Renkaan toimitus / Ihre Rengas-Redaktion ritva Prinz sekä MaUri lunnamo ja Marija skara

Transkriptio

1 SAAtESAnAt / AuS DEr redaktion Mikä tuo joulun? Vuosia sitten istuimme sisarusteni kanssa aattoiltana olohuoneessa hieman hämillämme: Aattohartaudessa oli käyty, jouluruoka oli syöty ja laulut laulettu. Nyt piti perinteen mukaan isän lähteä kellariin hakemaan mehua ja joulupukin sillä aikaa tulla. Mutta isä olikin sitä mieltä, ettei hänen aikuisia lapsia varten enää tarvitsisi tuohon rooliin hypätä. Ymmärrettävää, totesimme, mutta mitenkäs ne lahjat sitten jaetaan? Joulu on ehkä se juhla, johon liittyvät tunteet ja perinteet ovat voimakkaimpia. Antti Lumpeen perheessä luovuttamaton perinne on suomalainen jouluruoka, Kirsi Schaette tasapainoilee saksalaisten ja suomalaisten joulutraditioiden välillä ja Tintti Attila-Hirth ehdottaa tavallisuudesta poikkeavaa joululahjaa. Lue jouluisia ajatuksia sivulta 4 lähtien. Itselleni tätä joulua valmistellessa tulee etsimättä mieleen, kuinka ajankohtainen joulun kertomus onkaan: nuori äiti, joka paremman majapaikan puutteessa synnyttää tallissa ja joutuu lapsen hengen pelastaakseen lähtemään pakomatkalle vieraaseen maahan. Joulu ei pohjimmiltaan siis kuitenkaan ole raameista kiinni, vaan tulee, vaikka suunnitelmat menisivät uusiksi, perinteet olisivat pirstaleina ja valmistelut jäisivät kesken! Weihnachten ist das Fest der Traditionen. Wer zwischen verschiedenen Kulturen lebt, muss mitunter Kompromisse machen: Werden die Geschenke vom Christkind oder Weihnachtsmann gebracht? Gibt es am Heiligabend Karottenauflauf und Schinken oder Kartoffelsalat und Würstchen? Fehlt Ihnen ein Rezept für ein finnisches Gericht? Dann schauen Sie doch auf Seite 10 nach! Weihnachten an sich ist jedoch an keine Rahmenbedingungen geknüpft. Die sehr aktuelle Geschichte von Weihnachten ist eine Geschichte von durchkreuzten Plänen und gesprengtem Rahmen: eine junge Frau, die mangels Unterkunft in einem Stall gebären muss und in ein fremdes Land flieht, um das Leben ihres Babys zu retten. Manchmal ereignet sich Weihnachten gerade da, wo alles plötzlich ganz anders ist. Wo und wie auch immer Sie Weihnachten feiern; wir wünschen Ihnen eine Zeit, die Sie berührt und Ihnen Kraft gibt. Joulun rauhaa toivottaen, Renkaan toimitus / Ihre Rengas-Redaktion ritva Prinz sekä MaUri lunnamo ja Marija skara SKTK:n toimisto on suljettuna ist die ZfkA-Geschäftsstelle geschlossen

2 tässä lehdessä / in dieser Ausgabe Mikä tuo joulun? Jouluaterialla on suomalaisessa perinteessä tärkeä sija. Miltä näyttää saksansuomalaisten joulupöytä? Sopiiko Bratwurst porkkanalaatikon kyytipojaksi? Mistä saan kunnon kinkun? Saksassa pitkään asunut ja jouluruokia valmistanut kokki Antti Lumme antaa keittiövinkkejä, ja Kirsi Schaette pohtii juhlan viettoa kahden kulttuurin perheessä. Lue jouluisia juttuja sivulta 4 lähtien Ammatti kehitysmaan naiselle Dresdenissä ja Düsseldorfissa osallistuttiin tänä syksynä Naisten Pankin ideoimaan tapahtumaan Kävele naiselle ammatti. Ihana ja upea sunnuntaipäivän aloitus, jossa hyöty, huvi, liikunta ja iloinen seura yhdistyivät, summaa Marika Koski kokemuksiaan (s ). Kävelytapahtumia on tarkoitus järjestää myös vuonna Sokeako avuton? Saksansuomalainen Jonna Mononen on ollut syntymästään saakka sokea. Silti hän on käynyt normaalit koulut, valmistunut filosofian maisteriksi ja kielenkääntäjäksi ja sanoo tietävänsä, miltä maailma näyttää. Lokakuun lopussa Jonna julkaisi ensimmäisen dekkarinsa. Miksi hän kirjoittaa ja miten, kertoo Jonna s Kaffee und Computerhilfe Roope Ruuskanen leistete nach dem Abitur seinen Zivildienst bei der Deutschen Evangelisch-Lutherischen Gemeinde in Helsinki. Er hat u. a. Kaffee eingeschenkt, die Kirche gefegt und Senioren bei Computerproblemen geholfen. Insgesamt war es ein tolles Jahr, sagt Roope. Mehr über seine Erfahrungen auf Seiten Minne tiet johtavat? Siirtolaisuus ja liikkuvuus leimaavat arkeamme ja vaikuttavat paitsi yhteiskuntaan, jossa elämme, myös ymmärrykseemme Euroopasta, kirjoittaa Suomen Saksan-instituutin johtaja Dr. Laura Hirvi. Suomen Saksan-instituutti käsittelee liikkuvuuden ja siirtolaisuuden ilmiöitä ensi vuonna taidenäyttelyissä ja muissa tilaisuuksissa (s. 23) kuvat/fotos: Antti Lumme, Toni Laaksonen, Andreas Dengs / pixelio.de, privat, Avant-Verlag (aus Ville Tietäväinen, Unsichtbare Hände)

3 Ajankohtaista / Aktuelles Tule joulumyyjäisiin! Myyjäisissä koet aitoa suomalaista joulutunnelmaa. Samalla tuet suomalaista seurakuntaasi. Myyjäisten ajankohdat löydät seurakuntasivuilta. Tervetuloa! Bei unseren Weihnachtsbasaren können Sie finnische Weihnachtsstimmung erleben, finnische Leckereien genießen und Handarbeiten und andere Produkte erwerben. Gleichzeitig unterstützen Sie Ihre finnische Gemeinde. Die Termine finden Sie auf den Gemeindeseiten. Herzlich willkommen! Pastori Hanna Savukoski asetettiin tehtävään Suuri joukko seurakuntalaisia ja yhteistyötahojen edustajia eri puolilta Keski- ja Lounais-Saksaa juhlisti lounaan alueen suomalaispappi Hanna Savukosken tehtävään asettamista Dornbusch-kirkossa Frankfurtissa Tehtävään siunaamisen toimitti kirkkoneuvos Detlev Knoche ja häntä avustivat Suomen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori Susanna Merikanto-Timonen ja Saksan suomalaispappien koordinaattori Päivi Vähäkangas. Jumalanpalveluksen jälkeen yhdessäolo jatkui suomalaisen seurakunnan tiloissa kirkkokahvien ja tervehdyspuheiden merkeissä. kuvat/fotos: Ritva Prinz, Mauri Lunnamo Sehr gut besucht war der Gottesdienst in der Dornbusch-Kirche in Frankfurt am 4.10., in dem Hanna Savukoski in ihre Aufgabe als finnische Pfarrerin für das Gebiet Südwest durch Herrn Oberkirchenrat Pfr. Detlev Knoche eingeführt wurde. Pfarrerin Susanna Merikanto-Timonen vom Außenamt der finnischen Evangelisch-Lutherischen Kirche und Pfarrerin Päivi Vähäkangas, als Koordinatorin der finnischen Pfarrerinnen und Pfarrer in Deutschland, gaben ihr Segenswünsche mit auf den Weg. Nach dem Gottesdienst hießen beim Kirchenkaffee viele Gemeindeglieder und Kooperationspartner die neue Pfarrerin durch Grußworte willkommen. Rengas 1-2/2016 ilmestyy KV 1 tammi-helmikuun tapahtumatiedot artikkelit: seurakuntien tapahtumatiedot oman seurakunnan tiedottajalle: Rengas 3-4/2016 ilmestyy KV 9 maalis-huhtikuun tapahtumatiedot artikkelit: seurakuntien tapahtumatiedot oman seurakunnan tiedottajalle:

