Loistava perhe, mahtavat kaverit ja koulussa menee hyvin! Riikka Sutinen 53

Transkriptio

1 Poikaystäväni pitää minut onnellisena, luonto järjissäni, ystävät luottavaisena ja omat perinteet tekevät minusta minun! Lappilaisten nuorten hyvinvoinnin ankkurit selvittää peruskoulun jälkeisessä siirtymävaiheessa elävien nuorten psykososiaalisen hyvinvoinnin tilaa sekä sen muodostumista heidän itsensä kertomana. Hyvinvointi ymmärretään monisäikeiseksi kokonaisuudeksi, joka muodostuu nuoren ja eri ympäristöjen vuorovaikutuksesta. Eri ympäristöt tuottavat joko myötätuulia tai aiheuttavat karikkoja hyvinvoinnin muodostumiselle sekä siirtymävaiheessa tapahtuvalle yhteiskuntaan ankkuroitumiselle. Nuorten hyvinvointiselvitys perustuu eri elämäntilanteissa olevien nuorten haastatteluihin sekä lappilaisille 9-luokkalaisille tehtyyn lomakekyselyyn. Hyvinvointiselvitys on tehty vuosina osana Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa hanketta, ja se on suunnattu palvelemaan sekä nuorten hyvinvoinnin käytännön edistäjiä että hyvinvoinnin tilasta ja sen muodostumisesta kiinnostuneita lukijoita. ISSN ISBN Loistava perhe, mahtavat kaverit ja koulussa menee hyvin! Riikka Sutinen 53 Loistava perhe, mahtavat kaverit ja koulussa menee hyvin! Lappilaisten nuorten hyvinvoinnin ankkurit Riikka Sutinen Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja C. Työpapereita 53

2

3 Loistava perhe, mahtavat kaverit ja koulussa menee hyvin! Lappilaisten nuorten hyvinvoinnin ankkurit Riikka Sutinen Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja C. Työpapereita 53

4 Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunta Riikka Sutinen Kansikuva: osa teoksesta Nuorten ympyrät, Ivalo Taitto: Liisa Karintaus Sevenprint Ltd 2010, Rovaniemi ISSN ISBN

5 SISÄLLYS NUORTEN HYVINVOINNIN LÄHTEILLÄ... 5 Hyvinvointi Menetelmät ja aineistot Osallistujat ja eettiset sitoumukset VESISTÖISSÄ Sosiaalinen Yhteiskunnallis-kulttuurinen Fyysinen MYÖTÄTUULISSA Sosiaaliset taidot Minäkäsitys Tunteet Tulevaisuusnäkymä KARIKOISSA Psyykkiset vaivat Sosiaaliset hankaluudet Vaikeuksien kasautuminen SATAMISSA Sosiaaliset vaikuttajat Lappilaiset elementit ANKKUREISSA? LÄHTEET TAULUKKO- JA KUVIOLUETTELO LIITTEET Kyselylomake Haastattelurunko Palaute

6 Nuorten hyvinvoinnin... Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa hankkeeseen sisältyvän hyvinvointiselvityksen tarkoituksena on tuoda esiin ajankohtaista tietoa peruskoulun jälkeisessä siirtymävaiheessa elävien lappilaisten nuorten psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista heidän itsensä kertomana. Hyvinvointiselvityksen tehtävänä on paikata lappilaisten nuorten hyvinvointia koskevaa tiedollista aukkoa sekä sitä edistävien toimijoiden että kaikkien asiasta kiinnostuneiden käytettäväksi. Selvityksen toteuttamisesta on vastannut Lapin yliopiston sosiaalityön laitos yhteistyössä Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen, Inarin, Kemijärven, Kolarin ja Ranuan kuntien sekä Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan kanssa. Ankkurit-hankkeessa nuorten elämismaailmaa lähestyttiin luovasti, nuorta osallistavalla, yhteisöllisyyttä edistävällä taidetoiminnalla, minkä vuoksi hyvinvointiselvityksen toteuttamisessakin käytetään nuorten subjektiivisesti tuottamaa tietoa, erilaisia tiedon tuottamisen menetelmiä sekä sovelletaan kokonaisvaltaista teoreettista lähestymistapaa hyvinvointiin. Hyvinvointiselvitys on kirjoitettu Ankkurit-hankkeen eri toimijoiden, palvelujen järjestäjien, nuorten kanssa työskentelevien sekä nuorten itsensä toiveita kunnioittaen, minkä vuoksi selvityksen sisällössä ja rakenteessa on pyritty huomioimaan monipuolinen lukijakunta sen tieteellisistä lähtökohdista ja teoriatiedon näkyvyydestä huolimatta. Esimerkiksi selvityksessä esitetyt taulukot ja kuviot ovat mahdollisimman riisutussa muodossa ja haastatteluaineiston lainaukset on pyritty nostamaan huolellisesti näkyviin. Pelkästään nuorten omasta näkökulmasta kiinnostunut lukija voi siis käydä läpi ainoastaan selvityksen kuviot ja haastatteluaineiston lainaukset tulkintoineen muodostaen sitä kautta käsityksen lappilaisten nuorten hyvinvoinnista, teoreettisemmasta tiedosta kiinnostunut lukija voi puolestaan kiinnittää huomionsa myös selvityksen varsinaiseen tekstiosuuteen. Hyvinvointiselvityksen lähtökohtana on välittää lappilaisten nuorten tässä ja nyt subjektiivisesti tuottamaa hyvinvointitietoa, minkä vuoksi selvityksen tuloksia ei voi suoranaisesti vertailla muuhun nuorten hyvinvoinnista kertovaan tutkimustietoon. Nuorten hyvinvointiselvitys on itsenäinen, nuorten oma kuvaus hyvinvointinsa tilasta ja siihen vaikuttavasta ympäristöistä, eikä se luonnollisestikaan kerro objektiivista totuutta nuorten hyvinvoinnista kuten eivät muutkaan ihmiselämän moninaisuutta käsittelevät tutkimukset. 4

7 lähteillä 5

8 6

9 Hyvinvointi Ihmisen hyvinvoinnin määrittely on kiinnostanut monitieteellistä yhteisöä jo vuosikymmenten ajan, erityisesti hyvinvoinnin olemusta on pohdittu yhteiskunta- ja terveystieteissä. Pohjoismainen, klassinen subjektiivisen hyvinvoinnin määritelmä on Erik Allardin 1 elintasoon (having), sosiaalisiin suhteisiin (loving) ja oman itsen toteuttamiseen (being) liittyvä kolmijako. Lasten ja nuorten kohdalla hyvinvoinnin muodostumista on lähestytty usein YK:n lasten oikeuksien sopimuksen toteutumisen kautta, jolloin hyvinvoinnin määreenä on lasten hoivaan ja suojeluun (protection), osallistumiseen (participation) sekä yhteiskunnallisten voimavarojen (provision) liittyvät näkökulmat 2. Suomessa lasten ja nuorten hyvinvointia on myös tarkasteltu onnellisuuden, tyytyväisyyden ja turvallisuuden kokemuksien sekä sosiaalisen pääoman käsitteen avulla 3. Nuorten hyvinvointi ei ole yksittäinen ja erillinen alue yhteiskunnassa, vaan dynaaminen kokonaisuuden osa 4. Viime vuosina nuorten hyvinvoinnista on keskusteltu lähinnä yksittäisten ja kielteisten ilmiöiden kautta, esimerkiksi koulusurmat ovat nostaneet esiin mielenterveysongelmat nuorten yleisestä pahoinvoinnista kertovana asiana. Käsitteellisesti nuorten pahoinvointi liittyy lähinnä mediassa käytävään keskusteluun, sen sijaan tutkimuksellisesti nuorten pahoinvointiin tartutaan usein syrjäytymisen kautta. Käsitteistä riippumatta näkökulma hyvinvointiin on usein sen kielteisiin ilmiöihin tarttuva, minkä vuoksi nuorten hyvinvoinnin muodostumiseen liittyvät laajemmat ulottuvuudet sekä henkilökohtaiset hyvinvoinnin kokemukset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Kokonaisvaltaista nuorten hyvinvointiin tarttuvaa keskustelua ja tutkimustietoa onkin alettu peräänkuuluttamaan useissa eri yhteyksissä, jotka tavoittelevat nuoren oman äänen sekä yhteiskuntaan ja kulttuuriin sidoksissa olevien hyvinvointikokemusten esiin nostamista. 5 Julkisen keskustelun, tutkimuksen ja päätöksen teon lisäksi myös hyvinvointivajeisiin vaikuttavissa palveluissa, kuten sosiaalityössä, on alettu kiinnittämään huomiota ihmisen kokonaisvaltaiseen ympäristöön ja vuorovaikutukseen hyvinvoinnin tuottajana 6. Hyvinvointiselvityksessä nuorten psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia lähestytään kokonaisvaltaisesta, ekososiaalisesta näkökulmasta. Ekososiaalisuuden ymmärretään olevan elinympäristön ja yhteisöllisen osallisuuden tiedostamista ihmisen hyvinvointiin olennaisesti vaikuttavana asiana 7. Käsite on tullut tunnetuksi sosiaalityön orientaationa, jossa hyvinvointia vahvistetaan yhteisöllisyyden kautta elinympäristö huomioon ottaen 8. Nuorten kohdalla 1 Allard esim. Kiili 1998; Rasmus Vornanen 2001; Ellonen Kiili 1998, 10 5 Pösö 2010, 126; Suurpää ym esim. Rostila ks. Turunen ym ks. Matthies ym

