Kuva 13. Pintavesien näytepisteiden sijainti.

Transkriptio

1 40 Rajavuoren alue: Ympäristövaikutusten arviointiselostus Kuva 13. Pintavesien näytepisteiden sijainti. Heinsuon vanhan kaatopaikan suunnalta tulevassa ojassa virtaama oli noin 146 l/s. Heinsuon ojan osuus Heinlahteen laskevan ojan ravinne- ja kiintoainekuormituksesta oli suurin: ravinteista noin puolet ja kiintoaineesta kolme neljäsosaa. Heinsuon ojan vedenlaadusta on myös seurantatietoa Heinsuon suljetun kaatopaikan velvoitetarkkailussa. Suljetun kaatopaikan vaikutus näkyy edelleen Heinsuon ojan vedenlaadussa (mm. ammoniumtyppi, koliformiset bakteerit, sähkönjohtavuus). Louhosalueelta lähtevän ojan kuormitusosuus peltoalueen ja hevostilan jälkeen oli melko suuri. Tältä osuudelta tuli Heinlahteen laskevaan ojaan noin neljännes kiintoaine- ja fosforikuormituksesta ja 40 % typpikuormituksesta. Etelän suunnasta peltoalueen läpi tulevan ojan virtaus oli pieni, alle 3 l/s, ja sen osuus kuormituksesta oli prosentin parin luokkaa. Louhinta-alueelta tulevan typpikuormituksen osuus Heinlahteen laskevan uoman kuormituksesta oli noin 5 %. Kiintoaine- ja fosforikuormituksesta osuudet olivat vain 0,01 ja 0,1 %. Heinlahteen laskevan ojan kokonaisvirtaama oli näytteenottoaikaan noin 380 l/s. Kiintoainekuormitusta oli tuolloin noin 550 kg/vrk, typpeä 110 kg/vrk ja fosforia 1 kg/vrk.

2 Rajavuoren alue: Ympäristövaikutusten arviointiselostus 41 Nyt tutkitun Heinlahteen laskevan ojan valuma-alue kattaa noin kolmasosan lähivalumaalueesta (Suomenlahden rannikon välialue 81V019, 28 km 2 ). Jos oletetaan kuormituksen olevan koko lähivaluma-alueella samansuuruista, myös nyt tutkitun Heinlahteen laskevan ojan osuus olisi kolmasosa koko valuma-alueen kuormituksesta. Valuma-alueen kuormituksesta osa tosin menee suoraan Äyspäänselälle. Louhinta-alueelta tulevan typpikuormituksen osuus olisi siis noin pari prosenttia Heinlahteen tulevasta kuormituksesta. Kiintoaine- ja fosforikuormituksessa kyse olisi prosentin sadasosista. Heinlahteen laskevista ojista selvitettiin kalojen esiintymistä sähkökoekalastuksella. Toinen kalastuspaikka oli lähellä Heinlahtea ja toinen louhosalueelta tulevasta ojasta valtatie 7:n eteläpuolelta. Sähkökoekalastusten perusteella ojassa ei ole ainakaan pysyvää kalastoa, joten louhimotoiminnan ei voida katsoa aiheuttavan haittaa joen kaloille. 8.3 Vaikutukset pohjaveteen Yleistä toiminnan pohjavesivaikutuksista Louhintatoiminta muuttaa alueen topografiaa ja kasvipeitettä ja siten vesien kertymistä, imeytymistä maaperään sekä pintavesivirtauksia alueen ulkopuolelle. Pohjavedenpinta laskee louhoksen ympäristössä, koska louhosalueelle kertyvää vettä joudutaan pumppaamaan louhinnan aikana louhinta-alueen kuivana pysymisen vuoksi. Avolouhoksen vaikutus pohjaveden pinnankorkeuteen ja