Kirsi Maunula muotitaiteilija ja pukusuunnittelija s. 5

Transkriptio

1 Pellavaliina -kirja s. 1 Kirsi Maunula muotitaiteilija ja pukusuunnittelija s. 5 Anttila oman aikansa verkkokauppa s. 9 Muotia arkistossa s. 11 S U O M E N E L I N K E I N O E L Ä M Ä N K E S K U S A R K I S T O N T I E D O T U S L E H T I 1 /

2 S U O M E N E L I N K E I N O E L Ä M Ä N K E S K U S A R K I S T O N T I E D O T U S L E H T I 1 / Pääkirjoitus Tekstiili- ja vaatetusteollisuus historian pyörteissä Tekstiilejä on Suomen maaperällä valmistettu iät ajat. Mutta suurempimuotoinen käsiteollisuus keskittyi aluksi Turkuun ja sittemmin valtiovallan avittamina Tampereelle. Autonomian aikana tekstiiliteollisuutta suosiva politiikka ja Pietarin markkinat paransivat tekstiiliteollisuuden toimintaedellytyksiä. Pikkuhiljaa tehdasvalmisteiset tuotteet alkoivat myös korvata kotikutoisia vaatteita ja suutarien valmistamia kenkiä. Finlayson, Barker, Forssa Ab, Porin Puuvilla ja Vaasan Puuvilla olivat aikakautensa merkittäviä tekstiiliteollisuuden yrityksiä. Barkeria lukuun ottamatta kaikkien edellä mainittujen yritysten arkistot ovat Elkassa. Listaan voidaan lisätä myös Littoisten verkatehdas ja Puuvillatehtaiden myyntikonttori (PMK). PMK oli myyntikartelli, joka hoiti jäsentehtaidensa tuotteiden myynnin kotimaassa vuosina Lisäksi Elkassa on monia tekstiili-, vaatetus-, nahka- ja kenkäteollisuuden yhdistysten arkistoja. Tietysti vaatteita ja kenkiä on mainostettu kuluttajille. Menneiden vuosien muotia voi ihastella vaikkapa mainostoimistojen aineistoista, Anttilan kuvastoista tai Pirkka-lehden sivuilta. Kaikkea näitä löytyy arkistostamme. Sodan jälkeen idänkauppa loi uusia vientimahdollisuuksia vaatetusteollisuudelle. Välillisesti myös metsäteollisuudelle, jos urbaaniin tarinaan on uskominen. Kerrotaan näet, että Mäntän viskoosiselluloosatehtaan Neuvostoliittoon myyty tuotanto olisi käytetty puna-armeijan viskoosipaitojen raaka-aineena. Aikaansa edellä ollut biotuote siis. Neuvostoliiton romahdus teki loven vaatetusteollisuuden vientimarkkinoilla. Tuskaa lisäksi se, että itäviennin korvaajaksi aiotun länsiviennin aloittaminen kohtasi vaikeuksia, kun idän markkinoille valmistettujen tuotteiden laatu ja tyyli eivät tyydyttäneet länsimaisia kuluttajia. Lopulta globalisaatio on johtanut siihen vaatteet ja jalkineet tehdään siellä missä niitä on halvinta valmistaa. Suunnittelu, brändit ja markkinointi voivat olla muualla. Luhta ja Marimekko toimivat näin nykyään. Mediassa esitellään suomalaisia uusia designsuunnittelijoita ja heidän kansainvälisesti huomiota saaneita tuotteitaan. Vaatetusalalla voi siis edelleen menestyä Suomessa, jos on kiinnostavia tuotteita tarjottavana ja mikä tärkeintä osataan myös niiden markkinointi. (JLA) Asiakkaan puheenvuoro Pellavaliina-kirja Pellavaliina-kirja Tampellan damastiliinoista syntyi nurinkurisesti, ensin kertyi aineisto, vasta sitten syntyi ajatus kirjasta. Harrastuksenani kerään Tampellan damastiliinoja, mutta tietoa damasteista oli niukasti tarjolla. Tampereen museoiden Siiri-tietokannasta löytyi tietoa mallien suunnittelijoista, mutta valmistamisajankohdat olivat summittaisia. Nettihakuna löysin Tampellan vanhan mainoksen, josta keksin katsoa, mikä taho mainoksen tarjosi sivuillaan: Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto ELKA. Tähän pitää tutustua tarkemmin! Lähetin sähköpostissa kyselyn, onko arkistossa Tampellan pellavatehdasta koskevaa materiaalia. Vähän petyin, kun aineiston sanottiin koskevan pääosin Tampellan Konepajaa. Mutta jos Tampellan 667 hyllymetrin arkistosta vaikkapa vain 10 prosenttia koskee Pellavatehdasta, niin silloinkin aineistoa on lähes 70 hyllymetriä. Sitä pitää mennä katsomaan! Tampella-arkiston 600-sivuisesta sisällysluettelosta löytyi helposti pellavatehtaan hinnastot, kuvastot ja taiteilijasopimukset, joihin tutustuin ensimmäisellä käyntikerrallani paikan päällä. Silloin tuli todettua, että palvelu on ystävällistä tällaiselle harrastelijallekin. Kun damastiystäväni Päivi Fernström tarvitsi väitöskirjaansa tietoa tekstiilitaiteilija Dora Jungista, luettelon perusteella löytyi ne kirjeniteet, joista Tampellan ja Dora Jungin välistä kirjeenvaihtoa kannatti etsiä. Siis yhdessä Mikkeliin vanhoja kirjeitä lukemaan. Uteliaisuuttani tutustuin samalla myös muihin arkiston osiin. Pellavatehtaan vuosittaisista inventaariokirjoista paljastui oikea tiedon tulva, ne kun sisälsivät yksityiskohtaista tietoa tehtaalla olevista tuotteista. Näitä tietoja poimimalla saisin selville damastimallien valmistusaikoja. Isoja inventaariokirjoja oli melkein sadan vuoden ajalta ja niiden selaaminen oli hidasta. Taas palvelu pelasi: tilasin kirjat kaukolainaksi Tampereen yliopiston kirjastoon. Siellä sain rauhassa poimia mallien numeroita ja laatumerkintöjä. Perusteellisesti tuli kumottua siihen asti vallinnut tieto, että Tampella aloitti damastituotteiden kudonnan luvulla. Merkintöjä damastimalleista löytyi heti varhaisimmista tallessa olevista inventaarioista 1860-luvun alusta. Lopulta löytyi myös ensimmäinen varastokirja (Lagerbok), josta paljastui, että Tampella kutoi damastia heti toiminnan alettua vuonna Liinoista kertyi kokonainen tietokanta siitä, minkä numeroisia ja laatuisia damasteja tehtaalla oli minäkin vuonna. Tietojen kerääminen oli minulle harrastus, mutta työkseen tutkimusta tekevä Päivi Fernström ymmärsi, että muun damastitietoutemme ohella siinä on materiaalia kokonaiseen kirjaan. Tampereen museot lähti mukaan hankkeeseen, tarvittiinhan damastimalleista kuvia, eikä omassa kokoelmassani sentään kaikkia malleja ollut. Kirjan kirjoittamisen aikana tuli vielä aihetta tarkistaa joitakin tietoja. Yksittäisiin kysymyksiin saatiin helposti vastaus sähköpostilla ja digitointipalvelu osoittautui kohtuuhintaiseksi verrattuna siihen, että olisi matkustanut paikan päälle tarkistamaan asioita. Kirjoittaja Irja Satri.

