U 11/2009 vp. Liikenneministeri Anu Vehviläinen

Transkriptio

1 U 11/2009 vp Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi matkustajien oikeuksista meri- ja sisävesiliikenteessä sekä kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (asetus matkustajien oikeuksista meri- ja sisävesiliikenteessä) Perustuslain 96 :n 2 momentin perusteella lähetetään eduskunnalle Euroopan yhteisöjen komission 4 päivänä joulukuuta 2008 tekemä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi matkustajien oikeuksista meri- ja sisävesiliikenteessä sekä kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta eli asetukseksi matkustajien oikeuksista meri- ja sisävesiliikenteessä sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 5 päivänä maaliskuuta 2009 Liikenneministeri Anu Vehviläinen Kansainvälisten asioiden neuvos Minna Kivimäki

2 2 U 11/2009 vp LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖ MUISTIO EU/2008/1693 EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI MAT- KUSTAJIEN OIKEUKSISTA MERI- JA SISÄVESILIIKENTEESSÄ SEKÄ KULUT- TAJANSUOJALAINSÄÄDÄNNÖN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA VASTAAVIEN KAN- SALLISTEN VIRANOMAISTEN YHTEISTYÖSTÄ ANNETUN EUROOPAN PAR- LAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEN (EY) N:o 2006/2004 MUUTTAMISESTA 1 Ehdotuksen tausta ja tavoitteet Euroopan yhteisöjen komissio antoi 4 päivänä joulukuuta 2008 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi matkustajien oikeuksista meri- ja sisävesiliikenteessä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta. Asetusehdotuksen oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen 71 ja 80 artikla. Ehdotus käsitellään 251 artiklan mukaisesti yhteispäätösmenettelyssä. Asetusehdotuksen tavoitteena on luoda säännöt matkustajien oikeuksista meri- ja sisävesiliikenteessä. Asetusehdotuksella pyritään vahvistamaan erityisesti seuraavia matkustajien oikeuksia: 1) liikuntarajoitteisia henkilöitä koskevat erityistoimenpiteet; 2) automaattiset ja välittömät ratkaisut matkan keskeytyessä; 3) velvollisuus tiedottaa matkustajille sekä 4) valitusten käsittely ja oikeussuojakeinot. Asetusta sovellettaisiin merten ja sisävesien kaupallisiin matkustajaliikennepalveluihin. Ehdotuksen tavoitteet liittyvät yhteisön liikennepolitiikan ja kuluttajansuojan linjauksiin. Valkoisessa kirjassa Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010 matkustajien oikeuksia korostetaan tärkeänä osana yhteisön liikennepolitiikkaa. Matkustajien oikeuksia tulisi kehittää kaikissa liikennemuodoissa. Tällaisten toimien tärkeyttä on myös korostettu komission vuonna 2005 julkaisemassa tiedonannossa Matkustajien oikeuksien vahvistamisesta Euroopan unionissa. Tällä hetkellä matkustajan oikeuksista on jo voimassa yhteisölainsäädäntöä lentoliikenteessä. Rautatieliikenteen osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1371/2007 tulee voimaan 3 päivänä joulukuuta Samanaikaisesti nyt tarkasteltavan ehdotuksen kanssa julkaistiin matkustajien oikeuksia linja-autoliikenteessä koskeva asetusehdotus (KOM(2008) 817). Kyseessä oleva asetusehdotus on johdonmukainen yhteisön perustamissopimuksen tavoitteiden kanssa, joita ovat muun muassa korkeatasoinen kuluttajansuoja, kansallisuuteen ja vammaisuuteen perustuvan syrjinnän ehkäisy ja kansalaisten sisämarkkinoista saaman hyödyn parantaminen. Ehdotus tukee myös Yhdistyneiden kansakuntien vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteuttamista. Liikuntarajoitteisia matkustajia koskevista erityisvaatimuksista on annettu tähän mennessä direktiivi 2003/24/EY (matkustajaalusten turvallisuussäännöistä ja -määräyksistä annetun neuvoston direktiivin 98/18/EY muuttamisesta annettu direktiivi). Direktiivissä säädetään muun muassa liikuntarajoitteisten matkustajien pääsystä alukselle, opastusmerkeistä, viestien välittämisestä, hälytyksistä ja lisävaatimuksista, jotka koskevat liikkumismahdollisuuksia aluksessa. Pääsyä uusille kansainvälisen liikenteen aluksille käsitellään myös Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) suosituksessa Design and Operation of Passenger Ships to Respond to Elderly and Disabled Person s Needs. Lisäksi komissio on vuonna 2005 tehnyt ehdotuksen asetukseksi merten ja sisävesien matkustajaliikenteen harjoittajien vastuusta onnettomuustapauksissa (KOM(2005) 592). Neuvosto ja parlamentti ovat hyväksyneet asetusehdotuksen joulukuussa 2008.