vaikutusalueen suuruus ovat aina tapauskohtaisia. Pohjaveden virtausnopeus riippuu olennaisesti maa- ja kallioperän virtausnopeudesta. Huonosti vettä johtavilla alueilla (tiiviiden moreeni- kalliomuodostumien alueilla) pohjaveden liike on huomattavasti hitaampaa kuin esimerkiksi soraharjujen ja ruhjeisten kallioiden alueilla. Rannikkoalueilla ja aikoinaan suolaisen meriveden alla olleilla alueilla pohjaveden laatuun vaikuttavat merelliset tekijät. Merellisiä ioneja pohjavedessä ovat kloridi, sulfaatti, natrium ja magnesium. Pohjavesi on rannikon läheisyydessä usein suolapitoista ja tästä syystä talousvesikäyttöön kelpaamatonta. Kloridipitoisuuden nousu voi johtua maa- ja kallioperässä olevasta reliktisestä merivedestä. Suolaisen kallioraoissa olevan meriveden päälle voi syntyä makeaa maaperän pohjavettä. Rapakivialueilla ja meren läheisyydessä pohjavedessä on usein paljon fluoridia. Suomen pohjavesien fluoridipitoisuudet vaihtelevat 0,01 2 mg/l välillä, rapakivialueilla fluoridipitoisuus on paikoin useita mg/l Pohjavesivaikutusten arviointi Vaikutuksia pohjavesiin tarkkaillaan louhinnan edetessä. Heinsuon entisen kaatopaikan ympäristössä on kuusi (6) säännöllisen tarkkailun piirissä olevaa pinta- ja pohjaveden tarkkailupistettä, joiden pinnanhavaintotietoja voidaan hyödyntää louhinnan edetessä. Lisäksi toiminnanharjoittaja osallistuu louhimoiden yhteiseen tarkkailuohjelmaan, jonka säännöllinen tarkkailu käsittää kuusi (6) kalliopohjaveden tarkkailupistettä. Tarkkailupisteiden pinnankorkeuden ja laadun havaintotietoja voidaan hyödyntää louhinnan edetessä. Tarkkailuohjelman mukaista vesien pinnankorkeuden ja laadun havainnointia on tehty alu-

3 42 Rajavuoren alue: Ympäristövaikutusten arviointiselostus eella jo vuosia. Louhintatoiminnalla ei ole havaittu vaikutuksia kaivojen vedenpinnantasoihin. Vedenpinnantasojen muutoksiin vaikuttaa lähinnä vuodenaika ja veden käyttömäärä sekä luontainen vuosittain vaihtelu. Alueella suoritetun tarkkailuohjelmien mukaisen laatutarkkailun tuloksissa (taulukko 1) lähialueiden kaivovesien laadussa ilmenevät maa- ja kallioperän luontaiset ominaisuudet. Tarkkailtavien porakaivojen lisäksi talousvesinäytteet on analysoitu yhdestä rengaskaivosta (Suortti) ja yhdestä porakaivosta (Lahtela). Taulukko 1. Tarkkailuohjelman mukaiset laaduntarkkailutulokset vuosilta Tarkkailun tuloksia on verrattu Sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (STMa 401/2001). Pvm Piste Sameus Sähkönj ph Väri COD Mn Nitraatti NO3 NO2-N NH4-N Cl F kok. kov. Rauta Mn kolimuot. Bakt. Maku Haju Ulkonäkö FTU ms/m mgpt/l mgo2/l mg/l mg/l μg/l mg/l mg/l mmol/l mg/l mg/l /100ml PK2 8 23,6 7,1 30 7,6 17 8,7 3,5 3,2 1,6 0,3 V V Keltainen PK , ,5 <1 <0, ,6 3,7 0,44 3,5 0,06 V Ei Keltainen PK ,2 6, ,4 <0, ,1 0,54 8,6 0, PK3 16,8 20,9 6,1 1,6 <1 <0, ,1 0,67 2,6 0,19 0 V V Keltainen PK ,9 6 2,4 <1 <0, ,3 0,57 1,5 0,13 1 Ei Ei Keltainen PK ,5 <1 <0, ,1 4,1 0,42 2,9 0, Ei Ei Keltainen PK ,5 6 <2,5 4,1 <1 <0, , ,23 0 E V Muu PK4 0, ,9 7,5 1,3 <1 <0, ,88 2,9 0,2 0,28 V Ei Partik PK4 3, , <0, ,8 2,9 0,32 0, PK4 1, ,9 7,5 1,2 <1 <0, ,5 3,1 0,2 0,37 0 V Ei Kirkas PK4 1, ,8 10 <1 <1 <0, ,6 2,8 0,19 0, V Ei Kirkas PK4 1, ,9 2,5 1,1 <1 <0, ,5 3 0,13 0,36 0 Ei Ei Kirkas PK4 0, ,5 1 <1 <0, ,8 2,8 0,18 0,35 0 V Ei Kirkas PK5 0,3 21,6 6,4 5 <1 11 <0,02 <5 16 1,7 0,76 <0,1 <0,02 Ei LV Kirkas PK5 0,2 18,7 6,5 <2,5 <1 25 <0,10 <5 6,3 1 0,71 <0,1 <0,05 0 Ei Ei Kirkas PK5 <0,2 18 6,5 2,5 <1 11 <0,10 <5 5,4 1 0,73 <0,1 <0,05 0 Ei Ei Kirkas PK5 1,2 20,6 6,4 <2,5 <1 12 <0,10 <5 15 1,5 0,8 <0,1 <0,05 9 Ei Ei Kirkas PK5 0,4 20 6,5 2,5 <1 14 <0,10 <5 12 1,5 0,71 <0,1 <0,05 0 Ei Ei Kirkas PK5 0,6 18,2 6,7 <2,5 <1 14 <0,10 8 8,4 1,1 0,73 0,11 <0,05 1 Ei Ei Kirkas PK5 <0,2 17,2 6,7 2,5 <1 <1 <5 5,8 1 0,71 <0,1 <0,05 5 ei ei kirkas PK ,2 6,6 70 1,1 <1 <0, ,2 2,1 3,1 0,38 E V Keltainen PK ,9 6, ,4 <0, ,1 0,72 3,3 0, PK6 12,5 21,5 6,7 1,8 <1 <0, ,79 2,5 0,36 >200 V V kellertävä PK ,5 6,5 1,3 <1 <0, ,73 1,5 0,37 0 V V Keltainen PK ,6 45 1,3 <1 <0, ,9 0,75 1,9 0,5 0 V V Kellertävä PK ,8 <2,5 1,3 <1 <0, ,76 3,6 0,41 6 E V Keltainen suortti 0,9 8,4 5,5 35 7,3 <0,1 16 2,7 2,1 0,21 0,29 <0, e e k ellert v lahtela 3,5 24 7,1 25 1,6 <0, ,5 0,72 1,1 0,27 14 lievä kellertävä Laatuvaatimus mg/l mg/l mg/l (STMa 401/2001) <50 0,15 <1,5 Laatusuositus FTU ms/m mgpt/l mg/l μg/l mg/l mmol/l mg/l mg/l /100ml (STMa 401/2001) * <250 6,5-9,5 * <5 <400 <100 <0,2 <0,05 <100 kpl/ 100 ml ** ** Tarkkailun tuloksista havaitaan, ettei louhintatoiminnasta ole aiheuttanut suuria muutoksia tarkkailtavien kaivojen vedenlaadussa vuosien välillä. Vedenlaadut ovat vaihdelleet vuosittain, mutta mitään selkeää trendiä tuloksissa ei ole havaittavissa. Kaivoissa havaittiin kohonneita rauta- ja mangaanipitoisuuksia. Rapakivigraniitti sisältää fluorisälpää, joten maa- ja kallioperässä esiintyy luontaisesti suuria fluoripitoisuuksia. Pohjaveden fluoridi on lähtöisin pääosin maa- ja kallioperän mineraaleista. Korkea kloridipitoisuus on todennäköisesti peräisin kallioperän raoissa olevasta merivedestä, joskin kloridipitoisuus ja veden sähkönjohtavuus ovat tyypillisesti korkeahkoja porakaivojen vesissä. Kohonneet nitraattipitoisuudet ovat todennäköisesti peräisin pelloilla käytetyistä lannoitteista tai typpeä sisältä-

