Syyskokouksen hyväksymä (10)

Transkriptio

1 Syyskokouksen hyväksymä (10) TILANNEKATSAUS 2012 JA TOIMINTASUUNNITELMA 2013 Suomen tietokirjailijat ry:n kaksikärkinen toiminta ajatus Suomen tietokirjailijat ry on aatteellinen yhdistys, joka sääntöjensä mukaan 1. edistää tietokirjallisuutta osana suomalaisen yhteiskunnan kulttuuria ja tietohuoltoa 2. valvoo tietokirjailijoiden tekijänoikeudellisia ja yhteisiä ammatin harjoittamiseen liittyviä etuja 3. tukee tietoteosten kirjoittajia henkisesti sekä edistää jäsentensä ammattitaitoa ja etiikkaa 4. toimii tietokirjailijoiden yhdyssiteenä. Yhdistyksellä on kaksikärkinen toiminta ajatus, jossa keskeiset tavoitteet kietoutuvat yhteen. Yhtäältä se on tietokirjailijoiden edunvalvoja, toisaalta se haluaa vahvistaa tietokirjallisuuden näkyvyyttä ja asemaa yhteiskunnassa. Vuosina yhdistyksessä on toteutettu muun muassa seuraavaa: - yhdistyksen strategia on uusittu vuosina yhdistys on verkostoitunut aiempaa tiiviimmin ja se on yhtenä suurimmista tekijäjärjestöistä pyrkinyt olemaan erilaisten yhteistyöhankkeiden moottori - yhdistys on vakiinnuttanut asemansa lausunnonantajana - kansallista verkottumista on tehostettu muun muassa perustamalla Tekijäfoorumi - yhdistys on ollut tiiviisti mukana kirjailijajärjestöjen kansainvälisessä yhteistoiminnassa - tietokirjailijoiden identiteettiä on pyritty vahvistamaan ja tietokirjallisuuden näkyvyyttä lisätty muun muassa TIETOKIRJA.FI tapahtumalla - tekijänoikeusjärjestö Sanaston toimintaa on tuettu ja tämä kirjailijajärjestöjen yhteinen edunvalvoja on vakiinnuttanut toimintansa - yhdistyksen perustoiminnot (hallinto ja verkostot) on käyty läpi ja muun muassa kokouskäytäntöjä on tehostettu - yhdistyksen toimiston työskentelytavat ja infrastruktuuri on uudistettu - on otettu käyttöön uusi jäsenrekisteriohjelma, joka edustaa alan huippua ja jota on mahdollisuus kehittää edelleen - sisäistä ja ulkoista tiedottamista on tehostettu muun muassa uusimalla verkkosivut - yhdistyksen toimiston osaamista tekijänoikeus ja kustannussopimuskysymyksissä on vahvistettu - yhdistyksen luottamushenkilöiden ja jäsenistön tietämystä on lisätty järjestämällä seminaareja ja muuta koulutusta - tietokirjailijoiden koulutusohjelma on suunniteltu ja sen toteuttaminen alkaa uusille jäsenille on järjestetty omia koulutus ja tutustumistilaisuuksia - poliittista vaikuttamista on tehostettu - kirjallisuuspoliittista ohjelmaa on tehty tunnetuksi monin eri tavoin - yhdistys on edistänyt tietokirjallisuuden lukemista ja tietokirjallisuuden tuntemusta kouluissa (koululaisille lippuja Helsingin kirjamessuille, tietokirjailijoiden kouluvierailut, tietokirjastipendit) - yhdistys on ottanut käyttöön sosiaalisen median eri keinoja Toiminnan pitkäjänteisyyden varmistamiseksi yhdistys teki kolme vuotta sitten ensimmäistä kertaa toimintasuunnitelman nelivuotiskaudeksi ( ). Suunnitelma tarkistetaan vuosittain ja se hyväksytään vuodeksi kerrallaan. Vuosi 2013 on nelivuotiskauden neljäs vuosi.

