Vaikutusten jäljillä

Transkriptio

1 Rakennerahasto-ohjelman arvioinnin väliraportti 3. Toimeksiantaja: TEM Ajankohta: Vaikutusten jäljillä Kestävää kasvua ja työtä rakennerahasto-ohjelman vaikuttavuuden arviointi Elina Auri, MDI Jaakko Harkko, Kuntoutussäätiö Benjamin Heikkinen, MDI Timo Hirvonen, Spatia Arja Jolkkonen, Spatia Petri Kahila, Spatia Arja Kurvinen, Spatia Teemu Makkonen, Spatia Minna Mayer, MDI Juho Nyman, MDI Sari Pitkänen, Kuntoutussäätiö Tommi Ranta, MDI Keimo Sillanpää, TK-Eval Tommi Ålander, TK-Eval

2 1 SISÄLTÖ SISÄLTÖ JOHDANTO TIIVISTELMÄ PK-YRITYSTEN KILPAILUKYKY Pk-yrityksen kasvu ja kansainvälistyminen sekä työllisyysvaikutukset Elinkeinorakenteen monipuolistaminen Rahoituksen vaikutukset pk-yritysten kilpailukykyyn Yhteenveto (Pk-yritysten kilpailukyky) UUSIMMAN TIEDON JA OSAAMISEN TUOTTAMINEN JA HYÖDYNTÄMINEN Innovaatiotoiminnan vahvistaminen Kehittämisketjut osaamisen siirtäjinä Elinkeinorakenteen monipuolistaminen ja työllisyyden edistäminen Vähähiiliseen talouteen siirtyminen Yhteenveto (Uusimman tiedon ja osaamisen tuottaminen ja hyödyntäminen) TYÖLLISYYS JA TYÖVOIMAN LIIKKUVUUS Työllistymisen edistäminen (et 6.1) Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kehittäminen (et 7.1) Työ- ja koulutusurien sukupuolen mukaisen eriytymisen lieventäminen (et 8.1) Yhteenveto (Työllisyys ja työvoiman liikkuvuus) KOULUTUS, AMMATTITAITO JA ELINIKÄINEN OPPIMINEN Siirtymävaiheita ja koulutuksellista tasa-arvoa tukevien palveluiden parantaminen (et 9.1) Koulutuksen osuvuus työelämän muuttuviin osaamistarpeisiin (et 9.2) Yhteenveto (Koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen) SOSIAALINEN OSALLISUUS JA KÖYHYYDEN TORJUNTA Työelämän ulkopuolella olevien työ- ja toimintakyvyn parantaminen (erityistavoite 10.1) Yhteenveto (Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta) ESR KONTRAFAKTUAALINEN TARKASTELU Tutkimuksen aineisto ja menetelmät Tulokset Yhteenveto OHJELMATASON JOHTOPÄÄTÖKSET

3 2 1 JOHDANTO Suomen rakennerahasto-ohjelman, Kestävää kasvua ja työtä , tavoitteena on tuottaa Suomeen vuoteen 2023 mennessä uutta työpaikkaa ja uutta yritystä. Tavoitteena on myös lisätä t&kmenoja 4,569 mrd. euroa sekä saada 30 % alle 30-vuotiaista ja 23 % yli 54-vuotiaista työllistymään hankkeen jälkeen ja 50 % alle 30-vuotiaista koulutukseen toimien jälkeen. Ohjelmaa toteutetaan koko Suomessa ja kuluvalla ohjelmakaudella EU-rahoituksen osuus on noin 1,3 miljardia euroa, kokonaisbudjetin ollessa noin 2,6 miljardia euroa. Ohjelman tekniseen tukeen on varattu kolmen prosentin osuus ohjelman kokonaisbudjetista. Sijainnin ja olosuhteiden vuoksi Pohjois- ja Itä-Suomessa on enemmän ohjelmavaroja käytettävissä kuin Etelä- ja Länsi-Suomessa 1. Suomen rakennerahasto-ohjelman tavoitteet pohjautuvat Eurooppa strategian tavoitteisiin. Ohjelman tavoitteena on osaltaan vahvistaa Suomen kestävää kasvua ja työllisyyttä. Ohjelmassa on viisi temaattista tavoitetta, joita toteutetaan viidellä toimintalinjalla. Toimintalinjat on jaettu edelleen erityistavoitteisiin, joita ohjelmassa on kaikkiaan 13 kappaletta. Lisäksi ohjelma toimeenpanoon on varattu teknistä tukea. Temaattisena tavoitteeksi valittuun Pk-yritysten kilpailukyvyn parantamiseen on kohdistettu noin kolmannes EAKRrahoituksesta. Toimilla pyritään parantamaan pk-yritysten kilpailukykyä ja monipuolistamaan elinkeinorakennetta luomalla uutta liiketoimintaa ja edistämällä yritysten kasvua ja kansainvälistymistä. Tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja innovoinnin tehostamisen tavoitteeseen on kohdistettu n. 41 % EAKR-rahoituksesta ja tavoitetta tukevat toimet perustuvat älykkääseen erikoistumiseen. Vähähiiliseen talouteen siirtymisen tukemisen tavoitteeseen pyritään Suomessa kohdentamaan 25 % EAKR-rahoituksesta. Suomesta pyritään kehittämään hiilineutraalia yhteiskuntaa ja ympäristöosaamisen edelläkävijää ja ohjelmalla pyitään panostuksiin juuri vähähiilisen liiketoiminnan kehittämiseen ja ympäristöliiketoimintaan. Kolmas temaattinen tavoite liittyy Kestävien ja laadukkaiden työpaikkojen edistämiseen ja työvoiman liikkuvuuden tukemiseen on kohdistettu 47 % ESR-rahoituksesta. Toimet tähtäävät etenkin nuorten ja heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen tukemiseen ja tuottavuuden sekä työelämän laadun parantamiseen. Neljäs temaattinen tavoite on Investoiminen koulutukseen, ammattitaidon hankkimiseen ja elinikäiseen oppimiseen, johon on kohdistettu noin kolmannes ESR:n rahoituksesta. Tavoitteen toimet tähtäävät rakennemuutoksista ja uusista kasvu- ja toimialoista nouseviin koulutustarpeisiin vastaamiseen, elinikäiseen oppimisen edistämiseen ja siirtymävaiheita tukevien palveluiden ja koulutuksen edistämiseen. Sosiaalisen osallisuuden edistämiseen ja köyhyyden ja syrjinnän torjuntaan tähtäävään temaattiseen tavoitteeseen on kohdennettu 20 % ESR-rahoituksesta. Tavoitteen toteutumista edistetään parantamalla heikoimmassa asemassa olevien työllistymisvalmiuksia, edistämällä työelämän ulkopuolella olevien työ- ja toimintakykyä sekä tukemalla paikallista kehittämistoimintaa. Seuraavan sivun kuvissa (kuva 1 EAKR, kuva 2 ESR) on kuvattu karttapohjalla rahoituksen jakautuminen kunnittain. Tarkastelussa on mukana sekä absoluuttinen rahoitus että rahoituksen määrä väkilukuun suhteutettuna. Rahoitustietojen lähteenä on EURA-järjestelmä. Tiedot on aggregoitu kuntatasolle hankkeen päätoteuttajan postinumeron perusteella hyödyntämällä Tilastokeskuksen postinumero-kunta-avainta vuodelta Kartat kuvaavat kesäkuun 2018 lopun tilannetta EURA-järjestelmässä, joten osa tulevasta rahoituksesta ei vielä näy kartoissa. Päätoteuttajien perusteella piirretyissä kartoissa korostuu toteuttajien sijoittuminen keskuskaupunkeihin. EAKR:n osalta absoluuttinen rahoitus keskittyy erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen alueelle. Väkilukuun suhteutettuna rahoitus keskittyy voimakkaimmin yhä harvemmille alueille. ESR:n osalta 1 EAKR; kehittyneiden alueiden kokonaisrahoitus euroa, EAKR; harvan asutuksen erityisrahoituksen osuus euroa ja ESR; kehittyneiden alueiden kokonaisrahoitus euroa.

4 päätoteuttajat ovat sijoittuneet suurempiin kuntiin, jonka vuoksi miltei kaksi kolmasosaa kunnista näyttäytyy kartalla valkoisena. Väkilukuun suhteutettuna ESR-rahoituksen jakaantuminen näyttäytyy tasaisempana. 3 Kuva 1. Julkinen EAKR-rahoitus kunnittain. Vasemmalla absoluuttinen rahoitus ja oikealla rahoitus suhteutettuna väkilukuun.

5 4 Kuva 2. Julkinen ESR-rahoitus kunnittain. Vasemmalla absoluuttinen rahoitus ja oikealla rahoitus suhteutettuna väkilukuun. Rakennerahasto-ohjelman arvioinnin tarkoitus on muodostaa kokonaiskuva ohjelman tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta. Rakennerahasto-ohjelman vaikuttavuusarviointi on siten osa laajaa arviointikokonaisuutta, ja käsillä oleva arviointiraportti on järjestyksessään kolmas. Arvioinnin hallintoa ja toimeenpanoa on tarkasteltu arvioinnin ensimmäisessä vaiheessa, arviointiraportti on julkaistu tammikuussa Ohjelman toimenpiteiden tuloksellisuusarviointi ja sen raportti valmistuivat toukokuussa Tämän osion ja kolmannen väliraportin tarkoitus on arvioida ohjelman toimenpiteiden vaikuttavuutta molempien ohjelman rahastojen Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) sekä Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osalta. Vaikuttavuusarvioinnin keskeisin kysymys on ohjelman arviointisuunnitelman perusteella, millainen on ohjelman toimenpiteiden vaikuttavuus osana laajempaa toimintaympäristöä? Toimintalinjatasolla vaikuttavan toteutumisen logiikkaa pyritään kuvaamaan teoriapohjaisen arvioinnin mallin mukaisesti vaikutuspolkuina, joiden kautta pyritään havainnollistamaan mikä toimii, kenelle ja missä olosuhteissa. Lisäksi ohjelman vaikuttavuusarvioinnin yhteydessä on tehty myös kontrafaktuaalinen tarkastelu, jossa on selvitetty, mikä on ollut ohjelman vaikutus tuettuun toimintaan. Kontrafaktuaalinen tarkastelu on tehty rajatulle joukolle hanketoteuttajia, ja se pohjautuu osittain jo edellisen vaiheen tuloksellisuustarkastelulle. Nyt käsillä oleva ohjelman vaikuttavuusarviointi kuvaa, mitkä ovat olleet toimenpiteiden vaikutukset ohjelman temaattisiin tavoitteisiin nähden ja mitä voidaan tässä vaiheessa sanoa ohjelman vaikuttavuudesta kokonaisuutena. Vaikuttavuusarvioinnin tarkasteluajanjakso päättyy EAKR:n osalta kesäkuuhun 2018, jolloin ohjelman toteutus on edennyt lähes kahteen kolmasosaan ohjelmakaudesta. ESR:n osalta tarkasteluajankohta päättyy elokuuhun Ohjelman vaikuttavuustarkastelu nojaa vankasti edellisen vaiheen tuloksellisuustarkastelulle,

6 jossa tarkastelu kiinnitettiin ohjelman indikaattoritietoihin. Kuten aiemmin on todettu, indikaattoritietoihin liittyy tiettyjä heikkouksia, kuten esimerkiksi niiden määrittäminen ja raportointi. Vaikuttavuusarvioinnissa on käytetty arviointiaineiston triangulaatiota yhdistelemällä eri menetelmin kerättyä arviointiaineistoa. 5 Arvioinnin aineistot Arvioinnin toteutuksessa on käytetty toimintalinjoittain vaihtelevia aineistoja ja menetelmiä. Alla kuvattujen menetelmien lisäksi arvioinnin alustavia tuloksia käsiteltiin arvioinnin ohjausryhmälle pidetyssä tulosten validointitilaisuudessa. Sekä EAKR:n että ESR:n osalta toteutettiin myös kontrafaktuaalinen tarkastelu, joiden osalta menetelmät on kuvattu luvuissa 3.3 ja 8. Aineistoja ja menetelmiä on kuvattu tarkemmin niiden käsittelyn yhteydessä. EAKR-toimenpiteiden arvioinnissa käytetty aineisto ja menetelmät Toimintalinjalla 1 indikaatoritiedot ovat EURA- ja Tuki järjestelmistä. Lisäksi arvioinnissa on hyödynnetty tilasto- ja kontrafaktuaalitarkastelun osalta volyymitietoja ja Tilastokeskuksen sekä Asiakastiedon tilastoaineistoja. Haastatteluja tehtiin kaikkiaan 18 kappaletta. Haastateltavat edustavat yrittäjäjärjestöjä, kauppakamareita sekä erityistavoitteen 1.2 (Pk-yritysten kannalta tärkeiden liikenne- ja logistiikkayhteyksien parantaminen) osalta hanketoteuttajia. Lisäksi toteutettiin sähköiset kyselyt hankkeita toteuttaneille yrityksille ja hankkeisiin osallistuneille yrityksille. Toimintalinjalla 2 tarkastelu perustuu älykkään erikoistumisen strategia-asiakirjoihin, kyselyihin, EURA- ja TUKI-järjestelmän hanke- ja seurantatietoihin, tutkimuskirjallisuuteen, haastatteluihin ja keskusteluihin sekä arvioitsijoiden asiantuntemukseen. Älykkään erikoistumisen teemallisia kehittämiskokonaisuuksia koskevat tapaustarkastelut suuntautuvat Pohjanmaan, Lapin ja Pohjois-Savon maakuntiin. ESR- toimenpiteiden arvioinnissa käytetty aineisto ja menetelmät Toimintalinjalla 3 tilaajalta saatu indikaattoritieto analysoitiin mm. jakaumatarkastelujen ja ristiintaulukointien avulla. Päättyneitä hankkeita tarkasteltiin dokumenttianalyysissa. Kyselyt suunnattiin hankkeisiin osallistuneille (ns. erillisselvitys) ja ESR-hanketoteuttajille. Kyselyaineistot analysoitiin SPSS-ohjelmistolla tilastollisin menetelmin. Arvioinnissa toteutettiin myös puolistrukturoituja asiantuntijahaastatteluita, joissa asiantuntijat olivat mm. ELY-keskusten asiantuntijoita ja hankkeiden edustajia. Toimintalinjalla 4 kasvu- ja rakennemuutosalojen koulutuksen tarjonnan ja laadun parantamiseen tähtäävien hankkeiden vaikutusten arvioinnissa käytettiin tilaajalta saatuja seurantatietoja: ESR:n tuotos- ja tulosindikaattorien tietoja toteutusalueittain ( tilanne). Indikaattoritietoja analysoitiin tilastollisten tarkastelujen kuten jakaumien ja ristiintaulukointien avulla. Vaikutusten arvioinnissa käytettiin ESR:n pitkän aikavälin kyselyä osallistujille sekä myös ESR-hanketoteuttajille tehtyä kyselyä. Molemmat kyselyaineistot analysoitiin SPSS-ohjelmistolla tilastollisin menetelmin. Arvioinnissa kerättiin laadullista aineistoa haastattelemalla hallinnon (ELY) edustajia, maakuntien yhteistyöryhmien jäseniä sekä maakuntien yhteistyöryhmien sihteeristöjen jäseniä. Haastatteluita tehtiin kahdeksan sidosryhmän edustajan kanssa. Lisäksi haastateltiin kolmen suuren budjetin hankkeen hanketoteuttajia hankkeiden vaikutuksista sekä niiden aikaansaamiseksi käytetyistä toimenpiteistä. Haastatteluissa käytettiin

7 ESR:n yhteistä teemahaastattelurunkoa, haastattelut tallennettiin, litteroitiin ja analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. 6 Toimintalinjalla 5 sosiaalista osallisuutta ja köyhyyden torjuntaa edistävissä toimenpiteiden arvioinnissa on käytetty määrällisenä aineistona ESR:n seuranta- ja maksatustietoja, ESR:n pitkän aikavälin kyselyä hankkeisiin osallistuneille, ESR-hanketoteuttajille tehtyä kyselyä ja Työterveyslaitoksen Solmu-hankkeessa kehityn Kykyviisari-kyselyn aineistoa. Laadusta aineistoa ovat olleet EURA-järjestelmän dokumentit sekä tapaustutkimukset. Tapaustutkimuksissa käytettiin aineistona hankkeiden vaikutuksista kertovia raportteja sekä haastatteluaineistoa, jota koottiin hanketoteuttajilta, kokemusasiantuntijoilta, asiakkailta ja yhteistyötahoilta. Raportin rakenne Arviointiraportti on jaettu sisällöllisesti toimintalinjoittain, ensin käsitellään EAKR ja sen toimintalinjat yksi ja kaksi. Sen jälkeen käsitellään ESR ja sen toimintalinjat kolme, neljä ja viisi sekä näiden jälkeen erillisessä pääluvussa ESR:n kontrafaktuaalinen analyysi. Viimeisessä luvussa esitetään ohjelmatason johtopäätökset. Arvioinnin tarkastelutaso lähtee erityistavoitteista, toimintalinjan sisällöllisistä teemoista ja toimintalinjan tavoitteista päätyen ohjelmatason tarkasteluun. Tarkastelutasot näkyvät myös raportin rakenteessa. Erityistavoitteita käsitellään omassa alaluvussaan tai kootusti sisällöllisten teemojen yhteydessä, minkä jälkeen tulevat erityistavoitteiden yhteenvedot ja lopuksi havainnot viedään toimintalinjatasolle Eurooppa 2020-strategiaan ja toimintaympäristöön suhteuttaen.

8 7 2 TIIVISTELMÄ EAKR-tuen lisäarvo koetaan merkittäväksi kehittämistyössä ja vaikutukset pitkäkestoisiksi useissa yrityksissä, mutta tuen vaikuttavuutta ei voida vielä yrityksen kasvua kuvaavilla luvuilla todentaa riittävällä tavalla. Yrityksissä on saatu varsin laajasti hyviä alkuja vaikutusten synnylle, mistä voidaan olettaa syntyvän pidemmällä tähtäimellä myös vaikutuksia, jotka näkyvät selvemmin liiketoiminnan kasvua ja kannattavuutta kuvaavissa luvuissa. Nykyhetkellä tuen vaikutukset näkyvät paremmin niissä yrityksissä, jotka ovat itse hanketoteuttajina, ja tämä vaikutus näkyy useimmiten myös yrityksen kasvua mittaavissa luvuissa. Hankkeissa mukana olevat de minimis -tukea saavat yritykset myös kokevat hankkeeseen osallistumisen vaikuttavammaksi kuin hankkeeseen osallistuneet yritykset. Uusimman tiedon ja osaamisen tuottamista ja hyödyntämistä edistäviä toimenpiteitä toteutetaan älykkään erikoistumisen teemallisen kehittämisen viitekehyksessä. Teemoittaminen on kytkenyt innovaatioalan keskeiset toimijat alueen kehittämiseen, edistänyt toimenpiteiden yhteisvaikutteisuutta ja lisännyt politiikkatoimien strategisuutta ja ohjausvoimaa. Ohjelman toteutuksessa on kiinnitetty ansiokkaasti huomiota innovaatioprosessin eri vaiheet kattaviin TKI-kehittämisketjuhin, joiden vaikuttavuuden kriittisinä osatekijöinä korostuvat toimenpiteiden tiivis koordinaatio ja sujuva yhteensovittaminen. Työllisyyttä ja työvoiman liikkuvuutta edistettäessä keskeisiä tekijöitä ovat kehittämispolun katkeamattomuus, siirtymien sujuvuus ja kehittämistoiminnan eri vaiheiden laadukas toteutus. Tuloksellinen ja vaikutuksia synnyttävä toiminta perustuu myös asiakaslähtöisyyteen ja asiakaskohtaisuuteen, verkostojen hyödyntämiseen sekä kohderyhmien kohtauttamiseen. Näiden asioiden huomioiminen hankkeiden suunnittelussa, valinnassa ja toteutuksessa luo edellytykset toiminnan onnistumiselle.

9 8 Koulutusta, ammattitaitoa ja elinikäistä oppimista lisäävillä toimenpiteillä on vaikutettu erityisesti nuorten koulutukseen osallistumiseen sekä kasvualoilla tarvittavan osaamisen vahvistamiseen. Koulutuksen ja työllistymisen näkökulmista merkittävin hankkeiden konkreettinen vaikutus on ollut koulutuksen keskeytymisen estämiset, jotka linkittyvät myös syrjäytymisen ehkäisemiseen. Hankkeilla on vaikutettu erityisesti työssä olevien ammattitaidon kehittämiseen. Hankkeiden vaikutukset näkyvät työssä olevien digitaalisen osaamisen vahvistamisena sekä digitaalisen infrastruktuurin, erityisesti digitaalisten oppimisympäristöjen kehittämisenä, mutta digitaalisen osaamisen vahvistamiselle on edelleen tarvetta. Työelämän ulkopuolella olevien osaamiseen kehittäminen, elinikäisen oppimisen mahdollistaminen ja koulutuksen laadun kehittäminen tulisi saada vahvemmin rakennerahaston rahoitettavien toimien piiriin. Sosiaalista osallisuutta ja köyhyyden torjuntaa edistävissä hankkeissa on pystytty lisäämään asiakkaiden aktivoitumista ja osallistumista erilaisiin toimintoihin, joiden toteuttamista he ovat olleet suunnittelemassa. Hankkeiden vaikutuksesta osallistujien työ- ja toimintakyky on vahvistunut, arkielämän taidot ovat lisääntyneet, usko työllistymiseen ja koulutukseen pääsemiseen on kasvanut eikä taloudellista tilannetta koeta yhtä huonoksi kuin ennen hankkeeseen osallistumista. Odottamaton tulos on se, että hankkeiden tuloksena etenkin heikoimmassa työmarkkina-asemassa ovat työllistyneet ja siirtyneet koulutukseen. Hankkeiden tuloksena on syntynyt uudenlaisia kohderyhmältä puuttuneita palveluita sekä aiempaa tiiviimpää yhteistyötä eri sektoreilla toimivien ammattilaisten kesken. TE-toimiston asiakkaina olevat ESR-hankkeisiin osallistuneet ovat saaneet hankkeisiin osallistumaan verrokkiryhmään verrattuna enemmän työllistymistä ja kouluttautumista edistäviä toimenpiteitä. ESR-hankkeisiin osallistuneet ovat päässeet opiskelemaan ja työllistyneet verrokkiryhmää useammin. Pk-yritysten kilpailukyky Ohjelman vaikutukset kilpailukyvyn, kasvun, ja kansainvälistymisen suhteen voidaan havaita pk-yrityksissä pääasiassa kolmen eri vaikutustyypin kautta. Suorien yritysten liiketoimintaan kohdistuvien vaikutusten (a.) lisäksi on havaittavissa kasvun ja parantuneen kilpailukyvyn edellytyksiä luovia vaikutuksia osaamiseen (b.) ja yhteistyöhön sekä verkostoitumiseen (c.). Suorien liiketoimintavaikutusten lisäksi tuella saadaan siis aikaan vaikutuksia, jotka luovat edellytyksiä yritysten tulevalle kasvulle kansainvälistymiselle ja kilpailukyvyn paranemiselle. Ohjelman toimenpiteillä on ollut enemmän vaikutusta uuden liiketoiminnan luomiseen olemassa olevaa liiketoimintaa kehittämällä kuin uusia yrityksiä synnyttämällä. Pk-yritysten kansainvälistymisen edistämiseksi tehdyt toimet ovat puolestaan olleet aikaansaatujen tulosten valossa onnistuneita. Hankkeita toteuttaneilla

10 yrityksillä rahoituksella on eniten merkitystä liikevaihdon kasvuun ja vähiten liiketoimintaosaamisen kehittämiseen. Hankkeisiin osallistuneiden yritysten toimenpiteiden vaikutukset liittyvät enemmän osaamisen kehittämiseen ja verkostoihin kuin suoraan liiketoimintaan. Syntyneet verkostot koetaan tärkeiksi sekä hankkeita toteuttaneissa yrityksissä että hankkeisiin osallistuneissa yrityksissä, joissa syntyneet verkostot ovat osaamisen kehittämisen ohella merkittävimpiä sisältöjä. Vaikutukset verkostoihin ja toimijoiden välisiin ekosysteemeihin ovat indikaattoreiden ulottumattomissa olevia tuloksia, joilla on vähintäänkin välillisesti vaikutusta pk-yritysten kilpailukykyyn. 9 Syntyneet vaikutukset ovat pitkäaikaisia hankkeita toteuttaneiden yritysten osalta. Niiden osalta pitkäaikaiset vaikutukset liittyvät etenkin kasvuun ja kehitetyn liiketoiminnan jatkuvuuteen. Hankkeisiin osallistuneiden yritysten osalta pitkäaikaisia vaikutuksia syntyy hieman alle puolilla yrityksistä ja vaikutukset liittyvät eniten kasvun edistämiseen ja vähiten uuden liiketoiminnan luomiseen. Arvioinnin aikana tehty kontrafaktuaalinen tarkastelu nostaa esille toisenlaisia havaintoja kuin arvioinnin laadullinen aineisto. Arvioinnin tarkasteluajankohtana kasvuyrityksiin kohdistuneessa kontrafaktuaalisessa tarkastelussa EAKR-tuen vaikuttavuudesta kasvuun ja kehitykseen ei saatu selvää näyttöä. Tilastollisessa tarkastelussa nousi esiin, että EAKR-tukea saaneen yritysjoukon kasvu ei ole kiihtynyt ja kannattavuus parantunut suhteessa samankaltaisiin kasvuyrityksiin. On huomioitava, että ohjelman kautta syntyvät vaikutukset pk-yrityksiin tulevat näkyviksi useimmiten vasta pidemmällä aikavälillä. Tarkastelun tuloksiin liittyy useita epävarmuustekijöitä ja tehdyn tarkastelun johtopäätöksiä voidaan pitää parhaimmillaan suuntaa-antavina ja rajattuina tarkastelun kaltaiseen kohdejoukkoon. Tarkastelun tuloksia ei voida yleistää kattamaan kaikkia EAKR-tukea saaneita yrityksiä ja EAKR-tuen vaikuttavuutta kokonaisuutena. Uusimman tiedon ja osaamisen tuottaminen ja hyödyntäminen Maakuntien älykäs erikoistuminen on muodostanut osaamisaloja, toimialoja ja teknologioita yhdistäviä teemallisia kokonaisuuksia. Se on tarjonnut innovaatioalan toimijoille kanavan osallistua ja kytkenyt ne alueen kehittämiseen. Lisäksi se on edistänyt ajattelutapaa, jossa yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaaminen (esim. vähähiilisyys) mielletään osaamisen, tutkimuksen ja tuotekehityksen osa-alueena. Oheisvaikutuksena innovaatioalan toimijoiden vuorovaikutus on parantunut, TKI-toiminnan kansainvälisyys on lisääntynyt ja kehittämiskohteiksi on noussut Suomelle tärkeitä, uusia ja kilpailukykyisiä osaamisaloja. Älykkään erikoistumisen toimenpiteet kattavat innovaatioprosessin eri vaiheet. Näiden toimenpideketjujen vaikuttavuuden kannalta on tärkeää yhdistää eri vaiheita koskevat toimenpiteet saumattomasti ja varmistaa osaamista pk-yrityksiin siirtävien toimenpiteiden laatu ja riittävyys. Laitehankintojen rahoitusta vähentämällä voidaan viimeksi mainittuun toimenpidelajiin kohdistaa lisäresursseja. Älykäs erikoistuminen on vahvistanut maakuntien ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen asemaa ja niiden tutkimusinfrastruktuuria. Tämä on aluerakenteen pitkän aikavälin kehityskuvan kannalta merkittävää, koska se on edistänyt yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen profiloitumista osaamisaloilleen ja siten ehkäissyt tutkimustoiminnan ja korkeakouluverkon keskittymistä. Tuotosindikaattoreiden perusteella innovaatiokeskittymien kehittäminen on toimiva aluekehitysoppi myös edellytyksiltään heikoimmilla alueilla eikä TKI-kehittämistoimien kylästymistasoa ole saavutettu edes suurinta ohjelmarahoitusta saavissa maakunnissa.

11 10 Työllisyys ja työvoiman liikkuvuus Maamme viimeaikaisessa työllisyyskehityksessä työttömyys on alentunut selvästi nopeammin nuorten kuin iäkkäämpien työttömien kohdalla. Siihen nähden ESR-hankkeissa saadut työllistymistulokset yllättävät, koska niissä yli 54-vuotiaiden työllistyminen on ollut paremmalla tasolla alle 30-vuotiaiden työllistymiseen verrattuna. Onkin ilmeistä, että nuorten työllistymisen edistäminen ESR-toimin vaatii ohjelman loppukaudella erityistä huomiota. Työllistymistulokset ja koulutukseen ohjautuminen ESR:n työllisyyttä ja työvoiman liikkuvuutta edistäviin toimiin (TL 3) osallistuneiden työnhakijoiden keskuudessa ovat kuitenkin kaiken kaikkiaan olleet paremmat kuin työnhakijoilla, jotka eivät ole ESR-toimenpiteisiin osallistuneet. Myönteisiä vaikutuksia aikaan saaneissa työllisyyttä ja työvoiman liikkuvuutta tukevissa hankkeissa on usein tunnistettavissa katkeamaton ja siirtymiltään sujuva kehittämispolku, jossa polun eri vaiheet on toteutettu laadukkaasti. Kehittämispolku etenee kohderyhmän mielenkiinnon herättämisestä ja sitouttamisesta kehittämistarpeiden tunnistamisen ja toimenpiteiden valinnan kautta varsinaiseen kehittämiseen, jonka tulokset realisoituvat tavoiteltuina vaikutuksina. Hankkeissa käytetyt toimenpiteet sinänsä eivät selitä hankkeiden onnistumista, sillä niin paremmin kuin huonomminkin onnistuneissa hankkeissa on käytetty samanlaisia toimintatapoja. Monesti hyviin tuloksiin on päästy, kun useat kehittämistoimenpiteet ovat ketjuuntuneet, toiminta on perustunut asiakaslähtöisyyteen ja asiakaskohtaisuuteen, toiminnassa on monipuolisesti hyödynnetty verkostoja ja eri intressitahot (esim. työnhakijat ja työnantajat) on saatettu konkreettisesti yhteen. Koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen Siirtymävaiheita ja koulutuksellista tasa-arvoa tukevien palveluiden parantamisen teemassa toteutetuilla hankkeilla on ollut vaikutuksia erityisesti nuorten koulutustilanteeseen. Hankkeissa on kyetty tarjoamaan ratkaisuja yksilön omiin tarpeisiin soveltuvalla tavalla ja räätälöimään toimenpiteitä asiakkaan tilanteen mukaan. Hankkeiden merkittävimmät suorat vaikutukset olivat uusien toimintamallien luominen, yrittäjyyden tukeminen, tutkimustiedon tuottaminen ja jakaminen eri muodoissa sekä koulutuksen tarjoaminen. Epäsuoria vaikutuksia olivat tiedon ja itsetuntemuksen lisääminen, osallistujan henkilökohtaisen tilanteen tukeminen, asenteiden muuttaminen ja yhteistyön lisääminen eri toimijoiden välillä. Koulutuksen ja työllistymisen näkökulmista merkittävin hankkeiden konkreettinen vaikutus on ollut koulutuksen keskeytymisen estämiset, jotka linkittyvät myös syrjäytymisen ehkäisemiseen. Kasvu- ja rakennemuutosalojen koulutuksen tarjonnan ja laadun parantamiseen liittyvillä hankkeilla on ollut vaikutuksia kasvualoilla tarvittavan osaamisen vahvistamiseen sekä alueiden älykkään erikoistumisen strategioiden vaatiman osaamisen lisäämiseen. Vaikuttavuuden kannalta onnistuneita yhteistyörakenteita ovat yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, ja ammatillisten oppilaitosten sekä alueiden yritysten, yrityspalvelujen tai kehittämisyhtiöiden muodostamat verkostot. Erityistavoitteen toimin on vaikutettu erityisesti työssä olevien ammattitaidon kehittämiseen sekä välillisesti yritysten uusiutumisen ja innovaatiovalmiuksien vahvistamiseen. Hankkeiden vaikutukset näkyvät työssä olevien digitaalisen osaamisen vahvistamisena sekä digitaalisen infrastruktuurin, erityisesti digitaalisten oppimisympäristöjen kehittämisenä, johon lisäarvoa on saatu yhdistämällä EAKR- ja ESR-rahoitusta. Erityistavoitteen toimeenpanon odottamattomia positiivisia vaikutuksia ovat syntyneet uudet yritykset ja osuuskunnat sekä työvoiman ammatillisen liikkuvuuden edistäminen, jota on edistetty erityisesti muuntokoulutusten kautta.

12 11 Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta Sosiaalista osallisuutta ja köyhyyden torjuntaa edistävissä hankkeissa on tavoitettu hyvin niiden kohderyhmäksi määriteltyjä suurimmassa köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevia työnhakijoita sekä työmarkkinaosapuolia ja kansalaisjärjestöjä. Hankkeiden vaikutuksesta työnhakija-asiakkaiden osallisuus on lisääntynyt ja työelämävalmiudet ovat vahvistuneet, kun hankkeisiin osallistuneiden työ- ja toimintakyky on vahvistunut. Hankkeiden avulla on voitu edistää etenkin heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien sijoittumista työhön ja koulutukseen. ESR-hankkeista on ollut hyötynä se, että ilman niitä toimijat eivät olisi voineet kehittää kohderyhmältä puuttuvia moniammatillisia palveluita. Lisäksi moniammatillinen verkostotyö on kehittynyt hankkeiden vaikutuksesta. Hankkeiden myönteiset vaikutukset perustuvat siihen, että keskeisiä yhteistyötahoja on saatu sitoutettua toimintaan. Keskeinen elementti onnistumiselle on ollut se, että työnhakija-asiakkaat ovat olleet aidosti mukana kehittämistyössä luomassa heidän tarvitsemiaan palveluita. Myös se, että hankkeissa on voitu tarjota tukea riittävillä resursseilla ja tarvittaessa pitkäkestoisesti, on vaikuttanut hyvien tulosten saavuttamiseen. ESR kontrafaktuaalinen tarkastelu ESR-toimenpiteiden kontrafaktuaalinen tarkastelu perustui TE-toimistojen URA-asiakastietojärjestelmän tietoihin, joiden avulla seurattiin hankkeisiin osallistuneita puolentoista vuoden ajan palvelun aloittamisen jälkeen. Tulosten perusteella työllisyyttä ja työvoiman liikkuvuutta, koulutusta, ammattitaitoa ja elinikäistä oppimisesta sekä sosiaalista osallisuutta ja köyhyyden torjuntaa kehittäneisiin ESR-toimenpiteeseen osallistuneilla on ollut suurempi todennäköisyys sekä työllistyä yleisille työmarkkinoille että aloittaa opinnot verrattuna satunnaisotetusta työnhakijoista koostuvaan verrokkiryhmään. Myönteisiä vaikutuksia on ollut etenkin työllisyyttä ja työvoiman liikkuvuutta edistäneisiin hankkeisiin osallistuneilla. Kouluttautumista, ammattitaidon kehittämistä ja elinikäistä oppimista sekä sosiaalista osallisuutta ja köyhyyden torjuntaa kehittäneisiin hankkeisiin osallistuneilla toimenpiteiden vaikutus yleisille työmarkkinoille siirtymiseen tai opiskelun aloittamiseen ei ole yhtä suuri. Toisaalta kaikilla ESR-hankkeisiin osallistuneet työllistämistoimien, työvoimakoulutuksien ja valmennuksien tai kokeilujen saanti lisääntyi. Osallistuminen vaikuttaa puolestaan myönteisesti työllistymiseen ja opintojen aloittamiseen. Toimenpiteistä erityisesti työvoimakoulutukset ja valmennukset/kokeilut lisäsivät henkilöiden työllistymisen ja opintojen aloittamisen todennäköisyyttä.

13 12 3 PK-YRITYSTEN KILPAILUKYKY Toimintalinjan 1, pk-yritysten kilpailukyky, tavoitteena on parantaa pk-yritysten kilpailukykyä kasvuun ja kansainvälistymiseen liittyvien toimenpiteiden avulla. Pk-yritysten kilpailukyvyn kehittämiseen ja kansainvälistymisen tukemiseen liittyvällä toiminnalla parannetaan erityisesti yritysten toimintaedellytyksiä ja käynnistetään kasvua. Toimintalinjan toimenpiteillä pyritään mm. lisäämään kasvavien yritysten määrää, kannustamaan uusien yritysten perustamista, liiketoiminnan laajentamista sekä monipuolistamaan Suomen elinkeinorakennetta. Lisäksi toimintalinjalla edistetään vähähiilisyyteen perustuvan liiketoiminnan kehittymistä ja energiatehokkaiden ratkaisujen käyttöönottoa pk-yrityksissä. Toimintalinjan 1 kaksi temaattista tavoitetta, pk-yritysten kilpailukyvyn parantaminen ja vähähiilisyyden edistäminen pk-yritysten liiketoiminnassa, ovat linjassa koko rakennerahastotoimintaa ohjaavaan Eurooppa strategian tavoitteiden kanssa. Eurooppa strategialla tavoitellaan älykästä, kestävää ja osallistavaa talouskasvua. Strategian tavoitteita tukevilla toimenpiteillä halutaan varmistaa kestävämpi talous, korkea työllisyys, tiedon ja innovaatioiden tehokkaampi hyödyntäminen sekä sosiaalinen kestävyys. Strategiassa mainittu kestävän kasvun tavoite sisältää pyrkimyksen materiaali- ja energiatehokkaaseen sekä vähähiiliseen talouteen. Toimintalinjan toimia toteutetaan neljän eri erityistavoitteen teemojen avulla: Uuden liiketoiminnan luominen (1.1) Pk-yritysten kannalta tärkeiden liikenne- ja logistiikkayhteyksien parantaminen (1.2), (erityistavoitetta toteutetaan vain Itä- ja Pohjois-Suomessa) Pk-yritysten kasvun ja kansainvälistymisen edistäminen (2.1) Pk-yritysten energiatehokkuuden edistäminen (3.1) Toimintalinjan toimenpiteillä on vaikutuksia sekä yritysten omaan toimintaan, yritysten toimintaympäristöön sekä laajemmin koko ympäröivän alueen elinvoimaisuuteen. Toimenpiteillä tavoitellaan vaikutuksia, joiden myötä esimerkiksi syntyy uutta osaamisintensiivistä yritys- ja liiketoimintaa, kasvavien pk-yritysten määrä lisääntyy, osaaminen ja työllisyys paranevat, viennin osuus BKT:sta kasvaa, alueiden kilpailukyky paranee ja elinkeinot monipuolistuvat sekä kasvihuonepäästöt vähenevät. Vaikutuksilla tarkoitetaan tämän arvioinnin yhteydessä aikaansaatuja tuloksia, tavoiteltuja sekä odottamattomia, ja vaikuttavuudella tavoiteltuja vaikutuksia 2. Toimintalinjan tuloksia, tässä yhteydessä siis vaikutuksia, mitataan viiden tulosindikaattorin avulla, jotka ovat elinkeinoelämän dynamiikkaindeksi, pk-yritystoimipaikat, kasvavat yritykset, kasvavat yritykset Itä- ja Pohjois-Suomessa sekä päästökauppaan kuulumattomat päästöt. Elinkeinoelämän dynamiikkaindeksi koostuu kasvavien yritysten määrästä, pk-yritystoimipaikkojen nettomuutoksesta sekä vientiä harjoittavista toimipaikoista. Indeksin osatekijöitä seurataan kolmen vuoden seurantajaksoissa ja jokaisen painotus osana indeksiä on 1/3. Alla olevassa taulukossa (taulukko 1) on esitetty toimintalinjan tulosindikaattoriluvut sekä tavoite vuodelle Vaikutusten ja vaikuttavuuden määrittelyt on määritelty arvioinnin tarjouspyynnössä. 3 Luvut kerätään Tilastokeskuksen aineistosta ja tästä syystä uusimmat luvut ovat vuodelta 2016.

14 13 Taulukko 1. Toimintalinjan 1 tulosindikaattorit. Erityistavoite Indikaattori Lähtötaso Lähtötason vuosi (3 vuoden ka) Tavoite 2023 ( ka) Elinkeinoelämän dynamiikkaindeksi ,1 1,061 1,055 1, Pk-yritystoimipaikat Kasvavat yritykset* Elinkeinoelämän dynamiikkaindeksi ,1 1,061 1,055 1, Kasvavat yritykset Itä- ja Pohjois-Suomessa* Elinkeinoelämän dynamiikkaindeksi 1 Elinkeinoelämän dynamiikkaindeksi ,1 1,1 1,061 1,061 1,055 1,055 1,011 1,011 3 Kasvavat yritykset* 4 Päästökauppaan kuulumattomat päästöt** , , , , ,4 *) Työllisyys vähintään 3 hlöä ja henkilöstön keskimääräinen kasvu ylittää 10 % **) CO2-ekv, miljoonaa tonnia ( Laskentatapa on muuttunut v. 2015, uuden laskentaperusteen mukainen lähtötaso v on 32,2) Tulosindikaattoritiedot ulottuvat vuoteen 2016, joten kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä toimintalinjan vaikutuksista niiden pohjalta on mahdoton tehdä. Tulosindikaattoreiden analyysiin liittyy myös epävarmuustekijöitä, jotka kävivät ilmi jo ohjelman tuloksellisuusarvioinnin yhteydessä. Ohjelman toimenpiteiden kytkentä tulosindikaattoreihin jää löyhäksi, eikä näin ollen indikaattoreiden avulla pystytä kuin suunta antavasti kuvaamaan ensimmäisen toimintalinjan vaikutuksia. Tulosindikaattorit kuvaavatkin enemmän ohjelman toteutuksen toimintaympäristössä tapahtunutta kehitystä kuin toimenpiteiden vaikutuksia. Pk-yritystoimipaikkoja mittaavan tulosindikaattorin lukema on jo nyt ylittänyt sille asetetun tavoitetason. Tavoitelukemat on saavutettu myös Itä- ja Pohjois-Suomen kasvavien yritysten lukumäärän osalta sekä päästökauppaan kuulumattomien päästöjen osalta. Näiden tuloksellisuuslukujen osalta on mahdotonta sanoa, kuinka paljon ohjelman toimenpiteet ovat vaikuttaneet näiden indikaattoreiden myönteiseen kehitykseen, sillä lukujen taustoja ei ole mahdollista eritellä. Jos tarkastellaan ohjelman toimenpiteitä mittaavia tuotosindikaattoreita, niin uusia yrityksiä mittaavan tuotosindikaattorin toteumaprosentti on 23 % vuoden 2023 tavoitteesta (ks. taulukko 2). Näin ollen onkin epätodennäköistä, että toimintalinjan 1 rahoituksella olisi tähän mennessä ollut merkittävää vaikutusta koko maan pk-yritystoimipaikkojen myönteiseen kehitykseen. Tärkeämpänä taustatekijänä on todennäköisesti yleinen myönteinen talouskehitys. Pk-yritysten energiatehokkuutta parantavat toimet (ET 3.1) tähtäävät päästökauppaan kuulumattomien päästöjen vähentämiseen. Toimenpiteitä mittaavien tuotosindikaattoreiden lukemat näyttävät hyvälle (ks. taulukko 1). Vähähiilisyyttä edistävien demonstraatioiden osalta vuoden 2023 tavoite on jo ylitetty moninkertaisesti ja yrityksessä säästetyn energian osalta toteumaprosentti on 74 % vuoden 2023 tavoitteesta. Näiden tuotosindikaattoreiden positiivisten kertymien perusteella voidaan arvioida, että toimintalinjan 1 toimenpiteillä on ollut myönteinen vaikutus päästökauppaan kuulumattomien päästöjen vähentämiseen, tai vähintäänkin tapahtunut kehitys on linjassa koko toimintaympäristössä tapahtuneen kehityksen kanssa. Toimintalinjan vaikutuksia ja vaikuttavuutta selvitettäessä ei voida sivuuttaa toimenpiteillä aikaansaatuja tuotoksia, jotka ovat vaikutusten taustalla. Aikaansaadut tuotokset on käyty yksityiskohtaisemmin läpi ohjelman tuloksellisuusarvioinnin aikana, nyt tuotosindikaattoreita mittaavat toteumaluvut on päivitetty kesäkuun 2018 tiedoilla (ks. taulukko 2). Ohjelmavaroista on toimintalinjan 1 osalta maksettu tarkasteluajanjaksoon mennessä , joka vastaa 31 % toimintalinjan 1 kokonaiskehyksestä ( ). Toimintalinjan varoista on sidottu , joka on 57 % kokonaiskehyksestä. Ajallisesti ohjelman toteutusta on jäljellä noin yksi kolmasosa. Noin 59 % rahoituksesta kohdistuu eritystavoitteelle 2.1, erityistavoitteelle 3.1 noin 17 %, erityistavoitteelle 1.1 noin 15 % ja erityistavoitteelle 1.2 noin 9 %. Toimintalinjan hankkeita on kaikkiaan 2392, joista noin puolet oli tarkasteluajankohtaan mennessä saatu päätökseen. Hankkeista valtaosa (2202 kappaletta) on ELY-keskusten rahoittamia ja loput maakuntien liittojen rahoittamia.

15 Kuten alla olevasta taulukosta 2 käy ilmi, tuotoksia mittavien indikaattoreiden toteumaprosentit ovat pääosin oikean suuntaisia tavoitteisiin nähden ja asetetut tavoitteet tullaan suurelta osin tavoittamaan. Uusien yritysten (CO05) ja uusien työpaikkojen (CO08) osalta toteumaprosentit ovat alhaisemmat kuin ohjelman ajalliseen toteutukseen voisi olettaa. Maksatuksiin nähden uusien työpaikkojen toteumaprosentti on linjassa maksetun rahoituksen kanssa, mutta uusien yritysten osalta tavoitteesta ollaan myös tässä suhteessa jäljessä. Kansainvälisyyttä mittaavien indikaattoreiden (11 ja 12) toteumaprosentit ovat hyvät ja samoin kasvua mittaavien indikaattoreiden (6 ja 7) toteumaprosentit. Ohjelman loppukaudella onkin kiinnitettävä huomiota toimenpiteisiin, joilla tavoitetasosta jäljessä oleviin indikaattoreihin voidaan vaikuttaa. 14

16 15 Taulukko 2. Toimintalinjan tuotosindikaattoreiden toteumat. CO01 Tukea saavien yritysten lkm CO02 Avustuksia saavien yritysten lkm CO05 Uusi tuella aikaansaatu yritys CO05.1 Uusi tuella aikaansaatu yritys, naisen perustama CO06 Yksityinen rahoitus yhteensä CO08 Uudet tuella aikaansaadut työpaikat yrityksissä CO08.1 Uudella tuella aikaansaaduista työpaikoista, naisten 6 Pk-yritys, joka aloittaa uuden liiketoiminnan 7 Pk-yritykset, joissa merkittävä liikevaihdon tai henkilöstön lisäys 8 Vähähiilisyyttä edistävät yritykset 9 Hankkeen aikaansaamat yrittäjyyttä edistävät muut investoinnit 10 Pk-yritykset, joiden saavutettavuus on parantunut 11 Pk-yritykset hankkeessa, jossa keskeinen tavoite yrityksen kasvu ja kansainvälinen liiketoiminta TL 1 yht. TL 2 yht. Kaikki yht. Tavoite 2023 Toteuma 11/ % 47 % % 41 % % 23 % Toteuma % 25 % 34 % % 35 % % % 50 % % % 41 % % 429 % % 144 % % 76 % 12 Pk-yritykset, jotka aloittavat viennin tai laajentavat uudelle vientimarkkina-alueelle 13 Yrityksissä säästetty energia 14 Yrityksissä toteutettavat vähähiilisyyttä edistävät demonstraatiot % 89 % % 74 % % 216 %

17 Pk-yrityksen kasvu ja kansainvälistyminen sekä työllisyysvaikutukset Uusien tuella aikaansaatujen yritysten määrä on vielä vaatimaton ohjelmakauden vaiheeseen, suotuisaan toimintaympäristöön ja Suomessa vuositasolla aloittavien yritysten määrään nähden. Ohjelman toimenpiteillä on enemmän vaikutusta uuden liiketoiminnan luomiseen olemassa olevaa liiketoimintaa kehittämällä kuin uusia yrityksiä synnyttämällä. Hankkeita toteuttaneilla yrityksillä rahoituksella on eniten merkitystä liikevaihdon kasvuun ja vähiten liiketoimintaosaamisen kehittämiseen. Hankkeisiin osallistuneiden yritysten toimenpiteiden vaikutukset liittyvät enemmän osaamisen kehittämiseen ja verkostoihin kuin suoraan liiketoimintaan. Pk-yritysten kansainvälistymisen edistämiseksi tehdyt toimet ovat olleet aikaansaatujen tulosten valossa onnistuneita. Rahoituksella on edistetty kansainvälistymistä melko laajasti sekä kaikkien hankkeita toteuttaneiden yritysten joukossa että kansainvälistymistä tavoitelleiden hankkeisiin osallistuneiden yritysten joukossa. Rahoituksella on ollut vaikutuksia molemmissa hanketyypeissä kansainvälisen liiketoiminnan kehittämiseen ja yleisten kansainvälistymisvalmiuksien kehittämiseen. Syntyneet verkostot koetaan tärkeiksi sekä hankkeita toteuttaneissa yrityksissä että hankkeisiin osallistuneissa yrityksissä, joissa syntyneet verkostot ovat osaamisen kehittämisen ohella merkittävimpiä sisältöjä. Vaikutukset verkostoihin ja toimijoiden välisiin ekosysteemeihin ovat indikaattoreiden ulottumattomissa olevia tuloksia, joilla on vähintäänkin välillisesti vaikutusta pk-yritysten kilpailukykyyn. Syntyneet vaikutukset ovat pitkäaikaisia hankkeita toteuttaneiden yritysten osalta. Niiden osalta pitkäaikaiset vaikutukset liittyvät etenkin kasvuun ja kehitetyn liiketoiminnan jatkuvuuteen. Hankkeisiin osallistuneiden yritysten osalta pitkäaikaisia vaikutuksia syntyy hieman alle puolilla yrityksistä ja vaikutukset liittyvät eniten kasvun edistämiseen ja vähiten uuden liiketoiminnan luomiseen. Suunnittelemattomat vaikutukset liittyvät osaamisen kehittymiseen, yritysten kyvykkyyteen toimia sekä verkostoihin, eivätkä niinkään suoriin liiketoimintaan kohdistuviin vaikutuksiin. Pk-yritysten kilpailukykyä tukevilla kasvun ja kansainvälistymisen toimenpiteillä tavoitellaan uutta, osaamisintensiivistä yritys ja -liiketoimintaa tukemalla uusien yritysten käynnistymistä sekä uuden liiketoiminnan kehittämistä ja ideoiden, tuotteiden ja palveluiden tuotteistamista ja kaupallistamista. Toimenpiteiden tavoitteena on, että kasvavien yritysten määrä on lisääntynyt ja uudet yritykset ovat aloittaneet kansainvälisen viennin, ja jo kansainvälistyneet yritykset ovat aloittaneet viennin uudella liiketoiminta-alueella. Toimenpiteisiin liittyy myös tavoite, joka kohdistuu vain Itä- ja Pohjois-Suomeen. Tavoitteena on parantaa yritysten kilpailukykyä ja toimintaedellytyksiä, palveluiden saatavuutta ja logistista tehokkuutta kestävän liikenteen, palveluiden ja logistiikkayhteistyön avulla Itä- ja Pohjois-Suomessa. Ohjelmakauden aikana yleinen suhdannekehitys on luonut varsin positiiviset olosuhteet tavoiteltavien vaikutusten synnylle. Kotimainen ja kansainvälinen kysyntä on ollut kasvussa, mikä näkyy myös suomalaisten yritysten kasvussa. Yritysten liikevaihdot ovat keskimäärin kasvaneet, ja yritykset ovat työllistäneet aiempaa

18 voimakkaammin väkeä. Lisäksi ohjelmakaudella myös yritysten investoinnit ovat olleet kasvussa ja panostukset t&k&i-toimintaan varsin hyvällä tasolla 4. Toimintaympäristö on rohkaiseva uuden liiketoiminnan kehittymisen kannalta sekä uusien tuotteiden ja palveluiden tuomiselle markkinoille. Aivan viime aikoina (vuoden 2018 aikana) pk-yritysten kehityksessä on noussut esiin jälleen joitakin ohjelman tavoitteisiin liittyviä haasteita. Pk-yritykset itse näkevät tulevaisuuden kasvu- ja kehitysnäkymät sekä investointihalukkuuden ohjelmakauden edellisiä vaiheita keskimäärin hieman heikommaksi ja esimerkiksi voimakkaasti kasvuhakuisten yritysten määrä on kääntynyt laskuun 5. Uhkakuvina nähdään mm. se, että yksityinen kulutus ja rakennusinvestoinnit vähenevät ja toisaalta viennin vahvimman kasvun ja kansainvälisen kysynnän arvioidaan heikentyvän. Tästä huolimatta esimerkiksi vuosikymmenen alkuun verrattuna toimintaympäristö on edelleen hyvinkin otollinen tavoiteltavien vaikutusten synnylle. 17 Jäljempänä raportissa esitettävät havainnot toimintalinjan 1 toiminnan vaikuttavuudesta perustuvat seuraaviin aineistoihin: EURA- ja Tuki järjestelmien tiedot Volyymi- ja indikaattoritiedot Tilastokeskuksen ja Asiakastiedon tilastoaineistot Hanketoimijoiden ja elinkeinoelämän edustajien haastattelut. Haastateltavat edustavat yrittäjäjärjestöjä, kauppakamareita sekä erityistavoitteen 1.2 (Pk-yritysten kannalta tärkeiden liikenne- ja logistiikkayhteyksien parantaminen) osalta hanketoteuttajia. Haastatteluja on tehty 18 kappaletta. Kaksi sähköistä kyselyä. Arvioinnin sähköiset kyselyt lähetettiin sekä yrityksille, jotka ovat toteuttaneet hankkeita että yrityksille, jotka ovat osallistuneet hankkeen toteutukseen eli olleet hankkeen toiminnan kohteena. Yrityskyselyyn vastanneet yritykset ovat toteuttaneet oman kehittämishankkeen. Yrityskysely lähetettiin hankkeille, joiden toiminta on päättynyt huhtikuun 2017 jälkeen. Ennen huhtikuuta 2017 päättyneille hankkeille lähetettiin sähköinen kysely tuloksellisuusarvioinnin yhteydessä. Tuloksellisuusarvioinnin yhteydessä lähetettyyn kyselyyn verrattuna vaikuttavuusarvioinnin yhteydessä lähetetyssä yrityskyselyssä tavoitettiin yritykset paremmin: 261 yritystä vastasi kyselyyn ja näin ollen kyselyn vastausprosentiksi tuli 33 %. Kyselyyn vastanneista 27 % oli yrityksiä, jotka eivät olleet saaneet aikaisemmin rahoitusta. Kyselyyn vastanneet yritykset olivat saaneet rahoitusta keskimäärin noin eurolla. Hankkeisiin osallistuneille yrityksille lähetetty kysely lähetettiin toimintalinjan 1 päättyneissä yritystoiminnan kehittämishankkeissa mukana olleille pien- ja mikroyrityksille. Kyselyyn vastasi 234 yritystä, jolloin kyselyn vastausprosentiksi tuli 16 %. Yli 60 % vastaajista ei ollut osallistunut aiemmin rakennerahasto-hankkeen toimenpiteisiin. 59 % yrityksistä oli saanut hankkeen aikana de minimis -tukea ja 41 % yrityksistä oli osallistunut hankkeen toimintaan tavalla, jota ei lueta de minimis-tueksi. Kaiken kaikkiaan hankkeisiin osallistuminen koettiin hyödylliseksi. De minimis -tukea saaneet yritykset kokivat hankkeeseen osallistumisen hyödyllisemmäksi kuin hankkeisiin osallistuneet yritykset. De minimis -tukea saaneet yritykset osallistuivat hankkeiden toimiin hieman muita yrityksiä aktiivisemmin. Miltei puolet hankkeisiin osallistuneista yrityksistä osallistui hankkeen toimiin vain kertaluonteisesti. Tiiviisti koko hankkeen ajan osallistuneita yrityksiä oli noin 20 % ja useaan otteeseen hankkeeseen osallistuneita oli noin kolmannes hankkeista. Vaikuttavuuden näkökulmasta tiiviisti osallistuvien yritysten vähäinen määrä herättää kysymyksen siitä, minkä suuruusluokan vaikutuksia yritykseen voi syntyä esimerkiksi kertaluonteisen osallistumisen myötävaikutuksella. 4 Elinkeinoelämän keskusliitto. Nettisivut: 5 Pk-yritysbarometri Syksy Suomen Yrittäjät, Finnvera Oyj, työ- ja elinkeinoministeriö

19 Hankkeisiin osallistuneiden yritysten luokittelu hankkeisiin osallistuneisiin yrityksiin ja de minimis-tukea saaneisiin yrityksiin perustuu Eura 2014 järjestelmän raportin 13 (Seurantaraportin taustalomakkeilla ilmoitetut tukitoimenpiteet ja de minimis -tuen määrä) tietoihin. Yritys luokiteltiin de minimis -tukea saaneisiin, jos yritykseen kohdistuvaa de minimis -tukea oli raportin tietojen mukaan myönnetty. De minimis -tukea saaneiden yrityksien hankkeissa saadut tukitoimenpiteet ovat yrityksen tarpeisiin pidemmälle räätälöityä kuin hankkeisiin osallistuneiden yritysten saamat tukitoimenpiteet. Tämä tekee näissä yrityksissä aikaansaatujen vaikutusten vertailun mielenkiintoiseksi. 18 Arvioinnin tilastollinen elinkeinorakenteen monipuolistamiseen kohdistuva toimialatarkastelu keskittyy yrityshankkeisiin. Yritysten toimintaympäristön kehittämishankkeiden vaikutuksien tarkastelu elinkeinorakenteeseen ei ole mahdollista samoin periaattein toimialatietojen puutteen vuoksi. Hankkeisiin osallistumisen vaikutusta liiketoiminnan laajentumiseen uudelle toimialalle selvitettiin kuitenkin kohdeyrityskyselyn avulla. Yritysten kehittämisavustusten vaikutuksia suuralueiden toimialarakenteeseen arvioitiin vertaamalla kehittämisavustusta saaneiden yritysten toimialatietoja Tilastokeskuksen viimeisimpään saatavilla olevaan (2016) Alueellisen yritystoimintatilaston toimipaikkatietoihin. Vertailukohdaksi otettiin lisäksi mukaan Tilastokeskuksen tilasto aloittaneista ja lopettaneista yrityksistä vuosilta Tarkastelu tehtiin toimialaluokituksen TOL2008 perusteella kaksinumeroisen toimialakoodin tarkkuudella. Toimintalinjan 1 toimintaan liittyvät vaikutukset on jaettu kolmeen eri vaikutustyyppiin, vaikutusdynamiikkaa kuvaavaan vaikutuspolkuun: a. Vaikutukset liiketoimintaan, jolloin rahoitetut toimenpiteet ovat vaikuttaneet suoraan liiketoimintaan, joko syntyneenä uutena liiketoimintana, liikevaihdon kasvuna, työllisyysvaikutuksina jne. b. Vaikutukset osaamisen kehittymiseen, eli toimenpiteiden tuloksena on vahvistettu yritysten ymmärrystä ja kyvykkyyttä kehittää omaa liiketoimintaansa, vahvistettu yritysten valmiutta kasvuun ja kansainvälistymiseen. c. Vaikutukset verkostoitumiseen, ekosysteemeihin, jolloin toimenpiteiden tuloksena on syntynyt yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa, mikä luo edellytyksiä liiketoiminnan kehittymiselle. Arvioinnin tuloksellisuustarkastelussa huomio kiinnittyi yritysten toimintaympäristön kehittämishankkeisiin, jotka indikaattoreiden valossa näyttävät tuloksellisimmilta hankkeilta. Tuloksellisuustarkastelussa kävi ilmi, että yksittäinen yritysten toimintaympäristön kehittämishanke raportoi tyypillisesti useita indikaattorituotoksia, jolloin yritystoiminnan kehittämishanke tai investointi ei näytä indikaattoreiden valossa niin onnistuneelta. Tarkastelua vaikeuttaa myös se, että hankkeiden rahoitusta ei voida suhteuttaa suoraan tuotoksiin hankkeiden tuottaessa useita eri indikaattorilajeja ja niiden tavoittelemien tuotoksien tai niiden yhdistelmien vaihdellessa. Vaikuttavuusarvioinnissa onkin haluttu kiinnittää erityistä huomiota yritysten toimintaympäristön kehittämishankkeisiin ja selvittää hankkeiden toimenpiteiden vaikutuksia hankkeisiin osallistuneiden yritysten näkökulmasta. Kuinka merkityksellisenä ja vaikuttavana yritykset pitävät hankkeisiin osallistumista? Mitkä ovat niitä toimenpiteitä, joiden ansioista yritysten toimintaympäristön kehittämishankkeet näyttäytyvät muita hanketyyppejä, yritystoiminnan kehittämishankkeita ja investointeja, tuloksellisemmalta? Tästä syystä toimintalinjan 1 arviointihavainnoissa on tietyiltä osin tarkasteltu yksityiskohtaisemmin toimintaympäristön kehittämishankkeita kuin muita hanketyyppejä. Toimintalinjan 1 toimenpiteillä tavoitellaan siis vaikutuksia pk-yritysten kilpailukykyyn. Vaikutusten tulisi näkyä yritysten liiketoiminnan kasvussa, uuden liiketoiminnan syntymisessä ja sitä kautta uusissa työpaikossa. Myös vaikutukset pk-yritysten kansainvälistymiseen liittyvät yritysten paremman kilpailukyvyn tavoitteeseen. Toimintalinjan molemmissa sähköisissä kyselyissä vastaajilta kysyttiin, syntyikö hankkeen toteutuksen tai osallistumisen myötä joitakin ennalta suunnittelemattomia vaikutuksia. Näitä ennalta

20 suunnittelemattomia vaikutuksia on syntynyt kummassakin yritysryhmässä vähän. Hankkeissa mukana olleiden yritysten osalta vain 11 prosentilla yrityksistä syntyi ennalta suunnittelemattomia vaikutuksia, sama vastausprosentti yrityshankkeita toteuttaneilla yrityksillä oli 21 (ks. kuviot 1 ja 2). Hankkeisiin osallistuneiden yritysten osallistuminen hanketoimintaan on yleensä luonteeltaan lyhytkestoisempaa, joten ennalta suunnittelemattomien vaikutusten syntyminen jää jo tästä syystä vähäiseksi. Merkittävimmän poikkeuksen muodostivat erityistavoitteen 3.2 yrityshankkeita toteuttaneet yritykset, joissa oli syntynyt odottamattomia vaikutuksia useissa yrityksissä. Luvun taustalla ei ole tunnistettavissa mitään erityistä tekijää, joka olisi saanut odottamattomia vaikutuksia aikaan ja erityistavoitteen vastaajia oli vain 11 kappaletta, jolloin vastausten perusteella ei voida tehdä pitkälle meneviä tulkintoja. 19 Hankkeita toteuttaneita yrityksiä pyydettiin vielä kertomaan, mitä suunnittelemattomia vaikutuksia hankkeen myötä syntyi. Nämä vaikutukset liittyivät usein uusiin kontakteihin ja uusiin kumppanuuksiin, osaamisen kehittymiseen, uusin avauksiin sekä oman liiketoimintaymmärryksen sekä oman ymmärryksen kasvuun. Suunnittelemattomat vaikutukset liittyvät enemmän osaamisen kehittymiseen, yritysten kyvykkyyteen toimia sekä verkostoihin kuin liiketoimintavaikutuksiin. Kysymys: Syntyikö toteutetun hankeen myötä jotain ennalta suunnittelemattomia vaikutuksia? (N 251) 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 1.1. Uuden liiketoiminnan luominen 2.1. PK-yritysten kasvun ja kansainvälistymisen edistäminen 3.1. Pk-yritysten energiatehokkuuden edistäminen 74 % 78 % 89 % 26 % 22 % 11 % 3.2. Uusiutuvan energian ja energiatehokkaiden ratkaisujen kehittäminen 55 % 45 % 5.1. Yritysten innovaatiotoiminnan vahvistaminen 84 % 16 % Kaikki yhteensä 79 % 21 % Ei Kyllä Kuvio 1. Yrityshankkeiden ennalta suunnittelemattomat vaikutukset. Kysymys: Syntyikö hankkeeseen osallistumisen myötä jotain ennalta suunnittelemattomia vaikutuksia? (N 228) Kaikki yhteensä (n=228) Osallistunut yritys (n=96) De minimis (n=132) 11 % 11 % 10 % 89 % 89 % 90 % 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kyllä Ei Kuvio 2. Hankkeisiin osallistuneiden yritysten ennalta suunnittelemattomat vaikutukset.

