MÄÄRÄYKSEN 54 PERUSTELUT JA SOVELTAMINEN VIESTINTÄVERKKOJEN JA -PALVELUJEN VARMISTAMISESTA MPS 54

Transkriptio

1 MÄÄRÄYKSEN 54 PERUSTELUT JA SOVELTAMINEN VIESTINTÄVERKKOJEN JA -PALVELUJEN VARMISTAMISESTA MPS 54

2 Viestintävirasto MPS 54 1 (35) SISÄLLYS SISÄLLYS LAINSÄÄDÄNTÖ MÄÄRÄYKSEN LAINSÄÄDÄNTÖPERUSTA MUUT ASIAAN LIITTYVÄT SÄÄNNÖKSET MÄÄRÄYKSEN TARKOITUS JA MUUTOSHISTORIA MÄÄRÄYKSEN TARKOITUS KESKEISET MUUTOKSET JA MUUTOSHISTORIA SOVELTAMISALA YLEINEN VIESTINTÄVERKKO JA -PALVELU VIRANOMAISVERKOT SOVELTAMISALAN RAJOITUKSET MÄÄRITELMÄT VIESTINTÄPALVELUTYYPIT VIESTINTÄVERKON RAKENTEESEEN LIITTYVÄT MÄÄRITELMÄT LUKU 1 - TÄRKEYSLUOKITTELU TÄRKEYSLUOKITTELUKRITEERIEN SOVELTAMINEN YLEISESTI VIESTINTÄVERKON TAI -PALVELUN KOMPONENTTIKOHTAISET TÄRKEYSLUOKITTELUN KRITEERIT MAANTIETEELLISEN VAIKUTUSALUEEN KRITEERIT KÄYTTÄJÄMÄÄRÄN TULKINTA TÄRKEYSLUOKITTELUN KRITEERINÄ PUHELINPALVELU, JOKA TARJOTAAN INTERNET-YHTEYDEN PÄÄLLÄ TÄRKEYSLUOKITTELUN DOKUMENTOINTI LUKU 2 - LAITTEISTOVARMISTUKSET, REITTIVARMISTUKSET JA JÄÄHDYTYKSEN VARMISTAMINEN LAITTEISTOVARMISTUKSET REITTIVARMISTUKSET JÄÄHDYTYKSEN VARMISTUKSET LUKU 3 - TEHONSYÖTTÖ JA TEHONSYÖTÖN VARMISTAMINEN TEHONSYÖTÖN VARMISTAMINEN TEHONSYÖTTÖJÄRJESTELMIEN SUUNNITTELU JA VALVONTA VARATEHOLÄHTEET AKUSTOT UPS-LAITTEET TASASUUNTAAJAT VARAVOIMALAITOKSET TELEPÄÄTELAITTEEN TEHONSYÖTTÖ TEHONSYÖTTÖÖN JA TEHONSYÖTÖN VARMISTAMISEEN LIITTYVÄT SUOSITUKSET LUKU 4 - FYYSINEN SUOJAAMINEN LAITETILOJEN SUOJAAMINEN SIIRTOTIET LUKU 5 - MUUT SÄÄNNÖKSET MÄÄRÄYKSEN AIHEPIIRIIN LIITTYVIÄ STANDARDEJA VIITELUETTELO LIITELUETTELO... 35

3 Viestintävirasto MPS 54 2 (35) 1 LAINSÄÄDÄNTÖ Tämän luvun tarkoituksena on antaa määräyksen käyttäjälle kokonaiskuva siitä, mihin säädöksiin määräys perustuu. Lisäksi luvussa listataan aihepiiriin liittyvä muu oleellinen säädäntö. 1.1 Määräyksen lainsäädäntöperusta Viestintäviraston määräys perustuu viestintämarkkinalain (VML) [1] 128 ja 129 :iin ja sähköisen viestinnän tietosuojalain (SVTsL) [2] 19 :ään. VML tuli voimaan ja sillä pantiin osaltaan täytäntöön EY:n helmikuussa 2002 hyväksymät sähköisen viestinnän puite-, valtuutus-, käyttöoikeus- ja yleispalveludirektiivit. SVTsL tuli voimaan ja sillä pantiin osaltaan täytäntöön EY:n heinäkuussa 2002 hyväksymä sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi. EU on muuttanut direktiivejä 2009 ja direktiivien edellyttämät muutokset on saatettu voimaan viestintämarkkinalain muutoksella 363/2011. VML 128 Viestintäverkon ja viestintäpalvelun laatuvaatimukset. Määräys liittyy VML:n 128 :n 1-4 ja 11 kohdissa säädettyihin vaatimuksiin, joiden mukaan yleiset viestintäverkot ja viestintäpalvelut sekä niihin liitettävät viestintäverkot ja viestintäpalvelut on suunniteltava, rakennettava ja ylläpidettävä siten, että: 1) televiestintä on tekniseltä laadultaan hyvää; 2) verkot ja palvelut kestävät normaalit odotettavissa olevat ilmastolliset, mekaaniset, sähkömagneettiset ja muut ulkoiset häiriöt; 3) ne toimivat mahdollisimman luotettavasti myös valmiuslain tarkoittamissa poikkeusoloissa ja normaaliolojen häiriötilanteissa; 4) käyttäjien tai muiden henkilöiden tietosuoja, tietoturva tai muut oikeudet eivät vaarannu sekä 11) pääsy hätäpalveluihin on turvattu myös verkon häiriötilanteissa mahdollisimman luotettavasti. VML 129 Viestintäverkkoa ja viestintäpalvelua koskevat määräykset. Tässä määräyksessä tarkennetaan edellä mainittuja 128 :n teknisiä vaatimuksia lain 129 :n seuraavien alakohtien nojalla, joiden mukaan Viestintäviraston määräykset voivat koskea: 1) viestintäverkon sähköistä ja fyysistä suojaamista; 2) viestintäverkon rakennetta; 6) viestintäverkkoon kuuluvan laitetilan fyysistä suojaamista; 10) viestintäverkon turvallisuutta ja häiriöttömyyttä; 17) teknistä dokumentointia; 18) tehon syöttöä, tärkeysluokittelua, varmistamista ja varatiejärjestelyjä; 19) hätäliikenteen ohjausta ja varmistamista sekä 20) noudatettavia standardeja. SVTSL 19 Velvollisuus huolehtia tietoturvasta. Sähköisen viestinnän tietosuojalain 19 :n 1 momentin mukaan teleyrityksen on huolehdittava palvelujensa tietoturvasta. Pykälän 2 momentin mukaan teleyritys vastaa tilaajille ja käyttäjille 1 momentissa tarkoitetusta tietoturvasta myös sellaisen kolmannen osapuolen osalta, joka kokonaan tai osittain toteuttaa verkkopalvelun, viestintäpalvelun tai lisäarvopalvelun. Pykälän 3 momentin nojalla Viestintävirasto voi antaa teleyritykselle tarkempia määräyksiä pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta palvelun tietoturvasta. 1.2 Muut asiaan liittyvät säännökset Tässä luvussa kuvataan Viestintäviraston antamat tämän määräyksen aihepiiriin liittyvät muut määräykset. Luvun tarkoituksena on antaa määräyksen käyttäjälle parempi mahdollisuus viestintäverkkoja ja -palveluita koskevien velvoitteiden kokonaiskuvan hahmottamiseen. Määräys 43 viestintäverkon sähköisestä suojaamisesta [3]. Tämä määräys koskee yleisten viestintäverkkojen ja niihin liitettyjen laitteiden ja viestintäverkkojen suojaamista ilmastollista alkuperää olevilta ja sähkölaitteistojen aiheuttamilta ylijännitteiltä ja ylivirroilta.

4 Viestintävirasto MPS 54 3 (35) Määräystä 47 teleyritysten tietoturvasta [4] sovelletaan teleyritysten yleisten viestintäpalvelujen toteuttamiseen liittyvään toimintaan sekä teleyritysten yleiseen teletoimintaan käyttämiin järjestelmiin, viestintäverkkoihin ja -palveluihin ja siinä määrätään lähinnä tietoturvallisuuteen liittyvien asioiden hoidosta teleyrityksessä. Määräys 57 viestintäverkkojen ja -palvelujen ylläpidosta sekä menettelystä ja tiedottamisesta vika- ja häiriötilanteissa [5]. Määräyksen 1 luvussa määrätään kaikkia viestintäverkkoja ja - palveluja koskevat yleiset velvoitteet vika- ja häiriötilanteiden ennaltaehkäisemiseksi, havaitsemiseksi ja hallitsemiseksi verkon- ja palvelunhallinnalla mukaan lukien muutostenhallinta. Määräyksen 57 3 :ssä määrätään siitä, että tässä määräyksessä vaadittuja tehonsyötön ja olosuhteiden valvontoja seurataan ja niihin reagoidaan tarkoituksenmukaisesti. Määräys 58 viestintäverkkojen ja -palvelujen laadusta ja yleispalvelusta [6]. Määräyksessä määrätään teleyrityksen verkonhallinnasta palvelun laadun ja suorituskyvyn kannalta. Kun määräys 57 koskee karkeasti määriteltynä poikkeustilanteita (vikoja, häiriöitä ja muutoksista johtuvia katkoja), määräys 58 koskee jatkuvaa suoritustasoa. Esitetty lista vastaa tämän dokumentin julkaisuhetken tilannetta. Kaikki Viestintäviraston määräykset on julkaistu Viestintäviraston internet-sivuilla osoitteessa 2 MÄÄRÄYKSEN TARKOITUS JA MUUTOSHISTORIA Tämän luvun tarkoituksena on antaa määräyksen käyttäjälle tietoa määräyksen tavoitteista ja tarkoituksesta. Luvussa käsitellään myös merkittävimmät muutokset määräystä edeltäneisiin velvoitteisiin ja suosituksiin. 2.1 Määräyksen tarkoitus Määräyksen tarkoituksena on viestintäverkkojen ja -palvelujen toimintavarmuuden, tietosuojan ja tietoturvan takaaminen normaalioloissa, normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Tästä syystä määräys asettaa teleyrityksille minimivelvoitteet muun muassa viestintäverkkojen ja -palvelujen toteutuksessa käytettyjen laitteiden tehonsyötön varmistukselle, laitteiden ja yhteyksien varmistamiselle sekä laitteiden fyysiselle suojaamiselle. Määräyksen tavoitteena on varmistaa kuluttajien laajasti käyttämien viestintäpalvelujen (esim. matkapuhelinpalvelun) toiminta myös vika- ja häiriötilanteissa. Kuluttajille viestintäpalvelujen toimintavarmuuden arviointi on vaikeaa ja viestintäpalvelujen markkinointi ja ostopäätökset perustuvat tavallisesti pääasiassa palvelun hintaan. Kuluttajilla on kuitenkin oikeus edellyttää, että heidän ostamansa viestintäpalvelut ovat tekniseltä laadultaan hyviä. Koska kuluttajilla ei ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa ostamiensa viestintäpalvelujen toimintavarmuuteen eikä tietosuojaan tai -turvaan, on näistä huolehdittava määräysteitse. Viestintäpalvelujen merkitys koko yhteiskunnan toiminnan kannalta on keskeinen. Matkaviestinverkoissa puheen ohella datasiirron merkitys on myös noussut yhä suuremmaksi. UMTS-verkon tehonsyötön varmistusvaatimukset onkin nostettu nyt samalle tasolle kuin GSMverkossa. Harvaanasuttujen alueiden matkaviestinpalvelujen kestävyyttä sähkökatkoksia vastaan on tehostettu nostamalla matkaviestinverkon tukiasemien tehonsyötön varmistusaika 30 %:lla taajaman ulkopuolella sijaitsevista tukiasemista 4 tuntiin. 2.2 Keskeiset muutokset ja muutoshistoria Tässä luvussa kuvataan, verrattuna edelliseen määräysversioon, tähän määräyksen viimeisimpään versioon tehdyt muutokset sekä määräyksen muutoshistoria Yleiset muutokset Tämä määräys kumoaa Viestintäviraston aiemman määräyksen 54/2008 M viestintäverkkojen ja -palvelujen varmistamisesta. Määräyksen vaatimukset on jaettu viiteen eri lukuun, jotta varmistamisen eri aihealueet tulisivat paremmin esille. Samalla on tehty joitain muutoksia pykäläjaottelussa, esimerkiksi versiossa 54