3 U 11/2009 vp 3 2 Komission asetusehdotuksen pääasiallinen sisältö 2.1 Yleistä Asetusehdotus sisältää säännökset: 1) esteettömyydestä, syrjimättömyydestä ja avunannosta vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille; 2) liikenteenharjoittajan velvollisuuksista matkan keskeytyessä peruutuksen tai viivästymisen vuoksi; 3) velvollisuudesta tiedottaa matkustajille heidän oikeuksistaan sekä 4) valitusten käsittelystä. 2.2 Keskeiset määräykset artikloittain Ehdotuksen 1 artiklassa vahvistettaisiin asetuksen kohde pääpiirteissään. Ehdotuksen 2 artiklassa määriteltäisiin asetuksen soveltamisala. Asetusta sovellettaisiin merten ja sisävesien kaupallisiin matkustajaliikennepalveluihin satamissa, alukseen nousuun tai aluksesta poistumiseen tarkoitetuissa paikoissa tai niiden välillä. Risteilyt kuuluvat asetuksen soveltamisalaan, mikäli niihin kuuluu majoitus ja muita palveluja yli vuorokauden ajalta. Jäsenvaltiot voisivat vapauttaa julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten piiriin kuuluvan liikennepalvelun asetuksen soveltamisalasta, jos sopimuksissa taataan asetuksessa vaadittua tasoa vastaavat matkustajien oikeudet. Ehdotuksen 3 artikla sisältää määritelmät ja 4 artikla määräykset kuljetussopimuksesta ja syrjimättömistä kuljetusehdoista. Lippu olisi riittävä näyttö sopimuksen tekemisestä ja antaisi matkustajalle asetuksessa säädetyt oikeudet. Sovellettavat sopimusehdot tai hinnat eivät saisi sisältää ehtoja, joihin liittyy kansalaisuuteen tai asuinpaikkaa perustuvaa syrjintää, lukuun ottamatta sosiaalista hinnoittelua julkisen palvelun velvoitteen perusteella. Asetuksen mukaisia velvollisuuksia ei 5 artiklan mukaan voida rajoittaa, eikä niistä voi luopua, mutta liikenteenharjoittaja voi tarjota matkustajan kannalta asetukseen verrattuna suotuisampia ehtoja. Ehdotuksen 6 ja 7 artiklassa säädettäisiin vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeudesta matkustamiseen ja sitä koskevista poikkeuksista. Kohdassa vahvistettaisiin yleinen periaate, jonka mukaan liikuntarajoitteisia henkilöitä ei saa kieltäytyä kuljettamasta. Liikenteenharjoittaja, lipunmyyjä tai matkanjärjestäjä voisi kuitenkin kieltäytyä hyväksymästä varausta tai kirjoittamasta lippua vammaisuuden tai liikuntarajoitteisuuden perusteella taikka evätä pääsyn laivaan, jos se olisi välttämätöntä säädöksissä vahvistettujen turvallisuusvaatimusten noudattamiseksi tai jos vammaisen tai liikuntarajoitteisen henkilön alukseen nousu ja kuljettaminen olisi aluksen rakenteen vuoksi fyysisesti mahdotonta. Jos varauksesta näillä perusteilla kieltäydytään on kuitenkin toteutettava kohtuulliset toimenpiteet hyväksyttävissä olevan vaihtoehdon tarjoamiseksi kyseiselle henkilölle. Jos taas alukseen pääsy evätään, on tarjottava oikeus varatun lipun hinnan palautukseen tai uuteen matkareittiin. Turvallisuusvaatimusten täyttämiseksi voitaisiin vammaiselta tai liikuntarajoitteiselta edellyttää avustajan mukanaoloa. Mikäli edellä mainittuja poikkeuksia sovelletaan, on poikkeusjärjestelyn syistä ilmoitettava viipymättä asianomaiselle ja pyynnöstä myös kirjallisesti viiden työpäivän kuluessa. Ehdotuksen 8 artiklassa säädetään, että liikenteenharjoittajien olisi laadittava palvelun esteettömyyttä ja syrjimättömyyttä