Meriharjuksen esiintyminen ja lisääntyminen Pyhäjoen edustan merialueella ja Liminkaojassa. Kala- ja vesijulkaisuja nro 208

Transkriptio

1 Kala- ja vesijulkaisuja nro 208 Petri Karppinen, Ari Haikonen & Sauli Vatanen Meriharjuksen esiintyminen ja lisääntyminen Pyhäjoen edustan merialueella ja Liminkaojassa

2 KUVAILULEHTI Julkaisija: Kala- ja vesitutkimus Oy Julkaisuaika: , lopullinen versio Tekijät: Petri Karppinen, Ari Haikonen ja Sauli Vatanen Tarkistanut: Sauli Vatanen Julkaisun nimi: Meriharjuksen esiintyminen ja lisääntyminen Pyhäjoen edustan merialueella ja Liminkaojassa Sarjan nimi ja numero: Kala- ja vesijulkaisuja nro 208 Sivumäärä: 8 s. + 6 liitettä Toimeksiantaja: Fennovoima Oy Jakelu: Fennovoima Oy Kannen kuva: Hanhikiven niemen edustan sorapohjaa, johon on sedimentoitunut runsaasti kiintoainetta. Sorapohjaa pöyhittäessä vesi samentuu voimakkaasti. Kuva: Ari Haikonen.

3 Sisällysluettelo. Johdanto Aineisto ja menetelmät Selvitysalueen veden lämpötila ja näytte 2.2. Kalastustiedustelut ja tarkentavat haast 2.3. Koekalastus (kutupyynti) Vastakuoriutuneiden poikasten havainnoin 2.5. Sähkökoekalastus Liminkaojassa Tulokset Kalastustiedustelut ja tarkentavat haast 3.2. Koekalastus (kutupyynti) Vastakuoriutuneiden poikasten havainnoin 3.4. Sähkökoekalastus Liminkaojassa Kirjallisuuskatsaus Pohjanlahden harjus Harjuksen esiintyminen ja elintavat Per 5. Johtopäätökset Kirjallisuus Liitteet... Liite. Harjuksen kutupyynnin aikaiset olosuh Liite 2. Liminkaojan sähkökoekalastuksen koeal Liite 3. Päiväkohtaiset verkkomäärät ja saalii Liite 4. Kutupyynnissä saatujen harjusten yksi Liite 5. Harjuksen poikashavainnoinnin aikaise Liite 6. Liminkaojan koealakohtaiset (yks./koe

4 . Johdanto Pyhäjoen Hanhikiven niemen edustan merialueell meriharjusta, jonka ääntymistä esiintymistä alueella ja lis kartoitet (Haikonen & Vatanen 203). Selvityksen peruste Liminkaojaan kutemaan nouseva anadrominen harj kutupyynnissä ja poikastutkimuksessa ei sen si merikutuisesta harjuksesta. Kutevien kalojen j voivat kuitenkin olla niin vähäisiä, että lisä tapahtuu (Haikonen & Vatanen 203). hakemuksenympäristölupa Fennovoiman ydinvoimalaitoksen (Dnro PSAVI/3877/204) käsittelyn Pohjois-Suomen yhteydessä aluehallint edellytti hakemuksen ään täydennyspyynnöss lisäselvityk merikutuisen harjuskannan lisääntymisalueiden Liminkaojassa kutevan anadromisen meriharjukse selvittämiseksi hankkeen säselvitysten vaikutusalueella. toteuttamise Li täydennyspyynnön mukaisesti a toteutusaikatauluineen suunnitelm (H 205). Suunnitelmaan sisältyivät vuoden 202 ( selvityksiä vastaavat tutkimukset merialueella vaelluskäyttäytymisen selvittäminen ja syönnösalueiden lähetinseuran myönnetynpäätöksen ympäristölupa (päätösnro 9/206/) lupamääräyksessä 35 todettiin, että luvan saaj ja anadromisen meriharjuksen ääntymis-, mahdolliset vaellus- ja lis syö toiminnan vaikutusalueella suunnitelman (Haiko Selvitykseen on lisäksi minkaojassa sisällytettävä syyskesällä Li 206 yhtenä vuonna kertaalleen sen jälkeen tehtävät Luonnonvarakeskuksen (LUKE) ylläpitämillä kolm Piihaka, Kalliokoski ja Pohjanojanperäntie. Lupamääräyksen 35 mukaisesti Lapin ELY-keskuks hyväksyttäväksi mennessä myös yksit 206 jälkeen tehtävistä harjukseen selvityksistä liittyen. meri Edelle esitykset meriharjukseen utuksia kohdistuvia ehkäiseviksi vaiktoime mahdolliset muutosesitykset tyihin kompensaatiotoimiin määrät lisäkompensaatiot sekä on toimitettava esitys tarkkailuksi hakemusasi Suomen aluehallintovirastolle menne Tässä raportissa esitetään suunnitelman (Haiko 206 ajoittuneet meriharjusselvitykset ja kirj meriharjuksesta selvitysalueella. en aikana ei merialueella Selvityst o tutkimukseen vaikuttaneita itä, mutta vesistörakennustö Hanhikiven niem maanmuokkaustöitä, oittaista joista aiheutui vedensamennusta aj pai 2

