Suomen Kristillisen Lääkäriseuran jäsenlehti 1/2015

Transkriptio

1 1 Kristillinen lä ä kä rilehti Suomen Kristillisen Lääkäriseuran jäsenlehti 1/2015

2 2 TÄSSÄ NUMEROSSA Puheenjohtajalta 3 Toimitussihteerin palsta 4 Lähetyssihteerin palsta 5 SKLS:n alueelliset yhteyshenkilöt 10 Opiskelija-asiat 10 Uudistuva KrLL 11 Hallitus 11 Kidutettujen kuntoutus 12 Global Clinic - paperittomien klinikka Helsingissä 14 Sara - kertomus sisaruudesta 16 Paperittomien terveydenhuolto Saksassa 17 Suomeen laki paperittomien terveydenhuollosta? 19 Ihmiskauppa meillä ja maailmalla 21 Matkaraportti: Nepal ja Intia 24 SKLS:n opiskelijapäivillä puhuttiin ihmisarvosta 27 SKLS:n palliatiivisen hoidon kiertue: Turku 28 Uskoa työssä, työtä uskossa 29 Kirjavinkki: Nuoren lääkärin selviytymisopas 30 Ilmoitukset 31 Kannen kuva: Päijänteen jäällä. Elina Lind. Sisäkannen kuva: Piikkikukka. Elina Lind Kristillinen lääkärilehti Suomen kristillisen lääkäriseuran jäsenlehti 1/2015, 3. vuosikerta kristillinenlaakarilehti@gmail.com Taitto: Heikki Halkosaari Painopaikka Padasjoen Kirjapaino Painos 1300 kpl Toimituskunta Juhani Junnila Markus Partanen Elina Lind Leena Uusitalo Anna Numminen Heikki Halkosaari Antti Linkola

3 Puheenjohtajalta 3 Seuramme on koko olemassa olonsa aikana osallistunut kansainväliseen diakoniaan. Nyt maailman muuttuessa huomataan, että monet ulkomaat ovat tulleet ihan kotioville maahanmuuttajien määrät ovat kasvaneet koko Euroopan alueella viimeisten vuosikymmenten kuluessa merkittävästi, myös meillä Suomessa. Suuri osa maahanmuuttajista tulee toiseen maahan esimerkiksi työskennelläkseen tai opiskellakseen siellä, mutta joukossa on suuri määrä turvapaikanhakijoita, pakolaisia ja myös laittomasti maahan pyrkiviä. Nämä viimeksi mainitut kolme ihmisryhmää ovat usein joutuneet kohtaamaan traagisia kohtaloita. Mm. Irakilaisista pakolaisista 77 % olivat kokeneet pommituksia tai raketti- tai tykistöhyökkäyksiä, 80 %: olivat nähneet ampumista, 68 %:a oli kuulusteltu tai uhkailtu aseellisten joukkojen toimesta, 75 %:lla oli ystävä tai sukulainen, joka oli tapettu (Ghareeb, Ranard ja Tutunji, 2008; esityksessä Ferdinand Garoff Helsingin Diakonissalaitos). Voi vain kuvitella, millaisia jälkiä tällaiset kohtalot jättävät ihmisiin. Tiedetään, että traumat altistavat mm. mielenterveyden häiriöille. Lisäksi täytyy muistaa, että monia pakolaisia on vielä järjestelmällisesti kidutettu, ja monia laittomasti maahan tulevista ihmisistä joutuu ihmiskaupan uhriksi ja traumatisoituu lisää. Halusimme tässä lehdessä nostaa laajemmin esiin näiden ihmisryhmien asioita, jotka ovat ajankohtaisia tällä hetkellä myös Suomessa. Suomen hallitus on antanut eduskunnalle lakiesityksen paperittomien terveyden- huollon turvaamiseksi. Tällä hetkellä tällä sektorilla toimivat Global Clinicit vapaaehtoisvoimin. Lisäksi Protukipiste pyrkii toiminnallaan auttamaan seksityöläisiä, joista osa on paperittomia. Lehdessä voimme lukea kokemuksia myös Saksan maaperältä, jossa maahanmuuttajien volyymit ovat valtaisasti suurempia ja myös paperittomien asiat tässä joukossa ovat merkittäviä. Oman leimansa koko tähän vyyhteen tuo jo aiemmin mainittu ihmiskauppa. Tämän ihmisryhmän asioita edistämään ja ihmiskauppaa vastustamaan on toiminnassa V.A.L.O. - Ei orjuudelle ry, josta voimme lukea artikkelin tässä lehdessä. Diakonissalaitoksen roolia kidutettujen auttamisessa ei myöskään pidä ohittaa, sillä Kidutettujen kuntoutus on erittäin merkittävä toimija tällä alueella. Paljon työtä siis tehdään, mutta paljon on vielä tehtävääkin. Uusi palsta ja muuta tässä lehdessä Lehdessä on myös muita kiinnostavia asioita. Täysin uusi palsta Uskoa työssä työtä uskossa käsittelee kristillisyyden ja lääkärin työn yhdistämistä. Palstan avaa kunniapuheenjohtajamme Antti Linkola. Lisäksi lehdessä on paljon tietoja seuran terveyslähetyksestä, sekä kuulumisia palliatiivisesta kiertueestamme. Haluan kiittää teitä kaikkia lehden hyväksi toimineita, ja erityisesti uutta toimitussihteeriämme Juhani Junnilaa lehden nostamisesta taas uudelle tasolle. Taitto on myös parantunut Heikki Halkosaaren osaavissa käsissä merkittävästi ja tuo iloa meille kaikille. Kevätjää. Kuva: Elina Lind

4 4 Lehden välissä on myös toinen merkittävä asia, josta kirjoitimme viime lehdessämme: seuran strategiakysely on nyt vastattavissa joko sähköisesti tai paperitse. Toivomme mahdollisimman monen vastaavan sähköiseen versioon, mutta yhtä mielellämme otamme vastaan myös paperiset vastauslomakkeet. Mikäli vastaat sähköiseen muotoon, niin löydät sinne linkin uusituilta nettisivuiltamme oletko jo käynyt tutustumassa niihin? Selkiyttäminen ja uudistus ovat paljolti seuramme webmasterin Timo Vuorelan ja sihteerimme Anna Nummisen ansiota, josta heille myös erityiskiitos. Seuran muita kuulumisia Seuran asioissa kevätkausi alkaa aina kiireisesti. Alkuvuoden aikana täytyy saada tasekirjat ja tilit täsmäämään, sekä tehdä vuosikertomukset eri toiminnoista, sekä valmistella kevätpäiviä. Tänne onkin ilo kutsua sinut, hyvä seuramme jäsen, mukaan Mikkelin kevätkokoukseemme Tämän lehden ohessa on tarkempi ohjelma siihen. Kiitos hyvistä järjestelyistä toimikunnalle. Strategiakysely vie seuran strategiaprosessia merkittävästi eteenpäin. Tästä kuulette sääntömääräisessä kevätkokouksessa lisää. Kevään vastuunkantajapäiville on tarkoitus saada koko strategia valmiiksi ja alkaa jalkauttaa ja tiedottaa siitä enemmän. Palliatiivisen kiertueen tapahtumat ovat käynnistyneet hyvin. Viimeksi alueyhdyshenkilö Riitta Saarion johdolla oli onnistunut tilaisuus Turussa. Aluevastaavamme Leena Uusitalo ja varapuheenjohtajamme Eija-Anitta Kynsilehto ovat vieneet tätä kiertuetta hyvin eteenpäin. Seuraavat tapahtumat ovat Lappeenrannassa, Tampereella ja Rovaniemellä lähetysjuhlien yhteydessä. Tavoitteena on saada kiertuetapahtumia vielä monelle muulle paikalle. Mikäli olet kiinnostunut olemaan mukana tässä toiminnassa, ota yhteyttä joko Leenaan tai Eija- Anittaan. Toiveita on saada kiertue vielä ainakin Kuopioon, Seinäjoelle, Jyväskylään sekä Helsinkiin. Otamme vastaan ehdotuksia myös muista kaupungeista. Hyvää ja siunattua kevättä teille kaikille! Markus Partanen Toimitussihteerin palsta: Heikkojen puolella Puhdasta, Jumalan ja Isän silmissä tahratonta palvelusta on huolehtia orvoista ja leskistä, kun he ovat ahdingossa, ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta. (Jaak 1:17 (KR92)) Tässä lehdessä kirjoitamme orvoista ja leskistä. Kaksi vuosituhatta myöhemmin heidät tunnetaan myös muilla nimillä: ihmiskaupan uhri, paperiton, kidutettu, syrjäytynyt, pakolainen. Raamattu asettaa kerta toisensa jälkeen yhteiskunnan heikoimmista ja puolustuskyvyttömistä huolehtimisen keskeisen korkeaan arvoon. Juuri tästä syystä natsi-ideologia halveksui kristinuskoa: se puolusti heikkoutta. Tämä oli sosiaalidarwinistiselle vahvuusajattelulle täysin sietämätöntä. Jumalalle se on kuitenkin puhdasta ja tahratonta palvelusta. Miksi? Sillä Jumala itse on orpojen isä ja leskien puoltaja (Ps. 68:5). Hän haluaa laupeutta, eikä uhreja (Hos. 6:6). Nuo mainitut orvot ja lesket olivat Raamatun aikoina yhteiskunnallisesti kaikkein puolustuskyvyttömimmässä ja hauraimmassa asemassa. Siksi myös Jaakobin kirje rohkaisee meitä kristittyjä lääkäreitä pohtimaan kuinka voisimme parhaiten auttaa niitä, jotka ovat puolustuskyvyttömimpiä meidän aikanamme. Sana myös penkoo omaatuntoamme: teenkö tarpeeksi aikamme heikkojen hyväksi? Alleviivaavatko vai yliviivaavatko tekoni sitä, mitä sanon? Harva pieni orpolapsi odottaa mitään muuta kipeämmin kuin adoptiota rakastavien vanhempien perheeseen. Toivon sinun muistavan tänään, että Kristuksen työn tähden sinut ja minut, iankaikkisesti orvot, otettiin taivaallisen Isän pojiksi ja tyttäriksi (1 Joh. 3:1). Saamme siis kukin omistaa tuon orpolapsen hartaasti kaivatun riemun itsellemme. Sellaisen kanssa on hyvä jatkaa matkaa sekä taistelua heikkojen puolesta. Juhani Junnila

5 5 Lähetyssihteerin palsta: Pitäkää pelkkänä ilona koettelemuksia, joihin joudutte Hyviä uutisia Lähes kolme kuukautta on kulunut siitä, kun kirjoitin edellistä Lähetyssihteerin palstaa hotellihuoneessa Pokharassa, Nepalissa. Nyt istun kotona. Ulkoiset vuorimaisemat puuttuvat, mutta hankerintamalla olen juuri nyt vuoristoradalla. Tai kivikkoisella vuoripolulla. Välillä päätä huimaa, välillä vatsanpohjassa on perhosia. Tai villipetoja. Joulukuun 19. päivä saimme lopulta kauan odotetut ulkoministeriön hanketukipäätökset. Kun edellisen kevään hakuun puurtamamme hakemukset molemmat menivät läpi, oli kieltämättä mukava käydä joulunviettoon. Hankesyklin kannalta olisi paljon parempi saada päätökset hieman aikaisemmin, mutta tulevatpa tällä aikataululla joululahjaksi joskus risuja, joskus ruusuja, tällä kertaa jälkimmäisiä. Ilembulan sairaalan palliatiivisen hoidon kehittämishankkeelle myönnettiin hakemamme n euron valtionapu vuosiksi ja Tansanian terveydenhuollon tietojärjestelmän kehittämiseen tähtäävälle hankkeelle (ICT-hanke, information and communications technology, suom. tieto- ja viestintäteknologia) hakemamme 1-vuotinen valmisteluvaiheen tuki ( euroa). Ilembulan sairaalan palliatiivisen hoidon kehittämishankkeelle myönnettiin hakemamme n euron valtionapu vuosiksi ja Tansanian terveydenhuollon tietojärjestelmän kehittämiseen tähtäävälle hankkeelle (ICT-hanke) hakemamme 1-vuotinen valmisteluvaiheen tuki ( euroa). Uutisten puutetta.. Palliatiivisen hankeen osalta etenemme jokseenkin suunnitellusti. Hankematka on toteutumassa maaliskuussa siitä enemmän seuraavalla lähetyssihteerin palstalla. Jatkuvana pulmana ovat tosin yhteydenpitovaikeudet Ilembulaan. En ole vielä keksinyt keinoa, jolla sinne voisi olla yhteydessä paitsi olemalla paikan päällä. Tilannetta ei ole helpottanut edes uusi nopea inter- Lautasantennit. Tällä pitäisi tiedon siirtyä - Bryceson Mbilinyi (Ilembula) esittelee.