4 Rajavuoren alue: Ympäristövaikutusten arviointiselostus 43 vien aineiden hajoamistuotteista. Kaivoissa havaitut kolimuotoiset bakteerit ovat peräisin kaivoihin päässeistä pintavesistä. Vieras haju on yleistä porakaivojen hapettomissa vesissä. Vierasta makua veteen voi aiheuttaa esimerkiksi kohonneet rauta- ja mangaanipitoisuudet. Kellertävä väri puolestaan voi viitata esimerkiksi kohonneeseen rautapitoisuuteen. Louhintatyöstä ei vapaudu vesiä pilaavia aineita, koska louhittava kiviaines ei sisällä sulfideja eikä raskasmetalleja. Pohjavettä alentava vaikutus rajoittuu louhintatoimien välittömään läheisyyteen pintamaakerrosten huonon vedenjohtavuuden vuoksi. Kierrätysraaka-aineilla ei arvioida olevan pohjavesivaikutuksia. Liukoisuuksia pintavesiin ja tätä kautta mahdollisesti imeytyviä vesiä on käsitelty tarkemmin kappaleessa Vaihtoehtojen vertailu Vaihtoehto 0 Hanke ei muuta vallitsevia pohjavesiolosuhteita. Suunnitelma-alueen lähellä maa-aineksien otto on jo aiemmin ulottunut tasolle -7 m ja alueelle on myönnetty lupia oton ulottamiseen tasolle -20 m mpy, joten oton ulottaminen tasolle +5 m mpy ei aiemmin tehtyjen asiantuntija-arvioiden mukaan aiheuta asutukselle tai ympäristölle ennakoitavissa olevaa vaaraa. Vaihtoehto 1 Louhinnan aikana pintamaan poistaminen, louhoksen kuivanapito ja louhinta alentavat paikallisesti pohjaveden pintaa. Alueen moreenimaassa pohjaveden muodostuminen ja virtaus on heikkoa. Suunnitelma-alueen lähellä maa-aineksien otto on jo aiemmin ulottunut tasolle -7 ja alueelle on myönnetty lupia oton ulottamiseen tasolle -20 m mpy, joten oton ulottaminen tasolle -20 m mpy ei aiemmin tehtyjen asiantuntija-arvioiden mukaan aiheuta asutukselle tai ympäristölle ennakoitavissa olevaa vaaraa. Louhinta-alueen lounais- ja kaakkoispuolen kaivot ovat pohjavesikaivoja, jotka toimivat oman pienen pohjavesien muodostumisalueensa varassa, joka on riippuvainen sadannasta ja sadannan imeytymisestä maaperään. Kaivojen vedenpinnantasoihin ja vedenlaatuun ottotoiminnalla ei ole vaikutusta. Vaihtoehto 2 Louhinnan aikana pintamaan poistaminen, louhoksen kuivanapito ja louhinta alentavat paikallisesti pohjaveden pintaa. Alueen moreenimaassa pohjaveden muodostuminen ja virtaus on heikkoa. Louhimon lounais- ja kaakkoispuolen kaivot ovat pohjavesikaivoja, jotka toimivat oman pienen pohjavesien muodostumisalueensa varassa, joka on riippuvainen sadannasta ja sadannan imeytymisestä maaperään. Kaivojen vedenpinnantasoihin ja vedenlaatuun ottotoiminnalla ei ole vaikutusta. Kalliopohjaveden virtauksien ja vaikutusalueen laajuutta ei voida arvioida tarkasti kallioperän ominaisuuksia koskevien tietojen puuttumisen vuoksi. Vaikutus ei todennäköisesti ulotu lähikiinteistöjen kaivoihin saakka. Teoreettisesti olemassaolevien kallioperän ruhjeisuustietojen perusteella ainoa kaivo, jonka pohjavedenpinnan tasoon louhintatoiminta voisi mahdollisesti vaikuttaa, on porakaivo PK5. Kaivo on kuitenkin 54 m syvä, joten pinnantaso voi laskea, mutta kokonaan se ei kuivu. Mikäli ottotoiminnasta aiheutuu haittaa esimerkiksi kaivojen kuivumisen muodossa, korvaa toiminnanharjoittaja syntyneet va hingot.

