Asia: Tietokirjallisuuden valtiontuki; Kehittämisehdotuksia Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2012:15

Transkriptio

1 Sivu 1 / 6 Suomen tietokirjailijat ry Hallituskatu 2 B, 3. krs Helsinki LAUSUNTO Opetus- ja kulttuuriministeriö kirjaamo@minedu.fi Asia: Tietokirjallisuuden valtiontuki; Kehittämisehdotuksia Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2012:15 Yleistä Suomen tietokirjailijat ry kiittää mahdollisuudesta kommentoida Tietokirjallisuuden valtiontuki; Kehittämisehdotuksia -selvitystä. Suomen tietokirjailijat ry edistää suomalaista tietokirjallisuutta, valvoo tietokirjailijoiden tekijänoikeudellisia ja taloudellisia etuja, tukee tietoteosten kirjoittajia sekä edistää jäsentensä ammattitaitoa ja etiikkaa. Suomen tietokirjailijat ry on Suomen suurin kirjailijajärjestö, joka edustaa yli 2800 oppi ja tietokirjailijaa. Tietokirjallisuuden merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle Tiina Käkelä-Puumala nostaa selvityksessä esiin erään tietokirjailijoiden kannalta hyvin keskeisen periaatteellisen ongelman: julkisessa keskustelussa ja kotimaisessa kulttuuripoliittisessa päätöksenteossa termi kirjallisuus käsitetään usein kapea-alaisesti vain kaunokirjallisuudeksi. Tietokirjailijoiden asema luovan työn tekijöinä sekä heidän julkisen tuen tarpeensa jäävät tällöin näkymättömiin. Suomessa julkaistusta painetuista kirjoista 80 prosenttia on tietokirjallisuutta. Jos käännösteokset jätetään laskelmasta pois, kotimaisten tekijöiden julkaisuista 90 prosenttia on tietokirjallisuutta.

2 Sivu 2 / 6 Tietokirjallisuuden merkitys kansalliselle kulttuurille ja tietoyhteiskunnan kehittämiselle on huomattava. Suomalainen hyvinvointivaltio perustuu lukutaitoon, koulutukseen ja sivistystahtoon. Nykyisenkaltainen sivistys ja hyvinvointi ovat olleet mahdollisia, koska ulottuvillamme on ollut pätevää ja ajantasaista tietoa kaikilta elämänaloilta. Tämän edellytyksenä ovat asiantuntevat tieto- ja oppikirjailijat, jotka tarvitsevat myös julkista tukea voidakseen jatkossakin tuottaa korkeatasoista ja monipuolista kirjallisuutta. Tapamme hahmottaa tietoympäristöämme ja ottaa vastaan ympäristöstämme tulvivia viestejä sekä tapamme hankkia tietoa ovat muuttuneet varsin perusteellisesti viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Kysymyksessä on ennen kaikkea tietoympäristömme siirtyminen digitaaliseen muotoon ja tiedon pirstaloituminen internetmaailman loputtomiin kerroksiin miljoonille palvelimille ympäri maailman. Tämä kehitys on muokannut suomalaista kirja-alaa. Selkeimmin muutos näkyy siinä, että painettujen tietosanakirjojen kustantaminen on loppunut. Painettujen tietokirjojen määrä on pudonnut muutamassa vuodessa noin 25 prosenttia. Kun vuonna 2007 julkaistiin yli 9300 tietokirjaa, vuonna 2011 niitä julkaistiin vain noin Sähköinen julkaiseminen korvaa tätä pudotusta vain osittain. Suomen tietokirjailijat ry:n mielestä tämä vapaa pudotus pitäisi saada pysäytettyä. Suomi on pieni kielialue, jossa vain osa yhteiskunnallisesti merkittävästä tieto- ja oppikirjallisuudesta pärjää markkinoiden ehdoilla. Tekijöiden tekijänoikeustulot jäävät yleensä pieneksi. Jos kirjaa myydään kappaletta, tekijänpalkkiot ovat yleensä euroa. Monessa tapauksessa tekijänpalkkiota ei makseta kirjan ensimmäisestä painoksesta ollenkaan. Kaupallisten kustantajien riskinotto- ja riskinsietokyky on vähentynyt. Internetin vaikutukset, digitaalistuminen ja sähköisen julkaisemisen yleistyminen ovat merkinneet sitä, että kirjahankkeiden tärkeän alkupään, tekijöiden, tulonmuodostus on vaarassa heikentyä entisestään. Suomalainen yhteiskunta käyttää monella tavalla hyväkseen tietokirjailijoiden ja oppikirjailijoiden teoksia. Vain toimivilla valtion ja yksityisten säätiöiden apuraha- ja muilla tukijärjestelmillä voidaan turvata kotimaisten yleistietokirjojen, hakuteosten, oppimateriaalien sekä lasten ja nuorten tietokirjojen kirjoittaminen. Myös tieteellisen tiedon saattaminen yleistajuiseen muotoon ja kansalaisten käyttöön on keskeinen osa suomalaisen tietoyhteiskunnan rakentamista. Kotimaista tieto- ja oppikirjallisuutta ei tehdä muualla kuin kotimaassa. Kysymys on suomalaisen koulutuksen ja sivistyksen tulevaisuudesta.