6 6 net-yhteys, jonka viime syksyn matkamme aikana piti olla jo lähes valmis. Olen varma siitä, että palliatiivinen tiimi Ilembulassa tekee omaa, hyvää työtään. Mutta ilman raportteja tuloksia on vaikea näyttää toteen. Eikä varoja voi siirtää ennen kuin on tiedossa, miten edelliset on käytetty. Siksi edessä oleva hankematka ei ole vain koulutusta ja kehittämistä vaan myös sen selville saamista, mitä paikan päällä itse asiassa tapahtuu. Kehittämistä toki sekin, raportoinnin ja tietojen keruun osalta...ja huonoja uutisia ICT-hankkeessa tilanne on hyvin erilainen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, suunnitelmat muuttuvat, suuntaa tarkistetaan, tänään emme tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Mutta yhteydet toimivat niin hyvin, että sähköpostia kulkee Suomen ja Tansanian välillä parhaimmillaan päivittäin, joka tapauksessa lukuisia viikoittain. Tosin Suomessa meillä on ollut pieniä vaikeuksia saada Skype-yhteys toimimaan Tampereen yliopiston tiloista. Jumalan huumorintajua? Joka tapauksessa tätä kirjoittaessani ajankohtainen tilanne on se, että emme vielä tiedä, voimmeko toteuttaa, ja jos niin millä varoilla, maaliskuun alkuun suunnitellun hankematkan. Lentoliput ovat kyllä jo ostettuina ja matkasuunnitelmat pitkällä, luentoja ja tapaamisia on sovittuna. Mutta UM:n tuki on tällä hetkellä katkolla. Tilanne Tansanian päässä on yllättäen muuttunut ja kun kerroimme asiasta UM:öön, siellä reagoitiin hyllyttämällä koko hanke. Uskon näkökulma Ryhdyin tarkistamaan huomisen pyhäpäivän raamatuntekstejä, mutta harppasin vahingossa yhden pyhän yli. Sieltä löytyi tämä: Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. (Jaak 1:2-3). Näin luetaan kirkoissa 2. paastonajan sunnuntaina, jonka kirkollisena aiheena on Rukous ja usko ehkä olikin tarkoitus, että ohitin Jeesuksen kiusaukset (huomisen aihe) ja pääsin ammentamaan rohkaisua suoraan tähän ihmisen elämään. Kun lehti aikanaan ilmestyy, on paastonaika sitä paitsi jo vieläkin pidemmällä. Teksti jatkuu: Ilembulan sairaanhoitajakoulun ATK-luokka. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden. Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne. (Jaak 1:4-6). Jos joltakulta puuttuu viisautta Tekee mieli nostaa käsi pystyyn: Täällä! Isä, täällä tarvittaisiin nyt viisautta! Isä, katso tännepäin! En siis uskalla tässä vaiheessa kertoa ICT-hankkeesta mitään muuta kuin, että itselleni se on tähän mennessä ollut huikean innostava ja sietämättömästi kärsivällisyyttä koetteleva matka täysin uusiin ulottuvuuksiin. Innostavaa on ollut se yhdessä tekemisen tunne ja verkostojen syntyminen, jollaista en oikeastaan ole aiemmin kokenut. Kärsivällisyyttä ja uskoa koettelevat puolestaan jatkuvat vastoinkäymiset, joista ei näytä tulevan loppua. Johtakoot ne siis kestävyyteen ja kestävyys, jos ei nyt ihan täydelliseen tulokseen, niin tulokseen kuitenkin! Se on jo nyt myönnettävä, että jatkuvasti tilanteen uudelleen arviointiin pakottavat mutkat matkassa ovat kovasti auttaneet selkiyttämään omia ajatuksia hankkeen suunnasta ja tavoitteista. Itse asiahan on minulle yhä vieras tietojärjestelmät ja kaikki niihin liittyvä. Jo uusi puhelin saa stressipisteeni kohoamaan. Vanhaa vähä-älyistäni kaipaan yhä. Uudesta tietokoneesta puhumattakaan (onneksi sellaista ei juuri nyt ole!). Mitkään vempaimet eivät herätä minussa mitään intohimoja. Ja jokainen Effica-päivitys aiheuttaa adrenaliinitason nousun yleensä myös puhelinkeskustelun ATK-tuen

7 7 kanssa. Silti olen vakuuttunut siitä, että se, minkä kanssa täällä nyt tuskailemme, on väistämättä tulevaisuutta myös Tansaniassa ja kaikkialla maailmassa. On varmaan liikaa toivoa, että he saisivat oppia meidän virheistämme. Mutta silti Jos edes jossain kohden voisi oikaista ohi täällä kuljettujen karikoiden. massamme puolivuosiraportissa minua ilahdutti potilastapaus nuoresta miehestä, joka raportin kuvassa istui pyörätuolissa. Saman nuoren miehen ja hänen isänsä kanssa keskustelin marraskuisella hankematkallamme. Silloin hän oli vasta tullut kuntoutusjaksolle; painehaavojen hoito oli alkamassa. Silmissä oli suru, niin isällä kuin pojalla. Toivo ei vielä oikein edes orastanut. (Voit Psykiatriaa Tansanian maaseudulla Psykiatriahanke päättyi lopulta jatkuttuaan kaikkiaan 14 vuotta. Senkin viime vuoden raportteja yhteistyösairaaloistamme vielä odottelen ja odotellessani lähettelen pyyntöjä niiden saamiseksi, toistaiseksi enimmäkseen turhaan. Viime vuoden vuosiraportti tulee olemaan samalla hankkeen loppuraportti. Aikanaan saamme sen myös uusituille nettisivuillemme. Mutta myös ajatus uudesta hankkeesta elää yhä. Joukko seuramme aktiivisia psykiatreja on kokoontunut Kuopiossa alkuvuoden aikana jo kahdesti asian tiimoilta. Viimesyksyinen yhteistyö Mbeyan sairaalan psykiatrian yksikön ja sen johtajan Dr. Paul Lawalan kanssa oli siinä määrin rohkaiseva kokemus, että sen yhteistyön jatkaminen tuntuisi houkuttelevalta. Toivo on selvästi palannut nuoren Rakeshin elämään. Green Pastures -sairaala, Nepal Nepalin selkäydinvammaishankkeessa ollaan noin vuosi jäljessä alkuperäisistä suunnitelmista, mutta muuten asiat kyllä etenevät suotuisasti. KPMGasiantuntijayhteisö suoritti viime vuonna ulkoministeriön sisäisen tarkastuksen yksikön toimeksiannosta Suomen Nepalin kehitysyhteistyötä. Selkäydinvammaishankkeemme tuli valituksi yhdeksi tarkastettavista kansalaisjärjestöjen hankkeista. Olemme nyt saaneet KPMG:n omaa hankettamme koskevan raportin (ladattavissa SKLS:n sivuilla), jonka parannuskehotuksiin meiltä odotetaan vastinetta. Purkupalaveri on sen jälkeen ulkoministeriössä. Kaiken kaikkiaan raportti on hankkeellemme varsin myönteinen tosin hankkeen hidas käynnistyminen on siinäkin tietysti huomattu. Ja kun evaluaatio tehtiin pääosin hankkeen toisen vuoden alkupuoliskolla, on tulosten arviointi ollut vielä liian aikaista. Melko pienenä järjestönä voimme kuitenkin olla ihan tyytyväisiä saamaamme arvioon. Helmikuun alkupuolella Green Pastures -sairaalasta saa- Rakesh marraskuussa 2014 (yllä) ja paria kuukautta myöhemmin (alla).

8 8 löytää hänet osoitteesta Vain muutamaa kuukautta myöhemmin kirjoitetussa raportissa kerrotaan: Kuntoutukseen tultuaan Rakesh sai apua fysioterapeuteilta ja toimintaterapeutilta. Hän sai pyörätuolin ja oppi nopeasti käyttämään sitä. Pyörätuolin avulla hän pystyy nyt helposti liikkumaan paikasta toiseen, valmistamaan itse ruokansa, tiskaamaan astiat ja käymään vessassa ilman apua. Hän on onnellinen pyörätuolistaan ja suhtautuu toiveikkaasti tulevaisuuteen. Green Pasturessa hän on tavannut monia muita pyörätuolin käyttäjiä, jotka selviytyvät hyvin elämässään. Rakeshkin uskoo, että vaikka hänen alaraajansa eivät toimi, hän pystyy käyttämään käsiään ja olemaan avuksi isälleen. Hän suunnittelee opiskelevansa puhelinten ja radioiden korjaamista ja perustavansa pienen korjaamon lähelle kotiaan. Toivo on selvästi palannut nuoren Rakeshin elämään. Stipendiaatit Ernest, Emmanuel ja Hamidi Vielä muutama sana stipendiaateistamme. Kuten kenties olette huomanneet, olemme saamassa tansanialaisen Manento Ernest Mtangon puolisoineen vieraaksemme kevätpäiville Mikkeliin. Hän sai gynekologian ja obstetriikan opintonsa päätökseen viime vuoden aikana, ja kunhan saamme vielä Suomen-matkan maksetuksi, voi hänen kannatusrinkinsä tyytyväisenä todeta tavoitteensa täyttyneen, lisäbonuksena tämä matka ja sen myötä mahdollisuus henkilökohtaiseen tapaamiseen. Jos kuitenkin kannatusintoa vielä löytyy, voi viitenumeron vaihtaa; Tansaniassa meillä on uusi stipendiaatti, Emmanuel Mwalumuli, mutta on myös mahdollista vaihtaa maata ja maanosaa ja suuntautua Afganistaniin. Erityisesti syksyllä gynekologian ja obstetriikan Masters -opinnot Dar es Salaamin Muhimbilin yliopistoklinikalla aloittaneen Emmanuelin kannatusrenkaaseen kaivataan vielä uusia kuukausilahjoittajia. Mutta muutama uusi mahtuisi vielä afganistanilaisen Dr. Hamidinkin tukirinkiin. Emmanuel on sitoutunut erikoistumisopintojensa jälkeen palaamaan töihin Ilembulan sairaalaan. Kansantaloustieteen Masters-opintoja suorittavan Dr. Hamidin vastuu työnantajajärjestönsä mielenterveystyöstä on jo nyt lisääntynyt, vaikka pääosin etäopintoina suoritettavat opinnot ovat vasta hieman yli puolessa välissä. Hän mm. koordinoi nyt kaikkien kolmen mielenterveysprojektin yhteistyötä maan terveysministeriön kanssa. Dr. Psykiatriahanke päättyi lopulta jatkuttuaan kaikkiaan 14 vuotta. Hamidia on suuresti puhutellut se, että hän saa jatkoopintoihinsa tukea suomalaisilta lahjoittajilta vielä senkin jälkeen, kun kaksi hänen suomalaista työtoveriaan kesällä surmattiin. Maassa, jossa kosto on velvollisuus ja valtauskonnosta poikkeaminen vaarallista, anteeksiantamuksen sanomaa voi viestiä näinkin. Paaston matka pääsiäiseen Vuodesta toiseen paastonajan alkaessa minua puhuttelevat nämä profeetan välittämät sanat: Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. (Jes 58:6-7) Tämän lehden teemat avaavat muutaman näkökulman tähän toisenlaiseen paastoon myös aivan lähellämme. Sorrettuja, nälkäisiä, kodittomia ja alastomia elää lähellä ja kaukana. Meidät on kutsuttu heitä kohtaamaan ja heidän hätäänsä vastaamaan. Kukin paikallamme, omissa tehtävissämme. Ei kaikille kaikkea vaan jokaiselle jotain. Seuramme hankkeet ja muut harkiten annetut avustukset ovat yksi monista kanavista olla mukana suuressa tehtävässä oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Paastonajan ja Kristuksen kärsimystien päässä häämöttää jo pääsiäisaamun ylösnousemusriemu ihmeellinen toivon sanoma meille ja kaikille kansoille. Sitä kohti käyden, Elina Lind

