SAANKO APUA? Läheisten saama tuki, kun nuori on tehnyt itsemurhan.

Transkriptio

1 SAANKO APUA? Läheisten saama tuki, kun nuori on tehnyt itsemurhan. Tarja Majava Riikka Vääräniemi Opinnäytetyö, syksy 2006 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Pohjoinen, Oulu Diakoninen sosiaali-, terveysja kasvatusalan koulutusohjelma sairaanhoitaja (AMK)- diakonissa ja sosionomi (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Majava Tarja ja Vääräniemi Riikka. Saanko apua? Läheisten saama tuki, kun nuori on tehnyt itsemurhan. Oulu, syksy 2006, 35 sivua, 5 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Pohjoinen, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK)+kirkon diakoniatyöntekijän virkakelpoisuus; Sosionomi (AMK). Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata miten Taivalkoskella tuetaan läheisiä, kun nuori on tehnyt itsemurhan ja millaista tukea läheiset olisivat kaivanneet. Opinnäytetyön tavoitteena oli, että kunnan ja seurakunnan työntekijät voisivat hyödyntää tutkimustuloksia kehittäessään omaa toimintaansa ja keskinäistä yhteistyötään. Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineisto koostui kahdeksan läheisen haastattelusta sekä kunnan ja seurakunnan edustajien ryhmähaastattelusta. Aineisto kerättiin teemahaastatteluiden sekä sähköpostin välityksellä talvella Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tärkeimmäksi tueksi läheiset nimesivät sukulaisilta ja ystäviltä saadun tuen. Läheiset olivat saaneet kriisiapua terveyskeskuksesta. Osalle apu oli tullut liian äkkiä ja osa ei kokenut hyötyvänsä saamastaan avusta. Kriisiavun koettiin auttavan jonkin verran. Sekä työntekijät että läheiset kaipasivat vertaistukea Taivalkoskelle. Ryhmähaastattelun tuloksena kunnan ja seurakunnan työntekijät aikoivat jatkaa yhteistyön kehittämistä. Kuntaan voisi myös tehdä opasvihkon läheisensä traumaattisesti menettäneille. Siitä löytyisi tietoa surusta sekä tahoista, joista saa apua surun käsittelyyn. Asiasanat: itsemurha, nuoret, surutyö, sosiaalinen tuki, kvalitatiivinen tutkimus

3 ABSTRACT Majava Tarja and Vääräniemi Riikka. Can I have help? - In what way are nearby persons supported when an adolescent commits suicide? Oulu, autumn Language: Finnish, 35 pages, 5 appendices. Diaconia University of Applied Sciences, Diak North, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education: Nurse + Qualification for the Post of Diaconia in the Evangelical Lutheran Church of Finland; Bachelor in Social Services. The purpose of this study was to describe how nearby persons are supported when an adolescent commits suicide and what kind of help nearby persons needed. The aim of the study was that workers in the parish and the municipality of Taivalkoski, Finland, can use results when they develop their supporting work. This study was made by using a qualitative method. The material consisted of eight interviews of nearby persons and a group interview for workers. The material was collected by theme interviews and in winter The material was analysed by using content analysis. The most important support was the support from friends and relatives. Nearby persons had got crisis help from health care centre. Some of them thought that the help came too soon, a part of them did not benefit from the help. A few people thought that the crisis help worked. Both the workers and nearby persons missed peer support in Taivalkoski. As a result of the group interview, workers of the parish and the municipality of Taivalkoski, planned to continue to develop their cooperation. It would be good if someone made a guide for people who have lost their nearby person traumatically. There would be information about grieving and places where to get help. Key words: suicide, adolescent, grieving process, social support, qualitative research

4 Makelle ja Heikille Pilvet piirtää sun kasvot, tuuli kuiskaa sun nimesi, jäät sointuna kauniina soimaan. Pilvet piirtää sun kasvot, näen valoissa nimesi, saat minut aina paremmin voimaan. Muistan hymysi, nauravat silmäsi, jäät kauniina kuvina sieluun. Aallot kuljettaa muistosi, hiljentää huutosi, mä jäin tänne tuntemaan Kaipuu Haluamme kiittää lämpimästi kaikkia haastatteluihin osallistuneita.

5 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ...2 ABSTRACT...3 JOHDANTO TUKEA SURUSTA SELVIYTYMISEEN Läheisen menettäminen itsemurhan kautta Läheisen sosiaalinen tukeminen Läheisen itsemurhan aiheuttama traumaattinen suru OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITE OPINNÄYTETYÖPROSESSIN KUVAUS Tutkimusmenetelmä Aineiston keruu Aineiston analysointi OPINNÄYTETYÖN TULOKSET Henkinen tuki Läheisten näkökulma Työntekijöiden näkökulma Hengellinen tuki Läheisten näkökulma Työntekijöiden näkökulma Aineellinen tuki Läheisten näkökulma Työntekijöiden näkökulma Tiedollinen tuki Läheisten näkökulma Työntekijöiden näkökulma JOHTOPÄÄTÖKSET OPINNÄYTETYÖN LUOTETTAVUUS OPINNÄYTETYÖN EETTISYYS...30 POHDINTA...31 LÄHTEET...33

6 LIITTEET LIITE 1. Itsemurhalukuja Oulun läänissä LIITE 2. Ilmoitus läheisille LIITE 3. Kutsu työntekijöille LIITE 4. Luokitteluesimerkki. Sosiaalinen tukeminen. Läheisten näkökulma. LIITE 5. Luokitteluesimerkki. Sosiaalinen tukeminen. Työntekijöiden näkökulma.

7 JOHDANTO Suomessa tehdään vuosittain noin itsemurhaa. Määrä merkitsee noin kolmea itsemurhaa joka päivä ja keskimäärin kahtakymmentä itsemurhaa joka viikko. Viikoittain läheisensä itsemurhan joutuu kohtaamaan likimain 200 suomalaista, kun jokainen itsemurha koskettaa arviolta kuudesta kymmeneen läheistä. Synkistä luvuista huolimatta itsemurhan tehneiden omaisten asemaa ja heidän selviytymistään ei ole Suomessa juurikaan tutkittu. (Uusitalo 2006, 17.) Tämä opinnäytetyö käsittelee läheisten tukemista Taivalkoskella kun nuori on tehnyt itsemurhan. Läheisten näkökulma saadaan lehti-ilmoituksen avulla, jossa pyydetään kokemuksia heidän saamastaan tuesta sekä siitä mitä he olisivat kaivanneet. Kunnan sosiaali- ja terveysalan sekä seurakunnan henkilökuntaa haastattelemalla selvitetään, miten kukin erikoisala tukee läheisiä suuressa kriisissä. Tätä aihetta on tärkeä tutkia, koska itsemurhia tapahtuu nuorten keskuudessa paljon asukaslukuun nähden. Sen vuoksi on hyvä saada kokonaiskuva Taivalkosken tilanteesta, siitä miten läheisiä pystytään auttamaan ja kuinka paljon kunnalla on resursseja näiden asioiden hoitamiseen. Hyvällä työmenetelmällä tuetaan perheitä sekä muita nuoria ja mahdollisesti voidaan ennaltaehkäistä itsemurha-aaltoja. Itsemurhan jälkikäsittely on tärkeää, koska itsemurha aiheuttaa aina voimakasta ahdistusta ja syyllisyyttä ja voi mallivaikutuksensa vuoksi jopa johtaa uusiin itsemurhatapauksiin. (Rautava. 1995). Tutkimuksen päämääränä on saada käsitys kriisityön toimivuudesta nuorten itsemurhatapauksissa Taivalkoskella. Opinnäytetyö toteutetaan moniammatillisena yhteistyönä. Opinnäytetyö on osana Arjen mielenterveystyö hanketta, joka on Diakoniaammattikorkeakoulun Oulun yksikön ja Pohjois-Suomen pienten kuntien välinen

