Sisältö. Sairaalaviesti. Nro 2/2003. Tiedote ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Transkriptio

1 2/2003 toukokuu

2 Sairaalaviesti Sisältö Nro 2/2003 Tiedote ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisija Suomen Kuntaliitto Toinen linja Helsinki Puh. (09) Vastaava toimittaja Chefradaktör Matti Liukko Toimitussihteeri Redaktionssekreterare Soile Hellstén Kirjoitusten sisältöä voi vapaasti lainata, kun lähde mainitaan. Koko artikkelin lainaamiseen tulee kuitenkin saada kirjoittajan lupa. Painosmäärä kpl Painopaikka Savion Kirjapaino Oy, Kerava Kuvat Suomen Kuntaliitto Hallitusohjelma, kunnat ja terveydenhuolto 3 Regeringsprogrammet, kommunerna och hälso- och sjukvården 4 Sähköistä potilaskertomusta kehitetään osana kansallista terveysprojektia 5 Miten erikoislääkärit saadaan mukaan sähköisen potilaskertomuksen suunnitteluun ja käyttöönottoon 7 Olisivatko lääkitystiedot paremmin hallittavissa tietoteknisin keinoin? 8 Mitä kuuluu Keski-Suomen MediKesille? 10 Kiikarissa e-business on demand miltä teknologiatulevaisuutemme näyttää? 13 Organisaatioiden ja asiakirjojen yksilöinti ja asiakirjojen perusrakenne 14 Hoitoisuustiedot benchmarking tiedoksi 16 Hoitosuunnitelma ja uusin tekniikka 17 Sähköisen potilasraportin kehittäminen Kuopion yliopistollisen sairaalan sisätautien osastolla 20 HOITOTYÖN KANAVA sähköinen koulutuskanava itäisessä Suomessa 22 Potilasohjauksesta oppimiseen hoitotyön ohjauskäytännöt uudelle vuosituhannelle / POPPI-projekti ( ) 24 Mistä tietoa kliinisten laboratorioiden toiminnanohjaukseen 25 KUVAPATTI-järjestelmä digitaaliset preparaattikuvat patologiassa 28 Itä-Suomen Innovatiiviset toimet, Palvelumallit-hanke 30 Onko paperisten potilasasiakirjojen siirrossa sähköiseen muotoon järkeä? 32 Yhteisen alueellisen asiakastietojärjestelmän mahdollisuudet ja haasteet 34 Työmenetelmien ja alueellisten toimintamallien kehittäminen informaatioteknologian avulla 36 Englannin sairaalalaskutus uudistuu 39 Tervetuloa mukaan keskustelemaan sosiaali- ja terveydenhuollon ajankohtaisista asioista Kuntaliiton Terveys-sähköpostilistalle! 41 SARS yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi 42 Kuntakoulutus kouluttaa 42 Vanhustenhoidon Laatusymposiumi 44 Kansikuva Luonnonkuva-arkisto Matti Väänänen Kangasvuokko Taitto Suomen Kuntaliitto Eila Grym Seuraava numero ilmestyy syyskuussa ISSN

3 Hallitusohjelma, kunnat ja terveydenhuolto Uusi hallitus on aloittanut toimintansa ja luvannut jatkaa terveydenhuollon kehittämistä ja resurssien lisäämistä. Näin edellinenkin hallitus lupasi ja saatiinhan aikaiseksi valtioneuvoston periaatepäätös terveydenhuollon uudistuksista ja resurssien turvaamisesta. Hallitusohjelma syntyi lyhyessä ajassa, joten kiireessä tehdyssä tekstissä sallittakoon pienet epätarkkuudet. Sosiaali- ja terveydenhuollon osalta on vaikea arvioida, mitä hallitus konkreettisesti aikoo. Toiminnan sisällön viittaukset ovat osin vaikeaselkoisia eikä kustannusvaikutuksia pysty kunnolla arvioimaan. Kansalaisille luvataan lisäpalveluja, mutta niiden rahoituksen perusteet eivät selviä ohjelmasta. Lupaukset näyttävät ylittävän valtion budjetin kehykset, joten valtionvarainministeriön kannat ja sitoutuminen hallitusohjelmaan tulee selvittää. Valtion rahoituksen vakautta, ohjattavuutta ja kannustavuutta luvataan parantaa. Tähän tulee nimenomaan pyrkiä ja tasapainottaa ohjelmassa mainitut lupaukset ja niiden rahoitus. Rahoituksen osalta esitetään lisäpanostusta valtionosuuksien kautta, mutta niiden osuus sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista on vain vajaa kolmannes. Kaksi kolmasosaa rahoituksesta tulee kunnista, eikä hallitusohjelma tältä osin turvaa kunnille riittäviä resursseja. On arveltu, että kuntien talous pidetään alijäämäisenä ja tiukkana, jotta kuntien yhdistymiselle ja yhteistyölle saadaan kannusteita. Miten terveydenhuollon luvatut lisäresurssit ja kiristyvä kuntatalous yhdistetään, on ainakin minulle epäselvää. Hallitusohjelman ja aiemmin tehtyjen ratkaisujen vuoksi suuret kunnat tulevat olemaan ahtaalla. Suurissa kunnissa näyttää toki olevan tehostamisen varaa, mutta tapa, jolla tehostamista nyt toteutetaan, voi johtaa hyvin vaikeisiin tilanteisiin. Hallituksen tulee harkita toimia, jotka mahdollistavat suurten kuntien sopeutumisen pidemmällä aikajänteellä. Nopeasti vaikuttavat erillistoimet rahoituspohjassa vaikeuttavat kuntien suunnittelua ja johtavat tarpeettomaan kuntien ja sairaanhoitopiirien vastakkaisasetteluun. Valtion ja kuntien välisten yhteisten tavoitteiden ja niiden toteutumisen edellytys on peruspalvelubudjetin ja -ohjelman laatiminen. Toivottavasti kunta-, sivistys-, sosiaali- ja terveysministerit löytävät uuden tavan johtaa alaistensa ministeriöiden välistä yhteistyötä, jotta käynnistetyt terveydenhuollon uudistukset ja niiden edellyttämät resurssit toteutuvat. Matti Liukko Sairaalaviesti 1/2003 3

4 Regeringsprogrammet, kommunerna och hälso- och sjukvården Den nya regeringen har inlett sin verksamhet och lovat fortsätta att utveckla hälsooch sjukvården och att öka resurserna. Också föregående regering lovade detta och fick ju till stånd ett principbeslut av statsrådet om reformer av hälso- och sjukvården och tryggande av resurser. Regeringsprogrammet utarbetades på kort tid och därför får man väl tillåta små inexaktheter i en text som skrivits i all hast. Då det gäller social- och hälsovården är det svårt att bedöma vad regeringen konkret ämnar göra. Verksamhetens innehåll är på vissa ställen svårtolkat och kostnadseffekterna är svåra att bedöma. Man lovar medborgarna tilläggsservice, men grunderna för finansieringen av dem framgår inte av programmet. Löftena tycks inte rymmas inom ramarna för statsbudgeten och därför bör finansministerns ståndpunkt och engagemang i regeringsprogrammet utredas. Man lovar att förbättra stabiliteten och styrbarheten i fråga om den statliga finansieringen samt dess sporrande effekt. Detta ska uttryckligen eftersträvas och löftena i programmet ska fås i balans med finansieringen av dem. I fråga om finansieringen föreslås ytterligare satsningar genom statsandelar, men deras andel av kostnaderna för social-, hälso- och sjukvården är endast en knapp tredjedel. Två tredjedelar av finansieringen kommer från kommunerna och regeringsprogrammet säkerställer inte till denna del tillräckliga resurser för kommunerna. Det har antagits att kommunernas ekonomi hålls i strama tyglar och får uppvisa underskott för att det ska finnas incitament till kommunsammanslagningar och samarbete kommunerna emellan. Hur de extra resurser som utlovats hälso- och sjukvården ska kunna kombineras med den allt stramare kommunala ekonomin är oklart åtminstone för mig. Till följd av regeringsprogrammet och de beslut som fattats tidigare kommer stora kommuner att ha det kärvt. Det verkar trots allt finnas möjlighet till en större effektivitet i stora kommuner, men det förfarande som nu används kan leda till mycket svåra situationer. Regeringen bör överväga åtgärder som kan göra det möjligt för stora kommuner att anpassa sig på lång sikt. Särskilda åtgärder som snabbt påverkar finansieringsbasen försvårar kommunernas planering och leder till onödiga motsatsförhållanden mellan kommunerna och sjukvårdsdistrikten. De gemensamma målen för staten och kommunerna och förutsättningen för att dessa mål ska kunna nås är att en basservicebudget och ett basserviceprogram utarbetas. Förhoppningsvis kommer kommun-, kultur-, social- och hälsovårdsministrarna att hitta en ny form för ledningen av samarbetet mellan ministerierna som är underställda dem, så att de reformer inom hälso- och sjukvården som inletts kommer att genomföras och att det finns resurser för detta. Matti Liukko 4 Sairaalaviesti 2/2003

