How to Read in the Dark? Joensuu - Tartu - Berlin 2015

Transkriptio

1 1 How to Read in the Dark? Joensuu - Tartu - Berlin 2015

2 2 Irina Havaste-Ukkola, Becoming Real, 2013, oil and oil pastel on cork board, 20 cm x 30 cm, photo by Topi Matikainen. Contemporary Art and Art Based Services from Lapland The How to Read in the Dark? -exhibition is a representative sample of contemporary art and artists in Lapland, from the Southernmost towns to the Northernmost village of Utsjoki. The exhibition brings together various generations of artists, both old and new members of the Association, such as Eero Kumpula, an 80-year old founding member. The chosen media of the artists represents the scope of contemporary art. There are painters, sculptors, graphic artists, video and media-artists, performance-artists, and installation and community artists. How to Read in the Dark is as interesting and multi-faceted as magical Lapland and the contemporary art to be found here. We have developed a strategy for international actions as part of the How to Read in the Dark? project, which is led by our arts manager Merja Briñón. We aim to get long-term partners in

3 3 Pieski Outi, Crossing Paths, 2014, wood and thread, 240 cm x 160 cm / 240 cm x 240 cm. the international art world and thus support our artists on their path to reaching out abroad. Exporting art is a principal objective of the Artists Association with the aim of creating new work opportunities for the artists in Lapland. On behalf of the Artists Association of Lapland, I would like to thank the partners and sponsors of the exhibition. Maria Huhmarniemi Chairperson of the Board Artists Association of Lapland

4 4 Juhani Tuominen, II Tepebaşı, 2012, acrylic on paper, 30 cm x 30 cm, photo by Arto Liiti. Taidetta ja taiteeseen perustuvia palveluja Lapista How to Read in the Dark? -näyttely on edustava otos Lapin kuvataiteesta ja kuvataiteilijoista. Mukana on taiteilijoita eri puolilta maakuntaa Etelä-Lapin kaupungeista itään Kemijärvelle ja pohjoisimpaan kuntaan Utsjoelle. Näyttely tuo yhteen myös taiteilijasukupolvia ja seuran vanhoja ja uusia jäseniä. Taiteilijoiden työtavat edustavat puolestaan koko nykytaiteen kirjoa: mukana on taidemaalareita, kuvanveistäjiä, taidegraafikoita, video- ja mediataiteilijoita, performanssitaiteilijoita ja installaatio- ja yhteisötaiteilijoita. How to Read in the Dark -näyttely on niin kiinnostava ja monikasvoinen kuin on kiehtovuudessaan koko Lappi ja Lapin kuvataide. How to Read in the Dark? -näyttelyn yhteydessä on kehitetty Lapin taiteilijaseuran kansainvälisen toiminnan strategiaa, taiteen vientiä ja palvelutoimintaa manageri Merja Briñónin johdalla. Lapin taiteilijaseuran tavoitteena on rakentaa pysyviä

5 5 Anssi Hanhela, Berry pickers, 2011, oil on canvas, 90 cm x 90 cm. yhteistyökumppanuuksia kansainväliseen taidemaailmaan ja tukea siten seuran jäsentaiteilijoiden menestymistä maailmalla. Taiteen vienti on merkittävä osa taiteilijaseuran toimintaa lappilaisten taiteilijoiden työllistymisen ja toimintaedellytysten tukemisessa. Lapin taiteilijaseuran puolesta kiitän näyttelyn yhteistyötahoja ja rahoittajia näyttelyn mahdollistamisesta. Maria Huhmarniemi Lapin taiteilijaseuran hallituksen puheenjohtaja