3 S U O M E N E L I N K E I N O E L Ä M Ä N K E S K U S A R K I S T O N T I E D O T U S L E H T I 1 / Elkassa vuoden 2018 aikana järjestetyt arkistot Elkaan on vuoden 2018 aikana otettu vastaan n hyllymetriä uutta aineistoa. Mutta luovuttamisen jälkeenkään eivät asiakirjat, dvd:t ja valokuvat vielä pääse rauhassa eläköitymään, vaan niitä valmistellaan uusiin haasteisiin. Henkilökunta otti kuluneena vuonna viime ja edellisinä vuosina vastaanotettua aineistoa käsittelyyn 1083 hyllymetriä, josta käsittelyyn säilytykseen ja luetteloitavaksi jäi 481 hyllymetriä. Luetteloitu materiaali edustaa varsin kattavasti Suomen elinkeinoelämää niin yritysten kuin yhdistysten ja liittojenkin osalta. Pienemmässä päässä on Lammasojan lomamökit Oy ja suuremmasta päästä löytyy mm. YIT Oy. Toki suurempien kokonaisuuksien lopullinen valmistuminen menee useammankin vuodenvaihteen yli, mutta valmistunut osa on asiakkaiden käytössä, mikäli käytölle ei ole muutoin asetettu rajoituksia. Järjestettyjä arkistonimikkeitä viime vuoden aikana oli 42 kpl. (JJL) Yritysten top 10 (aakkosjärjestys) Bestform Oy Lounais-Suomen sähkö Oy Länsivoima Oy Nordea Oras Oy Osy Oy Outokumpu Mining Oy Stora Enso Metsä Stora Enso Timber Oy Ltd, Tolkkisten saha YIT Oyj Yle Oy Yhdistykset ja liitot top 10 (aakkosjärjestys) Finanssialan Keskusliitto ry Finnfacts Finva Finanssikoulutus Oy Inforviestintä Johtamistaidon Opisto Lihakeskusliitto Ry Linja-autoliiton Lounais-Suomen Osasto Ry Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry Panimoteollisuusyhdistys ry Suomen Tieyhdistys ry Alkon ravintola- ja hotellibisneksen historiaa talteen Tammikuussa siirretiin Elkaan Alkon ravintola- ja hotelliliiketoiminnan asiakirjoja, joista pääosa liittyy Kantaravintoloiden toimintaan. Alkon ravintolatoiminta alkoi kieltolain päättymisen jälkeen. Yhtiö halusi Ruotsin esimerkin tapaan perustaa ns. kansanravintoloita. Ensimmäinen niistä aloitti toimintansa 1933 Siltasaaressa. Toiminta jatkui yhtiömuotoisena vuonna 1935 nimellä Alkon Kansanravintolat Oy. Myöhemmin nimi lyheni Alkon Ravintola Oy:ksi ja sitten Yhtyneet Ravintoa Oy:ksi. Loppuaikoina yhtiö tunnettiin Arctiana. Ravintoloiden lisäksi yhtiöllä oli henkilöstöravintoloita, hotelleja ja Motorestmotelleja, sekä se pyöritti lisenssillä ruotsalaista Clock-hampurilaisketjua. Kantaravintola Oy:n Alko perusti Yhtyneiden Ravintoloiden rinnalle 1960-luvun alussa. Uusi tytäryhtiö oli ratkaisu maaseudun ravintolapalveluiden puutteeseen. Vuosien olutravintolakokeilun jälkeen Kantaravintolat Oy aloitti perustaa maaseutupitäjiin Kantakrouvi- ja Kantakievari -nimisiä ravintoloita. Alkon tytäryhtiöiden hotelli- ja ravintolaliiketoiminta kasvoi laajaksi 1990-luvulle tultaessa. Valtion vahva rooli alalla ärsytti yksityisiä yrityksiä, ja sen katsottiin vääristävän kilpailua. Lopulta EU:n jäsenyysehdot johtivat siihen, että Arctia ja Kantaravintolat myytiin Scandicille vuonna (JLA) Kuva Kantaravintolat Oy:n vuosikertomuksesta. Kuvassa älytalon olohuone vuodelta 2000; Finnfactsin arkisto Kuvassa hotelli Metropol 1980-luku; YIT Oy:n arkisto Kuvassa elementtirakenteinen olutvarasto, 1980-luku; YIT Oy:n arkisto