8 8 yhteistyöhanke. Hanke pyrkii parantamaan kunnissa tapahtuvaa mielenterveystyötä. Taivalkoski on pieni, noin 5000 asukkaan kunta Koillis-Suomessa. Monet paikkakunnan perheistä kärsivät työttömyydestä ja käyttävät runsaasti alkoholia. Nuorille suunnattua vapaa-ajan toimintaa on yksipuolisesti ja peruskoulun jälkeisiä jatkokoulutusmahdollisuuksia on rajallisesti. Taivalkoskella kaikenikäiset, varsinkin nuoret miehet, tekevät asukaslukuun nähden paljon itsemurhia. Itsemurhaan johtavat syyt eivät ole koskaan yksiselitteisiä, mutta uskomme, että edellä mainitut asiat ovat osatekijöinä nuorten itsemurhissa. Vuosina muualla Oulun läänissä vuotiasta on tehnyt itsemurhan. Samana aikana 9 nuorta on tehnyt itsemurhan Taivalkoskella (Liite 1). (Helinä Hakko, henkilökohtainen tiedonanto ) Osa Taivalkoskella tapahtuneista itsemurhista on koskettanut meitä opinnäytetyöntekijöitä varsin henkilökohtaisesti. Vuonna 2000 toinen meistä kävi kriisiryhmässä ystävän itsemurhatapauksen vuoksi ja koki ettei saanut siitä apua. Sen jälkeen kriisityön vastaava työntekijä on vaihtunut ja vuonna 2005 toinen meistä kävi kriisiryhmässä veljen itsemurhan takia. Hän koki saavansa jonkin verran apua tunteidensa käsittelyyn. Tulevina sosiaali-, terveys- ja diakoniatyön ammattilaisina tulemme kohtaamaan monissa eri tilanteissa olevia ihmisiä. Opinnäytetyön tekeminen antaa meille valmiuksia kohdata ja tukea surevia ihmisiä. Olemme molemmat kiinnostuneita lasten- ja nuorten mielenterveystyöstä ja opinnäytetyön tekemisen kautta saamme työvälineitä ja valmiuksia tulevaan työhömme.

9 9 1 TUKEA SURUSTA SELVIYTYMISEEN 1.1 Läheisen menettäminen itsemurhan kautta Itsemurhaksi kutsutaan kaikkia sellaisia kuoleman tapauksia, jotka johtuvat suorasti tai epäsuorasti uhrin omasta positiivisesta tai negatiivisesta teosta, jonka hän tietää varmasti tuottavan tämän tuloksen (Durkheim 1985, 19). Itsemurha tarkoittaa itsensä tarkoituksellista surmaamista (Wikipedia). Syitä, jotka johtavat ihmisen tekemään päätöksen oman elämänsä päättämisestä, on monia. Itsemurhan tehneistä 28% on jättänyt viestin, jossa syy itsemurhaan päätymiseen on kerrottu. Syitä ovat esimerkiksi erilaiset ihmissuhteisiin liittyvät ongelmat, toivottomuus omasta tulevaisuudesta tai halu päästä eroon sietämättömästä tunteesta. (Lönnqvist ym. 1993, 35.) Itsemurha on kuolemansyynä erityisasemassa, koska se traumaattisena tapahtumana kuormittaa psyykkisesti omaisia, työtovereita ja myös hoitohenkilökuntaa vielä enemmän kuin kuolemat yleensä. Itsemurha herättää menetyksen tunteiden lisäksi ympäristössään ahdistusta ja syyllisyyttä. (Lönnqvist 2005, ) Vuonna 1987 jokainen itsemurha tutkittiin kyselemällä omaisilta taustatietoja, haastattelemalla hoitohenkilökuntaa ja analysoimalla itsemurhan tehneen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakirjat. Tällä tavalla saatiin tietoja, miten mahdollisesti voitaisiin ehkäistä itsemurhia. (Lönnqvist, Aro ja Marttunen 1993.) Edellä mainittujen tutkimusten avulla on saatu yksityiskohtainen kuva suomalaisesta itsemurhasta. Itsemurhan traagisuus tulee esille nuorten itsemurhien yhteydessä. Nuoret itsemurhan tehneet olivat ennemminkin uhreja kuin vastuullisia asianosaisia. Nuorten itsemurhien erityispiirteenä, oli itsetuhopyrkimysten salaaminen ja itsemurhasta puhumisen suuntautuminen perheen ulkopuolelle, lähinnä toveripiiriin. Suuri osa nuorten itsemurhista oli

10 10 poikien tekemiä. Yleistä heille oli terveyspalvelujen ja yleensäkin avun vähäinen käyttö. Tähän vaikuttavat osaltaan nuorten omat asenteet, osittain nuorille tarjottujen palveluiden riittämättömyys ja aikuisten vaikeudet kohdata nuorten tarpeita. (Lönnqvist ym ) Lönnqvistin mukaan vuosi 1990 oli itsemurhien suhteen pahin vuosi, silloin niitä tehtiin luvulla itsemurhien määrä on jo useampana vuonna jäänyt vähän yli tuhanteen. Vaikka itsemurhat ovat selvästi vähentyneet, ne ovat edelleen merkittävä väestön kuolinsyy. Esimerkiksi vuonna 2004 itsemurhissa kuoli lähes kolminkertainen määrä tieliikenneonnettomuuksiin verrattuna. (Teinilä 2006, ) Itsemurhat ovat vähentyneet lähes 30% vuodesta 1990 vuoteen Miesten itsemurhat ovat yleisempiä haja-asutusalueella ja maan koillisosissa, naisten Etelä-Suomessa. (Lönnqvist 2005, 185.) Pieni itsemurhakuolleisuus heijastaa väestön ja sen sosiaalisen ympäristön toimintakykyä ja kiinteyttä. Suuri itsemurhakuolleisuus on puolestaan oire väestön ja sen elinympäristön ongelmista. Yksilötasolla itsemurha on aina umpikujaan ajautuneen yksilön elämän traaginen loppu, joka vain harvoin perustuu rationaaliseen päätökseen. Suomen terveyspolitiikassa ja terveydenhuollon etiikassa on hyväksytty periaate, jonka mukaan itsemurha tulisi aina pyrkiä ehkäisemään. Myös itsemurhien kielteisiä jälkivaikutuksia tulisi lievittää. Avoimuuden ja asiallisen tiedottamisen uskotaan omalta osaltaan vähentävän itsemurhia ja niiden haitallisia seurauksia. (Lönnqvist 2005, ) Oulun läänissä tapahtuneita itsemurhia on tutkittu vuodesta 1988 alkaen. Aineistoa on kerätty prospektiivisesti vuodesta 1988 ja tiedonkeruu jatkuu edelleen. Aineisto kattaa kaikki Oulun läänissä itsemurhan tehneet henkilöt Tutkimus toteutetaan Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikan oikeuspsykiatrian yksikössä. Tiedot itsemurhista on saatu kuolintodistuksista, ja lisäksi itsemurhan tehneistä henkilöistä on saatu hoitoilmoitusrekisteritiedot Stakesista. (Hakko ym ; Viilo ym )

