Lomituspalvelulakeihin on tulossa muutoksia

Transkriptio

1 Kirje Lomituspalvelulakeihin on tulossa muutoksia Lomituspalveluita koskeva hallituksen esitys laeiksi maatalousyrittäjien lomituspalvelulain ja turkistuottajien lomituspalveluista annetun lain muuttamisesta (HE 112/2015) on muuttunut merkittävästi sen jälkeen, kun kunnille varattiin tilaisuus lausua lakiehdotuksesta. Huolestuttavaa on se, että lakiesityksessä ei ole huomioitu kuntien kannalta välttämättömiä muutoksia ja että lakiehdotusta on muutettu lausuntokierroksen jälkeen paikallisyksiköitä hallinnoivien kuntien kannalta huonompaan suuntaan. Voimassa olevien sopimusten kohdalla kuntien kannattaa tarkoin harkita, voivatko ne jatkossa sitoutua lomituspalveluiden järjestämiseen. Lakiesityksessä yrittäjien etuuksiin liittyviä säästötoimenpiteitä on purettu mutta toisaalta paikallisyksiköitä hallinnoivien kuntien asemaa ja työnantajaroolia parantavia muutoksia on poistettu. Jotta kunnat voivat sitoutua lomituspalveluiden järjestämiseen tulisi lomituspalvelulain olla sisällöltään sellainen, että paikallisyksiköt voivat sovittaa yhteen sekä työnantajavelvoitteet että yksikön velvoitteet tarjota lomituspalveluita maatalousyrittäjälle. Kuntaliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tehtävänä on Kuntien edunvalvonta, minkä vuoksi ne eivät voi suositella kunnille sitoutumista sellaisten vastuiden ottamiseen, jotka eivät ole kuntien edun mukaisia tai jotka muutoin ovat kunnille kohtuuttomia. Lakiehdotuksessa ei ole kohtuudella huomioitu kuntien etuja palveluiden järjestäjänä ja työnantajana. Lainvalmistelussa ei ole myöskään riittävästi huolehdittu siitä, että kunnille varmasti korvattaisiin lomituksesta aiheutuvat kulut kokonaisuudessaan. Jos työnantaja harkitsee merkittäviä muutoksia esim. työn organisointiin, sen on huolehdittava yhteistoimintamenettelystä. Kunnan puutteellinen legitimiteetti palvelun järjestäjänä ja hallintorahan riittämättömyys asettavat hallinnoijan riskit 45 kunnan harteille. Hallinnoijan riskillä tarkoitamme mm. sitä että hallinnoiva kunta: - joutuu usein käyttämään omaa rahaa hallintokuluihin, - vastaa riskeistä, jos todetaan ja/tai riitautetaan se, että järjestämistapa on laiton, - kantaa riskit, jos yrittäjien kanssa tulee riitoja esim. palvelun laajuudesta, työturvallisuudesta ja työnjohtokäynneistä - kantaa riskit, jos joutuu irtisanomaan henkilöön liittyvillä syillä taikka taloudellis-tuotannollisin perustein - kantaa kaikki riskit, vaikka tarjoaa palveluita muille kunnille. Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14,00530 Helsinki PL 200, Helsinki Puh ,faksi etunimi.sukunimi@kuntaliitto.fi Finlands Kommunförbund Andra linjen 14,00530 Helsingfors PB 200, Helsingfors Tfn , fax fornamn.efternamn@kommunforbundet.fi

2 2 1: Lakiesitys ei turvaa kuntien nykyisen toimintamallin laillisuutta Maatalouslomitus ei ole kuntien lakisääteistä toimintaa. Kunta voi halutessaan tehdä Melan kanssa toimeksiantosopimuksen, jolla se sitoutuu ottamaan vastatakseen lomituspalvelulain mukaisen lomituksen yhden tai useamman muun kunnan alueella. Käytännössä 45 kunnan lomitustoimen paikallisyksiköt hoitavat lomituksen Manner-Suomen alueella. Kuntaliitto ja Kuntatyönantajat korostivat lomituspalvelulain uudistamista käsitelleessä työryhmässä sitä, että uudistuksen valmistelussa tulee olla mukana myös palveluiden organisoinnin uudistamisen tarve. Lakiesityksessä ei kuitenkaan oteta kantaa lomitusjärjestelmän organisointia koskeviin muutostarpeisiin. Esitys lähtee siitä, että toiminta jatkuu kuntien ja Melan vapaaehtoisiin sopimuksiin perustuvan toimintamallin mukaan, vaikka nykyinen palveluiden järjestämistapa on todettu lainvastaiseksi. Useat asiantuntijat ovat tulkinneet nykyisen järjestelmän olevan ristiriidassa EU:n kilpailu- ja valtiontukisäädösten kanssa. Tällä hetkellä mikään lainsäädäntö ei anna kunnille oikeutta tuottaa lomituspalveluita