VTT TIETOTEKNIIKKA. Tutkimusraportti

Transkriptio

1 VTT TIETOTEKNIIKKA Voimakkaasti pigmentoidut värit painotuotannossa Tutkimusraportti Versio Kaisa Koivumäki Olli Nurmi Tapio Leppänen

2 Muutoshistoria Versio Pvm Laatija(t) Tarkastaja Kuvaus Kaisa Koivumäki Kaisa Koivumäki Kaisa Koivumäki Kaisa Koivumäki Olli Nurmi Olli Nurmi Alustava luonnos Yhteystiedot Kaisa Koivumäki VTT Tietotekniikka PL 124, FIN-244 VTT Katuosoite: Metallimiehenkuja 1, Espoo Puh , fax (9) Sähköposti: kaisa.koivumaki@vtt.fi Web: Y:\Projektit\Hybrid\HPI-värit\Tutkimusraportti_AD_HPI282.doc Copyright VTT Tietotekniikka 2. Kaikki oikeudet pidätetään. VTT Tietotekniikka pidättää oikeuden muuttaa dokumentin sisältöä ilman etukäteisilmoitusta. Dokumentin tekstin luvaton levittäminen, kopioiminen tai julkaiseminen missään muodossa on kielletty.

3 Sisällysluettelo Sisällysluettelo Johdanto Kirjallisuuskatsaus HPI-värien yleisiä ominaisuuksia Suomessa saatavissa olevat HPI-värisarjat Aniva Novaspace Hicos High End Edut Ongelmat Aineisto ja menetelmät HPI-värien värintarpeen ja tahmeuden määritys Ensimmäinen koepainatus Vedostimien väriavaruus Toinen koepainatus Mittaukset Visuaaliset testit Ensimmäisen koepainatuksen testit Toisen koepainatuksen testit Tulokset Värintarve ja tahmeus Ensimmäinen koepainatus Pisteenkasvu Kontrasti Tarttuvuus Pistekokoalue Väriavaruus Vedostus Visuaalinen tarkastelu Toinen koepainatus Pisteenkasvu Kontrasti Väriavaruus Tukkoonmeno Visuaalinen arviointi VTT Tietotekniikka 1

4 4.4 Visuaaliset testit Ensimmäisen koepainatuksen testit Toisen koepainatuksen testit Päätelmät ja suositukset Yhteenveto Liite A: Ensimmäinen koepainatus, pisteenkasvu... 3 Liite B: Ensimmäinen koepainatus, kontrasti Liite C: Ensimmäinen koepainatus, tarttuvuus Liite D: Ensimmäinen koepainatus, pistekokoalue Liite E: Toinen koepainatus, pisteenkasvu... 4 Liite F: Toinen koepainatus, kontrasti Liite G: Toinen koepainatus, tukkoonmeno Liite H: Profiilien asetukset VTT Tietotekniikka 2

5 1 Johdanto Markkinoille on viime vuosina tullut uusia voimakkaasti pigmentoituja painovärejä (Highly Pigmented Ink). HPI-värit on tarkoitettu lähinnä korkealuokkaisiin, päällystetylle paperille painettaviin painotuotteisiin. Niiden on tosin todettu sopivan myös päällystämättömälle paperille painamiseen. HPI-värien avulla on mahdollista tuottaa entistä kirkkaampia ja värikylläisempiä kuvia. Painojälki saadaan valokuvamaiseksi. Vertailu perinteisillä väreillä painettuihin näytteisiin osoittaa, että HPI-painatuksessa värit liukuvat tasaisimmin ja painojäljessä on enemmän sävyjen syvyyttä. Jotta uusien värien tuomat mahdollisuudet, laajempi väriavaruus ja parempi kontrasti, voitaisiin täysmittaisesti hyödyntää, tulisi värierottelut ja ICC-profiilit tuottaa optimaalisella tavalla. Suomessa HPI-värejä on ollut käytössä eri painotaloissa lähinnä koeluontoisesti. Painotyön käyttäjä ei yleensä näe perinteisillä ja HPI-väreillä painettuja vaihtoehtoja rinnakkain. On siis osattava valita työt, joissa HPI-värejä kannattaa käyttää. Siviilikirjapainoille suunnatussa projektissa tutkittiin HPI-värien tuomia hyötyjä ja niiden asettamia vaatimuksia eri painatusprosessin osille. HPI-värien ominaisuuksia verrattiin perinteisiin painoväreihin. Päällystetyn ja päällystämättömän paperin soveltuvuutta HPIväreille testattiin. Lisäksi verrattiin eroja eri HPI-värivalmistajien värisarjoissa ja määritettiin HPI-painatukselle tavoitedensiteetit. Projektiin osallistuivat Artprint, Erweko, Forssan Kirjapaino, Painoprisma, Lauttapaino sekä M-Real. Tutkimukselle saatiin tukea Graafisen Teollisuuden Tutkimussäätiöstä. VTT Tietotekniikka 3

6 2 Kirjallisuuskatsaus 2.1 HPI-värien yleisiä ominaisuuksia HPI-väreillä saadaan aikaan viimeistelty, voimakas ja korkealaatuinen, lähes valokuvamainen painatustulos. Vielä tänä päivänä HPI-värit ovat harvojen käytössä, joten ne tarjoavat keinon erottua muista palvelun tarjoajista. Suomessa HPI-värejä on ollut käytössä eri painotaloissa lähinnä koeluontoisesti. HPI-värit on tarkoitettu lähinnä korkealuokkaisiin, päällystetylle paperille painettaviin painotuotteisiin. Niiden on tosin todettu sopivan myös päällystämättömälle paperille. Voimakkaasti pigmentoituja värejä (Highly Pigmented Inks, HPI) on neljä, kuten tavanomaisessa neliväripainatuksessa. Niiden avulla on mahdollista saada värikuviin laajempi väriavaruus, mikä johtuu erittäin puhtaista pigmenteistä. Koska HPI-värit ovat voimakkaasti pigmentoituja, riittää pienempi määrä väriä saavuttamaan tietyn densiteettitason perinteisiin painoväreihin verrattuna. HPI-väreillä pisteenkasvu on hyvin pientä, joten niillä pystyy painamaan erittäin suuriin densiteetteihin (Taulukko 1). Taulukko 1. HPI-värisarjojen suositusdensiteetit. Vertailuna alimmalla rivillä perinteisen painovärin, Econ, suositusdensiteetit. Värisarja Syaani Magenta Keltainen Musta Novaspace Aniva Hicos High End Eco Painotyön tilaaja ei näe perinteisillä ja HPI-väreillä painettuja vaihtoehtoja rinnakkain. On siis osattava valita työt, joissa HPI-värejä kannattaa käyttää. Pakastin-, pesukone tai TVmainoksia ei voimakaspigmenttisillä väreillä ole mielekästä painaa, mutta HPI-väreillä aikaansaatavia tehosteita voidaan käyttää kuluttajan mielenkiinnon herättämiseksi mainoksissa, joissa esiintyy voimakasvärisiä kuva-aiheita. HPI-värit ovat toimineet erityisen hyvin automainoksissa ja kampaamoiden esitteistä, joissa täytyy pystyä yhdistämään neutraali ihonsävy ja loistava hiussävy rinnakkain. Värit sopivat myös pakkauspainamiseen. On hyvä muistaa, että kolme neljästä ostopäätöksestä tehdään vasta myyntipaikalla. HPI-värien käyttöönoton yhteydessä painokoneeseen ei tarvitse tehdä mitään erityisiä muutoksia, tosin painokoneen tulee olla hyvässä kunnossa ja sillä pitää pystyä painamaan ISO standardin mukaisesti. HPI-värien käyttö ei vaadi erityisiä painolevyjä tai VTT Tietotekniikka 4