5 2. Aineisto ja menetelmät 2.. Selvitysalueen veden lämpötila veden lämpötila, C Hanhikiven niemen merialueelle ja Liminkaojaan merialueen kutu- ja (Kuva poikaspyyntien ). venhanhiki niemen ajaksi tallenni sijaitsi ulkoluodolla lähellä potentiaalista h syvyisessä vedessä. Liminkaojan tallennin sijo virtasuvantoon (Kuva ). Jäät lähtivät Pyhäjoe välissä. Kutupyynnin aikaan veden oc lämpötila ol ja o Liminkaojassa 5 2 C (Kuva 2). Kuva. Lämpötilatallentimien sijainti Hanhikiven 6 Liminkaoja Hanhikivi kutupyynti poikashavainnointi Kuva 2. Veden lämpötila ja näytteenottojen ajoittu 3

6 2.2. Kalastustiedustelut ja tarkenta Alueella kalastaville kaupallisille kalastajil 206. Kyselyllä pyrittiin, joilta selvittämään meriharjusta alueita on s Lisäksi tiedusteltiin mahdollisista kutuhavain tapahtuneista muutoksista. Osaan kaupallisista henkilökohtaisesti yhteydessä ja heidän havain Vapaa-ajankalastuskysely toteutetaan koskien v 2.3. Koekalastus (kutupyynti) Meriharjuksen lisääntymistä iin koeverkotuksilla selvitett meriha lisääntymiseen soveltuvilla kiven niemen alueilla kärjessä Hanhi(Kuv Tarkkailusuunnitelmassa määritellyt (Haikonen ym. pyyntialuee 205) käytännössä samoja, missä koekalastuksia tehti & Vatanen 203). Pyyntialueet sijaitsevat noin Kuva 3. Verkotusalueiden sijoittuminen. Verkotuksia tehtiin yhteensä kahdeksan pyyntip pyyntijaksoon: , ja ( pyydysyksiköiden määrä vaihteli 5 ja 7 verkon (pyyntipäivä yhdellä joista 30 m verkolla) 56 pyydysyksiköllä kertyi 93, verkotusalueella ja 37 pyydysyksiköllä verko Pyynnissä käytettiin mm verkkoja, jotka Verkot laskettiin päivällä (pyyntiaika noin 7 syvyiseen veteen (Kuva ttiin 4). noin Verkkoja kahden koe tunnin vä verkkoja pidettiin , jolloin verkot oli 4

7 Kaikki saaliiksi saadut Osa harjuksista harjukset mitattiin. otettiin nä sukupuolen ja sukukypsyyden määrittämistä vart lajeista kirjattiin ylös yksilömäärät sekä yks Kuva Verkon koentaa Hanhikiven Vastakuoriutuneiden niemen kärjessä. poikasten h Harjuksen vastakuoriutuneiden poikasten esiint näköhavainnoilla ja kiven haavitsemalla niemen kärjessä Hanhi (Kuv Poikashavainnointia tehtiin yhteensä neljä päi havainnointijaksoon: , 6.6. ja 2.6 Havainnointi toteutettiin kulkemalla matalassa kyetään havaitsemaan vainnoinnin ja haavitsemaan. lisäksi Ha poten lisääntymis- ja poikasalueilla suoritettiin ha Kalanpoikaset säilöttiin myöhempää lajintunnis Kuva 5. Harjuksen poikasten havainnointialue 5 vuonn

8 2.5. Sähkökoekalastus Liminkaojassa Liminkaojassa kalastettiin kolmella LUKE:n yll Kalliokoski ja Pohjanojanperäntie) (K standardin SFS-EN 40 mukaisesti. Sähkökalas Grassl IG200-2 akkulaitetta. sten aikaan Koekalastu veden korkeus ol nähden normaali. Koealojen koordinaatit, koeal olosuhteet on esitetty Liitteessä 2. Kuva 6. Liminkaojan sähkökalastusalueiden sijainti Koealat kalastettiin kolmen peräkkäisen poisto Poikkeuksena Kalliokosken koeala, jossa kolmas keskeyttämään ukkosen takia. Saadut kalat rauh nukutusaineliuoksessa, jonka jälkeen ne määrit punnittiin. Käsittelyn lopuksi kalat laitettii jälkeen ne vapautettiin takaisin koealalle. Tiheyslaskennassa ontusrekisteristä käytetty koekalas saatuja la pyydystettävyysarvoja. saaliiksi Mikäli vain lajia toisella saatiin ta pyyntikerralla, niin tällöin on ilmoitettu vai 6