3 Sivu 3 / 6 Valtion tuki tietokirjallisuudelle Suomen tietokirjailijat ry arvostaa sitä, että valtion tukimuotoja tietokirjallisuudelle on nyt selvitetty ja selvityksessä tehdään konkreettisia uudistusehdotuksia. Käkelä-Puumala luo hyvän yleiskatsauksen tietokirjallisuuden kenttään. Hän muistuttaa Suomessa valitettavan kapeasta yleisestä kirjallisuuskäsityksestä ja sitoo aivan oikein tietokirjoittamisen osaksi luovaa taloutta. Myös Käkelä-Puumalan kuvaus suomalaisen tietokirjallisuuden tulevaisuudennäkymistä on oikeansuuntainen: julkaisujen määrä vähenee, levikki pienenee. Selvitys kertoo karua kieltä: yleisen tietokirjallisuuden tuki on enintään noin miljoona euroa vuodessa, mikä on todella vaatimaton tukisumma. Tietokirjallisuuden saama valtiontuki on huomattavasti pienempää kuin kaunokirjallisuuden saama tuki. Eduskunnan sivistysvaliokunta on jo vuonna 2001 esittänyt lausunnossaan (SiVL 8/2001), että tietokirjallisuuden tukijärjestelmää tulee korjata ja tuki tulee nostaa asianmukaiselle tasolle. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Suomen tietokirjailijat ry pitää valitettavana tiedekustantajien väitettä (selvitys s. 11), jonka mukaan vallitseva trendi kirjallisuuden tukipolitiikassa on ollut se, että tuen suunta on vaihtunut kustantajilta tekijöille. Kun tekijät eivät ole saaneet mitään uusia kulttuuritukia, väite on absurdi. Käkelä-Puumala toteaa (selvitys s. 16), että valtio tukee välillisesti kirja-alaa myöntämällä kunnille valtionosuutta yleisten kirjastojen, koulujen ja oppilaitosten käyttökustannuksiin. Suomen tietokirjailijat ry torjuu käsityksen, että tämä olisi kirja-alan tukemista. Tuki kirjastolaitokselle on tukea hyvälle julkiselle palvelulle. Kirjastolaitos toki edistää lukemista ja kirjallisuuden harrastamista, mutta sitä ei tule rinnastaa kirjallisuuden, saati kirjailijoiden tukemiseen. Samoin koulujen oppimateriaalikustannukset ovat ensisijaisesti tasavertaisen koulutuksen tukemista. Mikäli peruskoulujen oppimateriaalit eivät olisi oppilaille ilmaisia, joutuisivat vanhemmat ostamaan ne lapsilleen. Tietokirjallisuuden tuen kehittämistarpeet ja kehitysehdotukset Suomen tietokirjailijat ry pitää Tiina Käkelä-Puumalan esityksiä tietokirjallisuuden tukien kehittämisestä kannatettavina ja oikeansuuntaisina, joskin osittain riittämättöminä. Tiedonjulkistamisen kohdeapurahat Tiedonjulkistamisen kohdeapurahojen lisääminen on erinomainen ehdotus, mikäli lisäys kohdistuisi nimenomaan tietokirjallisuuteen. Tiedonjulkistamisen kohdeapurahoja myönnetään nykyisin tietoa popularisoivien kirjojen, radio- ja TV-ohjelmien, lehtiartikkelien, sähköisessä muodossa julkaistavien tietotuotteiden tai muiden tietotuotteiden toteuttamiseen. Teoslajien kirjo on laaja ja koko ajan kasvava.