5 Viestintävirasto MPS 54 4 (35) yhdessä pykälässä 5 Tehonsyötön varmistaminen olleet velvoitteet on nyt ryhmitelty kahdeksaan eri pykälään luettavuuden parantamiseksi ja jotta velvoitteet olisivat helpommin löydettävissä. Olennaisimmat muutokset määräyksen vaatimuksissa on tehty matkaviestinverkon tehonsyötön varmistusajoissa. Määräyksessä ei enää anneta erilaisia velvoitteita matkaviestinverkkojen GSMja UMTS-tekniikoille. Käytännössä aiempi määräyksen 54/2008 M sisältämä UMTS-verkon tukiasemien varmistusajan lievennys (15 minuuttia) on poistettu ja eri tekniikoilla toteutettujen matkaviestinverkkojen tukiasemiin sovelletaan nyt lähtökohtaisesti kolmen tunnin varmistusaikoja. LTE ja mobiili-wimax -verkkojen tukiasemille asetettu varmistusvelvoite on poikkeuksellisesti lievennetty 15 minuuttiin, jotta uutta tekniikkaa saataisiin joustavammin käyttöön. Lisäksi matkapuhelinverkon tehonsyötön varmistusvaatimuksia on kevennetty taajamissa niiden tukiasemien osalta, jotka on sijoitettu muihin kuin varsinaisiin telekiinteistöihin. Taajamien ulkopuolella, missä tukiasemaverkko on harvempi ja yleinen sähköverkko haavoittuvampi, matkapuhelinverkon varmistusvaatimuksia on taas osittain tiukennettu. Koaksiaalikaapelipohjaiselle ja kuitukaapelipohjaiselle kaapeli-tv-verkolle on lisätty omia tekniikkakohtaisia tärkeysluokituksia, jotka soveltuvat verkkoon aikaisempia joukkoviestintäpalvelun tai internet-yhteyspalvelun yleiskriteereitä paremmin. Käytännössä koaksiaalikaapeliverkon tärkeysluokittelu on nyt lievempää. Uutena asiana määräykseen otetaan vaatimus jäähdytyksen varmistamisesta tärkeysluokissa 1 ja 2. Tehonsyötön varmistamisessa on otettu määräyksen tässä versiossa käyttöön teknologianeutraali termi varateholähde, kun aikaisemmin asetettiin velvoitteita pääasiassa akustolle. Varavoimakoneen liitäntämahdollisuuden toteuttamistapaa on täsmennetty, jotta varavoimakoneiden käyttöönotto olisi sähköverkon häiriötilanteissa entistä sujuvampaa ja helpompaa. Fyysisen suojaamisen vaatimuksiin on tärkeysluokassa 3 lisätty valvontavelvoite laitetiloihin tunkeutumisen havaitsemisesta. Vaatimus on lisätty tietosuojan parantamiseksi. Siirtoteiden kaivuu- ja asennustöiden tekemiseen on annettu velvoite noudattaa standardia SFS- EN :ssä. Määräystä ei enää sovelleta avoimiin WLAN-verkkoihin. Määritelmissä on korvattu laajakaistapalvelu internet-yhteyspalvelulla, jota käytetään myös muissa määräyksissä. Kyseessä on pelkkä termin muutos, kyseisen viestintäpalvelun sisältö ja merkitys eivät ole muuttuneet Tärkeysluokitteluun tehdyt muutokset Tähän kohtaan on koottu selvyyden vuoksi erikseen tärkeysluokitteluun (määräyksen 3 ) tehdyt muutokset. Tekstiviestipalvelu on nyt irrotettu muu viestintäpalvelu -kategoriasta kokonaan omaksi viestintäpalvelukseen. Tekstiviestipalvelun tärkeysluokittelu koskee vain tärkeysluokkia 1, 2 ja 3, koska keskeisin tekstiviestipalvelun komponentti on tekstiviestikeskus (SMSC), joka keskitettynä elementtinä palvelee aina suurta käyttäjämäärää. Tästä syystä tekstiviestipalvelun alempien tärkeysluokittelukriteerien määrittely ei ole tarpeen. Sähköpostipalvelun käyttäjämäärärajoja on nostettu kautta linjan hieman ylöspäin, jotta velvoitteet eivät kohdistuisi liian raskaina pieniin toimijoihin. Muun viestintäpalvelun käyttäjämääriä on hieman nostettu ylöspäin, koska ryhmän tärkein palvelu tekstiviesti on nostettu omaksi palvelukseen ja muiden palvelujen varmistamistarve ei ole yhtä suuri. Aiemman määräyksen määritelmät erittäin suuri maantieteellinen alue ja suuri maantieteellinen alue on poistettu nykyisestä määräyksestä ja niiden sijalla on käytetty määräystekstissä suoraan

6 Viestintävirasto MPS 54 5 (35) aiempia aluemääritelmiä: km 2 tai km 2. Muutoksella ei ole vaikutuksia teleyrityksille asetettujen vaatimusten sisältöön. Komponenttikohtaisessa tärkeysluokittelussa on tehty muutoksia matkaviestinverkoissa, joukkoviestintäverkoissa ja koaksiaalipohjaisessa kaapelitelevisioverkossa mukaan lukien internetyhteyspalvelut. Muutokset tärkeysluokittelun kriteereissä: Tärkeysluokka 1 o Muu viestintäpalvelu: käyttäjämääräkynnys on nostettu :sta :een o Lisätty uutena tekstiviestipalvelu: käyttäjämääräkynnys on Tärkeysluokka 2 o Muu viestintäpalvelu: käyttäjämääräkynnys on nostettu :sta :een o Lisätty uutena tekstiviestipalvelu: käyttäjämääräkynnys on Tärkeysluokka 3 o Puhelinpalvelu jota tarjotaan internet-yhteyden päällä: lisätty omaksi kohdakseen sellainen puhelinpalvelun erikoistapaus, jossa käyttäjän tietoliikenneyhteys muodostuu internetyhteyspalvelusta ja puhelinpalvelun tarjoaja hallinnoi palvelun keskitettyjä komponentteja, käyttäjämääräkynnys on käyttäjää o Sähköpostipalvelu: käyttäjämääräkynnys on nostettu :sta :een o Koaksiaalikaapelipohjaisen kaapelitelevisioverkon internet-yhteyspalvelu: käyttäjämääräkynnys on nostettu 1200:sta 2 500:een Tärkeysluokka 4 o Puhelinpalvelu jota tarjotaan internet-yhteyden päällä: lisätty omaksi kohdakseen sellainen puhelinpalvelun erikoistapaus, jossa käyttäjän tietoliikenneyhteys muodostuu internetyhteyspalvelusta ja puhelinpalvelun tarjoaja hallinnoi palvelun keskitettyjä komponentteja, käyttäjämääräkynnys on käyttäjää o Koaksiaalikaapelipohjaisen kaapelitelevisioverkon internet-yhteyspalvelu: käyttäjämääräkynnys on nostettu 250:stä 1 500:aan o Sähköpostipalvelu: käyttäjämääräkynnys on nostettu :sta :een o Lisätty uutena joukkoviestintäpalvelu: käyttäjämääräkynnys on Tällä korvataan aiemmin kriteerinä käytetty joukkoviestintäverkon päälähetin. Tärkeysluokka 5 o Sähköpostipalvelu: käyttäjämääräkynnys on nostettu 1 000:sta 5 000:een o Lisätty uutena maanpäällisen radio- ja televisioverkon komponentti, joka palvelee yli 50 kotitaloutta. Tällä korvataan aiemmin kriteereinä käytetyt maanpäällisen televisioverkon täytelähetin ja radiotoiminnan täytelähetin. o Lisätty uutena kuitukaapelipohjaisen kaapelitelevisioverkon komponentti, joka palvelee yli 50 kotitaloutta. o Lisätty uutena koaksiaalikaapelitelevisioverkon komponentti, joka välittää joukkoviestintäpalveluita yli kotitaloudelle Matkaviestinverkkojen komponenttien tärkeysluokittelun tekniikkariippuvuutta on vähennetty, samat tärkeysluokittelun perussäännöt koskevat nyt kaikkia matkaviestinverkon tekniikoita: o Matkaviestinverkon peruspeiton tukiaseman tärkeysluokka on nyt yksiselitteisesti aina 5. Puhekanavamääriä ei enää käytetä tärkeysluokittelun kriteerinä, koska ne soveltuivat hyvin vain GSM-verkkoon. o Matkaviestinverkon tukiasemaohjaimen (esimerkiksi Base Station Controller BSC tai Radio Network Controller RNC) tärkeysluokka on nyt aina vähintään Aiemmat määräykset : Tärkeysluokittelu- ja varmistusvaatimukset ovat ajan mittaan tarkentuneet laissa ja määräyksissä. Vuosina oli voimassa telehallintokeskuksen määräyksiä, jotka pohjautuivat vanhoihin posti- ja lennätinhallituksen Puhelinverkkojen rakennemääräyksiin (nk. Vihreä kirja). Nykyisen määräyksen 54 alaan kuuluvia asioita määrättiin kolmessa eri Telehallintokeskuksen ja sittemmin Viestintäviraston määräyksessä eri versioineen: määräyksessä