9 9 Lähetyslääkäritili FI viite 1009 : viite 1025: viite 1180: viite 1960: viite 2040: viite 3010: viite 4022: viite 5005: Missä hätä on suurin Psykiatriaa Tansanian maaseudulle* Palliatiivisen hoidon kehittämishanke, Tansania Selkäydinvammaisten kuntoutus, Green Pastures -sairaala, Nepal ICT-hanke, Tansania Stipendiaatti Dr. Hamidi, Afganistan Stipendiaatti Emmanuel Mwalumuli, Tansania Stipendiaatti Manento Ernest Mtango, Tansania Käytä viitenumeroa, se alentaa pankin kuluja! Huom. Tarkistathan käyttämäsi viitenumeron jonkin verran lahjoituksia tulee yhä käytöstä poistuneilla, vanhoilla viitteillä. Nämä lahjoitukset ohjataan joko viitteelle 1180 (palliatiivisen hoidon kehittäminen Tansaniassa) tai 1009 (muut). Kerätyt varat käytetään ulkoministeriön tukemien kehitysyhteistyöhankkeiden omarahoitusosuuksiin sekä kahden tansanialaisen sekä afganistanilaisen stipendiaatin tukemiseen. Lisäksi keräysvaroilla voidaan tukea muitakin lähetys- tai kehitysyhteistyökohteita hallituksen päätöksellä. Pieni osuus käytetään kotimaassa toimintaan, joka tukee lähetystyön ja kehitysyhteistyön tunnetuksi tekemistä jäsenistön keskuudessa. Keräyslupa 2020/2013/ *UM:n tukema hanke on päättynyt, mutta lahjoitusvaroista voidaan myöntää tukea hankkeen aikaisten yhteistyösairaaloiden mielenterveystyöhön ja/tai niitä voidaan käyttää uuden hankkeen suunnitteluun.

10 10 SKLS:n alueelliset yhdyshenkilöt Aluevastaava: Leena Uusitalo Hämeenlinna: Taina Heikkilä Myllitie 16, Parola Kotka: Pasi Pöllänen Lavansaarentie 6, Kotka Kuopio: Risto Honkanen Reetta Siljanen Lappeenranta: Oulu: Pori: Kaarina Pesonen Kaivokorvenkatu 16, Lappeenranta Anna Ruotsalainen Pekka Mäkinen Tähtisentie 40, Vanha-Ulvila Seinäjoki: Leena Uusitalo Lehtorannantie 11, Lakaniemi Tampere: Turku: Tea Vuorela Riitta Saario Vähä-Hämeenkatu 9 D 79, Turku Vaasa: Anna-Liisa Punto (anna-liisa.punto@fimnet.fi) Mäkikaivontie 12 A4, Vaasa Opiskelijatoimikunta Opiskelijavastaava: Suvi-Tuuli Simojoki (suvi-tuuli.simojoki@helsinki.fi) Helsingin Ristiside pj Aleksi Pajunen (Aleksi.pajunen@helsinki.fi) varapj Annukka Hanhijärvi (Annukka.hanhijarvi@helsinki.fi) Kuopion Heräämö pj Niko Nykänen (nikonykanenn@gmail.com), p Oulun Henkireikä pj Helena Kattelus (Helena.kattelus@student.oulu.fi) pj Silas Johansson (silas.johansson@student.oulu.fi) Tampereen Arbor vitae Turun Luukas-klubi pj Mikko Malkamäki (malkamikko@gmail.com) pj Paula Prittinen (pailpr@utu.fi)

11 Sinitiainen. Kuva: Elina Lind Uudistuva KrLL 11 Kristillinen lääkärilehti aloittaa nykynimellään kolmannen vuosikertansa. Juhani Junnilan aloitettua toimitussihteerinä lehden toimitus on alkanut katsoa yhä pidemmälle, ja tuoreita sekä joskus kunnianhimoisia suunnitelmia ja ideoita tulvahtelee. Lehti on viime vuosien aikana muuttunut tiuhaan tahtiin, ja jälleen kädessäsi pitämään numeroon on mahtunut uudistus ja uusi idea jos toinenkin. Lukijat kuitenkin osaavat parhaiten sanoa, mikä idea toimii ja mikä ei. Palautetta saa mieluusti antaa toimitussihteerille, toimitukselle tai suoraan taittajalle Lisäksi lehden taittoon tarvitaan usein runsaasti kuvamateriaalia kansiin ja tilantäytteeksi. Jos siis valokuvakansioista löytyy hyvälaatuisia, lehden henkeen sopivia (aiheina esim. vuodenaikaan sopiva luonto, joulu), jotka olisit halukas luovuttamaan KrLL:n käyttöön, niin näitä saa lähettää taittajalle osoitteeseen Kuva julkaistaan sopivan paikan tullen kiitollisna kuvaajan nimen kera! Heikki Halkosaari taittaja Hallitus 2015 sähköpostiosoite on muotoa: Jäsenet Varajäsenet Markus Partanen, pj Elina Heiro Martti Kulvik Elina Lind, lähetyssiht Anna Numminen, siht Eija-Anitta Kynsilehto (varapj.) Johanna Minkkinen, opiskelija, siht Leena Uusitalo, paikallistoiminta Robert Paul Reino Pöyhiä Suvi-Tuuli Simojoki opiskelijavast Matti Ketonen Olli-Pekka Ryynänen Kalle Mäki Anu Willis Samuel Guillaume, opiskelija

12 12 Kidutettujen kuntoutus haastaa turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kanssa työtä tekeviä Vastaanotollesi saapuu ulkomaalainen ihminen. Oletko tietoinen, että hän on saattanut kokea vaikeaa kidutusta? Tätä et usein näe kliinistä statusta tehdessäsi, sillä kidutus jättää harvemmin fyysisiä jälkiä. Potilaasi ei varmaan ensi käynnillä edes pysty puhumaan asiasta, sillä hänen perusluottamuksensa viranomaisiin voi olla niin pahasti järkkynyt, että vaatii aikaa ja luottamuksellisen hoitosuhteen, että hän pystyy avautumaan asiasta. Tutkimusten mukaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden keskuudessa posttraumaattisen stressihäiriön ja masennuksen esiintyvyys on noin 30 %. Tässä taustalla on usein kidutusta ja kumulatiivista traumaa aiemmassa elämässään. Määritelmän mukaan Kidutus on tahallisen fyysisen tai henkisen kivun ja tuskan aiheuttamista, tarkoituksena uhrin rankaiseminen tai pelottelu, tietojen tai tunnustusten kiristäminen. --- Kidutus on kauhein kokemus, jonka ihminen voi kokea ja jäädä henkiin. Kidutuksen pahin seuraus on luottamuksen menetys toiseen ihmiseen ja siitä seuraa kyvyttömyys normaaliin kanssakäymiseen. (Helsingin Diakonissalaitoksen www-sivut, Mitä on kidutus?) Työtä kidutettujen hyväksi Suomessa työtä kidutettujen kuntouttamiseksi on tehty jo yli 20 vuotta. Tässä uranuurtaja on Helsingin Diakonissalaitos, jolla on yksiköt sekä Helsingissä että Oulussa. Tämän lisäksi Tampereen psykiatrialla on yksikkö, joka on erikoistunut aiheeseen. Ilmeisesti myös useissa muissa psykiatrian klinikoissa hoidetaan näitä potilaita. Diakonissalaitoksen Kidutettujen kuntoutuskeskus on erikoissairaanhoitotasoinen poliklinikka, joka arvioi, hoitaa ja kuntouttaa Suomessa asuvia kidutuksen vuoksi traumatisoituneita pakolaisia ja turvapaikanhakijoita sekä heidän perheenjäseniään. Kliinisen työn ohella Kidutettujen kuntoutuskeskus tarjoaa työyhteisöille koulutusta, konsultaatiota ja työnohjausta. ( Keskus tarjoaa myös viranomaisille aiheesta tietoa ja konsultaatiota. Se tukee myös ihmisoikeuksien toteutumista laajemmin. Heidän palveluitaan tarvitaan myös turvapaikanhakuprosessissa oleville lausuntojen tekemiseen. Kidutettuja on arvioitu Suomessa olevan useita tuhansia (Lääkärilehden uutiset (julkaistu klo 14). Heitä voi tulla vastaan kenen tahansa vastaanotolle. Kidutus ei läheskään aina tule esille maahantulon yhteydessä, vaan voi nousta pintaan vasta pidemmän ajan päästä. Siksi jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen tulisi olla valveilla ja suositellaan kysymään suoraan, jos epäilee kidutusta oireiden aiheuttajaksi. Kidutus voi ilmetä selvien masennusoireiden lisäksi selittämättömi-

13 13 en kroonisten kipujen muodossa. Lisäksi se voi aiheuttaa monia muita oireita, kuten ahdistuneisuutta, eristäytyneisyyttä, pelkotiloja jne. On tärkeää huomata, että varsinaisten kidutusten uhrien lisäksi heidän perheenjäsenensä sekä lapsensa voivat kärsiä välillisesti asiasta, jolloin asia koskettaa vielä huomattavasti useampia. Turvapaikkapäätöksen jälkeen Turvapaikkaa hakevat henkilöt jättävät hakemuksen joko Suomen rajalla rajaviranomaiselle tai poliisille. Tämän jälkeen heidät sijoitetaan vastaanottokeskukseen, tai tietyissä tapauksissa heidät otetaan säilöön. Kun päätös hakemuksesta on tullut, voi se olla joko myönteinen tai kielteinen. Mikäli myönteinen, niin hakija sijoitetaan johonkin kuntaan, ja kotouttamisprosessi alkaa. Mikäli päätös on kielteinen, niin monessa tapauksessa tehdään valitus käännytyspäätöksestä. Tämä valitusprosessi vie aikaa, ja hakija on tuolloin varsin epävarmassa tilanteessa. Terveydenhuollon näkökulmasta hänellä hoidetaan vain akuutit ja henkeä uhkaavat asiat. Mikäli turvapaikanhakuprosessi ei jatku kielteisen päätöksen jälkeen, tai valitusten jälkeen kielteinen päätös jää voimaan karkotetaan suuri osa henkilöistä takaisin lähtömaahansa. Osalla elämä jatkuu Suomessa, mutta ilman papereita. Tällöin he ovat yhteiskunnan laitamilla ja elävät maan alla vailla oikeutta terveydenhuoltoon sekä koulunkäyntiin. Osan kohdalla Global Clinic toiminta voi tuoda apua tähän tilanteeseen. (lähteet sekä psykiatri Elina Ahvenuksen esitys: Elämä turvapaikkapäätöksen jälkeen, Helsingin diakonissalaitos ). Kuntoutuksen ja hoidon yhteiskunnallisesta merkityksestä Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kuntoutus on merkittävää yksilön näkökulman lisäksi myös yhteiskunnan näkökulmasta. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden integroituminen Suomalaiseen yhteiskuntaan on pitkä prosessi. Kidutuksen kokeminen hankaloittaa tätä prosessia erittäin huomattavasti, ja mikäli kidutuksen kokenutta ei päästä kuntouttamaan voi seurauksena olla yhteiskunnassa vakava syrjäytyminen. Myös muita traumaattisia kokemuksia paljon turvapaikanhakijoilla ja pakolaisilla Pakolaisten kokemuksia on selvitetty mm. Jordaniassa, jonne on saapunut eri vuosikymmenillä useita satoja tuhansia pakolaisia. Täältä hätkähdyttävä tilasto kertoo, Kidutus on kauhein kokemus, jonka ihminen voi kokea ja jäädä henkiin. että Irakilaisista pakolaisista Syyriassa 77 % olivat kokeneet pommituksia tai raketti- tai tykistöhyökkäyksiä, 80 % olivat nähneet ampumista, 68 %:a oli kuulusteltu tai uhkailtu aseellisten joukkojen toimesta, 75 %:lla oli ystävä tai sukulainen joka oli tapettu. (Ghareeb, Ranard ja Tutunji, 2008; esityksessä Ferdinand Garoff Helsingin Diakonissalaitos). Asiantuntijat ovat arvioineet, että nykyisin aseellisissa konflikteissa siviilihenkilöt ovat yhä useammin julmuuksien kohteina. Lisäksi matka kotimaasta toiseen maahan voi olla vaarallinen. Myös oleminen maassa, josta haetaan turvapaikkaa voi osoittautua turvattomaksi. Artikkelissa: Matkalla murtuneet: Traumatisoituneet turvapaikanhakijat Suomessa (Anu Koikkalainen ) on haastateltu Pakolaisneuvonnan lakimies Piritta Raiviota. Artikkelissa todetaan, että Monissa Etelä-Euroopan maissa turvapaikanhakijat ja myös oleskeluluvan saaneet päätyvät asumaan kadulle ilman perusedellytyksiä ihmisarvoiseen elämään. Artikkelissa siteerataan turvapaikanhakijoita, jotka ovat mm. Italiassa asuneet kadulla, ja joutuneet ihmiskaupan ja välivallan uhreiksi. On arvioita, joiden mukaan monet Itä-Afrikan naiset ovat traumatisoituneet juuri Euroopassa, eivätkä kotitai kauttakulkumaissa. Artikkelissa arvioidaan, että Suomessa menettely on aivan toista luokkaa kuin Etelä- Euroopan maissa, ja edellytykset traumatisoituneen turvapaikan hakijan auttamiseen ovat olemassa. Markus Partanen