kuntaorganisaatiomuodossa, koska kunta ei voi toimia kuntaorganisaationa kilpailutilanteessa markkinoilla. Hankintalainsäädäntö lähtökohtaisesti edellyttää, että lomituspalveluiden järjestäminen tulee kilpailuttaa. Kunta voi osallistua kilpailutukseen vain, mikäli lomituspalvelut on yhtiöitetty. Tämä ongelma on todettu mm. työryhmän raportissa, mutta sitä ei lakiesityksessä ole huomioitu mitenkään. Lainsäätäjän olisi tullut huolehtia kuntien oikeudellisesta asemasta tuottaa palvelut kuntaorganisaatiomuodossa nykyisellä mallilla sekä tällä hetkellä että lomitusjärjestelmän kokonaisuudistuksen siirtymäaikana. Lakiesitys ei turvaa kuntien oikeudellista asemaa, jos toimintarakenne tulee EU:n komissiolle tehdyn kantelun tai Kilpailu- ja Kuluttajavirastolle (KKV) tehdyn toimenpidepyynnön johdosta selvitettäväksi. Kuntien oikeudellisella asemalla tarjota lomituspalveluita toimeksiantosopimukseen perustuen on merkitystä silloin, kun kunnat arvioivat sitä, jatkavatko ne toimeksiantosopimuksia Melan kanssa. Kuntaliitto ja Kuntatyönantajat ovat esittäneet, että kun lomitusta koskevaa lainsäädäntöä ollaan muuttamassa, niin lakimuutoksen yhteydessä säädettäisiin kansallisesti esim. väliaikaisella siirtymäsäännöksen tai muun säännöksen kautta se, että kunnilla on kuntaorganisaatiomuodossa oikeus tuottaa kyseiset palvelut, kunnes lomituspalveluiden toimeenpanorakenne on kokonaisuudessaan uudelleen arvioitu. Tämä antaisi ainakin kansallisesti kunnille legitimiteetin tuottaa palvelut kuntaorganisaatiomuodossa kokonaisuudistuksen aikana.

3 3 2: Laissa ei ole riittävästi huolehdittu, että kunnille korvataan lomituksesta aiheutuvat kulut kokonaisuudessaan Lähtökohtana laissa on, että kunnille maksetaan maatalouslomituksesta aiheutuvat kulut kokonaisuudessaan. Kuntaliiton keväällä 2015 tekemän selvityksen mukaan lomituksesta maksettavat korvaukset eivät riitä kaikkiin lomituksesta aiheutuviin kustannuksiin. Kunnat siis rahoittavat lomitusta omilla rahoillaan, mikä on kohtuutonta erityisesti sen vuoksi, että yksittäinen kunta järjestää lomituspalveluita myös muiden kuntien puolesta. Positiivinen asia lakiesityksessä on se, että jatkossakin kunnille korvataan lomitustoiminnan kustannuksiin sisältyvä arvonlisävero. Sen sijaan lakiesityksessä oleva leikkaus kunnille maksettavasta hallintorahasta on huolestuttavaa, koska nykyiselläänkään hallintoraha ei aina riitä ja etenkin kun hallintoa koskevia kohtuullisia parannuksia toimintaedellytyksiin ei ole otettu huomioon. Lisäksi paineita hallintorahan riittävyydelle tule siitä, että paikallisyksiköiden hallinnon työmäärä tullee lisääntymään, kun lakiesityksen sisältämät muutokset viedään käytäntöön. Esityksessä ei ole esitetty miten hallintorahan määräytymisperusteita on tarkoitus muuttaa. Esityksessä ei ole myöskään esitetty miten ja millä perusteella kulujen leikkaus jaetaan Melan ja kuntien kesken. Tämä vaikuttaa siihen, miten paikallisyksiköt pystyvät arvioimaan muutosten vaikutuksia omalta osaltaan. Lakiesityksen yleisperustelussa on arvioitu esityksen vaikutuksia viranomaisen toimintaan. Esityksessä lähdetään siitä, että osa muutoksista tehostaa ja selkeyttää välittömästi paikallisyksiköiden hallintohenkilöstön työtä. Tämän tueksi on arvioitu eri muutosten vaikutusta tarvittaviin henkilötyövuosiin. Ottaen huomioon, että paikallisyksiköitä on nykyisellään 45 kappaletta, on epärealistista odottaa, että esimerkiksi muutos, jonka vaikutus kaikkien paikallisyksiköiden kohdalla on yhteensä 4 tai 6 henkilötyövuotta, mahdollistaisi työntekijämäärän vähentämisen yksittäisessä yksikössä heti vuoden 2016 alusta lukien. Lisäksi on huomioitava, että suurin osa paikallisyksiköiden hallinnollisista säästöistä on arvioitu syntyvän maatalouden rakennekehityksen kautta (23 htv). Tämän kautta muodostuva työmäärän väheneminen ei synny heti vuoden 2016 alusta lukien eikä rakennekehityksen vaikutukset jakaantune tasaisesti eri alueyksiköiden