PAPPISASESSORIN VIRKA 1 (15)

Transkriptio

1 Piispainkokouksen aloite 1/2004 kirkkohallitukselle 1 (15) Taustaa Asessorit Hannu Komulainen ja Jaakko Simojoki jättivät piispainkokoukselle aloitteen pappisasessorin viran kehittämisestä. He esittivät kokonaisselvityksen laatimista pappisasessorin virasta, jonka yhteydessä viran tehtävät määriteltäisiin nykyistä tarkemmin. Selvityksen tulisi koskea asessorin viran hoitoa ja palkkausta koskevia kysymyksiä sekä asessorin viran aiheuttaman rasitteen korvaamista seurakunnalle. Aloitteen taustalla oli asessori Matti Perälän tekemä aloite asessorien tehtävien vaatiman työajan korvaamisesta seurakunnille ja pappisasessorien työajan inhimillistämisestä. Piispainkokous istunnossaan (8 ja 25 ) päätyi ehdottamaan kirkkohallitukselle, että se varaisi vuoden 2000 talousarviosta alkaen kuhunkin tuomiokapituliin määrärahaan H 35 vuosipalkan suuruisen summan käytettäväksi aputyövoiman palkkaamiseen pappisasessorien seurakuntiin. Esitys ei ole tähän mennessä johtanut konkreettisiin toimenpiteisiin. Piispainkokous käsitteli Komulaisen ja Simojoen tekemää aloitetta istunnossaan (6 ) päättäen asettaa työryhmän pappisasessorin viran kehittämiseksi ja mallijohtosäännön laatimiseksi tuomiokapituleille. Työryhmän puheenjohtajaksi nimettiin pappisasessori Kari Mäkinen ja jäseniksi pappisasessori Pekka Särkiö ja kappalainen Helena Haataja. Työryhmä kutsui sihteerikseen kirkkoherra Heikki Sariolan. Työryhmä otti nimekseen asessorityöryhmä ja sen työn tuloksena syntyi mietintö Pappisasessorin viran kehittäminen (Suomen ev. lut. kirkon keskushallinto. Sarja B 2003:5). Asessorityöryhmän ehdotti kahta keskeistä muutosta. Asessorin toimenkuva pitäisi määrittää nykyistä täsmällisemmin. Tämä edellyttäisi sekä muutoksia kirkkojärjestykseen että erityisen johtosäännön laatimista. Piispainkokous voisi hyväksyä mallijohtosäännön (suositus), mutta kukin tuomiokapituli hyväksyisi sen omien pappisasessoriensa osalta. Toinen muutos merkitsisi sitä, että pappisasessorin virasta tulisi puolitoiminen virka, jonka palkaksi työryhmä ehdottaa 50 % R 36 palkkaluokan mukaisesta palkasta. Pappisasessori olisi virkakautensa ajan osittain (50 %) virkavapaana seurakuntavirastaan. Asessorityöryhmä katsoi, että nykyinen järjestelmä on erinomainen joustavuutensa puolesta. Asessorit voivat monin tavoin tukea piispaa hänen kaitsentatyössään. Asessorit tuovat kapitulin päätöksentekoon seurakuntaelämän tuntemusta ja toisaalta vievät hiippakuntaelämän tuntemusta seurakuntiin. Pappisasessorin toimenkuva on kuitenkin niukan säädöspohjan tähden puutteellinen. Viran luonne sivutoimisena virkana tulisi olla mainittu. Asessorin työn määrittäminen johtosäännöllä antaisi mahdollisuuden hiippakuntakohtaisiin eroihin, mutta loisi yhtenäiset rakenteelliset puitteet eri tuomiokapitulien kesken. Piispainkokouksen aloite 1/2004 kirkkohallitukselle 1

2 Asessorin on oltava vakinaisessa seurakuntavirassa ja sen lisäksi hoidettava vaativaa asessorin virkaa. Asessorityöryhmä on kartoittanut pappisasessorien työtehtävät ja havainnut niiden vastaavan keskimäärin 50 % viran vaatimasta työpanoksesta. Nykyinen järjestelmä on johtanut siihen, että pappisasessorin työmäärä on paisunut kohtuuttoman suureksi. Vakinaisen asessorinviran ja papinviran hoitaminen samanaikaisesti johtaa ylikuormitukseen. Tämä puolestaan heijastuu työntekijän jaksamiseen ja terveyteen sekä työn laatuun. Työn runsas määrä edellyttää vapaapäivien käyttämistä työhön. Hiippakuntahallinnon uudistaminen saattaa osaltaan lisätä pappisasessorien valmistelutyötä. Syksyn 2003 piispainkokouksen valmistusvaliokunta totesi asessorityöryhmän tavoin, että ehdotuksen hankalin kohta liittyy kirkkoherran mahdollisuuteen jäädä osittain virkavapaalle. Tämä aiheuttaisi hankaluuksia hallinnollisten tehtävien hoitamiselle. Valmistusvaliokunnan mielestä suuressa seurakunnassa voitaisiin harkita mahdollisuutta, jossa voitaisiin määrätä joku kappalaisista vs. kirkkoherraksi asessorikauden ajaksi. Vastaavasti kirkkoherra hoitaisi 50 % osuudella kappalaisen tehtäviä. Tällainen virkavapausjärjestely on normaalin hallintokäytännön mukaisesti mahdollista eikä se edellyttäisi kirkkolakiin tai kirkkojärjestykseen tehtävää muutosta. Lausunnot Piispainkokous (6 ja 18 ) päätti pyytää mennessä mietinnöstä Pappisasessorin viran kehittäminen lausunnot kirkkohallitukselta, Kirkon sopimusvaltuuskunnalta ja tuomiokapituleilta. Nykytilanteen arviointia Kirkkohallituksen lausunnossa katsotaan, että asessorina toimivan papin työmäärä on paisunut kohtuuttoman suureksi. Tilanteeseen on kaksi syytä. Toisaalta asessorien tehtäviä ei ole määritelty tarkasti, jolloin niiden todellinen määrä on jäänyt arvioimatta. Toisaalta seurakuntaviran tehtävät eivät muutu, kun sijaisjärjestelyjä ei ole olemassa. Asessorien viran hoitamisesta maksetaan 10 % E 17 palkkaluokan mukaisesta palkasta. Asessorin tehtävät edellyttävät kuitenkin huomattavasti enemmän kuin 10 %:n työpanosta. Nykyisen järjestelmän lähtökohtana on se, että asessorien seurakunta kustantaa erotuksen, vaikka kyse on hiippakunnallisesta ja osittain kokonaiskirkollisesta tehtävästä. Tähän ongelmaan ovat kiinnittäneet huomiota useat seurakunnat, joiden pappeja on toiminut asessoreina. Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulin lausunnossa todetaan, että nykyinen järjestelmä, jossa pappisasessori saa muodollisen korvauksen ja hänen edellytetään hoitavan samalla päävirkaansa, on kohtuuttoman raskas. Paikallisseurakunta joutuu maksamaan työstä, joka koituu hiippakunnan ja kokonaiskirkon hyväksi. Asessorin seurakunnallisia tehtäviä joutuvat hoitamaan kyseisen seurakunnan muut papit ja työntekijät. Pappisasessorin työmäärä muodostuu helposti kohtuuttoman suureksi; hiippakunnan työ tehdään usein vapaa aikana. Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin lausunnossa todetaan, että nykyisellään seurakunnassa olevan pääviran ja sivutoimisen pappisviran yhteensovittaminen on jäänyt asessorin omalle vastuulle. Käytännössä asessorin virkatehtävät menevät seurakunnan virkatehtävien edelle. Tämä siitäkin huolimatta, että jälkimmäinen on päävirka ja että asessorin odotetaan hoitavan seurakuntavirkaansa normaalisti asessorikauden aikanakin. Nykyisessä tilanteessa asessorin töiden järjestäminen on kiinni työtoverien joustavuudesta. Piispainkokouksen aloite 1/2004 kirkkohallitukselle 2