5 44 Rajavuoren alue: Ympäristövaikutusten arviointiselostus Pohjaveden pilaantumisen vähentäminen ja ehkäiseminen Alueen pohjaveden laadun huononemista voivat aiheuttaa alueella mahdollisesti tapahtuvat vahingot ja päästöt. Mahdollisten vahinkojen huomioiminen jo ennakkoon vähentää pohjaveden pilaantumisriskiä. Alueella kiinnitetään huomiota seuraaviin riskitekijöihin: Pohjavesi on herkkä mahdollisille työkoneista peräisin oleville öljy- ja voiteluainepäästöille. Pohjaveden pilaantumisriskin minimoimiseksi alueen työkoneiden polttoainesäiliöt olisi sijoitettava tiiviille alustalle ja tankkauspaikat suojattava vuotojen varalta. Polttoainesäiliöiden varastointipaikka ja tankkauspaikat varustetaan imeytyskankaalla tai turpeella. Mikäli pienikin polttoaineen vuoto havaitaan, imeytetään polttoaine välittömästi imeytyskankaan/-turpeen avulla ja ao. jäte toimitetaan asianmukaiseen jätteenkeräykseen. Pohjavedenpinnan alaisien räjäytysten osalta on pyrittävä välttämään perinteisiä Anfo-räjähteitä, joista 95 % on veteen liukenevia ammoniumnitraatteja ja pyrittävä käyttämään emulsioräjähdysaineita (Forcitin Kemiitti 510- ja Sibiritfinin Sibirit 1200-emulsiot), joiden liukenevuus veteen on vähäistä. Emulsioräjähdysaineiden käyttö vähentää pohjaveden pilaantumisriskiä. 8.4 Päästöt ilmaan ja niiden vaikutukset Yleistä Louhintatoiminnasta muodostuu ilmapäästöjä, jotka voidaan jakaa kaasu- ja hiukkaspäästöihin. Päästöt syntyvät mm. räjäytyksistä, kiviainesten käsittelystä ja kuljetuksista. Tavallisen kalliokiviaineksen louhinnan, kuten muidenkin kiviainesten louhinnan selvästi merkittävin ilmaan ja lähiympäristöön kohdistuva päästö on kiviainesperäinen mineraalipöly. Louhinnassa muodostuva kiviainespöly on partikkelikooltaan suurta (pääosin halkaisijaltaan yli 30 μm) ja hengitettävän hiukkaskoon (PM 10 ) osuus louhinnassa muodostuvasta pölystä on pieni. Pölypäästöjen suuruutta ja merkittävyyttä voidaan arvioida pölyn leijuman ja laskeuman avulla. Laskeuman merkitystä pidetään nykyään vähäisenä arvioitaessa pölyn terveysvaikutuksia, joten tärkeämpää on arvioida leijuvan pölyn määrää ja leviämistä. Kaasumaisten päästöjen (räjäytys- ja pakokaasut) vaikutukset eivät ole niin konkreettisia kuin pölypäästöjen, koska niillä ei ole selkeitä paikallisia vaikutuksia, vaan vaikutukset ovat alueellisia tai globaaleja. Louhintatoiminnan merkittävimmät kaasumaiset päästöt muodostuvat kuorma-autojen ja työkoneiden pakokaasuista.

6 Rajavuoren alue: Ympäristövaikutusten arviointiselostus Ilmaan kohdistuvien päästöjen vertailuarvot Pölypäästöt Ilmanlaadun ohjearvot (Vnp 480/1996) kokonaisleijumalle (TSP eli leijuvan pölyn kokonaismassakonsentraatiolle) ovat 120 μg/m 3 (vuorokausiarvo) ja 50 μg/m 3 (vuosikeskiarvo). Valtioneuvoston asetuksen (Vna 711/2001) mukainen raja-arvo hengitettäville hiukkasille (PM 10 ) on vuorokausikeskiarvona 50 μg/m 3. Pienhiukkasille (PM 2.5 ) ei Suomessa ole asetettu ohje- tai raja-arvoja. Kivipölyä koskevia työhygieenisiä ohjearvoja on annettu sosiaali- ja terveysministeriön julkaisussa HTP-arvot Epäorgaanisen pölyn kahdeksan tunnin vaikutusajalle arvioitu, haitalliseksi tunnettu keskipitoisuus (HTP 8 h ) on μg/m 3. Suomessa ei ole voimassa olevia laskeumaa koskevia ohjearvoja. Ilmansuojelulaki kumosi voimaan tullessaan (1982) lääkintöhallituksen yleiskirjeen N:o 1664 (v. 1978), jossa kokonaisleijuman enimmäissuositus oli 10 g/m 2 /kk. Laskeuman määrä kuvaa lähinnä viihtyvyyshaittaa. Kaasupäästöt Kaasumaisille päästöille asetetut