Tohtorin tutkinnon suorittaneet työelämässä

Transkriptio

1 TAMPEREEN YLIOPISTO Tohtorin tutkinnon suorittaneet työelämässä Vuosina 2006 ja 2007 Tampereen yliopistossa tohtorin tutkinnon suorittaneiden uraseuranta Tampereen yliopiston ura- ja rekrytointipalvelut Syyskuu 2011

2 Sisällys JOHDANTO... 5 AINEISTON KUVAILU... 6 JATKO-OPINNOT Motivaatio jatko-opintoihin Jatko-opintojen rahoittaminen Tietoisuus valintakriteereistä TYÖMARKKINATILANNE JA TYÖLLISTYMINEN Työtilanne Työttömyyden kokeminen Työllistymistä vaikeuttaneet tekijät Tohtorin tutkinnon merkitys työnhaussa NYKYINEN TYÖSUHDE JA SEN LAATU Työnantaja ja työn luonne Työ ja tutkinto toisiaan tukevia vai toisistaan erillisiä? Tyytyväisyys työhön TOHTORIN TUTKINNON MERKITYS TYÖELÄMÄSSÄ Aseman vahvistuminen/tilanteen muuttuminen tohtoriksi valmistumisen jälkeen JATKOKOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN Jatko-opintojen aikana saatu ohjaus Keskeisten tietojen ja taitojen kehittyminen ja huomiointi opinnoissa MUU PALAUTE LOPUKSI LÄHTEET LIITTEET

3 Kuviot Kuva 1 Kyselyyn vastanneiden tohtorin tutkinnon suorittaneiden tiedekunta Kuva 2 Kyselyyn vastanneiden tohtorin tutkinnon suorittaneiden koulutusala Kuva 3 Motivaatiotekijät tutkinnon aloittamiseen Kuva 4 Tärkein motivaatiotekijä jatko-opintojen aloittamisen kannalta Kuva 5 Jatko-opintojen rahoittamiseen käytetyt lähteet Kuva 6 Tärkein rahoituslähde Kuva 7 Tietoisuus valintakriteereistä Kuva 8 Työttömyys jatko-opintojen aloittamisen ja tohtorin tutkinnon suorittamisen välisenä aikana Kuva 9 Työttömyys tohtorin tutkinnon suorittamisen jälkeen Kuva 10 Työllistymistä vaikeuttaneet tekijät Kuva 11 Päätyönantaja Kuva 12 Työn luonne Kuva 13 Työn liittyminen väitöskirjan aiheeseen Kuva 14 Tyytyväisyys työhön Kuva 15 Asiantuntija-aseman vahvistuminen väitöskirjan ansiosta Kuva 16 Ohjauksen arviointi Kuva 17 Tärkeäksi koettu jatko-opintojen aikana saatu ohjaus Kuva 18 Miten hyvin opinnoissa keskityttiin tiettyihin alueisiin? Kuva 19 Pitäisikö tohtorikoulutuksessa huomioida seuraavien asioiden kehittyminen?... 40

4 Taulukot Taulukko 1 Kyselyyn vastanneiden tohtorin tutkinnon suorittaneiden pääaineet koulutusaloittain Taulukko 2 Miksi rahoituslähde oli tärkein? Taulukko 3 Apurahakuukausien lukumäärä Taulukko 4 Stipendituen hyödyntäminen Taulukko 5 Tilanne eri ajankohtina Taulukko 6 Oliko tohtorin tutkinto vaatimuksena nykyiseen työhön? Taulukko 7 Tohtoriopinnoissa opittujen asioiden hyödyntäminen työssä Taulukko 8 Vastaako työ vaativuustasoltaan yliopistollista koulutustasi? Taulukko 9 Tohtorin tutkinnon suorittamisen jälkeen olen saanut... 33

5 JOHDANTO Tampereen yliopisto seuraa säännöllisesti valmistuneiden työelämään sijoittumista. Tässä raportissa käsitellään vuosina 2006 ja 2007 Tampereen yliopistosta valmistuneiden tohtoreiden uraseurantakyselyn tuloksia. Tohtorin tutkinnon suorittaneiden uraseurantakysely lähetetään 2-3 vuotta valmistumisen jälkeen, joten tässä raportissa tarkastellaan vuonna 2009 toteutettua kyselyä. Vuonna 2009 kysely lähetettiin myös lisensiaatin tutkinnon suorittaneille, mutta tässä raportissa tarkastelun kohteena ovat ainoastaan tohtorin tutkinnon suorittaneet. Tohtoreiden uraseurantakyselyllä selvitetään sekä työllistymiseen liittyviä tekijöitä että mielipiteitä tohtorikoulutuksesta. Kyselyn tavoitteena on saada tietoa erityisesti työllistymisen laatuun liittyvistä tekijöistä. Valmistuneiden kokemukset ja mielipiteet tohtorikoulutuksesta antavat puolestaan arvokasta tietoa koulutuksen kehittämiseen. Tohtorin tutkinnon suorittaneiden uraseurantakysely toteutetaan valtakunnallisessa yhteistyössä Aarresaari-verkoston eli Suomen akateemisten rekrytointipalveluiden kanssa. Vuonna 2009 mukana oli yhteensä 17 yliopistoa. Juha Sainio Turun yliopistosta on tutkinut vuonna 2006 ja 2007 valmistuneita tohtoreita valtakunnallisella tasolla. Valtakunnallisia tuloksia käsittelevä teos Asiantuntijana työmarkkinoille: Vuosina 2006 ja 2007 tohtorin tutkinnon suorittaneiden työllistyminen ja heidän mielipiteitään tohtorikoulutuksesta julkaistiin vuonna Valtakunnallisia tuloksia vertaillaan joiltakin osin Tampereen yliopistosta valmistuneiden tuloksiin tässä raportissa. Lomaketta kehitetään valtakunnallisessa yhteistyössä. Se on kaikilla mukana olevilla yliopistoilla lähes samanlainen. Jokaisella yliopistolla on kuitenkin mahdollisuus halutessaan lisätä yliopistokohtaisia kysymyksiä. Tampereen yliopiston kyselylomakkeessa oli vuonna 2009 jatkoopintojen rahoittamiseen liittyvä yliopistokohtainen kysymys ja ohjaukseen liittyvä yliopistokohtainen kysymys (ks. Liite 3: kysymykset 5 ja 29). Raportti etenee aineiston kuvailun jälkeen pääasiassa kyselylomakkeen teemojen mukaisessa järjestyksessä. Ensin tarkastellaan jatko-opintojen aloittamiseen liittyneitä motivaatiotekijöitä ja jatko-opintojen rahoittamista. Toinen laajempi teema käsittelee työmarkkinatilannetta ja työllistymistä. Tämän teeman yhteydessä vastaajaa pyydetään arvioimaan mm. tohtorin tutkinnon merkitystä työnhaussa. Kolmas laajempi teema käsittelee työsuhdetta ja sen laatuun liittyviä tekijöitä. Lopuksi tarkastellaan vastaajien arvioita tohtorin tutkinnon merkityksestä työelämässä sekä jatko-koulutuksen kehittämiseen liittyviä kysymyksiä. Raportin viimeisessä luvussa kootaan yhteen keskeiset havainnot. Raportissa esitetään keskeisiä tunnuslukuja, pääasiassa % -osuuksia, taulukoissa ja kuvioissa. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkastellaan pääasiassa ristiintaulukoinnilla. Raportin toimittamisesta on vastannut Sari Viitaniemi Tampereen yliopiston ura- ja rekrytointipalveluista. 5