2 Syyskokouksen hyväksymä (10) Muuttuva tietoympäristömme ja tietokirja Tietoympäristössämme on tapahtunut perusteellisia muutoksia kahden viime vuosikymmenen aikana. Tieto välittyy yhä useammin digitaalisesti internetissä, ja sitä luetaan ja katsotaan erilaisilla mobiililaitteilla. Tietoympäristön visualisoituminen näkyy kaikissa medioissa perinteisestä sanomalehdestä alkaen. Tietokirja joutuu kilpailemaan lukijan ajankäytöstä aivan eri tavoin kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Ajankäytöstämme kilpaillaan monin tavoin. Eri medioiden välittämien viestien määrä on lisääntynyt ja viestinnän tahti on kiihtynyt. Lukemistottumukset ovat myös muuttuneet. Lukemista ja tiedonhakua luonnehtivat yhä enemmän katseleminen ja selaileminen. Uusimmat PISA tutkimukset kertovat, että Suomi on menettämässä paikkansa lukemistaidon kärkimaana. Tietokirjan kehitys heijastelee tietoympäristön ja työtapojen muuttumista. Kuvia, taulukoita, karttoja ja värejä käytetään monin tavoin, mikä vähentää usein leipätekstin osuutta. Muutokset tietokirjan sisällöissä ja rakenteissa kertovat muuttuneista lukutavoista sekä tiedon saatavuuteen ja käytettävyyteen kohdistuneista odotuksista. Tietokirjan halutaan palvelevan nopeasti ja vaivattomasti ja soveltuvan hyvinkin erilaisiin lukutottumuksiin. Vaikka kirjan teko ja käyttötavat muuttuvat, se on säilyttänyt suosionsa suomalaisten ajankäytössä. Siitä kertovat myös vuoden 2011 myyntitilastot. Suomessa ilmestyy vuosittain noin 6500 painettua tietokirjaa, joka on 80 prosenttia kaikesta Suomesta julkaistusta painetusta kirjallisuudesta. Luku on suuri, verrattiinpa sitä väkilukuun suhteutettuna mihin tahansa maahan. Lisäksi e kirjoja, verkkojulkaisuja ja online julkaisuja ilmestyy useita satoja, ellei tuhansia. Kirja on olomuodostaan riippumatta pääsääntöisesti laatujärjestelmän tuote. Tietokirjan kirjoittaja, toimittaja ja kustantaja ovat laadusta huolehtivia toimijoita, mikä on hyvä pitää mielessä. Tiedolla on aina tekijänsä mediasta riippumatta. Digitaalistuminen ja tietokirjallisuus Internetin ja sähköinen julkaisemisen vaikutukset ovat olleet siis melkoiset ja muutos jatkuu. Painettuja kirjoja ilmestyy nyt viidesosa vähemmän kuin vuonna Suomen Kustannusyhdistyksen jäsenten tietokirjamyynti väheni vuonna ,4 prosenttia ja oppikirjojen myynti 3,1 prosenttia. Vuonna 2010 tietokirjamyynti väheni edelleen 3,1 prosenttia. Sen sijaan oppikirjojen myynti kasvoi 0,8 prosenttia. Tietokirjojen osalta vuosi 2010 oli vuoden 2005 jälkeen viides vuosi, jolloin myynti laski. Vuonna 2011 saavutettiin kuitenkin torjuntavoitto. Painettujen tietokirjojen myynti väheni vain 0,8 prosenttia. Kun samaan aikaan digitaalisten julkaisujen myynti lisääntyi merkittävästi, erityisesti online julkaisujen, kasvoi tietokirjojen myynti 2,5 %. Oppikirjallisuudessa painettujen kirjojen myynti oli sama kuin Digitaalisten julkaisujen myynti toi oppikirjamyyntiin 0,3 prosentin nousun. Uusien tietosanakirjasarjojen, monien hakuteosten ja sanakirjojen kustantaminen on tullut mahdottomaksi. Väitöskirjat ja monet tutkimukset ja selvitykset julkaistaan vain verkossa ja ne ovat ilmaiseksi luettavissa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen oppimateriaaleja kustannetaan myös aiempaa selvästi vähemmän. Kun keskimääräiset myyntiluvut laskevat, eivät kustantajat ole enää valmiit ottamaan riskiä entiseen tapaan. Monilla tiedon aloilla on vaarana, että kotimaisten tekijöiden tietokirjoja ei julkaista. Piratismi on ongelma kirja alalla esimerkiksi sanakirjakustantamisessa ja luvaton julkaiseminen, välittäminen ja käyttö lisääntyvät sähköisen julkaisemisen etenemisen myötä. Tekijänoikeuden loukkaukset ovat valitettavan yleisiä. Tietokirjailijat elävät suurten mediatalojen ja piratistien puristuksessa.