11 11 Kansainvälisessä vertailussa itsemurhakuolleisuus on meillä erityisen suuri miesten keskuudessa. Aivan poikkeuksellisen suuri se on nuorilla, alle 35- vuotiailla miehillä. Kuitenkin myös naisten itsemurhakuolleisuus on suurta länsieurooppalaista tasoa. Itsemurhakuolleisuutemme sijoittuu suuren ja toisaalta Baltian maiden ja itäisen Euroopan erittäin suuren kuolleisuuden välimaastoon. (Lönnqvist 2005, ) Tarkastellessa itsemurhalukuja maailmalta Unicefin raportin mukaan Teollistuneista maista Australiassa oli vuonna 1994 korkein nuorten itsemurhakuolleisuus. Siellä myös kuolee itsemurhien kautta enemmän ihmisiä kuin liikenneonnettomuuksissa. Psykiatrian professori Brent Waters sanoo yleisimpien itsemurhaan johtavien syiden olevan heikko itsetunto sekä pettymykset elämässä. (Zinn ym ) Tanskassa on ollut Euroopan korkeimmat itsemurhaluvut ja se johtunee heidän tavastaan raportoida kaikki kuolemat. Jos on vähänkään epäilystä, että kuolema on tapahtunut itsemurhan kautta, tehdään ruumiinavauksen yhteydessä myrkkytestit ja muutenkin ruumiinavauksen tulokset raportoidaan tarkasti. (Zinn ym ) 1.2 Läheisen sosiaalinen tukeminen Perheenjäsenen tai muun läheisen henkilön itsemurha on raskas tapahtuma, joka herättää voimakkaita tunnereaktioita. Epäusko, kiukku, syyllisyyden tunne, häpeä, hylätyksi tulemisen kokemukset ja toisten ihmisten syyttäminen tapahtuneesta ovat yleisesti kuvattuja reaktioita. Vaikka läheisen itsemurha aiheuttaa monenlaisia psykologisia ja psykosomaattisia reaktioita, avun haku ammattiauttajilta ei ole kovin yleistä. Suurin osa omaisista ilmoittaa puhuneensa itsemurhasta muiden kuin ammattiauttajien kanssa. (Lönnqvist ym. 1993, ) Läheisensä itsemurhan kautta menettänyttä on usein vaikea kohdata psyykkisesti, mikä voi vaikuttaa siihen, että ympäristöltä saatu sosiaalinen tuki koetaan vähäiseksi. Kuitenkin 92% itsemurhan tehneen läheisistä kertoo

12 12 saaneensa tarpeeksi sosiaalista tukea. (Saarinen, Hintikka, Lehtonen & Lönnqvist 2001.) Osa läheisistä on sitä mieltä, ettei tarvitse apua ammattiauttajilta itsemurhan jälkeen. He, jotka ovat hakeneet apua, ovat saaneet sitä mielestään riittävästi. Mahdollisuutta puhua lähiomaisen itsemurhasta ja sen herättämistä tunteista pidetään tärkeänä itsemurhasta selviytymisessä. Palvelujärjestelmien tulisi aktiivisemmin tarjota apua läheisen itsemurhaan sopeutumisessa, jotta mahdollisemman moni apua tarvitseva tulisi tuen piiriin. (Lönnqvist ym. 1993, ) Läheisten psykososiaaliseksi tukemiseksi voidaan käyttää niin sanottua postventiota. Postventiolla tarkoitetaan koulutettujen henkilöiden aktiivista ja terapeuttista yritystä helpottaa omaisten psyykkistä hätää sekä vähentää mahdollista mallikäyttäytymisestä johtuvaa itsemurhan vaaraa erityisesti mallikäyttäytymiselle alttiiden nuorten keskuudessa. Postventiolla edistetään myös normaalia kanssakäymistä sosiaalisen ympäristön kanssa. (Saarinen ym ; Saarinen 2006.) Mitä nopeammin ihmiset saavat tehokasta apua traumaattisissa elämäntilanteissa, sitä helpommaksi ja halvemmaksi trauman jättämien jälkien hoitaminen yhteiskunnalle tulee. Traumaattisissa kuolemantapauksissa läheisten kriisiapu on toteutettava itsestäänselvyytenä. Tehokas kriisiapu vaatii moniammatillista verkostoitumista sekä asiantuntijoiden koulutuksen ja resurssien lisäämistä. Uusitalon mukaan myös koulujen ja oppilaitosten kriisitoimintamalleja ja opetussuunnitelmia on aiheellista kehittää masentuneiden ja itsemurhavaarassa olevien lasten ja nuorten tunnistamiseksi sekä traumaattisessa kriisissä olevien oppilaiden ja opiskelijoiden tukemiseksi. (Uusitalo 2006, ) Osa läheisistä toivoo yhteydenottoa auttavalta taholta, esimerkiksi kotikäyntiä, koska ammattiapua on vaikea hakea itse. Terveydenhuoltohenkilöstön pitäisikin tukea itsemurhan kautta läheisensä menettäneitä nykyistä rohkeammin. Läheisiä pitäisi kuulla ja heille pitäisi tarjota mahdollisuus tilannetta selventäviin

13 13 ja tukeviin keskusteluihin. (Saarinen 2006.; Saarinen, Viinamäki, Lehtonen & Lönnqvist 1997.) Englannissa tehty tutkimus osoittaa, että ihmiset joilla ei ole hengellistä taustaa ollenkaan toipuivat surustaan aluksi hyvin, mutta yhdeksän kuukauden jälkeen heidän toipumisensa hidastui radikaalisti ja he eivät olleet selvinneet surustaan 14 kuukaudessa. Ne tutkimukseen osallistuneet, joilla oli jonkin verran hengellistä taustaa, selvisivät surustaan tasaisesti yhdeksään kuukauteen asti ja sen jälkeen toipuminen nopeutui huomattavasti. Henkilöt, joilla oli vahva hengellinen tausta, selvisivät tasaista vauhtia surustaan ja olivat 14 kuukauden kuluttua pääasiassa selvinneet surustaan. (Walsh, King, Jones, Tookman & Blizard 2002.) Uusitalon (2006) väitöstutkimuksen mukaan traumaattisissa kuolemantapauksissa läheisten kriisiapu on toteutettava itsestäänselvyytenä. Tehokas kriisiapu vaatii verkostoitumista ja lisää resursseja. Uusitalon mukaan itsemurhan lähipiirissä kokeneet ovat yksi itsemurhien riskiryhmä, joten on tärkeää kiinnittää huomiota itsemurhamenetyksen kokeneiden asemaan. Uusitalo haastatteli tutkimustaan varten 24 eri-ikäistä naista ja miestä, joilta itsemurha on vaatinut puolison, lapsen, sisaruksen tai vanhemman. 1.3 Läheisen itsemurhan aiheuttama traumaattinen suru Läheisen ihmisen äkillinen menetys aiheuttaa yleensä traumaattisen kokemuksen lisäksi pitkäkestoisen surun. Traumaattisen kokemuksen käsittely on edellytyksenä surutyön onnistumiselle. Jos menetykseen liittyvät traumaattiset kokemukset jäävät käsittelemättä, ei surullekaan löydy tilaa. (Saari 2001, 84.) Traumaattinen suru on läheisen omaisen menettämisen jälkeinen vaikeutunut surureaktio. Traumaattisen surun yhteydessä lisääntyvät yksilön psyykkiset terveysriskit. (Lundin, )

14 14 Monille läheisille itsemurha tulee täysin odottamatta ja yllättäen (Saari 2001, 23). Kun itsemurha on täysin ennustamaton, läheisten ei ole mahdollista valmistautua siihen psyykkisesti. Traumaattinen suru on tuskallista. Itsemurhan tehneen läheisen elämä voi pirstoutua hetkessä. Tällöin se, mihin hän oli aikaisemmin uskonut, pyyhkäistään pois. (Uusitalo 2006, 180.) Itsemurha traumatisoi jäljellejääviä senkin vuoksi, että he eivät voi omalla käyttäytymisellään tai toiminnallaan vaikuttaa siihen. Itsemurhan seurauksena läheisten elämänarvot joutuvat koetukselle ja uudelleen arvioitavaksi. Itsemurha muuttaa kaiken, ihminen ei sen jälkeen koskaan ole entisensä. (Saari 2001, ) Uudessa elämäntilanteessa ihminen pyrkii kuitenkin takaisin henkiseen tasapainoon (Uusitalo 2006, 185). Jos traumaattinen suru jatkuu pitkään, sureva ei pysty hoitamaan normaalilla tavalla sosiaalisia suhteitaan ja työtehtäviään. Joskus oireiden hallitsevana piirteenä on ahdistus ja masennus. (Lundin, 12.) Sopeutuminen ei ole helppoa ja moni voi joutua rimpuilemaan jopa vuosia päästäkseen eroon haavoittuvuuden tunteistaan (Uusitalo 2006, 185). Surutyössä ihminen työstää traumaattiseen kriisiin kuuluvan menetyksen. Surutyön aikana minäkuva, uskomukset, arvot ja asenteet muuttuvat. Surutyön päättymisenä voidaan pitää menetyksen hyväksymistä ja uuden elämän tarkoituksen löytämistä. (Heiskanen 1994, 28.) Surun tärkein tehtävä on auttaa ihmistä suostumaan sisäisesti siihen, mikä ulkoisesti on tullut elämässä pakolliseksi (Lindqvist 2004, 72).