5 Sähköistä potilaskertomusta kehitetään osana kansallista terveysprojektia Projektipäällikkö Annakaisa Iivari, STM Lääkintäneuvos Päivi Hämäläinen, STM Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamisesta. Osana toimintojen ja rakenteiden uudistamista kehitetään terveydenhuollon tietohallintoa. Valtakunnallinen sähköinen sairauskertomus otetaan käyttöön vuoden 2007 loppuun mennessä. Tämä ei kuitenkaan merkitse yhteen valtakunnalliseen kertomusjärjestelmään siirtymistä, vaan kuntien ja kuntayhtymien sähköisten potilastietojärjestelmien yhteensopivuuden kehittämistä siten, että samalla varmistetaan korkea tietoturvan ja tietosuojan taso. Yhteensopivuus edellyttää potilastietojärjestelmien rakenteen ja sisällön, avoimien rajapintojen sekä tietoturvallisen tiedon siirron periaatteiden kansallista määrittelyä ja ohjeistusta sekä näitä tukevien valtakunnallisten palveluiden tarjoamista. KANSALLISTA OHJAUSTA TARVITAAN Terveydenhuollossa siirtyminen sähköiseen tietojen käsittelyyn on tapahtunut vaiheittain. Valtaosa terveyskeskuksista on jo ottanut käyttöön sähköiset potilastietojärjestelmät, kun taas erikoissairaanhoidossa ollaan vasta siirtymässä niiden käyttöön. Terveydenhuollon organisaatiot ovat valinneet omista lähtökohdistaan eri tuottajien valmistamia tietojärjestelmiä, joiden keskinäistä yhteensopivuutta ei ole kehitetty. Sähköisen potilastiedon siirto yli organisaatiorajojen on kuitenkin edellytys palvelujen asiakaslähtöiselle ja tehokkaalle tuottamiselle ja uusien toimintamallien ja rakenteiden käyttöönotolle alueilla. Potilastietojärjestelmien yhtenäistäminen on myös edellytys sille, että tietojärjestelmiä voidaan hyödyntää palvelujärjestelmän toiminnan esimerkiksi hoitojonojen reaaliaikaisessa seuraamisessa ja tilastoinnissa. HANKKEEN ORGANISOINTI Sosiaali- ja terveysministeriön tilaama ja Kustannus Oy Duodecimin valmistelema sähköisten potilasasiakirjojen toteuttamista koskeva hankesuunnitelma valmistui joulukuussa 2002 ja hyväksyttiin toimeenpanon pohjaksi kansallisen terveysprojektin johtoryhmässä. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti hankkeelle tammikuussa 2003 työryhmän, jonka toimikausi ulottuu vuoden 2004 loppuun. Suunnitelman mukaiset osahankkeet käynnistettiin keväällä 2003 ja niitä on lyhyesti kuvattu jäljempänä. Kansallista määrittelytyötä jatketaan edel- leen vuonna 2004 painottuen potilaskertomuksen hyödyntämiseen päätöksentekoa tukevissa tietojärjestelmissä ja tilastoinnissa. POTILASKERTOMUKSEN YDINTIEDOT JA KÄYTETTÄVYYS Suomen Kuntaliiton rooli paperikertomuksen määrittelyjen ohjauksessa on ollut kiistämätön. Kuntaliitto on tehnyt myös työtä sähköisen potilaskertomuksen ydintietojen määrittelyksi (Elektronisen potilaskertomuksen sisältömääritykset. Osaavien keskusten verkoston julkaisuja 4/2000). Tästä syystä potilaskertomuksen ydintietojen määrittelyyn sekä potilaskertomuksen käytettävyyden parantamiseen liittyvät osahankkeet toteutetaan Kuntaliiton johdolla. Potilaskertomuksen ydintietojen sekä jatkohoidon suunnitelman määrittelyssä Kuntaliiton on tarkoitus tehdä yhteistyötä Kuopion yliopiston Centekin kanssa ja varmistaa myös perusterveydenhuollon sekä maan eri alueiden kokemusten ja näkemysten huomioon ottaminen projektissa. Ydintietoihin liittyy läheisesti myös elektronisia lomakkeita kehittävä hanke. Hanke tuottaa yhteisesti sovitut tietomääritykset ja esitysmuodot lomakkeiden perustiedoille ja hyväksyntämerkinnöille. Keskeisenä osana projektia on henkilötietojen sisältömääritykset, joista pyritään tekemään kansallinen JHS-suositus. Projektissa laaditaan n. 20 keskeisimmän terveydenhuollon lomakkeen tietosisällöt ja ulkoasut. Lisäksi projektissa sovitaan lomakkeiden tunnisteista ja yksilöimisestä. Kuntaliitto koordinoi myös metatiedon määrittelyhanketta. Metatiedolla tarkoitetaan tietoa tiedosta ja sitä käytetään dokumenttien kuvailemiseen rakenteellisessa muodossa. Hankkeen tuloksena on valtakunnallinen konsensus metadatan sisältökuvauksista, yhteisesti sovitut toimenpideehdotukset metadatan toteutukselle sekä suositus yhdenmukaisista käytännöistä. Kuntaliiton ja HAUS:n yhteistyönä toteutettavan arvonmäärityshankkeen tuloksena saadaan suositus tehohoidon ja päivystyshoidon digitaalisen raakadatan käytölle ja säilytykselle. Potilaskertomuksen rakenteistamisen kehittämiseen pyritään myös hoitotyön kirjaamishankkeella, jota toteuttaa Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri sekä lääkitystiedon koodaamishankkeella, josta Duodecim on esittänyt suunitelman. Sairaalaviesti 2/2003 5

6 POTILASTIEDON TIETOTURVALLINEN KÄYTTÖ Sähköisen potilastiedon käsittely asettaa uusia vaatimuksia myös tietosuojalle ja tietoturvalle. Hyvän hoidon, potilaan turvallisuuden ja henkilökunnan oikeusturvan takaamiseksi potilasasiakirjatietojen tulee olla oikeita, virheettömiä ja laajuudeltaan riittäviä. Potilassuhteen luottamuksellisuus ja potilaan yksityisyyden suoja edellyttävät huolellisuutta potilasasiakirjojen laatimisessa ja säilyttämisessä. Sähköisessä tiedonkäsittelyssä luottamuksellisuus ja yksityisyyden suojan turvaaminen vaatii kansallisen tason ohjausta. Terveydenhuollon arkaluontoisia tietoja käsiteltäessä julkisen hallinnon sähköistä asiointia ohjaavat normit eivät itsessään ole riittäviä, vaan terveydenhuolto vaatii yksityiskohtaisempaa säätelyä. Osana sähköisen potilaskertomuksen hankekokonaisuutta Stakesin tietoteknologian osaamiskeskus toteuttaa hankkeen, jossa määritellään suositukset potilasta koskevan tiedon tietoturvallisesta käytöstä terveydenhuollon sähköisten tietojärjestelmien välillä. Hankkeessa määritellään: 1) vaadittavat luottamuksen tasot ja niiden edellyttämät tietosuojavaatimukset elektronisessa muodossa olevien potilastietojen eri käyttötilanteissa, 2) käytännön ohjeet PKI-infrastruktuurin toteuttamiselle, 3) edellytykset potilastietojen luovuttamiselle ja käytölle eri käyttötilanteissa, 4) potilaiden, ammattilaisten ja palvelutuottajien nimeämisen hyvä käytäntö ISO- OID -koodiston mukaan, 5) sähköisen suostumuksen periaatteet, 6) sähköisen allekirjoituksen hyvät toimintatavat, 7) sähköisen arkistoinnin hyvät periaatteet, 8) lokitiedon käyttö sekä 9) alueellisten tietojärjestelmien yhteistoiminnan periaatteet. Osahankkeet 1 9 valmistuvat kuluvan vuoden aikana. Lisäksi hankkeessa tehdään selvitys alueellista rekisterinpitäjää ja potilastietojen luovuttamista koskevasta säädöstarpeesta. Hankkeessa käydään läpi myös kansainväliset tietoturvaa ja tietojärjestelmien yhteistoiminnallisuutta tukevat standardit ja tehdään ehdotus maamme terveydenhuoltoon suositeltavasta standardikokoelmasta. AVOIMET RAJAPINNAT Potilastietojen organisaatiorajat ylittävälle käytölle on myös teknisiä esteitä. Järjestelmien integrointi räätälintyönä tulee hyvin kalliiksi. Kansallisen hankkeen yhtenä tavoitteena on määritellä avoimet rajapinnat, jotka ovat julkisesti saatavilla ja huolehtia myös siitä, että eri osahankkeissa tehtävässä kehittämistyössä käytetään yhdenmukaista XMLpohjaista CDA-määrittelyä (Clinical Documet Architecture). Jotta kansalliset määritykset saadaan osaksi järjestelmätoimittajien tuotteita, tulisi potilastietojärjestelmien tilaajien ja järjestelmien valmistajien olla kehittämistyössä mukana. HL7 on terveydenhuollon integraatiostandardi, jota kehitetään kansainvälisesti aktiivisesti yli 20 maassa. Suomessa standardin käyttöönottoa on ohjeistanut ja tukenut HL7 Finland ry. Yhdistyksessä on mukana valtakunnallisten toimijoiden ja yksittäisten kuntien lisäksi 11 sairaanhoitopiiriä ja noin 50 yritystä. Puheenjohtajuus ja käytännön organisointi hoidetaan VTT:n kautta. HL7-yhdistys on toteuttanut vuonna 2002 avoimet rajapintamäärittelyt perustietojärjestelmien ja viitetietojärjestelmän välisiin rajapintoihin sekä CDA-implementointioppaan. Hankkeen tuloksena saumattoman palveluketjun kokeilualueella terveydenhuollon työntekijä voi potilaan suostumuksella katsella näyttömuotoista tietoa perustietojärjestelmästä viitetietojärjestelmän kautta. Kansallisessa terveysprojektissa avoimien rajapintojen määrittelyä jatketaan toteuttamalla yhteinen hanke HL7-yhdistyksen kanssa. Hankkeessa toteutetaan sähköisen potilaskertomuksen muita osahankkeita tukevat CDA-määritykset kuten yleiskäyttöiset CDA lähetys- ja kyselysanomat sekä CDA-määritykset terveydenhuollon lomakkeille. Tällöin avoimet rajapinnat mahdollistavat potilaskertomukseen koodatun ydintiedon älykkään käytön järjestelmien välillä. Määrittelytyön tulokset ovat julkisia ja kaikille avoimia. Määrittelytyön tuloksena saadaan muiden tulosten ohella tekninen kriteerilista. Tällaista kriteeristöä voidaan käyttää apuna esimerkiksi arvioitaessa, miten laadukkaita ovat sellaiset sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmähankkeet, jotka hakevat kansallista rahoitusta. VALTAKUNNALLINEN KOODISTOPALVELIN Potilastietojärjestelmien tehokas käyttö edellyttää luokitusten ja koodien keskitettyä ja ajantasaista jakelua. Stakesin toteuttamalla Koodistopalvelinhankkeella on tarkoitus aikaansaada sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallinen ylläpito- ja jakelupalvelu digitaalisessa muodossa olevia terminologisia järjestelmiä varten. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa mennessä pystytetään kansallinen koodistopalvelin, jolle asennetaan seuraavat luokitukset: ICD-10, Pohjoismainen leikkaustoimenpideluokitus, suun terveydenhuollon toimenpideluokitus, radiologinen tutkimus- ja toimenpideluokitus, laboratoriotutkimusnimikkeistö, fysioterapianimikkeistö, toimintaterapianimikkeistö, kymmenen priorisoitua HL7 2.3-mukaista luokitusta, HILMO-ohjeistus ja muut Stakesin valitsemat terveydenhuollon tilastoluokitukset sekä Kustannus Oy Duodecimin luovuttama synonyymisanasto. Hankkeen ensimmäisen vaiheen 6 Sairaalaviesti 2/2003