4 Ajaton joulu Saksan matkoillani olen saanut tutustua moniin paikkakuntiin. Jokainen niistä on ollut erityislaatuinen ja omalla ainutlaatuisella tavallaan viehättävä. Pariin kertaan olen käynyt Baijerissa Rothenburg-ob-der-Tauberin kaupungissa. Komeat muurit kaupungin ympärillä, koristeelliset talot kivikatujen varsilla ja lukuisat pienet kaupat luovat erityisen tunnelmansa. Rothenburg tunnetaan paitsi kauniista näkymistään myös liikkeistään, jotka myyvät jouluun liittyviä esineitä ympäri vuoden. Kesän kuumimpanakin aikana vierailija voi astua kauppaan sisään ihastelemaan toinen toistaan värikkäämpiä joulukoristeita. Siellä asiakas pääsee heti joulun tunnelmaan vuodenajasta riippumatta. Joulu on juhla, jonka sanoman on tarkoitus tuoda valoa elämäämme ympäri vuoden. Vaikka juhlan pyhät ajoittuvat vuoden loppuun, sen viesti kantaa kristittyä jokaisena päivänä. Tämä viesti on yhtä aikaa sekä yksinkertainen että merkitykseltään mittaamaton. Hän on jo läsnä elämässämme. Hän on jo sitoutunut arkeemme ja juhlaamme. Hän tietää, mitä elämäämme kuuluu. Hän on vierellämme kaikkialla ja kaikkina aikoina. Joulun ainutlaatuinen sanoma on juhlan arvoinen. Saakoon se tuoda iloa ja valoa Sinun elämääsi, ei vain joulun pyhinä, vaan vuoden jokaisena päivänä. Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. Luukas 2: 14 Hyvää ja siunattua joulujuhlaa Sinulle ja läheisillesi! tapio luoma Piispa, kirkon ulkosuomalaistyön toimikunnan puheenjohtaja Jouluna Jumala syntyi ihmiseksi Jeesuksessa. Hän laskeutui luoksemme ja siksi meidän ei tarvitse yrittää nousta korkeuksiin hänen luokseen. kuvat/fotos: Ralph Kissner/pixelio.de, Kirkkohallitus / Aarne Ormio

5 Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta Tukiverkkosi maailmalla evl.fi/ulkosuomalaiset KIRKON ULKOSUOMALAISTYÖ Suomen suurlähetystö Rauchstr. 1, Berlin kuva/foto: Andreas / pixelio.de Kiitämme kuluneen vuoden hyvästä yhteistyöstä seurakuntien kirkkoraateja, tiedottajia ja kaikkia muita vapaaehtoisia samoin kuin Renkaan lukijoita, artikkelien kirjoittajia, ilmoittajia ja kaikkia työtämme lahjoituksilla tukeneita sekä yhteistyökumppaneitamme Saksassa ja Suomessa. Wir danken für die gute Zusammenarbeit im zu Ende gehenden Jahr den finnischen Gemeinderäten, ihren Redakteurinnen und Redakteuren und allen anderen Ehrenamtlichen sowie den RengasAutorinnen und Autoren, den Anzeigenkunden, unseren Kooperationspartnern in Deutschland und in Finnland und allen, die unsere Arbeit im zu Ende gehenden Jahr mit Spenden unterstützt haben. SKTK:n johtokunta ja Renkaan toimitus Der Vorstand des ZfkA und die Rengas-Redaktion

6 Frohe Weihnachten und ein Glückliches Neues Jahr Joulusaunan lämmittää harviasauna.com AZ Rengas Weihn.gruß_Layout :23 Seit kuva/foto: Andreas / pixelio.de HEINER LABONDE VERLAG & MEDIAKONTOR Feilenhauerstraße 44 D Grevenbroich Tel Fax info@labonde-verlag.de Bockenheimer Landstraße Frankfurt am Main Tel Oederweg 29, FFM, Tel Alte Schönhauser Str. 42, Berlin, Tel

7 God Jul och Gott Nytt År Kiitos kuluneesta vuodesta. Siunattua joulua ja onnellista uutta vuotta 2016! tujareisen Ihr Nordlandpartner Otto-Hahn-Str Benningen Fon: Fax:

8 Mikä tuo joulun? Porkkanalaatikkoa Bratwurstilla? Tähän asti se on ollut helppoa. Joka toinen vuosi joulupukki on tuonut lahjat Suomen mummolassa ja Saksan jouluina Christkind on lennellyt Oman ja Opan kotiin sytyttäen kuusenkynttilät ja jättäen lahjat kuusen alle. Miten käy nyt, kun joulua on tarkoitus viettää meidän kodissamme? Voivatko joulupukki ja Christkind yhdistää voimansa vai annammeko pestin vain toiselle heistä? Täytyy myöntää, että en ole päässyt perille siitä, miten ihmeessä Kristuslapsi voi tuoda lahjat jouluna. Miten pieni vauva voi kantaa ison kasan lahjoja niin moneen kotiin? Vai loihtiiko hän ne? Ai, eikö Christkind olekaan se oikea Kristuslapsi? Kaiken kukkuraksi Christkind tuli Nürnbergin joulumarkkinoilla vastaan kruunupäisenä, vaaleilla kiharilla varustettuna neitona. Saattoipa jopa muistuttaa Luciaakin. Alles klar... En ole pystynyt hyväksymään Christkindiä joululahjojen tuojana, koska se on ollut minulle täysin vieras (ja epälooginen!) perinne. Toisaalta, kun asiaa kauemmin ajattelen, voisi Christkind tuoda valon jouluumme, niin kuin joulutähti aikoinaan johdatti paimenet Jeesuksen luo. Christkind voisi vahvistaa joulun sitä puolta, joka nykyajan yltäkylläisyydessä ei saa unohtua. Joulupukki saisi siten myös pitää pestinsä - ehti hän henkilökohtaisesti paikalle tai ei. Hänen lahjansa joutavat antaa hieman tilaa symbolisen Christkindin sanomalle ja molemmat perinteet säilyttäisivät näin paikan meidän joulussamme. Kirsi Schaette Was kommt Weihnachten auf den Tisch? Im Foto ein traditionelles finnisches Weihnachtsessen. En kyllä erota toisistaan joulupukkia ja Nikolaustakaan pelkän ulkonäön perusteella. Erotatko sinä? Lapsille tämä pitäisi osata selittää. Kompuroin siis aina vastauksissani, kun punatakkinen valkopartaukko tulee joulun alla vastaan. Näihin asioihin olisi kai pitänyt perehtyä jo ennen kuin lapset osasivat kysymyksiään esittää. Olisi se vaan niin paljon helpompaa, kun edes joulupukkeja olisi oikeasti olemassa vain yksi. Suomalaiset jouluruokaperinteet ovat minun kotonani niin vahvat, että pöytään meille tulee varmasti laatikoita ja rosollia. Kinkun hankinta on hankalampaa. Voisiko tähän yhdistää jotain perinteistä saksalaista? Kerran yritin Bratwurstia porkkanalaatikon kyytipojaksi. En suosittele. Kaikki perinteet eivät sovi saman katon alle tai saman pöydän päälle. Hienointa olisi, kun perinteet täydentäisivät toisiaan ja maistuisivat kaikille - anopillekin