10 hyvinvoinnin ekososiaalinen lähestymistapa on erityisen käyttökelpoinen, sillä nuoret alkavat ikä- ja kehitysvaiheensa perusteella muodostamaan itsenäisesti vuorovaikutussuhteita eri ympäristöihinsä irtaantuen vähitellen esimerkiksi vanhempiensa vaikutusvallasta. Toisaalta nuoret eivät kuitenkaan välttämättä ole riittävän kykeneviä tunnistamaan tai vaikuttamaan itse ympäristöjensä hyvinvointiin vaikuttaviin ominaisuuksiin. Ekososiaalisen hyvinvoinnin määritelmä on moniulotteinen ja tulkinnallinen, minkä vuoksi selvityksessä on tehty selkeitä rajauksia hyvinvoinnin tilan ja nuorten todellisuuden tavoittamiseksi 9. Ekososiaalisuus näkyy hyvinvointiselvityksessä nuoren sosiaalisen, yhteiskunnallis-kulttuurisen ja fyysisen ympäristön käsittelyllä, joiden ymmärretään luovan sekä myötätuulia että karikkoja nuorten kokemaan hyvinvointiin. Hyvinvointia edistävinä myötätuulina tarkastellaan nuorten sosiaalisia taitoja, minäkäsitystä, myönteisiä tunteita sekä tulevaisuusnäkymiä. Hyvinvoinnin karikkoina käsitellään puolestaan psyykkisiä vaikeuksia, sosiaalisia hankaluuksia sekä vaikeuksien kasaantumista ja niiden seurauksia. Rajauksien valintaan ovat vaikuttaneet nuorten hyvinvointiin liittyvä teoriatieto sekä Ankkurit-hankkeen ideologinen perusta tavoittaa nuorten oma kokemus osallistaen ja kuunnellen nuorta ikä- ja kehitystasolle sopivalla tavalla (ks. Liitteet: kyselylomake s.134, haastattelurunko s.145). Hyvinvointiselvityksen teoreettisena lähtökohtana toimiva ekososiaalisuus antaa väljät kehykset hyvinvoinnin tarkastelulle, mikä mahdollistaa nuorten omien näkemysten esiintuomisen ilman tiukkoja etukäteisoletuksia ja raamituksia. Nuorten hyvinvointia lähestytään subjektiivisesta näkökulmasta, mihin perustuen nuoret tuottavat tietoa omien kokemustensa ja käsitystensä pohjalta. Koska ekososiaalisuus lähestymistapana tarttuu nuoren eri ympäristöihin kokonaisvaltaisesti, nuorten henkilökohtaisen elämäntilanteiden kuvaukset on tarkoitettu lukijalle pohdittavaksi yhteiskunnallisessa kehyksessä. Ekososiaalisesti rajatun, nuorten itsensä muodostaman tiedon kautta onkin mahdollisuus pohtia hyvinvoinnin tilan ja ilmiöiden suhdetta esimerkiksi nuorten koulutukseen ja työelämään siirtymisen näkökulmista 10. Hyvinvoinnin muodostumisen monipuolisella tarkastelulla avataan peruskoulun jälkeistä siirtymävaihetta elävien nuorten sosiaalisia olosuhteita, yhteiskunnallis-kulttuurisia kiinnikkeitä sekä pohjoisen elinympäristön antamia mahdollisuuksia nuorten hyvinvointikokemukseen vaikuttavana asiana. Käyttämällä nuorten tuottamaa määrällistä ja laadullista aineistoa selvityksen tarkoituksena on luoda kuvaa lappilaisten nuorten psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista etsimällä vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1. Mikä on Lapin nuorten subjektiivinen kokemus omasta sosiaalisesta ja psyykkisestä hyvinvoinnistaan ja mitkä ovat siihen liittyviä ajankohtaisia ilmiöitä? 2. Miten nuoren eri ympäristöt vaikuttavat sosiaalisen ja psyykkisen hyvinvoinnin muodostumiseen ja mitkä ovat keskeisiä, lappilaisen nuoren hyvinvointiin vaikuttavia ympäristöjä? 9 vrt. Pösö vrt. Kinnunen

11 LÄHTEILLÄ -luvussa kerrotaan hyvinvointiselvityksen lähtökohdista sekä siihen liittyvistä ratkaisuista. Luvussa avataan selvityksen suorittamiseen liittyviä sitoumuksia sekä aineiston hankintaan, analyysiin ja tulkintaan liittyviä lähtökohtia. Lisäksi luvussa esitellään selvityksen osallistujia ja sen käytännön suorittamiseen liittyviä toimintatapoja, minkä lisäksi luvussa avataan selvitysprosessin eettisiä ulottuvuuksia. VESISTÖISSÄ -luvussa avataan nuorten elämismaailmaa sosiaalisen, yhteiskunnallis-kulttuurisen ja fyysisen ympäristön kautta. Ankkureiden hyvinvointikyselyn aineistoa sekä nuorten haastatteluita käytetään kuvailevaan tapaan tavoittamaan nuorten ympäristöjen olemus sekä konkreettisesti että nuorten kokemukseen perustuvana hyvinvoinnin kehyksenä. Luvun tarkoituksena on toimia ympäristöjä kuvaavana ja hyvinvoinnin edellytyksiä luovana taustoituksena nuorten hyvinvoinnin muodostumiselle. MYÖTÄTUULISSA -luvun tehtävänä on pureutua nuorten psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edellytyksiin käsittelemällä nuoren käsityksiä itsestään sosiaalisten taitojen, minäkäsityksen, tunteiden ja tulevaisuusnäkymien kautta. KARIKOISSA -luvussa psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaa tarkastellaan nuorten pahan olon kokemusten ja sen ilmentymien kautta. Nuorten psyykkisten oireiden laatu ja esiintyminen kuvaavat psyykkistä pahaa oloa, päihteiden käyttö ja sosiaaliset hankaluudet kertovat puolestaan sosiaalisesta hyvinvointivajeesta. Psyykkisten ja sosiaalisten vaikeuksien kasautumista käsitellään omassa kappaleessaan perehtyen erilaisten ongelmien yhtäaikaiseen esiintymiseen sekä niiden aiheuttamaan yhteisöjen ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäämiseen. Lukujen tarkoituksena on tuoda tietoa nuorten hyvinvoinnista ensimmäiseen tutkimuskysymykseen liittyen. SATAMISSA -luku pyrkii tavoittamaan nuoren eri ympäristöjen ja hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä peilaamalla nuoren hyvinvoinnin tunnusmerkkejä sosiaalisen, yhteiskunnallis-kulttuurisen sekä fyysisen ympäristön olosuhteisiin lappilaisessa kehyksessä. Luvussa yhdistetään nuoren eri ympäristöjen piirteitä (luku 2) hyvinvoinnin tilasta kertoviin tuloksiin (luvut 3 ja 4). Aineiston kautta pyritään saavuttamaan tietoa siitä, mitkä ympäristöjen ominaisuudet edistävät nuorten hyvinvointia. Luvun tehtävänä on vastata toiseen tutkimuskysymykseen. 9