9 3. Tulokset 3.. Kalastustiedustelut ja tarkenta Kaupallisille kalastajille talvella 206 suunn on esiintynyt tiedustelualueen valukuisena saalissa jo vuosikymmen har Kaupallisten kalastajien harjuksen vuosisaalis kg:n välillä (Vatanen & Haikonen 202; Karppin 205; Vatanen ym. 206). Meriharjusta on esiintynyt saaliissa koko tied kalastajien koko kalastusuralle ajoittuneet ha eteläpuolelle Piehinkijokisuun edustalle sekä (Kuva 7). Kartalle merkittyjen saantipaikkojen saaduksi mm. Hanhikiven niemen edustalta, mutt tarkkoja pyyntipaikkoja. Valtaosa ilmoitetuist tuntumaan (Kuva 7).ilmoitettiin Ulkomerialueelta ainoastaan yks meriläjitysalueen tuntumasta. Kuva 7. Kaupallisten tkalastajien harjuksen saantipaikat. ilmoittama Kart kymmenen kalastajan ilmoittamiin saantipaikkatieto niemen edustalta ilmoitettiin juksia, mutta saaduksi näille har ei annett pyyntipaikkaa. Meriharjuksen kutuhavaintoja ssa kysymykseen tiedusteltae vastasi 2 kalastajaa. Kalastajista llut tehnyt yksikään suoria eihavaintoja o kudusta. Yksi kalastaja ilmoitti saaneensa aik meriharjuksia noin 3 km Pyhäjokisuusta etelään 7

10 (Kuva 7). Lisäksi sekä Pyhäjoen että Piehinkij pieniä (8 0 cm) harjuksen poikasia verkoista. harjusta pyrki aikoinaan kudulle useisiin alue mainittuja virtavesiä, joissa mahdollisesti on harjuskanta, olivat Olkijoki (Raahen pohjoispu eteläpuolella), Liminkaoja, Pyhäjoki ja Viirre Tiedusteltaessa meriharjuskannan tilaa, kaupal meriharjuskannan olleen jo pitkään heikko. Osa saatavat vähät harjukset ovat peräisin istutuk meriharjuskannan tilassa tapahtuneista muutoks kertoi, että meriharjuskannan tilassa ei ole t katsoi kannan heikentyneen ja kahden vastaajan runsastuneet viime vuosina Koekalastus (kutupyynti) Kutupyynnin aikana veden li pyyntipaikoilla lämpötila vaihte 4,6 ja välillä. Pyynnin aikaiset olosuhdetiedot on es Kuvassa 2. Koekalastuksen aikana saatiin saaliiksi kaikki kalalajista (Liite 3). Kohdelaji harjus oli to Kaikki harjukset saatiin saaliiksi noin m sy Saaliiksi saadut harjukset olivat pituudeltaan -vuotiaita (Kuva 8, Liite 4). Harjuksista suur yksilöitä ja vain kolme urosta yksilöä ja naaras) (2 oli saav sukukypsyyden. Sukukypsät harjukset olivat 35 vuotiaita. Harjuksilla oli runsaasti pohjaeläi yksilöä v 5-v pituus, cm Kuva 8. Harjuksien pituusjakauma sekä ikä. Suurin osa (0 yksilöä, 0,27 harjusta/pyydysyk verkotusalueelta 2 (Kuva 9). Pyyntialueelta harjusta/pyydysyksikkö). Kaikki sukukypsät har verkotusalueelta (Kuva 9). 8

11 Kuva 9. Harjuksien saantipaikat kevään 206 pyynni Sukukypsät urokset (2 kpl) saatiin kutupyynnin lämpötila oli 4,6 o C. Edellä mainitut yksilöt eivät ollee Kutupyynnin loppupuolella o C) 7.5. saatiin (veden saaliiksi lämpötil j naaras (43 cm; 5-v). Naaraalla oli ruumiinonte mätijyviä, joten kutu oli tapahtunut joitain p kalojen pyytämisen välillä oli noin,5 viikon tapahtunut joko merialueella ja/tai alueelle l esimerkiksi Liminkaojassa Vastakuoriutuneiden poikasten h Vesi oli vastakuoriutuneiden poikasten havainn 2,9 NTU) ja lämpötilaltaan o C. Vaikka 4, 7,3 vesi oli kirkasta, kutupaikoille oli monin tunut paikoin kiintoainesta sedimentoi (raport Poikastutkimuksen aikaiset ympäristöolosuhteet lämpötila Kuvassa 2. Harjuksen vastakuoriutuneita havaittu. Sen poikasia sijaan ei tutkim havaittiin siian, mpun ja mudun, kymmenpiikin kivisi poikasia. 9