koskevat säännöt, joita sovellettaisiin vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden kuljetukseen sekä asetettava säännöt yleisesti saataville viimeistään varausta tehtäessä. Säännöt tulisi laatia yhteistyössä vammaisia ja liikuntarajoitteisia henkilöitä edustavien järjestöjen ja 26 artiklassa tarkoitetun täytäntöönpanoelimen kanssa. Asetusehdotuksen 9 14 artiklat sisältäisivät määräykset vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeudesta korvauksettomaan avunsaantiin satamissa, alukseen nousuun tai aluksesta poistumiseen tarkoitetuissa paikoissa sekä aluksessa. Avustaminen olisi liikenteenharjoittajan vastuulla, joka voisi antaa apua itse tai tehdä sopimuksen avun antamisesta muun osapuolen kanssa. Avun antamisen edellytyksenä olisi, että avuntarpeesta on ilmoitettu liikenteenharjoittajalle, lipunmyyjälle tai matkanjärjestäjälle, jolta lippu on ostettu, vähintään 48 tuntia ennen kuin apua tarvitaan ja että avustamispis-

4 4 U 11/2009 vp teeseen saavutaan viimeistään liikenteenharjoittajan ilmoittamana määräaikana, joka ei saa olla enemmän kuin tuntia ennen lähtöä. Jos ennakkoilmoitusta ei ole tehty, on kuitenkin toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet avun antamisen järjestämiseksi. Liikenteenharjoittajan on myös asetettava avunannolle laatuvaatimukset ja julkistettava nämä. Ehdotuksen 15 artiklaan sisältyisi liikenteenharjoittajan koulutusvelvollisuudet koskien vammaisten asiakkaiden palvelua. Asetusehdotuksen 16 artiklassa säädettäisiin pyörätuolien ja liikkumisvälineiden korvaamisesta niiden kadotessa tai vahingoittuessa. Maksettavalle korvaukselle ei asetettaisi ylärajaa. Ehdotuksen artiklat eli III luku koskisi liikenteenharjoittajan velvollisuuksia matkan keskeytyessä. Luvussa säädettäisiin ensinnäkin liikenteenharjoittajan tiedottamisja avustusvelvollisuudesta viivästystapauksissa. Lisäksi luvussa määrättäisiin vaihtoehtoisista liikennepalveluista ja lipun hinnan palautuksesta sekä liikenteenharjoittajan korvausvelvollisuudesta matkan keskeytyessä. Ehdotuksen 19 artiklan mukaan silloin, kun liikenteenharjoittaja perustellusti arvioisi olevan todennäköistä, että matkustajavesiliikennepalvelu viivästyy enemmän kuin kaksi tuntia aikataulun mukaisesta lähtöajastaan, matkustajalle olisi joko tarjottava vaihtoehtoisia liikennepalveluja kohtuullisin ehdoin tai jos tämä ei olisi käytännössä mahdollista, annettava tietoja muiden liikenteenharjoittajien soveltuvista vaihtoehtoisista liikennepalveluista, taikka palautettava lipun hinta, mikäli matkustaja ei hyväksy edellämainittuja vaihtoehtoisia palveluja. Asetusehdotuksen 20 artiklan mukaan taas matkustaja voisi kuljetusoikeutta menettämättä vaatia liikenteenharjoittajalta korvausta, jos saapumisaika viivästyy lähdön peruuttamisen tai viivästymisen vuoksi vähintään tunnin. Korvausten vähimmäismäärät olisi porrastettu viivästyksen keston mukaisesti siten, että minuutin viivästyksestä vähimmäiskorvaus olisi 25 prosenttia matkalipun hinnasta ja vähintään kahden tunnin viivästyksestä vähimmäiskorvaus olisi 50 prosenttia. Mikäli liikenteenharjoittaja ei kuitenkaan tarjoaisi vaihtoehtoisia palveluja tai antaisi sitä koskevia tietoja 19 artiklan mukaisesti, korvauksen vähimmäismäärä olisi 