21 20 Vaikutukset pk-yritysten kasvun valmiuksiin ja kasvuun (ml. työllisyysvaikutukset) Ohjelman tuotoksellisuutta mittaavien indikaattoritietojen perusteella uusia yrityksiä on syntynyt elokuuhun 2018 mennessä yhteensä kappaletta. Tämä luku on 23 % vuoden 2023 tavoitteesta. Uusien yritysten määrä on vaatimaton, kun sitä peilaa ohjelman ajalliseen toteutukseen sekä käytettyyn rahoitukseen. Luku näyttää vaatimattomalta myös siinä suhteessa, että ohjelman toteutuksen toimintaympäristö, talouden noususuhdanne, on suotuisa ohjelman toteutukselle. Ohjelman toiminta-aikana uusia aloittaneita yrityksiä on syntynyt Suomessa vuosittain noin kappaletta ja vuosina yhteensä lähes kappaletta 6. Syntynyttä uutta liiketoimintaa mittaava indikaattoriluku näyttää arviointihetkellä positiivisemmalta kuin yritysten määrää kuvaava indikaattoriarvo: 423 pk-yritystä on aloittanut uuden liiketoiminnan ja tämä on 50 % vuoden 2023 tavoitteesta. Uuden liiketoiminnan käynnistäminen on ohjelman puitteissa ollut suhteessa tavoitteisiin onnistuneempaa olemassa olevissa yrityksissä kuin täysin uusissa yrityksissä. Uusia työpaikkoja on syntynyt kappaletta, määrä on 35 % sille asetetusta tavoitteesta. Merkittävää liikevaihdon tai henkilöstön lisäystä on tapahtunut yrityksessä ja tämä on peräti 64 % vuoden 2023 tavoitteesta. Arvioinnin sähköisessä kyselyssä kysyttiin yrityksiltä, jotka ovat toteuttaneet hankkeita, mikä on yrityksen saaman rahoituksen merkitys osaamisen kehittämiseen, yrityksen kasvun valmiuksiin ja liiketoiminnan kasvuun (ks. kuvio 3). Vastausten perusteella yritykset kokevat, että rahoituksella on merkitystä edustamansa yrityksen kasvun edellytyksiin ja kasvuun. Eniten rahoituksella nähdään olevan merkitystä liikevaihdon kasvuun, 48 % vastaajista on sitä mieltä, että rahoituksella on ollut siihen huomattava merkitys. Rahoituksella nähdään olevan vaikutusta myös ideoiden, tuotteiden tai palveluiden tuotteistamiseen ja / tai kaupallistamiseen, 41 % vastaajista on sitä mieltä, että saadun rahoituksen merkitys on ollut huomattava. Vähiten rahoituksella koetaan olevan merkitystä liiketoimintaosaamisen kehittämiseen. Uusien työpaikkojen osalta 80 % vastaajista kokee, että rahoituksella on ollut jonkin verran tai huomattavasti merkitystä uusien työpaikkojen syntyyn. Vastaukset kuvastavatkin pitkälti yritysten kehittämishankkeiden luonnetta, eli vaikutukset ovat suorempia ja kytkeytyvät yrityksen liiketoimintaan, eivätkä niinkään liity yleisempään osaamisen kehittämiseen tai valmiuksien parantamiseen, kuten yritysten toimintaympäristön kehittämishankkeet. 6 ToimialaOnline. Työ- ja elinkeinoministeriö

22 ET 1.1 ET 2.1 ET 3.1 ET 3.2 ET 5.1 Kaikki yhteensä ET 1.1 ET 2.1 ET 3.1 ET 3.2 ET 5.1 Kaikki yhteensä ET 1.1 ET 2.1 ET 3.1 ET 3.2 ET 5.1 Kaikki yhteensä ET 1.1 ET 2.1 ET 3.1 ET 3.2 ET 5.1 Kaikki yhteensä 21 Yrityksen saaman rahoituksen merkitys kasvun valmiuksiin ja kasvuun (N 251) % vastaajista 100 % 3 % 2 % 2 % 2 % 3 % 3 % 2 % 6 % 2 % 2 % 9 % 2 % 2 % 90 % 18 % 80 % 70 % 25 % 34 % 33 % 36 % 36 % 33 % 33 % 41 % 37 % 55 % 41 % 33 % 37 % 39 % 33 % 52 % 50 % 45 % 44 % 48 % 60 % 55 % 50 % 44 % 32 % 47 % 40 % 30 % 42 % 56 % 55 % 34 % 42 % 52 % 34 % 44 % 39 % 42 % 37 % 53 % 41 % 45 % 37 % 44 % 27 % 40 % 38 % 20 % 10 % 0 % 19 % 9 % 17 % 5 % 11 % 9 % 18 % 9 % 17 % 5 % 9 % 3 % 15 % 7 % 26 % 5 % 45 % 7 % 2 % 13 % 12 % 5 % 6 % 14 % 3 % 11 % 27 % 20 % 14 % 4 % 4 % 12 % 8 % 1 % 6 % 27 % 13 % 10 % 2 % 2 % Liiketoimintaosaamisen kehittäminen Ideoiden, tuotteiden tai palvelujen tuotteistaminen ja / tai kaupallistaminen Uusien työpaikkojen luominen Ei lainkaan merkitystä Vähäinen merkitys Jonkin verran merkitystä Huomattava merkitys EOS Yrityksen liikevaihdon kasvu Kuvio 3. Yrityksen saaman rahoituksen merkitys osaamisen kehittämiseen ja liiketoiminnan kasvuun. Hankkeisiin osallistuneilta yrityksiltä kysyttiin myös heidän näkemyksiään hankkeeseen osallistumisen merkityksestä oman yritystoiminnan näkökulmasta (ks. kuvio 4). He suhtautuvat hankkeeseen osallistumisen vaikutuksiin kriittisemmin kuin omaa hankettaan toteuttaneet yritykset. Hankkeisiin osallistuneista yrityksistä 22 % on sitä mieltä, että osallistumisella on ollut merkitystä yrityksen liikevaihdon kasvuun. Hankkeisiin osallistumisella koetaan olevan vähäistä merkitystä uusien työpaikkojen syntyyn tai uuden yritystoiminnan kehittämiseen. De minimis -tukea saaneet hankkeisiin osallistuneet yritykset kokevat hankkeeseen osallistumisen kasvun valmiuksien ja kasvun näkökulmasta kokonaisuutta tarkasteltaessa hieman hyödyllisemmäksi kuin mukana olleet yritykset. Kaiken kaikkiaan hankkeisiin osallistuneiden yritysten toimenpiteiden vaikutukset ovat enemmän osaamisen kehittämiseen ja verkostoihin liittyviä vaikutuksia kuin suoraan liiketoimintaan liittyviä. Tämä on toki luonnollista, sillä yritysten toimintaympäristön kehittämishankkeet ovat luonteeltaan kehittämispainotteisia, ja niihin osallistuminen on enemmän kertaluontoista kuin pitkäkestoista. Arvioinnin haastatteluiden havainnot tukevat sähköisen kyselyn havaintoja. Haastateltavat kokevat pk-yritysten kilpailukyvyn kannalta merkityksellisiksi hankkeet, jotka kohdistuvat suoraan yrityksiin. Yritysten itse toteuttamat hankkeet vastaavat paremmin yritysten omaan tarpeeseen. Toki oman osaamisen kehittäminen ja verkostoituminen muiden yritysten kanssa on tärkeää, mutta kuten edellä esitetystä kävi ilmi, verkostoihin ja kumppanuuksiin liittyvät vaikutukset ovat enemmänkin ennalta suunnittelemattomia vaikutuksia kuin aiottuja vaikutuksia. Yritysten toimintaympäristön kehittämishankkeita kritisoitiin myös siitä, että ne saattavat lähteä liikkeelle liian paljon toteuttavan tahon intresseistä, jolloin vastaaminen pk-yritysten aitoihin tarpeisiin ei välttämättä onnistu.

23 De minimis (n= 129) Osallistunut yritys (n= 93) Kaikki yhteensä (n= 222) De minimis (n= 128) Osallistunut yritys (n= 92) Kaikki yhteensä (n= 220) De minimis (n= 130) Osallistunut yritys (n= 92) Kaikki yhteensä (n= 222) De minimis (n= 131) Osallistunut yritys (n= 92) Kaikki yhteensä (n= 223) De minimis (n= 131) Osallistunut yritys (n= 92) Kaikki yhteensä (n= 223) De minimis (n= 131) Osallistunut yritys (n= 92) Kaikki yhteensä (n= 223) De minimis (n= 130) Osallistunut yritys (n= 91) Kaikki yhteensä (n= 221) De minimis (n= 129) Osallistunut yritys (n= 90) Kaikki yhteensä (n= 219) 22 % vastaajista 100 % 7 % 90 % 23 % 80 % 70 % 60 % 30 % 50 % 40 % 30 % 25 % 20 % Hankkeeseen osallistumisen vaikutus kasvun valmiuksiin ja kasvuun 4 % 6 % 5 % 4 % 5 % 3 % 7 % 5 % 3 % 4 % 3 % 4 % 3 % 7 % 9 % 8 % 11 % 11 % 17 % 13 % 14 % 19 % 19 % 21 % 24 % 22 % 28 % 33 % 22 % 19 % 23 % 20 % 23 % 25 % 35 % 28 % 34 % 26 % 37 % 35 % 32 % 24 % 24 % 36 % 34 % 34 % 33 % 35 % 19 % 29 % 16 % 20 % 19 % 19 % 23 % 24 % 23 % 24 % 22 % 19 % 17 % 16 % 17 % 16 % 18 % 42 % 38 % 40 % 11 % 12 % 26 % 17 % 5 % 18 % 31 % 16 % 9 % 10 % 10 % 10 % 14 % 10 % 13 % 11 % 16 % 10 % 13 % 28 % 11 % 19 % 14 % 17 % 53 % 48 % 51 % 10 % 15 % 20 % 17 % 17 % 17 % 17 % 26 % 28 % 27 % 18 % 21 % 19 % 18 % 17 % 30 % 0 % Liiketoimintaosaamisen kehittäminen Ideoiden, tuotteiden tai palvelujen tuotteistaminen ja / tai kaupallistaminen Uusien työpaikkojen syntyminen Yrityksen liikevaihdon kasvu Markkinointiosaaminen Osaamisen kehittäminen Tuotekehitysosaaminen Uuden yritystoiminnan käynnistäminen ei lainkaan merkitystä vähäinen merkitys jonkin verran merkitystä Huomattava merkitys EOS Kuvio 4. Hankkeessa mukana olleiden yritysten näkemys hankkeen merkityksestä osaamisen kehittämiseen ja liiketoiminnan kasvuun. Seuraavaksi on tarkasteltu lähemmin hankkeeseen osallistumisen vaikutuksia yritysten liikevaihdon kasvuun ja työpaikkojen syntymiseen. Hankkeita toteuttaneiden yritysten osalta vastaavaa euromääräistä tietoa ei yrityskyselyssä kysytty, vaan rahoituksen vaikutusta yrityksen kasvuun selvitettiin yleisemmällä tasolla ja kontrafaktuaalisella tarkastelulla, jonka tulokset esitellään luvussa 3.3. Kuviossa 5 on kuvattu hankkeisiin osallistuneiden yritysten arviot siitä, miten hankkeeseen osallistuminen on vaikuttanut liikevaihdon kasvuun niiden yritysten osalta, jotka ovat ilmoittaneet hankkeeseen osallistumisen tavoitteeksi kasvun edistämisen. 33 % de minimis -tukea saaneista yrityksistä kokee, että hankkeeseen osallistuminen ei ole vaikuttanut liikevaihdon kasvuun, vaikka sitä on tavoiteltu. Vastaava luku osallistuneiden yritysten osalta on 52 %. Myönteinen vaikutus liikevaihdon kehitykseen on tapahtunut pääsääntöisesti niissä yrityksissä, jotka ovat osallistuneet hankkeen toimintaan kertaluontoisesta osallistumista aktiivisemmin, eli yrityksissä, jotka osallistuivat hankkeeseen vähintäänkin useita kertoja tai tiivisti koko hankkeen ajan. Huomionarvoista on, että peräti 22 % :lla kyselyyn vastanneilla de minimis -tukea saaneilla yrityksillä liikevaihto on kasvanut yli eurolla hankkeen vaikutuksesta. Vaikutuksen merkittävyyttä lisää myös se, että vastanneet yritykset ovat pientai mikroyrityksiä. Kuviosta 6 käy ilmi, mitä vaikutuksia hankkeeseen osallistumisella oli työpaikkojen syntymiseen niiden yritysten osalta, jotka ovat ilmoittaneet hankkeeseen osallistumisen tavoitteeksi kasvun edistämisen. 52 % kyselyyn vastanneista hankkeisiin osallistuneista yrityksistä on sitä mieltä, että hankkeeseen osallistumisella ei ollut vaikutusta työpaikkojen syntymiseen. De minimis -tukea saaneista yritysvastaajista 43 % kokee, että hankkeeseen osallistumiselle ei ollut vaikutusta työpaikkojen syntymiseen. Vastaava prosentti osallistuneiden yritysten osalta on 65 %. Hankkeeseen osallistuminen vaikutti useimmiten 1 2 työpaikan syntymiseen ja etenkin yli yhden työpaikan syntyminen oli hieman yleisempää de minimis -tukea saaneiden yritysten joukossa. Työpaikat ovat syntyneet pääosin niissä hankkeissa, jotka ovat osallistuneet tiiviimmin hankkeen toteutukseen kuin kertaluontoisesti. Työpaikkoja kuvaavan kuvion (kuvio 6) luvuissa on syytä huomioida, että

24 kyseessä ovat ne yritykset, jotka tavoittelevat kasvua, jolloin työpaikkojen syntyminen näihin yrityksiin on todennäköistä. Lisäksi vastaaja on saattanut ilmoittaa myös välillisesti hankkeeseen osallistumisen myötävaikutuksella syntyneet työpaikat. 23 Liikevaihdon kasvu hankkeen myötä kasvua tavoitelleissa yrityksissä 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % Ei vaikutusta 33 % 40 % 52 % alle % 21 % 20 % % % 8 % Yli % 17 % 22 % De minimis (n=49) Osallistunut yritys (n=33) Kaikki yhteensä (n=82) Kuvio 5. Hankkeisiin osallistuneet yritykset: liikevaihdon kasvu yrityksessä, niiden yritysten osalta, jotka tavoittelevat kasvua. Työpaikkojen syntyminen hankeen myötä kasvua tavoitelleissa yrityksissä ( työpaikkojen lkm) 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % Ei vaikutusta % 4 % 3 4 % 4 % 2 % 16 % 18 % 17 % 16 % 22 % 43 % 52 % 65 % 5 6 % 2 % Yli 5 3 % 10 % 7 % De minimis (n=49) Osallistunut yritys (n=34) Kaikki yhteensä (n=83) Kuvio 6. Hankkeisiin osallistuneet yritykset: työpaikkojen syntyminen niiden yritysten osalta, jotka tavoittelevat kasvua. Hankkeisiin osallistuneille yrityksille lähetetyssä sähköisessä kyselyssä yrityksiä pyydettiin valitsemaan valikosta ne tavoitteet, joiden vuoksi he ovat osallistuneet hankkeen toimintaan. Tämän lisäksi heitä pyydettiin valitsemaan valikosta ne toimenpiteet, jotka parhaiten tukivat tavoitteiden saavuttamisessa. Kuviossa 7 on kuvattu hankkeeseen osallistumisen tavoitteita tukeneet toimet kasvun valmiuksien ja kasvun näkökulmasta.

25 Kyselyn vastauksista käy ilmi, että parhaiten yrityksen kasvuvalmiuksia ja kasvua tukevat toimenpiteet ovat koulutuksiin ja valmennuksiin osallistumiset, markkinointitoimenpiteet, tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen liittyvä tuki sekä kasvuvalmiuksien kehittämiseen liittyvät toimenpiteet, myös verkostotapaamisia pidettiin tavoitteita tukevina toimenpiteinä. Kuviosta 7 käy ilmi, että tulokset eivät niinkään synny yhden toimenpiteen asioista vaan pikemmin useamman toimenpiteen yhteisvaikutuksesta. Uuden yritystoiminnan käynnistämisen osalta toimenpidevalinnat ovat jääneet muita vähäisemmäksi. Tämä kertoo osaltaan siitä, että uuden yritystoiminnan käynnistäminen ei ole osallistuneiden yritysten hankkeeseen osallistumisen kolmen tärkeimmän tavoitteen joukossa, jolloin sitä tukevien toimien valintoja ei syntynyt kovin montaa. Valintojen jakautuminen kertonee myös siitä, että uutta yritystoimintaa luotaessa myös tarpeiden kirjo on hyvin moninainen. 24 Kuvio 7. Kasvun valmiuksia ja kasvun tavoitteita tukevat toimenpiteet hankkeisiin osallistuneiden yritysten mukaan. Arvioinnin sähköisissä kyselyissä vastaajia pyydettiin arvioimaan hankkeen tai hankkeeseen osallistumisen myötä syntyneitä pitkäkestoisia vaikutuksia. Peräti 91 % kyselyyn vastanneista yrityksistä, jotka toteuttavat hankkeita ovat sitä mieltä, että hankkeella onnistuttiin luomaan melko tai erittäin paljon pitkäkestoisia vaikutuksia. Vastaava luku hankkeisiin osallistuneiden yritysten osalta on 45 %. Nämä luvut ovat merkittäviä erityisesti hankkeita toteuttavien yritysten osalta. Toki on syytä muistaa, että erityisesti hankkeita toteuttavat yritykset saattavat antaa positiivisemmat arviot, jotta yritysrahoitusta jatkettaisiin myös tulevaisuudessa, mutta tämäkin seikka huomioiden, ovat yritysten onnistumiset pitkäaikaisten vaikutusten saavuttamisessa huomattavia.

26 25 Kysymys: Onnistuttiinko hankkeella luomaan pitkäkestoisia vaikutuksia? (N 257) 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Kysymys: Onnistuttiinko hankkeella luomaan pitkäkestoisia vaikutuksia yrityksen liiketoimintaan? 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 % 40 % ET % 52 % 33 % 3 % Ei lainkaan 17 % 16 % 16 % ET % 48 % 45 % 3 % Melko vähän 23 % 32 % 27 % ET 3.1. ET % 26 % 45 % 68 % 36 % 9 % 5 % Melko paljon 26 % 31 % 35 % ET % 7 % 49 % 40 % 2 % Erittäin paljon 14 % 13 % 14 % Kaikki yhteensä 6 % 47 % 44 % 3 % En osaa sanoa 11 % 12 % 14 % Ei lainkaan Melko vähän Melko paljon Erittäin paljon En osaa sanoa De minimis (n=132) Osallistunut yritys (n=96) Kaikki yhteensä (n=228) Kuvio 8. Rahoituksen pitkäaikaiset vaikutukset sekä hankkeita toteuttaneissa yrityksissä että hankkeissa mukana olleissa yrityksissä. Kuviosta 9 käy ilmi, miten yritykset, jotka itse ovat hanketoteuttajia arvioivat rahoituksen pitkäaikaisia vaikutuksia. Hankkeessa käynnistetty uusi liiketoiminta on edelleen toiminnassa, yritys on päässyt toimenpiteen myötä myönteiselle kasvu-uralle ja hankkeen aikana luotu uusi toimintamalli on edelleen käytössä, ovat asioita, jotka vastaajat ovat valinneet, kun heitä on pyydetty kuvaamaan yrityksen tilaa hankkeen päättymisen jälkeen valitsemalla listasta osuvimmat kuvaukset. Vain harva vastaaja kokee hankkeen hyödylliseksi kokeiluksi, jonka tuloksilla ei ollut pidempiaikaisia vaikutuksia. Rahoituksen pitkäaikaiset vaikutukset yrityksen liiketoimintaan Hankkeen aikana käynnistetty uusi liiketoiminta on edelleen toiminnassa / tuotannossa Yritys on päässyt toimenpiteen myötävaikutuksena kasvu-uralle Hankkeen aikana luotu uusi liiketoimintamalli on edelleen käytössä Hankkeen perusteella päätettiin investoida lisää / suunniteltua enemmän tuotantoon Yritys toimii edelleen hankkeen aikana avatuilla kansainvälisillä markkinoilla Hankkeen perusteella päätettiin investoida lisää / suunniteltua enemmän kansainväliseen liiketoimintaan Hankkeen perusteella päätettiin investoida lisää / suunniteltua enemmän markkinointiin Hankkeen perusteella päätettiin investoida lisää / suunniteltua enemmän innovaatiotoimintaan Hanke oli hyödyllinen kokeilu, jonka tulokset eivät tosin jääneet elämään Hankkeen perusteella päätettiin jättää kokonaan tekemättä suunniteltuja kehittämistoimia Kuvio 9. Yrityshankkeita toteuttavien yritysten näkemykset yrityksen tilanteesta rahoituksen päättymisen jälkeen. Hankkeisiin osallistuneiden yritysten osalta kyselyvastausten mukaan parhaiten on onnistuttu saamaan aikaiseksi pitkäkestoisia vaikutuksia yritysten kasvun edistämiseksi. Uuden yritystoiminnan luomiseen, uusiin yrityksiin liittyvät pitkäkestoiset vaikutukset jäävät vähäisiksi, vain 18 % vastaajista kokee, että hankkeeseen osallistumisella on pitkäkestoisia vaikutuksia tässä teemassa. Tämä havainto on samansuuntainen tavoitteita tukevien toimenpiteiden osalta, jossa uuden yritystoiminnan käynnistäminen ei ollut hankkeeseen osallistuvien tärkeimpiä tavoitteita. (ks. kuvio 7. Tavoitteita tukevat toimenpiteet hankkeisiin osallistuneiden yritysten mukaan). Nämä havainnot osoittavat sen, että hankkeisiin osallistumisella ei niinkään tavoitella uusien yritysten syntymistä, vaan enemmän olemassa olevan liiketoiminnan kehittämistä ja

27 kasvattamista. Vaikutukset olemassa olevan liiketoiminnan uudistamiseen ovatkin merkittävämpiä kuin kokonaan uuden liiketoiminnan luomiseen kohdistuneet vaikutukset. 26 % vastaajista 100 % 10 % 90 % 80 % 16 % 70 % 60 % 30 % 3 % 15 % 22 % Hankeeseen osallistumisen pitkäaikaiset vaikutukset 3 % 7 % 6 % 5 % 10 % 7 % 9 % 7 % 16 % 7 % 8 % 30 % 19 % 30 % 30 % 7 % 12 % 10 % 27 % 21 % 16 % 18 % 26 % 3 % 24 % 6 % 17 % 25 % 50 % 40 % 30 % 16 % 32 % 23 % 42 % 30 % 37 % 54 % 54 % 54 % 22 % 25 % 23 % 20 % 10 % 0 % 27 % 28 % 27 % De minimis Osallistunut (n=97) yritys (n=68) Kaikki yhteensä (n=165) 13 % 9 % Kuvio 10. Hankkeeseen osallistumisen pitkäaikaiset vaikutukset. 32 % 5 % De minimis Osallistunut (n=98) yritys (n=66) 21 % 7 % Kaikki yhteensä (n=164) De minimis Osallistunut (n=97) yritys (n=68) Kaikki yhteensä (n=165) Uusien työpaikkojen syntyminen Yrityksen kasvun edistäminen Uuden liiketoiminnan luominen (uusi yritys) ei lainkaan merkitystä vähäinen merkitys jonkin verran merkitystä huomattava merkitys EOS 26 % 35 % De minimis Osallistunut (n=94) yritys (n=68) 30 % Kaikki yhteensä (n=162) Uuden liiketoiminnan luominen (olemassaolevan liiketoiminnan uudistaminen) Vaikutukset pk-yritysten kansainvälistymiseen Ohjelman kansainvälisyyttä mittaavien indikaattoreiden toteumaluvut näyttävät myönteisille ohjelman toteutuksen näkökulmasta, kun lukuja peilataan ohjelman ajalliseen toteutukseen sekä käytettyihin ohjelmavaroihin. Ohjelman rahoituksen ansioista yritystä on aloittanut viennin tai laajentanut uudelle vientimarkkina-alueelle. Luku on 89 % vuoden 2023 tavoitteesta. Hankkeessa mukana oleville yrityksille on oma kansainvälisyyttä mittaava tuotosindikaattori, pk-yritykset hankkeessa, jossa keskeinen tavoite yrityksen kasvu ja kansainvälinen liiketoiminta. Tämän indikaattorin luku on 3 904, joka on 76 % vuoden 2023 tavoitteesta. Nämä molemmat indikaattorilukemat osoittavat, että pk-yritysten kansainvälistymisen eteen on tehty ohjelman puitteissa toimia ja niiden myötä on saatu aikaiseksi myös tuotoksia. Hankkeita toteuttavilta yrityksiltä kysyttiin, mikä on ohjelman toimien merkitys vastaajan edustaman yrityksen kansainvälistymiseen (ks. kuvio 11). Kyselyyn vastanneiden yritysten mielestä rahoituksella on merkitystä yrityksen kansainvälistymiseen, erityisesti kun tarkastellaan vastauksia erityistavoitteen 2.1 osalta, minkä tavoitteena on pk-yritysten kasvu ja kansainvälistyminen. Tämän erityistavoitteen osalta peräti 66 % vastaajista on sitä mieltä, että yrityksen saamalla rahoituksella on ollut jonkin verran tai huomattavasti merkitystä kansainvälisen liiketoiminnan kehittämisessä. Hieman suurempi osa, 69 %, eritystavoitteen 2.1 vastaajista on sitä mieltä, että rahoituksella on ollut jonkin verran tai huomattavasti merkitystä yleisten kansainvälistymisvalmiuksien kehittämiseen. Rahoituksella on ollut myös muiden erityistavoitteiden alla toteutettujen

28 27 yrityshankkeiden osalta melko laajalti merkitystä sekä kansainvälisen liiketoiminnan kehittämiseen että yleisten kansainvälistymisvalmiuksien kehittämiseen. % vastaajista 100 % 6 % Yrityksen saaman rahoituksen merkitys kansainvälistymiseen (N 251) 2 % 2 % 2 % 6 % 3 % 5 % 2 % 4 % 90 % 21 % 80 % 70 % 38 % 38 % 64 % 31 % 34 % 33 % 31 % 21 % 36 % 30 % 60 % 50 % 40 % 25 % 28 % 42 % 38 % 32 % 24 % 38 % 42 % 45 % 34 % 36 % 30 % 20 % 10 % 0 % 16 % 16 % 19 % 26 % 27 % 20 % 13 % 11 % 9 % 9 % 19 % ET 1.1 ET 2.1 ET 3.1 ET 3.2 ET 5.1 Kaikki yhteensä 24 % 12 % 12 % 15 % 13 % 21 % 9 % 11 % 9 % 23 % 17 % 14 % 14 % ET 1.1 ET 2.1 ET 3.1 ET 3.2 ET 5.1 Kaikki yhteensä Kansainvälisen liiketoiminnan kehittäminen (vienti) Yleisten kansainvälistymisvalmiuksien kehittäminen Ei lainkaan merkitystä Vähäinen merkitys Jonkin verran merkitystä Huomattava merkitys EOS Kuvio 11. Rahoituksen merkitys yrityksen kansainvälistymiseen. Hankkeisiin osallistuneiden kansainvälistymistä tavoitelleiden yrityksien näkemyksiä vaikutuksista on esitetty kuviossa 12. Tämän yritysryhmän osalta vaikutukset koettiin merkityksellisiksi. Miltei 80 % vastaajista koki, että hankkeeseen osallistumisella on ollut jonkin verran tai huomattavasti merkitystä yleisten kansainvälistymisvalmiuksien kehittämisessä, kansainvälistymisosaamisen kasvattamisessa ja kansainvälisen liiketoiminnan kehittämisessä. Kansainvälistymisen osalta hankkeisiin osallistuneet yritykset kokevat osallistumisen merkityksellisemmäksi kuin hankkeita toteuttaneet yritykset. Tämä on luonteva tulos, sillä hankkeita toteuttaneissa yrityksissä ei ole välttämättä tavoiteltu ensisijaisesti kansainvälistymistä. Tämä näkökohta huomioiden rahoituksella on edistetty kansainvälistymistä melko laajasti myös hankkeita toteuttaneiden yritysten joukossa. Pk-yritysten kansainvälistämisvalmiuksia tuetaankin usein yritysten toimintaympäristön kehittämishankkeissa, joten on luontevaa, että juuri hankeisiin osallistuneet yritykset kokevat toimenpiteet merkityksellisiksi ja vaikuttaviksi. Arvioinnin haastatteluiden havainnot eivät yksiselitteisesti tue sähköisten kyselyiden havaintoja. Haastateltavat suhtautuvat kriittisemmin rahoituksen aikaansaamiin kansainvälistymiseen liittyviin vaikutuksiin. Ohjelmaa etäämmältä katsovat eivät näe toimenpiteitä niin merkityksellisiksi kuin toteutuksessa mukana olleet yritykset. Haastatellut kokevat, että kansainvälistyminen tulee luonnollisesti osana yrityksen kasvua, eikä se näin ollen tarvitse erityisiä ponnisteluita syntyäkseen. Toki yritysten kansainvälistymisosaaminen ja -valmiudet tarvitsevat tukea ja tässä messu- ja vienninedistämismatkoille osallistumiset sekä kohdennetut koulutukset ovat hyödyllisiä haastateltavien mielestä. Haastatteluista nousi esille myös se, että kansainvälistymisen suunta saatetaan valita yritysten toimintaympäristön kehittämishankkeissa etukäteen ja vasta tämän jälkeen haalitaan yrityksiä mukaan hankkeeseen. Hankkeiden suunnittelussa peräänkuulutettiin parempaa yritysten tarpeiden huomioimista, joka kansainvälistymisen osalta voisi tarkoittaa vahvemmin yritysten liiketoiminnan tarpeisiin perustuvaa hanketoimintaa homogeenisemmälle yritysryhmälle.

29 28 % vastaajista Hankkeeseen osallistumsien vaikutukset kansainvälistymistä tavoitelleissa yrityksissä 100 % 9 % 6 % 8 % 6 % 2 % 6 % 6 % 6 % 90 % 80 % 44 % 45 % 39 % 70 % 38 % 44 % 40 % 47 % 45 % 56 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 41 % 31 % 38 % 9 % 3 % De minimis (n=32) 19 % Osallistunut yritys (n=16) 6 % 19 % 8 % Kaikki yhteensä (n=48) Yleisten kansainvälistymisvalmiuksien kehittäminen 34 % 3 % De minimis (n=32) 24 % 6 % 18 % Osallistunut yritys (n=17) 31 % 14 % 8 % Kaikki yhteensä (n=49) Kansainvälistymisosaaminen 39 % 25 % 35 % 12 % 6 % 10 % 3 % 6 % 4 % De minimis (n=33) Osallistunut yritys (n=16) Kaikki yhteensä (n=49) Kansainvälisen liiketoiminnan kehittäminen ei lainkaan merkitystä vähäinen merkitys jonkin verran merkitystä huomattava merkitys EOS Kuvio 12. Hankkeeseen osallistumisen merkitys kansainvälistymistä tavoitelleissa yrityksissä. Suurin osa kansainvälistymistä tavoitelleista hankkeisiin osallistuneista yrityksistä on sitä mieltä, että hankkeeseen osallistumisella on ollut vaikutusta yrityksen kansainvälistymisessä. (ks.kuvio 12). Kuviosta 13 käy ilmi, miten tämä vaikutus näkyy viennin kasvussa kansainvälistymistä tavoitelleiden hankkeisiin osallistuneiden yritysten joukossa. Kyselyyn vastanneiden yritysten osalta vienti on kasvanut 66 % yrityksistä. Viennin kasvu on kuitenkin ollut maltillista, sillä kolmanneksella yrityksistä vienti on kasvanut alle eurolla hankkeeseen osallistumisen myötä. 12 % yrityksistä vienti on kasvanut yli eurolla hankkeeseen osallistumisen myötä. Sitä, millä aikajänteellä viennin lisääntyminen tapahtui, ei yrityksiltä kysytty. Viennin lisääntymistä koskevaa kysymystä ei kysytty hankkeita toteuttaneiden yritysten yrityskyselyssä. Viennin lisäys kansainvälistymistä tavoitelleissa yrityksissä 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 % 40 % 45 % Ei vaikutusta 31 % 34 % 39 % alle % % % 18 % 22 % % 9 % 8 % Yli % 12 % 17 % De minimis (n=32) Osallistunut yritys (n=18) Kaikki yhteensä (n=50) Kuvio 13. Viennin lisäys kansainvälisyyttä tavoitelleissa hankkeissa mukana olleissa yrityksissä. Kansainvälistymistä tukevia toimenpiteitä hankkeisiin osallistuneiden näkökulmasta ovat arvioinnin haastateltavienkin esille nostamat messu- ja vienninedistämismatkat, koulutukset ja valmennukset, erilaiset verkostoitumistapahtumat sekä muut kansainvälistymistä edistävät toimet (ks. kuvio 14). Messu- ja

30 vienninedistämismatkoja pidettiin haastateltavien näkemysten mukaan selkeästi ja helposti hahmotettavana ja hyvin matalalla kynnyksen toimintamuotona Hankkeeseen osallistumisen tavoitteita tukeneet toimet (kansainvälistyminen) Messuilla ja vienninedistämismatkoilla tapahtuva markkinointi, verkostoituminen tai myynti Kasvuvalmiuksien kehittäminen Markkinointitoimenpiteet Muut kansainvälistymistoimet Selvityksen toteuttaminen Verkostotapaamiset (kumppanuuksien luominen) 4 Yrityksen tuotteiden tai palveluiden kehittämiseen liittyvä tuki Yrityksen kansainvälistymisen edistäminen Koulutuksiin/valmennuksiin osallistuminen Messuille ja vienninedistämismatkoille osallistuminen Neuvontatoimenpiteet Sijoittajatapaamiset Yrityksen omistajanvaihdoksen tukitoimet Jokin muu, mikä 1 9 Kuvio 14. Kansainvälistymisen tavoitteita tukevat toimenpiteet hankkeisiin osallistuneiden yritysten mukaan. Kuten aikaisemmat havainnot osoittavat, yritykset kokevat hankkeeseen osallistuminen tärkeäksi yritysten kansainvälistymisen näkökulmasta. Merkitys ei jää lyhytkestoiseksi, vaan suurin osa osallistuneista yrityksistä kokee osallistumisella olevan myös pitkäkestoisia vaikutuksia. (ks.kuvio 15) % vastaajista 100 % Hankkeeseen osallistumisen pitkäaikaiset vaikutukset kansainvälistymistä tavoitelleissa yrityksissä 90 % 80 % 70 % 60 % 46 % 67 % 53 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 42 % 8 % 32 % 8 % 25 % 13 % 4 % 3 % De minimis (n=26) Osallistunut yritys (n=12) Kaikki yhteensä (n=38) Kansainvälistymisen edistäminen ei lainkaan merkitystä vähäinen merkitys jonkin verran merkitystä huomattava merkitys Kuvio 15. Hankkeeseen osallistumisen pitkäaikaiset vaikutukset kansainvälistymistä tavoitelleissa yrityksissä.

31 30 Vaikutukset verkostoihin ja yritysten väliseen yhteistyöhön Rakennerahasto-ohjelman indikaattorit eivät mittaa rahoitetuissa hankkeissa syntyneitä verkostoja tai yritysten välistä yhteistyötä. Nämä ovat kuitenkin asioita, joihin toimenpiteillä on vaikutusta. Ohjelman tuloksellisuustarkastelussa todettiin ohjelman myötä syntyvän muita tuloksia ja sitä kautta vaikutuksia, joita ohjelman indikaattoreilla ei mitata. Vaikutukset verkostoihin ja toimijoiden välisiin ekosysteemeihin ovat näitä indikaattoreiden ulottumattomissa olevia tuloksia, joilla on vähintäänkin välillisesti vaikutusta pkyritysten kilpailukykyyn. Arvioinnin sähköisissä kyselyissä vastaajia pyydettiin arvioimaan rahoituksen merkitystä verkostoihin ja uusiin kumppanuuksiin (ks. kuva alla). Yritykset, jotka ovat toteuttaneet hankkeita kokevat hankkeen myötä syntyneet uudet yhteydet jonkin verran tai huomattavan merkityksellisiksi, 76 % vastaajista on tätä mieltä. Rahoituksen merkitystä alihankkijoihin tai muihin yritysverkostoihin ei pidetä niin tärkeänä, mutta kuitenkin yli puolet vastaajista on sitä mieltä, että rahoituksella on ollut merkitystä. % vastaajista 100 % 90 % 27 % 80 % Yrityksen saaman rahoituksen merkitys verkostoihin ja kumppanuuksiin (N 251) 7 % 5 % 7 % 5 % 2 % 4 % 2 % 27 % 25 % 26 % 20 % 30 % 28 % 27 % 24 % 38 % 36 % 70 % 60 % 50 % 40 % 45 % 30 % 37 % 45 % 36 % 34 % 55 % 39 % 44 % 64 % 27 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 21 % 6 % 27 % 21 % 18 % 11 % 11 % 9 % 24 % 25 % 13 % 11 % Kaikki yhteensä 15 % 16 % 22 % 5 % 6 % 24 % 17 % 9 % 7 % 5 % Kaikki yhteensä Vaikutus alihankkijoihin ja muuhun yritysverkostoon Uusien kumppanuuksien / yhteyksien luominen Ei lainkaan merkitystä Vähäinen merkitys Jonkin verran merkitystä Huomattava merkitys EOS Kuvio 16. Yrityksen saaman rahoituksen merkitys verkostoihin ja kumppanuuksiin. Hankkeisiin osallistuneiden yritysten näkökulmasta syntyneet verkostot koetaan tärkeiksi, mutta ei kuitenkaan aivan yhtä tärkeiksi kuin hankkeita toteuttaneiden yritysten näkökulmasta (ks. kuvio 17). Kaiken kaikkiaan hankkeisiin osallistuneiden yritysten arviot hankkeeseen osallistumisen merkityksestä ovat kriittisempiä kuin hankkeita toteuttaneiden yritysten. Muihin havaintoihin verrattuna syntyneet yhteistyöverkostot ovat kuitenkin sellaisia, johon hankkeeseen osallistumisella koetaan olevan eniten vaikutusta osaamisen kehittämisen lisäksi. Hankkeeseen osallistuneiden yritysten osalta tulosta saattaa selittää se, että toimintaympäristön kehittämishankkeisiin osallistuvat yritykset odottavat hankkeisiin osallistumiselta uusia kumppanuuksia, kontakteja ja liiketoimintamahdollisuuksia, mutta hankkeen anti saattaa jäädä odotettua pienemmäksi.

32 31 % vastaajista 100 % 8 % 4 % Hankkeeseen osallistumisen vaikutus verkostoihin 6 % 6 % 9 % 7 % 90 % 80 % 27 % 24 % 26 % 9 % 11 % 10 % 70 % 24 % 26 % 25 % 60 % 50 % 29 % 35 % 32 % 24 % 16 % 21 % 40 % 30 % 18 % 15 % 17 % 20 % 37 % 39 % 38 % 10 % 18 % 22 % 20 % 0 % De minimis (n= 130) Osallistunut yritys (n= 92) Kaikki yhteensä (n= 222) De minimis (n= 131) Osallistunut yritys (n= 93) Kaikki yhteensä (n= 224) Uusien kumppanuuksien / yhteyksien luominen Vaikutus alihankkijoihin ja muuhun yritysverkostoon ei lainkaan merkitystä vähäinen merkitys jonkin verran merkitystä Huomattava merkitys EOS Kuvio 17. Hankkeeseen osallistumisen merkitys verkostojen ja uusien kumppanuuksien näkökulmasta. Vaikutukset pk-yritysten liikenne ja logistiikkayhteyksien parantamiseen Liikenne- ja logistiikkayhteyksiä pk-yritysten näkökulmasta parantavia toimia toteutetaan Itä- ja Pohjois-Suomen alueilla erityistavoitteessa 1.2 toimilla. Alueilla yritystoiminnan haasteena ovat pitkät etäisyydet markkinoihin, yritysverkostoihin ja arvoverkkoihin, joiden saavutettavuutta pyritään edistämään. Erityistavoitteen tulosindikaattoreina toimivat Pk-yritykset, joiden saavutettavuus on parantunut (10) ja Hankkeen aikaansaamat yrittäjyyttä edistävät muut investoinnit (9). Molempien indikaattoreiden vuoden 2023 tavoitetaso on jo ylitetty reippaasti. Ohjelmakaudelle uusien indikaattoreiden tavoiteasetannan hankaluutta käsiteltiin tarkemmin ohjelman tuloksellisuustarkastelun yhteydessä. Erityistavoitteen vaikutuksia selvitettiin vaikuttavuuden arvioinnin osalta loppuraporttien analyysillä ja hanketoteuttajien haastatteluilla. Arvioinnin havaintojen perusteella liikenne- ja logistiikkayhteyksien parantamiseen kohdennetut eritystavoitteen 1.2 hankkeiden vaikutukset ovat yrityksestä riippuvaisia, etenkin hankkeiden kohdistuessa yritysalueille tai kuntien taajama-alueille. Investoinnit infrastruktuuriin vaikuttavat sekä suoraan että välillisesti yrityksien toimintaedellytyksiin. Yritystoiminnan luonteen vuoksi (esimerkiksi raskaan ajoneuvokaluston vaatimukset) saattaa yrityksen toiminta olla lähes mahdotonta esimerkiksi ilman alueelle johtavan tien leventämistä. Investoinnit ovat tuottaneet myös kerrannaisvaikutuksia uuden yritystoiminnan mahdollistamisen johdettua olemassa olevaa yritystoimintaa tukevien yritysten toimintaedellytysten paranemiseen. Infrastruktuuriin tehdyt investoinnit ovat olleet myös paikoin yritysten omien investointien edellytys tai investointeja ei olisi ainakaan toteutettu samassa mittaluokassa. Yhteyksien parantaminen on paikoin johtanut yritysalueiden kasvupaineisiin, kun yritykset ovat laajentaneet toimintojaan tai uusia yrityksiä on sijoittunut alueelle. Esimerkiksi Keminmaan palvelualueella on laajennussuunnitelmia vapaiden yritystonttien käytyä vähiin. Infrastruktuuri-investointien ohella yrityksien toteuttamiin investointeihin vaikuttavat myös muut tekijät ja rahoituksen vaikutuksen osuutta on vaikea todentaa. Paikallisella tasolla infrastruktuuri-investoinnit

33 vaikuttivat osin suoraan yrityksien toimintaedellytyksiin. Keskustojen alueella ja isompien yritysalueiden lähettyvillä toteutetut hankkeet vaikuttavat luonnollisesti suuremman yritysjoukon toimintaedellytyksiin ja osaltaan myös liikkumisen turvallisuuteen ja sujuvuuteen. Matkailullisesti merkittävissä kohteissa investoinneilla oli vaikutuksia myös liikkumisen sujuvoittamisen kautta ja vähäpäästöisten liikkumismuotojen tukemisen kautta vähähiilisyyteen. 32 Investointien vaikutukset eivät rajoitu ainoastaan kohdealueen liikenne- ja logistiikkayhteyksien parantamiseen, vaan liikenteellisen pullonkaulan avaaminen voi vaikuttaa laajemmin alueen kautta kulkeviin liikennevirtoihin ja esimerkiksi mahdollistaa eri aikoina rakennettujen yritysalueiden väliset yhteydet. Yhteyksien parantamisella on havaittavissa useissa tapauksissa myös liikkumistarpeen vähentämistä esimerkiksi läpikulkuteiden myötä. Liikenne- ja logistiikkayhteyksiin kohdistetut investoinnit vaikuttavat yleisesti alueiden vetovoimaan yritysten, matkailijoiden ja asiakkaiden näkökulmista. Yritysten näkökulmasta välittömiä positiivisia vaikutuksia kuluttajamyynnin osalta on syntynyt etenkin lisääntyneistä liikennevirroista ja kohentuneesta yleisilmeestä. Myös jalankulun ja pyöräilyn helpottuminen ja parantunut turvallisuus ovat vaikuttaneet osaltaan pk-yritysten toimintaedellytyksiin. Alueen yleisilmettä kohentaneet investoinnit ovat myös saaneet liikkeelle positiivista kierrettä lisäämällä yritysten halukuutta panostaa liike- ja toimitilojen ympäristön ilmeeseen. 3.2 Elinkeinorakenteen monipuolistaminen Yritysten kehittämisavustusten pääasialliset panostukset kohdistuvat perinteisille toimialoille, valmistavaan teollisuuteen ja ohjelmistoalalle. Pienempiä tukimääriä kohdennetaan kaikilla suuralueilla laajalti eri toimialoille. Kaikkien suuraluiden osalta kehittämisavustusta saaneita yrityksiä oli eniten metallituotteiden valmistamiseen liittyvillä toimialoilla ja toiseksi eniten ohjelmistoalalla. Kehittämisavustuksia suunnataan merkittävästi valmistavaan teollisuuteen. Pohjois-Suomessa rahoitusta on fokusoitu merkittävästi vahvasti kehittyvään ja alueen elinkeinorakenteen kannalta merkittävään matkailuun sekä siihen liittyviin toimialoihin Uuden yritystoiminnan synnyttäminen kytkeytyy tiiviisti elinkeinorakenteen uudistamiseen ja monipuolistamiseen. Itä- ja Pohjois-Suomessa elinkeinokeinorakenteen uudistaminen on erityisen tärkeää elinkeinotoiminnan kestävyyden näkökulmasta. Etelä- ja Länsi-Suomessa puolestaan korostuu tarve vahvojen toimialojen kasvun tukemiseen sekä osaamispotentiaalia vapauttavan rakennemuutoksen ratkaisemiseen. Elinkeinorakenteen monipuolistamista tarkastellaan arvioinnissa suuraluetasolla. Mukana tarkastelussa ovat vain yritysten kehittämisavustukset, joista on Eurasta saatavilla toimialatieto. Kultakin suuralueelta on esitetty jäljempänä kuvioina suuralueen 30 suurinta toimialaa ja 30 suurinta yritystoiminnan kehittämishankkeiden toimialaa. Rahoitustiedot ja yrityskannan muutokset ja suuralueen laajemmat toimialojen tiedot on esitetty suuraluekohtaisissa liitetaulukoissa. Kaikkien suuraluiden osalta kehittämisavustusta saaneita yrityksiä oli eniten metallituotteiden valmistamiseen liittyvillä toimialoilla ja toiseksi eniten ohjelmistoalalla. Itä- ja Pohjois-Suomessa sahateollisuus oli kolmantena painopisteenä avustusta saaneiden yritysten joukossa Etelä- ja Länsi-Suomen vastaavan

34 painopisteen ollessa muiden koneiden ja laitteiden valmistuksessa. Pääasialliset panostukset kohdistuvat siis usein perinteisille toimialoille, valmistavaan teollisuuteen ja ohjelmistoalalle, mutta pienempiä tukimääriä kohdennetaan laajalti eri toimialoille. Kaiken kaikkiaan valmistava teollisuus vahvasti edustettuna kehittämisavustuksissa. Katsaus ohjelman yritystukien suuruuden kannalta merkittävimpiin toimialoihin Metallituotteiden valmistuksen tuotteita ovat mm. erilaiset metallirakenteet, säiliöt ja höyrykattilat. Myös erilaiset, ovet, ikkunat, lukot, saranat, ruuvituotteet ja lämmityspatterit ovat esimerkkejä metalliteollisuuden tuotteista. Metallituotteiden valmistuksen tuotantomäärät ovat olleet usean vuoden ajan laskussa, mutta kääntyneet positiivisiksi viime vuosina. Metallituotteiden valmistuksen viime vuosien kasvuun onkin vaikuttanut osaltaan Suomessa vilkastunut rakentaminen ja Euroopan talouskasvun vaikutukset alan tuotteiden vientiin Ohjelmistot, konsultointi ja siihen liittyvä toiminta pitää sisällään mm. ohjelmistojen suunnittelua ja valmistusta, atk-laitteisto- ja ohjelmistokonsultointia ja tietojenkäsittelyn ja laitteistojen käyttö- ja hallintapalveluita. Ohjelmistoala on kasvanut Suomessa merkittävästi koko ohjelmakauden ajan. Ohjelmistoala kasvoi vuonna 2016 lähes 6 % ja vuonna 2017 kasvua syntyi kahdeksan prosentin vuosivauhdilla. Ohjelmistoalalla on eri arvioista vaihdellen tällä hetkellä tarvetta useille tuhansille uusille työntekijöille. 8 Sahatavaran sekä puu- ja korkkituotteiden valmistus pitää sisällään mm. erilaista puun käsittelyä, levyjen valmistusta, puutalojen valmistusta ja parkettilevyjen valmistusta. Puutuoteala on merkittävissä määrin kytköksissä rakennusalaan ja liittyy merkittävästi myös biotalouteen. Sahatavaran kulutuksesta valtaosa käytetään rakentamiseen ja biotaloudessa puutuoteteollisuuden sivutuotteet ovat merkittävä jalostettava materiaali. Biotalouden liiketoimintaa pidetäänkin merkittävänä perinteisen puutuoteteollisuuden uudistajana. Toimialan liikevaihdon ja tuotannon määrä on ollut ohjelmakauden ajan nousussa. 9 Matkailuelinkeinon merkitys Suomen kansantaloudelle on kasvanut viime vuosina. Matkailuala tuottaa myös merkittäviä kerrannaisvaikutuksia useille muille toimialoille. Matkailun osuus bkt:sta on erityisen merkittävä Lapissa. Matkailualan ydinklusterin liikevaihdon kehitys on ollut hyvässä kasvussa koko ohjelmakauden ajan 10 Pohjois-Suomi Pohjois-Suomessa kahta eniten avustusta saanutta toimialaa, metallituotteiden valmistusta ja ohjelmistoalaa, on tuettu hankkeiden lukumäärällisesti melko tasaisesti, mutta rahoituksen määrä painottuu merkittävästi vahvemmin metallituotteiden valmistukseen. Metallituotteiden valmistukseen liittyvien toimialojen hankkeiden julkisen rahoituksen määrä on miltei nelinkertainen ohjelmistoalaan verrattuna. Sahateollisuuden ja majoitustoiminnan hankkeita on huomattavasti vähemmän kuin metallituotteiden valmistuksessa ja ohjelmistoalalla, mutta ne ovat olleet rahoitukseltaan suurempia hankkeita. Avustuksien painottumisessa korostuu matkailualan merkitys majoitustoiminnan ohella myös matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien toiminnan ja urheilutoiminnan sekä huvi- ja virkistyspalveluiden muodossa. Nämä kolme luokkaa 7 Metallin toimialakatsaus Teollisuusliitto 8 Talousnäkymät 1/2018.Teknologiateollisuus & Ohjelmistoyrityskartoitus Teknologiateollisuus. 9 Puutuotetollisuuden toimialaraportti 6/2016. Työ- ja elinkeinoministeriö. 10 Matkailu lukuina Työ ja elinkeinoministeriö & Syksyn 2018 toimialojen näkymät: Matkailuala. Työ- ja elinkeinoministeriö.

35 muodostavat yhdessä lukumäärällisesti toiseksi suurimman hankejoukon ja rahoitukseltaan ylivoimaisesti suurimman kokonaisuuden. (kuvio 17 liite 1) 34 Pohjois Suomessa toteutetut yritystoiminnan kehittämishankkeet toimialoittain (30 suurinta) Metallituotteiden valmistus (pl. koneet ja laitteet) 62 Ohjelmistot, konsultointi ja siihen liittyvä toiminta 16 Sahatavaran sekä puu- ja korkkituotteiden valmistus 71 Arkkitehti- ja insinööripalvelut; tekninen testaus ja 55 Majoitus 79 Matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien toiminta; 26 Tietokoneiden sekä elektronisten ja optisten tuotteiden 43 Erikoistunut rakennustoiminta 28 Muiden koneiden ja laitteiden valmistus 46 Tukkukauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja 93 Urheilutoiminta sekä huvi- ja virkistyspalvelut 10 Elintarvikkeiden valmistus 74 Muut erikoistuneet palvelut liike-elämälle 23 Muiden ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus 33 Koneiden ja laitteiden korjaus, huolto ja asennus 22 Kumi- ja muovituotteiden valmistus 72 Tieteellinen tutkimus ja kehittäminen 27 Sähkölaitteiden valmistus 32 Muu valmistus 70 Pääkonttorien toiminta; liikkeenjohdon konsultointi 31 Huonekalujen valmistus 56 Ravitsemistoiminta 85 Koulutus 11 Juomien valmistus 30 Muiden kulkuneuvojen valmistus 47 Vähittäiskauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja 45 Moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien tukku- ja 13 Tekstiilien valmistus 68 Kiinteistöalan toiminta 41 Talonrakentaminen Kuvio 18. Pohjois Suomessa toteutetut yritystoiminnan kehittämishankkeet toimialoittain (30 suurinta). Vertailtaessa avustusta saaneiden toimialojen sijoittumista toimipaikkojen lukumäärän perusteella suuralueen merkittävimpiin toimialoihin, huomataan kolmen eniten avustuksia saaneiden toimialojen sijoittuvan merkittävimmän toimialan joukkoon. Laajemmin avustusta saaneita toimialoja tarkasteltaessa toimialat jakautuvat laajasti toimialarakenteeseen suurimpien toimialojen ulkopuolelle muutamaa pääasiassa vähäistä poikkeusta lukuun ottamatta. Kiinteistöalan toiminta muodostaa joukossa huomattavan poikkeuksen, toimialan sijoittuessa suuralueen suurimpien joukkoon, mutta pienehkölle kymmenen joukon yritykselle on kohdistunut muihin aloihin verrattuna huomattava rahoitus. (kuvio 19)

36 35 Pohjois-Suomen yritystoimipaikkojen lukumäärä toimialoittain (30 suurinta) Kasvinviljely ja kotieläintalous, riistatalous ja niihin 02 Metsätalous ja puunkorjuu 47 Vähittäiskauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja 68 Kiinteistöalan toiminta 43 Erikoistunut rakennustoiminta 49 Maaliikenne ja putkijohtokuljetus 96 Muut henkilökohtaiset palvelut 86 Terveyspalvelut 41 Talonrakentaminen 56 Ravitsemistoiminta 45 Moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien tukku- ja 46 Tukkukauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja 71 Arkkitehti- ja insinööripalvelut: tekninen testaus ja 81 Kiinteistön- ja maisemanhoito 69 Lakiasiain- ja laskentatoimen palvelut 55 Majoitus 62 Ohjelmistot, konsultointi ja siihen liittyvä toiminta 25 Metallituotteiden valmistus (pl. koneet ja laitteet) 70 Pääkonttorien toiminta: liikkeenjohdon konsultointi 93 Urheilutoiminta sekä huvi- ja virkistyspalvelut 74 Muut erikoistuneet palvelut liike-elämälle 64 Rahoituspalvelut (pl. vakuutus- ja 79 Matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien toiminta: 33 Koneiden ja laitteiden korjaus, huolto ja asennus 85 Koulutus 88 Sosiaalihuollon avopalvelut 16 Sahatavaran sekä puu- ja korkkituotteiden valmistus 87 Sosiaalihuollon laitospalvelut 35 Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto, jäähdytysliiketoiminta 42 Maa- ja vesirakentaminen Kuvio 19. Pohjois-Suomen yritystoimipaikkojen lukumäärä toimialoittain (30 suurinta). Aloittaneiden yritysten ja yrityskannan muutoksen osalta lukumäärällisesti ja rahallisesti suuralueella eniten avustuksia saaneen metallialan yrityskanta säilyi pitkälti ennallaan. Ohjelmistoala, urheilutoiminta sekä huvija virkistyspalvelut ja etenkin kiinteistöalan toiminta näyttäytyivät hyvin positiivisessa valossa yrityskannan muutoksen osalta. Kiinteistöalan yritysten toiminnan kehittyminen lieneekin kytköksissä matkailuun. Näiden huomattavasti avustuksia saaneiden toimialojen osalta vaikuttaa siltä, että avustukset ovat kohdentuneet erityisesti merkittävästi kasvaneille aloille. (liite 1) Itä-Suomi Itä-Suomessa metallialan yritykset ovat etenkin lukumäärällisesti, mutta myös rahoituksen osalta merkittävä avustusta saanut toimiala. Rahoituksen osalta merkittävimmät avustukset ovat kohdistuneet sahateollisuuteen, jossa avustusta saaneita yrityksiä on vain kolmasosa metalliteollisuuden yrityksistä. Koneiden ja laitteiden valmistus sekä elintarvikkeiden valmistus ovat myös olleet merkittävinä ohjelman kehittämisen painopisteinä suuralueella. Paperi- ja kartonkituotteiden valmistuksessa on panostettu muutaman yrityksen hankkeisiin merkittävä avustusmäärä, mikä selittyy toimialan luonteella. Avustuksia saaneet toimialat ovat jakautuneet toimipaikkojen lukumäärän perusteella tarkasteltaessa suurimpien toimialojen ulkopuolelle kohdistuen osin hyvin pienillekin toimialoille. (kuvio 20, liite 1)

37 36 Itä-Suomessa toteutetut yritystoiminnan kehittämishankkeet toimialoittain (30 suurinta) Metallituotteiden valmistus (pl. koneet ja laitteet) 62 Ohjelmistot, konsultointi ja siihen liittyvä toiminta 16 Sahatavaran sekä puu- ja korkkituotteiden valmistus (pl. 71 Arkkitehti- ja insinööripalvelut; tekninen testaus ja analysointi 28 Muiden koneiden ja laitteiden valmistus 46 Tukkukauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien 10 Elintarvikkeiden valmistus 23 Muiden ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus 26 Tietokoneiden sekä elektronisten ja optisten tuotteiden valmistus 32 Muu valmistus 70 Pääkonttorien toiminta; liikkeenjohdon konsultointi 31 Huonekalujen valmistus 43 Erikoistunut rakennustoiminta 11 Juomien valmistus 72 Tieteellinen tutkimus ja kehittäminen 27 Sähkölaitteiden valmistus 33 Koneiden ja laitteiden korjaus, huolto ja asennus 55 Majoitus 86 Terveyspalvelut 47 Vähittäiskauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien 22 Kumi- ja muovituotteiden valmistus 41 Talonrakentaminen 20 Kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistus 29 Moottoriajoneuvojen, perävaunujen ja puoliperävaunujen 82 Hallinto- ja tukipalvelut liike-elämälle 74 Muut erikoistuneet palvelut liike-elämälle 93 Urheilutoiminta sekä huvi- ja virkistyspalvelut 13 Tekstiilien valmistus 18 Painaminen ja tallenteiden jäljentäminen 73 Mainostoiminta ja markkinatutkimus Kuvio 20. Itä-Suomessa toteutetut yritystoiminnan kehittämishankkeet toimialoittain (30 suurinta). Avustusten merkittävimpien painopistealojen yrityskanta on pysynyt pääasiassa ennallaan tai vähentynyt ohjelmistoalan positiivista muutosta lukuun ottamatta. Muutoin positiivisimmat yrityskannan muutokset ovat tapahtuneet avustusten painopistealojen ulkopuolella, painottuen terveyspalveluihin, liike-elämän palveluihin, mainosalalle, kiinteistöalalle koulutukseen, ravitsemustoimintaan sekä moottoriajoneuvojen kauppaan ja huoltoon. (liite 1)

38 37 Itä-Suomen yritystoimipaikkojen lukumäärä toimialoittain (30 suurinta) Kasvinviljely ja kotieläintalous, riistatalous ja niihin 02 Metsätalous ja puunkorjuu 47 Vähittäiskauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja 43 Erikoistunut rakennustoiminta 68 Kiinteistöalan toiminta 49 Maaliikenne ja putkijohtokuljetus 96 Muut henkilökohtaiset palvelut 86 Terveyspalvelut 41 Talonrakentaminen 46 Tukkukauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja 45 Moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien tukku- ja 56 Ravitsemistoiminta 81 Kiinteistön- ja maisemanhoito 71 Arkkitehti- ja insinööripalvelut: tekninen testaus ja 69 Lakiasiain- ja laskentatoimen palvelut 25 Metallituotteiden valmistus (pl. koneet ja laitteet) 70 Pääkonttorien toiminta: liikkeenjohdon konsultointi 33 Koneiden ja laitteiden korjaus, huolto ja asennus 64 Rahoituspalvelut (pl. vakuutus- ja eläkevakuutustoiminta) 16 Sahatavaran sekä puu- ja korkkituotteiden valmistus 74 Muut erikoistuneet palvelut liike-elämälle 62 Ohjelmistot, konsultointi ja siihen liittyvä toiminta 55 Majoitus 88 Sosiaalihuollon avopalvelut 93 Urheilutoiminta sekä huvi- ja virkistyspalvelut 87 Sosiaalihuollon laitospalvelut 85 Koulutus 10 Elintarvikkeiden valmistus 42 Maa- ja vesirakentaminen 73 Mainostoiminta ja markkinatutkimus Kuvio 21. Itä-Suomen yritystoimipaikkojen lukumäärä toimialoittain (30 suurinta). Länsi-Suomi Länsi-Suomessa metalliteollisuuden yrityksiä on tuettu lukumäärällisesti ja rahallisesti eniten. Sahateollisuudessa rahalliset panostukset ovat toiseksi merkittävimmät vaikkakin toteutettujen hankkeiden määrä on huomattavasti pienempi kuin muilla eniten avustuksia saaneilla toimialoilla. Koneiden ja laitteiden valmistus ja ohjelmistoala ovat niin ikään merkittävimpiä avustuksia saaneita toimialoja. Kumi- ja muovituotteiden valmistus sekä arkkitehti- ja insinööripalvelut ovat painopistetoimialoja, joilla toimintaa on tuettu useilla suhteellisen pienimuotoisilla avustuksilla. Liikkeenjohdon konsultoinnin pääkonttorien toiminta erottuu muista yrityksen avustuksia saaneista toimialoista huomattavasti suuremmalla rahoituksen määrällä. (kuvio 21, liite 1)

39 38 Länsi Suomessa toteutetut yrityshankkeet toimialoittan (30 suurinta) Metallituotteiden valmistus (pl. koneet ja laitteet) 62 Ohjelmistot, konsultointi ja siihen liittyvä toiminta 28 Muiden koneiden ja laitteiden valmistus 22 Kumi- ja muovituotteiden valmistus 71 Arkkitehti- ja insinööripalvelut; tekninen testaus ja 16 Sahatavaran sekä puu- ja korkkituotteiden valmistus 46 Tukkukauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja 70 Pääkonttorien toiminta; liikkeenjohdon konsultointi 32 Muu valmistus 26 Tietokoneiden sekä elektronisten ja optisten tuotteiden 85 Koulutus 43 Erikoistunut rakennustoiminta 23 Muiden ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus 73 Mainostoiminta ja markkinatutkimus 47 Vähittäiskauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja 27 Sähkölaitteiden valmistus 74 Muut erikoistuneet palvelut liike-elämälle 14 Vaatteiden valmistus 18 Painaminen ja tallenteiden jäljentäminen 63 Tietopalvelutoiminta 20 Kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistus 31 Huonekalujen valmistus 82 Hallinto- ja tukipalvelut liike-elämälle 13 Tekstiilien valmistus 29 Moottoriajoneuvojen, perävaunujen ja 72 Tieteellinen tutkimus ja kehittäminen 17 Paperin, paperi- ja kartonkituotteiden valmistus 24 Metallien jalostus 30 Muiden kulkuneuvojen valmistus 41 Talonrakentaminen Kuvio 22. Länsi Suomessa toteutetut yrityshankkeet toimialoittain (30 suurinta). Kehittämisavustusten kohteena olevien painopistetoimialojen osalta etenkin kumi- ja muovituotteiden valmistus sekä muiden koneiden ja laitteiden valmistus erottautuvat suuralueella selkeästi pienempinä toimialoina, joihin on panostettu huomattavasti. Kummankaan toimialan yrityskannan muutos ei kuitenkaan erotu positiivisena vuosien välistä muutosta tarkasteltaessa. Muilta osin painopisteinä olevat alat jakaantuvat monipuolisesti pienemmillekin aloille kehittämispanostusten suuruuden jäädessä kuitenkin melko pieneksi. Avustusten painopisteenä olleista toimialoista ainoastaan ohjelmistoala on yrityskantaa tarkasteltaessa kehittynyt positiiviseen suuntaan. Muilta osin yrityskannan positiivista kehitystä on havaittavissa aloilta, joihin ei ole kohdistettu merkittäviä kehittämisavustuksia. (kuvio 22, liite 1)

40 39 Länsi Suomen yritystoimipaikkojen lukumäärä toimialoittain (30 suurinta) Kasvinviljely ja kotieläintalous, riistatalous ja niihin 68 Kiinteistöalan toiminta 47 Vähittäiskauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja 02 Metsätalous ja puunkorjuu 43 Erikoistunut rakennustoiminta 49 Maaliikenne ja putkijohtokuljetus 96 Muut henkilökohtaiset palvelut 41 Talonrakentaminen 86 Terveyspalvelut 46 Tukkukauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja 45 Moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien tukku- ja 56 Ravitsemistoiminta 71 Arkkitehti- ja insinööripalvelut: tekninen testaus ja 81 Kiinteistön- ja maisemanhoito 25 Metallituotteiden valmistus (pl. koneet ja laitteet) 69 Lakiasiain- ja laskentatoimen palvelut 70 Pääkonttorien toiminta: liikkeenjohdon konsultointi 62 Ohjelmistot, konsultointi ja siihen liittyvä toiminta 74 Muut erikoistuneet palvelut liike-elämälle 64 Rahoituspalvelut (pl. vakuutus- ja 93 Urheilutoiminta sekä huvi- ja virkistyspalvelut 33 Koneiden ja laitteiden korjaus, huolto ja asennus 85 Koulutus 73 Mainostoiminta ja markkinatutkimus 16 Sahatavaran sekä puu- ja korkkituotteiden valmistus 88 Sosiaalihuollon avopalvelut 90 Kulttuuri- ja viihdetoiminta 28 Muiden koneiden ja laitteiden valmistus 10 Elintarvikkeiden valmistus 87 Sosiaalihuollon laitospalvelut Kuvio 23. Länsi Suomen yritystoimipaikkojen lukumäärä toimialoittain (30 suurinta). Etelä-Suomi Etelä-Suomessa yrityksien kehittämisavustukset keskittyvät lukumäärällisesti hyvin tasaisesti kolmelle toimialalle; metallituotteiden valmistukseen, ohjelmistoalalle, muiden koneiden ja laitteiden valmistukseen sekä liike-elämän palveluihin. Toimialoista panostukset metallialaan ovat rahallisesti selkeästi merkittävimmät. Liike-elämän erikoistuneet palvelut erottuvat muista painopistetoimialoista huomattavasti pienemmällä hankkeiden määrällä tukimäärän ollessa kuitenkin kolmanneksi suurin. Muista suuralueista poiketen hankkeita on toteutettu huomattavasti myös tukkukaupan alalla rahallisen panostuksen jäädessä kuitenkin melko pieneksi. (kuvio 24)

41 40 Etelä-Suomessa toteutetut yritystoiminnan kehittämishankkeet toimialoittain (30 suurinta) Metallituotteiden valmistus (pl. koneet ja laitteet) 62 Ohjelmistot, konsultointi ja siihen liittyvä toiminta 28 Muiden koneiden ja laitteiden valmistus 46 Tukkukauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja 74 Muut erikoistuneet palvelut liike-elämälle 26 Tietokoneiden sekä elektronisten ja optisten tuotteiden 32 Muu valmistus 10 Elintarvikkeiden valmistus 70 Pääkonttorien toiminta; liikkeenjohdon konsultointi 71 Arkkitehti- ja insinööripalvelut; tekninen testaus ja 16 Sahatavaran sekä puu- ja korkkituotteiden valmistus (pl. 22 Kumi- ja muovituotteiden valmistus 47 Vähittäiskauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja 72 Tieteellinen tutkimus ja kehittäminen 82 Hallinto- ja tukipalvelut liike-elämälle 85 Koulutus 43 Erikoistunut rakennustoiminta 63 Tietopalvelutoiminta 31 Huonekalujen valmistus 38 Jätteen keruu, käsittely ja loppusijoitus; materiaalien 73 Mainostoiminta ja markkinatutkimus 17 Paperin, paperi- ja kartonkituotteiden valmistus 18 Painaminen ja tallenteiden jäljentäminen 27 Sähkölaitteiden valmistus 64 Rahoituspalvelut (pl. vakuutus- ja eläkevakuutustoiminta) 86 Terveyspalvelut 20 Kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistus 41 Talonrakentaminen 93 Urheilutoiminta sekä huvi- ja virkistyspalvelut 23 Muiden ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus Kuvio 24. Etelä-Suomessa toteutetut yritystoiminnan kehittämishankkeet toimialoittain (30 suurinta). Tukien painopistealat ovat tukkukauppaa lukuun ottamatta toimipaikkojen lukumäärän mukaan tarkasteltaessa suurimpien toimialojen ulkopuolelta. Selkeiden painopistealojen ulkopuoliset tukea saaneilla toimialoilla vain rahoituspalvelut erottuvat joukosta muita aloja suuremmalla rahoitusmäärällä, joka on kohdistunut pieneen hankemäärään. Painopistealojen yrityskannan muutos on vuosina ollut negatiivista kaikkein voimakkaimmin tukkukaupan alalla ja metallialalla. Muilta osin yrityskannan muutokset ovat painopistealoilla olleet positiivisia, joskin muiden koneiden ja laitteiden valmistuksen osalta kehitys näyttäytyy muita aloja alhaisempana. (kuvio 25, liite 1)

42 41 Etelä-Suomen yritystoimipaikkojen lukumäärä toimialoittain (30 suurinta) Kasvinviljely ja kotieläintalous, riistatalous ja niihin 68 Kiinteistöalan toiminta 47 Vähittäiskauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja 43 Erikoistunut rakennustoiminta 41 Talonrakentaminen 46 Tukkukauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja 96 Muut henkilökohtaiset palvelut 86 Terveyspalvelut 49 Maaliikenne ja putkijohtokuljetus 02 Metsätalous ja puunkorjuu 56 Ravitsemistoiminta 70 Pääkonttorien toiminta: liikkeenjohdon konsultointi 45 Moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien tukku- ja 71 Arkkitehti- ja insinööripalvelut: tekninen testaus ja 81 Kiinteistön- ja maisemanhoito 62 Ohjelmistot, konsultointi ja siihen liittyvä toiminta 74 Muut erikoistuneet palvelut liike-elämälle 64 Rahoituspalvelut (pl. vakuutus- ja 69 Lakiasiain- ja laskentatoimen palvelut 73 Mainostoiminta ja markkinatutkimus 85 Koulutus 93 Urheilutoiminta sekä huvi- ja virkistyspalvelut 90 Kulttuuri- ja viihdetoiminta 25 Metallituotteiden valmistus (pl. koneet ja laitteet) 66 Rahoitusta ja vakuuttamista palveleva toiminta 52 Varastointi ja liikennettä palveleva toiminta 33 Koneiden ja laitteiden korjaus, huolto ja asennus 88 Sosiaalihuollon avopalvelut 59 Elokuva-, video- ja televisio-ohjelmatuotanto, 82 Hallinto- ja tukipalvelut liike-elämälle Kuvio 25. Etelä-Suomen yritystoimipaikkojen lukumäärä toimialoittain (30 suurinta). Hankkeeseen osallistumisen vaikutukset liiketoiminnan laajentumiseen uudelle toimialalle Hankkeita toteuttaneiden yrityksien toimialoja koskeneen suuraluekohtaisen tilastotarkastelun lisäksi myös kohdeyrityskyselyyn vastanneilta kysyttiin hankkeeseen osallistumisen aikaansaamia vaikutuksia elinkeinorakenteen monipuolistamisen näkökulmasta. Kaiken kaikkiaan 22 % vastaajista kertoi yrityksen liiketoiminnan laajentuneen hankkeeseen osallistumien myötä uudelle toimialalle. (Kuvio 26.) Vastauksia ei ole niiden pienen määrän vuoksi jaoteltu suuralueittain.