3 Syyskokouksen hyväksymä (10) Sähköisestä julkaisemisesta puhutaan usein epämääräisesti. Se ei ole Suomessa vain läpimurtoaan edelleen odottavien ekirjojen tekemistä, ovathan esimerkiksi oppimateriaalikustantajat tehneet sähköisiä julkaisuja yli 15 vuotta. Kolmella kustantajalla on ollut pitkään sähköinen lakikanava, ja monilla muillakin aloilla on sähköisiä tietokanavia. Sähköisen julkaisemisen vaikutuksia kustantamisen sisältöihin ja oppi ja tietokirjallisuuden asemaan ei tunneta riittävästi luvulla peruskouluun ja lukioon on tuotettu sähköisiä oppimisympäristöjä. Ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa huomattava osa oppimateriaalista on verkkoaineistoa. Yhtäältä sähköinen julkaiseminen on avannut näin uusia mahdollisuuksia. Perinteinen kirja on korvautunut osin uuden ajan tietotuotteilla. Kirja on saanut uudet vaatteet. Tällainen sinänsä luonnollinen kehitys on merkinnyt perinteisen oppikirjakustantamisen vaikeutumista, etenkin kun laitonta kopiointia tapahtuu valitettavan paljon. Peruskoulu ja lukiokirjojen myyntiä on vähentänyt myös oppikirjojen lisääntynyt kierrätys. Muutoksen seurauksena kustantajat ovat irtisanoneet ja lomauttaneet henkilöstöä. Kustannusohjelmia on supistettu. Myös toimialajärjestelyjä on tehty. WSOY:n yleinen kirjallisuus siirtyi keväällä 2011 mediakonserni Bonnierille. Samaan aikaan Sanoma konserni osti Tammen ja Bonnierin oppikirjatoiminnot. Julkisuudessa tämä jälkimmäinen kauppa jäi varjoon. Sen merkitys on suomalaiselle kustannusalalle kuitenkin huomattavan suuri. Kaupan jälkeen Sanoma konsernin ja Otavan markkinaosuus peruskoulun ja lukion oppikirjoista on yli 90 prosenttia. Opetus ja kulttuuriministeriö julkaisi marraskuussa 2010 raportin Koulutuksen tietoyhteiskuntakehittäminen 2020, ja valtioneuvosto antoi eduskunnalle selonteon vuosien digitaalisesta agendasta otsikolla Tuottava ja uudistuva Suomi. Molemmissa esitetään monia kannatettavia asioita. On tärkeää, että Suomi pysyy koulutuksen kehittämisen kärkijoukossa ja tietotekniikan käyttöä opetuksessa edistetään. Vuositasolla kymmenien miljoonien eurojen panostuksen kohdistuminen valtaosin laitekantaan ja sen jatkuvaan uusimiseen vie harhapoluille. Suomen tietokirjailijat ry on huolissaan painotuksista, joissa korostetaan liiaksi tietotekniikan merkitystä ja puhutaan vain vähän opetuksen sisällöistä, oppimateriaaleista ja tekijänoikeuksista. Oppimateriaalit mainitaan muistioissa itsestään selvyyksinä, vaikka kaikkia aineistoja ei vielä ole laajasti saatavilla digitaalisessa ympäristössä. On utopistista ajatella, että oppimateriaaleista käytettäisiin sähköisessä muodossa jo vuonna 2015 puolet tai vuonna 2020 kaikki. Kertahyppy digitaalisiin aineistoihin ei onnistu. Todellisuudessa tilanne on pitkään toisenlainen: painettuja aineistoja käytetään sellaisenaan ja niitä kopioidaan perinteisin ja skannataan uusin menetelmin. Samaan aikaan digitaalinen kopiointi lisääntyy. Tiedontuottajat, kirjoittajat, ovat olennaisia tiedon seulojia, tulkitsijoita ja jäsentäjiä, olipa julkaisu ja jakelukanava mikä tahansa. Yhdistyksessämme on jäseniä, joiden tuotannosta suurin osa on digitaalista. Kaikesta edellä kerrotusta huolimatta tietokirjallisuuden asema on pysynyt julkisuudessa vahvana ja tietokirjat ovat usein julkisen keskustelun moottoreita. Monilla aloilla ja monien aiheiden käsittelyssä kirja onkin edelleen paras, yleisin ja käyttökelpoisin käyttöliittymä. Noin 80 prosenttia Suomessa julkaistuista painetuista kirjoista on tietokirjallisuutta. Yli 90 prosenttia kotimaisten tekijöiden julkaisuista on tietokirjoja. Niitä julkaistaan vuodessa siis noin Digitaalistuminen on merkinnyt painokustannusten suhteellista laskua. Pienkustantamisen ja omakustantamisen mahdollisuudet ovat lisääntyneet. On nähtävissä joitakin merkkejä siitä, että konservatiivisesti toimivien suurten kustantamojen asema murtuu. Erityisesti kaunokirjallisuuden

4 Syyskokouksen hyväksymä (10) puolella monet nimekkäät kirjailijat ovat siirtyneet pienempien ja henkilökohtaisempaa palvelua antavien kustantamojen talliin. Osa on ryhtynyt itse kustantajaksi. Tämä ilmiö näkyy myös tietokirjailijoiden piirissä. Suomeen on syntynyt viiden viimeisen vuoden aikana useita uusia kustantamoja, joiden tietokirjatuotanto alkaa olla jo laajaa ja jotka ovat menestyneet myös kaupallisesti. Myös pienkustantaminen lisääntyy. Tämä on luonnollista kehitystä, sillä kustannusalan osittainen oligopolisoituminen ja kustannusohjelmien keskittäminen (bestselleröityminen) ovat heikentäneet monien tietokirjailijoiden pääsyä suurimpien kaupallisten kustantajien listoille. Nopealiikkeisille pienemmille kustantajille on tässä tilanteessa tilaa. Tekijän ja yhden kustantajan malli on tässä tilanteessa murtunut. Tekijät ovat nykyisin moniuskollisia : he voivat julkaista useiden kustantajien kautta tai itse. Tilanne ei ole kuitenkaan pienkustantajalle tai omakustantajalle helppo. Kirjakauppaverkon keskittyminen vaikeuttaa teosten pääsyä kaupallisille markkinoille ja julkisuuden saamista. Verkkokirjakaupat ja internet kuitenkin onneksi murtavat tätä kehää. Logistiikkakustannukset