7 jälkeen arvioidaan koodistopalvelimen pysyvät käyttöperusteet ja kehittämistarpeet. Koodistopalvelimen käyttöönottoa tuetaan Duodecimin hankkeilla, joilla selvitetään ICD-10- luokituksen muutostarpeet sekä tuotetaan luokitusten käyttöä tukeva synonyymisanasto. LOPUKSI Kansallisen määrittelytyön käynnistämisen ohella sähköisten potilasasiakirjojen toteuttamista ohjaavan työryhmän tehtävänä on tehdä kuluvan vuoden loppuun mennessä strategia rakenteellisesti ja toiminnallisesti yhteensopivien tietojärjestelmien käyttöönoton edistämisestä kunnissa ja kuntayhtymissä. Sähköisten potilastietojärjestelmien käyttöönotto on tähän mennessä edennyt erilaisten alueellisten kehittämisprojektien kautta. Strategiassa on tarkoitus selvittää, mitkä ovat eri viranomaisten vastuut sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon kehittämisessä ja ohjauksessa ja millaisia pysyviä valtakunnallisia palveluita tarvitaan. Tärkeää on myös koordinoida sektorin tietohallintoa koko julkisen tietohallinnon kanssa ja ottaa samalla huomioon kansainvälinen kehitys. Osana hallitusohjelmaa käynnistettävä tietoyhteiskuntaohjelma luo toivon mukaan koordinaatiolle hyvät puitteet. Miten erikoislääkärit saadaan mukaan sähköisen potilaskertomuksen suunnitteluun ja käyttöönottoon? Johtajaylilääkäri Jukka Puolakka, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri On oleellista, että erilaisiin sähköisen sairauskertomuksen projekteihin saadaan mukaan erikoislääkäreitä. Lääkärit saadaan mukaan vain silloin, kun tietojärjestelmät auttavat heidän työnsä sujuvuutta ja parantavat laatua. Vaikka omassakin sairaanhoitopiirissäni on käytössä jo useita osioita (Medikes-tietoportaali, laboratoriojärjestelmä, radiologian järjestelmä, KON- SU-konsultaatio, MUSTI jne.) tulevasta sähköisestä potilastietojärjestelmästä, lääkärit käyttävät niitä tuskin lainkaan. Tietoa välitetään edelleen vanhanaikaisesti hoitajille ja sihteereille puhumalla, sanelemalla ja paperilapuilla. Hoitaja tai sihteeri käyttää sitten sähköistä tietojärjestelmää. Vastaavasti tietoa, esimerkiksi laboratoriotulos tai röntgenlausunto, kirjoitetaan lääkärille paperilta luettavaksi. Hoitosuunnitelma ja -palaute sanellaan vanhaan tapaan potilaan sairauskertomukseen. Järjestelmät ovat käyttäjän kannalta täysin tyhmiä eivätkä anna vinkkejä tai neuvoja. Tiedon haussa sen sijaan sähköiset järjestelmät ovat jo laajassa käytössä, mutta ei niitäkään ole suoranaisesti linkitetty välittömään potilastapaamiseen, vaan se on tehtävä toisena aikana toisessa paikassa. Olemme vielä aika kaukana siitä tilanteesta, että lääkäri hallitsee tietokoneensa työpöydällä potilaaseen liittyvää tietoa erikoissairaanhoidossa ja että hän voi välittömästi saada myös tietoa potilaan sairaudesta eri tietolähteistä. Jos järjestelmät kehittyvät ilman yhteyttä varsinaiseen erikoissairaanhoidon ydintekijään, erikoislääkäriin, niiden käyttöönotto tulee olemaan vaikeaa ja hyöty käyttäjän kannalta vähäinen. Tämä lienee aika yleinen käyttäjien näkemys tämän hetkisestä tilanteesta. Tämän takia on oleellista, että erilaisiin sähköisen sairauskertomuksen projekteihin saadaan mukaan erikoislääkäreitä. Lääkärit saadaan mukaan vain silloin, kun tietojärjestelmät auttavat heidän työnsä sujuvuutta ja parantavat laatua. Sen takia järjestelmien täytyy olla saumattomia niin, että käyttäjä ei edes huomaa siirtymistä toiseen järjestelmään. Jo nyt tietojärjestelmät ovat avuksi johdon suunnittelussa ja arvioinnissa, mutta varsinaisen ydintekijän käytössä ne eivät ole. Tämän takia lienee erittäin harvinaista, että erikoislääkäri vuoden lopussa arvioisi omaa työtään esimerkiksi hoidon toteutumisen, odotusaikojen, kustannusten ja hoidon tulosten osalta. Jää nähtäväksi, onko erikoislääkärillä muutaman vuoden päästä tietokoneellaan työpöytä, jolla hän hallitsee potilaansa ydintietoja, kuten ongelmia ja diagnooseja, lääkitystä, erilaisia tutkimusja mittaustuloksia, toimenpiteitä, hoito- ja jatkohoitosuunnitelmaa. Hänellä on lisäksi välitön yhteys erilaisiin tietämystietoihin ja että, tietojärjestelmä osaa yhdistellä potilaan tietoja, antaa varoituksia (esimerkiksi lääkeaineinteraktiot), huomautuksia (aikaisemmin suoritetut tutkimukset) ja vinkkejä (mitä laboratoriotutkimuksia tehdään yleensä tällaisissa tapauksissa) välittömästi potilastilanteessa. Sairaalaviesti 2/2003 7

8 Olisivatko lääkitystiedot paremmin hallittavissa tietoteknisin keinoin? Johtava lääkäri Harri Ylinen, Ähtärinjärven kansanterveystyön kuntayhtymä Potilaan lääkitystietojen hallinnan ongelmallisuus on noussut esille viimeistään siirryttäessä geneeriseen substituutiojärjestelmään Lehtikirjoittelusta päätellen monilla on ollut käsitys, että potilaan lääkitystiedot ovat olleet hyvin hallinnassa ko. ajankohtaan asti, mutta totuus lienee ollut toisenlainen niin kauan kuin lääkkeitä on potilaille määrätty. Kuten tunnettua on, tiedonkulku perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä ei ole parhaalla mahdollisella tasolla ja siten lääkitystietojenkin siirtyminen jää usein potilaan varaan. Geneeriseen substituutioon siirtymisen myötä sairauskertomuksen lääkitystietojen epätäsmällisyys on laillistettu apteekinhan ei tarvitse ilmoittaa, mihin lääkevalmisteeseen lääkärin määräämä lääke on vaihdettu, joten sairauskertomuksessa useimmiten lääkkeiden kauppanimillä olevat lääkitystiedot eivät ole yhtenevät potilaan käyttämien lääkkeiden kanssa luvun alkupuoliskolla oltiin huolissaan resepteissä esiintyvistä puutteellisuuksista. Tehdyissä selvityksissä todettiin yli puolen resepteistä olevan vailla käyttötarkoitusta ja lisäksi esiintyi varsin runsaasti muita puutteita tai virheellisyyksiä lääkkeen vahvuudessa, lääkkeen määrässä tai annosteluohjeissa (1,2). Taito Pekkarinen arveli merkittävän osan lääkäreistä suhtautuvan lääkemääräyksen kirjoittamiseen liian pintapuolisesti (3). Timo Klaukka ja Ann-Mari Hannula olivat todennäköisesti oikeassa, kun kirjoituksessaan eivät uskoneet epäkohdan korjautuvan valistuksen keinoin, niin tavallisia puutteelliset reseptit edelleenkin ovat (4) alkaneessa Rohto-ohjelmassa kartoitettiin kahteenkin otteeseen kyselyin, miten usein ja mitä tietoa lääkehoidosta perusterveydenhuollon lääkäri tarvitsee ja kuinka helposti tieto löytyy? Suurimmiksi ongelmiksi koettiin lääkkeiden yhteis- ja haittavaikutustietojen sekä ajantasaisten hinta- ja korvattavuustietojen saaminen (5,6). Hannu Raunio pohtii artikkelissaan, kuinka lääkäri voi selvitä lääkkeiden yhteisvaikutusviidakossa. Hän näkee yhdeksi mahdollisuudeksi rationaalisen lääkkeen määräämiskäytännön, jonka johtavana ajatuksena on oman peruslääkevalikoiman hahmottaminen ja sen myötä lääkearsenaalin kaventuminen hallittavaksi (7). Näin toki kannattaakin tehdä niiden lääkkeiden osalta, jotka itse aloittaa, mutta monella potilaalla on myös muiden lääkäreiden määräämiä lääkkeitä ja yhteisvaikutukset pitäisi hallita myös näiden kanssa. Raunio hahmottelee myös tilannetta, jossa tulevaisuudessa on käytössä ohjelmistoja, joihin on yhdistetty lääkeinteraktioiden tunnistusjärjestelmä. LÄÄKETIETOJEN HALLINTAJÄRJESTELMIÄ TARVITAAN Tietojen hallintaa tukevien järjestelmien tarve on noussut ilmeiseksi, kun lääkkeisiin liittyvä tietomäärä kasvaa ja toisaalta vastaanottotyön kiire lisääntyy ja näin tiedon etsimiseen käytettävä aika vähentyy. Jaakko Niinimäki ja Jari Forsström toivat kirjoituksessaan esiin elektronisen reseptin etuja lääkitystietojen hallinnassa. Pharmaca Fennicaan yhdistetty reseptinkirjoitusohjelma toisi tullessaan lääkärin tietoon oikeat lääkkeiden pakkauskoot ja hintatiedot ja samalla lääkitystiedot tallentuisivat myös sairauskertomusjärjestelmiin. Puutteellisten reseptien määrä vähenisi ja käsialasta johtuvat epäselvyydet katoaisivat. Lääkemääräysten välittämisen lääkäriltä apteekkiin he katsoivat parhaiten tapahtuvan potilaskohtaisen toimikortin avulla (8). Samat kirjoittajat tuovat myöhemmässä TROPPI-konseptia esittelevässä kirjoituksessaan esille potilaskohtaisen lääketietokannan etuja mm. lääkeinteraktio- ja lääkeallergiatietojen hyödyntämisenä lääkkeen määräämistilanteessa (9). TYKS:ssa on kehitelty järjestelmää, joka huomioi potilaan lääkityksen mahdolliset vaikutukset laboratoriotuloksiin. Järjestelmän toimivuuden edellytyksenä on toimiva ja ajantasainen lääketietokanta ja kirjoittajat esittävät kansallisen strukturoidun lääketietokannan perustamista (10). Kansallisessa terveydenhuoltoprojektissa esitetäänkin lääkehoidon tuen toteuttamiseksi kattavaa kansallista lääketietokantaa. Nykyisten lääketietolähteiden ongelmat ja toisaalta suunnitellun uuden lääketietokannan lähtökohdat ja tavoitteet kuvataan hyvin tuoreessa Duodecimin artikkelissa (11). SÄHKÖISTÄ RESEPTIÄ KEHITETÄÄN STM:n esityksestä tehdyssä sähköistä reseptiä koskevassa esiselvityksessä päädyttiin ehdottamaan sähköisen reseptin toteuttamista yhtä, valtakunnallisesti yhtenäistä, keskitettyyn reseptitietokantaan perustuvaa toimintamallia noudattaen. Yhtenä keskeisenä osana ehdotetussa järjestelmässä nähtiin lääkevalmisteiden viranomaistietoihin perustuvien ja ajantasaisten perustietojen käyttö 8 Sairaalaviesti 2/2003