6 6 How to co-exist in the dark As Lapland lies within the Arctic Circle, its inhabitants have a specific relationship with darkness and light, which tends to go beyond the normality of the global centre. Despite its geopolitical affiliation to the Western welfare society, Lapland still remains as a periphery that represents itself mostly through its difference location. The peculiarities of darkness and light are the main characteristics of this location, and they inevitably influence everyone who lives there. Consequently, location is central to the content of the work of many artists from Lapland. era? Due to climate change, the Arctic region is becoming an important field of geopolitics and is thereby gaining increasing global attention. The Arctic Sea has the potential to become logistically important in the global economy, which might also be a key factor in the potential shift in global hegemony. Since 2014, the geopolitical struggle for global domination has become evident. The power of the West, which started with the Enlightenment and concluded with Late Modernity, has decreased, and we are now witnessing a new dark era of confusion and uncertainty occurring in the centre, while it used to be present in the periphery or overseas. Darkness is the opposite of Light within the philosophical concept of dualism the foundation of Western Modernity or, in other words, the 500 years-old colonial power. The Light has been its basic instrument and self-reception, while Darkness has remained its opposite an unknown stranger, a possible enemy, or simply raw material. This is the context within which the exhibition, How to Read in the Dark?, takes place. Therefore, the experience of physical darkness might help to articulate this reality as the metaphor of Darkness. This metaphor opens up in the photo series Sheepy Puff (2011) by Markku Heikkilä. The artist installed neon lights into a dark forest by the River Tornio on the border between

7 7 Finland and Sweden. The darkness is so massive that the lights barely manage to enlighten its closest surroundings. The lights remain as white objects on a black background with a piece of enlightened landscape between them. As landscape originates from the same era and the same place (Netherlands in the 16th century), it could be considered as the grand narrative of Western Modernity and its aesthetics, what has resulted with contemporary art. Landscape as the clash between Darkness and Light. It should be questioned if contemporary art and its institution is an adequate way to conceptualize the artists who participate in this exhibition. Contemporary art is rather the space for conceptualization of a certain coexistence, but not the concept itself. The exhibition brings together the artists, who belong to the Artists Association of Lapland, but at least some of them are difficult to link with contemporary art or with each other. Therefore, How to Read in the Dark? aims to celebrate the differences instead of the similarities. The work formats of participating artists range from traditionalist painting to critical video art. The artists have different origins, from the local Sami community to the United States of America, as well as different positions in the society. The concept of difference enables us to view the coexistence of local traditionalist painter Eero Kumpula and multidisciplinary artist John Court, originally from the United Kingdom. The homogenizing power of globalization that functions through institutions, including the institutions of contemporary art, would unify and depoliticize the artists immediately. As said by Latin American thinker Eduardo Mendieta, globalization is an ideology that would have the world surrender to a blind technological and economic drive. And to a blind aesthetic drive, I would say. The aesthetics of late modernity mostly mean the fetishizing repetition of style a commodified empty signifier. Therefore, style or format, be it traditional painting or critical video art, are not the basis of differences and their coexistence. Our link with late modernity is inevitable, but it doesn t mean full affiliation. The concept of transmodernity that was introduced by another Latin American thinker, Enrique Dussel, articulates the relations of differences and their coexistence within modernity and globalization. The Factory of the World (2014) is a video by Mark Roberts and Minna Rainio that speaks about a factory in Northern Finland that was shut down in 2003 when production was moved to Shenzen, China. The artists observe the empty factory, while imagining the Chinese workers doing the same job as the Finns once did. Darkness is the loss of visibility while imaginaries are still present. When you read in the dark, you can see the text dissolving into the darkness. The meaning of the last disappearing words hold their ground, as an endless amount of different worlds emerges from them or from the darkness around and inside of you. Reading in the dark dissolves the opposition between Light and Darkness, but lets them coexist as differences. This kind of reading means articulation, where the text becomes embodied by the reader. The work, Impossibility of the Word (2009), by John Court represents this way of reading. The dyslexic artist has related himself with written texts through the physical struggle of writing and drawing, becoming embodied together with the text. Here, a parallel could be drawn with the work of Juhani Tuominen, who, for a long time, has been focused on Ottoman period tombs and mausoleums in Turkey, which he translates and codifies into his own visual language in order to understand them. As he says, the tombs are waiting rooms between this side of life and another side of it. Articulating is not approving; it can be the act of embodying, acknowledging, and even healing. The works of Kari Tuisku, Merja Briñón and