15 15 2 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITE Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata läheisten kokemuksia saamastaan tuesta nuoren itsemurhan jälkeen sekä miten eri alojen ammattilaiset toimivat tukiessaan itsemurhan tehneen läheisiä. Tavoitteena on, että kunnan ja seurakunnan työntekijät voisivat käyttää opinnäytetyön tuloksia kehittäessään omaa työskentelyään ja keskinäistä yhteistyötään. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset läheisille olivat: 1. Millaista tukea saitte seurakunnasta ja/tai kunnan sosiaali- ja terveysalan työntekijöiltä, kun itsemurha oli tapahtunut? 2. Miten tyytyväisiä olitte saamaanne tukeen/apuun? 3. Millaista tukea olisitte kaivannut? Opinnäytetyön tutkimuskysymykset kunnan ja seurakunnan työntekijöille olivat: 4. Millaista tukea kunta ja seurakunta antavat itsemurhan tehneiden läheisille? 5. Miten kunnan ja seurakunnan yhteistyötä voisi kehittää?

16 16 3 OPINNÄYTETYÖPROSESSIN KUVAUS 3.1 Tutkimusmenetelmä Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä oli laadullinen eli kvalitatiivinen. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa ei tavoitella tilastollisia yleistyksiä vaan pyritään kuvaamaan jotakin tapahtumaa, ymmärtämään tiettyä toimintaa, antamaan teoreettisesti mielekäs tulkinta jostakin ilmiöstä ja saamaan kokonaisvaltaista tietoa tutkittavasta aiheesta (Eskola & Suoranta 1996, 34; Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004, 152). Läheisen itsemurha opinnäytetyön aiheena oli haastateltaville vaikea ja raskas. Aiheet koskettelivat ihmisten henkilökohtaisia alueita, joiden kautta haastatellut joutuivat palaamaan vaikeaan aikaan, jolloin olivat menettäneet läheisensä. Teemahaastattelun keinoin saatiin luotua mahdollisimman hyvä lähtökohta vuorovaikutukselle haastateltavien kanssa ja haastattelutilanteessa voitiin käyttää teemojen lisäksi avoimen haastattelun menetelmiä. Teemahaastattelu koettiin oivalliseksi keinoksi aineiston keruuseen, sillä siinä oltiin suorassa kielellisessä vuorovaikutuksessa tutkittavien kanssa. Suurin etu tässä oli joustavuus aineiston keruussa. (Hirsjärvi ym. 2004, 201.) Teemahaastattelu sopi opinnäytetyön aineiston keruumenetelmäksi erityisen hyvin, koska haastateltaessa läheisiä pyrittiin luomaan avoin vuorovaikutustilanne ja siten saatiin esille tutkittavien omia kokemuksia ja näkemyksiä selviytymisessä läheisen itsemurhasta. Tavoitteena oli keskustelunomainen ja mahdollisimman vapaamuotoinen, mutta kuitenkin syvällinen haastattelu, jota teemat ohjasivat. Näin pyrittiin mahdollistamaan haastateltavien luonteva ja vapaa reagointi. (Hirsjärvi & Hurme 1988, 8.)

17 Aineiston keruu Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Taivalkosken kunnan sosiaali- ja terveyspuolen sekä seurakunnan työntekijöiden kanssa ja se kuului yhtenä osana Arjen mielenterveystyö -hankkeeseen. Syksyllä 2005 tehtiin kunnan edustajien kanssa ilmoitus lehteen, jossa ihmisiä pyydettiin kirjoittamaan kokemuksistaan saamastaan tuesta (Liite 2). Ilmoituksessa kerrottiin lyhyesti opinnäytetyöstä ja siinä korostettiin luottamuksellisuutta ja sitä, ettei kenenkään henkilöllisyyttä voi tunnistaa opinnäytetyöstä. Ilmoituksen avulla saatiin kaksi vastausta. Vastaukset olivat kattavia eikä niitä tarvinnut tarkentaa lisäkysymyksillä. Aineiston suppeuden vuoksi haastateltiin lisäksi kuutta henkilöä. Opinnäytetyön tekijät tiesivät muutaman henkilön, jotka olivat menettäneet läheisensä itsemurhan kautta. Heihin otettiin yhteyttä puhelimitse. Haastatteluja valmisteltiin pilkkomalla tutkimuskysymyksiä pienemmiksi apukysymyksiksi. Haastattelut oli tarkoitus nauhoittaa nauhurilla, mutta kukaan läheisistä ei halunnut nauhuria käytettävän. Haastattelut kirjoitettiin puhtaaksi ja lähetettiin läheisille sähköpostitse. Läheiset saivat muokata haastatteluja totuudenmukaisiksi. Haastattelut tehtiin läheisten kotona. Tunnelma oli avoin ja kiireetön, mutta myös hieman ahdistunut aiheen koskettavuuden vuoksi. Haastattelut aloitettiin kahvin juonnilla ja yleisistä asioista keskustelemalla. Haastattelut sujuivat hyvin ja tutkimusaineistoa saatiin runsaasti. Kunnan ja seurakunnan työntekijöiden näkökulman saamiseksi heille järjestettiin ryhmähaastattelu johon kutsuttiin työntekijöitä, jotka työskentelevät itsemurhan tehneiden läheisten kanssa. Kutsu lähettiin kahdelletoista työntekijälle, joista kuusi osallistui haastatteluun (Liite 3). Kaikki ammattialat olivat edustettuina. Keskustelun herättäjiksi seinälle oli kerätty lyhyitä lainauksia läheisten haastatteluista. Lainaukset oli tehty siten, ettei niistä ollut mahdollista tunnistaa läheisen henkilöllisyyttä. Haastattelu aloitettiin kahvitarjoilulla ja yleisistä asioista

18 18 keskustelemalla. Esittelykierroksen jälkeen työntekijöille kerrottiin lyhyesti opinnäytetyöstä. Haastattelu järjestettiin Taivalkosken Koskimelontakeskuksessa. Tila oli rauhallinen sekä tunnelma avoin ja pohdiskeleva. Haastattelu onnistui hyvin ja aineistoa saatiin riittävästi. Haastattelu kuvattiin videokameralla. 3.3 Aineiston analysointi Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Sisällönanalyysi valittiin, koska se on menetelmä, jolla voidaan analysoida kirjoitettua ja suullista kommunikaatioita. Sen avulla voidaan myös tarkastella asioiden ja tapahtumien merkityksiä, seurauksia ja yhteyksiä. (Latvala & Vanhanen-Nuutinen 2001, ) Koska vastauksia saatiin lehti-ilmoituksen perusteella vain kaksi, haastateltiin vielä kuutta läheisensä menettänyttä suullisesti. Läheisensä itsemurhan kautta menettäneiden kanssa työskentelevien ammattihenkilöiden näkökulma saatiin keskustelutilaisuudessa, joka kuvattiin videokameralla. Opinnäytetyössä analyysin voidaan määritellä koostuvan havaintojen pelkistämisestä ja ongelman ratkaisemisesta. Opinnäytetyössä pelkistämisellä tarkoitetaan itsemurhan kautta menettäneen läheisen/läheisten kertomusten sekä ammattihenkilöiden keskustelun käsittelyä ja tiivistämistä. Lähtökohta sisällönanalyysin prosessia aloitettaessa oli induktiivinen eli aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Aineiston analyysi aloitettiin pelkistämisestä ja ryhmittelystä (Liite 4 ja 5). Aineistosta etsittiin tutkimustehtäviin liittyviä ilmaisuja, jonka jälkeen ilmaisuista etsittiin erilaisia yhdistäviä tekijöitä, jolloin ilmaisut saatiin ryhmiteltyä teemoittain eri kategorioihin (ks. Taulukko 1.). (Tuomi & Sarajärvi 2003, ). Läheisten haastattelut olivat jo valmiiksi kirjoitettuna paperille, koska kukaan läheisistä ei halunnut käyttää nauhuria haastattelun aikana. Haastatteluista