9 kaikissa sähköisen reseptin kirjoitus-, toimitus- ja muissa käsittelyvaiheissa (12). Suomen Lääkäriliitto ottaa lausunnossaan kohtalaisen nihkeän kannan sähköisen reseptin kehittelyyn. Sähköinen resepti nähdään kyllä atk-pohjaisen reseptiprosessin luontevaksi jatkumoksi, mutta käytännön lääkärit eivät ole kovinkaan suuressa määrin kokeneet sähköistä siirtoa tarpeelliseksi tai välttämättömäksi jokapäiväisessä työssään. Lääkäriliiton mukaan asiasta ovat lähinnä keskustelleet erityisesti tietotekniikasta kiinnostuneet ja siihen paneutuneet lääkärit, jotka ovat lääkärikunnassa selvä vähemmistö (13). Voi olla niin, että asiasta keskustelevat eniten siitä kiinnostuneet lääkärit, mutta puutteellisten lääkitystietojen kanssa painiskelee päivittäin lääkärikunnan enemmistö ja heidän työnsä helpottamiseksi ja lääketurvallisuuden parantamiseksi esiselvityksessä ehdotetut toimenpiteet voisivat tuoda huomattavaakin helpotusta. MEDIATRI-POTILASTIETOJÄRJESTELMÄN LÄÄKITYSOHJELMA Oma kokemukseni potilastietojärjestelmään sisältyvästä lääkitysohjelman käytöstä perustuu Mediconsult Oy:n Mediatri-potilastietojärjestelmään, johon on integroitu Pharmaca Fennica. Ohjelman lääkitysosion avulla hallitaan potilaan lääkitystietoja ja sen kautta tehdään uudet lääkemääräykset. Uutta lääkettä potilaalle määrättäessä ohjelma tarkistaa potilaan aikaisemmasta lääkityksestä mahdollisesti jo käytössä olevan saman vaikuttavan aineen, mahdolliset interaktiot uuden ja jo käytössä olevien lääkkeiden välillä. Ohjelma tarkistaa määrättävän lääkkeen osalta mahdolliset sairauskontraindikaatiot ja huomauttaa myös poikkeavista maksa- ja munuaislaboratorioarvoista, mikäli näillä on merkitystä ko. lääkkeen kannalta. Myös raskauden ja imetyksen aiheuttamat rajoitukset huomioidaan. Ohjelman avulla on kohtalaisen yksinkertaista tehdä hintavertailu eri lääkevalmisteiden välillä. Mediatrin kaltaisella ohjelmalla on ratkaistavissa monia edellä esitettyjä lääkemääräykseen liittyviä ongelmia. Koska ohjelman lääketiedot perustuvat Pharmaca Fennicaan, tulostuvat lääkkeen vahvuus, lääkemuoto- ja pakkaustiedot automaattisesti oikein. Käsialaepäselvyydet jäävät myös historiaan. Ohjelma ohjaa ottamaan kantaa asioihin, jotka pitää STM:n määräysten mukaan lääkemääräyksessä olla, joten asianmukaisen lääkemääräyksen tekeminen ohjelmalla on helppoa, tosin monivaiheista, koska määriteltäviä asioitakin on määräyksen mukaan useita. Ohjelma kuitenkin sallii esimerkiksi lääkkeen käyttötarkoituksen poisjättämisen, joten liian pintapuolinen suhtautuminen lääkkeen määräämiseen voi edelleen johtaa puutteellisiin lääkemääräyksiin. Suurimmat epäkohdat Mediatrin lääkitysohjelmassa johtuvat ongelmalliseksi todetusta Pharmaca Fennican lääketietokannasta. Duodecimin artikkelissa kuvatut epäjohdonmukaisuudet samaa vaikuttavaa ainetta sisältävien eri lääkevalmisteiden interaktio- ja kontraindikaatiotiedoissa ja eri interaktioiden luokittelemattomuus niiden merkittävyyden suhteen heikentävät tietenkin myös Mediatrin lääkitysohjelman tämän osuuden hyödyllisyyttä. Kunnamon kuvaama uusi kansallinen lääketietokanta varustettuna Ruotsin FASS:n tyylisellä lääkeinteraktioiden luokittelulla olisi todella tarpeellinen, jotta Mediatrin lääkitysohjelmaan rakennetut päätöksentekoa tukevat ominaisuudet pääsisivät oikeuksiinsa. TYKS:n Drug Laboratory Interference (DLI) olisi hyvä täydennys tähän kokonaisuuteen (10). Mediatrin lääkitysohjelman hintavertailuominaisuus ei pääse tällä hetkellä oikeuksiinsa, koska hyvin toimiakseen se edellyttäisi varsin tiuhaa hintatietojen päivitystä. Ongelma saattaa jatkossa korjautua, koska pahimman hintaruletin voisi olettaa tasoittuvan muutaman kuukauden sisällä. Tulevaisuudessa sähköisen reseptin myötä potilastietojärjestelmä joutuu olemaan yhteydessä lääkkeen määräämistilanteessa valtakunnalliseen reseptitietokantaan ja voinee samassa yhteydessä päivittää myös lääkkeiden ajantasaiset hintatiedot. Mediatrin lääkitysohjelman uudessa versiossa on jo varsin pitkälti pyritty ennakoimaan kokeiluvaiheessa olevan sähköisen reseptin määrittelyjä. Kokonaisuudessaan merkittävimmin niin Mediatrin kuin muidenkin pääasiassa perusterveydenhuollossa käytössä olevien potilastietojärjestelmien lääkitysohjelmien hyödynnettävyyttä vaikeuttaa tällä hetkellä se, että erikoissairaanhoidon yksiköissä varsin suurelta osin ei ole vielä käytössä kattavia sähköisiä potilastietojärjestelmiä. Toivottavasti kansallisen terveydenhuoltoprojektin tavoitteet tältäkin osin toteutuvat ja terveydenhuollon kannalta tämä varsin keskeinen niin taloudelliselta kuin hoidolliselta merkitykseltään oleva lääkitysasia saadaan järjestykseen. Kirjallisuutta 1. Klaukka T, Hannula A-M, Eerikäinen S. Yli puolet resepteistä vailla käyttötarkoitusta. Suom Lääkäril 1992; 47: Riihelä K, Marttila A. Reseptiselvitys Kymen läänissä. Suom Lääkäril 1996; 51: 3. Pekkarinen T. Reseptien kirjoittamisessa edelleen puutteita. Suom Lääkäril 1992; 47: 788. Sairaalaviesti 2/2003 9

10 4. Klaukka T, Hannula A-M. Laatua reseptinkirjoitukseen. Suom Lääkäril 1993; Helin A, Hoppu K, Klaukka T. Lääkehoidon ongelmia lääkärin näkökulmasta. Suom Lääkäril 1998; 53: Helin-Salmivaara A, Sairanen S, Klaukka T. Millaista tietoa lääkäri tarvitsee lääkkeistä ja mistä hän sen löytää? Suom Lääkäril 2000; 55: Raunio H. Miten selviän lääkkeiden yhteisvaikutusviidakossa? Suom Lääkäril 1999; 54: Niinimäki J, Forsström J. Elektroninen resepti. Suom Lääkäril 1996; 51: Niinimäki J, Forsström J. Elektroninen lääkemääräys ja potilaskohtainen tietokanta sairaustietojen tallentamista varten. Suom Lääkäril 1998; 53: Takala T, Forsström J, Grönroos P, Kailajärvi M, Irjala K. Tukea kliinikon päätöksentekoon automaattisesti tulostuvat huomautukset lääkkeiden vaikutuksista laboratoriotutkimusten tuloksiin. Duodecim 1998; 47: Lankinen K, Palva E, Hirvonen A. Lääketiedon hyödyntäminen vaatii kriittistä ajattelua. Duodecim 2003; 119: Koponen-Piironen H-M, Kiiski M. Sähköistä reseptiä koskeva esiselvitys. STM Työryhmämuistioita 2001: Suomen Lääkäriliiton lausunto sähköisen reseptin käyttöönotosta. Suom Lääkäril 2002; 57: Mitä kuuluu Keski-Suomen MediKesille? Atk-pääsuunnittelija Eija Häyrinen, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri Keski-Suomen terveydenhuollon verkkopalvelu MediKes otettiin käyttöön MediKes oli ensimmäinen julkisen terveydenhuollon verkkoyhteisö. MediKes on käytössä kaikissa sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon yksiköissä Keski-Suomen maakunnassa. Yhteisöverkko muodostaa palveluportin, joka mahdollistaa jatkossakin uusien palvelujen joustavan liittämisen verkkoon. MediKes-etusivu Sairaalaviesti 2/2003

11 MEDIKES NYT! MediKes-palveluportti sisältää seuraavat palvelut: Uutiset, tapahtumat, koulutukset ja keskusteluryhmät muodostavat etusivun tiedotuskanavan, josta yhdellä silmäyksellä näkee ajankohtaiset asiat. Maakunnan ja valtakunnalliset terveydenhuollon yhteystiedot, maakunnan sosiaalitoimen sekä potilasjärjestöjen yhteystiedot löytyvät yhteystiedot-sivulta. Linkit-sovellukseen on kerätty terveydenhuollon sekä hoito- ja lääketieteen tietämyslinkkejä ryhmiteltyinä. Tällä hetkellä linkkejä on 32 linkkiryhmässä 595 kpl ja ne karttuvat kaikenaikaa, sillä jokainen MediKes-käyttäjä voi itse lisätä kiinnostavia linkkejä kaikkien hyödynnettäväksi. Palaute-toiminnon avulla käyttäjät voivat antaa ruusuja, risuja sekä vinkkejä ja näin osallistua MediKes-palvelujen kehittämiseen. Kirpputori on keskisuomalaisen terveydenhuollon väen maakunnan markkinat. Alueelliset tiedot -sivustosta löytyvät sairaanhoitopiirin valtuuston ja hallituksen pöytäkirjat, alueellisten työryhmien muistiot, alueellisten projektien tuotokset. Myös sairaanhoitopiirin hinnastot sekä MediKesin sovellusten käyttöoppaat löytyvät täältä Hoito-ohjeet -sivulta löytyy sairaanhoitopiirin alueellinen hoito- ja potilasohje-tietokanta sekä linkit Duodecimin Terveysporttiin sekä myös erilliset linkit Terveysportin tietokantoihin: LCD, Käypä hoito ja Pharmaca Fennica. Tilastot ja raportit -sivulle on sijoitettu linkit sekä sairaanhoitopiirin tuottamiin että valtakunnallisiin raportteihin ja tietokantoihin. Sairaanhoitopiirin tuotoksia ovat sopimusohjausraportit, Ecomed-potilaskohtainen raportointi ja jono- ja hoitoonpääsyaikaraportit. Valtakunnallisia tilastolähteitä ovat Stakesin, Kuntaliiton, Tilastokeskuksen sekä Oskenetin tilastot ja raportit. MediKesin potilassovelluksia ovat: Konsu - konsultaatio-, lähete- ja epikriisijärjestelmä sekä ProWellnessin alueellinen diabeteksen hoidon laatujärjestelmä. Sairaanhoitopiirin tutkimustoiminnan sivustot, jonka sisältöinä mm. sairaanhoitopiirin eettisen toimikunnan sivut, sairaanhoitopiirin tutkimus- ja kehittämistoiminnan sivut sekä tulossa olevat sairaanhoitopiirin videoneuvotteluna tarjoaman koulutuspalvelujen kalenterit. Uusimpana palveluna ovat päivystyskalenterit, joita ovat keskitetyn terveyskeskusten yöpäivystyksen sekä keskussairaalan erikoisalapäivystyksen kalenterit. Päivystävät lääkärit pystyvät varaamaan kalentereista päivystysvuoronsa ja kaikki muut MediKes-käyttäjät näkevät kuka milloinkin päivystää. MediKes toimii suljetussa verkkoympäristössä, se on ns. extranet-verkko. Lisäksi potilassovellukset (Konsu ja Diabetesjärjestelmä) on suojattu toimikorttipohjaisella SecGo Crypto IP -tietoturvaohjelmistolla, jonka avulla ko. sovellusten käyttäjät tunnistetaan sekä tietoliikenne salataan vahvalla salauksella. MediKesiä käytetään tutulla Internetselainohjelmalla, joita ovat esim. Internet Explorer ja Netscape Navigator. MediKes-käyttäjät rekisteröidään eli MediKesiin vaaditaan käyttäjätunnus. Huhtikuussa 2003 MediKes-käyttäjätunnuksia oli kpl, näistä sairaanhoitopiirin käyttäjiä on 3 251, alueen terveyskeskusten käyttäjiä on sekä muita (Länsi-Suomen Lääninhallituksen Keski-Suomen yksikkö) 2. Toukokuussa käyttäjiksi ovat tulossa Jyväskylän Ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja Terveydenhuollon opettajat, joita on n Maaliskuussa 2003 MediKesissä oli yhteensä kävijää. Päivittäin MediKesissä käy keskimäärin runsaat kävijää ja keskimääräinen vierailuaika on 11:47 minuuttia. Päivittäiset kävijämäärät maaliskuussa 2003 Sairaalaviesti 2/