8 8 Outi Pieski have straight references to physical and mental healing from the negative sense of Darkness, which as the opposite to the word light appears as heavy. A certain struggle can be observed in all the artworks of How to Read in the Dark?. The darkest corner of this struggle appears in the works of Anssi Hanhela. Although it may be described as struggle between Darkness and Light, it is rather the humane conflict between standstill and fluidity, which may also coexist in harmony; this can be seen in the works of Helena Junttila, Pirkko Mäkelä-Haapalinna, Esa Meltaus, and others. Here, the function and meaning of art appears as articulation, which is the primary source of fluidity. The dark side of Western modernity lies within the West, especially now (from the beginning of 2014), the military and the violent darkness of domination takes place in Europe, while it has mostly kept itself overseas. It is nothing new. Darkness has always been here, as has the burning desire for enlightenment this idea appears in the ironic collages of Kalle Lampela. Lapland remembers the colonization of its indigenous people the frequent use of skull motifs in Lapland art is its symptom. The skull appears in the work, A Particular place at a Particular time (2014), by Ninni and Tuomas Korkalo, conceptualizing time through location, but also life through death and growth through decay. These are not abstract existential problems that speak on behalf of humanity as such; this is the situation of a particular place at a particular time. The West lies in Darkness. As Lapland lies on the edge of the West, it lies on the edge of the Darkness! At the very least, it is a question to be asked. In Tartu, November 2014 Tanel Rander Curator

9 9 Kuinka elää pimeänä aikana? Lappi sijaitsee napapiirillä. Siten Lapissa asuvilla ihmisillä on erityinen ja tavallisuudesta poikkeava suhde pimeyteen ja valoisuuteen. Vaikka Lappi geopoliittisesti tarkasteltuna nähdäänkin osana läntistä hyvinvointiyhteiskuntaa, sitä pidetään silti yhä periferiaa, joka esitetään yleensä poikkeavuuden kautta. Lapissa tämä poikkeavuus liittyy maantieteelliseen sijaintiin, jonka erityispiirteitä ovat pimeys ja valoisuus. Pimeyden ja valoisuuden ääripäät vaikuttavat väistämättä Lapissa asuviin ihmisiin. Siksikin maantieteellinen sijainti on monien Lapissa asuvien taiteilijoiden teosten sisältönä. Ilmastonmuutoksen myötä arktiseen alueeseen kohdistuu kasvava maailmanlaajuinen huomio ja se on noussut geopoliittisen keskustelun keskiöön. Jäämeren muuttuva merkitys ylikansalliselle taloudelle, kaupankäynnille ja logistiikalle voi muuttaa globaaleja valtasuhteita. Vuodesta 2014 alkaen geopoliittinen taistelu näistä valtasuhteista on tullut ilmeiseksi. Lännen valta, joka alkoi valistuksesta jatkuen aina myöhäismodernille ajalle, on vähentynyt. Nyt olemme todistamassa uutta pimeää aikakautta, jossa sekaannusta ja epävarmuutta ei esiinny ainoastaan periferiassa ja ulkomailla vaan myös keskustassa. Pimeys on valon vastakohta filosofisessa dualismissa, johon läntinen nykyaika, ja toisaalta myös 500 vuotta lännen kolonialistista valtaa perustuu. Valo on ollut sen perusväline, kun taas pimeys on pysynyt valistuksen vastakohtana tuntemattomana muukalaisena, mahdollisena vihollisena tai vain raakamateriaalina. Tämä on How to Read in the Dark? -näyttelyn konteksti. Fyysisen pimeyden kokemus voi siis auttaa artikuloimaan tätä todellisuutta pimeyden metaforana. Tämä metafora avautuu Markku Heikkilän valokuvasarjassa Lampaiden hengitystä (2011). Taiteilija asetti loisteputkivaloja pimeään metsään Tornionjoella Suomen ja Ruotsin rajalla. Pimeys on niin valtava, että valo valaisee hädin