ovat pienten erien kaupassa usein kannattavan toiminnan este. Suomen tietokirjailijoiden keväällä 2011 tekemä selvitys osoitti, että yhä useampi tietokirjailija käyttää sosiaalisen median eri keinoja kirjojensa tunnetuksi tekemisessä. Syyskesällä 2011 Otava konserni osti Suomalaisen kirjakaupan. On myönteistä, että Suomen suurin kirjakauppaketju pysyy kotimaisessa omistuksessa ja on toivottavaa, että Suomalaista kirjakauppaa kehitetään nimenomaan lukemisen asiaa ajavana kirjakauppana. Tiedon tarve ja tekijät Tiedon tarve lisääntyy koko ajan. Tämä on suuri haaste tietokirjoittamisen asiantuntijoille, tietokirjailijoille. Uusia kirjoittajia tulee jatkuvasti lisää. Yliopistoista valmistuu tohtoreita ja maistereita, jotka suuntautuvat tietotyöhön ja tiedon levitykseen. Tiedon tuottamisen ja tiedon julkaisemisen muutokset merkitsevät myös sitä, että tietokirjailijat joutuvat pohtimaan omaa ansaintaansa uudella tavalla. Asiantuntijatyön määrä kasvaa, mutta mitä siitä ollaan valmiit maksamaan? Tekijöiden rooli sähköisen materiaalin tuottamisessa voi olla kovin toisenlainen kuin painetun kirjan tekemisessä. Akateemisen maailman Open Access vaatimukset on otettava huomioon. Se on yleisesti hyväksytty tavoite. Alalla on monia ansaintamalleja, joista osa on toimivia, osa ei. Uusien teknologioiden aikana kirjailijat joutuvat valvomaan etuaan aiempaa monimutkaisemmassa toimintaympäristössä. Multimediamaailmassa kirjoittavaa tekijää pidetään aineistonluovuttajana. Vaikka sähköisiä julkaisuja on tehty jo kauan, ei alalle ole syntynyt vakiintuneita ja tekijöiden kannalta sopivia korvaus ja sopimuskäytäntöjä. Oppikirjapuolella sähköisiä julkaisuja pidetään usein oheistuotteina. Valitettavan monet tekijät ovat mukautuneet uskomaan, että kysymys on poikkeuksesta ja tilapäisestä menettelystä. Tässä tilapäisyydessä on oltu yli kymmenen vuotta. Sähköisessä julkaisutoiminnassa ei saa käydä niin, että tekijät jäävät osattomaksi, kun laitetoimittajat, jakelijat ja suuret mediatalot käärivät taloudellisen hyödyn. On huolestuttavaa, että kuluttajat ovat usein valmiit maksamaan tekniikasta, mutta eivät sisällöistä. Sähköisten julkaisujen tekijänpalkkioprosentin tulee olla suurempi kuin painetuista teoksista maksetun, koska kustantajilta jäävät pois muun muassa painatus ja logistiikkakulut. Digitaaliset kirjallisuustietokannat ovat tätä päivää ja tulevaisuutta. Tekijänoikeudenalaisia teoksia skannataan kirjastojen ja muiden tahojen tietokantoihin. Tämä voi olla ihan hyvä kirjojen saatavuuden kannalta mutta haitallista, jos lupia ja lisenssejä ei kysytä. Harva tietokirjailija tulee toimeen tekijänoikeustuloilla. Kirjojen levikit ovat Suomen kaltaisessa väestöpohjaltaan pienessä maassa pieniä. Kopiointikorvauksista myönnetyt apurahat ja lainauskorvaus

5 Syyskokouksen hyväksymä (10) tuovat lisätuloa osalle tekijöistä. Yleinen kulttuurituki on vaatimatonta. Eräiden säätiöiden apurahoitus on merkittävää, mutta kokonaisuudessaan tilanne on huolestuttava. On paljon aiheita ja aineistoja, joista ei voi kirjoittaa ja julkaista markkinoiden ehdoilla. Tällaisten teosten tekemisellä on kuitenkin suuri kulttuurinen merkitys. Oppi ja tietokirjallisuuden merkitys suomalaiselle koulutukselle, sivistykselle ja kulttuurille on ollut ja on erittäin suuri. Kirjallisuuden ansiosta ja myötävaikutuksella Suomesta on tullut hyvinvointiyhteiskunta, jonka koulutusjärjestelmää ja oppimistuloksia kehutaan ympäri maailmaa. Tiedon riippumattomuus on voitava turvata. Tieto ja oppikirjallisuutta ei voi kuvitella hoidettavan mainos ja sponsorirahoituksella. Suomi on opetuksen ja oppimisen mallimaa. Suomalainen hyvinvointivaltio perustuu lukutaitoon, koulutukseen ja sivistystahtoon. Olemme huolissamme lukutaidosta ja oppimisesta tilanteessa, jossa tietoympäristömme on murroksessa. Lukeminen on muuttunut lineaarisesta epälineaariseksi. Internet on silpputiedon valtameri, jossa tiedon jäsentelystä ja laadusta vastaavat vain harvat. Vaikka tietoa on yhä enemmän saatavilla, voidaan kysyä, mihin tieto katosi. Niitä, jotka jäsentelevät tietoa ja vastaavat tiedon laadusta, tarvitaan entistä enemmän. Ei riitä, että koulutuksen välineet ovat sellaisia, että ne kelpaavat diginatiiveille. Nuoret tulee edelleenkin opettaa lukemaan erilaisia tekstejä ja heidän käytössään tulee olla laadukkaita, suomalaisiin olosuhteisiin laadittuja oppimateriaaleja. Ei riitä, että opettajat siirtyisivät tekemään tee se itse menetelmällä