6 AINEISTON KUVAILU Vastaajien taustatiedot Kysely lähetettiin vuonna 2009 kaikille Tampereen yliopistossa vuosina 2006 ja 2007 jatkotutkinnon suorittaneille. Tohtorin tutkinnon suorittaneita oli molempina vuosina 103 eli kysely lähetettiin yhteensä 206:lle tohtorin tutkinnon suorittaneelle. Kyselyyn vastasi yhteensä 110 tohtoria, jolloin vastausprosentiksi muodostui 53 %. Vastausaktiivisuus Tampereen yliopiston osalta on samalla tasolla verrattuna koko valtakunnalliseen aineistoon, jossa vastausprosentti oli 52 %. Vastausprosenttia voidaan pitää tällaisessa kyselytutkimuksessa melko hyvänä. Raporttia luettaessa on kuitenkin hyvä huomioida, että tulokset eivät koske kaikkia Tampereen yliopistosta valmistuneita tohtoreita. Vastaajista yksi oli poistanut opiskelijanumeronsa lomakkeesta eikä hänen taustatietojaan pystytty täten selvittämään. Hänen vastaukset otettiin kuitenkin huomioon aineistoa analysoitaessa. Vastaajista naisia oli 59 % ja miehiä 41 %. Vastaajien iän keskiarvo ja mediaani valmistumishetkellä oli 42 vuotta. Iän moodi eli yleisimmin esiintynyt arvo oli kuitenkin huomattavasti pienempi: 35 vuotta. Nuorin tohtorin tutkinnon suorittanut oli 25-vuotias ja vanhin 65-vuotias. Seuraavissa kuvioissa ja taulukoissa esitetään kyselyyn vastanneiden tohtorin tutkinnon suorittaneiden tiedekunta, koulutusala sekä pääaine koulutusaloittain: 6

7 Kuva 1 Kyselyyn vastanneiden tohtorin tutkinnon suorittaneiden tiedekunta. 7

8 Kuva 2 Kyselyyn vastanneiden tohtorin tutkinnon suorittaneiden koulutusala. *Yhteiskuntatieteet 1 = yhteiskuntatieteellinen koulutusala, kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunnasta mukana laitokset: oikeustiede, yhdyskuntatiede, johtamistiede, taloustiede *Yhteiskuntatieteet 2= yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta mukana laitokset: politiikan tutkimus, sosiaalitutkimus, sosiaalipolitiikka ja sosiaalityö, tiedotusoppi. Informaatiotieteiden tiedekunnasta informaatiotutkimuksen laitos. 8

9 Taulukko 1 Kyselyyn vastanneiden tohtorin tutkinnon suorittaneiden pääaineet koulutusaloittain. Koulutusala Humanistinen Kasvatustiede, opettajat Kasvatustiede, muut Kauppatieteet Luonnontieteet Lääketiede Psykologia Pääaine/koulutusohjelma Etnomusikologia (3 kpl) Historia Käännöstiede (saksa) Ranskan kieli Saksan kieli ja kulttuuri Suomen historia (2 kpl) Suomen kirjallisuus (3 kpl) Teatterityö (2 kpl) Venäjän kieli ja kulttuuri Yleinen historia Kasvatustiede, OKL (6 kpl) Aikuiskasvatus (2 kpl) Kasvatustiede (3 kpl) Kasvatustiede, ammattikasvatus (7 kpl) Yrityksen hallinto Yrityksen taloustiede, laskentatoimi Yritysjuridiikka Molekyylibiologia/IMT (3 kpl) Syöpäbiologia/IMT (2 kpl) Tietojenkäsittelyoppi (3 kpl) Tilastotiede (2 kpl) Vuorovaikutteinen teknologia (4 kpl) Epidemiologia Farmakologia Keuhkosairausoppi Laboratoriolääketiede (2 kpl) Liikuntalääketiede Palliatiivinen lääketiede Sisätautioppi (3 kpl) Urologia (2 kpl) Yleislääketiede (2 kpl) Psykologia 9

10 Terveystieteellinen Yhteiskuntatieteellinen (kauppa- ja hallintotieteet) Yhteiskuntatieteellinen (yhteiskunta- ja informaatiotieteet) Epidemiologia (3 kpl) Hoitotiede (2 kpl) Kansanterveystiede (2 kpl) Sosiaali- ja terveyspolitiikka Aluetiede (4 kpl) Hallintotiede (5 kpl) Kunnallisoikeus Kunnallispolitiikka (3 kpl) Kunnallistalous Ympäristöpolitiikka (4 kpl) Informaatiotutkimus (2 kpl) Sosiaalipsykologia Sosiaalityö (3 kpl) Sosiologia (4 kpl) Tiedotusoppi (5 kpl) Valtio-oppi (2 kpl) Kyselyhetkellä Pirkanmaalla asui noin 55 % vastaajista. Tilanne oli hieman muuttunut väittelyhetkeen verrattuna, jolloin Pirkanmaalla asui noin 67 % vastaajista. Muutama oli muuttanut pääkaupunkiseudulle valmistumishetken ja kyselyhetken välissä. Kyselyyn vastasi viisi ulkomaista tohtoria, joilla kaikilla oli eri kansalaisuus. Suomen kansalaisia aineistossa on 104. Tohtorin tutkinnon suorittamiseen käytetty aika Vastaajien tohtorin tutkinnon suorittamiseen käytetty aika vaihteli huomattavasti. Nopein oli suorittanut tohtorin tutkinnon vuodessa, pidempään opiskellut taas 17 vuodessa. Tohtorin tutkinnon suorittamiseen käytetyn ajan keskiarvo oli 6,3 vuotta ja mediaani 6 vuotta. Moodi oli 5 vuotta, mikä on hyvin lähellä tohtorin tutkinnon suorittamiselle asetettua neljän vuoden tavoiteaikaa. Niitä vastaajia, jotka eivät olleet opiskelleet päätoimisesti tohtorin tutkintoa suorittaessaan, pyydettiin arvioimaan, missä ajassa he olisivat suorittaneet tohtorin tutkinnon päätoimisesti opiskellen. Vastaukset (n=79) vaihtelivat yhdestä vuodesta 11 vuoteen. Vastausten keskiarvo oli 4,1 vuotta ja mediaani ja moodi 4 vuotta. Vastaajat siis arvioivat, että he olisivat suorittaneet tohtorin tutkinnon tavoiteajassa, mikäli olisivat opiskelleet päätoimisesti. 10

11 Raportissa vertaillaan joidenkin asioiden kohdalla nopeasti tutkinnon suorittaneiden ja pidempään opiskelleiden vastauksia. Nopeasti tutkinnon suorittaneilla tarkoitetaan niitä, jotka suorittivat tutkinnon korkeintaan 4,5 vuodessa. Pidempään opiskelleilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka opiskelivat tohtorin tutkintoa vähintään 7,5 vuotta. Kyseiset arvot: 4,5 vuotta ja 7,5 vuotta, kuvaavat tutkinnon suorittamisajan ala- ja yläkvartiileja. Nopeasti tutkinnon suorittaneita oli aineistossa 27, pidempään opiskelleita 26. Muualla suoritetut ylemmät korkeakoulututkinnot/lisensiaatin tutkinto Noin 35 vastaajaa ilmoitti suorittaneensa ylemmän korkeakoulututkinnon muussa kuin Tampereen yliopistossa. Suurin osa heistä oli suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon Helsingin, Jyväskylän tai Oulun yliopistossa. Vastaajista 25 oli suorittanut lisensiaatin tutkinnon. Noin yhdeksän vastaajaa oli suorittanut lisensiaatin tutkinnon muussa kuin Tampereen yliopistossa. Heistä pääosa oli suorittanut lisensiaatin tutkinnon Helsingin tai Turun yliopistossa. 11

