastusvelvollisuudesta ja kehotetaan selvittämään kotivakuutustason laajuus, sillä vakuutus ei välttä-

60 54 mättä korvaa aiheutunutta ympäristövahinkoa, jos öljysäiliötä ei ole koskaan tarkastettu eikä säiliön kunnosta ole huolehdittu. Myös tyhjät säiliöt on tarkastettava ja mahdollisuuksien mukaan huonokuntoiset säiliöt on ensisijaisesti poistettava, jotta niiden tahaton käyttö estetään. Tyhjät maanalaiset säiliöt on aina poistettava. Vanhan säiliön poistosta on ilmoitettava kunnan palo- ja ympäristöviranomaiselle. Pohjavesialueella sijaitsevien säiliöiden poiston yhteydessä tulee Kokkolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle varata mahdollisuus tarkistaa kaivanto ennen sen umpeen laittamista. Mikäli säiliön poistaminen ei ole mahdollista, tulee omistajan hakea kunnan ympäristöviranomaiselta tai pelastusviranomaiselta poikkeuslupaa säiliön maahan jättämisestä. Poikkeusluvalla maahan jätettävä säiliö tulee tarkastaa ja täyttää sen jälkeen esimerkiksi hiekalla. Uusia maanalaisia öljysäiliöitä ei tule jatkossa sijoittaa pohjavesialueelle. Uudet säiliöt on sijoitettava maan päälle suoja-altaaseen, mieluiten sisätiloihin. Uuden säiliön hankinnasta tulee ilmoittaa kunnan palo- ja ympäristöviranomaisille. Maanpäälliset suojaamattomat säiliöt tulee varustaa suoja-altain ja tarvittaessa katoksin. Säiliöt tulee varustaa asianmukaisilla vuodonvalvonta- ja hälytyslaitteilla sekä ylitäytönestolla. Alueen pelastusviranomaisilla tulee olla ajantasainen rekisteri pohjavesialueilla sijaitsevista öljysäiliöistä ja niiden tiedoista. Rekisterin tiedot on toimitettava myös kunnan ympäristöviranomaisille. Säiliöiden käytöstäpoiston yhteydessä tulee selvittää, onko säiliö poistettu maasta tai täytetty. Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueella uusien polttoaine- ja muiden kemikaalisäiliöiden sijoittaminen maan alle on kielletty. Maanpäälliset polttonestesäiliöt sekä nestemäiset kemikaalisäiliöt tulee ensisijaisesti sijoittaa pohjavesialueen ulkopuolelle. Olemassa olevat maanalaiset öljysäiliöt pohjavesialueella on tarkastettava kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen 344/1983 mukaisesti. Käytöstä poistettavat maanalaiset polttoneste- ja kemikaalisäiliöt sekä putkistot on poistettava maasta ja toimitettava asianmukaisen luvan omaavalle laitokselle. Poiston yhteydessä tulee selvittää maaperän ja pohjaveden mahdollinen pilaantuminen. Mikäli maaperää tai pohjavettä epäillään pilaantuneeksi, tulee siitä välittömästi ilmoittaa Kokkolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Pohjavesialueella sijaitsevien säiliöiden poiston yhteydessä tulee Kokkolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle varata mahdollisuus tarkistaa kaivanto ennen sen umpeen laittamista. Maanpäällisten yli 1 m 3 :n polttonestesäiliöiden sekä nestemäisten kemikaalisäiliöiden tulisi olla kaksivaippaisia tai ne olisi vaihtoehtoisesti sijoitettava riittävin suuriin ja tiiviisiin suoja-altaisiin. Yli 1 m 3 :n säiliöt tulisi varustaa ylitäytön estolaittein, laponestolaittein sekä pohjavesi- ja ranta-alueilla lisäksi vuotojen tarkkailu- ja hälytysjärjestelmällä. Uusittaessa maanpäällisiä yli 1 m 3 :n polttoneste- ja kemikaalisäiliöitä, on uusien säiliöiden oltava joko kaksivaippaisia tai allastettuja. Uudet säiliöt on myös varustettava asianmukaisin ylitäytön- ja laponestolaittein. Pohjavesialueilla säiliöt on lisäksi varustettava vuotojen tarkkailu- ja hälytysjärjestelmällä. Polttonesteen tankkaus yli 1 m 3 :n säiliöistä ajoneuvoihin ja muihin työkoneisiin tulee järjestää tiiviillä alustalla. Jakelupisteen luona on myös oltava riittävä määrä imeytysaineita ja työkaluja mahdollisten polttonesteiden valumien talteen keräämiseksi. Polttonesteen tankkauspaikat tulee ensisijaisesti sijoittaa pohjavesialueen ulkopuolelle. Mahdollisesta maaperän tai pohjaveden pilaantumisesta tulee myös ilmoittaa ELYkeskukselle. Lisäksi öljyvahinkotapauksissa tulee vahingosta ilmoittaa hätäkeskukseen.

61 Maalämpöjärjestelmät Kiinteistöille lähetetyn kyselyn vastausten mukaan Kokkolan pohjavesialueilla on kuusi maalämpökaivoa, jotka sijaitsevat Tiaisenkankaan ja Rahkosenharjun pohjavesialueilla. Tiaisenkankaan pohjavesialueella on kaksi maalämpökaivoa, joista toinen sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella ja toinen muodostumisalueen ulkoreunalla (liite 10.h). Rahkosenharjun pohjavesialueella on neljä maalämpökaivoa, jotka kaikki sijaitsevat pohjaveden muodostumisalueella (liite 10.j). Maalämpökaivot eivät sijaitse vedenottamoiden tai tutkittujen vedenottopaikkojen ohjeellisilla lähisuojavyöhykkeillä. Riskinarvio Tiaisenkankaan maalämpökaivot eivät sijaitse harjun karkean ydinosan kohdalla. Läntisimmän lämpökaivon kohdalla pohjavesi virtaa poispäin harjuytimestä. Itäisemmän kaivon kohdalla pohjavesi saattaa virrata kohti harjuydintä. Maalämpökaivojen muodostama riski pohjavedelle on vähäinen. Rahkosenharjun länsiosassa sijaitsevien maalämpökaivojen kohdalla maaperä on pintaosista hiekkaa, jonka alapuolella on karkeaa/hienosilttiä ja moreenia. Pohjavesi on melko lähellä maanpintaa. Pohjavesi virtaa kantatien 63 itäpuolella sijaitsevan maalämpökaivon suunnasta kohti Haapala-Korven vedenottamoa. Muodostumisalueen keskiosassa sijaitsevan maalämpökaivon lähettyvillä maaperä on pääosin karkeaa hiekkaa ja pohjavesi on noin kolmen metrin syvyydellä maanpinnasta. Pohjavesi virtaa kohti tutkittua vedenottopaikkaa P110. Eteläisimmän maalämpökaivon lähettyvillä maaperä on pintaosista hiekkaa, jonka alapuolella on hieno hieta(karkeasiltti)kerros, joka päättyy moreeniin. Pohjavesi on noin kolmen metrin syvyydellä maanpinnasta ja pohjavesi virtaa kohti Ylikylän-Hanhisalon vesihuoltoyhtymän vedenottamoa. Pohjavesialueen keskiosassa sijaitseva maalämpökaivo voi aiheuttaa sijaintinsa vuoksi kohtalaisen riskin pohjaveden laadulle. Muut maalämpökaivot aiheuttavat vähäisen riskin. Toimenpide-ehdotukset - Maalämpöjärjestelmät Maalämpöjärjestelmien huollon ja laitteiston purkamisen yhteydessä lämmönsiirtoliuos on otettava talteen. Liuosta ei saa päästää maaperään. Mikäli keruuputkissa huomataan vuotoja, tulee asia korjata välittömästi asentamalla uudet putket. Vuodoista tulee ilmoittaa ympäristönsuojeluviranomaisille. Lämpöpumput tulee varustaa järjestelmällä, joka hälyttää mahdollisista vuodoista lämmönkeruupiirissä. Pohjaveden muodostumisalueelle ei tule rakentaa maalämpöjärjestelmiä. Yksittäinen lämpökaivo voi tapauskohtaisesti olla mahdollista sijoittaa harjun reuna-alueille, mutta tällöin rakentamispaikasta tulee selvittää maaperätiedot etukäteen ja pyytää ELYkeskuksen lausunto suunnitelmasta. Lämpökaivon poraamisen toimenpidelupa haetaan kaupungin rakennusvalvonnasta ja uuden rakennuksen lämmitysjärjestelmä ratkaistaan rakennusluvan yhteydessä. Toimenpideluvan käsittelijän tulee antaa tieto lämpökaivon rakennushankkeesta ympäristöviranomaiselle aina kun suunniteltu maalämpöjärjestelmä sijoittuu pohjavesialueelle. Maalämpöjärjestelmien suunnitelmista pohjavesialueilla tulee pyytää ELY-keskuksen lausunto. Tarvittaessa kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen ohjaa lämpökaivon rakenta-

62 56 mista 1- ja 2-luokan pohjavesialueilla suunnittelevan hakemaan myös vesilain mukaista lupaa, jonka käsittelee aluehallintovirasto (AVI). (Juvonen & Lapinlampi 2013) Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueella sijaitsevien kiinteistöjen maalämpöjärjestelmissä ei saa käyttää ympäristölle tai pohjavedelle vaarallisia lämmönsiirtoaineita. Toimenpide-ehdotukset Asutuksen riskeihin liittyviä yleisiä ohjeita Rakennusjärjestystä ja ympäristönsuojelusmääräyksiä uusittaessa niihin tulee lisätä maalämpöjärjestelmiä ja niiden rakentamista koskevia määräyksiä sekä rajoituksia. Kaupungin tulee aktiivisesti tiedottaa asukkailleen jätevedenkäsittelyyn, öljysäiliöihin ja maalämpöjärjestelmiin liittyvistä ohjeista, suosituksista ja velvollisuuksista. Rakentamiseen käytettävien materiaalien tulee olla puhtaita ja täyttää laatuvaatimukset. Mikäli kalliokiviainesta käytetään rakentamiseen, piha-alueisiin ja teihin, tulee kiviaineksen ympäristökelpoisuus luotettavasti selvittää. Ympäristökelpoisuusraportti tulee toimittaa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vesihuoltoryhmälle. Pohjavesilampien rannoille rakentaminen edellyttää rakentamista varten poikkeamislupaa tai kaavoitusta (MRL 72 ). Vesilain 1 luvun 3 :n 3 momentin mukaan vesistöksi luokitellaan myös keinotekoinen vesialue kuten pohjavesilammikko. Maankäyttö- ja rakennuslain 10 luvun 72 :n mukaan rakentaminen ranta-alueella edellyttää asemakaavaa tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteella. 4.2 Hautausmaat Hautausmaiden hoidossa käytettävien keinolannoitteiden ja hautaamisen aiheuttama haitta pohjavedelle ilmenee muun muassa kemiallisen hapenkulutuksen sekä typpi- ja fosforipitoisuuksien nousuna pohjavedessä. Mikrobiologista likaantumista ei ole osoitettu. (Antikainen et al. 2009) Tiaisenkankaan pohjavesialueella on Ullavan Hietaharjun hautausmaa, joka sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella harjun runko-osan kohdalla (kuva ja liite 10.h). Pohjavedenpinta alueella on noin 4 metrin syvyydellä maanpinnasta. Hautausmaa on otettu käyttöön vuonna Hautapaikkoja on noin 2500 ja vuosittain tehdään noin 10 hautausta. Hautausmaalla ei käytetä torjunta-aineita. Noin 20 hoitohaudalle käytetään vähäisiä määriä lannoitetta kasteluvedessä. Alueella on lukittu huoltorakennus, jossa säilytetään ajettavaa ruohonleikkuria ja vähäisiä määriä polttoaineita. Hautausmaan pohjoispuolella on havaintoputki 307, jossa pohjavedessä on havaittu korkeita typenyhdisteiden pitoisuuksia ja myös kokonaisfosforipitoisuus on ollut hieman koholla. Pitoisuudet johtuvat kuitenkin todennäköisimmin hautausmaan viereisellä alueella aiemmin toimineesta turkistarhasta (ks. kpl 4.9.4).

63 57 Kuva Ullavan kirkonkylän hautausmaa Tiaisenkankaan pohjavesialueella. Kuva Elina Lindsberg Riskinarvio Hautausmaa sijaitsee harjun ydinosan kohdalla, mutta se aiheuttaa vain vähäisen riskin pohjaveden laadulle, sillä alueella käytettävien ja säilytettävien kemikaalien määrä on hyvin vähäinen. Toimenpide-ehdotukset Hautausmaat Hautausmaiden hoidossa lannoitteiden käyttö tulee pitää jatkossakin mahdollisimman vähäisenä. Pohjavesialueella saa käyttää vain TUKESin hyväksymiä torjunta-aineita (kasvinsuojeluainerekisteri). Uusia hautausmaita ei tule perustaa eikä vanhojen toimintaa laajentaa pohjavesialueella. 4.3 Virkistyskäyttö Vapaa-ajanalueista esimerkiksi moottoriurheilu- ja ampumaradat sekä golf- ja urheilukentät voivat aiheuttaa riskin pohjaveden laadulle, mikäli niiden toimintaan liittyy polttoaineiden, torjuntaaineiden ja lannoitteiden käyttöä ja varastointia. (Antikainen et al. 2009) Pohjavesialueilla on myös ulkoilu- ja hiihtoreittejä sekä ratsastus- ja moottorikelkkareittejä. Näistä toiminnoista ei yleensä synny varsinaista riskiä pohjavedelle, mutta alueisiin liittyvät parkkipaikat ovat pääsääntöisesti päällystämättömiä, jolloin öljyvuoto ajoneuvoista suoraan maaperään on mahdollista. Karhinkankaan pohjoisosassa, osin pohjaveden muodostumisalueella sijaitsee Vattajanniemen uimaranta. Uimaranta on luokiteltu EU-uimarannaksi, jolla oletetaan käyvän uimakauden aikana vähintään 100 uimaria päivässä. Alueella on käymälät. Pysäköintialueet ovat maapohjalla. Alueen pohjavesi purkautuu mereen

64 58 Karhinkankaan pohjavesialueen keskiosassa, pääosin pohjavesialueen ulkopuolella sijaitsee Houraatin ampumarata. Ampumaradalle on tehty riskinarvio (Ramboll Finland Oy 2010), johon alla oleva teksti pääosin perustuu. Ampumaradalla on Kokkolan kaupungin Rakennus- ja ympäristölautakunnan vuonna 2011 myöntämä ympäristölupa. Ampumarata on alun perin sijainnut valtatien 8 länsipuolella, josta se siirrettiin nykyiselle paikalleen valtatien itäpuolelle 1970-luvun lopulla. Vanhaa ampumarataa käsitellään kappaleessa Pohjavesialueella sijaitsee ainoastaan kivääriratojen ampumakatos. Taustavallit ja haulien leviämisalue ovat pohjavesialueen ulkopuolella. Alueella on kolme haulikkorataa. Alueella on tehty tutkimuksia maaperän pilaantuneisuuden selvittämiseksi vuosina 2004 ja Vuonna 2004 nykyiselle ja entiselle ampumarata-alueelle asennettiin pohjavesiputkia. Ensimmäisissä asennuksen jälkeen kesällä 2004 otetuissa vesinäytteissä havaittiin kohonneita metallipitoisuuksia, jotka johtuivat luultavasti osittain asennuksesta, sillä myöhemmin otetuissa näytteissä pitoisuudet olivat huomattavasti matalampia. Vuoden 2009 tutkimuksen mukaan haulikkoradan pintakerros on pilaantunut lyijyllä noin 7,2 hehtaarin alueella. Pohjavesi virtaa alueelta kohti pohjoista ja poispäin pohjavesialueesta. Luotiradoilla pilaantumista on lähinnä taustavalleissa ja etenkin niiden pintaosissa. (Ramboll Finland Oy 2010) Vuonna 2015 alueella tehtiin tutkimuksia, joilla pyrittiin selvittämään onko ampumaradan taustavalleista levinnyt haitta-aineita (lyjiy). Tuloksia verrattiin vuonna 2009 mitattuihin tuloksiin. Vuonna 2015 pitoisuudet olivat suurimmaksi osaksi matalampia kuin vuonna 2009 mitatut pitoisuudet. Uusissa pintamaanäytteissä havaittiin pitoisuuksia, jotka ylittivät kynnysarvon, mutta alittivat alemman ohjearvon. (Ramboll Finland Oy 2015) Tiaisenkankaan pohjavesialueella on muodostumisalueen ja pohjavesialueen ulkorajan välisellä alueella urheilukenttä (liite 10.h ja kuva 4.3.1). Kenttää lannoitetaan vuosittain nurmilannoitteilla (noin 50 kg) ja lisäksi joinakin vuosina tuhkalla. Torjunta-aineita (Roundup, vaikuttavana aineena glyfosaatti, määrä vuosittain valmiina tuotteena n. 3 l) käytetään tiilimurskaradan rikkaruohojen torjuntaan kerran vuodessa. Kenttä on salaojitettu ja vedet johdetaan kentän eteläpäätyyn ja siitä edelleen Ullavantien varren avo-ojaan. Huoltokalusto ja vähäinen määrä polttoaineita säilytetään kentän laidalla rakennuksessa. Pysäköintialuetta ei ole päällystetty. Kuva Tiaisenkankaan muodostumisalueella sijaitsee urheilukenttä. Kuva Elina Lindsberg

65 59 Riskinarvio Karhinkankaalla Vattajan uimaranta ei aiheuta riskiä pohjaveden laadulle, sillä uimaranta sijaitsee aivan pohjavesialueen ulkoreunalla, josta pohjavesi purkautuu mereen. Houraatin ampumarata sijaitsee pääosin pohjavesialueen ulkopuolella. Pohjavesi virtaa alueelta kohti pohjoista ja poispäin pohjavesialueesta. Ampumarata ei aiheuta riskiä pohjavedelle. Tiaisenkankaalla urheilukenttä sijaitsee pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolella. Lannoitusmäärät ovat vähäisiä. Pohjavesi virtaa kentän kohdalla poispäin harjuytimestä. Kenttä on salaojitettu ja vedet johdetaan kentän eteläpäätyyn ja siitä edelleen Ullavantien varren avo-ojaan ja poispäin pohjavesialueesta, mikä pienentää riskiä. Kenttä aiheuttaa ainoastaan vähäisen riskin pohjaveden laadulle. Toimenpide-ehdotukset Virkistyskäyttö Tiaisenkankaan urheilukentällä torjunta-aineista pohjavesialueella saa käyttää vain TUKESin hyväksymiä aineita (kasvinsuojeluainerekisteri). Roundup-torjunta-ainetta tulee käyttää vain pesäkekäsittelynä. Urheilukentän pysäköintialue olisi hyvä päällystää siten, että valumavedet voidaan koota ja johtaa pohjavesialueen ulkopuolelle tai viemäriverkkoon. 4.4 Teollisuus- ja yritystoiminta Teollisuus- ja yritystoiminta voivat aiheuttaa riskin pohjavedelle lähinnä kemikaalien kuljetusten, varastoinnin ja käytön vuoksi. Pohjaveden pilaantumistapaukset ovat yleisimmin johtuneet viemäreiden tai säiliöiden vuodoista, kemikaalien käsittelyalueiden puutteellisesta suojauksesta tai jätevesien väärästä käsittelytavasta. Kemikaaleja voi päästä pohjaveteen myös tulipalojen vuoksi. Tavallisimpia pohjavettä pilaavia aineita ovat lämmitysöljy, diesel, bensiini ja bensiinin lisäaineet, rasvanpoistoon käytetyt liuottimet, puutavaran kyllästysaineet ja polttoöljy. Riskitoimintoja ovat etenkin polttoaineiden jakelupisteet, huoltoasemat, sahat ja puunkyllästämöt, pesulat sekä metalli- ja kemianteollisuus. (Antikainen et al. 2009) Hulevesillä tarkoitetaan rakennetuilla alueilla maan pinnalta, rakennusten katoilta tai muilta vastaavilta pinnoilta pois johdettavaa sade- tai sulamisvettä. Pohjaveden tilan kannalta merkittävin yksittäinen riski on hulevesien kerääminen ja johtaminen pois pohjavesialueelta, jolloin estetään pohjaveden luontainen imeytyminen ja muodostuminen. Toisaalta pohjaveden laatu voi huonontua, jos imeytettävien hulevesien mukana pääsee haitta-aineita pohjavesimuodostumaan. Etenkin laajat yhtenäiset asfalttipintaiset korttelit, joissa käsitellään pohjavesien suojelun kannalta haitallisia aineita, ovat haasteellisia hulevesien imeyttämisen näkökulmasta. (Suomen Kuntaliitto 2012) Kokkolan pohjavesialueilla yritystoimintaa on Karhinkankaan ja Rahkosenharjun pohjavesialueilla. Lisäksi yksityisiä huoltohalleja on Karhinkankaan, Tiaisenkankaan ja Rahkosenharjun pohjavesialueilla. Karhinkankaan pohjavesialueen ulkorajalla, pääosin pohjavesialueen ulkopuolella, sijaitsee automaalaamo, jossa suoritetaan lähes 2000 maalausta vuodessa (liite 10.a2). Piha-alueet on asfaltoitu. Yrityksellä on pohjavesialueen ulkoreunalla maanalainen tyhjä öljysäiliö. Pohjavesialueella sijaitsevan hallin kemikaalit säilytetään asianmukaisesti kaapissa. Kiinteistön jätevedet johdetaan umpisäiliöön.

66 60 Rahkosenharjun pohjaveden muodostumisalueella on tuotantolaitos, joka valmistaa neuletuotteita (liite 10.j). Yrityksessä säilytettävien kemikaalien määrä on hyvin pieni. Yrityksen piha-aluetta ei ole päällystetty. Ajoneuvoja ei huolleta tai tankata kiinteistöllä. Jätevedet johdetaan viemäriin. Riskinarvio Karhinkankaalla automaalaamo sijaitsee pääosin pohjavesialueen ulkopuolella. Piha-alueet on päällystetty. Pohjavesialueella sijaitsevissa rakennuksissa käytettävien kemikaalien määrä on vähäinen ja kemikaalit säilytetään asianmukaisesti. Pohjavedenpinta kiinteistön alueella on noin 2 4 metrin syvyydellä maanpinnasta ja pohjavesi virtaa pohjavesialueesta poispäin. Automaalaamo ei aiheuta riskiä pohjaveden laadulle. Rahkosenharjun tuotantolaitoksen kohdalla maaperän pintaosa on hiekkaa. Pohjavesi virtaa kohti luodetta. Pohjavedenpinta kiinteistöllä on noin 5 metrin syvyydellä maanpinnasta. Tuotantolaitos ei aiheuta riskiä pohjavedelle muutoin, kuin mahdollisten pihassa olevien pysäköityjen ajoneuvojen polttoainevuotojen vuoksi, sillä piha-aluetta ei ole päällystetty. Toimenpide-ehdotukset - Yritystoiminta Rahkosenharjun tuotantolaitoksen pysäköintialue olisi hyvä päällystää siten, että valumavedet voidaan koota ja johtaa pohjavesialueen ulkopuolelle tai viemäriverkkoon. Öljyt, kemikaalit ym. tulee säilyttää tiiviissä suoja-altaissa (min. tilavuus 100 % suurimman säilytysastian tilavuudesta) sisätiloissa tai katetussa tilassa. Mikäli säiliö on kaksivaippainen, ei suoja-allasta tarvita. Myös jäteöljytynnyrit tulee säilyttää sisätiloissa suojaaltailla varustetuissa astioissa. Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueella maanpäällisten yli 1 m 3 :n polttonestesäiliöiden sekä nestemäisten kemikaalisäiliöiden tulisi olla kaksivaippaisia tai ne olisi vaihtoehtoisesti sijoitettava riittävän suuriin ja tiiviisiin suoja-altaisiin. Yli 1 m 3 :n säiliöt tulisi varustaa ylitäytön estolaittein, laponestolaittein sekä pohjavesi- ja ranta-alueilla lisäksi vuotojen tarkkailu- ja hälytysjärjestelmällä. Uusittaessa maanpäällisiä yli 1 m 3 :n polttoneste- ja kemikaalisäiliöitä, on uusien säiliöiden oltava joko kaksivaippaisia tai allastettuja. Uudet säiliöt on myös varustettava asianmukaisin ylitäytön- ja laponestolaittein. Pohjavesialueilla säiliöt on lisäksi varustettava vuotojen tarkkailu- ja hälytysjärjestelmällä. Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueilla hulevedet teollisuusalueiden ja yritysten piha-alueilta on esikäsiteltävä hiekan- ja öljynerottimilla. Esikäsitellyt hulevedet tulee johtaa hulevesiviemäriin tai vastaavaan tai pohjavesialueen ulkopuolelle. Laitosalueilla, joilla kulkee tai pysäköidään raskaita ajoneuvoja tai kemikaalikuljetuksia, on hulevesiviemäröinti lisäksi varustettava sulkuventtiilillä varustetulla näytteenottokaivolla 4.5 Happamat sulfaattimaat Maaperässä esiintyy luontaisia rikkipitoisia sedimenttejä (sulfidisedimenttejä), joista hapettumisen seurauksena vapautuu happamuutta ja metalleja maaperään ja vesistöihin. Pohjavedenpinnan alapuolella, pelkistyneessä tilassa olevat sulfidisedimentit eivät yleensä aiheuta haittaa ympäristölleen. Mikäli pohjavedenpinta laskee esim. ojituksen tai muun kuivatuksen vuoksi, altistuvat

67 61 sulfidisedimentit hapettumiselle ja sitä kautta myös happamoitumiselle. Hapettumisen seurauksena sulfidisedimentin väri yleensä muuttuu mustasta tai (tumman) harmaasta rusehtavaksi tai vaaleamman harmaaksi (kuva 4.5.1). Happamat sulfaattimaat voivat aiheuttaa mm. maaperän ja vesistöjen happamoitumista, haitallisten metallien liukenemista maaperästä, pohjaveden pilaantumista sekä ongelmia maatalouden tuottavuuteen. (Geologian tutkimuskeskus 2013) Kuva Ojitettu hapan sulfaattimaa Kruunupyyssä. Kuva: Peter Edén (GTK) Happamia sulfaattimaita esiintyy etenkin muinaisen Litorinameren korkeimman rannan alapuolisilla alueilla. Kokkolan pohjavesialueet sijaitsevat Rahkosenharjua lukuun ottamatta Litorinaalueella. Karhinkankaan, Hietaseljänharjun, Viirrekankaan, Herlevinharjun, Tiaisenkankaan, Tuohikorvenmäen ja Rahkosenharjun pohjavesialueilla tai niiden lähettyvillä on tehty happamien sulfaattimaiden kartoituksia, joiden mukaan happamia sulfaattimaita esiintyy ainakin Karhinkankaan pohjavesialueella. Riskinarvio Esimerkiksi peltojen kuivatus ja metsien ojitukset voivat alentaa pohjavedenpinnan tasoa ja altistaa pelkistyneet sulfidipitoiset maaperäkerrokset hapettumiselle. Maa-ainestenotto voi altistaa kaivumassat hapettumiselle. Happamoitumisen myötä maaperästä voi liueta myös haitallisia metalleja, jotka aiheuttavat happamoitumisen lisäksi riskin pohjavedelle. Toimenpide-ehdotukset Happamat sulfaattimaat Sulfidipitoisilla alueilla tulee välttää pohjavedenpinnan alaista kaivutoimintaa, joka altistaa kaivumassat hapettumiselle tai kuivatustoimintaa, joka alentaa pohjavedenpinnatasoa ja altistaa pelkistyneet sulfidipitoiset kerrokset hapettumiselle. Sulfaattimaiden todennäköisyyden pohjavesialueilla ja niiden lähiympäristössä voi tarkistaa GTK:n Happamat sulfaattimaat -karttapalvelusta osoitteessa

68 62 Ojitussuunnitelmista tulee tehdä ilmoitus ELY-keskukselle. Toimenpiteistä vastaavan on ilmoitettava ojituksesta ELY-keskukselle kirjallisesti vähintään 60 vuorokautta ennen ojitukseen ryhtymistä. 4.6 Maa-aineisten ottaminen Yleistä Maa-ainesten ottaminen ja etenkin jälkihoitamattomat ottoalueet saattavat aiheuttaa riskin pohjavedelle. Maaperää ja pohjavettä suojaavan maannoskerroksen poistaminen muuttaa pohjaveden muodostumisolosuhteita ja lisää pohjaveden likaantumisherkkyyttä varsinkin otettaessa maaaineksia läheltä pohjavedenpintaa tai sen alapuolelta. Ottoalueilla luonnontilaisia alueita suurempi osa sadevedestä suotautuu pohjavedeksi ja lisää muodostuvan pohjaveden määrää. Maaainesten oton on todettu mm. kohottavan pohjaveden sähkönjohtokykyä sekä nitraatti-, sulfaattija kloridipitoisuuksia. Myös maa-ainesten ottamiseen liittyvä pölynsidontasuolaus, koneiden ja polttoaineiden säilyttäminen ottamisalueilla sekä niistä mahdollisesti aiheutuvat öljy- ja kemikaalipäästöt voivat muodostaa riskin pohjavedelle. (Antikainen et al. 2009) Kotitarveotto Maa-ainesten ottamista ohjaa maa-aineslaki (1981/555). Maa-aineslupa ei ole kuitenkaan tarpeen, jos aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten. Kuitenkin myös kotitarveottamisessa sovelletaan maa-aineslain määräyksiä mm. ottamispaikan sijoittamisessa ja jälkihoidossa (esim. pohjavedenpinnan yläpuolelle jätetään vähintään 4 metrin suojakerros). Kotitarveotto tarkoittaa maa-ainesten tavanomaista ottamista omalta maalta omaan käyttöön, jonka tulee liittyä rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon. Maa-ainesten myynti esimerkiksi naapurille tai tiekunnalle ei ole mahdollista ilman maa-aineslain mukaista maa-aineslupaa. Myöskään sopimukseen tai rasitteeseen perustuva ottaminen toisen maalta ei ole kotitarveottamista. Omalta maalta ottamiseen voidaan rinnastaa ainesten ottaminen yhteisalueelta. (Alapassi et al. 2009) Pohjavesialueilla tulee ottaa huomioon, että kotitarveottaminen ei aiheuta pohjaveden pilaantumisriskiä tai muuttamiskiellon vastaisia seurauksia. Kotitarveottoon ei tarvita maa-aineslupaa, mutta kotitarveottajan tulee tehdä valvontaviranomaiselle ilmoitus ottamispaikan sijainnista sekä arvio ottamisen laajuudesta silloin, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän kuin 500 kiintokuutiometriä maa-aineksia. Ilmoitus tehdään uudestaan, kun edellisen ilmoituksen määrä ylittyy 500 kiintokuutiometrillä. Järjestäytyneen osakaskunnan hoitokunnan tai toimitsijan tulisi tehdä ilmoitus, kun kyseessä on yhteisalueelta tapahtuva kotitarveottaminen. Järjestäytymättömän osakaskunnan osalta ottajan tulisi tehdä vastaava ilmoitus (Alapassi et al. 2009) Maa-aineisten ottaminen Kokkolan pohjavesialueilla Pohjavesialueilla sijaitsevien soranottoalueiden kunnostustarvetta on selvitetty Soranottoalueiden tila ja ympäristöriskit (SOKKA) -hankkeessa (Rankonen & Hyvönen 2009). Keski-Pohjanmaan alueella soranottoalueet kartoitettiin osana Keski-Pohjanmaan Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamisprojektia (POSKI) (Valpola et al. 2009). Ottamisalueet luokiteltiin kunnostustarpeiltaan eri luokkiin vaihdellen vähäisestä mahdottomaan. Pääosalla alueen soranottoalueista ei ole tehty jälkihoitotoimenpiteitä. Ottoalueet kartoitettiin suojelusuunnitelman maastokäyntien yhteydessä uudelleen syksyllä 2014 ja osalla alueita käytiin myös keväällä Pohjavesialueilla havaittiin muutamia aiemmin kartoittamattomia maa-ainestenottoalueita. Ottoaluei-

69 63 ta rajattiin uudelleen laserkeilausaineiston ja maastokäyntien perusteella. Ottoalueet ovat kartalla liitteissä 10.a 10.j ja niiden tarkemmat tiedot ovat liitteessä 4. Kokkolan pohjavesialueilla ei ole voimassaolevia maa-ainestenottolupia. Viimeisimmät luvat ovat päättyneet vuonna Syksyllä 2014 tehdyissä maastokartoituksissa havaittiin, että Karhinkankaan, Pesäkankaan, Tiaisenkankaan ja Rahkosenharjun pohjavesialueilla on vanhoja ottoalueita, joilla on yhä suuria varastokasoja ja työkoneita, eikä alueita ole jälkihoidettu (kuva 4.6.1a). Osalla alueita oli myös polttoainesäiliöitä, joiden edustalla oli polttoainepäästöjä. Lisäksi havaittiin, että pohjavesialueilla on melko runsaasti kotitarveottoa. Etenkin Karhinkankaan pohjavesialueella kotitarveotto on lisääntynyt edellisiin kartoituksiin verrattuna. Kotitarveotto on paikoin ulottunut pohjavedenpinnan alapuolelle (kuva 4.6.1b). Laajaa, pohjavedenpinnan alapuolelle ulottuvaa maa-ainesten ottotoimintaa on ollut Karhinkankaan, Pesäkankaan, Riipan, Hietaseljänharjun ja Tiaisenkankaan pohjavesialueilla. Eniten maa-ainestenottoa pohjavesialueen muodostumisalueeseen nähden on ollut Tiaisenkankaalla (12,3 %), Rahkosenharjulla (11,3 %), Pesäkankaalla (7,65 %), Riipassa (5,6 %) ja Hietaseljänharjulla (5,2 %). a) b) Kuva a) Varastokasoja entisellä maa-ainestenottoalueella Pesäkankaan pohjavesialueella. b) Kotitarveottoa Karhinkankaan pohjavesialueella. Kuvat Elina Lindsberg a) ja b) Vanhoja jälkihoitamattomia maa-ainesten ottoalueita sijaitsee useilla vedenottamoiden tai tutkittujen vedenottopaikkojen ohjeellisilla lähisuojavyöhykkeillä. Karhinkankaan pohjavesialueella Nutturakankaan vedenottamon ja sen lähellä sijaitsevien tutkittujen vedenottopaikkojen ohjeellisella lähisuojavyöhykkeellä on maa-ainestenotosta muodostunut pohjavesilampi (SOKKA25), jonka kunnostustarve on arvioitu suureksi (liite 10.a2). Vuonna 1958 tutkitun vedenottopaikan ohjeellisella lähisuojavyöhykkeellä on kolme pohjavesilampea (SOKKA21 23), joiden kunnostus on arvioitu mahdottomaksi. Samalla alueella on soranottoalue SOKKA24, jonka kunnostustarve on vähäinen. Tutkitun vedenottopaikan SIIVI- LÄ3 lähisuojavyöhykkeellä on lähes umpeenkasvanut lampi (soranottoalue SOKKA20), jonka kunnostustarve on arvioitu kohtalaiseksi. Tutkitun vedenottopaikan SIIVILÄ2 lähisuoja-alueella on soranottoalueita (SOKKA4 ja SOKKA 33), joiden kunnostustarve on arvioitu kohtalaiseksi (liite 10.a2). Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeiden ulkopuolella, Houraatin alueella on laaja

70 64 ja yhtenäinen soranottoalue, jossa on useita lampia (liite 10.a2). Alueelle tulisi tehdä vaativan tason kunnostussuunnitelma. Sivakkokankaan vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä on soranottoalueet SOKKA2, SOKKA4 ja SOKKA5, joiden kunnostustarve on arvioitu kohtalaiseksi (liite 10.b). Alue 2 on epäsiisti ja alueella on asiatonta maastoliikennettä ja pieniä lammikoita. SOKKA4 ja SOKKA5 ovat lammikoituneita alueita. Lähisuojavyöhykkeellä sijaitsevan ottoalueen SOKKA3 kunnostustarve on vähäinen. Riipan pohjavesialueella vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä on soranottoalue SOKKA18, jonka kunnostustarve on vähäinen (liite 10.d). Vedenottamon lähisuojavyöhykkeen ulkopuolella on lisäksi soranottoalueet SOKKA 14 ja 15, joiden kunnostustarve on suuri (liite 10.d). Alueet ovat lammikoituneet ja vesi lammissa on hyvin sameaa ja ruskeaa. Lammikot ovat kuitenkin melko matalia ja niiden täyttö lienee mahdollista. Hietaseljänharjun vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä on soranottoalue SOKKA10, jonka kunnostustarve on arvioitu kohtalaiseksi (liite 10.e). Alueella on matala lampi. Vedenottamo sijaitsee soranottoalueella SOKKA1, jonka kunnostustarve on vähäinen. Lisäksi alueen keskiosassa on yhtenäinen soranottoalue, jossa pohjavedenpinta on maanpinnan tasossa. Alueen poikki kulkee tie, jonka yli pohjavesi virtaa. Herlevinharjun pohjavesialueella tutkitun vedenottopaikan K2 lähisuojavyöhykkeellä on soranottoalue SOKKA2, jonka kunnostustarve on suuri (liite 10.g). Alue on lammikoitunut kotitarveottoalue, jossa on edelleen maa-ainestenottoa. Lähisuojavyöhykkeellä on lisäksi kolme muuta lammikoitunutta soranottoaluetta, joiden kunnostustarve on kohtalainen (SOKKA1, SOKKA3 ja SOKKA6). Rahkosenharjun pohjavesialueella Kaustisen kunnan Neverbackan vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä sijaitsevan soranottoalueen SOKKA9 kunnostustarve on arvioitu suureksi ja ottoalueen SOKKA15 kohtalaiseksi. Lähisuojavyöhykkeellä on lisäksi soranottoalueet SOKKA6 8 ja SOKKA10-11, joiden kunnostustarve on vähäinen. Rahkosen vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä sijaitsevan kotitarveottoalueen SOKKA4 kunnostustarve on kohtalainen. Hautalan vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä sijaitsevan kotitarveottoalueen SOKKA1 kunnostustarve on suuri. Vedenottamon kaivo sijaitsee ottoalueella. Kaivosta ei pumpata tällä hetkellä vettä. Ottoalueet ovat kartalla liitteessä 10.j. Tarkemmat tiedot kartoitetuista maa-ainesten ottoalueista, niiden sijainneista ja kunnostustarpeen arvioinnista on esitetty liitteessä 4 ja liitteissä 10.a 10.j, sekä alustavassa kunnostus- ja jälkihoitosuunnitelmassa luvussa Pohjavesialtaiden ja vanhojen soranottoalueiden virkistyskäyttö Maastokäyntien yhteydessä havaittiin useiden pohjavesilampien olevan virkistyskäytössä. Lampien rannoilla havaittiin mm. mökkejä, laitureita sekä lammissa kalankasvatusta. Etenkin Karhinkankaan ja Tiaisenkankaan pohjavesilampia käytetään uimapaikkoina ja eläinten uittopaikkoina. Karhinkankaalla vuonna 1958 tutkitun vedenottopaikan ohjeellisella lähisuojavyöhykkeellä on lampi (soranottoalue SOKKA23), johon on rakennettu laituri (liite 10.a2). Myös Hietaseljänharjun pohjavesialueella sijaitseva pohjavesilampi on virkistyskäytössä. Vanhoilla soranottoalueilla havaittiin tapahtuvan myös asiatonta maastoliikennettä ja savikiekkojen ampumista. Asiatonta maastoliikennettä havaittiin Sivakkokankaan vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä soranottoalueella SOKKA2 (liite 10.b) ja Rahkosenharjun Neverbackan

71 65 vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä sijaitsevalla soranottoalueella SOKKA10 (liite 10.g). Lisäksi Riipan soranottoalueilla SOKKA13 ja SOKKA20 (liite 10.d) havaittiin runsaasti asiatonta liikennettä ja Karhinkankaan soranottoalueella SOKKA32 savikiekkojen ampumista (liite 10.a2). Riskinarvio Matalissa lammikoissa vesi vaihtuu yleensä hitaasti, mikä voi aiheuttaa levien ja bakteerien kasvua ja heikentää pohjaveden hygieenistä laatua. Tämän vuoksi etenkään vedenottamoiden läheisyydessä olevia lammikoita ei tule käyttää uimapaikkoina. Virkistyskäytössä olevia lammikoita ei kuitenkaan sijaitse vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeillä, minkä vuoksi riski on vähäinen. Asiattoman maastoliikenteen ajourat rikkovat maanpinnan kasvillisuutta ja mm. vaikeuttavat metsittymistä. Etenkin Sivakkokankaan ja Neverbackan vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeillä sijaitseville soranottoalueille johtavat tiet tulisi tukkia, jotta asiaton maastoliikenne voidaan estää Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat harjualueet Kokkolan pohjavesialueilla Lähes kaikilla Kokkolan pohjavesialueilla on luonnon- ja maisemansuojelun kannalta paikallisesti, maakunnallisesti tai valtakunnallisesti arvokkaita harjualueita. Kohteet on luokiteltu pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamiseen tähtäävän POSKI-projektin yhteydessä (Valpola et al. 2009). Projektissa maa-ainesten otolta suojeltaviksi ehdotetut ja rajoitetun maaainesten oton pohjavesialueet ja luokitukseen vaikuttaneet tekijät on esitetty taulukossa Arvokkaat harjualueet esitetään kartalla liitteessä 12.