14 14 Global Clinic Paperittomien klinikka Helsingissä Helsingin GC-klinikka aloitti toimintansa huhtikuussa Toimintaa olivat käynnistämässä Lääkäreiden sosiaalinen vastuu, FiMSic, Pakolaisneuvonta, Tukinainen, Amnesty ynnä muita. Helsingin Diakonissalaitos tarjosi toimitilat ja potilastietojärjestelmän. Lääkäriliitto ja monet ammattijärjestöt ovat antaneet toimintaan rahallista tukea. Vastaanotto on auki kahden tunnin ajan yhtenä iltana viikossa. Tavoitteena on, että paikalla on kaksi lääkäriä, lakimies, sairaanhoitaja tai lääketieteen opiskelijoita, kätilö ja tulkki tai pari. Kuluneen vuoden aikana usein paikalla on ollut myös hammaslääkäri ja viimeksi työryhmään ovat liittyneet psykologit. Tulkkien järjestäminen on sikäli haasteellista, että vain pieni osa potilaista puhuu englantia eikä koskaan tiedä etukäteen, minkä kielen tulkkeja tarvittaisiin. Periaatteessa klinikalla on mahdollisuus saada puhelintulkkausta useilla kielillä kuten myös puhelinkonsultaatioyhteys monen eri alan spesialisteihin. Suurin potilasryhmä ovat olleet Romanian ja Bulgarian romanit, joilla ei ole oikeutta perusterveydenhuollon tuettuihin palveluihin edes kotimaassaan, koska sairausvakuutus on siellä sidottu työsuhteeseen. He ovat pääosin lisäksi luku- ja kirjoitustaidottomia. Heidän li- Lääkäreitä toiminnassa on ollut viitisenkymmentä, joista reilu kymmenen aktiivisia. säkseen klinikka on palvellut varsinaisia paperittomia eli sellaisia, joiden oleskelulupa on mennyt umpeen ja he ovat jääneet maahan ja kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneet. Ilman oikeutta terveydenhuoltoon ovat myös viisumittomat turistit ja opiskelijat ja oleskeluluvalla ilman työlupaa työskentelevät. Klinikka tarjoaa mahdollisuuden anonyymiin potilassuhteeseen, mutta harvoin potilaat kieltäytyvät kertomasta nimeään. Yleistäen paperittomat ovat harmaan talouden työvoimaa ja ihmiskauppaan verrattavan toiminnan uhreja, mikäli he yrittävät elättää itsensä jotenkin muuten kuin rikollisin menetelmin. Siksi on tärkeää, että ihmisoikeuskysymyksiin ja oleskelulupa-asioihin perehtyneet juristit ovat mukana toiminnassa. Suomessa arvioidaan paperittomia olevan , Ruotsissa kymmenkertainen määrä. Turvapaikanhakijoita on noin 4000 vuodessa. Suomi on sitoutunut siihen, että kuka tahansa saa terveydenhoidon välittömästi henkeä uhkaavissa tilanteissa statuksesta, vakuutuksesta ja kansalaisuudesta riippumatta. Virallisesti se tarkoittaa sitä, että jos potilas on vaarassa menettää henkensä, vammautua tai sairastua pysyvästi kahdeksan tunnin kuluessa. Joskus näissäkin tilanteissa on käynyt niin, että päivystyspisteeseen on soitettu poliisi selvittämään tilannetta. Muissa tapauksissa palveluntuottaja lähettää potilaalle todellisten kustannusten mukaisen laskun. Paperittomille tarkoitettuja klinikoita on kaikkialla maailmassa ja Suomessa toimii tällä hetkellä Helsingin, Turun ja Oulun klinikat. Ryhmät eivät ole järjestäytyneet eivätkä rekisteröityneet vaan pitävät muutamia kertoja vuodessa suunnittelukokouksia kehittämistarpeiden selvittämiseksi. Klinikat pitävät yhteyttä myös keskenään ja vuosittain on ollut myös Pohjoismaisten klinikoiden yhteisiä tapaamisia ideoiden ja kokemusten jakamiseksi. Tarpeet ovat samankaltaisia, volyymit ja käytettävissä olevat resurssit hyvin vaihtelevia. Lääkäreitä toiminnassa on ollut viitisenkymmentä, joista reilu kymmenen aktiivisia. Hoitajia noin kaksitoista, joista yli puolet aktiivisia. Juristit ovat ainoita, jotka saa-

15 15 vat oman organisaationsa kautta palkkaa esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen myöntämistä projektirajoituksista. Uudet aktiivit ovat tervetulleita. Vastaanotolla käy talviaikaan neljästä kahdeksaan henkeä illassa ja ilmojen lämmetessä jopa viisitoista henkeä illassa. Ne joita emme pysty auttamaan ohjataan tarvittaessa lähetteessä sairaalan tai perusterveydenhoidon päivystykseen. Olemme saaneet organisoitua halukkaille ilmaisia kierukanasennuksia ja hammaslääkärin palveluita opetuspotilaina. Ruohonjuuritason toiminnan lisäksi toiminnan painopiste on yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa ja lainsäädännön kehittämisessä. Edustajamme ovat olleet kutsuttuina asiantuntijoina eduskunnan ja sosiaali- ja terveysministeriön valmistelevissa työryhmissä kuten myös seminaareissa ulkomailla. Varsinaisena sulkana hatussamme voi pitää Helsingin kaupunginvaltuuston päätöstä vuodelta 2013, jolloin päätettiin, että paperittomilla on täydet maksuttomat oikeudet terveydenhuollon palveluihin kaupungin toimipisteissä mukaan lukien äitiys- ja lastenneuvolat. Kuluneen vuoden aikana olemme seuranneet miten päätös on toteutunut käytännön toiminnassa ja olemme informoineet potilaitamme olemassa olevista mahdollisuuksista. Tehdylle päätökselle on jatkumoa näinä viikkoina käytävä keskustelu hallituksen esityksestä, että kansallinen lainsäädäntö olisi saatava samalle tasolle - itse asiassa siis kuitenkin vain vastaamaan niitä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja sitoumuksia, jotka Suomi on allekirjoittanut. Klinikan toiminnasta lisää ja yhteystiedot löytyy osoitteesta ja paperittomuudesta Ari Mönttinen yleislääketieteen erikoislääkäri terveyskeskuslääkäri, Lohja Global Clinic Helsinki

16 16 Sara kertomus sisaruudesta Teini-ikäisenä haaveilin silloin tällöin lähetyslääkärin urasta. Vuosien vieriessä haave jäi. Nyt, kun olen eläkkeellä, tuli ulkomaalaisten, muukalaisten maailma luokseni paperittomien poliklinikan muodossa. Jolla on korvat, se kuulkoon! Eräänä syysiltana poliklinikan ovikello soi. Pimeydestä astui sisään kaksi hunnutettua naista kylmästä väristen. Varsinainen potilas oli Sara ja asiana raskaudentilan toteaminen ja seuranta. Yhteistä kieltä meillä ei ollut eikä sinä iltana ollut joukossamme yhtään hänen kieltään taitavaa naista. Oli siis turvauduttava saattajan käännöstyöhön. Saran taustat jäivät epäselviksi, samoin anamnestinen tieto raskauden kestosta. Nuori nainen oli jännittynyt kuin viulun kieli, joten tutkiminenkin oli hankalaa. Päätin ottaa aikalisän miettiäkseni jatkotoimenpiteitä. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne. Sara tuli poliklinikalle sovitusti pari viikkoa myöhemmin. Olin saanut rahat ultraäänitutkimukseen ja tilannut jo ajan gynekologille. Nyt oli mahdollista tehdä myös doppler-tutkimus poliklinikalla. Kun sikiön pontevat sydänäänet täyttivät piskuisen vastaanottotilan näin ensimmäisen kerran valoa Saran kasvoilla. Oli kuin aurinko olisi alkanut paistaa varhaissyksyn pimeyteen. Minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni. Kolmas tapaamiseni Saran kanssa oli yksityisen lääkäriaseman ovella. Nähtyään minut hän juoksi luokseni, halasi ja antoi suudelman kummallekin poskelle. Olimme nyt sisaria. Pääsimme oitis gynekologin vastaanotolle kaikututkimusta varten. Kollegan pelinavaus oli ikimuistoinen. Siis sinä oletat, että tämä nainen on raskaana? En ruvennut jankkaamaan sitä, kuinka olisinkaan voinut toimia nelisenkymmentä vuotta yleislääkärinä ja alan opettajana ilman naistentautien perustietoja. Tutkimuksen jälkeen pyysin Saraa ja tulkkia kahville kanssani. Sara halusi välttämättä maksaa kupposemme, vaikka nuo muutamat eurot olivat koko hänen elantonsa jopa viikoksi. Miksi te kristityt hoidatte meitä, vaikka emme ole teidän kansaanne? - tämä oli hänen kysymyksensä erotessamme. En vastannut. Aika näyttää. Sara synnytti terveen poikalapsen ajallaan. Pian tämän jälkeen hänen pakomatkansa jatkui tuntemattomaan paikkaan. Turun Global Clinic -verkostossa on n. 60 jäsentä: sairaanhoitajia, terveydenhoitajia, kätilöitä, eri alojen erikoislääkäreitä, lähihoitajia, fysioterapeutteja, tulkkeja, psykoterapeutteja, sosiaalikasvattajia. Jos on tiedossa klinikalle tulevien kielitaito tai erityisongelmat, pystymme jo ensi käynnille varaamaan alan asiantuntijan ja/tai tulkin. Palvelemme seitsemällätoista eri kielellä. Poliklinikkatoiminnan lisäksi teemme kotikäyntejä yhdessä diakoniatyöntekijöiden kanssa kartoittaaksemme kävijöiden majapaikkoja ja auttaaksemme heitä, jotka eivät uskalla tulla vastaanotolle. Meihin saa yhteyden diakonien lisäksi numerosta Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia on vähän. Pyytäkää siis elon herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen. tämä pätee varmaan muualla kuin omalla paikkakunnallamme, jossa asialle omistautunutta väkeä on. Suuri toiveemme on paperittomien pääsy julkiseen terveydenhuoltoon. Sara ja monet muut veivät minut omassa lääkärikoulussani uudelle luokalle. Kun ongelmana rahattomuus, koti -ikävä, menetetyt omaiset ja koti, kidutus, vankiloiden kauhut, asunnottomuus, ei muutamalla reseptillä paljoa saada aikaiseksi. Marja Lampio yleislääketieteen ja työterveyshuollon el Global Clinic Turku