7 paperia. Normaalit neljä painoyksikköä riittää eikä reprokaan tarvitse omia ohjelmistojaan. HPI-värien käyttö sopii parhaiten koneille, joissa ei ole kääntölaitteita. Optimituloksen saavuttamiseksi prosessi prepressistä painokoneelle on profiloitava. Värierottelut tehdään HPI-väreille samoin kuin perinteisille painoväreillekin. Painatuksessa tulee käyttää nimenomaan HPI-väreille tehtyä profiilia, sillä profiili kuvaa aikaansaatavaa väriavaruutta. Novaspace-värisarjalle on olemassa profiilit päällystetylle ja päällystämättömälle paperille painettaessa. Heidelberg tekee tällä hetkellä koepainatuksia profiilien määrittämiseksi Aniva-väreille, sillä he eivät ole tyytyväisiä värien valmistajan profiileihin. HPI-värit ovat perinteisiin väreihin nähden jonkin verran kalliimpia, -2 %. 2.2 Suomessa saatavissa olevat HPI-värisarjat Aniva Valmistaja: Epple Maahantuoja: Heidelberg Finland HPI-värien rakenne on koostumukseltaan lähes samanlainen kuin perinteisillä painoväreillä. Aniva-väreissä koostumus on seuraavanlainen: sideaineita ja liuottimia 6 8 %, pigmenttiä 2 % ja lisäaineita -1 %. Projektissa referenssivärinä käytetty Reflecta ECO sisältää sideaineita 3 %, liuottimia 3 %, pigmenttiä 2 % ja lisäaineita, kuten vahoja ja öljyjä 1-3 %. Aniva-värit ovat kasviöljypohjaisia. Aniva-värien ajettavuus, tahmeus ja pisteenkasvu on samanlaisia kuin perinteisillä painoväreillä, painettaessa Aniva-värien suositusdensiteeteillä. Densiteettitason nosto lisää pisteenkasvua. Aniva-värit kuivuvat samoin kuin perinteiset painovärit. Aniva-värit asettuvat keskinopeasti. Näin ollen ne soveltuvat sekä päällystetyille että päällystämättömille papereille ja tietyissä olosuhteissa myös kartongeille. Koska Aniva-värit eivät sisällä mineraaliöljyä, saattavat ne soveltua myös aivan ohuille papereille. Tätä ei kuitenkaan ole tutkittu. Infrapuna-kuivatukseen Aniva-värit eivät sovellu. Aniva-värien hankauskestävyys on sanottu olevan samaa luokkaa kuin perinteisillä painoväreillä. Aniva-värisarjalle on määritetty optimaaliset painatusolosuhteet. Ne on esitetty oheisessa taulukossa (Taulukko 2). VTT Tietotekniikka

8 Taulukko 2. Aniva-värin painatusolosuhteet Veden ph 4,8 -,3 Veden kovuus (dh) 8-1 Veden lämpötila (aste) 1-12 Väriyksikön lämpötila (aste) 1-12 Painohuoneen kosteus (%) - Alkoholin määrä (%) kostutusliuoksessa Novaspace Valmistaja: BASF Maahantuoja: KTA Novaspace-värit ovat koostumukseltaan samanlaisia kuin perinteiset painovärit. Erona ovat värisävyltään erilaiset pigmentit. Keltainen on vihreämpi, magenta on sinisempi, syaani on vihreämpi ja musta on puolestaan värivoimakkuudeltaan vahvempi. Värit ovat mineraaliöljypohjaisia. Novaspace-värit sopivat kaikenlaisten tuotteiden painamiseen, etenkin suurta tarkkuutta vaativiin painotöihin. Vaikka Novaspace-värit ovat perinteisiä painovärejä tahmeampia, ajettavuuteen niiden käytöllä ei ole vaikutusta. Novaspace-värit soveltuvat erittäin hyvin päällystetylle paperille ja hyvin päällystämättömille papereille ja kartongille. Hyvin ohuille, läpikuultaville papereille painettaessa suuri värimäärä voi aiheuttaa ongelmia, sillä paperi ei ole kovin imukykyistä. Novaspace-värit asettuvat keskinopeasti. Värien erottelu tehdään Novaspace-väreille Hyperspace-ohjelmistolla optimaalisen painatustuloksen saavuttamiseksi Hicos Valmistaja/Maahantuoja: Hostman-Steinberg Hicos-värit soveltuvat kaikenlaisiin arkkioffsetkoneisiin ja kostutusjärjestelmiin - etenkin suuri nopeuksisille moniväripainokoneille. Värien nopea asettuminen mahdollistaa painotuotteen ja nopean jälkikäsittelyn taiton heti painatuksen jälkeen High End Valmistaja/Maahantuoja: Sun Chemical High End -värien osalta värikuvien värierottelu ei vaadi mitään erikoisohjelmistoa, standardi ohjelmisto sopii väreille siinä missä perinteisillekin painoväreille. Suurin ero High End -värien ja perinteisten painovärien välillä on pigmentit. High End -värit ovat mineraaliöljypohjaisia, mutta kehitteillä on mineraaliöljytön vaihtoehto. High End -värit soveltuvat parhaiten korkealaatuisiin mainospainotuotteisiin, kuten esimerkiksi vaate-, hajuste- ja automainoksiin, vuosikertomuksiin ja taidekirjoihin. Värien hankauskestävyys, tahmeus ja ajettavuus eivät eroa perinteisistä painoväreistä. VTT Tietotekniikka 6

9 Pisteenkasvu on puolestaan perinteisiä painovärejä pienempää, joten High End -väreillä saadaan aikaan terävämpi painojälki. 2.3 Edut HPI-väreillä voidaan painaa korkeammalla densiteetillä, jolloin saavutetaan laajempi väriavaruus kuin eurooppasarjan väreillä. Tämä tulee halvemmaksi kuin painaminen 6- värikoneilla. BASFin mukaan HPI-väreillä saavutettava väriavaruus on 3 % suurempi kuin perinteisillä painoväreillä ja niillä on mahdollista saada aikaan peräti 6 lisäsävyä. Anivan väreillä on puolestaan todettu saatavan aikaan 2 % suurempi väriavaruus. HPI-värit asettuvat nopeasti, jolloin ne soveltuvat hyvin tuotteisiin, jotka tarvitsevat jälkikäsittelyä, kuten lakkaus ym. Nopea värien asettuminen edesauttaa tuotteen stabiilisuutta painoprosessissa ja jälkikäsittelyssä. HPI-värien avulla on mahdollista tuottaa entistä kirkkaampia ja värikylläisempiä, dynaamisempia kuvia johtuen mm. erinomaisesta rasteripisteiden terävyydestä ja korkeasta kontrastista. Painojälki saadaan valokuvamaiseksi. HPI-väreillä saadaan aikaan tavallista suurempi luminenssi ja voimakas kolmiulotteinen vaikutus. Voimakasväriset kuva-aiheet, kirkkaanpunaiset autot, tummanvihreät niityt, puhtaansininen vesi tai mehukas appelsiini näyttävät käsinkosketeltavilta. Vertailu perinteisillä väreillä painettuihin näytteisiin osoittaa, että HPI-painatuksessa värit liukuvat tasaisimmin ja painojäljessä on enemmän sävyjen syvyyttä. Lisäksi HPI-värit ovat sävyiltään puhtaampia. Niillä on mahdollista tehdä suurempi mustan osuus, suurempi varjoalueiden sävymäärä, ja vaikka värikerros on entistä paksumpi, voidaan silti käyttää vähemmän vettä. HPI-värien on todettu parantavan myös tekstin luettavuutta. Eräissä lähteissä kerrotaan lisäksi HPI-väreillä saavutettavan paremman hankauskestävyyden. Jotta uusien värien tuomat mahdollisuudet, laajempi väriavaruus ja parempi kontrasti, voitaisiin täysmittaisesti hyödyntää, tulisi värierottelut ja ICC-profiilit tuottaa optimaalisella tavalla. 2.4 Ongelmat Kartongille painettaessa saattaa esiintyä mottlingia eli painojäljen epätasaisuutta. Koska HPI-värit asettuvat nopeasti niiden hankauskestävyys ei välttämättä ole hyvä. Aniva- ja High End -värivalmistajan mukaan HPI-värien käytön ei tosin tiedetä aiheuttaneen ongelmia. VTT Tietotekniikka 7