10 10 tuskin lähiympäristönsä. Valo on valkoinen elementti, joka erottaa mustasta taustasta kappaleen valaistunutta maisemaa. Koska maisemataide on peräisin samalta aikakaudelta ja samasta paikasta (Alankomaista 16oo-luvulta) kuin valistusaika, sitä voidaan pitää läntisen modernismin ja sen estetiikan suurena kertomuksena, joka on johtanut nykytaiteeseen. Maisema kohtaa pimeyden ja valon. On syytä kyseenalaistaa, onko nykytaide instituutioineen asianmukainen tapa käsitteellistää tämän näyttelyn taiteilijoita. Nykytaide on pikemminkin tila, jossa voidaan käsitteellistää tietynlaista rinnakkaiseloa. Näyttely tuo yhteen Lapin taiteilijaseuran jäsentaiteilijoita, mutta ainakin osaa heistä on vaikea yhdistää nykytaiteeseen tai toisiinsa. Siksi How to Read in Dark? -näyttely juhlistaa eroja yhtäläisyyksien sijaan. Näyttelyyn osallistuvien taiteilijoiden teosten muodot vaihtelevat perinteisestä maalaustaiteesta kriittiseen videotaiteeseen. Myös taitelijoiden yhteiskunnalliset ja maantieteelliset lähtökohdat poikkeavat toisistaan. He ovat kotoisin paikallisesta saamelaisyhteisöstä tai eri puolilta maailmaa, kuten esimerkiksi Yhdysvalloista ja Englannista. Erilaisuuden käsite mahdollistaakin muun muassa perinteisen taidemaalarin Eero Kumpulan esiintymisen rinnakkain monialaisen Englannista kotoisen olevan taiteilijan John Courtin kanssa. Globalisaatioon liittyvien instituutioiden kuten esimerkiksi institutionaalisen nykytaiteen yhtenäistävä vaikutus voi yhdenmukaistaa ja epäpolitisoida taiteilijat. Latinalaisamerikkalainen ajattelija Eduardo Mendieta on todennut, että globalisaatio on ideologia, jonka kautta maailma antautuu sokean teknologisen ja taloudellisen vietin ja voitontavoittelun vietäväksi. Edellämainittuihin voisi lisätä myös sokean esteettisen vietin. Myöhäismoderni estetiikka tarkoittaakin usein pelkkää tyylin fetisoitua toistoa kulutteellistettuja tyhjiä merkitsijöitä. Tyyli tai muoto vaikkapa perinteisen maalauksen tai videotaiteen muodossa eivät enää ole erojen ja niiden samanaikaisuuksien perustana. Meidän yhteyttämme transmoderniin ei voi kiistää, mutta se ei tarkoita sille antautumista. Latinalaisamerikkalainen ajattelija Enrique Dussel onkin luonut transmodernin käsitteen kuvaamaan eronteon suhteita ja samanaikaisuutta moderniteetissa ja globalisaatiossa. Mark Robertsin ja Minna Rainion videoteos The Factory of the World (2014) kertoo pohjoissuomalaisesta tehtaasta, joka suljettiin vuonna 2003, kun tuotanto siirrettiin Shenzeniin Kiinaan. Taiteilijat havainnoivat tyhjää tehdasta kuvitellen kiinalaiset työntekijät tekemässä samaa työtä mitä suomalaiset tekivät aiemmin. Pimeys on näkyvyyden häviämistä, mutta mielikuvitus on silti läsnä. Kun luet pimeässä, näet tekstin häipyvän pimeyteen. Viimeisten katoavien sanojen merkitys pitää pintansa, kun loputon määrä eri maailmoja ilmenee niissä tai pimeydessä, joka sijaitsee ympärilläsi ja sisälläsi. Pimeässä lukeminen hävittää vastakohtaisuuden valon ja pimeän väliltä ja antaa niiden olla olemassa rinnakkain eroineen. Tällainen lukeminen merkitsee artikulaatiota, jossa lukija ruumiillistaa tekstin. John Courtin teos Impossibility of the Word (2009) kuvaa tällaista lukemista. Lukihäiriöinen taiteilija on altistanut itsensä kirjoitetulle tekstille. Hän kamppailee fyysisesti: kirjoittaa ja piirtää, ja ruumiillistuu tekstiin. Hänen teoksensa voi rinnastaa Juhani Tuomisen maalauksiin. Tuominen on jo pitkään keskittynyt turkkilaisiin ottomaaniaikakauden hautoihin ja mausoleimeihin, jotka hän kääntää omalle visuaaliselle kielelleen ymmärtääkseen niitä. Hänen omien sanojensa mukaan haudat ovat odotushuoneita tämänpuoleisen elämän ja tuonpuoleisen välissä. Artikulaatio ei ole hyväksymistä. Se voi olla ruumiillistamisen, tunnustamisen ja jopa parantamisen teko. Kari Tuiskun, Merja Briñónin ja Outi Pieskin teoksissa on suoria viittauksia fyysiseen ja mentaaliseen tervehtymiseen pimeän nega-