17 Paperittomien terveydenhuolto Saksassa 17 YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan maailmassa yli 50 miljoonaa ihmistä elää tällä hetkellä pakolaisena, suurin osa heistä naapurimaissaan, usein valtavilla pakolaisleireillä. Myös Eurooppaan saapuvien pakolaisten määrä on viime vuosina kasvanut merkittävästi. Eniten heitä saapuu Saksaan, jossa uusia turvapaikanhakijoita 2014 oli yli , 60 % enemmän kuin edellisvuonna. Kuluvana vuonna luvun odotetaan ylittävän rajan. Kaikkein eniten pakolaisia saapuu Syyriasta. Myös Kosovosta ja muista Balkanin köyhistä maista saapuvat pakolaiset muodostavat suuren osan turvapaikanhakijoista, vaikka he vain poikkeustapauksissa täyttävät turvapaikkaan oikeuttavat kriteerit. Turvapaikanhakijoista vain noin kolmannes saa positiivisen päätöksen ja oleskeluluvan. Negatiivisen päätöksen saaneiden poistumista maasta ei kuitenkaan tarkkaan valvota. Valtaosa maasta poistumismääräyksen saaneista jääkin maahan ilman virallista statusta, katoaa paperittomana maan alle. Sisäministeriön arvion mukaan heitä oli kesällä 2014 jopa Lisäksi ilman sairasvakuutusta maassa elää kymmeniä tuhansia eri puolilta maailmaa saapuneita ihmisiä, jotka elättävät itsensä tekemällä ns. pimeää työtä ilman virallista työsopimusta. Kaikkien näiden paperittomana Saksassa elävien ihmisten terveydenhoitoa varten ei ole yhtenäistä käytäntöä eikä lainsäädäntöä. Ensiapu ja sairaalahoito Geneven julistuksen perusteella Ensiapu- ja hätätilanteissa Saksassa kuten kaikkialla maailmassa lääkärillä on Maailman Lääkäriliiton Geneven julistuksen perusteella velvollisuus ja oikeus hoitaa potilastaan parhaalla mahdollisella tavalla tämän sairasvakuutuksesta tai muusta varallisuudesta riippumatta. Vaitiolovelvollisuus koskee koko terveydenhuollon henkilökuntaa, myös talousosaston työntekijöitä, niin että paperittoman potilaan tiedot pysyvät sairaalan sisäpuolella. Mutta jos lasku hoidosta lähetetään sosiaalivirastoon, ovat sen työntekijät velvoitetut ilmoittamaan paperittoman potilaan henkilötiedot ulkomaalaisvirastolle. Pelko omien henkilöllisyystietojen välittymisestä ulkomaalaisviraston tietoon saa paperittomina maassa oleskelevia välttämään sairaalaan menoa usein kohtalokkaankin pitkään. Jotkut sairaalat tarjoavat ilman sairasvakuutusta olevalle potilaalle laskua maksettavaksi alennettuun hintaan tai pyrkivät löytämään kuluille korvauksen muista lähteistä suojatakseen paperittoman potilaan anonymiteettiä. Avoterveydenhuoltoa vapaaehtoistyön voimin Monet kirkolliset ja NGO-järjestöt pitävät suurimmissa kaupungeissa lahjoitusvaroin yllä lääkärien vastaanottoja, joilla lääkärit ja hoitajat työskentelevät vapaaehtoisina ja korvauksetta. Yhtenäinen hoitojärjestelmä kuitenkin puuttuu ja paperittomana elävän potilaan voi olla vaikea saada edes tietoa hoitopaikan olemassaolosta. Mainzissa Dr. Gerhard Trabert on 1997 perustanut Armut-und-Gesundheit-yhdistyksen ( tarjoamaan terveyspalveluja ilman sairasvakuutusta oleville ihmisille. Lääkärin vastaanotoksi sisustettu pakettiauto kiertää kaupunkia etsien hoidon tarpeessa olevia kaduilla asuvia. Kaupungin keskustassa olevalla vastaanotolla eri erikoisalojen kollegat päivystävät vuoropäivänä. Vastaavaa vapaaehtoisvoimin toimivaa Trabert, Mainz. Kollega Dr. Gerhard avoterveydenhuoltoa paperittomille tarjoaa 13 kaupungissa katolinen Malteser-järjestö ( Hampurissa evankelisen Diakonian AnDOCkenvastaanotolla työskentelee kahtena päivänä viikossa yleislääkäri ja gynekologi.

18 18 Ambulanz ohne Grenzen, Mainz. Lääkärinvastaanotto paperittomille. NGO-MediNetz puolestaan pitää useissa kaupungeissa yllä vastaanottoja, joilla lääkärit, lääketieteen opiskelijat ja hoitajat antavat paperittomille lääketieteellistä neuvontaa ja kirjoittavat tarvittaessa lähetteitä ja välittävät potilaat kollegoille, jotka ovat sitoutuneet hoitamaan paperittomia potilaita vastaanotoillaan anonyymisti ja tarvittaessa ilman laskua. Tulevaisuuden ratkaisumalleja? Kollega Trabert toimii Rhein-Main-korkeakoulussa Wiesbadenissa sosiaalilääketieteen professorina ja pyrkii vaikuttamaan eri asiantuntijaneuvostojen kautta köyhyyden torjuntaan ja myös paperittomina elävien ihmisten terveydenhuollon parantamiseen. Hän korostaa EU:n maiden yhteistä vastuuta asiasta ja yleiseurooppalaisen ratkaisun tärkeyttä. Trabert suosittelee Euroopan-laajuisen rahaston perustamista. Tästä rahastosta maat voisivat hakea korvausta, mikäli paperittoman potilaan hoitokuluja ei mikään vakuutus tai muu taho kattaisi. Saksan Lääkäripäivät 2014 suositteli politiikoille ratkaisua, jonka mukaan lääkäri voisi paperittoman potilaan akuutin sairauden hoidosta lähettää anonyymin laskun sosiaalivirastoon. Näin paperittomat voisivat hakeutua hoitoon ilman pelkoa ilmitulosta ja maasta häätämisestä. Tärkeintä olisi tietysti ratkaista ongelmat pakolaisten kotimaissa, niin ettei ihmisten tarvitsisi lähteä sieltä pois, toteaa tri Trabert viitaten taloudellisesti vahvan Saksan vastuuseen esim. Kaakkois-Euroopan köyhistä maista. Willkommenskultur Sen jälkeen kun vuoden 2014 alussa vastaanottokeskusten kapasiteetti kävi auttamattomasti liian pieneksi ja turvapaikanhakijoiden majoitusvelvoitus siirrettiin kahdeksi vuodeksi kuntien vastuulle, on kautta maan syntynyt ennen kokematon auttamisaalto. Kuntien pyöreän pöydän palavereissa kunnan vastuunkantajat yhdessä niin yksityisten ihmisten kuin seurakuntien ja muiden järjestöjen edustajien kanssa miettivät ja toteuttavat monenlaisia projekteja auttaakseen kunnan uusia asukkaita sopeutumaan paikkakunnalla. Julkinen media kuvaa ilmiötä sanalla Willkommenskultur ; turvapaikanhakijat halutaan toivottaa tervetulleeksi Saksaan.

19 19 Poliittinen keskustelu maahanmuuttolain uudistamisesta on jälleen ajankohtainen. Tavoitteena on sekä turvapaikkahakemusten nopeampi käsittely kuin myös EU:n ulkopuolelta saapuvien maahanmuuton mahdollistaminen muutoinkin kuin turvapaikkahakemuksen kautta. Talouden ja työnantajien edustajat korostavat kaikkien maahanmuuttajien tärkeyttä Saksan tulevaisuudelle, sillä maan alhainen syntyvyys ei takaa tarpeellista työvoimaa tulevaisuudessa. Kirkkojen edustajat muistuttavat kristittyjen perusvelvollisuudesta osoittaa lähimmäisenrakkautta ja edistää oikeudenmukaisuutta maailmassa. Toki saapuvien pakolaisten suuri määrä herättää osassa kansaa myös huolta, pelkoa ja aggressioitakin; vieraiden kulttuurien vaikutus koetaan uhkana. Huomattavaa on kuitenkin, että Pegida-liike (Patriotische Europäer gegen Islamisierung des Abendlandes, isänmaalliset eurooppalaiset läntisen kulttuurin islamisoitumista vastaan) on koonnut ihmisiä mielenosoituksiin juuri Dresdenin seudulla itäisessä Saksassa, alueella, jossa vain 20 % kantaväestöstä kuuluu johonkin kristilliseen kirkkoon ja muslimeja on vain 0,4 %. Reaktiona Pegidaan ovat NoPegida-marssit lukuisissa kaupungeissa kautta koko maan koonneet paljon suuremmat ihmisjoukot yhteen osoittamaan solidaarisuuttaan pakolaisille ja Hammaslääkärin vastaanotto, Ambulanz ohne Grenzen, Mainz. muille maahanmuuttajille. Kristillisten kirkkojen edustajien kannanotto on ollut selkeä: ei ole mitenkään hyväksyttävää väittää "puolustavansa" ns. läntistä kulttuuria ja samalla polkea maahan kristinuskon tärkeät arvot, jokaisen ihmisen arvokkuus ja heikompien auttaminen. Jaana Perttu-Kacsóh Wiesbaden, Saksa Suomeen laki paperittomien terveydenhuollosta? THL selvitti vuoden vaihteessa STM:n pyynnöstä Suomessa oleskelevien paperittomien henkilöiden terveydenhuoltokysymyksistä ( sosiaali_ja_terveyspalvelut/terveyspalvelut/ paperittomien_terveydenhuolto). Tuon selvityksen mukaisesti paperittomien terveydenhuolto ei toteudu Suomessa asianmukaisesti (Paperittomien terveyspalvelut Suomessa, THL raportti 11/2014; Keskimäki, Nykänen, Kuusio). Raportissa esitetään 3 erilaista vaihtoehtoa tilanteen parantamiseksi. Mallien mukaan paperittomille henkilöille tulisi turvata 1) mahdollisuudet käyttää terveyspalveluita samassa laajuudessa kuin henkilöt, joilla on kotikunta Suomessa 2) laajuudeltaan samantasoiset palvelut kuin turvapaikanhakijoille tai 3) nykylainsäädännön mukainen kiireellinen hoito sekä alle 18-vuotiaiden lasten, raskaana olevien ja synnyttäneiden naisten hoito. Raportissa arvioitiin, että kohta 1) toteuttaisi kansainväliset sopimukset Suomen osalta parhaiten. Tämä asia nähdään ensisijassa ihmis- ja perusoikeuksien näkökulmasta. Taustalla on YK:n yleissitovia sopimuksia mm.

20 20 lapsen oikeuksien, ja naisten syrjinnän kieltävä sopimus, EU:n tason sopimuksia sekä Suomen Perustuslaki. Viimeksi mainittu määrittelee, että Suomen lainkäyttöpiirissä oleville tulee turvata ihmisarvoisen elämän perusedellytykset. Suomen hallitus onkin antanut eduskunnalle asiasta lakialoitteen joulukuussa (HE 343/2014 vp). Eduskunta lähetti tämän valiokuntakierrokselle hallinto- ja perustuslakivaliokuntiin. Ilmeisesti tarkka päivämäärä, milloin esitystä käsitellään eduskunnassa seuraavaksi, ei vielä ole tiedossa. Hallituksen esitys on nähdäkseni varsin pitkälle muotoiltu raportin kohtien 2) - ja 3) pohjalta. Hallituksen perusteluissa todetaan, että lain tarkoituksena on turvata samat tarvittavat terveydenhuoltopalvelut kuin kansainvälisille turvapaikanhakijoille. Tämän voimaantulo parantaisi paperittomien ihmisryhmän asioita merkittävästi. Hoitoa suunniteltaessa pitäisi ottaa huomioon terveydellisen ongelman laatu ja kiireellisyys sekä se, että nämä ihmiset saattavat asua pitkiäkin aikoja, jopa vuosia, Suomessa. Tämän seurauksena monen terveydellisen ongelman hoito olisi perusteltua. Kuntien vastuulle suurin kuluerä Helsingin seudulle Paperittomien terveydenhuollon järjestämisvastuuta kaavaillaan kunnille. Tämä tarkoittaisi, että kukin kunta olisi velvoitettu järjestämään palvelut alueellaan oleville paperittomille henkilöille. Lakiesityksessä kuntien terveydenhuoltokustannukset korvattaisiin siltä osin, mitä normaalit asiakasmaksut eivät kattaisi. Näin ollen valtio korvaisi kuntien lisäkustannukset. THL on arvioinut, että kokonaiskulut olisivat maksimissaan / vuosi. Koska suurin osa paperittomista on pääkaupunkiseudun alueella, koskisi laki erityisesti juuri pääkaupunkiseutua. Vastaanottokeskuksia on kuitenkin myös muualla, joten tämä vaikutus näkyisi myös muissa suuremmissa kaupungeissa. Laki rajaa paperittomat eri ryhmiin Tähänastisten kokemusten mukaisesti suurin osa Global Clinicien sekä HUSin ja Helsingin kaupungin paperittomista palvelujen käyttäjistä suurin osa on ollut Kaakkois -Euroopasta lähtöisin. Tällä ihmisryhmässä monelta puuttuvat lakisääteiset vakuutukset kotimaassaan ja siksi he ovat terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolella. Tässä lakiehdotuksessa tämä ihmisryhmä on tarkoitus sulkea pois lain vaikutuspiiristä. Tämä tarkoittaisi, että oikeuden palveluihin saisivat EU:n ulkopuolelta tulevat turvapaikanhakijat. Juuri tämä seikka selittää, miksi kustannusten arvioidaan jäävän suhteellisen vähäisiksi (0.5milj. /vuosi). Herättää keskustelua Kyseisen lain läpimeno ei ilmeisesti ole läpihuutojuttu eduskunnassa. Kriittisesti asiaan suhtautuvat puheenvuorot käsittelevät esimerkiksi kokonaiskustannuksia, joiden on arvioitu olevan esitettyjä suurempia. Lisäksi on mietitty, onko lain vastaisesti Suomessa olevan henkilön aseman vahvistaminen lakisääteisesti ongelmatonta. Yksi kritiikin kohteena oleva seikka on ollut pelko eräänlaisesta terveyspalveluiden ulkoistamisesta kehittyneille maille. Tällä on tarkoitettu, että tietyistä kohdemaista lähtevien kansalaisten terveydenhuollon hoitaisi varakkaampi maa. Edellä esitetyssä raportissa on esitetty arvioita, että Bulgariassa 23 %:lla ei ole maassa pakollista terveysvakuutusta, ja Romaniassa vastaava luku olisi 15 %. Romanitaustaisilla henkilöillä luvut ovat 44 % ja 49 % vastaavasti. Lain tarkoituksena ei ole ymmärrykseni mukaan kattaa näiden palvelutarpeita vaan se kohdistuu suppeampaan ihmisryhmään. Aika näyttää, miten lakiesitys eduskunnan käsittelystä selviää. Eri mielipiteistä huolimatta on selvää, että se voimaan tullessaan parantaisi tämän ihmisryhmän oikeuksia Suomessa. Markus Partanen