10 3 Aineisto ja menetelmät 3.1 HPI-värien värintarpeen ja tahmeuden määritys Värintarve- ja tahmeusmittauksia tehtiin neljälle HPI-värisarjalle (Aniva, Hicos, High End, Novaspace) ja yhdelle perinteiselle painovärisarjalle (Hostman-Steinbergin Reflecta Eco). Testivärinä oli syaani ja testipaperina Galerie Art Silk, 13 g/m 2. Tarkoituksena oli selvittää mahdollisia värisarjojen eroja ja päättää mitkä värit otetaan mukaan jatkotutkimuksiin. Tässä raportissa käytetään testatuista väreistä satunnaisesti valittuja merkintöjä A-D. Värinäytteillä tehtiin koepainatus IGT AIC2- laboratoriopainokoneella käyttäen ajonopeutta 2 m/s ja puristusta 12, N/mm. Painatus tehtiin näytepaperille olosuhteissa 23 o C ja % rh. Tummuusarvot painetuista liuskoista mitattiin 1 d kuluttua painatuksesta käyttäen X-Rite 938 spektrodensitometriä, joka oli nollattu laitteen kalibrointilevyyn. Mittauksissa ei käytetty polarisaatiosuodinta. Värinäytteiden tahmeus mitattiin Tack-oscope -laitteella käyttäen ajonopeutta 2 m/s ja värikerroksen paksuutta 3 µm. Määritys tehtiin lämpötilassa 23 o C. Tahmeusmittaukset tehtiin syaanille osavärille. 3.2 Ensimmäinen koepainatus Ensimmäinen koepainatus tehtiin värintarve- ja tahmeusmittausten perusteella valituilla HPI-värisarjoilla. Testaukseen valittiin värisarjat B ja C sekä referenssivärisarja. Vaikka HPI-värit soveltuvat parhaiten korkealaatuisille, päällystetyille papereille, todettiin mielenkiintoiseksi tutkia myös niiden soveltuvuus päällystämättömille papereille. Mm. asiakkaat ovat kyselleet tätä halvempaa vaihtoehtoa. Painatus tehtiin näin ollen kahdelle paperille, Galerie Art Silkille (13 g/m 2 ) sekä päällystämättömälle Tauropaperille (8 9 g/m 2 ). Koepainatus tehtiin siten, että ajettiin normaalidensiteettitasosta ylös. Värinantotasoja oli referenssivärillä kaksi, suositusdensiteettitaso (taso I) sekä ylidensiteetti (taso II). HPIväreillä painettiin omaan suositusdensiteettiin (taso III) sekä ali- (taso II) ja ylidensiteetteihin (taso IV). Referenssivärin ylidensiteettitaso ja HPI-värien alidensiteettitaso olivat siis samat. Koepainatus suoritettiin ilman kompensointia CtP-levytulostuksessa tapahtuvaan pisteenkasvuun. Pisteenkasvu pyrittiin pitämään standardin ISO (1996) mukaisena (Taulukko 3). Galerie Art Silk -paperille pisteenkasvun suositus on näin ollen alle 17 % ja Taurolle 23 %. Kompensoimattoman painolevyn kohdalla (jollainen koepainatuksessa oli käytössä) pisteenkasvu voi olla jopa % standardin arvoja suurempi. Pisteenkasvuun vaikuttaa myös se, että koepainatuksessa oli käytössä 7 l/cm rasteri. Standardin arvot ovat 6 l/cm rasterille. VTT Tietotekniikka 8

11 Taulukko 3. ISO standardin mukaiset pisteenkasvut eri papereille. Paperi Levy 1 ja 2 positiivi 17 4 ja positiivi 23 1 ja 2 negatiivi 2 4 ja negatiivi 31 Paperit: 1 Kiiltopäällystetty, puuvapaa 2 Mattapäällystetty, puuvapaa 4 Päällystämätön, valkoinen Päällystämätön, kellertävä 3.3 Vedostimien väriavaruus Painotalojen vedostimien väriavaruudet selvitettiin sen vuoksi, jotta tiedettiin, voiko HPIvärien edut osoittaa asiakkaille vedoksesta. Projektiin osallistuvissa painoissa vedostettiin testiarkit ja ne lähetettiin VTT:lle mitattavaksi. 3.4 Toinen koepainatus Toinen koepainatus tehtiin ensimmäisen koepainatuksen perusteella valitulla HPIvärisarjalla C. Painatus tehtiin vain yhdellä, HPI-värin suositusdensiteettitasolla. Papereina käytettiin Painotalo Erwekossa ja Lauttapainossa Galerie Art Silkiä ja Art Printissä ja Forssan Kirjapainossa Lumi Art Silkiä. Lisäksi Lauttapaino ja Forssan Kirjapaino painoivat kevyemmin päällystetylle G-Printille. Painotalo Erweko testasi myös päällystämätöntä Maxipreprint-paperia ja Art Print Multioffset-paperia. Rasteritiheytenä käytettiin 7 l/cm. Jokainen paino käytti omaa profiiliaan. 3. Mittaukset Pisteenkasvu mitattiin Gretag D186 densitometrillä, jossa oli polarisaatiosuodin. Mittaukset tehtiin 1 1 % sävykiilasta. Mittari nollattiin paperin pohjaan ja mittausalustan väri oli valkoinen. Rinnakkaisnäytteitä mitattiin kolme kappaletta. Tarttuvuudet mitattiin osavärien kompaktipinnoista, sekä niiden punaisen, vihreän ja sinisen päällepainatusyhdistelmistä. Eri rastereilla aikaansaatava sävyntoistoalue määritettiin suodinluupilla. Suodinluuppi on "suurennuslasi", jossa on valolähde ja suotimet kullekin osavärille. Mittaukset tehtiin sävykiiloista, joissa oli vaaleat sävyt 1-1 % ja tummat sävyt 8 1 %:iin. Sävyntoistoalue määritettiin yhdestä arkista, ilman rinnakkaisnäytteitä ja se tehtiin normaalin densiteettitason näytteistä mainitulla suodinluupilla. VTT Tietotekniikka 9

12 Väriavaruuksien mittaamisessa käytettiin Gretagin Spectrolino-spektrofotometriä ja Spektroscan-mittauspöytää. Spectrofotometrin asetukset olivat: D, mittauskulma 2 o, polarisaatiosuodin ja mittausalustan väri musta. Mittaukset tehtiin ECI22 standardikentästä ja rinnakkaisnäytteitä oli viisi kappaletta. Maksimivärimäärä selvitettiin mittaamalla UCR-kenttä spektrofotometrillä. 3.6 Visuaaliset testit Ensimmäisen koepainatuksen testit Seitsemän testihenkilöä VTT:llä arvioi painettuja näytteitä visuaalisesti. Visuaaliset testit suoritettiin parivertailuna. Apuna käytettiin D-päivänvalosimulaattoria. Testi tehtiin Galerie Art Silk paperille painetulla Fujin testikuvalla (nainen ja hedelmät, Kuva 1). Koehenkilöt valitsivat kustakin parista sen, jossa a) ihonväri näytti luonnollisemmalta b) sininen ja keltainen väri näyttivät miellyttävämmältä. Kullekin näytteelle laskettiin ns. z-arvo. Mitä suurempi z-arvo suhteessa muihin näytteisiin, sitä enemmän näyte miellytti koehenkilöitä. Kuva 1. Testikuva VTT Tietotekniikka 1

13 3.6.2 Toisen koepainatuksen testit VTT:llä arvioitiin painatusnäytteitä myös toisen koepainatuksen jälkeen. Testi tehtiin parivertailuna Maxipreprint- ja Galerie Art Silk papereille painetuista näytteistä. Koehenkilöt valitsivat kustakin parista sen, kumpi näytti väreiltään, kokonaisuutena miellyttävämmältä. Apuna käytettiin D-päivänvalosimulaattoria. Testiin osallistui kahdeksan koehenkilöä. Vertailukuvana käytettiin samaa kuvaa kuin aikaisemmassakin testissä (Kuva 1). Kuva "nainen ja hedelmähattu" oli värieroteltu kahdella eri profiililla, HPI-värisarjan omalla profiililla sekä yleisellä Fogran ISOcoated-profiililla. VTT Tietotekniikka 11