3 Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli katsoo, että asessorin työ rasittaa hänen omaa paikallisseurakuntaansa kohtuuttomasti. Asessorin pääviran ja sivuviran suhde on hankala. Tämä ilmenee mm. työaika ja työnjakokysymyksissä, esimiestehtävien hoidossa sekä palkkauksessa. Nykyisin asessorin työtaakka on muodostunut osin kohtuuttoman suureksi. Mikäli kaikki asessorityöryhmän luettelemat tehtävät realisoituvat yhden asessorin kohdalla, ongelmana on asessorivuosille osuva hyvin korkea työkuormitus. Tämä johtaa usein siihen, että jousto otetaan asessorin omasta vapaa ajasta, mikä voi olla kohtalokasta terveydelle sekä nykyiselle ja tulevalle työssä jaksamiselle. Myös Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli pitää asessorina toimivien pappien työmäärää kohtuuttoman suurena. Kirkkohallituksen mielestä pappisasessorin viran kehittämisessä on syytä tarkastella myös viran pätevyysvaatimuksia. Tehtävästä katsottuna vaatimus ylemmästä pastoraalitutkinnosta on perusteltu ja tarkoituksenmukainen. Myös Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli pitää ylempää pastoraalitutkinta perusteltuna viran hallinnollisen perusluonteen johdosta. Kirkkohallituksen mielestä ongelmana on joissain hiippakunnissa ollut asessorikelpoisten pappien vähyys. Tätä kysymystä tulisi jatkovalmistelussa tarkastella ja selvittää vaihtoehtoja ongelman ratkaisemiseksi. Asessorityöryhmä totesi, että hiippakuntahallinnon yhteydessä ei ole varauduttu tilanteeseen, jossa hiippakunnissa ei ole yhtään pätevyysehdot täyttävää ehdokasta. Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin mielestä tällainen tilanne on täysin mahdollinen, joten siihen olisi varauduttava säätämällä sitä koskeva määräys. Toinen vaihtoehto on tyytyä mahdollisuuteen käyttää varajäsentä. Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli ei yhdy asessorityöryhmän huoleen siitä, että hiippakunnasta ei löytyisi päteviä ehdokkaita pappisasessorin virkaan. Pappisasessorien työtehtävien määrittely Kirkkohallituksen lausunnossa katsotaan, että asessorinviran luonne on niukan säädöspohjan vuoksi epäselvä. Asessorien asema ja tehtävät kirkon hallinnossa tulisi asessorien aseman selkiyttämiseksi määritellä nykyistä tarkemmin kirkkolaissa ja järjestyksessä. Samoin viran luonne sivutoimisena virkana tulisi olla mainittuna. Edelleen asessorien työtä olisi mahdollista hahmottaa tarkemmin johtosäännöllä. Sen asemesta kannattaisi kuitenkin harkita myös muita mahdollisia tapoja pappisasesorien tehtäväkuvan selkiyttämiseksi. Pappisasessorien asemaa ja sivutoimisen viran luonnetta tulee selkeyttää. Ehdotetut kirkkojärjestyksen muutokset ovat pääosin mahdollisia, joskin pappisasessorien virkaa on mahdollista kehittää ilman kirkkojärjestyksen muutoksiakin. Porvoon hiippakunnan tuomiokapitulin lausunnossa katsotaan, että kirkkojärjestyksen mainintoja pappisasessorien tehtävistä on tarpeetonta sijoittaa kirkkojärjestykseen oman otsikkonsa alle. Turun arkkihiippakunnan lausunnossa todetaan, että johtosäännössä oleva hahmotelma tehtävistä vastaa tunnettua ja myös odotettavissa olevaa todellisuutta. Pappisasessorin virka vaatii nykyistä selvempää määrittelyä sekä rajaamista sen ja kunkin pappisasessorin seurakuntaviran välillä. Oulun hiippakunnan tuomiokapituli katsoo, että asessorin virka on niukan säädöspohjan tähden epäselvä. Hallinnollisen aseman selkiyttäminen mahdollistaisi kapitulin ja asessorin seurakunnan välisen suhteen tarkemman pohdinnan. Asessorin viran luonteen selkeyttämiseksi olisi tärkeää määritellä pappisasessorin asema ja tehtävät nykyistä tarkemmin. Oulun hiippakunnan tuomiokapituli yhtyy asessorityöryhmän esittämiin perusteluihin ja pitää sen kirkkojärjestystä koskevia muutosesityksiä pääpiirteissään oikeina. Asessorityöryhmän laatiman malliohjesäännön käyttöönotto on tarpeen. Se loisi rakenteellisesti yhtenäiset puitteet tuomiokapitulien kesken ja olisi helpotus uudelle viranhaltijalle hänen aloittaes Piispainkokouksen aloite 1/2004 kirkkohallitukselle 3

4 saan tehtäviensä hoitoa. Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulin mielestä ei ole periaatteellista estettä sille, että pappisasessorin virkaan hyväksyttäisiin johtosääntö. Siitä tulisi kuitenkin poistaa tehtävä ottaa osaa hiippakuntavaltuuston työskentelyyn. Lisäksi tuomiokapitulin viranhaltijoiden virkatehtäviin voidaan johtosäännössä määrätä vain sellaisia tehtäviä, jotka kuuluvat tuomiokapitulin tehtäviin (ei kokonaiskirkolliset tehtävät). Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli katsoo asessorinviran luonteen olevan säädöspohjan niukkuuden tähden epäselvän. Tehtävät ja toimivaltuudet voidaan ilmaista toimivalla johtosäännöllä, mutta siinä ei tulisi olla mainintaa osallistumisesta hiippakuntavaltuuston työskentelyyn. Tuomiokapituli antaa tulevaisuudessa hiippakuntavaltuustolle tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen, johon voi liittää kuvauksen asessorien toiminnasta. Täten erillistä toimintakertomusta ei välttämättä tarvita. Malliohjesääntöön voidaan liittää esimerkiksi seuraava ilmaus: Pappisasessorin tehtävänä on osallistua erikseen sovittavalla tavalla pastoraalikoulutuksen kokonaisuuteen sisältyviin koulutustehtäviin. Kirkon sopimusvaltuuskunnan mielestä johtosäännön laatimisvelvollisuus vain pappisasessorin virkaa varten, säätämättä asiasta samalla myös lakimiesasessorien osalta, vaikuttaa oudolta ratkaisulta. Johtosäännön laatiminen saattaa sinänsä olla tarkoituksenmukainen toimenpide. Välineenä johtosääntö on, ainakin jos siinä tehtävät määritellään yksityiskohtaisesti, raskas ja hidasliikkeinen. Nyttemmin kunnallishallinnossa on pitkälti luovuttu erillisistä johtosäännöistä, Kirkon henkilöstöhallinnossa muutos on ollut hitaampaa, mutta samaa kehityssuuntaa olisi myös täällä pyrittävä noudattamaan. Kirkon sopimusvaltuuskunnan mielestä johtosääntöön ei tule sisällyttää edes informaation tai työhön perehdyttämisen tarkoituksessa kirkkolaissa tai kirkkojärjestyksessä jo olevia säännöksiä ja määräyksiä. Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulin mielestä säädöstasolla olevien normien toistaminen alempitasoisessa säännöksessä ei ole tarkoituksenmukaista. Kirkon sopimusvaltuuskunnan mielestä tuomiokapitulien hallinnossa lienee perusteltua noudattaa varsin yhtenäisiä käytäntöjä. Toiminnallisissa painotuksissa sekä alueelliseen erityislaatuisuuteen liittyvissä asioissa on varmasti perusteltua mahdollistaa ja tukeakin hiippakuntien erilaisuutta. Hallinnollisissa menettelyissä ja hiippakunnallisen organisaation toiminnassa tulisi sen sijaan olla koko kirkon piirissä riittävän yhtenäinen järjestelmä. Tämän vuoksi olisi perusteltua harkita mallijohtosäännön asemesta pappisasessorien keskeisten tehtävien säätämistä kirkkojärjestyksessä, jolloin ohjausvaikutus niiden osalta olisi todellinen. Täten johtosäännön mallinkin antaminen olisi tarpeetonta. Porvoon hiippakunnan tuomiokapituli ei pidä johtosääntöä tarpeellisena. Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulin mielestä pappisasessorien viran johtosääntö on ongelmallinen ja epätarkoituksenmukainen. Pappisasessorin tehtäväksi on määritelty osallistuminen hiippakuntavaltuuston työskentelyyn, vaikka heillä on ainoastaan läsnäolo ja puheoikeus. Lisäksi tuomiokapitulin hyväksymässä viran johtosäännössä ei voida määrätä viranhaltijaa osallistumasta kirkon keskushallinnon toimielimen työskentelyyn. Koska pappisasessorin virassa ei ole kyse yksittäisviranomaisesta, vaan tuomiokapitulin viranhaltijasta, ei vuosittaista toimintakertomuksen laatimista voida myöskään pitää tarkoituksenmukaisena. Myös Kuopion hiippakunnan tuomiokapituli pitää toimintakertomuksen antamista tarpeettomana. Piispainkokouksen aloite 1/2004 kirkkohallitukselle 4