43 42 Kuvio 26. Liiketoiminnan laajeneminen uudelle toimialalle. Yritysten liiketoiminta laajeni uudelle toimialalle joko uuden liiketoiminnan muodossa tai nykyistä liiketoimintaa kehittämällä. Yritysten liiketoiminta laajeni pääasiassa erilaiseen palveluliiketoimintaan mutta myös teollisuuden alalla. Yksittäinen merkittävä toimiala, jolle yritykset kertoivat laajentuneensa, oli terveys- ja sosiaalipalvelut. Myös majoitus- ja ravitsemustoiminta oli neljän useimmiten laajentumisen kohteena olleen toimialan joukossa. (kuvio 27.) Kuvio 27. Yrityksen liiketoiminnan laajenemisen kohdetoimialat.

44 43 Havaintoja rahoituksen vaikutuksista elinkeinorakenteen monipuolistamiseen Pohjois-Suomessa panostukset ovat keskittyneet perinteisen metalli- ja sahateollisuuden ohella voimakkaasti matkailualalle ja sitä tukeviin toimialoihin. Itä-Suomessa avustukset painottuvat hyvin vahvasti metalli ja sahateollisuuden ohella valmistavaan teollisuuteen. Ohjelmistoala muodostaa tähän ainoan poikkeuksen ja siihen kohdennettu rahoitusosuus on melko pieni. Länsi-Suomessa panostukset ovat kohdentuneet selkeimmin metalliteollisuuteen ja sahateollisuuteen. Muut kehittämisen painopisteinä olleet alat ovat rahoitusosuuksiltaan samankaltaisia ja niihin kuuluu valmistavan teollisuuden lisäksi myös huomattavia panostuksia osaamisintensiivisemmille ohjelmistoalalle ja liikkeenjohdon konsultoinnin pääkonttorien toimintaan. Etelä-Suomessa tuettujen toimialojen painopisteinä on ollut metalliteollisuuden ja valmistavan teollisuuden ohella ohjelmistoala, liike-elämän palvelut ja tukkukauppa. Etelä-Suomen muusta Suomesta poikkeava elinkeinorakenne ja yrityskannan kehitys vaikuttavat osaltaan myös toimialarakenteen monipuolistamiseen tähtääviin toimiin. Toimialoissa, joille yritykset laajenivat hankkeeseen osallistumisen seurauksena, puolestaan korostuivat erityisesti toimialojen palveluvaltaisuus. Metalliteollisuus, ohjelmistoala ja suuralueittain hieman vaihteleva muu valmistava teollisuus on ollut merkittävänä ohjelman kehittämisen painopisteenä yritysten kehittämisavustuksien osalta. Sahateollisuus ja koneiden ja laitteiden valmistus ovat niin ikään ohjelman yritystukien merkittäviä painopistealoja. Pohjois-Suomen merkittävät panostukset matkailuun ja siihen liittyviin toimialoihin ovat esimerkki rahoituksen fokusoimisesta vahvasti kehittyvään ja alueen elinkeinorakenteen kannalta merkittävään toimialaan. Tässä yhteydessä on tosin myös huomioitava Pohjois-Suomeen kohdistetun rahoituskehyksen huomattava koko, joka mahdollistaa merkittävät panostukset useammalle toimialalle.

45 Rahoituksen vaikutukset pk-yritysten kilpailukykyyn EAKR-tuki on ollut tuen saajayrityksille tärkeä lisäarvotekijä kehittämistyön laadun parantamisessa, kehittämistyön suuntaamisessa sekä sen aikaistamisessa. Suurta osaa pk-yritysten kilpailukykyä edistävistä kehittämistyön tuloksista ei olisi saavutettu nykyisenlaisena ja nykyisessä aikataulussa ilman tukea. Toimenpiteillä on luotu yritysten oman käsityksen mukaan kilpailukykyä kehittäviä tuloksia ja luotu edellytyksiä potentiaaliselle kasvulle. Hanketoiminnasta seuraa suurelle osalle yrityksiä pitkäkestoisia hankkeen jälkeisiä vaikutuksia. Tämä tarkoittaa, että kehittämistyössä on tuotettu yrityksille suhteessa hanketoimintaa edeltävään tilanteeseen riittävän merkittäviä tuloksia, jotta ne vaikuttavat yritysten toimintaan pitkällä aikajänteellä. Pitkäkestoisia vaikutuksia on saavutettu kaikilla ohjelman erityistavoitealueilla yritysten kilpailukykyyn liittyen. EAKR-rahoituksen vaikutuksia kasvuyrityksiksi määriteltyjen yritysten kasvuun ja kannattavuuteen ei tehdyissä tarkasteluissa voitu todentaa. Tukea saaneiden yritysten liiketoiminta on kehittynyt samansuuntaisesti kuin olisi tapahtunut arvion mukaan ilman tuen saamista (kehitys samantyyppistä kuin vertailuryhmällä). On huomioitava, että merkittävää osaa vaikutuksista yritysten kasvuun ei ole tullut vielä koko laajuudessa näkyväksi ja tarkastelut sisältävät epävarmuustekijöistä ja tulokset rajautuvat kasvuyritysten joukkoon, mistä johtuen tarkastelun tuloksista ei voi vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä EAKR-tuen vaikuttavuudesta. Tarkastelun tuloksia ei voida ulottaa kattamaan EAKR-tuen vaikuttavuutta kokonaisuutena. Eri tyyppisillä aineistoilla ja menetelmillä tehtyjen tarkastelujen tulokset antavat osittain vastakkaisia näkemyksiä EAKR-rahoituksen vaikutuksista yritysten kasvuun ja kilpailukykyyn. EAKR-tuen lopullista vaikuttavuutta on syytä tarkastella pidemmän ajan jälkeen EAKR-toimenpiteen päättymisestä ja huomioiden erityyppisten aineistojen ja menetelmien mahdollisuudet ja rajoitukset. EAKR-rahoituksen vaikutuksia yritysten kasvuun ja kehitykseen tutkittiin arvioinnissa tarkemmin kahdella eri aineistolla ja tarkastelumenetelmällä: 1) laadullisella yrityskyselyiden vastausten analysointiin ja haastatteluihin perustuvalla analyysillä sekä 2) tilastollisella kontrafaktuaalitarkastelulla. Tarkoituksena on ollut tuottaa arviointitietoa suorien yrityksiin kohdistuvien EAKR-tukien lisäarvosta ja merkityksestä yritysten kehitykseen. Haasteena tarkasteluissa on ollut verrattain lyhyt aika hankkeiden päättymisestä, jolloin vaikutukset eivät monelta osin ole tulleet vielä näkyviksi ja mm. se, että tilinpäätösaineistoa ei ole ehtinyt kertyä hankkeiden jälkeiseltä ajalta. Arviot EAKR-tukien vaikuttavuudesta ovat tässä suhteessa suuntaa-antavia. Eri tyyppisillä aineistoilla tarkastelujen tulokset antavat myös osittain vastakkaisia näkemyksiä rahoituksen vaikutuksista.

46 45 EAKR-tukien lisäarvosta sekä vaikuttavuudesta kohdeyritysten kasvuun ja kehitykseen yrityskyselyn mukaan Hanketoteuttajina pk-yrityksille EAKR-tuki tarjoaa mahdollisuuden kehittää uutta ja olemassa olevaa liiketoimintaa mm. tuotteistamalla ja kaupallistamalla uusia ideoita, tuotteita ja palveluita, kehittämällä liiketoimintaosaamista ja verkostoitumista sekä edistämällä yritysten kansainvälisille markkinoille pääsyä. Lisäksi EAKRtuella tuetaan investointeja, joilla pk-yritykset pystyvät mm. laajentamaan toimintaansa sekä parantamaan yrityksen tuottavuutta. Rahoituksen toivotun lisäarvon oletetaan syntyvän mm. siitä, että se mahdollistaa pkyrityksissä kehittämistä, jota ei samalla laajuudella tai aikataulululla sekä kehittämistyön suunnalla toteuttaisi ilman tukea. Rahoitusta saaneiden yritysten arvion mukaan rahoituksella on ollut erittäin tärkeä lisäarvo yrityksen kehittämistyöhön. Lisäarvo on hanketoteuttajien arvioiden mukaan osoittautunut myös ohjelmakauden aiemmissa arviointiosioissa hyvin merkittäväksi kuten myös edellisen ohjelmakauden arviointien tuloksissa 11. Hanketoteuttajien näkökulmasta siis rahoituksen merkitys kehittämistyöhön on ohjelmakaudesta toiseen ollut merkittävää. Pk-yritysten tutkimus ja kehittämistoiminta ei ole ollut selvitysten mukaan viime vuosina riittävän korkealla tasolla ja kyky resursoida siihen on ollut vähäistä 12 suhteessa pk-yritysten kilpailukyvyn kehittämistarpeeseen. Koetun lisäarvon merkittävyydestä sekä kehittämistyön tarpeesta johtuen EAKR-rahoituksen voidaan tulkita olevan tärkeä resurssi nykytilanteessa pk-yrityskentällä kehittämistoiminnan aktivoimisessa ja toteuttamisessa. Kysymys: Miten yrityksen saama rahoitus on vaikuttanut kehittämistoimenpiteen toteuttamiseen (n = 261) Hankerahoitus on tuonut lisäarvoa yrityksen kehittämiseen 2 2 %% 25 % 69 % 1 % Hankerahoituksen myötä syntyi aidosti uutta liiketoimintaa 4 % 8 % 32 % 55 % 2 % Kehittämistoimenpide toteutettiin isommalla riskillä 10 % 29 % 31 % 26 % 3 % Kehittämistoimenpide toteutettiin laadukkaammin 2 % 7 % 31 % 57 % 2 % Kehittämistoimenpide toteutettiin nopeammin 3 % 11 % 28 % 55 % 2 % Kehittämistoimenpide toteutettiin laajempana kokonaisuutena 2 % 8 % 27 % 61 % 2 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä EOS Kuvio 28. Yrityksen saaman rahoituksen vaikutus kehittämistoimenpiteen toteuttamiseen. 11 mm. Vuosina toteutettavien EAKR-toimenpideohjelmien ja kansallisen rakennerahastostrategian arviointiraportit vuonna Työ- ja elinkeinoministeriö. 12 mm. Pk-yritysbarometri kevät Suomen Yrittäjät, Finnvera Oyj, työ- ja elinkeinoministeriö.

47 46 Erityisen merkittävänä lisäarvo näkyy myös siinä, että EAKR-rahoitus on parantanut kehittämistyön laadukkuutta ja laajuutta sekä nopeuttanut monen yrityksen kohdalla sitä. Selkeä huomio kuitenkin on, että EAKR-tuki ei näytä lisäävän kehittämistyössä otettavaa riskiä kuin vain osassa yrityksistä. EAKR-yrityshankkeissa ei pyritä tekemään suuremmalla riskillä merkittävimpiä harppauksia kehittämistyössä ja keskitytään rajoitetummalla panostuksella ja riskinotolla kehittämään yrityksen toimintaa. EAKR-tuki on yrityksen peruskehittämistyön edellytysten turvaamiseen, jossa kuitenkin myös riskiä voidaan tarvittaessa ottaa. Myös hanketoteuttajien kyselyn toisessa kysymyksessä ja siihen liittyvässä tarkastelussa EAKR-tukien lisäarvo näyttäytyy kehittämistoimenpiteiden toteutumisessa ennen kaikkea siinä, että vaikka kehittämistoimenpiteitä olisi toteutettu osittain muutenkin, on rahoitus vaikuttanut etenkin kehittämistoimenpiteiden toteuttamisen laatuun ja aikaistumiseen. Tämän pohjalta EAKR-tukien vaikuttavuus perustuu suurilta osin jo aiotun kehittämistyön toteuttamiseen vielä vahvemmin yritysten tarpeisiin tai valtakunnallisesti merkittäviin kehittämisteemoihin kytkeytyen suuntaamalla kehittämistyötä tavalla (pk-yritysten kilpailukyky), jota ei muuten tehtäisi. Lisäksi kehittämistyön aikaistuminen voi olla merkittävä kilpailukykyä suhteessa muihin edistävä tekijä, jos kehittämistyön tulokset saadaan muita aikaisemmin markkinoille. Näiden lisäksi 22 % kehittämistoimenpiteistä olisi jäänyt toteuttamatta ilman rahoitusta. Tässä suhteessa ohjelmassa on synnytetty myös vaikutuksia, joita ei olisi ilman rahoitusta syntynyt todennäköisesti lainkaan. Kysymys: Olisiko kehittämistoimenpide toteutettu ilman saamaanne rahoitusta? (n=261) 2 % 31 % 24 % 21 % 20 % 2 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Kyllä Kyllä, mutta pidemmällä aikavälillä / myöhemmin Kyllä, mutta suppeammin Kyllä, mutta vaatimattomammin tavoittein Todennäköisesti ei Varmasti ei Kuvio 29. Rahoituksen vaikutus kehittämistoimenpiteen toteutukseen.

48 47 Kysymys: Onnistuttiinko hankkeella luomaan pitkäkestoisia vaikutuksia? (n=261) 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % 1.1. Uuden liiketoiminnan luominen 12 % 52 % 33 % 3 % 2.1. PK-yritysten kasvun ja kansainvälistymisen edistäminen 5 % 48 % 45 % 3 % 3.1. Pk-yritysten energiatehokkuuden edistäminen 26 % 68 % 5 % 3.2. Uusiutuvan energian ja energiatehokkaiden ratkaisujen kehittäminen 9 % 45 % 36 % 9 % 5.1. Yritysten innovaatiotoiminnan vahvistaminen 2 % 7 % 49 % 40 % 2 % Kaikki yhteensä 6 % 47 % 44 % 3 % Ei lainkaan Melko vähän Melko paljon Erittäin paljon En osaa sanoa Kuvio 30. Hankkeissa aikaansaadut pitkäkestoiset vaikutukset. Hankkeiden tuloksena on saatu yrityshanketoteuttajien mukaan synnytettyä hyvin laajasti pitkäkestoisia vaikutuksia tukien kohdeyrityksiin. Lähes kaikki vastanneista yrityksistä (91 %) kokee, että rahoituksen myötä syntyneet vaikutukset tulevat hyödyttämään yrityksiä pitkälle tulevaisuuteen. Merkittävää on, että pitkäaikaisia vaikutuksia on syntynyt kaikille ohjelman erityistavoitealueille. Ohjelman toimenpiteiden pidempiaikaista vaikuttavuutta ajatellen tulokset ovat hyvin positiivisia. Oletettavaa onkin, että kehittämistyön tulokset ja vaikutukset näkyvät täydessä mitassa yrityksissä vasta pidemmällä aikavälillä. Tätä tukee myös arvioinnin aiempien vaiheiden havainnot. Esimerkiksi tuotteiden ja palveluiden kaupallistamisen tulot ja yritysten kansainvälisestä toiminnasta saatavat hyödyt realisoituvat täydessä laajuudessa vasta, kun tuotteita ja palveluita on saatu täysimittaisesti kaupallistettua sekä kansainvälinen toiminta laajennettua merkittävästi, mikä vie vuosia. Positiivista on, että vaikutusten ei koeta olevan pistemäisiä, vaan että kehittämistyön hyödyt jäävät suurelta osin elämään yrityksiin. Tilastollinen kontrafaktuaalitarkastelu EAKR-tukien vaikuttavuudesta EAKR-yritystukien avulla pyritään edistämään yritysten kasvua ja kannattavuutta. Näiden vaikutusten osoittaminen on vaikeaa, koska ei ole olemassa tietoa vaihtoehtoisesta tapahtumasarjasta eli siitä, miten tukea saaneet yritykset olisivat menestyneet ilman EAKR-toimenpiteisiin osallistumista. Siksi arviointitutkimuksessa on lisääntyvästi pyritty hyödyntämään ns. kontrafaktuaalista selittämistä, jossa käsittelyyn joutumisen (kuten EAKR-toimenpiteiden) seurauksia arvioidaan vertaamalla jälkikäteen muodostettujen koe- ja kontrolliryhmien kehittymistä. Seuraavassa esitettävässä analyysissä testataan tämän lähestymistavan käyttökelpoisuutta ja arvioidaan siihen liittyviä aineistovaatimuksia EAKR-yritystukia ja kasvuyrityksiä koskevalla tilinpäätösaineistolla.

49 Tilastollisen kontrafaktuaalisen tarkastelun kohdejoukoksi valittiin työ- ja elinkeinoministeriön määrittelemän vuosien kasvuyritysten listauksen yritykset 13, jotka ovat saaneet ohjelman toimintalinjalla 1 ja/tai 2 suoraa EAKR-tukea. Kyseiset yritykset ovat toteuttaneet vuosien aikana yrityksen kehittämisavustusten ja investointitukien avulla hankkeita. Kyseisen kohdeyritysjoukon valinta perustui siihen, että kontrafaktuaalitarkasteluun vaaditaan taustaltaan samantyyppisten yritysten joukko, josta on mahdollista erottaa kontrafaktuaalista tarkastelua varten kohdejoukon lisäksi myös vertailuyritysten joukko, jotka eivät ole saaneet EAKR-tukia. Vertailuyritysten joukko muodostettiin siis niistä kasvuyrityslistan yrityksistä, jotka eivät olleet saaneet EAKR-tukia. Ajatuksena oli, että kohdejoukon ja tarkastelussa muodostetun vertailujoukon samankaltaisten lähtökohtien ansiosta voitiin muodostaa vertailuasetelma, jossa vertailujoukko kuvaa kohdejoukon kehitystä tilanteessa, jossa niille ei olisi myönnetty tukia. Kasvuyrityksissä on kauttaaltaan kasvatettu liiketoimintaa ja henkilöstömääriä viime vuosina ja ne ovat liiketoiminnan kehittämisen tavoitteiden suhteen samankaltaisia. 48 Tarkastelun toteuttamiseksi kasvuyrityslistauksen yrityksiin, jotka ovat saaneet EAKR-tukea, sekä vertailujoukon yrityksiin tilattiin Suomen Asiakastieto Oy:ltä tilinpäätösaineistot vuosilta Tässä vaiheessa vertailuyritysjoukko rajattiin käsittelemään samoja toimialoja sekä saman kokoluokan ja samojen ELY-alueiden yrityksiä, joita kohdeyritysjoukosta löytyy. Tilinpäätösaineiston lisäksi yrityskohtaista aineistoa täydennettiin EURA-järjestelmän tiedoilla (hanketiedot, de minimis -tiedot) sekä tiedolla ovatko yritykset saaneet Business Finlandin tukia nykyisellä rakennerahasto-ohjelmakaudella. Kyseisen aineiston pohjalta toteutettiin seuraavassa esiteltävä tilastollinen kontrafaktuaalitarkastelu. Seuraavassa oletetaan, että yritystukien tavoitteena on edistää yritysten kasvua ja kannattavuutta. Yritysten kasvua tarkasteltiin liikevaihdon (LV) ja henkilöstön (HL) määrän perusteella. Yritysten kannattavuudelle on käytössä useita toisiaan täydentäviä yritysten tilinpäätöstietoihin perustuvia mittareita. Tässä tarkastelussa kannattavuutta selviteltiin tilikauden tuloksen (TULOS) ja jalostusarvon (JARV) tunnusluvuilla. Jalostusarvo kuvaa yrityksen ostamiin raaka-aineisiin ja välituotteisiin yrityksen omalla toiminnallaan tuottamaa arvonlisää. Yleensä jalostusarvon nostaminen lisää kannattavuutta. Tilikauden tulos puolestaan mittaa yrityksen omistajille jäävää osuutta liikevaihdosta, jolloin liikevaihdosta on vähennetty tuotantokustannusten lisäksi myös esimerkiksi rahoituskulut ja verot. Kooste tarkasteltavista muuttujista esitetään liitteessä 2. Yritysten toiminnan mittakaavaa havainnollistavat vuosia 2013 ja 2017 koskevat tiedot. Vuonna 2013 tyypillisessä kasvuyrityksessä oli 15 työntekijää ja sen liikevaihto oli noin 4 miljoonaa euroa. Kasvuyritysten nimityksen ja niiden luonteen mukaisesti kaikki neljä tarkasteltavaa muuttujaa ovat arvoltaan noin kaksikertaistuneet vuodesta 2013 vuoteen 2017 ulottuvalla neljän vuoden tarkastelujaksolla. EAKR-yritykset muistuttavat kooltaan (liikevaihdon ja henkilöstön määrä) muita kasvuyrityksiä, mutta ovat tuloksen ja jalostusarvon perusteella niitä kannattavampia. Seuraavassa tarkastelussa käytettävä aineisto on ns. paneeliaineisto, jossa yritysten tiedot muodostavat kutakin vuotta koskevan poikkileikkauksen ja kustakin yrityksestä on aikasarja vuosilta Yritysten kasvua analysoidaan jakamalla tarkastelujakso kahteen osaperiodiin, jotka kattavat vuodet ja Puuttuvat ja poikkeavat havainnot sekä tilinpäätösaineistoon liittyvät suuret vuosittaiset vaihtelut vaikeuttavat muutoksen mittaamista. Vaihtelussa vuoksi havaintojen jakaumat ovat huomattavan vinoja, joten mediaani on keskiarvoa osuvampi jakaumien keskikohdan osoitin. Vaihtelun vähentämiseksi edellä 13 Kasvuyrityksiä ovat yritykset, joiden henkilöstömäärä on ollut kasvukauden alussa vähintään 10 henkilöä ja jotka kasvattivat kasvukaudella henkilöstömääräänsä vähintään 10% vuodessa. Tämän lisäksi TEM:n kokoamaan listaukseen on otettu mukaan alle 10 hengen yrityksiä, joilla henkilöstömäärän vuosittainen kasvu on vastannut edellä mainittua määritelmää.

50 49 mainituilla ajanjaksoilla tapahtunut muutos esitetään kolmen vuoden muutosten (kasvuprosenttien) keskiarvona. Kasvun kehitystä näiden periodien välillä mitataan kasvuprosenttien erotuksella. Kaikkiaan aineistoon kuului 986 kasvuyritystä, joista 163 oli saanut EAKR-yritystukea vuosina Yhteensä nämä 163 yritystä olivat toteuttaneet 192 hanketta, joista 161 (84 %) kuului toimintalinjaan 1 (ks. taulukko 3). Yhdeksän yritystä oli toteuttanut kolme hanketta, 46 yritystä kaksi hanketta ja loput 137 yritystä olivat toteuttaneet tarkasteluajanjakson aikana yhden EAKR-hankkeen. Yhteenlaskettuna näihin hankkeisiin oli kohdistettu rahoitusta noin 70 miljoonaa euroa, joista yritysten omarahoitus kattoi noin kaksi kolmasosaa. Yritysten näille hankkeilleen saama EU- ja valtion rahoitus oli keskimäärin noin euroa. Taulukko 3. EAKR-yritysten toteuttamien hankkeiden lukumäärä ja hankerahoituksen mittakaava N Rahoitus, /hanke, keskiarvo Omarahoitus yh- Rahoitus teensä Yrityksen kehittämisavustus, investointi Yrityksen kehittämisavustus, investointi ja kehittäminen Yrityksen kehittämisavustus, kehittäminen Yritysten toimintaympäristön kehittämisavustus, kehittäminen (TL1) Alueellinen kehittämistuki: kehittämishanke (TL2) Kaikki yhteensä EU- ja valtion rahoitus Kasvun ja kannattavuuden näkökulmasta yritystukien vaikuttavuus tarkoittaa sitä, että ilman tukia yrityksen kasvu ja kannattavuus olisivat jääneet toteutunutta kehitystä pienemmiksi. Tämän vaikutuksen osoittamista vaikeuttaa se, että tiettynä ajanhetkenä yritykset esiintyvät vain joko tukia saavina tai niiden ulkopuolella olevina. Siksi yritystukien vaikuttavuuden arvioinnissa joudutaan käyttämään välillisiä menetelmiä ja eri perustein muodostettuja vertailujoukkoja tukien aiheuttaman kehityksen osoittamiseksi. Kuvio 31 havainnollistaa vertailujoukkoihin perustuvaa lähestymistapaa EAKR-yritystukien vaikuttavuuden määrittämisessä. Yritystukien ajanhetkellä t1 aiheuttaman kehitysimpulssin voidaan olettaa heijastuvan kahdella tavalla EAKR-yrityksen kehitykseen. Ensimmäisessä tapauksessa (EAKR_A) se voi aiheuttaa kasvun kiihtymisen ajanjaksolla t1-t2. Toisessa tapauksessa (EAKR_B) toimenpide voi aikaansaada kertaluonteisen kasvuhypyn esimerkiksi yritystoiminnan mittakaavan kasvaessa investoinnin johdosta. Molemmissa näissä tapauksissa EAKR-toimenpiteen vaikutuksen suuruus määritellään suhteessa perusuraan ilman toimenpiteen tapahtumista (EAKR_C). Perusuraa (EAKR_C) ei tunneta, mutta se voidaan määritellä suuntaa-antavasti vertailujoukon avulla. Niin sanottu erotuksia erotuksissa -menetelmä (differences in differences) käyttää hyväkseen tietoa vertailuryhmän 1 ja EAKR-yritysten kehityksestä ennen ja jälkeen t1-ajankohtaa. Perusajatuksena on, että vertaamalla periodien t0 t1 ja t1 t2 kehitystä EAKR-yritysten ja vertailuryhmän 1 yritysten keskuudessa voidaan poistaa yleisen kehityksen (trendin) vaikutus kehityskuvaan. Tämä edellyttää sitä, että tarkasteluaikana ilmenevät ulkoiset tekijät vaikuttavat vertailtaviin yritysryhmiin homogeenisesti. Tämän oletuksen vallitessa trendistä puhdistettujen EAKR-yritysten ja vertailuryhmän 1 yritysten vertailu paljastaa EAKR-toimenpiteen vaikutuksen EAKR-yritysten kehitykseen. Vertailuryhmä 2 poikkeaa vertailuryhmästä 1 siten, että sitä muodostettaessa kiinnitetään huomiota EAKR-yritysten ja vertailuryhmän yritysten samankaltaisuuteen. Tällöin vertailuryhmän 2 kehityksen voidaan olettaa seuraavan samaa yleistä trendiä EAKR-yritysten kanssa.

51 50 Yritystukea saavien EAKR-yritysten vaihtoehtoiset kehityspolut EAKR-yritykset EAKR_A EAKR_B EAKR_C Vertailuryhmä 1 t0 t1 t2 Vertailuryhmä 2 Kuvio 31. Yritystukea saavien EAKR-yritysten vaihtoehtoiset kehityspolut suhteessa kahden vertailuryhmän kehitykseen. Taulukko 4 esittää tunnuslukuja kuvion 31 mukaisesta vertailuasetelmasta EAKR-yritysten ja muiden kasvuyritysten välillä vuosina ja Vertailua voidaan pitää mielekkäänä sikäli, että yrityksen valikoituminen kasvuyritysten joukkoon ei ole satunnaista, vaan se on tapahtunut yritysten luonteen eli niiden kasvukyvyn ja -halun perusteella. Siksi kasvuyrityksiin lukeutuvat yritykset muodostavat huomattavasti samankaltaisemman yritysjoukon kuin kaikki yritykset tai EAKR-yritykset keskimäärin. Mielenkiinto kohdistuu siihen, onko vuosina toteutettujen yritystukihankkeiden johdosta EAKR-yritysten kasvu ja kannattavuus kehittynyt vertailuyrityksiä suotuisammin vuosina Koska yritystukihankkeet toteutettiin useiden vuosien aikana, kuviossa 31 esitetyn kasvuhypyn (EAKR_B) typpisten vaikutusten oletetaan heijastuvan paneeliaineistossa kasvun kiihtymisen kaltaisesti (EAKR_A). Yritysryhmien välisten erojen mittaamista varten aineistosta poistettiin yritykset, joiden havaintoarvot poikkesivat huomattavasti keskimääräisestä ja joilla siten oli suuri painoarvo tunnuslukuihin. Poikkeavien havaintojen tunnistamiseen käytettiin muuttujien standardointia siten, että aineistosta poistettiin havainnot, joiden standardoidut arvot (z-arvot) olivat itseisarvoltaan suurempia kuin 1,96. Tämä toimenpide paransi liikevaihto- ja henkilöstömuuttujien vertailtavuutta myös keskiarvon tunnuslukua käyttäen. Sen sijaan tulosta ja jalostusarvoa on aiheellista tarkastella pääasiassa mediaanin perusteella.

52 Taulukko 4. EAKR-yritystukea saaneiden ja muiden kasvuyritysten kasvu ja kannattavuus vuosina ja sekä kasvun muutossuunta periodien ja välillä. EAKR-yritysten vertailuryhmänä kaikki kasvuyritykset. Kasvuprosentti (3 vuoden keskiarvo) Kasvuprosentin muutos 2010/ /2017 (2014/2017)- (2010/2013) N Keskiarvo Mediaani Keskiarvo Mediaani Keskiarvo Mediaani Liikevaihto EAKR-yritykset 94 38,4 % 20,2 % 22,2 % 15,0 % -16,2 % -1,3 % Vertailuryhmä ,6 % 14,5 % 42,4 % 13,8 % -4,2 % -3,1 % Yhteensä ,3 % 15,4 % 39,1 % 13,9 % -6,1 % -2,8 % Henkilöstö EAKR-yritykset 95 33,1 % 11,1 % 19,0 % 15,5 % -14,1 % -1,4 % Vertailuryhmä ,8 % 7,9 % 19,3 % 10,4 % 0,5 % 0,0 % Yhteensä ,6 % 8,4 % 19,3 % 11,2 % -2,3 % 0,0 % Tulos EAKR-yritykset ,0 % 15,8 % 54,8 % 14,4 % -26,1 % -24,4 % Vertailuryhmä ,3 % 0,0 % 77,2 % 14,5 % 129,5 % 19,8 % Yhteensä ,7 % 1,9 % 73,3 % 14,5 % 102,0 % 9,6 % Jalostusarvo EAKR-yritykset 84-79,7 % 3,5 % 8,6 % 5,4 % 16,6 % 2,8 % Vertailuryhmä ,3 % 5,3 % 6,8 % 3,7 % -12,5 % -1,6 % Yhteensä ,0 % 4,9 % 7,1 % 3,9 % -6,9 % -0,8 % 51 Vuosia koskevat muutosprosentit eivät anna yksiselitteistä kuvaa EAKR-yritysten ja vertailuyritysten lähtötilanteesta. Keskiarvojen mukaisesti tarkasteltuna liikevaihto ja jalostusarvo olivat kehittyneet vertailuyrityksissä EAKR-yrityksiä suotuisammin. Henkilöstön ja tuloksen osalta EAKR-yritysten muutosvauhti oli puolestaan vertailuyrityksiä myönteisempää. Mediaanien perusteella piirtyvä kokonaiskuva on liikevaihtoa lukuun ottamatta saman tyyppinen. Vuosia kuvaavien muutosprosenttien perusteella vertailuryhmään kuuluvien yritysten kehityskuva näyttää EAKR-yrityksiä myönteisemmältä. Taulukon 4 muutossuuntaa koskevat tunnusluvut vahvistavat tätä havaintoa. Muutossuuntaa mittaavan tunnusluvun negatiivinen arvo tarkoittaa muutoksen hidastumista eli sitä, että periodin muutosprosentti on jäänyt edellisen periodin ( ) muutosprosenttia pienemmäksi. EAKR-yritysten kehitys on kiihtynyt ainoastaan jalostusarvon osalta ja muilta osin kehitys näyttäsi hidastuneen. Lisäksi EAKR-yritysten kasvu on useimpien tunnuslukujen perusteella hiipunut enemmän kuin vertailuryhmän yrityksissä. Nämä erot ryhmien välillä eivät kuitenkaan ole pääsääntöisesti tilastollisesti merkitseviä. Vertailujoukko EAKR-yrityksille voidaan muodostaa myös ns. vertaistamisen (matching) avulla. Se perustuu oletukseen siitä, että valikoituminen yritystukien saajien joukkoon ei ole satunnaista, vaan määräytyy yritysten ominaisuuksien perusteella. Siksi vertailujoukon tulisi muistuttaa yritystukien saamiseen vaikuttavien ominaisuuksien osalta EAKR-yritysten joukkoa. Käsillä olevan arviointitehtävän tapauksessa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vertailuryhmän yritysten tulisi olla yhtä paljon kehittämisorientoituneita tai samanarvoisesti rahoitusmahdollisuuksien piirissä kuin EAKR-tukea saavat yritykset ovat. Vertaistamisessa käytetään yleisesti ns. propensity score -lähestymistapaa. Sen toteutus on kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa muodostetaan EAKR-yritystukien piiriin valikoitumista selittävä logit-regressioyhtälö siten, että havaintojoukkona käytetään vertailuryhmän 1 ja EAKR-yritysten yhdistettyä aineistoa sopivine

53 taustamuuttujineen. Toisessa vaiheessa tästä selitysmallista johdettua todennäköisyyslukua (propensity score) käytetään kriteerinä muodostettaessa vertailuparit EAKR-yrityksille. Lähimmän naapurin -menetelmää hyödynnettäessä jokainen EAKR-yritys saa vertailuparikseen todennäköisyysluvultaan eniten samankaltaisen yrityksen. Ne muodostavat vertailuryhmän 2, jonka kehityksen voidaan olettaa seuraavan samankaltaisuuden perusteella samaa yleistä trendiä EAKR-yritysten kanssa (ks. kuvio 31). 52 Logit-mallin selittävät muuttujat vaikuttavat estimoitavaan todennäköisyyslukuun ja sitä kautta vertailujoukon muodostumiseen. Kasvuyritysten osalta taustamuuttujia oli käytettävissä rajoitetusti ja lähinnä tilinpäätösaineistoon liittyvästi. Taulukossa 5 esitetään EAKR-yritystukien piiriin valikoitumisen todennäköisyyttä ennustavan logit-mallin tulokset. Useimpien kertoimien etumerkit ovat ennalta arvioidun mukaisia. Sijainti Etelä- ja Länsi-Suomen ELY-alueilla laskee todennäköisyyttä valikoitua EAKR-tukea saavien kasvuyritysten joukkoon (ELY-alue). Sen sijaan yrityksen liikevaihdon kasvuvauhti näyttäsi vähentävän EAKR-tukien piiriin lukeutumista, joskin tämän muuttujan selityskyky on merkitsevyyden perusteella verraten heikko. Yrityksen työvoimavaltaisuus ja työntekijöiden suuri määrä vähentävät merkitsevästi todennäköisyyttä kuulua EAKRyritystukea saavien kasvuyritysten ryhmään. Osallistuminen EAKR-ohjelmaan joko kohderyhmässä (de minimis -tuen saajana) tai hanketoteuttaja lisää odotetusti EAKR-yritystuen saamisen todennäköisyyttä. Vertaistaminen onnistuttiin toteuttamaan kohtuullisen hyvin. Haasteita aiheutti mm. rajallinen määrä saatavilla olleita yritystietoja/tilastollisia muuttujia sekä osittain myös saatujen tietojen laatu (osalla yrityksistä tilinpäätöstietoa löytyi hajanaisesti eri vuosilta). Taulukko 5. EAKR-yritystukien piiriin valikoitumista selittävän logit-mallin tulokset. Selittävä muuttuja Kerroin Merkitsevyys ELY-alue -0,946 0,002 Liikevaihdon kasvuprosentti ,003 0,847 Työvoimavaltaisuus (palkat/liikevaihto) -1,766 0,069 Henkilöstön määrä ,008 0,092 EAKR-osallistuminen (kohderyhmässä tai toteuttajana) 2,784 0,000 Vakio -0,825 0,236 Taulukon 5 muuttujien havaintoja oli käytettävissä 57:n EAKR-yrityksen osalta, joista kullekin osoitettiin vertailupari estimoidun todennäköisyysluvun perusteella. Taulukko 6 esittää tähän parivertailuun perustuvia tunnusluja EAKR-yritysten ja vertailuryhmään 2 kuuluvien kasvuyritysten välillä vuosina ja Puuttuvien havaintojen vuoksi tunnuslukujen laskemisessa käytettyjen havaintojen määrä vaihtelee tarkasteltavien muuttujien keskuudessa. Ryhmien sisällä havaintojen lukumäärä on kuitenkin vakio eli mukana ovat vain kaikki tarkasteltavat havainnot omaavat yritykset. Tulokset vahvistavat edellä vertailuryhmän 1 yhteydessä esitettyä päähavaintoa siitä, että käytetyn tilinpäätösaineiston perusteella ei muodostu yksiselitteistä kokonaiskuvaa EAKR-yritystukien vaikutuksista yritysten kasvuun ja kannattavuuteen.

54 Taulukko 6. EAKR-yritystukea saaneiden ja muiden kasvuyritysten kasvu ja kannattavuus vuosina ja sekä kasvun muutossuunta periodien ja välillä. EAKR-yritysten vertailujoukkona kaltaistetut parit. N Kasvuprosentti (3 vuoden keskiarvo) Kasvuprosentin muutos 2010/ /2017 (2014/2017)- (2010/2013) Keskiarvo Mediaani Keskiarvo Mediaani Keskiarvo Mediaani Liikevaihto EAKR-yritykset 57 37,8 % 20,5 % 22,8 % 16,5 % -15,0 % -0,2 % Vertailuryhmä ,6 % 15,5 % 25,2 % 11,1 % -1,4 % -4,3 % Yhteensä ,4 % 16,7 % 24,0 % 15,7 % -8,3 % -1,8 % Henkilöstö EAKR-yritykset 46 19,5 % 8,6 % 17,8 % 15,6 % -1,7 % 2,0 % Vertailuryhmä ,1 % 13,5 % 8,0 % 5,6 % -8,1 % -3,5 % Yhteensä 88 17,9 % 9,3 % 13,1 % 9,2 % -4,7 % -0,4 % Tulos EAKR-yritykset ,3 % 26,6 % 55,0 % 13,7 % 588,4 % -15,5 % Vertailuryhmä ,5 % -8,1 % -33,5 % -8,1 % 162,0 % 7,8 % Yhteensä ,6 % 10,7 % 12,4 % 8,9 % 382,9 % -6,0 % Jalostusarvo EAKR-yritykset 43-0,9 % 3,6 % 7,5 % 4,7 % 8,4 % 2,9 % Vertailuryhmä ,7 % 4,2 % -1,5 % 0,9 % -24,2 % -6,9 % Yhteensä 85 10,8 % 4,1 % 3,1 % 3,0 % -7,7 % -1,5 % 53 Kuviossa 32 esitetään yhteenveto EAKR-yritysten kasvun ja kannattavuuden kehityksestä ajanjaksojen 2010/2013 ja 2014/2017 välillä suhteessa vertailuyrityksiin. Sininen (vasemmanpuoleinen) palkki perustuu kaikkien kasvuyritysten analyysiin (vertailuryhmä 1) ja oranssi (oikeanpuoleinen) palkki vertaistamalla muodostettuun aineistoon (vertailuryhmä 2). Poikkeavien havaintojen ja jakauman vinouden johdosta tunnuslukuna on mediaani. Muutosten suunnan ja lukuarvojen suuruuden perusteella näihin kahteen vertailuasetelmaan perustuvat havainnot voidaan tiivistää seuraavasti: 1. EAKR-yritysten liikevaihdon kasvu on hidastunut hieman vähemmän kuin vertailuyrityksissä. 2. EAKR-yritysten henkilöstö on kasvanut samaa vauhtia vertailuryhmien yritysten kanssa. 3. EAKR-yritysten tulokset ovat heikentyneet ja vertailuyritysten tulokset ovat parantuneet. 4. EAKR-yrityksissä jalostusarvo on parantunut ja vertailuyrityksissä se on huonontunut. Tilastollisin kriteerein tarkasteltuna edellä esitettyjen ryhmien väliset erot eivät ole merkitseviä. Se tarkoittaa sitä, että EAKR-tukea saaneiden yritysten kasvun (liikevaihdon ja henkilöstön määrän muutoksella mitattuna) ja kannattavuuden (tuloksen ja jalostusarvon muutoksella mitattuna) kehityskuva ei poikkea muiden kasvuyritysten kehityskuvasta. Poikkeuksen tästä muodostaa tuloksen muutosvauhti, joka on mediaanin perusteella parantunut vertailuryhmässä 1 merkitsevästi nopeammin kuin EAKR-yritysten keskuudessa.

55 54 30% 20% EAKR-yritysten ja vertailuyritysten kasvun ja kannattavuuden muutos ajanjaksojen 2010/2013 ja 2014/2017 välillä, mediaani 19,8 % 10% 0% -10% -1,3 %-0,2 % -3,1 % -4,3 % -1,4 % 2,0 % 0,0 % -3,5 % 7,8 % 2,8 % 2,9 % -1,6 % -6,9 % -20% -30% -15,5 % -24,4 % EAKR-yritykset Vertailuyritykset EAKR-yritykset Vertailuyritykset EAKR-yritykset Vertailuyritykset EAKR-yritykset Vertailuyritykset Liikevaihto Henkilöstö Tulos Jalostusarvo Vertailuryhmä 1 Vertailuryhmä 2 Kuvio 32. EAKR-yritysten ja kasvun ja kannattavuuden muutos ajanjaksojen 2010/2013 ja 2014/2017 välillä suhteessa verrokkeihin. Ajanjaksojen 2014/2017 ja 2010/2013 kasvuprosenttien erotus. Aineiston ominaisuuksien ja puuttuvien tietojen johdosta edellä esitetyt tulokset ovat suuntaa-antavia. Vaikka kasvuyritykset rajattuna ja tavallaan jo etukäteen kaltaistettuna yritysten osajoukkona soveltuu hyvin tämän tyyppisen tarkastelun kohteeksi, aiheuttaa kasvuyritysten voimakas kasvu tulkintaongelmia paneeliaineistossa ja se tuottanee harhaa myös tilinpäätöstietoihin. Kasvuhakuisuus ja -kykyisyys vaikuttanee myös yritysten hakeutumiseen EAKR-toimenpiteiden piiriin ja siten haittaa sopivan vertailuryhmän määrittämistä. Ratkaisua tähän ongelmaan haettiin kaltaistamalla vertailuryhmää, mutta yrityksiä koskevien ominaistietojen vähäisyyden vuoksi EAKR-yritystuen piiriin valikoitumista selittävän logit-mallin ennustuskyky jäi vähäiseksi. Kaltaistaminen vähensi kuitenkin aineiston vaihtelua ja tulokset viittaavat siihen, että EAKR-tukea saaneiden yritysten kasvuvauhti on säilynyt korkeana, mutta kasvu ei ole kiihtynyt suhteessa muihin kasvuyrityksiin EAKR-toimenpiteen toteuttamisen jälkeen. Tilinpäätösaineiston puutteiden, EAKR-tukien vaikutuksiin liittyvien viiveiden sekä tässä esitetyn analyysin koeluonteisuuden vuoksi tähän tulokseen liittyy kuitenkin paljon epävarmuustekijöitä ja harhalähteitä. Ne osoittavat kontrafaktuaaliseen arviointiasetelmaan liittyviä, aineistojen laatuun ja saatavuuteen kohdistuvia erityisehtoja ja puoltavat kontrafaktuaalisten arviointien suorittamista vasta riittävän pitkän ajan jälkeen toimenpiteiden suorittamisesta. 3.4 Yhteenveto (Pk-yritysten kilpailukyky) Erityistavoitteita koskevat päätelmät Toimintalinjan 1 yhtenä tavoitteena on uuden liiketoiminnan luominen (ET 1.1). Tämän tavoitteen osalta ohjelman toimenpiteet eivät arviointihetkeen mennessä ole tuottaneet tuotoksia siinä määrin, kuin on odotettu. Uusia yrityksiä on syntynyt vasta yksi neljäsosa niille asetetusta tavoitelukumäärästä. Uusien tuella aikaansaatujen yritysten määrä on myös vaatimaton suotuisaan toimintaympäristön kehittymiseen nähden ja verrattaessa ohjelman kautta syntyneiden uusien yritysten määrää Suomessa vuositasolla aloittavien yritysten määrään. Uusien yritysten syntyminen ohjelman puitteissa on tavoitteena haastava, sillä uusien yritysten perustamisessa EAKR-tyyppinen tuki ei ole ensisijainen yrityksen perustamisen tukiresurssi, vaan yrityksiä perustetaan muilla resursseilla. Uusien yritysten oletetaan syntyvän hankkeiden kehitystyön

56 tuloksena. Monessa tapauksessa kehitystyö on hankkeissa vielä kesken ja uusien yritysten syntymistä saatetaan nähdä enemmän ohjelman loppuaikana. Toimenpiteiden tavoitteena on myös uuden liiketoiminnan aloittaminen. Tähän tavoitteeseen ohjelman toimenpiteillä on ollut merkittävämmin vaikutusta, sillä asetetusta tavoitelukumäärästä on jo puolet tavoitettu. Uutta liiketoimintaa syntyy pikemmin niissä yrityksissä, jotka ovat itse hanketoteuttajina kuin hankkeissa mukana olevissa yrityksissä. Ohjelman toimenpiteillä onkin enemmän vaikutusta uuden liiketoiminnan luomiseen olemassa olevaa liiketoimintaa kehittämällä kuin uusia yrityksiä perustamalla. 55 Pk-yritysten kilpailukyvyn kannalta tärkeiden liikenne- ja logistiikkayhteyksien parantamiseen tähtäävät infrastruktuuri-investoinnit (ET 1.2) vaikuttavat sekä suoraan että välillisesti yritysten toimintaedellytyksiin. Investointien myötä syntyy erilaisia kerrannaisvaikutuksia yritysten omien investointien edistämiseen. Toteutuneiden hankkeiden vaikutukset ovat näkyneet myös liikkumistarpeen vähenemisenä mm. läpikulkuteiden parantumisena ja kevyen liikenteen parantuneina olosuhteina. Vaikutukset alueiden vetovoiman kohentumiseen ovat syntyneet kohentuneen yleisilmeen ja parantuneen toiminnallisuuden myötä. Rahoitettavaksi valittavien liikenneyhteyksien vaikutusalueella sijaitsevien yritysten määrä vaikuttaa ratkaisevasti toimien vaikuttavuuteen. Avatut pullonkaulat ovat paikallistasolla merkittäviä, mutta markkinoiden, yritysverkostojen ja arvoverkkojen saavutettavuuteen toimilla ei juuri kyetä vaikuttamaan. Toimenpiteet kytkeytyvät vähähiilisyyden edistämiseen kevyen liikenteen mahdollisuuksia edistämällä ja paikallistason pienimuotoisena liikkumistarpeen vähenemisenä. Tavoite pk-yritysten kasvun ja kansainvälistymisen edistämisestä (ET 2.1) vaikuttaa toteutuneen onnistuneesti. Tätä puoltaa mm. se, että yli 60 % yrityksen kasvun tavoitetta mittavan indikaattorin tavoitetasosta on saavutettu. Lähes kaikki (86 %) kyselyyn vastanneista hankkeita toteuttaneista yrityksistä kokee, että rahoituksella on ollut merkitystä yrityksen liikevaihdon kasvuun. Kasvua ja kasvun valmiuksia tukevat hankkeisiin osallistuneissa yrityksissä useiden eri toimenpiteiden yhdistelmät. Kaiken kaikkiaan hankkeisiin osallistuneiden yritysten toimenpiteiden vaikutukset ovat enemmän osaamisen kehittämiseen ja verkostoihin liittyviä vaikutuksia kuin suoraan liiketoimintaan liittyviä. Työllisyyttä mittaavan indikaattorin toteumaprosentti (34 %) ei kuitenkaan ole niin hyvällä tasolla, kuin muiden kasvua mittaavien indikaattoreiden luvut. Myös toimintalinjan muu arviointiaineisto tukee sitä, että ohjelman vaikutukset työpaikkojen syntymiseen eivät ole niin merkittäviä. Kansainvälisyyttä mittaavien indikaattoreiden toteumaluvut näyttävät varsin hyvältä, mikä kertoo siitä, että pk-yritysten kansainvälistymisen eteen on tehty ohjelman puitteissa toimia ja niiden myötä on saatu aikaiseksi myös tuloksia. Sekä hankkeita toteuttavat yritykset että hankkeissa mukana olevat yritykset kokevat, että rahoituksella on vaikutusta yrityksen kansainvälistymisvalmiuksien kehittämiseen ja kansainvälisen liiketoiminnan kehittämiseen. (Vähähiilisyyden erityistavoite on käsitelty luvussa 4.4) Pk-yritysten energiatehokkuuden edistämisen toimet (ET 3.1) tähtäävät pk-yritysten parantuneeseen energia- ja resurssitehokkuuteen. Erityistavoitteen tuotosindikaattorit ovat edenneet ohjelman toteutusvaiheeseen nähden hyvin. Vähähiilisyyttä edistävät teemat muodostavat yhä tärkeämmän osan yhä useamman yrityksen liiketoiminnassa. Rahoituksella on ollut vaikutuksia vähähiilisyyttä edistäviin teemoihin yli 70 %:lla erityistavoitteen 3.1 kyselyyn vastanneista hankkeita toteuttaneista yrityksistä. Rahoituksella on ollut vaikutuksia kaikkiaan noin puolella yrityskyselyyn vastanneista yrityksistä. Yrityskyselyyn vastanneiden näkemykset jakaantuvat kahtia hankkeen vaikuttavuuden lisääntymisestä vähähiilisyyden myötä, miltei neljännes vastaajista ei osannut vastata kysymykseen lainkaan. Tältä osin vaikuttaakin siltä, että vähähiilisyyden sisällöt eivät ole avautuneet huomattavalle osalle hankkeita toteuttaneille yrityksille. Hankkeisiin osallistuneista yrityksistä vain joka neljäs koki hankkeiden toimenpiteiden vaikuttaneen energiatehokkaan tuotannon tai liiketoiminnan kehittämiseen, ja pitkäaikaisia vaikutuksia

57 syntyi tätäkin harvemmalle yritykselle. Viranomaisten ja hanketoteuttajien vähähiilisyyden sisältöihin liittyvää ymmärrystä parantamalla on mahdollista lisätä hankkeiden vaikuttavuutta. 56 Toimintalinjaa koskevat yleiset päätelmät Pk-yritysten kilpailukykyyn, kasvuun ja kansainvälistymiseen tähtäävän EAKR-tuen lisäarvo koetaan merkittäväksi tukea saaneiden yritysten kohdalla. Tuki koetaan vaikuttavaksi erityisesti yrityksille, jotka toteuttavat itse hankkeita. Näillä yrityksillä rahoituksella on ollut vaikutusta yritysten kasvun edellytyksiin ja kasvuun. Merkittävimmät vaikutukset ovat hankkeita toteuttaneilla yrityksillä kohdistuneet yrityksen liikevaihdon kasvuun sekä tuotteiden ja palveluiden tuotteistamiseen. Suoran EAKR-tuen kaltaiselle tukimuodolle on yrityskentässä tarvetta ja kysyntää, ja sen koetaan tuottavan selvää lisäarvoa tukea saaneiden yritysten mahdollisuuksiin kehittää omaa liiketoimintaansa. Rahoitus parantaa kehittämistyön laatua, nopeuttaa ja aikaistaa sitä suhteessa alkuperäisiin suunnitelmiin, joka vaikuttaa pk-yritysten kilpailukykyyn. Lisäksi tuella näyttää olevan ohjelmakauden aikana myös vaikutusta kehittämistyön sisältöön ja suuntaamiseen. Tässä suhteessa ohjelma ja rahoituksesta päättävät asiantuntijat ovat vaikuttaneet kehittämistyöhön ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Yritysten toimintaympäristön kehittämishankkeet kaipaavat tiiviimpää kytkentää pk-yritysten tarpeisiin. Hankkeisiin osallistuneissa kasvua tavoittelevissa yrityksissä vaikutuksia yritysten liikevaihtoon syntyi kolmella yrityksellä viidestä. Vaikutuksia työpaikkojen syntyyn kasvua tavoitelleissa hankkeisiin osallistuneissa yrityksissä oli havaittavissa noin joka toisessa yrityksessä. Elinkeinorakenteen monipuolistamisen osalta arvioinnin tilastollinen tarkastelu rajoittui kehittämisavustusta saaneisiin yrityksiin. Tältä osin tuet painottuvat metalliteollisuuden, ohjelmistoalan ja valmistavan teollisuuden yrityksiin. Tuetut toimialat eivät ole tyypillisesti suuraluetasolla tarkasteltuna suurimpien toimialojen joukossa. Ohjelmistoalaa lukuunottamatta merkittävimmillä kehittämisavustusten kohteena olevilla toimialoilla ei ole pääsääntöisesti havaittavissa positiivista yrityskannan kehitystä. EAKR-tuella tehtävällä kehittämistyöllä on saatu monissa yrityksissä pitkäkestoisia vaikutuksia aikaiseksi. Ohjelman laajempien tavoitteiden ja niihin liittyvän vaikuttavuuden näkökulmasta tämä on merkittävä asia, sillä ohjelman toimenpiteistä näyttää jäävän yrityksiin pysyviä ja kestäviä vaikutuksia tämä koskee sekä hankkeita toteuttavia että hankkeissa mukana olevia yrityksiä. Vaikutusten pitkäkestoisuus tarkoittaa, että hanketoiminnan aikaansaannokset ovat monessa yrityksissä olleet riittävän merkittäviä, jotta niistä voidaan hyötyä hankkeen toteuttamisajan jälkeenkin. Lisäksi ohjelman tavoitteiden ollessa laajoja ja niiden saavuttamisen vaatiessa useamman ketjuuntuneen tekijän toteumista, on oletettavaa, että myös yksittäisissä yrityksissä syntyvien vaikutusten tulee olla pitkällä aikavälillä syntyviä ja kehittyviä. Tällöin useammassa yrityksessä tapahtuu perustavammalla tasolla toiminnan kehittymistä, jolla myös laajempia ohjelmatason vaikutuksia syntyy. Arvioinnin tulosten mukaan EAKR-tuella on selvää lisäarvoa ja vaikutusta yritysten kasvun ja kehityksen tukemiseen. Ohjelman vaikutukset näkyvät yrityksissä hieman eri tavalla. Arvioinnin aikana tunnistetuista toimenpiteiden vaikutuspoluista ensimmäinen, ohjelman vaikutukset yritysten liiketoimintaan näkyy parhaiten niissä yrityksissä, jotka ovat itse hanketoteuttajina. Hankkeita toteuttavat yritykset pystyvät hyödyntämään rahoitusta täsmällisemmin omaan tarpeeseensa, mikä näkyy suoremmin vaikutuksina yrityksen liiketoimintaan. Ohjelman toimien vaikutukset osaamisen kehittämiseen ja verkostoihin syntyvät sekä yrityksissä, jotka itse toteuttavat hankkeita että yrityksissä, jotka ovat mukana hankkeissa. Jälkimmäisessä ensimmäistä luontevammin. Arvioinnissa tunnistetut vaikutuspolut poikkeavat toisistaan vaikuttavuudeltaan suhteessa ohjelman määrällisiin tavoitteisiin. Pelkkien indikaattoritulosten ja tilastojen valossa liiketoimintavaikutukset ovat merkityksellisiä, mutta ei mitattavat vaikutukset, kuten osaamisen kehittäminen ja verkostojen

58 luominen, ovat tärkeitä yritysten kasvun valmiuksia tukevia tekijöitä. Yritysten toimintaympäristön kehittämishankkeissa de minimis -tukea saaneet yritykset kokevat hankkeen vaikutukset merkityksellisemmiksi kuin hankkeisiin osallistuneet yritykset. Kasvua tavoitelleiden yritysten liikevaihdon kasvu ja työpaikkojen syntyminen painottui aktiivisimmin hankkeiden toimenpiteisiin osallistuneisiin yrityksiin. 57 Arvioinnin aikana tehty kontrafaktuaalinen tarkastelu nostaa esille toisenlaisia havaintoja kuin arvioinnin laadullinen aineisto. On huomioitava, että kasvuyrityksiin kohdistuvassa kontrafaktuaalisessa tarkastelussa EAKR-tuen vaikuttavuudesta kasvuun ja kehitykseen ei saatu selvää näyttöä. Tilastollisessa tarkastelussa nousi esiin, että EAKR-tukea saaneen yritysjoukon kasvu ei ole kiihtynyt ja kannattavuus parantunut suhteessa samankaltaiseen kasvuyritysten verrokkiryhmään. Tulosten tulkinnassa on kuitenkin huomioitava, että tarkastelua vaikeutti mm. se, että tukea saaneen yritysjoukon kasvu oli ollut suhteessa vertailuryhmään ennen EAKR-tuen saamista jo hyvin korkeaa. Kasvuyritysten joukossa tuen hakijoiksi näyttää valikoituneen erityisesti kovemman kasvun yrityksiä. Kasvun kiihdyttäminen entisestään saattaa usealle yritykselle olla haasteellista tai mahdotonta toteuttaa. Tämä selittää osittain saatuja tuloksia. On myös muistettava, että suhteessa useisiin EAKR-tukea saaneisiin ei-kasvuyrityksiin, EAKR-tukea saaneiden kasvuyritysten kasvu on ollut suurempaa ja tässä suhteessa ne ovat tuottaneet muita yrityksiä paremmin EAKR-toiminnalla haettuja tuotoksia, vaikka kasvu ei ole kiihtynyt. Haasteena tehdyille tilastotarkasteluille oli myös, että tarkastelun ajankohtana ei ollut mahdollista saada tilinpäätösaineistoa useamman yrityksen kohdalla käytännössä kuin vain yhdeltä tilikaudelta hankkeen päättymisen jälkeen. Koska hankkeiden vaikutukset ovat pitkäkestoisia ja tulevat monilta osin näkyviksi vasta useampi vuosi hankkeen päättymisen jälkeen, ei EAKR-tuen lopullista vaikutusta voitu kaikilta osin havaita tarkasteluhetkellä. Tilastollisten tarkastelujen näkökulmasta lopullisten tulkintojen tekeminen nykyisen ohjelmakauden EAKR-tukien vaikuttavuudesta vaatii lisätarkasteluja, jotka on tehty riittävän pitkän ajanjakson jälkeen hanketoiminnan päättymisestä (useampi vuosi toimenpiteen jälkeen). Tehdyn tarkastelun johtopäätöksiä voidaan pitää parhaimmillaan suuntaa-antavina ja rajattuina tarkastelun kaltaiseen kohdejoukkoon. Tarkastelun tuloksia ei voida yleistää kattamaan kaikkia EAKR-tukea saaneita yrityksiä ja EAKR-tuen vaikuttavuutta kokonaisuutena. Tulevissa analyyseissä olisi huomioitava mm. aineistojen saatavuus riittävältä ajanjaksolta hankkeiden jälkeen, riittävän laajan tilastollisten muuttujien määrän varmistaminen mahdollisimman samankaltaisten vertailuparien määrittämiseksi sekä tarkoituksenmukaisen tarkastelujoukon rajaaminen analyysia varten. Tehdyn tarkastelun perusteella EAKR-tuen vaikuttavuuden tilinpäätöksiin perustuvaa tilastollista tarkastelua on syytä tehdä myös jatkossa, sillä sen kautta voidaan tuottaa relevanttia tietoa kohdeyritysten kehityksestä ja tukien vaikutuksesta siihen. Tilastollisten tarkastelujen lisäksi tärkeää on saada lisäymmärrystä laadullisilla tavoilla erilaisista vaikutusmekanismeista, joita EAKR-tuilla on yritysten kehittymiseen. Nykyhetken näkökulmasta voidaan sanoa, että useammassa yrityksessä EAKR-tuen lisäarvo koetaan merkittäväksi kehittämistyössä ja vaikutukset pitkäkestoisiksi, mutta tuen vaikuttavuutta ei voida vielä yrityksen kasvua kuvaavilla luvuilla todentaa riittävällä tavalla. Yrityksissä on saatu varsin laajasti hyviä alkuja vaikutusten synnylle, mistä voidaan olettaa syntyvän pidemmällä tähtäimellä myös vaikutuksia, jotka näkyvät selvemmin liiketoiminnan kasvua ja kannattavuutta kuvaavissa luvuissa. Nykyhetkellä tuen vaikutukset näkyvät paremmin niissä yrityksissä, jotka ovat itse hanketoteuttajina, ja tämä vaikutus näkyy useimmiten myös yrityksen kasvua mittaavissa luvuissa. Hankkeissa mukana olevat de minimis -tukea saavat yritykset myös kokevat hankkeeseen osallistumisen vaikuttavammaksi kuin hankkeeseen osallistuneet yritykset.

59 58 4 UUSIMMAN TIEDON JA OSAAMISEN TUOTTAMINEN JA HYÖDYNTÄMINEN Seuraavassa tarkastellaan uusimman tiedon ja osaamisen tuottamista ja hyödyntämistä edistävien toimenpiteiden (toimintalinja 2) vaikutuksia. Niillä tuetaan Eurooppa strategian pyrkimyksiä tutkimuksen, teknologian ja innovoinnin edistämiseksi sekä vähähiilisen talouteen siirtymiseksi. Toimenpiteitä yhdistävänä lähestymistapana toimii ns. älykäs erikoistuminen. Se edellyttää alueen vahvuuksiin perustuvaa maakuntakehittämisen painopisteiden valintaa ja tutkimus- ja kehittämistoiminnan suuntammista valituille osaamisaloille. Tässä luvussa esitettävä älykkään erikoistumisen tarkastelu sisältää neljä alalukua, joiden jälkeen esitetään havainnot kokoava yhteenveto. Viitekehyksenä käytetään arvioinnin yhteydessä tehtyä havaintoa siitä, että älykäs erikoistuminen etenee politiikkatoimien muodostamina teemallisina kehittämiskokonaisuuksina. Niissä toimenpiteet kohdistuvat koko innovaatioprosessin kattaviin kehittämisketjuihin ja myös muodostavat niitä. Siksi älykkään erikostumisen parhaissa strategioissa huomio kohdistuu tuotekehityssyklin kaikkiin vaiheisiin ja eri vaiheita koskevat toimenpiteet yhdistyvät toisiinsa saumattomasti. Tarkastelu perustuu älykkään erikoistumisen strategia-asiakirjoihin, kyselyihin, EURA- ja TUKI-järjestelmän hanke- ja seurantatietoihin, tutkimuskirjallisuuteen, haastatteluihin ja keskusteluihin sekä arvioitsijoiden elämänkokemukseen. Älykkään erikoistumisen teemallisia kehittämiskokonaisuuksia koskevat tapaustarkastelut suuntautuvat Pohjanmaan, Lapin ja Pohjois-Savon maakuntiin. Älykkään erikoistumisen toimenpiteisiin eli toimintalinjan 2 hankkeisiin oli vuoden 2018 puoliväliin mennessä kohdistettu julkista rahoitusta 253 miljoonaa euroa. Kolme viidesosaa (60 %) rahoituksesta suuntautui tutkimus-, osaamis- ja innovaatiokeskittymien kehittämiseen alueellisten vahvuuksien pohjalta (ET 4.1). Uusiutuvan energian ja energiatehokkaiden ratkaisujen kehittämiseen (ET 3.2) ja yritysten innovaatiotoiminnan vahvistamiseen (ET 5.1) kohdistui kumpaankin viidennes (20 %) rahoituksesta. Rahoitettuja hankkeita oli kaikkiaan 1 607, joista noin puolet oli tarkasteluhetkellä vielä toteutettavana. Kolme neljäsosaa (73 %) rahoituksesta kohdistettiin maakuntien liittojen päätöksillä ja loput hankkeista olivat ELY-keskusten (15 %) ja Business Finlandin (12 %) rahoittamia. Taulukko 7 esittää toimintalinjan 2 tuotosindikaattorit ja niiden toteuman kesäkuun 2018 tilanteen mukaisesti ohjelma-asiakirjassa asetettuun tavoitetasoon suhteutettuna.

60 Taulukko 7. Toimintalinjan 2 tuotosindikaattorit ja toteuma (6/2018) tavoitetasoon suhteutettuna. Indikaattori ET 3.2 ET 4.1 ET 5.1 TL 2 yht. CO01 Tuotannollinen investointi: Tukea saavien yritysten lukumäärä TL 1 yht. Kaikki yht. Tavoite 2023 Toteuma 11/2018, % 59 Toteuma 6/2018, % % 50 % CO04 Muuta tukea kuin rahoitustukea saava yritys % 117 % 11 Pk-yritys hankkeessa, jossa keskeinen tavoite yritysten kasvu ja kansainvälinen liiketoiminta 13 Yrityksessä säästetty energia Yrityksessä toteutettavat vähähiilisyyttä edistävät demonstraatiot 15 Tutkimus- ja kehittämisinstituutioiden vetämään hankkeeseen osallistuneet yritykset 16 Yritykset, jotka käynnistävät TKI-toiminnan tai TKI-yhteistyön yliopistojen, korkeakoulujen tai tutkimuslaitosten kanssa % 76 % % 74 % % 216 % % 97 % % 116 % 17 Uudet innovaatioalustat % 75 % 18 Innovaatioalustoissa kehitetyt ja pilotoidut tuotteet ja palvelut 19 Kaupunkien kanssa innovaatioympäristöissä yhteistyötä tekevät yritykset 20 Yritykset, joihin syntyy uusiutuviin energiaratkaisuihin/vähähiilisyyden tukemiseen perustuvaa uutta liiketoimintaa 21 Start-up -yritykset, joilla on merkittävät valmiudet uuden tuotteen, palvelun tai tuotantomenetelmän kehittämiseen 22 Yritysten avoimen tiedon ja rajapintojen avulla toteuttamat uudet sovellukset 23 Yritykset, jotka tuovat markkinoille uuden tai aiemmasta versiosta merkittävästi kehitetyn vähähiilisyyttä edistävän tuotteen tai materiaalin 24 Yhdyskuntien vähähiilisyyttä edistävät uudet ratkaisut % 157 % % 416 % % 55 % % 39 % % 137 % % 60 % % 592 % 25 Uudet tuella aikaansaadut TKI-työpaikat % 31 % 25.1 Uudet tuella aikaansaadut TKI-työpaikat, joihin työllistyvät naiset CO28 Yritykset, jotka kehittävät uuden tai merkittävästi parannetun tuotteen markkinoille (uusi tuote markkinoilla) CO29 Yritykset, jotka kehittävät uuden tai merkittävästi parannetun tuotteen markkinoille (uusi tuote yritykselle) % 164 % % 60 % Viisi toimintalinjan 2 tulosindikaattoria (CO01, 11, 13, 14, 15) on yhteisiä toimintalinjan 1 kanssa. Kaikkia kolmea toimintalinjan 2 erityistavoitetta (ja niiden edustamia kahta investointiprioriteettia) koskevia indikaattoreja on viisi (CO01, CO04, 11, 15, 16). Muut indikaattorit ovat erityistavoitekohtaisia. Kaksi niistä (23, 24) koskee uusiutuvan energian ja energiatehokkaiden ratkaisujen kehittämistä (ET 3.2). Viisi indikaattoria

61 (17,18,19, 25, 25.1) mittaa tutkimus-, osaamis- ja innovaatiokeskittymien kehittämisen (ET 4.1) tuotoksia ja viisi (20, 21, 22, CO28, CO29) kohdistuu yritysten innovaatiotoiminnan vahvistamiseen (ET 5.1) Innovaatiotoiminnan vahvistaminen Älykäs erikoistuminen muodostaa osaamisaloja kokoavia ja yhdistäviä teemallisia kokonaisuuksia. Teemallinen kehittäminen toimialoista ja teknologioista riippumattomasti on edistänyt vuorovaikusta eri innovaatioalan toimijoiden välillä ja lisännyt kehittämistoimien yhteisvaikutteisuutta. Älykkään erikoistumisen toimenpiteinä toteutetut yrityshankkeet kohdistuvat tarkasti tuotekehitykseen. Tutkimustietoa yrityksiin siirtävillä toimenpiteillä on ohjelma-asiakirjan mukainen merkittävä painoarvo toimintalinjan 2 hanketoiminnassa. Älykäs erikoistuminen on edistänyt TKI-toiminnan kansainvälistymistä sekä kohdistanut mielenkiintoa ja lisännyt odotuksia kansainvälistymisestä koituviin aluekehitysvaikutuksiin. Maakuntien älykkään erikoistumisen strategiat rakentuvat sektorirajat ylittävien eli eri alojen ja toimijoiden osaamista yhdistävien kokonaisuuksien varaan. Niiden lähtökohtana on maakunnan innovaatiotoiminnan tila ja sen kehitystarpeet. Älykkään erikoistumisen strategiaprosessin seurauksena innovaatiotoiminnan tilaa koskevan käsityksen luominen ja päivittäminen on juurtunut osaksi toimintalinjan 2 toteutusta useissa maakunnissa. Siitä hyvä käytäntö on Pirkanmaan innovaatiotoiminnan tilannekuva. Sen tiimoilta tuotetaan ajantasaista tietoa pirkanmaalaisesta innovaatiotoiminnasta ja innovaatioympäristön tärkeistä ilmiöistä. Tätä tietoperustaa käytetään myös työvälineenä toimintalinjan 2 toimenpiteiden suuntaamisessa. Toimintalinjan 2 toimenpiteiden temaattinen ryhmittely toimialoista ja teknologioista riippumattomasti on edistänyt dialogia, yhteistyötä ja koordinaatiota eri innovaatioalan toimijoiden välillä. Hyvä esimerkki siitä on Lapin toimialat ylittävä älykkään erikoistumisen klusteri (Arctic Smartness). Siinä tavoitteena on yhteistyön lisääntyminen elinkeinoelämän eri toimijoiden välillä, vuorovaikutuksen tiivistyminen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan eri tahojen keskuudessa sekä yritysten kv-liiketoiminnan kasvun tukeminen. Hankkeiden päätoteuttajien organisaatiotyyppi (ks. taulukko 8) antaa viitteitä älykkään erikoistumisen nimissä toteutettujen toimenpiteiden luonteesta. Kunnat, kuntayhtymät ja kehittämisyhtiöt muodostavat hankkeiden yleisimmän toteuttajaryhmän. Yliopistojen rooli on merkittävä etenkin tutkimus-, osaamis- ja innovaatiokeskittymien luomisessa (ET 4.1). Niissä yliopistojen vetämä hanketoiminta vastaa liki kolmannesta (30 %) tähän erityistavoitteeseen kohdistetusta julkisen rahoituksen kokonaismäärästä. Tässä hanketoiminnassa (ET 4.1) ammattikorkeakouluilla on yliopistoja pienempi vetovastuu, mutta kokonaisuutena ammattikorkeakoulujen osallistuminen toimintalinjan 2 toteutukseen on yliopistojen kaltainen.