9 Mikä tuo joulun? Suomalaista jouluruokaa ammattitaidolla Antti Lumme on kokannut suomalaiset jouluruuat Saksassa jo yli 20 vuoden ajan. Alkuperäiseltä ammatiltaan hän onkin kokki. Olin töissä nimekkäissä helsinkiläisravintoloissa ja laitoin ruokaa mm. presidentti Mauno Koivistolle, Antti muistelee. Ravintolatyö toi kuitenkin mukanaan paljon yötöitä, ja niinpä Antti vaihtoi alaa. Hän työskenteli ensin rakennuksilla ja luki sitten rakennusmestariksi. Työkeikat kuljettivat miestä eri puolille maailmaa lähdin kuukauden komennukselle Spreewaldiin. Se kuukausi ei ole loppunut vielä, kertoilee Berliiniin kotiutunut Antti. Yhtenä iltana sitten tapasin irlantilaisessa pubissa suomalaisen naisen. Arja oli tullut Saksaan jo 1972, joten sain opettaa hänelle suomen kielen uudestaan. Ja ymmärrettävistä syistä perheen työnjaossa kokkaaminen jäi Antin hommaksi. Arjan ja Antin joulupöydän ääressä istuu usein kansainvälinen ruokakunta: Saksalaisille ystävillemme maistuu parhaiten lanttu- ja porkkanalaatikko, puolalaiset taas tykkäävät maksalaatikosta, luettelee isäntä. Suomalaiset jouluruuat maistuvat myös Arjan entiselle miehelle, joka on syntyperältään perulainen. Jopa niin hyvin, että Antti tarjoutui kokkaamaan joululaatikoita muulloinkin. Siitä ajatuksesta hän ei tykännyt, vaan totesi jouluaterian kuuluvan nimenomaan joulun erityiseen tunnelmaan. Perinteisiin jouluruokiin Antti sisällyttää vakaalla ammattitaidolla aina myös jotain jännittävää. Tässä vinkkejä Antin joulukeittiöstä: - Keitä porkkanat ja lantut aina kuorineen ja kuori ne vasta kypsinä. Kuori antaa ruokaan makua. - Porkkanalaatikon voit maustaa pippurin lisäksi muskottipähkinällä ja lanttulaatikon neilikalla. Näin saat ruokiin eri vivahteita. - Siirapin voi korvata erinomaisesti hunajalla, se antaa jännittävän säväyksen. Laatikot voi hyvin makeuttaa myös ruskealla sokerilla. - Kinkuksi Antti suosittelee kevyesti savustettua gepökelter Prager Schinken. Prager Schinken on hyvä, pikkasen savunen eikä menetä paljon nestettä. Voi myös itse suolata, eli kinkku veteen, jossa suolaa niin paljon että raaka peruna pysyy pinnalla - mielellään merisuolalla. Sian kiinni ottoon en anna ohjeita. Kypsennä kinkku miedolla lämmöllä hitaasti mehukkaaksi. Hyvää ruokahalua! Haastattelu: Ritva Prinz Antti Lumme ist ein gelernter Koch und bereitet jedes Jahr seiner Familie auch in Deutschland ein traditionelles finnisches Weihnachtsessen. kuvat/fotos: Arja ja Antti Lumme Miten pyydän lihakauppiaalta suomalaisen joulukinkun? Antti Lumme: Gepökelter Prager Schinken. Virve Manninen: Krustenbraten, mild gepökelt. Marja Pöpken: Hinterschinken, gepökelt, ohne Knochen und mit Schwarte. Ihana joulukinkku on uunia vaille valmis

10 Mikä tuo joulun? Steckrübenauflauf 1 kg Steckrüben in Stücke geschnitten Wasser Salz 2 Esslöffel Butter oder Margarine 1 Esslöffel Weizenmehl 2 Eier 200 ml Milch oder Sahne 1 Teelöffel Salz 1 Teelöffel gemahlener weißer Pfeffer 1 Esslöffel Zucker Semmelbrösel etwas Butter Die Steckrüben in Salzwasser kochen, das Kochwasser abgießen. (In Deutschland ist das Kochwasser nicht so gut geeignet für den Auflauf, da es leicht bitter schmecken kann. In Finnland sind die Steckrüben süßer.) Die Steckrüben pürieren, dazu die Milch (Sahne), Eier, das Weizenmehl, einen Esslöffel Butter und die Gewürze geben und alles gut mischen. Die Mischung in eine gut gefettete Auflaufform geben. Auf die Oberfläche die Semmelbrösel und etwas Butter streuen. Der Steckrübenauflauf wird ca. 1 ½ Stunden im Ofen bei etwa 200 C gebacken. In Finnland wird üblicherweise eine größere Menge auf einmal gebacken. Der Auflauf wird in kleineren Portionen eingefroren, die bei Bedarf nur noch im Ofen aufgewärmt werden. Mohrrübenauflauf (für 6 Personen) 500 g gekochte, geschälte Mohrrüben 100 g Reis ½ l Wasser ½ l Milch 1 Ei Salz ½ Teelöffel Pfeffer 1 Esslöffel Butter Den Reis mit Wasser und Milch weichkochen. Die gekochten und geschälten Mohrrüben durch den Wolf drehen, Ei und Gewürze hinzufügen und mit dem fertigen Reis mischen. In eine gefettete Form füllen, Semmelbrösel und Butterflocken darüber streuen und 1 Stunde im Ofen bei 200 C backen. Mit ausgelassener Butter servieren. Durch Hinzufügen von zwei Esslöffeln gehobelter Mandeln kann der Mohrrübenauflauf verfeinert werden kuvat/fotos: Mira Thate

11 Mikä tuo joulun? Weihnachtsschinken 6 kg Schweineschinken Für die Salzlake: 4 l Wasser 200 g Zucker 200 g Salz Zum Braten: 2-3 Esslöffel Senf 2 Esslöffel Zucker 2-3 Esslöffel Semmelbrösel etwas Wasser Die Salzlake wird gekocht und abgekühlt. Der Schinken wird abgeschabt und die Schwarte kreuzförmig mit einem scharfen Messer eingeritzt. Dann wird die Salzlake über den Schinken gegossen und man lässt ihn darin etwa 2 Tage an einem kühlen Ort ziehen. Nun den Schinken aus der Lake nehmen und abtrocknen. Bei einer Temperatur von etwa 125 C braten, bis das Bratenthermometer 77 C anzeigt. Den Schinken aus dem Ofen nehmen und aus der Schwarte schälen. Die Oberfläche mit einer Zucker-Senf-Mischung einreiben, auf die Semmelbrösel gestreut werden. Den Schinken für kurze Zeit bei 250 C in den Ofen schieben, um eine schöne Kruste zu bekommen. Zur Verzierung nimmt man auch Nelken, die einen angenehmen Duft verbreiten. Sie werden in den Schinken gesteckt, bevor er zum Überbacken in den Ofen geschoben wird. Wenn kein Bratenthermometer zur Verfügung steht, rechnet man etwa folgendermaßen: 6-8 kg benötigen etwa 6-7 Stunden, 4-6 kg etwa 4-6 Stunden und 2-4 kg etwa 3-4 Stunden im Ofen. Der kalte Schinken wird mit Schinkenspießen garniert. Weiter kann man zur Garnierung Tomaten, Apfelsinen, Pflaumen, Petersilie und vieles andere verwenden. Rezepte mit freundlicher Genehmigung aus: Perinteisiä kotiruokia - Traditionelle finnische Hausgerichte Traute Warnke Verlag, Reinbek 1997 Kirjan Perinteisiä kotiruokia - Traditionelle finnische Hausgerichte on julkaissut Hampurin Suomalaisen Merimieskirkon Työkerho Eeva Strehmelin johdolla. Sitä on saatavissa Hampurin merimieskirkolta hintaan 22,00 (ks. yhteystiedot s. 58). Das zweisprachige Kochbuch ist erhältlich zum Preis von 22,- bei der finnischen Seemannskirche in Hamburg (Kontaktdaten s. S. 58)