5 Pappisasessorin työtehtävät Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulin mielestä pappisasessorin perustehtävänä on tuomiokapitulin istuntoihin ja päätöksentekoon osallistuminen sekä istuntoihin liittyviä valmistelutehtäviä ja osallistuminen piispantarkastuksiin piispan määräämällä tavalla. Pappisasessorin käyttö piispantarkastuksissa voi palvella hyvin paikkaansa, mutta se edellyttää valmiuksien lisäämistä. Tämän rinnalla voidaan harkita myös muita vaihtoehtoja. Asessorien osallistuminen hiippakunnalliseen koulutukseen tai hiippakuntahallinnon toteuttamiseen on tarkoituksenmukaisuuskysymys. Pappisasessorien työtehtävien ei voida katsoa hiippakuntahallinnon uudistumisen tähden lisääntyvän kuin läsnäolo ja puheoikeuden verran hiippakuntavaltuustossa. Perustehtäväluetteloon on otettu myös pappisasessorien jäsenyys piispainkokouksessa ja sen valmisteluvaliokunnassa. Piispainkokous on kirkon keskushallintoelin eikä se sinänsä palvele hiippakunnallisia tarpeita. Pappisasessorien jäsenyyden tarkoituksenmukaisuutta piispainkokouksessa on syytä tarkastella piispainkokouksen kehittämisen yhteydessä. Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin mielestä on aihetta arvioida uudelleen sitä, mihin kaikkeen asessorin työpanosta käytetään. Osa luetelluista tehtävistä kuuluu kiistatta pappisasessorin viran perustehtäviin. Näitä ovat erityisesti tuomiokapitulin istuntoon ja piispantarkastuksiin liittyvät tehtävät. Asessorityöryhmän laatimassa tehtäväluettelossa on myös tehtäviä, joissa on mahdollista harkita muitakin vaihtoehtoja. Ehdotus osittaisesta virkavapaudesta Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli yhtyy siihen työryhmän näkemykseen, että paras tapa ratkaista ongelma on, että pappisasessori hoitaisi seurakuntavirkaansa vähintään 50 % ja asessorinvirkaansa korkeintaan 50 % osuudella. Ongelmana on kuitenkin perinteinen virkavapauden malli, nimittäin että virkavapautta myönnetään harkinnan mukaa eikä itsestäänselvyydellä. Myös Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli katsoo, että työryhmän esitys on kannatettava. Asessorina toimivan kirkkoherran kokonaisvastuuta ei kuitenkaan voi jakaa ilman säädöspohjan muuttamista. Ehdotettu ratkaisu olisi kohtuullinen asessorin seurakunnalle, hänen työtovereilleen ja antaisi paremmat mahdollisuudet toimia hiippakunnallisissa tehtävissä. Oulun hiippakunnan tuomiokapituli toteaa, että asessorityöryhmän esittämä ratkaisu on oikea. Ratkaisu tuo selkeyttä pappisasessorin asemaan ja ratkaisee ongelmat, mitä asessoreilla on ollut hoitaessaan samanaikaisesti seurakunnassa olevaa päävirkaa ja sivutoimista pappisasessorin virkaa. Ratkaisu toisi selkeän parannuksen myös vallitsevaan tilanteeseen asessorin työssä jaksamisen kannalta. Ongelmana on osa aikaisten pappien löytämisen vaikeus. Myös Porvoon hiippakunnan tuomiokapituli katsoo, että osa aikaiseen työskentelyyn halukkaiden pappien löytäminen ei ole helppoa. Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli katsoo, että asessorityöryhmän mietinnössä esitetty ja piispainkokouksen valmistusvaliokunnan tarkentama ratkaisuehdotus, jossa asessorinvirkaa kehitettäisiin osittaisen virkavapauden (50 %) perusteella ja jossa asessorista tulisi selkeämmin tuomiokapitulin viranhaltija, on oikean suuntainen. Porvoon hiippakunnan tuomiokapituli katsoo, että pappisasessorin viran kehittäminen sivuviraksi sisältää useita hyviä puolia. Silti uusi hiippakuntahallinnon malli tarjoaa uusia mahdollisuuksia luoda paikallisia ratkaisuja eri hiippakunnissa. Nyt tulisi edetä rauhallisesti ja katsoa, millaisia mahdollisuuksia uudessa tilanteessa on. Käytännöllisintä ja taloudellisinta olisi etsiä hiippakuntakohtaisesti toimivimmat ratkaisut. Tästä syystä ehdotusta ei nykyisessä muodossa vielä tulisi viedä eteenpäin. Piispainkokouksen aloite 1/2004 kirkkohallitukselle 5