4 S U O M E N E L I N K E I N O E L Ä M Ä N K E S K U S A R K I S T O N T I E D O T U S L E H T I 1 / Kirsti Maunula Muotitaitelija ja pukusuunnittelija Kirsti Maunula ( ) valmistui Taideteollisen oppilaitoksen muotitaiteen osastolta vuonna Valmistumisensa jälkeen Maunula rakensi uran monipuolisena, teollisena vaatesuunnittelijana, jonka luomat mallistot olivat muotoilultaan, mitoitukseltaan ja väritykseltään klassisen kauniita. Hän suunnitteli eri yrityksille satoja mallistoja sekä kotimaan markkinoille että vientiin. Maunulan merkittävimpiä työnantajia olivat mm. Suomen Silkkikutomo Oy, Joutsela-Muoti Oy, Rissanen Oy sekä Etelä-Karjalan käsi- ja taideteollisuus ry:n valmistama Kostuli-mallisto. Uransa aikana Kirsti Maunula suunnitteli myös vaatetus- ja sisustuskankaita Finlaysonille sekä puvustuksia erilaisiin ooppera- ja teatteriproduktioihin. Puvustajana Maunulan luovuus näkyi erityisesti monipuolisessa värimaailmassa sekä materiaalien taitavassa käsittelyssä. Hän ymmärsi puvustuksen ja sen värien merkityksen näytelmän sisällön ilmentäjänä.