12 Menetelmät ja aineistot Lomakekysely Nuorten hyvinvointiselvityksen tiedonkeruu käynnistettiin kyselylomakkeen laatimisella, johon osallistui tutkijan lisäksi hankekuntien nuoria. Kyselylomake muodostui neliosaiseksi, josta ensimmäinen osa keskittyi tarkastelemaan vastaajan taustatietoja, toinen nuoren eri ympäristöjä, kolmas hyvinvoinnin kokemuksia sekä neljäs nuorten omia kiinnostuksen kohteita. Lomake sisälsi avoimia, sekamuotoisia sekä monivalintakysymyksiä. Osa kysymyksistä muotoiltiin asenneväittämiksi käyttäen Likertin tai Osgoodin asteikkoa. (Ks. Liite: kyselylomake s.134). Kyselylomaketta testattiin tammikuussa 2009 kuudella vastaajien ikäryhmään kuuluvalla nuorella, joiden kehittämisehdotusten myötä lomaketta muokattiin nuorten toiveet huomioon ottaen. Lomakekyselyn vastaajajoukko valittiin klusteriotannalla, johon perustuen tietystä ikäryhmästä tavoitettiin vastaajiksi noin neljäsosa. Riittävän vastaajamäärän tavoittamisen lisäksi vastaajien valintaa ohjasi pyrkimys tavoittaa sekä maaseutu- että kaupunkiympäristöissä eläviä nuoria. 11 Kysely toteutettiin 9. luokkalaisten oppitunnilla, mihin kysyttiin suullinen ja kirjallinen lupa koulujen rehtoreilta. Suurin osa rehtoreista suostui kyselyn tekemiseen, vaikka osa kysyttyjen koulujen rehtoreista kieltäytyi oppitunnin luovuttamisesta vedoten koulutyön häiriintymiseen tai muihin syihin 12. Kaupunkikoulujen valmius kyselyyn osallistumiseen oli maalaiskouluja pienempi, minkä vuoksi maaseutukunta-kaupunki jako jäi lopulta maaseutuvoittoiseksi (ks. taulukko 1). Kysely suoritettiin keväällä 2009 Lapin kaikissa seutukunnissa noin neljäsosalle lappilaisia yhdeksäsluokkalaisia. Lomakekyselyn lopullinen vastaajamäärä oli 562, joista tyttöjä oli 275 kpl ja poikia 284 kpl. Täysin hylättäviä lomakkeita oli 3 kpl joko niiden tyhjäksi jättämisen tai asiattoman täyttämisen takia. Taulukko 1. Lomakekyselyyn vastaajat seutukunnittain ja sukupuolittain Lapin seutukunnat 9. luokkalaiset lkm v Vastaajat lkm/ % Itä-Lappi / 43 Kemi-Tornio / 16 Pohjois-Lappi / 49 Rovaniemen seutu / 15 Tornionlaakso / 23 Tunturi-Lappi / 46 Yhteensä */ ks. Heikkilä 2004, 39, vrt. Heat ym. 2009, 31 * joista tyttöjä 275 kpl ja poika 284 kpl 10

13 Lomakekyselyn tuloksia analysoitiin SPSS ohjelmalla, jota hyödynnettiin lähinnä aineistoa kuvailevassa analyysissa käyttäen lukumäärä- ja prosenttijakaumia, ristiintaulukointia ja tunnuslukuja. Taustamuuttujina aineiston kuvailevassa analyysissa käytettiin muun muassa vastaajien sukupuolta ja perhetaustaa. Tarkasteltavat muuttujat sisälsivät asenneväittämiä sekä tietyn ilmiön esiintyvyyttä mittaavia muuttujia. Summamuuttujia aineistosta muodostettiin esimerkiksi psykososiaaliseen oirehdintaan perustuen. Kuvailevan aineiston analyysin lisäksi lomakekyselyn tulosten käsittelyssä hyödynnettiin frekvenssianalyysia nuorten tulevaisuushuoleen liittyvässä kysymyksessä. Aineiston analyysissä käytettyjä tilastollisia testejä ja muita analyysiin liittyviä toimintoja ei avata selvityksessä erikseen, vaikka esimerkiksi ilmiön tilastollista merkitsevyyttä saatetaan kommentoida kuvion tulkinnan yhteydessä. Lomakekyselyn eli kvantitatiivisen aineiston tulokset esitetään hyvinvointiselvityksessä mahdollisimman selkeinä ja tiivistettyinä, pääasiassa frekvenssiä eli ilmiön esiintyvyyden lukumäärää kuvaavina jakaumina, jotka on muokattu graafisesti esitettyyn muotoon. Haastatteluaineisto Syksyllä 2009 hyvinvointiselvityksen haastatteluihin osallistui 15 hankekuntien nuorta, minkä lisäksi haastateltiin kolme saamelaisalueella asuvaa nuorta. Nuoriso- ja koulutoimen kautta tavoitetut haastateltavat olivat iältään vuotiaita, 11 heistä tyttöjä ja seitsemän poikia. Haastateltavien nuorten elämäntilanteet olivat vaihtelevia: mukana oli 9.luokkalaisia, lukiossa ja ammattioppilaitosten koulutusohjelmissa opiskelevia, ammattiin valmentavassa koulutuksessa olevia sekä työpajatoimintaan osallistuvia nuoria. Osalla haastateltava esiintyi psykososiaalisia vaikeuksia tai muita elämäntilanteeseen ja hyvinvointiin kielteisesti vaikuttavia asioita. Myös vastaajien perhetaustassa oli eroavaisuuksia. Kaikkia haastateltavia yhdisti eläminen peruskoulun jälkeisessä siirtymävaiheessa joko siihen valmistautuen tai sen aikaisia valintoja toteuttaen. Osa nuorista eli tilanteessa, jossa toisen asteen opinnot olivat jääneet kesken ja vaihtuneet useaan otteeseen tai osallistuminen opiskeluun oli jostain syystä katkolla. Kaikki haastateltavat olivat kuitenkin kirjoilla oppilaitoksissa tai työvoimapoliittisten toimenpiteiden piirissä (ks. taulukko 2). Nuorten haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina, joiden teemat muodostuivat eri ympäristöjen ja koetun hyvinvoinnin kehyksissä (ks. liite). Teemasidonnaisuudesta huolimatta itse haastattelutilanne muistutti avoimen haastattelun kulkua, sillä kommunikointi haastattelijan ja haastateltavan välillä saattoi olla luonteeltaan keskustelunomaista. Nuoren elämäntilanteesta riippuen haastattelun sisältö saattoi tarttua tiettyyn teemaan muiden haastatteluteemojen kustannuksella, esimerkiksi vaikeassa perhetilanteessa elävän nuoren kanssa keskityttiin erityisesti nuoren sosiaaliseen ympäristöön hyvinvointiin vaikuttavana asiana. Erilaisista painotuksistaan huolimatta jokainen haastattelun 11

14 Taulukko 2. Hyvinvointiselvityksessä haastatellut nuoret Nro Sukupuoli Ikä Opiskelutai työpaikka 1 tyttö 17 lukio 2 tyttö 16 peruskoulu 3 tyttö 16 peruskoulu 4 tyttö 17 lukio 5 tyttö 17 * 6 tyttö 17 lukio 7 tyttö 16 peruskoulu 8 tyttö 18 lukio 9 tyttö 16 peruskoulu 10 poika 17 * 11 poika 17 työharjoittelu 12 poika 17 ammattikoulu 13 poika 17 * 14 poika 16 peruskoulu 15 poika 18 työharjoittelu 16 tyttö 16 peruskoulu 17 tyttö 17 työharjoittelu 18 poika 16 peruskoulu * ammattistartti tai muu jatko-opintoihin valmentava koulutus pääteema huomioitiin ja käytiin läpi kaikkien nuorten kesken 13. Kestoltaan nuorten haastattelut vaihtelivat 45 minuutista 1,5 tuntiin. Kokonaisuudessaan nuoret kokivat haastattelun teemat, henkilökohtaisen hyvinvoinnin sekä siihen vaikuttavat asiat, kiinnostavana ja ajatuksia herättävänä aiheena, eikä siitä puhuminen herättänyt nuorissa vastareaktioita tai mielipahaa haastatteluissa annetun palautteen perusteella. Yksilöhaastatteluiden tuottaman aineiston analyysi perustui teoriasidonnaiseen sisällönanalyysiin, jonka rakenne ohjautui teemahaastattelurungon mukaisesti. Litterointivaiheessa haastatteluiden informaatio jaettiin ympäristöjen sekä koetun hyvinvoinnin muodostamiin teemoihin. Analyysivaiheessa litteroidut raakatekstit liitettiin sosiaalisen, fyysisen sekä yhteiskunnallis-kulttuurisen ympäristön luokkiin, minkä lisäksi aineistosta erotettiin omia hyvinvoinnin kokemuksia sisältävä luokkansa. Hyvinvoinnin kokemuksia luokittelua peilattiin ympäristöjen jaotteluihin, minkä avulla pyrittiin tavoittamaan ympäristöjen yhteyksiä hyvinvoinnin kokemuksiin. 14 Haastatteluaineiston analyysia ohjasi pyrkimys löytää nuorten erilaisista elämäntilanteista ja hyvinvoinnin kokemuksen kuvauksista yhteneväisyyksiä ja eroavuuksia, jotka yhtäältä avaavat tutkimuskysymysten, nuoren ympäristöjen ja hyvinvoinnin, välisiä yhteyksiä sekä toisaalta tuovat esiin hyvinvoinnin ilmiöiden takana olevia, nuorten arkisia kokemuksia ja elämäntilanteita. Haastatteluaineistoa esitellään selvityksen läpikulkevina nuorten lainauksina, joita avataan ja tulkitaan sekä erikseen että yhdessä lomakekyselyn aineiston kanssa. 13 ks. Bryman 2004, ks. Tuomi ym