72 66 Taulukko Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat harjualueet Kokkolan pohjavesialueilla. (Lyytikäinen 2008) Pohjavesialue Alue Vattajanniemi Arvoluokka luonnon- ja maisemansuojelun kannalta Poski-luokka Muut kriteerit valtakunnallisesti arvokas Maa-ainesten ottoon soveltumaton Valtakunnallinen harjujensuojeluohjelma, Natura alue Harjunkankaat- Karhinkangas maakunnallisesti arvokas Maa-ainesten ottoon soveltumaton Karhinkangas Nenäjärvenkangas maakunnallisesti arvokas Maa-ainesten ottoon soveltumaton Fatihiedanpakka- Syösannanaro maakunnallisesti arvokas Maa-ainesten ottoon soveltumaton Matkusnevankaarat paikallisesti arvokas Maa-ainesten ottoon osittain soveltuva Houraatinkangas paikallisesti arvokas Maa-ainesten ottoon osittain soveltuva Pesäkangas Pesäkangas paikallisesti arvokas Maa-ainesten ottoon soveltumaton Riippa Matalakangas- Jouhteneenkangas Karhinkangas paikallisesti arvokas paikallisesti arvokas Maa-ainesten ottoon osittain soveltuva Maa-ainesten ottoon soveltumaton Natura alue Hietaseljänharju Hietaseljänharju maakunnallisesti arvokas Maa-ainesten ottoon soveltumaton Natura alue Viirrekangas Majakangas Viirrekangas paikallisesti arvokas maakunnallisesti arvokas Maa-ainesten ottoon soveltumaton Maa-ainesten ottoon soveltumaton Natura alue Herlevinharju maakunnallisesti arvokas Maa-ainesten ottoon soveltumaton Natura alue Herlevinharju Herlevinharju- Isoluoma maakunnallisesti arvokas Maa-ainesten ottoon soveltumaton Herlevinharju- Uusilampi maakunnallisesti arvokas Maa-ainesten ottoon soveltumaton Tuohikorvenmäki Sepänharju paikallisesti arvokas Maa-ainesten ottoon osittain soveltuva Rahkosenharju Rahkosenharju maakunnallisesti arvokas Maa-ainesten ottoon soveltumaton Karhinkankaan pohjavesialueella on laajoja ranta- ja tuulikerrostumahietikoita. Vattajanniemellä ja Karhissa on laajoja dyyni- ja rantavallikenttiä. Sisämaahan päin siirryttäessä on rantavallien juovittamia tasanteita ja loivia selänteitä. Vattajanniemen alue on arvioitu valtakunnallisesti arvokkaaksi alueeksi (kuva 4.6.2). Natura alueena sillä on lisäksi kansainvälistä merkittävyyttä. Osia arvokkaista harjualueista on arvioitu maa-ainestenottoon osittain soveltuviksi (Houraatinkangas ja Matkusnevan kaarat). (Lyytikäinen 2008)

73 67 Kuva Vattajanniemen valtakunnallisesti arvokas harjualue. Kuva Elina Lindsberg Herlevinharju, Viirrekangas ja Hietaseljänharju ovat melko luonnontilaista harjumaisemaa ja ne liittyvät myös luonnonsuojelullisesti arvokkaisiin suoalueisiin. Harjujakson sivuilla on laajoja kaarevien rantavallien parvia ja rinteillä runsaasti rantavalleja, paikoin törmiä ja tasanteita. Runsasjäkäläiset harjumetsät ovat yleisiä. Herlevinharjun alueella sijaitseva selänne on suuren muodostuman osa, jonka rinteillä ja laella on rantavalleja ja tasanteita. Tuohikorvenmäen pohjavesialueella sijaitsevalla Sepänharjun alueella on rantavoimien muotoilema, loivasti kaakkoon kaartuva selänne, jonka eteläsivulla on laaja rantatasanne valleineen ja dyynivalleineen. Rahkosenharjun alueella on laaja, kaareva selänne, jossa on ollut useita soranottoalueita. Harjun rinteillä on edustavia muinaisrantoja. Harjun lounaisrinteellä on harjumetsien paahderinneluontotyyppiä. (Lyytikäinen 2008) Toimenpide-ehdotukset Maa-ainesten ottaminen Pikaista kunnostusta vaativia soranottoalueita on Karhinkankaan, Riipan, Hietaseljänharjun, Herlevinharjun ja Rahkosenharjun pohjavesialueilla (ks. kpl 8). Karhinkankaan Houraatin alueella ja Hietaseljänharjun keskiosassa oleville lammikoituneille alueille tulee laatia vaativan tason kunnostussuunnitelmat. Myös kotitarveottamisessa sovelletaan maa-aineslain määräyksiä mm. ottamispaikan sijoittamisessa ja jälkihoidossa (esim. pohjavedenpinnan yläpuolelle jätetään vähintään 4 metrin suojakerros). Alueiden jälkihoidosta myös kotitarveottoalueilla tulee huolehtia. Maa-aineslain mukaisen valvontaviranomaisen tulee ohjeistaa kotitarveottajia maaainesten ottamisesta pohjavesialueella ja kertoa velvoitteista kunnostaa alue ottamisen päätyttyä. Etenkin Karhinkankaan pohjavesialueella on runsaasti kotitarveottoa. Otto on paikoin ulotettu pohjavedenpinnan alapuolelle, eikä alueita ole jälkihoidettu. Tämän vuoksi suosi-

74 68 tellaan, että kotitarveotosta tulee tehdä ilmoitus kaupungin ympäristövalvontaan aina, kun suunnitellaan ottoa Karhinkankaan pohjavesialueella. Karhinkankaan, Pesäkankaan, Tiaisenkankaan ja Rahkosenharjun pohjavesialueilla on vanhoja maa-ainesten ottoalueita, joilla ottolupa on päättynyt, mutta alueilla on yhä suuria varastokasoja ja työkoneita. Osalla alueita on myös metalliromua ja ilmeisesti pohjavesialueen ulkopuolelta tuotuja maamassoja, jotka tulee poistaa alueilta. Varastokasojen poistaminen edistäisi ottoalueiden metsittymistä ja maa-ainesta voitaisiin käyttää alueiden kunnostamiseen. Pohjavesilammikoille johtavat tiet tulisi katkaista, jotta lammikoiden virkistyskäyttö (esim. uiminen ja eläinten uittaminen) voidaan estää. Asiaton maastoliikenne vanhoilla ottoalueilla tulee lopettaa. Maanomistajan tulee estää tarpeeton kulku vanhoille maaainesten ottamisalueille esimerkiksi lohkarein. Kulunestoon tulisi kiinnittää huomiota etenkin Sivakkokankaan vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä sijaitsevalla soranottoalueella SOKKA2 ja Rahkosenharjun Neverbackan vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä sijaitsevalla soranottoalueella SOKKA10. Kulku tulisi estää myös Riipan pohjavesialueella sijaitseville soranottoalueille SOKKA13 ja SOKKA20. Pohjavesialueille ei tule myöskään tehdä uusia kalankasvatusaltaita. Nykyisten kalalammikoiden kalamääriä ei tule lisätä eikä kaloja ruokkia. Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukaan tärkeällä pohjavesialueella sijaitsevien keinotekoisten vesialtaiden käyttö eläinten uittamiseen taikka muuhun vastaavaan pohjaveden pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on kielletty. Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueelle, taajaan asutulle alueelle taikka virkistysalueelle ei saa sijoittaa tilapäistä tai siirrettävää asfalttiasemaa tai murskausasemaa. Vedenottamoiden ja tutkittujen vedenottopaikkojen ohjeellisilla lähisuojavyöhykkeillä sijaitsevien alueiden kunnostamiseen ja jälkihoitoon liittyvät toimenpidetarpeet on esitetty alustavassa kunnostus- ja jälkihoitosuunnitelmassa luvussa Liikenne ja tienpito Päätiestön liukkauden torjunnassa käytetään yleensä suolaa, pääasiassa natrium- ja kalsiumkloridia. Suolankäyttö on riski pohjavedelle, sillä se voi aiheuttaa pohjaveden suolaantumisen. Suolankäyttö on nykyisellään melko tehostunutta, eikä sen käyttöä voida nykyisellä tekniikalla juurikaan vähentää liikenneturvallisuutta vaarantamatta. Vaihtoehtoisia liukkaudentorjunta-aineita kuitenkin kehitetään. Yksi näistä on kaliumformiaatti (esim. Salminen et al. 2010), jonka laajaa käyttöä hidastaa sen korkeahko hinta. (Antikainen et al. 2009) Pohjavesialueiden kautta tapahtuvat vaarallisten aineiden kuljetukset voivat aiheuttaa pohjaveden pilaantumisriskin mahdollisissa onnettomuustapauksissa. Suurin osa kuljetettavista vaarallisista aineista on palavia nesteitä. Aiemmin maanteiden varsien ja liikenteenjakaja-alueiden rikkakasvien- ja vesakontorjuntaan on käytetty torjunta-aineita, mutta nykyisin niiden käyttö on vähäistä. (Gustafsson et al. 2006) Tiet ja liikennemäärät Kokkolan pohjavesialueilla tiestö on pääasiassa seutu- ja yhdysteitä (taulukko 4.7.1). Suurempia valta- ja kantateitä on Karhinkankaan (Vt8, liite 10.a2), Riipan (Vt28, liite 10.d) ja Rah-

75 69 kosenharjun (Kt63, liite 10.g) pohjavesialueilla. Rahkosenharjun muodostumisalueen pintaalasta 4,0 % ja Tuohikorvenmäen muodostumisalueen pinta-alasta 3,3 % on liikennealueita. Taulukko Liikennemäärät Kokkolan pohjavesialueilla sijaitsevilla pääväylillä (tiedot Ympäristökarttapalvelu Karpalo 1.0 ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2013a) Pohjavesialue Karhinkangas Tie Tien pituus pvalueella (km) Tienhoitoluokka KVL (ajon./vrk) KVL raskas-liikenne (ajon./vrk.) ,134 III ,404 II ,423 I Pesäkangas ,533 III 52 2 Riippa 28 1,896 I Tiaisenkangas ,523 III ,674 II Tuohikorvenmäki 757 2,039 II Rahkosenharju 63 0,956 Ib ,559 III Tietoja vaarallisten aineiden kuljetuksista oli saatavilla valta- ja kantateiltä. Kuljetusmäärät on arvioitu kartoilta (Kumpulainen et al. 2013). Suurin osa vaarallisten aineiden kuljetuksista tapahtuu Karhinkankaan pohjavesialueen poikki kulkevalla valtatiellä 8 (taulukko 4.7.2). Valtaosa vaarallisista aineista on palavia nesteitä (luokka 3). Riipan pohjavesialueen poikki kulkevalla valtatiellä 28 kuljetetaan lähinnä palavia nesteitä ja syövyttäviä aineita. Myös Rahkosenharjun pohjavesialueen poikki kulkevalla kantatiellä 63 kuljetetaan melko paljon vaarallisia aineita. Todennäköisesti myös seututeillä on jonkin verran vaarallisten aineiden kuljetuksia (öljysäiliöiden täyttö ym.). Lisäksi myös maito- ja lietelantakuljetukset voivat aiheuttaa riskin pohjavedelle onnettomuustapauksissa. Taulukko Vaarallisten aineiden kuljetukset Kokkolan valta- ja kantateillä vuonna 2012 (Kumpulainen et al. 2013). Kuljetusmäärät on arvioitu kartoilta. Luokka Kuljetusmäärä t/viikko Vt8 Vt28 Kt63 2 Kaasut Palavat nesteet Helposti syttyvät kiinteät aineet Helposti itsestään syttyvät aineet Sytyttävästi vaikuttavat aineet Orgaaniset peroksidit Myrkylliset aineet Syövyttävät aineet Muut vaaralliset aineet

76 Teiden suolaus Tienhoitoluokissa I ja Ib käytetään liukkaudentorjunnassa suolaa. Karhinkankaan valtatiellä 8 ja Riipan kantatiellä 28 suolauksen määrä on ollut noin 4 tonnia/tiekm talven aikana. Rahkosenharjun kantatiellä 63 suolaa on käytetty noin 2,1 tonnia/km/talvihoitokausi. Pesäkankaan yhdystiellä 7712 käytetään kesällä CaCl 2 pölynsidontaan noin 1,2 tonnia/tiekm. Tiaisenkankaan asemakaava-alueella kaupungin hallinnoimien sorateiden pölynsidontaan käytetään suolaa vuosittain pieniä määriä. Karhinkankaan pohjavesialueella tiesuolauksen vaikutusta pohjaveden laatuun on tutkittu havaintoputkesta 2032 (taulukko 4.7.3). Havaintoputki sijaitsee noin 15 metriä valtatiestä 8 länteen ja pohjavesi virtaa tieltä kohti havaintoputkea (liite 9.a2). Ympäristönlaatunormi kloridipitoisuudelle on 25 mg/l. Talousveden laatusuositus kloridipitoisuudelle on alle 250 mg/l ja sähkönjohtavuudelle alle 250 ms/m. Havaintoputken veden kloridipitoisuus on ollut selvästi koholla vuosina Taulukko Vedenlaatutuloksia havaintoputkessa 2023 Karhinkankaan pohjavesialueella (OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu ). Talousveden laatusuositukset ylittävät pitoisuudet on merkitty oranssilla ja ympäristönlaatunormin ylittävät pitoisuudet keltaisella. Määritys Kloridi (mg/l) Sähkönjohtavuus (ms/m) Rahkosenharjun pohjavesialueella tutkittiin veden kloridipitoisuus havaintoputkesta RAHP03, joka sijaitsee noin 150 metriä kantatiestä 63 luoteeseen (liitteet 11.j ja 8.6). Näytteessä ei havaittu kohonneita kloridipitoisuuksia (16 mg/l) Teiden läheisyydessä sijaitsevat vedenottamot ja tutkitut vedenottopaikat Karhinkankaalla pohjavesi virtaa valtatien 8 suunnasta kohti luodetta ja Nutturakankaan vedenottamoa sekä tutkittuja vedenottopaikkoja SIIVILÄ3 ja SIIVILÄ4. Nutturakankaan vedenottamon tietä lähin kaivo sijaitsee noin 2,3 km:n etäisyydellä valtatiestä 8 ja SIIVILÄ3 noin 1,5 km:n ja SIIVILÄ4 noin 4,1 km:n etäisyydellä valtatiestä 8. Tien lähettyvillä on pohjavesialue-kylttejä. Karhinkankaan pohjavesialueelle laaditussa virtausmallissa (Paalijärvi & Okkonen 2014) on mallinnettu pohjaveden virtausreittejä Valtatieltä 8 kohti Nutturakankaan vedenottamoa ja tutkittuja vedenottopaikkoja SIIVILÄ3 ja SIIVILÄ4. Harjun ydinosan kohdalla partikkelien virtaus valtatieltä 8 kestää Nutturakankaan ottamolle 4 5 vuotta, SIIVILÄ3 alueelle noin 2 3 vuotta ja SIIVILÄ4 alueelle noin 7 8 vuotta kokonaisottomäärällä 9200 m 3 /d. Nykyinen ottomäärä Nutturakankaan vedenottamolla on keskimäärin alle 600 m 3 /d. Tutkittu vedenottopaikka SIIVILÄ4 sijaitsee pohjaveden virtaussuunnan alapuolella noin 0,6 km:n etäisyydellä tiestä Tie sijaitsee noin 0,4 km tutkitusta vedenottopaikasta IMU2 itään. Pohjavesi virtaa tieltä kohti pistettä IMU2 Niemenkoukun ja Vatunginjärven lähettyvillä.

77 71 Riipan vedenottamo sijaitsee noin 300 metrin etäisyydellä valtatiestä 28 pohjoiseen (liite 10.d). Pohjavesi virtaa tieltä kohti vedenottamoa. Osa tiestä sijoittuu harjun runko-osan kohdalle. Pohjavedenpinta alueella on hyvin lähellä maanpintaa. Tuohikorvenmäen pohjavesialueella Ullavan vesiosuuskunnan vedenottamo sijaitsee noin 90 metriä seututiestä 757 lounaaseen (liite 10.i). Seututie kulkee pohjavesialueen poikki, mutta vain luoteisosassa harjun runko-osan kohdalla. Tien lähettyvillä pohjavedenpinta on lähellä maanpintaa ja alueen kaakkoisosan suoalueella lähes maanpinnassa. Pohjavesi virtaa suoalueelta kohti harjun runko-osaa. Tien lähettyvillä on pohjavesialuekylttejä. Rahkosenharjun pohjavesialueella Haapala-Korven vedenottamo sijaitsee noin 300 metriä kantatiestä 63 luoteeseen (liite 10.j). Pohjavesi virtaa tieltä kohti ottamoa. Pohjavedenpinta on noin 4 metrin syvyydellä maanpinnasta. Tutkittu vedenottopaikka P110 sijaitsee lähes kiinni tiessä (liite 10.j). Pohjavesi on noin 2 2,5 metrin syvyydellä maanpinnasta Pohjavesisuojaukset Karhinkankaan pohjavesialueen poikki kulkevalle valtatielle 8 on tekeillä pohjavesisuojauksen tie- ja rakennussuunnitelman laatiminen. Suunnitelman mukaan tie suojataan koko pohjavesialueen pituudelta ja tien pintavedet johdetaan salaojissa pohjavesialueelta poispäin. Suojarakenteena ovat muovikalvot ja bentoniittimatto. Suojauksen toteuttamisesta ei ole vielä sovittu. Riipan pohjavesialueelle on rakennettu pohjaveden suojaus vuonna 1996 (liite 10.d). Erittäin vaativaa suojausta on 450 m vedenottamon kohdalla. Erittäin vaativan suojauksen molemmin puolin on vaativaa suojausta 550 m ja 670 m. Molemmissa suojausluokissa tiiveyskerros on tehty tiivistemoreenista. Erittäin vaativassa suojauksessa moreenikerroksen paksuus on 0,8 metriä ja vaativassa suojauksessa 0,6 m. Lisäksi luiskan yläosa tiivistettiin 2 metriä leveällä lisätiivisteellä, joka erittäin vaativassa luokassa on bentoniittimatto ja vaativassa suojauksessa muovikalvo. Tiealueelta tulevat vedet johdetaan pohjavesialueen ulkopuolelle purkupisteestä, josta eteenpäin vesi kulkeutuu avo-ojaa pitkin. (Tielaitos 1994) Suojaukset eivät ulotu asfaltin alapuolelle. Alueella vuonna 2014 tehtyjen lisätutkimusten mukaan erittäin vaativa suojaus ei sijoitu parhaiten vettä johtavan harjun runko-osan kohdalle (liite 10.d). Riskinarvio Liikenne ja tienpito Karhinkankaalla valtatie 8 kulkee noin 350 metrin matkalla harjun ydinosan poikki (liite 10.a2). Pohjavedenpinta on pohjavesialueella kulkevalla tieosuudella hyvin lähellä maanpintaa, paikoin alle 2 metrin syvyydellä. Vaarallisia aineita kuljetetaan melko paljon, mutta valtatiellä 8 ei ole risteyksiä harjun ydinosan kohdalla, mikä vähentää onnettomuusriskiä. Tien suolaus aiheuttaa merkittävän riskin pohjaveden laadulle, ja pohjavedessä onkin havaittu kohonneita kloridipitoisuuksia tien lähettyvillä havaintoputkessa Kokonaisuutena valtatie 8 muodostaa merkittävän riskin pohjaveden laadulle. Pohjaveden virtaus tieltä 7715 tutkitulle vedenottopaikalla SIIVILÄ4 kestää virtausmallin (Paalijärvi & Okkonen 2014) mukaan noin 1 2 vuotta. Tie kulkee harjuytimen kohdalla noin 600 metrin matkalla. Tietä ei suolata, mikä vähentää tien muodostamaa riskiä. Pohja-

78 72 vesialueelle sijoittuvalla osuudella ei myöskään todennäköisesti kuljeteta juurikaan vaarallisia aineita, minkä vuoksi tien muodostama riski on vähäinen. Tien liikennemäärät ovat melko vähäiset, eikä tietä suolata tai sillä kuljeteta juurikaan vaarallisia aineita. Tie ei myöskään sijoitu harjun ydinosan kohdalle. Tien muodostama riski on vähäinen. Pesäkankaan pohjavesialueella sijaitsevan tien 7712 liikennemäärät ovat vähäiset eikä sillä todennäköisesti kuljeteta juurikaan vaarallisia aineita. Tietä kuitenkin suolataan kesäaikana. Lähes kiinni tiessä on pohjavesilammikoita (liite 10.c). Pohjavesi virtaa tien kohdalla poispäin vedenottamosta. Suolausta lukuun ottamatta tien muodostama riski on vähäinen. Riipan pohjavesialueella tiellä 28 kuljetetaan paljon vaarallisia aineita ja liikennemäärät ovat suuria. Vedenottamo sijaitsee hyvin lähellä tietä ja pohjavesi virtaa tieltä kohti vedenottamoa (liite 10.d). Pohjavedenpinta on hyvin lähellä maanpintaa ja vedenottamolla pumpataan pohjavesivyöhykkeen pintaosista. Tielle rakennetut maatiivistesuojaukset ovat jo lähes 20 vuotta vanhat ja ne ovat puutteelliset, sillä suojaus ei ulotu asfaltin alle. Bentoniittisuojaukset ulottuvat vain kahden metrin leveydelle, eikä suojauksia ole sadevesiviemäröity kuin osaksi. Erittäin vaativa suojaus ei ulotu harjun karkeimman ydinosan kohdalle. Tie 28 muodostaa merkittävän riskin pohjaveden laadulle. Tiaisenkankaan pohjavesialueella olevia pääteitä ei suolata, eikä niillä kuljeteta ainakaan suuria määriä vaarallisia aineita. Myös liikennemäärät ovat melko vähäiset, eikä pohjavesialueella ole vedenottamoita tai tutkittuja vedenottopaikkoja. Riskin pohjaveden laadulle muodostaa kaupungin hallinnoimien sorateiden pölynsidontaan käytettävä suola, jonka määrä on kuitenkin vähäinen. Teiden muodostama riski pohjavedelle on vähäinen Tuohikorvenmäen pohjavesialueella Ullavan vesiosuuskunnan vedenottamo sijaitsee lähellä seututietä 757, josta pohjavesi virtaa kohti vedenottamoa (liite 10.i). Tietä ei suolata, mutta sillä saattaa olla jonkin verran vaarallisten aineiden kuljetuksia. Tie on vedenottamon lähettyvillä melko huonokuntoinen (päällystevaurioita). Tien pohjavedelle muodostama riski on kohtalainen mahdollisissa onnettomuustilanteissa. Rahkosenharjun Haapala-Korven vedenottamo sijaitsee melko lähellä kantatietä 63, jota suolataan ja jolla kuljetetaan vaarallisia aineita. Pohjavesi virtaa tieltä kohti ottamoa (liite 10.j). Ottamon läheisyydessä on Rahkosen kylälle johtava risteysalue, jossa on tapahtunut liikenneonnettomuuksia. Tien lähettyviltä otetussa pohjavesinäytteessä ei havaittu kohonneita kloridipitoisuuksia. Tie muodostaa kuitenkin merkittävän riskin pohjaveden laadulle etenkin mahdollisten liikenneonnettomuuksien vuoksi. Tutkittu vedenottopaikka P110 sijaitsee lähes kiinni tiessä 18097, jota ei suolata eikä siellä todennäköisesti kuljeteta suuria määriä vaarallisia aineita. Tien muodostama riski on kuitenkin kohtalainen mahdollisten maito- ja lietelantakuljetusten vuoksi. Toimenpide-ehdotukset Liikenne ja tienpito Karhinkankaan pohjavesialueella sijaitsevalle valtatielle 8 tulee rakentaa pohjavesisuojaukset. Myös Rahkosenharjun pohjavesialueella sijaitsevalle kantatielle 63 tulee rakentaa pohjavesisuojaukset. Riipan pohjavesialueen poikki kulkevan valtatien 28 pohjavesisuojausten toimivuus tulee tarkistaa ja tuoda esille sekä tehdä mahdolliset korjaustoimenpiteet.

79 73 Pesäkankaalla sijaitsevan soratien 7712 pohjavesialueelle sijoittuvan osan suolausta tulisi välttää. Myös muilla pohjavesialueilla sijaitsevien sorateiden suolausta tulisi välttää. Pohjavesialuekylttejä tulisi asentaa Rahkosenharjun pohjavesialueelle kantatien 63 varteen. 4.8 Rataverkko Suuri osa Suomen rautatieverkosta sijoittuu harjuille ja reunamuodostumille. Radanpito tai rautatiekuljetukset eivät normaalisti vaikuta pohjaveden laatuun, mutta onnettomuustapauksissa maaperään ja pohjaveteen voi päästä suuria määriä haitallisia kemikaaleja. Lisäksi riskiä aiheuttavat esim. tankkaus- ja huoltoalueet. Junaonnettomuuden todennäköisyys on huomattavasti suurempi liikennepaikalla kuin suoralla rataosuudella. Aiemmin ratapihoilla ja rataverkolla käytettiin rikkakasvien- ja vesakontorjunta-aineita, joiden vuoksi pohjavedessä voi yhä olla torjuntaainejäämiä. Nykyisin torjunta tehdään pohjavesialueilla mekaanisesti. (Ramboll Finland 2009) Riipan pohjavesialueen poikki kulkee Pohjanmaan rata. Riipan vedenottamo sijaitsee noin 650 metriä radasta luoteeseen (liite 10.d). Rata kulkee pohjavesialueella noin 1,8 kilometrin matkan, josta pohjaveden muodostumisalueella noin 1,5 km. Pohjavesi virtaa radalta kohti vedenottamoa. Pohjavedenpinta on hyvin lähellä maanpintaa, pääosin alle 3 metrin syvyydellä maanpinnasta. Rata-alueella ei ole pohjavesisuojauksia. Radalla kuljetetaan etenkin syövyttäviä aineita (taulukko 4.8.1). Taulukko Vaarallisten aineiden rautatiekuljetukset Riipan pohjavesialueella (Kokkola- Ylivieska-osuudella) vuonna 2011 (Liikennevirasto 2014). VAK-luokka 1000 tn 1 Räjähteet 0,07 2 Kaasut 50 3 Palavat nesteet (bensiini, diesel, alkoholit) Helposti syttyvät kiinteät aineet, itsereaktiiviset aineet ja epäherkistetyt kiinteät räjähdysaineet (naftaleeni, rikki) 0,5 4.2 Helposti itsestään syttyvät aineet (fosfori, kalsiumsulfidi) 0,5 4.3 Aineet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja (kalsiumhydridi, alumiinijauhe,litium) 0,2 5.1 Sytyttävästi vaikuttavat (hapettavat) aineet (natriumkloriitti, natriumperoksidi, vetyperoksidi) 0, Orgaaniset peroksidit Myrkylliset aineet (arseeniyhdisteet, lyijyasetaatti, torjunta-aineet) 0,1 6.2 Tartuntavaaralliset aineet - 7 Radioaktiiviset aineet - 8 Syövyttävät aineet (muurahaishappo, rikkihappo, lipeä) Muut vaaralliset aineet ja esineet (litiummetalliakut, ympäristölle vaaralliset aineet) - Yhteensä 430 Seinäjoki Oulu-radalla on meneillään hanke, jonka yhteydessä Riipan pohjavesialueella parannetaan rataa, rakennetaan kaksi raidetta ja poistetaan käytöstä pohjavesialueella sijainnut tasoris-

80 74 teys (kuva 4.8.1). Radalle ei rakenneta suojauksia. Alueella on tehty pengertyöt ja asennettu pölkyt ja kiskot. Hankkeen yhteydessä Riipan pohjavesialueella on uusittu rumpuja ja perattu ojia, minkä vuoksi pohjavettä purkautuu ojiin haitallisia määriä. Lauttajärven pohjoispuolella purkautuvan veden määräksi on arvioitu karkeasti noin 100 m 3 /d. Pohjavesialueella sijaitsevan rummun (KM ) lähettyvillä rataleikkauksen kohdalla pintavesillä on mahdollisuus purkautua länteen ja sitä kautta imeytyä pohjaveteen, jos veden pinta nousee ja purkuojat eivät ehdi johtaa vettä pois alueelta. Raiteen alusrakenteeseen, sivuojaan ja huoltotiehen tehdään bentoniittipato kohtaan, jossa alusrakenteen alapuolella oleva maa muuttuu turpeesta hiekaksi. (Destia Oy 2013) Radan parannustöiden yhteydessä pohjavesialueen itäreunaan on kasattu maankaatopaikka. Pääosa maankaatopaikan pintavesistä valuu poispäin pohjavesialueesta. Alueella tehdyn maaperäpiikityksen mukaan maaperä maankaatopaikan välittömässä läheisyydessä on 0,8 metriin saakka hiekkaa, jonka alapuolella on moreenia (liitteet 7 ja 11.d). Radan pohjoispuolelta havaintoputkesta RIHP03 otettiin vesinäyte toukokuussa 2015 (liitteet 11.d, 8.3 ja 8.4). Näytteessä ei todettu torjunta-aineita, mutta vedessä havaittiin pieniä pitoisuuksia öljyhiilivetyjä (keskitisleet C : 18 µg/l ja raskaat jakeet C : 22 µg/l) ja styreeniä (0,18 µg/l) ja lisäksi bariumia (22 µg/l). Öljyhiilivedyt voivat mahdollisesti olla peräisin havaintoputken kairauksen yhteydessä käytetyistä asennusrasvoista. Kuva Kaksoisratahankkeeseen liittyviä maanrakennustöitä Riipan pohjavesialueella. Kuva Elina Lindsberg Riskinarvio Radalta maaperään ja pohjaveteen kohdistuva päästö saattaisi tapahtua suistumisonnettomuuden seurauksena. Onnettomuus voisi tapahtua esimerkiksi kemikaalilastissa olevan junan ja raskaan ajoneuvon yhteentörmäyksessä tasoristeyksessä, minkä seurauksena vaunuja kaatuisi ja rikkoutuisi. Tällöin vaarallisia kemikaaleja pääsisi maaperään ja edelleen pohjaveteen. Tällaisen onnettomuuden todennäköisyys on kuitenkin pieni. (Ramboll Finland 2009)