12 MEDIKES UUTTA Ykköskehityskohteena tällä hetkellä ovat hoitoohje -tietokannan sekä Konsun tehokäyttöön saattaminen. Hoito-ohje -tietokannan vilkkaan alkukehityksen jälkeen sekä ohjeiden lukumäärän että tietokannan hakujen määrän kasvu on hidastunut. Hoito- ja potilasohjeita on seuraavasti: Hoitoohjeita ammattilaisille 328 kpl, potilasohjeita 224 kpl ja tiedotteita, palvelukuvauksia, osastoesitteitä jne. yleisiä dokumentteja 48 kpl, yhteensä 600 kpl. Käytön tehostamiseen sekä hoito-ohjeiden tuottamisen että niiden käyttämisen muodossa pyritään pääkäyttäjäverkoston luomisella vuoden 2003 aikana. Sairaanhoitopiirin kaikille erikoisaloille sekä jokaiseen terveyskeskukseen koulutetaan pääkäyttäjät, jotka pystyvät opastamaan sekä hoito-ohjeiden tuottajia että käyttäjiä paikallisesti. Merkittävänä uutuutena hoito-ohjeisiin on tulossa sairaanhoitopiirin laboratorio-ohjekirjan saaminen MediKesiin kesällä Multilab II:n laboratorio-ohjekirja on tällöin kaikkien MediKeskäyttäjien käytössä Web-liittymän avulla. Konsua on käytetty erittäin vähän. Syynä on ollut ohjelman vaatiman tekniikan outous ja uutuus sekä se, että Konsu on toiminut erillisjärjestelmänä vailla liittymiä perusterveydenhuollon järjestelmiin. Konsusta on ollut liittymät sairaanhoitopiirin Musti-järjestelmään, joten esim. lähetteet ovat siirtyneet Musti-järjestelmään ilman eri kirjausta. Liittymiä alettiin vakavasti suunnitella keväällä Ensimmäisenä liittymänä syksyllä 2002 on valmistunut Konsu-Effica -liittymä. Liittymä on toteutettu XML-sanomatekniikalla. Liittymä pitää sisällään lähetteen sekä lähetteeseen liittyvän hoitopalautteen. Liittymää on testattu ja pilotoitu Palokan terveyskeskuksen kanssa ja tuotantokäyttö alkaa kesäkuussa Muut alueen terveyskeskukset tulevat liittymän käyttäjiksi syksyn ja talven 2003 aikana. Konsussa on myös tapahtumassa merkittävää ohjelmistokehitystä ja seuraava ohjelmaversio valmistuu kesällä Uudessa versiossa tekniikkaa on uudistettu radikaalisti. Myös toimintalogiikka ja käyttö yksinkertaistuvat muuttuen sähköpostinomaiseksi. Uuden Konsun sekä perusterveydenhuollon järjestelmäintegraatioiden myötä siirrytään sairaanhoitopiirissä lähettämään kaikki hoitopalautteet alueen terveyskeskuksiin Konsun kautta talven aikana. MediKes-yhteisöverkko on mahdollistanut myös siihen kuuluvien organisaatioiden intranetpalvelut. Ratkaisussa sisältötuotanto on tehty yhtenäisillä, helppokäyttöisillä työkaluilla samanaikaisesti sekä intranet- että ekstranetverkkoihin. Sairaanhoitopiirin sekä Saarijärven-Karstulan seudun terveydenhuollon ky:n intranetit ovat alusta saakka olleet MediKes-yhteisöverkossa mukana. Muutaman muun terveyskeskuksen kanssa on käyty keskusteluja myös intranetpalvelujen käynnistämisestä. Samalla on myös katsottu tulevaisuuteen ja parasta aikaa etsitään ratkaisuja, joilla myös internetpalvelut saataisiin mukaan yhtenevän sisältötuotannon piiriin. Tällöin em. verkkopalvelujen ylläpitäjät ja sisällöntuottajat voivat tuottaa sisältöjä helposti samanaikaisesti kaikille kolmelle julkaisutasolle. LISÄÄ ALUEELLISTA TIETOJÄRJESTELMÄYHTEISTYÖTÄ Terveyskeskusten keskitetty yöpäivystys alkoi Keski-Suomen keskussairaalassa marraskuussa Keskitetyssä yöpäivystyksessä on mukana 12 terveyskeskusta maakunnan kaikkiaan 14 terveyskeskuksesta. Yöpäivystyksen kolmelle työasemalle on rakennettu suojatut yhteydet sekä Efficaa käyttäviin terveyskeskuksiin (Jyväskylän kaupunki, Palokka, Korpilahti-Muurame, Laukaa ja Joutsan seutu) että Mediatria käyttävään Ääneseudun terveyskeskukseen. Päivystävällä henkilökunnalla on täten yhteys potilaan oman terveysaseman terveyskertomukseen. Keskisuomalaisista terveyskeskusten yöpäivystyksessä kävijöistä n. 95 % on em. terveyskeskuksista. Jatkossa yhteydet rakennetaan myös Pegasosta käyttäviin terveyskeskuksiin, joita ovat loput kuusi keskitettyyn yöpäivystykseen osallistuvista terveyskeskuksista. Laboratorioliittymien osalta tilanne on se, että kaikkiin alueen terveyskeskuksiin on vähintään OVT-liittymät. Sairaanhoitopiirin Multilab II:n ja Effican välille rakennettua HL7-pohjaista sanomaliittymää käyttävät Jyväskylän kaupunki ja Palokka. Jämsän seudun terveyskeskus tulee mukaan toukokuussa 2003 ja Laukaa syksyllä Maakunnallinen kuva-arkisto ottaa tänä vuonna ensiaskeleitaan. Sairaanhoitopiirissä kuva-arkiston hankintapäätös tehtiin loppuvuodesta Mittavat laitteistoasennukset valmistuivat huhtikuussa Integrointi sairaanhoitopiirin RIS-järjestelmään sekä olemassa olevan digitaalisen kuva-aineiston siirto valmistuu toukokuussa, jolloin sairaanhoitopiirissä päästään täysimittaisen RIS/ PACS-käyttöön. Rinnalla on koko ajan valmisteltu myös alueen terveyskeskusten kuva-aineistojen siirtoa kuva-arkistoon. Terveyskeskukset käyttävät sairaanhoitopiirin arkistoa pitkäaikaisarkistonaan. Ensimmäiset terveyskeskukset tulevat mukaan syksyllä Sairaanhoitopiirissä on huhtikuussa 2003 käynnistetty hanke, joka tähtää sähköisen potilaskertomuksen ja uuden potilastietojärjestelmän hankintaan ja käyttöönottoon vuoteen 2007 mennessä. Keskeisenä vaatimuksena järjestelmävalinnassa on potilastietojen alueellinen yhteiskäyttö ja välitys perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon 12 Sairaalaviesti 2/2003

13 tietojärjestelmien välillä. Hankkeessa ensimmäisenä vaiheena on käynnistynyt hankintaprojekti, jonka tehtävänä on analysoida markkinoiden järjestelmätarjonta, tutustua Suomessa käynnissä oleviin aihealuetta sivuaviin järjestelmän käyttöönottoihin sekä valmistella hankintaesitys tarjouskierroksineen. Hankintaprojekti päättyy kesäkuussa Järjestelmien käyttöönottoprojektit käynnistyvät syksyllä Kiikarissa e-business on demand miltä teknologiatulevaisuutemme näyttää? Myyntijohtaja Mirva Antila, IBM ohjelmistoryhmä Kulttuurimme synty ja kehitys on pitkälti perustunut teknisiin innovaatioihin ja työnjakoon. Yksilöt, organisaatiot ja kansakunnat tekevät sitä, mihin parhaiten kykenevät. Keskittymällä omiin tehtäviinsä ja vahvuusalueisiinsa, organisaatiot voivat kehittää taitojaan entistä tehokkaammin. Tässä auttaa myös uusien työkalujen ja mahdollisuuksien järkevä hyödyntäminen. Tietotekniikkaa on opittu käyttämään yhä kasvavassa määrin tehtävien rationalisointiin. Tavoitteena on usein ollut yksittäisten työtehtävien tehostaminen ja tässä mielessä teknologiasta onkin ollut korvaamatonta apua. Tietotekniikan entistä mullistavampi vaikutus organisaatioiden prosesseihin ja niiden väliseen uuteen työnjakoon on kuitenkin vasta alkamassa. IBM:n visio tästä uusien toimintamallien murroksesta ja verkostotalouden todellisesta tulemisesta on nimeltään demand, tarveperusteinen toiminta. Keskittymällä omaan ydinosaamiseensa, yritykset ja yhteisöt voivat parantaa tuottavuuttaan ja kilpailukykyään. Siirtämällä toissijaiset tehtävät sellaisten organisaatioiden vastuulle, jotka puolestaan ovat keskittyneet juuri kyseisten töiden hoitamiseen, voidaan olemassa olevia resursseja hyödyntää entistä tehokkaammin. Osaamisen keskittäminen eri yrityksiin ja yhteisöihin vaatii kuitenkin saumattomia ja nopeita yhteyksiä näiden organisaatioiden välillä. Tiedon ja työnjaon on oltava tosiaikaista sekä organisaation sisällä että eri organisaatioiden välillä. Nopeus ja saumaton integraatio ovatkin tehokkaan toiminnan perusedellytyksiä. Erilaisten tietojärjestelmien yhteensovittaminen on tähän saakka ollut suhteellisen vaikeaa. Alkeelliset tai hitaat viestintäyhteydetkin ovat osaltaan olleet ydinosaamiseen keskittyvän toiminnan esteinä. Internetin myötä syntyneet avoimet standardit ja tuhatkertaistuneet tiedonsiirtonopeudet ovat poistaneet, tai ainakin ratkaisevasti madaltaneet näitä esteitä. Ohjelmistoteknologialla on erittäin merkittävä rooli tarveperustaisen toimintamallin luomisessa. Avoimet standardit mahdollistavat tehokkaan integraation eri järjestelmien ja tietokantojen välillä. Näin useissa organisaatioissa ja yksiköissä sijaitseva tieto saadaan liikkumaan hallitusti ja helposti sekä sisäisten että ulkoisten sidosryhmien välillä. Avoimet arkkitehtuurit parantavatkin myös organisaatioiden keskinäistä keskusteluyhteyttä, toimivat eräänlaisina kielioppikirjoina erilaisten murteiden välillä. Välitysohjelmistoilla toimitetaan tiedot oikeaan aikaan oikeisiin paikkoihin. Ne ovatkin demand-maailman simultaanitulkkeja, niitä pelivälineitä, jotka avaavat viimeisetkin ovet tarveperustaiseen, reaaliaikaiseen todellisuuteen. Erikoistuminen omaan ydinosaamiseen ei ole ainoa syy verkostoitua. Kiinteiden kustannusten muuttaminen tarveperusteiseksi parantaa yrityksien kustannustehokkuutta ja lisää ratkaisevasti niiden sopeutumiskykyä kysynnän ja ympäröivän maailman muuttuessa. Tämän päivän teknologioiden avulla organisaatioiden alati muuttuviin tarpeisiin voidaan reagoida nopeasti. On esimerkiksi mahdollista, että hiljaisempana aikana ei tarvitse pitää massiivisia resursseja käyttämättömänä odottamassa hetkittäisiä kysyntäpiikkejä, vaan ne voidaan tilata tarpeen mukaan on demand. Terveydenhuollon vaatimukset muuttuvat ja tuovat alan ammattilaisille uusia haasteita. Reaaliaikaisuus, tietoturvakysymykset, laajojen tietomassojen tallentaminen sekä järkevä hakutapa ja hyödyntäminen ovat hyviä esimerkkejä niistä kysymyksistä, joiden parissa painitaan myös terveydenhuollon saralla. Julkinen sektori onkin tänä päivänä suurten haasteiden edessä, sillä kansalaisten mahdollisuuksia omatoimisuuteen ja itsepalveluun olisi syytä lisätä. Toisaalta esillä on ollut esimerkiksi tiettyjen palveluiden järkevä keskittäminen toimintojen ja kustannustehokkuuden parantamiseksi. Tällaisia haasteita voidaan ratkaista nimenomaan avoimiin standardeihin perustuvilla integraatioratkaisuilla ja niihin liitettävillä portaalipalveluilla. Ohjelmistoteknologialla ja avoimilla standardeilla luodaan myös edellytyksiä olemassa olevien tietokoneresurssien jakamiselle ja näin ollen tehokkaammalle hyödyntämiselle, grid-teknologialle. Yhtenä hyvänä esimerkkinä uusien teknologioiden mahdollistamasta tietokoneresurssien tarvepe- Sairaalaviesti 2/