19 19 etsittiin yhtäläisyyksiä, jotka ryhmiteltiin neljään kategoriaan tutkimusongelmien mukaan. Haastatteluja varten muodostettujen apukysymysten avulla teksti pilkottiin pienempiin osiin, samalla etsittiin haastateltavien ilmaisuista yhteisiä, tärkeitä merkityksiä. Ammattihenkilöiden suullinen keskustelu litteroitiin paperille videonauhalta. Litteroitua tekstiä tuli fonttikoolla 12 kirjoitettua yhteensä 10 A4-kokoista arkkia. Työntekijöiden haastattelu jaoteltiin neljään eri kategoriaan, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin (ks. Taulukko 1.). Lukemalla aineistoja useaan kertaan läpi pyrittiin mahdollistamaan luotettava tulkinta. Tällä menetelmällä mahdollistettiin se, että kaikkein oleellisin osa aineistosta tuli huomioitua. Lopuksi oleellisimmat asiat tiivistettiin yhdeksi pääluokaksi (ks. Taulukko 1.). Taulukko 1. Luokkien muodostaminen ALALUOKKA PÄÄLUOKKA Henkinen tukeminen Hengellinen tukeminen Sosiaalinen tukeminen Aineellinen tukeminen Tiedollinen tukeminen

20 20 4 OPINNÄYTETYÖN TULOKSET 4.1 Henkinen tuki Läheisten näkökulma Tärkeimmäksi tutkimustulokseksi nousi sukulaisilta ja ystäviltä saatu tuki. Sitä ei varsinaisesti kysytty haastatteluissa, mutta monet vastaajista sanoivat saaneensa parhaimman tuen tutuilta ihmisiltä. Sukulaiset auttoivat lasten- ja kodinhoidossa sekä käytännön asioiden hoitamisessa. Ystävät olivat henkisenä tukena toisilleen, koska kaikilla menetys oli sama. Sukulaisten hoitaessa käytännön asioita, saimme itselle aikaa käsitellä tapahtunutta. Parhaan tuen itse olen saanut ystäviltä ja omalta perheeltä. Naapureilta, sukulaisilta ja ystäviltä saadun tuen ja avun koimme merkittäväksi. Ystävien tuki oli kuitenkin ehkä tärkeintä, sillä se oli kokopäiväistä, nukuimme ja olimme koko ajan yhdessä. Läheiset olivat saaneet kriisiapua terveyskeskuksesta. Kriisiapu oli lähinnä ollut keskustelua tapahtuneesta ja vainajan muistelua. Sairaanhoitaja ja psykologi olivat useimmiten keskusteluissa mukana. Joillekin oli valittu myös tukihenkilö terveyskeskuksessa. Pääasiassa haastateltavat olivat tyytyväisiä, että kriisiapua oli saatavilla, mutta eivät kokeneet hyötyvänsä siitä tarpeeksi. Jonkin verran kriisiavun koettiin auttavan. Heti tapahtumailtana perheellemme annettiin kriisiapua terveyskeskuksessa. Psykologi ja sairaanhoitaja Taivalkoskelta tulivat vainajan kotiin, jossa sitten juttelimme ja itkimme, ja vähän nauroimmekin. Se auttoi todella paljon, ettei tarvinnut olla yksin niin ison asian kanssa. Olin todella tyytyväinen siihen apuun....mielestäni ihan hyvä kriisiapu. Itselleni siis se oli riittävä, koska oli ystävät ja muutkin. En sitten tiedä, miten käy, jos ei ole ystäviä eikä muitakaan läheisiä, että miten sen kestää.

21 21 Kävin kahdessa kriisiryhmässä. Ensimmäinen oli itsemurhan tehneen kotona, jossa oli itsemurhan tehneen perhe, minä, pappi, psykologi, lääkäri ja mielenterveyshoitaja. Toinen kriisiryhmä oli terveyskeskuksessa, jossa oli psykologi, itsemurhan tehneen perhe ja minä. Itsemurhan tapahtumispäivänä saatu kriisiapu koettiin tulleen liian äkkiä. Toisaalta osa vastaajista oli sitä mieltä, että itse ei ehkä osaa hakea apua, joten tapahtumapäivän kriisiavun koettiin myös auttaneen. Myöhemmin kokoontuneista kriisiryhmistä apua saatiin omien tunteiden käsittelyyn sekä tapahtumien selvittelyyn. Jotkut läheiset kokivat kriisiryhmän tapaamiset kiusallisiksi ja samoja asioita toistaviksi tapahtumiksi. Joku oli sitä mieltä, että ei saanut minkäänlaista apua itselleen kriisityöntekijöiltä. Itse ei jaksanut ottaa minnekkään yhteyttä, yritti vaan selvitä päivän kerrallaan. Olisimme toivoneet heti apua kotiin käytännön asioiden hoitamiseen ja vasta myöhemmin asian kunnollista käsittelyä. Olisimme kaivanneet kriisiryhmältä enemmän tukemista, kertaakaan ei esimerkiksi kysytty Miten olette jaksaneet. Koen, että en ole saanut apua selviytymisessä käynneistä mielenterveyshoitajan luona. Monet perheistä halusivat järjestää kriisiryhmän tapaamisen myös vainajan ystävien kanssa. Vanhemmat kokivat tärkeäksi sen, että muita nuoria autettaisiin myös mahdollisimman paljon. Kriisiryhmä pidettiin seuraavan viikon alussa ja paikalla oltiin me vanhemmat sekä lapsemme kavereita sekä psykologi. Tukea sain ystäväni perheen kautta, joka halusi välttämättä kriisiapua perheeseensä ja sitä kautta vainajan ystäville. Tutkimustuloksissa nousi tärkeäksi havainnoksi se, että läheiset kaipasivat myöhempää yhteydenottoa auttavalta taholta. Jonkin verran sitä olikin tapahtunut. Olimme sopineet psykologin kanssa että palataan myöhemmin asiaan. Psykologi otti yhteyttä myöhemmin ja kyseli onko tarvetta kokoontua.