12 Mikä tuo joulun? Joululahjana elämä Mitä ihmettä antaisin tänä vuonna joululahjaksi? Sukat? Kellon? Lahjakortin? Rahaa? Antaminen voi olla hauskaa tai todella rasittavaa. Jotkut yksinkertaisesti kieltäytyvät antamasta mitään, välttääkseen stressin, väärät lahjat tai huonon omantunnon siitä, ettei muista kaikkia ystäviään ja sukulaisiaan. Minä olen jouluihminen ja rakastan antamista. Valmistaudun jo kesällä lahjontaan. Ostan lankoja, kankaita ja kerään tyhjiä purkkeja, nappeja, jäätelötikkuja, vessapaperirullia kaikkea, minkä jotenkin voi muuttaa lahjaksi. Näin oli myös marraskuun 22. päivä 2012, kun lapsenlapseni Iidan kanssa askartelin joululahjoja keittiönpöydän ääressä. Olimme juuri levittäneet koko kerätyn arsenaalin pöydälle, liimapuikot ja teippirullat lojuivat valmiina joululahjojen valmistelukoitokseen, kun puhelin soi: Essenin Uniklinikalta, päivää. Teille olisi nyt löytynyt maksa. Voisitteko saapua tunnin sisällä sairaalaan? Olin odottanut puolitoista vuotta uutta maksaa. Lääkärit olivat antaneet minulle vuoden elinaikaa vanhalla maksallani. Minulla on perinnöllinen sairaus, ns. polykystinen maksa. Tiesin, että maksani on täynnä kystia jo kauan, ennen kuin ensimmäiset oireet ilmenivät. Essenin Uniklinikalla vatsaani asennettiin sitten parin kuukauden välein putkia, joilla maksakystien nesteitä johdettiin ulos. Erään tällaisen operaation aikana lääkärit kuitenkin huomasivat, etteivät voineet tehdä enää mitään, muuten olisin kuollut leikkauspöydälle. Herättyäni nukutuksesta sain kuulla, että ainoa mahdollisuus oli maksansiirto. Minulla oli onnea. Maksa-arvoni tasaantuivat, palasin takaisin töihin ja kaikki tuntui olevan normaalia. Lääkärini kuitenkin sanoi, että sisälläni tikitti aikapommi. Voisin elää vuoden, ehkä kaksi tai muutaman kuukauden. Pääsin välittömästi siirtolistalle ja elämäni puhelimen kanssa alkoi. En saanut poistua 30 km kauemmaksi kotoa, en voinut mennä elokuviin, en teatteriin, en konsertteihin en minnekään missä minun olisi pitänyt laittaa puhelin pois päältä sain uuden maksan ja uuden elämän. Se oli suurin mahdollinen lahja siltä, joka oli allekirjoittanut elinluovutuskortin. Kuka hän oli, sitä en tule koskaan tietämään. Hänen maksansa antoi minulle lisää elinaikaa. Suurempaa lahjaa ei kukaan voi toiselle antaa kuin ELÄMÄN. Jeesus antoi elämänsä meidän kaikkien puolesta. Yksi ihminen antoi elämänsä minulle kuolemansa jälkeen. Saksassa kuolee 21 ihmistä viikossa turhaan - odotuslistalla. Yksi ihminen voi elinluovutuksella antaa seitsemälle uuden elämän. Yksi kortti yksi allekirjoitus, se on kaikki mitä tarvitaan. Yhdellä pienellä kortilla voi antaa toiselle ihmiselle elämän sitten, kun se omalta kohdalta on ohi. Elinsiirrolle ei ole ikärajaa. Potilaan kunto on pääsääntöisesti se kriteeri, joka vaikuttaa siirron onnistumiseen. Minä käyn 3 kuukauden välein sairaalassa verikokeissa. Syön hyljinnänestolääkkeitä, jotka hillitsevät immuunijärjestelmääni. Minulla on rajoituksia ruokavaliossani. Saunassa voin käydä, jos minulla on oma sauna. Mutta mitä siitä, minulla on neljä lastenlasta, joiden kanssa voin askarrella, leikkiä, puhua suomea ja nähdä heidän kasvavan. Tilastojen mukaan elinsiirtopotilaista on 10 vuodenkin jälkeen elossa 64 %. Mikä olisi ollut elämäni ennuste ilman maksansiirtoa? Parasta on, että minäkin voin antaa elämän sitä tarvitsevalle. Lompakossani on elinsiirtokortti. Kenties se on jollekin hänen elämänsä paras joululahja. Tintti Attila-Hirth Informationen über die Organspende: > Presse > Fragen und Antworten > Organspende kuva/foto: privat

13 Valoa jaettavaksi kuva/foto: Heiner Labonde Verlag Hämärtyvänä syysiltana istahdan keinutuoliin ja otan luettavaksi viime vuonna ilmestyneen kaksikielisen runoteoksen Lichterbögen / Valonsäteitä. Saksalainen lastenpsykoterapeutti Jessika Kuehn-Velten on kirjoittanut runot, ja suomennokset ovat tehneet Suomessa asuvat Martina Natunen ja Anna Karhu. Käännöstyö on mielestäni erittäin hyvin onnistunut. Runojen viesti, joskus monimerkityksellisiin kuvauksiin piilotettu, niiden sisin tunnelma ja rytmi ovat molemmilla kielillä niin samat, että en osaa sanoa, kumpi koskettaisi minua enemmän. Runokirjan kuvitus on Tampereen seudulla asuvan taidemaalari Annukka Laineen käsialaa ja koostuu viehättävän erilaisista talvimaisemista ja kauniista ikonintyylisistä pyhistä kuvista. Luettuani joitakin runoja ja katseltuani ihanasti niihin sopivaa kuvitusta, tuli mieleeni, että teos muistuttaa kovasti adventtikalenteria: vaikkei runoja ole numeroitu, etenevät niiden aiheet syksyn pimeydestä ensilumen ja adventin kautta jouluun ja vielä uuden vuoden puolellekin. Lukija johdatetaan masennuksesta epäröinnin kautta iloon. Mutta mitään suklaan kaltaista ei tipahtele rivien välistä! Päinvastoin: minulle jäi joistakin runoista aika kirpeä maku suuhun. Runoissa on paljon haikeutta, epävarmuutta, menneiden vuosien odotuksia ja pettymyksiä, ikäviä lapsuuden muistoja, tulevaisuuden ja uhkaavan väkivallan pelkoa. Myös juuri adventin aikana usein käsitellyt aiheet muukalaisuus/pakolaisuus ovat esillä, samoin kuin lasten huono asema yhteiskunnassa. Tässä varmaan kuvastuvat Jessika Kuehn-Veltenin kokemukset työstään Saksan lastensuojeluliitossa. Siis ei herttaista makeutta, vaan meidän epätäydellistä elämäämme. Ei kirjasta kuitenkaan jää surullista tai masentavaa mielikuvaa. Vääryyden unohtaminen, anteeksianto, uuden ja paremman toivo ovat runoissa vahvasti esillä. Valoisuuden kaipuu, sen odotus ja rakkauden lahja, joka meille jouluna annetaan, ovat runoteoksen selkeä sisältö. Se viestii meille myös toivomuksen, että oppisimme ottamaan lahjan vastaan epäröimättä, ehkä hiukan lapsenomaisestikin ja osaisimme jakaa sitä eteenpäin. Kaiken kaikkiaan tämä on kirja, jonka kanssa voi mietiskellä elämää erityisesti koko pimeänä vuodenaikana, mutta myös omina raskaina hetkinä runot voivat kantaa. Ja jos loppiaisen jälkeen laittaa teoksen hyllyyn vähän kauemmaksi aikaa, voi sen seuraavan vuoden lopussa ottaa käteen kuin uutena. Me tarvitsemme kylmänä aikana lämpöä ja valoa keskenämme jaettavaksi... ja toivoa uudeksi vuodeksi (lainaus kirjan viimeisestä runosta Valaistut talot ). Otin kirjan puheeksi seuraavana iltapäivänä naapurin rouvan kanssa kahvia juodessani ja minulle valkeni runojen kaksikielisyyden ja hyvän käännöstyön suuri ulottuvuus. Sivusimme kyllä yksittäisten sanojen merkitystäkin, mutta tärkeimmäksi keskustelunaiheeksi nousivat tekstien sisällöt. Meillä kului monta kahvikupillista ja toivon, että useissa kaksikielisissä perheissä pidetään tämän kirjan innoittamana pari antoisaa adventti-keskustelu-iltapäivää. Milja von Fragstein Jessika Kuehn-Velten / Annukka Laine Lichterbögen - Hoffnung in dunkler Winterzeit Valonsäteitä - Toivoa talven pimeyteen Heiner Labonde Verlag 2014 ISBN