7 Viestintävirasto MPS 54 6 (35) 27 televerkkojen rakenteesta edellytettiin, että teleyritys ylläpitää luetteloa omista tärkeistä ja erittäin tärkeitä kohteistaan ja määrättiin mm. puhelinkeskusten kahdentamisesta ja siirtoteiden varatievaatimuksista. Määräys koski tuolloin vain puhelin- ja datasiirtoverkkoja. Määräyksessä 30 televerkkojen tehonsyötöstä asetettiin vaatimuksia tärkeiden ja erittäin tärkeiden teleasemien tai järjestelmien tehonsyötön varmistamiselle. Vuonna 1999 annettiin oma määräys 48 teleyritysten tilojen ja televerkkojen fyysisestä suojaamisesta, joka nimensä mukaisesti sisälsi vaatimuksia mm. rakenteellisesta suojauksesta, lukituksista, kulunvalvonnasta ja olosuhdevalvonnoista määräyksen 27 mukaisesti määritellyille tärkeille ja erittäin tärkeille kohteille : Vuonna 2003 määräyksiä uusittiin melko perusteellisesti lainsäädäntöpohjan uudistumisen takia. Perustuslakiuudistuksen takia yleisiä vaatimuksia nostettiin paljon lain tasolle ja määräyksiä tiivistettiin jättämällä pois kuvailevia osuuksia, joissa ei ollut varsinaisia velvoitteita. Olennainen muutos varmistamisvaatimusten kannalta oli se, että niin viestintämarkkinalaki kuin määräykset muutettiin lähtökohtaisesti teknologianeutraaleiksi, mikä tarkoitti sitä, että myös joukkoviestintäverkot tulivat määräysten piiriin. Tarkennettuja vaatimuksia ei kuitenkaan joukkoviestintäverkoille laadittu, kaapelitelevisioverkon vaatimuksissa viitattiin pääsääntöisesti standardeihin. Määräysjaottelu oli varmistamisen kannalta edelleen sama eli määräyksessä 27 määrättiin tärkeysluokittelusta ja varatiejärjestelyistä, määräyksessä 30 tehonsyötön varmistamisesta ja määräyksessä 48 fyysisestä suojaamisesta. Määräyksessä 27 D/2003 erotettiin tärkeysluokittelussa neljä eri ryhmää eli erittäin tärkeät ja tärkeät siirto- ja välitysjärjestelmät ja erittäin merkittävät ja merkittävät keskittimet, tukiasemat ja vastaavat. Merkittävyyden arviointia tarkennettiin jo puhelin- ja dataverkoissa liittymä- tai tilaajamäärien, matkaviestinverkon puhekanavien ja 2 Mbit/s -yhteyksin lukumäärän perusteella : Vuonna 2008 koottiin määräyksien 27, 30 ja 48 asiat yhteen määräykseen 54 viestintäverkkojen ja -palvelujen varmistamisesta. Tässä uudistuksessa luotiin vanhalta pohjalta 5- portainen tärkeysluokittelu ja tarkennettiin tärkeysluokittelun perusteet eri verkoissa ja - palveluissa. Tärkeysluokittelu perustui aikaisempaa selkeämmin siihen, mitä viestintäpalvelua ja kuinka suurta käyttäjämäärää tai maantieteellistä aluetta komponentti palvelee. Eri verkkotekniikoita käytiin tärkeysluokittelussa aikaisempaa tarkemmin läpi ja myös varmistamisvaatimuksia tarkennettiin. Varmistusvaatimuksia nostettiin tehonsyötön ja varateiden osalta, mutta myös lievennyksiä tehtiin. 3 1 SOVELTAMISALA Tässä luvussa kuvataan määräyksen soveltamisala ja siihen liittyvät rajaukset. 3.1 Yleinen viestintäverkko ja -palvelu Määräystä sovelletaan yleisiin viestintäverkkoihin ja -palveluihin sekä viranomaisverkkoihin. Yleisen viestintäverkon ja viestintäpalvelun käsitteet määritellään VML:ssä. Määritelmät ovat teknologianeutraaleja, eli ne kattavat lähtökohtaisesti kaikki kohde- tai joukkoviestintään tarkoitetut sähköisen viestinnän verkot. Määräyksen soveltamisala kattaa siten myös esimerkiksi kaapelitelevisioverkot, maanpäälliset radioverkot ja maanpäälliset digitaaliset televisioverkot. Määräystä sovelletaan myös merkitykseltään vähäiseen teletoimintaan [7]. 3.2 Viranomaisverkot Viranomaisverkoilla tarkoitetaan VML:n mukaan yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen, pelastustehtäviin tai väestönsuojeluun liittyvien tarpeiden vuoksi rakennettua viestintäverkkoa. Esimerkiksi VIRVE-verkko on tällainen viranomaisverkko. Määräystä sovelletaan viranomaisverkkoihin soveltuvin osin ja teleyritykselle määrätyt velvoitteet koskevat soveltuvin osin myös viranomaisverkkoa ylläpitävää verkkoyritystä ja viranomaisverkossa viestintäpalvelua tarjoavaa palveluyritystä. Verkkojen luonteen ja käyttötarkoituksen takia niiden varmistustarpeet ovat käytännössä tiukemmat kuin yleisissä viestintäverkoissa. Viranomaisverkkojen erityisen luonteen ja käyttäjäryhmien takia verkon ja palvelujen komponenttien tärkeys on luokiteltava eri lähtökohdista kuin yleisissä viestintäverkoissa. Tästä syystä ja toisaalta myös verkkojen pienen käyttäjämäärän ja kriittisyyden takia tärkeysluokittelussa ja varmistamisessa on valittu yhteissääntelyluonteinen malli: viranomaisverkossa on laadittava viestintäverkon ja -palvelun erityispiirteet huomioiva

8 Viestintävirasto MPS 54 7 (35) tärkeysluokittelu ja dokumentoitava se. Viestintävirasto voi arvioida ja ohjata luokittelua dokumentoinnin pohjalta yhteistyössä viranomaisverkkoa ylläpitävän ja siinä toimivan yrityksen kanssa. Viranomaisverkon ylläpitäjän on suunniteltava, toteutettava ja dokumentoitava kaikki määräyksen edellyttämät varmistukset oman tärkeysluokittelunsa perusteella. Viranomaisverkkojen kannalta erittäin olennaista on paitsi oman verkkoinfrastruktuurin ylläpito, myös yleisen viestintäverkon teleyrityksiltä hankittujen verkko- ja viestintäpalvelujen varmistamisen taso. Määräyksen kannalta verkkopalvelun hankkiminen yleisestä viestintäverkosta on normaalia alihankintaa, jossa laatutasosta sovitaan sopimuksissa ja jossa hankkija vastaa siitä, että hankkii oman vaatimustasonsa edellyttämiä tuotteita. 3.3 Soveltamisalan rajoitukset Määräystä ei sovelleta viestintäverkkojen tai -palvelujen väliaikaiseen tarjontaan tai väliaikaiseen kapasiteettiin, kuten esimerkiksi lyhytaikaisen tapahtuman ajaksi alueelle lisättyihin matkaviestinverkon kapasiteettitukiasemiin, koska tehonsyötön varmistamisen ja fyysisen suojaamisen velvoitteista koituisi lyhytaikaiseen käyttötarkoitukseen nähden kohtuuttomia kustannuksia. Väliaikaisuudella tarkoitetaan pituudeltaan enintään kahden kuukauden pituista yhtenäistä ajanjaksoa. Määräystä ei sovelleta avoimiin WLAN-verkkoihin. Avoimilla WLAN-verkoilla tarkoitetaan tyypillisesti esimerkiksi kaupunkiverkkoja tai muita WLAN-palvelualueita, joissa ei tarjota liittymiä käyttäjille näiden asuin- tai toimipaikkaan. Nämä ovat luonteeltaan täydentäviä niihin kiinteisiin tai matkaviestinverkon internet-yhteyspalveluihin nähden, joita käyttäjät tilaavat kiinteään sijaintipaikkaan kotiinsa tai toimipaikkaan tai matkaviestinverkon liittymään. WLANpalvelualueiden varmistaminen ei siten ole välttämätöntä käyttäjien perusluonteisten palveluiden turvaamiseksi. Näiden verkkojen tarjonta on usein yleishyödyllistä tai pienimuotoista toimintaa ja varmistaminen voi olla tarjoajille verraten raskasta suhteessa verkkojen yleiseen merkitykseen. Määräystä sovelletaan mobiilivastaanottoon tarkoitetussa maanpäällisessä digitaalisessa televisioverkossa (kanavanipussa D) vain verkon keskitettyihin elementteihin. Määräystä ei sovelleta verkon lähettimiin, koska lähettimien suuri tehonkulutus edellyttäisi käytännössä kiinteää varavoimalaitosta lähettimien tehonsyötön varmistukseksi ja varavoimalaitoksista koituva kustannus olisi kohtuuton palvelun nykyiseen käyttöasteeseen ja yhteiskunnalliseen merkitykseen verrattuna. Määräystä ei sovelleta radiotoiminnan harjoittajiin, joiden toimiluvan mukainen väestöpeitto on alle 90 %. Radiotoiminnan varautumisvelvollisuudesta säädetään VML:n 90 :ssä, 128 :ssä ja televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain [8] 15 a :ssä sekä Valtioneuvoston asetuksessa viestintämarkkinoihin liittyvästä varautumisvelvollisuudesta ja viranomaistiedotteiden välittämisvelvollisuudesta [9]. 4 2 MÄÄRITELMÄT Tässä luvussa kuvataan määräyksessä käytetyt määritelmät. Määräyksessä ei määritellä uudestaan viestintämarkkinalaissa määriteltyjä käsitteitä ja toisaalta määritelmät on laadittu niin, etteivät ne ole ristiriidassa lain määritelmien kanssa. Puhelinpalvelun, sähköpostipalvelun, internet-yhteyspalvelun ja joukkoviestintäpalvelun määritelmiä käytetään samansisältöisinä myös muissa Viestintäviraston määräyksissä.