12 3.4. Sähkökoekalastus Liminkaojassa Sähkökoekalastuksessa saatiin saaliiksi kaikki Yleisimpiä lajeja olivat pohjakalat kivennuoli ainoastaan alimmalla Piihaan koealalla. Harjuk kuoriutuneita poikasia (0+), joiden keskipituu Koealakohtaiset yksilösaaliit on esitetty Liit 2 Taulukko 2. Liminkaojan ) kalatiheydet vuonna 206. (yks./00 m harjus Koeala hauki kivennuoliainen kivisimppu made yhteensä Pohjanojanperäntie 0,2 3,8 4,3,0 20,3 Kalliokoski 00 2,2 6, ,4 Piihaka 7,0 39,0 0 2,,0 0 69, Keskimäärin 5,7 0,4 8,3 0,9 Taulukko 3. Harjuksien pituus, mm keskiarvo 86 4,2 ylin 956 alin 803 0,3 0,3 0 35,9 pituus- ja painotiedot (mm) paino, g Liminkaojan kolme koealaa on kalastettu edelli Luonnonvarakeskuksen (LUKE) toimesta. Lisäksi Kalliokosken koeala. Vuonna 20 harjuksia saa 2 (Kuva yks./00 m 0). Suurimmat harjustiheydet hav Piihaan koealalta. Vuoden astuksessa 20 sähkökoekal harjusta tavat Kalliokoskesta, mutta vuoden 204 pyynnissä ha 2 yks./00 m kymmenpiikki 40 mutu made 30 kivisimppu kivennuoliainen 20 hauki 0 harjus Kuva. 0 Liminkaojan keskimääräiset kalatiheydet vuos 0

13 4. Kirjallisuuskatsaus 4.. Pohjanlahden harjus Thymallus Harjus ( thymallus) on tyypillisesti makean veden k pääasiassa virtavesistöissä ja järvissä, mutta murtovesissä ja jokien suistoalueilla. Harjuks todennäköisesti nykyisin tunnettua huomattavas laajalti Itämeren rannikkoalueilta ja niihin l harjuksen levinneisyydestä Suomessa ovat peräi mainittu kuuluvaksi myös Ahvenanmaalla tavatta Järvi (932) kirjoittaa 930-luvun alussa, ett sangen yleinen Porin seudulta Perämerelle saak esiintymisestä meressä Suomenlahdelta ei ole t menneinä vuosikymmeninä laajalle levinnyt, ja rannikkovesistä pyydetyt harjussaaliit olivat merkittäviä (mm. Ehnholm 937; Hurme 966; Sep mainitsee kuitenkin useita viitteitä harjuskan Vaasan välisellä rannikkoalueella jo 90-luvu harjuskannat taantuivat voimakkaasti ja kannat laskevista joistassa, 960-luvulle ja 980-luvun tultae alussa Poh harjuskantoja luonnehdittiin ähäpätöisiksi lähinnä (Seppovaara v 98 puolella harjuksen levinneisyys ulottui koko r tasalta Daljoen suistosta pohjoiseen (Seppovaa harjuksen levinneisyysalue kattaa Pohjanlahden pohjoispuolelta Perämerelle (HELCOM 203). Mer lisääntymistä on kuitenkin todettu vain harvoi Perämeren alueella (Alanärä ym. 2006). Pohjanl heikentyneet edelleen e vuosikymmeninä, voimakkaasti viim ja viimei uhanalaisluokitusten mukaan Pohjanlahden harju äärimmäisen uhanalainen (Rassi ym. 200; HELCOM 203). 4.. Harjuksen esiintyminen ja elintavat Perämer Perämerellä on esiintynyt sekä saarten rannoil jokiin lisääntymään nousevia harjuskantoja. Me tiedetty etääntyvän kauaksikin merelle (esim. Aivan viime vuosinakin saaliiksi harjusta vähäisiä on saatu määriä m Suurhiekan alueelta ja Iin Krunnien (Maakrunni 20 kilometrin päässä rannikolta (esim. Oikarin 205). Krunnit ovatkin tunnetuinta merellä kutevan ha ja alueen harjukset todennäköinen esimerkki ko viettävästä kannasta (vrt. Seppovaara 982). U viime vuosina harjuksia tamista emokalaston ja mädin perus lypsyä va Haikonen & Vatanen 203; Keränen 205). Ulkokr vastakuoriutuneista harjuksen poikasista (Joki Mereltä jokiin kudulle nousevia harjuskantoja lähes kaikissa Perämereen laskevissa joissa ja Seppovaara 982). Useiden muiden Pohjanlahteen Pyhäjoki menetti harjuksensa lähes kokonaan 960metsäojitusten seurauksena (Seppovaara 982).