6 Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin mielestä asessorityöryhmän ehdotuksen ongelman muodostaa suurten seurakuntien kirkkoherrat, joiden johtamiseen liittyvät tehtävät vievät suurimman osan viranhoitoon kuuluvasta ajasta. Yksi harkinnan arvoinen ratkaisu voisi olla mahdollisuus, että suuren seurakunnan kirkkoherra tullessaan valituksi asessoriksi hän voisi anoa virkavapautta kirkkoherran viran hoidosta ja joku seurakunnan kappalaisista määrättäisiin vt. kirkkoherraksi. Porvoon hiippakunnan tuomiokapituli katsoo, että useita kirkkoherran virkatehtäviä voi hoitaa ainoastaan kirkkoherra, ei joku muu seurakunnan pastoreista. Parempi ratkaisu olisi virkavapaus kirkkoherranvirasta asessorikauden ajaksi ja että joku kappalaisista määrättäisiin vs. kirkkoherraksi. Käytäntö ei edellyttäisi muutosta kirkkojärjestykseen. Ratkaisu ei kuitenkaan sovellu yksipappisiin seurakuntiin. Ongelma on Porvoon hiippakunnassa erityisen akuutti. Myös Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli pitää ongelmallisena osittaisen virkavapauden myöntämistä kirkkoherran virasta, koska kirkkoherraa ei voi vapauttaa hänelle kuuluvista hallinnollisista virkatehtävistä. Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli katsoo, että osittainen virkavapaus kirkkoherran virasta aiheuttaisi ongelman esimerkiksi johtajuuden kannalta. Tästä on kokemusta osa aikaeläkkeen osalta. Ratkaisu saattaisi heikentää asessorien tai asessorikelpoisten mahdollisuuksia menestyä kirkkoherran vaalissa. Tämä voisi lisätä paineita kirkkoherran kieltäytymiseen pappisasessorin tehtävistä. Tämä ei olisi toivottavaa kehitystä. Kirkkohallitus katsoi, että esitys pappisasessorin viran hoitamisesta osittaisen virkavapauden turvin sisältää ongelmia, jotka vaativat eri vaihtoehtojen ja niiden kustannusvaikutusten perusteellisempaa selvittämistä. Ehdotettu ratkaisu merkitsisi vuoden 2003 tasolla euron vuotuista menolisäystä yhdeksän tuomiokapitulin osalta. Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin lausunnossa katsotaan, että ehdotus ei voi merkitä sitä, että jokin kunkin tuomiokapitulin muista kuin määräaikaisista viroista lakkaisi. Kysymyksessä ts. olisi jokaista tuomiokapitulia kohden uusi kustannus. Pappisasessorin työpanoksen suuntaaminen kokonaiskirkon työhön tulee joka tapauksessa korvata, sillä nykykäytännössä asessoria nimitettäessä hänen seurakuntaansa ei millään tavoin kuulla. Oulun hiippakunnan tuomiokapituli toteaa, että asessorityöryhmän esityksen toteuttaminen merkitsee tuomiokapitulin palkkakustannusten nousua. Esitetty ratkaisu on kuitenkin oikeudenmukainen ratkaisu. Asessorin todelliset palkkakustannukset eivät jää tällöin vain yhden seurakunnan maksettaviksi, vaan jakautuvat koko kirkon kannettaviksi. Myös Porvoon hiippakunnan tuomiokapituli katsoo, että ehdotuksen toteuttaminen vaatii jokaiselle kapitulille lisää määrärahoja noin euron verran. Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli katsoo, että asessorin viran kehittämisestä seuraa palkkakulujen lisäksi myös muita kuluja. Näitä ovat esimerkiksi työhuoneen tarve sekä lisääntyvät matka ja toimistotarvike yms. kustannukset. Kirkkohallitus katsoo, että pappisasessorien virka ja palkkausjärjestelyjen selvittämistä jatketaan kestävän sekä pappisasessorien ja heidän seurakuntiensa kannalta kohtuullisen ratkaisun löytämiseksi. Kirkon sopimusvaltuuskunnan mielestä mahdolliset uudistuksen edellyttämät palkkausjärjestelmät toteutetaan Kirkon sopimusvaltuuskunnan ja asianomaisen viranhaltijajärjestön välisellä virkaehtosopimuksella. Mietinnössä esitetyt perustelut palkkatason määräytymiseksi ovat vaillinaiset ja kehittelemistä vaativat. Mahdollisessa jatkotyössä tulisi luotettavasti selvittää tehtävien vaativuus ja vastuullisuus sekä mahdollisesti myös viranhaltijan henkilökohtaisen työsuorituksen arviointiperusteet. Oulun hiippakunnan tuomiokapituli katsoo, että asessorinviran hoitamisesta saatavan palkan tulee olla seurakuntavirasta saatavaa palkkaa korkeampi. Tällöin kiinnostus asessorinviran hoitamista kohtaan säilyy myös suurten seurakuntien kirkkoherroilla. Piispainkokouksen aloite 1/2004 kirkkohallitukselle 6

7 Kirkon sopimusvaltuuskunnan lausunnon mukaan pappisasessorin palvelussuhde tuomiokapitulissa on kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännökset huomioon ottaen selkeästi virkasuhde. Pappisasessorin viranhoidon osa aikaisuus ja sivutoimisuus ei välttämättä vaadi nimenomaista säännöstä kirkkolakiin tai kirkkojärjestykseen. Viranhoidon luonne käy riittävän selkeästi ilmi siitä, että virassa voi olla vain henkilö, joka samanaikaisesti on hiippakunnan vakinaisessa papinvirassa (KL 19:2 1 momentti). Jos sen sijaan säädettäisiin pappisasessorille tulevasta virkavapaudesta (esim. 50 %) vakinaisesta papinvirastaan, kirkkojärjestys ei liene riittävä säädöstaso, vaan asiasta olisi säädettävä kirkkolaissa. Tämä johtuu asianomaisella pappishenkilöllä olevasta vakinaiseen papinvirkaan annetun valtakirjan suomasta viranhaltija asemasta. Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin lausunnon mukaan virkavapausasiaa olisi vielä juridisesti selvitettävä. Mahdollisesti esitetty malli vaatisi muutosta lainsäädäntöön. Kuopion hiippakunnan tuomiokapituli katsoo, että osittaisen virkavapauden myöntämisessä pappisasessorille on niin huomattavia virkamiesoikeudellisia ongelmia, ettei sitä voida pitää toteuttamiskelpoisena vaihtoehtona pappisasessorin työtaakkaa helpottavia ratkaisuja etsittäessä. Kirkon sopimusvaltuuskunnan mielestä työryhmän esitys osittaisesta virkavapaudesta on periaatteellisesti mielenkiintoinen ja kustannusten jaon kannalta oikeansuuntainen. On ilmeistä, että tosiasiallisesti pappisasessorien työpanos seurakuntien näkökulmasta katsoen kohtuuttoman suurelta osin kohdistuu oman seurakunnan ulkopuolelle. Peruskysymys onkin se, miten puuttumaan jäävä pappistyövoima turvataan seurakunnassa, jonka pappi on samalla pappisasessori. Kaavamainen 50 % virkavapausjärjestely tuskin voi toimia tyydyttävällä tavalla. Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli katsoo, että kirkon tulisi jollain sopivalla tavalla korvata asessorien seurakunnalle se työpanos, jota vaille seurakunta jää. Kirkon sopimusvaltuuskunta katsoo, että kulloinkin tarvittava korvattava resurssi riippuu siitä, miten kussakin hiippakunnassa pappisasessorien työ järjestetään. Olisikin johdonmukaista ajatella, että korvattavan resurssin suuruus harkitaan kussakin tapauksessa erikseen. Tämä puolestaan tukee sitä vaihtoehtoa, että ratkaisua haettaisiin seurakunnalle suunnattavana taloudellisena tukena sijaistyövoiman palkkaamiseksi siksi ajaksi, jolloin seurakunnan pappi toimii pappisasessorina. Myös Kuopion hiippakunnan tuomiokapituli pitää esitettyä ratkaisua parempana sitä, että seurakunnalle, jonka pappi on valittu pappisasessoriksi, maksetaan kirkon keskusrahaston varoista määräraha, jolla seurakunta voi palkata työvoimaa hoitamaan pappisasessorin seurakuntapapin virkaan liittyviä tehtäviä. Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin mielestä tulisi tutkia mahdollisuutta varata pappisasessorin seurakuntaa varten sijaistyövoiman palkkaamiseksi määräraha, jonka yksityiskohtaisesta käytöstä seurakunta itse päättäisi. Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli pitää tarkoituksenmukaisena, että pappisasessoreilla säilyy yhteys seurakuntatyöhön myös toimikautensa aikana. Pappisasessorien työmäärä ei kuitenkaan voine kasvaa edes keskimääräisesti mietinnössä esitettyyn. Siten tuomiokapituli ei näe tarvetta muuttaa pappisasessorien virkaa kokoaikaiseksi tai osa aikaiseksi siten, että pappien työajasta puolet käytettäisiin seurakunnan viran hoitamiseen ja puolet pappisasessorin viran hoitamiseen. Myös kustannusvaikutuksiltaan esitetyn kaltaiset ratkaisut eivät ole realistisessa suhteessa hiippakunnan toiminnan tarpeisiin ja määrärahoihin. Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin lausunnossa katsotaan, että pappisasessorin virka on keskeinen tae sille, että tuomiokapitulin päätöksenteossa säilyy jatkuva paikallisseurakunnan elämän ja hallinnon tuntemus. Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli yhtyy siihen ajatukseen, että pappisasessorien tehtävistä maksettava korvaus tulee saattaa vastaamaan nykyistä palkkatasoa ja asesso Piispainkokouksen aloite 1/2004 kirkkohallitukselle 7