9 Viestintävirasto MPS 54 8 (35) 4.1 Viestintäpalvelutyypit Puhelinpalvelu Puhelinpalvelun määritelmä pohjautuu yleispalveludirektiivin yleisesti saatavilla olevan puhelinpalvelun määritelmään. Sikäli kun käsite esiintyy viestintämarkkinalaissa, teknisten määräysten määritelmä ei rajoita lain säännösten tulkintaa. Teknisten määräysten määritelmässä pitäydytään E.164-numeroilla eli puhelinnumeroilla ohjattavissa teleyhteyksissä; olennaista on se, että samasta palvelusta (numerosta) voidaan sekä vastaanottaa että soittaa puheluita. Puhelinpalvelun toteuttamiselle asetetut vaatimukset pätevät riippumatta siitä, missä verkossa palvelua tarjotaan (muissakin kuin PSTN/ISDN- tai matkaviestinverkoissa). Siten myös kaksisuuntainen VoIP-puhelinpalvelu katsotaan puhelinpalveluksi. Pelkkä puheluiden vastaanottomahdollisuus tai pelkkä mahdollisuus soittaa puhelu ovat säädännön termein viestintäpalveluja mutta eivät puhelinpalveluja. Näitä palveluja tarjotaan usein VoIP:n avulla. Tämän määräyksen palveluryhmittelyssä yksisuuntaiset puhepalvelut ovat muita viestintäpalveluita. Nämä puhelinpalvelun ja viestintäpalvelun tulkinnat ovat johdonmukaisesti vakiintuneita Viestintäviraston teknisessä ohjeistuksessa ja tapausratkaisuissa. Kattava analyysi VoIP-palvelujen lainsäädännöllisestä arvioinnista löytyy Viestintäviraston VoIPkannanotosta [10]. VoIP-kannanotossa selvennetään myös hätäpalvelujen käyttömahdollisuuden suhdetta yleisesti saatavilla olevan puhelinpalvelun/puhelinverkon liittymän määritelmään. Suomen viestintämarkkinalain näkökulmasta kysymys ei ole merkityksellinen, koska hätäpalvelujen tarjoamista koskeva velvoite on asetettu viestintämarkkinalaissa kaikille puhelinverkossa toimiville teleyrityksille osaltaan eikä vain puhelinverkon liittymiä tarjoaville teleyrityksille. Teleyritys ei näin ollen voi puhelinverkon liittymän määritelmää kiertääkseen olla tarjoamatta hätäpuhelumahdollisuutta, jos palvelu muuten täyttää puhelinverkossa tarjottavan viestintäpalvelun edellytykset Tekstiviestipalvelu Tekstiviestipalvelulla tarkoitetaan tässä määräyksessä matkaviestinverkossa tarjottavaa viestintäpalvelua, jonka avulla voidaan lähettää ja vastaanottaa lyhytsanomia, jotka sisältävät vain aakkosnumeerisia merkkejä ja erikoismerkkejä. Tekstiviestipalvelusta käytetään usein nimeä SMS-palvelu eli Short Message Service. Palvelun tekninen toteutus on määritelty 3GPP:n spesifikaatiossa TS [11]. Tekstiviestejä on teknisesti mahdollista välittää myös kiinteän puhelinverkon liittymiin ja esimerkiksi Viestintäviraston numerointimääräyksessä 32 [12] tämä mahdollisuus on otettu huomioon. Varmistamisnäkökulmasta tekstiviestintää kiinteän puhelinverkon liittymiin voidaan kuitenkin pitää marginaalisena ja tämän määräyksen tärkeysluokittelu koskee siksi vain puhtaasti matkaviestinverkossa välitettävää tekstiviestipalvelua. Tämän määräyksen tekstiviestipalvelun määritelmä on yhteneväinen määräyksen 57 tekstiviestipalvelun määritelmän kanssa. Tekstiviestipalveluna ei pidetä tässä määräyksessä sellaisia tekstiviestilisäarvopalveluita, jotka on toteutettu erillisellä järjestelmällä varsinaisesta käyttäjältä-käyttäjälle viestin välittävästä tekstiviestijärjestelmästä (SMS-palvelusta) Internet-yhteyspalvelu Internet-yhteyspalvelulla tarkoitetaan tässä määräyksessä viestintäpalvelua, jonka avulla voidaan muodostaa yhteys internetiin ja yhteyden avulla käyttää internetissä tarjolla olevia palveluja. Määritelmä on tekniikkariippumaton ja kattaa siten niin kiinteät (mm. xdsl-, kaapelidata-, valokuitu- ja kiinteistöliittymät) kuin langattomat (mm. erilaiset matkaviestinverkkojen datapalvelut sekä WLL-, WiMAX- ja WLAN-verkot) internet-yhteyspalvelut niiden nopeudesta riippumatta. Määritelmä kattaa tiedonsiirron liittymästä julkiseen internetiin ja yhteyden kannalta

10 Viestintävirasto MPS 54 9 (35) pakolliset palvelut kuten resolverinimipalvelun ja DHCP-palvelun, mutta ei enää yhteyden päällä käytettäviä palveluja kuten sähköposti-, puhelin- tai IPTV-palveluja. Internet-yhteys on mahdollista jakaa teknisesti seuraaviin, myös periaatekuvassa 1 näkyviin, palvelun toimintaan vaikuttaviin osakokonaisuuksiin: asiakkaan oma viestintäverkko (sisäjohtoverkko ja/tai antenni) tilaajayhteys (voi olla langallinen tai langaton) verkko-operaattorin ja palveluntarjoajan verkko internet Internet-yhteyspalvelu Asiakasverkko Internet-yhteyspalveluntarjoaja Internet PC Modeemi DSLAM/ CMTS/ tukiasema Transit ja peering operaattorit DNS, DHCP Kuva 1. Internet-yhteyspalvelun periaatekuva Sähköpostipalvelu Sähköpostipalvelu kuvataan määritelmässä palveluun sisältyvien toimintojen luettelona. Sähköpostin lähettämispalvelulla tarkoitetaan palvelua, jossa asiakas lähettää viestin palveluntarjoajan lähetyspalvelimen (MSA) kautta. Välittämispalvelulla tarkoitetaan palvelua, jossa sähköpostiviesti vastaanotetaan, (käsitellään) ja lähetetään edelleen asiakkaan kanssa sovittuun kohteeseen. Vastaanottopalvelulla tarkoitetaan palvelua, jossa asiakkaan sähköpostiviestit vastaanotetaan vastaanottopalvelimelle (MDA) ja toimitetaan asiakkaan sähköpostilaatikkoon. Määritelmä on yhdenmukainen Viestintäviraston määräyksen 11 Sähköpostipalvelujen tietoturvasta ja toimivuudesta [13] kanssa Joukkoviestintäpalvelu Joukkoviestintäpalvelun määritelmä on johdettu VML 2 :ssa [1] olevasta joukkoviestintäverkon määritelmästä: joukkoviestintäverkolla tarkoitetaan laissa viestintäverkkoa, jota pääasiassa käytetään televisio- ja radio-ohjelmistojen tai muun kaikille vastaanottajille samanlaisena välitettävän aineiston lähettämiseen tai tarjolla pitoon. Joukkoviestintäverkkojen ohella toinen VML:ssa määritelty viestintäverkkojen alalaji ovat puhelinverkot (kiinteät puhelinverkot ja matkaviestinverkot), joiden pääasiallinen käyttötarkoitus on kohdeviestintä. Joukkoviestintäpalvelulla tarkoitetaan tässä määräyksessä televisio- tai radio-ohjelmiston ja näihin liittyvän oheis- ja lisäpalvelun välittämistä tai tarjolla pitoa joukkoviestintäverkossa. Tässä määräyksessä joukkoviestintäpalvelun määritelmän tarkoitus on määritellä tärkeysluokittelua varten joukkoviestintäverkossa tarjottavien televisio- ja radio-ohjelmistojen ja näihin ohjelmistoihin liittyvien oheis- ja lisäpalvelujen vastaanottajien potentiaalinen lukumäärä, joten määritelmästä on jätetty pois "muu vastaanottajille samanlaisena valitettava aineisto", jotta ei synny tulkintaongelmia suhteessa julkisessa internetissä tarjottaviin sisältöihin. Tällaisia sisältöpalveluja ovat esimerkiksi televisioyhtiöiden internetissä tarjoamat televisiosisällöt tai VoD (Video on Demand) -palvelut.

11 Viestintävirasto MPS (35) Joukkoviestintäpalvelujen tärkeysluokittelussa täytyy pystyä arvioimaan ohjelmistojen potentiaalinen vastaanottajamäärä, mutta joukkoviestinnän välittämistä vaarantavat vikatilanteet liittyvät pääsääntöisesti verkkopalveluun, joka mahdollistaa ohjelmistojen välittämisen. Välittämistä vaarantavat vikatilanteet saattavat toki liittyä myös viestintäpalveluun, jolla tarkoitetaan ohjelmien lähettämistä tai tarjoamista lähetettäväksi, toisin sanoen ohjelmistojen siirtopalveluja. Viestintäpalvelun tarjoajia joukkoviestintäverkoissa ovat ohjelmistotoimilupien haltijat. Tekninen viestintäpalvelu on erotettava tarkasti ohjelmistojen sisällöstä, jonka sääntely ei kuulu viestintämarkkinalain eikä tämän määräyksen soveltamisalaan. Liitteessä 1 on esitetty esimerkkinä joukkoviestintäpalvelun tekninen rajaus siirrettäessä televisiopalvelu DVB-T- ja/tai DVB-C-verkkopalvelun avulla ohjelmatoimijalta katsojalle. Muita esimerkkejä joukkoviestintäverkkojen verkkopalveluista ovat mm. DVB-T2-, ULA- ja IPTVlähetyspalvelut. Joukkoviestintäpalvelun teknisen rajauksen kannalta oleellisinta ei ole millä joukkoviestintäverkkotekniikalla televisio- tai radio-ohjelmisto välitetään ohjelmatoimijalta katsojalle tai kuinka moni eri toimija joukkoviestintäpalvelun välittämiseen osallistuu. Teknisen rajauksen kannalta tärkeintä on, että joukkoviestintäpalvelu ulottuu ohjelmatoimijan luovutusrajapinnasta vastaanottajan vastaanottorajapintaan asti ja tätä on havainnollistettu esimerkillä liitteessä 1 olevassa kuvassa Muu viestintäpalvelu Muuhun viestintäpalveluun on koottu kaikki ne palvelut, jotka ovat VML:n tarkoittamia viestintäpalveluja ja jotka eivät kuulu mihinkään muuhun tässä määräyksessä määriteltyyn palveluryhmään. Ryhmittely perustuu siihen, että näiden palvelujen vikaantuminen ei ole käyttäjien viestintämahdollisuuksien kannalta yhtä kriittistä kuin muiden määriteltyjen palveluryhmien. Vastaavanlaista muun viestintäpalvelun määritelmää käytetään myös häiriöiden vakavuusluokittelun apuna määräyksessä 57 [5]. Esimerkkejä muista viestintäpalveluista ovat multimediaviesti-, WAP-, PoC- ja pikaviestipalvelut (IM), push- -palvelut (jota mahdollisesti tarjoaa muu kuin sähköpostipalvelun tarjoaja ja johon ei siis sisälly kaikkia luvussa todettuja sähköpostipalvelun toiminnallisuuksia), sekä puhelinpalvelun määritelmän ulkopuolelle jäävät viestintäpalvelun määritelmän täyttävät puhepalvelut kuten yksisuuntaiset VoIP-palvelut (joista on mahdollista vain soittaa tai vain vastaanottaa puheluita yleisestä puhelinverkosta tai joista ei ole ollenkaan pääsyä yleiseen puhelinverkkoon). Kun arvioidaan sitä, onko palvelu ylipäätään viestintäpalvelu vai joku muu palvelu, joka ei kuulu lainkaan VML:n soveltamisalaan, oleellista on se, että palvelun tarjoaja siirtää 1 viestejä hallussaan olevassa tai verkkoyritykseltä käyttöönsä saamassa viestintäverkossa. Asiaa ei ole tässä mahdollista kuvata täysin tyhjentävästi, koska palvelukonseptit kehittyvät koko ajan ja lainsäädännön soveltuvuus on ratkaistava tapauskohtaisesti. Viestintäviraston vakiintuneista tulkintaperiaatteista voi todeta ainakin sen, että puhtaita vertaisverkkopalveluita ei ole tulkittu viestintäpalveluiksi, koska palveluntarjoaja ei niissä osallistu viestien siirtämiseen (kuten signalointiin tai palvelimen ylläpitoon). 4.2 Viestintäverkon rakenteeseen liittyvät määritelmät Viestintäverkon tai -palvelun komponentti Viestintäverkon tai -palvelun komponentilla tarkoitetaan verkkoelementtiä, laitetta tai tietojärjestelmää, joista viestintäverkko tai -palvelu muodostuu tai jota se hyödyntää. Viestintäverkon tai -palvelun komponentteja ovat esimerkiksi matkaviestinkeskus, tukiasemaohjain, tukiasema, tekstiviestikeskus, laajakaistakeskitin, nimipalvelin, verkon pääsynhallinnasta vastaava palvelin, kytkin, reititin, SIP-sovelluspalvelin, älyverkon komponentti, DVB-T-verkon pää- ja täytelähetin tai DVB-T2-verkon lähetin. Viestintäverkon tai -palvelun komponentilla ei tarkoiteta siirtoteitä tai laitteen tai verkkoelementin osia, kuten matkaviestinkeskuksen prosessoriyksiköitä. Mikäli jokin toiminto (esimerkiksi 1 On huomattava, että esimerkiksi pikaviestipalveluissa on ratkaistava tapauskohtaisen toteutuksen perusteella, onko kysymyksessä ylipäätään lain tarkoittama viestintäpalvelu vai esimerkiksi puhdas vertaisverkkopalvelu, jossa ei ole lainkaan keskitettyjä palvelimia, joilla palveluntarjoaja osallistuisi viestien välittämiseen.