62 Taulukko 8. Toimintalinjan 2 rahoituksen kohdistuminen hankkeiden päätoteuttajien organisaatiotyyppien ja erityistavoitteiden mukaisesti. TL 2 yht. ET 3.2 ET 4.1 ET 5.1 Kunnat, kuntayhtymät ja kehittämisyhtiöt 26,9 % 20,3 % 27,9 % 30,6 % Yliopistot 24,7 % 21,0 % 30,2 % 12,9 % Ammattikorkeakoulut 20,9 % 20,2 % 24,1 % 12,5 % Yritykset 10,8 % 17,4 % 1,8 % 29,7 % Muut organisaatiot 16,7 % 21,1 % 25,2 % 14,3 % 61 Käsillä olevan raportin tarkastelun ajankohtana toimintalinjalla 2 oli toteutettu tai parhaillaan toteutettavana 302 yrityshanketta (yrityksen kehittämisavustus). Innovaatiokontekstin vuoksi lähes kaikki yrityshankkeet (97 %) olivat kehittämishankkeita, joskin puolessa niistä oli mukana investointiulottuvuus (investointi ja kehittäminen). Valtaosassa hankkeista (70 %) tavoitteena oli tuotteiden, palvelujen ja tuotantomenetelmien kehittäminen. Hankkeita toteuttivat pääasiassa mikroyritykset eli enintään 10 henkilöä työllistävät yritykset (58 % toteuttajista). Pieniä yrityksiä eli henkilöä työllistäviä yrityksiä oli kolmannes (31 %) toteuttajista. Toimintalinjan 2 yrityshankkeiden toteuttajille suunnatussa sähköisessä kyselyssä tiedusteltiin päättyneiden hankkeiden (N=230), yritysten edustajien käsityksiä yrityshankkeen TKI-vaikutuksista. Vastauksia saatiin 44 eli joka viides (19 %) yrityshankkeen edustaja vastasi kyselyyn. Vastaajien mukaan kolmannes (37 %) hankkeista (ts. niiden kohteina olleista kehittämistoimenpiteistä) olisi toteutunut ilman hankerahoitusta. Hankerahoituksen ansiosta yrityksen kehittämistoimenpide kuitenkin toteutettiin aiottua laajempana, nopeammin ja laadukkaammin. Lähes kaikki vastaajat ilmoittivat hankkeen aiheuttaneen pitkäkestoisia vaikutuksia yrityksen toimintaan. Yritysten edustajien arviot hankkeiden vaikutuksista yrityksen toimintaan esitetään kuviossa 33. Vastausten perusteella toimintalinjan 2 yritysten kehittämisavustukset kohdistuvat täsmällisesti yritysten innovaatiotoiminnan vahvistamiseen. Uusien tai parannettujen tuotteiden ja palvelujen kehittäminen kuuluu yritysten innovaatiotoiminnan vahvistamisen (ET 5.1) päätavoitteisiin ja yrityshankkeissa se erottuu selvästi tärkeimpänä vaikutuslajina. Yrityshankkeiden seuraavaksi tärkeimpinä vaikutuksina nousevat esiin yrityksen TKI-investointien lisääntyminen sekä tuotteiden kaupallistaminen ja tuominen markkinoille. Esitetyistä vaihtoehdoista yrityshankkeet ovat vaikuttaneet vähiten yrityksen energiatehokkuuden lisääntymiseen ja haitallisten ympäristövaikutusten vähentymiseen. Näitä tavoitteita koskevia vaikutuksia ilmoittivat eniten ja lähes ainoastaan uusiutuvan energian ja energiatehokkaiden ratkaisujen kehittämisen (ET 3.2) yrityshankkeet, joita oli valikoitunut vastaajien joukkoon vain muutamia.

63 62 Kuvio 33. Toimintalinjan 2 yrityshankkeiden toteuttajien käsitys hankkeen vaikutuksista yrityksen toimintaan (N=44). Toimintalinjan 2 tavoiteasetannassa yrityksille on kohdistettu yhdentoista prosentin rahoitusosuus. Tämä lisäksi yrityksillä on suuri rooli toimenpiteitä toteuttavien hankkeiden edunsaajina (ts. sekä De minimis -tukea saavina että muuten hankkeen toimintaan osallistuvina). Perusajatauksena näissä hankkeissa on se, että lisääntyvän osaamisen otaksutaan etenevän yrityksissä hyödynnettäviksi innovaatioksi ja sitä kautta aluetalouden kasvuun ja kilpailukykyyn vaikuttaviksi osatekijöiksi osaamisen siirron mekanismien kautta. Siksi toimintalinjan 2 toimenpiteissä painottuvat tutkimustietoa yrityksiin siirtävät mekanismit ja niitä hanketoiminnassaan toteuttavat organisaatiot. Näillä toimenpiteillä on suuri ja ohjelma-asiakirjan mukainen merkittävä painoarvo toimintalinjan 2 hanketoiminnassa.

64 63 Pohjanmaan älykkään erikoistumisen strategian pohjana on alueen vahva valmistava teollisuus, joka perustuu lähinnä energiateknologiateollisuuteen ja uusiutuvaan energiantuotantoon. Ne muodostavat alueen päävientialat ja innovaatioperustan sekä luovat lähtökohdat uuden teknologian soveltamiselle. Tämä keskittymä muodostaa tärkeimmän klusterin Pohjanmaan älykkään erikoistumisen strategiassa. Kahdeksi muuksi klusteriksi valikoituivat turkisala ja veneteollisuuden aihealueelta muodostuva komposiittiteknologia. Edellinen määriteltiin maaseutualueiden kehittämisen näkökulmasta ja jälkimmäinen alueen toimialojen merkittävyyttä koskevan toimialatarkastelun perusteella. Neljänneksi klusteriksi nimettiin meriteollisuus, mutta sen merkitys on jäänyt muita klustereita vähäisemmäksi. Strategian päivittäminen tapahtuu yhteistyössä yritysten kanssa, jotta voidaan ymmärtää paremmin niiden kasvumahdollisuuksia ja liiketoiminnan muutoksia. Pohjanmaan klustereiden yhteinen nimittäjä on alueen vahvan vientiteollisuuden kehittäminen ja sen toimintaedellytysten turvaaminen. Strategia keskittyy horisontaalisiin avainteknologoihin ja toimintoihin, joilla katsotaan olevan potentiaalia hyödyttää useita toimialoja sekä luoda uusia toimintoja ja suuntautumisia alueelle. Niitä ovat: digitaaliset ratkaisut, kehittyneet tuotantomenetelmät ja automaatioteknologia sekä uusiutuvat energiaratkaisut. Tällä priorisoinnilla on haluttu panostaa määrätietoisesti näiden toimialojen digitaaliseen murrokseen ja uusien mahdollisuuksien ja alueellisen kilpailukyvyn luomiseen valmistavalle teollisuudelle. Tietyillä sektoreilla korostuvat toimijoiden vertikaaliset suhteet, mutta alueen kehittymisen kannalta on tärkeää siirtää kokemuksia ja hyviä käytäntöjä horisontaalisesti muitakin yrityksiä hyödyttävällä tavalla. Tämä horisontaalisen vuorovaikutuksen vahvistaminen muodostaa Pohjanmaan älykkään erikoistumisen strategian ytimen. Pohjanmaan älykkään erikoistumisen strategiassa vaikuttavuutta haetaan keskinäisen oppimisprosessin kautta. Sen lähestymistapana on uudenlaisten ja innovatiivisten toimintatapojen ja käytäntöjen kehittyminen ja siirtäminen muiden käyttöön kohtaamisia ja tiedonvaihtoa lisäämällä. Vaikuttavuutta haetaan klustereiden yhteisten avainteknologioiden välityksellä. Ohjelman toteutuksen aikana avainteknologioista ovat korostuneet digitaaliset ratkaisut sekä uusiutuvan energian ratkaisut. Pohjanmaan strategiaprosessi keskittyy keskinäisten yhteyksien luomiseen ja yhteistyön vahvistamiseen yritysten, korkeakoulujen sekä julkisen sektorin kesken (triple-helix). Näiden toimijoiden kanssa käydään toistuvaa dialogia, jonka tarkoituksena on 1) tunnistaa muutostekijöitä ja uusia teknologioita, etenkin yritysten toimintaympäristöissä, 2) kartoittaa toimijoiden keskinäisen yhteistyön kokemuksia ja yhteistyötä koskevia odotuksia sekä 3) seurata innovaatiojärjestelmän kehitystä, arvioida toteutettuja hanketoimenpiteitä ja tunnistaa uusien toimenpiteiden tarpeita. Tälle strategiaprosessille on ollut leimaavaa yritysvetoisuus ja käytännönläheisyys alueen vahvojen ja suurten yritysten T&k-toiminnan perusteella. Yritysvetoisuutta selittää osaltaan alueen korkeakoulujen innovaatiotoiminnan voimavarojen rajoittuneisuus yrityksiin verrattuna. Strategian vaikuttavuutta voidaan sen toteutuksen keskeneräisyyden johdosta arvioida vain varauksin. Strategia on joka tapauksessa onnistunut vahvistamaan alueen innovaatiotoiminnan ja kasvun kannalta tärkeitä toimintoja ja priorisointeja. Strategia on myös vahvistanut Pohjanmaan korkeakoulujen valmiuksia ja asemaa alueen elinkeinoelämää palvelevana osaamistahona. Älykkään erikoistumisen strategian avulla on pystytty keskittämään rahoitusta toimenpiteisiin, jotka toteuttavat alueellisia kehittämistarpeita tarpeeksi konkreettisella tavalla. Tämä on lisännyt toiminnan vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta. Yhteistyö hanketoimijoiden ja yritysten kanssa on myös tämän myötä lisääntynyt ja ollut onnistunutta. Toteutuksen tässä vaiheessa toimintalinjan 2 toimenpiteiden päävaikutuksena erottuu hanketoimijoiden keskuuteen levinnyt arvoketjuajattelu, joka tähdentää yritysten keskinäisiä riippuvuuksia tuotanto- tai alihankintaketjun eri vaiheissa. Tässä keskeisessä asemassa on ollut pk-yritysten tukeminen.

65 64 Strategian toteuttamisessa mukana olevat suuret yritykset, kuten esimerkiksi Wärtsilä, ABB, Danfoss (entinen Vacon) ja Switch, korostavat toimivien alihankintaketjujen roolia aluetalouden kasvutekijänä. Pohjanmaalla yritysten T&K-toiminta keskittyy suuriin energiateknologia-alan yrityksiin, mutta pk-yritysten kehittämispotentiaalia on vahvistettava tulevaisuudessa. Globalisaatio ja digitaalinen muutos vaativat nopeita kehityssyklejä ja asettavat korkeita vaatimuksia alihankkijoiden osaamiselle. Tässä mielessä strategia on onnistuneesti kiinnittänyt huomiota oikeisiin toimenpiteisiin. EAKR-toimenpiteillä tapahtuva arvoketjuajattelun kehittäminen kohdentuu nimenomaan pk-yrityksiin. Siihen liittyvä olemassa olevan ja potentiaalisen alihankintaverkoston kehittäminen tarjoaa myös suurille yrityksille motiivin osallistua älykkään erikoistumisen strategian toteuttamiseen. Suuryritysten mukanaolo selittänee sitä, että energiateollisuuden klusterikehittäminen on kyennyt vauhdittamaan myös pk-yritysten kehittämishankkeita. Älykkään erikoistumisen strategioiden kantavana tavoitteena on vahvistaa alueiden kilpailukykyä kaikilla aluetasoilla. Strategiat tarjoavat alueille keinon profiloitua osana eurooppalaista talousaluetta ja saada tukea alueen ydinosaamisen kehittämiseen. Pohjanmaan näkökulmasta tämä tarjoaa mahdollisuuden voimistaa mielikuvaa alueesta Pohjoismaiden merkittävimpänä energiateollisuuden keskittymänä. Tämän alueprofiilin oletetaan vahvistavan yritysten asemaa vientimarkkinoilla ja sen odotetaan myös houkuttelevan alueelle muita toimialan yrityksiä. Älykkään erikoistumisen ansiona nähdään se, että viranomaisten (Pohjanmaan liiton) ja yritysten yhteistyö alueprofiilin kehittämisessä ja sen markkinoinnissa on merkittävästi vahvistunut. Vuoden 2018 elokuussa Wärtsilä teki päätöksen Vaasaan kohdistuvasta 200 miljoonan euron suurinvestoinnista, joka koskee yhtiön maailmanlaajuisen kehityskeskuksen sijoittumista Vaasaan. Investoinnin keskeinen tavoite oli yhdistää meriliikenteen ja energiatuotannon uudet tuotantomuodot digitaalisiin järjestelmiin sekä vähentää energiatuotannon kielteisiä ympäristövaikutuksia. Vaikuttimena investointipäätökselle oli alueella sijaitsevien alan toimijoiden osaamisen korkeatasoisuus, jonka kehittymiseen Pohjanmaan älykkään erikoistumisen strategia on omalta osaltaan vaikuttanut. Rakennerahastovaroja ei ole käytetty yhtiön uuden kehityskeskuksen perustamiseen, vaan tuotekehitysinvestointiin liittyvän alihankintaverkoston ja korkeakouluyhteistyön kehittämiseen. Pohjanmaan älykkään erikoistumisen edistämisessä tärkeimmän resurssin ovat muodostaneet avainyritykset ja niiden yhteistyöyritykset. Alueella toimivien korkeakoulujen rooli on jäänyt TKI-toiminnassa vähäiseksi, koska suurten yritysten oma TKI-toiminta on sekä infrastruktuuriltaan että osaamiseltaan hyvin varustettua. Alueen korkeakoulujen merkitys on kuitenkin korostunut strategiaprosessin käynnistysvaiheessa sekä keskinäisten yhteyksien luomisessa ja yhteistyön vahvistamisessa yritysten, korkeakoulujen sekä julkisen sektorin välillä. Rakennerahastovaroilla on tuettu merkittävästi pyrkimyksiä kehittää korkeakoulujen yritysyhteistyötä, kuten esimerkiksi demonstraatio-, testaus- ja oppimisympäristöjä. Sen seurauksena älykkään erikoistumisen strategia on lisännyt korkeakoulujen arvostusta ja tunnettuutta yritysten keskuudessa. Tätä yhteistyötä kehitettäessä on rakennerahastovarojen lisäksi hyödynnetty myös muita rahoituslähteitä, joiden pohjalta on syntynyt kehittämishankkeita ja kansainvälisiä yhteyksiä. Yritysulottuvuuden lisäksi Pohjanmaan älykkään erikoistumisen strategia näyttäytyy onnistuneelta kahdesta perspektiivistä. Ensinnäkin korkeakoulujen asemaa on parannettu ja vahvistettu niiden roolia aluetaloudessa kytkemällä ne yritysten TKI-toimintaa täydentäväksi elementiksi. Korkeakoulujen aseman muuttuminen on edellyttänyt ajattelutavan muutosta korkeakoulumaailmassa. Sitä on edistänyt myös se, että Vaasan yliopisto on tehnyt Pohjanmaan liiton kanssa läheistä yhteistyötä strategian laadinnassa, toteuttamisessa ja seurannassa. Toiseksi älykkään erikoistumisen strategia on vaikuttanut alueen näkyvyyden ja mielikuvan rakentamiseen. Sitä tehtävää on tukenut älykkään erikoistumisen strategioiden S3-toiminta-alusta. Se tarjoaa mahdollisuuden alueen strategian kehittämiseen eurooppalaisessa verkostossa, jonka toimintaan Pohjanmaan maakunta on osallistunut aktiivisesti strategiaprosessin alusta lähtien.

66 Yritysten innovaatiotoiminta ja sitä tukevat mekanismit ovat toimintalinjan 2 tavoitteiden näkökulmasta osuva ja odotusarvoltaan merkittävä kehittämiskohde. Tilastokeskuksen Innovaatiotoiminta julkaisun mukaan puolet yrityksistä tuo uudistetun tuotteen markkinoille vuosittain. Kolmannes niistä saa julkista tukea, mutta EAKR-toimenpiteiden osuus yritysten innovaatioiden rahoittajana on tähän saakka ollut marginaalinen. Joka viides yritys tekee yhteistyötä innovaatioprojektissa, mutta tämä osuus ei ole vuosina kasvanut aikaisempiin vuosiin verrattuna. 13 prosenttia yrityksistä ilmoitti yliopistojen kanssa tehdystä innovaatioyhteistyöstä vuosina Tämä yhteistyö yleistyy yrityskoon kasvaessa ja teollisuudessa yhteistyötä tehdään enemmän kuin palveluissa. 65 Toimintalinjan 2 hanketoiminnassa korostuu pyrkimys kansainvälistymiseen. Se on perusteltua, koska innovaatiotoiminnassa ja erityisesti tutkimustoiminnassa toimintaympäristö ei ole pelkästään paikallinen tai kansallinen vaan määräytyy kansainvälisten yhteyksien perusteella. Aluekehityshankkeissa kansainvälistymistä koskevien tavoitteiden ja sitä koskevien toimenpiteiden välinen yhteys (vaikutusketju) on kuitenkin usein epäselvä. TKI-hanketoiminnan kansainvälistä ulottuvuutta koskeva ajattelu näyttää toimintalinjan 2 hankekuvausten perusteella kehittyneen myönteisesti ja saanen konkreettista sisältöä sekä yrityskehittämisessä että muun innovaatiotoiminnan piirissä. Yritysten osalta se heijastuu hankekuvauksissa esimerkiksi siten, että kansainvälistyminen nähdään messumatkojen sijasta välineenä hyödyntää globalisoitumisen myötä muuttuvaa ansaintalogiikkaa. Yritysten rooli ja sen myötä kilpailukyky kansainvälisessä työnjaossa määräytyy tällöin sen perusteella, miten yritys kansainvälistymisen seurauksena pääsee osallistumaan ja luomaan arvonlisää globaaleissa arvoverkoissa. Tutkimuslaitosten hankkeissa kansainvälistyminen puolestaan tuodaan esiin lisääntyviin ja laadukkaampiin tutkimuskontakteihin liittyvinä etuina. Konkreettisen esimerkin siitä tarjoaa Lapin Arctic Smartness -hankekokonaisuus, jonka puitteissa luotuja kansainvälisiä kontakteja on hyödynnetty mm. Horizon-ohjelmaan hakeutumisessa. Aluekehittämisen kannalta huomionarvoista tässä on se, että kansainvälistymisen seurauksena avautuneita mahdollisuuksia ei ole käytetty pelkästään organisaatioiden oman osaamisen kehittämiseen, vaan uudet resurssit ja osaaminen on kytketty osaksi Lapin älykkään erikoistumisen klusterien kehittämistyötä.

67 Kehittämisketjut osaamisen siirtäjinä Älykkään erikoistumisen toimenpiteet muodostavat esimerkiksi tuotekehityssyklin eri vaiheisiin kohdistuvia kehittämisketjuja. Teemoittaminen toimii parhaiten silloin, kun sen toimenpiteiden muodostama kehittämisketju kattaa innovaatioprosessin kaikki vaiheet ja eri vaiheita koskevat toimenpiteet yhdistyvät toisiinsa saumattomasti. TKI-kehittämistoimien jatkuvuus edellyttää pysyviä instituutioita ja/tai vastuuorganisaatioita. Niiden ylläpito on toimintalinjan 2 hankerahoituksella vaikeaa ja jakaa mielipiteitä. Pk-yritysten TKI-toiminnan tukeminen sopii hyvin Suomen olosuhteisiin. Osaamisen siirto tutkimuslaitoksista yritysten käyttöön hankkeiden toteutuksen aikana tapahtuvan yritysyhteistyön välityksellä on siinä tärkeä toimenpidelaji. Tästä näkökulmasta on hyödyllistä seurata hanketoiminnan yritysyhteistyötä useilla seurantaindikaattoreilla. Yliopistojen hanketoiminnassa yrityskontakteja on vähän. Niiden osalta toimenpiteitä on suunnattava laitehankintojen sijasta toimintatapoihin ja rakenteisiin, jotka tukevat tutkimustulosten hyödyntämistä ja niiden siirtämistä yritysten käyttöön. Älykkään erikoistumisen myötävaikuttamana maakuntien innovaatiotoiminnan edistämisessä on lisääntyvästi kiinnitetty huomiota koko innovaatioprosessin kattavaan kehittämisketjuun. Tyypillinen kehittämisketju kohdistuu tuotekehityssykliin siten, että se alkaa liiketoimintamahdollisuuksien tunnistamisesta, etenee tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen ja päätyy niiden kaupallistamiseen. Vaikuttavuuden näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että toimintalinjan 2 politiikkatoimien vaikuttavuus ei yleensä ole yksittäisistä toimenpiteistä aiheutuvaa, vaan useista toimenpiteistä koostuvista kokonaisuuksista eli toimenpideketjuista johtuvaa. Siksi älykkään erikoistumisen seurauksena syntyvien tutkimus-, osaamis- ja innovaatiokeskittymien hyvyys eli niiden laatu liittyy toteutettavien toimenpideketjujen sujuvuuteen ja jatkuvuuteen. Tässä suhteessa tärkeitä politiikkatoimien laatutekijöitä ovat esimerkiksi toimenpideketjun katkeamattomuus, osavaiheiden suhteiden loogisuus, ketjun heikot lenkit ja osavaiheiden saumaton liittyminen toisiinsa. Kehittämisketjut edellyttävät kehittämistoiminnalta suunnitelmallisuutta ja jatkuvuutta. Siksi älykkään erikoistumisen strategioissa ja hanketoiminnassa on kiinnitetty huomiota TKI-toiminnan instituutioihin. Niiden osalta toimijoilta puuttuu yhtenäinen käsitys kahdesta seikasta. Ensinnäkin eri tahoilla esiintyy eri näkemyksiä siitä, millainen ja miten pysyväksi on luotava TKI-kehittämistoimintaa koordinoiva maakunnallinen vastuutaho. Toiseksi näkemykset eroavat sen suhteen, kuinka paljon ja millä toimenpiteillä toimintalinjan 2 hankerahoitusta voidaan ja on perusteltua käyttää tämän vastuuorganisaation ylläpitoon ja aseman vahvistamiseen. Yhtäältä ajatellaan, että vastuuorganisaation vetämien hankkeiden ketjuttaminen on toimenpideketjujen näkökulmasta perusteltua. Toisaalta ollaan yhtä mieltä siitä, että hankerahoitus ei voi olla organisaation pysyvä rahoitusmuoto. Taulukko 9 esittää toimintalinjan 2 toimenpiteiden jakautumista kolmeen rahoituksen määrän perusteella suurimmaksi määrittyvään toimenpidelajiin. Yhteensä nämä kolme hankelajia käsittävät kaksi kolmasosaa (68 %) toimintalinjan toimenpiteistä sekä rahoituksen että hankkeiden määrän mukaisesti tarkasteltuna.

68 Tutkimus ja innovointi on odotetusti yleisin hanketyyppi ja siihen suuntautuu yli kolmannes (37 %) toimintalinjan 2 rahoituksesta. Infrastruktuuri-investointeihin suuntautuu toiseksi eniten eli noin viidennes (19 %) rahoituksesta. Yritysyhteistyö muodostaa yhdentoista prosentin rahoitusosuudellaan kolmanneksi yleisimmän toimintalajin. 67 Taulukko 9. Toimintalinjan 2 tärkeimmät toimenpiteet hankkeiden menoluokan perusteella sekä näiden toimenpiteiden päätoteuttajat organisaatiotyypin mukaisesti ryhmiteltynä. Hankkeen menolaji 1 EURA-järjestelmässä 060 Tutkimus ja innovointi julkisissa tutkimusja osaamiskeskuksissa, myös verkottuminen 058 Tutkimus- ja innovointi-infrastruktuuri (julkinen) 062 Pääasiassa pk-yrityksiä hyödyttävät teknologian siirto sekä korkeakoulujen ja yritysten välinen yhteistyö Menolajin osuus toimintalinjan 2 rahoituksesta Organisaation osuus menolajin julkisesta rahoituksesta Yliopistot Kunnat, kuntayhtymät ja kehittämisyhtiöt Ammattikorkeakoulut 37,3 % 17,2 % 51,7 % 31,1 % 19,2 % 50,3 % 30,5 % 19,2 % 11,2 % 33,4 % 29,1 % 37,5 % Teemallisia kokonaisuuksia kehitettävissä toimenpideketjuissa hyödynnetään tyypillisesti kaikkia kolmea taulukon 9 toimenpidelajia. Tämä teemallisten kokonaisuuksien (eli osaamis- tai innovaatiokeskittymien) kehittämisen perusmalli etenee ideasta hyödyntämiseen vaiheittain. Infrastruktuuri-investoinneissa hankitaan koneet ja laitteet. Sen ohessa toteutetaan kehittämishanke, jossa opetellaan laitteen käyttö ja testataan prototyypit. Kolmannessa vaiheessa kokeillaan sovellusta yhdessä pilottiyritysten kanssa. Lopuksi edetään innovaation täysimittaiseen hyödyntämiseen elinkeinoelämässä esimerkiksi palvelutuotteen kaupallistamisen tai uusien tuotantomenetelmien käyttöönoton myötä. Maakuntien älykkään erikoistumisen strategioihin kuuluu toimenpidekokonaisuuksia, jotka on ensisijaisesti rakennettu seuraamaan edellä mainitun tyyppisiä vaikutusketjuja. Kärkiteemojen nimet ja niiden lukumäärä nähdään tällöin yleensä toisarvoisina. Esimerkiksi Pohjois-Savon älykkään erikoistumisen strategiassa innovaatiotoimintaa pyritään edistämään laajasti siten, että siinä tarjotaan mahdollisuuksia monien eri alojen toimijoille. Siksi Pohjois-Savossa kärkiteemoja on peräti seitsemän. Niistä viisi on klusterityyppistä eli esimerkiksi toimialajaolla tunnistuvaa. Kaksi teemaa on puolestaan läpileikkaavaa siten, että ne tarjoavat kaikille aloille tartuntapintaa esimerkiksi ns. mahdollistavien teknologioiden avulla.

69 68 Vesialan osaaminen on toinen Pohjois-Savon älykkään erikoitumisen läpileikkaavista aloista. Sen osaamisperustan muodostavat alueella sijaitsevien tutkimuslaitosten (Itä-Suomen yliopisto, Savonia ammattikorkeakoulu, THL, GTK) omat strategiset painoalat. Niiden tutkimusinfrastruktuuria ja tuotekehitystä on kehitetty eri rahoituslähteiden (ml. EAKR) avulla pitkäjänteisesti eli useiden EU-ohjelmakausien aikana. Kuluvalla ohjelmakaudella toimintalinjan 2 tukemana vesialan kehittämiskokonaisuudessa on toteutettu yksitoista kehittämishanketta, joihin on kohdistettu yhteensä noin neljä miljoonaa euroa julkista rahoitusta. Tämän kohdistetun kehittämistyön tuloksena osaamisalan laitekanta on vahvistunut, osaaminen kehittynyt ja toimijoiden yhteistyö tiivistynyt. Rakennerahasto-ohjelman toimenpiteet ovat luoneet Pohjois-Savon vesialalle kriittistä massaa, jonka varassa osaamiskeskittymästä odotetaan kehittyvään merkittävä kaivosten, teollisuuden ja maatalouden vesiasioiden tuotekehitys- ja testausympäristö. Esimerkiksi kaivosvesien aihepiiriä koskevan liiketoiminnan mittakaava osoittaa Pohjois-Savon vesialan keskittymän kehittyneen näiden odotuksien suuntaisesti. Aluetalouteen sen hyötyjen oletetaan siirtyvän pitkällä aikavälillä mm. osaamiskeskittymästä syntyvän yritystoiminnan sekä osaamiskeskittymän palveluja käyttävien yritysten kilpailukyvyn parantumisen myötä. Osaamiskeskittymän uskotaan houkuttavan myös yrityksiä sijoittumispäätöksissään. Nämä pitkän aikavälin kasvuvaikutukset ovat toimialakeskittymiä koskevan tutkimuskirjallisuuden perusteella oikeutettuja (esim. yrityksiä toistensa lähelle houkuttelevan lumipalloefektin vaikutus), mutta niiden osoittaminen empiirisesti on vaikeaa. Innovaatioalan organisaatioilla on omat luontevat roolinsa älykkään erikoistumisen kehittämisketjuissa. Siksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen hanketoiminnan kohdistuminen tutkimukseen ja innovointiin on odotusten mukaista (ks. taulukko 9). Sen sijaan kuntien ja niiden yhteisorganisaatioiden merkittävää asemaa toimintalinjan 2 infrastruktuuri-investointien suorittajana voidaan pitää yllättävänä. Tämä havainto selittyy 6- aika-kokonaisuuteen suunnatulla mittavalla eli noin 14 miljoonan euron kärkihankerahoituksella, joka kohdistuu avoimen osallisuuden ja avointen innovaatioalustojen kehittämiseen. Ilman näitä hankkeita innovaatiotoiminnan infrastruktuuri-investointien toteuttajina korostuvat odotetusti ammattikorkeakoulut ja erityisesti yliopistot. Yritysyhteistyön harjoittajina kaikki kolme organisaatiotyppiä näyttäytyvät hankkeiden menolajin perusteella yhtä aktiivisina. Vuonna 2017 julkaistun ja OECD:n toteuttaman Suomen innovaatiopolitiikan arvioinnin päähavainto on pkyritysten TKI-toiminnan vähäisyys. Siksi Eurooppa strategiaan perustuva toimintalinjan 2 politiikkapyrkimys pk-yritysten TKI-toiminnan tukemisesta sopii hyvin Suomen olosuhteisiin. Sitä koskevan ohjausvaikutuksen edistämiseksi ja todentamiseksi on luontevaa, että yritysyhteistyön toteutumista seurataan useilla tutkimus- ja osaamisalojen yritysyhteistyöhön eri suunnista pureutuvilla seurantaindikaattoreilla. Tässä arvioinnissa suoritettu kolmen maakunnan tapaustarkastelu osoittaa, että osaamisen siirtoa tutkimuslaitoksista yritysten käyttöön hankkeiden toteutuksen aikana tapahtuvan yritysyhteistyön välityksellä pidetään erittäin tärkeänä sekä innovaatioalan toimijoiden että aluekehittäjien keskuudessa. Vastaavasti yhtä mieltä ollaan siitä, että yritysyhteistyön sujuvuus vaihtelee hankkeissa esimerkiksi kehittämiskohteen ja toimijoiden pääintressien mukaisesti. Taulukko 10 kuvaa yritysyhteistyön tuloksia tutkimus- osaamis- ja innovaatiokeskittymien kehittämisessä (ET 4.1) neljän seurantaindikaattorin perusteella. Prosenttiluku osoittaa, missä määrin seurantaindikaattorin tuotososuus vastaa hankkeisiin kohdistunutta rahoitusta. Sadan prosentin lukuarvo ilmoittaa hankkeiden yhteenlasketun tuotoksen vastaavan hankkeiden rahoitusosuutta. Vastaavasti sadan prosentin alittavat lukuarvot viittaavat organisaation heikkoon tuloskuntoon yritysyhteistyön saralla. Kehittämisyhtiöt ovat

70 perinteisiä yritysverkostojen luojia ja ylläpitäjiä, joten niiden vetämissä hankkeissa yritysyhteistyö on odotetusti rahoituksen perusteella laskettua odotusarvoa mittavampaa. Myös ammattikorkeakoulujen yritysyhteistyö on hankkeiden seurantatietojen perusteella määrältään mittavaa. Sen sijaan yliopistojen hanketoiminnassa yrityskontakteja on vähän. 69 Taulukko 10. Yritysyhteistyö erityistavoitteen 4.1 hankkeissa seurantatietojen perusteella hankkeen päätoteuttajan organisaatiotyypin mukaisesti ryhmiteltynä. Yli sadan prosentin lukuarvot osoittavat yritysyhteistyön olevan rahoituksen perusteella laskettua odotusarvoa mittavampaa. Seurantaindikaattori 11 Pk-yritykset hankkeessa, jossa keskeinen tavoite yritysten kasvu ja kansainvälinen liiketoiminta 15 Tutkimus- ja kehittämisinstituutioiden vetämään hankkeeseen osallistuneet yritykset 16 Yritykset, jotka käynnistävät TKI-toiminnan tai TKIyhteistyön yliopistojen, korkeakoulujen tai tutkimuslaitosten kanssa 19 Kaupunkien kanssa innovaatioympäristöissä yhteistyötä tekevät yritykset Yliopistot Kunnat, kuntayhtymät ja kehittämisyhtiöt Ammattikorkeakoulut 138 % 30 % 178 % 155 % 52 % 132 % 98 % 73 % 158 % 241 % 29 % 60 % Taulukon 10 seurantatiedot kuvaavat yritysyhteistyötä hankkeissa mukanaolevien yritysten lukumäärän perusteella. Kaikkiaan tarkasteluajankohtana toimintalinjan 2 hankkeissa oli ollut mukana yritystä. Yrityskontaktien suuri lukumäärä osoittaa, että EAKR-toimenpiteitä koskevilla tätä aihepiiriä koskevilla painotuksilla, kuten esimerkiksi seurantaindikaattoreiden runsaalla lukumäärällä, on ollut ohjausvaikutusta hanketoimijoiden huomion herättäjinä ja käyttäytymisen suuntaajina. Yritysverkostojen yrityskohtaisten vaikutusten osalta eräitä rakennerahastotoimintaan liittyviä säädöksiä pidetään toimintaa haittaavana. Esimerkiksi Lapissa kehittämisyhtiöissä on koettu ongelmana kansallinen linjaus siitä, että toimintaympäristön kehittämishankkeiden toimenpiteet eivät saa hyödyttää yksittäistä yritystä (kilpailun vääristyminen). Tämä katsotaan sitovan kehitysyhtiöiden toimintaa ja heikentävän yritysverkostojen houkuttavuutta. Siksi kehittämisyhtiöissä toivottaan, että rakennerahastojen toimenpiteiden oheen kehitettäisiin uudenlaisia yrityksille suunnattuja rahoitusinstrumentteja (esim. rinnakkaisrahoitus) sekä edistettäisiin avoimen TKI-toiminnan palvelumalleja. Seurantatietojen perusteella yliopistojen yritysyhteistyö ansaitsee erityishuomiota. Aihe ei ole uusi tai yllättävä, vaan siihen on kiinnitetty huomiota myös älykkään erikoistumisen toimenpiteiden yhteydessä. Aluekehittäjien näkökulmasta päähuoli koskee sitä, että ilman yrityskontakteja yliopistojen korkeatasoinen osaaminen jää aluetaloudessa hyödyntämättä eli tutkimustieto ei siirry käyttöön ja innovaatioiksi. Esimerkiksi Oulun innovaatioallianssi, joka on keskeinen älykästä erikoistumista Pohjois-Pohjanmaalla edistävä verkosto, kartoitti vuonna 2017 yritysten mielipiteitä Oulun yliopistosta. Osana sitä selvitettiin yliopiston ja yritysten välisen yhteistyön nykytilaa, kehityssuuntia ja tarpeita. Selvityksen mukaan yritykset luottavat yliopiston tieteelliseen työhön ja pitävät sitä luotettavana ja kansainvälistymisen kannalta edullisena yhteistyökumppanina. Yliopiston heikkouksina nousivat esiin ongelmat tiedon käytännön soveltamisessa ja kaupallistamisessa. Yhteistyösuhteissa yliopistoa pidettiin passiivisena ja sen vaikutus yritysten toimintaan arvioitiin vähäiseksi. Edellä esitetty huoli liittyy keskusteluun siitä, missä määrin rakennerahastohankkeilla voidaan ja on perusteltua edistää osaamisen hyödyntämisen (innovaatiot) lisäksi myös osaamisen syntymistä (tutkimus). Tältä osin

71 toimintalinjan 2 hanketoimijoiden käsitykset poikkeavat toisistaan. Yhtäältä korostetaan sitä, että toimintalinjan 2 toimenpiteillä koulutus-ja tutkimusinfrastruktuuria on perusteltua tukea vain niiltä osin, kuin se tarjoaa tartuntapintaa alueen elinkeinoelämälle. Toisaalta väitetään, että opetuksen ja tutkimuksen ja niitä tuottavien organisaatioiden tukeminen luo inhimillistä pääomaa eli osaavia ihmisiä, jotka siirtyessään elinkeinoelämän palvelukseen edistävät myös innovaatiotoimintaa. Tästä näkökulmasta tehokkaimmat innovaatiopolitiikan toimenpiteet liittyvät työmarkkinoiden kohtaantoon eli siihen, miten työnhakijoiden osaaminen vastaa avoimien työpaikkojen vaatimuksia. Alueiden erikoistuessa myös työvoiman kysyntä erilaistuu, joten kohtaanto-ongelmaan on kiinnitettävä huomioita myös älykkään erikoistumisen kontekstissa. Tätä argumenttia tukee Tilastokeskuksen tuore tutkimus, jonka mukaan yrityksissä innovaatiotoimintaa haittaa eniten osaavan henkilökunnan puute. 70 Nykymuodossaan yliopistojen yritysyhteistyö toimintalinjan 2 hanketoiminnassa jäsentyy kolmena yhteistyön lajityyppinä. Perinteinen yhteistyömalli tähtää tutkimustuloksiin, jolloin yhteistyön muodot ja tavoitteet määrittyvät yliopiston intressien pohjalta. Yrityslähtöinen malli puolestaan on yliopiston näkökulmasta palvelumyyntiä, jossa tavoitteet sanelee yritys, ja yliopisto tuo kehittämiseen akateemista osaamista. Kumpikaan edellä mainituista yliopistoille luontaisista tavoista ei sovellu älykkään erikoistumisen yhteistyöasetelmaan. Siihen sopivimmat hankkeet ovat ns. puoliavoimia hankkeita, jotka ovat monitahoisia eli niissä on mukana useita toimijoita ja yrityksiä. Intressien yhteensovittaminen on niissä vaativaa, mutta monitoimijainen ja verkostomainen yhteistyö voi nopeuttaa hyviin tuloksiin pääsemistä. Edellä esitetyn perusteella erityisesti yliopistojen hanketoiminnassa toimintalinjan 2 toimenpiteitä on suunnattava laitehankintojen sijasta toimintatapoihin ja rakenteisiin, jotka tukevat tutkimustulosten hyödyntämistä ja niiden siirtämistä yritysten käyttöön. Niitä ovat esimerkiksi pilotointi- ja kokeiluympäristöt sekä kehittämisalustat, joiden käyttöönotto on perusteltua järjestää jo laitehankintojen yhteydessä. Yritysyhteistyön määrän lisäksi sen vaikuttavuuteen vaikuttaa yhteistyön sisältö eli esimerkiksi yhteistyöhön käytetty aika ja kehittämiskohteen räätälöinti osapuolten tarpeiden ja vahvuuksien perusteella. Toimintalinjan 2 hankkeissa mukana olleille yrityksille suunnatun kyselyn perusteella hankkeet poikkeavat näiltä osin paljon toisistaan. Esimerkiksi tiedusteltaessa yrityksen osallistumistapaa, puolet (50 %) yrityksistä katsoi osallistuneensa hankkeen toimintaan kertaluonteisesti. Kolmannes (33 %) yrityksistä puolestaan ilmoitti osallistuneensa hankkeen toimintaan useaan otteeseen hankkeen aikana ja joka kuudes yritys (17%) totesi osallistumisensa olleen tiivistä koko hankkeen ajan. Kyselyn kohdejoukkoon kuului mikro- ja pienyritystä, jotka olivat osallistuneet ammattikorkeakoulun, yliopiston tai kehittämisyhtiön vetämään, ja ennen vuoden 2018 puoliväliä päättyneeseen toimintalinjan 2 hankkeeseen. Kyselyyn vastasi 85 yritystä eli 6,2 % kohdejoukkoon kuuluneista.

72 71 Kuvio 34. Tärkeimmät syyt osallistua toimintalinjan 2 hankkeiden toteutukseen. Kuvio 34 esittää yritysten tärkeimmät syyt osallistua toimintalinjan 2 hankkeiden toteutukseen. Tiedusteltaessa kahta tärkeintä syytä, tuotteiden kehittäminen ja niiden tuominen markkinoille saivat selvästi eniten mainintoja. Jossain määrin yllättävää on se, että yritysten välisen yhteistyön kehittäminen motivoi yrityksiä osallistumaan hankkeisiin enemmän kuin yhteistyö tutkimuslaitosten kanssa. Kuvio 35. Toimintalinjan 2 hankkeisiin osallistuneiden yritysten käsitys hankkeiden vaikutuksista yrityksissä eräillä hanketoiminnan osa-alueilla (N=85). Kuvio 35 esittää kyselyyn vastanneiden yritysten edustajien käsityksiä hankkeiden vaikutuksista yrityksissä eräillä hanketoiminnan osa-alueilla. Kolmella osa-alueella yli puolet vastaajista raportoi myönteisiä vaikutuksia (tuotteiden kehittäminen, yritysten välinen yhteistyö, uusien tuotteiden tuominen markkinoille). Kuviossa 36 tarkastellaan toimintalinjan 2 yritysten käsityksiä hankkeiden tuloksista suhteessa odotuksiin. Tässä asetelmassa noin kolmannes yrityksistä kokee hankkeiden vaikutusten jääneen odotuksia vähäisemmiksi.

73 72 Kuvio 36. Toimintalinjan 2 hankkeisiin osallistuneiden yritysten käsitys hankkeiden vaikutuksista odotuksiin suhteutettuna (N=85). Kuvion 37 perusteella toimintalinjan 2 hankkeiden pitkän aikavälin vaikutukset kohdistuvat eniten tuotekehitykseen ja yritysten väliseen yhteistyöhön. Tuotekehityksen osalta viidennes yrityksistä kokee hankkeen aiheuttaneen huomattavaa myönteistä merkitystä pitkällä aikavälillä. Yhteistyösuhteiden, liikevaihdon ja kansainvälistymisen osalta huomattavaa myönteistä merkitystä raportoi joka kymmenes yritys. Myönteistä yleiskuvaa heikentää se, että myös kaikkein vaikuttavimmilla hanketoiminnan osa-alueilla peräti neljännes hankkeisiin osallistuneista yrityksistä pitää hankkeen pitkän aikavälin vaikutuksia merkityksettöminä. Kuvio 37. Toimintalinjan 2 hankkeisiin osallistuneiden yritysten käsitys hankkeiden merkityksestä yrityksen kehittymiseen pitkällä aikavälillä (N=85).

74 Elinkeinorakenteen monipuolistaminen ja työllisyyden edistäminen Älykkään erikoistumisen ansiosta maakuntien kehittämisteemoiksi on nostettu Suomelle tärkeitä, uusia ja kansainvälisesti kilpailukykyisiä osaamisaloja. Älykäs erikoistuminen voi johtaa elinkeinorakenteen yksipuolistumiseen ja muutosjoustavuuden vähentymiseen sekä yksittäisten aluetalouksien että koko kansantalouden tasolla tarkasteltuna. Elinkeinorakenteen yksipuolistumista ehkäisee se, että suuri osa älykkään erikoistumisen toimenpiteistä kohdistuu innovaatiotoiminnan perusedellytyksiin ja maakuntien älykkään erikoistumisen kärkialojen ulkopuolelle. Hankkeissa luotujen TKI-työpaikkojen ja hankerahoituksen määrän välinen yhteys osoittaa, että tutkimus-, osaamis- ja innovaatiokeskittymien kehittäminen on yhtä tehokasta maan eri osissa. Toimenpiteiden kyllästymistasoa ei ole saavutettu edes suurinta ohjelmarahoitusta saavissa Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnissa. EURA-seurantajärjestelmä ei sisällä tietoja maakuntien älykkään erikoistumisen strategioista ja niiden kohdistumisesta alueen elinkeinoihin. Älykkään erikoistumisen strategia-asiakirjojen sekä rahoittajien edustajien ja hanketoteuttajien haastattelujen perusteella on kuitenkin selvää, että kaikki ohjelma-asiakirjassa toimintalinjan 2 piiriin luetut toimenpiteet kuuluvat olennaisesti älykkään erikoistumisen keinovalikoimaan kaikissa maakunnissa. Yhtä selvänä havaintona erottuu myös se, että sekä tiedon ja osaamisen edistämisen (ET 4.1 & ET 5.1) että vähähiilisyyden (ET 3.2) nimissä toimintalinjalla 2 rahoitetaan toimenpiteitä, jotka liittyvät vain välillisesti maakuntien älykkään erikoistumisen valintoihin. Älykkään erikoistumisen teemoiksi valittujen kärkien laaja-alaisuus eli niiden kattavuus elinkeinojen kentässä (esimerkiksi toimialajaolla mitattuna) vaihtelee maakunnittain. Maakuntien aluekehitysstrategioissa on yhteistä se, että niissä ymmärretään kansainvälisyys, luonnonvaratalous, uudet teknologiat ja vuorovaikukseen perustuvat instituutiot keskeisinä aluetalouksien kasvua edistävinä muutosajureina. Taloushistorian viitekehyksessä tämä näkemys on oikeutettu, koska satavuotisen Suomen nousu takapajuisesta kehitysmaasta eturivin osaamisyhteiskunnaksi perustuu kansainvälisten vertailututkimusten mukaan juuri näihin edellä mainittuihin vahvuuksiin. Älykkään erikoistumisen ansiosta tämän perusrakenteen oheen on nostettu näkyvästi esiin myös Suomelle tärkeitä, uusia ja kansainvälisesti kilpailukykyisiä osaamisaloja. Maakuntien strategioissa niitä edustavat esimerkiksi aineeton arvonluonti, puhtaat ratkaisut, terveys ja hyvinvointi, arktinen osaaminen ja avoin data (6-aika). Taulukko 11 havainnollistaa toimintalinjan 2 hankkeiden kohdistumista älykkään erikoistumisen kärkiteemoihin Pohjois-Savossa. Sekä hankkeiden lukumäärällä että niiden julkisen rahoituksen määrällä mitattuna noin kaksi kolmannesta Pohjois-Savon toimintalinjan 2 hankkeista kohdistuu maakunnan älykkään erikoistumisen kärkialoille. Parhaiten älykkään erikoistumisen kärkiin osuvat maakuntaliiton ja Business Finlandin rahoituspäätöksellä toteutetut hankkeet. ELY-keskusten rahoittamista hankkeista ja yrityshankkeista (yritysten kehittämisavustus) noin puolet sijoittuu kärkien piiriin. Yrityshankkeiden melko hyvä osuvuus kärkiin on jossain määrin yllättävää ja osoittaa älykkäällä erikoistumisella olevan myös pk-yritystoimintaan liittyvää kytkentäpintaa. Vähähiilisistä hankkeista kärkiteemoihin lukeutuu 60 prosenttia hankkeiden lukumäärän perusteella ja vain 40 prosenttia rahoituksen määrällä mitattuna.

75 Taulukko 11. Toimintalinjan 2 hankkeiden kohdistuminen älykkään erikoistumisen kärkiin Pohjois-Savossa. Kärkiin kuuluvien hankkeiden %-osuus hankkeiden lukumäärällä ja julkisen rahoituksen määrällä mitattuna. Yhteensä Pohjois-Savon liitto Rahoittava viranomainen ELY-Keskus Business Finland ET 4.1 & ET 5.1 Erityistavoite ET 3.2 Yrityshankkeet (ET 3.2 & ET 5.1) 74 Hankkeiden lkm 68,0 % 77,4 % 55,7 % 76,9 % 69,9 % 60,0 % 60,0 % Julkinen rahoitus yhteensä 66,3 % 70,5 % 50,1 % 85,4 % 77,2 % 40,5 % 47,8 % Toimintalinjan 2 toimenpiteiden kohdistumista myös muualle kuin älykkään erikoistumisen pääaloille selittävät useat innovaatiotoimintaan ja sen kehittämistoimenpiteiden luonteeseen liittyvät tekijät. Pääselitys on se, että monet älykkään erikoistumisen toimenpiteet kohdistuvat alueellisten innovaatioprosessien yleisiin perusedellytyksiin. Siksi niitä ei voi, eikä ole edes mielekästä, kohdistaa tiettyjen teemojen mukaisesti. Tällaisia ovat esimerkiksi innovaatiofoorumien tyyppiset keskustelutilaisuudet, joita älykkään erikoistumisen yrittäjämäisen etsimisen ideaan kuuluvasti järjestetään erityisesti koordinoivien kehittämishankkeiden toimesta. Kuluvan ohjelmakauden toimenpiteinä ovat yleistyneet myös erilaiset innovaatioalustat ja kokeiluympäristöt (living lab), joilla on pyritty vakiinnuttamaan ja luomaan jatkuvuutta yritysten ja tutkimuslaitosten vuorovaikutukselle. Niitä pidetään tärkeinä varsinkin yritysten keskuudessa ja niiden vaikuttavuus riippuu siitä, miten ne pystyvät järjestämään rahoituksensa hankerahoituksen päättyessä. Innovaatiorahoituksen hajauttamisen toinen pääselitys liittyy erikoistumisen haittoihin. Yksipuolinen aluetalous on altis kärsimään alue- ja kansantalouksien lisääntyvän keskinäisriippuvuuden myötä yleistyvien, ennakoimattomien ja nopeiden talousmuutosten vaikutuksista. Tällöin, kuten esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla, älykästä erikoistumista on alettu tarkastella myös muutosjoustavuuden (resilienssin) näkökulmasta. Siksi innovaatiorahoituksessa tavoitellaan tietoisesti tasapainoa yhtäältä alueen osaamisen terävimpään kärkeen panostamisen ja toisaalta riittävän monipuolista alikasvustoa turvaavan perusosaamisen rahoittamisen ja avautuviin uusiin mahdollisuuksiin tarttumisen välillä. Molemmat edellä mainitut selitykset liittyvät kysymykseen siitä, miten alueellisen innovaatiokeskittymän käsite mieltyy tavoite- ja käytäntölähtöisten innovaatioprosessien näkökulmista. Tavoitelähtöisessä lähestymistavassa kehittämisen päätavoitteet määritellään etukäteen. Kyseessä on siis ylhäältä alas suuntautuva kehittämisohjelma, jossa aluekehittäjän tehtävänä on hakea toteuttajia, jakaa resursseja ja ohjata osatoteuttajien toimintoja kohti kehittämisohjelman päätavoitteita. Käytäntölähtöinen kehittäminen on puolestaan alhaalta ylös suuntautuvaa eli kuluttajien ja yritysten arkikäytäntöjen ongelmanratkaisuun liittyvää. Perusajatuksena on kokeilla uusia ideoita ja toimintatapoja pienessä mittakaavassa ja käytännön toimintoihin lomittuen. Kehittäjän tehtävät ovat rajoitetumpia kuin tavoitelähtöisessä strategiassa. Ne kohdistuvat pääasiassa innovaatiotoiminnan mahdollistamiseen ja edellytysten luomiseen esimerkiksi tuottamalla kokeilualustoja ja antamalla kehittämisrahoitusta. Nykykäsityksen mukaan innovaatiopolitiikkaan ja siten myös alueellisiin innovaatiokeskittymiin kuuluu sekä tavoite- että käytäntölähtöisyys. Älykkään erikoistumisen konsepti on oppikirjaesimerkki tavoitelähtöisestä innovaatiopolitiikasta. Toimintalinjan 2 rahoituksen suuntaaminen älykkään erikoistumisen kärkialojen ulkopuolelle osoittaa, että maakunnat tunnistavat tavoitelähtöisyyteen liittyvät riskit ja pitävät perusteltuna edistää myös käytäntölähtöisen innovaatioprosessin edellytyksiä innovaatiokeskittymiä kehittäessään. Toisin

76 sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että aluekehittäjä ei osaa arvata kehityksen kaikkia suuntia. Siksi innovaatiopolitiikan on oltava teknologianeutraalia ja siinä on varattava sijaa arvaamattomasti avautuville mahdollisuuksille. 75 Edellä esitetyn perusteella älykäs erikoistuminen ei välttämättä yksipuolista aluetalouksia esimerkiksi toimialarakenteella mitattuna. Siksi kysymys älykään erikoistumisen ja elinkeinorakenteen monipuolistumisen välisestä suhteesta jäsentyy tarkasteltavaan aluetasoon liittyvänä empiirisenä kysymyksenä. Kotimaisen aluetutkimuksen piirissä julkaistaan säännöllisesti tätä aihepiiriä koskevia selvityksiä. Niiden pääviesti tähän asiayhteyteen liittyen tiivistyy seuraaviin neljään päätelmään: 1. Älykkään erikoistumisen perusajatuksiin kuuluu innovaatiotoiminnan voimavarojen keskittäminen. Pitkällä aikavälillä tämä vähentää aluetalouksien elinkeinorakenteen monipuolisuutta. 2. Älykkään erikoistumisen strategioissa erikoistumisaloja määritellään toimialojen sijasta poikkileikkaavien teemojen ja aihealueiden mukaisesti. Se vähentää älykkään erikoistumisen yksipuolistavia vaikutuksia aluetalouksiin. 3. Kansantalouden tasolla tarkasteltuna älykkään erikoistumisen vaikutukset esimerkiksi toimialajaolla mitattuun monipuolisuuteen riippuu siitä, miten eri- tai samanlaisia erikoistumiskohteita maakunnat valitsevat. Otsikkotasolla tarkasteltuna monien maakuntien osaamisalat muistuttavat toisiaan. Se voi johtaa elinkeinorakenteen yksipuolistumiseen myös kansantalouden tasolla tarkasteltuna. 4. Esimerkiksi elintarviketeollisuus näyttäisi kasautuvan muutamiin maan seutukuntiin. Se viittaa siihen, että erikoistumisen myötä aluetalouksien profiilit voivat erilaistua. Siksi älykäs erikoistuminen ei välttämättä johda elinkeinorakenteen yksipuolistumiseen koko kansatalouden tasolla.

77 76 Lapin maakuntaa voidaan pitää monella tapaa malliesimerkkinä siitä, kuinka älykkään erikoistumisen strategia toimii jatkumona maakunnan aikaisemmalle kehitystyölle. Lapin kehittämisen keihäänkärkiin kuuluvat maakunnan vahvat toimialat: matkailu, kaivos- ja metalliteollisuus sekä biotalouteen perustuva teollisuus. Vuonna 2013 julkaistua Lapin älykkään erikoistumisen ohjelmaa on viety eteenpäin EAKR-rahoituksella erityisesti kahden kärkihankkeen (Arctic Smartness Portfolio (ASP) ja Arctic Smartness Excellence (ASE) kautta. Hankkeissa panostettiin uudenlaiseen yhteistyöhön, joka vahvistaa alueen osaamista ja TKI-toiminnan integroitumista Lapin elinkeinoelämän tarpeisiin sekä edistää kansainvälistymistä. Lähtökohtana tälle työlle oli ns. klusteritoimintamalli, joiden pohjalta on kehitetty seuraavaa viittä klusteria: 1. Arktinen teollisuus ja kiertotalous 2. Arktinen älykäs maaseutuverkosto 3. Arktinen muotoilu 4. Arktiset kehitysympäristöt 5. Arktinen turvallisuus Tämän kehitystyön ansiosta Lapin älykkään erikoistumisen merkittävänä (aluetaloudellisina) hyötyinä voidaan pitää maakunnallista 1) yhteistyön tiivistämistä, 2) temaattista kehittämistä, 3) erikoistumista sekä 4) kansainvälistymistä seuraavasti: 1. Aikaisemmin yhteistyö esimerkiksi eri tutkimus- ja kehittämisorganisaatioiden välillä oli satunnaista. Älykkään erikoistumisen strategian alle on saatu rakennettua yhteistoimintamalli, mikä on tuonut maakunnan toimijat jouhevasti yhteen. 2. Verkostoituneen yhteistoimintamallin avulla on lähdetty kehittämään maakuntaa temaattisesti, aikaisemman yksittäisten hajanaisten hankkeiden kautta toimivan kehittämistoiminnan sijaan. 3. Älykkään erikoistumisen strategian ansioista maakunnan eri TKI-infrastruktuurien tarjoajat (esim. Lapin AMK, Lapin yliopisto, GTK ja LUKE) ovat onnistuneet luomaan osaamiskeskittymiä poistamalla turhia päällekkäisyyksiä sekä tunnistamalla ja kehittämällä omia osaamisalojaan. 4. Kansainvälistymistä voidaan pitää yhtenä Lapin maakunnan menestystarinoista: älykkään erikoistumisen strategian ansioista maakunnan toimijat ovat verkostoituneet kansainvälisesti sekä menestyneet hyvin EU-rahoitushauissa.

78 77 Ennen kaikkea älykkään erikoistumisen mukainen strategiatyö on nopeuttanut ja voimistanut kehittämistyön jalkauttamista maakunnassa rintamaksi, jossa eri toimijat puhaltavat yhteen hiileen. Älykkääseen erikoistumiseen panostaminen on siis ollut Lapissa tietoinen ja hyvin harkittu valinta. Sitä voidaan pitää hyvänä osoituksena maakunnan toimijoiden tilanteenlukutaidoista: tunnistettiin, että rakennerahastohauissa menestyminen helpottuu rakentamalla älykkään erikoistumisen strategia oman maakunnan näköiseksi ottaen huomioon maakunnan aikaisempi pitkäjänteinen kehittämistyö. Lisävoimaa Lapin älykkään erikoistumisen strategiaan on tuonut sen vieminen eteenpäin yritysten näkökulmat huomioiden. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää teollisuuden ja kiertotalouden klusteria, jossa toive teollisuuden sivu- ja jätevirtojen tehokkaampaan hyödyntämiseen panostamisesta tuli yrityssektorilta. Lapin TKI-infrastruktuuria on kehitetty monissa toimintalinjan 2 hankkeissa. Sen seurauksena TKI-infrastruktuuria ja siihen liittyvää korkeakouluissa ja sektoritutkimuslaitoksissa olevaa osaamista pystytään entistä paremmin ja kootusti tarjoamaan alueen yrityksille. On esimerkiksi luotu yritysten osaamisen kehittämiseen tähtääviä koko maakunnan kattavia koottuja nettisivustoja, jotka kasaavat jotakin tiettyä alaa (esim. koskevaa tietoa (koulutuksista, kuka voi auttaa, kenen puoleen kääntyä, jne.) yhteen. Lisäksi, ottaen huomioon Lapin maakunnan heikon suoritustason yksityisissä TKI-panostuksissa, yhtenä pääpyrkimyksistä on ollut kasvattaa Lapin yritysten TKI-investointeja osoittamalla, että panostukset TKI-investointeihin johtavat yritysten kasvuun. Varsinkin edellä mainitun teollisuuden ja kiertotalouden klusterin katsotaan luoneen Lapin maakuntaan uutta osaamista ja uusia työpaikkoja TKI-sektorille sekä houkutelleen maakuntaan uusia yrityksiä muualta Suomesta. Varsinaiset uudet tuotteet ja teollisuuden palveluyritykset ovat kuitenkin vielä pitkälti alkuja/tai pilotointivaiheessa. Siksi sitä, onko Lapin älykkään erikoistumisen strategian toteuttamisella ollut suoria hyötyjä innovaatioiden, ja näin ollen uuden liiketoiminnan, aikaansaamiseksi, on ohjelman toteutuksen tässä vaiheessa mahdoton arvioida. Tämä johtuu siitä, että TKI-toiminnan kehittäminen on tunnetusti pitkän aikavälin prosessi, jossa palvelun tai tuotteen matka ideasta markkinoille on pitkä. Lisäksi, koska Lapissa kehittämistyötä on tehty pitkäjänteisesti jo vuosia ennen älykkään erikoistumisen strategiatyöskentelyn aloittamista, on vaikea tunnistaa, mikä osuus esimerkiksi yksittäisen yrityksen innovaatioista tai kasvusta voidaan lukea älykkäästä erikoistumisesta johtuvaksi. Näin ollen on vaikea tunnistaa niitä uusia yrityksiä (yksittäisten spinnoff-yritysten lisäksi) tai kaupallistettuja innovaatioita, jotka olisivat syntyneet juuri (tai edes pääosin) älykkään erikoistumisen strategian seurauksena. Älykkään erikoistumisen strategian johdosta Lapin aluetalouden potentiaalin käyttöönoton katsotaan kuitenkin edistyneen. Aluekehittäjien käsityksen mukaan tämä on jossain määrin lisännyt työllisyyttä ja parantanut yritysten toimintaedellytyksiä, mutta ei heijastu vielä aluetalouden rakennemuutoksena. Alueellista erikoistumista koskevien tutkimusten mukaan tutkimus- ja kehittämistoiminta on alueellisesti erittäin keskittynyttä. Suomessa TKI-toiminta on kasautunut pääkaupunkiseudulle ja maakunnissa suurimpien kaupunkien seutukuntiin. Keskittyneisyyttä kuvaa se, että vuonna 2016 Uudenmaan maakunnan osuus koko maan TKI-toiminnan menoista oli puolet (49%).

79 TKI-toiminnan keskittymistaipumus antaa aiheen olettaa, että toimintalinjan 2 toimenpiteet vaikuttavat parhaiten TKI-intensiivisillä alueilla ja niiden vaikuttavuus heikentyy innovaatioille otollisten olosuhteiden vähentyessä. Kuvio 38 testaa tätä oletusta tutkimus-, osaamis- ja innovaatiokeskittyminen kehittämistä (ET 4.1) koskevien toimenpiteiden aineistolla kuluvan ohjelmakauden alusta vuoden 2018 puoliväliin ulottuvalla ajanjaksolla. Kyseinen erityistavoite muodostaa suurimman osan (60 %) toimintalinjan 2 rahoituskehyksestä, joten tulokset ovat yleistettävissä koko toimintalinjaa 2 koskeviksi. Kuviossa esitetään maakuntia koskeviin summamuuttujiin perustuvasti erityistavoitteen 4.1 hankkeissa syntyneiden TKI-työpaikkojen ja hankkeiden julkisen rahoituksen määrän välinen riippuvuus ja tätä riippuvuutta kuvaava regressiosuora. Tämä arviointiasetelma muistuttaa lääketieteessä käytettävää annos- tai hoitovasteen mittaamista, jossa lääkeaineen teho mitataan usealla eri annoksella. 78 Kuvio 38. Innovaatiorahoituksen annosvaste. Erityistavoitteen 4.1 hankkeissa luotujen TKI-työpaikkojen ja hankerahoituksen määrän (hankkeiden julkinen rahoitus) välinen riippuvuus maakuntia koskevilla havaintoyksiköillä ajanjaksolla 1/2014 6/2018. Kuvio 38 osoittaa, että erityistavoitteen 4.1 innovaatiorahoitus on yhtä tehokasta koko Suomessa. Tämä tulos on toimintalinjan 2 tavoitteiden ja toimenpiteiden vaikuttavuuden näkökulmasta myönteinen ja sitä voidaan eritellä viiden päätelmän avulla seuraavasti: 1. Tarkasteltavien muuttujien välistä yhteyttä kuvaavan regressiosuoran selitysasteen (R2) lukuarvo on suuri eli toimenpiteiden mittakaavan ja tulosten määrän välillä vallitsee vahva yhteys. 2. Riippuvuutta kuvaavan regressiosuoran kulmakerroin on nouseva eli toimenpiteiden lisääminen edistää TKI-työpaikkojen syntymistä. 3. Regressiosuora leikkaa x-akselin origosta oikealla, mikä viittaa innovaatiorahoituksen pienten annosten olevan tehottomia. 4. Riippuvuutta kuvaava regressiosuora nousee melko jyrkästi eli hankerahoituksen määrän kasvaessa myös sen teho lisääntyy. 5. Innovaatiorahoituksen annos-vastesuhde on lähes suoraviivainen. Se tarkoittaa sitä, että kuluvalla ohjelmakaudella käytetyillä innovaatiorahoituksen annoksilla lisäpanostukset ovat olleet kannattavia.