14 4 Tulokset 4.1 Värintarve ja tahmeus Mittaukset tehtiin neljälle HPI-värisarjalle, Anivalle, Hicosille, High Endille ja Novaspacelle sekä vertailun vuoksi yhdelle perinteiselle painovärisarjalle, Hostman- Steinbergin Reflecta Ecolle. Värintarvemittaukset osoittivat, että värisarjoilla A ja D värintarve on suurempi kuin referenssivärillä. Värisarjoilla B ja C värintarpeet olivat puolestaan referenssivärisarjaa pienemmät. Esimerkiksi densiteetillä 1,7 referenssivärin värintarve oli 1,3 g/m 2, kun se oli värisarjalla C 1,3, sarjalla B 1,1, sarjalla A 1,28 ja värisarjalla D jopa 1,39 (Taulukko 4). Suurilla densiteeteillä värintarve-erot olivat suuremmat. Todettiin, että,1 yksikön ero värintarpeessa on selkeä. Taulukko 4. Värintarve eri värisarjoilla Densiteetti 1,7 1,9 A 1,28 1,7 B 1,1 1,4 C 1,3 1,28 D 1,39 1,86 Referenssi 1,3 1,66 HPI-värien ja referenssivärin värintarve esitettiin myös graafina (Kuva 2). 3 2, Densiteetti 2 1, 1,, 1 1, 2 2, 3 Värimäärä (g/m2) A B C D Referenssi Densiteettitaso 1,7 Densiteettitaso 1,9 Kuva 2. Värintarve VTT Tietotekniikka 12

15 Tahmeusmittausten perusteella todettiin, että mitä pienempi värisarjan värintarve oli, sitä tahmeampi väri oli. Värisarjojen A ja D sekä perinteisen painovärin tahmeudet ovat melko lähellä toisiaan, normaalien arkkivärien tasoa. Värisarja B ja etenkin sarja C ovat normaaleja arkkivärejä huomattavasti tahmeampia (Taulukko ). Taulukko. Tahmeusmittausten tulokset taulukoituna Aika (min) A B C D Referenssi Tahmeus kasvaa koestusajan funktiona, johtuen mm. liuottimen haihtumisesta ja värin kuivumisesta (Kuva 3). Tahmeuskäyrät olisivat todennäköisesti lähteneet laskuun, mikäli aikaa olisi pidennetty muutamalla minuutilla Tahmeus Aika (min) A B C D Referenssi Kuva 3. Tahmeus eri värisarjoilla ajan funktiona Värisarjalla C testattiin syaanin lisäksi myös kolme muuta osaväriä. Syaani oli väreistä tahmein, mutta silti muutkin osavärit saivat suhteellisen korkeita arvoja. Musta osaväri oli vähiten tahmea (Kuva 4). VTT Tietotekniikka 13

16 3 3 2 Tahmeus Aika (min) Syaani Magenta Keltainen Musta Kuva 4. Värisarjan C eri osavärien tahmeus ajan funktiona 4.2 Ensimmäinen koepainatus Pisteenkasvu Päällystetyllä Galerie Art Silk paperilla värisarjan C pisteenkasvu oli kaikilla densiteettitasoilla hieman pienempää kuin värisarjalla B (Kuva ). Kun värit olivat painettu kaikki samaan densiteettiin (taso II, referenssiväri ylidensiteettiin ja HPI-värit alidensiteettiin) pisteenkasvu oli referenssiväreillä HPI-värejä suurempaa. Painettaessa kaikilla väreillä omaan suositusdensiteettiin, referenssivärin pisteenkasvu oli hieman pienempi kuin HPI-väreillä. Painettaessa suositusdensiteettitasoilla tai sitä alemmilla densiteeteillä, pisteenkasvu pysyi suositusten rajoissa. Ylidensiteeteillä pisteenkasvu ylitti suositukset. VTT Tietotekniikka 14

17 3 2 2 % 1 Ref, taso I Ref, tasoii C, taso II B, taso II C, taso III B, taso III C, taso IV B, taso IV Kuva. Mustan osavärin pisteenkasvu päällystetyllä paperilla % sävyalueella Pisteenkasvun muutos densiteetin kasvaessa on HPI- ja referenssiväreillä saman suuruista. Syaanilla pisteenkasvu käyttäytyi suurin piirtein samalla tavalla kuin mustan osavärin kohdalla (Kuva 6). Värisarjojen B ja C väliset erot poistuivat HPI-värien ali- ja suositusdensiteettitasoilla % 1 Ref, taso I Ref, tasoii C, taso II B, taso II C, taso III B, taso III C, taso IV B, taso IV Kuva 6. Syaanin osavärin pisteenkasvu päällystetyllä paperilla % sävyalueella Päällystämättömällä Tauro-paperilla densiteettitasolla II värisarjan C pisteenkasvu oli hieman suurempaa kuin sarjalla B. Tasolla III, suositusdensiteetillä, pisteenkasvu oli VTT Tietotekniikka

18 keskimäärin samaa luokkaa kummallakin HPI-värillä. Tasolla II referenssivärin pisteenkasvu oli HPI-värejä suurempaa. Painettaessa kaikilla väreillä suositusdensiteettiin, referenssivärin pisteenkasvu (taso I) oli selvästi pienempi kuin HPIväreillä (taso III). Tauro-paperilla pisteenkasvu selvästi suurempaa kuin Galerie Art Silkillä (Kuva 7) % 2 1 Ref, taso I Ref, taso II C, taso II B, taso II C, taso III B, taso III Kuva 7. Mustan osavärin pisteenkasvu päällystämättömällä paperilla % sävyalueella Liitteessä A on pisteenkasvua koskevat värikohtaiset ja paperikohtaiset graafit Kontrasti Kontrasti (K rel ) mitattiin suhteellisena kontrastina 7 % ja 1 % rasteripinnoista kaavalla: K rel = D1 D D 1 7 Mitä pienempi kontrastin arvo on, sitä huonommin yksityiskohdat näkyvät tummassa päässä. Tauro-paperilla kontrasti oli selkeästi huonompi kuin Galerie Art Silk paperilla. Suurta eroa ei ollut havaittavissa eri värien tai densiteettitasojen välillä. Keltaisen osavärin kontrasti huononee selkeimmin densiteetin kasvaessa (huom. tasolla IV keltaista on liikaa). Liitteessä B on kontrastin arvot taulukoituna kummallekin paperilaadulle Tarttuvuus Tarttuvuus kertoo sen, kuinka monta prosenttia päällimmäiseksi painetusta väristä tarttuu alempaan väriin. Densiteettitason kasvaessa tarttuvuus pienenee. Galerie Art Silk - paperilla värisarjan C tarttuvuus oli sarjaa B suurempaa, Tauro-paperilla ero ei ollut yhtä VTT Tietotekniikka 16