22 22 Jos työntekijä ei kokenut osaavansa auttaa oikealla tavalla, hän osasi ohjata läheisen muualle saamaan apua. Tämän läheiset kokivat hyväksi asiaksi. Jonkin verran koettiin auttajat liian lähellä oleviksi ihmisiksi. Kriisiryhmästä ohjattiin mielenterveyshoitajan juttusille, jossa kävin ensin kaksi kertaa viikossa ja myöhemmin kerran viikossa puolen vuoden ajan. Läheiset kokivat, etteivät saaneet minkäänlaista apua tai että apu tuli väärään aikaan. Joidenkin vastaajien mielestä kriisiryhmässä keskusteltiin vääristä aiheista. Jotkut läheisistä kokivat työntekijät ammattitaidottomiksi. Psykologi oli asiakastilanteessa sanonut, ettei tiedä mitä sanoa ja alkanut tutkia kirjoja. Osasta vastaajista tuntui, että työntekijää ei kiinnostanut autettavan asia, koska työntekijä oli vilkuillut kelloa koko ajan ja kirjoittanut tietokoneellaan. Tapahtuman jälkeisenä päivänä kotiin ei tullut ketään ammatti-ihmistä. Psykologin esittämät kysymykset oli mielestäni jotenki outoja tai saattoihan olla ettei ajatus ollut kirkkaimmillaan juuri silloin. Vastaajat kaipasivat enemmän apua ja huomiota lapsille. Monissa vastauksissa korostui se, että lapset oli jätetty kokonaan ilman apua ja vanhempien oma surun käsittely siirtyi lasten auttamisen tieltä. Lapsille pitäisi antaa pitkään tukea, että vanhemmat selviävät omasta kriisistään ja jaksavat sitten itse taas pyörittää arkea. Perheen toinen lapsi oli tällöin 12-vuotias, joka ei osallistunut kriisiryhmiin. Hän ei saanut minkäänlaista tukea. Olisimme toivoneet, että ammattiauttajat olisivat huomanneet antaa lapselle apua, kun itse olimme shokissa tapahtuneen vuoksi. Haastatellut nostivat esille vertaistuen tarpeen. Vastaajat olisivat halunneet kuulla kokemuksia toisten selviytymisestä. Aina ei tarvitse puhua, myös paikalla oleminen riittää. Läheisten haastatteluissa nousi esille suruviestin tuominen. Usealla läheisellä oli huonoja kokemuksia poliisista suruviestin tuojana.

23 23 Suruviestin toimitti poliisi. Poliisi oli itsekin shokissa, eikä hänen tapa tuoda viestiä ollut ollenkaan asiallinen Työntekijöiden näkökulma Kunnasta tarjottiin apua sosiaali- ja terveyspuolelta. Kunnassa oli kriisiryhmä, jonka tarkoituksena oli pitää debriefing -istuntoja (jälkipuinti) suunnilleen kahden päivän kuluttua itsemurhasta. Kun joku kriisiryhmän jäsenistä sai jotain kautta (poliisi, lääkäri) tiedon tapahtuneesta itsemurhasta, ryhmä otti yhteyttä läheisiin ja tarjosi debriefing -istuntoa. Työntekijät kokivat jälkipuinti-istunnot todella tärkeiksi ja niitä ei saanut unohtaa missään tilanteessa. Kriisityöntekijöitä tarvittiin enemmän. Työ koettiin aika raskaana vaikkakin kriisiryhmän toimintaa tarvittiin kohtalaisen harvoin. Esimerkiksi vapaa-aikatoimi oli kiinnostunut osallistumaan kriisiavun antamiseen....yleensähän pyritään soittamaan heti ku saadaan se tieto, ja monestihan ihmiset on sillon vielä shokissa, ja ne ei oikein osaa vielä sanoakkaan, niin on sitte sanottu, että voidaan soittaa vaikka huomenna uudestaan ja miettikää....ku se on se ensikaaos menny ohi päivän tai kahden päästä niin mennään sinne kotiin ja sillon käydään se asia rauhassa läpi. Ja omaisille annetaan sitä tukea ja mahollisuus purkaa ja käsitellä tunteita ja kaikkea mitä siihen kuuluu. Pitäs miettiä sitä yhteistyötä eri tahojen kanssa, että sais lissää väkeä siihen ryhmään koska kolmen hengen porukalla jos tulee semmonen suma että on monta tapausta niin loppuu paukut. Ja sitte siitä ei kyllä oo ihmisille mittään apua. Pitäs saada vaan lisää väkeä miettimään ja ideoimaan että miten sitä toteuttas järkevästi. Kuntaan tarvittiin suunnitelma siitä kuka lähtee ensitilanteeseen eli viemään suruviestiä perheelle. Poliisi ei saanut työntekijöiden mielestä mennä yksin viemään suruviestiä. Ainaki minä oon miettiny että miten sitä voiski jakaa tässäki kunnassa silleen, että kuka lähtis siihen ensitilanteeseen......et ei tuu ainakaa yksin poliisi tuomaan sitä, vaan tulis jonku kanssa.

24 24 Kuntaan tarvittiin jonkinlainen jälkiseuranta, esimerkiksi puolen vuoden päästä otettaisiin yhteyttä omaisiin ja kysyttäisiin kuinka voidaan. Sehän, jos siitä tulis semmonen seuranta viranomaistaholle, että otettas siitä aina myöhemmin vielä yhteyttä. Työntekijät olivat samaa mieltä omaisten kanssa, että kuntaan tarvittiin vertaistukea. Myös kysymys sururyhmän perustamisesta heräsi ryhmähaastattelun aikana. Samalla huomattiin, että kriisi-, vertaistuki- sekä sururyhmien vetäjille pitäisi sitten antaa mahdollisuus tilanteiden läpikäyntiä varten. Sitte vaikka kerran puoleen vuoteen käydään niitä asioita läpi. 4.2 Hengellinen tuki Läheisten näkökulma Hengellistä tukea läheiset olivat saaneet seurakunnasta. Keskustelut papin kanssa mainittiin useissa haastatteluissa. Joissain tapauksissa pappi oli myös osallistunut kriisiryhmään. Jotkut läheisistä olisivat kaivanneet seurakunnasta keskusteluapua myös hautajaisten jälkeen. Seurakunnassa ainoastaan keskusteltiin itsemurhan tehneen henkilön elämästä ja siitä millainen hän oli, lähinnä hautajaistilaisuuden muistopuhetta varten. Kirkkoherra ja psykologi tulivat käymään kotona, joiden kanssa asiaa käytiin läpi. Hautajaisten jälkeen olisi ollut hyvä jos jostain, esimerkiksi seurakunnasta olisi tullut jotain keskusteluapua...

25 Työntekijöiden näkökulma Joillekin läheisille oli tarjottu keskusteluapua seurakunnasta. Haastattelun perusteella seurakunta halusi osallistua aktiivisemmin kriisityöhön. Kriisityön tekeminen puuttuu kokonaan seurakunnasta haastattelun teon aikaan. Seurakuntaan haluttiin oma nimetty kriisityöntekijä, joka olisi osana kunnan kriisityöryhmää. Jonku verran on kyllä tarjottu sitä, ei kaikille, mutta silleen että pappi on käyny tai jotakin. Sitä mä oon miettiny kans, että on ihan harmittanu, ku sururyhmä puuttuu meiltä, puhumattakaa kriisityö. 4.3 Aineellinen tuki Läheisten näkökulma Läheiset ovat saaneet taloudellista apua kunnan sosiaalitoimesta ja seurakunnasta. Sosiaalitoimen kautta jotkut olivat saaneet myös apua kodinhoitoon. Tämän lisäksi sellaiset perheet, joissa oli useampi lapsi, olisivat toivoneet enemmän käytännön apua kodin hoitamiseen. Hautajaisten aikoihin saatiin tukea seurakunnasta, muistotilaisuuteen tilat veloituksetta. Lisäksi saatiin diakonissan kautta Suomen punaisen ristin ruokaapua yhden säkillisen verran....tärkeää tuki käytännön asioiden hoitamiseen, kun ei itsellä ole voimia Työntekijöiden näkökulma