21 21 Ihmiskauppa meillä ja maailmalla Meksikolainen Maria Elena oli 13-vuotias kun perhetuttu kertoi hänelle, että hän voisi tienata tarjoilijana Yhdysvalloissa kymmenen kertaa niin paljon kuin omassa kotikylässään. Tulevaisuus kotikonnuilla ei näyttänyt hääppöiseltä. Niinpä Maria Elena otti tarjouksen vastaan, kuten tusina muukin samanikäinen tyttö. Tytöt saivat kuljetuksen rajan yli ja jatkoivat matkaa jalkaisin. Neljä päivää ja neljä yötä tytöt matkustivat aavikon läpi Texasiin ja siitä kohti Floridaa. Viimein Maria Elena ja muut tytöt saapuivat määränpäähänsä, ränsistyneeseen asuntovaunuun, jossa heidät pakotettiin prostituutioon. Maria Elena joukkoraiskattiin ja pidettiin lukittuna asuntovaunuun kunnes hän suostui tekemään hyväksikäyttäjien määräysten mukaan. Häntä valvottiin vuorokauden ympäri ja pakotettiin harrastamaan seksiä kolmenkymmenen miehen kanssa päivittäin. Ihmiskauppa globaalina ilmiönä Ihmiskauppa, josta usein käytetään myöskin ilmaisua moderni orjuus, on ilmiö, joka koskettaa jokaista maata ja valtiota myös Suomea. Ihmiskaupan uhrien lukumäärästä esiintyy vaihtelevia arvioita. Kansalaisjärjestöt käyttävät usein lukumäärää 27 miljoonaa. Joka tapauksessa kyseessä on globaalisti merkittävä ilmiö, joka koskettaa meistä jokaista, halusimme tai emme. Ihmiskauppa on monitahoinen ja usein vaikeasti määriteltävissä oleva ilmiö. Se ei ole hetkellistä kaupantekoa, vaan, kuten Suomen ihmiskaupparaportoija Venla Roth asian ilmaisee: hyväksikäytön, alistamisen ja vallankäytön prosessi, jossa tekijä pyrkii hyötymään uhrista yleensä taloudellisesti. Ihmiskauppa on rikos, jossa uhri on erehdytetty usein tämän haavoittuvaa asemaa hyväksi käyttäen toimimaan palkatta tai lähes palkatta olosuhteissa joista ei ole poispääsyä. Ihmiskaupan uhri on kahlittuna esim. velkavankeuden, uhkailun ja eristämisen keinoin. Ihmiskauppaa on prostituution liittyvä, työperäinen ihmiskauppa, lapsikauppa ja esim. elinkauppa. Käytännössä ihmiskaupan muodot ovat moninaiset. Ihmiskaupan uhriksi voi joutua kuka tahansa, mutta riskiä lisäävät mm. köyhyys, tietyt kulttuuritekijät, pakolaisuus, paperittomuus. Ihmiskaupan uhrin keski-ikä on arvioitu olevan Alaikäisiä on noin puolet ja isompi osa ihmiskaupan uhreista on naisia. Maria Elena on siis melko tyypillinen ihmiskaupan uhri tilastojen näkökulmasta. Ihmiskauppa on tällä hetkellä yksi suurimmista rikollisuuden muodoista yhdessä ase- ja huumekaupan kanssa. Riskit suhteessa tuottoon ovat pienet: ihmisen voi myydä aina uudestaan ja vain häviävän pieni osa ihmiskauppiaista saa tuomioon. Ihmiskaupan uhreista vain 1-2% pelastuu. Onneksi Maria Elena kuului tähän ryhmään. Ihmiskauppa Suomessa Suomessa ihmiskauppaa on tunnistettu vasta melko lyhyen aikaa. Ihmiskauppaa koskevat rangaistussäännökset lisättiin rikoslakiin v Ihmiskaupparaportoijan arvion mukaan Suomi on vuosittain ainakin satojen ihmiskaupan uhrien kauttakulku- ja kohdemaa. Lisäksi maan sisäistä ihmiskauppaa tapahtuu. Suomessa ihmiskaupan auttamisjärjestelmään on aiemmin tullut pääasiassa työperäisen ihmiskaupan uhreja, kun taas muualla Euroopassa valtaosa tunnistetuista ihmiskaupan uhreista on ollut seksityössä. Nyt on kuitenkin arvioitu, ettemme ole aiemmin osanneet tunnistaa seksuaali-

22 22 seen hyväksikäyttöön liittyvää ihmiskauppaa. Tähän liittyen kyseiset ihmiskaupparikokset on käsitelty oikeudessa esim. parituksena. Lainsäädäntöön tarvitaankin muutoksia, jotta uhri saisi riittävän hyvän avun. Ihmiskaupan uhrin tunnistaminen Ihmiskaupan uhrien tunnistaminen on tärkeää, jotta apu saadaan perille. Usein uhrit haluavat pysyä poissa viranomaisten ulottuvilta liittyen esimerkiksi negatiivisiin kokemuksiin viranomaisten toiminnasta lähtömaassa ja pelkoon maasta poistamisesta tai uhkauksien toteuttamisesta tekijän toimesta. Tunnistamisen suhteen avainasemassa ovat viranomaiset kuten poliisi sekä sosiaali- ja terveysalan edustajat. Ihmiskaupan uhri saattaa siis päätyä lääkärin vastaanotolle esim. työolosuhteissa sattuneen vamman vuoksi. Usein uhrilta on tosin evätty pääsy hoitoon. Tunnistaminen on haastavaa, koska radikaaleja tunnusmerkkejä on harvemmin nähtävissä. Ajatus ihmiskaupasta todennäköisimmin syntyy monen tekijän summana. Tällaisia voisivat olla vaikkapa kielitaidottomuus tai pelokas käyttäytyminen tulkkina esiintyvän henkilön seurassa. Uhrien elämää varjostaa usein väkivallan uhka, heitä saatetaan uhata perheenjäsenten vahingoittamisella tai maasta poistamisella. Ihmiskaupan uhrin liikkumista usein rajoitetaan ja toimintaa kontrolloidaan. Uhrilla ei usein ole passia tai yhteydenpitovälineitä itsellään. Suhde työnantajaan voi kuvautua alisteisena ja riippuvaisena. On tyypillistä, että uhri on velkaa työantajalle joutuessaan maksamaan työnantajalle elinolosuhteistaan. Työolosuhteet ja asuinolosuhteet ovat yleensä heikot. Lääkärin vastaanotolla saattaa tulla esiin tiettyjä ihmiskaupan uhriksi joutumisen seurauksia. Tällaisia voivat olla mm. univajeen ja pitkäaikainen stressin, fyysisen rasituksen ja heikon ravitsemuksen merkit. Erilaisia vammoja voi olla liittyen väkivaltaan, työtapaturmiin ja klinikkaolosuhteiden ulkopuolella suoritettuihin abortteihin. Seksuaalisen hyväksikäytön uhrilla ei useinkaan ole mahdollisuutta suojautua sukupuolitaudeilta ja ylipäätään ihmiskaupan uhrin sairaudet ja vammat saattavat olla hoitamattomia. Psyykkisesti jokainen uhri reagoi yksilöllisesti tilanteesta ja taustasta riippuen. Seksuaalisesti hyväksikäytetyt ihmiskaupan uhrit ovat useammin traumatisoituneita ja vaikea-asteista psyykkistä oireilua voi esiintyä. Suomessa perustettiin ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä v Järjestelmästä voivat saada apua ne, joilla ei ole kotikuntaa Suomessa, muille kunta on velvollinen järjestämään tarvittavat palvelut. Yhteyttä voi ottaa kuka tahansa, joka epäilee ihmiskauppaa. Uhrille järjestetään tarvittavat peruspalvelut kriisiavusta ja tur-

23 23 vallisuusjärjestelyistä oikeudellisiin palveluihin. Laiton maassa oleskelu tai henkilöllisyyspapereiden puute ei ole este avun saamiselle. Lopuksi Ihmiskaupasta puhuminen ja ilmiön esillä pitäminen kaikin tavoin on tärkeää, jotta mahdolliset uhrit voidaan tunnistaa ja saattaa avun piiriin. Ihmiskauppa koskettaa meistä jokaista ja esimerkiksi päivittäisten kulutusvalintojemme kautta voimme vaikuttaa asioihin, samoin osallistumalla tai kannattamalla ihmiskaupan vastaista työtä tai vaikka pyrkimällä vaikuttamaan lainsäädäntöön. Jokaista meistä ei ole kutsuttu vapaustaistelijaksi ihmiskaupan vastaiseen työhön, mutta kristittyinä meillä on vastuu toteuttaa oikeudenmukaisuutta. Yksi ihmiskauppaan vaikuttavista avainasioista on köyhyys. Köyhyyteen taas voidaan vaikuttaa esimerkiksi naisten kouluttamisella ja äitiysterveydenhuollon parantamisella. Ihmiskauppaan vaikuttaminen voi toisinaan tuntua epätoivoiselta, mutta Jeesuksessa meillä on kaikki toivo. Rukous on voittamaton ase taistelussa pimeyttä vastaan. Edellämme käy Jumala, jonka sydän lyö sorrettujen puolesta. Orjuus tulee päättymään kun seurakunta nousee ja nostaa äänensä kuuluviin niiden puolesta, joilta se on viety. Anna-Maija Sormunen, LL puheenjohtaja V.A.L.O. - Ei orjuudelle ry Lähteet: ihmiskaupparaportti 2014, löytyy esim. Ihmiskaupparaportti_2014_FIN_WEB.pdf? be9fedc20c9bd a95ae1046ba5196fc22571ed004a679a Kuvat: Anna-Maija Sormunen TÄSSÄ TULEE KAKSI HAASTETTA: Haastamme sinut osallistumaan puolimaratonille toukokuussa 2015 Helsinki City Run -tapahtumassa ( ) Run For Freedom on Valo Ei orjuudelle ry:n järjestämä tapahtuma, jonka avulla levitetään tietoa ihmiskaupasta sekä kerätään varoja ihmiskaupan vastaiseen työhön. Voit osallistua Run For Freedomiin juoksijana tai kannustajana ostamalla itsellesi pääsylipun neljästä eri kategoriasta. Kaikki pääsylipputulot käytetään lyhentämättömänä ihmiskaupanvastaiseen työhön. Haastamme sinut hankkimaan pääsylipun tämän vuoden RUN FOR FREEDOM -tapahtumaan. RUN FOR FREEDOM -joukkue kasvaa vuosi vuodelta. Tämä on hieno tilaisuus haastaa itsesi ja ystäväsikin tekemään hyvää!