19 selkeä. Galerie Art Silk -paperilla HPI-värien tarttuvuus on referenssiväriä suurempaa, Tauro-paperilla ero ei ollut yhtä selkeä. Mittatiedot tarttuvuudesta löytyvät liitteestä C Pistekokoalue Pistekokoalue kertoo pienimmän ja suurimman tiedostosta paperille toistuvan pisteen. Suurta eroa ei ollut havaittavissa eri värien tai densiteettitasojen välillä vaaleassa päässä. Tummassa päässä pistekokoalue oli laajempi matalammalla densiteetillä. Päällystetyllä paperilla pistekokoalue on suurempi kuin päällystämättömällä paperilla. Keltainen osaväri menee tukkoon kun densiteettiä nostetaan. Pistekokoalue-taulukot ovat paperityypeittäin liitteessä D Väriavaruus Galerie Art Silk -paperille saatiin aikaan selvästi suurempi väriavaruus kuin päällystämättömälle Tauro-paperille. Vaaleilla sävyillä väriavaruuksien reunat kulkevat lähes samaa linjaa, kun taas tummassa päässä Galerie Art Silkille painettaessa saadaan aikaan suurempi väriavaruus. Todettiin, että väreillä on olemassa tietty optimidensiteetti, jonka jälkeen kromaattisuus ei enää kasva. Densiteetin nostaminen tästä arvosta ylöspäin muuttaa värin sävyä, mutta ei kasvata väriavaruuden kokoa. HPI-väreillä kompaktien pintojen kromaattisuus ei kasva merkittävästi densiteettitason kasvaessa. Referenssivärillä puolestaan densiteetin nosto vaikuttaa selvästi kromaattisuuteen. Värisarjan B kromaattisuus on hieman suurempaa kuin C:n (Kuva 8). Kuvassa kromaattisuuden kasvu näkyy käyrien kulmakertoimena, mitä jyrkempi käyrä sitä enemmän kromaattisuus kasvaa. Kuva 8. Eri värisarjojen väriavaruuksien tilavuudet syaanin densiteetin funktiona Tulos näkyy myös ab-tasoon piirretyistä väriavaruuden CMY-reunapisteistä (Kuva 9, Kuva 1 ja Kuva 11). Pisteet eivät siirry HPI-densiteettitason kasvaessa ulospäin eli väriavaruus ei kasva vaan värin sävy muuttuu. Keltainen tekee tässä poikkeuksen. Referenssivärillä väriavaruus kasvaa densiteetin kasvaessa. Päällystetyllä ja päällystämättömällä paperilla värit käyttäytyvät tässä suhteessa samalla tavalla. VTT Tietotekniikka 17

20 Sarja B, päällystetty paperi keltainen vihreä punainen sininen taso2 taso3 taso4 Kuva 9. Värisarjan B väriavaruuden CMY-reunapisteet eri densiteettitasoilla päällystetyllä paperilla Sarja C, päällystetty paperi keltainen vihreä punainen sininen taso2 taso3 taso4 Kuva 1. Värisarjan C väriavaruuden CMY-reunapisteet eri densiteettitasoilla päällystetyllä paperilla VTT Tietotekniikka 18

21 Referenssi, päällystetty paperi keltainen vihreä punainen sininen taso1 taso2 Kuva 11. Referenssivärin väriavaruuden CMY-reunapisteet eri densiteettitasoilla päällystetyllä paperilla Galerie Art Silk paperilla, kun värit oli painettu suositusdensiteettitasoilla (ref taso I ja HPI taso III), sarjan C väriavaruus oli ab-tasossa referenssivärin avaruutta suurempi (Kuva 12), sarjan B väriavaruus oli vain hieman suurempi. Tasolla II väriavaruudet kaikilla kolmella värillä olivat lähes samat. Väriavaruuden erot referenssivärin ja HPIvärien välillä olivat selkeämmät Tauro-paperilla. Siinä värien suositusdensiteettitasoilla (ref taso I ja HPI taso III) sarjan C väriavaruus oli ab-tasossa selvästi referenssivärin avaruutta suurempi ja sarjan B väriavaruus referenssiväriin nähden hieman suurempi. Tasolla II värisarjan C väriavaruus oli hieman referenssivärin avaruutta suurempi, sarjalla B väriavaruus oli lähes sama. Lb-tason vertailu osoitti, että HPI-värien avulla paranevat vain tummat sävyt, vaaleassa päässä väriavaruudet noudattavat samoja linjoja, kun painetaan värien suositusdensiteettitasoilla (Kuva 12). VTT Tietotekniikka 19

22 Kuva 12. Väriavaruuden koko ab-tasossa, kolmiulotteisena sekä La- ja Lb-tasossa päällystetyllä paperilla. Kuvassa on esimerkkinä Erwekon päällystetylle paperille värisarjalla C painettu näyte (punaisella) ja referenssivärillä painettu näyte (mustalla). Kahden eri HPI-värin välillä puolestaan Galerie Art Silkillä sarjan C väriavaruus oli abtasossa hieman sarjaa B suurempi (Kuva 13). Tauro-paperilla väriavaruuden erot ovat pienemmät. Densiteettitason nosto III => IV ei kasvata väriavaruuden kokoa kummallakaan HPI-värillä. Väriavaruudella Lb-tasossa ei HPI-värien kesken ollut eroja eli värien vaaleudessa ei ole selkeitä eroavaisuuksia. Kuva 13. Väriavaruuden koko ab-tasossa, kolmiulotteisena sekä La- ja Lb-tasossa päällystetyllä paperilla. Kuvassa on esimerkkinä Erwekon päällystetylle paperille värisarjalla C painettu näyte (punaisella) ja sarjalla B painettu näyte (mustalla) Vedostus Testattavien värien väriavaruuksia verrattiin myös painojen vedostimien väriavaruuksiin. Kaikkien painojen vedostimet pystyivät pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta toistamaan päällystämättömälle paperilla kaikkien värien väriavaruudet. Päällystetyllä paperilla VTT Tietotekniikka 2

23 värien väriavaruudet olivat suuremmat kuin vedostimien väriavaruudet (Kuva 14) - jopa referenssivärin kohdalla. Kuva 14. Väriavaruuden koko ab-tasossa, kolmiulotteisena sekä La- ja Lb-tasossa päällystetyllä paperilla. Kuvassa on esimerkkinä Forssan Kirjapainon päällystetylle paperille sarjalla C painettu näyte (punaisella) ja vedostimen väriavaruus (mustalla) Visuaalinen tarkastelu Koearkkien visuaalisen tarkastelun pohjalta voi todeta, että värisarjalla B magenta oli selkeästi lämpimämpi ja syaani tummempi sävyltään kuin värisarjalla C tai referenssivärillä (Kuva ). Tauro-paperilla erot referenssivärin ja HPI-värin välillä olivat selvemmät. VTT Tietotekniikka 21

24 Värien sävyerot suositusdensiteettitasoilla keltainen vihreä punainen sininen Sarja B sarja C Referenssi Kuva. CMY-värien sävyerot suositusdensiteettitasoilla (HPI-värit taso 3, referenssivärit taso 1) päällystetyllä paperilla Suositusdensiteetissä kuvat (etenkin ihonsävyt) näyttivät keltaisilta ja keltaisuus tuli esille myös harmaatasapaino-kentässä. Tällä tasolla myös pisteenkasvu oli keltaisen kohdalla suurta, noin 36 %. Alemmalla keltaisen densiteetillä painetut näytteet olivat huomattavasti paremman ja luonnollisemman näköisiä. Sama ongelma havaittiin toisen koepainatuksen yhteydessä myös muissa painoissa. 4.3 Toinen koepainatus Pisteenkasvu Pisteenkasvut ylittivät usein standardin ISO suosituksen (päällystetylle alle 17 % ja päällystämättömälle alle 23 %), mutta harvemmin ne ylsivät HPI-värien suosituksen rajoihin. Liitteen E pisteenkasvukuvaajiin on merkitty standardin suositusarvo valkoisella poikkiviivalla ja HPI-väreille suositetut pisteenkasvun rajat on merkitty valkoisella pystysuuntaisella merkillä. Joissakin tapauksissa pisteenkasvu oli todella pientä. Pisteenkasvun tulisi kuitenkin olla 2 % paikkeilla olla mm. kuvien erottelun onnistumiseksi. Erwekossa keltaisen osavärin pisteenkasvu oli korkea, vaikka densiteettiä oli alennettu suosituksesta. Muissa painoissa keltaisen densiteetin alennus oli puolestaan pitänyt kurissa myös ko. osavärin pisteenkasvun. Forssan kirjapainon näytteissä mustan osavärin densiteetti oli noussut liian suureksi. Painatuksen aikana densiteetti oli vielä kohdallaan. VTT Tietotekniikka 22