14 toripaikka / Marktplatz Vuokrataan hyviä, lämpimiä rantamökkejä. H. Laurila Lempäälä p , fax , Yöpymismahdollisuus Berliinin Suomikeskuksessa. Schleiermacherstr. 24 a, Berlin, alk. 30 /yö, booking@finnlandzentrum.de GOOD NIGHT, BETTER DAY. Runkosängyt Jenkkisängyt Petauspatjat Sängynpäädyt Helmalakanat Pussilakanat Hanauer Landstrasse Frankfurt Puh Fax info@fennobed.de Frankfurt München Düsseldorf Berlin Stuttgart Hamburg Wien Zürich Finnisch-Schwedisch-Englisch Spanisch-Deutsch u.a. Sprachen WM Dolmetsch- und Übersetzungsbüro Ökon.mag./KTM Gunn Wasenius-Mahn vereidigte Dolmetscherin und Übersetzerin/ valantehnyt kielenkääntäjä Spittweg 3, Bad Zwischenahn Tel Fax Mobiltel service@wm-uebersetzungsbuero.de Psychologische Beratung und Psychotherapie Psykologista neuvontaa ja psykoterapiaa Suomeksi, saksaksi ja englanniksi Marita Helkimo -Hauser Heilpraktikerin Psychotherapie Frankfurt am Main Mobil Hyvä Renkaan tilaaja, muistathan maksaa ensi vuoden tilausmaksun ( 25,-) mennessä? Tärkeää on merkitä maksun aiheeksi Rengastilaus 2016, jottei maksu kirjaudu lahjoituksena kirjanpitoomme. Liebe Rengas-Abonnentin, lieber Rengas-Abonnent, bitte denken Sie daran, Ihr Abogebühr in Höhe von 25,- für das Jahr 2016 bis zum zu zahlen. Überweisen Sie bitte nicht unter der Bezeichnung Spende, sondern vermerken Sie auf der Überweisung deutlich, dass es sich um Verwendungszweck Rengas- Abo 2016 handelt. Tiliyhteystietomme/Unsere Kontoverbindung: Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit e.v., Evangelische Bank eg, IBAN DE , BIC GENODEF1EK1. Verwendungszweck: Rengasabo 2016 Suomalaisten seurakuntien jäsenet saavat Renkaan ilmaiseksi. Liittymislomakkeen löydät sivulta 61. / Die Mitglieder der finnischen Gemeinden in Deutschland erhalten Rengas kostenlos. Das Beitrittsformular finden Sie auf S. 61. Jouluradio soi taas ensimmäisestä adventista loppiaiseen

15 Palveluhakemisto / Dienstleistungen Suomalainen kätilö ja (perhe)terapeutti Finnische Hebamme und Systemische Therapeutin traumaterapeutti Traumatherapeutin Taina Palokangas-Büsing Steinbruchstr. 15, Hannover, Hebamme.Taina@web.de, Analyyttinen lasten- ja nuorisoterapeutti Barbro Rampl Puh./Tel.: rampl.praxis@web.de Braunstrasse 40, Köln Psychotherapie auf Deutsch, Schwedisch und Finnisch Suomalainen hammaslääkäri Hannoverissa Zahnarztpraxis Marianne Lienard Hauptstr. 42, Ortsteil Wettbergen, Hannover Telefon: Vereidigte Übersetzerin & Dolmetscherin Virallinen kääntäjä & tulkki, KTM (Helsinki) ELINA OLDENBOURG Tel Fax Güntherstr. 4, Frankfurt a.m. elinao@aol.com Valantehnyt kielenkääntäjä/tulkki, KK Vereidigte Übersetzerin/Dolmetscherin RITVA JAKOILA Treisberger Str. 8, Frankfurt a.m. Tel Fax jakoila@t-online.de Psychologische Einzel- & Paarberatung auf Deutsch, Finnisch und Englisch Satu Marjatta Massaly HP Psychotherapie Köln Guldenbachstraße 1 Mobil satumassaly@online.de suomalainen yleislääketieteen erikoislääkäri Sanna Rauhala-Parrey Bahrenfelder Steindamm 37 / Ecke Thomasstraße, Hamburg Puh , Fax avoinna: ma 9-13 ja 16-18, ti 9-14, ke 9-12, to 9-12 ja sekä pe 9-14 Suomalainen psykoterapeutti Dr.med. Carita Schneider Friedensallee 62a, Hamburg Puh./Tel.: Psychotherapie auf Schwedisch, Deutsch und Finnisch Veroja suomeksi ja saksaksi Deutsch - Finnisches Steuerrecht Steuerberatung Trosien Steuerberaterin Dipl. Kffr. Sari M. Trosien Tel , Fax: -51, info@tifcon.de Viralliset käännökset, tulkkauspalvelu SUOMI <> SAKSA, RUOTSI > SAKSA Liisa Heinze Vereidigte Übersetzerin u. Dolmetscherin, MA Leonorenweg 11, Walzbachtal Heinze@Finntext.de, +49 (0) Saunaöfen Saunen Infrarotkabinen Gesamtkatalog anfordern: Tel Vereidigte Übersetzerin und Dolmetscherin Virallinen kääntäjä ja tulkki (FM Helsinki) Maila Piltz An den sieben Bäumen Eschborn (bei Frankfurt a.m.) Tel Mobil maila.piltz@finetra.de Ilmoita Renkaassa helposti, edullisesti, tehokkaasti Täytä lomake:

16 kävelimme naisille ammatteja vaeltaen Saksin Sveitsisssä 30. elokuuta ajelimme S-Bahnalla Dresdenistä (ja jopa Meissenista asti) Saksin Sveitsiin, Krippenin pieneen kyläseen, josta aloitimme vaelluksemme mitä parhaimmassa säässä. Aurinkoa ja lämpöä riitti vaeltaessa, mutta kahvitauolla puhalsi niin kova puhuri, että olo oli kuin sadun kolmella porsaalla olkitalossa ja matkaa jatkettiinkin aika nopeasti, mutta eihän me istuskelemaan oltu tultukaan. Voimalla seitsemän vaeltajan kuljimme taidemaalari Casper David Friedrichin mukaan nimettyä vaellusreittiä, joka johtaa osittain pitkin kuuluisaa Maalaritie-vaellusreitistöä. Lukuisat infotaulut kertoivat, mikä osa reittiämme on missäkin Casper David Friedrichin maalauksessa, eli tuli vahingossa jopa vähän sivistyttyäkin. Pappimme Päivi Lukkari piti pienen hartaushetken hiekkakivikallioiden uumassa ja antoi siten meille hetken hengähdystauon vuorenhuippua jahdatessamme. Opimme, että jokainen meistä voi vaikuttaa ympäristöönsä istuttamalla ideoiden siemeniä, jotka voivat ajan myötä itää ja kasvaa suuriksikin vaikuttimiksi, niin kuin piskuisesta sinapinsiemenestä kasvaa yksi puutarhan voimakkaimmista ja suurimmista kasveista. Keräsimme hartauden jälkeen sukan varteen lahjoituksemme naisten ammatteja varten. Olimme ottaneet tavoitteeksi kerätä varat neljään ammattiin, mutta olimme taas parempia kuin odotimme ja keräsimmekin yhteensä rahat viiteen. Kiitos tästä myös kolmelle ei-vaeltajalle, jotka olivat osallistuneet keräykseen jo aikaisemmin. Hyvillä mielin, 15 km:n vaelluksesta väsynein jaloin ja sinapinsiementen kera palasimme myöhään iltapäivällä kotiin. Iso kiitos vaelluksen järjestämisestä Annaliisalle ja Ingolle ja lämmin kiitos osanotosta kaikille mukana olleille! Seuraavaa vaellusta odottaen Dresdenin seurakunnan vaelluskunta koko perheen tapahtumassa Düsseldorfissa On syyskuinen kaunis ja aurinkoinen sunnuntaiaamu. Ulkona voi vielä haistaa auringon, mutta aamukosteus ja syksy tekevät tuloaan kovaa vauhtia. Kuusivuotias ekaluokkalainen Katariina kysyy äidiltään, mitä teemme tänään, näin kauniina päivänä. Menemme metsään kävelemään afrikkalaiselle naiselle ammatin, vastaa äiti. Katariinan siniset silmät pyörähtävät päässä, kulmakarvat nousevat ja otsa kurtistuu, kun hän ihmettelee: Mitä äiti, nyt en ymmärtänyt. En minäkään ymmärtänyt, ennen kuin luin ilmoituksen Rengas-lehdestä, Düsseldorfin suomalaisen seurakunnan sivuilta. Kävele Naiselle Ammatti -tapahtuma järjestetään Naisten Pankin eli Suomessa aloitetun tu- kuva/foto: Toni Laaksonen