5 S U O M E N E L I N K E I N O E L Ä M Ä N K E S K U S A R K I S T O N T I E D O T U S L E H T I 1 / Elkan aulassa avautui tammikuun alussa retrospektiivinen näyttely, joka esittelee monipuolisesti Kirsti Maunulan suunnittelutöitä. Esillä on Finlaysonille suunniteltuja tekstiilimalleja sekä erilaisten vaatemallistojen ja teatteri- ja oopperapuvustusten alkuperäispiirustuksia. Näyttely on avoinna huhtikuun loppuun saakka Elkan aukioloaikoina arkisin klo Tervetuloa! (SM)

6 S U O M E N E L I N K E I N O E L Ä M Ä N K E S K U S A R K I S T O N T I E D O T U S L E H T I 1/ Anttilan postimyynti oman aikansa verkkokauppa Yhdysvalloissa opiskellut Kalle Anttila perusti vuonna 1952 Postitusliike Solpan, joka alkoi julkaisemaan Kuluttajan opas (myöhemmin Ostajan opas) -nimistä postimyyntikuvastoa. Idean postimyyntiyritykseen Anttila oli saanut työskenneltyään yhdysvaltalaisessa tavaratalo- ja postimyyntiyrityksessä. Seuraavana vuonna hän perusti Kalle Anttila Oy:n, joka avasi vuonna 1954 Suomen ensimmäisen alennustavaratalon Sörnäisiin. Tennispalatsiin avattu myymälä taas oli ensimmäinen itsepalvelumyymälä. Sitä ennen tavarat ostettiin tiskin takaa. Anttilan merkitys oli varmaankin suurin nimenomaan postimyynnin edelläkävijänä. Maaseutupaikkakunnilla esimerkiksi valmisvaate- ja kuluttajaelektroniikan saatavuus oli hyvin heikkoa ja 1970-luvuilla. Kyläkaupat ja kauppa-autot tarjosivat lähinnä elintarviketuotteita. Anttilan postimyyntikuvastot toivat maaseudun asukkaiden ulottuville saman tuotevalikoiman kuin oli isojen kaupunkien tavarataloissa. Anttilan postimyynnillä oli siten hyvin suuri merkitys suomalaisten muotiin varsinkin luvuilla. Löydätkö tältä aukeamalta sellaisia vaatteita, joita sinulla itselläsi oli tuolloin käytössä? (OA)