25 Forssan ensimmäisessä näytteessä Lumi Art Silkillä magenta painettiin suositusdensiteettiin ja toisessa vaiheessa sen densiteettiä laskettiin siten, että harmaatasapainokenttä näytti hyvältä. Magentan densiteetin lasku laski magentan pisteenkasvua huomattavasti. Vaikka Forssan Kirjapainon näytteissä syaanin ja mustan densiteetit suositusta korkeampia, pysyy pisteenkasvu suosituksen rajoissa. Päällystämättömällä paperilla Art Printissä mustan densiteetti jätettiin selvästi suosituksen alle, sillä muutoin pisteenkasvua ei saatu kuriin. Pisteenkasvu on tästä huolimatta korkea, vaikka densiteetti ei ole lähellä suositusta. Samankaltaisia tuloksia saatiin päällystämättömän paperin osalta myös Erwekossa Kontrasti Päällystämättömällä paperilla kontrasti oli selkeästi huonompi kuin päällystetyllä paperilla. Päällystetyillä papereilla ei ollut yksityiskohtien toiston kannalta eroa. Keltaisen osavärin kontrasti oli pienempi muihin väreihin verrattuna. Lasketut kontrastin arvot ovat taulukoituna liitteessä F Väriavaruus Väriavaruus oli päällystetyillä Galerie Art Silk-, Lumi Art Silk- ja G-Print papereilla samansuuruinen (painettu samaan densiteettiin). Galerie- ja Lumi Art Silk ovat kolmesti päällystettyjä papereita ja G-Print kevyemmin päällystetty paperi. Väriavaruuden kokoon tämä ei vaikuttanut, väriavaruudet noudattelevat samoja linjoja (Kuva 16). Kuva 16. Väriavaruuden koko ab-tasossa, kolmiulotteisena sekä La- ja Lb-tasossa päällystetyllä paperilla. Kuvassa on esimerkkinä Lauttapainon Galerie Art Silkille painettu näyte (punaisella) ja G-Printille painettu näyte (mustalla). VTT Tietotekniikka 23

26 Erwekon ja Lauttapainon Galerie Art Silk paperille painettujen näytteiden väriavaruuksissa ei ollut eroja. Forssan Kirjapainon Lumi Art Silk paperille painetun näytteen väriavaruus oli puolestaan suurempi Erwekon ja Lauttapainon näytteisiin verrattuna, vaikka densiteetit ovat selvästi pienemmät. Art Printin Lumi Art Silkille painetun näytteen väriavaruus oli selvästi suurempi kuin muilla päällystetyillä papereilla, joilla väriavaruus oli suurin piirtein samalla tasolla. Matalammasta densiteetistä johtuen, päällystämättömälle paperille painettujen näytteiden väriavaruus oli pienempi kuin päällystetylle painettujen näytteiden (Kuva 17). Kuva 17. Väriavaruuden koko ab-tasossa, kolmiulotteisena sekä La- ja Lb-tasossa päällystetyllä paperilla. Kuvassa on esimerkkinä Art Printin päällystetylle Lumi Art Silkille painettu näyte (punaisella) ja päällystämättömälle Multioffset-paperille painettu näyte. Väriavaruuden tilavuus laskettiin kahdella eri ohjelmalla (Acca ja PrintOpen). Ohjelmien välillä oli pieni eroavaisuus, mutta tulokset olivat kuitenkin samansuuntaisia (Taulukko 6). VTT Tietotekniikka 24

27 Taulukko 6. Väriavaruuksien tilavuudet Profiili AP1 AP2 E1 E2 E3 F1 F2 F3 LP1 LP2 Ref1 Ref2 Paperi Väriavaruuden tilavuus (Acca) Väriavaruuden tilavuus (PrintOpen) Lumi Art Silk Multioffset (päällystämätön) Galerie Art Silk Maxipreprint (päällystämätön) Maxipreprint, keltainen väh Lumi Art Silk Lumi Art Silk (punertava) G-Print Galerie Art Silk G-Print Galerie Art Silk Tauro (päällystämätön) ISOuncoated ISOcoated Tilavuuden suhteen Art Printin Lumi Art Silkille painettu näyte (AP1) erottui selvästi muista. Muiden päällystettyjen papereiden väriavaruuden tilavuudet olivat samaa luokkaa. Päällystämättömien papereiden väriavaruuksissa ei ollut merkittävää eroa. Fogran päällystämättömälle paperille tarkoitetun ISOuncoated-profiilin ja päällystetylle paperille määritellyn ISOcoated-profiilin väriavaruudet olivat selvästi painettujen näytteiden väriavaruuksia pienempiä (Kuva 18). VTT Tietotekniikka 2

28 Gamut volume de AP1 AP2 E1 E2 E3 F1 F2 F3 LP1 LP2 Ref1 Ref2 ISOuncoated ISOcoated Acca PrintOpen Kuva 18. Väriavaruuden tilavuudet eri ohjelmilla laskettuna. AP2, E2 ja E3 sekä referenssivärin profiili Ref2 ovat päällystämättömille papereille painettujen näytteiden väriavaruuksia VTT:llä pyrittiin selvittämään mistä ero AP1-profiilin ja muiden päällystetyille papereille painettujen näytteiden profiilien suuruudessa johtuu. Mitattujen ECI-kenttien perusteella piirrettiin CieLab-avaruuteen Novaspace-värisarjan väriavaruus (Kuva 19). Todettiin, että Art Printin väriavaruus erottui muita suuremmaksi RGB-värien kohdalla. Näin ollen Art Printin väriavaruuden suurempi koko muiden painojen väriavaruuksiin nähden johtuu todennäköisesti parhaiten onnistuneesta CMY-osavärien päällekkäispainatuksesta. Korkea pigmenttiset CMYRGB-värit CieLab-avaruudessa Galerie Art paperilla 12 1 keltainen vihreä punainen sininen Forssan KP Lauttapaino Erw eko Art Print Kuva 19. Värisarjan C CieLab-väriavaruus eri painotalojen näytteistä mitattuna Tämä todistettiin myös tarttuvuusmittauksilla (Taulukko 7). Sinisen värin kohdalla erot painojen kesken eivät olleet kovin suuria, mutta punaisen ja vihreän värin kohdalla erot VTT Tietotekniikka 26

29 olivat selkeämmät, Art Printin näytteessä luvut olivat selvästi muita suuremmat. Kaikissa painoissa värijärjestys oli sama, KCMY. Taulukko 7. SpectroEyellä mitatut tarttuvuus-arvot (%) painoittain CMY RGB Art Print Forssan Lautta- Erweko Kirjapaino paino Syaani + Magenta Sininen 6 2 Syaani + Keltainen Vihreä Magenta + Keltainen Punainen Teoriassa HPI-väreillä on mahdollista saada aikaan 2-3 % suurempi väriavaruus. Tilavuuksissa laskettuna päällystetyllä paperilla väriavaruus (keskiarvo) kasvaa HPIväreillä referenssiväriin (Ref1) nähden 17 %. Päällystämättömällä paperilla (Ref2) ero on suurempi, väriavaruus HPI-väreillä jopa 73 % suurempi Tukkoonmeno Mustan osavärin tukkoonmenoa selvitettiin UCR-kenttien avulla. Kevyemmin päällystetyllä paperilla (G-Print) musta menee tukkoon pienemmällä kokonaispeittoprosentilla kuin kolmesti päällystetyllä paperilla (Lumi Art Silk). Päällystämättömällä paperilla musta osaväri tukkeutuu aiemmin kuin päällystetyllä paperilla. Erwekon päällystämättömässä näytteessä mustan osavärin densiteetti on suositusarvoa selvästi matalampi, jolloin musta menee tukkoon myöhemmin. Forssan näytteissä musta osaväri menee tukkoon aiemmin kuin muissa näytteissä, sillä densiteetti on korkea. Piirrokset tukkoonmenokentistä löytyvät liitteestä G. Kenttiin on piirretty valkoinen käyrä sille kohtaa, jonka tummemmalla puolella ei ole enää havaittavissa sävyjä. Käyrän paikka vaihtelee painoittain. Myös papereilla on vaikutusta tukkoon menoon. Yleisesti voi sanoa, että kevyemmin päällystetyllä tai päällystämättömällä paperilla värit menevät tukkoon aiemmin kuin korkeasti päällystetyllä paperilla Visuaalinen arviointi Visuaalisten tarkastelujen perusteella todettiin, että keltaisuus (keltainen osaväri painettu suositusdensiteettiin) näkyy painetuissa kuvissa selvästi ihonsävyissä. Talokuvassa ylidensiteetin vaikutus ei haittaa. Todettiin, että keltaisen osavärin suositusdensiteetin lasku on parantanut ihonväriä. HPI-värin oma profiili toistaa Fogran yleiseen profiiliin verrattuna paremmin yksityiskohtia, värit eivät mene tukkoon. Päällystetyllä paperilla värikuvat ovat kylläisiä, erittäin hyvän näköisiä, kun taas päällystämättömällä paperilla värikuvat selvästi ovat hailakampia. Harmaatasapainoltaan hyvinkin erilaiset näytteet eivät eroa kovin paljoa kuvien laadussa. Tasapainoltaan huonompi näyte oli jopa parempi. Todettiin, että eri painovärit vaativat erilaiset prosentit kolmiväriharmaan muodostamiseen harmaatasapainokentässä. Ko. arvoja ei kuitenkaan ole saatavilla värivalmistajilta eikä niitä ole uudessa standardissa määritelty. VTT Tietotekniikka 27