oppimateriaaleja. Oppimateriaalien arvostusta opettajankoulutuksessa tulee nostaa. Yhtäältä tarvitsemme painettua, perinteistä oppimateriaalia aapisesta alkaen. Toisaalta e oppimateriaalit sopivat moniin oppisisältöihin, joissa tekstiä voidaan havainnollistaa muun muassa äänen ja kuvan avulla. Oli oppimateriaalin muoto mikä tahansa, uutta tietoa, sisältöä tulee tuottaa koko ajan uudestaan. Tieto tarvitsee tekijänsä. Olemme huolissamme kehityksestä, jossa unohdetaan lisäarvoketjun alkupää eli tieto ja oppikirjailijat. Suomi on pieni kielialue, jossa vain osa oppimateriaaleista voidaan toteuttaa taloudellisesti kannattavasti. Tieto ja oppikirjallisuus eivät voi toimia yksinomaan markkinoiden ehdoilla. Jos niin toimitaan, pienemmille lukijakunnille tarkoitetut mutta tarpeelliset ja tärkeät teokset jäävät ilmestymättä. Elämme tällä hetkellä hallitsemattomassa tilanteessa, vapaassa pudotuksessa. Suomi on ainoa maa, jossa tehdään suomalaista tietokirjallisuutta kotimaisilla kielillä. Suomen tietokirjailijat ry haluaa herättää yhteiskunnallista keskustelua siitä, miten Suomessa voidaan pitää huolta tietokirjailijoiden toimintaedellytyksistä. Miten tietokirjailijoiden työn arvostus voitaisiin nostaa sille kuuluvalle tasolle? Miten tietokustantamisen toimintaedellytykset turvataan? Keskustelussa otetaan huomioon tietokirjallisuuden eri lajit (liite 1) ja jäsenkunnan differentioitumisen haasteet. Tietokirjailijoita on yhä useammanlaisia. Akateemisessa maailmassa tietokirjoittamisen haasteet ovat erilaiset kuin hakuteosten tai opaskirjojen tekijöillä. Oppimateriaalien tekijöiden huolenaiheet ovat toisenlaisia kuin ns. yleistä tietokirjallisuutta julkaisevien. Paljon on myös yhteistä. Yhdistyksen kirjallisuuspoliittinen linja Eduskuntavaalit pidettiin keväällä Emme saaneet hallitusohjelmaan toivomiamme kirjauksia, mutta työ jatkuu. Tavoitteenamme on nostaa tieto ja oppikirjallisuuden arvostus eduskuntakaudella tasolle, jolle se kuuluu. Politiikkaohjelmalla pyritään vaikuttamaan päättäjiin, poliitikkoihin, virkamiehiin ja julkiseen sanaan, jotta tieto ja oppikirjailijoiden asemaan tehtäisiin sellaisia korjauksia, joita nykyhetki ja tulevaisuus vaativat. Yhdistys haluaa lisätä yhteiskunnan eri alojen tietämystä yhtäältä oppi ja tietokirjailijoista ja toisaalta

6 Syyskokouksen hyväksymä (10) kirjailijoiden työstä ja asemasta. Suomen tietokirjailijat ry on esittänyt toistuvasti opetus ja kulttuuriministeriölle, että ministeriö tekisi tietokirjallisuutta koskevan selvityksen ja laatisi sen pohjalta toimintaohjelman. Syksyllä 2011 ministeriö käynnisti kaksi selvitystä, jotka julkaistiin kesäkuussa Toisessa FT Tiina Käkelä Puumalan tekemässä selvityksessä tehdään ehdotuksia kirjastoapurahajärjestelmän kehittämiseksi, toisessa tarkastellaan tietokirjallisuuden valtiontukia. Molemmissa Käkelä Puumalan raporteissa on paljon kannatettavaa, mutta tehdyt ehdotukset ovat riittämättömiä ja selvitykset ovat liian suppea alaisia. Yhdistys lähetti syyskuun lopulla 2011 opetus ja kulttuuriministeriölle konkreettisen esityksen siitä, mitä tällaisen laajemman selvityksen tulee sisältää, jotta saisimme kokonaiskuvan tietokirjallisuuden kentästä. Selvitettäviä asioita ovat mm. seuraavat: 1) Miten digitaalistuminen ja muuttuva tietoympäristö vaikuttavat kirjojen kirjoittamiseen, julkaisemiseen, lukemiseen ja saatavuuteen? 2) Millainen on kirjan talouden muuttuva kuva, kun mukana ovat kirjoittajat, kustantajat ja laitevalmistajat? Miten turvataan tekijän asema uudenlaisessa lisäarvoketjussa? 3) Onko kirjoittajien ammattitaidon varmistamiseksi ja tukemiseksi järjestettävä koulutus riittävää ja oikeanlaista? Minkälaista kirjoittajakoulutusta järjestetään ja tulisi järjestää osana muuta koulutusta sekä erillisenä täydennyskoulutuksena? 4) Minkälaisia ovat kirjojen lukijakunnat ja niiden muuttuvat tarpeet? Miten huomioidaan esimerkiksi koulutuksen alalla uudet lukijakunnat (maahanmuuttajat, kieliryhmät, erityiskoulutus)? 5) Tiedon saatavuus ja pääsy tietoon edistävät yhteiskunnallista tasa arvoa. Miten varmistetaan kirjastojen ja kirjamarkkinoiden toimivuus? 6) Millainen asema tekijöillä on alaa koskevissa valmistelu ja päätöksentekoelimissä sekä lausunnonantajana? 