15 Aineistojen yhdistäminen ja tulkinta Hyvinvointiselvityksessä käytettyjen aineistojen tehtävänä on valottaa nuorten hyvinvointiin liittyvien ilmiöiden määrällistä esiintyvyyttä sekä tuoda esiin nuorten omia hyvinvoinnin kokemuksia. Lomakekyselyn kvantitatiivinen aineisto kertoo hyvinvoinnin ilmiöiden yleisestä ja määrällisestä olemassa olosta, haastatteluiden kvalitatiivinen aineisto puolestaan ilmiön yksilökohtaisesta ja laadullisesta esiintymisestä. Aineistot ovat luonteeltaan erilaisia, sillä lomakekyselyn vastaajajoukoksi on valittu eri ympäristöissä eläviä, tietyn ikäryhmän edustajia, kun taas haastateltaviksi on pyritty löytämään mahdollisimman erilaisissa elämäntilanteissa olevia nuoria. Aineistot eivät siis suoranaisesti täydennä toisiaan, vaan ne lähestyvät nuorten hyvinvointia toisistaan poikkeavista lähtökohdista. Aineistojen analyysivaiheessa niiden tuottamaa tietoa ei ole asetettu vastakkain tai toisiaan kumoavaksi, vaan niitä on käsitelty omina, lähtökohtaisesti erilaisina tiedonlähteinään. Analyysia on ohjannut kriittisesti asetetut kysymykset tiedon muodostumisen perusteista ja molempien aineistojen yhdistämisestä tulkintavaiheessa. Teoriasidonnaiseen sisällönanalyysin perustuva haastatteluaineiston luokittelu sekä kvantitatiivisen aineiston kuvaileva ja osin selittävä, SPSS-ohjelmalla tehty analyysi on tehty huomioiden molempien tiedonkeruumenetelmien erilaiset epistemologiset sekä tekniseen toteuttamiseen liittyvät lähtökohdat. 15 Hyvinvointiselvityksessä käytetyt aineistot kohtaavat niistä tehdyissä tulkinnoissa. Aineiston käsittelyn tulkintavaiheessa kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen tieto on yhdistetty keskenään kommunikoiviksi siten, että haastatteluiden tuottama aineisto kertoo ilmiöistä nuorten itsensä kuvaamana, lomakekyselyn tuottama data puolestaan valottaa ilmiöiden määrällistä esiintyvyyttä. Aineistoja yhdistävänä linkkinä on ollut kyselylomakkeen ja teemahaastattelurungon yhteneväinen rakenne, joka on perustunut ympäristöjen ja hyvinvoinnin ilmiöiden väliseen erittelyyn (ks. liitteet). Kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen aineisto on yhdistetty hyvinvointitietoa tuottavaksi kokonaisuudeksi, josta on muodostettu selvityksen kiinnostuksen kohteina oleviin kysymyksiin vastaavia tulkintoja lappilaisten nuorten hyvinvoinnin tilasta ja siihen vaikuttavista taustatekijöistä (ks. tutkimuskysymykset s.8). Eri aineistojen näkyminen hyvinvointiselvityksessä Lomakekysely = Kuviot ja taulukot numeroituina Lomakekyselyn avoimet vastaukset = Lainaus (lomakkeen nro esim. L123) Yksilöhaastattelut = Lainaus (haastattelun nro esim. 15) 15 ks. Bryman 2004, 454; Mason 2007, 99 13

16 Osallistujat ja eettiset sitoumukset Nuoret Nuorten oma ääni ja kokemus hyvinvointinsa tilasta saattaa hautautua aikuisten ja ulkopuolisten määrittelyn alle 16. Hyvinvointiselvitystä on lähdetty muodostamaan nuorten omista lähtökohdista heidän subjektiiviset näkemykset huomioon ottaen sekä osallistaen heitä mukaan tutkimuksen prosessiin sen alusta lähtien. Käytännössä nuorten osallistuminen on näkynyt esimerkiksi nuorten omien kysymysten keräämisellä lomakekyselyä varten sekä kommenttipyynnöillä lomakekyselyn ja haastatteluiden sisältöihin liittyen. Nuorten oman vahvan rooli vuoksi nuoret on ymmärretty hyvinvointiselvitykseen osallistujina, ei tutkimuskohteina. Selvitykseen osallistuneet nuoret olivat 15 vuotta täyttäneitä, erilaisissa elämäntilanteissa olevia tyttöjä ja poikia. Nuorten elämäntilanne saattoi vaihdella muun muassa opiskeluun, perhetilanteeseen ja hyvinvoinnin kokemuksiin liittyen. Hyvinvointiselvitykseen osallistujien etnisessä ja kulttuuritaustassa oli myös eroavaisuuksia, esimerkiksi lomakekyselyyn osallistui 51 saamelaiseksi itseään kokevaa nuorta. Lomakekyselyllä tavoitettiin molempia sukupuolia tasaisesti sisältänyt ikäryhmä, kun taas yksilöhaastatteluissa ikäjakauma oli vaihtelevampi tyttöjen ollessa tiedontuottajien enemmistönä (ks. taulukot 1, s.10 ja 2, s.12). Hyvinvointiselvitys on lähtökohtaisesti sukupuolineutraali, vaikka nuorten sukupuolta käytetään taustamuuttujana hyvinvointiin liittyvien ilmiöiden yhteydessä siinä tapauksessa, jos ilmiön esiintyvyydessä on sukupuolisidonnaisia eroja. Lähtökohtaisesti tutkimukseen osallistujat on ymmärretty nuorina, joita yhdistää ennen kaikkea tiettyyn ikävaiheeseen liittyvät, koettuun hyvinvointiin vaikuttavat ilmiöt ja odotukset sekä toisaalta erottaa henkilökohtaiset hyvinvoinnin kokemukset ja niihin vaikuttavat taustatekijät. Tutkija Hyvinvointiselvityksessä tutkijan paikka, tutkijapositio, on sijainnut prosessin alusta alkaen lähellä nuorta kuunnellen, pohtien ja keskustellen hyvinvointiin liittyvistä ilmiöistä. Tutkijana olen pyrkinyt hautaamaan omat nuorten elämää koskevat, kenties stereotyyppisetkin oletukset prosessin kaikissa vaiheissa yrittäen välttää erilaisten elämäntilanteiden asettamista omien ennakkokäsityksieni mukaiseen malliin. Nuorten äänen esiin saamiseksi olen pyrkinyt vuorovaikutustilanteessa voimavaraistavaan otteeseen ja valmiuteen tarttua ilmiöihin, jotka ovat tutkimusaiheen kannalta tärkeitä, mutta mahdollisesti vaikeasti kerrottavia. 17 Tutkijan asemani on ollut nuorten maailmassa vieraileva tiedonvälittäjä, mutta samalla myös selkeästi aikuinen sitä vaativissa tilanteissa. Tiedonvälittäjän ja aikuisen roolien lisäksi tutkijan roolini 16 vrt. Smith 2008, ks. Heath ym. 2009,