12 Viestintävirasto MPS (35) nimipalvelinohjelmisto) on hajautettu usealle eri laitteelle, katsotaan kukin laite omaksi komponentikseen Siirtojärjestelmän komponentti Siirtojärjestelmän komponenteilla tarkoitetaan viestintäverkon komponentteja, joiden avulla muodostetaan sähköisten viestien siirtoon tarkoitettuja yhteyksiä. Tällaisia komponentteja ovat esimerkiksi siirtoverkon SDH- ja ATM-solmut, WDM-laitteet, vahvistimet ja toistimet. Siirtojärjestelmän komponentteihin luetaan kuuluvaksi myös kaapelitelevisioverkon vahvistimet. Perinteistä siirtojärjestelmän komponenttien määritelmä kattaa myös pakettikytkentäisen verkon laitteet, kuten reitittimet, kytkimet ja vastaavat. Määritelmää käytetään määräyksessä tehonsyötön varmistuksen ja fyysisen suojaamisen velvoitteiden tarkentamiseen Siirtotie Siirtoteitä ovat tiedonsiirtoon käytettävät metallijohtimet, optiset kuidut ja sähkömagneettiset aallot. Siirtoteiden fyysisiä rakenteita ovat erilaiset kaapelit, kaapelien asentamiseen, jatkamiseen ja kytkemiseen tarvittavat rakenteet sekä radiosiirtoteiden edellyttämät mastot ja antennit Liityntäverkko Liityntäverkolla tarkoitetaan tässä määräyksessä teleyrityksen sitä yleisen viestintäverkon osaa, joka liittää asiakaskiinteistöjen sisäiset viestintäverkot teleyrityksen alue- tai runkoverkkoon. Määritelmää on käytetty määräyksen 16 :ssä siirtoteiden asennusohjeiden määrittelyssä Koaksiaali- ja kuitukaapelipohjainen kaapelitelevisioverkko Koaksiaalikaapelipohjaisella kaapelitelevisioverkolla tarkoitetaan tässä määräyksessä kaapelitelevisioverkkoa, jonka liityntäverkon siirtoteitä on ainakin osin toteutettu koaksiaalikaapelilla. Määritelmää käytetään kaapelitelevisioverkon tärkeysluokittelussa siihen, että koaksiaalitekniikalla toteutetulle liityntäverkolle asetetaan erilaiset tärkeysluokittelun käyttäjämääräkriteerit kuin esimerkiksi kuitutekniikalla toteutetuille liityntäverkoille. Kuitukaapelipohjaisella kaapelitelevisioverkolla taas tarkoitetaan tässä määräyksessä kaapelitelevisioverkkoa, jonka siirtotiet on toteutettu pelkästään valokuidulla. Käytännössä tällaisia verkkoja ovat siis sellaiset kaapelitelevisioverkot, joissa valokuitu on tuotu kiinteistön talojakamoon tai huoneistoihin asti Matkaviestinverkon peruspeiton tukiasema Matkaviestinverkolla tarkoitetaan viestintämarkkinalaissa [1] pääasiassa kohdeviestintään käytettävää viestintäverkkoa, jossa päätelaitteen yhteys viestintäverkkoon on toteutettu vapaasti etenevien radioaaltojen välityksellä. Edelleen lain määritelmien mukaan puhelinverkolla tarkoitetaan matkaviestinverkkoa tai kiinteää puhelinverkkoa. Matkaviestinverkon peruspeiton tukiasemia tässä määräyksessä ovat niiden matkaviestinverkkojen tukiasemat, joissa verkkopalvelun tarjoaminen edellyttää viestintämarkkinalain 4 :n tarkoittamaa toimilupaa. Tähän joukkoon kuuluvat siis muun muassa GSM, UMTS, LTE ja mobiili-wimaxtekniikoilla (tai niiden laajennuksilla) toteutettujen matkaviestinverkkojen tukiasemat. Matkaviestinverkkotekniikoita luokitellaan usein niin sanottuihin sukupolviin eli generaatioihin niiden tarjoaman tiedonsiirtokyvyn mukaan. Toisen sukupolven 2 (eli 2G) matkaviestinverkkotekniikoihin lasketaan vakiintuneesti esimerkiksi GSM-, GPRS- ja EDGEtekniikat. Kolmannen sukupolven (eli 3G) matkaviestinverkkotekniikoita ovat esimerkiksi UMTS ja HSPA. Neljänteen sukupolveen (eli 4G) kuuluvien matkaviestinverkkotekniikoiden joukko ei ole 2 On hyvä huomata, että matkaviestinverkkojen sukupolvinimityksiä saatetaan käyttää kaupallisessa merkityksessä eri tavoin kuin teknisesti on määritelty. Erityisesti lähestyttäessä tuoreimpia tekniikkasukupolvia, tämä ero korostuu, sillä uusien sukupolvien mukaiset tekniikat vielä kehittyvät ja tekniset määritelmätkään eivät ole vielä vakiintuneita.

13 Viestintävirasto MPS (35) vielä täysin vakiintunut 3, koska nämä tekniikat kehittyvät vielä. Tämän määräyksen velvoitteiden kannalta ei ole oleellista, mihin matkaviestinverkon sukupolveen teleyrityksen tarjoama matkaviestinverkko kuuluu. Matkaviestinverkon peruspeiton tukiasemilla tarkoitetaan eri matkaviestintekniikoilla toteutettujen matkaviestinverkkojen tukiasemia, joiden avulla huolehditaan siitä, että verkon palvelut ovat käytettävissä tietyllä alueella. Toisin sanoen peruspeiton tukiaseman vikaantuminen aiheuttaa matkaviestinverkon peittoalueeseen aukon. Matkaviestinverkon peruspeiton tukiasemilla ei kuitenkaan tarkoiteta seuraavia tukiasemaratkaisuja: asiakasyrityksen kanssa erikseen sovitut tukiasemaratkaisut matkaviestinverkon peruspeiton laatua parantavat ratkaisut, esimerkiksi rakennuksen sisäpeittoa tai palvelukapasiteettia parantavat ratkaisut Kiinteistötukiasema Kiinteistötukiasemalla tarkoitetaan tukiasemaa, jonka tarvitsema laitetila sijaitsee muuhun käyttötarkoitukseen kuin yleisen teletoiminnan harjoittamiseen tarkoitetussa rakennuksessa ja jonka antenni sijaitsee pääsääntöisesti saman rakennuksen ulkopinnalla (seinällä tai katolla). Tällaisia rakennuksia ovat esimerkiksi asuin-, toimisto- tai liikerakennukset, joista on vuokrattu laitetilaa teleyrityksen käyttöön. Kiinteistötukiaseman antenni voi sijaita myös eri rakennuksen ulkopinnoilla kuin missä varsinaiset tukiasemalaitteet ja/tai niiden tehonsyöttö sijaitsevat tai esimerkiksi pylväsmastossa ja niin edelleen. Tällaiset antennien sijaintipaikat ovat kiinteistötukiaseman määritelmän mukaisesti kuitenkin poikkeustapauksia. Määritelmää on käytetty määräyksen 7 :ssä matkaviestinverkon peruspeiton tukiasemien tehonsyötön varmistamisvaatimuksia määriteltäessä Varateholähde Varateholähteellä tarkoitetaan tässä määräyksessä laitteistoa tai järjestelmää, jolla viestintäverkon tai -palvelun komponenttien keskeytymätön tehonsyöttö varmistetaan sekä tehonsyöttölaitteiden vikojen että yleisen sähköverkon sähkökatkosten varalta. Määritelmä on teknologianeutraali ja varateholähde voidaan toteuttaa esimerkiksi akustojen, UPSlaitteiden, polttokennojärjestelmien tai muiden tekniikkaratkaisujen avulla. Edellytyksenä kuitenkin on, että valittu järjestely on riippumaton varsinaisten tehonsyöttölaitteiden vikatilanteista ja yleisen sähköverkon sähkökatkoksista ja tehonsyöttö on keskeytymätöntä. Määritelmää on käytetty määräyksen luvussa 3 tehonsyötön varmistamisvaatimusten ja laitteistovarmistamisvaatimusten määrittelyssä N+1 varmistus N+1 -varmistuksella tarkoitetaan sellaista varmistusta, jossa on N kpl tarvittavia laitteita ja niille yksi varalaite. Määritelmää on käytetty määräyksen 11 :ssä UPS-laitteiden ja 12 :ssä tasasuuntaajien laitteistovarmistamisvaatimusten määrittelyssä Taajama Taajamalla tarkoitetaan Tilastokeskuksen määritelmän mukaista asutuskeskittymää Tilastokeskuksen määrittelemä tilastollinen taajama on vähintään 200 asukkaan asutuskeskittymä, jossa asuinrakennusten välinen etäisyys on enintään 200 metriä. Rajaukseen eivät vaikuta hallinnolliset, kuten kunnan tai läänin, rajat. Tilastokeskus määrittää taajamat viiden vuoden välein [24]. 3 ITU määrittelee sen, mitä vaatimuksia esim. verkon tiedonsiirtonopeuteen ja viiveisiin liittyen eri verkkotekniikoiden tulee täyttää kuuluakseen tiettyyn sukupolveen.