80 Viimeksi esitetty havainto on merkittävä, koska yleensä toimenpiteen teho laskee tietyn kyllästymispisteen jälkeen. Erityistavoitteen 4.1 rahoitukseen liittyvän kyllästymisen testaamiseksi regressiosuoran yhtälöksi valittiin polynomimuoto. Sen seurauksena regressiosuoran kulmakerroin pienenee suurilla innovaatiorahoituksen annoksilla, mutta annosvaste heikkenee hyvin hitaasti. Se osoittaa, että aluetalouden innovaatioalttiuden kyllästymistasoa ei ole saavutettu edes suurinta toimintalinjan 2 ohjelmarahoitusta saavissa Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnissa Vähähiiliseen talouteen siirtyminen Vähähiilisyys on lisääntyvästi mukana yritysten liiketoiminnassa. Vähähiilisyys etenee yrityksissä monien toimenpiteiden välityksellä, jotka liittyvät esimerkiksi liiketoiminnan ja prosessien kehittämiseen ja energiatehokkaampiin laitteisiin ja toimitiloihin siirtymiseen. Vähähiilisyys ei aina lomitu älykkään erikoistumisen kärkiteemoihin. Vaikka vähähiilisyys etenee ohjelman tavoitteiden mukaisesti, vähähiilisten kehittämistoimenpiteiden hyödyt eivät kartu, kertaudu ja leviä omaa hankeympäristöään laajemmalle esimerkiksi klusterityyppisten hankekokonaisuuksien kautta. Ilmasto- ja ympäristöhyödyt ovat globaaleja, joten niiden paikalliset vaikutukset ovat vähäisiä. Siksi myös vähähiilisyyttä edistävissä toimenpiteissä on tarpeellista korostaa toimenpiteiden oheisvaikutuksena syntyviä aluetaloudellisia tai muita alueen elinvoimaa lisääviä vaikutuksia. Vähähiiliseen talouteen siirtymistä tuetaan sekä toimintalinjan 1 ja 2 toimenpiteillä. Toimintalinjan 1 osalta toimenpiteitä toteutetaan erityistavoitteen 3.1 alla pk-yritysten energiatehokkuuden edistäminen ja toimintalinjan 2 osalta eritystavoitteen 3.2 alla uusiutuvan energian ja energiatehokkaiden ratkaisujen edistäminen. Näiden lisäksi vähähiilisyys huomioidaan ohjelman horisontaalisissa periaatteissa. Toimintalinjan 1 energiatehokkuutta tukevien toimenpiteiden tavoitteena on pk-yritysten toiminnan, tuotteiden ja palveluiden energia- ja resurssitehokkuuden parantaminen uusien energiatehokkuutta parantavien ratkaisujen käyttöönoton avulla, minkä myötä tavoitellaan myös energiansäästöjä yritysten toimintaprosesseissa. Toimien tavoitteena on myös kasvihuonepäästöjen vähentyminen. Toimintalinjan 1 pk-yritysten energiatehokkuuden edistämisen tuloksellisuutta mittaavien indikaattoreiden mukaan vähähiilisyyttä edistäviä yrityksiä on raportoitu miltei 850 kappaletta, mikä tarkoittaa, että vuoden 2023 tavoitteesta on saavutettu jo 41 %. Pk-yritysten energiatehokkuuskin on parantunut, sillä yrityksissä säästetystä energiasta on saavutettu tuotosindikaattoreiden perusteella peräti 74 % vuoden 2023 tavoitetasosta. Yrityksissä toteuttavien vähähiilisten demonstraatioiden tavoitellut toteutusmäärät on jo ylitetty kaksinkertaisesti. (ks. taulukko 2). Vähähiilisen talouden tukemisen onnistumista mittaa päästökauppaan kuulumattomien päästöjen määrää mittaava tulosindikaattori, jonka kehitys on ollut myönteistä ohjelmakauden vaiheeseen nähden. Hankkeita toteuttaneiden yrityksien osalta energiatehokkaaseen tuotantoon ja liiketoimintaan saatu rahoitus on odotetusti ollut merkitykseltään suurinta erityistavoitteiden 3.1 (Pk-yritysten energiatehokkuuden

81 edistäminen) ja 3.2 (Uusiutuvan energian ja energiatehokkaiden ratkaisujen kehittäminen) hankkeissa. Rahoituksella on ollut vaikutuksia vähähiilisyyttä edistävien teemojen osalta yleisesti noin puolella kyselyyn vastanneista yrityksistä. 80 Rahoituksen merkitys energiatehokkaaseen tuotantoon tai liiketoiminnan kehittämiseen (N 571) 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 1.1. Uuden liiketoiminnan luominen 21 % 24 % 24 % 21 % 9 % 2.1. PK-yritysten kasvun ja kansainvälistymisen edistäminen 16 % 28 % 33 % 18 % 5 % 3.1. Pk-yritysten energiatehokkuuden edistäminen 5 % 21 % 26 % 47 % 3.2. Uusiutuvan energian ja energiatehokkaiden ratkaisujen kehittäminen 18 % 9 % 45 % 27 % 5.1. Yritysten innovaatiotoiminnan vahvistaminen 36 % 25 % 18 % 9 % 11 % Kaikki yhteensä 19 % 26 % 30 % 20 % 6 % Ei lainkaan merkitystä Vähäinen merkitys Jonkin verran merkitystä Huomattava merkitys EOS Kuvio 39. Rahoituksen merkitys energiatehokkuuteen hankkeita toteuttavien yritysten näkökulmasta. Yrityskyselyyn vastanneiden näkemykset jakaantuvat kahtia myös hankkeen vaikuttavuuden lisääntymisestä vähähiilisyyden myötä (ks. kuvio 39). Vähähiilisyyteen tähtäävien yrityshankkeiden osalta vähähiilisyyden merkitys hankkeen vaikuttavuuteen on ollut saman suuntaista muiden hankkeiden kanssa, mutta toimintalinjalla 2 vähähiilisyyden toteuttamisen lisäämiseen hankeen vaikuttavuuteen suhtauduttiin kriittisemmin. Useissa yrityksissä ei osattu ottaa asiaan kantaa, mikä kertoo osaltaan siitä, että vähähiilisyyden sisällöt eivät ole auenneet merkittävälle osalle tukea saaneista yrityksistä. Vähähiilisyyden toteuttaminen hankkeessa on lisännyt hankkeen vaikuttavuutta (N 254) 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 1.1. Uuden liiketoiminnan luominen 6 % 24 % 33 % 6 % 30 % 2.1. PK-yritysten kasvun ja kansainvälistymisen edistäminen 11 % 26 % 34 % 5 % 24 % 3.1. Pk-yritysten energiatehokkuuden edistäminen 5 % 26 % 42 % 16 % 11 % 3.2. Uusiutuvan energian ja energiatehokkaiden ratkaisujen kehittäminen 30 % 30 % 40 % 5.1. Yritysten innovaatiotoiminnan vahvistaminen 23 % 33 % 12 % 5 % 28 % Kaikki yhteensä 13 % 27 % 31 % 6 % 24 % Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä EOS Kuvio 40. Hankkeita toteuttavien yritysten näkemykset siitä, miten vähähiilisyyden toteuttaminen hankkeessa on lisännyt hankkeen vaikuttavuutta.

82 Toimintaympäristön kehittämishankkeisiin osallistumisella on huomattavasti pienempi vaikutus energiatehokkaan tuotannon tai liiketoiminnan kehittämiseen. Hankkeisiin osallistuneista yrityksistä vain joka neljäs koki hankkeiden toimenpiteiden vaikuttaneen teemaan. (kuvio 41). Pitkäaikaisia vaikutuksia energiatehokkuuden edistämiseen syntyi vieläkin harvemman yrityksen osalta. 81 Hankkeeseen osallistumisen vaikutukset yrityksen energiatehokkaan tuotannon ja liiketoiminnan kehittämiseen 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % De minimis (n= 131) 44 % 16 % 18 % 8 % 15 % Osallistunut yritys (n= 93) 42 % 22 % 12 % 9 % 16 % Kaikki yhteensä (n= 224) 43 % 18 % 15 % 8 % 15 % ei lainkaan merkitystä vähäinen merkitys jonkin verran merkitystä Huomattava merkitys EOS Kuvio 41. Hankkeen osallistumisen vaikutukset yrityksen energiatehokkaan ja liiketoiminnan kehittämiseen. Vähähiilisyyttä edistävät teemat muodostuvat jatkuvasti yhä tärkeämmäksi ja tiiviimmäksi osaksi yritysten liiketoimintaa. Vähähiilisyys myös toteutuu yrityksissä lukuisten toimien kautta, jotka liittyvät liiketoiminnan ja prosessien kehittämiseen ja energiatehokkaampiin laitteisiin ja toimitiloihin siirtymisenä. Matkailuala on esimerkki toimialasta, jossa hiilijalanjälkeen liittyvien asioiden huomiointi on alati voimistuva trendi. Rahoituksella on huomattavia vaikutuksia vähähiilisyyteen etenkin niissä hankkeissa, joissa se on pääasiallisena tavoitteena. Muissa hanketyypeissä vähähiilisyyden rooli muiden kehittämistoimenpiteiden sivutuotteena on merkittävämpää. Kasvattamalla viranomaisten ja hanketoteuttajien ymmärrystä vähähiilisyyden periaatteista, on mahdollista lisätä vaikuttavuutta. Toimintalinjan 2 osalta ohjelma-asiakirja perustelee vähähiilisen talouden edistämisen liittämistä toimintalinjan osaksi käytännöllisillä ja vähähiilisten toimenpiteiden luonteeseen liittyvillä seikoilla. Useimmat näistä perusteluista ovat tässä arvioinnissa käytettyjen aineistojen perusteella uskottavia. Toimenpiteisiin liittyvien vaikutusketjujen näkökulmasta on kuitenkin aiheellista tarkastella sitä, missä määrin vähähiilisten hankkeiden vaikuttavuutta tavoitellaan älykkään erikoistumisen nimiin luotujen kehittämiskokonaisuuksien kautta. Kuten luvussa 4.1 todettiin, vähähiilisyys ei aina liity luontevasti älykkään erikoistumisen kärkiteemoihin. Se tarkoittaa sitä, että vähähiilisyys etenee ohjelman tavoitteiden mukaisesti, mutta vähähiilisten kehittämistoimenpiteiden hyödyt eivät kartu, kertaudu ja leviä omaa hankeympäristöään laajemmalle esimerkiksi klusterityyppisten hankekokonaisuuksien kautta. Tällöin vähähiilisyys näyttäytyy rahoittajan näkökulmasta horisontaalisten periaatteiden tapaiselta reunaehdolta. Jos esimerkiksi yrityksen kehittämistoimenpiteestä näyttää syntyvän kaupallista potentiaalia omaavia tuotteita tai palveluja, ja siihen on liitettävissä jokin vähähiilisyyteen kuuluva ulottuvuus, se voidaan luokitella vähähiilisen rahoituksen piiriin kuuluvaksi. Aluekehittäjän näkökulmasta vähähiilisyys on ongelmallinen rahoituskriteeri. Ilmasto- ja ympäristöhyödyt ovat yleensä globaaleja, joten niiden paikalliset vaikutukset ovat vähäisiä. Siksi myös vähähiilisyyttä edistävissä toimenpiteissä on tarpeellista korostaa toimenpiteiden oheisvaikutuksena syntyviä aluetaloudellisia tai muita alueen elinvoimaa lisääviä vaikutuksia. Ohjelma-asiakirjassa näitä hyötyjä odotetaan pääasiassa kolmen toimenpidetyypin seurauksena. Ensiksi painotetaan vähähiilisten tuotteiden kehittämistä ja kaupallistamista. Toiseksi korostetaan energiatehokkaita tuotantotapoja. Kolmanneksi korostetaan kestävää yhdyskuntakehitystä. Kaksi ensin mainittua toimenpidelajia voivat parantaa elinkeinoelämän kilpailukykyä ja ovat

83 siksi aluekehittämisen tavoitteina mielekkäitä. Sen sijaan kolmannen aihealueen (kestävä yhteiskuntakehitys) valinta toimenpiteiden joukkoon ei liity niinkään alueiden tarpeisiin, vaan sen mukanaolo selittyy pääasiassa energiatehokkuutta ja ei-päästökauppasektorin päästöjä koskevilla kansallisilla tavoitteilla. 82 Viimeksi mainittua toimenpidetyyppiä toteuttavat erityisesti kunnat, joiden hankkeissa edistetään vähähiilisyysstrategioita, vähähiilisiä liikkumismuotoja ja asumisen energiatehokkuutta. Tältä osin erityistavoitteen 3.2 rahoitusehdot siirtävät maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen (ns. MAL-asiat) liittyviä kehittämistehtäviä pois verotulojen ja valtionosuuksien rahoituksen piiristä ja vaikuttavat siten myönteisesti kuntatalouteen. Rahoitusehtojen vuoksi perusteltuunkin MAL-suunnittelutehtävään on kuitenkin liitettävä vähähiilinen teema. Arviointiaineiston perusteella vähähiilisyys tai energia-/materiaalitehokkuus ei aina näyttäsi olleen hankkeiden kehittämiskohteiden kannalta olennainen tai niiden toteutusta tukeva ominaispiirre. Lisäksi on epäselvää, miten kiinteästi nämä MAL-aihepiirin hankkeet liittyvät ohjelma-asiakirjassa mainitulla tavalla TKItoiminnan edistämisen kokonaisuuteen. Hankekuvausten perusteella nämä MAL-kehittämistehtävät tuottavat ja hyödyntävät tietoa ja osaamista niukemmin ja toimivat esimerkiksi kehittämis- tai testialustoina innovaatiotoiminnassa vähemmän kuin muut toimintalinjan 2 toimenpiteet. Maakunnissa vähähiilisyys kytkeytyy älykkään erikoistumisen strategioihin eri tavoin. Se on ymmärrettävää ja alueen vahvuuksiin perustuvan kehittämisajatuksen mukaista. Tästä näkökulmasta vähähiilisyyden 25 prosentin tavoitetason tarkastelu maakunnittain ei ole perusteltua. Esimerkiksi tässä tapauksina tarkastelluista maakunnista Pohjois-Savo edustaa maan kärkitasoa, Lappi luokittuu keskikaartiin ja Pohjanmaa puolestaan näyttäytyy peränpitäjänä (vähähiilisyyden 25% tavoitetason perusteella tarkasteltuna). Siitä huolimatta esimerkiksi Pohjanmaalla älykkään erikoistumisen tavoitteet painottavat uusiutuvan energian ratkaisuja läpäisevästi. Vaikka strategia ei suoranaisesti alleviivaa vähähiilisyyttä tavoitteissaan ja klusterirakenteessa, se tukee maakunnassa laadittua energiastrategiaa ja toimenpideohjelmaa vuosille Energiastrategian keskeisenä visiona on kehittää Pohjanmaasta johtava päästöttömän energian kansallinen osaamiskeskus ja Euroopan tärkein energiateknologian tietämyskeskittymä. Sekä älykkään erikoistumisen strategia että energiastrategia on laadittu tiiviissä yhteistyössä energiateknologian keskittymän yritysten ja muiden avaintoimijoiden kanssa. Lapissa vähähiiliseen talouteen siirtymiseen pätee sama ajattelumalli kuin edellä elinkeinoelämään liittyvässä tarkastelussa: ohjelman toteutuksen tässä vaiheessa on vielä liian aikaista eritellä, missä määrin Lapin kehittyminen johtuu älykkäästä erikoistumisesta, ja miltä osin muusta kehittämistoiminnasta ja aikaisemmasta kehitystyöstä. Yleisellä tasolla vähähiilisten pienenergiaratkaisujen katsotaan sopivat hyvin Lapin imagoon (brändiin), mikä tukee esimerkiksi matkailualan kehittymistä. Lisäksi aihepiiriä koskevien toimintamallien kehittämistä ja tietoisuuden levittämistä pidetään oikeansuuntaisina alkuaskeleina eli hyvänä lähtökohtana tulevaisuutta silmällä pitäen. Hyviä esimerkkejä näistä lähtökohdista avautuvista mahdollisuuksista ovat maaseutuverkostoklusteri ja teollisuuden ja kiertotalouden klusteri. Ensin mainittu on luomassa maakuntaan maa- ja metsätalouden sivuvirtoja hyödyntäviä energiatuotantolaitoksia (kolmelle tuotantolaitokselle ollaan hakemassa lupia) ja toisessa on syntymässä ympäristöliiketoimintaa teollisuuden palveluyritysten muodossa. Erityisen hyvin Lapin maakunnassa on onnistuttu vähähiilisyyteen siirtymisen tuomien hyötyjen perustelemisessa ja osoittamisessa resurssitehokkuuden näkökulmasta: teollisuuden sivuvirtojen hyödyntäminen kiertotalousajattelun näkökulmasta luo säästöjä ja liiketoimintamahdollisuuksia sekä suurille että pk -yrityksille. Lisäksi on pystytty osoittamaan kuntatoimijoille minkälaisia aluetaloudellisia vaikutuksia (säästöjä) esimerkiksi teollisuuden sekä oman maa- ja metsätalouden sivuvirtoja hyödyntävän pienimuotoisen

84 energiatuotannon voisi kunnalle tuoda, sen lisäksi, että se edistää ympäristöllisiä tavoitteita, kuten fossiilisista polttoaineista luopumista. 83 Luonnonvarojen kestävä käyttö ja ilmastonmuutoksen torjunta noussevat jatkossa korostetusti esille rakennerahastojen toimenpiteissä. Siihen viittaavat ohjelmakautta koskevat alustavat tavoitteet, jotka korostavat mm. ympäristöystävällisempää ja vähähiilistä Eurooppaa. Keskeiseen asemaan näissä alustavissa koheesiopolitiikan painopisteissä on nostettu Pariisin ilmastosopimuksen toteuttaminen ilmastomuutoksen torjunnassa. Tässä arvioitavan ohjelmakauden käytänteiden perusteella ei voitane vastata näihin vaateisiin. Tällä ohjelmakaudella vähähiiliseen talouteen on kohdistettu 25 % EAKR-rahoituksesta. Tämän seurauksena vähähiilisyyttä tukevat kehittämistoimenpiteet ovat nousseet erääksi keskeiseksi yritystoiminnan kehittämisen osa-alueeksi. Muissa yhteyksissä vähähiilisyys näyttäsi jääneen merkitykseltään vähäiseksi sekä hanketoteuttajille että hallintoviranomaisille. Tulevalle ohjelmakaudelle siirryttäessä tämä on yksi heikoin lenkki luonnonvarojen kestävässä käytössä ja ilmastonmuutoksen torjunnassa. Toinen haaste liittyy ohjelmakauden keskeisiin investointiprioriteetteihin älykkäämpi Eurooppa ja vihreämpi ja vähähiilisempi Eurooppa. EU-maat tulevat sijoittamaan näihin kahteen tavoitelohkoon noin % aluekehitykseen suunnatuista määrärahoista kunkin jäsenmaan varallisuudesta riippuen. Suomessa maakunnalliset älykkään erikoistumisen strategiat ovat onnistuneesti lomittuneet maakunnallisiin lähtökohtiin ja kehittämispainotuksiin. Vähähiilisyys ei ole siihen täysin integroitunut, vaikkakin vähähiilisyys on ollut esillä maakuntien omissa strategioissa erilaisin painotuksin. Vähähiilisyyden edistämisen kannalta olisi tärkeää, että se olisi riittävän läheisesti kytketty älykkään erikoistumisen strategioiden painotuksiin luontevasti ja kehittämistoimenpiteiden hyötyjä ja kokemuksia kartuttavasti. Keskeisessä asemassa tässä asetelmassa ovat vähähiilisyyden aluetaloutta ja elinvoimaa kasvattavat vaikutukset. Siksi tulevalle ohjelmakaudelle siirryttäessä toinen heikko lenkki koskee älykkään ja vihreän Euroopan eriytymistä, joka edellyttää näiden kahden näkökulman yhdistämistä älykkään erikoistumisen strategioissa. Rakenteellisesti päätös kohdentaa vähintään 25 % EAKR-rahoituksesta tällä ohjelmakaudella vähähiiliseen talouteen tasoittaa tietä tulevaa ohjelmakautta ajatellen. Ohjelman toteuttamisessa on ollut keskeisessä asemassa eri toimintalinjojen synergia nimenomaan vähähiilisyyden ja positiivisten ympäristötavoitteiden saavuttamisen kannalta. Periaatteessa voidaan ajatella, että toimintalinjan 2 vähähiilisyyttä painottavat kehittämistoimenpiteet olisivat edistäneet myös toimintalinjan 1 toteuttamista. Näyttää kuitenkin siltä, että toimintalinjan 2 kehittämistoimenpiteet eivät ole suoranaisesti luoneet tarvetta tai kysyntää vähähiilisyyttä edistäville hankkeille toimintalinjalla 1. Tulevaan ohjelmakauteen valmistautuminen edellyttäisi vielä tällä ohjelmakaudella toimintalinjan 1 erityistavoitteen 3.1 ja toimintalinjan 2 erityistavoitteen 3.2 välisen synergian kehittämistä. Erityistavoitteiden synergian syventämisen merkitystä korostaa se, että ohjelmakaudella voimavarojen osittaminen tapahtuu kansallisella tasolla alueellisen tason sijasta. Tämän edesauttaisi esimerkiksi vähähiilisyyden perustan ja lähtökohtien laajempaa ymmärtämistä, koska jatkossa esimerkiksi kiertotalouden merkitys tullee korostumaan nykyiseen ohjelmakauteen verrattuna. Ilman nykyistä ohjelmakautta näkyvämpää asemaa ohjelmarakenteessa vähähiilisyys voi rinnastua kestävään kehitykseen ja jäädä merkitykseltään horisontaalisten tavoitteiden kaltaiseksi. Ohjelmarakenteeseen sopiva olisi esimerkiksi Motiva Oy:n (Vähähiilisyyden tausta-aineisto Kestävää kasvua ja työtä ( ) ohjelman hankekäsittelijöille -raportti) esille nostama käsite vähähiilisestä yhteiskunnasta. Sitä edistävien lähestymistapojen sisällyttäminen hankkeiden valintakriteereihin ja/tai oman vähähiilisen toimintalinjan luominen

85 korostaisi tavoitteen merkitystä ja liittymistä ei vain yritystoimintaa vaan myös julkisen ja kolmannen sektorin hanketoimintaa koskevaksi Yhteenveto (Uusimman tiedon ja osaamisen tuottaminen ja hyödyntäminen) Älykkään erikoistumisen päätoimintamalli perustuu toimijoita yhdistäviin kehittämiskokonaisuuksiin, joissa innovaatioprosessin eri vaiheisiin kohdistuvista ja toisiinsa lomittuvista toimenpiteistä muodostuvissa kehittämisketjuissa osaamista kehitetään, tuotteistetaan ja siirretään yritysten käyttöön. Tämä lähestymistapa on Eurooppa strategiaan pohjautuva ja Suomen innovaatiotoiminnan kehittämistarpeiden (pk-yritysten TKI-investointien vähäisyys) johdosta perusteltu. Osaamisen siirtoa koskevan ohjausvaikutuksen edistämiseksi ja todentamiseksi on luontevaa, että yritysyhteistyön toteutumista seurataan useilla tutkimus- ja osaamisalojen yritysyhteistyöhön eri suunnista pureutuvilla seurantaindikaattoreilla. Yritysyhteistyötä mitataan hankkeiden toteutuksiin osallistuvien yritysten lukumäärän perusteella. Osallistuvien yritysten suuri lukumäärä osoittaa tätä aihepiiriä koskevilla painotuksilla olleen ohjausvaikutusta hanketoimijoiden huomion herättäjinä ja käyttäytymisen suuntaajina. Tämä yritysyhteistyön seurantaindikaattoreita koskeva havainto on myönteinen ja siten vähentää perusteita kritiikkiin, joita niihin kohdistettiin käsillä olevan arviointikokonaisuuden edellisessä osaraportissa. Tutkimus-, osaamis- ja innovaatiokeskittymiä kehittävien (ET 4.1) toimenpiteiden mittakaavan ja tuloksina syntyneiden TKI-työpaikkojen välinen riippuvuus on suoraviivainen ja panos-tuotos-suhde yhtä suuri maan eri osissa. Se viittaa siihen, että tiedon ja osaamisen hyödyntämiseen perustuva kehittämismalli on tehokasta myös osaamisrakenteiltaan heikoimmilla alueilla. Aluekehitysvaikutusten tehostamiseksi näitä toimenpiiteitä on edelleen suunnattava laitehankintojen sijasta tutkimustulosten hyödyntämiseen ja tiedon siirtämiseen yritysten käyttöön. Tämä ei edellytä uusia toimintatapoja tai rakenteita, vaan hyviksi havaittujen osaamisen siirron mekanismien nykyistä laajempaa käyttöönottoa erityisesti yliopistojen hanketoiminnassa. Alykkään erikoistumisen toimenpiteinä toteutetut yrityshankkeet (ET 3.2 & ET 5.1) kohdistuvat osuvasti tuotekehitykseen ja muihin yritysten TKI-toiminnan ydintoimintoihin. Yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja kehittämisyhtiöiden vetämiin hankkeisiin osallistuneet yritykset ovat melko tyytyväisiä hankkeiden TKI-vaikutuksiin omissa yrityksissään. Erityistavoite 3.2 ei kytkeydy luontevasti kaikkien maakuntien älykkään erikoistumisen strategioihin. Se on ymmärrettävää ja alueen vahvuuksiin perustuvan kehittämisajatuksen mukaista. Tästä näkökulmasta vähähiilisyyden 25 prosentin tavoitetason tarkastelu ei ole perusteltua maakunnittain. Erityistavoitteen 3.2 kestävää yhteiskuntakehitystä (ns. MAL-asioita) koskevat hankkeet muodostavat monimuotoisen ja suuren toimenpidekokonaisuuden. Nämä vähähiilisyyyttä edistävät MAL-kehittämishankeet tuottavat ja hyödyntävät tietoa ja osaamista vähän ja toimivat harvoin esimerkiksi kehittämis- tai testialustoina innovaatiotoiminnassa.

86 85 5 TYÖLLISYYS JA TYÖVOIMAN LIIKKUVUUS Toimintalinja 3 toteuttaa kestävien ja laadukkaiden työpaikkojen edistämisen ja työvoiman liikkuvuuden tukemisen temaattista tavoitetta. Toimintalinjan toimenpiteillä pyritään omalta osaltaan vastaamaan Eurooppa strategian yhteiseen työllisyyden lisäämisen tavoitteeseen. Suomen Eurooppa strategian mukainen työllisyystavoite 78 %:n työllisyysaste vuotiaiden ikäryhmässä on kunnianhimoisempi kuin EU:n yleistavoite (75 %). Suomen korkeamman tavoitteen tarvetta on perusteltu mm. sillä, että se on välttämätöntä julkisen talouden kestävyyden kannalta. Kestävä talouskasvu mahdollistaa julkisten palvelujen ja etuuksien rahoittamisen, kun suuret ikäluokat ovat eläkkeellä. Toimintalinja 3 on tarpeen myös vastattaessa nuorten korkean työttömyysasteen, kasvavan pitkäaikaistyöttömien määrän ja matalan ikääntyneiden työllisyysasteen tuomiin haasteisiin. Niihin pyritään vastaamaan erityisesti erityistavoitteen 6.1. toimenpiteillä. Lisäksi työvoiman liikkuvuuden edistäminen on niissä tärkeä tavoite. Erityistavoitteen 7.1 toimenpiteillä puolestaan vastataan globalisaation, äkillisten rakennemuutosten ja ikääntymisen tuomiin haasteisiin sekä työurien pidentämiseen ja uusien alojen työvoimatarpeisiin. Tavoitteena on siten työntekijöiden, yritysten ja yrittäjien sopeuttaminen muutoksiin. Voimakkaasti eriytyneet työmarkkinat sekä koko työvoimapotentiaalien hyödyntäminen ovat puolestaan haasteita, joihin pyritään pureutumaan erityistavoitteen 8.1 toimenpiteillä. Työllisyyden ja työvoiman liikkuvuuden tukeminen toimintalinjalla 3 jakautuu edellä esitettyihin kolmeen erityistavoitteeseen: - Erityistavoite 6.1 Nuorten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edistäminen - Erityistavoite 7.1 Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin parantaminen - Erityistavoite 8.1 Työ- ja koulutusurien sukupuolenmukaisen eriytymisen lieventäminen Toimintalinjassa toteutettavien toimenpiteiden odotetaan nivoutuvan omalta osaltaan myös muuhun käynnissä olevaan kehittämis- ja uudistustyöhön työllisyyden lisäämiseksi. Ohjelman toteutuksen kanssa samaan aikaan hallitus on tehnyt useita työmarkkinoita uudistavia toimia. Työttömyysturvaa on uudistettu, työ- ja elinkeinopalveluita tehostettu (mm. yksityisten palveluntuottajien käytön lisääminen TE-palveluissa, työttömien määräaikaishaastattelut ja aktiivimalli) ja nuorten työllisyyttä on edistetty (mm. ohjaamotoiminnan kehittäminen ja laajentaminen). Näiden toimien avulla tavoitteena on edistää nopeaa työllistymistä, pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisyä ja avoimien työpaikkojen nopeaa täyttymistä. Toimintalinja 3:n tavoitteet nivoutuvat hyvin näihin tavoitteisiin. Taulukko 12 esittää toimintalinjan 3 tuotos- ja tulosindikaattorit ja niiden toteuman tilanteen mukaisesti ja vertailtuna ohjelma-asiakirjassa asetettuun vuoden 2023 tavoitetasoon. Taulukon alin rivi kuvaa toimenpiteiden mittakaavaa hankkeille maksetun julkisen tuen suuruuden perusteella. Taulukossa esitetyistä indikaattoreista kuusi on tuotosindikaattoreita (40, 41, 44, 45, 46 ja CO23) ja kolme tulosindikaattoreita (30, 31 ja 32). Kaikki taulukossa esitetyt ohjelmakohtaiset tuotos- ja tulosindikaattorit ovat erityistavoitekohtaisia ja samalla investointiprioriteettikohtaisia. Erityistavoitetta 6.1 (investointiprioriteettia 6) mittaavat tuotosindikaattorit 40 ja 41 sekä tulosindikaattorit 30 ja 31, erityistavoitetta 7.1 (investointiprioriteettia 7) tuotosindikaattorit 44 ja CO23 sekä tulosindikaattori 32 ja erityistavoitetta 8.1 (investointiprioriteettia 8) tuotosindikaattorit 45 ja 46.

87 Taulukko 12. Toimintalinjan 3 tuotos- ja tulosindikaattorit ja niiden toteuma vuoden 2023 tavoitetasoon suhteutettuna Alle 30-vuotiaat osallistujat, jotka ovat työelämässä jättäessään toimen 31. Yli 54-vuotiaat osallistujat, jotka ovat työelämässä jättäessään toimen 32. Hankkeisiin osallistuneiden työorganisaatioiden parantunut hyvinvointi 40. Työttömät ja työelämän ulkopuolella olevat alle 30-vuotiaat osallistujat 41. Työttömät ja työelämän ulkopuolella olevat yli 54-vuotiaat osallistujat 44. Työttömät ja työlliset, ml. itsenäiset ammatinharjoittajat, yli 54-vuotiaat osallistujat 45. Työelämän ulkopuolella olevat miehet ja työttömät miehet Yhteensä Tavoite 2023 Toteuma % % 19 % % 28 % 67 % 67 % 80 % 67 % % % % % 46. Yrittäjinä toimivat naiset % CO23. Tuettujen mikroyritysten sekä pkyritysten lukumäärä (EURA 2014) % Maksettu julkinen rahoitus yhteensä % Toimintalinjalla 3 maksetun julkisen rahoituksen osuus oli noin 138 miljoonaa euroa, mikä vastaa 31 prosenttia ohjelma-asiakirjan toimintalinjalle 3 laaditusta rahoitussuunnitelmasta (ilman suoritusvarausta). Tuotosindikaattoreista neljässä viidestä tavoitteiden toteuma on tässä vaiheessa reilusti suurempi kuin rahoitustilanne antaisi olettaa. Tulosindikaattoreiden kohdalla sen sijaan tilannetta ei ole tarkoituksenmukaista tarkastella rahoitukseen nähden. Tulosindikaattoreista yksi on tässä vaiheessa yli tavoitteen ja kaksi tavoitetason alapuolella. Indikaattoreiden perusteella toimintalinjan 3 tilanne ei ole suuressa kuvassa muuttunut edellisestä arviointivaiheesta, vaikka yksittäisissä toteumaprosenteissa muutoksia onkin tapahtunut. Toimintalinjan hankkeisiin osallistuneista reilu kolmasosa on osallistunut hankkeisiin vain yhden päivän aikana, mikä kertoo siitä, että ainakin tuon joukon kohdalla ESR-toimintaan osallistumisen myötä syntyneet vaikutukset ovat jääneet väistämättä ohuiksi elleivät olemattomiksi. Työttömissä ja työelämän ulkopuolella olevissa yhden päivän osallistujia on ollut jonkin verran keskimääräistä vähemmän ja työllisissä keskimääräistä enemmän. Kuitenkin kun osallistumispäivien määrä kasvaa suuremmaksi, voi vaikutuksiltakin odottaa enemmän. Aineistonkeruu vaikutusten arviointia varten Toimintalinjan 3 vaikutusten arvioimiseksi saatiin tilaajalta päivitetyt seurantatiedot, eli ESR:n tuotos- ja tulosindikaattorien tiedot toteutusalueittain tilanteesta. Tämä indikaattoritieto analysoitiin käyttämällä erilaisia tilastollisia tarkasteluja, kuten jakaumatarkastelua ja ristiintaulukointia. Tämän lisäksi päättyneistä hankkeista poimittiin satunnaisesti noin 30 prosentin otos dokumenttianalyysiin (25 hanketta per erityistavoite pl. erityistavoite 8.1, josta poimittiin tarkasteluun 10 hanketta), joiden osalta hankkeiden vaikutuksia tarkasteltiin yksityiskohtaisemmin loppuraporteista ja hankkeista muuten saatavilla olleista aineistoista. Hankedokumenteista on poimittu seuraavia tietoja: kohderyhmät ja kohdistuminen,

88 kehittämistavoitteet, keskeisimmät tulokset ja vaikutukset, tavoitteiden saavuttaminen, vaikuttavuus osana toimintaympäristöä, toimenpiteet, havainnot työvoiman ammatilliseen ja alueelliseen liikkuvuuteen liittyen, horisontaalisten periaatteiden toteutuminen jne. Tämän tarkastelun yhteydessä huomioitiin myös hankkeiden indikaattoritieto ja kyselyaineistoa. 87 Arviointia varten kerättiin sekä määrällistä että laadullista aineistoa. Arvioinnissa toteutettiin ESR:n pitkän aikavälin vaikuttavuutta kartoittanut kysely otokselle hankkeisiin osallistuneista (ns. erillisselvitys). Tämä kysely antaa ensisijaisesti tietoa arvioinnin seuraavaa raportointia varten, mutta kyselyä voidaan käyttää myös joiltakin osin jo tässä arviointivaiheessa. Arvioinnissa toteutettiin myös kysely ESR-hanketoteuttajille. Hankkeiden osallistujille suunnattuun kyselyyn vastasi toimintalinjan 3 osalta 1267 osallistujaa ja hanketoteuttajien kyselyyn toimintalinjan 3 osalta 353 henkilöä. Kyselyaineistot analysoitiin SPSS-ohjelmistolla tilastollisin menetelmin. Arvioinnissa hankittiin myös täydentävää tietoa toteuttamalla puolistrukturoituja asiantuntijahaastatteluita. Haastateltavat asiantuntijat olivat mm. ELY-keskusten asiantuntijoita ja toimintalinjan 3 hankkeiden edustajia. Lisäksi arvioinnissa hyödynnettävää tietoa saatiin maakuntien yhteistyöryhmän jäsenille järjestetyssä tilaisuudessa ja arvioinnin ohjausryhmälle pidetyssä tulosten validointitilaisuudessa. 5.1 Työllistymisen edistäminen (et 6.1) Edelliseen arviointivaiheeseen verrattuna nuorten työllistymistulokset ovat hankkeissa heikentyneet. Ikääntyneiden kohdalla työllistymistulokset ovat sen sijaan entisestään hieman parantuneet. Näillä näkymin nuorten työllistämiseen asetettua tavoitetta ei tulla saavuttamaan, kun taas ikääntyneiden kohdalla työllistämistavoitteen saavuttaminen näyttää entistäkin todennäköisemmältä. Hankkeisiin osallistuneista vajaa kolmasosa kokee osallistumisella olleen merkitystä työllistymisen tai työssä jatkamisen kannalta. Eniten hyötyä ovat saaneet osallistujat, jotka olivat työttöminä aloittaessaan hankkeessa. Onnistuneissa hankkeissa tavoitteiden saavuttamiseksi on samassa hankkeessa käytetty useita erilaisia kehittämistoimenpiteitä, esim. kohderyhmästä riippuen. Hankkeissa valitut toimenpiteet eivät selitä hankkeiden onnistumista, mutta tavoitteista on jääty mm. silloin, kun tavoitteet ovat olleet epärealistisia, asiakasohjauksessa on ollut puutteita ja toimenpiteet ovat sopineet huonosti tilanteeseen ja/tai kohderyhmälle. Työikäinen väestö Suomessa vähenee tulevina vuosikymmeninä merkittävästi väestön ikääntymisen vuoksi ja suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä. Lisäksi monet työikäiset siirtyvät ennenaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle, usein pitkäaikaistyöttömyyden kautta. Työikäisen väestön vähentyessä työvoiman saatavuuden turvaaminen edellyttää työvoimapotentiaalin mahdollisimman täysimääräistä käyttöä. Tämän vuoksi Suomen tuleekin parantaa ikääntyvien työllisyysastetta ja toteuttaa toimenpiteitä nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työmarkkina-aseman parantamiseksi keskittyen erityisesti työn kannalta merkityksellisen osaamisen kehittämiseen. Myös Suomen Eurooppa strategiaa toteuttavassa ohjelmassa korostetaan työvoiman

89 hyödyntämistä täysimääräisesti yhtenä kasvun edellytyksenä. Työllisyyspoliittisten toimenpiteiden erityisinä kohderyhminä mainitaan nuoret, pitkäaikaistyöttömät ja maahanmuuttajat. Ohjelman mukaan työllisyysasteen nostamisvaraa on kaikissa ikäryhmissä, mutta eniten parhaassa työiässä olevissa sekä ikääntyvissä työntekijöissä. 88 Ohjelma-asiakirjan mukaan erityistavoitteen 6.1 tuloksia ovat toimenpiteisiin osallistuneiden nuorten ja heikossa työmarkkina-asemassa olevien parantuneet työllistymisvalmiudet, minkä kautta on myötävaikutettu kohderyhmän työllistymiseen. Ikääntyneet ovat erityinen kohderyhmä heikossa työmarkkina-asemassa olevien joukossa. Erityistavoitteen toteutumiseksi on myös kohderyhmälle suunnattujen työvoima- ja yrityspalvelujen laatua ja tarjontaa parannettu. ESR:n tuella halutaan erityistavoitteessa 6.1 aikaansaada muutosta erityisesti nuorten ja yli 54-vuotiaiden tilanteeseen. Perusteluina ohjelma-asiakirjassa esitetään toisaalta nuorten merkitys tulevaisuuden kannalta, toisaalta yli 54-vuotiaiden kohderyhmän haasteellisuus. Lisäksi erityistavoitteen kuvauksessa todetaan, että pitkäaikaistyöttömille voidaan kohdistaa toimenpiteitä alueellisista lähtökohdista ottaen huomioon kansallisesti rahoitettavat työllisyystoimenpiteet. Erityistavoitteessa rahoitettavissa hankkeissa tuetaan nuorisotakuun toimeenpanoa, kehitetään uudenlaisia ratkaisuja heikossa työmarkkina-asemassa oleville kohdennettaviin palveluihin, kehitetään maahan muuttaneiden vastaanoton palveluita ja tuetaan kotouttamistoimenpiteitä ja kotouttamistyön pysyvän tukirakenteen luomista sekä tuetaan kansainväliseen rekrytointiin liittyviä toimintamalleja. Erityistavoitteen 6.1 hankkeisiin on osallistunut mennessä yhteensä henkilöä, joista 54 prosenttia on naisia. Alle 30-vuotiaita työttömiä ja työelämän ulkopuolella olleita on ollut lähes puolet kaikista osallistujista ja yli 54-vuotiaita työttömiä ja työelämän ulkopuolella olevia seitsemän prosenttia kaikista osallistujista. Maahanmuuttajia, ulkomaalaistaustaisia ja vähemmistöjen edustajia on ollut osallistujista melkein viidennes. Tarkasteluajankohtana erityistavoitteessa oli käynnissä tai päättynyt yhteensä 372 hanketta, joihin oli kohdistettu julkista rahoitusta kaikkiaan 97,1 miljoonaa euroa. Erityistavoitteen tuotos- ja tulosindikaattoreiden absoluuttiset ja suhteelliset toteumat on esitetty suuralueittain taulukossa 13. Valtakunnallinen ja ylimaakunnallinen toiminta muodostavat lisäksi yhden tarkastelualueen.

90 Taulukko 13. Erityistavoitteen 6.1 toteumat ESR:n ohjelmakohtaisissa tuotos- ja tulosindikaattoreissa suuralueittain jaoteltuna ( tilanne). Etelä-Suomi Itä-Suomi Länsi-Suomi Pohjois- Suomi Valtakunnallinen ja ylimaakunnallinen Yhteensä Hankkeiden lukumäärä 63 / 17% 100 / 27% 63 / 17% 74 / 20% 72 / 19% 372 / 100% Julkinen rahoitus yhteensä 30. Alle 30-vuotiaat osallistujat, jotka ovat työelämässä jättäessään toimen 31. Yli 54-vuotiaat osallistujat, jotka ovat työelämässä jättäessään toimen 40. Työttömät ja työelämän ulkopuolella olevat alle 30- vuotiaat osallistujat 41. Työttömät ja työelämän ulkopuolella olevat yli 54- vuotiaat osallistujat / 13% 447 (28%) / 15% kaikista 223 (30%) / 33% kaikista / 23% 759 (29%) / 25% kaikista 220 (36%) / 32% kaikista / 10% 238 (19%) / 8% kaikista 29 (11%) / 4% kaikista / 21% 588 (24%) / 19% kaikista 184 (33%) / 27% kaikista / 32% 1013 (13%) / 33% kaikista 27 (10%) / 4% kaikista / 100% 3045 (19%) / 100% 683 (28%) / 100% 2640 / 15% 3857 / 25% 1426 / 8% 4589 / 19% / 33% / 100% 1068 / 27% 948 / 24% 331 / 8% 983 / 25% 591 / 15% 3921 / 100% Tässä arvioinnin raportointivaiheessa on keskeistä huomioida tulosindikaattoreiden, alle 30-vuotiaiden ja yli 54-vuotiaiden työllistyminen, toteuma ja kehitys verrattuna edelliseen arviointivaiheeseen. Nuorten työllistymisen suhteen on menty kokonaisuudessaan heikompaan suuntaan, sillä nyt noin 19 prosenttia osallistujista on työelämässä hankkeeseen osallistumisen päättymishetkellä, kun lukema oli 23 prosenttia edellisessä arviointivaiheessa. Tämä tarkoittaa sitä, että tavoitellusta 30 prosentista on jääty jälkeen aikaisempaa enemmän. Etelä-Suomen (28 %) ja Pohjois-Suomen (24 %) hanketoiminnassa on pysytty käytännössä samalla tasolla työllistymislukemissa suhteessa edelliseen arviointivaiheeseen. Itä-Suomessa (29 %) ja Länsi-Suomessa (19 %) työllistymistulokset ovat puolestaan heikentyneet molemmissa viidellä prosenttiyksiköllä edellisestä arviointivaiheesta. Itä-Suomessa ollaan silti vielä tavoitteena olevan 30 prosentin tuntumassa, mutta Länsi- Suomen hankkeissa on tavoitteesta jääty jo aika kauas. Valtakunnallisten ja ylimaakunnallisten hankkeiden työllistymistuloksissa on tultu myös heikompaan suuntaan suhteessa vuoden takaiseen arviointivaiheeseen. Näiden hankkeiden hyödynsaajista vain 13 prosenttia oli työllistynyt hankkeen päättymishetkellä. Ikääntyneiden (yli 54-v) työllistymisen suhteen tuloksia on pystytty parantamaan verrattuna edelliseen arviointivaiheeseen, sillä nyt noin 28 prosenttia osallistujista on työllistynyt, kun lukema oli edellisessä arviointivaiheessa prosenttiyksikön vähemmän. Tämä tarkoittaa sitä, että tavoitteena oleva 23 prosentin toteuma ollaan ylittämässä selkeästi. Alueellisesta näkökulmasta merkittävin muutos on tapahtunut siinä, että Itä- Suomen hankkeissa yli 54-vuotiaiden työllistymistulokset ovat parantuneet merkittävästi: nyt noin 36 prosenttia hyödynsaajista oli työllistynyt hankkeeseen osallistumisen päättymishetkellä (parantunut kuudella prosenttiyksiköllä). Muutoin alueellisesti on pysytty suurin piirtein samalla tasolla ikääntyneiden työllistymistulosten osalta. Länsi-Suomen hankkeissa sekä valtakunnallisissa ja ylimaakunnallisissa hankkeissa 23 prosentin tavoitetason saavuttaminen vaikuttaa vaikealta. Nuoret Duuniin hanke on yksi niistä hankkeista, jotka ovat onnistuneet saamaan aikaan hyviä työllisyystuloksia nuorten osalta. Hankkeessa on lisäksi onnistuttu saavuttamaan iso joukko nuoria osallistujia (1278 hlöä). Näistä syistä hanke valittiinkin tarkempaan case-tarkasteluun. Mielenkiinnon kohteena oli erityisesti se, millä tavalla tämä erinomainen tulos oli saatu aikaiseksi.

91 90 Nuoret Duuniin Siilinjärven kunnan hallinnoimalla Nuoret Duuniin hankkeella (S20207, 2/2015-1/2018) haettiin ratkaisuja, jotka lisäävät maakunnan vuotiaiden nuorten työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Tavoitteeksi asetettiin moninaisin ja laajoin keinoin vaikuttaa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä tapahtuviin toimintatapoihin ja -kulttuuriin niin, että nuorisotyöllisyyden hoitoon olisi jatkossa entistä tehokkaampia ja vaikuttavampia välineitä ja parempi ymmärrys Pohjois-Savossa. Hankkeen tavoitteisiin pyrittiin yksilö-, ryhmä- ja yhteisötasoisilla toimilla. Yksilö- ja ryhmätasoiset toimet olivat ns. perinteisiä työllisyystoimia, kun taas yhteisötasoiset toimet ainakin hankkeen toteuttamilla tavoilla, olivat tässä kontekstissa uusia avauksia työllisyydenhoidossa. Millaisia kehittämistoimenpiteitä hankkeessa oli käytössä? - Yksilötasolla: asiakkaille tehdyt alkuhaastattelut. o Haastattelun tekemiseksi henkilöstö koulutettiin ns. motivoivan haastattelun menetelmin ja samassa yhteydessä laadittiin saman teorian mukainen haastattelurunko. Nuorille kerrottiin tavoista hakea tehokkaasti työtä, etsittiin avoimia ja piileviä työmahdollisuuksia sekä pohdittiin tarkoituksenmukaisia hankkeen tarjoamia koulutuksia. Haastattelun tehnyt suunnittelija oli kyseisen asiakkaan käytössä koko asiakkuuden ajan antaen henkilökohtaista tukea ja neuvoja. - Ryhmätasolla: Päivän mittaiset ammattitaitoa lisäävät korttikoulutukset sekä työnhakua tehostavat teemapäivät. - Yhteisötasolla (hankkeen pääpaino): Rekrytointitapahtumat, teematapahtumat sekä maakuntatasoinen Työllisyysviikko. o Erilaisia rekrytointitapahtumia olivat hankkeen koordinoimat Syys- ja Megatärskyt (joissa vieraili n kävijää, joista n sai työhaastattelukutsun), Duunitärskyt, Koillis- Rekry, Valmistujaislahjaksi työtä- teemaviikko, useat kuntakohtaiset rekry- ja työllisyysinfotapahtumat sekä yhdessä TE-toimiston kanssa pidetty myyntityöhön keskittynyt Myyntimatch-tapahtuma. Yrittäjyyttä edistettiin em. rekrytointitapahtumien lisäksi mm. Työllistä itsesi -tapahtumassa, joka järjestettiin yhdessä TE-toimiston kanssa. Koulukiertue. Hankkeet keskeisimmät tulokset*: - Hanke tavoitti yhteensä 1278 nuorta, joista 1018 oli työnhakija-asiakkaita. - Työllistyneitä nuoria yht. 590 (palkkatuella 358 ja ilman palkkatukea 232). Työnhakija-asiakkaista työllistyi siten n. 58 %. Lisäksi opiskelemaan tai koulutukseen ohjattuja nuoria yht Koulutuksiin osallistuneista nuorista 13 aloitti yritystoiminnan heti koulutuksen päätteeksi. - Nuoret suorittivat 264 ammattitaitoa lisäävää ja työllistymisen kannalta oleellista korttia. - Hankkeeseen saatiin mukaan erityisen laaja ja aktiivinen toimijaverkosto: kyvykkyys lisääntynyt toimia enemmän yhdessä ja yhteisten palvelutapahtumien kautta. - Myönteinen tunnettuus nuoria työllistäneille työnantajille. - Megatärskyt ja Työllisyysviikko saaneet jatkoa hankkeen päättymisen jälkeen. Mitkä asiat ovat edistäneet onnistumista tai vaikuttaneet onnistumiseen? o Nuorisolähtöisyys: mallia ei ole vain suunniteltu nuorille, vaan pikemminkin nuorten kanssa. o Monitoimijainen laaja verkosto saanut yhdessä aikaan hyviä tuloksia. Erittäin laaja osallistuminen ja hyvä sitoutuminen, esim. Työllisyysviikkojen suunnitteluun Megatärskyineen osallistui noin 150 organisaatiota. o Oleellista nuorten ja työnantajien kohtauttaminen. Esim. nuorista vajaat puolet piti tapahtumaa kohdallaan hyödyllisenä ja Työllisyysviikon tarjonnasta erityisesti yrityskäyntejä ja yritysesittelyjä on pidetty usein hyvinä tai erittäin hyvinä. o Henkilökohtainen sparraus ja tuki työnhaussa. * lähteenä käytetty hankemateriaalin ja -haastattelun lisäksi myös hankkeen ulkoista arviointia (Tarvainen, Tom. 2017) sekä hankkeen tekemää koostetta tuloksista ja vaikuttavuudesta.

92 Aloitusvaiheen työllisyystilanne 91 Hankevetäjille toteutetun kyselyn avulla saatiin lisätietoa hankkeiden kehittämistoimenpiteiden merkityksestä. Kehittämistoimenpiteillä on ollut useimmiten hieman enemmän merkitystä kohderyhminä oleviin asiakkaisiin, kuin palveluihin ja palvelurakenteeseen. Hankkeilla on siten vaikutettu tämän tiedon perusteella jonkin verran enemmän kohderyhmiin kuin palveluihin ja palvelurakenteeseen (jälkimmäiseen vaikutettu pääsääntöisesti paljon tai jonkin verran). Tosin pitkäaikaisia vaikutuksia hankevetäjien näkökulmasta on saatu aikaan erityisesti tavoitteen, Kehitetään uudenlaisia ratkaisuja heikossa työmarkkina-asemassa oleville kohdennettaviin (ml. pitkäaikaistyöttömät ja osatyökykyiset) palveluihin, mm. monikanavaisia palveluita ja palveluun ohjausta sekä eri toimijoiden välistä monialaista verkosto- ja yritysyhteistyötä edistämällä kohdalla. Vaikuttavuustarkasteluun saadaan myös tärkeää hyödynsaajien näkökulmaa arvioinnissa toteutetusta erillisselvityksestä (pitkän aikavälin vaikutuksia kartoittanut kysely hankkeiden hyödynsaajille 14 ) ja siinä vaikuttavuuteen liittyen esitetyistä lisäkysymyksistä. Erityistavoitteen hankkeilla pyritään vaikuttamaan erityisesti kohderyhmien työllistymiseen, joten muutos hankkeisiin osallistuneiden työllisyystilanteessa on tässä kohtaa olennainen tarkastelukohde. Tarkastelun tulokset ovat nähtävillä seuraavassa kuvassa aloitusvaiheen työllisyystilanteen mukaisesti. Työllisinä hankkeeseen osallistuneet olivat pääasiassa työssä myös kuuden kuukauden kuluttua osallistumisen päättymisestä. Merkittävin muutos tapahtuu työttöminä aloittaneiden osalta, sillä heistä 38 prosenttia oli kuusi kuukautta osallistumisen päättymisen jälkeen työssä. Työttöminä aloittaneista vajaa puolet (45 %) oli tuossa vaiheessa kuitenkin edelleen työttöminä. Työttöminä aloittaneista 13 prosenttia oli ohjautunut tässä vaiheessa opiskeluihin. Opiskelijan statuksella hankkeissa aloittaneista suurin osa (69 %) opiskeli edelleen kuuden kuukauden päästä osallistumisen päättymisestä, mutta joka viides oli jo tuossa vaiheessa työllistynyt. Työllisyystilanne 6 kk osallistumisen päättymisestä 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Työtön 45% 2% 13% 38% 1% Opiskelija 10% 2% 69% 20% 0% Työllinen 4% 1% 2% 92% 1% Työttömänä Työelämän ulkopuolella (mm. eläkkeellä, sairaana) Opiskelemassa/koulutuksessa Työssä (ml. oppisopimuskoulutus) Yrittäjänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana Kuvio 42. Muutos erityistavoite 6.1:n hankkeisiin osallistuneiden työllisyystilanteessa. (Pitkän aikavälin vaikutukset -kysely.) Tämän kohderyhmän osalta oleellisen tarkastelukulman muodostavat myös mahdolliset muutokset työmarkkinatilanteessa, kun asiaa tarkastellaan kuusi kuukautta hankkeeseen osallistumisen päätyttyä. Erillisselvityksessä tätä tarkastelua tehtiin työllisten osalta (ks. seuraava kuva). Seuraavat havainnot ovat 14 Erityistavoitteen 6.1 hankkeiden hyödynsaajille osoitettuun kyselyyn vastasi yhteensä 880 henkilöä. Heidän osuutensa on noin 8 prosenttia :sta kyselyn kohderyhmään kuuluneesta henkilöstä.

93 positiivisia muutoksia työllisinä hankkeissa aloittaneiden hyödynsaajien työmarkkinatilanteessa, mihin hankkeisiin osallistumisella on henkilöstä riippuen saattanut olla osavaikutusta. Tämän erityistavoitteen hankkeisiin osallistuneista kyselyyn vastanneista työllisistä noin 60 prosenttia vastasi tähän kysymykseen. Melko moni heistä arvioi, että hänen oma työmarkkinatilanteensa on parantunut siten, että työssä on saatu lisää vastuuta tai työ on muuttunut korkeampaa osaamista tai taitoja vaativaksi (yht. 45 %). Isolla osalla työmarkkinatilanne on parantunut jollakin muulla tavalla, mutta positiivisen muutoksen luonteesta kyselyssä ei saatu tarkempaa tietoa. Näistä hankkeisiin työllisen statuksella osallistuneista hyödynsaajista 14 prosentilla osa-aikatyö, lyhennetty työviikko, lomautus tms. oli muuttunut kokoaikaiseksi työksi kuuden kuukauden kuluessa osallistumisen päättymisestä. Noin seitsemällä prosentilla aiempi epävarma työsuhde oli vakiintunut ja hieman tätä pienempi joukko oli kuuden kuukauden aikana osallistumisen päättymisestä saanut työnkuvaan liittyvän ylennyksen. 92 Työmarkkinatilanne 6 kk osallistumisen päättymisestä 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 7% 14% 19% 26% 4% 30% Aiempi epävarma työsuhteeni oli vakiintunut Osa-aikatyö, lyhennetty työviikko, lomautus tms. oli muuttunut kokoaikaiseksi työksi Työni oli muuttunut korkeampaa osaamista/taitoja vaativaksi Olin saanut työssäni lisää vastuuta Olin saanut ylennyksen Työmarkkinatilanteeni oli parantunut jollain muulla tavoin Kuvio 43. Muutos erityistavoite 6.1:n hankkeisiin osallistuneiden työllisten työmarkkinatilanteessa. (Pitkän aikavälin vaikutukset -kysely.) Erillisselvityksessä hyödynsaajia pyydettiin arvioimaan hankkeeseen osallistumisen merkitystä heidän työllistymisensä tai työssä jatkamisensa kannalta. Vastaajat esittivät tässä kohden oman arvionsa siitä, onko hankkeeseen osallistumisella ollut parantavaa vai heikentävää vaikutusta vai onko tilanne samanlainen kuin ennen hanketta. Seuraavassa kuvassa on esillä vastausjakaumat tähän kysymykseen. Vaikutus on esitetty erikseen vastaajaryhmittäin hankkeeseen osallistumisen aloitusvaiheen työllisyystilanteen mukaan. Suurin osa hankkeisiin osallistuneista piti tilannettaan samanlaisena kuin ennen hanketta. Kuitenkin keskimäärin noin joka kolmannelle (30 %) osallistuminen hankkeeseen on tuonut tilanteeseen parannusta heidän työllistymisensä tai työssä jatkamisensa kannalta. Eniten myönteistä vaikutusta on syntynyt työttöminä hankkeisiin osallistuneille ja vähiten työllisinä hankkeisiin osallistuneille. Opiskelijoista vajaa kolmasosa arvioi, että hankkeeseen osallistuminen oli parantanut heidän tilannettaan.

94 93 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% Työtön 32% 59% 9% Opiskelija 29% 61% 10% Työllinen 21% 68% 11% Kaikki yhteensä 30% 61% 10% huonompi samanlainen kuin ennen hanketta parempi Kuvio 44. Erityistavoitteen 6.1 hankkeeseen osallistumisen merkitys hyödynsaajille. "Ellen olisi osallistunut hankkeeseen, tilanteeni olisi..." (Pitkän aikavälin vaikutukset -kysely). Hyödynsaajien näkemykset hankkeisiin osallistumisen vaikutuksista työllistymisen tai työssä jatkamisen kannalta voidaan käsitellä myös eri toimenpiteittäin/palveluittain. Seuraavassa kuvassa on esillä vastausjakaumat siten, että siinä on eritelty vaikutus hankkeeseen osallistumisesta toimenpiteiden tai palvelun mukaan. Vaikuttavuudeltaan selkeästi parhaita toimenpiteitä ovat tästä näkökulmasta olleet toimintamallin kehittäminen sekä vertaisoppiminen, toisilta oppiminen ja verkostoituminen. Nämä ovat parantaneet eniten osallistujan tilannetta. Hieman heikommin hyötyä hyödynsaajille näyttäisivät tuottavan mm. tuotteiden ja palveluiden kehittäminen sekä koulutus.

95 Toimenpide/palvelu 94 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% Toimintamallin kehittäminen, n=30 57% 37% 7% Vertaisoppiminen, toisilta oppiminen, verkostoituminen, n=98 47% 46% 7% Valmennus (ml. ryhmätoiminta), sparraus, mentorointi, n=224 38% 53% 9% Ohjaus, neuvonta, n=390 38% 53% 10% Työssäoppiminen, kuntouttava työtoiminta, työpajatoiminta, n=139 37% 50% 13% Jokin muu, n=71 37% 54% 10% Tilaisuudet, tapahtumat, workshopit tms., n=201 36% 56% 8% Kartoitus, selvitys tms., n=198 35% 55% 10% Yhteistyön kehittäminen, n=37 35% 57% 8% Koulutus, n=202 31% 57% 12% Tuotteen/palvelun kehittäminen, n=31 29% 61% 10% huonompi samanlainen kuin ennen hanketta parempi Kuvio 45. Erityistavoitteen 6.1 hankkeeseen osallistumisen merkitys hyödynsaajille toimenpiteiden/palveluiden mukaan ryhmiteltynä. (Pitkän aikavälin vaikutukset -kysely.) Ellen olisi osallistunut hankkeeseen, tilanteeni olisi Arvioinnissa tehdyn dokumenttianalyysin pohjalta voidaan tarkastella myös hanketoiminnan vaikuttavuutta. Tämän erityistavoitteen kohdalla analyysiin poimittiin satunnaisotoksena 25 hanketta, joista käytiin läpi seurantatietoja, loppuraportti ja muita esim. internet-sivuilta löytyviä aineistoja. Dokumenttitarkastelussa pyrittiin erityisesti havainnoimaan sitä, millaisilla toimenpiteillä on saatu aikaan hyviä tai huonoja tuloksia. Dokumenttianalyysiin valikoituneista hankkeista 40 prosenttia oli saavuttanut tavoitteensa täysin ja runsas kolmasosa tavoitteistaan suurimman osan. Vajaa neljäsosa hankkeista oli täyttänyt joitakin tavoitteitaan, mutta kokonaisuudessaan näiden hankkeiden kohdalla tavoitteiden saavuttaminen oli jäänyt korkeintaan puolitiehen. Aineistossa ei ollut ainuttakaan sellaista hanketta, joka ei analyysin perusteella olisi päässyt miltään osin tavoitteisiinsa. Analyysin kohteena olleista hankkeista selvitettiin, millaisilla toimenpiteillä ne ovat tavoitteitaan täyttäneet. Erityistavoitteessa 6.1 onnistuneiden hankkeiden kohdalla tavoitteiden saavuttamiseksi käytetään monia erilaisia kehittämistoimenpiteitä, tässä aineistossa yhtä hanketta kohden keskimäärin noin neljään eri toimenpideryhmään kuuluvaa. 15 Monessa tapauksessa yksittäisen asiakkaan kohdalla toimenpiteet ovat 15 Analyysissa luokiteltiin toimenpiteet seuraaviin ryhmiin: 1= ohjaus, neuvonta, 2=kartoitus, selvitys tms., 3=koulutus, 4=valmennus, sparraus, mentorointi, 5=tuotteen/palvelun kehittäminen, 6=toimintamallin kehittäminen, 7=yhteistyön kehittäminen, 8=vertaisoppiminen/toisilta oppiminen/verkostoituminen, 9=jokin muu.

96 sitten käytännössä ketjuuntuneet, eli on käytetty esim. ohjausta tai neuvontaa, jonka pohjalta päädytty valmennukseen, jossa voi olla yhtenä toimintamuotona mukana sparraus. Samalla tämä kaikki on voitu tehdä sillä tarkoituksella, että samalla kehitetään palvelua tai toimintamallia mahdollisesti pysyvään jatkokäyttöön. Tässä aineistossa tavoitteisiinsa kokonaan tai suurimmalta osin päässeiden hankkeiden toimenpiteet olivat eniten koulutusta, valmennusta/sparrausta/mentorointia sekä toimintamallin kehittämistä. Näissä hyvin onnistuneissa hankkeissa asioita on tehty harvemmin vertaisoppimisen keinoin tai se ei ainakaan nouse aineistosta kovin selvästi esille. 95 Kun hankkeissa ei ole saavutettu tavoitteita tai ne on saavutettu vain pieneltä osin, käytössä on ollut samoja kehittämistoimenpiteitä kuin tavoitteet saavuttaneissakin hankkeissa. Tässä aineistossa toiminnassaan epäonnistuneet hankkeet ovat tehneet kehittämistyötään eniten ohjauksen ja neuvonnan sekä koulutuksen keinoin. Tarkasteltaessa lähemmin tavoitteistaan jääneitä hankkeita on nähtävillä, että monessa tapauksessa kysymys saattaa olla suunnitteluvaiheessa liian kunnianhimoisesti asetetuista tavoitteista esimerkiksi osallistujamäärien suhteen. Se taas on kostautunut hankkeen varsinaisen toteutuksen osoittaessa todelliset mahdollisuudet osanottajien tavoittamiseen ja saamiseen mukaan toimintaan. Viitteitä näkyi myös siitä, että TEtoimistoissa tehtävä asiakasohjaus hankkeisiin ei ole vastannut hanketoteuttajien toiveita ja odotuksia, millä ainakin osittain on selitetty osallistujamäärätavoitteiden alittamista. Hankkeiden jääminen tavoitteistaan on joissakin tapauksissa ollut myös sitä, että jokin kokeiltu toimenpide ei ole osoittautunut siinä tilanteessa ja kohderyhmässä sopivaksi, vaan saadut kokemukset on jouduttu tallettamaan esimerkeiksi epäonnistumisista. Hankkeiden vaikutusten arvioiminen dokumenttianalyysin avulla Analyysiin poimittiin satunnaisotoksena 25 erityistavoitteen hanketta (n. 30 prosentin otos), joista käytiin läpi loppuraportti ja muita hankkeista saatavilla olleita dokumentoituja aineistoja. Dokumenttiaineistoon yhdistettiin hankekohtaisia seurantatietoja. Dokumenttitarkastelussa pyrittiin erityisesti havainnoimaan, millaisilla toimenpiteillä on saatu aikaan hyviä tai huonoja tuloksia. Yksi oleellinen näkökulma dokumenttianalyysissa oli hankkeiden tavoitteiden saavuttamisen taso. Tavoitteiden saavuttaminen yhdistettiin havaintoihin siitä, millaisilla toimenpiteillä tavoitteet on saavutettu tai millaisia toimenpiteitä on ollut käytössä, kun tavoitteisiin ei ole päästy. Menetelmän hyvät puolet ja haasteet: + Mahdollisuus saada vaikutuksista sellaista tietoa, jota seurantatiedot eivät tuota. + Monipuolisempi ja tarkempi kokonaiskuva hankkeiden vaikutuksista ja käytetyistä toimenpiteistä suhteessa niihin. - Loppuraporttien epätasaisuus sen suhteen, kuinka hyvin käytetyt toimenpiteet, tulokset ja vaikutukset on tuotu esille. Myöskään yksittäisen toimenpiteen yhteys tuloksiin tai vaikutuksiin ei välttämättä tule hyvin esille. - Menetelmä on työläs ja vaatii siten istumalihaksia. Hankkeiden dokumenttianalyysissa kiinnitettiin huomiota siihen, miten hankkeiden toimenpiteet tai toimintatavat ovat edistäneet työllistymistä erikseen nuorten, ikääntyneiden ja kokemattomien työntekijöiden kohdalla, sekä miten hankkeet ovat vaikuttaneet maahanmuuttajien osallistamiseen aiempaa paremmin yhteiskuntaan. Tämä tarkastelu antaa aineksia arvioida ohjelman toteutumista osana toimintaympäristöään ja siinä erityisesti Eurooppa strategian työllisyystavoitteita vasten. Tarkastelluista hankkeista runsas puolet oli suunnattu kokonaan tai osittain nuorille alle 30-vuotiaille osallistujille. Laadullisen analyysin perusteella näistä hankkeista kolmasosa on edistänyt erinomaisesti ja 40 prosenttia hyvin nuorten työntekijöiden osallistumista työelämään. Toiminta on ollut tässä suhteessa tyydyttävää viidesosassa hankkeista ja heikkoa noin seitsemässä prosentissa hankkeista. Erinomaisesti nuorten koulutukseen ohjautumista ja työllistymistä on edistetty mm. antamalla heille työnhakuvalmennusta ja

97 ohjausta sekä yksilö- että ryhmämuotoisena, jolloin tulokselliseksi on koettu erityisesti yksilöohjaus, ja kohtauttamalla yksittäisiä työnhakijoita ja työnantajia toistensa kanssa. Lisäksi taustalla on voinut olla verkostomainen moniammatillinen toimintatapa, jossa nuori saa asiakkuutensa kautta avun moniin erilaisiin kysymyksiinsä. 96 Analyysiin poimiutuneista hankkeista noin kolmannes oli suunnattu kokonaan tai osittain ikääntyneille osallistujille. Ikääntyneiden työntekijöiden osallistumista työelämään on näistä hankkeista noin 17 prosentissa edistetty erinomaisesti ja kolmasosassa hyvin. Tyydyttävästi asiaa on viety eteenpäin noin 40 prosentissa hankkeista ja heikosti noin joka kymmenennessä hankkeessa. Ikääntyneiden työntekijöiden koulutukseen ohjautumista ja työllistymistä erinomaisesti ja hyvin edistäneissä hankkeissa on mm. annettu asiakkaille uraohjausta ja henkilökohtaista valmennusta, tarjottu valmentajien tukea ja vertaistukea ja samalla tavoin kuin edellä, kohtautettu työnhakijat ja työnantajat. Ryhmiteltäessä hankkeita kohderyhmiensä perusteella kokemattomiksi työntekijöiksi tulkittiin kaikki alle 25- vuotiaat nuoret ja opiskelemassa tai opintojen päättövaiheessa olevat nuoret. Tältä pohjalta noin 45 prosenttia tarkastelluista hankkeista oli suunnattu ainakin osittain kokemattomille työntekijöille. Dokumenttianalyysin mukaan näistä hankkeista 40 prosenttia on edistänyt erinomaisesti ja 40 prosenttia hyvin kokemattomien työntekijöiden osallistumista työelämään. Hankkeista 10 prosentissa tehtävässä on onnistuttu tyydyttävästi ja 10 prosentissa heikosti. Kohderyhmien mukaisesti hankkeita arvioitiin myös maahanmuuttajiin kohdistuvasta toiminnasta ja pyrittiin vastaamaan kysymykseen, miten hanke on vaikuttanut siihen, että lailliset maahanmuuttajat osallistetaan aiempaa paremmin yhteiskuntaan. Noin 45 prosenttia dokumenttianalyysiin poimiutuneista hankkeista oli suunnattu kokonaan tai osittain maahanmuuttajille. Maahanmuuttajien osallistamisessa yhteiskuntaan onnistui näistä hankkeista erinomaisesti viidennes ja hyvin 70 prosenttia. Tulokset näyttävät jääneen heikolle tasolle joka kymmenennessä maahanmuuttajille suunnatussa hankkeessa. Kun erikseen katsottiin onnistuneita toimenpiteitä nuorten maahanmuuttajien koulutukseen ohjautumisen ja työllisyyden edistämisessä, erottuivat edukseen kotouttamistoimenpiteiden poikkihallinnollinen kehittäminen ja sen myötä verkostomaisen toimintatavan vakiinnuttaminen, yhteisen koulutusportaalin kehittäminen, johon kootaan alueella tarjottava suomi toisena kielenä -opetus, sekä uudenlaisen ohjauspalvelun rakentaminen ja vakiinnuttaminen. Tarkastelun lopuksi on esillä Hyvin töihin -hanke, jonka toiminnassa saatiin hyviä tuloksia sekä nuorten että ikääntyneiden työllistymisen suhteen.