11 11 tiivisesta merkityksestä, jossa valon vastakohta ilmenee raskaana. Tietynlaisen taistelun voi havaita kaikissa How to Read in the Dark? -näyttelyn teoksissa, ja sen pimein nurkka löytynee Anssi Hanhelan maalauksissa. Tätä kamppailua voi kuvailla pimeyden ja valon väliseksi, mutta samalla myös inhimilliseksi konfliktiksi pysähtyneisyyden ja sujuvuuden välillä. Sama konflikti voi esiintyä myös ristiriidattomasti, minkä voi nähdä Helena Junttilan, Pirkko Mäkelä-Haapalinnan, Esa Meltauksen ja muiden teoksissa. Tässä taiteen merkitys ja vaikutus tulee esille artikulaationa, joka on sujuvuuden ensisijainen lähde. Läntisen nykyajan pimeä puoli sijaitsee lännessä, erityisesti nyt vuoden 2014 alussa sotilaallisen ja väkivaltaisen pimeyden ylivallan vallatessa alaa Euroopassa, kun se tähän asti on pysynyt kauempana. Tässä ei kuitenkaan ole mitään uutta. Pimeys kuten polttava kaipuu valaistukseen on aina ollut täällä. Tämä ajatus ilmenee Kalle Lampelan ironisissa kollaaseissa. Lampela muistaa alkuperäiskansojen kolonisaation toistuva kalloaihe lappilaisessa taiteessa on sen oire. Kallo tulee esille myös Ninni ja Tuomas Korkalon teoksessa A Particular place at a Particular time (2014), joka käsitteellistää aikaa paikan kautta, mutta myös elämän ja kuoleman rappeutumisen kautta. Nämä eivät ole abstrakteja eksistentiaalisia ongelmia, jotka puhuisivat ihmisyyden itsensä puolesta tämä on tilanne tietyssä paikassa tiettynä hetkenä. Länsi on pimeydessä. Lappi puolestaan sijaitsee lännen rajalla ja siten pimeyden reunalla! Ainakin se on kysymys, joka täytyy kysyä. Tartossa marraskuussa 2014 Tanel Rander Kuraattori

12 12 The Awakening - El Despertar, 2014, painting installation, mixed media. Merja Briñón Merja Briñón (b. 1975) is a visual artist living and working in Rovaniemi and Madrid. In her artwork Briñón investigates different phenomenon like space state between the visible and invisible world, liminality, and the aesthetics of silence and emptiness. She is interested in the process of making art, colour, form, and structure of the surface. As a visual artist she has been praised for a strong colours and shapes in her artworks as well as her personal way of using light. At the moment, Briñón is both a doctoral student and a student of visual arts at the Faculty of Art and Design, the University of Lapland. She has also studied visual arts at Universidad de La Laguna, Spain and qualified as a graphic artist and illustrator at Kuopio Academy of Design. Her works have been on display in several solo and group exhibitions. Merja Briñón on Rovaniemellä ja Madridissa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Hän tutkii taiteilijana erilaisia ilmiöitä kuten välitilaa ja siirtymää näkyvän ja näkymättömän maailman välillä, liminaalisuutta sekä hiljaisuuden ja tyhjyyden estetiikkaa. Hän on kiinnostunut taiteen tekemisen prosessista, väristä, muodosta sekä kuvapinnan rakenteesta. Briñón on saanut kiitosta vahvasta väri- ja muotokielestä sekä persoonallisesta, suomalaisille kuvataiteilijoille epätyypillisestä valonkäyttötavastaan. Hän suorittaa parhaillaan sekä taiteen tohtorin tutkintoa että kuvataiteen opintoja Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa. Lisäksi Briñón on opiskellut kuvataidetta Espanjassa Universidad de la Lagunassa ja hän on valmistunut graafikoksi ja kuvittajaksi Kuopion Muotoiluakatemiasta. Hänen teoksiaan on esitelty useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä.