12 JATKO-OPINNOT Motivaatio jatko-opintoihin Tohtorin tutkinnon suorittaneita pyydettiin arvioimaan, miten paljon eri motivaatiotekijät olivat vaikuttaneet jatko-opintojen aloittamiseen. Tulokset esitetään seuraavassa kuviossa: Seuraavien motivaatiotekijöiden vaikutus jatko-opintojen aloittamiseen: n= noin 108 Tutkimustyö kiinnosti sinällään Halusi tehdä tutkimusta tietystä aiheesta Halusi kehittyä ammatillisesti Luonteva jatke aikaisemmille opinnoille tai työlle Paremman aseman saavuttaminen työelämässä Halusi muodollisen pätevyyden tiettyihin tehtäviin Paremman palkan saaminen jatkotutkinnon ansiosta Yliopiston laitoksen henkilökunnan kannustus Työnsaantimahdollisuuksien helpottuminen Sattuma Työnantajan kannustus Jatkotutkinto oli tavoitteena jo perusopintojen alkaessa Koki, ettei ollut muuta työnsaantimahdollisuutta 0 Kuva 3 Motivaatiotekijät tutkinnon aloittamiseen. 1 =ei lainkaan...6= erittäin paljon Eniten vaikuttaneet motivaatiotekijät jatko-opintojen aloittamiseen liittyivät tutkimuksen tekemiseen. Halu kehittää itseään ammatillisesti nousi myös tärkeäksi. Vastaajat saivat halutessaan kirjoittaa oman vastauksen Jokin muu syy, mikä? kohtaan. Muina syinä mainittiin mm. tohtorin tutkintoon mielletty arvo/status ja sosiaalinen paine. Vastaajat arvioivat, että motivaatiotekijä Jatkotutkinto oli tavoitteena jo perusopintojen alkaessa, oli vaikuttanut vain vähän jatko-opintojen aloittamiseen. Niitä ei kuitenkaan pääsääntöisesti ollut aloitettu muiden vaihtoehtojen puuttuessa tai sattuman johdattelemana. Valmistuneiden arvioista voidaan päätellä, että tohtorin tutkinnon aloittamiseen motivoi ensisijaisesti yliopisto-opinnoissa kehittynyt innostuneisuus tutkimustyötä kohtaan ja halu kehittää asiantuntijaidentiteettiä. Vastaajia pyydettiin valitsemaan eri motivaatiotekijöiden joukosta tärkein ja eniten vaikuttanut motivaatiotekijä jatko-opintojen aloittamiseen. Motivaatiotekijöiden järjestys on hieman erilainen 12

13 verrattuna kuvioon 3, mutta tutkimustyö ja ammatillinen kehittyminen ovat edelleen tärkeimmiksi koettuja tekijöitä (ks. seuraava kuvio). Tärkein motivaatiotekijä jatko-opintojen aloittamisen kannalta (%), n=109 Tutkimustyö kiinnosti sinällään Halusi tehdä tutkimusta tietystä aiheesta Halusi kehittyä ammatillisesti Luonteva jatke aikaisemmille opinnoille tai työlle Halusi muodollisen pätevyyden tiettyihin tehtäviin Sattuma Yliopiston laitoksen henkilökunnan kannustus Paremman aseman saavuttaminen työelämässä Muu Työnantajan kannustus Jatkotutkinto oli tavoitteena jo perusopintojen alkaessa Koki, ettei ollut muuta työnsaantimahdollisuutta Työnsaantimahdollisuuksien helpottuminen Paremman palkan saaminen jatkotutkinnon ansiosta Kuva 4 Tärkein motivaatiotekijä jatko-opintojen aloittamisen kannalta. Motivaatiota aloittaa jatko-opinnot tarkasteltiin erikseen nopeasti tutkinnon suorittaneiden ja pidempään opiskelleiden kesken. Tavoitteena oli selvittää, erosivatko nopeasti tutkinnon suorittaneiden ja pidempään opiskelleiden arviot jonkin motivaatiotekijän suhteen tilastollisesti merkitsevästi. Ensin tarkasteltiin kuitenkin näiden kahden ryhmän arvioiden keskiarvoja jokaisen motivaatiotekijän kohdalla. Nopeasti tutkinnon suorittaneet arvioivat lähes kaikkien motivaatiotekijöiden vaikuttaneen voimakkaammin kuin pidempään opiskelleet. Pidempään opiskelleilla vaihtoehtojen puuttuminen ( Koki, ettei ollut muuta työnsaantimahdollisuutta tuolloin ), työnantajan kannustus ja halu saada muodollinen pätevyys olivat merkinneet hieman enemmän jatko-opintojen aloittamisessa kuin nopeasti tutkinnon suorittaneilla. Erot nopeasti tutkinnon suorittaneiden ja pidempään opiskelleiden välillä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä eri motivaatiotekijöiden arvioinneissa tai tärkeimmäksi koetun motivaatiotekijän arvioinnissa. Sainion tutkimuksessa (2010, 32 39) motivaatiovaihtoehdot on ryhmitelty neljään luokkaan pääkomponenttianalyysilla. Ryhmät ovat yleismotivoituneet, tutkimusmotivoituneet, ajautuneet ja kannustetut. Tietoa motivaation merkityksestä valtakunnallisella tasolla mm. koulutusaloittain saa Sainion tutkimuksesta. 13

14 Jatko-opintojen rahoittaminen Rahoitusmuodot Miten eri tavoin tohtorin tutkinnon suorittaneet olivat rahoittaneet jatko-opintojaan? Tohtorin tutkinnon suorittaneilta tiedusteltiin jatko-opintojen rahoittamista usealla kysymyksellä. Valmistuneilta kysyttiin, millä eri tekijöillä he olivat rahoittaneet jatko-opintojaan ja minkä he kokivat tärkeimmäksi rahoituslähteeksi ja miksi. Lisäksi kysyttiin, olivatko valmistuneet saaneet Tampereen yliopiston stipendirahastolta tukea jatko-opintoihin ja jos olivat, niin kuinka monelle kuukaudelle ja kuinka monta kuukautta he olivat tätä tukea hyödyntäneet. Vastaajia pyydettiin vielä arvioimaan sanallisesti Tampereen yliopistolta saadun apurahan merkitystä valmistumisen kannalta. Seuraavasta kuviosta nähdään, kuinka monta prosenttia valmistuneista oli käyttänyt kutakin rahoituslähdettä jatko-opintojen rahoittamisessa: Jatko-opintojen rahoittaminen (%), n=110 Apurahatutkijana oleminen Tutkimus- ja/tai opetustehtävät yliopistolla Ansiotyö yliopiston ulkopuolella Tutkijakoulu Akatemian projekti Muu projekti Opintotuki Tutkimus- ja/tai opetustehtävät amk:ssa/muualla Muu Kuva 5 Jatko-opintojen rahoittamiseen käytetyt lähteet. Yli puolet valmistuneista oli rahoittanut jatko-opintojaan apurahatutkijana toimimalla. Tutkimusja opetustehtävät yliopistolla olivat yleinen rahoituksen muoto, mutta myös muu ansiotyö yliopiston ulkopuolella. Vähemmän käytettyjä rahoituslähteitä olivat tutkimus- ja/tai opetustehtävät ammattikorkeakouluissa tai muussa tutkimuslaitoksessa kuin yliopistossa sekä opintotuki. Muina rahoituslähteinä mainittiin mm. vuorotteluvapaa, laina tai jokin muu tuki. Seuraava kuvio havainnollistaa tärkeimmäksi koettua rahoituslähdettä: 14

15 Tärkein rahoituslähde (%), n= 107 Ansiotyö yliopiston ulkopuolella Tutkijakoulu Apurahatutkijana oleminen Tutkimus- ja/tai opetustehtävät yliopistolla Akatemian projekti Tutkimus- ja/tai opetustehtävät amk:ssa/muualla Muu Opintotuki Muu projekti Kuva 6 Tärkein rahoituslähde. Tärkeimmäksi rahoituslähteeksi koettiin ansiotyö yliopiston ulkopuolella. Lähes yhtä moni koki tutkijakoulun kautta saadun rahoituksen tärkeimmäksi rahoituslähteeksi. Eniten käytetty rahoitusmuoto, apurahatutkijana toimimisen kautta saatu rahoitus, koettiin kolmanneksi tärkeimmäksi rahoituslähteeksi. Tärkeimmäksi koettu rahoituslähde oli tärkein, koska (%), n=92 Taulukko 2 Miksi rahoituslähde oli tärkein? Kestoltaan pisin 49 Rahallisesti merkittävin 31 Jokin muu syy, mikä? 18 Yhteensä 100 Rahoituslähteen tärkeyteen vaikutti vastaajien mielestä eniten sen pituus. Noin puolet oli sitä mieltä, että kestoltaan pisin rahoituslähde oli tärkein. Lähes joka kolmannen mielestä rahallinen merkittävyys oli tärkeyteen vaikuttava syy. Muita syitä olivat esim. rahoituksen mahdollistama keskittyminen väitöskirjan tekoon ja se, että rahoituslähde oli ainoa ja siksi tärkein. 15

