Loppuraportti Lahopuutarha-hanke Risto Sulkava. Luonnonsuojelija-lehden Lahopuutarha-artikkelin aloitusaukeama

Transkriptio

1 1 Loppuraportti Lahopuutarha-hanke Risto Sulkava Luonnonsuojelija-lehden Lahopuutarha-artikkelin aloitusaukeama HANKKEEN TAUSTA Lahopuu on Suomen luonnossa keskeinen elinympäristö merkittävälle osalle lajistoa. Arvioiden mukaan joka neljäs metsäelinympäristössä elävä laji on tavalla tai toisella riippuvainen tietynlaisen lahoavan puuaineksen olemassaolosta. Lahopuulla elävien lajien elinmahdollisuuksia voidaan turvata monenlaisissa ympäristöissä, missä puiden sallitaan lahoavan: suojelualueilla, talousmetsissä sekä pihoilla ja puistoissa. Lahopuulla elävät lajit viihtyvät elinympäristössä, jossa sopivanlaatuista lahopuuta on jatkuvasti tarjolla lajin yksilöiden tavanomaisen leviämiskyvyn kattavalla alueella. Kaupunkiluonnon ja puutarhojen merkitys lahopuulla elävien lajien elinympäristönä voisi olla paljon nykyistä suurempi, jos lahopuu miellettäisiin nykyistä paremmin osaksi puistojen ja puutarhojen ilmettä. Erityisen tärkeää tämä olisi jalojen lehtipuiden lajiston ja muiden erikoispuulajeilla viihtyvien

2 2 lahopuulajien suojelemiseksi, sillä huomattava osa Suomen jaloista lehtipuista ja muista erikoisista puulajeista kasvaa kaupungeissa ja pihapiireissä. Lahopuilla elävä lajisto on ollut biodiversiteettitutkimuksen kohteena monissa laajoissa tutkimushankkeissa luvulla. Tutkimuksen kautta saavutetun tiedon ja ymmärryksen levittäminen laajemmin yhteiskuntaan on tärkeätä. Tältä taustalta nousi idea Lahopuutarha-hankkeesta. Kun hankkeen rahoittajaksi löytyi Maj & Tor Nesslingin säätiö, voitiin työ viedä Suomen luonnonsuojeluliitossa läpi. Lahopuutarha-hanke pyrki tavoitteisiinsa pääosin viestinnän keinoin, mutta myös kehittämällä uusia innovaatioita lahopuun lisäämismahdollisuuksiksi. Samalla lisättiin kansalaisten tietoisuutta kaupunkiluonnon tarjoamista ekosysteemipalvelusta, sekä taajamien viheralueiden tärkeydestä luonnonvaraisten eliölajien suojelussa. TAVOITTEET Viestinnällisessä hankkeessa pyrittiin nostamaan yleistä ymmärrystä lahopuun merkityksestä, kauneudesta ja etenkin mahdollisuuksista lisätä lahopuuta ja lahopuulajistoa omakoti- ja kaupunkiympäristöissä. Ympäristökasvatuksellinen näkökulma oli vahva. Hankkeen tavoitteena oli myös kytkeä suomalainen design ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen kehittämällä keinoja, joilla lahopuun säilyttäminen ja lisääminen toteutuu pihojen, puistojen ja puutarhojen hoidossa. TOTEUTUS JA OHJAUSRYHMÄ Lahopuutarha hankkeen ohjausryhmän muodostivat Risto Sulkava Suomen luonnonsuojeluliitosta ja Lauri Saaristo Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiosta. Hankkeen käytännön toteutuksen teki Risto Sulkava, jolle oli Suomen luonnonsuojeluliitossa varattu hankkeeseen työaikaa noin päivä viikossa, vuoden 2013 ajan. Suunnittelukilpailun osalta tiiviissä yhteistyössä Lahopuutarha-hankkeen kanssa toimivat Jyrki Sinkkilä Aaltoyliopistosta, Jari Niemelä ja Kati Vierikko Helsingin yliopistosta. Lahopuuaitojen teko ei olisi onnistunut, eikä jatkosuunnittelu toimisi, ilman Helsingin kaupungin Tuuli Ylikotilaa ja Sami Kiemaa sekä Aallon Tuula Isohannia ja Meri Löyttyniemeä sekä Helsingin yliopiston Anna-Maija Lukkaria. Luonnonsuojeluliiton toimistolla hankkeen viestinnässä avustivat etenkin Maija Lielahti, Liisa Hulkko ja Matti Nieminen, sekä taloushallinnosta huolehti Pekka Kassila. Myös monet muut, niin Luonnonsuojeluliitosta kuin muualtakin, olivat mukana ja apuna jossakin hankkeen vaiheessa. Kiitos kaikille! KULURAKENNE Lahopuutarha-hanke toteutettiin varsin ohuella rakenteella. Kuluja syntyi lähinnä hankevetäjän palkoista ja joistakin ostopalveluista ja muusta ulkoa hankitusta materiaalista. Hankebudjetti: Lahopuutarha-projekti (kp 865) Maj ja Tor Nesslingin säätiön myöntämä apuraha vuodelle Apurahapäätöksen mukainen kustannuslaskelma Aputyö 14400,00 Palkat+sotukulut 8 900,00 Ostopalvelut (Tapio) 3 000,00 Palkkio (opisk./harj.) 2 000,00 Muut 500,00 Matkat 1000,00 Tarvikkeet 1000,00 Laitteet 300,00 Yleiskustannus 2000,00 YHTEENSÄ 18700,00