kesken. Henkilöstöä ei voida vähentää ja todellisia säästöjä saavuttaa ennekuin tehtävät tosiasiassa vähenevät. Kuntien hallintorahan leikkaaminen edellyttää vastaavasti sellaista tehtävien vähentämistä, joka on todennettavissa. Lakiesityksestä ei käy ilmi, tuleeko hallintorahan säästö sitä mukaa, kun työtehtävät rakennekehityksen kautta vähenevät vai aiotaanko hallintorahan perusteisiin puuttua muutoin. Vuonna 2016 saavutettavia säästöjä arvioitaessa olisi tullut myös huomioida, että kunnille aiheutuu todennäköisesti lakimuutoksesta myös ylimääräisiä kuluja muun muassa yt- menettelyihin, irtisanomisiin ja uudelleen sijoituksiin liittyen.

4 4 3: Kuntien lomitustoimen paikallisyksikkö työnantajana: Sosiaali- ja terveysministeriön kuntien lomitustoimen paikallisyksiköille lausunnolle lähettämä luonnos hallituksen esitykseksi (lausuntopyyntö ), sisälsi muutoksia, jotka olisivat tuoneet kuntien lomitustoimen paikallisyksikön toimintaan tehokkuutta ja tuloksellisuutta mm. helpottaen niiden toimintaa sovitettaessa yhteen yrittäjän oikeutta saada palveluita ja työnantajan vastuuta suhteessa työntekijöiden oikeuksiin. Tämä lakiesitys sisälsi työnantajan kannalta tarpeellisia muutoksia, joita käsiteltiin ja joista keskusteltiin lainvalmistelutyöryhmässä kuukausien ajan. Keskustelujen perusteella ne kirjattiin lausuntokierrokselle lähetettyyn esitykseen. Erityisen huolestuttavaa on, että nyt marraskuussa annettu hallituksen esitys (HE 112/2015) on lausuntokierroksen jälkeen muuttunut lomitustoimen paikallisyksiköiden kannalta merkittävästi huonompaan suuntaan. Lakiesityksessä ei ole millään tavoin perusteltu, miksi sitä on esimerkiksi alla olevissa kohdissa muutettu. Esityksestä on nyt poistettu mm. alla olevat kohdat, jotka oli kirjattu syyskuussa lausunnolle tulleeseen lakiluonnokseen: Lomituspalvelutehtävät: Paikallisyksikön järjestämässä lomituksessa tulisi Kuntaliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kannan mukaan huolehtia lomituspalvelutehtävistä vain rajoitetusti, kuten syyskuussa annettuun esitykseen (kohta 8b, Lomituspalvelutehtävät) oli kirjattu. Paikallisyksikön järjestämällä lomituksella tulisi siis huolehtia tehtävistä vain siltä osin, kuin: Tehtävät voidaan tehdä kello välisenä aikana: Työaikalain 26 :n mukaan yötyötä on klo välisenä aikana tehtävä työ. Yötyötä voidaan teettää vain laissa erikseen mainitussa tilanteissa. Paikallisyksikkö ei voi sitoutua tarjoamaan lomituspalveluita ennen klo 06, koska työntekijää ei voi määrätä tekemään tavanomaista lomitustyötä yötyönä. Uusi lakiesitys ei sisällä kellonaikarajoituksia lainkaan. Tällaista lakiesitystä ei voi tehdä, erityisesti nyt, kun ongelma on havaittu, koska paikallisyksikkö ei tosiasiassa voi mitenkään tarjota palveluita yöaikaan, jos työntekijät kieltäytyvät yötyöstä, joten yrittäjällä ei voi olla oikeutta saada yötyötä. Huomioitavaa on myös se, että valtiolle aiheutuviin kustannuksiin vaikuttaa olennaisesti se, onko lomittajalle maksettava työaikakorvauksia. Tehtävien hoitoon tulisi kuulua enintään 10 tuntia vuorokaudessa. Erittäin pitkät lomituspäivät ovat hankalia lomittajien kustannustehokkaan työvuorosuunnittelun kannalta. Pitkä työpäivä on myös työturvallisuusriski. Tehtävät voisivat vaatia enintään kaksi käyntiä maatalousyrityksessä. Maatalousyrittäjä saa yhteiskunnan tukemaa palvelua, joten on kohtuullista edellyttää, että hän järjestää toimintansa siten, että palvelu voidaan järjestää taloudellisesti ja myös siten, ettei lomittajalle tulisi kovin rikkonaista työpäivää. Lomittajien työhönsidonnaisuus myös kasvaa kohtuuttomasti, jos tilalla joutuu käymään monta kertaa päivässä. Tehtävät eivät saisi olla normaaliin tuotantotapaan nähden poikkeuksellisia. On kohtuullista edellyttää, että yhteiskunnan tukeman palvelun saamiseksi tilan toiminnat järjestetään normaalilla tavalla. Tältä osin erityisesti viitataan lausuntokierrokselle lähetetyn lain perusteluihin.