16 Sainio (2010, 27) oli tutkimuksessaan tarkastellut rahoituslähteiden määrää henkilöittäin, ja totesi, että jatko-koulutuksen rahoitus on melko pirstaleista. Samanlaisen tuloksen voi johtaa myös Tampereen yliopiston aineistosta, sillä yhtä rahoituslähdettä ilmoitti käyttäneensä vain 24 % vastaajista. Loput 76 % vastaajista oli käyttänyt kahta tai useampaa rahoituslähdettä. Sainio (2010, 27) havaitsi, että rahoituslähteiden määrä korreloi opintojen keston kanssa koko valtakunnallisessa aineistossa mutta ei kaikilla koulutusaloilla. Tampereen yliopiston aineistossa rahoituslähteiden määrän ja opintojen keston (tutkinnon nopeasti suorittaneet ja pidempään opiskelleet) välistä yhteyttä tarkasteltiin ristiintaulukoinnilla. Khiin neliö-testin tulokseksi saatiin 6,526 ja p-arvoksi 0,011< 0,05. Taulukkoa tarkastelemalla havaittiin, että tutkinnon nopeammin suorittaneilla oli ollut useammin vain yksi rahoituslähde kuin pidempään opiskelleilla. Lähes puolet (48 %) nopeasti tutkinnon suorittaneista ilmoitti käyttäneensä vain yhtä rahoituslähdettä, kun taas pidempään opiskelleista vain 15 % oli käyttänyt vain yhtä rahoituslähdettä. Tampereen yliopiston stipendirahasto Kyselyyn vastanneista 36 oli saanut tukea Tampereen yliopiston stipendirahastolta. Taulukosta 3 nähdään, kuinka monelle kuukaudelle Tampereen yliopiston stipendirahastosta oli myönnetty tukea ja taulukosta 4, kuinka monta kuukautta myönnettyä tukea oli hyödynnetty. Apurahakuukausien lukumäärä, n=36 Taulukko 3 Apurahakuukausien lukumäärä. Apurahakuukausien määrä Lkm 1-3 kk kk kk kk 6 24 kk 2 16

17 Kuinka monta kuukautta tätä stipenditukea hyödynsit? n=34 Taulukko 4 Stipendituen hyödyntäminen. Stipenditukea hyödyntänyt (kk) Lkm kk kk kk kk 4 24 kk 2 Tampereen yliopiston stipendirahaston myöntämä tuki oli useimmiten alle puoli vuotta, yleisemmin 4-6 kuukauden pituinen. Kaksi vastaajaa ilmoitti saaneensa tukea kahdelle vuodelle. Pääasiassa ne, joille tukea oli myönnetty, olivat myös hyödyntäneet sitä. Neljä kuitenkin vastasi, että ei ollut hyödyntänyt myönnettyä tukea. Kaksi tukea saanutta ei vastannut kysymykseen tuen hyödyntämisestä. Tutkinnon suorittamiseen käytettyä aikaa tarkasteltiin suhteessa Tampereen yliopiston stipendirahastolta saatuun tukeen: olivatko tutkinnon nopeasti suorittaneet saaneet useammin tukea Tampereen yliopiston stipendirahastolta kuin pidempään opiskelleet? Tutkinnon nopeasti suorittaneet olivat saaneet useammin apurahaa Tampereen yliopiston stipendirahastolta kuin pidempään opiskelleet, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (Khiin neliö testin p-arvo = 0,108 > 0,05). 17

18 Apurahan merkitys jatko-opintojen valmistumisen kannalta Avoimet vastaukset (n=33)tampereen yliopiston stipendirahaston myöntämän apurahan merkityksestä jatko-opintojen valmistumisen kannalta jaoteltiin kolmeen luokkaan: väitöskirjan tekemiseen keskittyminen, yksi tuki muiden joukossa ja ei merkitystä. Noin joka kolmas vastaaja koki, että apuraha mahdollisti täysipainoisen väitöskirjatyön tekemisen. Muutaman vastaajan mielestä apuraha oli ollut merkityksellisempi opintojen alkuvaiheessa väitöskirjatyön käynnistämisessä kuin opintojen loppuvaiheessa. Monissa vastauksissa apuraha koettiin yhtenä jatko-opintoja tukevana tekijänä. Noin kolmasosa vastaajista koki, että apurahalla ei ollut ollut merkitystä jatko-opintojen valmistumisen kannalta tai, että merkitys oli ollut vähäinen. Käytettyjä rahoituslähteitä tarkasteltiin nopeasti tutkinnon suorittaneiden ja pidempään opiskelleiden kesken. Erityisesti tavoitteena oli selvittää, oliko apurahatutkijana toimimisella ja tutkinnon suorittamiseen käytetyllä ajalla yhteyttä. Khiin neliö -testin p-arvo 0,132 > 0,05, joten tutkinnon suorittamiseen käytetty aika ja apurahatutkijana toimiminen eivät ole tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä toisiinsa. Itse asiassa pidempään opiskelleet olivat toimineet jonkin verran useammin apurahatutkijana kuin nopeasti tutkinnon suorittaneet. Tietoisuus valintakriteereistä Tohtorin tutkinnon suorittaneilta kysyttiin, olivatko he olleet etukäteen tietoisia valintakriteereistä, kun he olivat hakeneet jatko-opintoihin. Tulokset esitetään kuviossa 7. Tietoisuus valintakriteereistä (%), n=107 18

19 Kuva 7 Tietoisuus valintakriteereistä. Vain hieman yli kolmasosa (38 %) vastaajista kertoi olleensa etukäteen tietoinen valintakriteereistä. Hieman useampi kuin joka neljännes (28 %) vastasi, että he eivät olleet tienneet valintakriteerejä etukäteen. Noin kolmasosa (33 %) taas vastasi, ettei osannut sanoa. 19

20 TYÖMARKKINATILANNE JA TYÖLLISTYMINEN Työtilanne Tohtorin tutkinnon suorittaneilta kysyttiin työtilannetta puoli vuotta ennen tutkinnon suorittamista, puoli vuotta tutkinnon suorittamisen jälkeen sekä kyselyhetkellä eli noin 2-3 vuotta tutkinnon suorittamisen jälkeen. Taulukko 5 Tilanne eri ajankohtina (%). Tilanne 6 kk ennen tohtorin tutkinnon suorittamista 6 kk tohtorin tutkinnon suorittamisen jälkeen Kyselyhetkellä Vakituinen kokopäivätyö Määräaikainen kokopäivätyö Vakituinen osa-aikatyö Määräaikainen osa-aikatyö Yrittäjä, ammatinharjoittaja, freelancer Apurahatutkija Työllistetty/työharjoittelussa Työtön Työvoimakoulutus tms Päätoiminen opiskelu Perhevapaa Muu Yhteensä (%) N

21 Tilanne ei ollut muuttunut paljoakaan, jos verrataan tilannetta ennen valmistumista kyselyhetken tilanteeseen. Kyselyhetkellä vakituisessa työssä oli 2 % enemmän ja työttömänä oli 2 % vähemmän verrattuna tilanteeseen kuusi kuukautta ennen tutkinnon suorittamista. Perhevapaalle oli siirtynyt 4 % vastaajista. Muu vaihtoehto tarkoitti lähes kaikkien sen valinneiden kohdalla eläkkeellä olemista. Yleisesti voidaan todeta, että tohtorin tutkinnon suorittaneet olivat työllistyneet erittäin hyvin. Valtakunnalliseen aineistoon verrattuna tilanteessa eri ajankohtina ei ole suuria eroja. Työttömyyden kokeminen Tohtorin tutkinnon suorittaneilta tiedusteltiin työttömyyden kokemista kahdella kysymyksellä: olivatko vastaajat kokeneet työttömyyttä jatko-opintojen aloittamisen ja tohtorin tutkinnon suorittamisen välisenä ajanjaksona ja olivatko vastaajat olleet työttömänä tohtorin tutkinnon suorittamisen jälkeen. Kuvio 8 kuvaa työttömyyttä opintojen aikana ja kuvio 9 työttömyyttä tutkinnon suorittamisen jälkeen. Työttömyyden kokeminen jatko-opintojen aloittamisen ja tohtorin tutkinnon suorittamisen välisenä ajanjaksona (%), n=110 Kuva 8 Työttömyys jatko-opintojen aloittamisen ja tohtorin tutkinnon suorittamisen välisenä aikana. 21