14 Yksilöinnissä käytetään ISO:n OID-tunnusta osana kansallista rekisteröityä sovellusoliotunnusta, jolla organisaation nimeämä sovellusolio (ohjelma, laite, organisaation osa) erottuu standardin ISO/IEC 8824:n mukaisen ASN.1 kielisenä muista sovellusolioista. Suomen tunnuksen kautta samaa sovellusolirustaisesta käytöstä on Britannian yliopistojen, julkisen sektorin ja IBM:n yhdessä käynnistämä ediamond-projekti, jonka tarkoituksena on kohentaa rintasyövän seulontatutkimustuloksia. Gridtietoverkkomalliin perustuvassa ediamond-järjestelmässä eri puolille maata sijoitettavat IBM-supertietokoneet tai niistä muodostetut palvelinklusterit eli koneryhmät yhdistetään nopeiden tietoliikenneyhteyksien avulla yhdeksi hajautetuksi, huipputehokkaaksi tietojenkäsittelyjärjestelmäksi. Tietojärjestelmän sekä siihen liitettyjen mammografiakuvauslaitteistojen ja kuva-arkiston avulla lääkärit voivat entistä nopeammin analysoida ja todeta rintasyöpäsairauksia sekä toisaalta myös ehkäistä vääriä hälytyksiä. On demand, IBM:n tarvelähtöinen visio, kuvaa asiakkaidemme mahdollisuutta luoda itselleen tarveperusteiset liiketoimintaprosessit, joissa tapahtumat kulkevat ilman turhia välivaiheita päästä päähän. Tämä edellyttää mittavaa nykyisten ja uusien tietojärjestelmien integrointia ja siihen soveltuvia työkaluja, kuten välitysohjelmistoja. On demand on uusi tapa tarjota tietovoimaa, tietoteknisiä resursseja tarveperusteisesti. On demand - mallin mukaisesti alansa asiantuntijat tarjoavat omaa erityisosaamistaan myös muiden organisaatioiden käyttöön. Verkostoituessamme asiakkaidemme kanssa voimme ottaa hoitaaksemme niitä töitä, joissa meillä on parhaat edellytykset menestyä, asiakkaamme puolesta, on demand. Organisaatioiden ja asiakirjojen yksilöinti ja asiakirjojen perusrakenne Toimitusjohtaja Antero Ensio, Ensitieto Oy TARVE YKSILÖINTIIN Yleensä jokainen tietokoneen käyttäjä on kehittänyt ikioman tavan nimetä tiedostonsa, ellei työpaikalla ole sovittua järjestelmällisyyttä. Mikäli ulkopuolinen joutuu etsimään toisen järjestelmästä tietoja, on se yleensä varsin vaikeaa, jos ei tunne järjestelmässä käytettyä tallennuslogiikkaa. Työpisteen sisäisessä käytössä yleensä riittää yhteisesti sovittu käytäntö, mutta jo työpisteen ulkopuolisille näiden tietojen käyttö on hankalaa. Varmistaakseen tietojen käytön koko organisaation alueelle on sovittava tarkat ohjeet asiakirjojen nimeämiselle ja tositenumeroinneille. Tällaisia nimeämisiä ovat mm. kirjanpidon ja henkilöstöhallinnon tositteet, vakanssit, irtaimistotunnukset, pöytäkirjan päätökset, diario- ja aktitunnukset, potilas-, asiakas- ja henkilönumerot sekä tiedostojen ja asiakirjojen tunnisteet. Viime vuosina on sekä potilas- että muidenkin asiakirjojen organisaation ulkopuolinen, alueellinen käyttö lisääntynyt mm. yhteispäivystyksiä käyttöönotettaessa. Kuitenkin tällä hetkellä esimerkiksi potilaiden tilapäiset henkilötunnukset eivät ole alueellisesti yksikäsitteisiä, vaan kahdella eri potilaalla voi olla sama tilapäinen henkilötunnus. Alueellinen tiedonkäyttö edellyttääkin siirtymistä alueellisiin yksikäsitteisiin tunnisteisiin. Kun tietoja siirretään manuaalisesti paikasta toiseen, voidaan yleensä päätellä, minkä organisaation tunnisteista on kysymys. Sähköisessä tiedonsiirrossa ohjelmistoilla ei ole vastaavaa älykkyyttä, vaan tietojen turvallinen siirtäminen atkjärjestelmien välillä vaatii yksikäsitteiset tarkat tietomäärittelyt. Maailmanlaajuisesti meillä on käytössä yksikäsitteiset puhelinnumerot, postiosoitteet, kirjojen yksilöinti (ISBN), tuotenumerot, URL (uniform resource locator) ja sähköpostiosoitteet. Vaikka toistaiseksi maailmanlaajuiselle potilasasiakirjojen ja muiden asiakirjojen yksilöinnille ei ole suurta tarvetta, kannattaa yksilöinti hoitaa ISO OID (object identifiers) -standardin mukaisesti. Tällöin esimerkiksi lääketieteellistä tietämystietoa tai digitaalisia kuvia voidaan käsitellä maailmanlaajuisesti, yksikäsitteisesti ja turvallisesti. YKSIKÄSITTEINEN YKSILÖINNIN KÄYTTÖ Stakes asetti keväällä 2002 sähköisen asiakas- ja potilasasiakirjojen säilytyksen ja kiistämättömyyden hyvän käytännön työryhmän. Tämän työryhmän valmistelun perusteella Stakes päätti syksyllä 2002 ryhtyä käyttämään sosiaali- ja terveydenhuollossa OID-tunnusta seuraavissa asioissa: 1. organisaation yksilöinti (toimintayksikkökoodit) 2. asiakirjan yksilöinti 3. potilaiden, asiakkaiden ja henkilökunnan yksilöinti 4. laitteiden yksilöinti 5. ohjelmistojen yksilöinti 6. koodistojen yksilöinti 7. hoito/palveluketjujen yksilöinti 8. hoito/palvelujakson osien (objektien) yksilöinti 14 Sairaalaviesti 2/2003

15 on tunnusta ei kukaan muu voi käyttää, joten tunnus on ainutkertainen. Tieke hoitaa Suomen Standardisoimisliiton SFS ry:n valtuuttamana tietotekniikan ja tietoliikenteen standardointia ja antaa tunnukset. Kuvassa 1 on maailmanlaajuisten tunnusten antaminen ja kuvassa 2 on Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon tunnukset. Stakesin tunnus on ja HL7 Finland ry:n ORGANISAATION YKSILÖINTI Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelun tuottajaorganisaatio tai yhteistyökumppani saa Y-tunnuksen Stakesin juuren alle: Y_tunnus Sisäinen organisaatio ja palveluja tuottavat toimintayksiköt saavat organisaation itsensä antaman tunnuksen esimerkiksi nykyisin käytössä olevan kustannuspaikkanumeron: Y-tunnus.x.alaorganisaatio missä x on organisaation uudistusvuosi tai jos sitä ei käytetä niin 1 tai muu versionumero. Alaorganisaatio esitetään ensisijaisesti yhdellä numerotunnuksella. Tunnukseen ei ole syytä sisällyttää ominaisuuksia kuten sairaalaa tai erikoisalaa, vaan ominaisuudet annetaan tietoina, jotka ovat helpommin ylläpidettävissä ja päivitettävissä. OID-paikallinen organisaatiokoodi Y-tunnus.x.alaorganisaatio x=2003 (organisaatioversion yksilöinti) alaorganisaatio on usein nykyiset kustannuspaikat esim. 102, 104, = kunnan xxx (y-tunnus= ) terveyskeskuksen vastaanotto Palveluja tuottavan yksikön ominaisuudet annetaan attribuutteina, joista päätetään kansallisen terveysprojektin alaisuudessa. Kyseisiä attribuutteja voisi olla esimerkiksi ajanvaraus, infosivut Internetissä, kunta, käyntiosoite, laskutusosoite, lähetteiden toimitus postilla, lähetteiden toimitus sähköpostilla, postiosoite, puhelin, rakennus, sähköposti ja yksikön tarjoamat palvelut. ASIAKIRJOJEN YKSILÖINTI Asiakirjojen yksilöinti tapahtuu omien sarjojen avulla. Kuvat (dicom), kertomukset, biosignaalit ja muut asiakirjat saavat tarvittaessa kukin oman numerosarjan. yksilötunnus generaattorit 11.y.z tai x.y.z x = 11 tai paikallissarja y = antovuosi tai 1 z = juokseva yksikäsitteinen numero Esimerkiksi: n (1, 2, 3, ) ASIAKIRJOJEN PERUSRAKENNE Asiakirjojen hallinnollista käsittelyä varten ollaan asiakirjoihin liittämässä kuvailutiedot joko varsi- 0 ITU-T 1 ISO 2 joint ISO/ITU-T 3 ISO identified 16 ISO country assignments ISO member body 2 org. 6 US DoD 840 USA 840 USA 246 Suomi 1 Internet 1 US org. 101 US Govt Dicom 537 Stakes HL Agfa HL7 identified org. y-tunnus Kuva 1 Kuva 2 Sosiaali- ja terveydenhuollon OID-tunnukset 10 org y-tunnus h-tunnus Kaiser 1 ISO 246 Suomi 2 ISO member body 537 Stakes 777 HL7 Finland ry. 21 pot. asiakas pediatrica h-tunnus OID Tree users ICU ICU ICU LDS surgery 25 lääk. 26 amm. vendors 5 ja 6 SV-nro h-tunnus koodistot sisäinen organisaatio, asiakirjat, tilapäiset h-tunnus ym. SaniTech naisen asiakirjan yhteyteen tai erilliseen kuvailutietokantaan. Kuvailutiedossa voidaan hyödyntää seuraavia standardeja: Potilasasiakirjat HL7/CDA ja Muut asiakirjat SFS 5895 (JUHTA 143, Dublin Core) Kuvailutiedot löytyvät JHS 143 asiakirjojen kuvailuformaatista Kuvailutiedoissa tullaan käyttämään OID-tunnuksia, kuten esimerkiksi asiakirjojen yksilöinnissä tuottajaorganisaatiota. Potilaskertomustietojen siirrossa ja säilytyksessä tullaan käyttämään HL7 CDA -standardia, jossa tiedot ovat aina näyttömuodossa ja useimmiten lisäksi myös rakenteellisina. Rakenne on täysin XML-pohjainen ja tietoja voidaan katsella virallisena tulosteena vakiotyylitiedostolla. Lähteitä: Stakes-raportti: Sähköisen asiakas- ja potilasasiakirjojen säilytyksen ja kiistämättömyyden hyvän käytäntö (painossa) HL7 CDA, ja Sonetti verkkoinfo Dublin Core JHS 143 asiakirjojen kuvailuformaatti VESA-verkkosanasto vesa.lib.helsinki.fi/ysa/ Sairaalaviesti 2/