14 Pyhäjoesta ja siihen laskevista puroista kuite (Seppovaara 982) ja ainakin vähäisemmässä mää (Huhmarniemi 204). Pyhäjoesta saadut harjussa alkupuolella kohtalaisia (Juntunen ym. 2002; 2 istutusten ansiosta. ia Viime jokialueelle vuosina ei istutuks ole enää harjusmäärät ovat tällä varsin hetkellä vähäisiä ilmeisesti Pyhäjoessa tiedonanto). Viime vuosikymmenten ajalta ei ol Pyhäjoen harjukset ovat liikkuneet joen ja mer Pyhäjoen edustan merialueelta harjuksia ei ilm kalastustiedustelussa, mutta (Juntunen viime ym. vuosina 2004) Pyhä Raahen edustan merialueella ammattikalastajill harjuksia saadaan vuosittain muutamia yksilöit Karppinen & Vatanen 204). Vapaa-ajankalastaja kalastajakohtaisesti jopa useita harjuksia vuo 202). Myös Hanhikiven ssä niemen Pyhäjoen ympäristö edustalla vuo ja 206 tehdyissä aatu koekalastuksissa jonkin verran onharjuksia s Vatanen 203; tämä raportti). Vuonna 206 tehdyn kalastuskyselyn yhteydessä harjuksen saantipaikat nottuivat vuosien selvästi varrelta Raahen pai e sijaitsevan Piehinkijoen edustalle (tämä raportti; Kuva 7). mainitsee Piehinkijoen olleen menneinä aikoina nousujoki. Piehinkijoen vaelluskalakannat hävi 960-luvulle tultaessa. Kalakantojen elvyttämi muassa harjuksia Piehinkijokeen vuosina 989 rakentamalla kalatiet joen alaosalle 989 ja Harjus olikin yleisin ukosken laji(3 Piehinkijoen km mereltä) Koiv kalat 995 seurannassa havaituista lajeista (Korhone kookkaitakin harjuksia ja ainakin osan harjuks mereltä. Harjuksia istutettiin Piehinkijokeen tiedonanto). Sähkökoekalastuksissa saatiin har vuosien koekalastuksissa niitä ei en Liminkaojaan (Kuva Pyhäjokisuun pohjoispuolelle laskevaan ) nousee mer harjuksia kutemaan (ks. Haikonen & Vatanen 20 istutettu harjusta ja sinne nousevat harjukset alkuperäistä kantaa (Kettukangas & Pikkarainen vuosina tehdyissä sähkökoekalastuksissa Limink luonnonkudusta peräisin olevia kesänvanhoja po yksilöitä (Huhmarniemi 204; tämä raportti). L onkimalla nuoria yksilöitä ysikasvuisia ja myös harjuksia tä kevää (Kettukangas, J., tiedonanto). Olkijoessa (Kuva ) on ollut merivaelluksen tekevä luvun lopulla, ja siellä havaittiin kesänvanho 2009 (Huhmarniemi 204). Myös yksi alueen amma Olkijoen mahdollisena meriharjuksen nousujoken Pattijoessa (Kuva ) on ollut harjuksia 990-luv Myös koekalastuksessa sieltä saatiin yksi harjus (H 2

15 Ammattikalastajalta saadun tiedon mukaan Viirreoja Pyhäjokisuun eteläpuo (Kuva ) on ollut aikoinaan meriharjuksen vae esiintymisestä ojassa nykytilanteessa ei ole t Kuva. Hanhikiven niemen via historiallisia ympäristöön sijoittu ja nykyis Harjuksen merialueen vaelluksista on olemassa Merialueen harjuksilla voidaan kuitenkin olett siirtymisiä syönnös-, lvehtimisalueiden lisääntymis- välillä ja ta sam järvien ja jokien harjuskannoilla (esim. North 202). Aikuiset kalat voivat olla joki- ja jär liikkuen korkeintaan joitakin satoja metrejä, siirtymät voivat olla useiden kilometrien mitt tehdyissä merivaelteisen Ängerån harjuskannan kaikki merkkipalautukset saatiin 8 0 kilometr kilometrin etäisyydeltä (Müller & Karlsson 98 tehdyissä istutettujen kalojen merkinnöissä ha ovat tulleet enimmillään 30 kilometrin etäisyy kilometrin säteellä istutuspaikasta (ks. Kerän 3