7) Millaisia ovat kirja alan erilaiset tukimuodot? Näistä vain viimeiseen olemme saaneet vastauksen. Tietokirjallisuuden valtiontukia kartoittavassa raportissa esitetään joitakin parannuksia. Lausuntokierroksen jälkeen yhdistyksemme pyrkii siihen, että ehdotukset toteutetaan. Tärkeimpinä asioina yhdistys: tietokirjallisuuden kirjastoapurahojen tason merkittävää korotusta ja niiden myöntämistä myös oppikirjailijoille opetus ja tutkimuskirjastojen ottamista lainauskorvauksen piiriin lainauskorvauksen tason nostamista pohjoismaiselle tasolle lainauskorvauksen ulottamista kirjastojen elainoihin tiedonjulkaisemisen kohdeapurahojen tason merkittävää nostamista ja kohdentamista nimenomaan tietokirjoihin yhdistyksen saamista valtionavustuksen piiriin Suomen tietokirjailijat ry:n keskeisenä ajatuksena on muistuttaa, kuinka tärkeää kirjallisuus on suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudelle ja hyvinvoinnille: kirjallisuuspolitiikka on kulttuuripolitiikkaa kirjallisuuspolitiikan tulee kattaa sekä tietokirjallisuus että kaunokirjallisuus

7 Syyskokouksen hyväksymä (10) kirjallisuuspolitiikka on kielipolitiikkaa kirjallisuuspolitiikka on demokratiapolitiikkaa Mitä useammista aiheista teoksia kirjoitetaan ja mitä useampia lajityyppejä ne edustavat, sen paremmin kieli voi. Kaikilla on oltava oikeus tietoon ja siksi tietoa tulee voida lukea omalla kielellä. Yhteiskunnan erilaiset kielitarpeet (muun muassa selkokieli ja suomea vieraana kielenä puhuvat) on otettava huomioon. Suomen tietokirjailijat ry:n edunvalvonnan tavoitteet 1. Suomen tietokirjailijat ry pyrkii vaikuttamaan siihen, että tekijänoikeuslaissa turvataan ns. heikomman osapuolen (so. tekijöiden) asema, kun tekijänoikeuslain 3. luvun uudistaminen etenee. Muissa Pohjoismaissa ja EU:ssa käytävää tekijänoikeuskeskustelua seurataan tarkasti. Yhdessä muiden tekijäjärjestöjen pyritään siihen, että tekijänoikeuslakiin saadaan muutos, jonka mukaan tekijälle tulee maksaa kohtuullinen korvaus. 2. Yhdistys pyrkii yhteistyössä jäsentensä kanssa vaikuttamaan siihen, että kustannussopimukset ovat tekijöiden kannalta aiempaa oikeudenmukaisempia. Erityistä huomiota kiinnitetään sähköisistä julkaisuista ja verkkoaineistoista tehtäviin kustannussopimuksiin. 3. Kustantajien oppimateriaalien verkkopalvelut ja loppuunmyytyjen kirjojen saatavuuden parantaminen POD (Print On Demand) tarvepainatuksena edellyttävät kustannussopimuskäytäntöjen muutosta. Kun teokset ovat sähköisessä maailmassa periaatteessa ikuisesti saatavilla, sopimuksissa on sovittava, milloin ja miten sopimus päättyy ja miten oikeudet palautuvat tekijälle. 4. Yhdistyksen kustannussopimussuositusten tunnettuutta ja käyttöä edistetään. Suositukset löytyvät verkkosivuilta ( Yhdistyksen tavoitteena on, että painettujen kirjojen tekijänpalkkiot nousevat suositusten tasolle. Yksi keino tähän suuntaan ovat myynnin mukaan progressiivisesti nousevat tekijänpalkkiot. 5. Sähköisten julkaisujen osalta yhdistyksen tavoitteena on saada aiempi ns. ilmaismateriaali tekijänoikeuskorvausten piiriin. Sähköisten julkaisujen kustannusrakenne on yleensä sellainen, että tekijöille voidaan maksaa niistä yleensä korkeampi tekijänpalkkioprosentti kuin painetuista kirjoista. 6. Oppikirjakustantamisessa ja sähköisessä julkaisemisessa tekijyyttä on pyritty hämärtämään tai vähättelemään. Yhdistyksen tavoitteena on lisätä tekijöiden tunnettuutta ja valvoa, että tekijyys tulee asiallisesti mainittua sekä teoksissa että niiden markkinoinnissa ja myynnissä. 7. Myös muiden tekijänoikeuskorvausjärjestelmien kehittäminen on keskeisellä sijalla. Koulumaailmasta kertyvien kopiointikorvausten taso säilyy lähivuosina, koska valokopiointi on edelleen lisääntynyt. Sen sijaan muun muassa korkeakouluissa ja yrityksissä valokopiointi on vähentynyt dramaattisesti, mikä tulee olemaan suunta myöhemminkin 2010 luvulla. 8. Valokopioinnin jakoneuvottelut tekijöiden ja kustantajien välillä päättyivät pitkien ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen vuodet kattavaan sopimukseen. Syksyllä 2012 Kopiostossa alkavat neuvottelut digitaalisen kopioinnin tilitysjärjestelmästä ja tulossa ovat myös tekijöiden ja kustantajien jakoneuvottelun ja tekijäjärjestöjen väliset jakoneuvottelut. Yhdistys tavoittelee tekijöiden kannalta oikeudenmukaista sopimusta. 9. Yhdistyksen toiminnanjohtaja kuuluu Kopioston neuvotteluryhmään, joka neuvottelee opetus ja kulttuuriministeriön kanssa koulukopiointiin keskitetystä sopimuksesta. Peruskoulujen ja lukioiden digilupaa Kopiosto myy suoraan kunnille ja oppilaitoksille. Yhdistys tukee Kopioston pyrkimyksiä saada keskitetty digilupa myös peruskouluihin ja lukioihin lähivuosina.