17 kiyhteisön kautta, joka tukee naisten koulutusta, yrittäjyyttä ja omaehtoisen toimeentulon mahdollistamista. Hankkeita hallinnoi ja valvoo Kirkon Ulkomaanapu, Suomen suurin kehitysyhteistyöjärjestö. Tänä vuonna Düsseldorfin kävely oli Unterbacher See -nimisellä järvellä, joka sijaitsee Düsseldorfin eteläosassa, upeassa, melkein suomalaisessa maisemassa. Useat uimarannat, venesatama, leikkipaikat, vuokrattavat grillipaikat ja eripituiset luontopolut tarjoavat jokaiselle jotakin. Koirat ovat tervetulleita kaikille reiteille ja tietokyltit linnuista ja lukuisat levähdyspenkit auttavat kaiken ikäiset ja kokoiset jaksamaan koko järven ympäri. Kävele naiselle ammatti -reitin pituus oli noin 6 km, ja välistä pysähdyttiin katselemaan upeita joutsenia ja lasten surffilautaharjoituksia ja tutustuttiin lukuisiin eri kasveihin reitin varrella. Kuka muuten tietää, mikä on sen kasvin nimi, jossa on valkoisia herneitä, jotka pamahtavat kun ne heittää maahan? Virallinen nimi ei ole Knallerbsenstrauch. Lahjoitussumma oli vapaa, mutta jo kolmellakymmenellä eurolla voitiin kustantaa yhdelle naiselle ammatti. Tapahtuma oli 35 paikkakunnalla Suomessa ja muualla Euroopassa yhtä aikaa ja kävelijöitä oli yhteensä 3000! Düsseldorfissa meitä oli 27 osallistujaa, keräsimme yhteensä 535 euron lahjoituksen. Düsseldorfin suomalainen seurakunta kustansi meille grillipaikan, kahvit, pullat ja makoisat makkarat. Reitin jälkeen nautimme kuumat makkarat grillistä ja makoisat pullakahvit aurinkoisessa säässä järven rannalla. Siinä saatiin samalla vaihdettua kesäkuulumiset ja katseen levätessä peilityynellä järvellä sai palata hetkeksi kesään ja koti- Suomeen. Ihana ja upea sunnuntaipäivän aloitus, jossa hyöty, huvi, liikunta ja iloinen seura yhdistyivät. Kyllä metsä vastaa kuten sinne huudetaan, mutta aina sieltä tulee kuin uutena ihmisenä ulos. Menkää ihmiset metsään! Ja tulkaa ensi vuonna mukaan! Kiitos Tuijalle ja Teijalle järjestelyistä, Annelille ja Hilkalle leipomisista sekä grillimestarille makoisista makkaroista! MariKa KosKi kuvat/fotos: Ulrich Grote, Naisten Pankki Naisille kävellään ammatteja myös vuonna 2016! Jos innostuit ajatuksesta ja haluaisit järjestää tapahtuman paikkakunnallasi, ota yhteys pastori Päivi Lukkariin (pappi.lukkari@gmx.de). Vinkkejä tämänvuotisten tapahtumien pohjalta antavat mielellään myös: Annaliisa Kühn (Dresden, suomalaiset.dresden@web.de) ja Tuija Marttinen-Grote (Düsseldorf, tuija.marttinen-grote@t-online.de). Lisätietoa Naisten Pankista:

18 Näkövamma ei jarruta tahtia Jonna Monosen esikoistrilleri ilmestyi lokakuussa Kuka olet? Olen vuonna 1978 päivänvalon nähnyt imatralainen. Valo onkin ainoa asia, jonka pystyn silmilläni näkemään. Sokeus ei, kiitos nykytekniikan, kuitenkaan tahtiani hidasta. Vuodesta 2011 olen asunut Saksassa avomieheni, opaskoirani Iken ja Toivo-kissan kanssa, mutta käymme usein Suomessa rakkaissa lapsuudenmaisemissani. Kävin Suomessa normaalit koulut ja olen koulutukseltani filosofian maisteri ja kielenkääntäjä. Työkokemusta on kertynyt tekstien kääntämisestä, lehtijuttujen vääntämisestä sekä kolmen ruokalajin aterioiden tarjoilemisesta ja pöytien pyyhkimisestä berliiniläisessä pimeässä ravintolassa. Kirjoittamisen lisäksi harrastuksiani ovat hajuvesien keräily, lukeminen, spinning, matkustelu ja kaikenlainen vapaaehtoistyö. Rakastan jännittäviä tarinoita, hyvää ruokaa ja juomaa, suklaata, eläimiä, uteliaita ihmisiä, hajuvesiä ja omaa kultaani. Kokeilen mielelläni kaikkea uutta, eli minä olen se, joka tilaa eksoottisissa ravintoloissa hyönteisruokia, käy akupunktiossa, nauttii lehmien lypsämisestä ja uneksii matkasta jäänsärkijällä pohjoisnavalle. Elämä on vuosien varrella jättänyt minuun lukuisia kolhuja ja arpia, mutta musta huumori on pitänyt junan raiteilla. Rankoista kokemuksista olen saanut myös paljon aineksia tarinoihini, joissa asioita ei yleensä juuri kaunistella. Kohtalo on tarjoillut myös herkkuja runsaalla kädellä, alkaen onnellisesta lapsuudesta. Kaiken kaikkiaan en vaihtaisi elämääni toiseen mistään hinnasta. Se on tehnyt minusta sellaisen kuin olen: tarinankertojan, joka ei vähästä säikähdä eikä jätä tarttumatta haasteisiin. Olet ollut syntymästäsi saakka sokea. Osaatko kuvitella miltä maailma näyttää? Kyllä. Vanhempani alkoivat pienestä pitäen kasvattaa minua kuten näkevääkin lasta. Minulle kuvailtiin värejä ja sitä, miltä mikäkin näyttää. Sain esineitä käteen ja eläviä eläimiä syliin. 4-vuotiaana sain joululahjaksi hajutussit, joista kukin väri tuoksui erilaiselta: musta lakritsalta, punainen mansikalta, sininen mustikalta jne. Äitini askarteli kirjoihin kohokuvia, eikä hänen mielikuvituksellaan ollut rajoja materiaalien suhteen. Meille otettiin labradorinnoutaja, kun olin 2-vuotias, jotta osaisin aikuisena olla opaskoiran kanssa. Elokuvien, piirrettyjen ym. tekstitykset luettiin ja ruudun tapahtumat selostettiin. Matkustimme ympäri Suomea ja Eurooppaa, minua vietiin harrastuksiin ja sain muotiin tulleita esineitä, jotta tiesin, mistä puhuttiin. Kotona sain kokata (ja sotkea). Sain jopa oman pyörän, jolla ajelin pihalla - tai kadulla, kun isäni ehti kävellä vieressä. Tandemkin löytyi. Ilman mahtavia vanhempiani en olisi päässyt näin pitkälle. Sinä olet hyvin aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Miten pystyt lukemaan sinulle tulevat viestit? Minulla on tavalliset tietokoneet ja ohjelmat. Koneisiin on asennettu ns. ruudunlukuohjelma, joka välittää ruudulla olevan tekstin puhesynteesille, joka lukee sen sitten ääneen. Puhesynteesin lisäksi käytän pistenäyttöä, joka on koneeseen liitettävä lisälaite. Ruudunlukuohjelma syöttää tekstin pistenäytölle, josta voin lukea sen sormenpäilläni. Ohjaan konetta nuolinäppäimillä. Hiirtä sokea ei voi käyttää. Kirjoitan kymmensormijärjestelmällä, joten minun ei tarvitse nähdä näppäimiä. Pääsen siis, kuten kuka tahansa, surffailemaan nettiin, Facebookiin ja Twitteriin. Kultanikin löysin netistä... Mistä sait idean dekkariisi? Näin kymmenisen vuotta sitten unen luolamuseosta, jonka eteen oli pudonnut meteoriitti. Museovieraat jäivät pilkkopimeään ilman ruokaa ja juomaa. Kun meteoriitti lopulta saatiin hajotettua, löytyi luolasta vain luita. Idea jäi hautumaan päähäni työnimellä Hiljaa pimeässä. Kun kerroin unesta kullalleni, hän sanoi heti, että minun kan