24 24 Matkaraportti: Nepal ja Intia Toukokuussa minä ja sairaanhoitajaopiskelijamieheni pakkasimme kotimme vuokravarastoon ja suuntasimme 2 kuukaudeksi Aasiaan. Tarkoituksena oli, että minä suorittaisin Public Health Program -linjaan liittyvän 4 viikon kurssin Nepalissa, Green Pastures -sairaalassa ja kuntoutuskeskuksessa, joka on myös SKLS:n hankesairaala. Yhteensä Nepalissa vietimme kuusi viikkoa, jonka jälkeen matkustimme kahdeksi viikoksi Intiaan tutustumaan mm. Suomen Vapaakirkon tytärkirkkokuntaan, Himalajan Vapaakirkkoon, sekä Vapaakirkon kehitysyhteistyökohteeseen. Green Pastures Hospital and Rehablitation Center Public Health Field Visit -kurssin tarkoituksena on tutustua jonkin kehitysmaan terveydenhuoltoon ja kansanterveysongelmiin. Yleensä kurssi suoritetaan jossain yhteistyöyliopiston kohteessa, mutta sain luvan järjestää itse paikan Nepaliin, Green Pastures -sairaalaan ja selkäydinvammaisten kuntoutuskeskukseen (GPHRC). Sairaalassa hoidetaan lähinnä leprapotilaita ja selkäydinvammaisia. Mieheni toimi sairaalassa vapaaehtoisena osallistuen hoitajien työhön. GPHRC ei ollut minulle aivan uusi paikka, sillä olen lapsena asunut siitä n. 100 m päässä vanhempieni työskennellessä vapaakirkon lähetteinä kyseisessä sairaalassa. Olin siis käynyt Nepalissa ja GPHRC:ssa monta kertaa, mutta halusin nähdä sen tällä kertaa terveydenhuollon ammattilaisen silmin. Monet henkilökunnan jäsenet ja muutamat potilaatkin tunsivat isäni ja muistivat minutkin, joten saimme mieheni kanssa aivan erityisen lämpimän vastaanoton sairaalassa. Mieheni saikin heti lempinimen, Join eli vävy. Sairaalaan tutustumista Suurimman osan ajasta seurasin lääkäreiden työtä kierroilla, pienissä leikkauksissa, ja neuriittiklinikalla. Erityisesti oli mielenkiintoista olla mukana kahdesti viikossa järjestettävässä ihoklinikassa, jossa kokenut ihotautilääkäri tapasi kahdessa tunnissa yli 30 potilasta. Klinikoiden aikana lääkäri diagnosoi myös kaksi uutta lepratapausta, jotka siirtyivät sairaalan puolelle hoidon aloitusta varten. Kurssin aikana tein myös pienen tutkimuksen, jossa kävin läpi uusien leprapotilaiden papereita vuodelta 2004 ja Tutkin sitä, oliko 9 vuoden aikana tapahtunut muutosta siinä, kuinka nopeasti potilaat hakeutuivat hoitoon ja minkälaisia oireita ja minkä tyypin lepra potilailla oli diagnoosin saadessaan. Vain hyvin pieniä muutoksia tuli tutkimuksessa ilmi, mutta ainakin nyt asiaa on tutkittu. Myös potilaiden joukossa oli muutama vanha tuttu, joiden kanssa sai palautella mieleen nepalia. Muutamana iltapäivänä minä ja mieheni tutustuimme sairaalan eri osastoihin; fysioterapiaan, toimintaterapiaan, itsehoito-osastoon sekä proteesipajaan. Suurin

25 25 anti sairaala-ajalta olikin mahdollisuus tutustua niin monipuolisesti eri ammattilaisten työhön leprapotilaiden hoidossa ja kuntoutuksessa. Erityisen vaikutuksen minuun teki myös viikoittaiset kuntoutuspalaverit, joissa oli läsnä 1-2 lääkäriä, muutama hoitaja ja fysioterapeutti, toimintaterapeutti, sosiaalityöntekijä, itsehoitoopetuksesta vastaava henkilö sekä vertaistukihenkilö. Näissä palavereissa käsiteltiin teekupin ääressä vuorollaan jokainen selkäydinvammapotilas ja pyrittiin yhteistyöllä pohtimaan potilaan kuntoutuksen edistymistä ja seuraavaa vaihetta. Tuntui hyvältä nähdä että niin monta viisasta päätä lyötiin yhteen potilaan tarpeiden kohtaamiseksi. Hengellistä antia Jokainen työpäivä oli mahdollista aloittaa lyhyellä henkilökunnan rukous- ja ylistyshetkellä. Näissä tilanteissa rukoilimme yhdessä sairaalaan ajankohtaisten haasteiden, joidenkin potilaiden ja henkilökunnan jäsenten puolesta, sekä muistettiin muita INF-lähetysjärjestön työmuotoja. Pokharassa ollessamme kävimme myös paikallisessa seurakunnassa lauantaisin jumalanpalveluksissa ja keskiviikkoisin nuortenilloissa. Itse nautin näistä hetkistä erityisen paljon. Koin Jumalan läsnäoloa ja yhteyttä yhteisessä ylistyksessä, ja lisäksi oli mukava harjoitella Nepalin kieltä ja yrittää ymmärtää mahdollisimman paljon saarnasta ja lauluista. Sairaalajakson päätyttyä saimme nauttia vielä viikon Pokharasta ja sen ympäristöstä. Kävimme 4 päivän vaelluksella ihailemassa vuoria ja vielä ennen lähtöä pääsimme osallistumaan erään kristityn tuttavamme häihin. Avioliitto oli järjestetty, mutta sekä sulhanen että morsian vaikuttivat olevan varsin onnellisia. Kathmandussa olimme 3 päivää ystävillämme, suomalaisaustralialaisella perheellä, jotka olivat juuri muuttaneet lapsineen Nepaliin aloittaakseen lähetystyön erään varsin saavuttamattoman ihmisryhmän parissa. Waasta-hankkeeseen tutustuminen Siligurissa Kathmandusta lensimme Nepalin itärajalle Proteesipajassa saimme perusteellisen esittelyn Bhadrapuriin, josta proteesien valmistuksesta. matkustimme taksilla Siliguriin. Siligurissa pääsimme tutustumaan Waastajärjestöön. Waasta työskentelee kaupungissa, jossa seksiteollisuus rehoittaa, pyrkien kouluttamaan nuoria naisia, jotka ovat joko entisiä prostituoituja tai vaarassa ajautua prostituutioon. Tällä hetkellä naisille opetetaan käsityötaitoja. Heidän erityisalaansa ovat mm. länsimaalaiset valkoiset morsiuspuvut ja hunnut, jotka ovat nykyään suosittuja, mutta tarjonta on toistaiseksi vähäistä. Tämä työmuodon tukeminen on yksi Suomen Vapaakirkon kehitysyhteistyöhankkeista ja saa rahoitusta myös Suomen ulkoministeriöltä. Toinen Waastan työmuoto, johon pääsimme tutustumaan, on tyttöjen koti, jossa asuu reilut 20 n vuotiasta tyttöä. Nämä tytöt ovat joko seksityöläisten lapsia, Aids-orpoja tai prostituutiosta ja hyväksikäytöstä pelastettuja. Hurjista taustoistaan huolimatta tytöt olivat iloisia ja ystävällisiä ja koko talossa vallitsi rauhallinen ja onnellinen ilmapiiri. Maassa, jossa ihmismäärä on käsittämätön ja köyhyys ja kurjuus iskevät vasten kasvoja, tämä vierailu oli minulla muistutus siitä, että Jumala haluaa osoittaa rakkautensa ja hyvyytensä juuri seuraajiensa kautta. Silloinkin kun

26 26 min osavaltiossa. Matka jatkuu kohti Delhiä Uusia ystäviä Lebongissa. minun on vaikea ymmärtää miten Jumala voi tuntea ja rakastaa jokaista ihmistä, hänellä on jo monta suunnitelmaa käynnissä siitä miten hän voi tavoittaa, parantaa ja pelastaa. Minun silmäni vaan eivät kykene näkemään, miten monessa paikassa ja kuinka voimallisesti hän vaikuttaa pimeydenkin keskellä. Darjeeling ja Gangtok yli 100-vuotias lähetyskenttä Himalajan vapaakirkko on Suomen vapaakirkon tytärkirkkokunta, joka on syntynyt Koillis-Intiaan yli 100 vuotta sitten. Nykyään se on jo jäsenmäärältään paljon Suomen vapaakirkkoa isompia ja siihen kuuluu yli 80 seurakuntaa. Meillä oli mahdollisuus käydä yhdessä näistä seurakunnista, Lebongissa n. 10km päässä Darjeelingista. Asuimme 4 päivää seurakunnan entisen pastorin kotona, joka on Suomessa asuvan ystävämme isä. Sunnuntaina osallistuimme jumalanpalvelukseen, jossa minä jaoin muutaman raamatunjakeen ja ajatuksiani niistä, ja mieheni saarnasi. Kokouksen jälkeen vietimme aikaa soittaen ja laulaen paikallisten nuorten kanssa. Tutustuimme heihin ja jaoimme ajatuksia nuorisotyön haasteista ja rikkauksista Kuopiossa ja Lebongissa. Yhden päivän verran pääsimme tutustumaan Gangtokiin, Sikki- Matkustettuamme 21 tunnin junamatkan Delhiin vietimme lopun ajastamme Intiassa kierrellen turisteina nähtävyyksillä Delhissä, Agrassa ja Jaipurissa. Darjeelingissa ja Sikkimissä suurin osa ihmisistä puhuu äidinkielenään Nepalia ja ovat muutenkin saman oloisia kuin Nepalissa, johon olemme tottuneet ja sopeutuneet. Delhiin saavuttuamme olimme yllättyneitä ja hieman kulttuurishokissa täysin erilaisesta ympäristöstä ja erilaisista ihmisistä. Nepalissa kasvaneena en osannut varautua siihen, että köyhyys järkyttäisi minua. Saimme kuitenkin huomata että mm. kerjäläiset olivat paljon päällekäyvempiä, jopa aggressiivisia. Lisäksi suuret varallisuuserot järkyttivät. Delhissä on paljon moderneja pilvenpiirtäjiä ja ostoskeskuksia merkkiliikkeineen ja vieressä avain slummin kaltaista asutusta. Jokaisella bussipysäkillä ja jalkakäytävällä joku nukkui yönsä. Tämä kaikki pisti meidät mietteliäiksi: mistä tämä epätasaarvo juontaa juurensa? Mikä olisi tilanne jos kastijärjestelmä ja hindulainen kohtalo-ajattelu ei vaikuttaisi Intiassa niin vahvasti? Miten meidän pitäisi suhtautua kerjäläisiin? Mitä olen valmis tekemään edistääkseni oikeudenmukaisuutta tässä maailmassa? Kahden kuukauden paikasta toiseen matkustamisen ja henkisen myllerryksen jälkeen olimme tyytyväisiä kun selvisimme terveinä takaisin puhtaaseen ja viileään Suomeen. Matka oli erittäin antoisa ja kaikki käytännön asiat sujuivat ilman suurempia kommelluksia. Mietittävää ja käsiteltävää riittää kuitenkin pitkäksi ajaksi, onneksi muistin tueksi löytyy tuhansia valokuvia! Milla Rinne