98 97 Hyvin töihin Hyvinkäällä oli ennen Hyvin töihin -hanketta (S20204, ) toimiva malli työttömien työnhakijoiden työllistämiseen kaupungin eri hallintokuntien tarjoamiin työtehtäviin, mutta nämä työllistetyt eivät aktivoituneet työnhakuun avoimille työmarkkinoille, kun olisi ollut sen aika. Suurella osalla työllistetyistä henkilöistä oli havaittavissa olevia puutteita työnhakutaidoissa. Lisäksi työllistymistä edistävät kontaktit avoimille työmarkkinoille olivat puutteellisia. Hyvinkään kaupungin toteuttaman Hyvin töihin -hankkeen tehtävänä oli auttaa hyvinkääläisiä työttömiä tai työttömyysuhan alla olevia työllistymään onnistuneen työkokeilu- tai palkkatukijakson jälkeen avoimille työmarkkinoille. Hankkeen avulla luotiin yhteistyöverkosto työllisyyspalveluiden ja Hyvinkään työssäkäyntialueella toimivien työnantajien välille. Vaikka hankkeen pääasiallisen kohderyhmän muodostivatkin alle 30- vuotiaat Hyvinkään kaupungilla tai paikallisissa yhdistyksissä työkokeilu- tai palkkatukijaksoilla onnistuneet työttömät tai työttömyysuhan alla olleet työnhakijat, kohderyhmään kuuluivat myös yli 30-vuotiaat vastaavassa tilanteessa olleet henkilöt. Millaisia kehittämistoimenpiteitä hankkeessa oli käytössä? - Työllistymistä tukevaa valmennustoimintaa järjestettäessä kokeiltiin erilaisia valmennusmalleja. - Palkkatuki- ja työkokeilujaksojen aikana asiakkaille järjestettiin työnhakuklubeja, joissa heitä tuettiin omatoimiseen työnhakuun. - Työhönvalmentajat etsivät asiakkaille työkokeilu-, palkkatuki- ja palkkatyöpaikkoja alueen yrityksistä ja olivat sekä työntekijän että työnantajan tukena työn aloituksessa. - Työnantajia tuettiin työttömän työllistämiseen liittyvässä byrokratiassa ja järjestämällä työpaikkavalmentajakoulutusta. Työpaikkavalmentajien tehtävänä oli perehdyttää ja ohjata työhön tulijoita sekä helpottaa heidän liittymistään työyhteisöön. Hankkeet keskeisimmät tulokset: - Hankkeessa rakennettiin uusi toimintamalli, jolla luodaan kontaktit yritysmaailmaan ja saadaan työkykyiset työnhakijat töihin. Työhönvalmennus- ja työnantajapalvelumalli juurrutettiin Hyvinkään työllistymisverkoston käyttöön ja se on jatkunut kaupungin toimintana alkaen. - Työnantajaverkostoon sitoutettiin hankkeen toiminnan aikana yhteensä 57 yhteistyöyritystä. - Työpaikkavalmentajakoulutuksia järjestettiin 10 kpl ja niihin osallistui 71 henkilöä. - Työnhakija-asiakkuuksia oli 286, joista 49 % (141 kpl) päättyi työllistymiseen palkkasuhteiseen työhön avoimille työmarkkinoille. - Hankkeen aikana rakennettiin malli hankintasopimusten kautta työllistämiseen Hyvinkään kaupungille. Niiden kautta työllistyi 2 henkilöä avoimille työmarkkinoille. - Alle 30-vuotiaiden työllistymistä kuvaava indikaattori on 64 %, kun kaikkien et 6.1. hankkeiden keskiarvo on 19 % ja Etelä-Suomessa toteutettujen et 6.1 hankkeiden keskiarvo 28 %. - Yli 54-vuotiaiden työllistymistulos on vielä edellistäkin parempi, 75 % (kaikkien ka 28 %, Etelä-Suomen 30 %). - Pitkän aikavälin vaikutukset -kyselyyn vastanneista hankkeen hyödynsaajista (n=7) 57 % arvioi tilanteensa hankkeeseen osallistumisen ansiosta paremmaksi, 43 % arvioi tilanteensa pysyneen ennallaan (vastaajat valmennukseen osallistuneita työttömiä). Mitkä asiat ovat edistäneet onnistumista tai vaikuttaneet onnistumiseen? Toimivin ja tuloksekkain valmennusmuoto oli yksilöllisesti räätälöity, henkilökohtaisesti tarjottava työhönvalmennus. Siinä asiakas kohdataan asiakkaana, mietitään mikä hänen kohdallaan on paras vaihtoehto ja käytetään hänen valmentamiseensa se aika, mikä tarvitaan.

99 Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kehittäminen (et 7.1) Hankkeisiin osallistuneiden työorganisaatioiden parantuneen hyvinvoinnin osalta on hankkeiden tulos hieman parantunut edelliseen arviointivaiheeseen verrattuna. Tavoitteesta ollaan kuitenkin vielä jäljessä. Hyödynsaajien näkökulmasta hankkeet ovat vaikuttaneet eniten yhteistyön ja vuorovaikutuksen parantumiseen työyhteisöissä. Valitut toimenpiteet eivät selitä hankkeiden onnistumista, vaan sekä paremmin että huonommin onnistuneissa hankkeissa käytössä ovat samanlaiset toimintatavat. Tavoitteistaan jääneissä hankkeissa kehittäminen on monesti kuitenkin kohdistunut hyvin suppeaan aihealueeseen, teemaan tai kohdejoukkoon. Sekä työelämän laatua että sen tuottavuutta on vain harvoin onnistuttu kehittämään saman hankkeen puitteissa. Kuitenkin, kun työhyvinvointi ja tuottavuus on onnistuttu yhdistämään, keinoina ovat olleet mm. osaamisen tunnistaminen ja sen hyödyntäminen, yhteiskehittäminen, asiakaslähtöinen toimintatapa ja osallistaminen. Työelämää ja työmarkkinoita on viime vuosina luonnehtinut jatkuva muutos. Erityisesti teknologian murros ja digitalisaation vaikutukset työelämään ja työn teon tapoihin ovat olleet merkittäviä. Työelämän muutokset näkyvät mm. työn tekemisen tapojen ja työssä vaadittavan osaamisen muutoksina, työtehtävien ja työurien pirstaloitumisena, ammattien katoamisena ja laaja-alaistumisena sekä ns. epätyypillisten työsuhteiden lisääntymisenä sekä laajemmin yritys- ja toimialarakenteiden ja työpaikkojen rakenteen muutoksina. Vuonna 2012 valmistuneen työelämän kehittämisstrategian mukaisesti hyvän työelämän ja Suomen kilpailukyvyn edellytyksenä ovat jatkossa hyvin toimivat tulokselliset työpaikat, jotka luovat uutta työtä. Tässä mielessä tärkeitä osatekijöitä ovat innovoinnin, tuottavuuden, luottamuksen ja yhteistyön vahvistaminen sekä osaavan työvoiman, työntekijöiden ja työyhteisöjen terveyden ja hyvinvoinnin varmistaminen. Strategian keskeisenä periaatteena on tuottavuuden ja työelämän laadun samanaikainen kehittäminen. Työelämästrategian toteutumista edistetään v päättyvän Työelämä hankkeen avulla. Sipilän hallitusohjelmassa uusina muutosnäkyminä ja työelämän uudistumistarpeina painotetaan mm. työn tekemisen teknistymistä, voimakkaana jatkuvaa rakennemuutosta, työpaikkojen uusiutumista sekä tavoitetta tuottavuuden ja kilpailukyvyn lisäämiseen. Lisäksi työurien pidentäminen edellyttää mm. työelämän laadun ja tuottavuuden parantamista, työterveyden ja työkyvyn ylläpitämistä sekä työolojen, työyhteisöjen ja johtamisen kehittämistä. Ohjelma-asiakirjan mukaan erityistavoitteen 7.1 tuloksena on parantunut työhyvinvointi ja samalla tuottavuus hankkeisiin osallistuvissa mikro- ja pk-yrityksissä ja julkisissa työorganisaatioissa, erityisesti rakenteellisia muutoksia kokevissa organisaatioissa. Hankkeiden tuloksina on määrä tuottaa uusia työelämää kehittäviä toimintatapoja, esim. työn organisoinnissa ja johtamisessa, tai hyödyntää hyviä olemassa olevia malleja. Toimenpiteiden on suunniteltu parantavan yritysten, yrittäjien ja työntekijöiden sopeutumiskykyä erilaisiin muutostilanteisiin. Tavoiteltuna tuloksena on siten myös parantunut tuottavuus ja tuloksellisuus yrityksissä ja muissa työorganisaatioissa. Tavoitteena on, että erityistavoitteeseen 7.1 sisältyviin hankkeisiin osallistuvissa organisaatioissa on toimenpiteiden jälkeen työhyvinvointi parantunut jollakin sen osa-alueella, mikä osaltaan vaikuttaa positiivisesti ao.

100 organisaatioiden tuottavuuteen ja tuloksellisuuteen. Tapahtuneen muutoksen selvittämiseksi on kehitetty mittaristo, joka sisältää työhyvinvoinnin keskeisiä osatekijöitä. Mittaaminen tapahtuu aina kunkin hankkeen lopussa osallistuville organisaatioille suunnatulla kyselyllä. Lopullinen muutosta kuvaava indikaattori muodostetaan laskemalla mittariston osa-alueille annetuista pisteistä keskiarvo. Jotta voidaan todeta positiivista muutosta tapahtuneen hankkeissa mukana olevissa organisaatioissa, tulee vähintään 80 %:ssa tapauksista arvioida työhyvinvoinnin hyvää tai erinomaista kehitystä hankkeen tuloksena. 99 Erityistavoitteen 7.1 hankkeisiin on osallistunut mennessä yhteensä henkilöä, joista naisia on 60 prosenttia. Työttömiä ja työllisiä yli 54-vuotiaita osallistujia on ollut neljännes kaikista osallistujista. Tarkasteluajankohtana erityistavoitteessa oli käynnissä tai päättynyt yhteensä 187 hanketta, joihin oli kohdistettu julkista rahoitusta kaikkiaan noin 36,4 miljoonaa euroa. Erityistavoitteen tuotos- ja tulosindikaattoreiden absoluuttiset ja suhteelliset toteumat on esitetty suuralueittain taulukossa 14. Valtakunnallinen ja ylimaakunnallinen toiminta muodostavat lisäksi yhden tarkastelualueen. Taulukko 14. Erityistavoitteen 7.1 toteumat ESR:n ohjelmakohtaisissa tuotos- ja tulosindikaattoreissa suuralueittain jaoteltuna ( tilanne). Etelä-Suomi Itä-Suomi Länsi-Suomi Pohjois- Suomi Valtakunnallinen ja ylimaakunnallinen 7.1 Yhteensä Hankkeiden lukumäärä 27 / 14% 75 / 40% 20 / 11% 24 / 13% 41 / 22% 187 / 100% Julkinen rahoitus yhteensä 32. Hankkeisiin osallistuneiden työorganisaatioiden parantunut hyvinvointi 44. Työttömät ja työlliset, ml. itsenäiset ammatinharjoittajat, yli 54-vuotiaat osallistujat CO23. Tuettujen mikroyritysten sekä pk-yritysten lukumäärä (EURA 2014) / 10% / 28% / 10% / 18% / 33% 70% 70% 64% 72% 57% 67% / 100% 559 / 8% 2182 / 32% 435 / 6% 950 / 14% 2608 / 39% 6734 / 100% 504 / 7% 2729 / 41% 719 / 11% 1353 / 20% 1425 / 21% 6730 / 100% Tässä arvioinnin raportointivaiheessa on keskeistä huomioida tulosindikaattorin, hankkeisiin osallistuneiden työorganisaatioiden parantunut hyvinvointi, toteuma ja kehitys verrattuna edelliseen arviointivaiheeseen. Tavoitteen osalta on tapahtunut pientä paranemista (nyt 67 % ja edellisessä arviointivaiheessa 65 %), mutta tavoitellusta 80 prosentista ollaan vielä paljon jäljessä. Itä-Suomen hanketoiminnassa ja erityisesti Länsi-Suomen hanketoiminnassa on tullut merkittävää parannusta edelliseen arviointivaiheeseen verrattuna. Eli hankkeissa on pystytty tuottamaan aikaisempaa laadukkaampaa tulosta tämän mittarin näkökulmasta. Itä-Suomi oli vielä edellisessä arviointivaiheessa koko maan keskiarvon alapuolella, mutta lukema on nyt kohentunut yli keskiarvon. Länsi-Suomessa kohennusta tähän tulosindikaattoriin on tullut 12 prosenttiyksikköä. Valtakunnallisissa ja ylimaakunnallisissa hankkeissa on tullut takapakkia tämän tulosindikaattorin saavuttamisen suhteen: nyt niissä on jääty selvästi alle koko maan keskiarvon. Prosenttilukemat osoittavat sen, että suuremmalla osalla hankkeista on ollut vaikeuksia saavuttaa 80 prosentin tasoa tässä tavoitteessa (työhyvinvoinnin hyvää tai erinomaista kehitystä hankkeen tuloksena ilmoittaneiden määrä suhteessa osallistuneisiin). Käsillä olevassa arvioinnin tarkasteluajankohdassa tason on saavuttanut yhteensä 27 hanketta, kun se noin vuotta aiemmin oli vain kuusi hanketta. Näin ollen tästä näkökulmasta tavoitteessa on menty hyvin eteenpäin. Näille hankkeille on edelleen hyvin tyypillistä se, että nämä hyvät tulokset muodostuvat pienestä

101 joukosta, eli osallistujia ei ole ollut isoa määrää. 16 Eli työhyvinvointi on parantunut, mutta kokonaisuudessaan melko pienellä joukolla. 100 Yksi hankkeista, joka on onnistunut pääsemään tavoiteltuun 80 prosentin tasoon ja ylittämäänkin sen, on Tuottava ja tehokas ammattikeittiö -hanke. Siinä on lisäksi onnistuttu saavuttamaan kohtuullinen joukko osallistujia (68 hlöä) ja saavutettu 100 prosentin taso työhyvinvoinnin hyvää tai erinomaista kehitystä hankkeen tuloksena ilmoittaneiden määrässä. Hanke valittiinkin tarkempaan case-tarkasteluun, ks. alla. Mielenkiinnon kohteena oli erityisesti se, millä tavalla tämä erinomainen tulos oli saatu aikaiseksi. 16 Havaintomäärät näissä 80 prosentin saavuttaneissa hankkeissa vaihtelevat 2 osallistujasta 143 osallistujaan.

102 101 Työhyvinvointi kehittyy hyvin Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulu Oy:n Tuottava ja tehokas ammattikeittiö -hanke (S20609, 3/2016-2/2018) kehitti kohdeammattikeittiössä, Mikkelin ruoka- ja puhtauspalvelujen neljä palvelukeittiötä ja Pieksämäen keskuskeittiö Ruokarata, tehtävää työtä niin, että työprosessit tehostuvat ja kevenevät. Samanaikaisesti tarkasteltiin ja kehitettiin ammattikeittiöiden työprosesseja sekä tuettiin yksittäisten työntekijöiden terveyttä, toimintakykyä ja ammatillista osaamista. Konkreettisena tavoitteena oli kehittää ammattikeittiöiden työprosesseja kiinnittäen erityisesti huomiota työergonomiaan ja yleiseen työhyvinvointiin. Työprosesseja kehitettäessä tarkasteltiin mahdollisuuksia laiteteknologioiden entistä parempaan hyödyntämiseen erityisesti ruoanvalmistuksen prosessissa. Toimenpiteiden tarkoituksena oli parantaa työntekijöiden terveyttä ja saada toiminnasta tehokkaampaa, ekologisempaa ja tuottavampaa. Millaisia kehittämistoimenpiteitä hankkeessa oli käytössä? - Lähtötilanteen kartoitus työprosessien, ergonomian ja työhyvinvoinnin osalta. - Yhteenvedon pohjalta työntekijät yhdessä esimiesten kanssa valitsivat kehittämisen kohteiksi työprosessit. Toimenpiteet suunniteltiin yhdessä ja tähän vaiheeseen panostettiin ajallisesti, jotta uudet toimenpiteet pystyttiin huolella ohjeistamaan koko henkilöstölle. - Työprosesseja kehitettiin, johon liittyi koulutusta ja opastusta, hyvinvointivalmennusta, ergonomian muutoksia ja opastusta työprosesseista ja uusien työtä helpottavien teknologioiden integroiminen osaksi työtä. Työprosessien muutoksia todennettiin videoiden ja kuvien avulla sekä hyödynnettiin prosessien kehittämisessä muodostettua Facebook-ryhmää. - Loppumittaukset ja -seuranta. Hankkeet keskeisimmät tulokset: - Työhyvinvointi kehittynyt koko kohdejoukolla hyvin (100%). - Ergonomia parantui ja teknologian käyttö tehostui. Ammattikeittiöiden työprosessien ja teknologiaosaamisen parantamisella heijastusvaikutukset tuottavuuteen, tehokkuuteen ja ekologisuuteen. Ruuan laatu parantunut ja työskentely rauhoittunut. Veden käyttö vähentynyt. - Toimenpiteet jäivät hankkeen päättyessä toimintatavoiksi kohdekeittiöihin. Mitkä asiat ovat edistäneet onnistumista tai vaikuttaneet onnistumiseen? (nämä ovat osittain samoja asioita, joita on havaittu myös muussa arvioinnin tiedonhankinnassa yleisemmin): o Haettu ratkaisua työyhteisössä havaittuun konkreettiseen kehittämiskohteeseen: todellinen tarve ja alkukartoitusten jälkeen edetään konkreettiseen kehittämistyöhön. o o o o o Kehittämisessä ovat aktiivisesti ja yhdessä mukana esimiehet ja työntekijät. Tärkeää se, että prosessien kehittäminen ja työhyvinvoinnin tarkastelu tapahtui arkityön ääressä (projektihenkilöt mukana myös keittiöissä). Keittiöt toteuttivat ruokapalveluita päivittäin, joten henkilöstön opastamisen ja kouluttamisen toteutus osissa ja työn ohessa. Henkilöstö koulutettiin pitkälle osallistamalla ja kokeilemalla ja työntekijät olivat aktiivisia toimijoita. Saadun koulutuksen jälkeen uusia käytäntöjä opeteltaessa heitä tuettiin näissä tilanteissa. Ryhmäkeskustelut, mutta myös henkilökohtaiset hyvinvointikeskustelut. Kohderyhmässä ei vaihtuvuutta ja sitoutuminen hyvää. Erityistavoitteen tulosindikaattorin toteumaa voidaan käsitellä vielä yksityiskohtaisemmin tarkastelemalla työhyvinvointihankkeisiin osallistuneiden organisaatioiden vastuuhenkilöiden tai HR-vastaavien arviot hankkeen osallistujakohtaisessa lopetusvaiheen seurantatietolomakkeessa esitetyistä hankkeen vaikutuksia koskevista väittämistä liittyen organisaatioiden työhyvinvointiin. Saadut vastaukset osoittavat, että hankkeiden toimenpiteet ovat vaikuttaneet eniten (esitetyistä väittämistä) yhteistyön ja vuorovaikutuksen parantumiseen työyhteisöissä. Seuraavaksi eniten myönteisiä arvioita kohdistuu viestinnän ja viestintäkäytäntöjen

103 parantumiseen ja työn organisoinnin parantumiseen työpaikoilla ja työnteon tehostumiseen, henkilöstön osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien parantumiseen sekä viestintäkäytäntöjen parantumiseen. Selkeästi vähiten hankkeiden toimilla on vaikutettu työturvallisuuteen sekä siihen liittyvien käytänteiden parantumiseen työpaikoilla. 102 Hankevetäjille toteutetun kyselyn avulla saatiin lisätietoa hankkeiden kehittämistoimenpiteiden merkityksestä. Hankkeilla on vaikutettu tämän tiedon perusteella enemmän kohderyhmiin kuin palveluihin ja palvelurakenteeseen (jälkimmäiseen vaikutettu pääsääntöisesti jonkin verran). Vaikuttavuustarkasteluun saadaan myös tärkeää hyödynsaajien näkökulmaa arvioinnissa toteutetusta erillisselvityksestä (pitkän aikavälin vaikutuksia kartoittanut kysely hankkeiden hyödynsaajille 17 ) ja siinä vaikuttavuuteen liittyen esitetyistä lisäkysymyksistä. Erityistavoitteen hankkeilla pyritään vaikuttamaan työhyvinvoinnin ja tuottavuuden parantumiseen, joten muutos hankkeisiin osallistuneiden työllisyystilanteessa ei ole se olennainen tarkastelukohde tässä kohtaa. Vaikutukset muutoksina hankkeisiin osallistuneiden työmarkkinatilanteissa eivät osu myöskään täydellisesti hankkeiden toiminnan ytimeen tässä erityistavoitteessa, mutta näitä vaikutuksia voidaan kuitenkin pyrkiä havainnoimaan. Seuraavat havainnot ovat positiivisia muutoksia hyödynsaajien työmarkkinatilanteessa, mihin hankkeisiin osallistumisella on henkilöstä riippuen saattanut olla osavaikutusta. Hyödynsaajat ovat arvioineet, että heidän oma työmarkkinatilanteensa on parantunut melko monen kohdalla siten, että työ on muuttunut korkeampaa osaamista tai taitoja vaativaksi, tai työssä on saatu lisää vastuuta tai työmarkkinatilanne on parantunut jollakin muulla tavalla. Hyödynsaajista noin joka kymmenes on saanut ylennyksen työpaikalla. Hieman tätä pienemmälle joukolle aiempi epävarma työsuhde on vakiintunut. Tämän erityistavoitteen hankkeiden kohderyhmässä työ on muuttunut kokoaikaiseksi työksi vain hyvin harvalla. Työmarkkinatilanne 6 kk osallistumisen päättymisestä 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 7% 1% 31% 30% 10% 20% Aiempi epävarma työsuhteeni oli vakiintunut Osa-aikatyö, lyhennetty työviikko, lomautus tms. oli muuttunut kokoaikaiseksi työksi Työni oli muuttunut korkeampaa osaamista/taitoja vaativaksi Olin saanut työssäni lisää vastuuta Olin saanut ylennyksen Työmarkkinatilanteeni oli parantunut jollain muulla tavoin Kuvio 46. Muutos erityistavoite 7.1:n hankkeisiin osallistuneiden työllisten työmarkkinatilanteessa. (Pitkän aikavälin vaikutukset -kysely.) 17 Erityistavoitteen 7.1 hankkeiden hyödynsaajille osoitettuun kyselyyn vastasi yhteensä 320 henkilöä. Heidän osuutensa on noin 6 prosenttia 5 072:sta kyselyn kohderyhmään kuuluneesta henkilöstä.

104 Erillisselvityksessä hyödynsaajilta kysyttiin myös hankkeeseen osallistumisen merkitystä osallistujan tilanteeseen siten, että onko hankkeeseen osallistumisella ollut parantavaa, heikentävää tai ennallaan pitävää vaikutusta. Seuraavassa kuvassa on esillä vastausjakaumat tähän kysymykseen. Vaikutus on eritelty hankkeeseen osallistumisen aloitusvaiheen työllisyystilanteen mukaan. Tulos ei ole erityisen mairitteleva, sillä selkeästi suurin osa hankkeisiin osallistuneista piti tilannettaan samanlaisena kuin ennen hanketta. Tässä kohtaa tulee luonnollisesti ottaa huomioon erityistavoitteen toiminnan luonne esimerkiksi verrattuna erityistavoitteeseen 6.1. Hankkeiden toiminnalla erityistavoitteessa pyritään vaikuttamaan työorganisaatioiden toiminnan kehittymiseen ja siten vaikutukset hyödynsaajien henkilökohtaiseen tilanteeseen voivatkin usein olla toissijaisia, vaikka työhyvinvointia tai työmenetelmiä jne. onkin parannettu hankkeissa. 103 ESR-hankkeeseen osallistumisen merkitys, et 7.1: "Ellen olisi osallistunut hankkeeseen, tilanteeni olisi..." 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% 5% 89% 6% huonompi samanlainen kuin ennen hanketta parempi Kuvio 47. Erityistavoitteen 7.1 hankkeeseen osallistumisen merkitys hyödynsaajille. (Pitkän aikavälin vaikutukset -kysely.) Hyödynsaajien näkemykset hankkeisiin osallistumisen vaikutuksista voidaan käsitellä myös eri toimenpiteittäin/palveluittain. Seuraavassa kuvassa ovat esillä vastausjakaumat siten, että kuvassa on eritelty vaikutus hankkeeseen osallistumisesta toimenpiteiden tai palvelun mukaan. Vaikuttavuudeltaan parhaita toimenpiteitä ovat olleet tuotteen, palvelun ja yhteistyön kehittäminen. Nämä ovat parantaneet eniten osallistujan tilannetta, mutta vastausjakauma osoittaa samalla, että erityisen suuria eroja ei synny toimenpiteen tai palvelun perusteella. Hieman heikommin hyötyä hyödynsaajille näyttäisivät tuottavan mm. tilaisuudet, tapahtumat, toimintamallin kehittäminen, koulutus ja vertaisoppiminen.

105 Toimenpide/palvelu 104 ESR-hankkeeseen osallistumisen merkitys, et 7.1: "Ellen olisi osallistunut hankkeeseen, tilanteeni olisi..." 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% Tuotteen/palvelun kehittäminen, n=33 12% 79% 9% Yhteistyön kehittäminen, n=51 10% 80% 10% Valmennus (ml. ryhmätoiminta), sparraus, mentorointi, n=96 8% 86% 5% Ohjaus, neuvonta, n=42 7% 90% 2% Vertaisoppiminen, toisilta oppiminen, verkostoituminen, n=43 7% 74% 19% Koulutus, n=108 6% 87% 6% Toimintamallin kehittäminen, n=52 6% 79% 15% Tilaisuudet, tapahtumat, workshopit tms., n=63 5% 86% 10% huonompi samanlainen kuin ennen hanketta parempi Kuvio 48. Erityistavoitteen 7.1 hankkeeseen osallistumisen merkitys hyödynsaajille toimenpiteiden/palveluiden mukaan ryhmiteltynä. (Pitkän aikavälin vaikutukset -kysely.) Arvioinnissa tehdyn dokumenttianalyysin pohjalta voidaan tarkastella myös hanketoiminnan vaikuttavuutta. Tässä erityistavoitteessa analyysia tehtiin tarkastelemalla 25 hankkeen tietoja (seurantatiedot, loppuraportti yms. tiedot). Hankkeet valittiin tarkasteluun satunnaisotannalla, kuitenkin siten, että erityistavoitteen tulosindikaattori huomioitiin joiltakin osin valinnassa taustalla. Dokumenttitarkastelussa pyrittiin erityisesti havainnoimaan, millaisilla toimenpiteillä on saatu aikaan hyviä tai huonoja tuloksia. Yksi vaikuttavuutta omalta osaltaan osoittava näkökulma on hankkeiden tavoitteiden saavuttamisen taso. Analyysi osoitti, että hankkeiden omien tavoitteiden saavuttaminen on hyvin vaihtelevaa; suurempi osa hankkeista saavuttaa tavoitteensa, mutta melko pieni osa ei täysin niitä saavuta. Millaisilla toimenpiteillä hankkeiden tavoitteet on saavutettu useimmiten? Luonteenomaista näyttää olevan, että tavoitteiden saavuttamiseksi käytetään useita erilaisia kehittämistoimenpiteitä. Eli käytännössä toimenpiteet mm. ketjuuntuvat eli käytetään kartoituksia ja selvityksiä, neuvontaa, koulutusta, yhteistyön ja toimintamallin kehittämistä jne. Jossain määrin voidaan sanoa, että kun tavoitteet on saavutettu hyvin, käytössä on ollut laaja erilaisten menetelmien kirjo. Tämä on luonnollista, sillä usein on ensin kartoitettu tai selvitetty lähtötilanteita ja kehittämistarpeita ja tämän jälkeen pureuduttu siihen, miten esille nousseisiin kehittämistarpeisiin vastataan ja siten menty kehittämisprosesseissa eteenpäin. Yksittäisistä toimenpiteistä esille nousevat etupäässä valmennus, sparraus, mentorointi, ohjaus, neuvonta, kartoitus, selvitys, toimintamallin kehittäminen ja vertaisoppiminen/toisilta oppiminen/verkostoituminen. Hankkeiden tavoitteena on puolestaan harvemmin näissä onnistuneissa tapauksissa (tavoitteet hyvin saavuttaneissa) tuotteen tai palvelun kehittäminen. Millaisia toimenpiteitä on puolestaan ollut käytössä, kun ei ole päästy tavoitteisiin? Kun hankkeissa ei ole saavutettu tavoitteita tai ne on saavutettu vain pieneltä osin, käytössä on ollut samoja kehittämistoimenpiteitä kuin tavoitteet saavuttaneissakin hankkeissa. Niissä on ollut kokonaisuudessaan aavistuksen verran vähemmän erilaisia toimenpiteitä käytössä, mutta varsinaisesti käytetyt toimenpiteet eivät asiaa selitä, vaan

106 hankkeiden tavoitteiden saavuttamattomuus johtuu pääsääntöisesti muista syistä. Tässä kohtaa pyrittiin myös havainnoimaan, minkä tyyppisiä ja millaisilla tavoitteilla varustettuja hankkeita nämä ovat olleet. Yksi yhteinen piirre näille hankkeille on ollut se, että niissä kehittäminen kohdistuu hyvin suppeaan aihealueeseen, teemaan tai kohdejoukkoon. Näissä hankkeissa on esimerkiksi keskitytty fyysiseen terveyteen tai vain johtajiin tai esimiehiin, eikä työorganisaation henkilöstö ole kehittämisessä mukana. Havaittavissa on myös viitteitä siitä, että erityistavoitteessa on joitakin hankkeita, jotka ovat hyvin hatarasti erityistavoitteen mukaisia (esim. yritysten omistajanvaihdoksiin ja kansainvälistymisen edistämiseen liittyviä hankkeita). Lisäksi havaittavissa on, että joissakin hankkeissa tuottavuuteen ja työhyvinvointiin liittyvät kehittämistoimenpiteet ovat irrallisia toisistaan. 105 Hankkeiden dokumenttianalyysissa kiinnitettiin huomiota myös siihen, miten ja millaiset toimenpiteet ovat edistäneet työhyvinvointia ja samalla tuottavuutta kohdeyrityksissä ja työpaikoilla. Hankkeissa esiintyy paljon vaihtelua sen suhteen, onko niiden avulla onnistuttu kehittämään sekä työelämän laatua että tuottavuutta. Nämä molemmat ulottuvuudet eivät yleensä sisälly vahvasti samaan hankkeeseen. Useimmiten toinen ulottuvuus on huomioitu hyvin, mutta toinen puuttuu tai on heikosti mukana. Tuottavuuden näkökulma vaikuttaa olevan vaikeammin huomioitavissa hankkeiden toiminnassa. Millä keinoilla sitten teemat on onnistuttu yhdistämään hankkeissa? Onnistuneissa tapauksissa keinoina ovat olleet mm. yhteiskehittäminen, asiakaslähtöinen toimintatapa ja osallistaminen, avoimuus ja asioiden ottaminen käsittelyyn heti, osaamisen tunnistaminen ja sen hyödyntäminen ja vertaiskehittäminen. Onnistumista näyttäisi merkittävästi edistävän se, että teemat saadaan kytkettyä toisiinsa luontaisesti ja silloin, kun teemoja ei ole erotettu, vaan kehittäminen on jo lähtökohtaisesti kokonaisvaltaista. Työhyvinvoinnin ja tuottavuuden samanaikainen edistäminen onnistuu siten hyvin silloin, kun hankkeiden kehittämistoimenpiteet tukevat työorganisaation omien kehittämistarpeiden pohjalta jo käynnissä olevia kehittämisprosesseja, jolloin vaikuttavuus on syvempi ja vaikuttavuuteen päästään myös nopeammin (ks. esimerkiksi seuraava case). Analyysissa havaittiin myös, että tuottavuuden parantamista lähestytään monesti toiminnan tai laadun kehittämisen ja osaamisen kehittämisen kautta sekä kiinnittämällä huomiota yhteistoiminnallisuuteen. Tällöin tärkeitä asioita ovat olleet mm. avoimen ja kehittämismyönteisen toimintakulttuurin aikaansaaminen, mikä on mahdollistanut osaamisen kehittämisen ja työprosesseihin liittyvän kehittämisen. Oleellista näissä tilanteissa on myös johdon hyväksyntä, sitoutuminen ja tuki kehittämiselle. Kun taas näitä kahta teemaa (työhyvinvointi ja tuottavuus) ei ole onnistuttu yhdistämään, näyttäisi korostuvan vain toiseen aspektiin painottuminen ja yleisemmin tällöin keskitytään työhyvinvoinnin kehittämiseen. Toisaalta joissakin tapauksissa teemat jäävät irrallisiksi toisistaan, vaikka ne molemmat ovat hankkeessa mukana. Silloin tuottavuus saattaa näkyä irrallisena päälle liimattuna aspektina. Tuottavuutta saadaan myös harvemmin aikaiseksi, kun pyritään saavuttamaan isoja määriä asiakkaita, jolloin myös päästään harvoin asiakaskohtaiseen kehittämisprosessiin.

107 106 Kehittämistoiminnan kytkeytyminen organisaatioiden kehittämistyöhön, KunTeko KT Kuntatyönantajien ja kunta-alan pääsopijajärjestöjen JUKOn, KoHon ja Julkisen alan unioni JAU:n yhteinen valtakunnallinen hanke, KunTeko 2020 kunta-alan työelämän kehittämisohjelma (S20190, 1/ /2017), tarjoaa kuntaorganisaatioille apua kehittämiseen, oppimiseen ja muutosten hallintaan. Ohjelman ensimmäinen vaihe toteutettiin vuosina ja parhaillaan on menossa ohjelman toinen vaihe. Kun- Tekossa kuntatyöpaikat ovat saaneet asiantuntija-apua, sparrausta ja neuvontaa. Lisäksi ne ovat voineet osallistua ohjelman oppimis- ja kehittämisverkostoihin sekä sisäisten kehittäjien koulutuksiin. KunTekon lähtökohtana on ollut, että kehittäminen työpaikoilla tapahtuu yhteistoiminnallisesti. Toimintaan on osallistunut yhteensä 192 kuntaorganisaatiota ja 4282 osallistujaa, joten hanke on tavoittanut suuren kohdejoukon. Millaisia hyviä kehittämistoimenpiteitä hankkeessa oli käytössä? - Hankkeen ulkoisen arvioinnin mukaan hyviä toimintatapoja olivat sparraus ja sisäisten kehittäjien koulutus sekä matala kynnys palveluihin osallistumiselle. - Sparrauksella on tuettu kuntaorganisaatioiden kehittämistyötä ulkopuolisen asiantuntijan johdolla. Kuntaorganisaatio on voinut itse valita sopivan sparraajan 13 asiantuntijan joukosta. Sparrausta on haettu työyksiköille, toimialoille, koko kuntaa koskien tai kuntaorganisaatioiden yhteiseen kehittämiseen. - Sisäisten kehittäjien koulutuksella on tarjottu tukea, keinoja ja menetelmiä oman työn kehittämiseen. Koulutuksia on toteutettu 20 eri puolilla Suomea, pääasiassa kuntakohtaisesti. Sisäisten kehittäjien koulutuksen vaikutukset näkyvät koulutuksesta saatujen oppien hyödyntämisessä kehittämistyössä. Hankearvioinnin mukaan koulutus on vaikuttanut kehittämistyön etenemiseen mukana olleissa kuntaorganisaatioissa. Työhyvinvoinnin ja tuottavuuden samanaikainen kehittäminen: - Hämeenkyrön kunta osallistui KunTeko hankkeen tarjoamaan sparraukseen. Lisäksi hankkeen toteuttama Tekojen tori on tukenut omalta osaltaan kunnan kehittämistoimintaa. Kehittämistoimenpiteet ovat tukeneet onnistuneesti kunnassa jo käynnissä olevia kehittämisprosesseja. - Saatu aikaan toimiva jatkuvan kehittämisen kulttuuri. Tämä pitää sisällään sen, että on siirrytty hanketoiminnasta pysyvään osaamisen kehittämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä, että käytetään mm. oppisopimusmuotoista koulutusta (palveluiden tuotekehittäjäkoulutus 60 henkilölle), jolloin kehittäminen on tutkintosidonnaista ja sitoutunutta, ja se säteilee ympärilleen työyhteisössä. Toimintatavassa keskeistä on koulutus ja digitalisoinnin hyödyntäminen ja henkilöstön saaminen mukaan kehittämiseen. - Havaintoja siitä, että kunta on tullut halutummaksi työpaikaksi ja kehittämistoiminnalla on osavaikutus siihen, että kunta on pystynyt pitämään toimintojensa menokasvun pienenä (jopa alle 1 prosentissa) useamman vuoden ajan. Dokumenttianalyysissä tehtiin havaintoja myös yritysten ja työorganisaatioiden osallistumisesta ja sitoutumisesta. Pääsääntöisesti hankkeet ovat hyvin onnistuneet saamaan yritykset osallistumaan ja sitoutumaan hankkeen toimintaan. Yritysten saavuttaminen ja sitoutuminen ei näytä siten olevan ainakaan erityisen iso ongelma erityistavoitteen hankkeissa. Tosin niitäkin hankkeita on jonkin verran, joissa asia on toteutunut vain tyydyttävällä tasolla. Haasteita aiheeseen liittyykin jonkin verran, ja arvioinnissa on asiasta myös aiemmasta tiedonhankinnasta havaintoja: jos yrityksiä ei saada mukaan ja sitoutumaan riittävän ajoissa hankkeeseen, voi hankaluuksia tulla siitä, että aika loppuu kesken hankkeen puitteissa tehtäville kehittämistoimenpiteille. Pahimmillaan kehittämisprosessit jäävät silloin puolitiehen. Kun tarkastellaan asiaa keinojen ja yritysten osallistumisaktiivisuuden näkökulmasta, toiminta on yleensä ollut onnistunutta, kun on päästy hyödyntämään olemassa olevia verkostoja. Monissa hankkeissa on hyödynnetty yrittäjäjärjestöjen verkostoja ja/tai saatu yrittäjäjärjestöjen tuki toimintaan. Tällä on ollut iso merkitys osallistumisaktiivisuuden näkökulmasta.

108 Ohjausryhmän verkostoja on hyödynnetty ja oleellista on ollut lisäksi se, että ohjausryhmissä ovat olleet hankkeen aihealueen kannalta oleelliset tahot mukana. Hyviä tuloksia yritysten osallistumisen ja sitoutumisen näkökulmasta on saatu myös silloin, kun on hyödynnetty onnistuneesti erilaisia viestintäkanavia, toimittu organisaatiokohtaisesti, tehty erilaista liikkuvaa kehittämistyötä eli ns. jalkatyötä ja selvitetty kehittämistarpeet ja vastattu konkreettisesti näihin kehittämistarpeisiin. 107 Dokumenttianalyysissa tarkasteltiin myös ohjelman toimenpiteiden vaikuttavuutta osana laajempaa toimintaympäristöä. Tämän erityistavoitteen kohdalla oleellinen strategia on Työelämän kehittämisstrategia 2020, jossa painopisteinä ovat innovointi ja tuottavuus, luottamus ja yhteistyö, työhyvinvointi ja terveys sekä osaava työvoima. Dokumenttianalyysissa tehtiin katsaus siihen, miten erityistavoitteen hankkeet ovat toimineet työelämästrategiaa toimeenpanevana kanavana näiden painopisteiden mukaisesti. Ensimmäisenä tarkastelussa oli innovoinnin ja tuottavuuden osalta erityisesti se, miten hankkeiden toimenpiteet tai toimintatavat (kehittämisen rakenne) ovat edistäneet uudenlaisia johtamisen, organisoinnin ja työn tekemisen tapoja. Hankkeissa, jotka vaikuttavat onnistuneen tässä kohtaa, on ollut mm. seuraavia ominaisuuksia: vahva yritys-/organisaatiokohtaisuus, toimenpiteet ovat monipuolisia ja kohderyhmälähtöisiä, osallistaminen, oppiminen eri tasoilla, hankkeen merkittävyys omalla toimialalla ja digitaalisuuden hyödyntämiseen pyrkiminen. Hankkeissa, joissa ei ole onnistuttu niin hyvin tästä näkökulmasta, nousi esille seuraavia asioita: tuottavuusnäkökulma toiminnassa vähäinen, suppea kohdistuminen, painottuminen työkykyyn ja toimenpiteiden sirpaleisuus yritysten kokonaisuuteen nähden. Tarkasteluun otettiin myös kysymys siitä, miten hankkeet ovat vaikuttaneet työpaikan ilmapiiriin, kokeilukulttuuriin ja uuden oppimiseen. Hankkeissa, jotka vaikuttavat onnistuneen tässä kohtaa, on ollut mm. seuraavia ominaisuuksia: kehittäminen ollut työpaikkalähtöistä, annettu aikaa kehittämiseen, kehittämisessä on ollut monipuolinen sisältö, onnistuttu aktivoimaan laajasti työpaikkoja, työpaikoilla otettu käyttöön uusia toimintamalleja, kehitystyö palvelee hyvin koko työyhteisöä (jossa työntekijät kokeilijoina tai toteuttajina), parannettu toiminnan pullonkaulakohtia ja opittu uusia digitaitoja. Hankkeissa, joissa ei ole puolestaan onnistuttu hyvin tästä näkökulmasta, korostuvat juuri äskeisten esitettyjen menestystekijöiden vastakohtia, mm. se, etteivät toimenpiteet ole tarvelähtöisiä, kytkös henkilöstöön on vähäistä tai kehittämistoiminta on irrallaan varsinaisista työyksiköistä. Entä miten hankkeet ovat onnistuneet generoimaan johtamisen, organisoinnin ja työn tekemisen tapojen kehittämiseen muita tuottavuuteen ja työhyvinvointiin vaikuttavia yrityksen sisäisiä toimintoja, kuten kehityskeskusteluita, luottamusmiestoimintaa, työsuojelua, työterveyshuoltoa tai työkykyä edistävää toimintaa? Tarkastelussa ei tullut erityisemmin esille tätä tavoitetta erinomaisesti tai hyvin edistäviä hankkeita, eli voidaan sanoa, että tämä näkökulma toteutuu melko heikosti erityistavoitteiden hankkeissa kokonaisuudessaan. Osassa hankkeista on luonnollisesti nähtävissä myös tähän näkökulmaan liittyvää toimintaa, mutta monesti kysymys näyttäisi olevan irrallisista toimenpiteistä; esimerkiksi johtamisen tai esimiestyön kehittäminen on irrallaan muusta toiminnasta. Toisena tarkastelussa oli luottamuksen ja yhteistyön osalta se, miten hankkeet ovat edistäneet työpaikalla syvempää yhteistyötä, monialaisuutta ja vastavuoroisuutta kumppanien, asiakkaiden ja oman porukan kesken. Hankkeet, jotka ovat onnistuneet tämän näkökulman edistämisessä, sisältävät seuraavia ominaisuuksia: kehittäminen ulottuu laajalle, käytössä on monipuoliset toimenpiteet, toimintaan sisältyy jatkuva arviointi, toiminta sisältää vuoropuhelua eri toimijoiden välillä. Lisäksi aika usein hankkeet ovat edistäneet yhteistyötä yrityksen sisällä eikä ulospäin. Näiden tavoitteiden edistäminen ei ole luonnollisesti ollut kaikkien hankkeiden ja kohderyhmien osalta relevanttia, esimerkiksi silloin, kun hankkeen toiminta on kohdistunut yksinyrittäjiin tai omistajayrittäjiin tai kehittämisessä on ollut muuten lähinnä yrittäjänäkökulma. Hankkeissa, joissa ei ole onnistuttu niin hyvin tässä kohtaa, nousi esille erityisesti kytköksen vahvuus työpaikan

109 kehittämistoimiin: tavoitetta ei ole erityisemmin edistetty, jos toiminta ei ole kytköksissä työyhteisöön tai kytkös on heikko. Tällöin on kehitetty usein pikemminkin osallistujien henkilökohtaista työkykyä. 108 Kolmantena tarkastelussa oli osaavan työvoiman näkökulma, erityisesti kysymys siitä, miten hankkeet ovat edistäneet oppimista työpaikoilla ja osaamistason nousua. Tässäkin kohden hankkeista pyrittiin havainnoimaan ominaispiirteitä. Hankkeet, jotka vaikuttavat onnistuneen, sisälsivät seuraavia ominaisuuksia: oppiminen on fokuksena eri tasoilla, kehittämisessä on keskitytty toimialan osaamisen kehittämistarpeisiin, kehittäminen sisältää yrittäjien voimavarojen kehittämistä, työn prosessien kehittämistä on lähestytty kokonaisvaltaisesti, on tehty osaamiskartoituksia ja on keskitytty osaamistason nostamiseen digiasioissa. Hankkeissa, joissa ei ole onnistuttu niin hyvin tässä kohtaa, nousi esille ohut kytkös työpaikan kehittämistoimiin. Neljäntenä tehtiin katsausta vielä hankkeisiin työn murroksen näkökulmasta. Toimintaympäristössä tapahtuu paljon muutoksia ja tämä heijastuu myös työpaikkatasolle, mm. työntekijästatukset monimuotoistuvat. Tarkastelussa oli erityisesti kysymys siitä, millä tavalla hankkeet ovat edistäneet yritysten toimintatapoja huomioida työn ja perhe-elämän yhteensovittamista sekä työpaikan monimuotoisuutta. Tämä näkökulma on huomioitu vain joissakin hankkeissa. Yleiskuva asiasta on kuitenkin se, etteivät nämä näkökulmat tule esille hankkeista helposti tai niitä ei ole sisällytetty hankkeisiin. Naisyrittäjiä kohderyhminä sisältävissä hankkeissa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista on tehty. Muuten nämä näkökulmat eivät erityisemmin näkyneet tarkastelussa olleissa hankkeissa. 5.3 Työ- ja koulutusurien sukupuolen mukaisen eriytymisen lieventäminen (et 8.1) Työelämän ulkopuolella oleville miehille ja työttömille miehille suunnattuja hankkeita tarvitaan reilusti lisää, jotta heitä koskeva osallistujatavoite täytetään. Sen sijaan naisyrittäjille kohdistettua toimintaa on ollut runsaasti ja osallistujatavoite heidän osaltaan on jo ylitetty. Rakenteiden kehittäminen ja laaja-alaisten vaikutusten aikaansaaminen erityistavoitteelle ominaisten pienten hankkeiden avulla on haastavaa. Siksi hankkeissa tulee pyrkiä monipuoliseen sidosryhmäyhteistyöhön ja tiedonvaihtoon eri tahojen kanssa. Hankkeisiin osallistuneista noin kolmasosa kokee osallistumisella olleen merkitystä työllistymisen tai työssä jatkamisen kannalta. Naiset ovat tässä mielessä saaneet hankkeista selvästi enemmän hyötyä kuin miehet. Sukupuolen mukainen segregaatio työelämässä eli työmarkkinoiden jako naisten ja miesten aloihin ja ammatteihin vaikuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan. Sen katsotaan rajoittavan yksilöiden valintoja, jäykistävän työmarkkinoita ja estävän kykyjen tehokkaan käytön mm. rekrytoinnissa. Vuonna 2014 naisenemmistöisin toimiala oli terveys- ja sosiaalipalvelut (naisia 86,7 %) ja miesenemmistöisin toimiala oli rakentaminen (miehiä yli 92 %). Muutosta segregaatiossa on viime vuosikymmeninä tapahtunut lähinnä naisten kouluttauduttua nk. perinteisiin miesten ammatteihin, kuten lääkäreiksi ja juristeiksi. Työmarkkinoiden kokonaistarkastelussa segregaatio ei ole kuitenkaan olennaisesti muuttunut. Erityisen vähäistä on ollut miesten siirtyminen naisenemmistöisille aloille. Segregaation lieventämisen keskeisenä tavoitteena on luoda naisille ja miehille yhtäläiset mahdollisuudet toteuttaa itseään perheessä, työelämässä ja yhteiskunnassa sekä varmistaa yhtäläiset mahdollisuudet saavuttaa ja toteuttaa näitä tavoitteita. Sukupuolten työnjaon purkamisen odotetaan

110 vaikuttavan osaltaan naisten ja miesten parempaan työllisyyteen, sukupuolisyrjinnän poistamiseen sekä palkkatasa-arvon etenemiseen Tasa-arvoteeman edistämisen kannalta erityistavoitteessa toteutettavien hankkeiden merkitystä voi pitää tärkeänä erityisesti siitä syystä, että tasa-arvopolitiikalle ei ole erikseen hallintoa tai virastoa, joka tekisi alan kehittämistyötä. Suomessa onkin kaikilla EU-ohjelmakausilla nojauduttu asian edistämisessä EU-ohjelmarahoitukseen; varsinkin ilman ESR-rahoitusta tasa-arvon kehittäminen olisi voinut jäädä heikolle tolalle. Ohjelma-asiakirjan mukaan erityistavoitteen 8.1 tavoiteltuna tuloksena on myötävaikutettu työ- ja koulutusurien sukupuolenmukaisen eriytymisen lieventämiseen. Hankkeiden tuloksina on saatu aikaan tasa-arvoa edistäviä tuotoksia (koulutus-, tiedostus- tai viestintämateriaalia, työtapoja ja menetelmiä, oppaita jne.). Lisäksi on koulutettu miehiä ja naisia horisontaalisen ja vertikaalisen tasa-arvon edistämiseksi ja tietoisuutta tasa-arvosta on lisätty sekä työelämässä toimivien tahojen parissa että rakennerahastotoimijoiden joukossa. Erityistavoitteessa rahoitettavissa hankkeissa kehitetään ja tarjotaan koulutusta, neuvontaa, ohjausta, mentorointia ym. toimenpiteitä, joilla vähennetään sukupuolten välisiä koulutus- ja osaamiseroja. Niissä myös tarjotaan ohjausta ja koulutusta työllistäville aloille ottaen huomioon sukupuolen mukaisen eriytymisen lieventäminen sekä tuetaan naisten johtajuutta ja yrittäjyyttä tukevaa osaamista liittyen erityisesti työnantajayrittäjyyteen ja innovaatioiden hyödyntämisestä lähtevään yrittäjyyteen. Hankkeiden tuotoksia arvioidaan hyödyntäen soveltuvin osin ohjelmakaudella tasa-arvon valtavirtaistamisen kansainvälisessä verkostossa kehitettyä minimistandardia. Tasa-arvoon ja hyviin käytäntöihin liittyvän arviointikriteeristön perusteella voidaan hankkeissa kehitetyille konkreettisille tuotoksille antaa tasa-arvon hyvälle käytännölle validointi. Tuloksena saadaan siten validoituja tasa-arvoa edistäviä ja sukupuolten välistä eriytymistä lieventäviä menetelmiä, toimintatapoja sekä materiaaleja mm. koulutukseen ja tiedotukseen. Ohjelma-asiakirjan mukaan ohjelman toteuttaja raportoi tulosindikaattorista vähintään kerran ohjelmakauden aikana, mutta viimeistään ohjelman päätösvaiheessa vuonna Tätä tarkoitusta varten se tekee/teettää asiasta erillisselvityksen. Erityistavoitteen 8.1 hankkeisiin on osallistunut mennessä yhteensä henkilöä, joista naisia on 75 prosenttia. Työelämän ulkopuolella olevia miehiä ja työttömiä miehiä on ollut 12 prosenttia kaikista osallistujista. Tarkasteluajankohtana erityistavoitteessa oli käynnissä tai päättynyt yhteensä 35 hanketta, joihin oli kohdistettu julkista rahoitusta kaikkiaan 4,6 miljoonaa euroa. Erityistavoitteen tuotos- ja tulosindikaattoreiden absoluuttiset ja suhteelliset toteumat on esitetty suuralueittain taulukossa 15. Valtakunnallinen ja ylimaakunnallinen toiminta muodostavat lisäksi yhden tarkastelualueen. Erityistavoitteen tulosindikaattorin toteumaa ei raportoida tässä vaiheessa, sillä se on arvioinnin käytettävissä vasta seuraavassa raportointivaiheessa. 18 THL, Työelämän segregaatio. (

111 Taulukko 15. Erityistavoitteen 8.1 toteumat ESR:n ohjelmakohtaisissa tuotosindikaattoreissa suuralueittain jaoteltuna ( tilanne). Etelä-Suomi Itä-Suomi Länsi-Suomi Pohjois- Suomi Valtakunnallinen ja ylimaakunnallinen Yhteensä Hankkeiden lukumäärä 13 / 37% 6 / 17% 1 / 3% 6 / 17% 9 / 26% 35 / 100% Julkinen rahoitus yhteensä 45. Työelämän ulkopuolella olevat miehet ja työttömät miehet 46. Yrittäjinä toimivat naiset / 24% / 11% / 2% / 25% / 37% / 100% 100 / 40% 32 / 13% 0 / 0% 8 / 3% 110 / 44% 250 / 100% 214 / 45% 53 / 11% 18 / 4% 150 / 32% 37 / 8% 472 / 100% Tässä arvioinnin raportointivaiheessa tarkastellaan tuotosindikaattoreiden, työelämän ulkopuolella olevat miehet ja työttömät miehet sekä yrittäjinä toimivat naiset, toteuma ja kehitys verrattuna edelliseen arviointivaiheeseen. Kummankin indikaattorin osalta on menty eteenpäin. Miesten kohdalla ko. osallistujatavoite vuonna 2023 on henkilöä, josta seurantarekisterin mukaan nyt on saavutettu noin 19 prosenttia. Tämän tavoitteen osalta jää siten vielä paljon tehtävää ohjelman loppuajaksi. Erityistavoitteen hankkeisiin osallistuneiden yrittäjänaisten osalta tavoite on 380 henkilöä, joka on tässä tarkasteluajankohtana jo ylitetty (toteuma noin 124 %). Tarkasteltaessa alueellisesti näiden indikaattoreiden kehitystä on todettava, että tarkastelu jää hyvin pienen hankejoukon varaan ja esimerkiksi kaikilta alueilta ei vielä ole molempia indikaattoreita koskevaa hanketoimintaa. Länsi-Suomessa toteutuksessa on ollut vasta yksi hanke ja muillakin alueilla vain 6 13 hanketta. Työelämän ulkopuolella oleviin miehiin ja työttömiin miehiin kohdistuvassa hanketoiminnassa oikeastaan vain Etelä-Suomessa ja valtakunnallisissa ja ylimaakunnallisissa hankkeissa on tapahtunut merkittävää etenemistä verrattuna edelliseen arviointivaiheeseen. Länsi-Suomessa ei vielä ole ollut yhtään miehille suunnattua erityistavoitteen hanketta. Yrittäjänä toimivia naisia on tavoitettu hanketoimintaan puolestaan edellisen arviointivaiheen jälkeen mainittavimmin Etelä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa. Myös Itä- Suomessa ja valtakunnallisissa ja ylimaakunnallisissa hankkeissa on edetty hieman tämän kohderyhmän suhteen. Länsi-Suomessa tähän kohderyhmään on edelleenkin toteutunut vain yksi hanke. Hankevetäjille toteutetun kyselyn avulla saatiin tietoa hankkeiden kehittämistoimenpiteiden merkityksestä. Kehittämistoimenpiteillä on ollut yhtä lailla merkitystä kohderyhminä oleviin asiakkaisiin, kuin palveluihin ja palvelurakenteeseen. Pitkäaikaisia vaikutuksia hankevetäjien näkökulmasta on saatu aikaan erityisesti tavoitteen, Kehitetään ja tarjotaan koulutusta, neuvontaa, ohjausta, mentorointia ym. toimenpiteitä, joilla vähennetään sukupuolten välisiä koulutus- ja osaamiseroja kohdalla. Vaikuttavuustarkasteluun saadaan myös tärkeää hyödynsaajien näkökulmaa arvioinnissa toteutetusta erillisselvityksestä (pitkän aikavälin vaikutuksia kartoittanut kysely hankkeiden hyödynsaajille 19 ) ja siinä vaikuttavuutta koskevista kysymyksistä. Erityistavoitteen hankkeilla pyritään vaikuttamaan erityisesti työ- ja koulutusurien sukupuolenmukaisen eriytymisen lieventämiseen, joten muutos hankkeisiin osallistuneiden työllisyystilanteessa ei kuvaa kaikkein parhaiten erityistavoitteiden hankkeiden toimintaa. Erityistavoitteen hyödynsaajista suurin osa (68 %) oli kuuden kuukauden kuluttua hankkeeseen osallistumisen päättymisestä työssä. Tässä kohtaa ei voida erotella hankkeeseen osallistumisen aloitusvaiheen statusta vähäisen vastausmäärän takia. Suurin osa osallistujista oli kuitenkin aloitushetkellä työttömänä tai opiskelemassa. 19 Erityistavoitteen 8.1 hankkeiden hyödynsaajille osoitettuun kyselyyn vastasi yhteensä 56 henkilöä. Heidän osuutensa on noin 18 prosenttia 319:sta kyselyn kohderyhmään kuuluneesta henkilöstä.

112 111 Muutos et 8.1:n hankkeisiin osallistuneiden työllisyystilanteessa Työllisyystilanne 6 kk osallistumisen päättymisestä 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 14% 7% 11% 68% Työttömänä Työelämän ulkopuolella (mm. eläkkeellä, sairaana) Opiskelemassa/koulutuksessa Työssä (ml. oppisopimuskoulutus) Kuvio 49. Muutos erityistavoite 8.1:n hankkeisiin osallistuneiden työllisyystilanteessa. (Pitkän aikavälin vaikutukset -kysely.) Vaikutukset muutoksina hankkeisiin osallistuneiden työmarkkinatilanteissa eivät osu myöskään täydellisesti hankkeiden toiminnan ytimeen tässä erityistavoitteessa, mutta näitä vaikutuksia voidaan kuitenkin pyrkiä havainnoimaan. Seuraavat havainnot ovat positiivisia muutoksia hyödynsaajien työmarkkinatilanteessa, mihin hankkeisiin osallistumisella on henkilöstä riippuen saattanut olla osavaikutusta. Hyödynsaajat ovat arvioineet, että heidän oma työmarkkinatilanteensa on parantunut melko monen kohdalla erityisesti siten, että työssä on saatu lisää vastuuta, mutta myös siten, että työ on muuttunut korkeampaa osaamista tai taitoja vaativaksi. Melko isolla osalla työmarkkinatilanne on parantunut jollakin muulla tavalla, mutta jonka sisällöstä kyselyssä ei saatu tarkempaa tietoa. Aiemman epävarman työsuhteen vakiintuminen tai ylennyksen saaminen kuusi kuukautta osallistumisen päättymisen jälkeen on ollut jo harvinaista tässä kohdejoukossa. Muutos et 8.1:n hankkeisiin osallistuneiden työllisten työmarkkinatilanteessa Työmarkkinatilanne 6 kk osallistumisen päättymisestä 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 6% 0% 19% 44% 6% 25% Aiempi epävarma työsuhteeni oli vakiintunut Osa-aikatyö, lyhennetty työviikko, lomautus tms. oli muuttunut kokoaikaiseksi työksi Työni oli muuttunut korkeampaa osaamista/taitoja vaativaksi Olin saanut työssäni lisää vastuuta Olin saanut ylennyksen Työmarkkinatilanteeni oli parantunut jollain muulla tavoin Kuvio 50. Muutos erityistavoite 8.1:n hankkeisiin osallistuneiden työllisten työmarkkinatilanteessa. (Pitkän aikavälin vaikutukset -kysely.) Erillisselvityksessä hyödynsaajilta kysyttiin myös hankkeeseen osallistumisen merkitystä osallistujan tilanteeseen siten, että onko hankkeeseen osallistumisella ollut parantavaa, heikentävää tai ennallaan pitävää vaikutusta. Seuraavassa kuvassa on esillä vastausjakaumat tähän kysymykseen. Suurin osa hankkeisiin osallistuneista piti tilannettaan samanlaisena kuin ennen hanketta. Keskimäärin noin joka kolmannelle

113 Toimenpide/palvelu osallistuminen hankkeeseen on tuonut parannusta heidän tilanteeseensa. Koska tässä erityistavoitteessa toiminnan kohteena ovat toisaalta työelämän ulkopuolella olevat ja työttömät miehet, toisaalta yrittäjänaiset, vastauksia on tarkoituksenmukaista katsoa vielä erikseen sukupuolen mukaan jaoteltuina. Sen perusteella naiset kokivat hyötyneensä hankkeista selvästi enemmän kuin miehet. Naisosallistujista 42 prosenttia piti tilannettaan parempana hankkeeseen osallistumisen ansiosta, kun miehistä tätä mieltä oli neljännes. 112 ESR-hankkeeseen osallistumisen merkitys, et 8.1: "Ellen olisi osallistunut hankkeeseen, tilanteeni olisi..." 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% 32% 61% 7% huonompi samanlainen kuin ennen hanketta parempi Kuvio 51. Erityistavoitteen 8.1 hankkeeseen osallistumisen merkitys hyödynsaajille. (Pitkän aikavälin vaikutukset -kysely.) Hyödynsaajien näkemykset hankkeisiin osallistumisen vaikutuksista voidaan käsitellä myös eri toimenpiteittäin/palveluittain. Seuraavassa kuvassa on esillä vastausjakaumat siten, että kuvassa on eritelty vaikutus hankkeeseen osallistumisesta toimenpiteiden tai palvelun mukaan. Vaikuttavuudeltaan selkeästi parhaita toimenpiteitä ovat tästä näkökulmasta olleet koulutukset sekä valmennukset, sparraus ja mentorointi. Nämä ovat parantaneet eniten osallistujan tilannetta. Heikommin hyötyä hyödynsaajille näyttäisivät tuottavan erilaiset tilaisuudet, tapahtumat, workshopit tms., joiden vaikutus näyttäisi olevan tästä näkökulmasta osallistujien tilannetta ylläpitävä. ESR-hankkeeseen osallistumisen merkitys, et 8.1: "Ellen olisi osallistunut hankkeeseen, tilanteeni olisi..." 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% Koulutus, n=16 50% 38% 13% Valmennus (ml. ryhmätoiminta), sparraus, mentorointi, n=20 40% 60% 0% Tilaisuudet, tapahtumat, workshopit tms., n=16 0% 100% 0% huonompi samanlainen kuin ennen hanketta parempi Kuvio 52. Erityistavoitteen 8.1 hankkeeseen osallistumisen merkitys hyödynsaajille. (Pitkän aikavälin vaikutukset -kysely.) Arvioinnissa tehdyn dokumenttianalyysin pohjalta voidaan tarkastella myös hanketoiminnan vaikuttavuutta. Tämän erityistavoitteen kohdalla analyysiin poimittiin satunnaisotoksena 6 hanketta, joista käytiin läpi seurantatietoja, loppuraportti ja muita esim. internet-sivuilta löytyviä aineistoja. Erityistavoitteessa oli

114 kokonaisuudessaan tässä tarkasteluvaiheessa vain 14 päättynyttä hanketta. Dokumenttitarkastelussa pyrittiin erityisesti havainnoimaan sitä, millaisilla toimenpiteillä on saatu aikaan hyviä tai huonoja tuloksia. 113 Tasa-arvoteeman kehittämiseen liittyvinä erityispiirteinä nousevat esille mm., että hankkeet ovat pieniä ja sukupuolten tasa-arvoon vihkiytyneitä ja sen kehittämisestä kiinnostuneita kolmannen ja yksityisen sektorin projektitoimijoita on hyvin vähän (joitakin kansalaisjärjestöjä, joitakin yrityksiä ja konsultteja). Erityistavoitteen hankkeista suurin osa onkin oppilaitosvetoisia ja jopa puolet yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toteuttamia. Hankkeiden pieni koko muodostaa kuitenkin haasteen, kun pyritään kehittämään rakenteita ja saamaan vaikutuksia aikaan laajemmin kuin hankkeessa mukana olleiden hyödynsaajien joukossa. Sen vuoksi hankkeissa tehtävä monipuolinen sidosryhmäyhteistyö ja tiedonvaihto eri tahojen kanssa on erityisen tärkeää. Myös se, että osa hankkeista toteutetaan valtakunnallisesti, luo paremmat mahdollisuudet kehittämistyön tulosten valtavirtaistamiselle laajempaan käyttöön. Yksi vaikuttavuutta omalta osaltaan osoittava näkökulma on hankkeiden tavoitteiden saavuttamisen taso. Analyysi osoitti, että hankkeiden omien tavoitteiden saavuttaminen onnistuu hankkeissa yleensä suurimmaksi osin. Jokin tavoite voi jäädä ttamatta, mutta enemmistö tavoitteista kuitenkin saavutetaan. Useimmiten saavuttamatta on tällöin jäänyt jonkin tietyn osallistujaryhmän tavoiteltu määrä. Hankkeen asiakkaiden houkutteleminen osallistumaan hankkeen toimintoihin on ollut tässä erityistavoitteessa ajoittain haasteellista: mm. asiakkaiden sitouttaminen osallistumaan valmennuksiin ja työpajoihin on raportoitu vaikeaksi. Yritysten kanssa toimittaessa on myös havaittu yrittäjien aikapulaa osallistua hankkeiden toimenpiteisiin. Toiseksi kohtuullisen isoksi haasteeksi nostettiin esille hankehenkilöstön vaihtuvuus, mikä omalta osaltaan vaikuttaa myös mahdollisuuksiin saavuttaa hankkeelle asetetut tavoitteet. Lisäksi aloitus- ja lopetuslomakkeiden tietojen kerääminen nousi joissakin tapauksissa haasteelliseksi asiaksi (mikä ei suoranaisesti liity hankkeiden tavoitteiden saavuttamiseen). Analyysin kohteena olleista hankkeista selvitettiin, millaisilla toimenpiteillä ne ovat tavoitteitaan täyttäneet. Erityistavoitteessa 8.1 onnistuneiden hankkeiden kohdalla tavoitteiden saavuttamiseksi käytetään monia erilaisia kehittämistoimenpiteitä. Tämän erityistavoitteen osalta kehittämistoimenpiteet eivät näyttäisi ketjuuntuvan yhtä paljon kuin esimerkiksi erityistavoitteessa 6.1. Melko tyypillinen toteutus erityistavoitteen 8.1 hankkeissa vaikuttaisi olevan sellainen, että kohderyhmää valmennetaan, mentoroidaan, koulutetaan jne. prosessinomaisesti aihealueeseen liittyen ja tähän liittyy vahvasti kehittäjien puolelta toimintamallien ja palveluiden testaaminen ja kehittäminen. Tässä aineistossa tavoitteisiinsa kokonaan tai suurimmalta osin päässeiden hankkeiden toimenpiteet olivat eniten valmennusta, mentorointia ja koulutusta sekä toimintamallin kehittämistä. Näissä hyvin onnistuneissa hankkeissa oleellista on eri toimijoiden tai ryhmien tuominen yhteen, eli kehittämistoimenpiteissä on kohtautettu mm. yrittäjiä ja kuntatoimijoita, opiskelijoita ja yrittäjiä jne. ja tuettu muutoinkin vahvasti verkostoitumista. Valmennuksissa korostuu puolestaan toisilta oppiminen, kokemusten jakaminen ylipäänsä ryhmävalmennusten tuomat hyödyt. Hyviä tuloksia on saatu myös silloin, kun kehittäminen on kytkeytynyt tiiviisti kehittämistoimia toteuttavien organisaatioiden toimintaan, jolloin on ollut myös hyvät mahdollisuudet saada kokeilut siirtymään käytäntöön. Tämän toteutumista on lisäksi edesauttanut se, että kehittämistoimintaan on sitoutettu mukaan hankkeen asiakkaiden kanssa työskenteleviä henkilöitä. Kun hankkeissa ei ole saavutettu tavoitteita tai ne on saavutettu vain pieneltä osin, käytössä on ollut tässäkin erityistavoitteessa samoja kehittämistoimenpiteitä kuin tavoitteet hyvin saavuttaneissakin hankkeissa. Näin ollen syyt eivät johdu käytetyistä kehittämistoimenpiteistä. Tarkasteltaessa lähemmin tavoitteitaan heikommin saavuttaneita hankkeita on nähtävillä, että kysymys saattaa olla siitä, että hankkeissa onkin käytetty

115 erityisen paljon erilaisia kehittämistoimenpiteitä. Tällöin toiminnan fokuskin on saattanut hieman hämärtyä ja resurssit hajaantua. Jossain määrin tämäntyyppisissä hankkeissa voisikin puhua toimenpiteiden ähkystä. 114 Keskeisiä konkreettisia tuloksia ja hyötyjä tasa-arvoteeman hankkeista ovat olleet koulutuspaketit, tietokoosteet ja jonkin verran toimintatavat. Erityistavoitteen tulosindikaattoriksi on valittu tasa-arvoa edistävät ja sukupuolten välistä eriytymistä lieventävät menetelmät, toimintatavat ja materiaalit, jotka täyttävät tasaarvoa ja hyviä käytäntöjä koskevat kriteerit. Myöhemmin tehtävän erillisselvityksen myötä selviää, minkä verran näitä validoituja tuloksia on erityistavoitteen hankkeissa saatu aikaan. Erityistavoitteen 8.1 hanketoiminnalla on pyritty vaikuttamaan siihen, että miehet kiinnostuisivat enemmän naisvaltaisista aloista ja päinvastoin. Varsinaista onnistumista (siirtymien suhteen) on tuotu kuitenkin harvoin esille raportoinnissa. Raportoinnissa tuodaan esille lähinnä onnistuminen edellytysten luomisessa. Case-esimerkiksi valittu RIMENTORI-hanke näyttää kuitenkin onnistuneen juuri siinä, että huomattavan monet hankkeeseen osallistuneista työttömistä ovat suuntautuneet sosiaali- ja terveysalan opintoihin tai hakeutuneet alan töihin.