100 prosenttia lipun hinnasta. Oikeutta lipun hinnan palautukseen tai korvaukseen ei kuitenkaan sovellettaisi risteilymatkustajiin. Korvaus olisi maksettava kuukauden kuluessa korvausvaatimuksen esittämisestä. Oikeutta artiklan mukaiseen korvaukseen ei olisi, jos viivästys tai peruutus johtuu liikennepalvelun suorittamista haittaavista poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu. Tällaisia poikkeuksellisia olosuhteita voivat olla esimerkiksi hankalat sääolosuhteet. Ehdotuksen artikloissa säädettäisiin tiedottamisesta matkustajille sekä valitusten käsittelystä. Kohdassa säädettäisiin sekä oikeudesta saada matkatietoja että liikenteenharjoittajan velvollisuudesta tiedottaa matkustajien oikeuksista. Tietoja annettaessa erityistä huomiota olisi kiinnitettävä vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeisiin. Liikenteenharjoittajien olisi perustettava valitustenkäsittelymenettely asetuksen kattamia oikeuksia ja velvoitteita varten. Matkustaja voisi tehdä valituksen liikenteenharjoittajalle kuukauden kuluessa siitä, kun palvelu suoritettiin tai se olisi pitänyt suorittaa. Valitukseen olisi vastattava enintään kahden kuukauden kuluttua valituksen vastaanottamisesta. Ehdotuksen artikloihin sisältyisivät täytäntöönpanoa, kansallisia täytäntöönpanoelimiä, kansallisten täytäntöönpanoelinten yhteistyötä ja seuraamuksia koskeva sääntely ja artiklat sisältäisivät muut tavanomaiset täytäntöönpanomääräykset eli komission kertomusta parlamentille ja neuvostolle sekä asetuksen voimaantuloa koskevat määräykset. Ehdotuksen liitteessä I määriteltäisiin vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeus varatun lipun hinnan palautukseen tai uuteen matkareittiin silloin kuin näiltä on artiklan 7 nojalla evätty pääsy alukseen, liitteissä II ja III vammaisille henkilöille annettavan avun sisältö satamissa ja aluksella sekä liitteessä IV vammaisuuteen liittyvä koulutus.

5 U 11/2009 vp 5 3 Ehdotuksen vaikutus Suomen lainsäädäntöön Suomessa matkustajien ja matkatavaran kuljetuksesta säädetään merilain (674/1949) 15 luvussa. Lainsäädäntö perustuu pitkälti vuoden 1974 Ateenan yleissopimukseen. Merilaki koskee sekä kansainvälisiä että kotimaan kuljetuksia. Merilain 15 luvun 7 :ssä säädetään viivästystapauksista ja matkan keskeytyksestä. Sen mukaan, jos aluksen lähtö olennaisesti viivästyy, matkustajalla on oikeus purkaa sopimus. Jos aluksen matka keskeytyy niin, ettei matkustajan kohtuudella voida vaatia odottavan matkan jatkamista, rahdinottajan on huolehdittava, että matkustaja ja hänen matkatavaransa kuljetetaan määräpaikkaan muulla sopivalla tavalla, ja suoritettava tästä aiheutuvat kustannukset. Jos matkustajan on oleskeltava maissa haverin tai muun alusta koskevan seikan vuoksi, rahdinottajan on sopivalla tavalla huolehdittava hänen ylläpidostaan ja suoritettava siitä aiheutuvat kustannukset. Jos tämä laiminlyödään, matkustajalla on oikeus purkaa sopimus. Merilain 15 luvun 10 sisältää puolestaan säännökset kuljetusmaksusta tehtävästä vähennyksestä purettaessa kuljetussopimus sekä 11 määräykset rahdinottajan vastuusta matkustajalle myöhästymisestä aiheutuneesta vahingosta. Merilaki sisältää vastuumääriä koskevat enimmäismäärät, jotka perustuvat vuoden 1974 Ateenan yleissopimuksen