30 4.4 Visuaaliset testit Ensimmäisen koepainatuksen testit Oheisessa taulukossa (Taulukko 8) on esitetty testeissä käytetty näytteiden numerointi. Densiteettitaso 1 vastaa referenssivärin suositustasoa ja taso 3 HPI-värisarjan suositusdensiteettitasoa. Taulukko 8. Näytteiden numerointi visuaalisissa testeissä Näyte Väri Taso 1 referenssi 1 Referenssivärin suositus 2 referenssi 2 3 sarja C 2 4 sarja C 3 HPI-värien suositus sarja B 2 6 sarja B 3 HPI-värien suositus 7 sarja B 4 Kuvan sinisiä ja keltaisia sävyjä vertailtaessa värisarjalla C, suositusdensiteettitasolla saatiin aikaan ehdottomasti parhaat sävyt (Kuva 2). Muut värit eri densiteettitasoilla eivät eronneet tilastollisesti toisistaan. Samoin kuin edellä, värisarjan B ylidensiteettitasolla saatiin selvästi huonoin painatustulos. Sinisen ja keltaisen värin arvioiminen 1,8,6,4 z-arvo,2 -,2 -,4 -,6 -, Kuva 2. Sinisen ja keltaisen osavärin arvioinnin tulokset Ihonvärin luonnollisuutta arvioitiin siten, että kuvan muut osat peitettiin valkoisella paperilla. Testin perusteella paras ihonsävy saatiin aikaan HPI-väreillä, suositusdensiteettitasoa alemmalla densiteetillä (Kuva 21). Värisarjalla B saatiin hieman parempi ihonsävy kuin sarjalla C, mutta ero ei ole tilastollisesti merkitsevä. Seuraavaksi paras ihonsävy saatiin HPI-väreillä, suositusdensiteeteillä. Perinteinen painoväri ei VTT Tietotekniikka 28

31 pärjännyt ihonsävyn muodostuksessa HPI-väreille. Toisaalta huonoin tulos saatiin aikaan värisarjalla B, ylidensiteetillä. Kukaan testihenkilöistä ei valinnut ko. näytettä muita paremmaksi. Ihonvärin arviointi 1,8,6,4 z-arvo,2 -,2 -,4 -,6 -, Kuva 21. Ihonvärin arvioinnin tulokset Visuaalisten testien kahden osatesti perusteella värisarjalla C saatiin aikaan paras painatustulos Toisen koepainatuksen testit Päällystämättömälle Maxipreprint-paperille painettuja kuvia vertailtaessa 63 % mielestä HPI-värin omalla profiililla käsitelty kuva oli parempi kuin ISOuncoated-profiililla käsitelty kuva. Myös päällystetyn Galerie Art Silk paperin kohdalla 88 % mielestä HPIprofiililla käsitelty kuva oli parempi kuin ISOcoated-profiililla käsitelty kuva (Kuva 22). 63 % mielestä HPI-profiililla käsitelty kuva oli parempi kuin perinteisellä painovärillä painettu kuva, joka oli otettu mukaan edellisestä painatuksesta. ISO-profiililla käsitellyn kuvan eroa ei havaittu perinteisellä painovärillä painettuun kuvaan nähden. VTT Tietotekniikka 29

32 Eri profiilien vaikutus painatustulokseen 1 8 % Maxipreprint HPI-profiili ISOuncoated Galerie Art Silk Kuva 22. Eri profiilien vaikutus painatustulokseen päällystämättömällä ja päällystetyllä paperilla Näyte, jossa keltaisen osavärin densiteettiä oli laskettu suorituksesta, oli 88 % mielestä parempi laadultaan ja väreiltään kuin näyte, jossa densiteettiarvot vastasivat suositusta (Kuva 23). Päällystetylle paperille ei vastaavaa painatustestiä tehty. Keltaisen osavärin densiteetin vaikutus painatustulokseen 1 8 % Suositusdensiteetti (Y) Alidensiteetti (Y) Kuva 23. Keltaisen värin densiteetin vaikutus painatustulokseen päällystämättömällä paperilla Visuaalisten testien tulosten perusteella voidaan todeta, että HPI-profiili tuottaa selkeästi paremman tuloksen etenkin päällystetyllä paperilla kuin ISOcoated-profiili. VTT Tietotekniikka 3

33 Päätelmät ja suositukset Värinvalmistajat eivät anna tarkkaa selvitystä siitä, miten HPI-värit eroavat perinteisistä painoväreistä. Tämän vuoksi projektissa haluttiin testata HPI-värien tahmeutta ja värintarvetta suhteessa perinteiseen painoväriin, löytyykö eroja näistä ominaisuuksista. Todettiin, että tahmeudeltaan värisarjat A ja D olivat samankaltaisia kuin perinteinen painoväri, mutta niiden värintarve oli suurempi. HPI-värien eduksi perinteisiin väreihin nähden on teoriassa todettu olevan juuri pienempi värintarve. Tilanne oli teoriaa vastaava värisarjojen B ja C kohdalla. Tahmeus oli näillä väreillä puolestaan referenssiväriä suurempi. Tahmeuden ei todettu kuitenkaan haittaavan painatusta. HPI-väreillä on mahdollista painaa korkeisiin densiteetteihin, mikä johtaa mm. suurempaan väriavaruuteen. Erot väriavaruudessa referenssivärin ja HPI-värien välillä olivat selkeämmät päällystämättömällä paperilla. Suositusdensiteettitasoilla (ref taso I ja HPI taso III) HPI-värien väriavaruus on ab-tasossa referenssivärin avaruutta suurempi, etenkin värisarjalla C. Densiteettitasolle II painettuna kaikilla kolmella värillä väriavaruudet olivat lähes samat. Lb-tason vertailussa todettiin HPI-värien avulla paranevan tummat sävyt, vaaleassa päässä väriavaruudet noudattavat samoja linjoja. Värisarjan C väriavaruus oli hieman sarjan B väriavaruutta suurempi. Suuri väriavaruus hankaloittaa vedostusta. Projektissa todettiin, että päällystetyllä paperilla HPI-värien väriavaruudet olivat suuremmat kuin vedostimien väriavaruudet. Päällystämättömällä paperilla ei ko. ongelmaa esiintynyt. Näin ollen painotalot pystyvät osoittamaan HPI-värien tuomat edut asiakkailleen ainoastaan painatustuloksen perusteella, ei vedoksista. HPI-väreillä tarttuvuus oli suurempi kuin referenssivärillä, sarjalla C suurempi kuin sarjalla B. Päällystämättömällä paperilla ero ei ollut yhtä selkeä. Värisarjan C pisteenkasvu oli pienempää kuin sarjalla B, ero oli selkeämpi päällystetyllä paperilla. Tasolla II referenssivärin pisteenkasvu oli HPI-värejä suurempaa (referenssiväri painettu yli suositusdensiteettitason). Painettaessa kaikilla väreillä suositusdensiteettiin, referenssivärin pisteenkasvu (taso I) oli pienempi kuin HPI-väreillä (taso III). Pisteenkasvut ylittivät usein standardin ISO suosituksen (päällystetylle alle 17 % ja päällystämättömälle alle 23 %), mutta harvemmin ne ylsivät HPI-värien suositukseen. Koepainatuksissa todettiin keltaisen osavärin liian korkea suositusdensiteetti. Kuvat näyttivät keltaisilta ja pisteenkasvu oli korkea. Toisessa koepainatuksessa keltaisen densiteetin alennus,1 yksiköllä auttoi pitämään pisteenkasvun kurissa ja kuvien sävyt paranivat selvästi. Parannus todettiin myös visuaalisissa testeissä. 88 % mielestä näyte, jossa keltaisen osavärin densiteettiä oli laskettu suorituksesta, oli laadultaan ja väreiltään parempi kuin suositusdensiteettiin painettu näyte. Eri painoissa oli ongelmia jonkin verran muidenkin osavärien, niiden densiteettien ja pisteenkasvun suhteen. Mikäli värille on olemassa oma ICC-profiili, kannattaa sitä käyttää. Painonäytteiden perusteella todettiin, että eri painovärit vaativat erilaiset prosentit kolmiväriharmaan muodostamiseen harmaatasapainokentässä. Painettaessa suositusdensiteettiarvoihin, harmaatasapainokenttä ei ollut kunnossa. Kolmiväriharmaan arvoja ei kuitenkaan ole saatavilla värivalmistajilta eikä niitä ole uudessa standardissa VTT Tietotekniikka 31