81 75 Riipan pohjavesialueen rata-alueella maaperän pintaosa on hiekkaa. Pohjavedenpinta on lähellä maapintaa ja rata-alueen lähettyvillä on myös muutamia pohjavesilammikoita, minkä vuoksi mahdollisen onnettomuuden sattuessa maaperään joutunut päästö voi kulkeutua nopeasti pohjaveteen ja mahdollisesti edelleen vedenottamolle, joka käyttää pohjavesivyöhykkeen pintaosia vedenhankintaan. Rataosuus pohjavesialueella on kuitenkin suora ja alueella aiemmin ollut tasoristeys on poistettu, mikä pienentää onnettomuusriskiä. Rataliikenne muodostaa pohjavedelle kohtalaisen riskin. Rata-alue voi aiheuttaa riskin pohjavedelle myös ratatöiden vuoksi. Ojitusten vuoksi pohjavettä voi purkautua haitallisen suuria määriä, mikä aiheuttaa paikallisen pohjaveden pinnantason laskemisen ja riskin pohjaveden määrälle. Maankaatopaikan läheisyydessä pintavedet virtaavat pääosin poispäin pohjavesialueesta. Maaperä maankaatopaikan läheisyydessä on moreenia, jonka päällä on ohut hiekkakerros. Maankaatopaikan mahdollisista haitta-ainepitoisuuksista ei ole tietoa. Toimenpide-ehdotukset - Rataverkko Riipan maankaatopaikan maaperän laatu ja mahdolliset haitta-ainepitoisuudet tulee selvittää. Maankaatopaikalle tulee hakea ympäristölupa tai siirtää se pohjavesialueen ulkopuolelle. Ojat, joissa on haitallista pohjaveden purkautumista, tulee kunnostaa. 4.9 Maatalous Riskejä pohjavedelle voivat aiheuttaa lähinnä maatalouden lietelannan, lannoitteiden ja torjuntaaineiden käyttö (Gustafsson et al. 2006). Peltoviljelyn vaikutukset pohjaveteen riippuvat suuresti alueen hydrogeologisista olosuhteista. Yleisin peltolannoituksen aiheuttama haitta on pohjaveden nitraattipitoisuuden kohoaminen. Myös pohjaveden happipitoisuus voi laskea ja orgaanisen aineen määrä kasvaa. Lisäksi fosforin, kloridien, veden kovuuden, sähkönjohtavuuden ja kokonaissuolapitoisuuden arvot pohjavedessä voivat nousta. Lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö on kuitenkin selvästi vähentynyt viime vuosikymmeninä. (Antikainen et al. 2009) Uuden pellon raivauksen mahdollisuus ja luvantarve pohjavesialueella tulee varmistaa ELYkeskuksesta. On tärkeää, että maatalouden mahdollisesti pohjavesiin aiheuttamat vaikutukset tiedostetaan ja ryhdytään niiden edellyttämiin toimenpiteisiin. Lietelannan kuljetusten yhteydessä maatalouskoneiden renkaiden mukana voi kulkeutua pelloilta lantaa pohjavesialueen tiealueille, mikä voi aiheuttaa riskin pohjaveden laadulle. Myös peltoalueiden ojitukset voivat vaikuttaa haitallisesti pohjaveden laatuun, jos humus- ja ravinnepitoisia pintavesiä pääsee imeytymään pohjavesimuodostumaan ojien kautta. Ojitukset voivat myös paikallisesti alentaa pohjaveden pinnantasoa. Kotieläintalous pohjavesialueilla voi aiheuttaa riskin pohjaveden laadulle. Esimerkiksi lannan mikrobeja voi kulkeutua pohjaveteen runsaiden sateiden aikaan ja sulamisvesien mukana sekä huonokuntoisten lantajärjestelmien ja kaivorakenteiden kautta. Karjatalouden aiheuttamia pohjaveden pilaantumistapauksia on Suomessa ollut vain vähän. Eläinsuojien sijoittaminen I- tai IIluokan pohjavesialueille vaatii ympäristölupamenettelyn. (Antikainen et al. 2009) Maatalouden ympäristötukijärjestelmässä korostuu pinta- ja pohjavesiin kohdistuvien päästöjen vähentäminen (Antikainen et al. 2009). Maatalouden ympäristötuki jakautuu kaikille viljelijöille tarkoitettuihin perus- ja lisätoimenpiteisiin, sekä niitä täydentäviin erityistukisopimuksiin, joista yksi on pohjavesialueiden peltoviljelyn erityistuki. Kaikkien ympäristötukeen sitoutuvien viljeli-

82 76 jöiden on mm. noudatettava lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevia vähimmäisvaatimuksia Peltoviljely ja etälietesäiliöt Kokkolan pohjavesialueilla peltoviljelyä on etenkin Karhinkankaan, Tiaisenkankaan ja Rahkosenharjun pohjavesialueilla. Karhinkankaalla 10,4 %, Rahkosenharjulla 22,7 % ja Tiaisenkankaalla 12,9 % pohjavesialueen pinta-alasta on peltoja ja laidunmaita. Pellot sijaitsevat pääosin pohjavesialueiden reuna-alueilla. Karhinkankaalla 8,1 % (liitteet 10.a1-a2 ja 10.b), Tiaisenkankaalla 5,3 % (liite 10.h) ja Rahkosenharjulla 9,6 % (liite 10.j) pohjaveden muodostumisalueen pinta-alasta on peltoja ja laidunmaita. Suojelusuunnitelman laatimisen aikana oltiin yhteydessä pohjavesialueiden viljelijöihin. Tietoja saatiin myös maaseutuasiamiehiltä. Kaikki viljelijät yhtä lukuun ottamatta ovat sitoutuneet ympäristökorvauksiin. Viljelijät olivat tietoisia peltoviljelyn rajoituksista pohjavesialueilla. Suurin osa pohjavesialueiden pelloista on nurmella ja viljalla. Karhinkankaan ja Tiaisenkankaan pohjavesialueilla muutamilla peltolohkoilla viljellään mahdollisten torjunta-aineiden käytön vuoksi pohjavedelle riskiä aiheuttavia perunaa ja öljykasveja. Maastokäynneillä havaittiin, että etenkin Karhinkankaan ja Rahkosenharjun pohjavesialueilla on raivattu uutta peltoa viime vuosina ilman ELY-keskuksen kannanottoa (kuva 4.9.1). Rahkosenharjun pohjavesialueella Rahkosen vesiosuuskunnan kaivot ovat hyvin lähellä peltoalueita (liite 10.j). Kuva Uutta peltoa on raivattu Karhinkankaan pohjavesialueen muodostumisalueelle. Kuva Elina Lindsberg Karhinkankaan pohjavesialueen muodostumisalueella, valtatien 8 itäpuolella harjun ydinosan tuntumassa on betonipohjainen ja -reunainen laakasiilo, jota ei ole katettu (liite 10.a2). Siilossa varastoidaan esikuivattua säilörehua, josta muodostuu vain vähäisiä määriä puristenestettä. Laakasiilossa on reunat kahdella sivulla. Säilörehu peitetään tiiviisti muovilla, jolloin sadevettä ei pääse rehuun kasan ollessa suljettuna. Sadevedet ja mahdolliset puristenesteet johdetaan umpisäiliöön (6 m 3 ), joka tyhjennetään säännöllisesti. Siiloa tyhjennet-

83 77 täessä sadevesi otetaan talteen osittain avoimesta siilosta järjestelmään. Siilon sivuille on tarkoitus rakentaa jatkeet, jolloin rehunkuormaus tapahtuu betonialustalla. Pohjavesialueen keskiosassa Lokaniityn eteläpuolella, muodostumisalueen ulkopuolella sijaitsee etelälietesäiliö, jota käytetään virtsasäiliönä (noin m 3 ). Säiliön vieressä on kuivalantaa varten betonilaatta, jota käytetään lähinnä talviaikaan. Laattaa tai säiliötä ei ole katettu. Pohjavesi virtaa alueella poispäin harjuytimestä (liite 10.a1). Riskinarvio Karhinkankaalla pohjaveden muodostumisalueella ja etenkin harjun runko-osan kohdalla sijaitsevien peltojen (Nuottajärven ja Alanevan-Isonevan alueet) mahdollinen lannoitus voi aiheuttaa merkittävän riskin pohjaveden laadulle, minkä vuoksi lannoitukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Pohjavesi on myös hyvin lähellä maanpintaa (pääosin alle 2 metrin syvyydellä), mikä kasvattaa riskiä. Pohjavesialueen länsireuna on lähinnä topografian vuoksi Isonevan-Alanevan alueella pohjavettä ympäristöönsä purkava. Isonevan luoteispuolella sijaitsee havaintoputki KAHP11, josta on otettu vesinäytteet lokakuussa 2010 (Paalijärvi & Okkonen 2014). Näytteistä analysoitiin mm. ravinteet, kemiallinen hapenkulutus ja metallit (taulukko 4.9.1). Taulukko Havaintoputkesta KAHP otettujen vesinäytteiden tuloksia (Paalijärvi & Okkonen 2014). Talousveden laatuvaatimukset ylittävät pitoisuudet on merkitty punaisella, laatusuositukset ylittävät pitoisuudet oranssilla ja ympäristönlaatunormin ylittävät pitoisuudet keltaisella. syvyys (m) ph väri (Pt mg/l) sameus (NTU) NH 4 (mg/l) NO 3 (mg/l) N tot (mg/l) PO 4-P (mg/l) P tot (mg/l) COD Mn-O 2 (mg/l) KMnO 4 (mg/l) 5,0-7,5 5, ,8 0,18 <0,2 0,36 0,13 0, ,0 7,5-10, ,17 <0,2 0,34 0,12 0, ,0 Näytteen fosfaattifosfori- ja kokonaisfosforipitoisuudet ovat hieman koholla. COD Mn -O 2 - ja KMnO 4 -arvot ylittivät talousveden laatusuositukset. Kiintoaines näytteessä voi johtaa todellista korkeampiin fosforipitoisuuksiin. Vastaavia pitoisuuksia on kuitenkin havaittu yleisesti myös muualla Karhinkankaan pohjavesialueella, eikä pitoisuuksista voida vetää johtopäätöksiä mahdollisista peltoviljelyn vaikutuksista pohjaveden laatuun. Rauta- ja mangaanipitoisuutta lukuun ottamatta metallipitoisuudet alittivat talousveden laatusuositukset. Myös Ison Heinisuon järven pohjoispuolisen, pohjavesialueen ulkopuolella olevan peltoalueen lannoituksiin tulee kiinnittää huomiota, sillä ojitusten kautta peltoalueen vesiä voi päästä Ison Heinisuon järveen. Ison Heinisuon järvestä voi imeytyä vesiä pohjavesialueelle ja edelleen lähellä järveä sijaitsevalle tutkitulle vedenottopaikalle SIIVILÄ1. Ison Heinisuon järvestä ja järveen Pikku Heinisuosta laskevasta ojasta otettiin vesinäytteet (liitteet 11.a2 ja 8). Molemmissa näytteissä havaittiin koliformisia bakteereja (Iso Heinisuon järvi 330 MPN/100 ml, Pikkuheinisuo 550 MPN/100 ml). Pikku Heinisuosta laskevasta ojasta otetussa näytteessä havaittiin myös Escherichia coli -bakteereja (2 MPN/100 ml), jotka ovat ulosteperäisiä bakteereja. Pohjaveden muodostumisalueella, harjun runko-osan tuntumassa sijaitseva laakasiilo voi aiheuttaa riskin pohjaveden laadulle, mikäli siilon nesteitä pääsee maaperän kautta pohja-

84 78 veteen. Pohjavesi on hyvin lähellä maanpintaa (alle 2 metrin syvyydellä), mikä kasvattaa riskiä. Esikuivatusta säilörehusta ei kuitenkaan erity puristenestettä, jos tavoitteen mukaiseen kuiva-ainepitoisuuteen (30 40 %) päästään. Tyhjennyksen aikana osittain avoimeen siiloon voi päästä sadevesiä, mutta sadevesi otetaan talteen umpisäiliöön. Pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolella sijaitsevat etälietesäiliö ja lantalaatta muodostavat vähäisen riskin pohjaveden laadulle, sillä pohjavesi virtaa poispäin harjuytimestä ja niiden luoteispuolella on pohjavedenjakaja-alue. Rahkosenharjun pohjavesialueen itäosassa sijaitsevat Rahkosen vedenottamon kaivot ovat hyvin lähellä peltoja, minkä vuoksi peltojen lannoitukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Ojituksia käsitellään kappaleessa Yleisiä ohjeita liittyen peltoviljelyyn pohjavesialueilla on esitetty luvussa 8. Toimenpide-ehdotukset Peltoviljely Karhinkankaalla pohjaveden muodostumisalueella sijaitsevan laakasiilon rakenteiden tulee olla sellaiset, ettei nesteitä joudu pinta- ja pohjavesiin. Siilon sivujen reunoille olisi syytä rakentaa jatkeet, jotta nesteitä ei pääse maaperään ja pohjaveteen. Karhinkankaan pohjavesialueella sijaitsevat etälietesäiliö, lantalaatta ja laakasiilo tulee tyhjentää perusteellisesti vuosittain ja niiden kunto tulee tarkistaa tyhjennysten yhteydessä mahdollisten vaurioiden havaitsemiseksi. Vaurioituneet säiliöt, kuivalantalat ja siilot tulee korjata välittömästi. Pohjavesialueilla sijaitsevat käytöstä poistetut lietesäiliöt tulee tyhjentää ja peittää, jotta sadevesi ei pääse kertymään niihin. Vaihtoehtoisesti lietesäiliöt tulee poistaa kokonaan. Pohjaveden muodostumisalueella sijaitsevien peltojen lannoitukseen tulee kiinnittää huomiota. Karhinkankaan harjun runko-osaan sijoittuvien Nuottajärven ja Alanevan- Isonevan peltoalueiden sekä Rahkosenharjun Rahkosen vedenottamon läheisten peltojen lannoitukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Pohjavesialueilla ei tule käyttää lietelantaa, virtsaa ja puristinnestettä, jätevesilietettä tai muutakaan nestemäistä orgaanista lannoitetta peltoviljelyssä, ellei esim. maaperätutkimuksin ole osoitettu, ettei käytöstä aiheudu riskiä pohjaveden laadulle (liite 2). Riittävien maaperätutkimusten tekeminen on ensisijaisesti toiminnanharjoittajan vastuulla. Myös pohjavedenpinnan korkeus tulee luotettavasti selvittää. Nestemäisten orgaanisten lannoitteiden käytöstä tulee pyytää ELY-keskuksen lausunto. Kuivalantaa ei saa levittää pohjaveden muodostumisalueella. Kuivalantaa voidaan levittää muodostumisalueen ulkopuolella, jos levitys tapahtuu keväällä ja lanta mullataan mahdollisimman nopeasti. Käytettäessä torjunta-aineita tulee tuotepakkauksesta varmistaa, että tuotetta voidaan käyttää pohjavesialueella. Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeillä ei tule käyttää torjunta-aineita. Mikäli pohjavesialueella kulkeville teille lietelannan kuljetusten yhteydessä pääsee putoamaan lietettä, rehua tai rehujätettä tulee likaantuneet alueet puhdistaa välittömästi.

85 79 Uuden pellon raivauksen mahdollisuus ja luvantarve pohjavesialueella tulee varmistaa ELY-keskuksesta. Peltojen kuivatusvesiä ei tule johtaa pohjavesialueelle. Mahdollisuudet pohjavesialueen peltoviljelysopimuksille tai suojavyöhykkeiden perustamiselle tulee selvittää pohjaveden muodostumisalueella sijaitseville pelloille. Pohjavesialueiden peltoviljelyn erityistuen ehtoina ovat mm. pellon muokkauksen tai lannoituksen keventäminen, kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen tai heinän viljely viljojen aluskasveina. Ojitussuunnitelmista tulee tehdä ilmoitus ELY-keskukselle. Toimenpiteistä vastaavan on ilmoitettava ojituksesta ELY-keskukselle kirjallisesti vähintään 60 vuorokautta ennen ojitukseen ryhtymistä. Sulfidipitoisilla alueilla tulee välttää pohjavedenpinnan alaista kaivutoimintaa, joka altistaa kaivumassat hapettumiselle tai kuivatustoimintaa, joka alentaa pohjavedenpinnan tasoa ja altistaa pelkistyneet sulfidipitoiset kerrokset hapettumiselle. Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukaan kasvinsuojeluaineita ei saa levittää pohjavesialueilla, mikäli se on kemikaalin käyttöturvallisuustiedotteen mukaan kiellettyä tai vältettävää. Lietelannan, virtsan, puristenesteen sekä pesuvesien levitys pohjavesialueella on kielletty Eläinsuojat Karhinkankaan pohjavesialueella on emolehmätila (19:10) pohjavesialueen keskiosassa, osin pohjaveden muodostumisalueella (liite 10.a1). Tilalla on noin 35 lehmää vasikoineen. Vasikat kasvatetaan teurasikäisiksi. Eläimet laiduntavat osittain pohjaveden muodostumisalueella. Tilalla on betonipohjainen kattamaton kuivalantala ja 220 m 3 kattamaton lietesäiliö, jotka sijaitsevat pohjaveden muodostumisalueen reunalla. Lantalan nesteet menevät umpikaivoon. Navetan vieressä on 10 m 3 virtsasäiliö. Tilalla on kaksi farmarisäiliötä, joissa ei ole suojarakenteita. Muita kemikaaleja ja koneita säilytetään sisätiloissa. Tilalla on myös tyhjä maanalainen lämmitysöljysäiliö, joka ei ole ollut käytössä enää kymmeniin vuosiin. Tilan länsipuolella on ollut turkistarha, joka on lopettanut toiminnan 1990-luvun alussa. Varjotalot on poistettu ja alue siistitty. Muutamia varjotaloja on yhä varastoina ja eläinsuojina. Tilan länsipuolella tehtiin keväällä 2015 eläinten laidunnusalueen lähettyvillä kevyt tärykairaus (piste 27, liitteet 7 ja 11.a1), jonka mukaan maaperän pintaosassa on rantakerrostumahiekkaa (4 metrin syvyydelle saakka), jonka alapuolella on hienoa hietaa (karkeasiltti) 8.8 metrin syvyydelle saakka. Hienoainekerroksen alapuolella on hiekkaa ainakin 11 metrin syvyydelle saakka. Pohjavesi oli 0,7 metrin syvyydellä maanpinnasta, hienohietakerroksen yläpuolella. Rahkosenharjun pohjavesialueella on useita karjatiloja (liite 10.j). Osalla tiloista on ympäristöluvat. Pohjavesialueen keskiosassa on maidontuotanto- ja hevostila (4:232), joka sijaitsee osittain pohjaveden muodostumisalueella. Tilalla on Länsi-Suomen aluehallintoviraston vuonna 2012 myöntämä ympäristölupa, johon alla olevat tiedot osittain perustuvat. Ympäristölupa on myönnetty enintään 220 lypsylehmän, 134 hiehon ja 54 vasikan (alle 6 kk) sekä 14 hevosen ja kahdeksan varsan (alle 1 vuotta) pitämiselle. Hevostalli ja sen kuivalantala sekä kasvattamorakennus sekä rehusiilot ja polttoainesäiliöt sijaitsevat pohjaveden

86 80 muodostumisalueella. Muodostumisalueen ja pohjavesialueen ulkorajan välivyöhykkeellä sijaitsevat pihattonavetta ja sen laajennus, lietesäiliöt, laakasiilot ja hevosten jaloittelutarhat. Jaloittelutarhan pohja on tiivis (muovikalvo). Hevoset laiduntavat kesäaikaan myös pohjavesialueen muodostumisalueella sijaitsevalla alueella. Tilalla on kolme maanpäällistä öljysäiliötä (5 000 l, 2 x 2000 l), jotka sijaitsevat pohjaveden muodostumisalueella. Säiliöissä on suoja-altaat ja ne ovat katoksessa. Muita öljytuotteita säilytetään suojaaltaissa betonialustalla sisätiloissa noin 600 litraa. Talouskeskuksen piha-alueet on asfaltoitu ja pintavedet johdetaan pohjavesialueen ulkopuolelle. Makuuparsipihaton kohdalla maaperä on aiemmin tehdyn koekuopan (syvyys 3,5 metriä) perusteella heikosti vettä läpäisevää silttiä tai karkeaa silttiä. Välikerroksena oli ohut (15 cm) hiekkakerros. Hevostallin pohjoispuolelta pohjoiseen tilakeskuksen länsipuolelle saakka maaperä on 3 metriin saakka keski- tai karkeaa hiekkaa. Pohjavesi on noin 1,6 3 metrin syvyydellä maanpinnasta. Ympäristöluvan mukaisesti tilan tulee tarkkailla toiminnan vaikutuksia pohjaveden laatuun neljästä havaintoputkesta, joista tutkitaan kahdesti vuodessa sameus, lämpötila, happi (mg/l ja kyll. %), ph, sähkönjohtavuus, nitraatti, ammonium, lämpökestoiset koliformiset bakteerit ja Escherichia coli (ks. kpl ). Pohjavesialueen keskiosan ulkoreunalla on eläinsuoja, jolla on Kokkolan kaupungin Rakennus- ja ympäristölautakunnan vuonna 2011 myöntämä ympäristölupa. Luvan mukaan tilan 4:2 eläinsuojiin saa sijoittaa 42 lypsylehmää, 49 hiehoa ja 14 vasikkaa. Tila sijaitsee muodostumisalueen ja pohjavesialueen välisellä alueella. Lannankäsittelynä on lietelantajärjestelmä. Hiehopihatto ja toinen lietesäiliö sijaitsevat pohjavesialueen ulkopuolella. Laidunnusalue on pohjavesialueen ulkoreunan tuntumassa. Tilalla on sisätiloissa polttoainesäiliö, jonka tilavuus on 4000 l. Säiliössä on ylitäytönestin ja suoja-allas. Lisäksi ulkona on 2000 litran polttoainesäiliö, joka tullaan poistamaan käytöstä sen tyhjennyttyä. Alueella tehdyn kevyen tärykairauksen (piste 6, liitteet 7 ja 11.j) mukaan pohjavesi oli kairauspisteessä 0,6 metrin syvyydellä maanpinnasta. Maaperän pintaosissa on rantakerrostumahiekkaa (8,1 metrin syvyydelle saakka), jonka alapuolella on hienoa hietaa (karkeaa silttiä) 10,5 metrin syvyydelle saakka. Ympäristöluvan mukaisesti tilan tulee tarkkailla toiminnan vaikutuksia pohjaveden laatuun vuosittain kesäkuussa havaintoputkesta, josta tutkitaan sameus, lämpötila, happi (mg/l ja kyll. %), ph, sähkönjohtavuus, nitraatti, ammonium, lämpökestoiset kolimuotoiset bakteerit ja Escherichia coli. Lisäksi tulee tutkia kertaluontoisesti öljyhiilivedyt (määritysraja 50 µg/l) ensimmäisellä tutkimuskerralla. Pohjavesialueen keskiosassa on eläinsuoja, jolla on Kokkolan kaupungin Rakennus- ja ympäristölautakunnan vuonna 2011 myöntämä ympäristölupa. Luvan mukaan tilan 4:259 eläinsuojiin saa sijoittaa 30 lypsylehmää, 11 hiehoa ja 12 vasikkaa. Tila sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella. Lannankäsittelynä on lietelantajärjestelmä. Laidunnusalue on osin pohjaveden muodostumisalueella. Tilalla on kaksi kaksivaippaista polttoainesäiliötä, jotka ovat betonipohjalla. Alueella tehtyjen kevyiden tärykairausten perusteella (pisteet 4 ja 5, liitteet 7 ja 11.j) maaperän pintaosissa on rantakerrostumahiekkaa- tai soraa (6-3 8,5 metrin syvyydelle saakka), jonka alapuolella on hienoa hietaa (karkeasiltti) ainakin 7 13,1 metrin syvyydelle saakka. Pohjavedenpinta on lähellä maanpintaa, pääosin alle 2 metrin syvyydellä maanpinnasta. Ympäristöluvan mukaisesti tilan tulee tarkkailla toiminnan vaikutuksia pohjaveden laatuun vuosittain kesäkuussa kahdesta havaintoputkesta, joista tutkitaan sameus, lämpötila, happi (mg/l ja kyll. %), ph, sähkönjohtavuus, nitraatti, ammonium, lämpökestoiset kolimuotoiset bakteerit ja Escherichia coli. Lisäksi tulee tutkia kertaluontoisesti öljyhiilivedyt (määritysraja 50 µg/l) ensimmäisellä tutkimuskerralla.

87 81 Pohjavesialueen keskiosassa on eläinsuoja, jossa on hieman alle 100 kpl kahden viikon - kahden vuoden ikäisiä nautoja. Tilalla 4:260 ei ole ympäristölupaa. Tila sijaitsee pohjaveden muodostumisalueen ulkoreunalla. Eläimet eivät laidunna pohjavesialueella. Tilalla on kuivalantala, joka sijaitsee katoksessa. Tilalla on kaksi (2000 l ja 5000 l) polttoainesäiliötä betonilaatalla ulkotiloissa. Ainakaan toisessa säiliössä ei ole ylitäytönestoa. Tankkauspisteen edustaa ei ole päällystetty. Pieniä määriä kemikaaleja säilytetään sisätiloissa, joissa ei ole lattiakaivoa. Alueella tehdyn kevyen tärykairauksen (piste 24, liitteet 7 ja 11.j) mukaan maaperän pintaosissa on rantakerrostumahiekkaa (4,8 metrin syvyydelle saakka), jonka alapuolella on hienoa hietaa (karkeasiltti) ainakin 9 metrin syvyydelle saakka. Riskinarvio Karhinkankaan pohjavesialueella sijaitsevan tilan (19:10) lähettyvillä tehdyssä tärykairauspisteessä (27) pohjavesi oli 0,7 metrin syvyydellä maanpinnasta, hienoaineskerroksen yläpuolella. Riskin pohjaveden laadulle muodostavat etenkin suojaamattomat polttoainesäiliöt ja tankkauspaikka, jota ei ole päällystetty. Eläimet jaloittelevat osittain pohjaveden muodostumisalueella, mistä saattaa aiheutua riski pohjaveden laadulle, mikäli laiduntavien eläinten määrä ylittää laitumena käytetyn alueen maaperän ja kasvillisuuden kestävyyden. Rahkosenharjun pohjavesialueella sijaitsevan maidontuotanto- ja hevostilan (4:232) toimiessa ympäristöluvan mukaisesti on sen pohjavedelle muodostama riski vähäinen. Pohjavesi virtaa tilan kohdalla poispäin pohjavesialueesta. Tilan alueelle asennetuissa pohjavesiputkissa on havaittu korkeita ammonium-, ammoniumtyppi-, nitraatti- ja nitraattityppipitoisuuksia sekä kohonneita nitriitti- ja nitriittityppipitoisuuksia (taulukko 4.9.2). Yksittäistä päästölähdettä on kuitenkin vaikea paikantaa, sillä Rahkosenharjun alueella on ollut runsaasti maataloutta. Esimerkiksi maitotilan länsipuolella, Harjupellon alueella havaintoputkessa P115 havaittiin vuonna 2008 korkea (3500 µg/l) pitoisuus nitriitti-nitraattityppeä.

88 Määritys Taulukko Vedenlaatutuloksia Rahkosenharjun pohjavesialueella. (OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu ). Talousveden laatuvaatimukset ylittävät pitoisuudet on merkitty punaisella, laatusuositukset ylittävät pitoisuudet oranssilla ja ympäristönlaatunormin ylittävät pitoisuudet keltaisella. Ammonium (NH 4) µg/l Ammonium typpenä (NH 4N) µg/l PVP1 Nitraatti (NO 3) µg/l Nitraatti typpenä (NO 3N) µg/l Nitriitti (NO 2) µg/l < Nitriitti typpenä (NO 2N) µg/l 39 < Nitriitti-nitraatti typpenä (NO 23N) µg/l Ammonium (NH 4) µg/l Ammonium typpenä (NH 4N) µg/l PVP2 Nitraatti (NO 3) µg/l Nitraatti typpenä (NO 3N) µg/l Nitriitti (NO 2) µg/l Nitriitti typpenä (NO 2N) µg/l Nitriitti-nitraatti typpenä (NO 23N) µg/l Ammonium (NH 4) µg/l Ammonium typpenä (NH 4N) µg/l PVP3 Nitraatti (NO 3) µg/l <22 <22 <22 < < Nitraatti typpenä (NO 3N) µg/l , Nitriitti (NO 2) µg/l <7 8 <2 <7 <7 <7 Nitriitti typpenä (NO 2N) µg/l 2 <2 <2 <2 <2 Nitriitti-nitraatti typpenä (NO 23N) µg/l <5 <5 <5 <5 <5 <5 Tilan 4:2 toimiessa ympäristöluvan mukaisesti on sen pohjavedelle muodostama riski vähäinen. Tilapäistä riskiä saattaa aiheuttaa vanha farmarisäiliö, joka kuitenkin poistetaan käytöstä sen tyhjennyttyä. Pohjaveden laatua ei ole seurattu alueelle asennetusta pohjavesiputkesta. Tilan 4:259 toimiessa ympäristöluvan mukaisesti on sen pohjavedelle muodostama riski vähäinen. Tilan sijainti on kuitenkin riskialtis, sillä se sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella ja lähellä tutkittua vedenottopistettä P110. Pohjavesi virtaa tilalta kohti pistettä P110 ja pohjoisempana poispäin pohjavesialueesta. Riskin saattavat aiheuttaa lähinnä lietesäiliön sortuminen sekä eläinten laidunnus, mikäli laiduntavien eläinten määrä ylittää laitumena käytetyn alueen maaperän ja kasvillisuuden kestävyyden. Tilan lähettyvillä pohjavesi on hyvin lähellä maanpintaa, mikä kasvattaa riskiä.

89 83 Tilan 4:260 kohdalla pohjavesi saattaa virrata tilan kohdalta kohti pohjavesialueen keskiosaa. Riskin pohjaveden laadulle muodostavat etenkin suojaamattomat polttoainesäiliöt ja tankkauspaikka, jota ei ole päällystetty. Toimenpide-ehdotukset Eläinsuojat Maatalouskoneiden kuntoon ja huoltoon sekä polttoaineiden ja kemikaalien varastointiin tulee kiinnittää huomiota, jotta haitta-aineita ei pääse maaperään ja pohjaveteen. Öljyt, kemikaalit ym. tulee säilyttää tiiviissä suoja-altaissa (min. tilavuus 100 % suurimman säilytysastian tilavuudesta) sisätiloissa tai katetussa tilassa. Myös farmariöljysäiliöt tulee säilyttää sisätiloissa tai katetussa tilassa. Mikäli öljysäiliöt ovat kaksivaippaisia, suojaallasta ei tarvita. Säiliöt tulee varustaa järjestelmällä ylitäytön estämiseksi ja lapon estimellä. Eläinsuojista, jaloittelutarhoista tai ulkotarhoista ei saa tulla päästöjä pohjaveteen, eikä niistä saa aiheutua pohjaveden pilaantumisvaaraa. Pohjaveden muodostumisalueella tulee välttää laidunnusta, ellei esim. maaperätutkimuksin ole osoitettu, ettei laidunnuksesta aiheudu riskiä pohjaveden laadulle. Laidunalueilla tulee kiinnittää huomiota laidunalueen kasvillisuuspeitteen mahdollisimman hyvänä pysymiseen, jotta alueille ei muodostu kasvipeitteettömiä eroosioherkkiä alueita. Karhinkankaan pohjavesialueella sijaitsevan tilan (19:10) lantala olisi hyvä kattaa. Lietesäiliön rakenteiden tulee olla tiiviit. Säiliön rakenteiden tiiveys tulee tutkia vuosittain silmämääräisesti säiliön ollessa tyhjä. Farmarisäiliöt tulee varustaa suoja-altain ja katoksin tai säiliö voi olla myös kaksivaippainen. Säiliöt tulee varustaa asianmukaisilla vuodonvalvonta- ja hälytyslaitteilla sekä ylitäytönestolla. Tankkauspisteeseen tulee tehdä tiivis alusta. Tankkauspisteen luona on myös oltava riittävä määrä imeytysaineita ja työkaluja mahdollisten polttonesteiden valumien talteen keräämiseksi. Tyhjä maanalainen lämmitysöljysäiliö olisi hyvä poistaa. Säiliön poistosta on ilmoitettava kunnan palo- ja ympäristöviranomaiselle ja poiston yhteydessä tulee Kokkolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle varata mahdollisuus tarkistaa kaivanto ennen sen umpeen laittamista. Mikäli säiliön poistaminen ei ole mahdollista, tulee kunnan ympäristöviranomaiselta tai pelastusviranomaiselta hakea poikkeuslupaa säiliön maahan jättämisestä. Poikkeusluvalla maahan jätettävä säiliö tulee tarkastaa ja täyttää sen jälkeen esimerkiksi hiekalla. Laidunalueilla tulee kiinnittää huomiota laidunalueen kasvillisuuspeitteen mahdollisimman hyvänä pysymiseen, jotta alueille ei muodostu kasvipeitteettömiä eroosioherkkiä alueita. Kokkolan kaupungin tulee velvoittaa tilaa hakemaan ympäristölupaa, mikäli toiminnassa tapahtuu muutoksia. Rahkosenharjun pohjavesialueella tilan 4:2 tulee tarkkailla pohjaveden laatua ympäristöluvassa annettujen määräysten mukaisesti. Vanha farmarisäiliö on hyvä poistaa käytöstä sen tyhjennyttyä. Tilan 4:259 tulee tarkkailla pohjaveden laatua ympäristöluvassa annettujen määräysten mukaisesti. Laidunalueilla tulee kiinnittää huomiota laidunalueen kasvillisuuspeitteen mahdollisimman hyvänä pysymiseen, jotta alueille ei muodostu kasvipeitteettömiä eroosioherkkiä alueita. Tilan 4:260 farmarisäiliöt tulee varustaa suoja-altain ja katoksin tai säiliö voi olla myös kaksivaippainen. Säiliöt tulee varustaa asianmukaisilla vuodonvalvonta- ja hälytyslaitteilla sekä ylitäytönestolla. Tankkauspisteeseen tulee tehdä tiivis alusta. Tankkauspisteen luona

90 84 on myös oltava riittävä määrä imeytysaineita ja työkaluja mahdollisten polttonesteiden valumien talteen keräämiseksi. Kokkolan kaupungin tulee selvittää tilan ympäristölupavelvollisuus Hevostallit Karhinkankaan pohjavesialueen keskiosassa, osittain pohjaveden muodostumisalueella sijaitsee hevostalli ja ravirata (liite 10.a2). Talli on aloittanut toiminnan vuonna Kolmessa tallissa on karsinat 38 hevoselle. Tallilla on kaksi betonipohjaista lantalaa, joita ei ole katettu. Kaksi tallia ja toinen lantala sijaitsevat pohjaveden muodostumisalueella. Myös osa ulkotarhoista sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella. Laidunalue sijaitsee pohjavesialueen ulkopuolella. Kesäaikaan hevoset ovat pääosin laidunalueella ja tarkastusaikaan ulkotarhoissa. Ulkotarhat tyhjennetään noin kerran vuodessa. Toinen lantala ja yksi talli sijaitsevat pohjaveden muodostumisalueen ja pohjavesialueen ulkorajan välisellä alueella. Ravirataa ei suolata. Tallit on viemäröity ja jätevedet johdetaan kunnalliseen viemäriverkostoon. Pohjaveden muodostumisalueen reunamilla on jätevedenpumppaamo. Tallilla on tyhjä farmarisäiliö, joka sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella. Säiliötä ei ole tarkoitus ottaa käyttöön. Pohjaveden muodostumisalueella on betonipohjainen varastohalli, jossa säilytetään lähinnä rehuja. Tilalla on traktori, jota säilytetään piha-alueella. Piha-alueita ei ole päällystetty. Tiaisenkankaan pohjavesialueen keskiosassa, pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolella on hevostila, jossa on kuusi hevosta (liite 10.h). Tallin lantala on betonipohjalla kärryn päällä. Lannasta noin puolet on puruja. Ulkotarha on pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolella. Ulkotarhan ympärillä on ojat, joissa vesi virtaa poispäin pohjavesialueesta. Tilalla on farmari- ja lämmitysöljysäilöt (2 x 1500 l), jotka molemmat sijaitsevat pohjavesialueen ulkorajalla. Muovinen lämmitysöljysäiliö on sisätiloissa ja siinä on suoja-allas. Farmarisäiliö on ulkona betonialustalla, eikä siinä ole vielä suoja-allasta. Farmarisäiliölle on tarkoitus rakentaa katos ja hankkia suojaukset. Pohjaveden muodostumisalueella on ratsastuskenttä, joka on valmistunut keväällä 2014 (liite 10.h ja kuva 4.9.2). Kentän pinta on kivituhkaa. Alueella on lisäksi varasto ja hevosille neljä katospaikkaa karsinoineen. Lähialueen teitä ja polkuja on kunnostettu ratsastuskäyttöön. Pysäköintialueita ei ole päällystetty. Kenttä tyhjennetään vuorojen päätyttyä. Varastorakennuksen päässä on lantala, joka tyhjennetään tarvittaessa. Pohjavesialueen pohjoispäässä, pohjaveden muodostumisalueella on pieni hevostalli, jossa on kaksi hevosta (liite 10.h). Tallissa on sementtipohja. Ulkotarha tyhjennetään yleensä päivittäin ja vähintään kerran viikossa. Lanta kasataan ulos muovin päälle maalle. Lannan seassa on runsaasti kutteria ja purua.