22 Vastaajista harva oli kokenut työttömyyttä. Noin joka kymmenes oli ollut työttömänä jatkoopintojen aloittamisen ja tutkinnon suorittamisen välisenä aikana. Noin puolet työttömyyttä kokeneista oli ollut työttömänä alle puoli vuotta. Puolesta vuodesta vuoteen oli ollut työttömänä kaksi vastaajaa ja yli vuoden oli ollut työttömänä kolme vastaajaa. Työttömänä työnhakijana oleminen tohtorin tutkinnon suorittamisen jälkeen (%), n=110 Kuva 9 Työttömyys tohtorin tutkinnon suorittamisen jälkeen. Työttömyyttä kokeneiden määrä oli vähentynyt 7 %:n, kun tarkastellaan tutkinnon suorittamisen jälkeistä tilannetta. Työttömyyttä kokeneista vastaajista suurin osa oli ollut työttömänä alle puoli vuotta. Kolmella vastaajalla työttömyysjakso oli kestänyt yli vuoden. 22

23 Työllistymistä vaikeuttaneet tekijät Tohtorin tutkinnon suorittaneita pyydettiin arvioimaan, miten eri tekijät olivat vaikeuttaneet työllistymistä. Vastaajia pyydettiin vastaamaan vain, jos työllistymisvaikeuksia oli ollut. Vastaajalla oli mahdollisuus kirjoittaa myös avoin vastaus Muu, mikä? -kohtaan. Ovatko seuraavat tekijät vaikeuttaneet työllistymistä? (n=16) Heikko työmarkkinatilanne Tohtorin tutkinto Verkostojen vähyys Väitöskirjan aihe tai aihepiiri Työkokemuksen puute Puutteelliset työnhakutaidot Perhe- tai elämäntilanteeseen liittyvä syy Ei ole löytänyt itseä kiinnostavaa työtä Sukupuoli Työttömyysjaksot määräaikaisuuksien välissä Valmistumisajankohta 0 1= ei lainkaan 6=erittäin paljon Kuva 10 Työllistymistä vaikeuttaneet tekijät. Yleisesti ottaen tohtorin tutkinnon suorittaneet arvioivat eri tekijöiden vaikeuttaneen melko vähän työllistymistä. 16 vastaajaa eli 15 % vastaajista oli arvioinut joidenkin tekijöiden vaikeuttaneen työllistymistä. Eniten vastaajat kokivat, että heikko työmarkkinatilanne ja itse tohtorin tutkinto olivat vaikeuttaneet työllistymistä. Näiden arvioitiin vaikeuttaneen työllistymistä jonkin verran - melko paljon. Seuraavaksi eniten vaikeuttaneet tekijät: verkostojen vähyys, väitöskirjan aihe tai aihepiiri ja työkokemuksen puute, olivat vastaajien arvioiden mukaan vaikeuttaneet työllistymistä jonkin verran. 23

24 Tohtorin tutkinnon merkitys työnhaussa Tohtorin tutkinnon suorittaneilta kysyttiin avoimilla kysymyksillä, oliko tohtorin tutkinnosta ollut työnhaussa hyötyä tai haittaa, ja jos oli niin, millaista. Tohtorin tutkinnon hyöty työnhaussa Hieman yli puolet, 66 vastaajaa, vastasi avoimeen kysymykseen tohtorin tutkinnon hyödystä työnhaussa. Näistä tosin kahdeksan oli sellaisia, jotka eivät olleet vielä hakeneet töitä tai eivät muuten olleet kokeneet siitä hyötyä. Varsinaisia kysymykseen vastanneita oli siis 58. Lähes puolet vastaajista koki tohtorin tutkinnon itsessään olleen hyöty työnhaussa ja sen nähtiin helpottavan tiettyihin tehtäviin, erityisesti tutkimustehtäviin ja muihin yliopistovirkoihin, hakemista. Muita teemoja, joihin liittyviä vastauksia oli huomattavasti vähemmän (n=4-7), olivat arvostus, erottuminen, asiantuntijuus/osaaminen, työmahdollisuuksien lisääntyminen, rahoituksen hakemisen helpottuminen, vakituisen työn saaminen ja muu hyöty. Osoitus pitkäjänteisestä työskentelystä oli yksi muu-luokkaan sijoitettu hyöty. Tohtorin tutkinnon haitta työnhaussa Vastaajista noin joka kolmas vastasi avoimeen kysymykseen tohtorin tutkinnon haitasta työnhaussa. Vastaajista kuitenkaan kuusi ei ollut vielä aloittanut työnhakua tai ei muuten osannut sanoa tutkinnon aiheuttamaa haittaa työnhaussa, joten varsinaisia kysymykseen vastanneita vastaajia oli 30. Ylivoimaisesti eniten vastaajat kokivat ylikouluttautumisen haitanneen työnhakua. Noin kolmasosa kysymykseen vastanneista piti ylikouluttautumista haittana. Toiseksi eniten vastaajien työnhakua oli vaikeuttanut työnantajien ennakkoluulot ja asenteet. Jotkut kertoivat yleisesti työnantajien haluttomuudesta palkata tohtoreita. Kaksi vastaajaa kertoi työnantajien asenteista erityisesti teoreettista tutkintoa kohtaan ja epäilyksistä käytännön työn hoitamiseen. Käytännön työkokemuksen puutteen vastaajat toivat esiin myös erikseen omana kokemuksenaan. Muutama vastaaja koki työllistymismahdollisuuksien rajoittumisen työnhakua haitanneena tekijänä. Yliopiston ulkopuolelle työllistyminen koettiin vaikeaksi. Yksi vastaaja toi esiin kilpailun työmarkkinoilla rajoittuneista työmahdollisuuksista johtuen. 24

25 NYKYINEN TYÖSUHDE JA SEN LAATU Työnantaja ja työn luonne Tohtorin tutkinnon suorittaneilta kysyttiin työnantajasektoria, tehtävänimikettä sekä sitä, millaisissa tehtävissä he toimivat. Päätyönantaja (%), n=105 Yliopisto Kunta, kuntayhtymä Yritys Ammattikorkeakoulu Valtio, valtion liikelaitos Järjestö, säätiö tms. Oma yritys, freelancer, amm.harjoittaja Kuva 11 Päätyönantaja. Tohtorin tutkinnosta valmistuneet olivat työllistyneet monipuolisesti erilaisille työnantajasektoreille. Tohtorin tutkinnon suorittaneista yli kolmasosa (37 %) työskenteli yliopistolla. Kunnalla työskenteli noin joka viides. Yritykset työllistivät kolmanneksi eniten, niissä työskenteli noin 12 % vastaajista. Vastaajat olivat työllistyneet sekä pieniin (alle 50 hlöä) että suurempiin yrityksiin. Valtio ja ammattikorkeakoulut työllistivät molemmat lähes joka kymmenennen ja muut sektorit (järjestöt, oma yritys tms.) lopun kymmenesosan vastaajista. Valtakunnalliseen aineistoon (ks. Sainio 2010, 57) verrattuna jonkin verran eroa löytyy kunnalle ja yrityksiin työllistyneiden määrissä. Valtakunnallisessa aineistossa yrityksiin on työllistynyt 20 % vastaajista ja kunnalle 20 % vastaajista (n=1424). Sainion tutkimuksessa ammattikorkeakoulu työnantajana oli yhdistetty kuntasektoriin. Tampereen yliopistosta valmistuneiden aineistossa yrityksiin on työllistynyt 12 % eli lähes 10 % vähemmän kuin valtakunnan tasolla. Kunnat ja 25