16 Hoitoisuustiedot benchmarking tiedoksi Kehityspäällikkö Ritva Larjomaa, Suomen Kuntaliitto Hoitotyön benchmarking-projektin tulokset ja kokemukset osoittivat, että hoitotyön päättäjät ja tekijät ja koko hoitotyö hyötyvät benchmarkingista. Terveydenhuollon keskeinen haaste on tuottaa palvelut väestölle asiakaslähtöisesti, joustavasti ja kustannustehokkaasti. Palvelujen tuotteistaminen ja mm. DRG:n käyttöönotto sairaanhoidossa ovat osittain mahdollistaneet terveydenhuollon kustannusten vertailun ja tehokkaamman seurannan erikoisalojen ja sairaaloiden kesken. Puutteeksi on kuitenkin todettu, että nämä eivät selitä hoitotyön henkilöstön osuutta kustannuksista se on kuitenkin suurin yksittäinen resurssi terveydenhuollossa. Samalla diagnoosilla hoidossa olevat potilaat voivat hyvin eritavoin sitoa hoitohenkilökuntaa ja aiheuttaa sellaisia kustannuksia, jotka eivät ole suoraan diagnoosiin kytkettävissä. Hoitoisuusluokitusten avulla hoitotyön johtajat ja koko hoitohenkilökunta ovat pyrkineet arvioimaan potilaiden päivittäistä hoidon tarvetta ja suunnittelemaan resursoinnin ja hoitotyön tehtävät niin, että potilaiden hoitotarpeeseen vastataan mahdollisimman täysipainoisesti ja myös kustannustehokkaasti. Hoitoisuusluokituksista on tullut asteittain hyvin merkittäviä hoitotyön suunnittelun, johtamisen ja arvioinnin apuvälineitä. Huolimatta siitä, että sairaaloissa on käytössä erilaisia hoitoisuusluokitussovelluksia, ovat hoitotyön tekijät ansiokkaasti tehneet yhteistyötä ja edistäneet hoidon hallintaa porrasteisessa sairaanhoidon palvelujärjestelmässä. FINNHOITOISUUS-PROJEKTI Suomen Kuntaliitossa toteutettiin vuosina Finnhoitoissuus hoitotyön benchmarkingprojekti, jonka keskeisenä tavoitteena oli selvittää, voidaanko hoitoisuusluokitus-, resurssi- ja kustannustietoja hyödyntämällä muodostaa kansallinen hoitotyön benchmarking-tietokanta, jota voidaan hyödyntää arvioitaessa hoitotyötä valtakunnallisesti mutta ensisijaisesti suunniteltaessa ja arvioitaessa hoitotyön osuutta sairaanhoidossa paikallisesti ja alueellisesti esim. sairaanhoitopiirin sisällä. Benchmarking ymmärretään toimintana, jossa on kyse muilta vastaavilta, mieluiten parhaimmat tulokset omaavilta organisaatioilta oppimisesta. Benchmarking on parhaan työmetodin etsimistä, jotta päästäisiin yhä parempiin aikaansaannoksiin. Tähän ns. Finnhoitoisuus hoitotyön benchmarking -projektiin osallistui sairaaloita, joilla oli käytössä tai olivat ottamassa käyttöön Vaasan keskussairaalassa kehitettyä Rafaela-hoitoisuusluokitusjärjestelmää. Rafaela-järjestelmä valittiin siitä syystä, että se oli laajimmin käytössä eri puolilla maata erikoissairaanhoidossa. Projektissa selvitettiin, voidaanko Rafaela -järjestelmän avulla tuottaa niin luotettavaa, johdonmukaista ja yksityiskohtaista tietoa somaattisen sairaanhoidon hoitoisuuden määrästä ja kustannuksista eri yksiköissä ja eri potilasryhmissä, että järjestelmän mittareita voitaisiin tämän perusteella yleisesti pitää toimivina ja käyttökelpoisina erikoissairaanhoidossa. Tavoitteena oli kehittää ja standardoida Rafaela-järjestelmän käyttöä eri sairaaloissa ja tuottaa yksityiskohtaisia tuloksia keskeisistä hoitoisuuden, henkilöresurssien ja kustannusten muutoksista. Tavoitteena oli, että näiden perusteella voidaan vertailla hoitotyön tuottavuutta, laatua ja kustannuksia eri erikoisalojen ja potilasryhmien välillä tutkimukseen osallistuvissa sairaaloissa. Tavoitteena oli myös lisätä organisaatioiden valmiuksia ja antaa edellytyksiä hoitohenkilöstön rekrytointia ja toiminnan resursointia koskevalle päätöksenteolle. Projektitutkijoina toimivat TtT Lisbeth Fagerström ja LL Auvo Rauhala Vaasasta. Projektiin osallistui yhdeksän sairaanhoitopiirin 14:sta sairaalasta 86 osastoa, jotka edustivat kymmentä eri erikoisalaa. Rafaela-järjestelmän perusajatus on vertailla yhteyttä kahden tekijän välillä: toisaalta potilaan hoitoisuutta ja toisaalta hoitajien arviota tyydyttää potilaiden hoidon tarve. Hoitoisuusmittarina Rafaela-järjestelmässä käytetään Oulussa kehitettyä OPC-luokitusta ja optimihoidon arvioinnissa Vaasassa kehitettyä PAONCIL-mittaristoa. Tutkimuksen aineisto koottiin vuosina 2000 ja Projektissa mukana olleet sairaalat luovuttivat em. vuosien hoitoisuusluokitusaineistonsa ja osastokohtaisia tietoja toiminnan luonteesta, resursseista sekä kustannuksista tutkijoiden käyttöön. Ensimmäisen vuoden jälkeen, joka oli ns. pilotointikierros, täsmennettiin sekä hoitoisuusluokitus- että optimihoitoisuusohjeistusta. Optimihoitoisuuden rinnakkaisarvioinnin tuli täyttää kaikilla osastoilla 70 %:n vaatimus. Samoin taustamuuttujien määrittely vaati vielä täsmennystä. Myös taustamuuttujien tulkinta, esimerkiksi osaston työn organisointitapa, osaston aukioloajat ja palkkakustannusten kohdistaminen yhteisten periaatteiden 16 Sairaalaviesti 2/2003

17 mukaan, tuotti vaikeuksia ensimmäisellä kierroksella. Hoitosuunnitelma ja uusin tekniikka TULOKSIA Tässä aineistossa hoitoisuus ylitti keskimäärin 12 %:lla ns. hoitoisuuden optimipisteen eli sen tason, missä hoitajat pitivät mahdollisena toteuttaa potilaiden tarpeiden mukaista hoitoa. Useimmilla erikoisaloilla hoitoisuus oli noin puolet päivistä optimialueen yläpuolella. Erikoisalojen kesken oli merkittäviäkin eroja hoitoisuuden vaihtelussa. Päivittäinen vaihtelu oli suurinta lasten osastoilla ja pienintä sisätautiosastoilla. Polikliinistä toimintaa harrastettiin puolessa vuodeosastoja, tyypillisintä se oli keuhkosairauksien osastoilla. Työn organisoinnissa vallitsevinta oli moduulisysteemi sekä tämän ja omahoitajasysteemin yhdistelmät. Osastonhoitajien kliinisen työn osuus oli keskimäärin runsas kolmannes työajasta. Hoitohenkilökunnan kustannukset sairaansijaa kohti vuodessa olivat useimmilla aikuisosastoilla n euroa ja lapsipotilaita hoitavilla osastoilla euroa. Tämä hoitotyön benchmarking -projektin tulokset ja kokemukset osoittivat, että tällainen vertailu hoitotyössä on kiistattomasti välttämätöntä, kun kehitetään hoitotyötä ja hoitokäytäntöjä. Hoitotyön johtaminen, potilashoidon suunnittelu, toteutus, seuranta ja arviointi, oikea ja riittävä resursointi ja kustannusten hallinta kaikki hyötyvät benchmarkingista. Tärkeää on myös se, että hoitotyö tulee näkyväksi, konkreettiseksi ja löytää paikkansa myös kuntien ja kuntayhtymien päätöksenteossa. Finnhoitoisuus hoitotyön benchmarking - projekti tuotti tietokannan, jota on mielekästä jatkaa ja saada syntymään kansallinen hoitotyön tietokanta. Toivon, että eri puolella terveydenhuollon kenttää heräisi kiinnostus hoitotyön kehittämiseen vertailemalla toimintaa sekä organisaatioiden sisällä että niiden kesken. Benchmarking voi vastata tähän haasteeseen. Projekti päättyi, mutta työ jatkuu. Qualisan Oy, joka toimii Kuntaliitossa, jatkaa projektissa käynnistynyttä työtä vakiintuneena toimintana. Tavoitteena on asteittain kehittää maahamme luotettava sekä kansallisesti että yksittäisiä organisaatioita palveleva hoitotyön vertailutietokanta. Organisaatiot, jotka haluavat tulla mukaan tähän toimintaan, voivat ottaa yhteyden tuotepäällikkö, TtM Tuula Talvinko Qualisan Oy:ssä. Hänen yhteystiedot ovat: p. (09) , tuula.talvinko@qualisan.fi. Finnhoitoisuus hoitotyön benchmarking -projektista tietoja antaa kehityspäällikkö Ritva Larjomaa (09) , ritva.larjomaa@kuntaliitto.fi. Projektiraportti on saatavissa Kuntaliiton julkaisumyynnistä. Osastonhoitaja Aila Nissilä, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Oulun yliopistollisessa sairaalassa kehitettiin vuonna 1990 ensimmäinen atk-pohjainen hoitosuunnitelma, joka oli käytössä lähinnä ortopedisellä osastolla. Tällä järjestelmällä pystyttiin dokumentoimaan ja raportoimaan päivittäistä hoitotyötä. ATK-POHJAINEN HOITOSUUNNITELMA Sofie-hoitosuunnitelmaohjelmisto on osa Pohjois- Pohjanmaan sairaanhoitopiirin elektronista sairauskertomusjärjestelmää ESKOa. Sofie on hoitotyön työprosessin ohjaus- ja dokumentointijärjestelmä. Hoitosuunnitelman kehittäminen aloitettiin yhdessä käyttäjien kanssa vuonna Tästä hankkeesta tuli huomattavasti edellistä laajempi. Järjestelmästä on yhteydet kaikkiin muihin osajärjestelmiin, joita henkilökunta käyttää, esimerkiksi ruokatilaukset, laboratoriotilaukset ja Esko-sairauskertomusjärjestelmän eri toiminnot. Elektronisen sairauskertomuksen kehittämistavoitteet ovat : 1. Käyttäjäystävällisen käyttöliittymän toteutus 2. Organisaatioiden välisen tiedonsiirron kehittäminen 3. Sitoutuminen sähköiseen kertomukseen OYS:ssa ja alueellisesti koko Pohjois-Suomessa 4. Joustava hoitosuunnitelman yhteiskäyttö hoitoon osallistuvien kesken 5. Joustavat liittymät muihin olemassa oleviin järjestelmiin (potilastietojärjestelmät, hoitoisuusluokitus) 6. Hoidon suunnittelun ja kirjaamisen täsmentyminen sekä hoidon laadun paraneminen 7. Tietojen talletusta ja hyväksikäyttöä ohjaavien voimassa olevien lakien ja asetusten huomiointi. Sairaalaviesti 2/