3 3 TULOKSET Lahopuutarha-hankkeelle luotiin kevyet nettisivut: Sivuilla on perustietoa aiheesta ja Lahopuutarha-hankkeen esittely ( sekä linkit muutamiin aihetta käsitelleisiin esitelmiin ja hankkeen tuotoksiin. Julkisuus Lahopuutarha-hankkeesta kirjoitettiin julkisuudessa melko runsaasti, niin eri lehdissä kuin netissäkin. Kattavaa mediaseurantaa hankkeessa ei ollut mahdollista toteuttaa. Alla kuitenkin poiminta linkeistä, joista Lahopuutarha-juttuja tai vastaavia pikaisella nettihaulla löytyi: ?localLinksEnabled=false dnegnvd2zsa1v3n2idvxclggnvdywsa1v3fqidvxcwsgnvdwvia1v25midvxbuygnvdreca1v2t YLE:n Juha Laaksosen Luontohetki radio-ohjelmassa lahopuuaidan teko sai runsaasti julkisuutta syyskuussa Hanke näkyi ja kuului myös Aalto-yliopiston väistötilojen avajaisissa (paikalla noin 60 hlöä + laaja tiedotus), kahden eri yliopiston opiskelijoiden ja Luonnonsuojeluliiton sähköpostilistoilla (satoja lukijoita kullakin), Luonnonsuojelija-lehdessä 2+3+4/2013, ViherTek-messuilla (noin 50 henkilöä + työt näkyvillä 2