5 5 Sijaisavun järjestäminen: Kuntaliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kannan mukaan yrittäjän oikeutta saada sijaisapua olisi tullut rajoittaa, kuten syyskuussa annettuun esitykseen oli kirjattu (kohta 19 a, Sijaisavun järjestäminen): Eli paikallisyksikön tulisi järjestää sijaisapu vain niin pian kuin mahdollista ottaen huomioon sillä hetkellä käytettävissä oleva henkilökunta. Paikallisyksiköllä ei tosiasiassa ole mahdollista järjestää lomituspalveluita, jos henkilökuntaa ei ole saatavilla. Työntekijöiden työvuoroluetteloita ei esim. voida työnantajan yksipuolisella määräyksellä muuttaa työvuoron jo alettua ja työntekijöitä ei voida velvoittaa ylityöhön, joten on selvää, että paikallisyksikkö voi tarjota palveluita vain jos henkilökuntatilanne sen sallii. Paikallisyksikkö ei voi (tätä ei myöskään Mela mahdollista) pitää työntekijöitä työvuorossa ja maksaa heille palkkaa siltä varalta, että joku yrittäjä saattaisi sairastua johonkin aikaan vuorokaudesta. Paikallisyksikön on huolehdittava siitä, että lomittajien määrä vastaa palvelujen kysyntää normaalioloissa. Paikallisyksikkö ei voi järjestää aina kiireellisissä tilanteissa lomitusta tämä olisi tullut lakiesitykseen selkeästi kirjoittaa. Lomittajan työturvallisuus: Kuntaliiton ja kunnallisen työmarkkinalaitoksen kannan mukaan lakiin olisi tullut kirjata työturvallisuutta koskeva kohta, kuten syyskuussa annettuun esitykseen oli kirjattu (kohta 19 b, Lomittajan työturvallisuus). Eli yrittäjältä tulee voida evätä oikeus palveluun lausuntokierrokselle lähetetyn lakiesityksen mukaisissa tilanteissa. Esimerkiksi luonnoksen 1 momentissa ehdotettiin, että maatalousyrittäjän olisi huolehdittava siitä, että yrityksen olosuhteet täyttävät työturvallisuuden edellyttämät vaatimukset ja palvelu olisi voitu evätä, jollei turvallisuus ole riittävällä tasolla. Luonnoksessa myös ehdotettiin myös kirjausta, jonka mukaan maatalousyrittäjän olisi annettava paikallisyksikön hallintohenkilöstön edustajalle, työsuojeluvaltuutetulle ja työsuojeluviranomaiselle mahdollisuus tarkistaa, että työturvallisuus on asianmukaisella tasolla. Lomittajan ammatti kuuluu työturvallisuuden kannalta vaarallisimpien ammattien joukkoon. Onnettomuuksien ja työperäisten sairauksien välttämiseksi on tärkeää, että lomitettavan tilan olosuhteet ovat turvalliset. Se on myös yrittäjän edun mukaista. Paikallisyksikön hallinnosta ja työnjohdosta vastaavat henkilöt ovat vastuussa lomittajien työturvallisuudesta. Heillä ei nykyisin ole juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa tilojen turvallisuuteen. Yrittäjän on sallittava työturvallisuuteen liittyvät tilakäynnit ja huolehdittava siitä, että työturvallisuus on asianmukainen. Kunnan ei kannata sitoutua palvelun tarjoamiseen, jos sille ei anneta mahdollisuutta huolehtia työturvallisuudesta. Tähän aiheeseen liittyen on käräjäoikeuden päätös, jossa paikallisyksikkö tuomittiin maksamaan vahingonkorvauksia, kun se ei voinut laittaa työntekijöitä tilalle, jossa työskentely vaaransi työturvallisuuden (työsuojelupäällikön mukaan: henkinen kuormittavuus ja siitä lomittajille aiheutuneet psyykkiset ja fyysiset oireet sekä sairauslomat ovat johtaneet siihen, että työympäristö on todettu lomittajille työtuvallisuusriskiksi ). Tämän jälkeen tilalla on käynyt lomittaja siten, että mukana on vartija turvaamassa lomittajan turvallisuutta. Ei ole millään tavoin perusteltua, että yrittäjälle tarjotaan palvelu, kun yrittäjä omalla toiminnallaan vaarantaa työturvallisuuden.