16 Suoria havaintoja harjusten lisääntymisestä ra edustalla ei ole saatu eikä myöskään vastakuor Merellä ja järvissä lisääntyvät harjukset vali lietteestä, levästä ja kasvillisuudesta puhtai joissa on pohjalla kiviä, soraa ja hiekkaa (Eh Thymallus arcticus) on havaittu 998; Hudd ym. 2006). Pohjanharjuksen ( hyvä kutuhabitaatin puuttuessa kutevan myös karikke pohjille, poikastuotannon jäädessä tällöin kui olemattomaksi (ks. Northcote 995). Pyhäjokisu olleet keväisin harjuksen kutuaikaan paikoitel (Haikonen & Vatanen 203; tämä raportti). Vaik kutemaan Pyhäjoen edustalla isyydessä, rannikon saattaa lähe mätimu poikasten selviytyminen neiden olosuhteiden olla heikentytakia väh vuosina Pohjanlahden alueella todennettuja har onkin saatu vain ulkosaaristosta kaukana ranni joissa vesi ja puhtaampia rannat ovat (Hudd selvästi ym. 2006). Pyh kauempana merellä sijaitsevilla ulkoluodoilla tapahtuvasta harjuksen ymisalueista kudusta tai ei ole lisäänt havaint edustalla liikkuvat ikäiset nuoret harjukset ja lisääntymis ovatkin to lähtöisin lähialueen joissa ja puroissa tapaht alueelle tehtävistä poikasistutuksista. Jokiin kutemaan nousevien harjusten poikaset p ensimmäisen kesän jälkeen, noin 0 cm:n mittai Bardonnet ym. 99; Alanärä ym. 2006). Liminka kesänvanhojen poikasten lisäksi myös vanhempia sukukypsyyttä olevia Ainakin nuoria osa yksilöitä. harjuksista näytt Liminkaojaan 2 3 vuodeksi ja lähtevän merelle mahdollista, että osa kaloista pysyy Liminkaoj käymättä merellä. Liminkaojaan mereltä lisäänt todennäköisimmin neljävuotiaita tai vanhempia Aikuiset kalat poistuvat joesta yleensä nopeas samaan jokeen ja jopa samaan koskeen kudulle j (Hurme 966; Müller & Karlsson 983; Kristians 999). Luontaisesti lisääntyvät harjuskannat elävät v synnyinpaikoilleen lisääntymään at nopeasti ja paikallisiin sopeutuv (esim. Northcote 995; imerkiksi Kavanagh ym. järvi200). ja jok Es välillä on havaittu geneettisiä eroja ja todet (Koskinen ym. 200; Salonen & Peuhkuri 2007). jokiin on istutettu monelta eri alueelta peräi minkä lisäksi alueella on myös useita paikalli siten todennäköisesti useita erilaisia harjusp eroavat toisistaan niin perimältään kuin käytt myös alkuperältään sekoittuneita populaatioita 4

17 5. Johtopäätökset Vuosina 202 ja 206 tehtyjen selvitysten peru olemassa oloa Pyhäjoen eiedustan ole pystytty merialueella todentam havaintoja meriharjusten kudusta ei ole tehty, havaittu poikastuotantoon mahdollisesti sovelt Kalastajien ilmoittamat kutualueet perustuvat esiintymiseen alueella. i jo Kutuun kuteneita valmistautuvia kaloja saa myös Hanhikiven niemessä keväällä 206 toteute kuitenkin mahdollista, että kyseiset kalat ova yksilöitä. Joessa kutevat yksilöt palaavat mer Yppärin ja Raahen välinen rannikkoalue on koko syönnösaluetta (Kuva 7). Tähän alueeseen sisäl rantavyöhyke, jossa koepyyntien perusteella es Harjuksen poikasia on istutettu Pyhäjoen edust sekä Perämerelle laskeviin jokiin jo vuosikymm Aiemmin istutuksiin on käytetty useita eri har merialueelle ja Pyhäjoen edustalle on istutett Istutusten tuloksellisuudesta ei ole tietoa, m Pyhäjoen edustan merialueella liikkuu sekä luo istutusalkuperää olevia harjuksia. Pyhäjoen ed laskevissa virtavesissä on siten todennäköises (Taulukko 4), jotka saattavat koostua alkuperä Taulukko 4. Pyhäjoen edustalla mahdollisesti esiin Harjuspopulaatio Esiintyminen Alkuperä merikutuinenesiintyy / on esiintynyt ei todennettua laajalti luonnonk harjuskanta selvitysalueella istutettu (istutettu merikutuinen harjus), mutta ei todennettua luonnonlisääntymistä jokiin nousevat esiintyy Liminkaojassa luonnonkanta sekä ainakin (anadromiset) mahdollisesti alueen Liminkaojassa; muissa mahdolli harjuskannatvirtavesissä, syönnöstää osa vaeltavista harjuks merialueella myös istutuksista lähtö virtavesissäesiintyy elävät useassa istutettu; alueelle luonnonkanta paikalliset laskevassa harjuskannat virtavesistössä Aluehallintoviraston esittämiin vaatimuksiin m meriharjuksen mahdollisten is-, vaelluslisääntym ja syönnösalu selvittämiseksi toiminnan vaikutusalueella tar mahdollisesti muilla merkinnöillä toteutettava Fennovoima esittää en yksityiskohtais suunnitelman vuoden 206 j selvityksistä koskien meriharjusta mennessä Lapin 3 ELY-k 5