vuonna 1990 tehtyyn muutospöytäkirjaan. Kuljetuksen viivästymisen osalta vastuun raja matkustajaa kohden on SDR:ää (special drawing right; erityisnosto-oikeus). Käsimatkatavaran osalta raja on SDR:ää ja muun matkatavaran osalta raja on SDR:ää matkustajaa kohden. Komission ehdotus matkustajien oikeuksia koskevaksi asetukseksi olisi sellaisenaan voimassa olevaa oikeutta myös kansallisesti. Merilain 15 lukua tulisi tämän vuoksi muuttaa asetuksen voimaantulon johdosta. Pohjoismaiden merilakien 15 luku sisältää matkustajien ja matkatavaran kuljetusta koskevat yhtenäiset säännöt. Tästä syystä on tarpeen myös pohjoismaisella tasolla keskustella asetusehdotuksen vaikutuksista yhteispohjoismaiselle sääntelylle. Lisäksi eräiden kotimaan matkoilla liikennöivien matkustaja-alusten turvallisuudesta annettu asetus (1307/1999) sisältää määräyksiä, jotka koskevat eräiden asetuksessa tarkemmin määriteltyjen matkustaja-alusten rakentamisesta sellaisiksi, että liikuntarajoitteiset henkilöt voivat päästä niihin turvallisesti. Asetus koskee siten aluksen rakenteellisia vaatimuksia esteettömyyden toteuttamiseksi. Kyseessä oleva komission asetusehdotus ei aseta tällaisia rakenteellisia vaatimuksia. 4 Ehdotuksen muut vaikutukset 4.1 Komission vaikutusarviointi Ehdotukseen liittyy komission vaikutusarviointi SEK(2008) 2951 ja siitä tehty tiivistelmä SEK(2008) Arviointi perustuu vuosina tehtyyn riippumattomaan tutkimukseen sekä vuonna 2006 aloitettuun julkiseen kuulemismenettelyyn. Vaikutusarviossa keskityttiin liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksiin, palvelun laatuun, avunantoon ja korvauksiin matkustajille matkan keskeytyessä, oikeuteen saada tietoja sekä syrjimättömyyteen. Vaikutusarvioinnissa arvioitiin neljää eri vaihtoehtoa: 1) nykytilanteen säilyttämistä; 2) yhteisön lainsäädäntötoimea; 3) parhaiden toimintatapojen koordinointia ja vaihtamista EU:n tasolla kansallisen lainsäädännön vahvistamiseksi sekä 4) vapaaehtoisia sopimuksia. Vaikutusarvioinnin päätelmä oli, että matkustajien suojan todellinen parantaminen on mahdollista vain EU:n tason toimilla. Matkustajille koituvan hyödyn lisäksi perusoikeuksien yhdenmukaistaminen hyödyttäisi myös sisämarkkinoilla toimivaa liikenneelinkeinoa. Erillisiin lakeihin ja sopimuksiin perustuvat hajanaiset kansalliset säännökset ovat omiaan aiheuttamaan mukautumiskustannuksia ja rajoittamaan toiminnanharjoittajien maantieteellisiä joustomahdollisuuksia henkilöstön ja kulkuvälineiden käytössä. 4.2 Taloudelliset vaikutukset Ehdotuksen vaikutuksia liikenteenharjoittajille ja matkustajille on vielä osin vaikea ar-

6 6 U 11/2009 vp vioida, koska erityisesti ehdotetut säännökset matkustajien oikeuksista viivästys-, matkan keskeytymis- ja peruuttamistilanteissa ovat epäselvät. Epäselvyyden johdosta matkustajien oikeudet saattaisivat eräissä tapauksissa heikentyä verrattuna matkustajien oikeuksiin merilain 15 luvun nojalla. Vammaisten matkustajien oikeuksien parantamisesta aiheutuisi kustannuksia todennäköisesti pääasiassa liikenteenharjoittajalle. Nämä kustannukset johtuisivat pääosin asetusehdotuksen mukaisesta avustusvelvollisuudesta ja koulutuksesta sekä joiltakin osin tiedottamisvelvoitteesta. Sen sijaan asetusehdotus ei velvoita muuttamaan