17 on sisältänyt valmiuden toimia psykososiaalisen tuen antajana sekä hyvinvointipalveluihin saattajana selvityksen sensitiivisestä aihealueesta johtuen. Muut osallistujat Nuorten ja tutkijan lisäksi hyvinvointiselvityksen tiedon hankintaan ja aineiston käsittelyyn on osallistunut neljä tutkimusapulaista sekä Ankkurit-hankkeen projektikoordinaattori, joiden kanssa on pohdittu tutkimusprosessiin ja nuoriin liittyviä erityiskysymyksiä. Koulujen ja hankekuntien nuorisotoimen edustajat ovat avustaneet sekä lomakekyselyn suorittamisessa että haastateltavien etsinnässä. Aineiston käsittelyyn sekä selvityksen esilukemiseen on osallistunut Lapin yliopiston sekä Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen henkilökuntaa. Eettiset paikannukset Tutkittaessa inhimillistä todellisuutta liikutaan aina eettisesti herkällä alueella, mikä vaatii asian tietoista pohdintaa ja tutkimuksen suorittamiseen liittyviä, eettisesti kestäviä ratkaisuja 18. Tutkimuksen eettiset periaatteet tulevat erityisen merkitykselliseksi silloin, kun tutkimuksen kohteena on eritysryhmiä, kuten alaikäisiä nuoria. Lapsia ja nuoria osallistavan tutkimuksen eettistä kestävyyttä voidaan tarkastella kunnioituksen, tiedon tuottamisen tarpeiden, vastuullisuuden sekä luottamuksen näkökulmista, mikä ohjasi myös hyvinvointiselvityksen eettisiä lähtökohtia 19. Hyvinvointiselvitykseen osallistuneet nuoret olivat 15 vuotta täyttäneitä, jotka ikänsä puolesta pystyivät säätelemään itse osallistumistaan ja tuottamaansa tietoa, mutta jotka toisaalta tarvitsivat erityistä ikä- ja kehitysvaiheeseensa liittyvää huomiota sekä lainsäädännöllisestä että psykososiaalisesta näkökulmasta. Hyvinvointiselvityksen teema, nuorten subjektiiviset näkemykset sekä nuorten yleiseen että heidän henkilökohtaiseen hyvinvointiinsa liittyen, on vahvasti sensitiivinen vaatien huomiointia erityisesti aineiston keräämiseen ja sen käsittelyyn liittyen. Kokonaisuudessaan Ankkureiden tutkimusosuutta voidaan kutsua sensitiivisesti värittyneeksi, mikä on vaatinut huomiointia prosessin kaikissa vaiheissa 20. Tutkimusaiheen sensitiivisyys, tutkimuksen kohteena olevien alaikäisen moninaiset elämäntilanteet sekä yleinen tutkimusetiikka asettivat Ankkureiden tutkimuksen keskeiseksi eettiseksi sitoumukseksi nuoren tarpeiden kuulemisen ja ensisijaisen huomioimisen tutkimustiedon tuottamisen kustannuksella. Käytännössä periaate on tarkoittanut nuoren henkilöllisyyden suojaamista, tiedon tuottamisen vapaaehtoisuutta sekä nuoren omien näkemysten kuulemista tutkimusprosessin kaikissa vaiheissa. Myös tutkimuksen aihepiiristä, prosessista ja tuloksista tiedottaminen on nähty tärkeäksi nuorten osallistamisen näkökulmasta heitä itseään koskevaan asiaan liittyen ks. Pohjola Lindsay 2009, vrt. esim. Laitinen 2004, ks. Lastensuojelulaki 20 ; Nuorisolaki 8 15

18 Lomakekysely Hyvinvointiselvityksen kyselylomake sisälsi sekä nuorten yleisluontoiseen elämäntilanteeseen että henkilökohtaiseen hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä, minkä vuoksi kysely päätettiin suorittaa tutkijan tai tutkimusapulaisen ollessa läsnä. Läsnäololla varmistettiin vastaajien anonymiteetin säilyminen sekä tarjottiin mahdollisuus kysyä joko lomakkeeseen tai aihealueeseen liittyviä epäselvyyksiä. Kyselyn suorittajan paikalla ololla lisättiin myös ilmiselvästi osallistujien motivaatiota vastata kyselyyn asiallisesti kasvottomaan, koulun henkilökunnan valvomaan ja oppitunnilla tapahtuvaan vastaustilanteeseen verrattuna. Todennäköisesti kyselyn suorittajan läsnäolosta johtuen lomakevastausten hylkäysprosentti jäikin pieneksi (0,5 %). Lomakekyselyn tekemisen ohella vastaajille jaettiin erikseen Ankkurit-hankkeen toimijoiden yhteystiedot sekä tietoa hankkeesta ja tutkimuksesta, minkä lisäksi lomakkeeseen tarjottiin mahdollisuus kirjoittaa omat yhteystiedot, mikäli nuori toivoi yhteydenottoa hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä. Lomakekyselyn osalta erillistä lupaa nuoren vanhemmilta ei tarvittu, sillä kysely tehtiin anonyymina koulun oppitunnilla ja koulun johtajan hyväksymänä. Yksilöhaastattelut Ankkureiden tutkimusprosessin alusta lähtien oli selvillä, että hyvinvointiselvitykseen sisältyvät nuorten yksilöhaastattelut voivat sisältönsä perusteella aiheuttaa haastattelutilanteessa olevalle nuorelle tunnereaktioita tai muutoin hankalaa oloa edellyttäen näin ollen haastattelijalta asiaan pysähtymistä ja purkavaa työotetta. Henkilökohtaisiin, koettuun hyvinvointiin ja elämän olosuhteisiin liittyvästä haastatteluteemoista huolimatta yhtäkään haastattelua ei ollut tarpeen keskeyttää vaikeaksi koetun puheenaiheen takia. Kahden haastateltavan osalta hankalaksi koetut, perhetilanteeseen ja mielenterveyteen liittyvät puheenaiheet ohitettiin ilmaisun vaikeuden takia, mutta aiheisiin palattiin haastattelun kuluessa nuorten omasta aloitteesta. Haastattelun päätyttyä molemmilta haastateltavilta varmistettiin, ettei haastattelun seurauksena jäänyt mieltä vaivaavia tai muuten jatkokäsittelyä edellyttäviä asioita. Yksilöhaastatteluihin osallistuneet nuoret olivat yhtä haastateltavaa lukuun ottamatta alaikäisiä, minkä perusteella tutkimukseen osallistuminen vaati vanhempien lupaa, joka pyydettiin heiltä kirjallisesti. Haastattelun yhteydessä nuoria tiedotettiin Ankkurit-hankkeesta ja jaettiin yhteystiedot mahdollisia jatkokysymyksiä varten. Tutkijan eettisesti valveutunut aikuisen rooli korostui kahdessa haastattelutilanteessa, jossa nuori kuvasi valmiuttaan huumausaineiden käyttöön tulevaisuudessa. Tuolloin aikuisella ja sosiaalityöntekijän koulutuksen saaneella tutkijalla oli eettinen velvollisuus kehottaa nuorta harkitsemaan tulevia valintojaan kertoen huumausaineiden vaaroista. Tutkijan psykososiaalisen tuen antaminen paikantui kahteen haastatteluun, joissa pysähdyttiin keskustelemaan nuoren vaikeasta perhetilanteesta sekä mielenterveysongelmista enemmän kuin tutkimustiedon tuottamisen kannalta olisi ollut tarpeellista. Hyvinvointia tukeviin palveluihin saattamista ei tarvinnut toteuttaa kenenkään nuoren kohdalla, sillä kaikki palveluita hyvinvointinsa tueksi tarvitsevat nuoret olivat jo niiden piirissä. 16