26 ammattikorkeakoulut taas työllistävät yhteensä n. 30 % vastaajista eli 10 % enemmän kuin valtakunnallisessa aineistossa. Tampereen yliopiston humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen painotus on yksi tekijä selittämässä määrällisesti suurta työllistymistä yliopistoihin ja muulle julkiselle sektorille verrattuna valtakunnalliseen tasoon. Vastaajia pyydettiin arvioimaan, mikä annetuista vaihtoehdoista kuvaa parhaiten työn luonnetta. Vastaajat saivat ensin valita useita työtä kuvaavia vaihtoehtoja, jonka jälkeen heitä pyydettiin tarkentamaan, mikä vaihtoehdoista kuvaa pääasiallisinta työtehtävää. Seuraavasta taulukosta nähdään, millaisissa tehtävissä tohtorin tutkinnon suorittaneet työskentelivät pääasiallisen työtehtävän mukaan: Pääasiallisinta työtehtävää kuvaava työn luonne (%), n=99 Tutkimus Opetus tai kasvatus Johto- ja esimiestehtävät Suunnittelu- tai kehitystehtävät Asiakas-/potilastyö Konsultointi tai koulutus Hallintotehtävät Muu Viestintä- ja mediatyö Taiteellinen työ Kuva 12 Työn luonne. Hieman yli kolmannes (34 %) vastaajista työskenteli tutkimustehtävissä. Opetuksen tai kasvatuksen tehtävissä toimi lähes joka viides (18 %) vastaaja. Hieman yli kymmenesosa (12 %) toimi johto- ja esimiestehtävissä. Muiden työtä kuvasi asiakas/potilastyö, suunnittelu- ja kehitystehtävät, konsultointi tai koulutus, hallintotehtävät, viestintä- ja mediatyö tai taiteellinen työ. Vastaajista 3 % ei sijoittanut työtään mihinkään annetuista vaihtoehdoista vaan valitsi vaihtoehdon muu, joka avoimissa vastauksissa tarkentui kulttuurin tuottamiseksi, kansan edustamiseksi ja tarkastus-/arviointityöksi. Valtakunnallisessa aineistossa tohtorin tutkinnon suorittaneista tutkimustehtävissä työskenteli 40 % vastaajista eli hieman enemmän kuin Tampereen yliopistosta valmistuneista. Muissa vaihtoehdoissa erot olivat muutamia prosentteja. 26

27 Ammatti-, tehtävä- tai virkanimikkeet ristiintaulukoitiin pääasiallisinta tehtävää kuvaavan työn luonteen kanssa (liite 1). Työn edellyttämä keskeinen osaaminen Tohtorin tutkinnon suorittaneilta kysyttiin avoimella kysymyksellä, mikä on keskeisintä osaamista, jota nykyinen työ edellyttää. Kysymykseen vastasi yhteensä 90 vastaajaa eli 82 % kaikista kyselyyn vastanneista. Monet mainitsivat useita omalle työlle keskeisiä osaamisalueita. Kaikkineen mainintoja oli lähes 190 eli keskimäärin jokainen vastaaja oli maininnut noin kaksi keskeistä osaamisaluetta. Vastaukset luokiteltiin 10 luokkaan. Vastaaja saattoi vastauksessaan ilmoittaa useita esimerkiksi tutkimusosaamiseen liittyviä taitoja. Vastaus koodattiin kuitenkin vain kerran. Se ei käy siis tuloksista ilmi, kuinka monta eri taitoa vastaaja on samasta osaamisalueesta/luokasta maininnut. Toisaalta jokin taito, esimerkiksi talousjohtaminen, saattoi selvästi liittyä kahteen osaamisalueeseen. Tällöin se luokiteltiin sekä johtamistaitoihin että talousosaamiseen kuuluvaksi. Tuloksista käy siis ilmi, kuinka suuri osa vastaajista on maininnut (yhden tai useamman) kuhunkin osaamisalueeseen liittyvän taidon. Tutkimus- ja substanssiosaaminen olivat vastausten perusteella keskeisimmät tohtoreiden työtä kuvanneet osaamisalueet. Substanssiosaamisen mainitsi hieman yli 40 % vastaajista, tutkimusosaamisen hieman alle 40 %. Muut keskeiset osaamisalueet on tiivistetty seuraaviin teemoihin: yleiset akateemiset taidot, vuorovaikutustaidot, opetus-, koulutus- ja ohjaustaidot, kehittämis- ja organisointitaidot, johtamis- ja esimiestaidot, rahoitus- ja talousosaaminen, viestintätaidot ja muut osaamisalueet, kuten hallinnollinen osaaminen. Näitä kaikkia muita osaamisalueita piti työssä keskeisinä n % vastaajista. Ainoastaan rahoitus- ja talousosaamisen mainitsi vain n. 4 % vastaajista. Ryhmässä muu esiintyi kolme useammin kuin kerran mainittua taitoa: kielitaito, atk-taidot ja hallinnollinen osaaminen. Sainion (2010, 67 69) tutkimuksessa työssä tarvittavien osaamisalueiden luokittelu oli jonkin verran erilainen, mutta tulokset olivat silti pääpiirteissään samanlaiset: tutkimusosaaminen ja substanssiosaaminen olivat kaksi keskeisintä työssä tarvittavaa osaamisaluetta. Jotkin taidot, esimerkiksi kirjoittamisen taito, voitaisiin luokitella sekä viestintätaitoihin, tutkimusosaamiseen että yleisiin akateemisiin taitoihin olettaen, että vastaaja on tarkoittanut sillä nimenomaan tutkimuksen tieteellistä raportoimista. Yleiset maininnat kirjoittamisesta luokiteltiin kuitenkin viestintään liittyviin taitoihin ja maininnat tulosten raportoinnista tutkimusosaamiseen. Liitteessä 2 on kuvattu tarkemmin teemojen kuvaukset. Osaamisalueita tarkasteltiin suhteessa työnantajasektoriin. Yliopistossa työskennelleet mainitsivat muita useammin tutkimusosaamisen ja opetus-, koulutus- ja ohjaustaidot tärkeimmiksi osaamisalueiksi, mikä on hyvin oletettava tulos. Kunnalla työskennelleillä johtamis- 27

28 ja esimiestaidot ja substanssiosaaminen olivat keskeisiä osaamisalueita, tosin substanssiosaaminen oli myös mm. järjestöissä ja yrityksissä toimineiden mielestä keskeinen osaamisalue. Tässä tarkastelussa vastaajien lukumäärä eri työnantajasektoreittain oli melko pieni, mutta edellä mainittuja tuloksia voidaan silti pitää melko hyvin suurempaakin otosta kuvaavina. Muita osaamisalueita, kuten yleisiä akateemisia taitoja, vuorovaikutus- ja viestintätaitoja ja kehittämis- ja organisointitaitoja, pidettiin tärkeinä kaikilla työnantajasektoreilla, mikä kertoo työelämässä tarvittavista yleisistä valmiuksista ja taidoista, jotka ovat koulutusalasta ja työnantajasektorista riippumattomia. Työ ja tutkinto toisiaan tukevia vai toisistaan erillisiä? Työn määrällisen näkökulman lisäksi kyselyllä pyrittiin selvittämään työn laadullista puolta. Työn laadulla tarkoitetaan tässä yhteydessä mm. sitä, miten työ vastaa tohtorin tutkintoa eli miten hyvin tohtorin tutkinnon suorittaneet ovat työllistyneet koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Seuraavasta taulukosta nähdään, kuinka monella tohtorin tutkinnon suorittaneella tutkinto oli ollut vaatimuksena työhön (n=104): Taulukko 6 Oliko tohtorin tutkinto vaatimuksena nykyiseen työhön? Oliko tri-tutkinto vaatimuksena työhön? % Kyllä, pätevyysvaatimuksena 30 Kyllä, mutta ei pätevyysvaatimuksena 17 Ei 50 En osaa sanoa 3 N 100 Lähes joka kolmannella (30 %:lla) tohtorin tutkinto oli ollut pätevyysvaatimuksena kyselyhetken työhön. Puolet vastaajista sen sijaan ilmoitti, että tutkinto ei ollut ollut vaatimuksena työhön. Noin joka viidennellä (17 %) vastaajalla tohtorin tutkinto oli ollut vaatimuksena työhön, mutta ei kuitenkaan pätevyysvaatimuksena. Loput 3 % vastaajista ei osannut vastata kysymykseen. 28