4 Sivu 4 / 6 Varsinaisen tietokirjallisuuden tekijät ovat itse asiassa marginaalisessa asemassa kohdeapurahojen saajina. Suomen tietokirjailijat ry:n näkemyksen mukaan tiedonjulkistamisen kohdeapurahoja tulisi lisätä nimenomaan tietokirjallisuuden tekijöille. Epäsuhta haetun ja myönnetyn tuen määrässä kertoo todella kuten Käkelä-Puumala toteaa että tietokirjallisuuden ja tiedonjulkistamisen julkisen tuen kasvattamiselle on selkeä tarve, sillä yksityistä tukea ei ole riittävästi saatavilla. Viime vuosina kohdeapurahoja on myönnetty euroa vuodessa. Suurimmillaan haettujen apurahojen yhteissumma on ollut miljoona euroa (2009). Tällä hetkellä myöntöprosentti on niin pieni, että monet potentiaaliset hakijat jättävät hakemuksensa tekemättä. Apurahoja haettiin vuonna 2011 vain euron arvosta. Mikäli myönnettävä kokonaissumma olisi suurempi, hakemuksiakin tulisi enemmän. Käkelä-Puumalan esitys tiedonjulkistamisen kohdeapurahojen lisäämiseksi on oikeansuuntainen, mutta riittämätön. Kirjastoapurahat Suomen tietokirjailijat ry korjaa Tiina Käkelä-Puumalan selvityksessä esitetyn virheellisen väitteen siitä, että miltei kaikki suomalaiset kirjailijat ja kääntäjät saavat tai ovat saaneet kirjastoapurahan jossakin uransa vaiheessa. Tilanne on päinvastainen: tietokirjailijoista valtaosa eikä oppikirjailijoista kukaan ole saanut kirjastoapurahaa. Kirjastoapurahan määrän kasvattaminen Suomen tietokirjailijat ry pitää ensisijaisen tärkeänä, että tietokirjailijoiden osuutta kirjastoapurahoista kasvatetaan, jotta järjestelmä kohtelisi kaikkien kirjallisuuslajien tekijöitä yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti. Kuten Käkelä-Puumala on kirjastoapurahajärjestelmästä antamassaan selvityksessä todennut: Tietokirjailijoiden kirjastoapurahojen määrän kasvattaminen on perusteltua paitsi luovan kirjallisen työn tukemisen näkökulmasta myös siksi, että tietokirjallisuudella on merkittävä kulttuurinen rooli Suomen kaltaisessa koulutukseen ja vapaaseen kansansivistykseen nojaavassa maassa. Yhdistys haluaa kiinnittää huomion myös kirjastoapurahojen suuruuteen. Apurahojen tulisi mahdollistaa luovaan kirjalliseen työskentelyyn keskittyminen tiettynä ajanjaksona. Tietokirjailijoiden saamat keskimäärin euron suuruiset apurahat eivät tätä mahdollista. Niiden avulla ei toteudu apurahojen käyttötarkoitus eli luovan työn tukeminen. Määrärahan määräytymisperuste Suomen tietokirjailijat ry kannattaa kirjastokytkennän säilyttämistä määrärahan määräytymisperusteena. Yhdistys on kuitenkin huolestunut määrärahan tasosta, koska se riippuu taloudellisista suhdanteista ja