13 13 John Court John Court was born (b. 1969) in Bromley, in the county of Kent in England. He graduated from Camberwell School of Art, London in 1994 and from Norwich School of Art and Design in 1997 with a 1st class Honours degree in Sculpture. He moved to Finland in 1997, and lives and works in Lapland, close to the Arctic Circle. He was recently awarded a prestigious 3 year grant by the Arts Council of Finland. His output includes drawing, performance, sculpture and video, but he considers all his work to be fundamentally concerned with drawing, in that drawing connects the elements of line, movement, space and time. Time is also a particularly significant element of his performances endurance pieces always based on the unit of the 8 hour working day. He has exhibited extensively around the world, and by invitation at major events such as the 7a*11d in Toronto Canada (2014), the Live Action Gothenburg Sweden (2014), the Guangzhou Live Art Festival in China (2010, 2013), the ANTI Contemporary Art Festival in Kuopio, Finland (2010) and the Infr Action in connection with the Venice Biennale (2005, 2013), as well as the Liverpool Biennial (2004). John Court syntyi vuonna 1969 Bromleyssä, Kentin maakunnassa Englannissa. Hän valmistui Lontoon Camberwell School of Art yliopistosta vuonna 1994 ja Norwichin School of Art and Design yliopistosta vuonna 1997 parhailla arvosanoilla kuvanveistolinjalta. Court muutti Suomeen vuonna 1997 ja asuu ja työskentelee Meri-Lapissa Torniossa. John Courtin työskentely sisältää piirustuksia, performanssia, veistoksia ja videoita. Kaikissa hänen teoksissaan on pohjimmiltaan kyse piirustuksesta, jossa elementit viiva, liike, tila ja aika yhdistyvät. Ajalla on hyvin merkityksellinen osa hänen performansseissaan, jotka ovat pitkäkestoisia teoksia perustuen kahdeksan tunnin työpäivän kestoon. John Courtin teoksia ja performansseja on esitetty laajasti ympäri maailman ja hän on ollut kutsuttuna taiteilijana merkittävissä tapahtumissa, joita esimerkiksi ovat 7a*11d Torontossa Kanadassa (2014), Live Action Göteborgissa (2006, 2014), Guangzhou Live Art festival Kiinassa (2010, 2013), ANTI Nykytaiteen festivaali Kuopiossa (2010), Venetsian Biennaalin yhteydessä järjestettävä Infr Action festivaali (2005, 2013) sekä Liverpoolin Biennaali (2004). Untitled, 2014, pen on paper, 9 drawings, á 30 cm x 40 cm.

14 14 Light Barricade, 2014, wood, steel, ready-made, various sizes. Tom Engblom Living in Rovaniemi, Tom Engblom (b. 1963) works within the concepts of still life. Binding the symbolic values of objects within his still life artworks, Engblom creates a visual game that leads to new and unpredictable contents and levels of interpretation. Engblom completed an MA at the University of Lapland, Rovaniemi, in He has exhibited extensively and has had solo shows in the Rovaniemi Art Museum, the Tromsø Art Museum and Galleria Sculptor in Helsinki. He is represented in the collections of The Finnish State Art Commission, the City of Rovaniemi and the Wihuri Foundation. He is a lecturer in sculpture in the University of Lapland s Faculty of Art and Design. Tom Engblom (s. 1963) on tehnyt kahdenkymmenen vuoden ajan teoksia asetelman perinteestä. Esineiden symboliarvoja yhdistelemällä hän saa aikaiseksi visuaalisen leikin, jossa asetelmaan tuodaan uusia ja arvaamattomiakin sisältöjä ja tulkinnan tasoja. Engblom on valmistunut taiteiden maisteriksi Lapin yliopistosta Hän on esittänyt installaatioitaan laajasti ja pitänyt yksityisnäyttelyitä mm. Rovaniemen taidemuseossa, Tromssan taidemuseossa ja Galleria Sculptorissa Helsingissä. Hänen töitään on esillä Suomen Valtion Taideteostoimikunnan, Rovaniemen kaupungin ja Wihurin Säätiön kokoelmissa. Tom Engblom työskentelee plastisen sommittelun lehtorina Lapin yliopistossa.