8 rien tehtäväkuvaa. Papin edustuksellisen viran hoitamisesta hiippakuntahallinnossa ei saisi aiheutua seurakunnalle lisäkustannuksia esimerkiksi sijaisjärjestelyissä. Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulin mielestä olisi syytä ryhtyä toimenpiteisiin pappisasessorin virasta maksettavan palkkion korottamiseksi. Tehtävämäärään nähden nykyinen palkkio on liian pieni. Myös Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli katsoo, että asessorin palkkaus ei ole oikeassa suhteessa työmäärään nähden. Pappisasessorin viran perustehtävät tulisi erottaa muista mahdollisista ja erilliseen sopimukseen perustuvista asessorin tehtävistä. Perustehtävistä maksettava palkkio voisi olla noin 20 % kirkkoherran palkasta. Tämän lisäksi tulisi tutkia mahdollisuutta korvata perustehtäviin kuulumattomia töitä (esim. koulutustehtävät ja työryhmät) korvaamista työsuoritusperusteisesti erillisillä palkkioilla. Muita kysymyksiä Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin mielestä asessorityöryhmän mietinnössä on liian vähän kiinnitetty huomiota tuomiokapitulin kollegion toiminnan ulkopuolelle jääviin tuomiokapitulin virastossa hoidettaviin hallinnollisiin tehtäviin ja hiippakunnalliseen toimintaan. Viime vuosien kehitys on johtanut siihen, että tuomiokapitulien kollegiossa tehtävien hallinnollisten päätösten ohella tuomiokapitulit palvelevat seurakuntia ja seurakuntayhtymiä monipuolisessa kirkon hallintoon liittyvissä kysymyksissä sekä tukevat seurakuntia ja niiden työntekijöitä järjestämällä hiippakunnallista koulutusta, tekemällä yhteistyötä ja osallistumalla erilaisiin kirkollisen työn kehittämishankkeisiin. Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin mielestä pappisasessorien rooli ja asema tuomiokapitulin virastossa sekä osana tuomiokapitulin työyhteisöä vaativat perusteellista selvitystä. Jos pappisasessorin virkaa kehitetään mietinnön ehdottamaan suuntaan, silloin on selvitettävä asessorin viran suhde muihin tuomiokapitulin johtaviin viranhaltijoihin. On esimerkiksi selvitettävä, onko pappisasessorin virka luonteeltaan tuomiokapitulin jäsenenä toimivan piispaa avustavan erityisasiantuntijan virka (50 %) vai onko pappisasessorilla sellaisia hallinnollisia tai yhteiseen hiippakunnalliseen toimintaan liittyviä tehtäviä, joissa hänen voisi ajatella toimivan joko lakimiesasessorin tai hiippakuntadekaanin esimiehenä tai alaisena. Pappisasessorinvirkaa tulisi kehittää erityisasiantuntijan viran suuntaan. Kirkkohallitus pitää tärkeänä pappisasessorien viran kehittämistä, jonka tulisi tapahtua kiinteässä yhteydessä muuhun tuomiokapituliin ja hiippakunnan toiminnan kehittämiseen. Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli piti ongelmallisena mietinnön valmistelleen työryhmän kokoonpanoa. Tästä johtuen pappisasessorien tehtäviä on tarkasteltu kapeasti ilman sitomista tuomiokapitulin ja hiippakuntahallinnon toiminnalliseen kokonaisuuteen. Tästä huolimatta mietintöä on sinänsä pidettävä perusteellisena. Mietinnön historiallinen katsaus on hyvä, mutta siitä puuttuu näkökulma sotien jälkeiseen aikaan. Luotaamalla menneisyyteen on vedetty sellaisia johtopäätöksiä asessorin viran tehtävistä ja tarpeista, jotka eivät välttämättä vastaa nykypäivän hiippakuntahallinnon kokonaisuuden tarpeita. Pappisasessorin viran kehittämisessä on lähtökohdaksi otettava viran luonne edustuksellisena virkana. Kirkon sopimusvaltuuskunta katsoo, että kirkon yhteisissä tehtävissä toimii suuri määrä henkilöitä, joiden palkan myös kyseisiin tehtäviin käytetyltä ajalta maksaa asianomaisen oma seurakunta. Kirkon yhteisistä varoista maksetaan ainoastaan matkakorvauksia ja eräissä tapauksissa päivärahaa. Tämä asiakokonaisuus olisi otettava tarkasteluun täydessä laajuudessaan eikä sitä voitane ratkaista erilliskysymyksenä pappisasessorein osalta ilman periaateratkaisua. Piispainkokouksen aloite 1/2004 kirkkohallitukselle 8

9 Kirkon sopimusvaltuuskunta katsoo, että hyväksyessään hiippakuntahallintoa koskevan uudistuksen syysistunnossaan 2002 kirkolliskokous antoi kirkkohallituksen tehtäväksi selvittää ja tehdä kokonaisesitys pappisasessorien, tuomiorovastien ja lääninrovastien palkkioista sekä seurakunnan mahdollisuudesta saada korvausta, kun sen pappi on valittu näihin tehtäviin. Ennen tämän esityksen valmistumista ei ole tarkoituksenmukaista tehdä pappisasessoreja koskevaa erillisratkaisua. Oulun hiippakunnan tuomiokapituli yhtyy asessorityöryhmän näkemykseen, jonka mukaan asessori säilyisi työaikalainsäädännön piirissä. Tämä on vastaisuudessakin hyvä ratkaisu ottaen huomioon tulkinnan, jonka mukaan viranhaltija voi itse järjestellä työnsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Piispainkokous Piispainkokous toteaa, että kaikissa lausunnoissa myönnettiin nykyiseen järjestelmään liittyvän olennaisia epäkohtia. Pappisasessorien työtaakka on kohtuuton. Järjestelmä rasittaa liiaksi sekä asessorien seurakuntia että asessoreita itseään. Toisaalta lausunnoissa nähtiin nykyisen järjestelmän hyvät puolet. Asessorit tuovat kirkon hallintoon paikallisseurakunnan tuntemusta ja toisaalta vievät kentälle hallinnon näkökulmaa. Annettujen lausuntojen pohjalta piispainkokous katsoo, että asessorityöryhmän esitys on oikean suuntainen. Se pyrkii ratkaisemaan pappisasessorien työhön liittyvät akuutit ongelmat. Nykyinen järjestelmä on epäoikeudenmukainen sekä asessoreja itseään että heidän seurakuntatyönantajaansa kohtaan. Useissa lausunnoissa katsotaan, että pappisasessorin viran tehtävät on määritelty liian epämääräisesti. Tuomiokapitulin hyväksymä viran johtosääntö toisi tilanteeseen muutosta. Silti tällainen käytäntö voisi vaikuttaa oudolta, mikäli samalla ei pidettäisi tarpeellisena hyväksyä johtosääntöä myös muille tuomiokapitulin johtaville viranhaltijoille. Joissain lausunnoissa kaivataan myös pappisasessorien toimenkuvaan joustoa. Piispainkokous toteaa, että pappisasessorien toimenkuvan selkeyttämiseksi ei ole tarpeen antaa mallijohtosääntöä, vaan asia voidaan parhaiten hoitaa kunkin tuomiokapitulin laatiman ja joustavasti muutettavissa olevan toimenkuvan avulla. Tarpeeseen laatia tuomiokapituleja koskeva malliohjesääntö palataan erikseen. Asessorin työ kirkkolain ja kirkkojärjestyksen mukaan Pappisasessorin keskeiset työtehtävät tulee olla riittävän selkeästi ilmaistuna kirkollisessa lainsäädännössä. Jatkossa arvioidaankin, kaipaako kirkollinen lainsäädäntö tältä osin muutosta. Pappisasessorin työn ytimeen kuuluu 1) osallistuminen tuomiokapitulin kollegion työhön ja siihen liittyvät valmistelu ja esittelytehtävät (erityisesti KJ 6:22 25 :issä tarkoitettu kelpoisuuspäätös ja vaaliehdotus sekä KJ 6:32 a :ssä tarkoitettu kelpoisuuspäätös ja lausunto), 2) osallistuminen ordinaatioon, 3) osallistuminen hiippakuntavaltuuston työhön läsnäolo ja puheoikeudella, Piispainkokouksen aloite 1/2004 kirkkohallitukselle 9