5 Sivu 5 / 6 kirjastoverkon toimintakyvystä. Kuntauudistus vaikuttanee kuntien kirjastotoimeen. Vaikutuksia on mahdotonta arvioida tässä vaiheessa tarkemmin. Suomen tietokirjailijat ry kannattaa sitä, että tuki sidottaisiin yleisten kirjastojen valtionosuuksien laskennallisen perustan kokonaismäärään tai kokonaiskustannuksiin. Tuen jakamismenettely Suomen tietokirjailijat ry kannattaa mallia, jossa tuen jakaisi jatkossakin nykyisen kaltainen kirjastoapurahalautakunta. Vierastamme yhden lautakunnan mallia. Mikäli tällaiseen malliin mentäisiin, asetettavien neljän jaoston tulisi olla autonomisia. Suomen tietokirjailijat ry ei kannata kirjastoapurahojen siirtämistä valtion kirjallisuustoimikunnan jaettavaksi. Yhdistyksellä on huonoja kokemuksia valtion kirjallisuustoimikunnan toiminnasta (esimerkiksi lausunnot yhdistyksemme valtionapuhakemuksista). Emme voi luottaa kirjallisuustoimikunnan toiminnan tasapuolisuuteen. Muilta osin viittaamme kirjastoapurahajärjestelmästä antamaamme erilliseen lausuntoon. Tietokirjallisuuden viennin kehittäminen Suomi on vuonna 2014 Frankfurtin kirjamessujen teemamaa. FILI:n jo käynnissä olevaan Suomen tietokirjallisuus maailmalle hankkeeseen tulisi myöntää lisämäärärahaa Käkelä-Puumalan ehdottamalla tavalla siten, että hankkeeseen sisältyisivät myös yhden tietokirjallisuuden viennistä vastaavan henkilön palkkamenot. Korkeatasoisten oppikirjahankkeiden tukeminen Suomen tietokirjailijat ry kannattaa korkeatasoisten oppikirjahankkeiden tukemista Tiina Käkelä-Puumalan ehdottamalla tavalla. Valtionavustus Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittain valtionavustusta valtakunnallisille kirjallisuuden alan järjestöille. Suomen tietokirjailijat ry on hakenut avustusta vuodelle 2011 ja 2012 ja saanut kumpaankin hakemukseen kielteisen päätöksen. Päätöksistä on tehty ensivaiheessa oikaisuvaatimukset ministeriölle ja sen jälkeen niistä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Molemmat valitusprosessit ovat korkeimmassa hallinto-oikeudessa kesken. Suomen tietokirjailijat ry:n näkemyksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriöllä ei ole ollut asiallisia perusteita hylätä yhdistyksen valtionavustushakemuksia ja sulkea yhdistys kokonaan kyseisten avustusten potentiaalisten saajien ulkopuolelle.

6 Sivu 6 / 6 Muut kehittämisehdotukset Suomen tietokirjailijat ry pitää edellä esitettyjen kehittämisehdotusten lisäksi tärkeänä, että tietokirjailijoiden tulonmuodostuksen kokonaisuutta selvitetään. Tässä tarkoituksessa yhdistys on käynnistänyt kaksi jäsentutkimusta, joiden tulokset julkistetaan yhdistyksen 30-vuotisjuhlassa Suomessa on noin 25 kirjallisuuden professuuria, eikä ainoatakaan tietokirjallisuuden professuuria. Suomen tietokirjailijat ry on keskeisesti mukana hankkeessa, jossa toivottavasti jo vuoden 2012 aikana saadaan perustettua tietokirjallisuusprofessuuri Helsingin yliopistoon. Suomen tietokirjailijat ry:n pääviestit Suomen tietokirjailijat ry: edellyttää, että tietokirjallisuuden merkitys suomalaiselle kulttuurille tunnustetaan ja että tieto- ja oppikirjailijat nostetaan kirjallisuuden tukijärjestelmissä tasavertaiseen asemaan muiden kirjallisuuden tekijöiden kanssa pitää tärkeänä tiedonjulkistamisen kohdeapurahojen lisäämistä pitää tärkeänä kirjastoapurahan tason korottamista, jotta kaikille kirjallisuuden tekijöille voidaan myöntää lainmukaisia apurahoja vaatii kirjastoapurahajärjestelmän muuttamista sellaiseksi, että se kohtelee eri kirjallisuuslajien tekijöitä tasavertaisesti ja oikeudenmukaisesti, mikä edellyttää, että tietokirjailijoiden saamaa osuutta kirjastoapurahoista kasvatetaan kannattaa FILI:n tietokirjallisuuden vientiä tukevan määrärahan lisäämistä kannattaa korkeatasoisten oppikirjahankkeiden tukemista haluaa saattaa Suomen tietokirjailijat ry:n tasavertaisella tavalla kirjallisuuden alan järjestöille myönnettävän valtionavustuksen piiriin toteaa, että tukijärjestelmien kehittämisellä osaltaan varmistetaan, että parhaat tekijät saadaan kirjoittamaan tieto- ja oppikirjoja suomalaisen yhteiskunnan sivistyksen ja koulutuksen parhaaksi Helsingissä, Markku Löytönen Hallituksen puheenjohtaja Jukka-Pekka Pietiäinen Toiminnanjohtaja