27 SKLS:n opiskelijapäivillä puhuttiin ihmisarvosta 27 SKLS:n opiskelijapäivät järjestettiin Päivät keräsivät yli 70 lääketieteen opiskelijaa ja viime vuosina valmistunutta lääkäriä Karkun evankeliselle opistolle. Tunnelma oli, kuten yleensäkin opiskelijapäivillä, korkealla. Huhupuheiden mukaan pikkutunneille valvottiin ja saunottiin. Perjantai-iltana yleislääketieteen professori Raimo Puustinen luennoi aiheesta Ihminen ihmistä hoitamassa. Luento herätti vilkasta keskustelua maailmankatsomusten ja evankeliumin sanoman merkityksestä lääkärin vastaanottotyössä. Lauantaina kasvatustieteiden tohtori ja tietokirjailija Mia Puolimatka luennoi aiheesta Arvokas ihminen. Puolimatka luennoi kristillisestä ihmiskäsityksestä ja valotti muun muassa feminististä ja humanistista ajattelua, jotka ovat vaikuttaneet yleisesti ihmiskuvaamme länsimaissa. Lisäksi hän kertoi elämästään Down-lapsen äitinä ja omaishoitajana sekä jakoi sitä suurta iloa ja ymmärrystä elämästä, mitä heidän poikansa on tuonut hänelle ja koko heidän perheelleen. Lauantain aikana pidettiin myös kanavia valmistuneille (Riikka Mäkitie), Juhani Ahola luennoi teemalla Sä oot arvokas ja V.A.L.O. ei orjuudelle ry:stä lääkäri Anna- Maija Sormunen kertoi ihmiskaupan vastaisesta työstä (ks. tämän lehden s.21-23!). Lauantai-iltana purettiin energiaa maltillisesti kuvailtuna riehakkaasti ja ilta päättyi tunnelmalliseen ylistysosioon. Sunnuntaina osallistuttiin Karkun evankelisen opiston sanajumalanpalvelukseen tekijöinä (kiitos upealle kuorolle!) ja kirkonpenkkien kuluttajina. Lähtötunnelmat olivat haikeat onneksi Turkuun on suunnitteilla yhteistapaaminen jo keväälle. Vuoden väli SKLS:n opiskelijoiden kokoontumisille on todettu turhan pitkäksi. Anna Numminen

28 28 SKLS:n palliatiivisen hoidon kiertue: Turku SKLS:n Palliatiivisen hoidon kiertueen tilaisuus oli Turussa Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen tiloissa Meri-Karinassa. Aiheena oli Hyvä saattohoito ratkaisu sairauden, kärsimyksen ja kuoleman ongelmaan. Tilaisuus oli antoisa ja paikalla oli ilahduttavasti n. 65 osallistujaa. Kollega Pekka Reinikainen käsitteli eutanasiaa. Hän korosti eutanasia-käsitteen todellista luonnetta. Sananmukaisesti käännettynä se tarkoittaa hyvää kuolemaa, mutta todellisuudessa on kyse aktiivisesta surmaamisesta. Passiivisen eutanasian käsitteestä pitää luopua, koska sellaista ei ole. Hollannin kokemusten perusteella eutanasian laillistaminen on tuonut mukanaan monia ongelmia ja vaaroja. Eutanasiat ovat siellä lisääntyneet ja riskinä on, että siitä tulee yksi syövän hoitomuoto. Joudutaan myös kaltevalle pinnalle, kun käytäntö voi laajeta muihinkin kuin parantumatonta sairautta sairastaviin. Hollannissa 10 % potilaista hakee eutanasiaa, jotta omaisten ei tarvitsisi kärsiä heidän kivustaan. Kaikki lääkärit epäröivät eutanasian suorittamista ja muistavat nämä tapaukset läpi elämänsä. On todettu, että kuolemaa lähestyvistä monet ovat viimeisen elinkuukautensa aikana löytäneet uskon. Aktiivisella ennenaikaisella surmaamisella voidaan viedä tämä mahdollisuus pois. HUS:n ja Terhokodin syöpälääkäri Tiina Tasmuth piti selkeän esityksen saattohoidon käytännön toteuttamisesta. Hän korosti ketjun katkeamattomuuden tärkeyttä. Siirryttäessä aktiivisen hoidon vaiheesta palliatiiviseen hoitoon on tärkeää, että se tapahtuu saumattomasti. Potilas kokee, että hänestä huolehditaan ja häntä hoidetaan, vaikka sairautta ei enää voida parantaa. Läsnäolo ja potilaan ja hänen omaistensa kokonaisvaltainen kohtaaminen ovat tärkeitä. Kuolemaa lähestyväkin kaipaa toivoa. Pienten toiveiden täyttämisellä on merkitystä. Outi Hirvonen käsitteli saattohoidon toteutusta Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä. Käytännöt vaihtelevat kunnittain joissakin se on hyvää, joissakin puuttuu tai on riittämätöntä. Paljon kehitettävää on, mutta asiat etenevät. On muun muassa saatu paikallinen saattohoitokoordinaattori. Suomessa palliatiivista hoitoa tarvitsee / v ja saattohoitoa / v. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella on palliatiivista hoitoa tarvitsevia n / v ja saattohoitoa tarvitsevia on n / v. Lounais-Suomen syöpäyhdistyksen johtaja Tiina Surakka puhui median roolista. Hän korosti median vastuuta. Media hakee suuria ja myyviä otsikoita ja tekee kärjistyksiä. Esiin tuodaan usein vain epäkohtia, laiminlyöntejä ja virheitä. Ihmisiä ohjataan negatiiviseen ajatteluun. Kuitenkin hyviäkin asioita ja onnistumisiakin olisi kerrottavissa. Toisaalta tämä ei ole pelkästään median ongelma, vaan itse kullakin on tässä tarkistamisen varaa. Tiina Surakka sanoi mieluummin pitävänsä painopisteen eubioksessa eli hyvässä elämässä. Lopuksi puheenjohtajamme Markus Partanen antoi lyhyen tietoiskun SKLS:n palliatiivisen hoidon kehittämishankkeesta Ilembulan sairaalassa. Taina Nurminen Suomen kristillisen lääkäriseuran palliatiivisen hoidon kiertue ma Lappeenranta to Tampere la Rovaniemi Lisätiedot

29 Uskoa työssä, työtä uskossa 29 Tällä palstalla kristitty kollega kertoo tapauksen, jossa kristillinen usko ja työ kohtasivat. Onko muistissani potilastapausta, jonka yhteydessä olisi usko vahvistunut? Pitäisi kyetä erottelemaan se uskon osuus, niinkö? Mutta Jumala, kaiken Luoja, toimii luonnollisesti ensisijaisesti luonnollisesti. Koska potilaani ovat liian helposti tunnistettavissa, en voi heistä kertoa kuin kokemusten kautta. Uskon merkitys tulee sen kautta, että jaksetaan hakea diagnoosia ja oikeaa hoitoa, että potilaslääkärisuhde jatkuu kaikissa vaiheissa toiveikkaana, pysytään yhteydessä kävi miten kävi. Usko on lujaa luottamusta, vaikka pahaltakin näyttäisi. Että potilas jaksaa elää. Auttaa, jos lapsuus on ollut turvallinen, Usko on lujaa luottamusta, vaikka pahaltakin näyttäisi. mutta uskollinen yhteys suvun kesken ja hoitosuhteissa on olennaista. Uskon merkitys paranemiseen tuo mielen ystävämme, jonka selkä oli tosi kipeä. Perheen tilanne oli ahdistava sairauksien vuoksi. Hän kävi Juntusen kokouksessa rukoiltavana. Olemus säilyi ennallaan, ryhti ja liikkeet samoin. Mutta kipu jäi sinne alttarille. Suggestiota tai ei, mutta kiitimme Herraa tästä. Porilainen kollega Matti A. Miettinen tutki perusteellisesti kaikki Niilo Yli-Vainion kokouksissa parantuneeksi ilmoittautuneet (Kirkon tutkimuskeskus Sarja A Nro 51, 1990). Parantumisia oli, mutta ei löytynyt epäjatkuvuuskohtia luonnollisessa sairaudenkulussa. Väitöskirjan johtopäätös: Usko ja lääketiede ovat kaksi eri tapaa katsoa samaa asiaa. Kyseessä on maailman mittakaavassakin merkittävä julkaisu. Seuramme sihteeri Anni Seppänen kirjoitti Duodecimissa vuonna 1927, numerossa 4, märkäisistä aivokalvontulehduksista. Ensimmäisen potilastapauksen taudin käännekohtaan liittyi myöhemmin kerrottuna omaisen rukous läheisellä Tähtitorninmäellä. Antti Linkola Kirjoittaja on eläkkeellä oleva lappeenrantalainen keskussairaalan munuaispotilaiden hoidosta vastannut sisätautilääkäri. Seuraavan tapauksen kertoo Antin haastamana sydänja rintaelinkirurgian professori emeritus Matti Tarkka. SKLS:n kevätpäivät GLOBAALI LÄHIMMÄISYYS Susiniemen leirikeskus, Mikkeli Susiniementie 50, Otava

30 30 Kirjavinkki: Nuoren lääkärin selviytymisopas Kirurgi Peter Saunders jakaa nuorille lääkäreille kaksitoista ytimekästä vinkkiä kirjasessaan Surviving the foundation years (CMF, 2012). Elämänohjeet ovat löytyneet vähitellen kirjoittajan oman kokemuksen kautta. Kunkin teesin merkitys avautuu konkreettisista esimerkeistä. Näiden avulla voi kristitty lääkäri selvitä kunnialla haastavista ensimmäisistä työvuosista ja rakentaa tukevan perustan koko työuralleen. Kokeneempanakin kollegana lukija voi listamaisesti tarkistaa, että omat arvot ovat edelleen kohdallaan. Johdannossa otetaan esiin Christian Medical Fellowshipin aiempi julkaisu, jossa selvitetään, miksi nuori lääkäri luopuu kristillisestä vakaumuksestaan. Jumalasta on tullut irrelevantti, eikä Jumala-suhteelle ole aikaa. Tähän johtaa sosiaalinen ja hengellinen paine. Valmistumisen jälkeen etäisyys perinteisiin tukirakennelmiin kuten perheeseen, ystäviin, seurakuntaan ja kotiin kasvaa. Uudeksi tukiverkostoksi muodostuu työkaverit, joiden elämäntapa ja stressinhallintakeinot saattavat houkutella itseäkin uudenlaisiin valintoihin. Hengellinen paine uudella työpaikkakunnalla muodostuu vaikeudesta löytää seurakunta ja kristittyjen yhteyttä. Ajankäyttö muuttuu, eikä aikaa Jumalasuhteen hoitamiselle tahdo löytyä. Tästä saattaa kehittyä uusi identiteetti, joka suostuu kompromisseihin moraalisissa kysymyksissä. Haasteista voi Saundersin mukaan selvitä. Tässä avuksi ne 12 teesiä lyhyesti kuvattuna. LL Anu Willis 1. Ylläpidä Jumala-suhdettasi Tee hetkestä Jumalan kanssa miellyttävä, ei työteliästä: time to be, rather than time to do. Pidä työssä mukanasi taskukokoista Raamattua, jota voit lukea taukohetkinä. Muistivihkoon on hyvä kirjoittaa lukemisesta seuranneet oivallukset myöhempää muistinvirkistystä varten. Rukous voi olla toistuvaa päivän aikana. Pyydä Hänen apuaan kaikessa, mitä teet. Muista Jumalan armo työhaasteiden ja virheiden keskellä. Saunders muistuttaa. 2. Ylläpidä suhteita muihin kristittyihin Harkitse vakavasti, josko ensimmäinen työpaikkasi olisikin lähellä yliopistoa (ja sosiaalisia verkostoja), jossa opiskelit. Tai jos on pakko muuttaa, muuta yhdessä kristittyjen ystäviesi kanssa. 3. Käytä tilaisuus hyväksesi kertoaksesi uskostasi Kirjoittaja kuvaa, miten tekomme todistavat uskostamme, mutta rohkaisee myös sopiviin sanoihin aina tilanteen tullen. Vain mielikuvitus vaikuttaa olevan rajana. 4. Älä tingi periaatteistasi Ole kaikessa luotettava työntekijä kuten Raamatun Daniel oli. Se ei tarkoita sitä, että olisimme täydellisiä, emmekä tekisi virheitä. Vaan pikemminkin sitä, että olemme avoimia ihmisille, valmiita myöntämään virheemme ja pyytämään anteeksi. 5. Tarkkaile elämäntapojasi Työssä houkutuksena voi olla tarve miellyttää muita ja osallistua esim. selän takana puhumiseen. Kyynisyyden ongelmaan kirjoittaja tarjoaa ratkaisuna korinttilaiskirjeen: Jumala ei anna työmme mennä hukkaan.