15 15 In Autumn, 2010, oil on canvas, 100 cm x 120 cm. Anssi Hanhela Anssi Hanhela (b. 1962) is visual artist living and working in Haukipudas. In his artistic work he is interested in nature and the human philosophy of life. In his art he opens his mind to fantasies, hopes, disappointments, anxieties and unfairness through morality, friendship, love and eroticism. He visualises mental images and emotions. Anssi Hanhela (s. 1962) on Haukiputaalla asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Taiteellisessa työskentelyssään hän on kiinnostunut luonnosta ja elämän filosofioista. Taiteessaan hän avaa mielensä fantasioille, toiveille, pettymyksille, levottomuudelle ja epäreiluudelle moraalin, ystävyyden, rakkauden ja erotiikan kautta. Hanhela haluaa välttää tekemisen raskauden tuomaa vakavuutta ilmaisussa sekä liiallista sitoutumista vain yhteen muotokieleen. Hän visualisoi mielikuviaan ja tunnetilojaan kuvataiteeksi.

16 16 Heart Open, 2014, oil and pastel on board, 21 cm x 30 cm. Irina Havaste-Ukkola Artist and painter Irina Havaste-Ukkola (b. 1975) graduated from The Free Art School in 2008 and is a member of The Finnish Painters Union. Havaste-Ukkola moved from Helsinki to Rovaniemi in 2011, and currently studies art education in the University of Lapland. In the series Heart Open Havaste-Ukkola combines drawing and painting. In the small works oil paint is accompanied by the drawing trace of oil pastel. The main issue in these paintings is colour but it might also turn into recognisable picture which shows us a glint of a landscape. I paint my own light and shadows, landscape of my mind. This gives me the acceptance and understanding to meet with differences. It is a certain way to be open for how to read in the dark. When one can t see with one s eyes, one needs to see with one s heart. Darkness brings the possibility to look inside and to feel. Taidemaalari Irina Havaste-Ukkola (s. 1975) on valmistunut Vapaasta Taidekoulusta vuonna 2008 ja on Taidemaalariliiton jäsen. Helsingistä Rovaniemelle vuonna 2011 muuttanut Havaste-Ukkola opiskelee kuvataidekasvatusta Lapin Yliopistossa. Sydän auki sarjassa Havaste-Ukkola yhdistelee maalausta ja piirtämistä. Öljyvärimaali saa pienikokoisissa maalauksissa seurakseen öljypastelliliitujen piirustusjäljen. Pääasiassa näissä teoksissa on väri, mutta se saattaa muodostua myös tunnistettavaksi kuvaksi, joka näyttää välähdyksen maisemasta. Maalaan valoani ja varjojani, mieleni maisemia. Näin voin hyväksyä ja ymmärtää erilaisuutta. Se on tietynlainen tapa olla avoinna sille miten tulkita pimeyttä, miten lukea pimeydessä. Kun ei voi nähdä silmillään, täytyy katsoa sydämellään. Pimeys tuo mahdollisuuden katsoa sisimpään ja tuntea.

17 17 Markku Heikkilä Markku Heikkilä (b. 1959) graduated as a painter from the Lahti Institute of Art in Since then, he has worked as a visual artist and art teacher. In his recent artworks, Heikkilä reflects on change: Why is change, which is inevitable, so difficult for people when feelings and ideas become stale if they do not change? We should face nimbly the new pressures. Markku Heikkilä (s. 1959) valmistui taidemaalariksi Lahden taideinstituutista vuonna Hän on työskennellyt kuvataiteilijana ja kuvataideopettajana siitä lähtien. Viimeaikaisissa teoksissaan Heikkilä pohtii muutosta. Miksi muutos, väistämätön, on ihmiselle niin vaikeaa. Tunne ja ajatus kuitenkin happanevat, jos ne säilöö itseensä. Siis ketterästi eteenpäin uusien paineiden alla. Sheepy Puff (series), 2011, colour photograph, pigment print, Photo Rag, 82 cm x 76 cm.