91 85 Kuva Tiaisenkankaan pohjavesialueen muodostumisalueella sijaitseva ratsastuskenttä ja hevosten katospaikka. Kuva Elina Lindsberg Rahkosenharjun pohjavesialueen keskiosassa on hevostila (4:232), jota on käsitelty kappaleessa Pohjavesialueen eteläosassa on tilan hevosten harjoitusrata (liite 10.j). Riskinarvio Karhinkankaan pohjavesialueella olevan hevostallin ja raviradan alueella pohjavesi on noin 2 4 metrin syvyydellä maanpinnasta. Pohjavesi virtaa alueella poispäin harjuytimestä. Maaperän pintaosa on hiekkaa. Riskin pohjavedelle muodostavat lähinnä ulkotarhoihin kertyvä lanta ja farmarisäiliö. Riski pienenee, kun lanta poistetaan säännöllisesti ulkotarhoista. Suojaamaton farmarisäiliö voi muodostaa riskin pohjaveden laadulle, mutta koska säiliö ei ole käytössä eikä sitä olla ottamassa käyttöön, ei se muodosta nykyisellään riskiä pohjavedelle. Lantaloiden edustalle olisi syytä tehdä tiivispohjainen kuormausalue ja kattaa lantalat. Tiaisenkankankaan pohjavesialueella ratsastuskenttä ja pieni hevostalli sijaitsevat harjuytimen tuntumassa. Ratsastuskenttä tyhjennetään aina vuorojen jälkeen ja lanta varastoidaan lantalassa, mikä pienentää riskiä. Kenttä muodostaa vähäisen riskin pohjaveden laadulle. Pienen tallin ulkotarhojen lanta ja maapohjainen lantala voivat aiheuttaa riskin pohjaveden laadulle. Talli ei aiheuta kuin vähäisen riskin pohjavedelle, kunhan lannankäsittelystä huolehditaan asianmukaisesti. Suurempi talli sijaitsee pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolella. Riskin pohjavedelle voi aiheuttaa ulkotarhaan kertyvä lanta. Riski pienenee, kun lanta poistetaan säännöllisesti ulkotarhasta. Rahkosenharjun pohjavesialueen keskiosassa hevostilan toimiessa ympäristöluvan mukaisesti on riski pohjaveden laadulle vähäinen.

92 86 Toimenpide-ehdotukset Hevostallit Karhinkankaan ja Tiaisenkankaan pohjavesialueilla sijaitseville ratsastuskentälle ja ulkotarhoihin kertyvä lanta tulee poistaa säännöllisesti. Tarhojen ja ratsastuskentän pintamaat on vaihdettava tarpeen mukaan. Poistettavat pintamaat tulee varastoida niin, ettei pohjavesien pilaantumisvaaraa synny. Lanta tulee varastoida tiivispohjaisessa lantavarastossa. Karhinkankaalla tallin lantaloiden edustalle olisi hyvä tehdä tiivispohjainen kuormausalue ja kattaa lantalat. Tiaisenkankaan pienen hevostallin lantala tulee rakentaa tiivispohjaiseksi. Lantalan rakenteiden tulee estää lannan ja mahdollisten valumavesien pääsy pohjaveteen. Karhinkankaan hevostallin ympäristöluvantarve tulee selvittää. Hevosten ulkotarhat eivät saa aiheuttaa pohjaveden pilaantumisvaaraa. Tarvittaessa ulkotarhojen pohjat on tiivistettävä ja vesien imeytyminen maaperään estettävä. Tärkeää on poistaa lanta kasvipeitteettömistä ulkotarhoista riittävän usein. Väliaikaistenkin lannan varastointipaikkojen tulee olla tiiviitä. Maatalouskoneiden kuntoon ja huoltoon sekä polttoaineiden ja kemikaalien varastointiin tulee kiinnittää huomiota, jotta haitta-aineita ei pääse maaperään ja pohjaveteen. Öljyt, kemikaalit ym. tulee säilyttää tiiviissä suoja-altaissa (min. tilavuus 100 % suurimman säilytysastian tilavuudesta) sisätiloissa tai katetussa tilassa. Myös farmariöljysäiliöt tulee säilyttää sisätiloissa tai katetussa tilassa. Mikäli öljysäiliöt ovat kaksivaippaisia, suojaallasta ei tarvita. Säiliöt tulee varustaa järjestelmällä ylitäytön estämiseksi ja lapon estimellä. Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukaan hevostalleissa, joissa ei ole lantalaa, on lannan varastointi järjestettävä asianmukaisesti siten, että ravinteiden leviäminen maaperään, pohjaveteen ja vesistöihin estetään Entiset turkistilat Turkistuotannon merkittävimmät pohjavesivaikutukset liittyvät typen ja fosforin yhdisteiden huuhtoutumiseen maaperästä pohjaveteen tarha-alueilta esim. eläinten ulosteen, kuivikkeen ja rehun vuoksi. Turkistuotantotilojen tietoja on saatu Länsi-Suomen ympäristökeskuksessa vuonna 2009 tehdystä turkistarhaselvityksestä ja siihen liittyvästä opinnäytetyöstä (Ikonen 2010). Riskikartoilla (liite 10) ei ole turkistiloja, jotka on kunnostettu toiminnan lopettamisen jälkeen. Karhinkankaan pohjavesialueella on ollut viisi turkistilaa. Tilat sijaitsevat pohjavesialueen keskiosassa, kahta lukuun ottamatta muodostumisalueen ja pohjavesialueen välisellä alueella (liitteet 10.a1 ja 10.a2). Tila 1 sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella (liite 10.a1). Tila on lopettanut toiminnan noin 20 vuotta sitten, mutta osa varjotaloista on yhä paikallaan. Alueen siistiminen on aloitettu. Tila 2 sijaitsee pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolella (liite 10.a1). Pohjavesi virtaa alueella poispäin harjuytimestä. Tila on lopettanut toiminnan viimeistään vuonna 2008 (Ikonen 2010). Varjotalot ovat yhä paikallaan (kuva 4.9.3a)

93 87 Tila 3 sijaitsee pohjaveden muodostumisalueen ja osin pohjavesialueen ulkopuolella (liite 10.a2). Pohjavesi virtaa alueella poispäin harjuytimestä. Tilan toiminta on loppunut viimeistään vuonna 2005 (Ikonen 2010). Varjotalot ovat yhä paikallaan ja alue on erittäin epäsiisti (kuva 4.9.3b). Tila 4 sijaitsee pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolella (liite 10.a2). Tilan toiminta on päättynyt luultavasti 1990-luvun lopulla (Ikonen 2010). Pohjavesi virtaa alueella poispäin harjuytimestä. Osa varjotaloista on yhä paikoillaan. Alueella on nykyisin varastointia ja alue on epäsiisti. Tila 5 on sijainnut pohjaveden muodostumisalueella. Tila on lopettanut toiminnan luvun alussa. Varjotalot on poistettu ja alue siistitty. Muutamia varjotaloja on yhä varastoina ja eläinsuojina. Tila ei aiheuta riskiä pohjaveden laadulle. Kohdetta ei ole esitetty kartoilla. Tila 6 on sijainnut pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolella (liite 10.a2). Pohjavesi virtaa tilan kohdalla poispäin harjuytimestä. Tilalla on ollut Länsi-Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2006 myöntämä ympäristölupa, johon liittyen pohjaveden laatua ja korkeuksia on tarkkailtu tarha-alueella ja sen ympäristössä vesinäyttein havaintoputkista PVP 2 ja PVP 3 (taulukko ja liite 9.a2). Vesinäytteiden kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet koholla. Taulukko Pohjaveden laatutietoja Karhinkankaan pohjavesialueella sijainneen turkistilan lähettyvillä. (OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu ). Havaintoputki PVP 2 PVP 3 Aika Biokemiallinen hapen kulutus (mg/l) Kiintoaine (mg/l) Kokonaisfosfori (µg/l) Kokonaistyppi (µg/l) , < , , , < ,1 ph Vuonna 2004 turkistarha-alueella havaintoputkista PP1, PP3 ja PP4 otetuissa näytteissä ph oli alimmillaan 4,4, kokonaistyppi enimmillään µg/l ja kokonaisfosfori enimmillään 7400 µg/l. Tila on lopettanut toiminnan noin viisi vuotta sitten. Varjotalot on purettu ja alueen siistiminen aloitettu.

94 88 a) b) Kuva a) Karhinkankaan pohjavesialueella sijaitsevan entisen turkistarhan 2 varjotalot ovat yhä paikallaan. b) Entisen turkistarhan 3 ympäristö on erittäin epäsiisti. Kuvat Elina Lindsberg Tiaisenkankaan pohjavesialueella on ollut turkistila pohjaveden muodostumisalueella. Tila on lopettanut toiminnan vuonna Alue on jälkihoidettu, eikä se aiheuta enää riskiä pohjaveden laadulle. Havaintoputki 307 sijaitsee noin 100 metriä entisestä turkistarhasta luoteeseen (liite 9.h). Havaintoputki on mukana valtakunnallisessa Maa- ja metsätalouden kuormituksen ja sen vesistövaikutusten seurannassa. Syvemmällä olevassa pohjavesikerroksessa on havaittu korkeita typenyhdisteiden pitoisuuksia ja myös kokonaisfosforipitoisuus on hieman koholla (taulukko 4.9.4).

95 (3-4 m) (7-8 m) (5 m) (7 m) (6 m) (6 m) (6 m) (8 m) (7 m) (kokooma) (1,37 m) 89 Taulukko Pohjaveden laatutietoja havaintoputkessa 307 Tiaisenkankaan pohjavesialueella. (OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu ). Talousveden laatusuositukset ylittävät pitoisuudet on merkitty oranssilla. Määritys Ammonium (NH 4) µg/l < Ammonium typpenä (NH 4N) µg/l < < ,5 7 5 <5 ph 5,9 5,6 5,9 5,9 5,9 5,9 5,8 5,9 5,7 6,3 6,1 Sameus FNU <0,3 1, ,6 4, ,72 Sähkönjohtavuus ms/m 3, ,4 4,8 3,8 3,9 2,7 6,6 5,7 4,5 Fosfaatti fosforina (PO 4P) µg/l Kemiall. hapen kulutus (COD Mn) mg/l <0,5 0,9 Kokonaisfosfori (P TOT) µg/l Nitriitti-nitraatti typpenä (NO 23N) µg/l Väriluku <5 8 Kokonaistyppi (N TOT) µg/l Nitraatti (NO 3) µg/l Nitraatti typpenä (NO 3N) µg/l ,1 20 Nitriitti typpenä (NO 2N) µg/l < <1 <2 <2 Rahkosenharjun pohjavesialueella on ollut kaksi turkistilaa, joista toinen on sijainnut pohjavesialueen keskiosassa muodostumisalueella ja toinen alueen kaakkoisosassa muodostumisalueen reunalla. Molemmat tilat on jälkihoidettu, eivätkä ne aiheuta riskiä pohjaveden laadulle. Alueen keskiosassa sijainneen turkistarhan lounaispuolella on noin 150 metrin etäisyydellä Kaustisen vesilaitoksen tarkkailuputki HP 6A, josta tutkitaan kerran vuodessa nitraatti ja ammonium (liite 9.j). Pohjavesi virtaa turkistarhalta kohti havaintoputkea. Vuoden 2012 tulosten mukaan ammoniumpitoisuus oli alle 6 µg/l ja nitraattipitoisuus alle 22 µg/l. Näyte on otettu pohjaveden pintaosista. Kaakkoisosan entinen turkistarha sijaitsee noin 850 metrin etäisyydellä Ylikylän- Hanhisalon vesiosuuskunnan vedenottamosta. Pohjavesi virtaa turkistarhan alueelta osittain kohti etelää ja vedenottamoa. Turkistarhan eteläpuolella sijaitsevasta havaintoputkesta RAHP01 otettiin vesinäyte toukokuussa 2015 (liite 11.j ja 8.6). Näytteessä ainoastaan kokonaisfosfori oli hyvin lievästi kohonnut (25 µg/l), muutoin ei havaittu kohonneita ravinnepitoisuuksia. Riskinarvio Karhinkankaalla entisen turkistilan 6 ja Tiaisenkankankaan entisen turkistarhan läheisyydessä pohjavedessä on havaittu korkeita typen yhdisteiden ja fosforipitoisuuksia. Myös Karhinkankaan tilan 1 pohjoispuolella havaintoputkessa Kaato3 on havaittu kohonneita ammoniumtyppi(490 µg/l)- ja fosfaattifosfori(1200 µg/l) pitoisuuksia vuonna 2004 (liite 9.a1). Näyte oli samea. Asianmukaisesti jälkihoidetut entiset turkistarhat Karhinkankaalla, Tiaisenkankaalla ja Rahkosenharjulla eivät aiheuta riskiä pohjaveden laadulle.

96 90 Karhinkankaan pohjavesialueella on toiminnan lopettaneita turkistarhoja, joita ei ole jälkihoidettu, mutta tarha-alueiden siistiminen on aloitettu. Pohjaveden muodostumisalueella sijaitseva tarha1 voi edelleen aiheuttaa kohtalaisen riskin pohjaveden laadulle, ellei varjotalojen alapuolista pintamaata poisteta. Pohjavesi virtaa tarha-alueen lähettyvillä poispäin harjuytimestä, mikä pienentää riskiä. Turkistarhat 2, 3 ja 4 sijaitsevat muodostumisalueen ulkopuolella ja pohjavesi virtaa niiden alueella poispäin harjuytimestä, minkä vuoksi niiden pohjavedelle aiheuttama riski on vähäinen. Noin puolet tarha-alueesta 3 sijoittuu pohjavesialueen ulkopuolelle. Alue on kuitenkin erittäin epäsiisti ja se tulisi jälkihoitaa mahdollisimman pian. Toimenpide-ehdotukset Entiset turkistarhat Karhinkankaan pohjaveden muodostumisalueella sijaitseva entinen turkistarha 1 tulee jälkihoitaa. Myös muut Karhinkankaalla sijaitsevat toiminnan lopettaneet turkistarhat, ja etenkin tarha 3 tulee jälkihoitaa ja siistiä tarhan ympäristö. Entisten turkistilojen varjotalot tulee purkaa, ellei niitä voida hyödyntää. Myös muut toiminnan loppumisen jälkeen tarpeettomiksi jääneet rakenteet tulee poistaa. Varjotalojen alla oleva pintamaa tulee poistaa kuorimalla maata riittävältä leveydeltä (noin 2 metriä) ja syvyydeltä (noin 0,3-0,5 metriä). Kuorittuja massoja ei tule sijoittaa pohjavesialueelle. Jätteet tulee toimittaa asianmukaisesti käsiteltäviksi Metsätalous Metsätalouden toimenpiteistä ojitus, maanmuokkaus ja hakkuut vaikuttavat selvimmin pohjaveteen. Ne mm. lisäävät valumavesien määrää ja mahdollisesti myös ravinteiden huuhtoutumista pohjaveteen. Pohjavesialueilla ei enää nykyisin juurikaan tehdä ojituksia, kunnostusojituksia tai lannoituksia. Ojitukset saattavat laskea pohjavedenpintaa pohjavesimuodostumassa. Varsinkin reunavyöhykkeiden ojitukset voivat muuttaa haitallisesti pohjaveden määrää ja pohjavesialueilla ojitus voi aiheuttaa pohjaveden purkautumista, vaikka oja ei ulottuisi kivennäismaahan saakka (Joensuu et al. 2012). Metsänhakkuiden on tutkimuksissa todettu aiheuttavan esimerkiksi pohjaveden nitraattipitoisuuden lievää kohoamista. (Antikainen et al. 2009) Lisäksi metsätalouteen liittyvät mahdolliset onnettomuudet voivat aiheuttaa riskin pohjavedelle. Esimerkiksi maanmuokkausalueilla pohjaveden pilaantumisriski on tavallista suurempi, jos mineraaliöljyä pääsee muokkauksella paljastettuun maaperään (Joensuu et al. 2012). Maastokäynneillä havaittiin Karhinkankaan, Sivakkokankaan, Riipan,Viirrekankaan, Herlevinharjun ja Tuohikorvenmäen pohjavesialueilla metsätalouteen liittyvää maanmuokkausta ja ojitusta (kuva ). Ojituksia käsitellään tarkemmin kappaleessa 4.11.

97 91 Kuva Maanmuokkausta Riipan pohjavesialueella. Kuva Elina Lindsberg Riskinarvio Etenkin vedenottamoiden lähellä sijaitsevien metsäpalstojen maanmuokkaus voi aiheuttaa riskin pohjaveden laadulle. Lähes kaikki suunnittelualueella sijaitsevat vedenottamot ovat metsävaltaisella alueella. Melko äskettäin tapahtunutta maanmuokkausta havaittiin Viirrekankaan Majakankaan vedenottamon ohjeellisella lähisuojavyöhykkeellä. Pesäkankaan ottamon lähisuojavyöhykkeellä on tehty maanmuokkausta juuri ennen vedenottamon rakentamista. Toimenpide-ehdotukset Metsätalous Metsätalouden toimenpiteillä ei saa aiheuttaa pohjaveden haitallista purkautumista, likaantumista tai humuspitoisten pintavesien imeytymistä pohjaveteen. Etenkin vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeillä tulee kiinnittää erityistä huomiota toimenpiteisiin. Kulotusta, mekaanisia muokkausmenetelmiä sekä uusien metsäteiden rakentamista pohjavesialueilla tulee välttää. Mikäli maanmuokkaus on välttämätöntä, tulee suosia vain kivennäismaan pintaa paljastavaa kevyttä laikutusta. Pohjavesialueen reuna-alueiden metsätaloustoimenpiteiden suunnittelussa tulee huolehtia siitä, ettei toimenpiteillä aiheuteta lisääntyvää pohjaveden purkautumista. Ojitussuunnitelmista ja maanmuokkauksesta tulee tehdä ilmoitus ELY-keskukselle. Toimenpiteistä vastaavan on ilmoitettava ojituksesta ELY-keskukselle kirjallisesti vähintään 60 vuorokautta ennen ojitukseen ryhtymistä. Sulfidipitoisilla alueilla tulee välttää pohjavedenpinnan alaista kaivutoimintaa, joka altistaa kaivumassat hapettumiselle tai kuivatustoimintaa, joka alentaa pohjavedenpinnatasoa ja altistaa pelkistyneet sulfidipitoiset kerrokset hapettumiselle. Metsänomistajien tulee varmistua, ettei polttoaine- ja öljysäiliöitä, muita kemikaaleja tai ongelmajätteitä ole varastoitu edes väliaikaisesti pohjavesialueille.

98 Pintavedet ja ojitukset Pohjavesialueilla ei enää nykyisin juurikaan tehdä ojituksia, kunnostusojituksia tai lannoituksia. Ojitukset saattavat laskea pohjavedenpintaa pohjavesimuodostumassa. Varsinkin reunavyöhykkeiden ojitukset voivat muuttaa haitallisesti pohjaveden määrää ja pohjavesialueilla ojitus voi aiheuttaa pohjaveden purkautumista, vaikka oja ei ulottuisi kivennäismaahan saakka (Joensuu et al. 2012). Ojitukset voivat vaikuttaa myös pohjaveden laatuun, mikäli niiden kautta pääsee imeytymään pintavesiä pohjavesimuodostumaan. (Antikainen et al. 2009) Karhinkankaan ja Sivakkokankaan pohjavesialueilla pohjavettä purkautuu ainakin ajoittain Matkusnevankaartojen-Ruonan ja Houraatinkankaan ojitusten kautta (liitteet 9.a1, 9.a2 ja 9.b). Myös ojitettu Nuottajärvi on melko merkittävä pohjaveden purkautumispaikka kuten myös Kylmäperänoja Vattajanniemellä. Pieniä määriä pohjavettä purkautuu harjun reunaosien ojitetuille soille ja järvikuiviolle kuten Talvijärvelle ja Rantijärvelle. Myös pohjavesialueen länsiosassa Höyteli-Nenäjärven ojitusten kautta purkautuu pohjavettä. (Paalijärvi & Valjus 2014) Pintavesiä suotautuu pohjavesialueelle ainakin ajoittain Ison Heinisuon järvestä ja Sivakkojärvestä. Pohjavesialueen pohjoisosassa Vatunginjärven pidättävien pohjakerrosten yli valuvaa pintavettä suotautuu pohjavesialueelle. (Paalijärvi & Valjus 2014) Ison Heinisuon järvestä on otettu vesinäytteet vuonna 1976 ja vuonna 1991 (taulukko ). Ison Heinisuon järvestä ja järveen Pikku Heinisuosta laskevasta ojasta otettiin vesinäytteet (liitteet 11.a2 ja 8). Taulukko Ison Heinisuon järven ja Pikkuheinisuosta laskevan ojan vesinäytteiden tulokset (Vuosien 1976 ja 1991 tulokset OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu ). ISO HEINISUON JÄRVI PIKKUHEINISUO Lämpötila C Happi liukoinen (mg/l) 2.7 Hapen kyllästysaste (%) 20 Sameus (FNU/NTU) Kiintoaine (mg/l) / TOC Sähköjohtavuus (ms/m) Alkaliniteetti (mmol/l) 0.29 ph Väriluku (mg Pt/l) Kokonaistyppi (µg/l) Kokonaisfosfori (µg/l) Rauta (µg/l) Kemiallinen hapen kulutus COD Mn (mg/l) Kloridi (mg/l) Tulosten mukaan Ison Heinisuon järvi on rehevä (kokonaisfosfori- ja -typpipitoisuudet) ja lievästi samea. Vesi on myös erittäin humuspitoista (väriluku ja COD Mn ) ja lievästi hapanta. Veden alkaliteetti on hyvä. Hapen kyllästysaste on huono. Ison Heinisuon järvestä ja järveen Pikku Heinisuosta laskevasta ojasta vuonna 2015 otetuissa näytteissä havaittiin ko-

99 93 liformisia bakteereja ja Pikku Heinisuosta laskevasta ojasta myös Escherichia coli - bakteereja, jotka ovat ulosteperäisiä bakteereja. Ison Heinisuon järven veden rautapitoisuus viittaa suolta tuleviin valumavesiin. Kiintoainepitoisuudet ovat melko korkeat. Kokonaisfosforipitoisuus ja kemiallinen hapenkulutus olivat vuonna 2015 noin 2-3-kertaisia vuoteen 1976 verrattuna. Ison Heinisuon järvestä suuntautuu lounaaseen oja, joka virtaa pohjavesialueen poikki Matkusnevankaartojen-Ruonan kautta. Ojan luoteispuolella on koepumppauspiste SIIVI- LÄ1 (liite 10.a2), josta koepumppausten aikana otetuissa näytteissä havaittiin korkeita orgaanisen kokonaishiilen pitoisuuksia, joka saattaa johtua humuspitoisten suovesien lisäksi Ison Heinisuon järvestä ja Sivakkojärvestä ajoittain harjuun suotautuvasta pintavedestä (Paalijärvi & Okkonen 2014). Ojan kaakkoispuolella on havaintoputki KAHP15, josta on otettu näyte lokakuussa 2010 (taulukko ja liite 9.b). Näytteen fosfaattifosfori- ja kokonaisfosforipitoisuudet olivat koholla. Näytteet olivat hieman sameita ja niiden väriluvut olivat korkeita. COD Mn -O 2 - ja KMnO 4 -arvot ylittivät talousveden laatusuositukset (max. 13 mg/l ja 52 mg/l), mikä viittaa pohjaveden suureen rauta- ja humuspitoisuuteen. Taulukko Havaintoputkista KAHP11 ja KAHP15 lokakuussa 2008 otettujen vesinäytteiden tuloksia (Paalijärvi & Okkonen 2014). Talousveden laatusuositukset ylittävät pitoisuudet on merkitty oranssilla. Havaintoputki KAHP11 KAHP11 KAHP15 KAHP15 KAHP15 syvyys (m) ph väri (Pt mg/l) sameus (NTU) NH 4 (mg/l) NO 3 (mg/l) N tot (mg/l) PO 4-P (mg/l) P tot (mg/l) COD Mn-O 2 (mg/l) KMnO 4 (mg/l) 5,0-7,5 5, ,8 0,18 <0,2 0,36 0,130 0,14 11,0 43,0 7,5-10,0 6, ,17 <0,2 0,34 0,120 0,15 11,0 42,0 5,0-7,5 6, ,8 0,11 <0,2 0,30 0,068 0,08 11,0 42,0 11,0-13,5 6, ,6 0,17 <0,2 0,35 0,072 0,09 13,0 52,0 15,0-17,5 6, ,7 0,11 <0,2 0,31 0,88 0,10 12,0 49,0 Matalanjärvennevan alueelta saa alkunsa oja, joka kulkee Houraatin alueen peltojen reunoja myöten Isonevan kautta kohti Alanevaa harjun ydinosan poikki (kuva ). Isonevan luoteispuolella sijaitsee havaintoputki KAHP11, josta on otettu vesinäytteet lokakuussa 2010 (taulukko ja liite 9.a2). Fosfaattifosfori- ja kokonaisfosforipitoisuudet olivat koholla. Näytteet olivat myös hieman sameat ja niiden väriluvut olivat korkeat. COD Mn - O 2 - ja KMnO 4 -arvot ylittivät talousveden laatusuositukset (max. 11 mg/l ja 44 mg/l) ja vedessä havaitaan humuksen vaikutus. Kiintoaines näytteessä voi johtaa todellista korkeampiin fosforipitoisuuksiin. Korkeat pitoisuudet eivät välttämättä johdu ojituksista: vastaavia pitoisuuksia on havaittu myös muualla Karhinkankaan muodostumassa.

100 94 Kuva Karhinkankaan Houraatin alueelta tuleva oja virtaa peltojen reunamia pitkin edelleen harjun ydinosan poikki. Kuva Elina Lindsberg Pesäkankaan pohjavesialueen pohjoispuolella pohjavettä purkautuu ojiin. Vesi virtaa osin Ohteenjärveen ja osin ojia pitkin Ohteennevan ohi edelleen Lohtajanjokeen. Alue on salaojitettu äskettäin. Luikkuunjärven luoteisosasta lähtee oja, joka kulkee pohjavesialueen poikki. Ojan pohjoispuolella sijaitsevasta havaintoputkesta (P32, liite 9.c) alustavien antoisuuspumppausten yhteydessä otetuissa vesinäytteissä ei havaittu merkittävää humusvesien vaikutusta (COD Mn -O 2 = max. 6,8 mg/l). Riipan pohjavesialuetta ympäröiviä soita on ojitettu. Erityisen ongelmallinen on alueen luoteisosa, jossa pohjavettä purkautuu Ruunasuon kuivatusojien pohjalle. Loppuvuodesta 1973 purkautuvien vesien määrää mitattiin ojista kolmiopadoilla (liite 9.d). Pisteessä A virtaama oli m 3 /d ja pisteessä M m 3 /d. Suurimmat virtaamat mitattiin , jolloin oli satanut vettä. Ratatöiden yhteydessä Riipan pohjavesialueen keskiosassa Lauttajärven pohjoispuolella on tehty ojituksia, joiden vuoksi pohjavettä purkautuu haitallisesti ojiin. Purkautuvan veden määräksi on arvioitu karkeasti noin 100 m 3 /d. Myös pohjavesialueen länsipuolisen pellon reunassa sijaitseva ojaa on äskettäin kaivettu. Riipan kaakkoispuolisilta suoalueilta johdetaan ojia pitkin pintavesiä pohjavesialueen poikki kohti Isonevaa. Alueen keskiosasta otettiin toukokuussa 2015 vesinäyte havaintoputkesta RIHP03 (liitteet 11.d, 8.3 ja 8.4). Näytteestä analysoitiin mm. kemiallinen hapenkulutus, joka oli 12 mg/l. Väriluku oli 45 mg/l Pt ja vedessä havaitaankin humuksen vaikutus. Pohjavesialueelta ei ole kattavaa tietoa veden laadusta, eikä humus välttämättä johdu suoraan ojituksista. Hietaseljänharjun pohjavesialueella vuonna 2007 laaditun pohjavesiselvityksen mukaan m 3 /d vedenotto ei vaikuttane pohjavedenvirtauksen suuntautumiseen itäpuoliselta ne-

101 95 valta pohjavesimuodostumaan. Mahdollisia vaikutuksia on kuitenkin syytä tarkkailla vedenoton aikana. Viirrekankaan pohjavesialueella sijaitsevat suot on pääosin ojitettu ja pintavedet on johdettu Viirrekankaan pohjoisosan poikki menevään ojaan (liite 10.f). Talvella 1989 tehtyjen ylivuotomittausten mukaan ojaan purkautuu vedenottamon pohjoispuolella pohjavettä yli 2000 m 3 /d ja alueen eteläosan suoalueiden ojiin lähes 500 m 3 /d. Vedenottamon raakaveden laadussa ei ole havaittu merkittävää humuksen vaikutusta (KMnO 4 =7,5 mg/l). Herlevinharjun itäpuolisilta suoalueilta Makkarakaarojen ja Karja-Kallen nevan suunnasta voi imeytyä pintavesiä harjumuodostumaan (liite 10.g). Alueen itäosassa on tehty äskettäin ojituksia. Herlevinharjun vedenottamon raakavedessä KMnO 4 oli lokakuussa 2014 otetussa näytteessä <2 mg/l, eikä vedessä havaita humuksen vaikutusta. Tiaisenkankaan pohjavesialueen keskiosassa suolta tulevan ojan vedet johdetaan vanhan maaainesten ottoalueen (SOKKA1) pohjalle (kuva ja liite 10.h). Ukonhuhtakankaan alueelta kulkee soistumien kautta oja pohjavesialueen poikki kohti lounasta. Vipukankaan alueelta virtaa oja suoalueilta peltojen poikki kohti luodetta. Kuva Suolta tulevia pintavesiä johdetaan vanhalle soranottoalueelle Tiaisenkankaalla. Kuva Elina Lindsberg Tuohikorvenmäen pohjavesialuetta ympäröiviä suoalueita on ojitettu. Kaakkoisosan soilta voi imeytyä pintavesiä harjun runko-osaan (liite 10.i). Vedenottamon raakavedessä COD Mn -O 2 ja KMnO 4 ovat kuitenkin olleet matalia eikä humuksen vaikutusta havaita vedenottamolla. Rahkosenharjulla vuonna 2010 valmistuneen pohjavesiselvityksen mukaan pohjavettä purkautuu alueen keskiosassa Lähdenevan peltoalueen ja metsän väliseen ojaan enimmillään noin 250 m 3 /d (liite 10.j). Vuonna 1989 valmistuneen pohjavesiselvityksen mukaan Rahkosenharjun etelä- ja lounaispuoliselle suoalueelle purkautuu pohjavettä yhteensä arviolta 1000 m 3 /d. Pohjavesialuetta ympäröiviä alueita on raivattu pelloiksi ja salaojitettu.

102 96 Riskinarvio Alueiden mahdolliset uudet ojitukset voivat lisätä pohjaveden purkautumista ja vaikuttaa haitallisesti ja vesilain vastaisesti pohjaveden pinnantasoon. Ojituksista aiheutuva riski on erityisen suuri Riipan pohjavesialueen luoteisosassa sijaitsevan Ruunasuon alueella. Myös Karhinkankaan, Sivakkokankaan ja Rahkosenharjun pohjavesialueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä pohjavettä purkautuu suuria määriä ojiin ja ojien syventäminen tai uusien ojien kaivaminen on merkittävä riski pohjaveden määrälle. Pintavesien suotautuminen pohjavesimuodostumaan on riski etenkin Karhinkankaan ja Sivakkokankaan pohjavesialueilla. Alueilla tehtyjen koepumppausten yhteydessä otetuissa pohjavesinäytteissä on havaittu suovesien ja mahdollisesti Ison Heinisuon järvestä ja Sivakkojärvestä suotautuvien pintavesien vaikutus. Myös Riipan pohjavesialueen kaakkoisosan soilta edelleen harjun poikki kulkevan ojan vesi voi huonontaa pohjaveden laatua. Viirrekankaan pohjavesialueella sijaitsevien soiden pintavedet on johdettu pohjavesialueen poikki kulkevaan ojaan. Mahdolliset kunnostusojitukset voivat aiheuttaa merkittävän riskin pohjaveden laadulle. Tiaisenkankaan pohjavesialueella suolta maa-ainestenottoalueelle johdetut pintavedet aiheuttavat merkittävän riskin pohjaveden laadulle, sillä ottoalueen pohjalla ei ole käytännössä lainkaan suojamaakerroksia ja pintavedet pääsevät suoraan pohjaveteen ja harjun runko-osaan. Toimenpide-ehdotukset Ojitukset ja pintavedet Tiaisenkankaan pohjavesialueella suolta vanhan maa-ainestenottoalueen pohjalle virtaavat pintavedet tulee johtaa muualle kuin ottoalueelle. Pohjavesialueilla sijaitsevat ojitusalueet jätetään pääsääntöisesti kokonaan kunnostamatta. Lisäksi pohjaveden purkautumisen välttämiseksi pohjavesialueille jätetään metriä leveä käsittelemätön (perkaamaton) reunavyöhyke. Ojitussuunnitelmista tulee tehdä ilmoitus ELY-keskukselle. Toimenpiteistä vastaavan on ilmoitettava ojituksesta ELY-keskukselle kirjallisesti vähintään 60 vuorokautta ennen ojitukseen ryhtymistä. Sulfidipitoisilla alueilla tulee välttää pohjavedenpinnan alaista kaivutoimintaa, joka altistaa kaivumassat hapettumiselle tai kuivatustoimintaa, joka alentaa pohjavedenpinnatasoa ja altistaa pelkistyneet sulfidipitoiset kerrokset hapettumiselle. Pintavesien imeytymistä voidaan estää mm. muuttamalla vesien johtamista tai tiivistämällä tai putkittamalla ojia. Ojitukset eivät saa aiheuttaa pohjaveden haitallista purkautumista, likaantumista tai humuspitoisten pintavesien imeytymistä maaperään Pilaantuneet ja mahdollisesti pilaantuneet alueet Pilaantuneella maa-alueella tarkoitetaan aluetta, joka on selvästi rajattavissa ja jonka pilaantumisen on aiheuttanut alueella aikaisemmin tapahtunut tai nykyisin harjoitettava toiminta. Pilaantuminen on voinut aiheutua vahinkotapausten tai normaalin toiminnan ympäristöpäästöjen seurauksena. Riskitoimintoja ovat esimerkiksi polttoaineiden jakelu ja varastointi, sahat ja kyllästämöt, kaatopaikat, ampumaradat, puu- ja taimitarhat, romuttamot ja kemialliset pesulat. Pohjavesialueilla riski haitta-aineiden kulkeutumisesta maaperästä pohjaveteen on suuri. Haitallisia

103 97 yhdisteitä voi liueta maaperästä pohjaveteen vuosikymmenien ajan. Yleisiä haitta-aineita ovat esim. öljyt, raskasmetallit, arseeni, polyaromaattiset hiilivedyt (PAH-yhdisteet), polyklooratut bifenyylit (PCB), kloorifenolit, dioksiinit ja ja furaanit sekä torjunta-aineet (mm. atratsiini, heksatsinoni, bromasiili ja bentatsoni). Tietoja tutkituista, mahdollisesti pilaantuneista ja kunnostetuista maa-alueista on koottu Maaperän tilan tietojärjestelmään. (Antikainen et al. 2009) Riskikartoilla (liite 10) ja alla seuraavissa kappaleissa esitetään ainoastaan ne kohteet, jotka toimivat edelleen tai joiden maaperän tila tulee selvittää, arvioida tai puhdistaa. Kunnostettuja tai puhtaaksi todettuja kohteita ei esitetä kartoilla. Entiset ampumaradat Karhinkankaan pohjavesialueella sijaitsee valtatien 8 länsipuolella Houraatin entinen ampumarata, jossa on ollut haulikko- ja hirvikivääriradat (liite 10.a2). Ampuma-alue siirrettiin 1970-luvun lopulla valtatien itäpuolelle ja vanhan alueen päälle rakennettiin hiihto- ja ulkoilualue. Kiväärivalli levitettiin ulkoilualueelle. Ampumarata-alueella on tehty tutkimuksia pilaantuneisuuden selvittämiseksi vuosina 1999 ja Ulkoilualueelle levitetyn kivääriradan vallin kohdalla havaittiin maan pintaosissa korkeita lyijypitoisuuksia (max. 322 mg/kg). Syvemmällä korkeita pitoisuuksia ei enää havaittu. Vanhalla haulikkoradalla lyijypitoisuus (max 7200 mg/kg) ylitti ongelmajätteen pitoisuuden maaperän pintaosissa. Entisen ampumaradan alueella on voimakkaasti pilaantuneita maita noin 4100 m 3 ktr ja lievästi pilaantuneita maita noin 6900 m 3 ktr. (Palin 2004) Entisen ampumarata-alueen lähistöllä olevissa pohjaveden havaintoputkissa on havaittu kohonneita metallipitoisuuksia useana vuonna (PIMA6: kobolttia, PIMA7: sinkkiä, PI- MA8: kuparia, lyijyä, PIMA9: nikkeliä, kobolttia ja sinkkiä, PIMA10: kobolttia ja nikkeliä, PIMA12: sinkkiä, liite 9.a2). Havaintoputkesta PIMA9 otettujen näytteiden pitoisuuksia on koottu taulukkoon Havaintoputkesta PIMA9 otettiin näyte kesäkuussa 2015 (liitteet 8.2 ja 11.a2). Näytteestä analysoitiin mm. liukoiset metallit, joista koboltin ja sinkin pitoisuudet ylittivät ympäristönlaatunormit. Lisäksi alumiinipitoisuus ylitti talousveden laatusuosituksen. Rauta- ja mangaanipitoisuudet alittivat talousveden laatusuositukset. Näyte oli hieman samea (1,8 NTU) ja väriluku oli 25. Sulfaattipitoisuus oli matala (3,2 mg/l). Kenttämittauksen mukaan vesi oli hyvin hapanta (ph=4,6). Veden happipitoisuus oli hyvä (5,24 mg/l ja 40,7 %). Aiempina vuosina veden rikkipitoisuus on ollut korkea. Näytteiden analyysimenetelmät ovat vaihdelleet eri vuosina, ja tulokset eivät ole välttämättä täysin vertailukelpoisia keskenään. Raskasmetallipitoisuudet voivat johtua ainakin osittain myös alueen geologista tekijöistä.