18 6. Kirjallisuus Alanärä, A., Hudd, R., L. Nilsson, & Lax, H-G. J. Ljunggren, Slutrapp Kvarkenharr. Vattenbruksinstutionen Rapport 55. U Bardonnet, A., Gaudin, P. & Persat, H. 99. Micr migration of young grayling llus L.). (Thymallus Freshwater thyma Biology Thymallus thymallus (L.) i Ehnholm, G kning En av undersö skärgårdsharren Kvarken. Acta Soc. Fauna Flora Fennica 60: Haapala, Björn, tiedonanto. lastuskunnan Piehingin osakaskunta. ka 25.. Haikonen, A., Karppinen, 205. Meriharjuksen P. & Vatanen, lisääntymis S. syönnösalueiden selvittäminen Fennovoiman ydinvoi suunnitelma toteutusaikatauluineen. situtkimus Oy. KalaKala- ja ja vesij ve s. Haikonen, A. & Vatanen, S Uhanalaisen meri lisääntyminen Pyhäjoen edustan merialueella. Kala vesimonisteita nro s. + 4 liitettä. HELCOM 203. HELCOM Red Information List Species Sheets (SIS). Fi Marine Environment Protection Commission. Huhmarniemi, A. 204.esien Tutkimusalueen kalataloudellinen virtav Suomela, R (toim.) lfaattimaat Happamat ja su niistä vesistökuormituksenpyhäjoen hillitseminen valuma-alueella. Siika- ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. tila. aiheu MTT R Jokio Hudd, R., Ahlqvist, en, H., J., Urho, Jens P.L., & Blom, Jonsson, A Lekyngelproduktionsområden slekande harr för iges hav i Kvarken. Lantbruksuniversi Sver Vattenbruksinstutionen. Rapport 53. Umeå. 57 s. Hurme, S Harjus nikolla. Suomen Suomen merenran kalastuslehti 88. Jokikokko, Erkki, tutkija. Luonnonvarakeskus. Tie Juntunen, K., Jokikokko, V E. Simojoen, & Niemitalo, Kiiminkijoen vapakalastus vuonna 200. Kala- ja riistaraportte tutkimuslaitos. Helsinki. Juntunen, K., Vatanen, Paasimaa, S., Niemitalo, M Kiiminkijoe V. & ja Pyhäjoen kalastus vuonna istaraportteja Kalanro ja 327. ri 47 s kalatalouden tutkimuslaitos. Helsinki. Järvi, T. H us Suomen ja jokipyynti. merikalast WSOY. Porvoo. Karppinen, P. & Kervinen, an merituulipuiston J Suurhiek ja pääka ammattikalastus vuonna aisuja 204.nro Kala67. jakalavesijulk ja vesi Karppinen, P., Haikonen, J., Kervinen, A., Helminen, J. & Vatanen, S. Fennovoiman ydinvoimahankkeen rakentamisen aikain Ennakkotarkkailu vuonna 204. Kala- ja vesitutkim 7. 3 s. + 4 liitettä. 6

19 Karppinen, P. & Vatanen, S Ammattikalastus merialueella vuonna 203. Kala- ja vesitutkimus O Kavanagh K. D., Haugen, F., T. Jernvall, O., Gregersen, J, & Vollestad, Contemporary temperature-driven divergence in a N conditions commonly hought to hinder adaptation. Keränen, P. A Meriharjuksen hoitosuunnitel ja suojelun tausta. Metsähallitus, Luontopalvelut Kettukangas, J. & Pikkarainen, A Liminkaoj Parhalahden kalastajainseura ry:n johtokunnalle. Kettukangas, J. Tiedonanto. Vapaa-ajankalastaja, Korhonen, P. & Sutela, T Kokemuksia suomal esimerkkijoessa. Kala- ja riistaraportteja nro 0 Helsinki. Koskinen, M. T., Piironen, R J. Interpopulation & Primmer, C. genet in European grayling (Thymallus thymallus, Salmon implications for conservation. Conservation Genet Kristiansen, H. & Dølving, migration K. of B. spawning 996. The stocks o Thymallus thymallus, ay. in Environmental Lake Mjøsa, Norw Biology of Fi 50. Müller, K. & Karlsson, the L. grayling, 983. The Thymallus biology ofthym coastal areas of the Bothnian Bay. Aquilo Series Northcote, T. mparative G biology Co ent and of Arctic managemand Europ grayling (Salmonidae, s in Thymallus). Fish Biology Review and Fisheries Nygård, K Movement European and grayling growth of Thymallus th two Norwegian rivers. egian Master s University thesis. of Norw Science an Faculty of Natural Sciences and Technology, Depar Nykänen, M., Huusko, A., Movements & Lahti, and M. habitat (2004). prefer adult grayling (Thymallus te winter thymallus to summer L.) from in a labor Archiv Für Hydrobiologie 6: Oikarinen, J. 20. en Selvityspyyntö Liminkaojan valuma-alueen liitty tur Lausunto Oikarinen, J. & Kurkela, Suurhiekan O-V kalastusselvitys. P kalatalousyhteisöjen liitto ry. Raportti. 8 s. + Parkinson, D., J. C Philippart A preliminary & Baras, investigati E. migrations of grayling determined a small by radio-tracking. stream as J Biology 55: Radloff, F. W Beskrifning över Åland. 260 Rassi, P., Hyvärinen, Mannerkoski, E., Juslén, I. A. (toim.) & 200. S uhanalaisuus Punainen töministeriö kirja 200. & Suomen Ympärisympäris Helsinki. 685 s. 7