116 115 RIMENTORI - Rinnekotisäätiön työllisyyttä edistävä mentoriohjelma kehitysvamma-alalle Rinnekoti-Säätiön toteuttaman hankkeen (S20522, ) päämääränä oli tarjota työttömänä oleville miehille keinoja päästä kiinni työelämään sekä vähentää työttömyyttä mentorointiohjelman avulla. Toimintamallissa kiinnitettiin huomiota siihen, että miehiä on sosiaali- ja terveysalalla vähemmän kuin naisia. Hankkeen osatavoitteena olikin saada miehet kiinnostumaan sosiaali- ja terveysalasta mentorointiohjelman avulla sekä tarjota työttömille henkilöille työkokemusta turvallisesti ohjatussa ja aidossa työympäristössä käytännön työtä tekemällä. Millaisia kehittämistoimenpiteitä hankkeessa oli käytössä? - Hankkeessa tutustuttiin vaihtoehtoisiin mentorointimalleihin ja haettiin kehitysvamma-alalle sopivaa mallia. Mentorointimallilla haluttiin olla myös välittämässä kehitysvamma-alan arvoja ja asenteita. - Mentorit saivat tehtäväänsä 1,5 päivän koulutuksen. Mentorikoulutuksessa kiinnitettiin huomiota siihen, kuinka mentorit voivat tukea, kannustaa ja ohjata työkokeilijaa huomioon ottaen hänen aikaisemman työhistoriansa, koulutuksensa, elämänkokemuksensa, harrastuksensa sekä muun aiemmin hankitun osaamisensa. Tämän kautta haluttiin hyödyntää työkokeilijoiden jo olemassa olevaa osaamista käytännön työskentelyjaksolla. - Hankkeessa asetettiin miehet etusijalle valittaessa osallistujia ohjelmaan. - Hankkeessa kehitettiin ja toteutettiin mentorointiohjelmaa, jossa työkokeilijat saivat kolmen viikon valmennusjakson kehitysvammaisuudesta ja viiden viikon käytännön työskentelyjakson mentorin tukemana. Valmennusjaksolla kiinnitettiin huomiota vaihteleviin opiskelumenetelmiin, oppimisympäristöihin sekä tutustumiskäynteihin. Käytännön työskentelyjaksot toteutettiin 37 kehitysvamma-alan yksikössä. Hankkeet keskeisimmät tulokset: - Hankkeessa tuotteistettiin RIMENTORI-palvelumalli, joka on mahdollista toteuttaa vastaavalla tavalla kuin hankkeessa myös muille kohderyhmille, ryhmämuotoisena työkokeiluna työttömille. - Työkokeiluun osallistuneista 42 henkilöstä (76 % miehiä) 11 on jatkanut opintoihin ja 7 henkilöä on työllistynyt joko tuntityöntekijöinä tai määräaikaisilla työsopimuksilla. Osallistujista osa on jatkanut myös vapaaehtoistyöhön tai kuntouttavaan työtoimintaan tai he ovat muuten aktivoituneet työnhaussaan. - Työkokeiluun osallistuneilta valmennusjaksolta kerätyn palautteen ka. 4,14, käytännön työskentelyjakson jälkeen kerätyn palautteen ka. 4,44 (asteikko: 1=välttävä 5=erinomainen). - Kerätyn palautteen perusteella mentorikoulutukset on koettu tarpeellisiksi ja ne ovat kasvattaneet innostusta työttömän tukemiseen ja lisänneet mentoreiden oman työn arvostusta. Mentorikoulutuksen palautteen ka. 4,39 ja käytännön työskentelyjakson päättyessä kerätyn palautteen ka. 4,45 (asteikko: 1=välttävä 5=erinomainen). - Pitkän aikavälin vaikutukset -kyselyyn vastanneista hankkeen hyödynsaajista (n=10) 80 % arvioi tilanteensa hankkeeseen osallistumisen ansiosta paremmaksi, 20 % arvioi tilanteensa pysyneen ennallaan (vastaajissa sekä työkokeilun työttömiä että mentoreiksi kouluttautuneita työllisiä). Mitkä asiat ovat edistäneet onnistumista tai vaikuttaneet onnistumiseen? o Viestintä oli oleellinen osa hankkeen edistämistä. Ilman siihen panostamista asiakasohjautuvuus olisi ollut heikkoa. Hankkeeseen hakeuduttiin henkilökohtaisten haastattelujen kautta. o Suurin osa työkokeilijoista oli kiinnostunut jatkamaan alalla. Jatkopolkujen suunnittelemisessa heille oli tarjolla työhönvalmentajan tuki työnhakuun ja opiskeluun liittyen (yksilöohjaus).

117 Yhteenveto (Työllisyys ja työvoiman liikkuvuus) Tässä luvussa esitetään havaintoja toimintalinjan 3 vaikuttavuusarviointiin liittyen. Ensin esitellään havainnot erityistavoitteittain ja lopuksi koko toimintalinjaa koskien. Nuorten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edistäminen Nuorten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edistämisessä (ET 6.1) toiminnan fokus on toisaalta nuorten ja yli 54-vuotiaiden työllistämisessä, toisaalta heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisvalmiuksien parantamisessa. Edelliseen arviointivaiheeseen verrattuna nuorten työllistymistulokset ovat hankkeissa heikentyneet, eikä toimintaan tältä osin ole onnistuttu löytämään sitä uutta vaihdetta, jota edellisessä arviointivaiheessa peräänkuulutettiin. Kun vielä syksyn 2017 tilanteessa hankkeissa oli päästy 23 prosentin työllistymistulokseen nuorten osalta, syksyllä 2018 tulos on painunut 19 prosenttiin. Tavoitteeksi asetettu 30 prosenttia on siten entistä vaikeammin saavutettavissa. Etelä- ja Pohjois- Suomessa tilanne on säilynyt ennallaan vuoden takaiseen verrattuna, mutta Itä- ja Länsi-Suomessa tulokset ovat heikentyneet. Hankkeet ovat onnistuneet entisestään hieman parantamaan ikääntyneiden työllistymistä edistäviä toimia. Syksyn 2018 tilanteessa 28 prosenttia yli 54-vuotiaista kohderyhmään kuuluvista oli työelämässä päättäessään osallistumisensa hankkeeseen, missä on prosenttiyksikön verran kohennusta vuoden takaiseen tulokseen. Tavoitteeksi asetettu 23 prosenttia on ylitetty reilusti ja etenkin Itä-Suomessa tulosparannus on ollut huomattava. Hyödynsaajien näkökulmasta hankkeilla on ollut vähintäänkin osittaista vaikutusta osallistujien työllisyyden kohentumiseen. Selvitettäessä hankkeisiin osallistuneiden tilannetta kuusi kuukautta osallistumisen päättymisen jälkeen ilmeni, että tämän erityistavoitteen (ET 6.1) hankkeissa työttöminä aloittaneista 38 prosenttia oli tuossa vaiheessa työssä, 45 prosenttia edelleen työttöminä ja 13 prosenttia opiskelemassa. Opiskelijana hankkeissa aloittaneista suurin osa (69 %) opiskeli edelleen kuuden kuukauden päästä osallistumisensa päättymisestä ja 20 prosenttia oli työllistynyt kymmenesosan ollessa työttömänä. Noin 60 prosenttia (ET 6.1:n) hankkeisiin osallistuneista työllisistä tunnisti kohdallaan positiivisia muutoksia työmarkkinatilanteessaan kuuden kuukauden päästä hankkeeseen osallistumisensa päättymisestä. Hankkeeseen osallistumisella on voinut olla tilanteesta riippuen vaikutusta asiaan. Suurimmat tunnistettavat muutokset ovat olleet työhön liittyvän vastuun lisääntymisessä ja työn muuttumisessa korkeampaa osaamista tai taitoja vaativaksi. Viidesosalla työllisinä hankkeisiin osallistuneista ja työmarkkinatilanteeseensa hyötyä saaneista työ oli muuttunut kokoaikaiseksi tai epävarma työsuhde oli vakiintunut. Hankkeisiin osallistuneet ovat pitäneet osallistumisensa merkitystä työllistymisen tai työssä jatkamisen kannalta verraten hyvänä. Suurin osa (60 %) pitää tilannettaan samanlaisena kuin ennen hanketta, mutta vajaalle kolmasosalle osallistumisesta hankkeeseen on ollut myönteistä vaikutusta. Eniten tilanne on kohentunut työttöminä hankkeisiin osallistuneilla, vähiten hankkeisiin työllisinä osallistuneilla. Vaikuttavuudeltaan parhaita toimenpiteitä ovat tästä näkökulmasta olleet toimintamallin kehittäminen sekä vertaisoppiminen, toisilta oppiminen ja verkostoituminen, kun taas heikoimpia tuotteiden ja palveluiden kehittäminen sekä koulutus.

118 Tulosten ja tavoitteiden saavuttamisen perusteella onnistuneissa hankkeissa tavoitteiden saavuttamiseksi on käytetty monia erilaisia kehittämistoimenpiteitä yhtä hanketta kohden. Toimenpiteet voivat olla erilaisia kohderyhmästä riippuen, esim. työnhakija-asiakkaille omansa ja työnantajille omansa ja monessa tapauksessa ne ovat yksittäisen asiakkaan kohdalla käytännössä ketjuuntuneet. Esimerkiksi neuvonnan ja ohjauksen pohjalta on edetty valmennukseen tai koulutukseen. Dokumenttianalyysin perusteella tavoitteisiinsa kokonaan tai suurimmalta osin päässeiden hankkeiden toimenpiteet olivat eniten koulutusta, valmennusta/sparrausta/mentorointia sekä toimintamallin kehittämistä. 117 Valitut toimenpiteet eivät selitä hankkeiden onnistumista, sillä yhtä lailla paremmin kuin huonomminkin onnistuneissa hankkeissa on käytetty samanlaisia toimintatapoja. Se on kuitenkin nähtävissä, että monia tavoitteistaan jääneitä hankkeita yhdistää muutama tunnusomainen piirre: tavoitteet on asetettu epärealistisen korkealle, työttömien asiakkaiden ohjauksessa hankkeisiin on puutteita ja osa käytetyistä toimenpiteistä on tilanteeseen ja kohderyhmään huonosti sopivia. Nuorten koulutukseen ohjautumista ja työllistymistä on edistetty erityisen onnistuneesti mm. antamalla nuorille työnhakuvalmennusta ja ohjausta sekä yksilö- että ryhmämuotoisena, mistä varsinkin yksilöohjaus on koettu tulokselliseksi, ja kohtauttamalla yksittäisiä työnhakijoita ja työnantajia toistensa kanssa. Lisäksi tuloksellinen toiminnan taustalla on voinut olla verkostomainen moniammatillinen toimintatapa, jossa nuori saa hankeasiakkuutensa kautta avun moniin erilaisiin kysymyksiinsä. Ikääntyneiden työntekijöiden koulutukseen ohjautumista ja työllistymistä erinomaisesti ja hyvin edistäneissä hankkeissa on mm. annettu asiakkaille uraohjausta ja henkilökohtaista valmennusta, tarjottu valmentajien tukea ja vertaistukea ja samalla tavoin kuin nuorten kohdalla, kohtautettu työnhakijat ja työnantajat. Nuorten maahanmuuttajien koulutukseen ohjautumisen ja työllisyyden edistämisessä onnistuneita toimenpiteitä olivat mm. kotouttamistoimenpiteiden poikkihallinnollinen kehittäminen ja sen myötä verkostomaisen toimintatavan vakiinnuttaminen, alueellisen suomi toisena kielenä -opetuksen kokoavan koulutusportaalin kehittäminen sekä maahanmuuttajille suunnatun ohjauspalvelun kehittäminen ja vakiinnuttaminen. Tarkempaa dokumenttianalyysia varten tarkasteluun poimituissa hankkeissa ei ole EAKR-yhteyttä tai ainakaan sitä ei hankkeiden loppuraporteissa ole kirjoitettu näkyviin. Sen sijaan hankkeiden työllistämistulokset ovat kohtalaisen hyviä ja sitä kautta on pystytty ainakin osittain vastaamaan yritysten työvoimatarpeisiin. Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kehittäminen Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kehittämisessä (ET 7.1) on asetettu oma erillisselvitettävä tulosindikaattori (tulostavoite). Jotta hankkeissa mukana olevissa organisaatioissa voidaan todeta tapahtuneen positiivista muutosta, tulee vähintään 80 prosentissa tapauksista arvioida työhyvinvoinnin kehittyneen hyvin tai erinomaisesti hankkeen tuloksena. Tämä 80 prosenttia muodostaa siten tavoitetason mittarille. Tarkasteluajankohdan 67 prosentin toteumalla ollaan jäljessä tavoitetta, vaikka työorganisaatioiden työhyvinvoinnin parantumisen suhteen on mentykin hieman parempaan suuntaan verrattuna edelliseen arviointivaiheeseen. Itä-Suomessa ja erityisesti Länsi-Suomessa toteutetuissa hankkeissa on tapahtunut merkittävää parannusta vuoden takaiseen tilanteeseen nähden. Kokonaisuudessaan isolla osalla tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kehittämishankkeista on vaikeuksia saavuttaa em. tulostavoitetta. Tavoitteen saavuttaneiden hankkeiden määrä on kasvanut vuoden takaisesta

119 tilanteesta, mutta tavoitteen saavuttaneille hankkeille on edelleen hyvin tyypillistä se, että hyvät tulokset perustuvat pienen osallistujamäärän arvioihin. Poikkeuksiakin on joukossa, eli hankkeita, jotka ovat saavuttaneet kohtalaisen asiakasjoukon ja tehneet hyvää tulosta em. tulosindikaattorin osalta. Hankkeiden osallistujamäärissä esiintyy kokonaisuudessaan hankekohtaisesti isoa vaihtelua. 118 Osassa hankkeita on lähdetty tavoittelemaan isoja asiakasmääriä. Tämä tarkoittaa usein sitä, että asiakkaille tarjotaan paljon yhden päivän kestäviä tilaisuuksia, tapahtumia jne., jotka parhaimmillaan toimivat ns. lähtölaukauksina käynnistyvälle kehittämisprosessille yrityksissä ja työorganisaatioissa. Noin 40 prosenttia tuottavuutta ja työhyvinvointia kehittävien hankkeiden osallistujista on mukana hankkeissa vain yhden päivän. Näin ollen melko iso joukko osallistuneista ei etene kehittämisprosessissaan ainakaan hankkeen puitteissa. Oleellista näyttäisi olevan se, kyetäänkö yritysten palveluohjaus näissä tapauksissa järjestämään. Hankkeella itsellään on harvoin resurssia ja osaamista vastata kaikkiin yritysten kehittämistarpeisiin, varsinkin kun asiakasmäärät ovat isot, joten tärkeää on se, miten onnistuneesti yrityksiä palvelevat kehittämisverkostot on kytketty toimintaan mukaan. Toisaalta voidaan myös miettiä parantunutta työhyvinvointia mittaavan tulosindikaattorin mielekkyyttä kaikkien hankkeiden osalta. Mikäli fokus hankkeen toiminnassa on esimerkiksi palvelun tai toimintamallin kehittämisessä, kytkös tähän tulostavoitteeseen on hieman etäisempi. Näin ollen näitä hankkeita ei voida tuomita epäonnistuneiksi sen takia, että tulostavoitteesta on jääty monesti melko kauaskin. Hyödynsaajien näkökulma on arvioinnin kannalta keskeinen. Tästä näkökulmasta hankkeiden toimenpiteet ovat vaikuttaneet eniten yhteistyön ja vuorovaikutuksen parantumiseen työyhteisöissä. Seuraavaksi eniten toimenpiteet ovat vaikuttaneet viestinnän ja viestintäkäytäntöjen parantumiseen ja työn organisoinnin parantumiseen työpaikoilla ja työnteon tehostumiseen, henkilöstön osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien parantumiseen sekä viestintäkäytäntöjen parantumiseen. Selkeästi vähiten hankkeiden toimilla on vaikutettu työturvallisuuteen sekä siihen liittyvien käytänteiden parantumiseen työpaikoilla. Tuottavuutta ja työhyvinvointia kehittävällä hanketoiminnalla ei ensisijaisesti tavoitella muutosten aikaansaamista hyödynsaajien työmarkkina-asemaan. Näitä vaikutuksia näyttää kuitenkin syntyneen (mihin hankkeeseen osallistumisella on saattanut olla osavaikutuksensa). Hyödynsaajista noin kolmasosalle on tapahtunut hankkeeseen osallistumisen jälkeen positiivisia muutoksia heidän työmarkkinatilanteessaan. Useimmiten työssä on saatu lisää vastuuta tai työ on muuttunut korkeampaa osaamista tai taitoja vaativaksi. Hankkeeseen osallistumisen merkitystä työhön on pidetty kuitenkin laajemmin melko vaatimattomana. Suurin osa pitää tilannettaan samanlaisena kuin ennen hanketta ja vain noin 5 prosentille osallistuminen hankkeeseen on tuonut heidän tilanteeseen parannusta. Erityisen isoja eroja ei synny osallistumisen merkityksessä sen perusteella, millaiseen toimenpiteeseen tai palveluun on osallistuttu hankkeissa. Vaikuttavuudeltaan parhaita toimenpiteitä ovat tästä näkökulmasta olleet tuotteen, palvelun ja yhteistyön kehittäminen. Arvioinnissa tarkasteltiin hankkeiden vaikuttavuutta erityisesti tulosten ja tavoitteiden saavuttamisen kautta. Onnistuneissa hankkeissa tavoitteiden saavuttamiseksi on käytetty monia erilaisia kehittämistoimenpiteitä per hanke; eli toimenpiteet ketjuuntuvat. Jossain määrin voidaan sanoa, että kun tavoitteet on saavutettu hyvin, käytössä on ollut laaja erilaisten menetelmien kirjo; tämä on luonnollista tuottavuutta ja työhyvinvointia kehittävässä hanketoiminnassa, sillä usein on ensin kartoitettu tai selvitetty lähtötilanteita ja kehittämistarpeita ja tämän jälkeen pureuduttu siihen, miten esille nousseisiin kehittämistarpeisiin vastataan ja siten menty kehittämisprosesseissa eteenpäin. Yksittäisistä toimenpiteistä esille nousevat etupäässä valmennus,

120 sparraus, mentorointi, ohjaus, neuvonta, kartoitus, selvitys, toimintamallin kehittäminen ja vertaisoppiminen/toisilta oppiminen/verkostoituminen. 119 Valitut toimenpiteet eivät selitä hankkeiden onnistumista; paremmin ja huonommin onnistuneissa hankkeissa ovat samanlaiset toimintatavat käytössä. Tavoitteistaan jääneissä hankkeissa yksi yhteinen piirre on kuitenkin ollut se, että niissä kehittäminen kohdistuu hyvin suppeaan aihealueeseen, teemaan tai kohdejoukkoon. Esimerkiksi niissä on saatettu keskittyä fyysiseen terveyteen tai vain johtajiin tai esimiehiin, eikä työorganisaatioiden henkilöstö ole kehittämisessä mukana. Havaittavissa on myös viitteitä siitä, että tuottavuutta ja työhyvinvointia kehittävien hankkeiden joukossa on joitakin hankkeita, jotka ovat vain hatarasti tämän erityistavoitteen mukaisia. Lisäksi havaittavissa on, että joissakin hankkeissa tuottavuuteen ja työhyvinvointiin liittyvät kehittämistoimenpiteet ovat toisistaan irrallisia. Hankkeissa esiintyy paljon vaihtelua sen suhteen, onko niiden avulla onnistuttu kehittämään sekä työelämän laatua että tuottavuutta. Nämä molemmat ulottuvuudet eivät yleensä sisälly vahvasti samaan hankkeeseen. Useimmiten toinen ulottuvuus on huomioitu hyvin, mutta toinen puuttuu tai on heikosti mukana. Tuottavuuden näkökulma näyttää olevan vaikeammin huomioitavissa hankkeiden toiminnassa ja tuloksia syntyy harvemmin tuottavuuden osa-alueella. Kun työhyvinvointi ja tuottavuus on onnistuttu yhdistämään, keinoina ovat olleet mm. osaamisen tunnistaminen ja sen hyödyntäminen, yhteiskehittäminen, asiakaslähtöinen toimintatapa ja osallistaminen. Onnistumista näyttää merkittävästi edistävän se, että teemat saadaan kytkettyä toisiinsa luontaisesti, ja silloin, kun teemoja ei ole erotettu, kehittäminen on jo lähtökohtaisesti kokonaisvaltaista. Samanaikainen edistäminen onnistuu hyvin silloin, kun hankkeiden kehittämistoimenpiteet tukevat työorganisaation omien kehittämistarpeiden pohjalta jo käynnissä olevia kehittämisprosesseja, jolloin vaikuttavuus on syvempi ja vaikuttavuuteen päästään myös nopeammin. Tuottavuutta saadaan puolestaan harvemmin aikaiseksi, kun pyritään saavuttamaan isoja määriä asiakkaita, jolloin myös päästään suhteellisesti tarkasteltuna vähemmän asiakaskohtaisiin kehittämisprosesseihin. Yksi tärkeä piirre onnistumisen taustalla on yhteistoiminnallisuuden toteutuminen. Tämä tarkoittaa sitä, että oleellista on avoimen ja kehittämismyönteisen toimintakulttuurin aikaansaaminen, mikä on puolestaan mahdollistanut osaamisen kehittämisen ja työprosesseihin liittyvän kehittämisen. Merkittävää näissä tilanteissa on myös johdon hyväksyntä, sitoutuminen ja tuki kehittämiselle. Hyviä tuloksia yritysten osallistumisen ja sitoutumisen näkökulmasta on saatu aikaan silloin, kun on hyödynnetty onnistuneesti erilaisia viestintäkanavia, toimittu organisaatiokohtaisesti, tehty erilaista liikkuvaa kehittämistyötä ja selvitetty kehittämistarpeet sekä vastattu konkreettisesti näihin kehittämistarpeisiin. Tärkeää yritysten osallistumisen ja sitoutumisen kannalta on ollut olemassa olevien verkostojen hyödyntäminen: monissa hankkeissa on hyödynnetty yrittäjäjärjestöjen verkostoja ja/tai saatu yrittäjäjärjestöjen tuki toimintaan. Tämä on edesauttanut merkittävästi osallistujien mukaan saamista, mutta ei luonnollisesti ole taannut toimenpiteiden tai palveluiden vaikuttavuutta. Arvioinnissa tarkasteltiin hankkeiden toimenpiteiden vaikuttavuutta osana laajempaa toimintaympäristöä. Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kehittämisessä oleellinen strategia on Työelämän kehittämisstrategia Strategian painopisteet on huomioitu vaihtelevasti hankkeiden toiminnassa. Hankkeissa, jotka tässä ovat onnistuneet, nousevat esille erityisesti toimenpiteiden hyvä kytkeytyminen organisaatioiden kehittämistoimintaan, kehittämisen työpaikkalähtöisyys, toimenpiteiden monipuolisuus ja digitalisuuden hyödyntämiseen pyrkiminen.

121 120 Työ- ja koulutusurien sukupuolenmukaisen eriytymisen lieventäminen Työ- ja koulutusurien sukupuolenmukaisen eriytymisen lieventämisessä tulosindikaattoriksi on valittu tasaarvoa edistävät ja sukupuolten välistä eriytymistä lieventävät menetelmät, toimintatavat ja materiaalit, jotka täyttävät tasa-arvoa ja hyviä käytäntöjä koskevat kriteerit. Myöhemmin tehtävän erillisselvityksen myötä selviää, minkä verran näitä validoituja tuloksia on hankkeissa saatu aikaan. Työelämän ulkopuolella olevien miesten ja työttömien miesten osallistumisen suhteen on edetty hitaasti, sillä vain 19 prosenttia tästä osallistujatavoitteesta on saavutettu. Vain Etelä-Suomessa ja valtakunnallisissa ja ylimaakunnallisissa hankkeissa on tapahtunut merkittävää etenemistä verrattuna edelliseen arviointivaiheeseen. Tämän tavoitteen toteuttamiseen kaivataan siten edelleen hankkeita. Yrittäjänä toimivien naisten osallistumisen suhteen osallistujatavoite on jo ylitetty (124 % osallistujatavoitteesta saavutettu). Yrittäjänä toimivia naisia on tavoitettu hanketoimintaan edellisen arviointivaiheen jälkeen mainittavimmin Etelä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa. Tasa-arvoteeman edistämisen kannalta sukupuolen mukaisen segregaation lieventämiseen tähtäävien hankkeiden merkitystä voi pitää tärkeänä erityisesti siitä syystä, että tasa-arvopolitiikalle ei ole erikseen hallintoa tai virastoa, joka tekisi alan kehittämistyötä. Suomessa onkin eri EU-ohjelmakausilla nojauduttu asian edistämisessä EU-ohjelmarahoitukseen ja etenkin ilman ESR-rahoitusta tasa-arvon kehittäminen olisi voinut jäädä heikolle tolalle. Teeman kehittämiseen liittyvinä erityispiirteinä nousevat esille mm., että hankkeet ovat pieniä ja sukupuolten tasa-arvoon vihkiytyneitä ja sen kehittämisestä kiinnostuneita kolmannen ja yksityisen sektorin projektitoimijoita on hyvin vähän. Hankkeiden pieni koko muodostaa haasteen, kun pyritään kehittämään rakenteita ja saamaan vaikutuksia aikaan laajemmin kuin hankkeessa mukana olleiden hyödynsaajien joukossa. Sen vuoksi hankkeissa tehtävä monipuolinen sidosryhmäyhteistyö ja tiedonvaihto eri tahojen kanssa on erityisen tärkeää. Myös se, että osa hankkeista toteutetaan valtakunnallisesti, luo paremmat mahdollisuudet kehittämistyön tulosten valtavirtaistamiselle laajempaan käyttöön. Työ- ja koulutusurien sukupuolenmukaisen eriytymisen vähentämiseen suunnattujen hankkeiden hyödynsaajista noin 68 prosenttia oli 6 kk osallistumisen jälkeen työssä, 14 prosenttia työttömänä ja 11 prosenttia opiskelemassa. Hyödynsaajista (työlliset) noin 90 prosentilla on tapahtunut myös positiivisia muutoksia työmarkkinatilanteessa. Näitä myönteisiä vaikutuksia ei voida suoraan lukea hankkeisiin osallistumisen ansioksi 20, mutta hankkeeseen osallistumisella on saattanut olla tilanteesta riippuen oma vaikutuksensa asiaan. Melko isolla osalla työmarkkinatilanteeseensa hyötyä saaneista työ oli muuttunut kokoaikaiseksi ja noin joka viidennellä työ oli muuttunut korkeampaa osaamista ja taitoja vaativaksi. Hankkeeseen osallistumisen merkitystä hyödynsaajien työllistymisen tai työssä jatkamisen kannalta on pidetty kohtuullisen hyvänä. Suurin osa pitää tilannettaan samanlaisena kuin ennen hanketta. Noin joka kolmannelle hyödynsaajalle osallistuminen hankkeeseen on tuonut puolestaan tilanteeseen parannusta. Naiset ovat hyötyneet hankkeista selvästi enemmän kuin miehet. Vaikuttavuudeltaan parhaita toimenpiteitä ovat tästä näkökulmasta olleet koulutukset sekä valmennus, sparraus ja mentorointi. Heikommin hyötyä hyödynsaajille näyttäisi tuottavan erilaiset tilaisuudet, tapahtumat, workshopit tms., joiden vaikutus näyttäisi 20 ESR-osallistujakyselyssä kysyttiin vastaajien työmarkkinatilanteen parantumista 6 kk hankkeeseen osallistumisen päätyttyä, mutta vastaajilta ei edellytetty arviota, että tämä muutos olisi ollut hankkeeseen osallistumisen ansiota.

122 olevan tästä näkökulmasta tilannetta ennallaan pitävä. Työ- ja koulutusurien sukupuolenmukaisen eriytymisen lieventämisen hankkeissa noin puolet osallistujista on mukana vain yhden päivän, eli melko iso osa hyödynsaajista ei etene hankkeen puitteissa eteenpäin. 121 Arvioinnissa käsiteltiin hankkeiden vaikuttavuutta erityisesti tulosten ja tavoitteiden saavuttamisen kautta. Onnistuneissa hankkeissa tavoitteiden saavuttamiseksi on käytetty monia erilaisia kehittämistoimenpiteitä per hanke, mutta sukupuolen mukaisen segregaation lieventämiseen tähtäävissä hankkeissa ne eivät vaikuta kuitenkaan ketjuuntuvan yhtä vahvasti kuin muussa työllisyyttä ja työvoiman liikkuvuutta kehittävässä toiminnassa. Yksittäisistä toimenpiteistä esille nousevat etupäässä valmennus, mentorointi, koulutus sekä toimintamallien kehittäminen. Melko tyypillinen kehittämisprosessin kaava näyttäisi olevan seuraava: kohderyhmää valmennetaan, mentoroidaan, koulutetaan jne. prosessinomaisesti aihealueeseen liittyen ja tähän liitetään vahvasti kehittäjien puolelta toimintamallien ja palveluiden testaaminen ja kehittäminen. Valitut toimenpiteet eivät tässäkään selitä hankkeiden onnistumista; paremmin ja huonommin onnistuneissa hankkeissa ovat samanlaiset toimintatavat käytössä. Hyvin onnistuneissa hankkeissa oleellista on eri toimijoiden tai ryhmien tuominen yhteen, eli kehittämistoimenpiteissä on kohtautettu mm. yrittäjiä ja kuntatoimijoita, opiskelijoita ja yrittäjiä jne. ja tuettu muutoinkin vahvasti verkostoitumista. Erityistavoitteen valmennuksissa korostuu puolestaan toisilta oppiminen ja kokemusten jakaminen. Hyviä tuloksia on saatu hankkeissa myös silloin, kun kehittäminen on kytkeytynyt tiiviisti kehittämistoimia toteuttavien organisaatioiden toimintaan, jolloin on ollut myös hyvät mahdollisuudet saada kokeilut siirtymään käytäntöön. Tämän toteutumista on lisäksi edesauttanut se, että kehittämistoimintaan on sitoutettu mukaan hankkeen asiakkaiden kanssa työskenteleviä henkilöitä. Tavoitteistaan jääneissä hankkeissa kysymys saattaa olla osittain siitä, että hankkeissa on käytetty erityisen paljon erilaisia kehittämistoimenpiteitä. Tällöin toiminnan fokuskin on saattanut hieman hämärtyä ja resurssit hajaantua. Jossain määrin tämän tyyppisissä hankkeissa voidaan puhua kehittämistoimenpiteiden ähkystä. Työ- ja koulutusurien sukupuolenmukaisen eriytymisen lieventämisessä hanketoiminnalla on pyritty vaikuttamaan siihen, että miehet kiinnostuisivat enemmän naisvaltaisista aloista ja päinvastoin. Varsinaista onnistumista (siirtymien suhteen) on kuitenkin harvoin nähtävissä. Hankkeiden raportoinnissa tuodaan esille lähinnä onnistuminen edellytysten luomisessa. Yhteenveto työllisyyttä ja työvoiman liikkuvuutta edistävää toimintaa koskevista havainnoista ESR-asetuksen mukaisia työllisyyttä ja työvoiman liikkuvuutta edistäviä toimenpiteitä on hankkeissa muilta osin toteutettu suoraan, mutta alueelliseen liikkuvuuteen tähtääviä toimia niissä ei juurikaan näy. Myös hyödynsaajatiedon perusteella toiminta kohdistuu vain hyvin marginaalisesti alueellisen liikkuvuuden tukemiseen. Alueellisen liikkuvuuden todentamiseksi tarvittaisiin ohjelmaan oma indikaattori. Jos halutaan edistää alueellisen liikkuvuuden tavoitetta, tarvitaan siihen myös erikseen kohdistuvia toimenpiteitä. Suomen Eurooppa strategiassa mainituista haasteista työllisyyttä ja työvoiman liikkuvuutta kehittävässä toiminnassa vastataan erityisesti strategian yhteisiin työllisyystavoitteisiin. Toimenpiteitä on kohdistettu erityisesti nuoriin ja ikääntyneisiin. Nuorten työllistymiseen ja työllistymisvalmiuksien parantamiseen on suunnattu toimenpiteitä sekä rakennerahasto-ohjelman puitteissa että kansallisilla toimilla. Nuorten

123 työllistymisen osalta ei tavoitteeseen olla pääsemässä nykyvauhdilla, mutta ikääntyneiden kohdalla tavoite tullaan saavuttamaan nykyisellä kehittämisotteella. Yhtenä isona haasteena strategian työllisyystavoitteen saavuttamisessa on rakennetyöttömyyden vähentäminen. ESR-toiminnalla on vain pieneltä osin voitu vaikuttaa pitkäaikaistyöttömyyden haasteeseen. 122 Arvioinnissa tarkasteltiin hankkeiden toimenpiteiden ja palveluiden yhteyttä hankkeiden odotettuihin tuloksiin ja vaikutuksiin. Hankkeissa käytetyt toimenpiteet eivät selitä hankkeiden onnistumista, sillä yhtä lailla paremmin kuin huonomminkin onnistuneissa hankkeissa on käytetty samanlaisia toimintatapoja. Hyviä tuloksia on saatu aikaan erityisesti silloin, kun toiminta on perustunut asiakaslähtöisyyteen ja asiakaskohtaisuuteen. Tällöin asiakkaan tarpeeseen on lähdetty hakemaan ratkaisua ja asiakasta on tuettu kehittämisprosessin aikana yksilöllisesti/asiakaskohtaisesti. Lisäksi verkostojen hyödyntäminen on ollut oleellisessa roolissa onnistuneessa toiminnassa (mm. moniammatillisen yhteistyön toimivuus työllistämisessä ja yrittäjäjärjestöjen verkostot asiakkaiden saavuttamisessa). Nuorten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edistämiseen sekä tuottavuuden ja työhyvinvoinnin parantamiseen tähtäävässä toiminnassa korostuu hyvien tulosten aikaansaamisessa useiden kehittämistoimenpiteiden ketjuuntuminen, eli erilaisia kehittämistoimenpiteitä käytetään saman asiakkaan kohdalla ja niistä muodostuu kehittämiskokonaisuus. Lisäksi näissä hankkeissa monesti on mukana erilaisia kohderyhmiä, joille tarjotaan omanlaisiaan toimenpiteitä ja palveluita. Työllistämiseen tähtäävässä kehittämistoiminnassa hyviä tuloksia on saatu aikaan, kun eri toimijat tai ryhmät on tuotu yhteen. Tällöin on kohtautettu usein työnhakija-asiakkaita sekä työnantajia. Hankkeilla vaikuttaisi siten olevan tässä tehtävässä oma tärkeä roolinsa. Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin parantamiseen tähtäävä toiminta eroaa muusta työllisyyttä ja työvoiman liikkuvuutta kehittävästä toiminnasta siinä, että se vaatii tavoitteet saavuttaakseen vahvemmin yhteistoiminnallisuuden onnistumisen. Tämä sen vuoksi, että kehittämistyössä päästään todellisesti pureutumaan työorganisaatioiden kehittämiskohteisiin ja voidaan saavuttaa hyötyä kaikille osapuolille. Se taas tarkoittaa, että työntekijöiden näkökulmasta parannetaan työhyvinvointia ja johdon näkökulmasta parannetaan myös tuottavuutta. Tähän yhdistyy vielä koko ESR-toimintaa luonnehtiva tavoite kehittää palveluja ja toimintamalleja. Tämä useamman näkökulman leipominen onnistuneesti kehittämistoimintaan sisään tekee kehittämistyöstä haastavaa. Työllisyyttä ja työvoiman liikkuvuutta tukevien hankkeiden (ml. yhteistyöverkostojen) hyviin vaikutuksiin johtavat kehittämispolut voidaan tiivistää usein seuraavasti: 1. mielenkiinnon herättäminen, sitouttaminen -> 2. kartoitus, osaamis- ja kehittämistarpeiden tunnistaminen -> 3. kehittämistoimenpiteiden valinta/ohjaus -> 4. varsinainen kehittäminen (valmennus, sparraus, koulutus, tuotteen/palvelun kehittäminen jne.) -> 5. vaikutus (työllistyminen, osaamisen/organisaation/palvelujen kehittyminen jne.). Oleellista on varmistaa kehittämispolun katkeamattomuus, siirtymien sujuvuus ja eri vaiheiden laadukas toteutus.

124 123 6 KOULUTUS, AMMATTITAITO JA ELINIKÄINEN OPPIMINEN Tuottavuuden ja työllisyyden parantaminen vaatii osaamisen ja ammattitaidon kehittymistä ja kehittämistä työmarkkinoiden tarpeita vastaavalla tavalla. Tämän lisäksi keskeisessä asemassa on elinikäinen oppiminen. Toimintalinjan 4 toteutuksessa korostetaan Eurooppa strategian kansallisen ohjelman painotusten mukaisesti investointeja koulutukseen, ammattitaidon hankkimiseen ja elinikäiseen oppimiseen. Tämä toimintalinjan 4 temaattinen tavoite viittaa yksityiskohtaisemmin nuorten koulutustason nostamiseen ja varhaisessa iässä koulutuksensa päättäneiden määrän vähentämiseen. Elinikäinen oppiminen ei liity ainoastaan ammatilliseen koulutukseen, vaan tavoitteena on helpottaa kaikkien ikäryhmien mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen niin oppilaitoksissa kuin myös työn yhteydessä luomalla uudenlaisia joustavia koulutuspolkuja. Rakennemuutokset ja uudet nousevat talouden alat edellyttävät muuttuvia osaamistarpeita ja aiempaa keskeisemmäksi nousee osaavan työvoiman saanti yrityksiin. Osaavan työvoiman riittävä määrä on keskeistä tulevaisuuden talouskasvun kannalta. Toimintalinjan 4 temaattinen tavoite määräytyy rakennerahasto-ohjelmassa yksityiskohtaisemmin investointiprioriteetti 9 toiminnan pohjalta, minkä tavoitteena on lisätä elinikäisen oppimisen saavutettavuutta kaikissa ikäryhmissä osana sekä virallista ja epävirallista että arkioppimisen mallia. Investointiprioriteetin 9 odotetaan edistävän työvoiman tietoja, ammattitaitoa ja pätevyyksiä. Joustavat koulutuspolut ja osaamisen tunnistaminen vahvistavat nopeaa työllistymistä ja vähentävät päällekkäisiä koulutusratkaisuja sekä johdattavat tehokkaaseen uraohjaukseen ja pätevyyksien hyväksyntään. Toimintalinja tukee osaltaan pk-yritystoiminnan kilpailukykyyn (TL1) ja uusimman tiedon ja osaamisen tuottamiseen ja hyödyntämiseen (TL2) tähtääviä toimia sekä vähähiilinen talous -tavoitteiden saavuttamista. Tämän odotetaan toteutuvan lisäämällä korkeakoulujen ja oppilaitosten valmiuksia ammattitaitoisen työvoiman kouluttamiseen, parantamalla oppilaitosten työelämäyhteyksiä, lisäämällä opiskelijoiden yrittäjämyönteisyyttä ja yrittäjyysosaamista sekä vahvistamalla työntekijöiden innovointikykyä ja energiaosaamista koulutuksen keinoin. Toimintalinjan toimin vahvistetaan uusia kasvualoja teollisuudessa, palveluissa ja luovassa taloudessa. Toimintalinjan temaattinen tavoite täsmentyy erityistavoitteissa 9.1 siirtymävaiheita ja koulutuksellista tasaarvoa tukevien palveluiden parantaminen ja 9.2 kasvu- ja rakennemuutosalojen koulutuksen tarjonnan ja laadun parantaminen. Siirtymävaiheita ja koulutuksellista tasa-arvoa tukevien palveluiden parantaminen -erityistavoitteessa odotetut tulokset liittyvät toimivimpiin palveluihin ja toimintatapoihin koulutuksesta työelämään siirryttäessä. Toteutettavien toimenpiteiden odotetaan lisäävän erityisesti nuorten ja ilman ammatillista koulutusta olevien henkilöiden osallistumista koulutukseen. Keskeisessä asemassa on työllistymisen edistäminen ammatillisen osaamisen ja työelämävalmiuksien kehittämisen välityksellä. Lisäksi tuotetaan laadukkaampaa ja aiempaa paremmin työelämän tarpeita vastaavaa koulutusta kohderyhmälle ja lisätään aliedustettujen ryhmien osallistumista tarjottuihin koulutuksiin. Toisessa erityistavoitteessa, kasvu- ja rakennemuutosalojen koulutuksen tarjonnan ja laadun parantamisessa, keskitytään erityisesti kasvu- ja rakennemuutosalojen työvoiman kysynnän ja osaamistarpeiden muutoksiin tarjoamalla sopivaa koulutusta. Ohjelman toimeenpanon odotetaan luovan uutta osaamista ja kasvanutta sopeutumiskykyä, jotka synnyttävät hyvän pohjan kasvu- ja rakennemuutosalojen uudistumiselle.

125 Oppilaitosten ja korkeakoulujen työelämäyhteistyön vahvistamisen lisäksi merkitsevässä asemassa on koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointimenetelmien kehittäminen. 124 Toimintalinjan 4 erityistavoitteiden tuotos- ja tulosindikaattorit sekä niiden toteuma on esitetty taulukossa 16. Tuotos- ja tulosindikaattoreiden tilanne kuvaa niiden toteuman suhteessa ohjelma-asiakirjassa asetettuun tavoitetasoon. Taulukon alarivillä on esitetty toimenpiteiden euromäärä hankkeille maksetun julkisen tuen perusteella. Kaikki neljä indikaattoria ilmaisevat molempien erityistavoitteiden (9.1 ja 9.2) tilannetta. Indikaattorit 34 ja 35 ovat tulosindikaattoreita ja indikaattorit 47 ja CO09 tuotosindikaattoreita. Taulukko 16. Toimintalinjan 4 tuotos- ja tulosindikaattorit ja niiden toteuma vuoden 2023 tavoitetasoon suhteutettuna. Tulos- (34,35) ja tuotosindikattorit (47, C009) 9.1* 9.2* Yhteensä 34. Alle 25-vuotiaat osallistujat, jotka ovat koulutuksessa jättäessään toimen 35. Osallistujille osuvampi koulutus työelämän vaatimuksiin 47. Osallistuvat opinto-ohjaajat, uraneuvojat ja muut ohjauspalveluiden asiantuntijat Tavoite 2023 Toteuma % 187/ 19 % 23 / 23% % 19 % / 62 % 9252 /74 % ,7 % 65 % % C009. Henkilöt, joilla on alemman perusasteen (ISCED 1) tai ylemmän perusasteen (ISCED 2) koulutus % Maksettu julkinen rahoitus yhteensä % *9.1 Siirtymävaiheita ja koulutuksellista tasa-arvoa tukevien palvelujen parantaminen 9.2 Kasvu- ja rakennemuutosalojen koulutuksen tarjonnan ja laadun parantaminen Lähteet: TEM erillisajo tiedosto: sfc-report_group-29_8_2018 ja Eura2014, taulu 8B, maksatustiedot hankkeittain ( tilanne) Toimintalinja on kokonaisuudessaan 26 % rakennerahasto-ohjelmassa toimintalinjan toimenpiteille varatusta rahamäärästä. Toimintalinjalla 4 maksetun julkisen rahoituksen määrä oli , mikä on 34 % vuodelle 2023 asetetusta tavoitteesta. Alle 25-vuotiaiden osallistujien tavoitteesta (tulosindikaattori 34), jotka ovat koulutuksessa jättäessään toimen, saavutettiin noin viidennes, joten 50 %:n tavoitteessa ollaan ohjelmakauden tässä vaiheessa jäljessä. Osuvamman koulutuksen työelämän vaatimuksiin (tulosindikaattori 35) saaneiden osuus kasvoi edellisen vuoden tilanteesta, mutta tavoitteesta ollaan jäljessä erityisesti erityistavoitteen 9.1 osalta. Molempien tuotosindikaattorien toteuma nousi huomattavasti edellisen vuoden tilanteesta ja niiden taso vastaa hyvin toimintalinjan toteutuksen vaihetta. Toimintalinjan 4 hankkeisiin mennessä osallistuneista henkilöistä yhden päivän osallistujia oli työttömistä ja työelämän ulkopuolella olevista 46 prosenttia ja 10 päivää tai kauemmin osallistuneista 48 prosenttia. Työllisistä yhden päivän osallistujia oli selvästi enemmän, 61 prosenttia ja 10 päivää tai kauemmin osallistuneita oli vastaavasti selvästi vähemmän, 33 prosenttia. Toimintalinjan vaikutuksia arvioidaan erityistavoitteittain ja toimintalinjatason vaikutusten arvio, miten ohjelmalla on vaikutettu osaamisen kehittämiseen, on esitetty luvun yhteenvedossa. Aineistot ja käytetyt menetelmät on esitelty erityistavoitteiden kohdalla.

126 6.1 Siirtymävaiheita ja koulutuksellista tasa-arvoa tukevien palveluiden parantaminen (et 9.1) 125 Erityistavoitteen siirtymävaiheita ja koulutuksellista tasa-arvoa tukevien palveluiden parantaminen on ollut vaikutuksia erityisesti nuorten koulutustilanteeseen. Hankkeiden rahoitus on mahdollistanut merkitykselliseksi koettua toimintaa, joka ei pääsääntöisesti olisi ollut mahdollista ilman hankerahoitusta. Hankkeissa on kyetty tarjoamaan ratkaisuja yksilön omiin tarpeisiin soveltuvalla tavalla ja räätälöimään toimenpiteitä asiakkaan tilanteen mukaan. Hankkeiden merkittävimmät suorat vaikutukset olivat uusien toimintamallien luominen, yrittäjyyden tukeminen, tutkimuksen tekeminen ja julkaisujen kirjoittaminen sekä niiden jakaminen eri muodoissa sekä koulutuksen tarjoaminen. Epäsuoria vaikutuksia olivat tiedon ja itsetuntemuksen lisääminen, osallistujan henkilökohtaisen tilanteen tukeminen, asenteiden muuttaminen ja yhteistyön lisääminen eri toimijoiden välillä. Koulutuksen ja työllistymisen näkökulmista merkittävin hankkeiden konkreettinen vaikutus on ollut koulutuksen keskeytymisen estämiset, jotka linkittyvät myös syrjäytymisen ehkäisemiseen. Hankkeiden laadullisen luonteen vuoksi haasteena on se, että hankkeiden vaikutuksia on vaikeaa todentaa mitattavassa muodossa lyhyellä aikajaksolla. Erityistavoite 9.1 keskittyy siirtymävaiheiden ja koulutuksellista tasa-arvoa tukevien palveluiden parantamiseen. Eurooppa 2020-strategian viidestä tavoitteesta erityistavoite 9.1 kohdentuu erityisesti koulutuksen ja työllisyyden lisäämiseen ja osittain köyhyyden torjuntaan ja sosiaaliseen osallisuuteen sekä osin myös tutkimuksen lisäämiseen. Tässä osiossa esitellään siirtymävaiheita ja koulutuksellista tasa-arvoa tukevia palveluita nuorten työmarkkina-aseman parantumisen ja ikääntyneiden osaamisen kehittämisen näkökulmista. Erityistavoite 9.1 kokonaisosallistujamäärä oli ja heistä 62 prosenttia oli naisia. Hankkeiden keskiössä ovat suurelta osin olleet nuoret; alle 25-vuotiaita osallistujia on ollut noin puolet kaikista osallistujista ja ikääntyneitä, yli 54-vuotiaita vajaa 10 prosenttia kaikista osallistujista. Monet heistä ovat olleet mukana, koska työskentelevät nuorten parissa, täten heidän osaamisensa kehittäminen voidaan luokitella sekä oman henkilökohtaisen osaamisen kehittämisenä että nuorten tilannetta tukevana toimintana. Hankkeiden osallistujista 56 prosenttia oli työelämän ulkopuolella olevia, mutta vain 1 prosentti kaikista osallistujista oli sellaisia, jotka ovat työelämän ulkopuolella, mutta eivät ole koulutuksessa. Pitkäaikaistyöttömiä oli 3 prosenttia osallistujista ja työllisiä osallistujissa oli 34 prosenttia. Osallistujista noin 11 prosenttia eli työttömissä kotitalouksissa. Maahanmuuttajia, ulkomaalaistaustaisia ja vähemmistöjen edustajia hankkeisiin osallistujissa oli 12 prosenttia. Vammaisia henkilöitä osallistujissa oli noin 1,5 prosenttia. Hankkeiden kokonaismäärä aineistossa oli 282 kpl ja julkista rahoitusta kyseisille hankkeille on myönnetty yhteensä noin 67,2 miljoonaa euroa. Kun budjetti suhteutetaan kokonaisosallistujamäärään, on rahaa käytetty 1182 euroa per osallistuja. Erityistavoite 9.1:n hankkeista noin 32 prosenttia oli ammattikorkeakoulujen, 16 prosenttia kuntayhtymän ja noin 11 prosenttia sekä yliopistojen että ammatillisten oppilaitosten organisoimia. Loput olivat kunnan (10%), muiden järjestöjen tai yhdistysten (4%), säätiöiden (4%), kansalaisjärjestöjen (3%), valtion

127 viranomaisten (3%), muiden oppilaitosten (2%), yritysten (3%) tai tutkimuslaitoksen (alle 1 %) organisoimia. Kaikista hankkeista 90 prosenttia oli OKM:n ja noin 10 prosenttia TEM:n hallinnonalan piiriin kuuluvia hankkeita. Hankehakemuksista 51 prosenttia oli osoitettu Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle, 20 prosenttia Keski-Suomen ELY-keskukselle, 17 prosenttia Hämeen ELY-keskukselle ja 13 prosenttia Etelä-Savon ELY-keskukselle. 126 Aineistonkeruu vaikutusten arviointia varten Erityistavoite 9.1:n vaikutusten arvioimiseksi kerättiin sekä määrällistä että laadullista aineistoa. Hankkeiden osallistujille suunnattuun kyselyyn vastasi 354 osallistujaa. Erityistavoite 9.1:n osalta kysely oli lähetetty hlö:lle, joiden yhteystiedot oli saatu kyselyä varten. Aineistonvastausprosentti on siten 2,8 prosenttia. Hanketoteuttajien kyselyyn vastasi 321 henkilöä, jotka työskentelivät 198:ssa eri hankkeessa. Tämän lisäksi hankkeista poimittiin satunnaisesti noin 10 prosentin otos (25 hanketta), joiden osalta hankkeiden vaikutuksia tarkasteltiin yksityiskohtaisemmin loppuraporteista, joista eroteltiin suorat ja välilliset vaikutukset. Puolistrukturoituja asiantuntijahaastatteluita tehtiin 9:n eri asiantuntijan kanssa, jotka olivat ELY-keskusten asiantuntijoita, maakunnan yhteistyöryhmän jäseniä tai yhteistyöryhmän sihteeristön jäseniä. Näissä haastatteluissa keskityttiin alueisiin, joissa työttömyys on korkealla tasolla. Lisäksi haastateltiin kolmen ison budjetin hankkeen hanketoteuttajia puolistrukturoiduilla asiantuntijahaastatteluilla, kahdesta hankkeesta haastateltiin yhtä henkilöä ja yhdestä hankkeesta kahta henkilöä. Laadullisen aineiston rooli on tässä osiossa suuri sen takia, että hankkeiden vaikutukset ovat pääsääntöisesti olleet myöskin laadullisia. Hankkeiden osallistujien kyselyssä vastanneista 354:stä henkilöstä työttömiä oli 13 prosenttia, opiskelijoita 28 prosenttia ja työssä olevia 57 prosenttia vastaajista. Korkeakoulutettuja oli 58 prosenttia vastaajista. Kaikista osallistujista heitä oli noin 36 prosenttia, joten korkeakoulutetut ovat yliedustettuina kyselyyn vastanneiden ryhmässä. Merkittävä osa hankkeista on kohdistettu erityisesti ammatillisessa koulutuksessa olevien nuorten tilanteen parantamiseen, ja osallistuneet korkeakoulutetut ovat olleet pääasiassa mukana hankkeissa, koska työskentelevät nuorten kanssa, eivät niinkään oman tilanteen parantamiseksi. Täten on mahdollista, että kyselyn tulokset näyttävät vaikutukset todellista tilannetta vähäisemmiksi. Tämä asia on huomioitu tuloksia analysoitaessa, ja haaste on ratkaistu yhdistelemällä erilaista aineistoa. Alueellisesti tarkasteltuna valtakunnalliset ja ylimaakunnalliset hankkeet olivat suosituimpia, niitä oli 38 prosenttia kaikista hankkeista (103 kpl). Yhdelle alueelle keskittyneitä hankkeita toteutettiin selvästi eniten Pohjois-Suomessa (63 kpl, 23 %), ja melko sama määrä Etelä-, Itä- ja Länsi-Suomessa (10-16 % kaikista hankkeista). Taulukossa 17. esitellään hankkeiden tuotos- ja tulosindikaattorit suuralueiden mukaan.

128 Taulukko 17. Erityistavoite 9.1 hankkeiden tuotos- ja tulosindikaattorit Lähteet: Eura2014, taulu 8A, maksatustiedot hankkeittain ( tilanne) ja TEM erillisajo Tuotos- ja tulosindikattorit Etelä-Suomi Itä-Suomi Länsi-Suomi Pohjois- Suomi Valtakunnallinen ja ylimaakunnallinen Hankkeiden lukumäärä 44 / 16 % 28 / 10 % 31 / 12 % 63 / 23 % 103 / 38 % 269 Julkinen rahoitus yhteensä 34. Alle 25-vuotiaat osallistujat, jotka ovat koulutuksessa jättäessään toimen 35. Osallistujille osuvampi koulutus työelämän vaatimuksiin 47. Osallistuvat opinto-ohjaajat, uraneuvojat ja muut ohjauspalveluiden asiantuntijat C009. Henkilöt, joilla on alemman perusasteen (ISCED 1) tai ylemmän perusasteen (ISCED 2) koulutus ,36 / 13 % ,48 / 12 % ,59 / 11 % ,02 / 16 % ,41 / 48 % 40 / 21 % 37 / 20 % 20 / 11 % 36 / 19 % 54 / 29 % Yhteensä , / 13 % 3544 / 16 % 3204 / 14 % 3271 / 15 % 9274 / 42 % / 9 % 1320 / 15 % % 1506 / 17 % 4738 / 55 % / 16 % 1133 / 7 % 1406 / 9 % 2854 / 18 % 8210 / 51 % Eri koulutustaustojen osallistujia on ollut seuraavasti: alemman perusasteen tai ylemmän perusasteen koulutus oli 28 prosentilla ja keskiasteen tai ylemmän keskiasteen koulutus oli 29,5 prosentilla. Korkea-asteen koulutus oli 36 prosentilla osallistujista. Tähän mennessä henkilöitä, joilla on alemman perusasteen tai ylemmän perusasteen koulutus, on osallistunut , joka on 57 prosenttia asetetusta henkilön tavoitteesta. Osallistuneista opinto-ohjaajia, uraneuvojia ja muita ohjauspalveluiden asiantuntijoita on ollut 8645, joka on 41 prosenttia tavoitteesta henkilöä. Alle 25-vuotiaita, jotka ovat koulutuksessa jättäessään toimen, on hankkeissa ollut elokuuhun 2018 mennessä 19 prosenttia (tavoite 50 %) ja osallistujille osuvampi koulutus työelämän vaatimuksiin osallistujia on ollut 62 prosenttia (tavoite 81,7 %). Lokakuun alussa 2018 käynnissä olevia hankkeita on 162 kpl. Hankkeiden vaikutukset osallistujien työmarkkinatilanteeseen Hankkeisiin osallistuneista kyselyyn vastasi 354 henkilöä. Kysely lähetettiin osallistujalle. Vastausprosentti on siten noin 2,8 prosenttia. Kyselyyn vastaajista naisia oli noin 75 prosenttia ja kaikista hankkeisiin osallistuneista heitä oli 61 prosenttia. Vastaajat olivat osallistuneet yhteensä 581 erilaiseen toimenpiteeseen, eli oli yleistä, että henkilö osallistui useampaan kuin vain yhteen toimenpiteeseen. Suosituimmat toimenpiteet olivat koulutus (25 %) sekä tilaisuuksiin, tapahtumiin ja workshopeihin osallistumiset (20 %). Muista toimenpiteistä yhteistyön kehittämiseen oli osallistunut 9,4 prosenttia, vertaisoppimiseen ja valmennukseen vajaa 8 prosenttia osallistujista. Vähiten osallistujia kyselyyn vastanneista oli työssä oppimiseen/kuntouttavaan työtoimintaan/työpajoihin, kartoitukseen/selvitykseen ja tuotteen/palvelun kehittämiseen osallistuneita, joihin oli osallistunut noin 4-5 prosenttia vastaajista. Kyselyssä selvitettiin hankkeiden vaikutuksia vastaajille. Varsin pieni osa vastaajista raportoi näistä muutoksista. Väitteeseen jos en olisi osallistunut, tilanteeni olisi huonompi, vastasi myönteisesti noin 6 prosenttia vastaajista ja väitteen jos en olisi osallistunut, tilanteeni olisi parempi kanssa oli samaa mieltä noin 5 prosenttia vastaajista. Samanlaiseksi oman tilanteensa ennen ja jälkeen hanketta arvioi 77 prosenttia

129 vastaajista. Tulevia ohjelmia suunniteltaessa on huomioitava, että suunniteltavilla hankkeilla on selkeä kuvaus siitä, millaisia vaikutuksia odotetaan ja että odotukset tehdään selväksi myös osallistujille hankkeen alussa. 128 Myönteisen vaikutuksen tunnistaneiden ryhmästä oli naisia 81 prosenttia ja 10 prosenttia heistä oli työllistynyt hankkeeseen osallistumisen jälkeen. Heikossa asemassa olevia vastaajia myönteisen vaikutuksen ryhmässä oli 56 prosenttia vastaajista. Hankkeet, joihin oltiin tyytyväisiä, olivat tyypillisesti monia eri toimenpiteitä yhdistäviä hankkeita, myös sellaisia, joissa yhdistettiin ohjaamista ja toimintaa esimerkiksi liikuntaan, kulttuuriin ja taiteeseen. Tyytyväisiä oltiin myös ICT- ja digitaitoja kehittäviin hankkeisiin. Hankkeisiin tyytyväisistä 43 prosenttia oli keskiasteen koulutuksen omaavia, eli joko yo-tutkinnon, 1 3-vuotisen ammatillisen tutkinnon ja ammatillisen perustutkinnon suorittaneita. Korkeakoulutettuja oli 35 prosenttia vastaajista. Opiskelijoita heistä oli 38 prosenttia. Myönteisen vaikutuksen tunnistaneista työttöminä hankkeen alkaessa oli hieman yli kolmannes, 35 prosenttia. Samanlaiseksi tilanteensa ennen ja jälkeen hankkeeseen osallistumista arvioi 272 vastaajaa eli noin 77 prosenttia. Heistä työssä olevia oli 63 prosenttia, opiskelijoita 27 prosenttia ja työttömiä noin 8 prosenttia, eli työttömiä oli huomattavasti pienempi osuus tässä ryhmässä kuin myönteisen vaikutuksen tunnistaneiden ryhmässä. Kyselyn vastaajista noin 3 prosenttia oli muuttanut hankkeeseen osallistumisen jälkeen toiselle paikkakunnalle työn perässä. Aiempi epävarma työ oli muuttunut vakiintuneeksi 3 prosentin osalta. Oma työ oli muuttunut korkeampaa osaamista vaativammaksi myös 3 prosentilla vastaajista, ja 6 prosenttia oli saanut työssään lisää vastuuta. Työmarkkinatilanteen parantumisesta jollain muulla tavalla kertoi 9 prosenttia vastaajista. Kyselyssä selvitettiin myös työmarkkinatilanteen muutosta 6 kuukautta hankkeeseen osallistumisen jälkeen. Työttömien määrä oli laskenut yhdellätoista henkilöllä, työelämän ulkopuolelle oli siirtynyt kaksi henkilö aikaisempaa enemmän, opiskelijoita oli viisitoista henkilöä vähemmän, työssä olevia oli kahdeksantoista enemmän ja yrittäjiksi oli siirtynyt kolme henkilöä lisää. Jatkossa hankkeiden suoria vaikutuksia työtilanteeseen voidaan lisätä tuomalla hankkeisiin mukaan vielä aktiivisemmin erilaisia työelämäelementtejä, jotta tämän kaltaisten myönteisten vaikutusten määrää saadaan lisättyä. Lisäksi hankkeiden alussa voidaan osallistujilta kysyä, millaista tukea he tarvitsevat ja haluavat työelämää kohti siirtymisessä. Kyselyyn vastanneiden melko pienestä määrästä ja vinoumasta korkeakoulutettujen suhteen on vaikeaa arvioida heijastavatko kyseiset muutokset todellisia muutoksia myös koko perusjoukon osalta. Joka tapauksessa myönteisiä muutoksia on tapahtunut hankkeisiin osallistuneiden osalta eri mittareilla tarkasteltuna, vaikkakin määrällisesti näitä myönteisiä vaikutuksia kokeneita onkin vähän. Hankkeiden vaikutukset toteuttajien näkökulmasta Hanketoteuttajien näkökulmasta hankkeissa on toteutunut erityisen hyvin koulutuksesta koulutukseen tai työelämään siirtymistä tukevien palveluiden tarjoaminen ja erityisryhmien koulutusvaihtoehtojen kehittäminen sekä koulutuksessa aliedustettuina olevien ryhmien osallistuminen. Hieman vähemmän on lisätty koulutuksen ja työelämän vuorovaikutusta ja kaikista vähiten on tuettu älykkään erikoistumisen strategiaa (kuva 49). Hanketoteuttajista puolet oli sitä mieltä, ettei uusien toimintamallien kehittämistä olisi voitu toteuttaa tai edistää ilman tätä rahoitusta. Uusia yhteistyöverkostoja ja yhteistyömuotoja sekä kehittämistyön tuloksia

130 kohderyhmien toiminnassa ei olisi edistetty ilman tätä rahoitusta vajaan 40 prosentin mielestä. Vain pieni määrä, alle 10 prosenttia vastaajista arvioi, että yhteisöllisyyttä, työllistymistä, työllistymisvalmiuksia ja kohderyhmien toiminta- ja työkykyä olisi edistetty yhtä laajasti ilman tätä rahoitusta. Vastausten perusteella voidaan todeta, että hankkeilla on ollut merkittävää vaikutusta toimintaan ja tämän rahoituksen avulla on mahdollistettu paljon sellaista, millä on ollut osallistujiin positiivinen vaikutus ja jota ei olisi voitu ilman tätä rahoitusta järjestää. 129 Hanketoteuttajien näkemykset eri osa-alueiden toteutumisesta hankkeessa (n=321) Kehitetään ja vahvistetaan koulutuksesta koulutukseen tai työelämään siirtymistä tukevia menetelmiä ja palveluita Kehitetään erityisryhmien koulutusvaihtoehtoja ja koulutuksessa aliedustettujen ryhmien koulutukseen osallistumista Lisätään koulutuksen ja työelämän vuorovaikutusta mm. oppisopimuskoulutuksella ja opiskelijoiden työelämävalmiuksia parantamalla Älykkään erikoistumisen strategian tukeminen % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 %100 % Ei lainkaan Vähän Jonkin verran Paljon Erittäin paljon En osaa sanoa Kuvio 53. Hanketoteuttajien näkemykset eri osa-alueiden toteutumisesta hankkeessa (n=321).

131 130 Hanketoteuttajien näkemykset rahoituksen vaikutuksesta (n=321) Uusia toimintamalleja Kehittämistyön tuloksia kohderyhmien toiminnassa Uusia yhteistyöverkostoja ja yhteistyömuotoja Yhteisöllisyyttä Kohderyhmien osaamisen vahvistamista Kohderyhmien työ- ja toimintakykyä Kohderyhmien valmiuksia työllistyä Kohderyhmien työllistymistä % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 1 = olisi edistetty/toteutettu yhtä laajasti 2 = olisi edistetty/toteutettu suppeammin 3 = olisi edistetty/toteutettu myöhemmin 4 = ei olisi edistetty/toteutettu. Kuvio 54. Hanketoteuttajien näkemykset rahoituksen vaikutuksesta (n=321). Hanketoteuttajien kyselyn avoimissa vastauksissa liittyen hankkeiden vaikutuksiin korostettiin opiskelijan monipuolista tukemista asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tässä osiossa esille nostetut vaikutukset osallistujiin ovat olleet moninaisia ja hyvin laadullisia asioita. Esille tuotuja vaikutuksia ovat olleet esimerkiksi osallistujien valmiuksien parantaminen, uusien taitojen oppiminen, oman osaamisen tunnistaminen ja itseluottamuksen kehittäminen. Lisäksi on kyetty tukemaan osallistujien itsetuntemuksen kehittymistä, ja tarjoamaan ohjausta ja tukea esimerkiksi mentoroinnin keinoilla. Hankkeissa on kyetty tarjoamaan ratkaisuja yksilön omiin tarpeisiin soveltuvalla tavalla ja räätälöimään toimenpiteitä asiakkaan tilanteen mukaan. Näiden ohella hankkeissa on lisätty osallistujien työelämän tuntemusta ja kehitetty prosessiajattelua esimerkiksi urasuunnittelussa. Urasuunnittelun tukemissa tärkeää on ollut sosiaalisen median hyödyntämisen opettelu, oman osaamisen tuotteistaminen, opintosiirtymien sujuvoittaminen sekä yrittäjyyskasvatus niille, jotka yrittäjyydestä ovat olleet kiinnostuneita. Ylipäätään on panostettu taitojen kehittämiseen ja osallistujan itseohjautuvuuden lisääntymiseen. Kaikki tässä yhteydessä mainitut vaikutukset ovat sellaisia, jotka näkyvät tilastoissa tai mittareilla mitattuna vasta pidemmällä aikajaksolla. Hanketoteuttajat olivat kohdanneet toteutuksessa erilaisia haasteita, jotka heijastuivat yleisesti myös hankkeiden lopputuloksiin ja sitä kautta myös vaikutuksiin. Hankkeiden kohtaamat haasteet olivat moninaisia, tosin yhtenä toistuvana asia mainittiin ammatillisen koulutuksen reformi, jolla on ollut konkreettista vaikutusta hankkeiden toteuttamiseen. Koulutuskentällä on paljon reformiin liittyvää tarjontaa ja oppilaitosten sisällä on pakollisia sisäisiä koulutuksia, jotka mainittiin syiksi, miksi joihinkin hankkeisiin on ollut hankalaa saada osallistujia. Muita selkeästi yhteisiä, usein toistuvia haasteita ei tuotu esille, vaan hanketoimijat nimesivät erilaisia, vaihtelevia asioita käytäntöihin, työelämään ja osallistujien elämäntilanteisiin liittyen. Näitä olivat esimerkiksi ammatillisen koulutuksen säästöt, toimintakulttuurien yhteensovittaminen ja uudenlaisen toimintakulttuurin luominen, toimijoiden ja yritysten sitouttaminen hankkeeseen, teknisten sovellusten linkittäminen yhteen asiakkaan kannalta sujuvaksi järjestelmäksi ja joissain hankkeissa teknistä osaamista on pitänyt hankkia ulkopuolelta. Kohderyhmien laajuus ja monimuotoisuus on vaatinut erilaisten seikkojen

132 huomioimista ja aikaa toteutussuunnitelmien tekemiseen. Suunnitteluvaiheessa tehdyt arviot eri osioiden työmääristä eivät aina ole vastanneet todellisuutta. Varsinainen kehittämisaika koettiin lyhyeksi suhteessa suunnitteluun ja hankkeen käynnistämiseen käytettyyn aikaan. Hankkeiden osallistujista monet peruivat tapaamisia, mikä on hidastanut hankkeiden toteuttamista ja vaikutusten saavuttamista. Myös monet muut normaaliin työelämään kuuluvat asiat, kuten henkilöiden vaihtuvuus, uudistukset, YT-neuvottelut ja usean toimijan yhteistyö ovat vaikuttaneet hankkeiden toteuttamiseen pääsääntöisesti niitä hidastamalla. Huomioitavaa on myös, että osa vastaajista ei tosin ollut kohdannut minkäänlaisia haasteita toteutuksessa ja monen osalta hanke oli meneillään tai vasta alkanut. Tärkeää on huomioida se, ettei kaikkea voida huomioida hankkeen suunnitteluvaiheessa, ja että jokaiseen hankkeeseen tulisi jo alussa sisällyttää jonkinlaista joustavuutta, jonka avulla voidaan varautua pieniin muutoksiin tai viivästyksiin. 131 Hankkeiden vaikutukset sidosryhmien näkökulmasta Hankkeiden vaikutusten kirjon selvittämiseksi haastateltiin ELY-keskusten virkamiehiä sekä maakunnan yhteistyöryhmien (MYR) ja yhteistyöryhmien sihteeristöjen (MYRS) jäseniä. Haastatteluaineistosta nousi esille useita merkittäviä myönteisiä vaikutuksia, joita on hankalaa paikallistaa tilastoilla tai indikaattoriaineistolla. Tämä huomio on tehty myös aiemmin toteutetussa tuloksellisuustarkastelussa. Yleisesti ottaen hankkeiden keskeiseksi myönteiseksi asiaksi nostettiin se, miten hankkeet ovat tuoneet merkittävän määrän lisäresursseja työhön, jossa sitä todella tarvitaan. Yleisesti ottaen hankkeita kuvattiin erittäin tärkeiksi ja merkityksellisiksi erityisesti siitä näkökulmasta, että hankkeissa on pystytty tekemään uudenlaisia avauksia, niiden avulla on lisätty yhteistyöverkostoja ja yhteistyötä ja resursseja on kohdennettu tehokkaasti ja oikeisiin paikkoihin. Resurssien lisäämisen näkökulmasta tulee huomioida, että hankkeiden budjetit osoitetaan nimenomaan hankkeiden toimintaan, eikä niillä tule paikata perustoiminnan mahdollista resurssipulaa. Hankkeissa on myös pystytty keskittymään ns. pullonkaulakohtiin, joista merkittävin tämän erityistavoitteen kannalta on opintojen loppuvaihe, joka monella opiskelijalla venyy odottamattoman pitkäksi. Tyypillisesti venymisen syynä on epävarmuus jatkosta, eli ei tiedetä mistä työpaikka löytyy, epävarmuus pääseekö haluamaansa jatko-opintopaikkaan ja se, että ei haluta valmistua ja jäädä suoraan työttömäksi valmistumisen jälkeen. Opintojen loppuvaihetta on kyetty hankkeissa tukemaan uudenlaisella tavalla, joka on nopeuttanut valmistumisia ja sujuvoittanut siirtymiä seuraavaan vaiheeseen. Opetushenkilöstön ohjaukseen ja opetukseen keskittyvät hankkeet koettiin yleisesti tärkeiksi, koska niiden avulla on voitu levittää hyötyä laajalle. Tällöin hyöty hankkeesta ei kohdistu niinkään itse osallistujaan, vaan hänen oppilaisiinsa, mikä on huomattavasti hankalampaa tuoda esille, koska tämä hyöty ei näy osallistujan kyselyvastauksissa tai tilastoissa. Nuoret nimettiin keskeiseksi kohderyhmäksi, johon kohdistuu hyötyjä eri näkökulmista tarkasteltuna. Hankemassa on painottunut nuoriin osallistujiin, niissä on esimerkiksi painotettu ICT-taitojen kehittämistä, myyntipuolen osaamista, kansainvälisten opiskelijoiden sopeutumista, maahanmuuttajien kouluttamista helposti työllistäviin ammatteihin, jne. Joidenkin hankkeiden tarkoituksena on ollut estää opiskelijoiden opintojen keskeyttämisiä, ja tässä ollaankin onnistuttu hyvin. Koulutuksen keskeyttämisiä on saatu estettyä, jopa opiskelijoilla, joilla riski on ollut merkittävä. Jollain alueilla koulutuksen keskeytysten määrä on jopa puolittunut, mitä voidaan pitää erittäin merkittävänä vaikutuksena. Vaikka hankkeissa on saavutettu merkittävää hyötyä, tunnistettiin keskeiseksi kohderyhmän haasteeksi se, että nuorista näihin hankkeisiin osallistuivat usein kaikista haastavimmat tapaukset. Suomalainen koulutusjärjestelmä on niin kattava, että hankkeisiin ohjautuvat henkilöt ovat usein moniongelmaisia, ja heidän tilanteensa ratkomiseen tarvitaan paljon aikaa ja resursseja. Hankkeesta riippuen tähän on ollut aikaa enemmän tai vähemmän. Toisaalta tulee huomioida, että pieneltä tuntuvat vaikutukset tässä haasteellisessa kohderyhmässä voivat olla yksilön elämän kannalta isoja voittoja. Syrjäytymisen ehkäiseminen kaikissa mahdollisissa muodoissa on tärkeää toimintaa sekä yksilön elämän että yhteiskunnallisten varojen näkökulmasta.