104 Taulukko Vedenlaatutuloksia havaintoputkesta PIMA9 Karhinkankaan pohjavesialueella. (OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu ). Talousveden laatuvaatimukset ylittävät pitoisuudet on merkitty punaisella, laatusuositukset ylittävät pitoisuudet oranssilla ja ympäristönlaatunormit ylittävät pitoisuudet keltaisella. Määritys Alumiini µg/l Antimoni µg/l 0,49 0,39 0,06 0,06 0,05 0,06 0,06 0,07 <1 <1 <1 Arseeni µg/l 4,43 1,13 0,59 0,47 0,47 0,34 0,29 0,13 <5 <11 <1 Kadmium µg/l 0,09 0,04 0,04 0,04 0,03 0,03 0,04 0,02 <0,4 <0,2 <0,2 Koboltti µg/l 16 16,2 14,1 12,9 6,45 8,39 8,1 0,6 6,2 6,4 3,4 Kromi µg/l 24,1 3,09 1,41 1,42 2,04 1,44 1,1 0,6 1,9 <5 <1 Kupari µg/l 12,7 6,83 4,73 2,4 3,17 5, <5 7 5 Lyijy µg/l 2,3 1,12 0,55 0,49 0,74 0,51 0,63 <0,05 <5 <1 <1 Mangaani µg/l , ,6 75,3 37, Nikkeli µg/l 37,9 25,1 22,4 21,8 10,5 12,3 14 1, Rauta µg/l Rikki µg/l Sinkki µg/l 58,6 70,1 46,2 44,7 29,9 37,8 33 3, Nutturakankaan vedenottamon eteläpuolella olevassa vanhassa soramontussa on harrastettu ampumista 1950-luvulla. Toiminta on ilmeisesti ollut lähinnä satunnaista soranottoalueen seinämiin ammuskelua. Nutturakankaan vedenottamolla raakaveden koboltti-, nikkeli- ja sinkkipitoisuudet ovat ajoittain ylittäneet ympäristönlaatunormit. Riipan pohjavesialueella välittömästi Riipan vedenottamon länsipuolella sijaitsee Kälviän entinen ampumarata, joka on osittain kunnostettu vuonna 2012 (liite 10.5). Kunnostuksen yhteydessä luotiratojen vallit ja haulikkoratojen maa-aineksesta tehdyt sivuvallit poistettiin. Alueen kahta haulikkorataa ei ole kunnostettu. Ampumaradalla on tehty runsaasti tutkimuksia. Haulikkoratojen alueella havaittiin korkeita raskasmetallipitoisuuksia (lyijy, kupari, antimoni) maaperän pintaosassa (Seppänen 2013). Alkuperäinen rata on rakennettu noin 40 vuotta sitten. Noin 25 vuotta sitten vanha haulikkorata poistettiin käytöstä ja alueelle rakennettiin uusi haulikkorata, joka sekin on nykyisin poistettu käytöstä. Alueella on ollut neljä luotirataa. Käytöstä poistetun radan alueelta on kuorittu noin 10 cm pintamaata, josta on tehty suojavallit pistooli- ja hirvikivääriradoille. Suojavallien maata ei ole vaihdettu ampumakausien välissä. (Närhi 2005) Entisten haulikkoratojen alueelta havaintoputkesta 5AR otettujen näytteiden pitoisuuksia on koottu taulukkoon Havaintoputkesta otettiin näyte toukokuussa 2015 (liitteet 11.d ja 8.3) Näytteestä analysoitiin mm. liukoiset metallit. Lyijypitoisuus(120 µg/l) ylitti talousveden laatuvaatimuksen (10 µg/l) ja sinkkipitoisuus (3900 µg/l) ylitti ympäristönlaatunormin (60 µg/l). Kemiallinen hapenkulutus (24 mg/l) ja väriluku (180) olivat korkeat. Näyte oli myös samea (14 NTU). Kenttämittauksissa näytteen ph oli 6,0.

105 Taulukko Vedenlaatutuloksia havaintoputkesta 5AR Riipan pohjavesialueella. (OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu ). Talousveden laatuvaatimukset ylittävät pitoisuudet on merkitty punaisella, laatusuositukset ylittävät pitoisuudet oranssilla ja ympäristönlaatunormit ylittävät pitoisuudet keltaisella. Määritys Alumiini µg/l Antimoni µg/l 0,73 2,26 3,7 <2 <1 1 Arseeni µg/l 1,81 8,62 12 <2 <5 1 Kadmium µg/l 0,3 0,11 0,08 <0,4 <0,4 0,2 Koboltti µg/l 1,43 0,94 0,8 <10 <3 0,6 Kromi µg/l 6,64 8,42 7,7 9,7 4,9 5 Kupari µg/l 0,83 8,31 7,7 <5 <5 2 Lyijy µg/l 5, Mangaani µg/l Nikkeli µg/l <5 <5 4 Rauta µg/l Rikki µg/l Sinkki µg/l Tiaisenkankaan pohjoisosassa on suojeluskunnan entinen ampumarata, joka on sijainnut vanhojen peruskarttojen mukaan pohjoisimman maa-ainestenottoalueen itäreunassa (liite 10.h). Alueelle on ollut vielä 1990-luvulla opasteet Vanhanorpantieltä ja alueella on edelleen vanha ampumavalli. Vallin läheisyyteen asennetusta pohjavesiputkesta (PV4) otettiin vesinäyte vuonna 2009 (liite 9.h). Näytteestä analysoitiin metallit, joissa ei havaittu kohonneita pitoisuuksia. Maaperän pintaosista (0 0,3 m) otettiin kuusi näytettä, joista yhdessä havaittiin ylemmän ohjearvon ylittävä pitoisuus kuparia (223 mg/kg) ja kolmessa alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus lyijyä (max. 434 mg/kg). Riskinarvio Vuonna 2014 valmistuneessa Karhinkankaan ja Sivakkokankaan pohjaveden virtausmallissa on arvioitu pohjaveden kulkeutumisreittejä Houraatin entiseltä ampumaradalta. Mallin laskemana virtaus vanhalta haulikkoradalta suuntautuu luoteeseen kohti harjumuodostumaa. Alussa virtausnopeus on melko alhainen maaperän (turve, siltti ja moreeni) heikohkon vedenjohtavuuden vuoksi. Virtaus saavuttaa varsinaisen harjurungon noin 5 6 vuoden kuluttua alkuhetkestä, tutkitun vedenottopisteen SIIVILÄ3 noin 7 8 vuoden kuluttua alkuhetkestä ja Nutturakankaan vedenottamon tason noin vuoden kuluttua alkuhetkestä. Noin 15 vuoden kuluttua alkuhetkestä pohjavesi partikkeleineen purkautuu Rantijärven alueelle. Mallin laskemana vanhalta haulikkoradalta ei kulkeudu pohjavesiä vedenottamoille. Laskennassa ei ole kuitenkaan huomioitu haitta-aineiden sekoittumista tai pitoisuuksien muuttumista pohjavesivyöhykkeessä, minkä vuoksi on mahdollista, että haulikkoradalta voi todellisuudessa kulkeutua haitta-aineita myös vedenottamoille. (Paalijärvi & Okkonen 2014)

106 100 Nutturakankaan vedenottamon eteläpuolella olevassa vanhassa soramontussa olleet mahdolliset haitta-ainepitoiset maa-ainekset on todennäköisesti kuljetettu jo muualle, sillä alueella on pohjavesilampi.. Riipan pohjavesialueella entiset haulikkoradat muodostavat riskin pohjaveden laadulle. Alueelta otetuissa pohjavesinäytteissä on havaittu korkeita metallipitoisuuksia. Pohjavesi virtaa haulikkoradalta poispäin vedenottamosta, mikä pienentää riskiä. Tiaisenkankaan pohjavesialueella sijaitseva entinen ampumarata voi aiheuttaa riskin pohjaveden laadulle, sillä ampumavalleissa on havaittu korkeita metallipitoisuuksia. Pohjavedessä haitta-aineita ei ole havaittu. Kohde sijaitsee pohjavesialueen reunassa ja pohjavesi purkautuu ampumaradalta kohti Typpäluomaa, mikä pienentää pohjavedelle aiheutuvaa riskiä. Alue on helposti rajattavissa ja massamäärät kohtuullisia, minkä vuoksi alue tulee kunnostaa ja valli poistaa. Entiset polttoaineen jakelupisteet Tiaisenkankaan eteläosassa on entinen polttoaineen jakeluasema, joka on toiminut vuosina (liite 10.h). Asemalla on ollut myös huoltamotoimintaa, joka on päättynyt vuonna Entinen jakeluasema sijaitsee pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolella. Kohteen maaperää on tutkittu vuonna 2002, jolloin pilaantumista ei havaittu. Jakeluasemalla on rakennettu suojaukset vuonna Asemalla on ollut neljä (10 m 3 ) maanalaista terässäiliötä (diesel, polttoaine, bensiini), jotka on kuntotutkittu ja sinkitty vuonna Polttoainesäiliöt on nostettu ylös maasta keväällä Maaperää ei tutkittu noston yhteydessä. Asema on nykyisin asumiskäytössä ja sen huoltohalli on vuokralla vuokralaisen omaa pienimuotoista huoltotoimintaa varten. Huoltohallissa säilytetään vähäisiä määriä kemikaaleja. Hallissa on lattiakaivo, jossa on öljynerotuskaivo ja jonka voi tarvittaessa sulkea. Alueella tehtiin kevyt tärykairaus (piste 18), jonka mukaan maaperän pintaosa on 0,7 metrin syvyydelle saakka multamaata, jonka alapuolella on 5,5 metrin syvyydelle saakka hietaa (liitteet 7 ja 11.h). Hietakerroksen alla on 6,9 metriin saakka hienoa hietaa (karkea siltti), joka päättyy moreeniin tai kallioon. Pintavedet alueelta virtaavat kohti lounasta ja poispäin harjun ydinosasta. Rahkosenharjun keskiosassa, pohjaveden muodostumisalueella on ollut kyläkauppa, jonka yhteydessä on ollut polttoaineen jakelupiste (liite 10.j). Polttoaineen jakelu on lopetettu noin 10 vuotta sitten. Säiliöt ovat olleet maanpäällisiä ja betonilaatan päällä. Säiliöt on poistettu. Riskinarvio Tiaisenkankaan pohjavesialueella sijaitseva entinen polttoaineen jakeluasema sijaitsee muodostumisalueen ulkopuolella ja pintavedet virtaavat alueella poispäin harjuytimestä, mikä pienentää kohteen muodostamaa riskiä pohjavedelle. Entinen jakeluasema muodostaa todennäköisesti vain vähäisen riskin pohjaveden laadulle, mutta alueen mahdollinen kunnostustarve on syytä varmistaa maaperätutkimuksin. Rahkosenharjun entisen polttoaineen jakelupisteen lähettyviltä ei ole tietoja maaperän tai pohjaveden haitta-ainepitoisuuksista. Entinen jakelupiste sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella, minkä vuoksi kohteen maaperän ja pohjaveden mahdollinen pilaantuminen on syytä selvittää, mikäli esim. maankäyttötapa muuttuu, maata myydään tai mikäli ilmenee ympäristöhaittoja.

107 101 Entiset korjaamot, varikot ja asfalttiasemat Rahkosenharjun pohjavesialueen länsiosassa, pohjaveden muodostumisalueella on entinen autosähkölaitekorjaamo, joka on lopettanut aktiivisen toiminnan noin 20 vuotta sitten (liite 10.j). Toiminta on ollut pääosin hienomekaanista, eikä öljyjä ole juurikaan käsitelty. Huoltohallissa on ollut rasvamonttu, josta vedet on johdettu öljynerotuskaivon kautta umpisäiliöön. Autokorjaamon koillispuolella tehtiin kevyt tärykairaus (piste 23, liitteet 7 ja 11.j), jonka mukaan maaperän pintaosa on metrin syvyydelle täyttömaata, minkä alla on hiekkaa 4,5 metrin syvyydelle saakka. Hiekkakerroksen alla on hienoa hietaa (karkea siltti)/hietaa (hienohiekka) 9 metrin syvyydelle saakka. Pohjavesialueen keskiosassa pohjaveden muodostumisalueella on entinen konevarikko, jonka paikalla on nykyisin omakotitalo (liite 10.j). Talon pihalla on autotalli, jossa on aikoinaan huollettu ja säilytetty kuorma-autoa. Autotallin takana on ollut maanpäällinen polttoainesäiliö (diesel), joka on poistettu n vuotta sitten. Toiminta on ollut pienimuotoista. Kohteessa tehtiin kevyt tärykairaus (piste 26, liitteet 7 ja 11.j), jonka mukaan maaperän pintaosa on 2,3 metrin syvyydelle hiekkaa/soraa, jonka alla on hienoa hietaa (karkea siltti) 9,4 metrin syvyydelle saakka. Hienon hiedan alapuolella oli 10 metrin syvyydelle saakka hienoahietaa, jossa oli sorakiviä. Pohjavedenpinta oli 0,8 metrin syvyydellä maanpinnasta. Pohjavesialueen keskiosassa on entinen asfalttiasema, joka on ollut toiminnassa vielä 1990-luvulla. Alueelle on jäänyt toiminnan jälkeen öljysoramassoja, joita on myöhemmin haettu alueelta pois. Pohjavesi on noin 20 metrin syvyydellä maanpinnasta. Kohteiden maaperän tai pohjaveden pilaantuneisuutta ei ole tutkittu. Riskinarvio Entisen autosähkölaitekorjaamon lähettyviltä ei ole tietoja maaperän tai pohjaveden haittaainepitoisuuksista. Korjaamo sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella ja pohjavesi virtaa korjaamon suunnasta kohti Haapala-Korven vedenottamoa, minkä vuoksi kohteen maaperän ja pohjaveden mahdollinen pilaantuminen on syytä selvittää, mikäli esim. maankäyttötapa muuttuu, maata myydään tai mikäli ilmenee ympäristöhaittoja. Entisen konevarikon lähettyviltä ei ole tietoja maaperän tai pohjaveden haitta-ainepitoisuuksista. Konevarikko sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella, minkä vuoksi kohteen maaperän ja pohjaveden mahdollinen pilaantuminen on hyvä selvittää, mikäli esim. maankäyttötapa muuttuu, maata myydään tai mikäli ilmenee ympäristöhaittoja. Entisen asfalttiaseman lähettyviltä ei ole tietoja ole tietoja maaperän tai pohjaveden haittaainepitoisuuksista. Asfalttiasema sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella ja pohjavesi virtaa kohti vedenottamoita, minkä vuoksi kohteen maaperän ja pohjaveden mahdollinen pilaantuminen on hyvä selvittää, mikäli esim. maankäyttötapa muuttuu, maata myydään tai mikäli ilmenee ympäristöhaittoja. Entinen sementtivalimo Rahkosenharjun länsiosassa pohjaveden muodostumisalueella on entinen sementtivalimo, joka on lopettanut toiminnan vuonna 2008 (liite 10.j). Alueella on nykyisin varastointia ja huoltohalli, jossa säilytetään vähäisiä määriä kemikaaleja. Kohteen maaperän tai pohjaveden pilaantuneisuutta ei ole tutkittu. Alueen läheisyyteen tehtiin kevyt tärykairaus (piste 23,

108 102 liitteet 7 ja 11.j), jonka mukaan maaperän pintaosa on metrin syvyydelle täyttömaata, minkä alla on hiekkaa 4,5 metrin syvyydelle saakka. Hiekkakerroksen alla on hienoa hietaa (karkeasiltti) lähes 9 metrin syvyydelle saakka. Riskinarvio Entisen sementtivalimon lähettyviltä ei ole tietoja maaperän tai pohjaveden haittaainepitoisuuksista. Kohde sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella ja pohjavesi virtaa valimon suunnasta kohti Haapala-Korven vedenottamoa, minkä vuoksi kohteen maaperän ja pohjaveden mahdollinen pilaantuminen on syytä selvittää, mikäli esim. maankäyttötapa muuttuu, maata myydään tai mikäli ilmenee ympäristöhaittoja. Kunnostetut kaatopaikat Karhinkankaan pohjavesialueen keskiosassa sijaitsee Lohtajan entinen kaatopaikka, joka toimi yhdyskuntajätteiden kaatopaikkana vuosina Kaatopaikka on kunnostettu massanvaihtotekniikalla vuonna Kaatopaikan läheisyydessä on seurattu pohjaveden laatua neljästä pohjavesiputkesta vuosina Pohjavesinäytteistä on analysoitu mm. raskasmetallit ja ravinteet. Osassa näytteitä vesi oli lähes hapetonta, kokonaistyppi, kokonaisfosfori ja kemiallinen hapenkulutus olivat koholla. Korkeimmat raskasmetallipitoisuudet (lyijy 10,6 µg/l) pohjavedessä havaittiin havaintoputkessa Kaato1. Osa ravinteista saattaa olla lähtöisin lähellä sijaitsevilta pelloilta ja käytöstä poistetulta turkistarhalta. (Kesti 2010) Havaintoputkesta Kaato1 otettiin vesinäyte toukokuussa Näytteestä analysoitiin mm. metallit, ravinteet ja bakteerit. Tulosten (liite 8.1) mukaan rauta- ja mangaanipitoisuudet ylittivät talousveden laatusuositukset. Muut metallipitoisuudet olivat matalia. Myös ammoniumpitoisuus ja kemiallinen hapenkulutus ylittivät talousveden laatusuositukset, mikä saattaa ainakin osittain johtua alueen geologisista tekijöistä. Nitraatti- ja nitriittipitoisuudet olivat alle määritysrajan, samoin bakteeripitoisuudet. Kokonaisfosforipitoisuus oli koholla, mutta näyte oli samea, mikä voi vaikuttaa fosforipitoisuuteen. Tiaisenkankaan pohjaveden muodostumisalueella on tiettävästi ollut epävirallinen kaatopaikka (liite 10.h). Kaatopaikka ei ole ollut toiminnassa enää 1980-luvulla. Kaatopaikalle on tuotu esim. metalliromua. Alueella on aiemmin ollut kylän yhteinen soramaa. Kohteen oletetulle sijainnille asennettiin pohjaveden havaintoputki TIHP01 (liite 11.h). Putkesta otettiin vesinäyte toukokuussa Tulosten (liite 8.5) mukaan vedessä ei havaittu kohonneita metallipitoisuuksia rauta- ja mangaanipitoisuuksia lukuun ottamatta. Ammonium-, nitraatti- ja nitriittipitoisuudet olivat alle määritysrajojen. Erittäin korkea kokonaistyppipitoisuus on todennäköisesti näytteenkäsittelystä johtuva virhe (analyysi tehty virheellisesti typpihapolla kestävöidystä näytteestä). Kokonaisfosforipitoisuus oli lievästi kohonnut. Pohjavesialueen ulkorajalla on lisäksi sijainnut Ullavan kirkonkylän entinen kaatopaikka, joka on ollut alun perin soranottoalue. Kaatopaikkatoiminta on loppunut 1980-luvun alkupuolella. Alue on kunnostettu vuonna Rahkosenharjun eteläosassa pohjaveden muodostumisalueella on sijainnut Rahkosen entinen kaatopaikka, joka on kunnostettu vuonna 2011.

109 103 Riskinarvio Karhinkankaan kaatopaikan lähettyviltä otetussa näytteessä ei havaittu selkeitä viitteitä kaatopaikasta. Myöskään Tiaisenkankaan entisestä kaatopaikasta ei havaittu viitteitä pohjaveden laadussa.. Kunnostetut kaatopaikat eivät aiheuta riskiä pohjavedelle. Toimenpide-ehdotukset Pilaantuneet ja mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet Karhinkankaan Houraatin, Riipan Kälviän ja Tiaisenkankaan suojeluskunnan entiset ampumaradat tulee kunnostaa. Karhinkankaan pohjavesialueella Houraatin entisen ampumaradan ja Riipan entisten haulikkoratojen vaikutuksia pohjavedelle tulee seurata jatkossakin ottamalla vesinäytteitä havaintoputkista. Näytteistä tulee tutkia ainakin liukoiset metallit ja veden ph. Tiaisenkankaan ja Rahkosenharjun pohjavesialueilla sijaitsevat mahdollisesti pilaantuneet kohteet tulee tutkia, arvioida ja tarvittaessa kunnostaa, mikäli esim. maankäyttötapa muuttuu, maata myydään tai mikäli ilmenee ympäristöhaittoja. Pohjavesialueelle ei tule perustaa uutta pohjavettä vaarantavaa toimintaa Puolustusvoimien Vattajanniemen harjoitusalue Karhinkankaan pohjavesialueen pohjoispäässä, pohjaveden muodostumisalueella ja osin harjun runko-osan kohdalla sijaitsee Puolustusvoimien Lohtajan ampuma- ja harjoitusalue (liite 10.a1). Alueen polttonesteiden jakeluaseman sekä materiaalin varasto- ja huoltoalueen ympäristölupa on vireillä. Aluetta koskevat tiedot perustuvat päätökseen alueen ympäristöluvan tarvetta koskevassa asiassa (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2013b), ympäristöluvan kuulutukseen (Länsi- ja Sisä- Suomen aluehallintovirasto 2015), yhteenvetoraporttiin Lohtajan ampuma- ja harjoitusalueen polttoaineenjakelun sekä varastointi- ja huoltotoiminnan ympäristövaikutuksista (Puolustushallinnon rakennuslaitos ) ja alueen ympäristölupahakemukseen liittyneen tarkastuskäynnin ( ) muistioon. Ampuma- ja harjoitusalue on perustettu vuonna Käyttövuorokausia alueella on noin 220 vuosittain. Alueen kaikki rakennukset, korjaamohallit, polttoaineiden jakeluasema ja ajoneuvojen säilytys ovat pohjavesialueella. Alue on liitetty viemäriverkkoon vuonna Ampuma- ja harjoitusalueella on 18 käymälää, jossa on umpisäiliöt. Alueen itäosassa, pohjaveden muodostumisalueella ja harjun runko-osan kohdalla on polttoaineen jakelupiste, jossa on yksi 10 m 3 dieselsäiliö, yksi 10 m 3 dieselsäiliö varalla, yksi 5 m 3 :n polttoöljysäiliö ja yksi 5 m 3 :n bensiinisäiliö. Säiliöt ovat kaksivaippaisia ja niissä on jatkuvatoiminen, hälyttävä polttoaineen pinnantason mittausjärjestelmä. Säiliö- ja mittarialuetta ei ole katettu. Säiliöt ovat betonilaatan päällä. Laatta on samalla myös suoja-allas. Säiliöiden täytöt ja tankkaukset ajoneuvoihin tapahtuvat laatan alueella. Laatalta hulevedet johdetaan öljynerottimelle. Jakeluaseman läheisen pesupaikan hulevedet johdetaan jakeluaseman öljynerottimelle. Öljynerottimissa on hälytysjärjestelmä ja alueella kameravalvonta. Öljynerottimelta vedet johdetaan umpiputkessa avo-ojaan, joka sijaitsee pohjavesialueella. Öljynerottimen erotuskyky ei ole riittävä maastoon johdettaville vesille. Lisäksi laatalla säilytetään lennokkiharjoitusten aikana noin 500 litran säilössä lentobensiiniä (TL100). Lennokkien tankkaus tapahtuu suljetulla tankkausjärjestelmällä.

110 104 Kesällä 2008 jakelupisteen alueella tehtiin pilaantuneisuustutkimuksia, joiden maaperänäytteissä havaittiin keskitisleitä ylemmän ohjearvon ylittävä pitoisuus (1200 mg/kg) ja raskaita hiilivetyjä ohjearvon ylittävä pitoisuus (390 mg/l) (Pöyry Finland Oy 2009). Jakelupisteen öljyyntymä poistettiin poistamalla irtomaata noin 17 tonnia. Varasto- ja huoltoalueella varastoidaan ja huolletaan kalustoa. Varikkoalueella on 30 kuormaautoa ja muuta kalustoa. Huoltohallin lattiakaivosta vedet johdetaan öljynerottimen kautta maastoon. Purkupaikka on pohjavesialueella. Öljynerottimen erotuskyky ei ole riittävä maastoon johdettaville vesille. Huoltohallin kammiopesukoneen tyhjennyksissä syntyvä pesuliuos toimitetaan vaarallisen jätteen käsittelyyn. Kammiopesukoneen viereisen lattiaviemärikaivon viemärilinjassa ei ole sulkuventtiiliä. Varasto- ja huoltoalueella kemikaalit säilytetään tynnyreissä säilytysastian tilavuutta vastaavan suoja-altaan päällä. Vaarallisia jätteitä säilytetään erillisessä varastokontissa. Huoltotilojen lämmitysöljysäiliöt ovat suoja-altaissa. Varastohallien välinen alue on päällystetty ja hulevedet johdetaan sadevesikaivojen kautta ojaan. Sadevesikaivoon johdetaan myös huoltorakennuksen öljynerottimelta tulevat vedet. Sadevesikaivon vedessä (X021) on havaittu raskaita öljyhiilivetyjä 200 µg/l. Varasto- ja huoltoalueella säilytetään puolustushallinnon ajoon meneviä autoja myös sorapintaisella alueella. Varsinainen ampumaharjoitusalue on pääosin pohjavesialueen ulkopuolella, Vattajanhietikon aluetta lukuun ottamatta. Alue on jaettu jalkaväen toiminta-alueisiin ja ilmatorjunnan tuliasemiin. Raskaiden aseiden maalit sijaitsevat maalialueella, jossa harjoitellaan myös räjäytyksiä ja raivaustoimintaa. Maalialue sijaitsee osittain pohjavesialueella ja siellä sijaitsee yksi ohjusammuntapaikka, räjäytyspaikka ja tykistön tuliasema. Ilmatorjunnan tykistöammunnan toisen liikemaalin pää lähtee pohjavesialueen ulkorajasta ja suuntautuu rajasta poispäin. Pienikaliiberisten aseiden ammuntamäärä on noin laukausta vuodessa, ilmatorjunta-aseiden ammuntamäärä noin ja tykkien ammuntamäärä noin 150 laukausta vuodessa. Vuosittain on noin 15 isompaa räjäytystä (noin 10 kg TNT-räjäytyksiä). Noin 15 päivänä vuodessa käytetään aluevalvontaan helikopteria, jonka nousua ja laskua varten on rakennettu kaksi betonilaattaa. Laskeutumispaikka sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella, harjun runko-osan kohdalla. Pohjavesialueelle sijoittuvat pohjoisosan taisteluammuntapaikka, rynnäkkökiväärialue, tykki- ja kranaatinheitintulen maalialue sekä sinkoammuntapaikka. Pohjaveden laatua tarkkaillaan 9 pohjaveden havaintoputkesta ja kahdesta pintavesipisteestä (liite 9.a1). Yksi havaintoputki ja molemmat pintaveden seurantapisteet sijaitsevat pohjavesialueen ulkopuolella, eikä niitä ole esitetty liitteessä 9.a.1. Näytteistä tutkitaan mm. liukoiset metallit, öljyhiilivetypitoisuuksia sekä räjähdysaineet ja ruudin ainesosat. Vuoden 2014 tulosten mukaan metallipitoisuudet olivat alhaisia nikkeli- ja kobolttipitoisuuksia lukuun ottamatta. Koboltin ympäristönlaatunormi (2 µg/l) ylittyi viidessä havaintopisteessä (max. 12 µg/l). Nikkelin ympäristönlaatunormi (10 µg/l) ylittyi kahdessa pisteessä (max 22 µg/l). Kohonneita raskasmetallipitoisuuksia on havaittu muuallakin Karhinkankaan pohjavesialueella, ja pitoisuudet saattavat johtua myös alueen geologisista tekijöistä. Näytteissä ei havaittu öljyhiilivetyjä eikä viitteitä räjähdysaineista, niiden hajoamistuotteista tai ruutien ainesosista. Näytteiden ph oli 5,4 7,5. Riskinarvio Harjoitusalueen toiminnoista etenkin polttoaineiden jakelupiste muodostaa riskin pohjaveden laadulle. Jakelupiste sijaitsee harjun hyvin vettä johtavan runko-osan kohdalla. Jakelupisteen alueella maaperässä on myös havaittu öljyhiilivetypitoisuuksia vuonna 2008 tehdyissä tutkimuksissa. Öljyyntymä on sittemmin poistettu, eikä alueella otetuista pohjavesinäytteissä ole havaittu öljyhiilivetyjä. Säiliöiden täytöt ja tankkaukset ajoneuvoihin tapahtuvat betonilaatan päällä. Laatalta hulevedet johdetaan öljynerottimelle ja edelleen maastoon pohjavesialueelle. Öljynerotti-

111 105 men erotuskyky ei kuitenkaan ole riittävä maastoon johdettaville vesille, mikä muodostaa riskin pohjaveden laadulle. Myös varasto- ja huoltoalueelta voi kulkeutua haitta-aineita pohjaveteen, sillä huoltohallin lattiakaivosta vedet johdetaan öljynerottimen kautta pohjavesialueelle, mutta öljynerottimen erotuskyky ei ole riittävä maastoon johdettaville vesille. Öljynerottimen jälkeisen sadevesikaivon vedessä on havaittu raskaita öljyhiilivetyjä 200 µg/l. Toimenpide-ehdotukset - Puolustusvoimien Vattajan harjoitusalue Tarkemmat määräykset pohjaveden suojelusta annetaan alueen ympäristöluvassa. Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueella maanpäällisten yli 1 m 3 :n polttonestesäiliöiden sekä nestemäisten kemikaalisäiliöiden tulisi olla kaksivaippaisia tai ne olisi vaihtoehtoisesti sijoitettava riittävin suuriin ja tiiviisiin suoja-altaisiin. Yli 1 m 3 :n säiliöt tulisi varustaa ylitäytön estolaittein, laponestolaittein sekä pohjavesi- ja ranta-alueilla lisäksi vuotojen tarkkailu- ja hälytysjärjestelmällä. Uusittaessa maanpäällisiä yli 1 m 3 :n polttoneste- ja kemikaalisäiliöitä, on uusien säiliöiden oltava joko kaksivaippaisia tai allastettuja. Uudet säiliöt on myös varustettava asianmukaisin ylitäytön- ja laponestolaittein. Pohjavesialueilla säiliöt on lisäksi varustettava vuotojen tarkkailu- ja hälytysjärjestelmällä. Polttonesteen tankkaus yli 1 m 3 :n säiliöistä ajoneuvoihin ja muihin työkoneisiin tulee järjestää tiiviillä alustalla. Jakelupisteen luona on myös oltava riittävä määrä imeytysaineita ja työkaluja mahdollisten polttonesteiden valumien talteen keräämiseksi. Polttonesteen tankkauspaikat tulee ensisijaisesti sijoittaa pohjavesialueen ulkopuolelle. Autojen säilytyspaikat, pihan liikennöintialueet ja ajoneuvoväylät tulee päällystää läpäisemättömällä materiaalilla, sekä sade- ja sulamisvedet näiltä alueilta kerätä ja johtaa tiiviisti pohjavesialueen ulkopuolelle. Jätevedet on ensisijaisesti johdettava yleiseen viemäriverkkoon ja kiinteistöjen tulee liittyä viemäriverkostoon, jos se on mahdollista. Jos viemäriverkkoon ei ole mahdollista liittyä, tulee kiinteistöjen tehdä asianmukaiset suunnitelmat jätevesien käsittelystä ja laatia jätevesijärjestelmän käyttö- ja huolto-ohjeet jätevesiasetuksen mukaisesti. Jätevedet voidaan johtaa myös käsiteltäväksi pohjavesialueen ulkopuolelle siten, ettei pohjavesien pilaantumisvaaraa pääse syntymään. Pohjaveden muodostumisalueella ja vedenottamoiden ja tutkittujen vedenottopaikkojen lähisuojavyöhykkeillä sijaitsevien viemäröimättömien kiinteistöjen jätevesien käsittelyyn tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueilla hulevedet teollisuusalueiden ja yritysten piha-alueilta on esikäsiteltävä hiekan- ja öljynerottimilla. Esikäsitellyt hulevedet tulee johtaa hulevesiviemäriin tai vastaavaan tai pohjavesialueen ulkopuolelle. Laitosalueilla, joilla kulkee tai pysäköidään raskaita ajoneuvoja tai kemikaalikuljetuksia, on hulevesiviemäröinti lisäksi varustettava sulkuventtiilillä varustetulla näytteenottokaivolla. Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueilla jätevesien johtaminen ojaan tai imeyttäminen maahan on kielletty. Näillä alueilla on kaikki kiinteistöllä muodostuvat jätevedet johdettava tiiviissä jätevesiputkessa pohjavesialueen ulkopuolelle, yleiseen viemäriverkkoon tai kerättävä tiiviiseen umpisäiliöön. Jätevesilietteen levittäminen pohjavesialueelle on kielletty. Kokkolan ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueilla ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja laitteiden pesu liuotinpesuaineilla on sallittu ainoastaan tähän tarkoituk-

112 106 seen rakennetulla pesupaikalla, josta pesuvedet johdetaan hiekan- ja öljynerotuskaivon kautta jätevesiviemäriin Muuntajat Muuntajat aiheuttavat riskin pohjavedelle sisältämänsä muuntajaöljyn vuoksi. Äkillisiä öljyvuotoja voi tapahtua esimerkiksi salamaniskun tai muun vioittumisen seurauksena, jolloin muuntajaöljy tai suurin osa siitä valuu maaperään. Pitkäaikaisten vuotojen syynä ovat usein rakenneviat tai osien vanheneminen, minkä johdosta maaperään pääsee yleensä vain pieni osa muuntajaöljystä. (Remes & Valta 2007) Kokkolan pohjavesialueilla on yhteensä 23 Korpelan Voima Oy:n muuntajaa (taulukko ja liitteet 10.a - 10.j). Muuntamoiden sisältämä öljymäärä on kg. Puistomuuntamoissa on öljynkeräysaltaat, pylväsmuuntajissa ei ole suojauksia (kuva ). Korpelan Voima on rakentanut vedenottamoiden läheisyyteen 7 uutta puistomuuntajaa vuonna 2014 (kuva 4.1.4), eikä vedenottamoiden lähettyvillä ole nykyisin suojaamattomia muuntajia. a) b) Kuva a) Puistomuuntaja Herlevinharjun vedenottamon läheisyydessä ja b) suojaamaton pylväsmuuntaja Tiaisenkankaan pohjavesialueella. Kuvat Elina Lindsberg ja Karhinkankaan pohjavesialueella on pohjaveden muodostumisalueella ja harjun ydinosan kohdalla suojaamattomat muuntajat puolustusvoimien harjoitusalueella sekä Nutturakankaan vedenottamon luoteispuolella. Myös Tiaisenkankaan pohjavesialueella on pohjaveden muodostumisalueella yksi suojaamaton muuntaja. Rahkosenharjun pohjavesialueella pohjaveden muodostumisalueella on kolme suojaamatonta muuntajaa.