18 18 Open Your Mind (3), 2014, acrylic on paper, 40 cm x 40 cm. Helena Junttila Helena Junttila (b. 1963) lives and works in Sodankylä. She is a versatile artist whose work appears in abundant forms: watercolour, gouache, acrylic, oil, chalk and especially China ink. The essence of Junttila s art is probably local, based on living in Lapland, although locality is a universal, so the artist s works are understood everywhere. Her work is characterised by a strong connection to the subconscious and the nature of human self-examination. Junttila s art has been defined in many ways. It is often associated with the following attributes: symbolism, myths, stories, the subconscious, dreams, animals, femininity and the forces of nature. Perhaps the best definition is the artist s own: I m a storyteller - I tell good stories. Helena Junttila (s. 1963) asuu ja työskentelee Sodankylässä. Helena Junttila on monipuolinen taidemaalari, jonka töissä näkyy tekniikoiden runsaus: akvarelli, guassi, akryyli, öljy, liitu ja erityisesti tussi. Junttilan taide lienee perimmäiseltä luonteeltaan paikallista, lappilaisista lähtökohdista tehtyä taidetta. Junttilan kohdalla paikallisuus laajenee yleismaailmalliseksi; taiteilijan teoksia ymmärretään ja ne puhuttavat yli rajojen. Hänen töilleen on tunnusomaista voimakas yhteys alitajuntaan, luonnon ja ihmisen itsensä tutkiminen. Junttilan taidetta on määritelty monella tapaa. Siihen liitetään usein seuraavia määreitä: symbolismi, myytit, tarinat, alitajunta, unet, eläimet, naiseus ja luonnonvoimat. Ehkäpä parhain määritelmä on taiteilijan oma: Olen tarinankertoja kerron hyviä tarinoita.

19 19 Ninni & Tuomas Korkalo Ninni Korkalo (b. 1982) and Tuomas Korkalo (b. 1978) live and work in Rovaniemi. Both work with various techniques and media. They draw, paint and make installations. They are involved in different kinds of projects in socially engaged art and environmental art, and they work alone, jointly and in interdisciplinary projects. They have had solo and group exhibitions in Finland and abroad since Tuomas has curated exhibitions in Finland and in Russia. Ninni also works as a community artist with young people. Ninni Korkalo (s. 1982) ja Tuomas Korkalo (s. 1978) asuvat ja työskentelevät Rovaniemellä. Korkalot käyttävät monia eri medioita piirtämisestä ja maalauksesta installaatioihin ja sosiaalisen taiteen ja ympäristötaiteen menetelmiin. Taiteilijat työskentelevät yksin, yhdessä ja monialaisissa työryhmissä. Korkaloilla on ollut yksityis- ja ryhmänäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla vuodesta 2000 lähtien. Tuomas on kuratoinut näyttelyitä Suomessa ja Venäjällä. Ninni työskentelee myös yhteisötaiteilijana nuorten kanssa. Particular Place at a Particular Time, 2014, video.

20 20 Eero Kumpula Eero Kumpula (b. 1933) is an artist living and working in Sinettä. His artwork is mainly landscape paintings from old villages of Northern Finland and wooden sculptures. Eero Kumpula (s. 1933) on Kemijärvellä syntynyt Rovaniemen Sinetässä asuva ja työskentelevä taidemaalari. Hän on perehtynyt maisemamaalaukseen sekä vanhan peräpohjalaisen kyläyhteisön kuvaamiseen. Hänen maalauksensa aiheet kumpuavat Lapin luonnosta ja fantasiasta. Kumpula tekee myös veistoksia käyttäen puuta materiaalinaan. Hänen teoksiaan on esitelty useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. The Winter is dying, 2009, 60 cm x 70 cm, acrylic on canvas.