aluksen tai sataman rakenteita esteettömyyden toteuttamiseksi, joten tältä osin kyseessä oleva asetusehdotus ei aiheuttaisi lisäkustannuksia liikenteenharjoittajille. Viivästymisen johdosta suoritettavat standardikorvaukset saattaisivat jossakin määrin nostaa liikenteenharjoittajien kustannuksia. Komission vaikutusarvioinnin mukaan kustannusten lisääntyminen voi johtaa liikenteenharjoittajien käyttökatteen pienenemiseen tai matkalippujen hintojen nousuun. Vaikutukset lippujen hintoihin riippuvat kuitenkin siitä, paljonko liikenteenharjoittajille aiheutuu lisäkustannuksia. 5 Asian käsittely Asetusehdotuksen käsittely neuvoston merenkulkutyöryhmässä on alkanut tammikuun lopussa Ehdotuksesta on tarkoitus äänestää Euroopan Parlamentin täysistunnossa huhtikuussa Puheenjohtajamaan tavoiteaikataulun mukaan ehdotusta käsiteltäisiin liikenneministerineuvoston kokouksessa kesäkuussa Valtioneuvoston kirjelmä on valmisteltu yhteistyössä oikeusministeriön kanssa, koska useilla ehdotetuilla säännöksillä on liittymä sen toimialaan. Asetusehdotusta on käsitelty merenkulun neuvottelukunnan lainsäädäntöjaostossa, jossa edustettuina ovat olleet hallinnon ja elinkeinon edustajat sekä muut asiantuntijat. Ehdotuksesta on saatu lausunnot oikeusministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, Kuluttajavirastolta, Merenkulkulaitokselta, Ahvenanmaan maakuntahallitukselta, Finanssialankeskusliitolta, Suomen varustamoilta, Suomen Matkustajalaivayhdistykseltä, Kuluttajaliitolta, Näkövammaisten keskusliitolta, Kuurojen liitolta sekä Invalidiliitolta. Lausunnoissa ehdotuksen tavoitetta, matkustajien oikeuksien ja erityisesti vammaisten matkustajien oikeuksien parantamista, pidetään kannatettavana. Lausunnoissa kiinnitettiin kuitenkin huomiota useisiin asetusehdotuksen määräyksiin, joita lausuntojen mukaan tulisi täsmentää ja selkiyttää. Tämä koskee muun muassa oikeutta avunsaantiin sekä viivästyskorvauksia koskevia määräyksiä. Eräässä lausunnossa ilmaistiin myös huoli asetusehdotuksen edellyttämästä aluksen teknisestä ja rakenteellisesta esteettömyydestä. Asetus ei kuitenkaan aseta tällaista velvoitetta aluksen tai sataman rakenteellisiin muutoksiin esteettömyyden toteuttamiseksi. 6 Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto pitää komission asetusehdotuksen tavoitteita kuluttajien oikeuksien parantamisesta ja liikuntarajoitteisten matkustajien aseman kohentamisesta meri- ja sisävesiliikenteessä kannatettavina ja yhdenmukaisina Suomen kuluttajapolitiikan, vammaispolitiikan ja liikennepolitiikan tavoitteiden kanssa. Valtioneuvosto pitää kannatettavana myös tavoitetta siitä, että matkustajien oikeudet eri liikennemuodoissa olisivat pääosin samansisältöiset ottaen kuitenkin huomioon kunkin liikennemuodon erityispiirteet. Valtioneuvosto katsoo kuitenkin, että säännöksiä tulee vielä täsmentää ja selkiyttää laivaliikenteen erityispiirteiden huomioon ottamiseksi ja oikeusvarmuuden ja asetuksen yhdenmukaisen soveltamisen turvaamiseksi. Tämä koskee muun muassa säännöksiä matkustajan oikeuksista, kun laivamatka viivästyy, keskeytyy tai se peruutetaan. Matkustajien oikeudet on pyrittävä turvaamaan asianmukaisella tavalla aiheuttamatta kuitenkaan kohtuuttomia kustannuksia liikenteenharjoittajille.