14 Viestintävirasto MPS (35) Määritelmää on käytetty 7 :ssä matkaviestinverkon peruspeiton tukiasemien tehonsyötön varmistamisvaatimuksen määrittelyssä. 5 LUKU 1 - TÄRKEYSLUOKITTELU Määräyksen 3 :ssä määrätään viestintäverkon tai -palvelun komponenttien tärkeysluokittelusta. Viestintäverkon tai -palvelun komponentit on luokiteltu merkittävyyden perusteella viiteen tärkeysluokkaan, jotka alenevassa tärkeysjärjestyksessä ovat seuraavat: 1, 2, 3, 4 ja 5. Tärkeysluokittelun avulla viestintäverkon tai -palvelun komponenteille määritellään sellaiset toimintavarmuuden ja fyysisen suojaamisen minimivaatimukset, jotka heijastavat kyseisen komponentin merkittävyyttä kokonaisuuden kannalta. Yksi määräyksen tavoitteista on varmistaa viestintäpalvelujen hyvä toimintavarmuus koko maassa, myös harvaanasutuilla alueilla. Pelkästään käyttäjämäärään perustuva tärkeysluokittelu ei toimi tämän tavoitteen mukaisesti harvaanasutuilla alueilla. Sen vuoksi viestintäverkon maantieteellinen vaikutus-/peittoalue on erikseen huomioitu tärkeysluokissa 1 ja 2. Maantieteelliseen alueeseen perustuva tärkeysluokittelukriteeri vaikuttaa erityisesti joukkoviestintäverkkojen lähettimien ja muiden viestintäverkkojen keskitettyjen elementtien (esimerkiksi tukiasemaohjaimet tai puhelinverkon keskus) ja niitä palvelevien siirtojärjestelmän komponenttien tärkeysluokitteluun. 5.1 Tärkeysluokittelukriteerien soveltaminen yleisesti Viestintäverkon tai -palvelun komponentin tärkeysluokittelun kriteerinä käytetään viestintäverkon tai -palvelun komponentin palvelemaa maantieteellistä aluetta ja komponentin palvelemaa käyttäjämäärää (tärkeysluokka määräytyy korkeimman soveltuvan kriteerin mukaan). Käyttäjämääräkriteerit on määritelty määräyksessä viestintäpalvelukohtaisesti. Edellisten lisäksi käytetään tekniikkakohtaisia määrittelyjä (esimerkiksi koaksiaalikaapelilla toteutettu kaapelitelevisiopalvelu) ja viestintäverkon tai -palvelun komponenttikohtaisia tärkeysluokittelukriteerejä (esimerkiksi matkaviestinverkon tukiasemaohjain tai peruspeiton tukiasema). Siirtojärjestelmän komponentin tärkeysluokka määräytyy sen palveleman käyttäjämäärän tai vaikutusalueen pinta-alan mukaan, jotka määräytyvät käyttäjien suunnasta, ei siis runkoverkon suunnasta. Esimerkiksi siirtojärjestelmän komponentin, joka pelkästään kytkee matkaviestinverkon tukiaseman tukiasemaohjaimeen, tärkeysluokka on sama kuin kyseisen tukiaseman tärkeysluokka, ei siis sama kuin tukiasemaohjaimen tärkeysluokka. Esimerkiksi siirtojärjestelmän komponentti, joka pelkästään kytkee tukiasemaohjaimen matkapuhelinkeskukseen, tärkeysluokka on sama kuin tukiasemaohjaimen tärkeysluokka, ei matkapuhelinkeskuksen tärkeysluokka. Laajemman tiedonsiirtoverkon osana olevan, muita yhteyksiä varmistavan siirtojärjestelmän komponentin tärkeysluokka määräytyy koko sen palveleman verkon käyttäjämäärän tai sen maantieteellisen vaikutusalueen mukaan. Esimerkiksi matkaviestinverkko-operaattorin runkoverkon toisiaan varmistavien siirtojärjestelmän komponenttien tärkeysluokka määräytyy matkaviestinverkon asiakasmäärän ja sen maantieteellisen vaikutusalueen perusteella. Mikäli viestintäverkon tai -palvelun komponenttia käytetään usean eri viestintäpalvelun toteuttamiseen, komponentin tärkeysluokka määräytyy eri viestintäpalvelujen pohjalta määritellyn korkeimman tärkeysluokan mukaan. Esimerkiksi siirtojärjestelmän komponentti, joka palvelee sekä tärkeysluokan 5 matkaviestinverkon tukiasemaa että tärkeysluokan 4 internet-yhteyspalvelun komponenttia, on tärkeysluokaltaan tasoa 4.

15 Viestintävirasto MPS (35) 5.2 Viestintäverkon tai -palvelun komponenttikohtaiset tärkeysluokittelun kriteerit Tärkeysluokittelu on tehty komponenttitasolla mm. seuraaville viestintäverkon tai -palvelun komponenteille: Matkaviestinverkon tukiasemaohjaimen tärkeysluokka on vähintään 2. Tukiasemaohjaimella tarkoitetaan sitä keskitettyä verkon elementtiä, jonka kautta tukiasemien tietoliikenne keskitetysti ohjataan radioverkosta eteenpäin (esimerkiksi GSM-verkon BSC tai UMTSverkon RNC). Matkaviestinverkon peruspeiton tukiaseman tärkeysluokka on 5. Katso myös termin määritelmä kohdasta Kiinteän puhelinverkon keskittimen tärkeysluokka on 5. Kiinteän verkon internet-yhteyspalvelun laajakaistakeskittimen (esimerkiksi DSLAM tai CMTS) tärkeysluokka on 5. Kiinteän langattoman internet-yhteyspalvelun tukiaseman tärkeysluokka on 5. Tällaisia tukiasemia ovat esimerkiksi kiinteän WiMAX-tekniikan tai WLAN-tekniikan avulla toteutetut internet-yhteyspalvelun liittymät (poislukien avoimet WLAN-verkot). Maanpäällisen radio- tai televisioverkon komponentilla tärkeysluokassa 5 tarkoitetaan antennivastaanottoon tarkoitetun joukkoviestintäverkon komponentteja. Tällaisia ovat käytännössä antennitelevisioverkkojen (kuten DVB-T tai DVB-T2) tai radiotoiminnan täytelähettimet. Kaapelitelevisioverkon laitteet eivät kuulu tähän kategoriaan. Kuitukaapelipohjaisen kaapelitelevisioverkon komponentilla tärkeysluokassa 5 tarkoitetaan liityntäverkossa tarvittavia vahvistimia ja muita laitteita, joita tarvitaan kuitupohjaisen joukkoviestintä- ja internetyhteyspalvelun välitykseen koteihin ja muihin kiinteistöihin. Tämä kategoria kattaa sellaiset liityntäverkot, joissa liityntäverkko on toteutettu kokonaan kuitukaapelilla. Koaksiaalikaapelipohjaisen kaapelitelevisioverkon komponentilla tärkeysluokassa 5 tarkoitetaan liityntäverkossa tarvittavia vahvistimia ja muita laitteita, joita tarvitaan joukkoviestintäpalvelun välitykseen koteihin ja muihin kiinteistöihin. Tämä kategoria kattaa sellaiset liityntäverkot, joissa liityntäverkko on toteutettu kokonaan tai osittain koaksiaalikaapelilla. 5.3 Maantieteellisen vaikutusalueen kriteerit Tärkeysluokissa 1 ja 2 käytetään yhtenä tärkeysluokittelun kriteerinä sitä, miten suurta maantieteellistä aluetta komponentti palvelee. Tärkeysluokassa 1 tämä alue on km 2 ja tärkeysluokassa 2 se on km 2. Maantieteellinen vaikutusalue -kriteeri soveltuu erityisen hyvin matkaviestinverkon ja maanpäällisten antennivälitteisten radio- ja televisiopalvelujen komponenttien luokitteluun. Maantieteellistä vaikutusaluetta ei sovelleta tärkeysluokittelun kriteerinä viestintäverkon komponenteille, joiden vikaantuminen ei estä muiden palveluntarjoajien tarjoamien vastaavien viestintäpalvelujen käyttöä samasta liityntäverkosta. Tällaisia viestintäpalveluita ovat muun muassa internetyhteyden päälle rakennetut palvelut (esimerkiksi sähköpostipalvelu, pikaviestipalvelu tai IPTV-palvelu). Maantieteellisellä alueella ei tarkoiteta myöskään yksittäisistä liittymistä muodostuvaa hajapeittoa, joka saattaa muodostua muun muassa toisten operaattorien alueilla myydyistä bitstreamtuotteella toteutetuista laajakaistaliittymistä. Jotta maantieteellinen vaikutusaluekriteeri koskisi laajakaistaliittymien osalta vieraassa verkossa toimivaa palveluoperaattoria, on kyseisen palveluoperaattorin markkina-osuuden kyseisellä alueella oltava yli 30 %. Maantieteellistä vaikutusaluetta ei ole rajoitettu hallinnollisten alueiden, kuten läänien tai telealueiden mukaan ja alue voi koostua myös useammasta irrallisesta alueesta. Määritelmän kannalta oleellista on se, miten suuren yhtenäisen maantieteellisen alueen palveluihin viestintäverkon tai -palvelun komponentti vaikuttaa.