4 4 vrk), muutamissa em. listassa näkymättömissä kolumneissa (ainakin SuurKeuruun Sanomat + Ekoelo), Luontopihanettisivuilla sekä noin kymmenessä Risto Sulkavan esitelmässä/puheenvuorossa erilaisissa tilaisuuksissa, eri puolilla maata (mm. Hämeenkyrön maisemapäivien juhlaesitelmässä ja Saarijärven Luontotuvan avajaisissa). Vähintäänkin muutamia juttuja lahopuutarhoista on myös vielä tulossa. Lahopuutarhan hieman humoristinen nimi toimi muuten erinomaisesti, mutta oli osalle Suomen puutarha-alan lehdistöä ilmeisesti vielä hieman vaikea. Ehkä ajatus lahoavasta puusta, perinteisesti hyvin huolitelluksi ajatellussa puutarhassa, oli vielä liian uusi asia. Suuren yleisön muutamien palautteiden perusteella, lahoava puu on kuitenkin jo tulossa osaksi puutarhoja (kuva 1). Todennäköisesti jatkossa myös puutarhalehdet uskaltavat ajatukseen paremmin tarttua. Ainakin näiden kanssa on suunniteltu kahta artikkelia aiheesta ensi kesäksi. Kaksi opiskelijaa on julkisuudesta saamiensa tietojen pohjalta lähestynyt hankevetäjää ja kertonut olevansa kiinnostunut selvittämään opinnäytetöissään nyt syntyvien/myöhemmin tehtävien Lahopuutarhojen lajistollista merkitystä. Kuva 1. Lahopuu näyttävässä pihasommitelmassa Kauhajoella ja köynnöstukena Espoossa. Kuvat: Teemu Tuovinen ja Risto Sulkava. Lahopuuaidat Puistoista ja puutarhoista kertyy merkittävä määrä lahoavaa puuainesta. Erityisesti erikoispuulajeilla elävän- ja lehtipuulajiston säilyttämisen kannalta määrä on monimuotoisuudelle merkittävä, kunhan tämä puuaines sijoitetaan oikein ja todella jätetään lahoamaan. Puistojen tammipuujätteestä rakennetuilla lahopuuaidoilla on Lontoossa suojeltu tammihärän esiintymispaikkaa. Puistopuiden hoidon yhteydessä syntyvä tammijäte on sijoitettu Thamesjoen rannalla sijaitseviin lahopuuaitoihin ja ne ovat luoneet tammihärälle soveltuvan lahopuujatkumon. Ajatusta haluttiin hankkeessa soveltaa myös Suomeen. Lahopuutarha-hankeen kumppaniksi saatiin Helsingin kaupungin Rakennusvirasto ja puistojen hoidon työstä vastaava Stara. Yhteistyötä hahmoteltiin pienoisseminaarissa keväällä ja hyvä yhteistyö jatkui käytännön töillä ja jatkokeskusteluilla koko hankkeen ajan. Puistopuiden hoidossa syntyneen puujätteen poiskuljetus on usein kallista. Halvin tapa päästä siitä eroon on puuaineksen sijoittaminen lähimaisemaa rajaaviin lahopuuaitoihin, esimerkiksi kävelyteiden varsille. Tätä kokeiltiin Helsingissä käytännössä. Lahopuuaitoja toteutettiin hankkeen aikana yhteistyössä Rakennusviraston ja Staran kanssa kaksi kappaletta: Helsingin Lapinlahden puistoon (kuva 2) ja Pitkäkosken luontopolun varteen. Lahopuuaidat sopivat maisemaan erinomaisesti, eivätkä häiritse silmää edes keskeisellä paikalla ollessaan. Jatkossa lahopuuaitoja kannattaisi sijoittaa useimpiin puistoihin, vaikka jokaisessa Suomen kaupungissa. Ne kannattaisi sijoittaa vielä nyt tehtyjä aitoja keskeisemmille kohdille puistoa, jotta puuaineksen kuljettaminen puiston perällä olevaan aitaan

5 5 ei muodostuisi aidan käyttöä vähentäväksi tekijäksi. Lahopuuaita sopii jopa nk. historialliseen puistoon ja ne sopisivat erinomaisesti myös hautausmaille. Puujäte voi olla ongelma myös kaupunkien omakotitaloalueilla. Yhteisiä lahopuuaitoja olisikin jatkossa hyvä synnyttää myös omakotialueille. Tällaisen suunnittelu ja toteutus onnistuisi esimerkiksi kaupunginosayhdistyksen tai muun paikallisen toimijaryhmän työnä mainiosti. Kuva 2. Lahopuuaitaa rakennetaan Helsingin Lapinlahdella ja toisessa kuvassa aita puoliksi täynnä lahoamaan jätettävää puuainesta. Kuvat: Risto Sulkava. Suunnittelukilpailu Keskeisessä osassa hanketta oli Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston kanssa yhteistyössä järjestetty suunnittelukilpailu. Opiskelijoille suunnatun kilpailun tavoitteena oli suunnitella puistoympäristöön sopiva Lahopuutarha. Kilpailuun avattiin juhlallisesti Aallon uusien tilojen avajaisjuhlan yhteydessä (liitteet 1-3). Kilpailuun osallistui lopulta 10 työtä, joista monet olivat erittäin hienosti toteutettuja ja käytännössäkin hyvin toimivia suunnitelmia monimuotoisuutta edistävän Lahopuutarhan rakentamiseen. Kaikki kilpailutyöt ja niiden arviointi löytyy Lahopuutarhan nettisivuilta ( Voittajatyötä, Lahokehää (kuva 3), kuvaavat parhaiten arviointiraadin sanat: Työ on kuin osa Suomi-brändiä, näyteikkuna suomalaisuuteen, metsiin ja hiljaiseen kansanluonteeseen. Lahopuukehä on samalla kertaa veistoksellinen ja kertova työ sekä helppo toteuttaa. Lahokehä kutsuu tutustumaan itseensä ja sopii monenlaisiin hoidettuihin puistoihin, se tuo puistoon uuden ulottuvuuden. Miksei tällaista jo ole jokaisessa Suomen puistossa? Suunnittelukilpailun voittajat julkistettiin puistoalan ammattilaisille suunnattuilla ViherTek-messuilla Messukseksuksessa, ja siellä Viherympäristöliiton järjestämän puunhoidon seminaarin yhteydessä. Näin tavoitettiin alan ammattilaisia ja levitettiin tietoisuutta aiheesta laajemmin. Tilaisuuden seurauksena myös toinen Lahopuutarha-hankeen innovaatio, QR-koodin käyttö lahopuissa, levisi muutamiin kaupunkeihin.