133 132 Hankkeiden merkittävät vaikutukset yksilötasolla tunnistettiin haastatteluissa laajalti, mutta haasteeksi nimettiin toistuvasti se, että yksilövaikutuksia on hankalaa nähdä isommassa mittakaavassa. Osan mielestä tämä johtui siitä, että vaikutukset näkyvät vasta viiveellä ja epäsuorasti, osa sen sijaan kyseenalaisti sen, onko hankkeilla loppupeleissä ollut vaikutuksia laajemmalla tasolla tarkasteltuna. Merkittäviksi asioiksi nousi se, miten hanke on toteutettu, millaisia osallistujat ovat ja mitkä heidän tarpeensa ovat. Yhtenä merkittävänä haasteena on myös ollut erottaa myönteisen talouskehityksen vaikutus hankkeiden vaikutuksista Haastatteluissa esille tulleet haasteet koskivat pääasiassa koko ESR-kokonaisuutta, eivät siis yksittäisten hankkeiden vaikutuksia. Yleisesti ottaen tuotiin esille, että rakennerahasto-ohjelman laajuuden koettiin kaventuneen, ja että hankkeet ovat jossain määrin hajanaisia toisiinsa verrattuna. Toisaalta mainittiin myös, että ohjelman määrittely on ollut jossain määrin ympäripyöreää, mikä on vaikeuttanut hankkeiden suunnittelua. Toisaalta ympäripyöreys sallii ja mahdollistaa erilaiset toteutukset. Yhtenä haasteena tässä yhteydessä tuotiin esille se, että ohjelmassa on mukana kaksi ministeriötä. OKM:n ja TEM:n hallinnonalojen yhdistyminen koettiin tärkeäksi vaikutusten näkökulmasta, mutta toisaalta toivottiin, että niiden yhdistyminen olisi sujuvampaa. Luontevia kokonaisuuksia ei ole syntynyt kovinkaan paljon, mikä todettiin erona aikaisempaan tilanteeseen. Yhteen nivoutuminen EAKR-puolen kanssa on ollut vähäistä ja tätä toimintaa toivottiin enemmän. Myös tiedolla johtaminen tunnistettiin haasteeksi, ja sen toivottiin olevan jatkossa systemaattisempaa. Alueiden kehityshaasteiden tunnistamista koettiin tarvittavan nykyistä enemmän eli rahoittajille ja muille tärkeille tahoille tulisi olla selvää, millaisia kehityshaasteita on olemassa ruohonjuuritasolla ja miten niihin voitaisiin vaikuttaa myönteisesti. Rahoittajien ja toimijoiden tiiviimpi yhteistyö koettiin myöskin tarpeelliseksi ja sen arveltiin johtavan parempiin vaikutuksiin. Tiiviimmällä yhteistyöllä tarkoitettiin esimerkiksi yhteisiä tapaamisia tai tilaisuuksia, joissa hankkeista voitaisiin käydä avointa keskustelua esimerkiksi suunnittelu- tai toteutusvaiheissa. Yhtenä yleisenä vaikutuksia koskevana haasteena mainittiin se, että joidenkin hankkeiden osalta on hankalaa määrittää johtuvatko hyvät vaikutukset hankkeesta, myönteisestä talouskehityksestä vai kenties niiden yhdistelmästä. Hankkeiden loppuraporteissa esille tuodut vaikutukset Kaikista 9.1 hankkeista valikoitiin satunnaiset 25 hanketta, jotka olivat päättyneet vuoden 2017 lopussa tai sitä aikaisemmin. Aikarajauksen perusteena on se, että hankkeiden vaikutuksista on saatavilla enemmän tietoa, kun hankkeen lopetuksesta on kulunut jo jonkin aikaa ja myös se, että hankkeiden loppuraportit ovat saatavilla. Haasteelliseksi vaikutusten tutkimuksen näiden tietojen perusteella tekee se, että loppuraporttien laatu on vaihteleva. Satunnaisesti valikoiduista 25 hankkeesta 48 prosenttia oli ammattikorkeakoulun järjestämiä, 24 prosenttia ammatillisen oppilaitoksen, 12 prosenttia yliopiston, 8 prosenttia kuntayhtymän ja neljä prosenttia muun järjestön tai yhdistyksen tai valtion viranomaisen järjestämiä. Hankkeista 80 prosenttia oli rahoitettu flat rate 17 % -mallilla, 4 prosenttia flat rate 40 % -mallilla, 12 prosenttia lump sum -mallilla ja 4 prosenttia tosiasiallisten kustannusten mukaan. OKM:n toiminta-alan hankkeita oli 80 prosenttia ja loput 20 prosenttia TEM:n hankkeita. Hankkeista suurin osa, 24 hanketta 25:stä hankkeesta, oli työllisyyden ja osaamisen edistämiseen sekä sosiaaliseen osallisuuteen liittyviä kehittämishankkeita ja yksi julkisia työvoimapalveluita koskeva hanke. Yhteishankkeita oli 15 eli 60 prosenttia hankkeista, yhden toimijan hankkeita oli 9 eli 36 prosenttia ja yksi hankkeista oli tuen siirtoa. Yhdelle alueella toteutetuista hankkeista suurin osa, 16 prosenttia oli toteutettu Etelä-Savossa ja 12 prosenttia Lapissa. Kainuussa, Satakunnassa, Uusimaalla ja Varsinais-Suomessa oli tehty

134 kaikissa 8 prosenttia hankkeista. Valtakunnallisia näistä hankkeista oli 8 prosenttia ja ylimaakunnallisia neljä eli 16 prosenttia. Suuri osa hankkeista oli joko ammatillista koulutusta tai ammattikorkeakoulutusta, joita oli molempia noin viidennes hankkeista. Hankkeissa oli keskimäärin kolme toimenpidettä per hanke, yhden toimenpiteen hankkeita oli kahdeksan, 2-5 toimenpiteen hankkeita oli neljätoista ja 5-10 toimenpiteen hankkeita oli kuusi. Hakusanoja oli määritelty per hanke keskimäärin viisi ja yli kuuden hakusanan hankkeita oli 9 kappaletta. Riskipisteiden keskiarvo oli 8,5 ja vaihteluväli 7-13/28 pistettä. Kuvassa 51 on esitetty hankkeiden kymmenen suosituinta toimenpidettä, jotka hankkeista on mainittu EURA-järjestelmässä. Suosituimmat hankkeiden toimenpiteet ovat joustavat opinto- ja tutkintopolut sekä siirtymävaiheet. 133 Hankkeiden 10 suosituinta toimenpidettä (n=25) Joustavat opinto- ja tutkintopolut Siirtymävaiheet Tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut ja ohjausosaaminen Uudenlaisten oppimisympäristöjen ja opetusmenetelmien kehittäminen ja Koulutuksen laatu ja tehokkuus Työelämälähtöiset koulutusmallit ja oppisopimuskoulutus sekä opetushenkilöstön Opintoprosessit ja opiskelun tehostaminen työurien pidentämiseksi Monialainen yhteistyö Erityisryhmät ja koulutuksellinen tasa-arvo 4 Maahanmuuttajien osaamisen kehittäminen Kuvio 55. Hankkeiden kymmenen suosituinta toimenpidettä. Hankkeiden vaikutuksia arvioitiin haastatteluilla ja satunnaisesti valikoitujen hankkeiden hankeaineistojen perustella. Dokumenttiaineistoon yhdistettiin hankekohtaiset indikaattoritiedot. Dokumenttianalyysin tarkoituksena oli arvioida erityistavoitteen toimeenpanon vaikutuksia. Menetelmän hyvät puolet ja haasteet: + Aineistolähtöisen dokumenttianalyysin sekä haastatteluiden avulla on mahdollista saada vaikutuksista sellaista tietoa, jota indikaattori- ja seurantatiedot eivät tuota. + Menetelmän avulla saadaan monipuolisempi ja tarkempi kokonaiskuva hankkeiden vaikutuksista. - Loppuraporttien laatu on vaihteleva. - Kaikkia kiinnostavia tietoja ei ole ilmoitettu kaikkien hankkeiden osalta. - Hankkeita koskevassa raportoinnissa korostetaan hyviä puolia, siten tietoja haasteista ja epäonnistumisista on vaikeaa saada. - Hankkeet eroavat toisistaan melko paljon, joten yhtenäinen arviointi on haasteellista. - Hankkeiden määrällisten tavoitteiden toteutuminen ei ole suoraan verrannollinen vaikutuksiin, eli hanke on voinut saada aikaiseksi hyviä laadullisia vaikutuksia, vaikka määrällisistä tavoitteista olisikin jääty.

135 134 Hankkeiden toimenpiteiden perusteella voidaan miettiä myös sitä, minkälaisia vaikutuksia hankkeilla on oletettavasti ollut sekä sitä, miten ne ovat nähtävillä tilastollisesti. Monet yleisimmistä toimenpiteistä ovat sellaisia, jotka vaikuttavat onnistuessaan hankalasti mitattaviin asioihin, kuten tietämyksen lisääntymiseen. Toisaalta on myös asioita, jotka näkyvät suoremmin, kuten esimerkiksi koulutuksen keskeyttämistilastot, opiskeluaikojen lyheneminen ja maahanmuuttajien työllistyminen. Hankkeiden loppuraporttien sisältö analysointiin suorien ja välillisten vaikutusten osalta satunnaisotannalla valikoitujen 25 hankkeen osalta. Suorilla vaikutuksilla tarkoitetaan sellaista hankkeen toimintaa, joka suoraan tuottaa jonkun tuloksen, esimerkiksi julkaisun, toimintamallin tai koulutusmerkinnän yksilölle. Epäsuoralla eli välillisellä vaikutuksella tarkoitetaan niitä toimenpiteitä, joilla ei suoraan saada tiettyä konkreettista vaikutusta aikaiseksi, vaan jolla vaikutetaan abstraktimmalla tasolla yksilöön, esimerkiksi lisätään hänen itsetuntemustaan, vahvistetaan itsetuntoa tai tuodaan hänelle uutta tietoa, jota hän sitten voi hyödyntää jatkossa eri tavoin, ja joka voi jatkossa johtaa suoriin vaikutuksiin. Tavoitteiden täyttymisen tai vajaaksi jäämisen osalta luotettava arviointi on hankalaa, koska osa hankkeista on jättänyt ilmoittamatta suunnitellut ja toteutuneet lukemat osallistuneiden henkilöiden osalta loppuraporteissa Hankeraporteissa ilmoitettujen osallistuvien yritysten tavoitteet ja toteutumat on ilmoitettu, näiden osalta voidaan sanoa, että kuudessa hankkeessa osallistuvia yrityksiä oli toteutuksessa enemmän kuin mitä oli tavoitteeksi asetettu, ja kahdeksassa hankkeessa vähemmän kuin oli suunniteltu. Yhdessä hankkeessa toteutunut ja tavoitteeksi määritelty yritysten määrä oli sama. Lopuissa 10 hankkeessa suunniteltu ja toteutunut osallistuneiden yritysten määrä oli raporttien mukaan nolla. Hankkeiden loppuraporteissa on tuotu esille hyvin selkeästi erilaisia suoria ja välillisiä vaikutuksia, mitä hankkeilla on osallistujiin ollut, jotka ovat tuoneet hyvin esille vaikutusten kirjon ja moninaisuuden. Samalla nämä loppuraportin sisällölliset arviot tuovat esille sellaisia vaikutuksia, joita ei välttämättä ole osattu ennakoida suunnitteluvaiheessa. Vaikutusten osalta tulee myös pitää mielessä, että yhdellä hankkeella voi olla eri osallistujiin erilainen vaikutus, johon vaikuttaa henkilön yksilökohtaisen tilanteen ja hankkeen toimenpiteiden vuorovaikutus. Hankkeen suunnitteluvaiheessa ei välttämättä myöskään osata miettiä kaikkia mahdollisia hankkeiden vaikutuksia, vaan vain osa niistä on mahdollisesti listattu hankesuunnitelmaan. Hankkeista löydettiin neljä pääasiallista suoraa vaikutusta: 1) uusien toimintamallien luominen, 2) yrittäjyyden tukeminen, 3) tutkimuksen tekeminen ja julkaisujen kirjoittaminen sekä niiden jakaminen eri muodoissa sekä 4) koulutuksen tarjoaminen. Yleisimpänä vaikutuksia luovana asiana mainittiin monessa eri hankkeessa uudenlaisten toimintamallien kehittäminen ja testaaminen käytännössä. Tällaisia oli toteutettu esimerkiksi henkilökohtaisen ja verkossa tapahtuvan ohjauksen, yhteistyömallien, palveluiden tarjoamisen ja mentoroinnin osalta. Uusien toimintamallien sisällä on myöskin erilaisten teknisten ratkaisujen hyödyntämistä, kuten virtuaalisen läksytuen perustaminen tai reaaliaikaisia käännöksiä tarjoava palvelu, joka on suunnattu maahanmuuttajille. Yrittäjyyttä oli myös tuettu erilaisilla keinoilla, kuten yrittäjyysverkoston perustamisella, yrittäjyyden kokeilumalleilla, sekä erilaisilla yrittäjyyttä tukevilla toimenpiteillä. Tutkimuksen tekeminen, julkaisujen kirjoittaminen sekä julkaisujen jakaminen erityisesti uudenlaisilla kanavilla oli myös tärkeä vaikuttamisen keino. Tällaisilla viestinnällisillä elementeillä pyritään jakamaan tietoa oikeille kohderyhmille ja sitä kautta levittämään hankkeen vaikutuksia laajemmalle. Koulutuksen tarjoaminen oli myös yksi selkeä vaikuttamisen keino, eli osallistuja suoritti esimerkiksi opintopisteitä tai kokonaisen opinto-ohjelman liittyen johonkin tiettyyn asiaan. Koulutuksen tarjoamisen ohella yhdessä hankkeessa oli keskitytty ohjaamaan osallistujia koulutukseen ja työhön, ja osallistujista moni olikin päätynyt ammatilliseen koulutukseen (21 % vähemmän työttömiä hankkeen lopuksi) tai löytänyt työpaikan. Lukuun ottamatta konkreettisia suoritettuja opintopisteitä tai koulutuksia, hankkeiden suorat vaikutukset ovat luonteeltaan laadullisia, yksilön

136 tilanteeseen vaihtelevasti vaikuttavia asioita. Kappaleen alussa esitettyjen osallistujatilastojen valossa, voimakkaimpia vaikutukset ovat todennäköisemmin pitkään osallistuneiden (10 päivää tai kauemmin) ryhmässä ja vastaavasti heikompia yhden päivän osallistujien ryhmässä. Pitkään osallistuneita oli työttömissä ja työelämän ulkopuolella olevien ryhmässä 48 prosenttia ja työllisten ryhmässä 33 prosenttia. Yhden päivän osallistujia oli työttömissä ja työelämän ulkopuolella olevissa 46 prosenttia ja työllisissä 61 prosenttia. Epäsuoria vaikutuksia olivat 1) tiedon ja itsetuntemuksen lisääminen, 2) osallistujan henkilökohtaisen tilanteen tukeminen, 3) asenteiden muuttaminen ja 4) yhteistyön lisääminen eri toimijoiden välillä. Tiedon ja itsetuntemuksen lisääntyminen koettiin hyödylliseksi osallistujan oman tilanteen selkeyttämiseksi, eli esimerkiksi tietoa antamalla voitiin auttaa osallistujaa valikoimaan sen alan, johon haluaa suuntautua. Osallistujan henkilökohtaisen tilanteen tukeminen tuli esille hankkeissa, joissa osallistujat olivat esimerkiksi riskiryhmissä, joko taustansa tai tilanteensa johdosta. Tässä yhteydessä koettiin, että henkisen tuen tarjoaminen paransi yksilön tilannetta ja kehitti yksilön mahdollisuuksia tehdä koulutuksen ja työllistymisen kannalta hyviä päätöksiä. Koulutuksen keskeytymisiä on pystytty estämään ja alanvaihtoa on kyetty tukemaan. Asenteiden muuttamista tehtiin erityisesti yrittäjyyden ja vähemmistöryhmien tuntemuksen osalta, eli hankkeissa pyrittiin purkamaan ennakkoluuloja erilaisten tärkeiden seikkojen osalta. Yhteistyön lisääminen eri toimijoiden välillä toistui monessa eri hankkeessa, ja mahdollistaa esimerkiksi uudenlaisten koulutuskokonaisuuksien kehittämisen jatkossa sekä innovatiivisten toimintamallien luomisen. 135 Hankkeiden vaikutukset nuoriin ja ikääntyneisiin tilastojen valossa Erityistavoitteen arvioinnissa oli määritelty eroteltavaksi hankkeiden vaikutukset nuorten työmarkkina-aseman kohentumiseen sekä ikääntyneiden osaamisen kehittämiseen. Nuorten osalta vaikutusten arviointi on melko suoraviivaista, koska heihin on kohdistettu monenlaisia toimia eri hankkeissa ja puolet osallistujista oli alle 25-vuotiaita. Ikääntyneiden tilanteen arvioiminen on hankalaa siitä syystä, että heitä oli hankkeiden osalta hyvin pieni määrä, alle 10 prosenttia, ja osa heistä osallistui hankkeeseen, koska työskentelee nuorten parissa, ei siis vain oman osaamisen kehittämiseksi. Toinen merkittävä hankaloittava tekijä on se, ettei osallistujien kyselyaineistossa ole ollut ikämuuttujaa, joten tähän kyselyyn vastanneita ei voi erottaa iän perusteella. Koko 9.1 erityistavoitteen hankemassassa hankkeita, joissa oli selvästi enemmän yli 54-vuotiaita osallistujia kuin nuoria, oli vain pieni määrä. Vain kahdessa hankkeessa ikääntyneiden osallistujien määrä oli 100 henkilöä suurempi kuin nuorten osallistujien määrä, nämä hankkeet olivat VERKKOVIRTA Työn opinnollistamista verkostoyhteistyönä -hanke ja Työpaikalla tapahtuu -hanke, joka esitellään myöhemmin tapausesimerkkinä. Molemmissa näissä hankkeissa yli 54-vuotiaat osallistujat ovat valikoituneet mukaan hankkeeseen, koska työskentelevät nuorten koulutuksen tai työpaikalla tapahtuvan ohjauksen parissa eli hankkeet eivät olleet kohdennettuna ikääntyneiden osaamista kehittäviä hankkeita suoranaisesti. Hankkeita, joissa ei ollut lainkaan nuoria osallistujia mutta oli ikääntyneitä osallistujia, oli yhteensä 27 kappaletta, joista edellä mainittu VERKKOVIRTA oli yksi. Muut tällaiset hankkeet olivat myöskin voimakkaasti kohdistettu nuorten parissa työskenteleville. Aiheina oli esimerkiksi sujuvien opintosiirtymien kansallinen koordinointi, yrittäjyyskasvatuksen kehittäminen, AMK:sta työuralle siirtymisen tukeminen, tulevaisuuden digiosaajien kouluttaminen ja tohtorikoulutuksen työelämäyhteyksien kehittäminen sekä muita nuoriin liittyviä asioita, kuten koulutustakuuseen, oppimisvaikeuksiin ja lukio-opetuksen kehittämiseen liittyviä hankkeita, joissa kohderyhmänä ovat siis edelleen nuorten parissa työskentelevät aikuiset. Siten voidaan sanoa, että ikääntyneiden osaamisen kehittäminen erityistavoite 9.1:n piirissä on fokusoitunut nuorten parissa työskentelevien ikääntyneiden osaajien osaamisen kehittämiseen.

137 Hankkeiden vaikutukset, suorat ja välilliset tähtäävät sekä työttömyyden vähenemiseen että koulutuksen keskeytymisten estämiseen. Kuvioissa 56 ja 57 esitellään tilastoja rakennerahastokauden ajalta molempien asioiden osalta Työttömyyden kehittyminen nuorilla ja ikääntyneillä Suomessa aikajaksolla 1/2014-7/ v v v v. Yli 64 v. Kuvio 56. Työttömyyden kehittyminen nuorilla ja ikääntyneillä aikajaksolla ohjelmakaudella. Kuviosta 56 huomataan, että työttömien määrä on vähentynyt erityisesti vuotiailla, vuotiailla sekä vuotiailla, ja hieman myös vuotiaiden ryhmässä. Ikäryhmissä vuotiaat ja vuotiaat työttömyyden kausittain vaihtelu on paljon selkeämpää kuin ikääntyneemmillä työttömillä. Työttömyyden piikit ajoittuvat kesään ja alkuvuoteen. Kesällä asiaa selittää kesätöiden puuttuminen, minkä takia monet opiskelijat ovat kesän ajan työttöminä. Alkuvuodesta asiaa selittää se, että monilla opinnot tai määräaikaiset työsuhteet päättyvät vuoden lopussa. Koulutuksen keskeytyminen on esitetty kuviossa 57 koulutussektoreittain lukuvuosina 2007/ /2016. Tuorein aineisto on toistaiseksi saatavilla vuodelta Koulutuksen keskeyttämiset ovat vähentyneet kaikissa ryhmissä paitsi yliopistokoulutuksessa. Erityisen selkeää on ammatillisen koulutuksen keskeytymisen väheneminen: vajaan kymmenen vuoden aikana keskeyttäneiden määrä on pudonnut noin 9 prosentista 6,5 prosenttiin. Ammattikorkeakouluissa määrä on pudonnut noin yhden prosentin ja lukiokoulutuksen osalta hieman alle yhden prosentin.

138 137 Koulutuksen keskeyttäminen koko Suomessa koulutussektoreittain lukuvuosina 2007/ / ,0 9,0 8,0 7,0 6,0 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 0,0 2007/ / / / / / / / /2016 Lukiokoulutus Ammatillinen koulutus Ammattikorkeakoulu Yliopistokoulutus Kuvio 57. Koulutuksen keskeyttäminen koko Suomessa koulutussektoreittain lukuvuosina 2007/ /2016. Näiden tilastojen valossa on helppo todeta, että erityistavoite 9.1:n osalta Suomessa ohjelmakauden aikana tapahtunut yleiskehitys on oikeansuuntaista; työttömyys on vähentynyt ja koulutuksen keskeyttäminen on myös laskenut. Yleisesti suotuisa taloustilanne on vaikuttanut työttömyyden vähentymiseen. Koulutuksen keskeytymisen väheneminen sen sijaan ei ole selitettävissä talouskehityksellä vaan muilla seikoilla, joista ohjaus ja neuvonta ovat keskeisiä. Hankkeiden vaikutukset tapausesimerkkien osalta suurimman budjetin hankkeet Seuraavaksi esitellään kolmen eri tapausesimerkin osalta hankkeiden vaikutuksia. Nämä kolme hanketta on valikoitu sillä perusteella, että niiden yhteenlasketut budjetit ovat suurimpia mitä tämän erityistavoitteen osalta on rahoitettu.

139 138 Mun juttu, meidän tulevaisuus -hankkeessa keskeisimmät vaikutukset ja hyödyt on havaittu yksilötasolla. Hanke oli valtakunnallinen ja sen kokonaisbudjetti oli noin 1,5 miljoonaa euroa. Hanketta toteutettiin aikajaksolla 8/ /2017. Osallistujia oli yhteensä noin 1300 henkilöä, joista nuoria oli noin 1000 ja ammattilaisia 300. Hankkeen toiminnat jakautuivat kolmeen polkuun, jossa ensimmäisessä autettiin nuorta löytämään oma juttunsa: tunnistamaan, tiedostamaan ja kehittämään omaa osaamistaan ja potentiaaliaan, toisessa luotiin kohtaamismahdollisuuksia monialaisen nuorten parissa työskentelevän palveluverkoston kesken ja opittiin uusia taiteen, luonnon, liikunnan, median ja yrittäjyyskasvatuksen menetelmiä. Kolmas polku tuotti tutkimustietoa nuorten arvo- ja elämismaailmasta sekä nuoriin kohdistuvien pilottien vaikuttavuudesta 1. Hankkeessa keskeisessä roolissa oli tutkimus, jota toteutettiin kehittävän toimintatutkimuksen menetelmällä. Aineistoa kerättiin havainnoimalla nuoria hankkeen aikana, esimerkiksi luonnossa, nuotiokeskusteluissa tai kalliokiipeilyretkillä. Yksi merkittävä tutkimuksen keinoilla tehty löydös oli se, että nuorten itsetuntemus lisääntyi ja tulevaisuuteen orientoituminen tuli helpommaksi. Samalla hankkeen aikana pystyttiin murtamaan myös ennakkoluuloja, esimerkiksi osallistuneet maahanmuuttajataustaiset nuoret totesivat, etteivät olleet koskaan aiemmin puhuneet niin paljon kantasuomalaisten kanssa kuin tämän hankkeen toteutuksen aikana. Hankkeessa kerrytettiin osallistujien osaamista ja itsetuntemusta erilaisilla pedagogisilla menetelmillä. Luonnolla oli suuri rooli toteutuksessa. Hankkeen lopuksi ohjaajien ja osallistujien roolit käännettiin ja nuoret opettivat hankkeen vetäjille uusia taitoja. Nuoret saivat siis monenlaisia onnistumisen kokemuksia. Yhtenä esimerkkinä mainittiin tilanne, jossa media-alaa opiskelleet nuoret olivat jo hylänneet työllistymisongelmien takia ajatuksen työskennellä omalla alalla. Tämän hankkeen parissa he kuitenkin pääsivät käyttämään näitä taitojaan ja huomasivat niiden arvon käytännössä. Monen osallistujan kohdalla hanke auttoi ymmärtämään omaa osaamista, täsmentämään kiinnostuksen kohteita ja rohkaistumaan taitojen markkinoinnissa. Itsetuntemuksen lisääntyminen ja itsetunnon kohoaminen ovat pieniä yksilötason muutoksia, mutta usein ne kumuloituvat merkityksellisiksi asioiksi, esimerkiksi onnistuneina uravalintoina opiskelupaikkaa haettaessa tai hyvinvoinnin lisääntymisenä. Hankkeen laajemmat, yhteiskunnan tasolle ulottuvat vaikutukset näkyvät viiveellä ja epäsuorasti, tästä huolimatta ne ovat tärkeitä. Isomman mittakaavan vaikutuksina tärkeimpiä ovat uudenlaisten toimintamallien ja pedagogisten menetelmien soveltaminen nuorten kohtaamisessa. Hanke on inspiroinut mukana olleita koulutettavia vetäjiä soveltamaan hankkeen menetelmiä jossain muussa projektissa. Esimerkkinä mainittakoon nuorille suunnatut hankkeet, joissa he saavat vertaistukea toiselta nuorelta, yrittäjyyspolku -malli, jossa nuoria ohjataan yrittäjiksi jo aikaisesta vaiheesta lähtien sekä erilaiset seikkailukasvatusta ja ekososiaalisia menetelmiä hyödyntävät projektit. Erityisen merkitykselliseksi hankkeessa koettiin tutkimuksen rooli, joka ohjasi toimintaa ja toi jäntevyyttä toteutukseen. Tutkimus toi mukaan myös tärkeän tuloksellisuuden elementin, joka tuli aineiston keruun myötä. Myös horisontaaliset periaatteet koettiin tärkeiksi, toimintaa sopivasti ohjaavina ja rajaavina asioina. Ilman niitä hankkeessa olisi jääty paljon pinnallisemmalle tasolle.

140 139 Työpaikalla tapahtuu -hankkeen tavoitteena oli työpaikalla tapahtuvan oppimisen toimintamallin kehittäminen. Hanke toi yhteen noin 2000 henkilöä ja ylitti tavoitteet osallistujamäärän suhteen. Hanke oli sisällöllisesti haastava, ison budjetin hanke ja se toteutettiin Savon alueella. Hankkeen kokonaisbudjetti oli noin 1,7 miljoonaa euroa ja se toteutettiin ajankohtana 4/2015-7/2018. Hankkeen vaikutukset ovat olleet kahdenlaisia, osa on kohdistunut suoraan osallistujiin, mutta hankkeessa on myös murrettu ennakkoluuloja ja uudistettu käsityksiä työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta. Hankkeeseen osallistuneet työpaikkaohjaajat ovat saaneet koulutusta ja heidän osaamistaan on kehitetty. Nämä vaikutukset siirtyvät heidän opiskelijoilleen, eli niille, jotka ovat tulleet näiden ohjaajien ohjaamiksi heidän työpaikoillaan. Työpaikkaohjaajia oli mukana kattavasti eri aloilta, joten sen osalta hankkeen vaikutukset ovat levinneet laajalle. Isommassa mittakaavassa hyödyt ovat kumuloituneet niihin työpaikkoihin, joista osallistujia on ollut. Hankkeen myötä on huomattu, miten tärkeää ylipäätään on kouluttaa työpaikkaohjaajia. Tämän kulttuurinmuutoksen luominen on ollut hyvin merkityksellinen asia. Toinen merkittävä asia on koulutuksen tasalaatu, jota on pyritty edistämään hankkeessa. Yleisesti hankkeen kautta on myös nostettu tietoisuutta viestinnällisillä keinoilla työelämästä oppimisympäristönä, eli on tiedotettu yrityksille ja työpaikkojen eri tasoille siitä, millaista oppiminen työpaikalla voi olla. Hankkeessa on yleisesti pystytty näyttämään suuntaa ammatillisen koulutuksen kehittämisessä. Hankkeen kautta on esimerkiksi korostettu aktiivisen vuoropuhelun merkitystä liike-elämän toimijoiden ja oppilaitosten välillä, ryhmämuotoisen oppimisen merkitystä ja yritysten rekrytointiymmärrystä on siten lisätty. Opiskelijoiden yksilöllisten oppimispolkujen merkitys on myös korostunut hankkeen aikana. Samalla on opetettu yrityksiä hyödyntämään oppilaitosten palveluita. Hankkeen tuloksena valmistuu työpaikalla tapahtuvan oppimisen toimintamalli, joka rakennetaan yhdistämällä hankkeen tulokset. Toimintamallia rakennetaan koko hankkeen ajan kaikissa toiminnoissa ja se on hankkeen tulosten yhdistymä 1. Toimintamalli on toistettavissa ja hyödynnettävissä joustavasti eri alueilla.

141 140 Siirtymät sujuviksi -hanke on valtakunnallinen hanke, jossa fokuksessa on ollut ehkäistä koulutuksen keskeyttämistä. Hankkeessa on tuettu opiskelijoita erilaisissa koulutussiirtymissä ja autettua nuoria tuomalla heidän arkeensa tietynlaista fokusta. Hanke on toteutettu aikajaksolla 8/2015 3/2018 ja sen kokonaisbudjetti on 1,34 miljoonaa euroa. Hanke tavoitti noin 6300 osallistujaa ja ohjaustunteja hankkeen parissa kertyi noin Hankkeessa oli toimintaa neljällä eri tasolla: valtakunnallisesti, koulutuksen järjestäjien, oppilaitosten sekä opiskelijoiden kanssa. Hankkeessa on onnistuttu luomaan pysyviä toimintamalleja, jotka tukevat opiskelijan pysymistä opinnoissa. Hankkeen avulla on saatu merkittäviä lisäresursseja koulutussiirtymien hoitoon ja sitä kautta on saatu myös helpotusta koulukuraattorien työtaakkaan. Hankkeeseen ohjautui nuoria, joilla oli erityisiä haasteita ja jotka olivat lopettamassa koulutustaan kesken, jotka todella olivat tiiviimmän yhteydenpidot ja ohjauksen tarpeessa. Hankkeessa huomattiin, että siirtymävaiheissa tarvitaan erityistä opinto-ohjausta, jossa ohjaaja kulkee nuoren rinnalla oppilaitoksesta toiseen. Tämä toimintamalli eroaa perinteisestä opinto-ohjauksesta. Hankkeella on ollut positiivista vaikutusta nuorten elämään. Monet löysivät uuden, itselleen sopivamman koulutusalan ja ovat pystyneet valmistumaan, vaikka hankkeen alussa vaikutti siltä, että ovat keskeyttämässä opinnot kokonaan. Hankkeen avulla pystyttiin siten auttamaan monia, joilla keskeyttämisen uhka oli realistinen ja jotka olisivat ilman tätä tukimallia luultavasti jättäneet opintonsa kesken ilman, että olisivat löytäneet tilalle toista vaihtoehtoa. Hankkeen keskeisinä saavutuksia oli uudenlaisten toimintamallien perustaminen ja jakaminen avoimesti muille, mikä kumuloituu hyötynä monillekin eri tasoille. Hankkeen toimilla on vaikutuksia yksilötasolla koulutuksen keskeytymisen estämisen kautta. Usein hankkeeseen osallistuneet nuoret löysivät itselleen paremmin soveltuvan alan ja sitä kautta mielekkäämpään tekemistä arkeensa. Koulutuksessa pysymisellä on keskeinen rooli syrjäytymisen ehkäisyssä ja yksilötason hyvinvoinnin edistämisessä. Oppilaitokset hyötyvät siitä, että heillä on opiskelijoina motivoituneita ja alasta innostuneita yksilöitä, tällöin resursseja ei mene hukkaan.

142 Koulutuksen osuvuus työelämän muuttuviin osaamistarpeisiin (et 9.2) Erityistavoitteen Kasvu- ja rakennemuutosalojen koulutuksen tarjonnan ja laadun parantaminen toteutuksella on ollut vaikutuksia kasvualoilla tarvittavan osaamisen vahvistamiseen sekä alueiden älykkään erikoistumisen strategioiden vaatiman osaamisen lisäämiseen. Vaikuttavuuden kannalta onnistuneita yhteistyörakenteita ovat yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, ja ammatillisten oppilaitosten sekä alueiden yritysten, yrityspalvelujen tai kehittämisyhtiöiden muodostamat verkostot. Erityistavoitteen toimin on vaikutettu erityisesti työssä olevien (yritysten ja oppilaitosten henkilöstö) ammattitaidon kehittämiseen sekä välillisesti yritysten uusiutumisen ja innovaatiovalmiuksien vahvistamiseen. Hankkeiden vaikutukset näkyvät työssä olevien digitaalisen osaamisen vahvistamisena sekä digitaalisen infrastruktuurin, erityisesti digitaalisten oppimisympäristöjen kehittämisenä, johon lisäarvoa on saatu yhdistämällä EAKR- ja ESR-rahoitusta. Erityistavoitteen toimeenpanon odottamattomia positiivisia vaikutuksia ovat syntyneet uudet yritykset ja osuuskunnat sekä työvoiman ammatillisen liikkuvuuden edistäminen, jota on edistetty erityisesti muuntokoulutusten kautta. Aineistot ja menetelmät Kasvu- ja rakennemuutosalojen koulutuksen tarjonnan ja laadun parantamiseen tähtäävien hankkeiden vaikutusten arvioinnissa käytettiin tilaajalta saatuja seurantatietoja: ESR:n tuotos- ja tulosindikaattorien tietoja toteutusalueittain ( tilanne). Indikaattoritietoja analysoitiin tilastollistesti jakaumien ja ristiintaulukointien avulla. Vaikutusten arvioinnissa käytettiin hankkeiden tuottamia dokumenttiaineistoja, joihin yhdistettiin hankekohtaiset indikaattoritiedot. Dokumenttianalyysin keinoin tarkasteltiin kaikkia päättyneitä hankkeita, joista oli olemassa valmis loppuraportti. Analyysin kohteena oli yhteensä 76 päättynyttä hanketta 226 toteutetusta tai vielä toiminnassa olevasta hankkeesta. Hankedokumenteista poimittiin seuraavat tiedot: kehittämistavoitteet, kohderyhmät, toimenpiteet, numeeristen osallistujatavoitteiden ja kehittämistavoitteiden saavuttaminen, saavutetut tulokset/tuotokset, toteutuneet riskit, kansainvälisyys, kohdentuminen kasvu ja rakennemuutosaloihin sekä alojen vertailu maakuntien älykkään erikoistumisen aloihin, kehitettyjen koulutus- tai toimintamallien jatkuvuus sekä horisontaalisten periaatteiden toteutuminen. Aineisto kerättiin edellä mainittujen muuttujien mukaisesti Excel-pohjalle ja siirrettiin SPSS-tilasto-ohjelmaan, jonka avulla pystyttiin analysoimaan mitä toimenpiteitä ja tuloksia ohjelman toimeenpano tuotti, mitkä tekijät estävät tai edistävät vaikuttavuutta, ja tuottiko ohjelman toimeenpano tavoiteltuja vaikutuksia ja tuloksia. Vaikutusten arvioinnissa käytettiin ESR:n pitkän aikavälin kyselyä osallistujille. Kyselyyn vastasi 265 henkilöä, jotka olivat osallistuneet erityistavoitteen 9.2 hankkeisiin. Arvioinnissa käytettiin myös ESR-hanketoteuttajille tehtyä kyselyä. Erityistavoitteen 9.2 osalta kyselyyn vastasi 172 hanketoimijaa 138 projektista. Molemmat kyselyaineistot analysoitiin SPSS-ohjelmistolla tilastollisin menetelmin. Arvioinnissa käytettiin lisäksi

143 laadullista aineistoa haastattelemalla hallinnon (ELY) edustajia ja hanketoteuttajia (case-esimerkit) hanketoiminnan hyödyistä, vaikutuksista, jatkuvuudesta ja käytetyistä toimenpiteistä. Haastatteluissa käytettiin ESR:n yhteistä teemahaastattelurunkoa, haastattelut tallennettiin, litteroitiin ja analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. 142 Kasvu- ja rakennemuutosalojen koulutuksen tarjonnan ja laadun parantaminen: hankkeiden tulokset ja vaikutukset Suomen elinkeino- ja ammattirakenteen muutos edellyttää koulutuksen laadullista ja määrällistä uudistamista. Rakennemuutoksen seurauksena työpaikkoja avautuu uusille kasvualoille, joille tarvitaan uudenlaista osaamista. Digitalisaatio, keinoäly ja robotiikka muuttavat tehtävärakenteita ja työn tekemisen tapoja lähes kaikilla aloilla. Digitalisaatio ei merkitse vain uutta tekniikkaa, vaan se muuttaa työn prosesseja, toimintatapoja ja -kulttuureja, mikä edellyttää vanhoista tavoista luopumista ja uuden oppimista. Muutokset luovat suuria tarpeita työikäisen väestön osaamisen kehittämiselle, elinikäiselle oppimiselle sekä koulutusalojen uusiutumiselle. Työikäisten määrän pienentyessä koulutustarjonnan ja sen osuvuuden merkitys korostuu. Uuden oppiminen ja ammattiosaamisen kehittäminen ovat edellytys tuottavuuden kasvulle. Uusien kasvualojen löytäminen ja kehittäminen on myös yhä tärkeämpää, jolloin erilaisten osaamisten, ml. luovan osaamisen, yhdistäminen on keskeistä. Suomen kilpailukyvyn globaaleilla markkinoilla on arvioitu perustuvan vahvaan osaamiseen sekä uusien sosiaalisten ja teknologisten innovaatioiden ja digitalisoitumisen mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Alueiden älykäs erikoistuminen edellyttää innovaatio- ja koulutusrakenteilta tiivistä vuorovaikutusta ja mm. T&K&I-valmiuksien parantamisessa eri rahastojen saumatonta yhteistyötä. Koulutusrakenteen ja osaamisen kehittämisen muutoksen lisäksi maan talouden kannalta on tärkeää edellyttää entistä parempaa koulutuksen ja työelämän vastaavuutta. Kasvu- ja rakennemuutosalojen osaamistarpeisiin vastaamiseksi on tärkeää panostaa toimiin, joilla koulutuksen ja työelämän yhteistyötä voidaan tiivistää. Kansainvälisessä yhteistyössä on korostettu Itämeren alueen yhteistyön merkitystä elinikäisen oppimisen ja muun koulutuksen kehittämisessä. Ohjelma-asiakirjan mukaan erityistavoitteen 9.2 toimeenpanon vaikutusten tulisi näkyä paremmin kasvu- ja rakennemuutosalojen tarpeita vastaavan koulutuksen tarjonnassa. Hankkeiden tuloksena odotetaan syntyvän aikuiskoulutuksen ennakointimenetelmiä ja osuvampaa koulutustarjontaa kasvu- ja rakennemuutosalojen tarpeisiin. Hankkeiden odotetaan tukevan älykkääseen erikoistumiseen liittyviä osaamistarpeita ja parantavan innovaatiovalmiuksia. Lisäksi hankkeiden odotetaan tukevan uuden ammatin hankkimista työpaikkoja tarjoavilta aloilta sukupuolinäkökulma huomioiden. Erityistavoitteen toimeenpanon odotetaan vaikuttavan työssä olevien naisten ja miesten osaamisen ja ammattitaidon parantamiseen. Hankkeiden pitkän aikavälin vaikutusten tulisi näkyä siinä, että hankkeisiin osallistuneiden työelämässä tai työttömänä olevien miesten ja naisten osaaminen ja sopeutumiskyky on parantunut muuttuvia osaamistarpeita vastaavaksi. Erityistavoitteessa 9.2 toteutettujen hankkeiden määrät, maksettu julkinen rahoitus sekä hankkeiden tuotosja tulosindikaattoreiden määrälliset ja suhteelliset toteumat on esitetty taulukossa 18 hankkeiden toteutusalueittain, jotka on jaettu suuralueisiin sekä valtakunnalliseen ja ylimaakunnalliseen toteutusalueeseen.

144 Taulukko 18. Erityistavoitteen 9.2 toteumat ESR:n ohjelmakohtaisissa tuotos- ja tulosindikaattoreissa toteutusalueittain ( tilanne) 143 Tuotos- ja tulosindikaattorit Etelä-Suomi Itä-Suomi Länsi-Suomi Pohjois-Suomi Valtakunnallinen ja ylimaakunnallinen 9.2 Yhteensä Hankkeiden lukumäärä 28 /12 % 75 / 33 % 23 / 10 % 53 / 24 % 47 / 21 % 226 / 100 % Julkinen rahoitus yhteensä ja / osallistuja 34. Alle 25-vuotiaat osallistujat, jotka ovat koulutuksessa jättäessään toimen (% alle 25- vuotiaista) 35. Osallistujille osuvampi koulutus työelämän vaatimuksiin (osuudet arvion antaneista) 47. Osallistuvat opintoohjaajat, uraneuvojat ja muut ohjauspalveluiden asiantuntijat (% osallistujista) C009. Henkilöt, joilla on alemman perusasteen (ISCED 1) tai ylemmän perusasteen (ISCED 2) koulutus (% osallistujista) / 9 % 2826 /osal. 4 /67 %)/ 17 % kaikista 731 (81 %) / 8 % kaikista 28 (2 %) / 3 % kaikista 88 (6 %) / 5 % kaikista / 26 % 2118 /osal. 6 (12 %) / 26 % kaikista 2959 ( 72%) / 32 % kaikista 324 (6 %)/ 29 % kaikista 653 (12 %) / 34 % kaikista /12 % 2412 /osal. 3 (43 %) / 13 % kaikista 1323 (78 %) / 14 % kaikista 67 (3 %) / 6 % kaikista 362 (16 %) / 19 % kaikista /26 % 2583 /osal. 5 (21 %) / 22 % kaikista 2271 (75 %) / 25 % kaikista 226 (5 %) / 38 % kaikista 728 (15 %) / 38 % kaikista /27 % 2869 /osal. 5 (50 %) / 22 % kaikista 1968 (71%) / 21 % kaikista 470 (11 %) / 42 % kaikista 74 (2 %) / 4 % kaikista /100 % 2508 /osal. 23 (23 %) / 100 % 9252 (74) % / 100 % 1115 (6 %) / 100 % 1905 (11 %) / 100 % Lähteet: Eura2014, taulu 8B, maksatustiedot hankkeittain ( tilanne) ja TEM erillisajo tiedosto - 29_8_2018 Erityistavoitteessa 9.2 kasvu- ja rakennemuutosalojen koulutuksen tarjonnan ja laadun parantaminen käytettiin mennessä julkista rahoitusta ja toteutettiin 226 hanketta. laskennallinen julkista rahoituksen käyttö osallistujaa kohden oli 2508 euroa. Määrällisesti eniten hankkeita toteutettiin Itäja Pohjois-Suomen alueilla. Eniten rahoitusta osallistujaa kohden käytettiin valtakunnallisissa ja ylimaakunnallisissa sekä Etelä-Suomen hankkeissa, ja vähiten Itä-Suomen hankkeissa. Toimintalinjassa 4 on yhteiset tulosindikaattorit erityistavoitteille 9.1 ja 9.2. Siirtymävaiheita tukevien palvelujen parantaminen kuuluu erityistavoitteeseen 9.1, joten alle 25-vuotiaita osallistujia, jotka olivat koulutuksessa jättäessään toimen, oli vähän erityistavoitteessa 9.2. Osallistujista osuvamman koulutuksen työelämän vaatimuksiin (tulosindikaattori 35) oli saanut 74 % arvion antaneista osallistujista, mikä on jo melko lähellä tavoitteena olevaa 81,7 %. Koulutuksen laadun hyväksi kokeneiden osuus oli suuralueista korkein Etelä-Suomessa ja matalin valtakunnallisissa ja ylimaakunnallisissa hankkeissa. Kun tulosta vertaa käytettyyn rahamäärään, niin tehokkainta hankkeiden toteutus on ollut Itä- ja Länsi-Suomessa. Osallistuneista opinto-ohjaajista, uraneuvojista muista ohjauspalveluiden asiantuntijoista suurin osuus oli valtakunnallisissa ja ylimaakunnallisissa hankkeissa. Päättyneistä hankkeista, joita arvioitiin loppuraporttien pohjalta, 43 % kohdistui kasvualoihin ja 17 % rakennemuutosaloihin. Sekä kasvu- ja rakennemuutosaloihin kohdistui kahdeksan prosenttia hankkeista. Yli kolmannes hankkeista ei kohdistunut mihinkään tiettyyn alaan, vaan pääasiassa digitalisaation aiheuttamiin

145 rakennemuutoksiin. Oppilaitosten toteuttamia hankkeita oli yli 70 % ja muut erityistavoitteen päätoteuttajat olivat kehitysyhtiöitä tai yrittäjäjärjestöjä, kuntia tai kuntayhtymiä, yrityksiä tai yhdistyksiä ja tutkimuslaitoksia tai -keskuksia. Ammattikorkeakoulut toteuttivat kolmasosan kaikista hankkeista. Lähes kaikilla hankkeilla oli useita kehittämiskohteita. Yritystoiminnan edistäminen tai yritysten liiketoiminnan kehittäminen koulutuksella tai valmennuksella oli yleisin kehittämiskohde päättyneistä hankkeista. Seuraavaksi yleisimpiä kehittämiskohteita olivat oppilaitosten oppimisympäristöjen ja opetussisältöjen kehittäminen, yritysten ja koulutusorganisaatioiden ja yritysten välinen yhteistyö sekä yritysten tai oppilaitosten henkilöstön ammatillisen osaamisen vahvistaminen. Hanketoiminnalla on kehitetty toteuttajaorganisaatioiden koulutuksen sisältöjä ja laatua, laajennettu koulutustarjontaa, laadittu osaamisen kehittämisen toimintamalleja, ennakoitu kasvu- ja rakennemuutosalojen koulutustarpeita sekä rakennettu yhteistyömalleja ja -verkostoja eri organisaatioiden välillä. Koulutustarjonnan laajentamisella on edistetty työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantoa, ja pätevöitymistä tai uuden ammatin hankkimista on tuettu esimerkiksi muuntokouluttamalla osallistujia työvoimapula-aloille. Hankkeet ovat tukeneet uuden ammatin hankkimista työpaikkoja tarjoavilta aloilta, mutta sukupuolinäkökulman huomioiminen niissä on jäänyt vähäiseksi. Päättyneistä alueellisista hankkeista 40 % liittyy oman alueensa älykkään erikoistumisen strategian edellyttämän osaamisen vahvistamiseen. Älykkääseen erikoistumiseen liittyvien osaamistarpeiden ja innovaatiovalmiuksien parantamiseen on tähdätty mm. yhteistyössä koulutusorganisaatioiden, kehittämisyhtiöiden ja yritysten kanssa luomalla perustaa uusille ideoille, yritystoiminnalle, osaamiskeskittymille sekä tuotteille ja palveluille. Hankkeista vajaalla neljänneksellä oli kansainvälistymiseen liittyviä tavoitteita tai kansainvälistä yhteistyötä. 144 Hankkeiden vaikutuksia arvioitiin dokumenttianalyysin keinoin ja hankkeiden loppuraporttien perusteella, joita oli erityistavoitteessa 9.2 saatavilla 76 hankkeesta. Dokumenttiaineistoon yhdistettiin hankekohtaiset indikaattoritiedot. Dokumenttianalyysin tarkoituksena oli arvioida erityistavoitteen toimeenpanon vaikutuksia selvittämällä mm. hankkeiden kytkeytymistä kasvu- ja rakennemuutosaloihin, tavoitteiden saavuttamista ja käytettyjä toimenpiteitä. Menetelmän hyvät puolet ja haasteet: + Aineistolähtöisen dokumenttianalyysin avulla on mahdollista saada vaikutuksista sellaista tietoa, jota indikaattori- ja seurantatiedot eivät tuota. + Menetelmän avulla saadaan monipuolisempi ja tarkempi kokonaiskuva hankkeiden vaikutuksista. - Arvioinnissa tarvittavia tietoja jouduttiin hakemaan myös hankkeiden suunnitelmista ja maksatushakemuksista, koska loppuraportit on kirjoitettu varsin vaihtelevasti. - Aineiston koostaminen on aikaa vievää. - Muuttujien aineistolähtöinen luokittelu oli haasteellista, koska hankkeet ovat hyvin erityyppisiä yhdenkin erityistavoitteen sisällä. - Analyysiä varten jouduttiin yhdistelemään aineistolähtöistä luokittelua ja tekemään uusia luokituksia. Erityistavoitteen 9.2 päättyneet hankkeet saavuttivat melko hyvin loppuraporttien arvioinnin perusteella asettamansa tavoitteet osallistuvista organisaatioista, yrityksistä ja henkilöistä sekä kehittämistavoitteensa. Määrälliset osallistujatavoitteet ylitti 18 %, saavutti 32 % ja lähes saavutti 34 % hankkeista. Tavoitteet jäivät osittain saavuttamatta 13 %:lla hankkeista ja 13 %:lla ei ollut määrällisiä tavoitteita. Kehittämistavoitteensa saavutti hyvin 66 % ja osa tavoitteista jäi saavuttamatta 33 %:lla hankkeista. Monissa hankkeissa on asetettu epärealistisen paljon erilaisia ja hyvin laajoja tavoitteita, mikä on johtanut siihen, että osa

146 kehittämistavoitteista on jäänyt saavuttamatta. Osuvampaa koulutusta vähintään 81,7 %:lle osallistujistaan tarjosi 61 % hankkeista. Neljä keskeisintä hankkeiden kohderyhmää olivat koulutusorganisaatioiden henkilöstö, yritysten henkilöstö, opiskelijat sekä kehitysyhtiöt ja yrittäjäjärjestöt. Hankkeet, joilla oli vähintään kolme kohderyhmää, saavuttivat sekä numeeriset että kehittämistavoitteensa muita hankkeita useammin. (Kuvio 58.) 145 Kuvio 58. Hankkeiden asettamien määrällisten osallistujatavoitteiden ja kehittämistavoitteiden saavuttaminen suhteessa käytettyyn julkiseen rahoitukseen ja tulosindikaattoriin 35 (osallistujille osuvampi koulutus työelämän vaatimuksiin, tavoite 81,7 %).

147 Tulosindikaattorin (osallistujille osuvampi koulutus) tavoitteen saavuttaminen tai ylittäminen ei vielä kerro hankkeiden onnistumista määrällisten tai kehittämistavoitteiden saavuttamisessa. Hanke, joka ei ole saavuttanut kaikkia kehittämistavoitteitaan tai sille asetettuja osallistujatavoitteita, voi olla tulosindikaattorin suhteen onnistunut ja vaikuttava hanke, jolloin se on onnistunut antamaan osallistujille osuvampaa koulutusta työelämän vaatimuksiin. Hankkeissa, joissa käytettiin alle euroa julkista rahoitusta, tuotettiin useammin osuvampaa koulutusta kuin tätä enemmän rahoitusta saaneissa hankkeissa. Oppilaitosten hallinnoimat hankkeet tarjosivat muita toteuttajia useammin osuvampaa koulutusta osallistujilleen. Toisin sanoen hankkeen tarjoama koulutus on voinut olla laadukasta ja vaikuttavaa, vaikka hankkeeseen ei olisi saatu mukaan tavoiteltua määrää osallistujia. Hankkeiden onnistumista tai epäonnistumista voidaan arvioida eri tavoin ja useinkin samoissa hankkeissa on sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Hankkeet, jotka käyttivät julkista rahoitusta eniten, saavuttivat tai ylittivät määrälliset osallistujatavoitteensa muita useammin. Selityksenä tälle voi yhtäältä olla se, että suuria hankkeita on valmisteltu huolellisesti tai, että niissä on käytössä enemmän resursseja hankkia asiantuntemusta hankkeen ulkopuolelta tai että niiden tavoitteet on asetettu maltillisesti. Kehittämistavoitteiden saavuttamisen suhteen ei ollut havaittavissa selvää eroa hankkeiden välillä. 146 Hankkeet tyypiteltiin kehittämistavoitteiden perusteella yhdeksään luokkaan: 1) koulutuksen sisällön ja laadun parantaminen, 2) yritystoiminnan kehittäminen ja yrittäjyyden edistäminen, 3) koulutustarjonnan laajentaminen ja kohtaannon parantaminen, 4) osaamisen vahvistaminen, 5) oppimisympäristön kehittäminen, 6) yhteistyömallin rakenteen luominen ja kehittämisohjelmat, 7) ennakointi, älykäs erikoistuminen ja innovaatiot, 8) osaamisstrategiat ja osaamisen kehittämisen toimintamallit sekä 9) selvityshankkeet. Hankkeiden vaikutukset ovat havaittavissa erityisesti osaamisen ja ammattitaidon vahvistumisena sekä uusina ammattitutkintoina. Kehittämistyön vaikutukset näkyvät tyypillisesti uusina yhteistyörakenteita (ml. kansainvälinen ulottuvuus), koulutuskokonaisuuksina ja opintopolkuina, uutena täydennyskoulutuksena, uusina oppimisympäristöinä, koulutusmateriaaleina (ml. digitaaliset oppimisympäristöt ja -materiaalit), opetustapoina, tuotteina ja palveluina, osaamiskeskittyminä sekä perustettuina yrityksinä ja osuuskuntina.

148 147 Kuvio 59. Määrällisten osallistujatavoitteiden saavuttaminen hanketyypeittäin erityistavoitteen 9.2 hankkeissa, joissa oli henkilöitä varsinaisina kohderyhminä (N=65) Kuvio 60. Kehittämistavoitteiden saavuttaminen hanketyypeittäin kaikissa erityistavoitteen 9.2 päättyneissä hankkeissa (N=76).

149 Määrälliset osallistujatavoitteensa saavuttivat parhaiten oppimisympäristöjen kehittämiseen kohdentuneet hankkeet. Seuraavaksi parhaiten ne saavutettiin ennakointiin, älykkääseen erikoistumiseen ja innovaatiotoiminnan edistämiseen liittyneissä sekä osaamisen vahvistamiseen kohdentuneissa hankkeissa (kuvio 60). Yritystoiminnan kehittämisessä ja yrittäjyyden edistämisessä lähes neljännes hankkeista yhtäältä ei saavuttanut määrällisiä osallistujatavoitteitaan, mutta toisaalta yhtä suuri määrä hankkeita ylitti ne ja yli puolet joko saavutti tai lähes saavutti määrälliset osallistujatavoitteensa. Koulutuksen sisältöä ja laatua parantavissa hankkeista lähes puolet saavutti tavoitteet, ja lähes 40 prosenttia ylitti tavoitteet. Yhteistyömallien rakenteen luomiseen ja kehitysohjelmiin liittyneistä hankkeista viidennes ei saavuttanut määrällisiä osallistujatavoitteitaan. 148 Hankkeiden kehittämistavoitteet saavutettiin yleensä paremmin kuin määrälliset osallistujatavoitteet. Erityisen hyvin kehittämistavoitteet saavutettiin hankkeissa, jotka kohdentuivat koulutustarjonnan laajentamiseen ja kohtaannon parantamiseen, oppimisympäristöjen kehittämiseen tai osaamisen vahvistamiseen. Hankkeet, jotka saavuttivat tai ylittivät määrälliset osallistujatavoitteet, saavuttivat yleensä myös kehittämistavoitteensa. Kehittämistavoitteet jäivät toteutumatta ainoastaan osassa selvityshankkeita. Selvityshankkeiden tarkoituskin on ottaa riskejä niin, että niissä saatujen tulosten perusteella voidaan päättää varsinaisten hankkeiden toteutuksesta. Hankkeilla on ollut useita osatavoitteita kehittämistyössä ja usein osatavoitteet ovat jääneet saavuttamatta hankkeissa, joissa tavoitteena on ollut osaamisstrategioiden ja osaamisen kehittämisen toimintamallien edistäminen tai ennakointiin, älykkääseen erikoistumiseen ja innovaatiotoiminnan vahvistamiseen liittyvissä hankkeissa. Tehdyn dokumenttianalyysin perusteella voidaan todeta, että hankkeiden vaikutukset jatkuvat toimintoihin osallistuneiden henkilöiden (osallistuneet ovat lähinnä yritysten henkilöstöä ja oppilaitosten henkilöstöä) osaamisen vahvistumisena ja välillisesti yritystoiminnan uusiutumiskyvyn ja innovaatiovalmiuksien lisääntymisenä. Sen lisäksi hankkeiden kehittämät toiminnot jatkuvat jossain muodossa noin 70 %:ssa hankkeiden päättymisen jälkeen. Kehittämistyön tuloksena syntyneiden toimintamallien, oppimisympäristöjen, työkalujen ja opintokokonaisuuksien hyödyntäminen jatkuu yleensä hankkeita toteuttaneissa oppilaitoksissa (28 % tarkastelluista hankkeista). Lisäksi vastuu kehitetystä toiminnasta ja sen jatkuvuudesta voi siirtyä toisen tahon vastuulle (13 %) tai kehittämistyö voi jatkua uutena hankkeena (13 %).

150 149 Kuvio 61. Erityistavoite 9.2 hankkeiden pitkäaikaiset vaikutukset. Hanketoteuttajille kohdennetun kyselyn tulokset vahvistavat edellä dokumenttianalyysistä saatua kuvaa erityistavoitteen toimenpiteiden tuloksista ja vaikutuksista. Yli puolet hanketoimijoista oli sitä mieltä, että heidän hankkeensa ovat luoneet paljon tai erittäin paljon pitkäaikaisia vaikutuksia tukemalla työssä olevien miesten ja naisten osaamisen ja ammattitaidon parantamista (63 %), tukemalla älykkääseen erikoistumiseen liittyviä osaamistarpeita ja parantamalla innovaatiovalmiuksia (54 %) sekä kehittämällä aikuiskoulutuksen ennakointimenetelmiä ja parantamalla koulutustarjonnan osuvuutta kasvu- ja rakennemuutosalojen lähtökohdista (54 %). Hanketoimijoiden mielestä vähiten pitkäaikaisia vaikutuksia on pystytty saamaan aikaan tukemalla ammatin hankkimista työpaikkoja tarjoavilta aloilta sukupuolinäkökulma huomioon ottamalla. Hankkeet ovat vaikuttaneet enemmän toimenpiteiden kohderyhmänä olleisiin asiakkaisiin kuin palveluihin ja palvelurakenteeseen. Kyselyyn vastanneista 57 % arvioi hankkeen toimilla olleen paljon merkitystä kohderyhmänä olleisiin asiakkaisiin, kun taas palveluihin ja palvelurakenteisiin oli paljon merkitystä 37 %:n mielestä. Hanketoteuttajien mukaan merkitys kohderyhmänä oleviin asiakkaisiin näkyy erityisesti osaamisen ja ammattitaidon lisääntymisenä, ammattipätevyyksien saamisena, digitaalisen osaamisen vahvistumisena, työllistymisinä, uusina verkostoina, ennakointiosaamisen vahvistumisena sekä uusina yrityksinä. Vaikutukset palveluihin ja palvelurakenteisiin näkyivät erityisesti uusina koulutusohjelmina ja opintokokonaisuuksina, koulutussisältöjen kehittämisenä, digitalisaation parempana hyödyntämisenä palveluissa, uusina yhteistyörakenteina, työelämälähtöisinä koulutuskokonaisuuksina, verkkokoulutuksina, tietopankkeina ja verkkoportaaleina, ammatillisen koulutuksen reformin tukemisena sekä uusina tuotteina ja palveluina. Hanketoimijat kokivat ESR-ohjelman rahoituksen merkittävänä tekijänä hankkeiden vaikuttavuuden näkökulmasta. Puolet vastaajista katsoi, että uusia toimintamalleja ei olisi toteutettu ilman ESR-ohjelman rahoitusta ja lähes puolet oli sitä mieltä, että saavutetut kehittämistyön tulokset kohderyhmien toiminnassa olisi jäänyt saavuttamatta. Muista kysytyistä vaikutuksista uusien yhteistyöverkostojen ja yhteistyömuotojen luomisen arvioitiin onnistuvan parhaiten ilman ESR-ohjelman rahoitusta, sillä niitä olisi edistetty suppeammin tai myöhemmin.

151 150 Kuvio 62. ESR-ohjelman rahoituksen merkitys erityistavoite 9.2 hankkeille. Hankkeiden pitkän aikavälin vaikutuksia kartoitettiin hankkeiden hyödynsaajille tehdyllä kyselyllä, johon vastasi 265 osallistujaa. Kyselyllä selvitettiin hankkeisiin osallistuneiden työmarkkinatilannetta kuusi kuukautta hankkeessa päättämisen jälkeen. Tämän erityistavoitteen (9.2) toimet ovat kohdentuneet pääasiassa työssä oleviin ja hankkeissa pyritään ensisijaisesti lisäämään osallistujien osaamista ja sopeutumista muuttuviin osaamistarpeisiin. Hankkeisiin osallistuneiden työmarkkinatilanteen muutos ei ole siis ensisijaisena tavoitteena. Kyselyyn vastanneista hankkeisiin osallistuneista hieman alle kolmannes koki, että heidän työmarkkinatilanteensa oli parantunut kuusi kuukautta hankkeessa päättämisen jälkeen. Erityisesti työttömänä olleet kokivat työmarkkinatilanteensa parantuneen hankkeeseen osallistumisen vaikutuksesta. Työmarkkinatilanteensa parantuneeksi kokeneista neljäsosa ilmoitti saaneensa lisää vastuuta työssään, mutta suuri osa ilmoitti, että heidän työmarkkinatilanteensa parantui muulla tavoin. Hankkeiden toiminnan vaikuttavuutta voidaan tarkastella myös suhteessa toimenpiteisiin. Vastaajista 55 % osallistui vain yhteen toimenpiteeseen. Toimenpiteistä vaikuttavimpia osallistujien kokemusten mukaan olivat valmennus, sparraus ja mentorointi sekä työssäoppiminen. Ne, jotka osallistuivat neljään tai useampaan toimenpiteeseen, kokivat muita useammin hankkeen parantaneen heidän työmarkkinatilannettaan. Erityisesti työttömänä ennen hankkeen alkamista olleet arvioivat hyötyneensä peräkkäisistä tai limittäisistä toimenpiteistä. Käytetyt toimenpiteet koulutuksen laadun ja osuvuuden parantajina Tyypillisimpiä hankkeissa käytettyjä toimenpiteitä olivat erilaiset koulutustoimenpiteet, verkostoituminen ja yhteistyön kehittäminen, tiedontuottaminen ja kartoitukset, tiimi- ja projektityöskentely sekä kehittämistyöpajat, yksilöllinen ohjaus, neuvonta, valmennus, sparraus ja mentorointi sekä erilaiset tilaisuudet, kuten tapahtumat, webinaarit ja seminaarit sekä benchmarking- ja opintomatkat.