29 Taulukosta 7 nähdään, miten hyvin tohtorin tutkinnon suorittaneet pystyivät hyödyntämään tohtoriopinnoissa opittuja asioita työssä (n=105). Taulukko 7 Tohtoriopinnoissa opittujen asioiden hyödyntäminen työssä. Tri-opinnoissa opitun hyödyntäminen työssä % Opituista asioista ei kovin paljon hyötyä 6 Voi hyödyntää jonkin verran 29 Käyttää opittuja tietoja/taitoja jatkuvasti 66 N 100 Suurin osa (66 %) vastaajista hyödynsi tohtoriopinnoissa opittuja tietoja ja taitoja jatkuvasti työssään. 29 % vastaajista pystyi hyödyntämään opittuja asioista jonkin verran. 6 % vastaajista ilmoitti, että tohtoriopinnoissa opituista asioista ei ollut paljoakaan hyötyä työssä. Heistä kaikki paitsi yksi olivat sellaisia, jotka vastasivat, että tutkinto ei ollut vaatimuksena työhön. Tohtorin tutkinnon suorittaneilta kysyttiin, vastaako työ vaativuustasoltaan yliopistollista koulutusta. Tulokset esitetään seuraavassa taulukossa (n=104): Taulukko 8 Vastaako työ vaativuustasoltaan yliopistollista koulutustasi? Vastaavuus % Työ vastaa hyvin koulutustasoa 75 Työn vaativuustaso osittain alhaisempi 19 Työn vaativuustaso selvästi alhaisempi 1 Ei osaa sanoa 5 N 100 Kolme neljästä vastaajasta oli sitä mieltä, että työ vastasi hyvin koulutustasoa. Noin joka viidennen mielestä työn vaativuustaso oli osittain alhaisempi yliopistolliseen koulutukseen verrattuna. Vain 29

30 1 % kaikista vastanneista ilmoitti, että työn vaativuustaso oli selvästi koulutusta alhaisempi. Vastaajista, joiden mielestä työn vaativuustaso oli osittain tai selvästi koulutusta alhaisempi, suurin osa oli sellaisia, joilla tutkinto ei ollut vaatimuksena työhön. Mielenkiintoinen havainto on kuitenkin se, että ne, jotka eivät pystyneet hyödyntämään oppimaansa, olivat pääosin niitä, joiden työ vastasi hyvin koulutustasoa. Heitä oli kuitenkin vastaajien joukossa niin vähän, että tulos voi olla pelkkä yhteensattuma. Myös niistä, jotka vastasivat, että tutkinto ei ollut vaatimuksena työhön, yli puolet (65 %) oli kuitenkin sitä mieltä, että työ vastasi hyvin koulutustasoa. Vastaajilta tiedusteltiin bruttopalkan suuruutta huhtikuussa 2009 säännölliset lisät, luontoisetujen verotusarvot ja ylityökorvaukset mukaan lukien. Bruttopalkka huhtikuussa 2009? n=91 Vastanneiden palkka vaihteli välillä euroa. Keskiarvo oli 4205 euroa, mediaani 3900 euroa ja moodi 4200 euroa. Työn ja tutkinnon vastaavuutta pyrittiin selvittämään myös kysymällä tohtorin tutkinnon suorittaneilta, liittyikö työ väitöskirjan teemaan tai aiheeseen. Tulokset näkyvät seuraavasta kuviosta: Liittyykö työ väitöskirjan teemaan tai aiheeseen? n=105 Kuva 13 Työn liittyminen väitöskirjan aiheeseen. 30

31 Yli puolella (58 %:lla) vastaajista työ liittyi osittain väitöskirjan aiheeseen. Noin joka viides (19 %) vastaaja ilmoitti, että työ liittyi väitöskirjan aiheeseen kokonaan. Hieman useammalla (23 %:lla) työ ei liittynyt väitöskirjan aiheeseen. Tyytyväisyys työhön Tohtorin tutkinnon suorittaneita pyydettiin arvioimaan tyytyväisyyttä työhön annettujen vaihtoehtojen perusteella. Tulokset esitetään kuviossa 14. Tyytyväisyys työhön seuraavien väittämien perusteella (n= noin 105) Pystyy pitämään tasapainossa työn ja muut elämänalueet Työtehtävät ovat henkisesti liian kuormittavia Kuva 14 Tyytyväisyys työhön. Työ on mielenkiintoista Työ on itsenäistä ja vastuullista Työtehtävät ovat monipuolisia Työ mahdollistaa osaamisen kehittämisen On tavoitteiden mukaisella uralla Työ mahdollistaa uralla etenemisen Työtä on liikaa Työsuhteen jatkuvuus on epävarmaa 1= täysin eri mieltä 6= täysin samaa mieltä 0 Vastaajat kokivat työnsä pääasiassa mielenkiintoiseksi, itsenäiseksi ja vastuulliseksi. Työtehtävät olivat monipuolisia ja mahdollistivat vastaajien mielestä hyvin osaamisen kehittämisen. Vastaajat olivat keskimääräisesti hieman samaa mieltä väitteen Työtä on liikaa kanssa. Työsuhteen jatkuvuus on epävarmaa väitteestä vastaajat olivat keskimääräisesti hieman eri mieltä. Yleisesti voidaan siis todeta, että tohtorin tutkinnosta valmistuneet olivat melko tyytyväisiä työhönsä. 31

32 TOHTORIN TUTKINNON MERKITYS TYÖELÄMÄSSÄ Aseman vahvistuminen/tilanteen muuttuminen tohtoriksi valmistumisen jälkeen Vastaajia pyydettiin arvioimaan, oliko väitöskirjan aihe vahvistanut asiantuntija-asemaa työelämässä. Onko väitöskirjan aihe vahvistanut asiantuntija-asemaa työelämässä? (n=108) Kuva 15 Asiantuntija-aseman vahvistuminen väitöskirjan ansiosta. Lähes puolet (45 %) koki, että asiantuntija-asema oli vahvistunut väitöskirjan ansiosta. Lähes yhtä moni (41 %) vastasi, että asema oli vahvistunut jonkin verran ja noin joka kymmenes (11 %) vastasi, että asema ei ollut vahvistunut. 3 % vastaajista ei osannut arvioida, oliko asiantuntijaasema vahvistunut. Valtakunnalliseen aineistoon verrattuna voidaan todeta, että Tampereen yliopistosta valmistuneet arvioivat asiantuntija-asemansa paranemisen väitöskirjan ansiosta hieman positiivisemmin. Valtakunnallisessa aineistossa kyllä ja jossain määrin vastanneiden osuudet olivat hieman pienemmät ja vastaavasi ei vastanneita oli jonkin verran enemmän vastaajamäärän ollessa (Ks. Sainio 2010, 51) Tohtorin tutkinnon merkityksestä työelämässä pyrittiin saamaan tietoa kysymällä vastaajilta, miten heidän tilanteensa oli muuttunut tohtorin tutkinnon suorittamisen jälkeen mm. palkan, työtehtävien vaativuuden, työtehtävien mielekkyyden ja aseman suhteen. Vastaajalla oli 32

33 mahdollisuus kirjoittaa myös oma vastaus siitä, millä tavoin koki tilanteensa muuttuneen. Tulokset esitetään taulukossa 9. Pitävätkö seuraavat väitteet paikkaansa? (%) Taulukko 9 Tohtorin tutkinnon suorittamisen jälkeen olen saanut Tohtorin/jatkotutkinnon suorittamisen jälkeen Saanut lisää palkkaa tutkinnon ansiosta Saanut vaativampia työtehtäviä Saanut mielekkäämpiä työtehtäviä Saanut paremman aseman työpaikalla Saanut työpaikan uuden työnantajan palveluksessa Saanut paremman aseman työmarkkinoilla Kyllä Ei Ei osaa sanoa % N n = n = n = n = n = n = % vastaajista oli saanut lisää palkkaa tohtorin tutkinnon suorittamisen jälkeen. Vaativampia työtyötehtäviä koki saaneensa 63 % vastaajista. Noin puolet, 53 % vastaajista, oli saanut mielekkäämpiä työtehtäviä ja lähes yhtä moni oli saanut paremman aseman työpaikalla. Uuden työpaikan oli saanut noin joka neljännes ja paremman aseman työmarkkinoilla koki saaneensa lähes puolet (46 % vastaajista). Valtakunnalliseen aineistoon (ks. Sainio 2010, 52) verrattuna Tampereen yliopistosta valmistuneista hieman suurempi osuus oli saanut tohtorin tutkinnon suorittamisen jälkeen enemmän palkkaa. Suhteellisesti useampi koki myös saaneensa vaativampia ja mielekkäämpiä työtehtäviä sekä paremman aseman työpaikalla ja työmarkkinoilla verrattuna 33