10 4) hallinnon ja talouden tarkastuksen toimittaminen ja osallistuminen piispaintarkastuksiin sekä 5) osallistuminen vuorollaan piispainkokouksen istuntoihin. Näiden tehtävien lisäksi pappisasessori voi erikseen määrättäessä osallistua mm. ordinaatiokoulutukseen ja ordinaatioretriitteihin, pastoraalikoulutukseen (myös opetus ja saarnanäytteet), hiippakuntavaltuuston tai piispainkokouksen valmistelutyöhön sekä hiippakunnallisten toimikuntien tai työryhmien työhön. Jatkossa tuleekin arvioida, onko nämä työtehtävät ilmaistu riittävän selkeästi kirkollisessa lainsäädännössä. Tuomiokapitulin jäsenyydestä säädetään KL 19:1 2 momentissa. Kirkkojärjestyksessä ei ole tarpeen enää säätää pappisasessorin kuulumisesta osaksi tuomiokapitulin kollegiota. KJ 19:5 1 momentissa määrätään seuraavasti: Asiat ratkaistaan tuomiokapitulin viranhaltijan esittelystä siten kuin tuomiokapitulin työjärjestyksessä määrätään. Kirkkojärjestyksessä ei liene tarpeen säätää pappisasessorin esittelytehtävistä tämän täsmällisemmin. Käytännössä pappisasessorien valmistelutehtävien ytimen muodostaa kappalaisen vaalia varten annettavat kelpoisuuspäätökset ja lausunnot sekä kirkkoherrojen vaaleja varten tehtävät kelpoisuuspäätökset ja vaaliehdotukset. KJ 5:1 2 momentin mukaan pappisvirkaan vihkimisen toimittaa piispa. Aiemmin oli mahdollista, että pappisvirkaan vihkimisen toimittaisi piispan ollessa estyneenä tuomiorovasti tai vanhempi pappisasessori, mutta tästä käytännöstä on Porvoon sopimuksen hyväksymisen myötä luovuttu. Syksyn 2003 kirkolliskokouksen hyväksymän papiksi vihkimisen kaavan ingressissä sanotaan ordinaation toimittamisesta, että piispa kutsuu vähintään neljä avustajaa. Vaikka yleinen käytäntö onkin, että piispa kutsuu avustamaan ordinaatiossa ainakin tuomiorovastin ja molemmat pappisasessorit (sekä dekaanin), olisi outoa, mikäli tästä tehtävästä säädettäisiin kirkkojärjestyksessä ainoastaan pappisasessorin osalta. Lisäksi on otettava huomioon tilanne, jossa pappisasessori on estynyt osallistumasta ordinaatiossa avustamiseen. Hiippakuntavaltuuston työhön osallistumisesta läsnäolo ja puheoikeudella säädetään KL 17 b:2 5 momentissa. Tästä ei ole tarpeen säätää uudelleen kirkkojärjestyksessä. Piispantarkastuksista säädetään (KJ 18:4 ), että piispaa avustavat tarkastuksissa hänen kutsumansa tuomiokapitulin jäsen sekä lääninrovasti. Piispa voi määrätä tuomiorovastin, pappisasessorin tai lääninrovastin toimittamaan tarkastuksen. Edelleen hallinnon ja talouden tarkastuksista säädetään (KJ 18:5 ), että piispantarkastuksen yhteydessä toimitettavassa hallinnon ja talouden tarkastuksessa tarkastetaan seurakunnan kirkonkirjat, arkisto, hallinto, omaisuus ja taloudenhoito sekä seurakunnan hallussa olevat rahastot. Tällainen tarkastus voidaan suorittaa erikseen ja piispa voi määrätä sen toimittajaksi myös lakimiesasessorin sekä käyttää tarkastuksessa apuna asiantuntijoita. Se voidaan pitää myös seurakunnan toimielimen, viranhaltijan tai luottamushenkilön toiminnan osalta erikseen. Periaatteessa voitaisiin haluttaessa korostaa pappisasessorin roolia piispantarkastuksen avustajana sekä hallinnon ja talouden tarkastuksen toimittajana. KJ 18:4 sanamuotoa voitaisiin muuttaa muotoon: piispaa avustavat tarkastuksissa hänen kutsumansa pappisasessori tai muu tuomiokapitulin jäsen sekä lääninrovasti. Piispa voi määrätä tuomiorovastin, pappisasessorin tai lääninrovastin toimittamaan tarkastuksen. Edelleen voidaan KJ 18:5 :n alku muuttaa muotoon: Piispan määräämä pappisasessori tai muu tuomiokapitulin pappisjäsen Piispainkokouksen aloite 1/2004 kirkkohallitukselle 10