19 aikaa. Ilman kultani, perheeni ja ystävieni väsymätöntä kannustusta en olisi selvinnyt siitä 2,5 kuukaudessa. Kokista meni kyllä ämpärikaupalla, minä kun olen ihan armoton kokiksen orja. Jonna Mononen ist eine finnisch-deutsche Schriftstellerin, die sich von ihrer Sehbehinderung nicht bremsen lässt. nattaisi tehdä siitä kirja. Meteoriitin sijaan hän ehdotti maanvyöryä ja luolamuseon sijaan tippukiviluolaa. Ryhdyin kullan kannustamana töihin... Miksi pääosa kertomuksesta tapahtuu pimeässä? Uneni pohjalta aloin miettiä, miten toisiaan tuntemattomat näkevät selviytyisivät pilkkopimeässä. Kävin Berliinissä asuessani jonkin aikaa töissä pimeässä ravintolassa, ja ihmisten reaktiot todella lumosivat minut. Pimeys on ympäristönä haastava, ja koska tykkään haasteista, päätin laittaa kirjani kymmenen päähenkilöä tämän haasteen eteen. Oliko kirjoitusprosessi helppo? Idea lähti siis kehittymään kymmenisen vuotta sitten. Kesällä 2013 tuli sitten se heureka-hetki, ja aloin naputella. Käsikirjoituksen eka versio syntyi neljässä kuukaudessa. Laitoin sen muutamalle kustantajalle, ja olin jo positiivisen vastauksen puuttuessa toteuttamassa suunnitelmiani uudesta ammatista, kun Nordbooksilta napsahti kustannussopimus. Käsikirjoitusta oli vielä työstettävä paljon ja taustatyöhönkin kului rutkasti Miksi kirjoitat? Olen aina tykännyt kertoa tarinoita ääneen. Kun olin oppinut kirjoittamaan, aloin haaveilla kirjailijan urasta ja naputella ekoja omia tekstejä. Haluan tarjota ihmisille jännitystä, vastapainoa rankkaan raadantaan ja stressaavaan arkeen sekä saada heidät miettimään asioita, mitä tapahtuu ja miksi. Vammaispoliittisten kannanottojen lisäksi minulle tärkeitä aiheita ovat mm. eläinten oikeudet, lapsityövoiman käyttö, vesistöjen saastuminen ja raskaudenaikainen alkoholinkäyttö suuri kehitysvammoja aiheuttava syy, joka olisi täysin ehkäistävissä. Tässä kohden on todettava, että äitini ei juonut raskausaikana pisaraakaan, ja niin sen pitääkin olla. Jos ei pysty olemaan selvin päin sitä vaivaista yhdeksää kuukautta, jotka lapsi viettää kohdussa, kannattanee harkita nuken ostamista vauvan sijaan. Suomessa näkövammaisten tilanne on suhteellisen hyvä, kun taas täällä Saksassa, Englannissa, USA:ssa ja monissa muissa hyvinvointivaltioissa näkövammaiset eristetään yhteiskunnasta: He käyvät lähes aina näkövammaisten kouluja, joissa opetus ei useinkaan ole samantasoista kuin tavallisissa kouluissa. Työelämään pääsystä näkövammainen saa yleensä vain haaveilla, vaikka omaisi korkeankin koulutuksen. Omaisten oletetaan huolehtivan vammaisen asioista. Haluaisin kirjoillani tuoda näkyvyyttä näkövammaisille ja osoittaa, että meistä on muuhunkin kuin yhteiskunnan eläteiksi. Haluaisin myös esimerkilläni näyttää, että elämässä pärjääminen on myös vammaisena mahdollista ja omista unelmistaan kannattaa pitää kiinni. Haastattelu: Ritva Prinz kuva/foto: privat Tutustumiskierros saksalaisessa tippukiviluolassa keskeytyy, kun katosta alkaa sataa kiviä ja hiekkaa. Joukko turisteja jää loukkuun ja joutuu kohtaamaan täydellisen pimeyden, nälän, kylmyyden ja omat pelkonsa. Pelastusyritykset epäonnistuvat. Vähitellen pimeys ottaa vallan ihmisten ajatuksissa ja teoissa Jonna Mononen, Hiljaa pimeässä. Nordbooks 2015, ISBN

20 Jeder Tag war anders Roope Ruuskanen (20) ist in Finnland geboren und zog im Alter von sieben Jahren mit seiner Familie nach Deutschland in die Nähe von Leverkusen. Nach dem Abitur leistete er bis letzten Sommer seinen Zivildienst bei der Deutschen Evangelisch-Lutherischen Gemeinde in Helsinki. Roope macht gerne Sport und ist in dem Jahr in Finnland sogar den Helsinki City Marathon gelaufen. Wie kamst du auf die Idee, Zivildienst in Finnland zu machen? Da ich die finnische Staatsbürgerschaft besitze, bekam ich schon mit 17 Jahren die Einberufung vom Staat. Ich hätte diese auch ablehnen können, da ich schon mehr als 7 Jahre im Ausland gelebt habe. Jedoch gefiel mir die Idee, wieder einmal länger in Finnland zu sein, gut und da ich noch nicht genau wusste, was ich studieren sollte, passte es noch besser. In diesem Jahr konnte ich dann auch meine Verwandtschaft in Finnland öfter sehen und meine Finnischkenntnisse wieder auffrischen. Im Seniorenwohnheim, wo ich ein nettes Zimmer bekam, habe ich verschiedene Hausmeistertätigkeiten wahrgenommen und den Damen (Männer gab es seltener) diverse Hilfeleistungen geboten wie z.b. technischen Rat erteilt (PC, Drucker, Handy etc.), den wöchentlichen Einkauf erledigt, als Chauffeur gedient und auch im Garten gearbeitet. Jede Woche war unterschiedlich. Was hat dir die Zeit gebracht? Ich habe viele positive Erfahrungen während des Jahres in Helsinki gemacht. Vor allem freuten mich die vielen Begegnungen und Freundschaften mit Mitarbeitern und Mitgliedern der Gemeinde. Dazu habe ich die Gemeinde und seine vielen Facetten kennen gelernt, die ich vorher überhaupt nicht wahrgenommen habe. Roope Ruuskanen hat seinen Zivildienst in der deutschen Gemeinde in Finnland absolviert. Was hast du als Zivi gemacht? Meinen Zivildienst habe ich bei der Deutschen Evangelisch-Lutherischen Gemeinde in Helsinki geleistet. Meine Aufgaben waren sehr vielfältig und auf viele verschiedene Bereiche der Gemeinde verteilt. Zum einen habe ich in der Gemeinde dem Küster/Hausmeister (Tobias Petruzelka) geholfen und zum anderen war ich im Seniorenwohnheim der Gemeinde tätig. In der Gemeinde habe ich oft bei den Kasualien (Gottesdienst, Taufe usw.) geholfen und teilweise den Küster vertreten. Außerdem musste das gesamte Gemeindehaus und -gelände in Stand gehalten werden (Fegen, Wischen etc.). Dazu gab es noch allerlei Veranstaltungen von kleinen Meetings in der Woche zu größeren wie die 150-Jahre-Jubiläumsfestwoche mit mehreren Hundert Gästen, wo ich dann Kaffee und Kuchen (auch mal Sekt) servieren durfte

21 Auch außerhalb der Gemeinde habe ich viele neue Freunde gefunden und habe die Stadt Helsinki nochmal ganz anders kennen gelernt als bei den Urlaubsbesuchen in Finnland. Natürlich konnte ich meine Sprachkenntnisse wieder auffrischen und Teile meiner Verwandtschaft öfters besuchen. Außerdem konnte ich mich in diesem Jahr auch auf meine Zukunftsplanung konzentrieren und habe einen für mich passenden Studiengang Elektrotechnik - gefunden. Insgesamt war es ein tolles Jahr und ich bereue auf keinen Fall meine Entscheidung, meinen Dienst in der Deutschen Gemeinde in Finnland abzuleisten. Ich freue mich schon auf die nächste Möglichkeit nach Finnland zu reisen und alle wieder zu sehen. Als Student hat man natürlich nicht wirklich ein großes Budget für Reisen. kuvat/fotos: privat, Deutsche Gemeinde Helsinki Welche Ratschläge gibst du jemandem, der auch Zivildienst in Finnland machen möchte? Als erstes würde ich sagen, es ist kein Problem, wenn du kein Finnisch kannst oder keine Staatsbürgerschaft besitzt. Mein Vorgänger war ein Deutscher, der dort ein Freiwilliges Soziales Jahr gemacht hat und er hat sich auch gut zurecht gefunden und viele positive Erfahrungen gemacht. Natürlich wird man die finnische Sprache als Deutscher nicht in einem Jahr erlernen, aber man kann sich schon die Grundlagen aneignen. Darüber hinaus kommt man in Finnland mit Englisch sehr gut zurecht und in der Gemeinde kann eigentlich jeder Deutsch. Man sollte sich schon früh um seinen Platz in der Gemeinde kümmern, da die Anzahl auf zwei begrenzt ist. Ich kann es jedem nur wärmstens empfehlen. Obwohl man natürlich die Arbeit nicht vergessen darf, kann man dort eine Menge Spaß haben. Vielen Dank und alles Gute für dein Studium! Interview: Ritva Prinz Die deutsche Kirche in Helsinki zu Weihnachten Weitere Informationen zur Deutschen Evangelisch-Lutherischen Gemeinde in Helsinki unter sowie von Pfarrer Dr. Erik Panzig (Erik.Panzig@evl.fi) und Gemeindesekretärin Anne Breiling (anne.breiling@evl.fi) Ein internationaler Jugendfreiwilligendienst ist auch möglich z. B. bei der Deutschen Seemannsmission in Mäntyluoto bei Pori ( Weitere Informationen zum Militär- und Zivildienst in Finnland: s. nächste Seite