6 6 Työnjohdolliset tilakäynnit: Kuntaliiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kannan mukaan lakiin olisi tullut kirjata myös työnjohdollisia tilakäyntejä koskeva kohta, kuten syyskuussa annettuun esitykseen oli kirjattu (kohta 19 c, Työnjohdolliset tilakäynnit). Eli lakiin olisi tullut kirjata, että yrittäjän tulee sallia työnjohdolliset tilakäynnit. Paikallisyksikkö on työnantajana velvollinen johtamaan ja valvomaan maatalouslomittajan työtä. Se vastaa myös lomittajan työturvallisuudesta, joten lakiin olisi tullut selkeästi kirjata oikeus tehdä tarvittaessa työnhohdollisia tilakäyntejä. Kuntaliitto ja Kunnallinen työmarkkinalaitos toteavat, että erityisesti em. kohtien poistaminen laista on kuntatyönantajan toiminnan kannalta huolestuttavaa. Käytännön palveluntarjonnassa näihin aiheisiin liittyen on ollut ongelmia ja tulkintaerimielisyyksiä. Lainmuutokset olisi voitu tehdä ja ne eivät olisi olleet kohtuuttomia maatalousyrittäjän näkökulmasta. Lainsäätäjän olisi tullut selkeästi ottaa kantaa mm. paikallisyksikön vastuuseen tilanteessa, jossa työturvallisuutta ei voida turvata, taikka tilanteessa, jossa paikallisyksikkö ei voi tarjota palvelua, koska laki estää yötyön tai jossa työntekijää ei voida lähettää tilalle yrittäjän äkillisen sairastumisen vuoksi. Muutokset on tehtävä, jotta estetään riidat lain soveltamiseen liittyen. Edellä esitetyt kohdat on nyt siis poistettu hallituksen esityksestä. Siitä on poistettu myös muita, kohtia, jotka olivat lausuntokierrokselle lähetetyssä luonnoksessa ja jotka olisi ollut perusteltua säilyttää laissa kuten esimerkiksi: 28 a, Eläinsuojelullisista syistä annetuista lomituspalveluista perittävät maksut ja 30 b, Lomituspalvelujen estyminen maksamattomien maksujen vuoksi. Lopuksi haluamme korostaa, että laadukkaiden lomituspalveluiden saatavuus koko maassa on tärkeä asia sekä kuntien ja maaseudun elinvoiman että yrittäjien jaksamisen ja eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta. Muutosehdotukset parantaisivat kuntien ja paikallisyksiköiden mahdollisuuksia huolehtia sekä työantajan että palvelun järjestäjän velvoitteista. Kuntaliiton ja Kuntatyönantajien esittämät muutokset eivät estäisi yrittäjää saamasta lomituspalveluita, koska yrittäjällä on myös mahdollisuus valita itse järjestetty lomitus. Tämänkään vuoksi esitetyt muutokset eivät olisi maatalousyrittäjän kannalta kohtuuttomia. Lisätietoja antavat Taina Väre Erityisasiantuntija, maaseudun kehittäminen ja pienkunta-asiat Suomen Kuntaliitto puh Anne Kiiski Työmarkkinalakimies KT Kuntatyönantajat puh Lisätietoa seuraavissa linkeissä Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote : Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi maatalousyrittäjien lomituspalvelulain ja turkistuottajien lomituspalveluista annetun lain muuttamisesta HE ,