19 ...vesistöissä 17

20 18

21 SOSIAALINEN Nuorten sosiaalista ympäristöä lähestytään perheen, naapuri- sukulais- ja vertaissuhteiden sekä yhteisöihin kuulumisen kautta. Lähtökohtaisesti sosiaalisen ympäristön on ymmärretty vaikuttavan keskeisesti nuoren kokemaan hyvinvointiin, minkä vuoksi siihen on kiinnitetty runsaasti huomiota sekä lomakekyselyssä että nuorten haastatteluissa. Perhe Perheen vuorovaikutussuhteet Nuoren keskeisimpänä sosiaalisena ympäristönä toimii perhe, jonka hyvinvointi heijastuu myös nuoren kokemaan hyvinvointiin. Lämpimät ja tukevat perhesuhteet ovat nuorelle merkityksellisiä huolimatta siitä, että nuori viettää aikaansa yhä enemmän kodin ulkopuolella. Nuoren aktiivinen ja osallistuva elämä tapahtuu kavereiden ja harrastusten parissa, kun taas kotielämältä edellytetään rauhaa, pysyvyyttä ja ihmissuhteita, jotka ovat vakaita ja joiden ylläpitämiseksi ei tarvitse nähdä vaivaa ja hakea erillistä hyväksyntää 22. Läheisten ja toimivien suhteiden ylläpitäminen vaatii perheenjäsenten kesken vietettyä aikaa, minkä toteutuminen edellyttää nuorelta aitoa halua viihtyä perheensä kanssa. Nuoren hyvinvointia tukevan perheen kanssa vietetyn ajan ei tarvitse olla sisällöltään muuta kuin rauhallista yhdessäoloa 23. Nuorten kokemusta perheensä vuorovaikutussuhteista kysyttiin lomakekyselyssä väittämillä viihdyn hyvin perheeni kanssa ja minulla on lämmin ja välittävä perheyhteisö. (Ks. kuvio 1.) Valtaosa vastaajista kokee perheyhteisönsä lämpimänä ja välittävänä sekä viihtyy perheensä kanssa hyvin, mikä kertoo nuoren ja perheen välisen vuorovaikutussuhteiden toimivuudesta. Toimivat vuorovaikutussuhteet ovat yhteydessä perheen resursseihin, jotka jaetaan ulkoisiin ja sisäisiin resursseihin. Perheen ulkoisilla resursseilla viitataan usein taloudelliseen tilanteeseen, asumiseen, vanhempien koulutuksen tasoon ja ammattiin, sisäisillä resursseilla tarkoitetaan puolestaan perheenjäsenten historiaa ja persoonallisuutta sekä lapsi-vanhempi suhdetta 24. Haastatteluihin osallistuneet nuoret korostivat perheen historian ja sisäisten suhteiden vaikutusta vaikutusta hyvinvointiin ja vuorovaikutussuhteiden laatuun, vaikka myös käytännön elämään liittyvät seikat, kuten perheen taloudellinen toimeentulo, tulivat esiin haastatteluissa. Meillä on vähän semmonen [ilmapiiri], että tosi paljon kuitenkin vaietaan joistain jutuista. (8) Ei ne [välit] silleen kovin normaalit ole, että vois pitää yhteyttä enemmän, soitella useammin. (15, ulkopaikkakunnalla opiskeleva nuori) Välillä on rahahuolia, mutta kyllä niistäkin selvitään. (11) 22 vrt. Sinkkonen Rönkä ym. 2002a, Forsse n ym. 2002, 88 19

22 Haastateltavat nuoret pystyivät tarkastelemaan perhesuhteitaan analyyttisesti sekä tunnistamaan perhesuhteisiinsa ja perheen käytännön elämään liittyviä ongelmakohtia. Käytännön vaikeuksia, kuten taloudellisia ongelmia, enemmän nuorten näkemyksissä korostui kuitenkin huoli perheen sisäisistä suhteista erityisesti vanhempien keskinäiseen vuorovaikutukseen liittyen. Vaikka haastatellut nuoret saattoivat kokea tulevansa itse toimeen perheenjäsentensä kanssa, huolta kannettiin muiden perheenjäsenten keskinäisen vuorovaikutuksen sujumisesta. Esimerkiksi vanhempien väliset riidat heijastuivat nuoren kokemaan hyvinvointiin huolena vanhempien jaksamisesta sekä perheen tulevaisuudesta. Kuvio 1. Perheen vuorovaikutussuhteet (%) n=547 n=544 Kuvio 2. Perheen sosiaalinen tuki ja kontrolli (%) n=547 n=549 n=546 20

23 Perheen sosiaalinen tuki ja kontrolli Lähimpien vuorovaikutussuhteiden muodostamisen lisäksi perhe ohjaa nuoren muiden sosiaalisten suhteiden syntymistä sekä vuorovaikutuksen muodostumista muihin yhteisöihin ja koko yhteiskuntaan 25. Perheen tuottaman ohjauksen yhtenä elementtinä on sosiaalinen tuki, jota nuori tarvitsee rakentaessaan omaa suhdettaan sosiaaliseen ja yhteiskunnallis-kulttuuriseen ympäristöön. Nuoren hyvinvointiin sidoksissa olevaa, perheen ja lähiyhteisön tarjoamaa sosiaalista tukea on jäsennetty muun muassa sosiaalisen pääoman käsitteellä, johon kytkeytyy tuen lisäksi myös kontrollin ulottuvuus 26. Aikuistumisestaan huolimatta nuori tarvitsee edelleen vanhemmiltaan kontrolloivaa otetta esimerkiksi kotiintuloaikojen määräämisessä. Lomakekyselyssä perheen antamaa sosiaalista tukea ja kontrollia lähestyttiin rajojen asettamisen, tuen saamisen sekä perheen nuoren hyvinvointia kohtaan kokeman kiinnostuksen kautta. (Ks. kuvio 2.) Perheen antama tuki, apu ja kiinnostus nuoren hyvinvointiin kertovat sosiaalisesta tuesta, jota valtaosa nuorista kokee saavansa hyvinvointinsa ylläpitämiseksi. Perheen kontrolli eli kokemus rajojen asettamisesta on sen sijaan vähäisempää, sillä lähes kolmasosa vastaajista kokee jäävänsä sitä vaille. Nuoret kokevat tarvitsevansa sekä sosiaalista tukea että kontrollia perheeltään, mikä oli näkyvissä myös lomakekyselyn avoimissa vastauksissa. Äiti ei taida olla oikein aikuinen. (L192) Kotona minua ei arvosteta yhtään. Joskus tuntuu, ettei kukaan edes näe minua siellä. (L457) Avointen vastausten mukaan aikuisen arjen läsnäolo ja vuorovaikutus sekä sen tuottama sosiaalinen tuki ja kontrolli eivät ole itsestään selvyyksiä nuoren elämässä. Myös yksilöhaastatteluiden perusteella nuoret korostivat kaipaavansa aikuisen otetta elämäänsä, vaikka ikävaiheeseen kuuluu myös vanhempien vaikutusvallasta irtipyristeleminen. Nuoren ja vanhemman välisen suhteen perustavanlaatuinen ristiriita onkin se, että juuri silloin kun nuori tarvitsisi tukea ikävaiheeseensa liittyvissä elämänmuutoksissa, hän tekee tuen tarjoamisen hankalaksi irrottautumalla vanhemmistaan 27. Peruskoulun jälkeistä siirtymävaihetta elävien nuorten näkemyksissä korostui kuitenkin perheenjäsenten tuottaman välittämisen, tuen ja rajojen asetta merkityksellisyys ja huoli siinä tapauksessa, jos nuori ei saanut perheeltä mielestään riittävästi sosiaalista tukea ja kontrollia esimerkiksi ulkopaikkakunnalla opiskelun takia. 25 ks. Lee 2001; Pulkkinen 2002, esim. Ellonen ks. Larson & Rickhards