22 Asiaa asevelvollisuudesta Suomen sotilaallinen maanpuolustus perustuu yleiseen asevelvollisuuteen. Varusmiespalveluksen ovat velvoitettuja suorittamaan kaikki asevelvolliset miehet, joilla ei ole varusmiespalveluksen suorittamisen estäviä vakaumuksellisia syitä ja jotka ovat terveydentilaltaan palveluskelpoisia. Naiset voivat hakeutua vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen. Jokainen miespuolinen Suomen kansalainen saa 18 vuotta täytettyään ilmoituksen kutsunnoista. Myös ulkomailla asuvat Suomen kansalaiset ovat lain mukaan palvelusvelvollisia. Asevelvollinen, jonka vakaumus estää häntä suorittamasta asevelvollisuuslaissa säädettyä palvelusta, voidaan erityistapauksessa vapauttaa palveluksen suorittamisesta. Tällöin hänen on suoritettava siviilipalvelus. Ulkomailla asuva suomalainen, jolla on myös toisen maan kansalaisuus, voi rauhan aikana hakea vapautusta varusmiespalveluksesta, jos hänen asuntonsa ja kotinsa ei ole Suomessa eikä hänellä ole tosiasiallisia siteitä Suomeen. Jos hän on asunut ulkomailla viimeiset seitsemän vuotta, ei hänellä ole velvollisuutta osallistua kutsuntoihin eikä suorittaa varusmiespalvelusta. Vapautettu asevelvollinen voidaan kuitenkin määrätä palvelukseen, jos hän muuttaa Suomeen ennen sen vuoden loppua, jolloin hän täyttää 30 vuotta. Ulkomaan kansalainen, joka on saanut Suomen kansalaisuuden, voidaan hakemuksen perusteella vapauttaa asepalveluksesta rauhan aikana, jos hän on entisessä kotimaassaan suorittanut rauhanaikaisen palvelusvelvollisuutensa tai osan siitä (vähintään 4 kk). Ulkomailla asuva ulkosuomalainen, joka ei ole palvelusvelvollinen, voi hakeutua vapaaehtoiseen varusmies- tai siviilipalvelukseen. Asevelvollisuutta tarkistettaessa aluetoimistot käyttävät väestötietojärjestelmään tallennettuja osoite- ja kansalaisuustietoja. Jokaiselle suomalaiselle ja etenkin ulkosuomalaiselle on tärkeää päivittää aina osoitetietonsa. Jos kutsu ei esimerkiksi muuttuneen osoitteen vuoksi tule perille, se ei oikeuta jäämään pois kutsunnasta. Lisäksi ulkomailla asuvilla Suomen kansalaisilla on lakisääteinen velvollisuus ilmoittaa väestötietojärjestelmään ulkomailla oleskelun aikana tapahtuneista henkilötietojen muutoksista. 21-vuotiaiden tai sitä vanhempien monikansalaisten kannattaa varmistaa, etteivät he menetä tai ole menettäneet Suomen kansalaisuuttaan 22-vuotiaana. Jenni Sandqvist Suomen Saksan-suurlähetystö Ilmoitukset muuttuneista tiedoista: Tarkasta tietosi väestötietojärjestelmästä: Lisätietoja asepalveluksesta: ja siviilipalveluksesta: kuvat/fotos: Puolustusvoimat

23 Wohin des Weges? Minne tiet johtavat? Mobilität und Migration zählen zu den wichtigsten Themen unserer Zeit. Viele Menschen entscheiden sich für eine Wahlheimat, um sich einen Traum zu erfüllen, andere suchen verzweifelt einen Wohnort, an dem ihre Kinder und sie selbst endlich sicher sind. Dr. Laura Hirvi, Leiterin des Finnland-Instituts in Deutschland, berichtet von der thematischen Verknüpfung dieser Erfahrungen mit den Programmplanungen des Instituts für Kun avaa lehden tai television, törmää väistämättä pakolaisia käsitteleviin aiheisiin. Näemme kuvia pakenevista ihmisistä ja itkevistä lapsista, jotka odottavat vanhempiensa kanssa lupaa rajanylitykseen. Kun vaihtaa kanavaa, näkee dokumentin ulkomaille muuttaneista saksalaisista. Näitä ihmisiä yhdistää toivo paremmasta elämästä. Nämä toiveet ovat oikeutettuja, ja ne kuvastavat aikaamme. Siirtolaisuus ja liikkuvuus leimaavat arkeamme ja vaikuttavat paitsi yhteiskuntaan, jossa elämme, myös ymmärrykseemme Euroopasta. Luodakseen uusia näkökantoja Suomen Saksan-instituutti lähestyy näitä käsitteitä useilla eri tavoilla. Käsittelemme liikkuvuuden, siirtolaisuuden kuin myös taiteilijaresidenssien ilmiöitä erityisesti taidenäyttelyissä, mutta myös esimerkiksi erilaisissa keskustelutilaisuuksissa. Pilgrimage -näyttely kertoo suomalaisen nykytaiteen keinoin liikkuvuudesta ja taiteilijaresidenssien merkityksestä. Lähtökohta on taiteilijaresidenssi Schloss Wiepersdorf, jossa on työskennellyt laaja joukko suomalaisiakin taiteilijoita. Toinen nykytaiteen ryhmänäyttely Passengers käsittelee liikkuvuutta, maahanmuuttoa ja poikkikansallisuutta suomalais-kansainvälisestä näkökulmasta. Lisäksi Ville Teräväinen on Erlangenin sarjakuvafestivaaleilla puhumassa kirjastaan Näkymättömät kädet (Unsichtbare Hände). Teos käsittelee siirtolaisten ja pakolaisten matkoillaan läpikäymiä kokemuksia. Sarjakuvakirjaansa varten kirjailija-kuvittaja on perehtynyt Marokon ja Espanjan tilanteeseen sekä keskustellut muun muassa pakolaisten, rajaviranomaisten ja ihmiskauppaajien kanssa. Jokaisesta myydystä teoksesta lahjoitetaan kaksi euroa Pro Asyl -järjestölle. Tämä on pieni ele, mutta sen tulisi innoittaa meitä kaikkia ajattelemaan, mitä voisimme tehdä auttaaksemme hädänalaisia. Samanaikaisesti valmistaudumme jo juhlavuoteen 2017, jolloin Suomen itsenäistymisestä tulee kuluneeksi 100 vuotta. Vuoden teemana on Mobile home, jonka puitteissa tutkimme, kuinka käsitteet liikkuvuus ja koti suhteutuvat toisiinsa. kuva/foto: Avant-Verlag, aus Ville Tietäväinen, Unsichtbare Hände Dr. Laura Hirvi, Institutsleiterin Übersetzung aus dem Deutschen: Heidi Santakari , Finnland-Institut, Berlin: Ausstellung Pilgrimage , Salon Dahlmann, Berlin: Ausstellung Passengers Internationaler Comic- Salon Erlangen: Ville Tietäväinen, Unsichtbare Hände Weitere Informationen siehe