34 määritelty. Ero saattaa johtua mm. siitä, että eri HPI-värisarjoilla osavärit ovat toisistaan poikkeavia. Esimerkiksi värisarjalla B magenta oli selkeästi lämpimämpi ja syaani tummempi sävyltään kuin sarjalla C tai referenssivärillä. Visuaalisissa testeissä HPI-värit erottuivat kylläisillä värisävyillään. Testin perusteella paras ihonsävy saatiin aikaan HPI-väreillä, suositusdensiteettitasoa alemmalla densiteetillä. Parhaat värisävyt, ihon väriä lukuun ottamatta, saatiin HPI-väreillä suositusdensiteettitasolla. Korkeat densiteetit mahdollistavat sävykkään ja kylläisen lopputuloksen. Sillä on tosin myös varjopuolensa. Koepainatuksissa todettiin painettujen arkkien olevan erittäin märkiä, painajat epäilivät kaksipuoleisen painatuksen onnistumista. Märkyys saattaa hankaloittaa myös jälkikäsittelyä. Ylidensiteeteillä HPIvärien tulos kärsii huomattavasti. Vaikka HPI-värit ovat hyvinkin pitkälle perinteisten painovärien kaltaisia, tulee painojen huomioida muutamia seikkoja HPI-värien käyttöönotossa. On mietittävä, millaisiin töihin HPI-värit soveltuvat. HPI-väreillä saadaan aikaan erittäin kylläisiä värikuvia, mutta ihonsävyt ovat kriittisempiä. Painotyön mukaan kannattaa painoissa määrittää myös optimidensiteetit ja kriteerit laadun seurantaan. HPI-värien hyödyt on pystyttävä osoittamaan asiakkaalle. Lopullisesti HPI-värien menestyksen päättää se, mistä asiakkaat ovat valmiita maksamaan. VTT Tietotekniikka 32

35 6 Yhteenveto Mainostoimistot, painot ja mainostajat pyrkivät erottumaan kilpailijoista saadakseen viestinsä perille. Tämä voi olla mahdollista mm. käyttämällä HPI-värien tuomia mahdollisuuksia. Niillä saadaan aikaan viimeistelty, voimakas ja korkealaatuinen visuaalinen kokemus ihmisille. Vielä tänä päivänä HPI-värit ovat harvojen käytössä, joten ne tarjoavat merkittävän keinon erottua muista palvelun tarjoajista. Kirjapainoille suunnatussa projektissa VTT selvitti HPI-värien (Highly Pigmented Inks) tuomia hyötyjä ja niiden asettamia vaatimuksia eri painatusprosessin osille. Eri valmistajien HPI-värien ominaisuuksia verrattiin keskenään sekä perinteisiin painoväreihin. Testattiin myös erilaisten painopintojen (päällystetty ja päällystämätön paperi) soveltuvuutta HPI-väreille. Projektissa testattiin neljä eri värisarjaa: Hostman- Steinbergin Hicos, BASFin Novaspace, Epplen Aniva sekä Sun Chemicalsin High End. HPI-värit ovat koostumukseltaan samanlaisia kuin perinteiset painovärit. Erona on värisävyltään erilaiset, puhtaammat pigmentit. HPI-väreillä voidaan painaa korkeammalla densiteetillä, jolloin saavutetaan laajempi väriavaruus kuin perinteisillä väreillä. Tämä tulee halvemmaksi kuin painaminen hifi-painokoneilla. Eri värivalmistajien arviot väriavaruuden kasvusta vaihtelevat 2 3 % välillä. Mittausten perusteella todettiin väriavaruuden kasvavan päällystetyllä paperilla 17 % ja päällystämättömillä 73 %. Painojälki saadaan HPI-väreillä valokuvamaiseksi. Painotyön tilaaja ei kuitenkaan näe perinteisillä ja HPI-väreillä painettuja vaihtoehtoja rinnakkain. On siis osattava valita työt, joissa HPI-värejä kannattaa käyttää. Pakastin-, pesukone- tai TV-mainoksia ei voimakaspigmenttisillä väreillä ole mielekästä painaa. HPI-väreillä aikaansaatavia tehosteita voidaan käyttää kuluttajan mielenkiinnon herättämiseksi mainoksissa. Voimakasväriset kuva-aiheet, kirkkaanpunaiset autot, tummanvihreät niityt, puhtaansininen vesi tai mehukas appelsiini näyttävät käsinkosketeltavilta. HPI-värit soveltuvat hyvin myös kampaamo- ja meikkimainoksiin, joissa täytyy esimerkiksi pystyä yhdistämään neutraali ihonsävy ja loistava hiussävy rinnakkain. HPI-värien on todettu parantavan myös tekstin luettavuutta. Värit sopivat myös pakkauspainamiseen. Kolme neljästä ostopäätöksestä tehdään vasta myyntipaikalla. Projektin aluksi määritettiin eri HPI-värisarjojen ja tavanomaisen referenssivärin värintarve ja tahmeus. Värintarvemittaukset osoittivat, että värisarjojen A ja D värintarve oli suurempi kuin referenssivärillä. Sarjoilla B ja C värintarpeet olivat puolestaan referenssiväriä pienemmät, -1 % värisarjasta riippuen. Tahmeus oli sitä suurempi mitä pienempi värisarjan värintarve oli. Värisarjojen A ja D sekä perinteisen painovärin tahmeudet olivat melko lähellä toisiaan, normaalien arkkivärien tasoa. Värisarjat B ja C olivat puolestaan normaaleja arkkivärejä huomattavasti tahmeampia. Projektissa tehdyissä koepainatuksissa todettiin joitakin ongelmia HPI-värien suositusdensiteeteissä. Keltaisen osavärin densiteettiä jouduttiin laskemaan kaikissa painatuksissa, kuvien keltaisuuden estämiseksi. Painokohtaisesti jouduttiin säätämään myös muiden osavärien densiteettejä. VTT Tietotekniikka 33