8 Syyskokouksen hyväksymä (10) 10. Yhdistys tukee Sanaston toimintaa ja politiikkatyötä. Lainauskorvauksen korvaustaso halutaan saada muiden pohjoismaiden tasolle. Tavoitteena on opetuskirjastojen ja tutkimuskirjastojen saaminen korvauksen piiriin. Nykyinen 3,6 miljoonaan euron korvaussumma tulee nostaa vähintään kymmeneen miljoonaan euroon. 11. Yhdistys edellyttää, että kirjallisuuden yleistä kulttuuritukea kohdistetaan tasavertaisesti myös tietokirjailijoille ja tietokirjallisuudelle. Kirjastoapurahajärjestelmässä ja muissa kulttuurin tukijärjestelmissä tietokirjailijoita on kohdeltava tasa arvoisella tavalla muiden kirjailijoiden joukossa. 12. Yhdistys jatkaa taistelua valtionavun saamiseksi. 13. Yhdistys teettää kaksi jäsentutkimusta. Ns. perinteiden jäsentutkimuksen lisäksi yhdistys teettää selvityksen tieto ja oppikirjailijoiden taloudellisesta asemasta. Molempien tulokset julkistetaan yhdistyksen 30 vuotisjuhlissa Suomen tietokirjailijat ry:n välineet tavoitteiden toteuttamiseksi Yhteistyö Suomen tietokirjailijat ry pyrkii tekemään yhteistyötä opetus ja kulttuuriministeriön sekä kaikkien julkisten toimijoiden kanssa, joiden toiminta liittyy tietokirjailijoiden toimintaan tai sivuaa sitä. Yhdistys on Sanaston ja Kopioston jäsenjärjestö. Yhdistyksellä on keskeinen rooli molempien järjestöjen luottamustehtävissä ja neuvotteluryhmissä. Suomen tietokirjailijat ry tekee yhteistyötä kustantajajärjestöjen kanssa. Yhteistyöhankkeita rahoitetaan muun muassa Suomen Kirjasäätiön tietokirjarahaston ja Tietokirjallisuuden edistämiskeskuksen tuella. Yhdistys neuvottelee kustantajien kanssa kustannussopimuksista ja muista jäsenilleen tärkeistä asioista. Tekijäjärjestöjen yhteistyötä jatketaan muun muassa Tekijäfoorumin piirissä. Suomen tietokirjailijat ry on tiiviisti mukana kirjailijajärjestöjen ja muiden tekijäjärjestöjen pohjoismaisessa ja eurooppalaisessa yhteistyössä. Pohjoismaiden kirjailija ja kääntäjäjärjestön (NFÖR), Baltic Writers Councilin (BWC) ja erityisesti vuosittaiset pohjoismaisten tietokirjailijajärjestöjen kokoukset ovat keskeisellä sijalla. Pirjo Hiidenmaa jatkaa European Writers Councilin (EWC) puheenjohtajana kevääseen 2013 saakka. Yhdistyksen toiminnanjohtaja osallistuu International Authors Forumin toimintaan. Tutkimus ja näkyvyys Suomen tietokirjailijat ry tukee tietokirjallisuuteen ja tietokirjoihin liittyvää tutkimus ja selvitystoimintaa. Yhdistys edistää tekijänoikeuteen ja kirjan talouteen liittyvää tutkimusta toimimalla asiantuntijana ja tekemällä julkaisuja. Tietokirjoittamisen opettamisen lisääminen ja ensimmäisen professuurin saaminen tietokirjallisuuden alalle on tavoitteena. Yhdistys on keskeinen toimija TIETOKIRJA.FI tapahtumien järjestämisessä. Tapahtuma järjestetään kaksipäiväisenä Helsingissä elokuussa Yhdistys osallistuu useimpiin Suomessa järjestettäviin kirjamessuihin ja tietokirjallisuustapahtumiin. EDUCA messuista on kehitetty oppikirjailijoiden vuotuistapahtuma. Lukukeskuksen ja muiden alan toimijoiden kanssa järjestetään tilaisuuksia, joissa tietokirjailijat ovat esillä. Yhdistys järjestää tietokirjailijavierailuja kouluihin ja jakaa yhdessä Lauri Jäntin säätiön kanssa tietokirjastipendejä

9 Syyskokouksen hyväksymä (10) koululaisille. Yhdistys on yhteistyössä Kansallisen digitaalisen kirjaston kanssa ja seuraa kirja alan digitointia. Suomen tietokirjailijat ry on valtakunnallinen yhdistys. Yhdistyksellä on aluevastaavaa 13 paikkakunnalla ympäri Suomen. Aluetoiminnalla tuetaan yhdistyksen tavoitteita: tietokirjallisuuden näkyvyyttä ja tekijöiden edunvalvontaa. Aluevastaavat huolehtivat siitä, että aluetoiminnassa edistetään kumpaakin tavoitetta. Näin varmistetaan tietokirjallisuuden valtakunnallisen näkyvyys ja yhteydenpidon alueen jäseniin. Aluevastaavat