26 26 Työntekijöiden mukaan kriisiryhmän antaman avun pitäisi olla pääasiassa keskusteluapua. Jos on tarvetta konkreettiseen apuun, eli esimerkiksi kotiapuun, niin tarvittaessa voidaan ottaa yhteyttä sosiaalitoimen puolelle. Monihan haluaa just semmosta konkreettista apua ja sitähän me ei nyt silleen ehkä annetakkaan tai onhan sitä annettukki jollaki tavalla, mutta mä oon ainaki miettiny sitä että onko se sitte meidän tehtävä. Jos on jotaki semmosta tarvetta niin ollaan kyllä oltu yhteydessä (kotipalveluun). 4.4 Tiedollinen tuki Läheisten näkökulma Itsemurhien ennaltaehkäisyä pidettiin läheisten haastatteluissa myös tärkeänä. Kouluissa pitäisi puhua asiasta ja rohkaista nuoria puhumaan tunteistaan ja pahasta olostaan sekä siitä, jos joku ystävä uhkailee itsemurhalla. Esimerkiksi koululla voisi kulkea joku puhumassa pahasta olosta ja sen käsittelystä Työntekijöiden näkökulma Ihmiset tarvitsevat tiedottamista, jotta tietävät mistä ja millaista apua on saatavilla. Tiedotus toimi jo jollakin asteella kunnassa. Kriisitapaamisissa annettiin infoa suullisesti ja kirjallisesti. Ne lähiomaiset, joihin kriisityöntekijät olivat alussa yhteydessä, saivat päättää, keitä kuolleen läheisiä kriisitapaamiseen kutsuttiin. Ja ollaan siitä tiedotettu, että meihin voi olla myöhemminki yhteydessä, että jos nyt ei vaikka tunnu ja myöhemmin tuntuu, niin totta kai saapi ottaa yhteyttä. Kunnan ja seurakunnan yhteistyötä oli tarvetta kehittää kriisityön parantamisen yhteydessä. Myös poliisi katsottiin tarpeelliseksi yhteistyötahoksi. Työntekijöiden keskuudessa kaivattiin verkostoitumista sekä tiiviimpää

27 27 yhteistyötä. Työntekijät olivat yhtä mieltä siitä, että tarvitaan yksi toimintamalli, jota kaikki osapuolet toteuttavat tahoillaan ja yhteistyössä muiden kanssa. Työntekijöiden haastattelun yhteydessä syntyi keskustelua koulutuksen tarpeesta. Epävirallisesti he jo sopivat, että kriisiavunantajia koulutetaan lisää. Et se kuitenki organisoitus että kuka lähtee käymään. Ois joku semmonen A4:n, jossa lukis kaikkien nimet ja numerot, ja sitte vaan soittas siitä läpi, että kuka lähtee. Ja kunnassa täytyy olla joku malli miten toimitaan eikä viittäkymmentä eri mallia....ois hyvä jos pistäs semmosen koulutuksen pystyyn.

28 28 5 JOHTOPÄÄTÖKSET 1. Sosiaalinen tuki tulee ulottaa koskemaan itsemurhan tehneen koko perhettä ja kaikkia läheisiä. 2. Pienissä kunnissa kannattaa suosia moniammatillista yhteistyötä. 3. Itsemurhien ehkäisyyn pitää panostaa mahdollisimman paljon.

29 29 6 OPINNÄYTETYÖN LUOTETTAVUUS Taivalkoski on pieni paikkakunta, jossa melkein jokainen tuntee toisensa. Tämän takia oli tärkeää toteuttaa tutkimusmateriaalin hankinta sillä tavoin, että vastaajan henkilöllisyys ei ilmennyt missään tutkimuksen vaiheessa muille kuin opinnäytetyön tekijöille. Tämä salassapito sekä lisäsi vastaajien uskallusta puhua vaikeasta asiasta että opinnäytetyön luotettavuutta. Haastattelua varten hankittiin nauhuri, mutta kukaan haastateltavista ei halunnut sitä käytettävän. Läheiset haastateltiin heidän kotonaan ja asiat kirjoitettiin muistiin. Teksti lähetettiin sähköpostin kautta haastatelluille ja he saivat vielä korjata tai lisätä asioita siihen. Myös tämä lisäsi opinnäytetyön luotettavuutta. Haastattelukysymykset olisi voitu testata etukäteen koehaastattelulla. Tätä ei voitu toteuttaa aikataulun vuoksi. Työntekijöiden ryhmähaastattelussa oli vaarana, että hiljaisemmat jättävät sanomatta mielipiteensä. Opinnäytetyön tekijöiden mielestä kaikki saivat luultavasti sanottua mielipiteensä.

30 30 7 OPINNÄYTETYÖN EETTISYYS Alun perin läheisten mielipiteet tutkittavasta asiasta piti saada kirjeitse nimettöminä vastauksina lehdessä olleen pyynnön mukaisesti. Vastaaja sai kuitenkin laittaa yhteystietonsa mahdollista myöhempää haastattelua varten. Tällä tavalla saatiin vain kaksi vastausta, joka ei riittänyt tutkimusmateriaaliksi. Tämän vuoksi otettiin yhteyttä ihmisiin joiden tiedettiin menettäneen läheisen itsemurhan kautta. Jokaiselta kysyttiin suostumusta haastatteluun. Tekijät saivat hyvän vastaanoton ja asian vaikeudesta huolimatta ihmiset halusivat kertoa kokemuksistaan kasvotusten. Ennen haastattelua kerrottiin, että haastattelun voi keskeyttää milloin tahansa, mikäli ikävän asian muisteleminen alkaa tuntua liian pahalta. Haastateltaville taattiin anonymiteetti työn jokaisessa vaiheessa, sillä laadullisen tutkimuksen tärkein eettinen periaate on tiedonantajan vapaaehtoisuus sekä henkilöllisyyden suojaaminen sekä luottamuksellisuus (Latvala & Vanhanen-Nuutinen 2001, 39). Ihmisiin kohdistuvissa tutkimuksissa mainitaan tärkeimpinä eettisinä periaatteina yleensä informointiin perustuva suostumus, luottamuksellisuus, seuraukset ja yksityisyys. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 20.) Kunnan ja seurakunnan työntekijöitten ryhmähaastatteluun koottiin lainauksia aiemmin tehdyistä yksilöhaastatteluista. Lainaukset olivat yksittäisiä lauseita, joista ei voinut selvitä haastateltavan henkilöllisyyttä, eikä aikaa milloin itsemurha on tapahtunut. Opinnäytetyön tulokset eivät olleet yleistettävissä vaan ne olivat yksittäisten henkilöiden kokemuksia saamastaan tuesta. Tulokset olivat kuitenkin suuntaa antavia koskien kriisityön tilannetta Taivalkoskella. Kun opinnäytetyö valmistui, tutkimusmateriaali tuhottiin asianmukaisella tavalla. Paperit poltettiin ja videonauha hajotettiin kappaleiksi. Näin varmistettiin tietojen salassa pysyminen.

31 31 POHDINTA Teimme opinnäytetyömme itsemurhan tehneiden läheisten kokemuksista saamastaan tuesta Taivalkoskella. Kiinnostuimme aiheesta omien kokemuksiemme kautta ja halusimme opinnäytetyön avulla olla mukana vaikuttamassa Taivalkoskella tapahtuvan kriisityön kehittämiseen. Aihe on tärkeä ja ajankohtainen, koska nuorten itsemurhia tapahtuu paljon, eikä läheisten tukemista ole Suomessa tutkittu kovinkaan paljoa. Sosiaali- ja terveysalan työssä tulemme kohtaamaan itsemurhan tehneiden läheisiä, jotka tarvitsevat tukea selviytyäkseen menetyksestä ja surusta. Tämän lisäksi opinnäytetyön tekeminen antaa valmiuksia työskennellä itsetuhoisten henkilöiden ja heidän läheisten kanssa, jotka tarvitsevat erityistä tukea arjessa selviytymisessä. Tarkoituksenamme oli saada tutkimusaineisto kirjeitse ja sähköpostitse itsemurhan tehneiden läheisiltä. Aineiston niukkuuden vuoksi kävimme tekemässä haastatteluita itsemurhan tehneen läheisille. Haastatteluissa läheiset kokivat hyväksi, että emme olleet minkään heitä aiemmin auttaneen tahon jäseniä. Haastattelutilanteet olivat luontevia ja avoimia, joista saimme luotettavat vastaukset tutkimuskysymyksiimme. Itsemurhan tehneiden kanssa työskenteleville ammattihenkilöille järjestimme ryhmähaastattelun, jossa oli edustettuna sosiaali-, terveys- ja kirkon alat. Haastattelut toteutettiin teemahaastattelulla, jonka koimme onnistuneeksi valinnaksi aineiston hankinnassa. Analyysimenetelmäksi valitsimme induktiivisen sisällönanalyysin. Mielestämme kriisiryhmään pitäisi kuulua sosiaali-, terveys- sekä kirkon ammattialojen edustajat. Jos esimerkiksi sosiaalityöntekijä kuuluisi ryhmään, ehkä läheisten konkreettisen avun tarve tulisi huomioitua helpommin. Koulukuraattorin pitäisi mielestämme olla tiiviissä yhteistyössä kriisiryhmän työntekijöiden kanssa, silloin kun lapsiperheen nuori tekee itsemurhan. Vanhempien suostumuksella ilmoitettaisiin kuraattorille tapahtuneesta, joka osaisi helpommin kohdentaa apunsa perheen muihin lapsiin.