16 Viestintävirasto MPS (35) 5.4 Käyttäjämäärän tulkinta tärkeysluokittelun kriteerinä Kaikissa tärkeysluokissa viestintäverkon tai -palvelun komponentin luokittelun yleiskriteerinä on se, miten suurta käyttäjämäärää komponentti palvelee. Tässä määräyksessä käyttäjämäärä tulkitaan pikemminkin laskennalliseksi suureeksi kuin lain määritelmien mukaisten henkilöiden lukumäärän laskennaksi. Käyttäjällä tarkoitetaan viestintämarkkinalaissa henkilöä, joka käyttää teleyrityksen tarjoamia palveluja muuhun kuin teletoimintaan. Tietosuojan kannalta käyttäjä on määritelty sähköisen viestinnän tietosuojalaissa [2] luonnolliseksi henkilöksi, joka käyttää viestintäpalvelua tai lisäarvopalvelua olematta välttämättä tämän palvelun tilaaja. Lakien määritelmät on laadittu mm. sopimusoikeuksien ja tietosuojan tarpeisiin, eikä niissä esimerkiksi ole erityisesti huomioitu joukkoviestintäverkkoja. Käyttäjämäärien laskennassa huomioidaan kaikki viestintäpalvelujen käyttäjät riippumatta siitä, ovatko nämä käyttäjät teleyritykselle kuluttaja- vai yritysasiakkaita. Seuraavassa esitetään soveltamisohjeita käyttäjämäärien tulkitsemiseen eri viestintäpalveluissa Puhelinpalvelun ja internet-yhteyspalvelun käyttäjämäärä Tärkeysluokittelun kriteerinä käytettävä käyttäjämäärä lasketaan kuluttajaliittymissä ensisijaisesti siten, että yksi puhelin- tai laajakaistaliittymä vastaa yhtä palvelun käyttäjää. Mikäli todellinen käyttäjämäärä ei ole käytännössä laskettavissa, komponentin tärkeysluokka puhelin- ja internetyhteyspalvelussa määrittyy rakennetun kapasiteetin tai komponentin palveleman maantieteellisen pinta-alan mukaan. Kuluttaja on määritelty viestintämarkkinalaissa [1] luonnolliseksi henkilöksi, joka käyttää palvelua pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin elinkeinotoimintaan. Kuluttajaliittymällä tarkoitetaan tässä määräyksessä viestintäverkon liittymää, joka on pääasiallisesti tarkoitettu kuluttaja-asiakkaiden käyttöön. Kyseessä on kuluttajaliittymä myös silloin, kun teleyritys on tarkoittanut kyseisen liittymätyypin pääasiassa kuluttaja-asiakkaille, mutta liittymä on esimerkiksi pienyrityksen tai -yhdistyksen käytössä. Verkko-operaattorin toiselle teleyritykselle myymiä laajakaistaliittymiä pidetään määräyksessä laskennallisesti verkko-operaattorin kannalta kuluttajaliittyminä. Tärkeysluokittelussa käytettyä puhelinpalvelun ja internet-yhteyspalvelun käyttäjämääräkriteeriä sovelletaan siten, että yksi kuluttajaliittymä vastaa yhtä käyttäjää. Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi perheen yhtä laajakaistaliittymää voi käyttää useampi perheenjäsen. Yritys taas tekee tyypillisesti erillisen yksilöidyn palvelusopimuksen teleyrityksen kanssa viestintäpalvelujen käyttämisestä. Käyttäjäkohtaisten palvelujen (esimerkiksi yrityksen hankkimat matkaviestinverkon liittymät) tärkeysluokittelussa käytettävä käyttäjämäärä lasketaan suoraan liittymämäärän mukaan. Yrityksen tai toimipisteen henkilökunnalla voi olla kuitenkin myös yhteiskäyttöisiä viestintäpalveluja (esimerkiksi puhelinvaihde tai internet-yhteys), joiden todellisen käyttäjämäärän laskeminen on vaikeaa. Tämän ongelman välttämiseksi yritysliittymien yhteiskäyttöisten viestintäpalvelujen käyttäjämäärän laskemiseksi käytetään kahta seuraavaa sääntöä: 1. Perinteisen vaihdeliittymän (ISDN/R2-merkinanto) tapauksessa käyttäjämäärä on sama kuin keskusjohtojen (puhekanavien) lukumäärä. Tätä periaatetta voi soveltaa myös IP-pohjaisiin vaihteisiin, kun vaihteesta liitytään teleyrityksen viestintäverkkoon perinteisellä vaihdeliittymämerkinannoilla (ISDN/R2). 2. Ensimmäistä sääntöä ei voi kuitenkaan sellaisenaan käyttää täysin IP-pohjaisissa vaihdeliitynnöissä tai Internet-liittymissä. Näiden yritysliittymien osalta tärkeysluokittelussa käytettävä palvelukohtainen käyttäjämäärä on 30 käyttäjää riippumatta yrityksen tai toimipisteen työntekijämäärästä. Samaa sääntöä sovelletaan sekä puhelinpalveluun että laajakaistapalveluun.

17 Viestintävirasto MPS (35) Sähköpostipalvelun käyttäjämäärä Sähköpostipalvelussa tärkeysluokittelun kriteerinä käytettävä käyttäjämäärä lasketaan provisioitujen sähköpostitilien lukumäärän perusteella Joukkoviestintäpalvelun käyttäjämäärä antennivastaanotossa Maanpäällisen televisio- (kuten DVB-T ja DVB-T2) ja radioverkon lähettimen tärkeysluokittelun kriteerinä käytettävä käyttäjämäärä lasketaan lähettimen peittoalueen laskennallisen väestöpeiton mukaan. Väestöpeitto lasketaan mallintamalla radiopeitto teleyrityksen käyttämän etenemismallin mukaan, huomioiden standardien mukaiset vastaanoton minimikenttävoimakkuudet ja hyödyntäen väestötietoaineistoja. Käyttäjämäärän laskenta perustuu yleensä radioverkon peittoalueen vakituisten asukkaiden lukumäärään. Niissä tilanteissa, joissa potentiaalinen käyttäjämäärä on luotettavasti, objektiivisesti ja kohtuullisen pysyvästi laskettavissa muulla perusteella, voidaan tärkeysluokittelun kriteerinä käytettävä käyttäjämäärä laskea myös todellisen käyttäjämäärän perusteella. Tällaista tulkintaa voidaan soveltaa esimerkiksi televisiopalveluun, jossa maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa välitettäviä ohjelmistoja on mahdollista seurata ainoastaan maksukortilla. DVB-T-verkoissa on sekä niin sanottuja päälähettimiä että täytelähettimiä. DVB-T-verkon päälähettimellä tarkoitetaan sellaisia lähettimiä, joilla muodostetaan digi-tv-verkon varsinainen peittoalue. DVB-T-verkon täytelähettimellä taas tarkoitetaan DVB-T-verkon päälähettimiä yleensä huomattavasti pienempitehoisia lähettimiä, joilla varmistetaan maanpäällisen digi-tv-verkon lähetyksen paikallinen vastaanotto sellaisilla alueilla, joilla päälähettimen lähettämä signaali on heikko. Täytelähettimien ensisijainen tehtävä on siis peruspeiton aukkojen paikkaaminen, mutta niiden tuottamaa lähetyssignaalia voidaan käytännössä vastaanottaa myös varsinaisella peruspeittoalueella. Täytelähettimen tärkeysluokittelussa huomioidaan käyttäjämääränä kuitenkin pelkästään sen peruspeitossa olevan aukon laskennallisen väestöpeiton käyttäjämäärä, jota varten lähetin on lisätty tuottamaan peruspeiton täydennystä. Jos esimerkiksi täytelähetin peittää peruspeiton aukon, jonka alueella laskennallinen väestöpeitto on käyttäjää, mutta täytelähettimen signaalia voi käytännössä vastaanottaa laskennallisen käyttäjän väestöpeiton alueella ( = käyttäjää on siis peruspeiton alueella, jota palvelee ensisijaisesti jokin muu varsinaista peruspeittoa tarjoava lähetin), on täytelähettimen tärkeysluokka 4 (tärkeysluokitus siis määrittyy käyttäjän perusteella). Määräyksen taulukon 1 tärkeysluokassa 5 mainitun maanpäällisen televisio- ja radioverkon komponentin luokittelukriteeri on todellisen käyttäjämäärän sijaan lähettimen alueella olevien kotitalouksien lukumäärä Joukkoviestintäpalvelun käyttäjämäärä kiinteissä verkoissa Kiinteissä verkoissa tarjottavien joukkoviestintäpalvelujen (kuten DVB-C) tärkeysluokittelun kriteerinä käytettävä käyttäjämäärä lasketaan todellisena käyttäjänä olevien kotitalouksien määrän mukaan. Esimerkiksi kerros- tai rivitalokiinteistön kanssa tehdyssä sopimuksessa käyttäjämäärä lasketaan kiinteistössä olevien huoneistojen lukumäärän mukaan. 5.5 Puhelinpalvelu, joka tarjotaan internet-yhteyden päällä Määräyksen taulukon 1 tärkeysluokittelukriteereissä on tärkeysluokissa 3 ja 4 erotettu puhelinpalvelusta sellainen puhelinpalvelu, jota tarjotaan internet-yhteyden päällä. Määrittelyllä tarkoitetaan sellaista puhelinpalvelun toteutusta, jossa puhelinpalvelun tarjoaja hallinnoi puhelinpalveluun tarvittavia keskitettyjä komponentteja ja tietoliikenneyhteys käyttäjän päätelaitteen ja puhelinpalvelun keskitettyjen komponenttien välillä toteutetaan internetyhteyspalvelulla. Internet-yhteyspalvelun tarjoaja voi olla joko sama tai eri teleyritys kuin puhelinpalvelun tarjoaja. VoIP-puhelinpalvelu on tyypillinen esimerkki tällaisesta puhelinpalvelun erityismuodosta. Tärkeysluokissa 3 ja 4 annetut internet-yhteyden päällä tarjotun puhelinpalvelun tärkeysluokittelukriteerit on määritelty siten, että vaatimukset kohdistuvat vain palvelun keskitettyihin komponentteihin. Palvelun toteuttamiseen välttämättä tarvittavan liityntäverkon