ovat alueellaan hyvin verkottuneita kulttuurivaikuttajia, jotka tekevät yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. He kokoavat halutessaan alueen jäsenistä työryhmän, joka suunnittelee aluetoiminnan sisältöä. Alueilla järjestetään jäsentilaisuuksia, joista osa on koulutustilaisuuksia. Osa tilaisuuksista on yleisölle avoimia ja ne toimivat tietokirjailijoiden ja lukijoiden yhdyssiteenä. Tilaisuuksia järjestetään eri sidosryhmien, muun muassa kirjastojen ja koulujen kanssa. Yhdistyksen toimisto tukee aluevastaavia toiminnan järjestämisessä. Yhdistyksen palkintopolitiikassa otetaan huomioon tietokirjallisuuden monimuotoisuus. Warelius, Tietopöllö, Oppikirjailija ja Tietokirjailijapalkintojen lisäksi yhdistys voi jakaa palkinnon tietokirjailijalle, joka on edistänyt tiedonvälitystä, laadukasta tietokirjoittamista tai tehnyt uusia avauksia tietokirjallisuuden hyväksi. Yhdistys on mukana myös Tieto Finlandia palkinnon ja eräiden muiden palkintojen valmistelussa ja rahoituksessa. Kouluttaminen, kehittämisseminaarit ja tiedottaminen Tietokirjallisuuden asemaa edistetään järjestämällä koulutusta, seminaareja ja keskustelutilaisuuksia sekä tukemalla alan tutkimusta. Kirjallisuudentutkijoiden, tietokirjoittamisen opettajien ja kriitikoiden sekä tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan kanssa suunnitellaan ja toteutetaan uusia yhteistyömuotoja. Suomen tietokirjailijat ry järjestää vuositasolla kymmeniä koulutustapahtumia. Erityistä huomiota kiinnitetään vuonna 2013 jäsenkoulutukseen. Yhdistys järjestää Helsingissä tietokirjailijan kurssin otsikolla Mitä tietokirjailijan tulee tietää ja osata. Kuuden koulutuspäivän aiheet ovat: 1. Yleinen tietokirjakulttuuri 2. Tietokirjoittamisen valinnat 3. Tietokirjailijana toimiminen 4. Julkaisemiseen liittyvä ammattitaito 5. Tekijänoikeudet ja kustannussopimukset 6. Sähköinen julkaiseminen Aluetoiminta tukee (yhdistyksen toimiston tuella) entistä tehokkaammin yhdistyksen jäsenkoulutustavoitteita. Aluetoiminnan puitteissa järjestettävässä koulutuksessa otetaan suunnitelmallisesti huomioon tekijänoikeuskysymykset ja kustannussopimukset. Suosittuja uusien jäsenten koulutustilaisuuksia jatketaan. Yhdistyksen verkkosivujen käytettävyyttä ja interaktiivisuutta parannetaan. Jäsentiedotteen sisällön kehittäminen jatkuu. Myös sähköpostitiedottamista jatketaan. Yhdistys siirtyy vaiheittain sähköisten lomakkeiden käyttöön. Tietokirjailijoiden kansainvälistä verkostoitumista tuetaan järjestämällä kirjoittamismahdollisuuksia ulkomaisissa kirjailijakodeissa ja kulttuuri instituuteissa.

10 Syyskokouksen hyväksymä (10) Tietokirjallisuuden edistämiskeskus Tietokirjallisuuden edistämiskeskus on Suomen tietokirjailijat ry hallituksen hallinnoima rahasto, jonka asiamiehenä toimii Jukka Pekka Pietiäinen. Se hallinnoi yhdistykselle lahjoitettuja varoja. Kustantajat ja tekijät ovat tehneet sopimuksen, jonka mukaan vuosien valokopiointikorvauksista osoitetaan vuosittain yleishyödyllisiin tarkoituksiin euroa. Vuosina varoja ohjataan tähän tarkoituksiin 4,5 prosenttia valokopiointikorvauksista, ei kuitenkaan enemmän kuin euroa vuodessa. Tietokirjallisuuden edistämiskeskus hallinnoi näitä varoja. Yleishyödyllisiä tarkoituksia ovat muun muassa tietokirjallisuusprofessuurin perustamishanke Helsingin yliopistoon, tietyt palkinnot (mm. Warelius palkinnot), TIETOKIRJA.FI tapahtumien kulut ja Suunnista kirjaan tapahtuman rahoittaminen, jolla 5000 koululaista pääsee Helsingin kirjamessuille, sekä erikseen sovittavat muut hankkeet, jotka voivat esimerkiksi tutkimuksia ja selvityksiä. Tietokirjallisuuden edistämishankkeiden varainkäytöstä annetaan selvitys Suomen tietokirjailijat ry:n tilinpäätöksen yhteydessä. Tilinpäätös käsitellään yhdistyksen kevätkokouksessa.