11 tai lakimiesasessori toimittaa piispantarkastuksen yhteydessä hallinnon ja talouden tarkastuksen. Siinä tarkastetaan seurakunnan kirkonkirjat, arkisto, hallinto, omaisuus ja taloudenhoito sekä seurakunnan hallussa olevat rahastot. Tällainen tarkastus voidaan suorittaa erikseen ja (poist.) siinä voidaan käyttää (poist.) apuna asiantuntijoita. (poist.) Hallinnon ja talouden tarkastus voidaan pitää myös seurakunnan toimielimen, viranhaltijan tai luottamushenkilön toiminnan osalta erikseen. Muutos korostaisi pappisasessorin ensisijaista roolia hallinnon ja talouden tarkastuksen toimittajana. Silti muutos antaisi mahdollisuuden sen toimittamiseen myös muille tuomiokapitulin jäsenille (tuomiorovasti, lakimiesasessori, dekaani, ei kuitenkaan maallikkojäsen). Piispantarkastuksessa piispaa voisi avustaa kuka tahansa tuomiokapitulin kollegion jäsen. Pappisasessorin roolin korostamisen lisäksi kirkkojärjestyksen tekstiä voidaan kielellisesti selventää. Piispainkokous kuitenkin katsoo, että kirkkojärjestyksen sanamuodon muuttaminen ei ole ehdottoman välttämätöntä. Asia on nykyisessä muodossaan ilmaistu riittävän selkeästi. Piispainkokouksen päätöksentekoon osallistumisesta säädetään KL 21:1 1 momentissa. Sen mukaisesti piispainkokouksen jäseninä ovat jokaisen tuomiokapitulin keskuudestaan määräämä asessori. Kapituli voi siis määrätä pappisasessorin tai lakimiesasessorin osallistumaan piispainkokouksen työskentelyyn, vaikka pääsääntönä on ollut pappisasessorin määrääminen. Asessorityöryhmän ratkaisu 50 % virkavapaudesta seurakuntavirasta ja vastaavasti asessorin viran hoito 50 % osuudella jakaa mielipiteitä. Toiset näkevät tällaisen järjestelmän liian kankeana, toiset taas katsovat sen oikeudenmukaisella tavalla vastaavan todellista tilannetta. Asessorityöryhmän esittämä ajatus automaattisesta virkavapausjärjestelmästä vaatisi ilmeisesti kirkkolain muutosta. Tätä yksinkertaisempaa on hoitaa asia siten, että pappisasessorien asemaa ei kehitetä kirkkolain tai kirkkojärjestyksen muuttamisen kautta, vaan samaan lopputulokseen pyritään hallinnollisin keinoin. Tämä edellyttää usean kirkollisen toimijan yhteistyötä. Asessorin työn luonne Piispainkokous katsoo, että pappisasessorien työ voidaan jakaa keskeiseen ytimeen kuuluviin töihin, joita jokainen pappisasessori hoitaa koko toimikautensa ajan. Tämän lisäksi pappisasessorit voivat hoitaa piispan tai tuomiokapitulin määräyksestä myös muita tehtäviä. Valmistusvaliokunta katsoo, että yllä mainituista keskeiseen ytimeen kuuluvista töistä (tuomiokapitulin kollegion työ ja siihen liittyvät valmistelu ja esittelytehtävät, ordinaatio, hiippakuntavaltuuston työ läsnäolo ja puheoikeudella, piispantarkastukset ja niiden yhteydessä toimitettava hallinnon ja talouden tarkastus sekä piispainkokouksen jäsenyys vuorollaan) tulee aikaansaada taloudellinen ratkaisu, jossa otetaan kohtuullisessa määrin huomioon sekä pappisasessorin että hänen varsinaisen työnantajansa etu. Pappisasessorin valmistelutyö tuomiokapitulissa vastaa vaativaa ja tarkkaa valmistelutyötä kirkkohallituksessa tai kirkolliskokouksessa. Pappisasessorien esittelyistä syntyy päätöksiä, joista on valitusoikeus. Valmistelijalla on tästä syystä erityinen virkavastuu. Osallistuminen ordinaatioon merkitsee huolehtimista tulevasta pappispolvesta, joka jatkossa muuttuu, mikäli mahdollista, entistäkin vastuullisemmaksi kirkon joutuessa kilpailemaan työvoimasta muiden työnantajien kanssa. Läsnäolo ja puheoikeuden merkitys hiippakuntavaltuustossa hahmottunee jatkossa. Kyseessä on kuitenkin tehtävä, jonka avulla pyritään varmistamaan päätösten tarkoituksenmukaisuus ja lainmukaisuus. Piispantarkastusten yhteydessä vaaditaan ihmissuhdetaitoja (vierailut kouluissa, Piispainkokouksen aloite 1/2004 kirkkohallitukselle 11

12 yrityksissä, sairaaloissa jne), puhetaitoja (julkiset esiintymiset) sekä hallinnollisia kykyjä (hallinnon ja talouden tarkastus). Pappisasessorin on kyettävä antamaan neuvontaa hallinnollisissa kysymyksissä ja pyrittävä ohjaamaan käytäntöjä joustavaan ja tarkoituksenmukaiseen suuntaan. Tehtävän laajuudesta saa hyvän käsityksen tutustumalla piispainkokouksen hiljattain uusimaan suositukseen piispantarkastuslomakkeista (Suomen ev. lut. kirkon keskushallinto. Sarja B 2002:4), joista merkittävä osa kohdistuu hallinnon ja talouden tarkastuksen kysymyksiin. Piispainkokouksen jäsenyys on vaativa asiantuntijatehtävä. Piispainkokous katsoo, että jatkossakin pappisasessorin työ tulee mieltää erityisasiantuntijan viraksi, johon ei liity esimerkiksi esimiestehtäviä. Pappisasessorin tulee säilyä piispan alaisena viranhaltijana eikä hänelle ole mielekästä laatia esimies tai alaissuhdetta esimerkiksi dekaaniin, hiippakuntasihteereihin tai lakimiesasessoriin. Piispainkokouksen ehdotus Piispainkokous katsoo, että kokonaiskirkon tulisi maksaa sekä pappisasessorille että hänen seurakunnalleen kohtuullinen korvaus tehdystä työstä ja siihen käytettävästä ajasta. Pappisasessorin keskeisten työtehtävien voidaan arvioida vievän keskimäärin noin kaksi työpäivää viikossa. Piispainkokous katsoo saatujen lausuntojen ja kirkkojuristien kanssa käytyjen neuvottelujen pohjalta, että asessorityöryhmän työtä myötäilevä ratkaisu on parhaiten saavutettavissa yhdistelmällä, jossa otetaan huomioon seurakunnalle annettava korvaus, pappisasessorin palkka (korvaus keskeisistä työtehtävistä) sekä mahdollisuus maksaa erityistehtävien hoidosta palkkioita. Pappisasessori voidaan ajatella tekevän työtä normaalina työviikkona siten, että hän käyttää seurakuntatyöhön neljä työpäivää ja asessorityöhön kaksi työpäivää. Seurakuntatyöstä pois olevan osuuden osalta voidaan ajatella, että pappisasessori anoo 20 % palkatonta virkavapautta seurakuntavirastaan asessorikautensa ajaksi sillä edellytyksellä, että tuomiokapituli korvaa hänelle menetetyn osan ansiotulosta. Anomukseen liitetään kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston lausunto. Virkavapauden myöntää tuomiokapituli (KJ 6:12 ) ja tämän päätöksen yhteydessä se myös päättää maksaa pappisasessorille korvauksen asessorityön tähden menetetystä ansiotulosta. Seurakunta säästää 20 % asessorin palkasta. Tämän rahan seurakunta voi käyttää tarkoituksenmukaiseksi katsomallaan tavalla. Varojen avulla voidaan kustantaa lisätyövoiman palkkaamista seurakuntaan. Seurakunta voi myös pyytää tuomiokapitulia antamaan seurakunnan muille papeille virkamääräyksiä hoitaa oman viran ohessa pappisasessorin seurakuntatyötä (esim. kahdelle papille 10 % virkamääräys o.v.o. tai yksipappisen seurakunnan tilanteessa 20 % o.v.o. virkamääräys naapuriseurakunnan papille). Pappisasessorin voi edellyttää tekevän ylityötä keskimäärin yhden päivän verran viikossa. Tästä työstä maksettava korvaus kuuluu normaalin käytännön mukaisesti Kirkon sopimusvaltuuskunnan ja asianomaisen työntekijäosapuolen keskenään sovittaviin asioihin. Keskusteluissa kohtuulliseksi pappisasessorin palkaksi on katsottu 20 % suuren seurakunnan kirkkoherran palkasta. Piispainkokouksen esityksen kustannusvaikutuksia on hankalaa arvioida täsmällisesti. Pappisasessorille maksettavan ansiotulon menetyksen suuruus riippuu pappisasessorin virasta, joka vaihtelee melko paljon pienen seurakunnan kirkkoherran, kappalaisen ja suuren seurakunnan kirkkoherran välillä. Samoin kustannukset riippuvat asessorille maksettavan palkan suuruudesta. Mikäli oletetaan asessorien ansaitsevan seurakuntavirastaan keskimäärin E 17 palkkaluokan mukaista palkkaa, merkitsee pappisasessorien ansiotulonmenetyksenä Piispainkokouksen aloite 1/2004 kirkkohallitukselle 12

13 maksettavat korvaukset kokonaiskirkon tasolla sivukuluineen noin euron lisämenoa. Mikäli pappisasessorin työstä maksettava korvaus nousisi nykyisestä (10 % E 17 palkkaluokan mukaisesta palkasta) esimerkiksi 20 % E 21 palkkaluokan mukaisesta palkasta, merkitsisi tämä kokonaiskirkon tasolla palkkakustannusten nousua sivukuluineen noin euroa. Yhteensä kustannusvaikutukseksi tulisi vuositasolla runsaat euroa. Ratkaisu ei lisäisi asessorin työstä aiheutuvia muita kuluja (esim. matkakorvaukset, päivärahat, työhuonekustannukset tai ATK kulut). Korvauksen ansiotulon menetyksestä sekä palkan on katsottava olevan sopivan korvauksen pappisasessorin työstä. Se kattaa ainakin työtehtävät, jotka liittyvät tuomiokapitulin kollegion työhön ja siihen liittyvät valmistelu ja esittelytehtäviin (erityisesti KJ 6:22 25 :issä tarkoitettu kelpoisuuspäätös ja vaaliehdotus sekä KJ 6:32 a :ssä tarkoitettu kelpoisuuspäätös ja lausunto), ordinaatioon, pastoraalitutkintoon sekä osallistumiseen johtokuntien ja työryhmien työskentelyyn, hiippakuntavaltuuston työhön läsnäolo ja puheoikeudella, piispantarkastuksiin ja niiden yhteydessä toimitettaviin hallinnon ja talouden tarkastuksiin sekä vuorollaan piispainkokouksen istuntoihin. Piispainkokous katsoo, että mikäli tuomiokapituli pitää tarkoituksenmukaisena teettää edellä lueteltujen perustehtävien lisäksi lisätehtäviä, tämä on mahdollista. Näihin pappisasessorin työn ytimen ulkopuolisiin töihin voi kuulua esimerkiksi hiippakuntavaltuuston valmistelutyö, pastoraalikoulutukseen ja ylempään pastoraalitutkintoon liittyvät tehtävät, hiippakunnallisiin toimikuntiin ja tuomiokapitulin tai hiippakuntavaltuuston työryhmiin liittyvät tehtävät ja piispan varamiehenä toimimiseen liittyvät tehtävät. Mikäli tuomiokapituli katsoo tarkoituksenmukaiseksi, se voi maksaa näistä töistä pappisasessorille erillisiä palkkioita (ei huomioitu kustannuksissa). Tässä ehdotettu ratkaisu merkitsee tuomiokapitulien kannalta sitä, että niiden tulisi vuoden 2005 budjettivalmistelusta alkaen ottaa huomioon kasvavat pappisasessorien kustannukset. Mikäli piispainkokouksen ehdottama ratkaisu toteutetaan yllä kaavaillulla tavalla, jokaisen tuomiokapitulin tulisi kasvattaa määräraha anomustaan noin euron verran. Päätös ei edellytä, että tuomiokapitulit supistaisivat muuta toimintaansa summan edellyttämän määrän. Toteutuessaan ratkaisu merkitsisi olennaista helpotusta pappisasessorien työtaakkaan. Teoreettisesti ajateltuna asessorin työt vähenisivät seurakuntatyön osalta viidenneksen normaalista työhön kuluvasta ajasta. Tällä on oletettava olevan merkittävä vaikutus pappisasessorien työssä jaksamiseen. Pappisasessorin voidaan ajatella kykenevän hoitamaan myös suuren seurakunnan kirkkoherran tehtävät jäljelle jäävän työajan puitteissa. Työajan supistus merkinnee normaalien papintöiden vähenemistä tältä osin. Ratkaisun voidaan olettaa myöskin helpottavan sitä henkistä painetta, jota pappisasessori joutuu kohtaamaan omassa seurakunnassaan toisinaan väistämättä joutuessaan priorisoimaan hiippakunnan ja kokonaiskirkon työtehtäviään. Pappisasessorien seurakunnan kannalta ratkaisu merkitsisi korvausta menetetystä työajasta. Säästyneitä taloudellisia resursseja se voisi käyttää harkitse Piispainkokouksen aloite 1/2004 kirkkohallitukselle 13

14 mallaan tavalla. Ratkaisu toimii todennäköisesti hyvin kappalaisten ja useampipappisten seurakuntien kirkkoherrojen kohdalla. Yksipappisten seurakuntien kirkkoherrojen kohdalla hankaluutta voi aiheuttaa sijaisjärjestelyiden käytännön toteuttamisen vaikeus. Piispainkokouksen kanta 1. kohta sisältää määrittelyn pappisasessorin työhön kuuluvista keskeisistä työtehtävistä. Piispa tai tuomiokapituli voi määrätä pappisasessorille myös muita tehtäviä. Pappisasessorin työ korvataan kolmen eri järjestelyn kautta. 2. kohta sisältää määrittelyn ensimmäisestä tavasta, osittaisesta palkattomasta (20 %) virkavapaudesta papinvirasta asessorikauden ajaksi. Pappisasessorin hakee seurakunnalta virkavapautta sillä edellytyksellä, että tuomiokapituli maksaa vastaavan suuruisen summan korvauksena ansiotulon menetyksestä. Tuomiokapitulille osoitettuun anomukseen liitetään seurakuntaneuvoston tai kirkkoneuvoston lausunto (KJ 6:12 ). Anottu virkavapaus vastaa keskimäärin yhtä työpäivää viikossa. Tuomiokapituli myöntää virkavapauden ja tekee samalla päätöksen ansionmenetyksen korvaamisesta palkkasummaa vastaavalla määrällä. Virkavapauden myöntämisen yhteydessä tuomiokapituli voi myös tehdä pappisasessorin seurakunnan anomuksen mukaisen päätöksen jollekin/joillekin papeille annettavasta o.v.o virkamääräyksestä tai muista ratkaisuista. Ansionmenetyksen korvaaminen ei vaikuta eläkkeen määrään. Pappisasessorin työn korvaamisen toinen tapa ilmenee 3. kohdasta. Pappisasessorin työ merkitsee väistämättä myös jatkossa vapaa ajan käyttämistä työtehtävien hoitoon. Keskimäärin voidaan arvioida tähän kuluvan yhden työpäivän viikossa. Pappisasessori tekee siis keskimäärin seurakuntatyötä 4 työpäivää viikossa ja tuomiokapitulin työtä 2 työpäivää viikossa. Pappisasessorin palkan katsotaan korvaavan ylityön ja sen suuruus määräytyy normaalin työmarkkinakäytännön mukaisesti. Piispainkokouksen käsitys on, että pappisasessorin viran palkkaus tulisi nostaa siten, että se vastaa 20 % suuren seurakunnan kirkkoherran viran palkasta kohdissa mainitut korvaukset kattavat 1. kohdassa mainitut keskeiset pappisasessorin työtehtävät. Mikäli piispa tai tuomiokapituli haluaa teettää pappisasessorilla näihin töihin kuulumattomia töitä, niistä voidaan maksaa erillisiä palkkioita. 4. kohta kertoo siis kolmannesta tavasta korvata pappisasessorin työ asianomaiselle. Tyypillisiä tällaisia töitä voisivat olla esimerkiksi hiippakuntavaltuuston tai synodaalikokouksen valmistelutehtävät, pastoraalikoulutukseen ja ylempään pastoraalitutkintoon liittyvät koulutustehtävät sekä piispan varamiehenä toimimiseen liittyvät tehtävät. Voidaan olettaa, että näiden maksettavien palkkiot eivät suuruudeltaan ole kovin merkittäviä. Palkkojen, ansionmenetyskorvausten ja mahdollisten palkkioiden lisäksi asessorit ovat oikeutettuja saamaan kulukorvauksen työn aiheuttamista kuluista (matkakorvaukset, majoituskorvaukset ja päivärahat, jotka kuuluu maksaa myös osallistumisesta tuomiokapitulin istuntoihin). Uuden käytännön soveltamisen alkamisajankohdaksi on mielekästä asettaa Tällöin voidaan budjetin laadinnassa ottaa huomioon kasvavat pappisasessorien kustannukset. Piispainkokouksen aloite 1/2004 kirkkohallitukselle 14