raja-arvot ovat voimassa ajoneuvo- ja työkonekohtaisesti voimassa olevan lainsäädännön pohjalta. Louhintatoiminnassa ei aseteta kokonaispäästörajoja kaasumaisten päästöjen osalta Päästöjen ja leviämisen arviointi Louhintatoiminnasta muodostuvan pölyn määrää ja leviämistä on arvioitu laskennallisesti Rudus Oy:n muissa louhoshankkeissa tehtyjen pölyn leviämisselvitysten pohjalta sekä muun louhintatoiminnan pölyvaikutuksia koskevan kirjallisuuden pohjalta (esim. Aatos S., 2003). Leijuman mallintaminen Pölyn leviämisen mallintamiseen on olemassa useita mallinnusohjelmia, joista tunnetuin on US EPA:n kehittämä ns. FDM-malli. Rajavuoren alueen louhintatoiminnassa muodostuvan pölyn leviämisen mallintamiseen FDM-mallilla ei ole riittävästi lähtöaineistoa. Pölyn leviämistä (leijumaa) on mallinnettu TA Luft 1974/1983 mukaisilla laimennuskertoimilla (Fortum 2002). Laimennuskerroin on valittu olettamalla ilmakehän virtaus stabiiliksi (luokka 1 eli ns. Pasquill-luokka F). Mallinnusalueen maanpinta on oletettu tasaiseksi. Laimennuskertoimen arvo on kääntäen verrannollinen tuulen nopeuteen, eli tuulen nopeuden kaksinkertaistuessa leijuvan pölyn pitoisuudet puolittuvat. Toiminnassa muodostuvan pölypäästön suuruus on arvioitu Rudus Oy:n Kuopion Hepomäen louhokselle tehtyjen hiukkaspitoisuusmittausten pohjalta (Ilmatieteen laitos, 2007). Laimennuskertoimet on laskettu eri etäisyyksille kolmella eri tuulen nopeudella; heikko tuuli 1 m/s, keskituuli 5,3 m/s (Ilmatieteen laitos 2002) ja voimakas tuuli 10 m/s. Laimennuskertoimet on esitetty taulukossa 2.

7 46 Rajavuoren alue: Ympäristövaikutusten arviointiselostus Taulukko 2. Laimennuskertoimet eri etäisyyksillä ja tuulen voimakkuuksilla Etäisyys lähteestä Laimennuskerroin, tuuli 1 m/s Laimennuskerroin, tuuli 5,3 m/s Laimennuskerroin, tuuli 10 m/s 50 m 0,60 0,113 0, m 0,30 0,057 0, m 0,15 0,028 0, m 0,09 0,017 0, m 0,05 0,009 0, m 0,03 0,006 0,003 Mallinnuksessa on arvioitu pölyä syntyvän tasaisesti koko avolouhoksen alueella ja päästölähteeksi on valittu avolouhoksen reuna. Louhinta- ja kiviaineksen käsittelytoiminnasta syntyvän pölyn hengitettävän partikkelikoon (PM 10 ) pitoisuudeksi louhosalueen reunalla on laskennallisesti arvioitu 150 μg/m 3. Pölypäästön pitoisuus on arvioitu Rudus Oy:n Hepomäen louhinta-alueella saatujen tulosten perusteella (Ilmatieteen laitos 2007). Hepomäen mittaustuloksiin on vaikuttanut Rudus Oy:n louhintatoiminnan lisäksi Skanska Asfaltti Oy:n asfalttiasema sekä raskas liikenne. Kierrätysmateriaalien (louhe, betoni ja asfaltti) käsittelystä muodostuvan pölyn määrä tonnia kohden on arvioitu yhtä suureksi kuin kiviaineksen louhinnasta ja käsittelystä. Louhintatoiminnan ja kierrätysmateriaalien käsittelyn tapahtuessa yhtäaikaisesti PM 10 -pitoisuudeksi louhoksen reunalla on laskennallisesti arvioitu 186 μg/m 3. Kokonaispölyn (TSP) leviämistä ei ole mallinnettu erikseen, koska nykyisen tutkimustiedon pohjalta pölyn terveysvaikutusten kannalta kriittinen partikkelikokoluokka on alle 10 μm (PM 10 ). Lisäksi louhintatoiminnassa ja kivi- tai muiden mineraalisten kierrätysmateriaalien jalostustoiminnassa muodostuvan kokonaispölyn suurimmat partikkelijakeet laskeutuvat pääosin louhosalueelle tai sen välittömään läheisyyteen etäisyydelle, jolla ei ole asutusta tai muita häiriintyviä kohteita. Kuvassa 14 on esitetty Kotkan alueen 30 vuoden prosentuaalista tuulensuuntajakaumaa kuvaava käänteinen tuuliruusu (suunnat joihin tuulee). Tuulijakaumaa hyödynnetään pölyn leviämisen arvioinnissa.