24 Perherakenne Yhteiskunnan muutoksen myötä perheiden sisäiset suhteet ovat kehittyneet keskeiseksi perhettä koossa pitäväksi voimaksi. Aikaisemmin perhettä yhdistäneet yhteinen koti, lapset ja talous saattavat olla toissijaisia yhdessä olon jatkamiselle tilanteessa, jossa vanhempien keskinäiset suhteet eivät toimi. Käytännössä perhesuhteiden muutokset ovat lisänneet perinteisten ydinperheiden hajoamista ja tuoneet uusia perhemuotoja. 28 Perhesuhteiden ja perheen kokoonpanon muutokset olivat selkeästi havaittavissa nuorten perherakenteessa. Hyvinvointiselvityksen lomakekyselyyn osallistujien perhetausta oli selkeästi ydinperhepainotteinen, mikä johtui osittain myös kyselyyn osallistuneiden kaupunkikuntien vähyydestä maalaiskuntiin nähden: yksinhuoltaja- ja uusioperheet asuvat yleisimmin kaupungeissa (ks. kuvio 3). Suurin osa vastaajista elää perinteisissä äidin ja isän muodostamissa ydinperheissä, noin kolmasosalla nuorista perhemuotona on yksinhuoltaja- uusio- tai sijaisperhe. Perinteisen ydinperheen valta-asemasta huolimatta avioerot ovat lisääntymässä ja sen myötä yksinhuoltajaperheiden ja uusioperheiden määrät kasvamassa, mikä koskettaa yhä useampaa nuorta. Nuorelle vanhempien ero ei ole erillinen kokemus, vaan se kytkeytyy monimutkaiseen tapahtumasarjaan, jossa esiintyy useita stressitekijöitä ja vaikutuksia eron jälkeiseen elämään 29. Vanhempien eroon ja sen jälkeiseen elämään liittyvät kokemukset tulivat näkyvästi esiin nuorten haastatteluissa. Kyllä ne oli tapellu niin kauhean kauan aina vaan huudettiin ja itkettiin, äiti itki, isä huusi, mie itken, sisko mäköttää jossain nurkassa. (6) Jotenkin isä ja äiti ei tuu yhtään toimeen, ne ei saa sovittua minun asioita siitä tulee aina riitaa. (2) Minulla oli vähän vaikeuksia aluksi pittäähän se ymmärtää, että äitilläkin on oikeus siihen onneen. (4) Ero- ja uusioperheessä elävien nuorten haastatteluissa korostui muuttuneen perheen vaikutus nuorten elämään. Vanhempien eroa edeltänyt aika kuvattiin usein ahdistavaksi, mutta myös eron jälkeinen elämä saattoi sisältää vaikeuksia sekä käytännön asioiden sujuvuuden että nuoren sisäisen sopeutumisen näkökulmista. Uusioperheissä elävät nuoret kuvasivat vaikeutta sopeutua uusiin perheenjäseniin, mutta toisaalta myös iloa uusista perheenjäsenistä ja ihmissuhteista. Kokonaisuudessaan uusioperheissä elävät nuoret kuvasivat elämäänsä hieman perinteisissä ydinperheissä eläviä nuoria haastavammaksi ja monimutkaisemmaksi. Lomakekyselyyn perustuen perherakenteella näyttäisi olevan yhteyttä myös perheen kokonaishyvinvointiin tilanteessa, jossa nuorilta kysyttiin perheeseen liittyviä, ulkopuolista apua tarvitsevien ongelmien esiintyvyyttä (ks. kuvio 6, s.25). 28 esim. Marin esim. Pulkkinen 2002, 18 22

25 Kuvio 3. Lomakekyselyn vastaajien perherakenne (%) n=391 n=93 n=72 n=16 Kuvio 4. Perheen vaikeudet (%) n=67 n=80 n=78 Kuvio 5. Nuoren kotona kokema väkivalta yläkouluaikana (%) n=114 n=72 n=15 23

26 Perheen vaikeudet Osa nuorista elää perheissä, joiden arjessa on läsnä erilaisia perheenjäsenten hyvinvointiin heijastuvia vaikeuksia. Perheen vaikeudet voivat liittyä esimerkiksi vuorovaikutussuhteisiin, päihteiden käyttöön, väkivaltaan ja sairauksiin 30. Vaikka vaikeudet koskisivat vain yhtä perheenjäsentä, ne heijastuvat usein koko perheeseen esimerkiksi arkipäivän hankaluuksina tai kielteisenä ilmapiirinä. Äärimmillään perheen sisäiset jännitteet voivat purkautua esimerkiksi perheenjäseniin kohdistuvana väkivaltana. Lomakekyselyssä perheeseen liittyviä vaikeuksia kartoitettiin alkoholin käytön, sairauksien ja perheen sisäisten vuorovaikutussuhteiden toimivuuden kautta. Lisäksi perheiden hyvinvointivajeista kertoi nuorten kotona kokema väkivalta. (Ks. kuviot 4 ja 5.) Perheenjäsenten sairaudet ovat suurin perheen hyvinvointiin liittyvä ongelmakohta, joskin alkoholinkäyttö ja perheen sisäisten suhteiden toimimattomuus ovat lähes yhtä yleisiä perheen vaikeuksien aiheuttajia. Nuorten kotona kokemasta väkivallan muodoista henkinen väkivalta on yleisin kotona koettu väkivallan muoto, sillä yli viidesosa vastaajista ilmoittaa kokeneensa kotonaan nimittelyä, haukkumista tai uhkailua. Reilu kymmenesosa nuorista on kokenut kotonaan fyysistä väkivaltaa, kuten lyömistä, potkimista, repimistä tai kiinnipitämistä. Kotona koettu seksuaalinen väkivalta on sen sijaan harvemmin esiintyvä väkivallan muoto. Nuorten kotona kokema väkivalta tuli myös esiin lomakekyselyn avoimissa vastauksissa. Sisko nimittelee todella pahasti välillä se satuttaa todella paljon. (L56) Isä kännissä kun se suuttuu, alkaa uhkailemaan jotain turhaa (L493) Isäntä on paukassu pari kertaa turpaan. (L154) Kotona äidin ollessa humalassa muutamia käsirysyjä tullut (L329) Isäpuoli otti rinnuksista kiinni ja en saanut happea kunnolla, hän oli myös päissään. (L542) Avoimien vastauksien perusteella nuorten kotona koettu väkivalta on usein yhteydessä perheenjäsenten alkoholin käyttöön. Kuvausten perusteella kotona koettu sekä henkinen että fyysinen väkivalta on suhteellisen rajua toimintaa, missä nuori jää usein altavastaajaksi. Perheen sairauksien, alkoholin käytön, vuorovaikutusongelmien sekä väkivallan lisäksi ongelmien esiintyvyyttä ja niiden vakavuutta kartoitettiin lomakekyselyssä Perheessäni on ongelmia, joiden ratkaisemiseen tarvittaisiin apua väittämällä. Kysymyksen lähtökohtana oli oletus siitä, että perheen vaikeudet ovat luonteeltaan pitkäkestoisia ja vakavia, jos nuori kokee perheensä tarvitsevan ulkopuolista apua niiden ratkaisemiseen. Tuloksia esitetään myös perhemuodoittain, sillä ongelmien esiintyvyydessä oli havaittavissa perherakenteen mukaisia eroja. (Ks. kuvio 6.) 30 ks. esim. Pulkkinen 2002; Rönkä ym

27 Kuvio 6. Perheessäni on ongelmia, joiden ratkaisemiseen tarvittaisiin apua. (%) n=546 n=382 n=93 n=55 Reilu kymmenesosa nuorista kokee perheensä tarvitsevan ulkopuolista apua ongelmiensa ratkaisemiseksi. Tarkasteltaessa avun tarvetta perhemuodoittain yksinhuoltaja- ja uusioperheissä elävien nuorten kokema avun tarve on ydinperheitä yleisempää. Ilmeisesti sopeutumisvaikeudet perherakenteen ja suhteiden muuttumiseen ovat johtaneet perheenjäsenten erilaisiin vaikeuksiin ja aiheuttaneet nuoressa kokemuksen perheen tarvitsemasta ulkopuolisesta avusta. Apua tarvitsevien perheiden vaikeuksia tarkasteltiin vuorovaikutusongelmien, sairauksien tai päihteiden käytön sekä nuoreen kotona kohdistuvan väkivallan kautta. (Ks. kuviot 7 ja 8.) Apua tarvitsevien perheiden vaikeuksia tarkasteltaessa perheenjäsenten alkoholin käyttö on suurimpana, vuorovaikutus toisena sekä sairaudet kolmantena perheen ongelmakohtina. Vajaa puolet nuorista on kokenut apua tarvitsevissa perheissä henkistä väkivaltaa, neljäsosa fyysistä väkivaltaa sekä kymmenesosa seksuaalista väkivaltaa. Kokonaisuudessaan apua tarvitsevien perheiden ongelmat kietoutuvat lomakekyselyn aineiston perusteella yhteen, on siis todennäköistä, että perheessä on monenlaisia ongelmia, jotka heijastuvat nuoren elämään erilaisina hyvinvointivajeina. Perheen vaikeudet, kuten alkoholin käyttö, sairaudet, vuorovaikutusongelmat sekä niihin liittyvät väkivaltakokemukset vaikuttavat nuoren kokemaan hyvinvointiin lisäämällä huolta lähimmistä ja omasta selviytymisestä sekä aiheuttavat kokonaisvaltaista turvattomuuden tunnetta 31. Vaikka perheen vaikeuksilla on lähtökohtaisesti kielteisiä vaikutuksia nuoren kokemaan hyvinvointiin, voivat vaikeat perheolot kääntyä myös voimavaraksi myöhemmin aikuisuudessa, mikäli nuori saa ulkopuolista tukea perheen vaikeuksien käsittelyyn. Eläminen rankoissa perheolosuhteissa voi myös opettaa, ettei aikuisena oleminen tarkoita automaattisesti elämän vaikeuksien hallintaa esim. Pulkkinen vrt. Ziehe 1992, 42 25