34 valtakunnalliseen aineistoon. Työpaikan uuden työnantajan palveluksessa Tampereen yliopistosta valmistuneet olivat saaneet harvemmin verrattuna valtakunnalliseen aineistoon. Avoimissa vastauksissa (n=21) tilanteen muuttumisesta tuli esille mm. työtehtävien lisääntyminen ja työpaikan vakinaistuminen, mutta myös tilanteen huonontuminen esimerkiksi ylikouluttautumisen vuoksi. Näiden lisäksi tilanteen muuttumista havainnollistaa seuraavat aineistolainaukset: Olen pätevä työhöni tutkijana Urasuunta vaihtui Tutkinnon suorittaminen lisäsi itsetuntemustani 34

35 JATKOKOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN Jatko-opintojen aikana saatu ohjaus Jatkokoulutuksen kehittämisen tueksi tohtorin tutkinnon suorittaneita pyydettiin arvioimaan jatko-opinnoissa saatua ohjausta usealla eri kysymyksellä. Vastaajia pyydettiin lisäksi arvioimaan, miten opinnoissa oli keskitytty tiettyjen asioiden kehittymiseen sekä minkä asioiden kehittymiseen tulisi kiinnittää huomiota. Vastaajilla oli myös mahdollisuus kirjoittaa, millaista työelämäyhteistyötä koulutuksen tulisi sisältää ja millaisia hyviä käytänteitä oli olemassa. Seuraavasta kuviosta nähdään, miten vastaajat arvioivat jatko-opintojen aikana saatua ohjausta: Jatko-opintojen aikana saadun ohjauksen arviointi, n= noin 109 Ohjaajan tieteellinen pätevyys tutkimusalalla Ohjaajan pedagoginen pätevyys Väitöskirjatyöhön liittyvän ohjauksen laatu Väitöskirjatyöhön liittyvän ohjauksen saatavuus Väitöskirjatyöhön liittyvän ohjauksen määrä Vertaistuki ja yhteisöllisyys Opiskeluun liittyvän ohjauksen laatu Opiskeluun liittyvän ohjauksen saatavuus Opiskeluun liittyvän ohjauksen määrä 0 1= huono, erittäin paljon parannettavaa 6= erinomainen, ei parannettavaa Kuva 16 Ohjauksen arviointi. Tohtorin tutkinnon suorittaneiden vastauksissa ohjaajan tieteellinen pätevyys tutkimusalalla arvioitiin positiivisimmin. Vastaajat kokivat myös ohjaajan pedagogisen pätevyyden ja väitöskirjatyöhön liittyvän ohjauksen laadun ja saatavuuden melko hyviksi. Opiskeluun liittyvä ohjaus, niin sen määrä, saatavuus kuin laatukin, olivat vastaajien arvioissa kolme hieman heikoimmiksi arvioitua. Kaiken kaikkiaan vastaajien arviot ohjauksesta olivat hyvin samansuuntaisia eikä arvioissa vaihtoehtojen välillä ollut merkittäviä eroja. 35

36 Vastaajien arvioita jatko-opintojen aikana saadusta ohjauksesta vertailtiin nopeasti tutkinnon suorittaneiden (max. 4,5 vuotta) ja pitkään opiskelleiden (min. 7,5 vuotta) kesken. Nopeasti suorittaneiden arviot olivat jokaisessa vaihtoehdossa positiivisempia kuin pidempään opiskelleiden arviot, mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Arvioitavista yhdeksästä vaihtoehdosta muodostettiin vielä summamuuttuja Jatko-opintojen aikana saatu ohjaus. Summamuuttujan luotettavuutta testattiin tilastollisesti Cronbachin Alfalla (0,942 summamuuttujaa voidaan pitää luotettavana). Kun ohjausta kokonaisuutena tarkasteltiin nopeasti tutkinnon suorittaneiden ja pidempään opiskelleiden välillä Mann Whitney U-testillä, ryhmien arviot erosivat tilastollisesti merkitsevästi (p-arvo 0,038< 0,05). Nopeasti tutkinnon suorittaneet arvioivat siis jatko-opintojen aikana saatua ohjausta positiivisemmin kuin pidempään opiskelleet ja ero oli tilastollisesti merkitsevä. Tietoa jatko-opinnoissa saadusta ohjauksesta pyrittiin syventämään kahdella avoimella kysymyksellä. Ensiksi haluttiin selvittää, millainen ohjaus oli ollut tärkeää jatko-opinnoissa. Kysymykseen vastasi 91 tohtoria eli n. 83 % vastaajista. Näiden joukossa oli yksi vastaaja, joka ilmoitti, että ei tarvinnut ohjausta ja neljä vastaajaa, jotka kertoivat, että eivät olleet saaneet ohjausta. Vastaukset tärkeäksi koetusta ohjauksesta olivat hyvin erilaisia koskien mm. sitä, keneltä saatu ohjaus koettiin tärkeäksi, millaista ohjaus oli luonteeltaan tai mihin asioihin ohjausta oli tarvittu. Vastauksien monimuotoisuutta pyritään havainnollistamaan seuraavalla kuviolla, johon on koottu tiivistetysti yleisimmät vastaukset. 36

37 Keskustelut (mm. palaute) Seminaarit Aito kiinnostus Millä tavalla? Henkilökohtainen Kannustava Henkinen Millainen? Säännöllinen Itsenäisyyttä korostava Tärkeä jatkoopintojen aikana saatu ohjaus Mihin liittyen? Muut jatko-opiskelijat Kenen kanssa? Ohjaaja Muu alan asiantuntija Väitöskirjan rakenne Kirjallisuus, uudet lähteet Ideat, aihe, näkökulmat Kirjoittaminen Metodiohjaus Muu. Esim. apurahahaku, käytännön ongelmat Kuva 17 Tärkeäksi koettu jatko-opintojen aikana saatu ohjaus. Vastaajat kokivat erityisesti keskusteluin saadun ohjauksen tärkeäksi. Monien vastaajien mielestä tärkeäksi koettu ohjaus oli sellaista, että sitä sai tarvittaessa. Vastauksista ilmeni, että tärkeäksi koettu ohjaus oli mm. kannustavaa ja säännöllistä. Ohjausta saatiin väitöskirjan ohjaajalta, mutta myös muilta jatko-opiskelijoilta saatu vertaistuki ja muulta alan asiantuntijalta saatu ohjaus oli joidenkin mielestä tärkeää. Jotkut vastaajat kertoivat, mihin liittyen tärkeäksi koettua ohjausta oli saatu. Tärkeä ohjaus liittyi esim. väitöskirjan rakenteeseen, uusien näkökulmien avaamiseen, kirjoittamiseen ja uuden kirjallisuuden pariin ohjaamiseen. Toisella avoimella kysymyksellä haluttiin selvittää, millaista ohjausta vastaajat olisivat kaivanneet enemmän. Vastaajat nostivat esiin hyvin paljon samoja asioita kuin kysymyksen Mikä tai minkälainen jatkoopintojen ohjaus oli tärkeää? vastauksissa. Vastaukset olivat kuitenkin hajanaisempia ja ajoittain yksityiskohtaisempia. Monet vastaajat olisivat kaivanneet enemmän aiheen sisältöön liittyvää ohjausta. Tavoitteellinen ja konkreettisempi ohjaus mainittiin useamman kerran. Muutamat olisivat kaivanneet enemmän seminaareja ja kokoontumisia esimerkiksi lukupiireissä. 37

38 Akateemiseen yhteisöön integroituminen koettiin erityisen haasteelliseksi, jos ei ollut päätoimisesti työssä yliopistolla ja myös siihen kaivattiin ohjausta. Vastausten laajaa kirjoa havainnollistetaan seuraavin aineistosta poimituin sitaatein: Asiantuntijan apua väitöskirjan alalta. Tarkempaa käsikirjoitusten kommentointia. Tiiviimpää palaverointia, jossa olisi huolella käyty läpi tehtyä työtä ja etsitty tapoja parantaa työn laatua. Osallistuvaa, tutkimuksen fokusoinnissa avustavaa. Seminaareja tms. omalta alaltani, yhteisöllisyyttä. Työn sisällöllistä ja metodologista ohjausta. Vertaisryhmään kutsu yliopistolta olisi ollut tervetullut, työ tehtiin muualla kuin yliopistolla, pinnallinen kosketus yliopistoon. Alussa tapaamisia liian harvoin, lopussa hyvin. 38