32 32 Tulevina sosiaali-, terveys- ja kirkonalan ammattilaisina haluamme kehittää valmiuksia kohdata ihmisiä erilaisissa kriiseissä sekä tukemaan heitä selviämään niistä. Läheisen itsemurha on traumaattinen kokemus ja se koskettaa monia ihmisiä. Vanhemmat, sukulaiset ja ystävät tarvitsevat tukea surusta ja menetyksestä selviämiseen. Opinnäytetyön tekovaiheessa pääsimme kehittämään surevan ihmisen kohtaamista ammatillisesti. Varsinkin toinen meistä joutui lisäksi työstämään omaa selviytymistään läheisen itsemurhasta ja se oli läsnä koko opinnäytetyön tekemisen ajan. Kirkon suhtautuminen itsemurhaan on muuttunut aiemmasta tuomitsevasta suvaitsevampaan asennoitumiseen. Luultavasti kaikki läheiset eivät kuitenkaan tätä tiedosta ja mielestämme tätä sanomaa pitäisi viedä eteenpäin. Seurakunnissa tehdään töitä itsemurhan tehneiden läheisten kanssa ja tämä osaltaan varmasti auttaa kriisistä selviämisessä. Viime aikoina mediassa on noussut esille liikenneonnettomuuksista ja itsemurhista johtuvien kuolemien määrä. Itsemurhien kautta kuolee vuosittain kolminkertainen määrä ihmisiä kuin liikenneonnettomuuksissa. Mielestämme tämä kuvastaa, että Suomessa on ymmärretty tarve panostaa enemmän itsemurhien ehkäisyyn. Itsemurhista puhutaan nykyään avoimemmin julkisuudessa. Tämä ehkä edesauttaa läheisiä puhumaan avoimemmin menetyksestään ja näin selviämään surustaan paremmin. Haluamme, että opinnäytetyömme ei jää lojumaan pöytälaatikkoon, vaan tuloksia hyödynnettäisiin kriisityön kehittämisessä Taivalkoskella. Tämän varmistamiseksi järjestämme itsemurhan tehneiden läheisten parissa työskenteleville tilaisuuden, jossa käsitellään opinnäytetyön tulokset ja työntekijät voivat luoda suunnitelmia yhteistyön kehittämisen jatkamiselle. Muutaman vuoden kuluttua voisi tehdä vastaavan tutkimuksen siitä, ovatko asiat muuttuneet millään tavalla. Kuntaan voisi myös tehdä opasvihkon, josta löytyisi tietoa surusta ja paikoista, joista saa apua surun käsittelyyn.

33 33 LÄHTEET Durkheim, Emilé Itsemurha. Sosiologinen tutkimus (S. Randell. suom.). Helsinki:Tammi. (Alkuteos julkaistu 1930). Eskola, Jari & Suoranta, Juha Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Hakko, Helinä Oulun Yliopistollinen sairaala, psykiatrian klinikka. Oulu. Sähköpostiviesti Hakko, Helinä, Koponen, Petri, Viilo, Kaisa, Särkioja, Terttu, Meyer-Rochow, V. Benno, Räsänen, Pirkko & Timonen, Markku Alcohol Related Suicides in Victims with a History of Hospital-treated Depression. American Journal on Addictions. Oct-Dec; 14(5): Heiskanen, Tarja (toim.) Takaisin elämään. Henkinen tuki ja onnettomuudet. Helsinki: SM-kustannus. Hirsjärvi, Sirkka & Hurme, Helena Teemahaastattelu. Helsinki: Yliopistopaino. Hirsjärvi, Sirkka & Hurme, Helena Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino. Hirsjärvi, Sirkka, Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula Tutki ja kirjoita. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Julma, Kauko, Luotoniemi, Markku, Salminen & Birgitta Nuoren psyykkiset kehityskäyrät. Duodecim 1991;107: Latvala, Eila & Vanhanen-Nuutinen, Liisa Laadullisen hoitotieteellisen tutkimuksen perusprosessi: Sisällönanalyysi. Teoksessa Janhonen, Sirpa &

34 34 Nikkonen, Merja (toim.) Laadulliset tutkimusmenetelmät hoitotieteessä. Porvoo: WSOY. Lindqvist, Martti Toivosta ja epätoivosta. Helsinki: Kirjapaja. Lönnqvist, Jouko Itsemurhat. Teoksessa Suomalaisten terveys. Kustannus Oy Duodecim, Stakes ja KTL. Toim. Aromaa, Arpo, Huttunen, Jussi, Koskinen, Seppo & Teperi, Juha. Lönnqvist, Jouko, Aro, Hillevi & Marttunen, Mauri (Toim.).(1993). Itsemurhat Suomessa projekti. Stakes. Tutkimuksia 25. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Rautava, Marie Näkökulma nuorten itsemurhien ehkäisyyn. Teoksessa Nuorten itsetuhokäyttäytyminen ja kirkon nuorisotyö. Suomen ev.lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 1995: Saari, Salli Kuin salama kirkkaalta taivaalta Kriisit ja niistä selviäminen. 2.painos. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy. Saarinen, Pirjo Pääkirjoitus. Itsemurhan postventio. Duodecim 2006; 122: Saarinen, Pirjo, Hintikka, Jukka, Lehtonen, Johannes & Lönnqvist, Jouko Läheisen itsemurhaan sopeutuminen. Duodecim 2001; 117: Teinilä, Mari Lopun elämää itsemurhan tehneiden läheiset kertovat. Helsinki: Gummerus Kirjapaino Oy. Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Uusitalo, Tuula Miten päästä yli mahdottoman? Narratiivinen tutkimus itsemurhamenetyksistä. Rovaniemi: Lapin yliopistopaino.

35 35 Viilo, Kaisa, Timonen, Markku, Hakko, Helinä, Särkioja, Terttu, Meyer-Rochow, V. Benno, Räsänen, Pirkko Life-time Prevalences of Physical Diseases and Mental Disorders in Young Suicide Victims. Psychosomatic Medicine. Mar- Apr;67(2): Walsh, Kiri, King, Michael, Jones, Louise, Tookman, Adrian & Blizard, Robert Spiritual beliefs may affect outcome of bereavement: prospective study. BMJ 2002; 324: Zinn, Christopher, Karcher, Helmut, Dolley, Margaret, Rochal, J, Yamauchi, Masaya, Rhein, Ronald, Sheldon, Tony, Dorozynski, Alexander & Kingman, Sharon Suicide. BMJ 1994; 308: INTERNET-LÄHTEET Lundin, Tom. Järkyttävien tapahtumien aiheuttamat reaktiot. Milloin tarvitaan ammattilaisen apua? Viitattu Tuloste tekijän hallussa. <url: %22traumaattinen%20suru%22> Wikipedia Vapaa tietosanakirja. Itsemurha. Viitattu Tuloste tekijän hallussa. <url: