Vrije Universiteit Brussel. Syrjäyttääkö äärioikeisto äärivasemmiston kreikassa? De Cleen, Benjamin. Published in: Peruste. Publication date: 2015

Transkriptio

1 Vrije Universiteit Brussel Syrjäyttääkö äärioikeisto äärivasemmiston kreikassa? De Cleen, Benjamin Published in: Peruste Publication date: 2015 Document Version Publisher final version (usually the publisher pdf) Link to publication Citation for published version (APA): De Cleen, B. (2015). Syrjäyttääkö äärioikeisto äärivasemmiston kreikassa?: Syrizan kukistuminen voi vaarantaa kreikan demokratian. Peruste (pp ). General rights Copyright and moral rights for the publications made accessible in the public portal are retained by the authors and/or other copyright owners and it is a condition of accessing publications that users recognise and abide by the legal requirements associated with these rights. Users may download and print one copy of any publication from the public portal for the purpose of private study or research. You may not further distribute the material or use it for any profit-making activity or commercial gain You may freely distribute the URL identifying the publication in the public portal Take down policy If you believe that this document breaches copyright please contact us providing details, and we will remove access to the work immediately and investigate your claim. Download date: 16. dec. 2015

2 048 Peruste # SYRJÄYTTÄÄKÖ ÄÄRIOIKEISTO ÄÄRIVASEMMISTON KREIKASSA? SYRIZAN KUKISTUMINEN VOI VAARANTAA KREIKAN DEMOKRATIAN Kreikan pelastuspaketin ankarat ehdot ilmentävät sitä, miten Euroopan johtajat haluavat estää Syrizaa ja muita eurooppalaisia radikaalivasemmistolaisia puolueita haastamasta euroalueen vallitsevaa järjestystä. Kun tavoitellaan Syrizan kannatuksen laskua, saatetaan samalla avata ovi Kultaisen aamunkoiton kaltaisille äärioikeistopuolueille, jotka ovat paljon vaarallisempi uhka niin Kreikan demokratialle kuin Euroopan unionille. benjamin de cleen käännös: eeva talvikallio Alkuperäinen artikkeli Could the radical-right replace the radical-left in Greece? Why the demise of Syriza would pose a threat to Greek democracy on julkaistu London School of Economicsin blogissa Se on luettavissa osoitteessa:

3 Syrjäyttääkö äärioikeisto äärivasemmiston Kreikassa? 049 reikan parlamentti hyväksyi heinäkuussa 2015 valikoiman taloudellisia toimenpiteitä, jotka ovat ehtona maan pelastuspaketin toimeenpanolle. Merkittävä osuus Syrizan edustajista äänesti sopimusta vastaan, mikä herätti kysymyksiä Alexis Tsiprasin hallituksen vakaudesta. Neuvottelut Kreikan hallituksen ja maan velkojien välillä ovat dominoineet eurooppalaista politiikkaa viime kuukausina siinä määrin, että vaikuttaa siltä kuin sekä poliitikot että lehdistö olisivat suurelta osin unohtaneet populistisen äärioikeiston, eritoten Kreikan Kultaisen aamunkoiton. Kaikkien katseet ovat kiinnittyneet epäsuhtaiseen kamppailuun Kreikan velkojien ja vasemmistopopulistisen Syrizan välillä (Syrizan oikeistokonservatiivinen ja kansallismielinen koalitiokumppani ANEL eli Itsenäiset kreikkalaiset on jäänyt hyvin vähälle huomiolle). Vaikka Syriza on edelleen vallassa 1, vastarinta uusliberaalia talouspolitiikkaa vastaan vaikuttaa tältä erää kukistetulta. Kriisi voi nyt edetä moneen suuntaan. On kuitenkin päivänselvää, että demokraattisen, laaja-alaisen ja eurooppamyönteisen vasemmistopopulistisen Syrizan tappio yhdistettynä syvästä talouskriisistä kärsivässä maassa toteutettaviin entistäkin ankarampiin leikkauksiin voi vahvistaa äärioikeistoa ja mahdollisesti muitakin sellaisia voimia, jotka vaarantavat NEUVOTTELUT KREIKAN HALLITUKSEN JA MAAN VELKOJIEN VÄLILLÄ OVAT DOMINOINEET EUROOPPALAISTA POLITIIKKAA VIIME KUUKAUSINA SIINÄ MÄÄRIN, ETTÄ VAIKUTTAA SILTÄ KUIN SEKÄ POLIITIKOT ETTÄ LEHDISTÖ OLISIVAT SUURELTA OSIN UNOHTANEET POPULISTISEN ÄÄRIOIKEISTON, ERITOTEN KREIKAN KULTAISEN AAMUNKOITON. Kreikan demokratian ja vakauden. Vuoden 2014 europarlamenttivaalien jälkeen populismin todettiin olevan merkittävä uhka demokratialle kaikkialla Euroopassa. Näin on todettu useasti aiemminkin. Populistisiksi on leimattu puolueita niin oikealla kuin vasemmalla, aina brittiläisestä UKIPista Ranskan Front Nationaliin ja Espanjan Podemosista Kreikan Syrizaan. Valtavirtapoliitikot ja kommentaattorit ovat moittineet kaikkia näitä järjettömien ja epärealististen lupausten antamisesta, ihmisten tunteilla pelaamisesta kriisin aikana sen sijaan, että kriisistä etsittäisiin ulospääsyä, irrationaalisuudesta ja 1 Perusteen mennessä painoon Kreikassa järjestettyjen ennenaikaisten vaalien ja hallitusneuvotteluiden tulos ei ollut vielä selvillä.

4 050 Peruste # SYRIZA ON POPULISTINEN PUOLUE. EI SIKSI, ETTÄ SEN VAATIMUKSET OLISIVAT IRRATIONAALISIA TAI JÄRJETTÖMIÄ, VAAN SIKSI, ETTÄ SE VÄITTÄÄ PUOLUSTAVANSA KANSAA ILMAN OIKEUTUSTA TOIMIVAA ELIITTIÄ VASTAAN. viime kädessä demokratian vaarantamisesta. Äärioikeisto ja äärivasemmisto on yhdistetty populisti -nimilapun alle ja esitetty osana yhtä ja samaa uhkaa liberaalidemokraattiselle politiikalle. On totta, että Euroopan populistit sekä vasemmalla että oikealla väittävät kaikki puhuvansa kansan puolesta ja esittäytyvät kansan edustajina ilman oikeutusta toimivaa eliittiä vastaan. Niiden harjoittama politiikka on kuitenkin sisällöiltään hyvin erilaista, samoin niiden suhde demokratiaan. Esiin nousee kaksi erityisen merkittävää kysymystä, joita käsittelen alla. Ensimmäinen on populismin ja demokratian suhde Kreikan kriisissä. Toinen on riski, että äärioikeisto Kreikassa (ja mahdollisesti muuallakin) saattaa vahvistua, kun demokraattinen ja laajalti tuettu vasemmistopopulistinen puolue nujerretaan ja sen vaatimukset jätetään huomiotta. vasemmistopopulismin tappio ja kreikan uhattu demokratia Syriza on populistinen puolue. Ei sen vuoksi, että sen vaatimukset olisivat irrationaalisia tai järjettömiä, vaan siksi, että se väittää puolustavansa kansaa ilman oikeutusta toimivaa eliittiä vastaan. Käyttämäni määritelmä on neutraali ja lähellä tapaa, jolla tiedeyhteisö kasvavassa määrin yksimielisesti määrittelee populismin. Tämä poikkeaa huomattavasti poliittiselle retoriikalle ja journalismille tyypillisestä halventavasta ja liian laveasta tavasta käyttää populismi-käsitettä. Syriza pyrkii itse asiassa puolustamaan kansaa kahdeltakin ilman oikeutusta toimivalta eliitiltä : sekä Kreikan korruptoituneelta taloudelliselta ja poliittiselta eliitiltä että kansainväliseltä ja eurooppalaiselta poliittiselta ja finanssieliitiltä, johon maan velkojat kuuluvat. Puolue valittiin valtaan vastustamaan eurooppalaisia leikkaustoimia ja vaihtoehdoksi maata useiden vuosien ajan hallineelle korruptoituneelle poliittiselle luokalle (joka pani toimeen eurooppalaiset leikkaustoimet). Syriza vaikuttaa hävinneen taistelun velkojiaan vastaan. Lisäksi velkojat ovat rankaisseet Tsiprasia (ja koko Kreikkaa) siitä, että kreikkalaisten annettiin kansanäänestyksessä tuoda julki kantansa velkojien esityksiin. On demokratian näkökulmasta järkyttävää lukea, että Tsiprasia varoitettiin siitä, kuinka ei-tuloksen voitto kansanäänestyksessä johtaisi siihen, että pelastuspaketin ehtoja huononnettaisiin entisestään. Oliko populismi siis uhka demokratialle? Ilmeisesti ei ainakaan tässä tapauksessa. Kuukausia kestäneiden neuvottelujen ja eritoten 13. heinäkuuta saavutetun sopimuksen jälkeen on vaikea väittää, että demokratiaa olisivat uhanneet Kreikan populistit. Syrizan populismi

5 Syrjäyttääkö äärioikeisto äärivasemmiston Kreikassa? 051 pyrki pikemminkin paikkaamaan Kreikan velkojien heikentämää demokraattista järjestelmää. Se oli korjausliike, joka epäonnistui. Tsipras korostaa nyt, että hänen hallituksensa tulee jakamaan kolmannen avustuspaketin kustannukset tasaisesti ja panee myös Kreikan rikkaat maksamaan kriisistä. Tällä tavoin hän pyrkii pitämään ainakin osan vaalilupauksistaan ja säilyttämään osan vetovoimastaan kansan puolustajana eliittiä vastaan (sekä tietysti vetovoimansa vasemmistolaisesta näkökulmasta). Nähtäväksi jää, riittääkö tämä pitämään hänet vallassa, ja millä tavoin. Kreikan parlamentissa 15. heinäkuuta pidetyssä äänestyksessä, jossa apupakettiin liittyvät taloustoimet hyväksyttiin, Tsipras luotti niiden vanhojen puolueiden tukeen, joiden vaihtoehdoksi Syriza alun perin luotiin. Tämä heikensi väistämättä hänen kiinnostavuuttaan populistisesta näkökulmasta vaihtoehtona eliitille. Kukaan ei tiedä, mitä tämän jälkeen tapahtuu. Vaikuttaa kuitenkin hyvin todennäköiseltä, ettei demokratia tule selviytymään voittajana. Paljon on jo puhuttu siitä, kuinka saavutettu sopimus pelastuspaketin ehdoista merkitsee demokratian loppua Kreikassa (ja EU:ssa). On kuitenkin mahdollista, että kriisi ja Syrizan mahdollinen hajoaminen 2, tappio tai luopuminen voivat yhdessä luoda otolliset kasvuolosuhteet demokratiaa uhkaaville voimille myös Kreikan sisällä. Kreikan entinen valtiovarainministeri Yanis Varoufakis totesi 14. heinäkuuta ABC:lle antamassaan haastattelussa: SYRIZAN POPULISMI PYRKI PIKEMMINKIN PAIKKAAMAAN KREIKAN VELKOJIEN HEIKENTÄMÄÄ DEMOKRAATTISTA JÄRJESTELMÄÄ. SE OLI KORJAUSLIIKE, JOKA EPÄONNISTUI. Jos Syriza, joka on synnyttänyt Kreikassa niin paljon uutta toivoa jos me petämme ne toiveet ja alistumme tämän uudenlaisen postmodernin miehityksen edessä, en näe muuta mahdollista lopputulosta kuin Kultaisen aamunkoiton vahvistumisen entisestään. Traagisella tavalla heistä tulee talouskurin vastustuksen manttelinperijöitä. En tiedä, perustuuko Varoufakisin kommentti Ernesto Laclau n populismia koskevaan ajatteluun (Syrizan Laclau-vaikutteille on suotu jonkin verran huomiota), mutta Laclau n näkemys populismista auttaa kyllä ymmärtämään lausuntoa. Edesmennyt argentiinalainen poliittinen teoreetikko korosti populismin perustuvan nimenomaan eliitin vastustamiseen. Juuri vastakkainasettelu epäoikeutetun eliitin kanssa on se väline, jonka avulla populistit rakentavat kansan ja liittävät yhteen laajan kirjon erilaisia vaatimuksia ja yhteiskunnallisia ryhmiä. Eliitin 2 Syrizasta eronnut vasemmistolainen oppositioryhmä perusti elokuussa 2015 uuden puolueen nimeltä Laiki Enotita (Kansallinen yhtenäisyys).

6 052 Peruste # Sara Pathirane WvavVes. Vahamaali kankaalle 2014., 114,5 x 173cm vastustaminen on se yhteinen tekijä, joka mahdollistaa näiden vaatimusten yhteenliittämisen ja saa erilaiset ihmisryhmät tuntemaan itsensä osaksi yhtä ja samaa kansaa ja äänestämään populistista puoluetta. Tämä tarkoittaa, ettei Syrizan kaltaisilla populisteilla ole mitään lopullista yksinoikeutta niihin vaatimuksiin, joita he ovat onnistuneet yhdistämään tai valtaa niihin ihmisryhmiin, jotka he ovat nimenneet kansaksi (asettamalla heidät yhtä eliittiä vastaan). Kuten Varoufakis huomauttaa, Syriza pani liikkeelle vaatimuksen kurjistuspolitiikan lopettamisesta, mutta vaati myös kansallisen itsemääräämisoikeuden ja kreikkalaisen kunnian palauttamista, demokratiaa ja solidaarisuutta. Syriza rakensi laajan vasemmistoallianssin näiden vaatimusten taakse. Syrizan laajaa kannatusta tammikuun vaaleissa sekä kansanäänestyksessä selittää se, miten se onnistui esittämään nämä vaatimukset ja arvot ominaan. Kaikki ne 36 prosenttia, jotka Kreikan

7 Syrjäyttääkö äärioikeisto äärivasemmiston Kreikassa? 053 Sara Pathirane Tomaattikuljetus. Vahamaali kankaalle x 122 cm vaaleissa äänestivät Syrizaa, eivät olleet äärivasemmistolaisia, puhumattakaan niistä 61 prosentista, jotka äänestivät kansanäänestyksessä pelastuspakettia vastaan. Mutta käsitteet kuten loppu leikkauksille, kreikkalaisten kunnia tai demokratia eivät ole sidottuja Syrizaan. Jos Syriza antaa periksi sopimuksen edessä ja pettää vaalilupauksensa, jos se hajoaa 2 tai jos tapahtuu jokin näiden yhdistelmä, puolueen vaatimukset ovat vapaata riistaa toisille poliittisille voimille. Euroopan johtajat ovat vaatineet paluuta aikaan ennen Syrizaa, jolloin puolueet olivat helpommin määräiltävissä: he kelpuuttaisivat joko Syrizan, joka toimii kuten Kreikan aiemmat valtapuolueet, tai teknokraattisen hallituksen, joka vain toimeenpanee eurooppalaisia määräyksiä. Syrizalle ei annettu juurikaan tilaa säilyttää kunniansa sopimusneuvotteluissa. Tähän on useita syitä, mutta yksi tärkeimmistä vaikuttaa olevan tavoite päihittää radikaalivasemmistolainen puolue, joka nousi vastustamaan

8 054 Peruste # vallitsevaa talousideologiaa ja haastamaan leikkauspolitiikkaa ajaneet puolueet joita vasemmistolaiset kilpailijat joissakin euroalueen maissa uhkaavat. Ei ole kuitenkaan sanottua, että kaikesta tästä seuraisi jompikumpi edellä mainituista hallitusvaihtoehdoista. Emme myöskään voi tietää ennalta, millaisia vaikutuksia käynnissä olevalla kriisillä on Kreikan poliittiseen kenttään yleisesti. Yksi ulottuvuus tilanteessa on se, että Euroopan johtajat vaikuttavat lähestulkoon unohtaneen äärioikeiston olemassaolon keskittyessään niin tiiviisti demokraattisen ja laajaa kannatusta nauttivan vasemmistopopulistisen puolueen nujertamiseen. Poliittisena voimana äärioikeisto on kuitenkin huomattavasti Syrizaa huolestuttavampi varsinkin Kreikassa, jossa äärioikeisto on uusnatsityyppinen. Kreikan nykytilanne saattaa hyödyttää voimia, joista yksi on todellakin Kultainen aamunkoitto toimipa se minkä nimen alla hyvänsä. Syriza on usein esittänyt itsensä vaihtoehtona Kultaiselle aamunkoitolle: Syrizan demokraattinen vaihtoehto leikkauspolitiikalle vastaan Kultaisen aamunkoiton uusnatsistinen leikkausvastarinta. Asiat eivät kuitenkaan ole aivan näin yksinkertaisia. Tammikuun 2015 vaalien jälkeen Syriza muodosti koalition konservatiivisen ja kansallismielisen oikeistopuolue ANELin kanssa, joka kuuluu Euroopan konservatiivien ja reformistien (ECR) ryhmään, ja jota jotkut pitävät äärioikeistolaisena. Puolueiden näkemykset eettisistä kysymyksistä, maahanmuutosta ja monista muista asioista poikkeavat huomattavasti toisistaan, mutta niitä yhdistää leikkauspolitiikan vastustaminen. Koalitio ANELin kanssa oli Syrizalle pragmaattinen valinta, sillä mikään muu leikkauksia vastustava puolue ei suostunut hallitusyhteistyöhön (Syriza lähestyi Kreikan kommunistista puoluetta KKE:ta ennen vaaleja, mutta se kieltäytyi). Tästä huolimatta hallituksen muodostaminen ANELin kanssa viittaa siihen, että Syrizalle leikkauspolitiikan vastustaminen tai kannattaminen oli merkittävämpi ulottuvuus kuin edistyksellisyys tai konservatiivisuus. On joka tapauksessa totta, että Syrizan tappio tekee tilaa Kultaiselle aamunkoitolle, joka on ANELia huomattavasti kauempana oikealla ja jonka poliittiset strategiat ovat paljon äärimmäisempiä ja väkivaltaisempia. Jos Syriza joko katoaa, heikkenee tai on joko kyvytön pitämään lupauksensa tai muodostamaan hallitusta perinteisten puolueiden kanssa (tämä tarkoittaisi juuri siihen eliittiin liittymistä, jota puolue on niin raskaasti kritisoinut), tämä voi vahvistaa Kultaisen aamunkoiton väitettä siitä, että se on Kreikan kansan todellinen edustaja, kreikkalaisen kunnian ja demokratian ainoa puolustaja sekä ainoa vaihtoehto eliitille. Nähtäväksi niin ikään jää, miten ANEL toimii tulevina päivinä ja viikkoina. Lukuunottamatta populistisuutta ja leikkauspolitiikan vastaisuutta Syrizan ja Kultaisen aamunkoiton poliittiset hankkeet ovat keskenään hyvin erilaisia ja antavat aivan erilaisia merkityksiä niiden keskeisille retorisille termeille. Syriza esittää kansallisen itsemääräämisoikeuden ja leikkauspolitiikan vastustamisen osana demokraattista ja edistyksellistä projektia, jossa Kreikan kansa määritellään laaja-alaisesti (yksi Syrizan en-

9 Syrjäyttääkö äärioikeisto äärivasemmiston Kreikassa? 055 simmäisistä toimenpiteistä koski siirtolaisten oikeudenmukaisempaa kohtelua, mihin liittyvä hiljattain hyväksytty lakialoite ei saanut ANELin tukea). Kultainen aamunkoitto on toista maata. Sen määritelmä Kreikan kansasta ei ole avoin ja laaja-alainen, vaan suljettu ja rasistinen. Sen käsitykset kansallisesta itsemääräämisoikeudesta ja kunniasta tarkoittavat maahanmuuton, monikulttuurisuuden ja Euroopan unionin torjumista. Syrizan tavoin puolue kritisoi finanssieliittiä, mutta syvästi juutalaisvihamielisellä tavalla. Se ei tyydy puolustamaan Kreikan kansaa Euroopan johtajia vastaan, vaan puhuu yhteentörmäyksestä etnisyyden perusteella määriteltyjen kansanryhmien välillä. Eikä sen solidaarisuus kohdistu köyhiin ja tarvitseviin, vaan rajoittuu etnisiin kreikkalaisiin. Puolue suhtautuu vihamielisesti ulkomaalaisiin (mikä ilmenee puolueen ruoanjakelutapahtumissa). Populismilla voidaan joko korjata demokratiaa tai uhata sitä. Kaikki riippuu siitä, kuka käyttää populistista kansan puolesta puhumisen strategiaa ja mihin tarkoituksiin. Jos demokraattisen ja laaja-alaisen populismin vaatimukset torjutaan ja jätetään huomiotta, se voi uhata demokratiaa ainakin kahdella tavalla. Kreikka on jo menettänyt ison osan demokraattista päätöksentekovaltaansa (Syrizan toimista huolimatta). Äärioikeistolaisen populismin noustessa myös demokraattiset arvot ja ihmisoikeudet voivat joutua tulilinjalle. Kultaisen aamunkoiton ääriluonne huomioiden vaikuttaa epätodennäköiseltä, että puolue voisi saada kovin laajaa kannatusta. Mutta kuka tietää, minkälainen poliittinen kokoonpano äärioikealta voi nousta kriisin seurauksena? JOS KREIKAN POLITIIKKA KÄÄNTYY HUONOMPAAN SUUNTAAN, ON PÄIVÄNSELVÄÄ, ETTÄ EUROOPAN JOHTAJAT OVAT SUURELTA OSIN VASTUUSSA KÄÄNTEEN MAHDOLLISTANEIDEN OLOSUHTEIDEN LUOMISESTA. Vaikka Kultainen aamunkoitto ei onnistuisi muuttumaan laajalti tuetuksi populistipuolueeksi, äärioikeiston aktivistit voivat muuttua uhaksi (aivan kuten äärivasemmistonkin). Tilanne Kreikassa pahenee päivä päivältä, kun työttömyys jatkaa kasvuaan, terveydenhoitojärjestelmä kärsii valtavista ongelmista ja uudet säästötoimet odottavat nurkan takana. Jos Syrizan merkitys leikkauspolitiikan herättämän vastarinnan demokraattisena varaventtiilinä ja kreikkalaisiin tulevaisuudenuskoa valavana toivonkipinänä heikkenee, minne vastarinta siirtyy? Ja mitä tapahtuu, jos kaikki toivo on menetetty? Nykyisen kriisin yhteydessä on viitattu usein toiseen maailmansotaan. Sillä, mitä nyt näemme tapahtuvan, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että natsi-saksa tuolloin miehitti Kreikan (jättäkäämme kysymys sotakorvauksista tältä erää syrjään). Ensinnäkään, huolimatta Saksan valta-asemasta Euroopan politiikassa, tämä ei ole vastakkainasettelu Saksan ja Kreikan valtioiden välillä vaan pikemminkin koko euroalueen ja Kreikan hallituksen välillä. Paljon mielenkiintoisempi vertailukohta, kuten Varoufakis on todennut, on ensimmäistä maailmansotaa seurannut Versailles n

10 056 Peruste # Sara Pathirane Ilmassa maatuva. Akryyli pleksille x 125 cm rauhansopimus ja olosuhteet, jotka se loi äärioikeiston kasvulle Saksassa. En väitä, että mitään tähän verrattavaa tulisi tapahtumaan Kreikassa. Juuri nykytilanteen epävakaus ja ennakoimattomuus aiheuttavat kuitenkin syytä huoleen. Toivokaamme, ettei Kreikan äärioikeisto hyödy tilanteesta (ja olkaamme kiitollisia siitä, ettei Kultainen aamunkoitto ollut alun alkujaan vahvempi neuvotteluissa euroalueen kanssa mikä johtui osin oikeudellisista toi-

11 Syrjäyttääkö äärioikeisto äärivasemmiston Kreikassa? 057 menpiteistä). Jos Kreikan politiikka kääntyy huonompaan suuntaan, on kuitenkin päivänselvää, että Euroopan johtajat ovat suurelta osin vastuussa käänteen mahdollistaneiden olosuhteiden luomisesta. Kirjoittaja toimii viestintätieteiden laitoksen apulaislehtorina Vrijen yliopistossa Brysselissä. Hän työskentelee populistisen ja äärioikeistolaisen diskurssin parissa.