18 Viestintävirasto MPS (35) varmistusvaatimukset määräytyvät internet-yhteyspalvelun tärkeysluokittelun perusteella. Tärkeysluokissa 1 ja 2 tätä puhelinpalvelun erikoistapausta ei tarvitse erotella puhelinpalvelusta, koska puhelinpalvelun tärkeysluokittelukriteerien käyttäjämäärät ovat niin suuret, että vaatimukset kohdistuvat joka tapauksessa palvelun keskitettyihin komponentteihin. 5.6 Tärkeysluokittelun dokumentointi Teleyritysten tulee määräyksen mukaisesti yksilöidä, dokumentoida ja pitää ajan tasalla tiedot omien viestintäverkkojensa ja -palvelujensa komponenteista, joiden tärkeysluokka on 1-5. Teleyritysten tulee myös yksilöidä, dokumentoida ja pitää ajan tasalla tiedot tiloista, joissa on edellä mainittuja tärkeysluokiteltuja komponentteja. Tarvittaessa Viestintävirasto voi antaa tulkintaohjeita teleyrityksen viestintäverkon tai -palvelun komponenttien tärkeysluokittelusta. Jos virasto katsoo, ettei teleyrityksen luokitteluratkaisu täytä määräyksen vaatimuksia, virasto voi yrityskohtaisella yksilöidyllä päätöksellä velvoittaa teleyrityksen korjaamaan toimintansa (kuten muussakin säännösten ja määräysten noudattamisen valvonnassa). 6 LUKU 2 - LAITTEISTOVARMISTUKSET, REITTIVARMISTUKSET JA JÄÄHDYTYKSEN VARMISTAMINEN Tässä määräyksen luvussa annetaan viestintäverkon tai -palvelun komponenttien laitteistovarmistukseen, reittivarmistukseen ja jäähdytyksen varmistamineen liittyvät velvoitteet. Laitteistovarmistuksilla ja varatiejärjestelyillä pyritään turvaamaan kansalaisten laajasti käyttämien ja suuria maantieteellisiä alueita kattavien viestintäverkkojen ja -palvelujen toiminta myös vika- ja häiriötilanteissa Laitteistovarmistukset Tässä pykälässä on annettu laitteistojen varmistuksen velvoitteet Varmistusten toteuttaminen Teleyrityksen on varmistettava viestintäverkkojensa ja -palvelujensa tärkeysluokkien 1 ja 2 komponentit siten, että minkään yhden komponentin vikaantuminen ei häiritse tai merkittävästi vaikuta verkon tai palvelun toimintaan. Tällä tarkoitetaan sitä, että komponentin tarjoama palvelu on varmistettava ensisijaisesti niin, että komponentin käyttäjät voidaan siirtää automaattisesti varmistavalle komponentille. Tavoitteena on, että komponentin vikaantuminen ei häiritse palvelun toimintaa. Tämä tarkoittaa muun muassa riittävien henkilö-, laite ja siirtoyhteysresurssien saatavuuden varmistamista ennakkoon. Alla on kaksi esimerkkiä automaattisesta varmistuksen toteutuksesta: Resolverinimipalvelin: Tärkeysluokkien 1 ja 2 resolverinimipalvelimien varmistaminen voidaan toteuttaa esimerkiksi edustapalvelimen ja anycast-osoitteiden avulla siten, että vikaantuneelle palvelimelle aiemmin tulleet nimipalvelinkyselyt jaetaan edustapalvelimessa muille nimipalvelimille. Tällöin järjestelmän kapasiteetti tulee kuitenkin mitoittaa siten, että kaikki nimipalvelinkyselyt voidaan hoitaa yhden palvelimen vikaantumisesta huolimatta ilman merkittävää vaikutusta suorituskykyyn. IP-runkoverkko: Valtakunnallisten IP-runkoverkkojen komponenttien tärkeysluokka on oletusarvoisesti 1 tai 2 riippuen verkon koosta ja sen käyttäjämäärästä. Tämä edellyttää sitä, että luokan 1 tai 2 kriteerit täyttävän runkoverkon reitit on varmistettava niin, että yhden runkoverkon komponentin tai komponenttien välisen yhteyden (siirtotien) vikaantuminen ei estä liikennettä runkoverkon kahden muun pisteen välillä. Käytännössä luokan 1 tai 2

19 Viestintävirasto MPS (35) runkoverkon reitit on rakennettava renkaan muotoon. Kuvassa 2 esitetään esimerkki runkoverkon komponenttien, liityntöjen ja reittien varmistamisesta, jolloin rengas toimii runkoverkon osalta kyseisen runkoverkon komponentin varmistuksena. Kuva 2: Esimerkki runkoverkon komponenttien, liityntöjen ja reittien varmistamisesta Runkoverkon varmistus voidaan toteuttaa monella eri tasolla (esimerkiksi MPLS:n avulla toteutettu varmistus). Teleyritys voi valita käytettävän varmistustavan verkkonsa toteutustekniikan sallimissa rajoissa. Teleyrityksen tulee kuitenkin huolehtia siitä, että: liikenne kytkeytyy eli reitittyy automaattisesti uudelle reitille ja minkään yhden komponentin vikaantuminen ei estä muiden runkoverkon komponenttien välistä liikennettä. Palvelujen täysin häiriötön toiminta ei ole aina mahdollista esimerkiksi komponenttien sisältämien yhteyden tilatietojen ja näiden synkronointivaikeuksien takia. Näissä tapauksissa varmistuksen käyttöönotto voi vaatia myös manuaalisia toimenpiteitä, kuten asiantuntijan tekemän tarkistuksen ja mekanismin käyttöönottopäätöksen. Esimerkkejä tilatiedollisista komponenteista ovat SIPpalvelimet sekä DHCP-palvelimet. Myös näissä tapauksissa teleyrityksen tulee minimoida mahdolliset häiriöt. Esimerkki varmistuksen manuaalisesta käyttöönotosta DHCP-palvelin: Esimerkiksi resolverinimipalvelimiin verrattuna DHCP-palvelinten varmistamien on hieman hankalampaa palvelinten sisältämien tilatietojen takia. Palvelun häiriötön varmistus on kuitenkin mahdollista esimerkiksi IETF:n dokumentissa DHCP Failover Protocol [14] kuvatulla tavalla. Teleyrityksen on huolehdittava tietojen synkronoinnista siten, että samaa IP-osoitetta ei anneta usealle eri käyttäjälle. Joidenkin viestintäverkkojen ja -palvelujen komponenttien automaattinen varmistus on vasta tullut tai tulossa mahdolliseksi laiteratkaisuiden kehittyessä. Yksi tällainen osa-alue ovat muun muassa matkaviestinverkon keskukset ja verkon muut keskitetyt komponentit. Matkaviestinverkon keskukset ja muut verkon keskitetyt komponentit: Matkaviestinverkon runkoverkon keskitetyt komponentit on varmistettava tekniikan tarjoamien mahdollisuuksien ja kohtuullisen käyttöönottoaikataulun mukaisesti siten, että komponentin vikaantumisesta aiheutuva häiriö saadaan minimoitua. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi kotirekisterien (HLR/HSS), matkapuhelinkeskusten tai runkoverkon muiden tärkeysluokan 1 tai 2 komponenttien (esimerkiksi MGW, GGSN tai SGSN) varmistamista. Tavoitetila on se, että vikatilanteessa tilaaja voi automaattisesti siirtyä käyttämään

20 Viestintävirasto MPS (35) varmistavaa komponenttia. Vikatilanteessa ei vaadita täysin häiriötöntä toimintaa ja käyttäjän viestintäpalvelu saattaa hetkellisesti katketa tai tilaaja voi joutua rekisteröitymään verkkoon uudelleen. Joitakin käytössä olevia viestintäverkon tai -palvelun komponentteja ei ole välttämättä mahdollista varmistaa kohtuullisin kustannuksin. Tällaisia komponentteja saattavat olla esimerkiksi piirikytkentäisen verkon puhelinkeskukset. Kustannusten kohtuullisuutta arvioidaan muun muassa suhteessa kyseisen komponentin jäljellä olevaan käyttöikään. Lähivuosina poistuvan tekniikan osalta varmistus saattaakin olla perusteltua tehdä vasta korvausinvestointien yhteydessä. Teleyrityksen tulee pyrkiä verkon automaattiseen varmistamiseen ottaen huomioon laitevalmistajien tuotejulkaisu- ja oman verkkonsa päivitysaikataulut. Mikäli automaattinen varmistus ei ole vielä mahdollista kohtuullisin kustannuksin, teleyrityksen on laadittava suunnitelma ja toteutusaikataulu varmistuksen parantamiseksi kohti automaattista varmistusta. Mikäli automaattista varmistusta ei ole kohtuullisin kustannuksin mahdollista toteuttaa, on teleyrityksellä oltava valmius sekä selkeä ennalta tehty suunnitelma vikaantuneen viestintäverkon tai -palvelun komponentin ja sen tarjoaman palvelun korvaamisesta muilla toimenpiteillä tai komponenteilla kohtuullisessa ajassa. Teleyrityksen on tällöin suunniteltava, testattava mahdollisuuksien mukaan testiverkossa ja dokumentoitava ne toimenpiteet, joilla automaattinen varmistus korvataan. Teleyrityksen on ennalta varmistettava, että varmistamiseen käytettävien laitteiden ja yhteyksien kapasiteetti riittää koko asiakasmäärän palvelemiseen yhden komponentin vikaantumisesta huolimatta. Varmistamisella ei siis välttämättä tarkoiteta viestintäverkon- tai palvelun komponenttien kahdentamista ja myös muut varmistustavat, joilla päästään samaan lopputulokseen edellä mainituissa vikatilanteissa, ovat mahdollisia Toisiaan varmistavien komponenttien sijoittelu Määräyksen mukaan teleyrityksen on sijoitettava toisiaan varmistavat tärkeysluokkien 1 ja 2 viestintäverkkojen ja -palvelujen komponentit eri rakennuksissa oleviin laitetiloihin. Vaatimuksen tavoitteena on, että toisiaan varmistavat komponentit sijoitetaan riittävän etäälle toisistaan, jolloin samanaikaisesti toisiaan varmistaviin komponentteihin kohdistuvan fyysisen uhan (esimerkiksi tulipalo ja ilkivalta) tai yleisen sähköverkon sähkökatkoksen todennäköisyys on mahdollisimman pieni. Vaatimus ei koske viestintäverkon tai -palvelun komponentteja, joita ei ole mahdollista sijoittaa kohtuullisin kustannuksin eri rakennuksessa oleviin laitetiloihin esimerkiksi komponenteille yhteisten suurtaajuusosien tai olemassa olevien siirtoyhteyksien suurten uudelleenrakennuskustannusten takia. Tällaisia komponentteja voivat olla esimerkiksi maanpäällisen joukkoviestintäverkon lähettimet tai SDH-siirtojärjestelmän komponentit. Kustannusten kohtuullisuutta arvioidaan muun muassa suhteessa kyseisen komponentin jäljellä olevaan käyttöikään Reittivarmistukset Tärkeysluokkien 1 ja 2 komponenttien välisille yhteyksille on järjestettävä reittivarmistukset. Nämä varmistukset on toteutettava siten, että toisiaan varmistavien reittien välillä on mahdollisimman suuri fyysinen riippumattomuus. Reittivarmistusten mahdollisimman suurella fyysisellä riippumattomuudella tarkoitetaan sitä, että varmistettavan ja varmistavan viestintäverkon tai -palvelun komponentin yhteydet eivät kulje minkään yhteisen pisteen kautta. Toisiaan varmistavien yhteyksien kulkua esimerkiksi saman laitetilan kautta tai sijaintia saman tien varrella tulee välttää. Jos toisiaan varmistavat viestintäverkon tai -palvelun komponentit sijaitsevat samassa rakennuksessa, niitä palvelevat yhteydet tulee pyrkiä tuomaan sisään rakennukseen riittävän etäällä toisistaan. Yhteyksien välistä riittävää etäisyyttä arvioitaessa tulee ottaa huomioon yhteyksille ympäristössään mahdollisesti aiheutuvat fyysiset uhat, kuten katujen kaivaminen.