28 Kuvio 7. Vaikeudet perheissä, jotka tarvitsevat apua (%) n=41 n=34 n=36 Kuvio 8. Nuorten väkivaltakokemukset perheissä, jotka tarvitsevat apua (%) n=30 n=18 n=7 Kuvio 9. Yhteydenpito sukulaisiin ja naapurisuhteiden tuki (%) n=456 n=258 26

29 Sukulaissuhteet ja naapurit Perhesuhteiden lisäksi läheiset ja toimivat sukulais- ja naapurisuhteet edistävät nuoren hyvinvoinnin kokemuksia. Yhteiskunnan muutoksen myötä sukulais- ja naapuruussuhteet ovat menettäneet aikaisempaan verrattaessa merkitystään läheisten ihmissuhteiden muodostajina, sillä yksilöt voivat valita ihmissuhteitaan oman mielenkiintonsa mukaisesti. Yksilön valinnanvapaus ihmissuhteiden muodostamiselle on suuri, minkä vuoksi moni valitseekin lähimmät suhteensa ennemmin esimerkiksi ystävyyden kuin sukulaisuuden tai naapuruuden perusteella 33. Yhteydenpito sukulaisiin saatetaan kokea ponnisteluita vaativana, eivätkä suhteet välttämättä ole edes palkitsevia niissä esiintyvien erimielisyyksien takia. Kaupungistumisen ja asuinpaikkojen vaihtumisen myötä myös naapurit ovat menettäneet merkitystään läheisten ihmissuhteiden tuottajina, sillä perheet eivät välttämättä kiinnity tiettyihin ympäristöihin ja muodosta hyvinvointia tukevia naapuruussuhteita. Lomakekyselyssä nuorten sukulaisuus- ja naapurussuhteita kartoitettiin perheen ja sukulaisten välisen yhteydenpidon ja naapurisuhteiden tuottaman tuen kautta. (Ks. kuvio 9.) Suurin osa lomakekyselyyn vastanneista nuorista pitää yhteyttä sukulaisiinsa ja on tekemisissä naapureidensa kanssa. Vaikka sukulaisten, naapureiden ja muiden luonnollisten suhteiden merkitys on yleisesti ottaen vähentynyt, tuntuvat he edelleen olevan läsnä lappilaisten nuorten elämässä. Ilmeisesti lappilainen elinympäristö ja pienet yhteisöt mahdollistavat tiiviiden sukulais- ja naapurussuhteiden muodostumisen ja auttavat ylläpitämään niitä yleisestä, suhteiden valinnanvapauteen liittyvästä kehityksestä huolimatta. Myönteisessä hengessä tapahtuvan sukulaisten ja naapurisuhteiden läsnäolon onkin todettu tuottavan tuen ja kontrollin kautta muodostuvaa sosiaalista pääomaa, mikä heijastuu nuoren kokemaan hyvinvointiin positiivisesti 34. Myös nuorten omissa näkemyksissä toimivat sukulaissuhteet koetaan tärkeiksi hyvinvoinnin ylläpitäjiksi (ks. kuvio 55 s.112). Vertaissuhteet Siirryttäessä lapsuudesta nuoruuteen perheen merkitys sosiaalisten suhteiden keskiönä hälvenee nuoren alkaessa muodostamaan itse sosiaalista ympäristöään: kaverit ja muut nuoren itsensä valitsemat ihmiset alkavat olla entistä merkityksellisimpiä vuorovaikutussuhteiden muodostajia. Nuoret hakevat vertaisryhmiltään useimmiten hyväksytyksi tulemista, oman elämän peilaamista sekä yhteisen elämänvaiheen jakamista. Tavallisimmin nuoret viihtyvät vertaistensa kanssa muodostaen suhteiltaan tiiviitä korkeintaan muutaman henkilön porukoita sekä suurempia nuorten vertaisverkostoja. Nuoret saattavat kokea pieniin porukoihin kuuluvat jäsenet ystävikseen, laajempien sosiaalisten verkostojen jäsenet puolestaan pelkästään kavereikseen. Vaikka vertaissuhteet voivat olla lyhytikäisiä, on niiden olemassa olon todettu 33 esim. Beck ks. Ellonen 2008; Pulkkinen 2002b,

30 vaikuttavan merkittävästi nuoren hyvinvoinnin kokemukseen. 35 Lomakekyselyssä nuorten kaverisuhteita kartoitettiin sekä kokemuksella kavereiden riittävyydestä että läheisten ystävien määrästä. (Ks. kuviot 10 ja 11.) Vertaissuhteiden määrällä ja laadulla on sukupuolittaisia vaihteluita: tytöt ovat tyytyväisempiä kavereidensa riittävyyteen, minkä lisäksi heillä on läheisiä ystäviä poikia enemmän. Läheisten ystävien olemassa ololla on merkittävä vaikutus nuoren kokemaan hyvinvointiin, vaikka myös kavereina pidetyillä vertaisilla on positiivisia hyvinvointivaikutuksia. Vertaissuhteiden laatu voi todentua nuoren elämään kahdella tavalla: yhtäältä nuori samaistuu ja mukautuu helposti kaveriporukan ominaisuuksiin ja käyttäytymiseen, toisaalta nuori hakeutuu sellaisten vertaisen seuraan, jotka muistuttavat häntä itseään 36. Esimerkiksi päihteitä käyttävässä kaveriporukassa nuori altistuu päihteidenkäytölle, kuin myös päihteitä käyttävä nuori etsiytyy usein kaltaiseensa seuraan. Nuorten kaverisuhteiden hyvinvointia edistävä tai sitä heikentävä vaikutus oli havaittavissa haastatteluiden kautta. Alkoi jotenkin ajautumaan semmoseen samanlaiseen masentuneeseen porukkaan lähti siihen mukaan (7) Haastateltavat nuoret korostivat erityisesti kaveriporukan merkitystä vapaa-ajan toimintojen hyvinvointia tukevien tai sitä heikentävien- määrittäjänä, vaikka he kaipasivat vertaissuhteiltaan myös läheisyyttä, pysyvyyttä ja tiiviyttä. Nuorten vertaisryhmissä muodostuvat ystävyyssuhteet edeltävät myöhempiä ihmissuhteita, minkä vuoksi niissä opetellaan muun muassa läheisyyttä ja luottamusta, joita tarvitaan kaikissa ihmissuhteissa läpi elämän 37. Ystävien ja kavereiden kanssa oleilun lisäksi nuoret harjoittelevat läheisyyttä ja luottamusta parisuhdekokeiluissa, jotka ovat yksi nuoruuden kehitystehtävistä 38. Peruskoulun jälkeistä siirtymävaihetta elävillä nuorilla on usein takanaan ensimmäisiä seurustelusuhteita tai heidän elämässään on parhaillaan läsnä poika- tai tyttöystävä. Seurustelusuhteiden merkityksellisyyttä ikä- ja kehitysvaiheessa ilmensi nuorten itsensä lomakekyselyyn ehdottama kysymys, jossa haluttiin tietää muiden nuorten seurustelukokemuksista. (Ks. kuvio 12.) Lomakekyselyyn vastanneista nuorista suurin osa on seurustellut ainakin jossain elämänvaiheessa. Kolmasosa pojista ja neljäsosa tytöistä ei ole seurustellut lainkaan, vaan vertaissuhteet olivat todentuneet pelkästään kaveri- ja ystävyyssuhteina. Myös haastateltavat nuoret korostivat hyvinvointiinsa myönteisesti heijastuvia kaverisuhteitaan tyttö- ja poikaystäviä enemmän. Haastatteluissa ilmeni nuorten tarve läheiselle ystävälle sekä tyytyväisyys tärkeän ystävän olemassa oloon keskeisenä osana nuoren sosiaalista ympäristöä. 35 esim. Suurpää 1996, vrt. Kiuru Salmivalli 2008, esim. Sinkkonen