7 11 SUOMEN ELINKEINOELÄMÄN KESKUSARKISTON TIEDOTUSLEHTI 1/2019 Muotia arkistossa Muotia arkistojen kätköistä voi löytää tekstiilialan yritysten tai kauppaketjujen omista aineistoista. Myös mainostoimistojen leikekokoelmissa on alan yritysten ja vähittäiskauppojen mainontaa. Finlaysonin ja Suomen Trikoon kuvastoista voi ihailla värikkäitä 1970-luvun frotee- ja trikooasuja. Vuoden 1978 malleissa on jopa vähän samaa kuin mitä näkee tämän päivän vaatekaupoissa, kukkia ja rimpsuja. Keskon arkistosta löytyy Pirkka-lehtiä 1930-luvulta lähtien. Pirkka-lehdissä kerrotaan muodin uusista tuulista ja annetaan ompelu- ja neuleohjeita otsikolla Muoteja ja käsitöitä. Myös Tukon asiakaslehdessä Kauppa- ja Koti, on paljon muotiartikkeleita. Juttuja muodin uusimmista käänteistä voi löytää myös yritysten henkilökuntalehdistä. Anttila toimitti muotia kaikelle kansalle 1950-luvulta lähtien. Kuvastoista nähtiin ja voitiin tilata kotiin muodin uusimmat tuulahdukset. Elkasta löytyy Anttilan luetteloita 1950-luvulta vuoteen Anttilasta lisää toisaalla tässä lehdessä. Muotinäytöskuvia voi ihastella ainakin Osuuskauppa Suur-Savon, Kesko Oy:n, Porin Puuvilla Oy:n ja Osuusliike Savonseudun arkistoissa. Erva-Latvala Oy:n lehtileikekokoelmassa on runsaasti muotimainoksia. Naisten ja miesten muodin kehitystä voi mainosten avulla seurata 1920-luvulta aina 1980-luvulle saakka. Mainoksia löytyy kalosseista kalannahkalaukkuihin ja Jumper -puvusta aikamiehen polvihousuihin. Finlaysonin mainoksissa on jopa kaavoja 1930luvun pukuihin. Mainostoimistojen, Sek & Greyn, Viherjuuren ja Womenan arkistoissa on myös vaatetusalan mainoksia. Etenkin Sek & Grey sisältää paljon ja 1970-lukujen muotia. Mainosarkistossa on myös vaatetusalan mainoksia ja muuta markkinointimateriaalia. Mainosarkistosta löytyy sidottuna useita vuosikertoja Silon ja Kestilän henkilöstölehtiä. Seuraava katkelma on Kestilän Uutisista vuodelta 1954: Tänä keväänä olivat Pariisin muotihuoneet luoneet kukin omat tyyppinsä ja linjansa, mutta yhteistä kaikille oli kevyt, ilmava ja värikäs pukeutuminen entistäkin naisellisimmin linjoin. Pyöreät olkapäät, mutta ei roikkuvat, kapea siro vyötärö oikealla paikalla, avara paljon kaulaa, selkää jopa olkapäitäkin paljastava pääntie. Lantio keinutellen valtavaa kangasmäärää (HS) 12

8 S U O M E N E L I N K E I N O E L Ä M Ä N K E S K U S A R K I S T O N T I E D O T U S L E H T I 1/ Kollegoiden kanssa Tieteiden yössä Elka yhdessä muiden yksityisten keskusarkistojen kanssa esitteli tutkimusaineistojaan Tieteiden yö -tapahtumassa Kansallisarkistossa 10. tammikuuta. Suosittu tapahtuma keräsi ajoittain jonoksi asti yksityisarkistojen tutkimusaineistoista kiinnostuneita henkilöitä. Moni heistä myös sai tietoa lähteistä, joita voi hyödyntää omissa tutkimuksissaan. Lisää tietoa yksityisistä keskusarkistoista löytyy (JLA) Marja-Liisa Hentilä, Marita Jalkanen, Jarmo Luoma-aho, Helena Kajander ja Janne Ridanpää valmiina ständillä (kuva: Marie Pelkonen) Elka mukaan Memory Campukseen Mikkelin kaupungin kehittämistoiminta perustuu ns. kehittämisalustoihin. Yksi niistä on Memory Campus. Sen tavoitteena on kehittää kaupungista merkittävä tiedonhallinnan, digitoinnin ja sähköisen arkistoinnin osaamiskeskus. Uusien toimijoiden saaminen paikkakunnalle, työpaikkojen synnyttäminen sekä osaamisen kehittäminen ovat sen keskeisiä tavoitteita. Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy:n vetovastuulla olevassa Memory Campuksessa Elkan lisäksi ovat mukana Kansalliskirjaston ja Kansallisarkiston Mikkelin yksiköt, Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulu Xamk, Mikkelin yliopistokeskus, Mikkelin kaupunki ja Kiinteistöyhtiö Naistinki Oy. Vaikka Memory Campuksen toimintaa ollaan vasta käynnistämässä, kaikki siitä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Memory Campuksen ohjelmakoordinaattoriin Kati Haveriseen MikseiMikkelissä, puh , kati.haverinen(at)mikseimikkeli.fi. (JLA)

9 S U O M E N E L I N K E I N O E L Ä M Ä N K E S K U S A R K I S T O N T I E D O T U S L E H T I 1/ Muotia näytöksissä l Aikakone l JULKAISIJA: Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto Tiedotuslehti Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa Päätoimittaja: Jarmo Luoma-aho tiedotuslehti@elka.fi Tutkijantie 7, Mikkeli p Kirjoittajat: Olli Alm, Elka OA Jari Lehtonen, Elka JJL Jarmo Luoma-aho, Elka JL-A Sari Muinonen, Designarkisto SM Heljä Strömberg, Elka HS