6 Kuva 3. Näyttäviä ja helposti toteutettavissa olevia yksityiskohtia voittajasuunnitelmasta: Lahokehä (Sofia Tigerstedt ja Kimmo Heikkinen). Lahokehässä keskeinen osa on alueen rajaava lahopuuaita, johon puistonhoidossa syntyviä oksia, risuja ja pölkkyjä sijoitetaan. Sen avulla voidaan vähentää puistonhoidon kustannuksia samalla kun luodaan monimuotoisuudelle hyödyllinen lahopuujatkumo. Kehän sisällä on istumapaikoiksi sopivia tai veistoksellisia lahoamaan jätettäviä pölkkyjä. ideaa on helppo soveltaa jokaisessa tilanteessa tarpeen mukaan. Miksei tällaista tehtäisi vaikka jokaiseen Suomen puistoon? 6

7 7 Lahopuun lisäämisopas Lahopuun lisäämisen menetelmistä ja lahopuiden turvallisesta sijoittelusta tehtiin yhteistyössä Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion kanssa 12-sivuinen opas kaikkien käyttöön ( Opas sisältää kuvien avulla esimerkkejä keinoista, joilla lahopuu voidaan ottaa puutarhaympäristöön sopivalla tavalla osaksi pihoja ja virkistysalueita. Oppaassa tuodaan esille myös esimerkkejä pihojen ja puistojen lahopuulla elävistä hyödyllisistä eliöistä sekä kerrotaan lahopuiden riskit (kuva 4). Oppaan taittoi Kirmo Kivelä ja se on vapaasti saatavissa Luonnonsuojeluliiton Lahopuutarha-nettisivuilta sekä linkitettynä mm. Tapion ja Luontopihan nettisivuilta. Oppaasta tehtiin lopulta myös painettava versio. Painettua opasta jaetaan Luonnonsuojeluliiton sopivissa tilaisuuksissa tulevina vuosina ja sitä on saatavissa Suomen luonnonsuojeluliitosta niin kauan kuin oppaita riittää. Kuva 4. Opas lahopuun lisäämiseen ja hallittuun käyttöön puutarhoissa, pihoissa ja puistoissa esittelee myös joitakin esimerkkejä lahopuusta riippuvaisista eliöistä. Kansikuvassa on luontokuvaaja Olli Korhosen ( ottama kuva lahopuulla elävästä leipäkorisienestä. Ohjeita lahopuun käyttöön jaettiin myös yhteistyössä Suomen luonnonsuojeluliiton Virpi Sahin vetämän Koulumetsähankkeen kanssa. Esitelmä-käyttöön tuotettiin mm. havainnollistava piirroskuvasarja lahopuuta mahdollisimman vähän rikkovasta käytöstä (kuva 5).