20 Salonen, A. & Peuhkuri, Aggression N. level in different wate on population origin in grayling, Thymallus thyma Seppovaara, O Harjuksen thymallus (Thymallus L.) levinneisyys, kalastus ja hoitotoimet julkaisuja Suomessa. no. Monistettuja 5. Riista- j tutkimuslaitos, kalantutkimusosasto. Helsinki. Sundell, P Saimaan juksen järvikutuisen hoito ja suojelu. har Ka tutkimuslaitoksen julkaisuja 22: Joensu Tukala, Kari. Tiedonanto. Pyhäjokivarren kalastus Vatanen, S. & Haikonen, ja vapaa-ajankalastus A Ammatti- Pyhäjoen edustan merialueella vuonna 20. Kala- ja vesitu s. + 5 liitettä. Vatanen, S., Olsen, S., Karppinen, P. & Haikonen, A Fennovoi ydinvoimahankkeen rakentamisen aikainen kalatalou vuonna 205. Kala- ja vesitutkimus Oy. Kala- ja v 8

21 7. Liitteet Liite. Harjuksen kutupyynnin aikaiset olosuhdet saliniteetti, veden lämpötila, ilman lämpötila, pilvisyys, sameus, tuuli, m/s suunta pvm o o C C x/7 NTU ,6 E9 7 2,3 4, NE 6, , 6, SW 6, ,8 5,8 3.7,2 5 SW 6 2,2 3, SW 7, ,2 3, SW 9, ,2 8, ,8 W2 0 4,3 6, , SW ,2 2, ,3 N5 7 2,3 3,7 Liite 2. Liminkaojan koekalastuksen koeala- ja ID Kalliokoski Piihaka Pohjanojanperäntie x-koord., KKJ y-koord., KKJ pvm pinta-ala o veden lämpötila, 7,9 C8,2 7,4 sähköjohtokyky, µs sameus, NTU 8,7,5 9, veden syvyys, cm keskim <30 90 % 00 % 90 % % 0 % pintavirran nopeus, m/s keskim. 0,5 0,4 0,5 <0,2 0 % 5 % 0 % 0,2-0,4 80 % 75 % 50 % 0,4-0,7 0 % 20 % 30 % >0,7 0 % pohjan laatu hiekka-sora 0 % 20 % ø 2-0 cm 70 % 70 % 0 % ø 0-30 cm 20 % 0 % 70 % ø > % fontinalis fontinalis fontinalis pohjakasvillisuus kasvillisuuden peittävyys % % % 9 ol

22 Liite 3. Päiväkohtaiset verkkomäärät ja saaliit pyyntialueittain vu pvm verkotusalueverkkoja hauki iika harjus taimen seipi ahven s säyne norssi härkäsimppu yhteensä Yhteensä lahna 20

23 Liite 4. Kutupyynnissä saatujen harjusten yksilöt pyyntipäivä pituus, cm sukupuoli sukukypsyys ikä uros maitia /2 ruumiinontelosta uros maitia / ruumiinontelosta naaras 26 ei uros ei uros ei naaras 3 ei 3+ katkoja uros ei 3+ katkoja naaras ei 3+ kilkkejä, k 7.5. naaras 43 kutenut 5+ Liite 5. Harjuksen poikashavainnoinnin aikaiset o vedentuuli, tuulen ilman lämpötila, pilvisyys, saliniteetti, sameus, o pvm lämpötila, C m/ssuunta oc x/7 NTU ,3 SW ,6 2, ,8 5 NE ,0 2, , 4 E 8 2 2,5 2,8 Liite 6. Liminkaojan koealakohtaiset (yks./koeala Saalis (yks/koeala) Pohjanojanperäntie Kalastuskerta 2 3 yhteensä hauki kivennuoliainen kivisimppu made 3 3 Yhteensä Kalliokoski Kalastuskerta 2 3* yhteensä kivennuoliainen 3 4 kivisimppu rapu Yhteensä 9 20 Piihaka Kalastuskerta 2 3 yhteensä harjus kivennuoliainen kivisimppu mutu Yhteensä