113 107 Taulukko Kokkolan pohjavesialueilla sijaitsevat Korpelan Voima Oy:n muuntajat. Pohjavesialue Tunnus Nimi Tyyppi Karhinkangas Teho / kva Öljyn määrä/kg Suojaus Pitkäpauha Pylväs Ei suojausta Tompenmäki Puisto Öljynkeräysallas Vattaja Pylväs Ei suojausta Rantinjärvi Pylväs Suojaus rak. bentoniittimatolla Sivakkokangas Sivakkokangas Puisto Öljynkeräysallas Pesäkangas Luikkuunharju Puisto Öljynkeräysallas Riippa Ruunasuo Puisto Öljynkeräysallas Kaakkuri Puisto Öljynkeräysallas Viirrekangas Viirrekangas Puisto Öljynkeräysallas Herlevinharju Herlevinharju Puisto Öljynkeräysallas Tiaisenkangas Tiaisenkangas Pylväs Ei suojausta Tarvala Pylväs Ei suojausta Lukkarinräme Pylväs Ei suojausta Tuohikorvenmäki Tuohikorpi Puisto Öljynkeräysallas Rahkosenharju Neverbacka Pylväs Ei suojausta Rahkosenharju Pylväs Ei suojausta Rahkosenharju II Pylväs Ei suojausta Keski-Rahkonen Pylväs Ei suojausta Uusipaikka Pylväs Ei suojausta Rahkonen Pylväs Ei suojausta Kujala Pylväs Ei suojausta Riskinarvio Vedenottamoiden lähettyvillä ei ole suojaamattomia muuntajia ja muuntajien aiheuttama riski pohjaveden laadulle on melko vähäinen. Riskin pohjavedelle aiheuttavat lähinnä muodostumisalueilla sijaitsevat suojaamattomat muuntajat. Toimenpide-ehdotukset Muuntajat Pohjavesialueille ei tule rakentaa uusia suojaamattomia muuntajia. Sähköyhtiöiden tulee vaihtaa pohjavesialueilla ja etenkin pohjaveden muodostumisalueella sijaitsevat pylväsmuuntajat suoja-altailla varustelluiksi puistomuuntajiksi verkostoinvestointien yhteydessä.

114 108 5 MAANKÄYTTÖ, KAAVOITUS JA RAKENTAMINEN Kaavoitus ja rakentamisen ohjaus ovat tärkeitä keinoja suojella pohjavettä, sillä merkittävimmät riskit pohjavedelle aiheutuvat pohjavesialueille soveltumattomasta maankäytöstä. Kaavoituksen avulla riskitoiminnot voidaan ohjata pohjavesialueiden ulkopuolelle. Pohjavedet voidaan ottaa huomioon myös kaavamääräyksissä. (Britschgi et al. 2009) Maakuntakaava on ylin kaavamuoto ja sillä ohjataan kuntien kaavoitusta ja maankäytön suunnittelua. Maakuntien liitot laativat ja hyväksyvät yleispiirteiset maakuntakaavat, jotka vahvistetaan ympäristöministeriössä. Kunnat puolestaan laativat ja hyväksyvät yksityiskohtaisemmat yleis- ja asemakaavat. (Antikainen et al. 2009) Maankäyttöä ohjataan lisäksi kunnan rakennusjärjestyksellä. Rakennusjärjestykseen tulee sisällyttää tarkat ohjeet, joilla säädellään pohjavesialueelle rakentamista. 5.1 Maankäyttö Kokkolan pohjavesialueiden maankäyttötiedot on koottu taulukkoon Lähtöaineistona on käytetty CORINE Land Cover aineistoa (CLC2006), joka on koko Euroopan kattava maankäyttö- ja maanpeitetietokanta. Asutusta sekä teollisuuden ja palveluiden alueita on eniten Tiaisenkankaan ja Rahkosenharjun pohjavesialueilla. Tiaisenkangas sijoittuu osittain Ullavan kirkonkylän alueelle. Liikennealueita on pohjavesialueen pinta-alaan nähden eniten Rahkosenharjun, Tiaisenkankaan ja Tuohikorvenmäen pohjavesialueilla. Maa-ainestenottoalueita on pohjavesialueen muodostumisalueeseen nähden eniten Tiaisenkankaan, Rahkosenharjun, Pesäkankaan ja Riipan pohjavesialueilla. Alueille on muodostunut paikoin laajoja pohjavesilampia. Peltoalueita on pohjavesialueen pinta-alaan nähden eniten Rahkosenharjun, Tiaisenkankaan ja Karhinkankaan pohjavesialueilla. Lähes puolet Herlevinharjun B-osa-alueesta on pinta-alaltaan avosuota. Laajoja suoalueita on myös Hietaseljänharjun, Herlevinharju A:n, Viirrekankaan ja Riipan pohjavesialueilla.

115 Karhinkangas Sivakkokangas Pesäkangas Riippa Hietaseljänharju Viirrekangas Herlevinharju A Herlevinharju B Herlevinharju C Tiaisenkangas Tuohikorvenmäki Rahkosenharju 109 Taulukko Maankäyttö Kokkolan pohjavesialueilla (Suomen ympäristökeskus 2013; Tieto tuotettu CLC2006-aineistosta). Pva = Pohjavesialue Ma = Muodostumisalue Väljästi rakennetut asuinalueet Teollisuuden ja palveluiden alueet Liikennealueet Maaaineisten ottoalueet Pellot ja laidunmaat Metsät Avosuot Pva ha (%) Ma ha (%) Pva ha (%) Ma ha (%) Pva ha (%) Ma ha (%) Pva ha (%) Ma ha (%) Pva ha (%) Ma ha (%) Pva ha (%) Ma ha (%) Pva ha (%) Ma ha (%) 3,81 (0,16) 2,81 (0,16) 6,25 (0,26) 3,25 (0,18) 27,81 (1,13) 21,13 (1,19) 42,06 (1,72) 40,88 (2,30) 255,44 (10,42) 143,88 (8,09) 1919,88 (78,34) 1422,13 (79,99) 10,88 (0,44) 6,13 (0,34) 0,25 (0,08) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 3,81 (1,29) 3,81 (2,05) 11,63 (3,95) 0 (0) 276,13 (93,72) 181,25 (97,68) 2,75 (0,93) 0,5 (0,27) 0,56 (0,13) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 4,88 (1,08) 4,38 (1,50) 25,06 (5,57) 22,25 (7,65) 24,31 (5,40) 13,5 (4,64) 388,69 (86,40) 249,75 (85,84) 6,25 (1,39) 1,06 (0,37) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 0,56 (0,09) 0 (0) 10,44 (1,61) 8,75 (2,46) 20,38 (3,14) 19,94 (5,61) 3,69 (0,57) 0 (0) 556,13 (85,65) 298,95 (84,09) 48,81 (7,52) 21,63 (6,08) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 10,19 (2,76) 10,19 (5,17) 13,5 (3,66) 1,69 (0,86) 261,75 (71,03) 170,44 (86,49) 83,06 (22,54) 14,75 (7,48) 1,06 (0,10) 0 (0) 2,38 (0,23) 2,13 (0,60) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 894,19 (87,94) 333,14 (93,76) 110,13 (10,83) 14,81 (4,17) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 264,95 (81,64) 134,88 (96,08) 59,56 (18,36) 5,5 (3,92) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 111,81 (55,10) 90,56 (44,63) 0 (0) 0 (0) 0,56 (0,27) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 0,75 (0,36) 0,94 (0,90) 9,00 (4,36) 0,19 (0,18) 181,25 (87,85) 99,89 (95,57) 11,44 (5,54) 1,06 (1,02) 16,31 (8,06) 10,19 (9,42) 6,44 (3,18) 5,88 (5,43) 7,19 (3,55) 2,06 (1,91) 13,63 (6,73) 13,31 (12,31) 26,06 (12,87) 5,75 (5,32) 128,69 (63,57) 70,7 (65,38) 3,06 (1,51) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 0 (0) 6,81 (2,94) 4,5 (3,31) 0,38 (0,16) 0,25 (0,18) 1,31 (0,57) 0 (0) 213,69 (92,18) 130,88 (96,28) 9,63 (4,15) 0,31 (0,23) 32 (7,16) 21,88 (7,38) 16,5 (3,69) 11,19 (3,77) 14,44 (3,23) 11,94 (4,03) 33,81 (7,57) 33,38 (11,26) 101,56 (22,72) 28,31 (9,55) 238,5 (53,36) 187,07 (63,09) 7,69 (1,72) 0,5 (0,17) 5.2 Kaavatilanne Kokkolan pohjavesialueilla Keski-Pohjanmaan maakuntakaava Ympäristöministeriö on vahvistanut Keski-Pohjanmaan kolmannen vaihemaakuntakaavan, joka ohjaa vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittumisen sekä erityisesti pohjavesien suojelulle ja kiviaineshuollolle alueita koko maakunnan alueella. Kaavaan sisältyvät merkinnät pohjavesialueista. Pohjavesialueita koskevan suunnittelumääräyksen mukaan alueen maankäyttöä suunniteltaessa tulee varmistua siitä, ettei toimenpiteillä vaaranneta pohjaveden määrää tai laatua. Tämä tulee ensisijaisesti hoitaa sijoittamalla riskialttiit toiminnot alueen ulkopuolelle ja tois-

116 110 sijaisesti estämällä riskien syntyminen riittävillä vesiensuojelutoimenpiteillä. Ote Keski- Pohjanmaan vaihemaakuntakaavojen yhdistelmästä pohjavesialueilla on kuvassa a) b) c) d) Kuva Otteet Keski-Pohjanmaan vaihemaakuntakaavojen yhdistelmästä Kokkolan pohjavesialueilla a) Karhinkangas-Sivakkokangas, b) Pesäkangas-Riippa-Hietaseljänharju, c)viirrekangas-herlevinharju-tiaisenkangas-tuohikorvenmäki, d) Rahkosenharju. (Muokattu Keski-Pohjanmaan liiton & Ramboll Oy:n (2012a) kuvasta) Pohjavesialueille sijoittuu kaavassa melko vähän sellaisia uusia maakäyttömuotoja, jotka voivat vaikuttaa pohjavesiolosuhteisiin. Suurin osa merkinnöistä on jo olemassa olevia teitä ja taajamia. Taulukkoon on koottu pohjaveden suojelun kannalta oleelliset kaavamerkinnät. Uusista maakäyttömuodoista lähinnä maa-ainesten otolla saattaa olla vaikutuksia pohjavesiolosuhteisiin. Kokkolan pohjavesialueille ei kuitenkaan sijoitu maa-ainestenottoon soveltuvia alueita. Osa kohteista rajautuu lähelle pohjavesialueita (Sivakkokangas: 429_437 (Järviökangas), Pesäkangas: 429_438 (Kärppänevankangas) ja 429_433 (Marinkaisneva). POSKI-projektissa kohteiden maaaineistenoton on arvioitu olevan mahdollista siten, ettei merkittäviä vaikutuksia pohjavesiolosuhteisiin esiinny. Muita pohjavesialueille sijoittuvia uusia kohteita sisältävät merkinnät ovat parannettavia liikenneväyliä (Karhinkangas: 429_021 (Vt8) ja Rahkosenharju: 885_022 (Kt 63)) ja laajakaistaverkko. Hankkeet on kuitenkin todennäköisesti mahdollista toteuttaa suojaustoimenpi-

117 111 tein siten, ettei merkittäviä vaikutuksia pohjavesiolosuhteisiin esiinny. (Keski-Pohjanmaan liitto ja Ramboll 2012b) Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus harkitsee Sivakkokankaan ja Pesäkankaan välisen alueen palauttamista pohjavesialueluokitukseen. Tällöin alue 429_438 sijoittuisi pohjavesialueelle. Taulukko Keski- maakuntakaavassa pohjavesialueilla sijaitsevat pohjaveden suojelun kannalta Kaavamerkintä (suluissa pohjavesialue) Puolustusvoimien erityisalue ER M04 Vattajanniemi ER-alue (Karhinkangas) Merkittävästi parannettava valta- tai kantatie vt/kt (Karhinkangas, Rahkosenharju) Maa-ainesten ottoalue tai ottoon soveltuva alue EO (Sivakkokangas, Pesäkangas) Merkinnän kuvaus ja mahdolliset rakentamis- ja suunnittelumääräykset Aluetta kehitetään puolustusvoimien erityisalueena. Alueen käytössä ja jatkosuunnittelussa tulee huomioida alueen suojeluvaatimukset, erityiset luonto-, maisema- ja Natura-arvot, yleiset virkistystarpeet, pohjaveden suojelun vaatimat toimenpiteet. Parannettava tielinja valtatie 8 liittymäjärjestelyineen Turusta Ouluun alueilla Himanka, Kokkola, Kokkolan Kälviä ja Kokkolan Lohtaja. Tieluokan muutos valtatieksi, kt63 alueilla Kaustinen, Kokkolan Ullava ja Toholampi. Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulee erityistä huomiota kiinnittää ottoalueen rajaukseen varsinaisen ottoalueen ulkopuolisten ympäristö- ja maisema-arvojen sekä kiinteiden muinaisjäännösten huomioimiseksi ja niihin kohdistuvien haittavaikutusten minimoimiseksi, Natura-alueiden läheisyyteen sijoittuvilla alueilla tulee varmistua siitä, ettei ottotoiminta merkittävästi heikennä niitä luontoarvoja, joiden perusteella alue on sisällytetty Natura-verkostoon Yleiskaava Karhinkankaan pohjoisosassa on voimassa Alaviirteenlahden rantayleiskaava, joka on vahvistettu (kuva 5.2.2). Kaavaan ei ole merkitty pohjavesialueen rajaa, eikä siinä ole annettu erillisiä määräyksiä pohjavesialueelle. Pohjavesialueelle sijoittuvat osat ovat kaavakohteet M(Maa- ja metsätalousalue: vihreä) sekä aivan pohjavesialueen pohjoispäässä VV-1 (Uimarantaalue, jossa saa sijaita kioski ja vuokrattavia mökkejä: oranssi).

118 112 Kuva Ote Alaviirteenlahden rantayleiskaavasta (1995) Karhinkankaan pohjavesialueella. Houraatin ampumaradan lähistöllä on osayleiskaava (1993), joka sijoittuu osin pohjavesialueelle (kuva 5.2.3). Pohjavesialueelle sijaitsevat kaavakohteet ovat MU (Maa- ja metsätalousvaltainen alue, ulkoilun ohjaamistarvetta. Alueelle voidaan sijoittaa myös ulkoilumaja sekä urheilua palvelevia huoltorakennuksia: keltainen.), V (Virkistysalue, joka on tarkoitettu ulkoilun, metsästyksen ja ampumaradan tukikohta-alueeksi: tummempi vihreä), EV (Suojaviheralue. Alueelle voidaan sijoittaa meluvalleja ja muita melulta suojaavia rakennelmia: turkoosi), EA (Ampumarata-alue. Alueelle voidaan sijoittaa ampumaurheilua palvelevia rakennuksia ja rakennelmia: turkoosi), M (maa- ja metsätalousvaltainen alue: vaaleampi vihreä). Kaavassa on merkintä pohjavesialueen rajasta ja määräyksenä on Pohjavesialueella rakentamista ja muita toimenpiteitä rajoittavat vesilain pohjaveden muuttamiskieltoa ja pohjaveden pilaamiskieltoa tarkoittavat säädökset.

119 113 Kuva Ote Houraatinalueen osayleiskaavasta (1993) Karhinkankaan pohjavesialueella. Pieni osa Lohtajan keskustan osayleiskaavasta (1988) sijaitsee Karhinkankaan pohjavesialueella Kahlittimenkankaan ja Antinmäen alueella. Pohjavesialueelle sijoittuva merkintä on Maa- ja metsätalousvaltainen alue. Kaavaan ei ole merkitty pohjavesialueen rajaa, eikä siinä ole annettu erillisiä määräyksiä pohjavesialueelle. Rahkosenharjun itäosassa on voimassa Ullavanjärven yleiskaava, joka on vahvistettu vuonna 1999 (kuva 5.2.4). Kaavaan on merkitty pohjavesialueen raja, mutta ei ole annettu erillisiä määräyksiä pohjavesialueelle. Yleiskaava-alueen raja on pääosin pohjavesialueen ulkopuolella, mutta kaavakarttaan on merkitty myös kaava-alueen ulkopuolisia kohteita. Pohjavesialueelle sijoittuvat kohteet ovat AM (Maatilojen talouskeskusten korttelialue: vaaleanpunainen), AO (Erillispientalojen korttelialue: vaaleanpunainen), AO/s-2 (Erillispientalojen korttelialue, jolla ympäristö säilytetään: vaaleanpunainen), ET (Yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevien rakennusten ja laitosten alue: sininen) ja M (Maa- ja metsätalousalue: keltainen).

120 114 Kuva Ote Ullavanjärven yleiskaavasta (1999) Rahkosenharjun pohjavesialueella Asemakaavat Ainoastaan Tiaisenkankaan pohjavesialueella on vahvistettuja asemakaavoja (kuva 5.2.5) Kaavat on vahvistettu pääosin 1980-luvulla ja uusin vuonna Kaavoissa ei ole merkintöjä pohjavesialueesta eikä niille ole annettu erillisiä määräyksiä. Kirkkopuiston alueen rakennuskaavan (1984) pohjavesialueella sijaitsevat kaavakohteet ovat erillispientalojen korttelialuetta (AO: ruskea), kirkkojen ja muiden seurakunnallisten rakennusten korttelialue, jolle sallitaan rakennettavaksi yksi asunto (YK: harmaa), maatalousalue (MT: keltainen), suojaviheralue (EV: vihreä), suojaviheralue, jolle sallitaan huoltorakennuksen rakentaminen (EV1: vihreä), hautausmaa (EH: vihreä) ja lähivirkistysalue (VL: väritön) (kuva 5.2.5a). Jätevedenpuhdistamon kohdalla on merkintä ohjeellinen imeytyskenttä (i). Kirkkopuiston rakennuskaavan muutoksessa (1985) merkinnät ovat samoja (kuva 5.2.5b)

121 115 Ullavan keskustan rakennuskaavan laajennuksissa (korttelit 1 ja 16) (1987) merkinnät (kuva c) ovat Asuinpientalojen korttelialue (AP: ruskea) ja sosiaalista toimintaa palvelevien rakennusten korttelialue (YS: violetti). Rakennuskaavan laajennuksessa (korttelit 17-21) (1993) merkinnät (kuva d) ovat Yleinen pysäköintialue korttelille 15 (LP: rajattu punaisella), Lähivirkistysalue (VL: vihreä), Sosiaalitointa ja terveydenhuoltoa palvelevien rakennusten korttelialue. Aluetta voidaan käyttää palvelutalon laajennustarpeisiin (YS: violetti), Erillispientalojen korttelialue (AO: ruskea) ja Asuinpientalojen korttelialue. Alueelle voidaan rakentaa palvelutaloa palvelevia asuntoja (AP: ruskea). a b d c Kuva Asemakaavat Tiaisenkankaan pohjavesialueella. a) Kirkkopuiston alueen rakennuskaava (1984), b) Kirkkopuiston alueen rakennuskaavan muutos (1985), c) Ullavan keskustan rakennuskaavan laajennus (korttelit 1 ja 16) (1987) ja d) Ullavan keskustan rakennuskaavan laajennus (korttelit 17-21) (1993). 5.3 Rakentaminen ja ympäristönsuojelumääräykset Kokkolan kaupunginvaltuusto on hyväksynyt Kokkolassa voimassaolevat ympäristönsuojelumääräykset ( 73) ja ne ovat astuneet voimaan Pohjavesialueilla olevia riskitoimintoja koskevat määräykset on koottu riskitoiminnoittain. Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt Kokkolan kaupungin rakennusjärjestyksen Rakennusjärjestyksen mukaan tärkeillä pohjavesialueilla rakennettaessa on hulevesien johtamisesta esitettävä erillinen suunnitelma. Öljy- ja polttoainesäiliöt sekä muut vaarallisten aineiden säiliöt ja varastot sekä niihin liittyvät tekniset laitteet tulee sijoittaa maan päälle ja varustaa suoja-altaalla.

122 Toimenpide-ehdotuksia maankäytön suunnitteluun Yleisiä ehdotuksia Kaavoituksessa osoitetut toiminnot eivät saa aiheuttaa pohjaveden tai ympäristön pilaantumisvaaraa, minkä vuoksi kaavoituksen tulee perustua myös geologisiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Pohjavesialuetta kaavoitettaessa on arvioitava hankkeen vaikutukset pohjaveden laatuun ja määrään. Pohjavesivaikutusten arvioinnissa on tunnettava vähintään alueen maaperän laatu, pohjavedenpinnan taso, virtaussuunta, pohjaveden laatu ja vedenottamot lähisuojavyöhykkeineen. Pohjavesialueiden ja vedenottamoiden suoja-alueiden rajaukset tulee merkitä kaikkiin kaavaasteisiin. Suunniteltu maankäyttö tulee myös rajata riittävän tarkasti Ehdotuksia toimintojen sijoittamisesta pohjavesialueilla Tiaisenkankaan ja Rahkosenharjun pohjavesialueet sijoittuvat osittain Ullavan kirkonkylän ja Rahkosen kylän alueille, mikä aiheuttaa rajoituksia alueiden maankäyttöön. Myös Karhinkankaan pohjavesialueella on mahdollisesti vireille tulevia yleiskaavatöitä, joissa tulee ottaa huomioon toiminta pohjavesialueella. Kaavoitusta tulee ohjata siten, että erityisesti pohjaveden muodostumisalueelle jää mahdollisimman paljon viheraluetta. Pohjaveden muodostumisalueelle ei tule osoittaa peittävää toimintaa kuten rakentamista, pysäköintialueita tai uusia teitä. Pinta-alaltaan melko pienenkin alueen peittäminen muodostumisalueella voi vähentää muodostuvan pohjaveden määrää merkittävästi. Virkistystoimintakäyttö voi olla mahdollista. Pohjavedenottamoiden ja tutkittujen vedenottopaikkojen lähisuojavyöhykkeille tai lähiympäristöön (väh. 500 metriä ottamolta pohjaveden virtaussuunnassa ylöspäin) ei tule kaavoittaa mitään uusia toimintoja. Rakentaminen, ojitukset ja maankaivaminen on tehtävä siten, ettei niistä aiheudu pohjaveden laatumuutoksia tai pysyviä muutoksia pohjaveden pinnankorkeuteen. Rakentamisen vuoksi ei saa aiheutua haitallista pohjaveden purkautumista. Kaikki jätevedet tulee ensisijaisesti johtaa viemäriverkostoon. Jätevesien maaperäkäsittely ei ole mahdollista pohjavesialueella. Pohjavedelle haitallisten jätteiden ja kemikaalien varastointi irrallaan on kielletty. Uusia teitä voidaan pohjavesialueelle kaavoittaa vain poikkeustapauksessa, esimerkiksi jos uudella tiellä saavutetaan merkittävää etua myös pohjaveden suojelun kannalta. Uutta teollisuutta, varastointia tai muita riskitoimintoja (esim. arkkuhautausmaat) ei tule osoittaa pohjavesialueelle, eikä etenkään vedenottamoiden tai tutkittujen vedenottopaikkojen suojavyöhykkeille, eikä sallia jo olemassa olevien laajentamista. Alueella jo olemassa olevien toimintojen aiheuttamat riskit tulee voida poistaa teknisin ja toiminnallisin keinoin. Esimerkiksi teollisuusrakennuksien kaikkien rakenteiden tulee olla sellaisia, että ne estävät nestemäisten aineiden pääsyn maaperään ja pohjaveteen. Rakenteisiin kuuluvat mm. varastot, piha-alueiden ja ajoväylien päällysteet, viemäröinti ja lattiakaivot. Mikäli riskien poisto suojatoimenpitein ei ole teknisesti tai taloudellisesti mahdollista, tulee toiminta siirtää pohjavesialueen ulkopuolelle.

123 117 Näistä periaatteista voidaan poiketa ainoastaan, mikäli maaperä- ja pohjavesitutkimukset osoittavat ettei toimintojen sijoittumisesta aiheudu pohjaveden pilaantumisvaaraa. Tällaisia olosuhteita voivat olla esim. Pohjavedenpinnan päällä oleva tiivis maakerros Alueella ei ole vettä johtavia kerroksia Pohjaveden virtausta patoava kalliokynnys tai vastaava, joka erottaa alueen muusta pohjavesimuodostumasta, eikä kyseisellä pohjavesialueen osalla ole merkitystä vedenhankinnan kannalta Alue on aivan pohjavesialueen reunalla ja pohjavesialue on vettä ympäristöönsä purkava. (Liski 2009)

124 118 6 ENNAKOIVA POHJAVESIEN SUOJELU 6.1 Yleisiä ohjeita koskien toimintaa pohjavesialueella Jätevedet Kuntien tulee vesihuoltolain 5 :n mukaan kehittää vesihuoltoa alueellaan yhdyskuntakehitystä vastaavasti. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa tiiviin asutuksen alueiden viemäröintiä. Haja-asutusalueilla jätevesien käsittelystä määrää valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011), minkä lisäksi kunnat määräävät usein tarkemmin jätevesien käsittelyvaatimuksista pohjavesialueilla esimerkiksi ympäristönsuojelu- ja rakentamismääräyksissään. Jätevesien johtamisessa kiinnitetään erityistä huomiota pohjavesialueisiin ja erityisesti ottamoalueisiin ja niiden suojavyöhykkeisiin. Viemäröintirakennushankkeiden suunnittelussa tulee pohjavesialueiden osalta huomioida seuraavaa: Pohjavesialueella toteutettavista hankkeista tulee olla yhteydessä ELY-keskukseen jo ennen hankkeen suunnittelua ja suunnitelmasta tulee pyytää lausunto. Runko- ja siirtoviemärit tulee ensisijaisesti pyrkiä sijoittamaan pohjavesialueiden ulkopuolelle. Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeelle ei tule perustaa uusia runko- eikä siirtoviemäreitä. Pohjavesialueille ei tule ensisijaisesti sijoittaa uusia jätevedenpumppaamoita tai - puhdistamoita eikä pienpuhdistamoita. Jätevedet tulee johtaa pohjavesialueen ulkopuolelle. Pienpuhdistamojen rakentaminen pohjavesialueelle voi olla mahdollista, jos puhdistamon sijoituspaikalta on riittävä määrä maaperätietoa ja maaperä on riittävän tiivis. Jäteveden käsittelysuunnitelmiin, joissa jätevedet puhdistetaan pienpuhdistamossa pohjavesialueella, tulee pyytää lausunto ELY-keskukselta. Pohjavesialueella sijaitseva kiinteistö tulee ensisijaisesti liittää keskitettyyn jätevesijärjestelmään ja vasta toissijaisena vaihtoehtona tulee harkita kiinteistökohtaista jätevesienkäsittelyä. Pohjaveden pilaamiskielto (YSL 17 ) on ehdoton, ja pohjavesialueella pohjaveden pilaantumisriski tulee poistaa kaikilta osin. Vedenottamon paikka ja pohjaveden virtaussuunta on tärkeä huomioida jäteveden käsittelyä suunniteltaessa. Lähisuojavyöhykkeelle ei tule suunnitella uutta asutusta, mutta olemassa olevalle vanhalle asutukselle voidaan toteuttaa talokohtainen viemärilinja tai umpisäiliö. Pohjavesialueella jätevesirakenteiden ja pohjavedenpinnan ylimmän tason väliin tulee jättää vähintään 1 metrin paksuinen suojakerros. Jätevesien maaperäkäsittely (esim. maahanimeyttämö tai maasuodattamo) ei ole mahdollista pohjavesialueella. Käsiteltyjäkään jätevesiä ei saa imeyttää pohjavesialueelle. Rakentamisen laatuun pohjavesialueella tulee kiinnittää erityistä huomiota. Pohjavesialueilla jätevesien (ml. harmaat jätevedet) käsittely harkitaan aina tapauskohtaisesti (kuva 6.1.1), ja ELY-keskus antaa mielellään lausuntoja jätevesien käsittelysuunnitelmista. Viemäriverkosto on aina ensisijainen valinta. Vaihtoehdot suositusjärjestyksessä:

125 Kiinteistöjen jätevedet johdetaan viemäriverkostoon, mikäli sellainen on pohjavesialueella. Jos pohjavesialueelle on viemäriverkosto valmistumassa tai suunnitteilla, siirtymäkauden ajan kiinteistöllä muodostuvat jätevedet johdetaan tiiviiseen umpisäiliöön kunnes viemäriverkosto on valmis. 2. Mikäli jätevesien johtaminen viemäriverkostoon ei ole mahdollista, johdetaan jätevedet esim. tiiviissä putkessa pohjavesialueen ulkopuolelle puhdistettaviksi. Kaikkien jätevesien, myös puhdistettujen, pääsy pohjavesialueen maaperään ja pohjaveteen tulee estää. Purkupaikalta vesi ei saa laskea takaisin pohjavesialueelle. Myös mahdolliset tulvatilanteet tulee huomioida. 3. Pienpuhdistamoiden rakentaminen pohjavesialueelle voi olla mahdollista tapauskohtaiseen harkintaan perustuen. Rakentamisen mahdollisuuteen vaikuttavat sijoittuminen pohjavesialueella ja maaperän laatu. Jäteveden käsittelysuunnitelmiin, joissa jätevedet puhdistetaan pienpuhdistamossa pohjavesialueella, tulee pyytää lausunto ELY-keskukselta. Maaperätietojen ja jätevesisuunnitelman perusteella ELY-keskus arvioi, voidaanko pienpuhdistamoa sijoittaa suunniteltuun paikkaan. Pienpuhdistamon sijoittaminen pohjavesialueelle edellyttää usein tiiviin maalajin (esim. savi/siltti) esiintymistä riittävän (yleensä noin 3 metriä) paksuisena kerroksena. Tällainen maakerros täytyy määrittää tutkimusten avulla. Tutkimus voidaan suorittaa kairauksilla tai koekuopilla. Ulkopuolisen asiantuntijan on annettava kirjallinen selvitys maalajeista ja maakerroksen paksuudesta sekä tarvittaessa pohjaveden virtaussuunnasta. Selvityksen mukaan on liitettävä kartta, josta ilmenee koekuoppien/kairausten sijainti ja pintaveden virtaussuunta sekä tarvittaessa valokuvia. Lisäksi sijoittumiseen vaikuttavat vedenottamot ja kaivot. Mikäli maaperäselvityksiä suunnitellaan alueelle, olisi hyvä olla yhteydessä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vesihuoltoryhmään jo suunnitteluvaiheessa. Mikäli pienpuhdistamo on maaperäselvitysten ja sijainnin perusteella mahdollista sijoittaa pohjavesialueelle, tulee järjestelmän olla tiivis, rakenteeltaan riittävän luja ja kestävä. Puhdistamolla tulee olla purku- ja ylivuotoputket pohjavesialueen ulkopuolelle. Rakenteiden kunto ja tiiveys on tarkistettava vähintään 5 vuoden välein. Putkien liitoskohtien tiiviyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Puhdistetut jätevedet (myös pelkät harmaat jätevedet) johdetaan pois pohjavesialueelta tiiviissä putkessa tai tutkitusti tiiviissä ojassa. 4. Umpisäiliö tulee varustaa täyttymisen hälyttimellä, ja kiinteistön haltijalla tulee olla sopimus umpisäiliön tyhjentämisestä. Tiiviiden hälyttimin varustettujen umpisäiliöiden sijoittaminen ja peittäminen maahan pohjavesialueella on mahdollista. Umpisäiliöratkaisun kanssa riski liittyy suurelta osin sen käyttöön, joten kiinteistö pitää velvoittaa pitämään kirjaa umpisäiliön tyhjentämisestä ja jätevesien toimittamisesta asianmukaisesti käsiteltäviksi. Umpisäiliön hälytyslaitteen tarkastus on tehtävä ainakin kerran vuodessa ja säiliön tiiveys tulee tarkastaa vähintään viiden vuoden välein.

126 120 Kuva Tapauskohtainen harkinta jätevesien käsittelyvaihtoehdoista pohjavesialueella. Eri vaihtoehdot mietitään viemäriverkostosta (1) umpisäiliöön (4). Koko jätevesijärjestelmän kunto tulee tarkastaa vähintään kymmenen vuoden välein (Asetus 209/2011). Jätevesien käsittelyjärjestelmän suunnittelijalla tulee olla riittävä pätevyys (esim. Fise). Suunnitelman laatijan pätevyyttä arvioitaessa tulee huomioida maankäyttö- ja rakennuslain 123 :n 1 ja 2 momentin säännökset. Jätevesien käsittelyjärjestelmän rakentamista ei saa aloittaa, ellei työssä ole hyväksyttyä vastaavaa työnjohtajaa. Käyttöä ja huoltoa varten kiinteistön jätevesijärjestelmästä on oltava ajan tasalla olevat käyttö- ja huolto-ohjeet, jotka täyttävät jätevesiasetuksen vaatimukset. Käyttö- ja huolto-ohjeet laatii jätevesien käsittelyjärjestelmän suunnittelija, ja ne on säilytettävä kiinteistöllä ja tarvittaessa esitettävä viranomaisille. Viemäriputken tiivisteenä tulee käyttää öljyjen, rasvojen ja muiden kemikaalien kestäviä kumitiivisteitä Öljysäiliöt Pohjavesialueelle ei tule asentaa uusia maanalaisia tai suojaamattomia öljysäiliöitä. Uusien öljylämmitteisten talojen säiliöt tulee sijoittaa maan päälle tai rakennusten sisätiloihin. Säiliön tulee olla kaksoisvaipallinen tai se tulee sijoittaa tilavuudeltaan riittävään, tiiviiseen suoja-altaaseen (vähintään 100 % säiliön tilavuudesta). Öljysäiliö tulee varustaa asianmukaisilla vuodonvalvonta- ja hälytyslaitteilla sekä ylitäytönestolla. Mikäli säiliö sijoitetaan ulos, tulee se suoja-altaineen kattaa siten, etteivät sadevedet pääse täyttämään suoja-allasta. Maanalaisten öljysäiliöiden tarkastukset tulee suorittaa säännöllisesti KTM:n päätöksen 344/83 mukaisesti. Uusien säiliöiden suojarakenteet tulee tarkastaa vuosittain.

127 Rakentaminen Pohjavesialueille ei pääsääntöisesti tule perustaa uusia asuinalueita. Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeille ei tule sijoittaa mitään uusia toimintoja tai rakenteita. Rakentamisesta pohjavesialueelle on hyvä pyytää (tulee pyytää mikäli kaavoitusasia ei aikaisemmin ole ollut vireillä) ELY-keskuksen lausunto ja siihen tulee hankkia asianmukainen rakennuslupa. Rakennuspaikkojen pihat tulee suunnitella siten, että estetään likaantuneiden pintavesien haittavaikutukset pohjavesille. Autojen säilytyspaikat, pihan liikennöintialueet ja ajoneuvoväylät tulee päällystää läpäisemättömällä materiaalilla, sekä sade- ja sulamisvedet näiltä alueilta kerätä ja johtaa tiiviisti pohjavesialueen ulkopuolelle. Ajoneuvojen, koneiden ja laitteiden pesu pohjavesialueella on kielletty muualla kuin tähän tarkoitukseen rakennetulla pesupaikalla, josta pesuvedet johdetaan hiekan- ja öljynerotuskaivojen kautta yleiseen jätevesiviemäriin viemärilaitoksen hyväksymällä tavalla tai pohjavesialueen ulkopuolelle. Maalämpöjärjestelmien suunnitelmista tulee pyytää ELY-keskuksen lausunto. Järjestelmiä ei tule rakentaa harjujen ydinalueille. Yksittäinen maalämpökaivo voi tapauskohtaisesti olla mahdollista sijoittaa harjun reuna-alueelle, mutta tällöin rakentamispaikasta tulee selvittää maaperätiedot etukäteen Teollisuus ja yritystoiminta Keinoina teollisuuden ja yritystoiminnan pohjavedensuojelussa ovat maankäytön suunnittelu ja ympäristöluvat, useiden teollisten toimintojen ollessa ympäristölupavelvollisia ainakin sijoittuessaan pohjavesialueelle (YSA 28 ). Pohjavesialueelle ei tule sijoittaa uutta teollisuutta tai varastointia. Mikäli toimintojen sijoittaminen on kuitenkin perustelluista syistä välttämätöntä, niiden aiheuttamat riskit pohjavedelle minimoida teknisin ja toiminnallisin keinoin. Tarkemmat määräykset toimenpiteistä annetaan tapauskohtaisesti ympäristöluvassa. Ennen toiminnan sijoittamista pohjavesialueelle on selvitettävä yksityiskohtaisesti muun muassa suunnitellun sijoituspaikan maaperä- ja pohjavesiolosuhteet sekä arvioitava pohjavedelle mahdollisesti aiheutuvat riskit. Pohjavesialueelle sijoittuessaan toiminta tulee suojata kaksinkertaisesti ja joskus myös kolminkertaisesti. Joissakin tapauksissa suojattunakaan sijoittuminen ei ole mahdollista. Pohjavesialueilla jo sijaitsevan teollisuus- ja yritystoiminnan osalta on otettava huomioon muun muassa seuraavaa: Haitallisten kemikaalien ja jätteiden varastointi on pääsääntöisesti kielletty. Pohjavedelle pilaantumisen vaaraa aiheuttavien kemikaalien käsittely ja varastointi pohjavesialueella vaatii ympäristölupamenettelyn. Luvan mukainen kemikaalien varastointi ja käyttö tulee saattaa paloviranomaisten tietoon ja asianmukaiseen rekisteriin. Teollisuusrakennuksien kaikkien rakenteiden tulee olla sellaisia, että ne estävät nestemäisten aineiden pääsyn maaperään ja pohjaveteen. Tähän kuuluvat muun muassa varastot, piha-alueiden ja ajoväylien päällysteet, viemäröinti ja lattiakaivot.