8 8 Taimisuoja Kuva 5. Esimerkkejä Jyri Mikkolan piirtämistä malleista siitä, kuinka käyttää lahoavaa puuta mahdollisimman luonnonmukaisesti. QR-koodit Lahopuun jättäminen puistoon tai kävelyreitin varrelle on kaupunkien puistonhoidossa joskus osoittautunut vaikeaksi, koska tietämättömät ihmiset pitävät lahoja puita rumina tai haitallisina ja haluaisivat ne poistaa. Lahoamaan jätettyjä puita myös pätkitään luvatta polttopuiksi. Joskus puistotyöntekijöille soitellaan, että hakekaa se ruma puu pois tai vain ihmetellään, miksi jotakin paikkaa ei ole siistitty riittävän hyvin. Tätä ongelmaa ratkomaan hankkeessa kehiteltiin idea tarkoituksella puistoon jätettävien lahopuiden merkitsemisestä QR-koodilla (kuva 6). QR-koodi voidaan lukea älypuhelimella. Puhelin siirtää lahopuuhun sijoitetun QR-koodin avulla puusta kiinnostuneen ihmisen lukemaan nettisivua, jossa kerrotaan lahopuusta ja siitä miksi lahopuu on jätetty ja tarpeellinen juuri tässä paikassa; Oletettavaa on, että vaikka kaikki eivät vielä QR-koodia saa auki tai osaa älypuhelinta käyttää, jo pelkkä koodilapun näkeminen lahopuussa kertoo, että sillä on jokin merkitys. Tämä toivottavasti vähentää yleisön lahopuihin kohdistamia negatiivisia tuntemuksia. Kuva 6. Lahopuutarha-hankkeessa käytetty QR-koodi painettiin säänkestävälle alustalle. Sen tyypillinen sijoituspaikka oli näkyvä, mutta ei huomiota herättävä. Kännykkäsovelluksella kiinnostunut ohikulkija pääsee koodin kautta nettisivulle ja näkee miksi lahopuu on juuri tässä. Kuvat: Risto Sulkava.

9 9 QR-koodeja on sijoitettu puistojen ja muiden ympäristöjen lahopuihin erityisesti Helsingissä, jossa Lahopuutarhahankkeen ja kaupungin Rakennusviraston sekä Staran kanssa tehtiin tuloksekasta yhteistyötä. Muualla QR-koodeja ovat vieneet lähinnä Luonnonsuojeluliiton aktiivit. Koodeja löytyy ainakin Heinävedeltä, Imatralta, Jyväskylästä, Kajaanista, Keuruulta, Kuopiosta, Oulusta, Seinäjoelta, Sipoosta, Tampereelta ja Turusta. Esimerkiksi Imatrankosken turistipolun varresta QR-koodit löytyvät seuraavista varsin paljon ohikulkijoita keräävistä paikoista; koivupökkelöstä ( &x=595166&lang=fi) ja mäntymaapuuusta ( 2760&x=595195&lang=fi). Syntyneet lahopuutarhat Lahopuutarhoja, siis puutarhoja, puistoja tai muita paikkoja, jonne koottiin hankkeen innoittamana puuainesta lahoamaan syntyi hankkeen aikana muutamia. Uudet lahopuukertymät löytyvät nyt ainakin Haapamäeltä (4 kpl), Heinävedeltä (4), Joensuusta (1), Kauhajoelta (1), Keuruulta (2), Oulusta (1) ja Tampereelta (2) (kuvat 7 ja 8). On kuitenkin oletettavaa, että läheskään kaikki lahopuuta hankkeen seurauksena pihaansa jättäneet tai sijoittaneet eivät ole siitä hankevetäjälle erikseen kertoneet. Sellaista ei hankkeessa ja siitä kertoneissa artikkeleissa tai haastatteluissa edes pyydetty. On siis mahdotonta arvioida montako pienimuotoista Lahopuutarhaa hanke välillisesti sai aikaan. Kuva 7. Muutaman pölkyn Lahopuutarhoja, lahopuusijoitelmia, eri puolilta Suomea. Kuvat: Ari Aalto ja Risto Sulkava.