18 HYVÄ HOITOSUUNNITELMA TOIMII HOIDON TUKENA Hoitosuunnitelma sisältää keskeiset asiat potilaan hoitoa ja ohjausta koskevista tiedoista. Tiedot kirjataan siten, että ne palvelevat hoitotapahtumaa sen eri vaiheissa: suunnittelu, toteutus, arviointi ja kotiutus. Potilaan mahdollisilla uusintakäynneillä hyödynnetään aiemmin kerättyä tietoa. Hoidon jatkuvuus edellyttää, että eri työpisteissä kerätään tietoa systemaattisesti ja noudatetaan minimidatan mukaista yhteistä kirjaamiskäytäntöä. KOKEMUKSIA Nykyisin merkkipohjaista Sofie-ohjelmistoa käytetään OYS:ssa kaikilla vuodeosastoilla, usealla poliklinikalla ja lähes kaikissa toimenpideyksiköissä. Käyttäjätunnuksia oli jo yli tämän vuoden alkupuolella. Järjestelmästä on ollut monenlaista hyötyä. Hoitotyö on tullut näkyvämmäksi ja dokumentointi on huomattavasti parantunut. Hoidon jatkuvuus on paremmin taattu, kun potilaan hoitosuunnitelmaan kirjattu tieto välittyy hoitoyksiköstä toiseen välittömästi. Lääkehoito-osio on helpottanut huomattavasti hoitajien työtä. Lääke kirjataan yhden kerran ja sen jälkeen saadaan tulostettua kaikki lääkkeenjakolistat ja lääkkeenlisäystarrat. Virhemahdollisuudet ovat jääneet minimiin. Hoitojakson päätyttyä kaikista potilaista kirjataan hoitotyönyhteenveto, joka aikaisemmin paperiversioissa jäi usein tekemättä. Lääkärinmääräykset ovat selkeitä ja käsialasta johtuvat tulkintavirheet ovat poistuneet. Moniammatillinen yhteistyö on lisääntynyt eri ammattiryhmien välillä. SELAIN SOFIE Merkkipohjaisen ohjelman kehitystyö lopetettiin vuonna 2000 ohjelmiston käyttöliittymän kankeuden ja Selain Eskon kehityksen vuoksi. Selainversion suunnittelu aloitettiin eri ammattiryhmien yhteistyönä. Selain Sofien kehittäminen pohjautui aikaisempiin hyviin kokemuksiin ja esille tulleisiin kehitystarpeisiin. Käyttöliittymäksi valittiin sama kuin Selain Eskossa. Selain Sofie toimii nyt erillisenä sovelluksena. Jatkossa Sofie ja Esko ohjelmistot tullaan integroimaan yhdeksi kokonaisuudeksi, joka palvelee kaikkia hoitotyöntekijöitä moniammatillisena työvälineenä saumattomasti tarjoten käyttäjän tarvitsemia näkymiä. Käytettävissä on nyt havainnollistavia graafeja eri osioista. Selain Sofie on nyt OYS:ssa testattavana useilla osastoilla ja osittain tuotantokäytössä. Ohjelmistosta pilotoidaan myös psykiatrista näkökantaa, jossa taustalomakkeisto ja minimidata poikkeavat yleissairaalan tietosisällöstä. Pilottiosastojen lisäksi käyttäjätunnuksia on jo annettu eri puolille sairaalaa. Henkilökunta on innokasta ottamaan uuden tekniikan käyttöön, mutta tämänhetkisenä rajoitteena on työasemien puute. Esimerkkejä Selain Sofie hoitosuunnitelmasta Minimidata ohjaa hoitajaa huomioimaan kaikki potilaan tarpeet päivittäisessä hoidossa. Suunnitelmaa käytetään moniammatillisesti, lääkärinmääräykset kirjataan hoidon suunnittelu koordinaatio kohtaan. 18 Sairaalaviesti 2/2003

19 Graafeilla saadaan kuvattua eri mittaustuloksia. Tässä esimerkki kuume-käyrästä. Lääkehoito-osio, josta tapahtuu kaikki lääkehoitoon liittyvät toiminnot, erilaiset tulosteet kuten lääkkeenjakolistat ja lääkkeenlisäystarrat. Virheet minimoituvat, kun lääke kirjataan vain kerran. Sairaalaviesti 2/

20 Sähköisen potilasraportin kehittäminen Kuopion yliopistollisen sairaalan sisätautien osastolla Päivi Vanhanen, sh, TtM, KYS Perinteinen potilasraportointi vie paljon hoitohenkilökunnan työaikaa. Sähköisen potilasraportoinnin kehittämisellä henkilökunta itse on pyrkinyt löytämään raportointiin uusia tapoja, joiden hyödyt on jo nähtävissä, esim. työajan säästö, tietojen osittainen rakenteisuus, selkeys. Sähköinen potilasraportti, NettiMemo, on esimerkki työn kehittämisprojektista, jossa lähtökohtana ovat olleet käytännön hoitotyöntekijöiden oman työn kehittämistarpeet. Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) sisätautien osasto 2101 on vuodeosasto, jossa hoidetaan erilaisia sydänsairauksia sairastavia potilaita. Potilaat tulevat osastolle joko sovitusti sydäntutkimuksiin ja -toimenpiteisiin tai päivystyksenä. Vuodesta 1997 alkaen osastolla on tehty hoitohenkilökunnan omasta aloitteesta normaalien työvuorojen lisäksi myös pidennettyjä työvuoroja, jolloin työpäivä alkaa klo 7 8 ja päättyy noin klo 21. Työvuorojärjestelyjen sekä työtahdin kiristymisen ja kiireen vuoksi osastolla alettiin arvioida kriittisesti mm. potilasraportointitapaa. Potilasraportointiin käytettiin päivittäin runsaasti aikaa. Raportilla yksi sairaanhoitaja kertoi yhteenvedon hoitamistaan potilaista työvuoroon tuleville hoitajille, jotka tekivät itselleen muistiinpanoja. Aamuraportti yövuoron sairaanhoitajalta aamuvuoroon tuleville hoitajille (5 7 henkilöä) kesti keskimäärin puoli tuntia, päiväraportti päivävuoron sairaanhoitajilta (3 henkilöä) iltavuoron hoitajille (3 4 henkilöä) tunnista puoleentoista tuntiin ja iltavuoron sairaanhoitajilta (3 henkilöä) yöhoitajille (2 henkilöä) tunnista puoleentoista tuntiin. Ylityöt, varsinkin iltavuoroissa, olivat tuohon aikaan yleisiä raportin venymisen vuoksi. Osastolla käyttöön otetut pidennetyt työvuorot lyhensivät osaltaan potilasraportointiin käytettyä aikaa (päiväraportti jäi pois tai lyheni huomattavasti). Ongelmaksi koettiin pitkien työvuorojen aiheuttama päällekkäisen työajan puute, aamulla ei ollut oman alueen hoitajaa raportoimassa. Osastolla ideoitiin erilaisia keinoja potilasraportoinnin lyhentämiseksi ja raportoinnin varmistamiseksi työvuorosta riippumatta. Raportoinnin kehittämisen kriteereinä olivat hoidon jatkuvuuden ja potilasturvallisuuden varmistaminen. Osastonhoitaja kehitti mm. valmiiksi otsikoidun ja monistetun raporttipohjan, johon työvuorossa ollut hoitaja kirjoitti käsin ja monisti muistiinpanot valmiiksi työhön tuleville hoitajille. SÄHKÖISEN POTILASRAPORTOINNIN KEHITTÄMINEN Keväällä 2001 osastolle saatiin uusia mikrotietokoneita, jotka mahdollistivat potilasraportin kehittämisen edelleen. Mikrotietokoneen käyttöön perehtynyt sairaanhoitaja teki tietokoneen tekstinkäsittelyohjelmalla (Word) valmiin, tallennetun taulukkopohjan jatkuvaa raportointia varten ja ohjeet sen käyttämisestä. Samaan aikaan henkilökunnasta ne, jotka eivät aiemmin olleet perehtyneet tietokoneen käyttöön, kävivät ATK-peruskurssin (4 h). Tietokoneen käyttöön ja tekstinkäsittelyyn perehtyneemmät hoitajat ohjasivat raporttipohjan käyttöä niille hoitajille, joille tietokoneen käsittely oli uutta. Tietokoneen raporttitaulukkoon tehtiin valmiiksi rivien ja sarakkeiden otsikot: potilaan vuodepaikka, nimi, ikä, hoitodiagnoosi, muu hoitoon vaikuttava diagnoosi, ruokavalio, hoitotyön ongelmat, potilaalle tehtävät tutkimukset ja erityisesti huomioitavat asiat. Hoitajat päivittivät raporttia mahdollisimman usein työvuoronsa aikana, aikaa tietojen päivittämiseen kului keskimäärin muutamasta minuutista 15:een minuuttiin. Työvuorojen vaihtuessa raportti tulostettiin työvuoroon tuleville hoitajille. Kirjallista raporttia täydennettiin suullisesti, esimerkiksi erityisesti huomioitavia asioita korostamalla. Korostuneita asioita jokainen merkitsi omaan raporttiinsa esimerkiksi punakynällä tai kirjoittamalla. Raporttilomaketta alkoivat vähitellen käyttämään myös osaston muu henkilökunta: fysioterapeutit, lääkärit, tutkimus- ja opetushenkilöstö sekä opiskelijat. Uusi potilasraportointi otettiin osastolla nopeasti ja innostuneesti käyttöön, se koettiin uutena ja merkittävänä, omaan työhön positiivisesti vaikuttavana tekijänä. Raportointiin meni vähemmän aikaa kuin ennen, aamulla keskimäärin min, päiväraporttiin muutamasta minuutista 15:een minuuttiin. Yöhoitajille pidetystä suullisesta raportista ei haluttu luopua, sillä heillä on vastuullaan koko osaston potilaat. Iltaraporttiin käytettiin aikaa keskimäärin min. Koneella tehtyä lomaketta oli helppo lukea ja siitä hyötyivät monet eri ammattiryhmät. Hyvin nopeasti myös muiden osastojen henkilökunta alkoi kiinnostua asiasta. 20 Sairaalaviesti 2/2003