128 122 Mikäli riskien poisto suojatoimenpitein ei ole teknisesti tai taloudellisesti mahdollista, tulee toiminta siirtää pohjavesialueen ulkopuolelle. Teollisuusrakennuksia koskevat kaikki rakentamiseen, jätevesiin ja öljysäiliöihin liittyvät ohjeet. Toiminnanharjoittaja on aina vastuussa pohjavedelle aiheuttamastaan vahingosta Maa-aineisten ottaminen Vedenottamoiden suojavyöhykkeillä sijaitsevat vanhat ottamisalueet tulee kunnostaa mahdollisuuksien mukaan. Ohjeita maa-ainestenottoalueiden kunnostamiseen ja jälkihoitoon löytyy ympäristöhallinnon ohjeesta; Maa-ainesten kestävä käyttö (1/2009). (Myös Tienpito ja liikenne Uudet liikenneväylät ja -alueet tulee sijoittaa pohjavesialueiden ulkopuolelle. Pohjavesialueille uusia teitä tulee sijoittaa vain poikkeustapauksessa. Jos pohjavesialueelle rakennetaan teitä, toteutetaan pohjavesisuojaukset tai siirrytään mahdollisesti ympäristölle haitattomampien vaihtoehtoisten liukkaudentorjunta-aineiden käyttöön. Pohjavesisuojauksia rakennetaan myös perusparannushankkeiden yhteydessä tai erikseen riskialttiimmille pohjavesialueille. Lisäksi korjataan huonosti toimivia suojauksia. Pohjavesialueella ei tule käyttää kasvinsuojeluaineita vaan esim. vesakoiden torjunta tulee tehdä mekaanisesti. Tiesuolan määrää tulee pyrkiä vähentämään liikenneturvallisuutta vaarantamatta käyttämällä vaihtoehtoisia menetelmiä kuten hiekkaa tai kaliumformiaattia suolauksen sijaan aina kun mahdollista. Natriumkloridi tulee levittää valmiina liuoksena käytettävien määrien minimoimiseksi. Pohjavesialueelle ei tule perustaa uusia pysähdyspaikkoja tai raskaan liikenteen parkkialueita Peltoviljely Peltoviljelyn lakisääteiset toimenpiteet perustuvat pääosin EU:n nitraattidirektiiviin (91/676/ ETY), joka on pantu toimeen asetuksella maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (ns. nitraattiasetus, 1250/2014). Karjanlannan sijoittamisessa ja levittämisessä noudatetaan annettuja asetuksia ja suosituksia. Pohjavesialueella ei tule käyttää lietelantaa, virtsaa ja puristinnestettä, jätevesilietettä tai muutakaan nestemäistä orgaanista lannoitetta peltoviljelyssä, ellei esimerkiksi maaperätutkimuksin ole osoitettu, ettei käytöstä aiheudu riskiä pohjaveden laadulle. Riittävien maaperätutkimusten tekeminen on ensisijaisesti toiminnanharjoittajan vastuulla. Nestemäisten orgaanisten lannoitteiden käytöstä tulee pyytää ELY-keskuksen lausunto.

129 123 Kuivalantaa ei saa levittää pohjaveden muodostumisalueella. Kuivalantaa voidaan levittää muodostumisalueen ulkopuolella, jos levitys tapahtuu keväällä ja lanta mullataan mahdollisimman nopeasti. Muita kuin orgaanisia lannoitteita voidaan käyttää pohjavesialueella kasvin ravinnetarpeen edellyttämiä määriä. Lannoitemäärät tulee mitoittaa nitraattiasetus ja -direktiivi huomioiden. Pohjavesialueella ei tule harjoittaa väkilannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden runsasta käyttöä, ts. muuta kuin tavanomaiseen peltoviljelyyn liittyvää käyttöä lannoitussuunnitelman mukaisesti. Tietyille kasvinsuojeluaineille asetettuja pohjavesialueita koskevia käyttökieltoja ja rajoituksia tulee noudattaa. (Listat Tukesin Internet-sivuilla: Lannoitemäärissä tulee ottaa huomioon vedenottamolle määritetty lähisuojavyöhyke ja kaivon, ottamon tai lähteen ympärille tulee jättää m leveä vyöhyke, jota ei lannoiteta lannalla tai orgaanisilla lannoitevalmisteilla eikä käsitellä kasvinsuojeluaineilla. Ojitussuunnitelmista tulee tehdä ilmoitus ELY-keskukselle. Toimenpiteistä vastaavan on ilmoitettava ojituksesta ELY-keskukselle kirjallisesti vähintään 60 vuorokautta ennen ojitukseen ryhtymistä. Pohjavesialueella ei tule tehdä ojituksia tai mekaanista maanmuokkausta, josta voisi aiheutua pohjaveden purkautumista, likaantumista tai humuspitoisten pintavesien imeytymistä maaperään. Ojitussuunnitelmista ja maanmuokkauksesta tulee pyytää ELYkeskuksen tai ympäristönsuojeluviranomaisen lausunto. Pellonraivauksen mahdollisuus ja luvantarve pohjavesialueella tulee varmistaa ELYkeskuksesta Kotieläintalous Kotieläintalouteen ja turkiseläintuotantoon liittyvät määräykset perustuvat ympäristönsuojelulakiin ja -asetukseen sekä valtioneuvoston päätökseen maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta. Eläinsuojalla tulee olla ympäristölupa, jos se on tarkoitettu esimerkiksi vähintään 210 lihasialle tai lannantuotannoltaan tai ympäristövaikutuksiltaan vastaavalle muulle eläinmäärälle (YSA 2 ). Myös pienemmälle eläinsuojalle on haettava ympäristölupa, jos toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa (YSL 28 ). Uusia karjasuojia tai lantavarastoja ei pääsääntöisesti saa perustaa vedenhankintaa varten tärkeille tai soveltuville pohjavesialueille. Eläinsuojan sijoittaminen pohjavesialueelle vaatii ympäristölupamenettelyn, jos sen toiminta aiheuttaa pilaantumisriskin pohjaveden laadulle. Pohjavesialueilla lupaharkinta tehdään aina tapauskohtaisesti. Ympäristöministeriön hevostallin (1) ja kotieläintalouden (2) ympäristönsuojeluohjeista löytyvät tarkat ohjeet toiminnan sijoittamiseen ja harjoittamiseen liittyen (1: Ympäristöministeriön moniste 121, 2003; 2: Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2010).

130 Karjasuojat Pohjavesialueelle ei tule sijoittaa lanta- ja tuorerehusäiliöitä ja varastoja, lantapattereita eikä torjunta-aine- ja lannoitevarastoja. Pohjavesialueelle ei tule sijoittaa eläinten jaloittelualueita niin, että niistä voi aiheutua pohjaveden pilaantumisvaaraa. Eläinsuojien rakenteiden ja suojausten tulee perustua parhaaseen olemassa olevaan tekniikkaan. Karjatiloihin ei tule tehdä merkittäviä laajennuksia ilman ympäristölupaa ja ympäristönsuojeluasetuksen mukaista maaperäselvitystä (YSA 13 ) Hevostallit Hevostilan lantalan tulee olla tiivispohjainen. Tallin jätevesien sakokaivokäsittely ei ole riittävän tehokas jätevesien puhdistusmenetelmä. Umpisäiliö tulee kyseeseen yleensä vain väliaikaisratkaisuna. Hevosten ulkotarhat eivät saa aiheuttaa pohjaveden pilaantumisvaaraa. Tarvittaessa ulkotarhojen pohjat on tiivistettävä ja vesien imeytyminen maaperään estettävä. Tärkeätä on poistaa lanta kasvipeitteettömistä ulkotarhoista riittävän usein. Suosituksen mukaan hevostiloilla ulkotarhat tulee sijoittaa niin, että ne eivät sijaitse m lähempänä purosta, ojasta tai muusta vesistöstä tapauksesta riippuen Turkiseläintuotanto Pohjavesialueille ei perusteta uusia turkistiloja Metsätalous Metsälaki (1996/1093) edellyttää kestävää metsien hoitoa ja ympäristöasioiden huomiointia metsätaloudessa. Metsätalouden toimenpiteet eivät yleensä edellytä ympäristölupia. Toimintaa pohjavesialueilla ohjeistetaan muun muassa Metsätalouden ympäristöoppaassa (Metsähallitus 2004) sekä Hyvän metsänhoidon suosituksissa (Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 2006). Myös Metsätalouden vesiensuojelusuosituksissa käsitellään metsätaloutta pohjavesialueilla (Joensuu et al. 2012). Lainsäädännöstä sovelletaan pohjaveden pilaamis- ja muuttamiskieltoja. Laki Metsälain muuttamisesta (1085/2013) astui voimaan Lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytöstä ei saa aiheutua pohjaveden pilaantumisriskiä eivätkä metsätalouden toimenpiteet saa aiheuttaa pohjaveden haitallista purkautumista, likaantumista tai humuspitoisten pintavesien imeytymistä maaperään. Pohjavesialueella tapahtuvasta ojituksesta on aina ilmoitettava ELY-keskukselle. Ojitussuunnitelmista tulee tehdä ilmoitus ELY-keskukselle. Toimenpiteistä vastaavan on ilmoitettava ojituksesta ELY-keskukselle kirjallisesti vähintään 60 vuorokautta ennen ojitukseen ryhtymistä. Pohjavesialueilla sijaitsevat ojitusalueet jätetään pääsääntöisesti kokonaan kunnostamatta. Lisäksi pohjaveden purkautumisen välttämiseksi pohjavesialueille jätetään metriä leveä käsittelemätön (perkaamaton) reunavyöhyke.

131 125 Pohjavesialueilla ei kuloteta. Myös raskasta maanmuokkausta tulee välttää. Mikäli muokkaus on välttämätöntä, paras menetelmä on vain kivennäismaan pintaa paljastava kevyt laikutus. Pohjavesialueilla ei tehdä puuston kasvun lisäämiseen tähtääviä lannoituksia. Pohjavesialueen läheisyydessä lannoitteiden levityksessä jätetään vähintään 50 metrin lannoittamaton suojavyöhyke lannoitettavan alueen ja pohjavesialueen rajan väliin. Ojitussuunnitelmista ja maanmuokkauksesta tulee pyytää ELY-keskuksen tai ympäristönsuojeluviranomaisen lausunto. Suurin osa Suomen yksityismetsistä on ryhmäsertifioitu FFCS-järjestelmällä. Suomalainen sertifikaatti hyväksyttiin vuonna 2000 mukaan kansainväliseen PEFC- järjestelmään (Programme for the Endorsement of Forest Certification). PEFC-sertifioinnissa vaatimukset metsien hoidolle asetetaan kansallisesti. Toinen käytössä oleva sertifiointijärjestelmiä on Hyvän metsänhoidon neuvoston FSC-sertifiointi (Forest Stewardship Council), jonka Suomen kansallinen standardi on akkreditoitu vuonna Lisätietoa sertifioinnista löytyy muun muassa Suomen metsäsertifiointi ry:n verkkosivuilta ja Suomen FSC-yhdistyksen sivuilta PEFC-sertifiointiin kuuluvilla alueilla tulee noudattaa kaikkia sertifioinnin asettamia vaatimuksia: Vedenhankintaa varten tärkeillä (luokka I) ja soveltuvilla (luokka II) pohjavesialueilla ei käytetä kemiallisia kasvinsuojeluaineita. Vedenhankintaa varten tärkeillä (luokka I) pohjavesialueilla ei käytetä lannoitteita. Kantoja ei korjata luokan I pohjavesialueilta. ja kansallisen FSC-sertifioinnin ( ) vaatimuksia: Kantoja ei korjata pohjavesialueilta. Metsänomistaja ei lannoita 1 tai 2-luokan pohjavesialueilla. Metsänomistajan tulee turvata pohjavesien laadun säilyminen pidättäytymällä tärkeillä pohjavesialueilla (I ja II luokka) kunnostus- ja täydennysojituksista, lannoituksista, kemiallisten torjunta-aineiden käytöstä, kantojen korjuusta sekä kulotuksista. (Huom. pohjavesialueilla voidaan toteuttaa kulotuksia, mikäli tähän on olemassa ympäristöviranomaisen lupa.) Metsänomistajan tulee varmistua, ettei polttoaine- ja öljysäiliöitä, muita kemikaaleja ja ongelmajätteitä ole varastoitu edes väliaikaisesti pohjavesialueille tai kohteille, joissa on onnettomuuden sattuessa pintavesien välitön pilaantumisriski Muuntajat Pohjavesialueille ei tule rakentaa uusia suojaamattomia muuntajia. Verkostosuunnittelussa muuntamot tulee sijoittaa mahdollisuuksien mukaan pohjavesialueiden ulkopuolelle. Pohjavesialueella sijaitsevat pylväsmuuntamot tulee vaihtaa puistomuuntamoiksi verkostoinvestointien yhteydessä.

132 Pohjaveden seuranta Tarkkailu vedenottamoilla Kokkolan pohjavesialueilla on vedenottamoita, joiden vedenottoluvissa on annettu määräyksiä vedenoton tarkkailusta (taulukko 6.2.1). Hyväksyttyjä tarkkailuohjelmia on Karhinkankaan Lohtajan Vesihuolto Oy:n Nutturakankaan, Kälviän vesiosuuskunnan Pesäkankaan, Riipan ja Rahkosenharjun Kaustisen kunnan Neverbackan vedenottamoilla. Ohjelmat sisältävät pohjaveden pinnankorkeuden havainnoinnin, otettujen vesimäärien mittaukset sekä vedenlaadun seurantaa. Tarkkailuohjelmat puuttuvat Viirrekankaan ja Herlevinharjun vedenottamoilta, mutta niilläkin on havainnoitu pohjaveden pinnankorkeuksia ja mitattu otettuja vesimääriä. Hietaseljänharjun vedenottamo ei ole vielä käytössä. Taulukko Tarkkailu Kokkolan pohjavesialueiden vedenottamoilla. Pohjavesialue Vedenottamo Vedenottoluvassa määrätty tarkkailu Tarkkailuohjelman hyväksyjä/ hyväksytty Karhinkangas Nutturakangas Vedenottomäärä, pinnankorkeus Kokkolan vesipiirin vesitoimisto 1982 Pesäkangas Pesäkangas Vedenottomäärä Vedenoton vaikutusta alueen pohjavesiolosuhteisiin on tarkkailtava muun ohella pohjaveden korkeuksia ja laatua Marinkaisnevan vesiyhtymän kaivoissa. Riippa Riippa Vedenottomäärä, vedenoton vaikutusta alueen pohjavesiolosuhteisiin on tarkkailtava. Hietaseljänharju Hietaseljänharju Vedenottomäärä, vedenoton vaikutusta pohja- ja pintavesioloihin on tarkkailtava. Viirrekangas Viirrekangas Vedenottomäärä, vedenoton vaikutusta pohja- ja pintavesiolosuhteisiin on tarkkailtava. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2013 Kokkolan vesipiirin vesitoimisto 1981 Ei vedenottoa eikä hyväksyttyä tarkkailuohjelmaa Ei hyväksyttyä tarkkailuohjelmaa (1992?) Herlevinharju Herlevinharju Vedenottomäärä ja veden laatu, pinnankorkeus Ei hyväksyttyä tarkkailuohjelmaa Rahkosenharju Neverbacka (Kaustisen kunta) Vedenottomäärä, pinnankorkeus, vedensaanti (1985) Vedenottomäärä, pinnankorkeus, vedenlaatu (2000) Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Tarkkailu riskitoimintojen yhteydessä Kokkolan pohjavesialueilla on ympäristölupavelvollisia toimijoita, joiden tulee tarkkailla toiminnan vaikutuksia pohjaveteen (taulukko 6.2.2). Suojelusuunnitelman tilakäynneillä havaittiin, ettei kaikkia ympäristöluvissa velvoitettuja havaintoputkia ole asennettu, eikä pohjaveden laatua tarkkailla lupien mukaisesti.

133 127 Taulukko Tarkkailu Kokkolan pohjavesialueiden riskitoimintojen yhteydessä. Taulukossa on esitetty vain pohjavesialueilla sijaitsevat seurantapisteet. Pohjavesialue Seurantatyyppi Seurantapiste Seurattavat aineet / pinnankorkeus Vastuutaho Turkistarhan ympäristölupa LSU-2004-Y- 178 Tarha lopettanut toiminnan noin vuonna 2010 PP1, PP3, PP4 Joka toinen vuosi kokonaisfosfori, kokonaistyppi, BOD 7, ph ja kiintoaine Orjalan minkki ja kettu Oy Ampumaradan ympäristölupa 267/11/01/00/2010 PIMA1 Vuosittain toukokuussa ph, sähkönjohtokyky, happi, lämpötila, pohjaveden pinnankorkeus, arseeni (liukoinen), lyijy (liukoinen), nikkeli (liukoinen) ja sinkki (liukoinen). Lohtajan Metsästysseura ry Tiesuolauksen vaikutuksen peruskartoitus 2032 Kloridi, sähkönjohtavuus, lämpötila pinnankorkeus EPO-ELY Karhinkangas Lohtajan ampuma- ja harjoitusalue KAHP1, KAHP2, PHRKLHP5, KAHP17/11, HP100, HP101, HP103, HP104 Kaikista havaintopisteistä alkaliteetti, kemiallinen hapenkulutus (COD Mn), sähkönjohtavuus, ammonium, NH 4 +, kloridi, nitraatti (NO 3 - ), Vna-metallit (liukoiset). Näytteenoton yhteydessä haju, väri, sameus, lämpötila, ph, happipitoisuus ja pohjavedenpinnan taso Alumiini ja molybdeeni havaintoputkista KAHP1, HP100, HP101. Öljyhiilivedet (C 10-C 40) havaintoputkista KAHP2, PHRKLHP5, HP104 ja bensiinihiilivedet (C 5-C10) havaintoputkista PHRKLHP5, HP104 Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunta Räjähdysaineet ja niiden hajoamistuotteet, ruudin ainesosat ja stabilisaattorit (TNT, RDX, HMX, 2,4-DNT, 2,6-DNT, 2-AT, 4- AT, DNB, TNB, EC, DFA) havaintoputkista KAHP01, HP101 Tiaisenkangas Maa- ja metsätalousalueiden hajakuormitusseuranta Jätevedenpuhdistamon ympäristölupa LSSA- VI/57/04.08/ pvp1 Ammonium, ammonium typpenä, fosfaatti fosforina, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, hapen kyllästysaste, liukoinen happi, nitraatti, nitraatti typpenä, nitriitti typpenä, sähkönjohtavuus, ph, sameus, lämpötila sähkönjohtavuus, ph, ammoniumtyppi (NH 4N), kloridi sekä Echerichia coli EPO-ELY Kokkolan Vesi Eläinsuojan ympäristölupa LSSA- VI/62/04.08/2011 PVP1, PVP2, PVP3, PVP4, PVP5 Kaksi kertaa vuodessa sameus, lämpötila, happi (mg/l ja kyll. %), ph, sähkönjohtavuus, nitraatti, ammonium, lämpökestoiset kolimuotoiset bakteerit ja Escherichia coli. Kertaluontoisesti öljyhiilivedyt (määritysraja 50 µg/l) 1. tutkimuskerralla. Pohjavedenpinnan taso Tila 4:232 Rahkosenharju Eläinsuojan ympäristölupa 924/11/01/00/2010 HP1*, HP2* Vuosittain kesäkuussa: sameus, lämpötila, happi (mg/l ja kyll. %), ph, sähkönjohtavuus, nitraatti, ammonium, lämpökestoiset kolimuotoiset bakteerit ja Escherichia coli. Lisäksi kertaluontoisesti öljyhiilivedyt (määritysraja 50 µg/l) ensimmäisellä tutkimuskerralla. Tila 4:259 Pohjavedenpinnan taso Eläinsuojan ympäristölupa 827/11/01/00/ PVP Vuosittain kesäkuussa: sameus, lämpötila, happi (mg/l ja kyll. %), ph, sähkönjohtavuus, nitraatti, ammonium, lämpökestoiset kolimuotoiset bakteerit ja Escherichia coli. Lisäksi kertaluontoisesti öljyhiilivedyt (määritysraja 50 µg/l) ensimmäisellä tutkimuskerralla. Tila 4:2 Pohjavedenpinnan taso * ei vielä asennettu

134 Seurannan täydentäminen Pohjaveden pinnankorkeus Pohjaveden pinnankorkeuden säännöllinen seuranta on velvoitettu kaikissa alueen vedenottamoiden tarkkailuohjelmissa. Viirrekankaan ja Herlevinharjun ottamoilla ei ole tarkkailuohjelmia, mutta molemmilla pohjavesialueilla pohjavedenpinnan korkeutta on seurattu. Nykyisten tarkkailuohjelmien mukaiset havaintopisteet on esitetty vedenottamokohtaisesti luvussa 3 ja hydrogeologisilla kartoilla liitteessä 9. Riipan vedenottamon tarkkailuohjelma tulee päivittää ja lisätä siihen tarkkailtavien pohjavesiputkien tiedot. Pohjaveden pinnankorkeutta on tarkkailtu havaintoputkista 1, 3 13 ja Havaintoputki 5 on tuhoutunut. Viirrekankaan ja Herlevinharjun vedenottamoille on laadittava vedenottoluvan mukainen tarkkailuohjelma ja hyväksytettävä se Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa. Tällä hetkellä Viirrekankaan pohjavesialueella pohjaveden pinnankorkeutta seurataan kuukausittain havaintoputkista N, 5, 892, 893, 896, 897a ja 899. Tällä hetkellä Herlevinharjun pohjavesialueella pohjaveden pinnankorkeutta seurataan kuukausittain havaintoputkista X, 29, 883, 887, 911, 913, 915, 916, 917, 918 ja Hietaseljänharjun vedenottamolle tulee laatia tarkkailuohjelma ennen vedenoton aloittamista Pohjaveden laatu Tarkkailu vedenottamoilla Vain osassa Kokkolan pohjavesialueiden vedenottamoiden tarkkailuohjelmista on velvoitettu pohjaveden laadun tarkkailu. Raakaveden laatua vedenottamoilla seurataan kuitenkin valvontatutkimusohjelmien mukaisesti. Yleisimmät muuttujat, joiden pitoisuuksia tulisi seurata vedenottamoiden raakavedestä vuosittain, on esitetty taulukossa Taulukossa on esitetty myös näiden analyysien sisältyminen nykyisiin tarkkailuohjelmiin tai valvontatutkimusohjelmiin.

135 Nutturakangas (Karhinkangas) Pesäkangas (Pesäkangas) Marinkaisneva (sis. Pesäkankaan vedenottamon ohjelmaan)* Riippa (Riippa) Hietaseljänharju (Hietaseljänharju) Viirrekangas (Viirrekangas) Herleviharju* (Herlevinharju) Neverbacka* (Rahkosenharju) 129 Taulukko Muuttujat, joiden pitoisuuksia tulisi seurata vedenottamoiden raakavedestä vuosittain sekä niiden sisältyminen nykyisiin tarkkailuohjelmiin. koliformiset bakteerit x Escherichia coli x lämpötila ph x haju maku sameus väriluku happi hiilidioksidi COD Mn/permanganaattiluku/TOC x kokonaiskovuus alkaliteetti x rauta x mangaani x alumiini ammonium/ammoniumtyppi x nitraatti/nitraattityppi nitriitti kloridi sulfaatti x sähkönjohtavuus * vedenlaadun seuranta velvoitettu luvassa analyysi sisältyy vedenottamon nykyiseen tarkkailuohjelmaan analyysin tulisi sisältyä vedenottamon tarkkailuohjelmaan x analyysi sisältyy talousveden valvontatutkimusohjelmaan. x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x Usein tarkkailuohjelmiin voi sisältyä myös muun muassa torjunta-aineiden, öljyhiilivetyjen ja raskasmetallien tutkiminen vedenottamoiden raakavedestä. Raskasmetallien analysointi sisältyy talousveden valvontatutkimusohjelmiin.

136 130 Tarkkailu riskitekijöihin liittyen Nykyisin vedenottamoiden velvoitetarkkailuun sisältyy usein pohjaveden laadun tarkkailua vedenottokaivojen lisäksi myös laajemmin pohjavesialueella. Seuraavien haitta-aineiden tarkkailua suositellaan vedenottamoilla: Karhinkankaan pohjavesialueella Nutturakankaan vedenottamon raakavedessä on havaittu ajoittain kohonneita raskasmetallipitoisuuksia mahdollisesti ainakin osittain entisen ampumaratojen vuoksi. Metallipitoisuuksia tulee seurata tutkimalla ne raakavedestä kerran tai kahdesti vuodessa. Riskitekijöihin liittyen suositellaan seuraavien haitta-aineiden tarkkailua ja kertaluonteista näytteenottoa riskitekijöiden lähettyvillä. Näytteenottoa varten alueille tulee asentaa muovinen pohjavesiputki lähelle riskikohdetta. Vaihtoehtoisesti voidaan hyödyntää alueella jo olevia kaivoja ja havaintoputkia. Karhinkangas: Pesäkangas: Riippa: Emolehmätila: haju, maku, sameus, lämpötila, happi (mg/l ja kyll. %), ph, sähkönjohtavuus, nitraatti, ammonium, lämpökestoiset kolimuotoiset bakteerit ja Escherichia coli Hevostalli: haju, maku, sameus, lämpötila, happi (mg/l ja kyll. %), ph, sähkönjohtavuus, nitraatti, ammonium, lämpökestoiset kolimuotoiset bakteerit ja Escherichia coli Houraatin entinen ampumarata: haju, maku, sameus, väri, ph, liukoiset metallit, sulfaatti, ph Houraatin soranottoalue: haju, maku, sameus, väri, ph, happi, permanganaattiluku/toc, sähkönjohtavuus, rauta, mangaani, sulfaatti, nitraatti, kloridi, kokonaiskovuus, alkaliniteetti, öljyhiilivedyt sekä koliformiset ja E.coli bakteerit. Lisäksi raskasmetalli- ja alumiinipitoisuudet tulee selvittää, mikäli näytteen ph on alhainen. Soranottoalueet SOKKA3 ja SOKKA5: haju, maku, sameus, väri, ph, happi, permanganaattiluku/toc, sähkönjohtavuus, rauta, mangaani, sulfaatti, nitraatti, kloridi, kokonaiskovuus, alkaliniteetti, öljyhiilivedyt sekä koliformiset ja E.coli bakteerit. Lisäksi raskasmetalli- ja alumiinipitoisuudet tulee selvittää, mikäli näytteen ph on alhainen. Entinen ampumarata: haju, maku, sameus, väri, ph, liukoiset metallit, sulfaatti, ph Maankaatopaikka: haju, maku, sameus, ph, COD Mn, kloridi, sulfaatti, öljyhiilivedyt, sähkönjohtokyky, liukoiset metallit, nitraatti, ammonium RIHP03: Öljyhiilivedyt Hietaseljänharju: Laaja soranottoalue: haju, maku, sameus, väri, ph, happi, permanganaattiluku/toc, sähkönjohtavuus, rauta, mangaani, sulfaatti, nitraatti, kloridi, kokonaiskovuus, alkaliniteetti, öljyhiilivedyt sekä koliformiset ja E.coli bakteerit. Lisäksi raskasmetalli- ja alumiinipitoisuudet tulee selvittää, mikäli näytteen ph on alhainen.

137 131 Tiaisenkangas: Entinen ampumarata: haju, maku, sameus, väri, ph, liukoiset metallit, sulfaatti, ph Entinen polttoaineen jakelupiste: öljyhiilivedyt, MTBE, TAME, BTEX, PAH-yhdisteet. Hevostalli: haju, maku, sameus, lämpötila, happi (mg/l ja kyll. %), ph, sähkönjohtavuus, nitraatti, ammonium, lämpökestoiset kolimuotoiset bakteerit ja Escherichia coli Rahkosenharju Kantatie 63: kloridi, sähkönjohtavuus Entinen sementtiasema: sameus, ph, COD Mn, kloridi, sulfaatti, öljyhiilivedyt, MTBE, sähkönjohtokyky, liukoiset metallit. Entinen autosähkölaitekorjaamo ja entinen konevarikko: sameus, ph, kloridi, sulfaatti, öljyhiilivedyt, MTBE, ph, sähkönjohtokyky, liukoiset metallit. Entinen polttoaineen jakelupiste: öljyhiilivedyt, MTBE, TAME, BTEX, PAH-yhdisteet. Entinen asfalttiasema: öljyhiilivedyt, MTBE, TAME, BTEX, PAH-yhdisteet Nautatila: haju, maku, sameus, lämpötila, happi (mg/l ja kyll. %), ph, sähkönjohtavuus, nitraatti, ammonium, lämpökestoiset kolimuotoiset bakteerit ja Escherichia coli Näytteenotossa huomioitavaa Näytteenottajan tulee olla sertifioitu tai pohjavesinäytteenottoon hyvin perehtynyt. Määritysmenetelmien tulee olla akkreditoituja tai menetelmien luotettavuus tulee osoittaa muulla tavalla. Näytteenoton yhteydessä tulee havainnoida myös pohjavedenpinnan taso. Määritysrajoihin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Määritysrajojen tulee olla riittävän alhaiset, jotta tulokset ovat käyttökelpoisia myös jatkossa. Määritystulosten lisäksi tulee tarkkailuraportista ilmetä näytteenottopäivämäärä, näytteenottaja, näytteenottotapa, määrityksen tehnyt laboratorio, käytetyt menetelmät sekä niiden mittausepävarmuudet ja akkreditointi sekä pohjavedenpinnan taso. Tarkkailutulokset tulee toimittaa tiedoksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vesihuoltoryhmälle sekä Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollolle vuosittain. Tulokset ilmoitetaan alkuperäisellä tutkimustodistuksella.

138 132 7 SUOJELUSUUNNITELMAN TOTEUTTAMINEN JA SEURANTA Suojelusuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteuttamista ja päivittämistä valvomaan nimetään seurantaryhmä, jossa tulisi olla edustajat ainakin Kokkolan kaupungin ympäristöpalveluista, kaavoituspalveluista ja rakennusvalvonnasta, alueella toimivista vesilaitoksista ja vesiosuuskunnista, Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitoksesta sekä Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksesta. Ensimmäiseen kokoukseen tulisi kutsua myös alueella toimivien yritysten, viljelijöiden, Liikenneviraston ja sähköyhtiöiden edustajat. Seurantaryhmä voi kokoontua esimerkiksi vuosittain. Seurantaryhmän kokoonkutsujana toimii Kokkolan kaupungin ympäristöpalvelut. Keskeinen vastuu suojelusuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteutumisen seurannasta on Kokkolan kaupungin ympäristöpalveluilla.

139 133 8 ALUSTAVA SORANOTTOALUEIDEN KUNNOSTUS- JA JÄLKIHOITO- SUUNNITELMA 8.1 Kunnostuksen ja jälkihoidon tavoitteet ja periaatteet Jälkihoitamattomat ottamisalueet ja etenkin pohjavesilammet ja -lammikot kasvattavat pohjaveden likaantumisriskiä huomattavasti. Riskiin vaikuttavat mm. lammikoiden määrä ja laajuus, syvyys sekä sijainti pohjavesialueella. Soranoton vaikutuksia pohjaveteen on tutkittu laajasti vuosina (esim. Hatva et al. 1993). Pohjavesilammikoiden veden laatu (esim. lämpötila, happi, happamuus, hiilidioksidi-, bikarbonaatti-, kalsium-, sulfaatti- ja piihappopitoisuudet) vaihtelee suuresti, mikä vaikuttaa usein myös lammikon ympäristön pohjaveden laatuun (Alapassi et al. 2009). Vanhojen soranottoalueiden kunnostamiseen on viime vuosina kiinnitetty huomiota yhä enemmän. Ympäristöhallinto on selvittänyt vanhojen ottoalueiden tilaa ja kunnostustarvetta erillishankkeina (mm. SOKKA-projekti). Vanhojen ottoalueiden kunnostustarve kohdistuu pohjaveden suojelun lisäksi myös alueiden turvallisuuden parantamiseen ja maisemakuvan siistimiseen. Vanhoja ottoalueita on kunnostettu esimerkiksi valtion ympäristötöinä ja osin Euroopan aluekehitysrahaston rahoituksella (EAKR) Muotoilu, pohjavesilampien täyttäminen ja syventäminen Alla oleva kappale perustuu Maa-ainesten kestävä käyttö -oppaaseen (Alapassi et al. 2009) Ottoalueen muotoilu parantaa pohjaveden muodostumisolosuhteita, kasvillisuuden kasvuolosuhteita, maisemakuvaa ja alueen turvallisuutta. Muotoilussa tulee ottaa huomioon myös alueen myöhempi käyttö. Jyrkät rinteet loivennetaan yleensä vähintään 1:3-kaltevuuteen tai ympäröivään luontoon ja maisemaan sulautuviksi. Maiseman elävöittämiseksi pohjalle voidaan rakentaa esimerkiksi kumpareita ja harjanteita, jotka tuovat pinnanmuotojen vaihtelua. Vanhoilla ottoalueilla rintaukset ovat usein jyrkkiä, eikä niiden loiventaminen aina ole mahdollista. Tällöin loiventamisessa voidaan käyttää stabiloivia rakenteita, jotka estävät rinteiden sortumista. Tällaisia rakenteita ovat esimerkiksi verkot, matot ja ritilät. Rintauksien muotoilussa voidaan käyttää myös stabiloiviin rakenteisiin yhdistettyä terassirakentamista. Rakenteet parantavat mm. kasvien juurtumista sekä rinteiden ja seinämien pysyvyyttä. Kunnostuksen jälkeen pohjavedenpinnan yläpuolelle jäävän suojamaakerroksen vähimmäispaksuus tulisi olla noin 3 4 metriä. Kokkolan pohjavesialueilla pohjavedenpinnan yläpuolella on kuitenkin luontaisesti usein luontaisesti tätä vähemmän maata. Kunnostettavilla alueilla täytöt tulee pyrkiä tekemään niin, että täyttö ulottuu maanpinnan tasoon tai siten, että pohjavedenpinnan yläpuolelle jää noin metrin - parin paksuinen suojakerros metsittymisen turvaamiseksi. Vanhoilla ottoalueilla maa-ainesten ottaminen on ulottunut usein pohjaveden pinnan alapuolelle, minkä johdosta alueille on muodostunut matalia ja helposti rehevöityviä pohjavesilammikoita. Jos ottaminen on ulottunut lähelle pohjaveden pintaa (alle kaksi metriä) tai pohjavedenpinnan alapuolelle, joudutaan alueita usein täyttämään. Ennen täyttämistä matalat pohjavesilammikot puhdistetaan, jonka jälkeen lammikko täytetään tutkitusti puhtaalla karkealla maa-aineksella. Lammikoiden täyttämisen esteenä Kokkolan pohjavesialueilla on käytännössä usein täyttömaaaineksen puute tai aineksen hankala saatavuus. Mikäli täyttäminen ei ole mahdollista voidaan lammikoita myös syventää ja yhdistää. Lammikot tulee tehdä vähintään 3 metrin syvyisiksi, jotta vesi pysyy kohtuullisen hyvälaatuisena. Syventämisestä saatavaa maa-ainesta voidaan käyttää matalampien lampien täyttöihin.