10 10 Useimmissa Lahopuutarhoissa on muutamia lahoamaan jätettyjä pölkkyjä sopivassa paikassa. Muutamissa lahopuuta on ollut jo aiemminkin ja sitä on nyt vain lisätty. Yksi suuri lahopuurytö syntyi vahingossa, kun tien levennys tuotti ison kasan kokonaisina kaadettuja puita, jotka vain työnnettiin työmaalta syrjään. Paikka sattui olemaan Luonnonsuojeluliiton omistaman metsiensuojelualueen laita ja näin sai alkunsa noin 30 kuutiometriä lahoamaan jäävää puuainesta sisältävä suuri lahopuurytö (kuva 8). Sen kehitystä seurataan tulevina vuosina. Myös muiden Lahopuutarhojen kehitystä varmasti seurataan pihojen omistajien toimesta ketäpä oman pihan Lahopuutarha ei kiinnostaisi. Kahteen Lahopuutarhaan tehtiin erityinen info-taulu, jossa hankkeesta ja lahopuusta kerrottiin tarkemmin (kuvat 9a ja b). Infotaulut ovat olleet paikoillaan kesäkuusta 2013 alkaen. Kuva 8. Heinäveden suuri lahopuurytö ja Tampereen lahopuusokkelo. Rytö estää kulkemista, sokkelo toimii mainiona leikkipaikkana ja molemmat tuottavat lahopuulajistolle sopivaa syötävää. Kuvat: Risto Sulkava ja Jere Nieminen. Kuva 9a. Lahopuu-infotaulu Keuruun museonmäellä ja Haapamäen Asemanniityllä. Kuvat: Risto Sulkava.

11 11 Kuva 9b. Lahopuun merkityksestä kertova infotaulu. Puistoihin suunnitelluista Lahopuutarhoista toteutuivat vuoden 2013 aikana vain Helsingin kaksi lahopuuaitaa (kuva 2). Suunnittelukilpailun voittajatyön kaltaisia Lahokehä-lahopuutarhoja (kuva 3) on suunnitteilla muutamia. Neuvottelut Lahokehien sijoituspaikoista ovat vieläkin (joulukuun 2013 lopussa) kesken, sillä alueiden omistus-, hallinta- ja hoitosuhteet sekä erilaiset historialliset yms. rajoitteet tekivät sijoituspaikan valinnasta yllättävän monimutkaista. Pisimmällä neuvottelut ovat Helsingin kaupungin sekä Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston kanssa. On todennäköistä, että ainakin em. kolme Lahokehää syntyvät vuoden 2014 kuluessa pääkaupunkiseudulle. Tarkat paikat ovat kuitenkin toistaiseksi valitsematta, koska lupien saanti on ollut hidasta. Molempien suunnittelukilpailuun

12 12 osallistuneiden yliopistojen kampuksille ja samaan kaupunkikokonaisuuteen melko lähekkäin sijoittuvat Lahokehät mahdollistavat yksittäistä paremmin kaupunkiekologista ja muuta laitosten opetuksellista käyttöä. Lahopuutarhan perustamisesta neuvotellaan myös Porin kaupungin ja Oulun yliopiston kanssa. Jos kiinnostuneita tahoja löytyy, voidaan neuvontaa Lahopuutarhan toteutuksesta aloittaa myös tulevina vuosina. Vaikka varsinainen hanke päättyikin nyt vuoden 2013 loppuun, jatkuu lahopuun merkityksen esilletuonti ja lahopuun lisäämisen edistäminen myös tulevaisuudessa ( Olemme sen velkaa ahdinkoon ajamillemme lahopuulajeille. Tästä on hyvä jatkaa. Risto Sulkava Lahopuutarha-hankkeen rahoitti Maj ja Tor Nesslingin säätiö ja toteutti Suomen luonnonsuojeluliitto.

13 Liite 1. Lahopuutarha suunnittelukilpailun avajaisten ilmoitus. 13

14 Liite 2. Lahopuutarha-suunnittelukilpailun säännöt. 14

15 Liite 3. Lahopuutarha-voittajien julkistustilaisuus, ohjelma. 15

16 Liite 3. Kaksi esimerkkiä Lahopuutarha-jutuista: Luonnonsuojelija-lehden 4-sivuinen juttu ja Lahopuutarha SuurKeuruun niittyartikkelin osana. 16

17 17