140 134 Pohjavesilammikoiden syventäminen, laajentaminen ja täyttäminen vaativat vesilain mukaisen luvan, mikäli siihen liittyy maa-ainesten ottamistoimintaa Pintamateriaalin levitys ja kasvillisuuden palauttaminen Alla oleva kappale perustuu Maa-ainesten kestävä käyttö -oppaaseen (Alapassi et al. 2009) Maannos muodostuu ottoalueille erittäin hitaasti, usein vasta satojen vuosien kuluttua. Tämän vuoksi ottoalueille tulee ottotoiminnan jälkeen levittää orgaanista ainesta sisältävä pintamateriaali. Ottoalueiden vanhat tienpohjat, raskaiden työkoneiden sijaintipaikat ja varastokasojen pohjat ovat ongelmallisia kasvillisuuden palautumisen ja pohjaveden muodostumisen kannalta, sillä ne ovat usein voimakkaasti tiivistyneitä. Tiivis pintamaa läpäisee vettä huonosti ja voi vähentää muodostuvan pohjaveden määrää. Tiivis maa estää myös kasvillisuuden juurtumisen. Tiivispohjaiset alueet tulee kuohkeuttaa ennen pintamateriaalin levittämistä. Lisäksi ennen pintamateriaalin levittämistä ottoalueen mahdollinen soravaltainen ydinosa on peitettävä tutkitusti puhtaalla, vettä hyvin läpäisevällä 0,2 0,5 metrin hiekkakerroksella (suodatinkerros). Tämän jälkeen pintamateriaali sekoitetaan suodatinkerrokseen tai hiekkamailla suoraan hiekkaan noin 0,2 metrin paksuiseksi kasvualustaksi. Mattoina tai laikkuina tuotu pintamateriaali levitetään suoraan alustalle sekoittamatta. Vanhoilla ottoalueilla alkuperäisiä pintamaita ei yleensä ole, minkä vuoksi pintamateriaali joudutaan tuomaan alueen ulkopuolelta. Alueille luontaisesti muodostunut kasvillisuus pyritään kunnostettaessa jättämään luonnontilaan. Pintamateriaalina käytettävän maa-aineksen tulee olla tutkitusti puhdasta eikä se saa sisältää pohjaveden laadun kannalta haitallisia aineita, jotka saattaisivat kulkeutua pohjaveteen. Pinta- ja täyttömateriaalien alkuperä tulee aina selvittää. Pintamateriaali voi koostua useista maalajeista ja sen tulee sisältää myös orgaanista maa-ainesta, joka nopeuttaa kasvillisuuden kehittymistä. Orgaanista ainesta käytettäessä tulee kuitenkin varmistua siitä, ettei sitä kulkeudu pohjaveteen. Mikäli ottamisalueella on pohjavesilammikoita, jätetään niiden ympärille vähintään 5 metrin suojavyöhyke, jottei humuspitoista pintamaata huuhtoudu lammikkoon. Pintamateriaali ei saa myöskään olla liian hienorakeista, sillä liian tiivis pintamaa voi vähentää muodostuvan pohjaveden määrää merkittävästi eikä se myöskään sovellu kasvillisuuden kasvualustaksi. Lisäksi siitä voi kulkeutua hienoainesta pohjaveteen. Hienorakeiset kivennäismaalajit kuten savi tai siltti sekä soran pesussa syntynyt hienoainespitoinen liete eivät yksinään sovellu pintamateriaaliksi. Aluskasvillisuudeksi tulee valita kestäviä ja alueelle luonteenomaisia heinä- ja varpukasveja. Yleisesti ottaen heinäkasvit itävät ja leviävät hyvin siemenistä, mutta varvut ja puut on syytä istuttaa taimina. Ottoalueet voidaan metsittää istuttamalla tai kylvämällä. Ottoalueiden metsittämisessä suositellaan ensisijaisesti kotimaisten puulajien käyttöä. Taimia istutetaan hieman enemmän kuin normaalissa metsänhoidossa. Suositus taimien istutustiheydeksi hiekka- ja soramailla on: mänty (2 500kpl/ha) sekä koivu, haapa ja pihlaja (yhteensä 500 kpl/ha). Maisemallisista syistä metsän istutuksessa tulisi käyttää vapaata istutuskuviointia ja suoria rivi-istutuksia tulisi välttää. Luontainen metsittyminen tulee kysymykseen lähinnä pohjavesialueiden ulkopuolella. Metsityksen suunnittelussa ja toteutuksessa tulee käyttää metsäalan asiantuntijoita. Alueiden asiattoman käytön estämiseksi alueille kulkevat tiet ja reitit olisi syytä katkaista esimerkiksi puomeilla, maakaivannoilla/valleilla tai lohkareilla. Pohjavesilampia ei tule osoittaa uimapaikoiksi.

141 Ottoalueiden nykytila ja kunnostustarpeet Kokkolan pohjavesialueilla kartoitettiin suojelusuunnitelman puitteissa 113 vanhaa maaainestenottoaluetta (liite 4). Pohjavesialueilla ei ole voimassaolevia maa-ainestenottolupia. Viimeisimmät luvat ovat päättyneet vuonna Useilla alueilla maa-ainesten ottaminen on ulottunut lähes pohjavedenpintaan tai sen alapuolelle. Pääosalla alueen soranottoalueista ei ole tehty jälkihoitotoimenpiteitä. Pohjavesialueilla on edelleen melko runsaasti kotitarveottoa. Pohjavesialueilla sijaitsevien ottamisalueiden kunnostustarve on arvioitu SOKKA-projektin yhteydessä (Rankonen & Hyvönen, 2009). Alueiden kunnostustarve vaihtelee vähäisestä (tai ei tarvetta) suureen, osa alueista on arvioitu myös mahdottomiksi kunnostaa esimerkiksi kunnostustoimiin tarvittavien täyttömaamassojen saatavuus ja kaivualueiden laajuus huomioiden. Ottoalueet kartoitettiin suojelusuunnitelman maastokäyntien yhteydessä uudelleen syksyllä 2014 ja keväällä Pohjavesialueilla havaittiin muutamia aiemmin kartoittamattomia maa-ainesten ottoalueita. Ottoalueita rajattiin uudelleen laserkeilausaineiston ja maastokäyntien perusteella. Ottoalueet ovat kartoilla liitteissä 10.a 10.g ja niiden tarkemmat tiedot ovat liitteessä 4. Suojelusuunnitelman yhteydessä tehdyt lisähavainnot on kursivoitu. Jokaisen kunnostustarveluokan yhteydessä on myös esitetty yleisesti erilaisia alueille soveltuvia kunnostus- ja jälkihoitotoimenpiteitä. Laajaa, pohjavedenpinnan alapuolelle ulottuvaa maa-ainesten ottotoimintaa on ollut Karhinkankaan, Pesäkankaan, Riipan, Hietaseljänharjun ja Tiaisenkankaan pohjavesialueilla Mahdoton kunnostaa Pohjavesialueilla sijaitsevien laajojen ja syvien lammikkoalueiden kunnostaminen on arvioitu pääosin mahdottomaksi (taulukko ja kuva 8.2.1). Kunnostustarpeeseen vaikuttaa kuitenkin suuresti lammikoituneen alueen sijainti pohjavesialueella; esimerkiksi lammen sijainti vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä nostaa kunnostustarvetta merkittävästi. Lisäksi lampien ympäristössä voi olla tarvetta jälkihoitotoimenpiteisiin, kuten tiiviiden ajoväylien ja varastokasojen pohjien pehmentämiseen ja kasvillisuuden palauttamiseen. Useiden lampialueiden ympäristössä kasvaa tiheää lehtipuuvaltaista metsää. Puuston harvennukseen pohjavesilampien välittömässä läheisyydessä voi olla syytä lampien rehevöitymisen estämiseksi.

142 136 Taulukko Suunnitelma-alueen pohjavesialueilla sijaitsevat vanhat maa-ainesten ottamisalueet, joiden kunnostaminen on arvioitu mahdottomaksi (Rankonen & Hyvönen, 2009). Suojelusuunnitelman yhteydessä ( ) tehdyt lisähavainnot on kursivoitu. Pohjavesialue Karhinkangas Soranottoalue Pinta-ala (ha) Lisämääre Huomioita Huomioita ,98 lampi rintaukset täysin metsittyneet vesi hieman sameaa 16 2,28 lampi virkistyskäytössä: mökki 21 0,87 lampi 22 1,00 lampi 23 1,18 lampi siisti, luonnontilaisen oloinen alue siisti, luonnontilaisen oloinen alue siisti, luonnontilaisen oloinen alue vesi sameaa, virkistyskäytössä, kalankasvatusta? vesi sameaa eteläpäässä tuoretta ottoa lähes kiinni tiessä, lammessa vesi sameaa virkistyskäytössä, vesi hyvin sameaa, pohjoispäässä tuoretta ottoa Pesäkangas 6 2,61 lampi varastokasoja, öljytynnyreitä varastokasoja, tynnyreitä, ammuskelua Riippa 9 2,93 lampi rintaukset metsittyneet vesi sameaa ja kasvillisuutta 11 0,74 lampi kirkas vesi, rintaukset metsittyneet vesi sameaa, virkistyskäytössä Kuva Osa soranoton yhteydessä syntyneistä pohjavesilammista on pinta-alaltaan ja syvyydeltään niin suuria, ettei kunnostus ole käytännössä mahdollista. Kuva Riipan pohjavesialueelta, soranottoalueelta 9. Kuva: Elina Lindsberg,

143 Ei kunnostustarvetta tai kunnostustarve vähäinen Hieman alle puolella pohjavesialueilla sijaitsevista vanhoista ottamisalueista kunnostustarve on arvioitu vähäiseksi tai alueilla ei ole todettu olevan tarvetta kunnostustoimenpiteisiin (liitteet 4 ja 10). Näillä alueilla maa-ainesten ottaminen on ollut pääosin pienimuotoista, esimerkiksi kotitarveottoa eikä ottaminen ole ulottunut pohjavedenpinnan alapuolelle. Alueet ovat siistejä ja monilta osin metsittymässä tai jo metsittyneet (kuva 8.2.2). Alueiden jälkihoitotarpeet liittyvät lähinnä metsänhoidollisiin toimenpiteisiin. Kuva Osa vanhoista ottamisalueista on metsittymässä tai metsittynyt, eikä tarvetta jälkihoitoon ole. Kuva Rahkosenharjun pohjavesialueelta, soranottoalueelta 10. Kuva: Elina Lindsberg Mahdollisia kunnostus- ja jälkihoitotoimenpiteitä alueilla, joiden kunnostustarve on vähäinen: Kasvillisuuden palautumista tiivispohjaisille ja paljaille alueille voidaan edistää kuohkeuttamalla alueiden maapohjaa ja tuomalla alueille orgaanista ainesta sisältävää pintamateriaalia. Kasvillisuuden palautumista voidaan täydentää istutuksin. Jo metsittyneiden alueiden yleisilmettä voidaan siistiä mm. metsänhoidollisin toimenpitein Kohtalainen kunnostustarve Vajaalla puolella suunnitelma-alueen ottoalueista kunnostustarpeet liittyvät lähinnä matalien lampialueiden siistimiseen ja täyttöihin sekä jälkihoitamattomien ottamisalueiden siistimiseen ja kasvillisuuden palauttamiseen alueille (liitteet 4 ja 10, kuva 8.2.3).

144 138 a) b) Kuva Matalien pohjavesilampien rehevöitymistä voidaan ehkäistä esim. puhdistamalla lampi kasvillisuudesta. Osa vanhoista ottamisalueista on roskaantunut. Kuvat Elina Lindsberg a) Riipan pohjavesialue soranottoalue 4 ja b) Pesäkankaan pohjavesialue soranottoalue 3 ( ). Mahdollisia kunnostus- ja jälkihoitotoimenpiteitä alueilla, joiden kunnostustarve on kohtalainen: Matalia pohjavesilampia voidaan kunnostaa puhdistamalla ne kasvillisuudesta ja täyttämällä lammet hiekalla tai vaihtoehtoisesti syventämällä lampia. Kasvillisuuden palautumista tiivispohjaisille ja paljaille alueille voidaan edistää pehmentämällä alueiden maapohjaa ja tuomalla alueille orgaanista ainesta sisältävää pintamateriaalia. Kasvillisuuden palautumista voidaan täydentää istutuksin. Roskaantuneet alueet tulee siistiä ja ottoalueiden käyttö esimerkiksi puutavaran varastointiin kieltää. Alueiden yleisilmettä voidaan parantaa kasvillisuuden raivaamisella Suuri kunnostustarve Alueilla, joiden kunnostustarve on arvioitu suureksi, on tarvetta esimerkiksi lampien puhdistamiseen ja täyttämiseen tai syventämiseen sekä alueiden yleiseen siistimiseen pohjaveden suojelemiseksi. Suunnitelma-alueella suuren kunnostustarpeen alueita on katsottu sijaitsevan viidellä pohjavesialueella (taulukko 8.2.2).

145 139 Taulukko Suunnitelma-alueen pohjavesialueilla sijaitsevat vanhat maa-ainesten ottamisalueet, joiden kunnostustarpeen on arvioitu olevan suuri (Rankonen & Hyvönen, 2009). Suojelusuunnitelman yhteydessä ( ) tehdyt lisähavainnot on kursivoitu. Pohjavesialue Soranottoalue Pintaala (ha) 1 8,25 lampi Yleistila Jälkihoito Huomiot epäsiisti, polttoaineen haju, varastokasoja, työkoneita Karhinkangas Riippa Hietaseljänharju 2 3,56 lampi rintaukset täysin metsittyneet vesi sameaa 6 2,34 kotitarveottoalue epäsiisti, pääskyn pesiä, suojakerrospaksuudet 7 5,05 2 x lampi rintaukset riittämättömät ->tulvat 9 0,88 lampi rintaukset täysin metsittyneet 10 3,18 lampi 11 0, ,90 lampi 14 3,02 lampia 15 0,16 lampi 2 0,97 4 0,28 vesi sameaa ja ruskeaa, kasvillisuutta kotitarveottoalue pääskynpesiä, pohjalla vettä, epäsiisti alue vedenottamon välittömässä läheisyydessä lammet matalia, kasvillisuutta - >täyttö mahd. epäsiisti alue, montun pohjalla vettä pääskynpesiä, epäsiisti alue, kostea pohja 5 0,27 kasvillisuus palautumassa 6 2,49 Herlevinharju C 2 0,28 Rahkosenharju kasvillisuus palautumassa, osittain kostea pohja 10 0,45 lampi lampi 1 0, ,12 kotitarveottoalue montun pohjalla vettä -> suojakerrospaksuudet? kotitarveottoalue vedenottamoalue siistiä ottotoimintaa, korkeat rintaukset tuoretta ottoa, lammikko, tutkittu vedenottopaikka vieressä, vesi sameaa, virkistyskäytössä, tien ja lammen pinta samalla tasolla virkistyskäytössä, lammen eteläpäässä tuoretta ottoa, seula ym. vesi sameaa, kasvillisuutta, varastokasoja rannoilla tuoretta ottoa, seula, varastokasoja, ylijäämämaita vedenottamon lähellä, lampi, jossa vesi sameaa vesi sameaa, matalia lampia, kasvillisuutta vesi sameaa, kasvillisuutta pohja kostea, pieni lampi, mopolla ajoa lammikko pohja kostea, pääskynpesiä, mopolla ajoa lammikko pohja paikoin kostea, kasvillisuutta lammikko pohja paikoin kostea, hieman romua, kasvillisuutta vesi tulvii tien yli tutkittu vedenottopaikka, tuoretta ottoa vedenottamoalue, melko tuoretta ottoa, jätteitä, osin metsittynyt epäsiisti, varastokasoja, jätemaata, romua Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeiden ulkopuolella, Houraatin alueella on laaja ja yhtenäinen soranottoalue (SOKKA 1, 2, 6, 7, 9, 10 ja 11) jossa on useita jopa yli 10 metriä syviä lampia ja lammikoita (liite 10.a2 ja kuva a). Alueelle tulisi tehdä vaativan tason kunnostussuunnitelma. SOKKA-raportin (Rankonen & Hyvönen 2009) mukaan maastokäyntien aikana heinäkuussa 2008 moni pohjavesilammista tulvi yli äyräidensä ja alueen tiet olivat veden peitossa. Lammet tulvivat myös huhtikuussa 2015 (kuva b). Alueella on myös laajaa kotitarveottoa (kuva c) ja varastokasoja jo päättyneillä lupa-alueilla (kuva d).

146 140 a) b) c) d) Kuva Houraatin alueella on laaja ja yhtenäinen soranottoalue, jonka kunnostustarve on suuri. Alueella on useita lampia (a), jotka tulvivat ajoittain yli äyräidensä ja alueen poikki kulkevan tien yli (b). Alueella on myös runsaasti kotitarveottoa (c) ja päättyneillä lupa-alueilla on yhä varastokasoja (d). Kuvat Elina Lindsberg a) , b) , c) ja d) Vedenottamon lähisuojavyöhykkeen ulkopuolella Riipan pohjavesialueella sijaitsevat soranottoalueet SOKKA 14 ja 15, joiden kunnostustarve on suuri (liite 10.d). Alueet ovat lammikoituneet ja vesi lammissa on hyvin sameaa ja ruskeaa (kuva 8.2.5). Lammikot ovat kuitenkin melko matalia ja niiden täyttö lienee mahdollista.

147 141 Kuva Soranottoalue SOKKA14 Riipan pohjavesialueella on lammikoitunut. Vesi on hyvin sameaa ja alueen kunnostustarve on suuri. Kuva Elina Lindsberg Hietaseljänharjulla on vedenottamon lähisuojavyöhykkeen ulkopuolella melko laaja ja yhtenäinen soranottoalue, jossa on useita pieniä lammikoita ja yksi suuri lampi (liite 10.e). Alueen poikki kulkee tie. Pohjavesi on lähellä maanpintaa ja pohjavesi virtaa tien ylitse lammikoista suurempaan lampeen (kuva 8.2.6). Alueella on myös asiatonta maastoliikennettä ja lampi on virkistyskäytössä. Itäisin soranottoalue/lampi on asianmukaisesti jälkihoidettu, mutta soranottoalueet SOKKA2, 4,5 ja 6 vaativat kunnostustoimenpiteitä. Kuva Hietaseljänharjun alueella on laaja yhtenäinen soranottoalue, jossa on useita lammikoita. Alueen halki kulkee tie, jonka yli pohjavesi virtaa lammikoita suurempaan pohjavesilampeen. Alueella on myös asiatonta maastoliikennettä ja pohjavesilampi on virkistyskäytössä. Kuva Elina Lindsberg

148 142 Mahdollisia kunnostus- ja jälkihoitotoimenpiteitä alueilla, joiden kunnostustarve on suuri: Matalia pohjavesilampia voidaan kunnostaa puhdistamalla ja täyttämällä / syventämällä. Kasvillisuuden palautumista tiivispohjaisille ja paljaille alueille voidaan edistää tuomalla alueille orgaanista ainesta sisältävää pintamateriaalia. Kasvillisuuden palautumista voidaan täydentää istutuksin. Alueiden yleisilmettä voidaan siistiä mm. metsänhoidollisin toimenpitein. Tarpeettoman kulun estäminen alueille ehkäisee myös niiden asiatonta käyttöä ja roskaantumista. 8.3 Kunnostus ja jälkihoito vedenottamoiden ja tutkittujen vedenottopaikkojen lähisuojavyöhykkeillä sijaitsevilla kaivualueilla Suunnitelmassa esitetyillä vedenottamoiden ja tutkittujen vedenottopaikkojen ohjeellisilla lähisuojavyöhykkeillä sijaitsee kaivualueita, joiden kunnostamiseen on katsottu olevan erityistä tarvetta pohjaveden suojelemiseksi ja vedenhankinnan turvaamiseksi (taulukko 8.3.1). Ainakin käytössä olevien vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeillä sijaitsevat lampialueet tulisi kunnostaa ja mahdollisuuksien mukaan täyttää. Tutkittujen vedenottopaikkojen lähisuojavyöhykkeillä sijaitsevat ottamisalueet tulee kunnostaa viimeistään silloin, kun alueet otetaan vedenhankintakäyttöön. Vastuu kunnostamisesta on maanomistajalla.

149 143 Taulukko Suojelusuunnitelma-alueen pohjavesialueilla sijaitsevat vanhat maa-ainesten ottamisalueet, jotka sijaitsevat vedenottamoiden tai tutkittujen vedenottopaikkojen ohjeellisilla lähisuojavyöhykkeillä (Rankonen & Hyvönen, 2009). Suojelusuunnitelman laatimisen yhteydessä ( ) tehdyt lisähavainnot on kursivoitu. Pohjavesialue Soranottoalueen nro. Pintaala (ha) Lisämääre Kunnostustarve Huomioita Karhinkangas kotitarveottoalue Kohtalainen epäsiisti alue, kostea pohja, tuoretta kotitarveottoa, Karhinkangas Kohtalainen lammet kasvamassa umpeen ->täyttö mahd. lammet kasvaneet umpeen, lammikko Karhinkangas lampi Mahdoton kunnostaa siisti, luonnontilaisen oloinen alue. vesi sameaa Karhinkangas lampi Mahdoton kunnostaa siisti, luonnontilaisen oloinen alue. eteläpäässä tuoretta ottoa lähes kiinni tiessä, lammessa vesi sameaa Karhinkangas lampi Mahdoton kunnostaa siisti, luonnontilaisen oloinen alue. virkistyskäytössä, vesi hyvin sameaa, pohjoispäässä tuoretta ottoa Karhinkangas kotitarveottoalue Vähäinen / Ei tarvetta tuoretta ottoa, seula vedenottamon välittömässä läheisyydessä, vesi sameaa Karhinkangas lampi Suuri Karhinkangas Kohtalainen ent. betoniasema, aiemmin varastokasoja? Sivakkokangas Kohtalainen varastokasa, seula, mopoilua -> siistiminen. mopolla ajoa, varastokasoja, vanha seula Sivakkokangas metsittynyt Vähäinen / Ei tarvetta vedenottamon läheisyydessä, metsittynyt, muotoiltu, vedenottamoalue Sivakkokangas Kohtalainen lammikoita, vedenottamon vieressä, kasvillisuutta Sivakkokangas Kohtalainen lammikko Riippa kotitarveottoalue Vähäinen / Ei tarvetta Hietaseljänharju metsittymässä Vähäinen / Ei tarvetta vedenottamoalue Hietaseljänharju Suuri lampi Herlevinharju C kotitarveottoalue Kohtalainen pääskynpesiä, montun pohjalla vettä, epäsiisti, pohjalla vettä, tuoretta ottoa, epäsiisti alue, varastokasoja Herlevinharju C kotitarveottoalue Suuri montun pohjalla vettä -> suojakerrospaksuudet? tutkittu vedenottopaikka, tuoretta ottoa Herlevinharju C kotitarveottoalue Kohtalainen ei merkintää kartassa, pieni p-a, pohjalla vettä Herlevinharju C kotitarveottoalue Kohtalainen lammikko Rahkosenharju kotitarveottoalue Suuri vedenottamoalue, melko tuoretta ottoa, jätteitä, osin metsittynyt Rahkosenharju kotitarveottoalue Kohtalainen ei merkintää kartassa, tuoretta ottoa (lisääntynyt), epäsiisti Rahkosenharju kotitarveottoalue Vähäinen / Ei tarvetta läheisyydessä vedenottamo -> oton jatkuminen, tuoretta ottoa, vedenottamo lähellä Rahkosenharju kotitarveottoalue Vähäinen / Ei tarvetta kasvillisuus palautumassa, tuoretta ottoa Rahkosenharju kotitarveottoalue, metsittynyt Vähäinen / Ei tarvetta metsittymässä, vanha kotitarveottoalue maa-aineslupa siistiä ottotoimintaa, korkeat rintaukset, epäsiisti, Rahkosenharju voim Suuri varastokasoja, tuotu jätemaata, romua Rahkosenharju maa-aineslupa voim , osin metsittynyt Vähäinen / Ei tarvetta ei aktiivisen oton merkkejä, metsittymässä, paikoin kivinen, osin metsittynyt, mopolla ajoa metsittymässä, kotitarveottoalue Rahkosenharju Vähäinen / Ei tarvetta tuoretta ottoa, tuotu puutarhajätettä tuoretta ottoa, pohjalla lammikko, vedenottamon Rahkosenharju kotitarveottoalue Kohtalainen lähellä Aluekuvaukset ja toimenpidetarpeet Karhinkangas Karhinkankaan pohjoisosassa Nutturakankaan vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä on ottoalue SOKKA 25, jonka kunnostustarve on suuri (liite 10.a2). Alueelle on muodostunut lampi, jonka vesi on sameaa ja rannat ovat metsittyneet (kuva 8.3.1). Lammen syvyys on noin kuuden seitsemän metrin luokkaa, eikä sen kunnostus täyttämällä ole käytännössä mahdollista.

150 144 Kuva Soranottoalue SOKKA25 Nutturakankaan vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä Karhinkankaan pohjavesialueella. Kuva Elina Lindsberg Tutkitun vedenottopaikan 8 (1986) ja vuonna 1958 koepumpatun pisteen ohjeellisella lähisuojavyöhykkeellä on useita vanhoja soranottoalueita, joista kolmen kunnostus on katsottu olevan mahdotonta (SOKKA 21 23) ja yhden kunnostustarve on vähäinen (SOKKA 24) (kuva ja liite 10.a2). Soranottoalue SOKKA24 on kotitarveottoalue, jolla on asiatonta maastoliikennettä, mikä heikentää kasvillisuuden palautumista. Ottoalueet SOKKA ovat soranoton vuoksi muodostuneita pohjavesilampia, joista osan vesi on paikoin hyvin sameaa. Osa lammista on virkistyskäytössä (uiminen, eläinten uitto). Alueille kulkua ei voida käytännössä estää, sillä alueiden vieressä kulkee yleinen tie. Alueiden lähettyvillä on pohjavesialuekylttejä. Ottoalueella SOKKA22 oli syksyllä 2014 tuoretta kotitarveottoa, joka ulottui lähes kiinni yleiseen tiehen. Kotitarveottoalueelle on muodostunut matalia lammikoita.

151 145 a) b) c) c) Kuva Soranottoalueet SOKKA24 (a), SOKKA23(b), SOKKA22(c) ja SOKKA21tutkitun vedenottopaikan 8 (1986) ja vuonna 1958 tutkitun koepumppauspisteen lähisuojavyöhykkeellä Karhinkankaan pohjavesialueella. Kuvat Elina Lindsberg Ottoalue SOKKA20 sijaitsee tutkitun vedenottopaikan SIIVILÄ3 (2011) ohjeellisella lähisuojavyöhykkeellä (liite 10.a2). Alueella on muodostunut matala lampi, joka on kasvamassa umpeen (kuva 8.3.3). Ottoalueen kunnostustarve on kohtalainen.

152 146 Kuva Soranottoalue SOKKA20 tutkitun vedenottopaikan SIIVILÄ3 lähisuojavyöhykkeellä Karhinkankaan pohjavesialueella on kasvamassa umpeen. Kuva Elina Lindsberg Houraatin alueella sijaitsevan tutkitun vedenottopaikan SIIVILÄ2 (2011) ohjeellisella lähisuojavyöhykkeellä on kaksi vanhaa ottoaluetta, joiden kunnostustarve on kohtalainen (SOKKA4 ja SOKKA33, liite 10.a2). Ottoalueen SOKKA4 pohjalla on hieman vettä (kuva 8.3.4a). Alue on edelleen kotitarveottokäytössä. Ottoalue SOKKA33 on epäsiisti alue, jossa on ilmeisesti ollut vielä hiljattain varastokasoja eikä alueella ole juurikaan kasvillisuutta. Alueella on myös romua (kuva 8.3.4b). a) b) Kuva Soranottoalueet SOKKA4 (a) ja SOKKA33 (b) tutkitun vedenottopaikan SIIVILÄ2 lähisuojavyöhykkeellä Karhinkankaan pohjavesialueella. Kuvat Elina Lindsberg a) ja b)

153 147 Toimenpiteet Karhinkangas Alue 25 Alueen SOKKA25 kunnostaminen täyttämällä lienee mahdotonta, mutta lammen rantoja tulee tarvittaessa harventaa olla syytä rehevöitymisen estämiseksi. Alueet 21, 22, 23 ja 24 Kotitarveotto alueella SOKKA23 tulee lopettaa ja täyttää matala lammikoitunut kotitarveottoalue maanpinnan tasoon tai siten, että pohjavedenpinnan yläpuolelle jää noin metrin - parin paksuinen suojakerros metsittymisen turvaamiseksi. Jyrkkiä rintauksia tulee loiventaa. Alueiden virkistyskäyttö (uinti ja eläinten uittaminen) tulee lopettaa. Asiattoman käytön estämiseksi ottoalueelle SOKKA23 kulkeva tie tulee sulkea esim. lohkareiden avulla. Ottoalueiden 21, 22 ja23 täyttäminen on käytännössä mahdotonta, mutta alueiden rantojen kasvillisuutta ja puustoa tulee tarvittaessa raivata lampien rehevöitymisen estämiseksi. Alueella SOKKA24 asiaton maastoliikenne tulee lopettaa, jotta kasvillisuus pääsee palautumaan alueelle. Alue 20 Lammikoitunut alue tulee puhdistaa ja täyttää puhtaalla maa-aineksella ympäröivän maanpinnan tasoon. Alue tulee suojaverhoilla ja metsittää. Alueet 4 ja 33 Kotitarveotto alueella SOKKA4 tulee lopettaa. Alue tulee suojaverhoilla ja metsittää. Jyrkkiä rintauksia tulee loiventaa Alueelta SOKKA33 tulee poistaa romut. Alueen pohjaa tulee kuohkeuttaa kasvillisuuden palautumisen edistämiseksi. Alueelle voidaan tuoda uutta pintamaata metsittymisen edistämiseksi. Lisäksi Houraatin alueella on laaja ja yhtenäinen lammikoitunut soranottoalue, jolle tulee laatia vaativan tason kunnostussuunnitelma (ks. kpl ). Sivakkokangas Uudenkylän vesiosuuskunnan Sivakkokankaan vedenottamon ohjeellisella lähisuojavyöhykkeellä on neljä vanhaa soranottoaluetta. Ottoalueiden SOKKA2, 4 ja 5 kunnostustarve on kohtalainen (kuva ja liite 10.b). Ottoalueella 2 on varastokasoja, vanha seula ja asiatonta maastoliikennettä. Ottoalueet SOKKA4 ja 5 ovat matalia lampia, joissa on kasvillisuutta. Lähisuojavyöhykkeellä sijaitsee myös ottoalue SOKKA3, joka on muotoiltu ja sen kunnostustarve on vähäinen.

154 148 a) b) c) Kuva Soranottoalueet SOKKA2 (a), SOKKA4 (b) ja SOKKA5(c) Sivakkokankaan vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä Sivakkokankaan pohjavesialueella. Kuvat Elina Lindsberg a) sekä b) ja c) Toimenpiteet Sivakkokangas Alueet 2, 4 ja 5 Asiattoman käytön estämiseksi ottoalueelle SOKKA2 kulkeva tie tulee sulkea esim. lohkareiden avulla. Asiaton maastoliikenne alueella tulee lopettaa, jotta kasvillisuus pääsee palautumaan. Vanha seula tulee poistaa alueelta SOKKA2. Alueella olevien varastokasojen soveltuvuus viereisten lammikoiden täyttöön tulee selvittää. Lammikoituneet alueet SOKKA4 ja 5 tulee puhdistaa ja täyttää puhtaalla maa-aineksella ympäröivän maanpinnan tasoon. Alueet tulee suojaverhoilla ja metsittää.

155 149 Hietaseljänharju Hietaseljänharjun vielä käyttämättömän vedenottamon ohjeellisella lähisuojavyöhykkeellä on kaksi vanhaa soranottoaluetta (liite 10.e). Ottoalueen SOKKA10 kunnostustarve on suuri (kuva 8.3.6). Alueella on matala lampi, jossa on paljon kasvillisuutta. Ottoalue SOKKA1 on vedenottamoalueella, mutta sen kunnostustarve on vähäinen. Kuva Soranottoalue SOKKA10 Hietaseljänharjun vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä Hietalseljänharjun pohjavesialueella. Kuva Elina Lindsberg Toimenpiteet Hietaseljänharju Alue 10 Lammikoitunut alue SOKKA10 tulee puhdistaa ja täyttää puhtaalla maa-aineksella ympäröivän maanpinnan tasoon tai siten, että pohjavedenpinnan yläpuolelle jää noin metrin - parin paksuinen suojakerros metsittymisen turvaamiseksi. Alue tulee suojaverhoilla ja metsittää. Lisäksi vedenottamon lähisuojavyöhykkeen eteläpuolella on melko laaja ja yhtenäinen soranottoalue, jolle tulee laatia kunnostussuunnitelma (ks. kpl ).

156 150 Herlevinharju Herlevinharjun eteläosassa sijaitsevan tutkitun vedenottopaikan K2 (1999) ohjeellisella lähisuojavyöhykkeellä sijaitsee neljä vanhaa soranottoaluetta, jotka kaikki ovat lammikoituneet (kuva 8.3.7, liite 10.g). Koepumppauspiste K2 sijaitsee ottoalueella SOKKA2, jonka kunnostustarve on suuri. Muiden lähisuojavyöhykkeillä sijaitsevien alueiden kunnostustarve on kohtalainen. Alueilla on yhä kotitarveottoa. a) b) c) d) Kuva Soranottoalueet SOKKA1 (a), SOKKA2 (b), SOKKA3 (c) ja SOKKA6 (d) tutkitun vedenottopaikan K2 (1999) lähisuojavyöhykkeellä Herlevinharjun pohjavesialueella. Kuvat Elina Lindsberg Toimenpiteet Herlevinharju Alueet 1, 2, 3 ja 6 Lammikoituneet alueet tulee puhdistaa ja täyttää puhtaalla maa-aineksella ympäröivän maanpinnan tasoon tai siten, että pohjavedenpinnan yläpuolelle jää noin metrin - parin paksuinen suojakerros metsittymisen turvaamiseksi. Alueet tulee suojaverhoilla ja metsittää. Jyrkät rintaukset tulee loiventaa. Mikäli ottoalueiden rinteissä havaitaan törmäpääs-

157 151 kyjen pesiä, voidaan rintaukset jättää loiventamatta, jotta pesät eivät tuhoudu. Pesiä ei saa hävittää pesinnän aikana. Kotitarveotto alueilla tulee lopettaa. Rahkosenharju Rahkosenharjun Ylikylän-Hanhisalon vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä on soranottoalue SOKKA1, jonka kunnostustarve on suuri (liite 10.j). Alueella on kaivo, jota ei ole enää muutamaan vuoteen käytetty. Alueella oli melko äskettäin tapahtunutta kotitarveottoa ja hieman jätteitä. Vuonna 2008 tehdyn maastokäynnin aikana pohjavedenpinta oli paikoin näkyvissä (kuva 8.3.8). Kuva Soranottoalue SOKKA1 Hanhisalon vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä Rahkosenharjun pohjavesialueella. Kuva Emmi Rankonen Rahkosen vesiosuuskunnan vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä on soranottoalue SOKKA4, jonka kunnostustarve on kohtalainen (liite 10.j). Alueella on kotitarveottoa ja hieman romuja (kuva 8.3.9).

158 152 Kuva Soranottoalue SOKKA4 Rahkosen vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä Rahkosenharjun pohjavesialueella. Kuva Elina Lindsberg Kaustisen kunnan Neverbackan vedenottamon ohjeellisella lähisuojavyöhykkeellä on useita vanhoja soranottoalueita (liite 10.j). Ottoalueiden SOKKA6 8 ja SOKKA10 11 kunnostustarve on vähäinen. Alueella SOKKA10 oli asiatonta maastoliikennettä ja alueelle SOKKA11 on tuotu maa-ainesta muualta. Ottoalueen SOKKA15 kunnostustarve on kohtalainen. Ottoalueen SOK- KA9 kunnostustarve on suuri. Alueen maa-aineslupa on päättynyt vuoden 2009 lopussa, mutta alueella on yhä varastokasoja ja työkoneita (kuva ). Alueella varastoidaan myös humusmaita ja alue on epäsiisti. Ottoalueen rintauksia on muotoiltu. Kuva Soranottoalue SOKKA9 Kaustisen kunnan Neverbackan vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä Rahkosenharjun pohjavesialueella. Kuva Elina Lindsberg

159 153 Ottoalueilla SOKKA6, SOKKA7, SOKKA11 ja SOKKA15 on edelleen kotitarveottoa (kuva ). Ottoalueen SOKKA15 pohjalla oli vettä. a) b) c) d) Kuva Soranottoalue SOKKA6 (a), SOKKA7 (b), SOKKA11 (c) ja SOKKA15 (d) sijaitsevat Kaustisen kunnan Neverbackan vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä Rahkosenharjun pohjavesialueella. Kuvat Elina Lindsberg Toimenpiteet Rahkosenharju Alue 1 Alue 4 Aluetta tulee täyttää puhtaalla maa-aineksella ympäröivän maanpinnan tasoon tai siten, että pohjavedenpinnan yläpuolelle jää noin metrin - parin paksuinen suojakerros metsittymisen turvaamiseksi. Alue tulee suojaverhoilla ja metsittää. Jyrkät rintaukset tulee loiventaa. Kotitarveotto alueella tulee lopettaa. Kotitarveotto alueella tulee lopettaa. Alue tulee siistiä.