2 / Pääkirjoitus: Kiireinen susikevät Mervi Laaksonen (pj) 2. pikku-uutisia 3

Transkriptio

1 2 /

2 2 / Pääkirjoitus: Kiireinen susikevät Mervi Laaksonen (pj) 2 pikku-uutisia 3 Haastattelu: Norjalaista susiaktivismia Svein Sörli Sami Säynevirta 4 Kurun vilkas susi-ilta Mario Sivula 7 Ulvova koiranomistaja Anna-Leena Mäkelä 9 kirja-arvio: Susi luonnossa ja kulttuurissa. 11 Tapahtuu 12 Oksu ja Sushi vauvamatkalla 14 Suden Aika on Luonto-Liiton susiryhmän jäsenlehti, joka ilmestyy 4 kertaa vuodessa ja lähetetään suoraan jäsenille. Susiryhmän puheenjohtaja: Mervi Laaksonen mervi.laaksonen@kuhmo.net p Pirkanmaan susiryhmä Mario Sivula mario@webinfo.fi p Suden aika 3/2008 jutut osoitteeseen: susiryhma@luontoliitto.fi ja kuvat postilla Lea Kettunen Liiketie Helsinki Jäsenmaksut: köyhät / 5 rikkaat / 10 todella rikkaat / 10+ Maksu susiryhmän tilille: (viite 1070) Huom! Emme tarkasta jäsenmaksujen viestikohtia, joten pankin kautta ei yhteystiedot tai nimet välity meille! Yhteystiedot tai vanhojen jäsenten kohdalla nimi tulee lähettää osoitteeseen: susiryhma@luontoliitto.fi tai Susiryhmä/Luonto-Liitto, Annankatu 26 A, Helsinki. Taitto: Lea Kettunen

3 Pääkirjoitus Kiireinen susikevät Suomen susikanta on taantunut ja se on viimeinkin kiinnittänyt median huomion salametsästykseen. Viranomaiset toisaalta tiedostavat ongelman, mutta ovat edelleen liian varovaisia lausunnoissaan. Ongelma ei katoa ellei asiaan puututa monella taholla erilaisin toimenpitein. Metsästyksen valvontaa tulisi lisätä, metsästysrikkomuksista annettavia rangaistuksia koventaa, susikannan seurantaa tehostaa sekä ennen kaikkea levittää oikeaa tietoa sudesta ja sen elintavoista. Suden kaatolupia tulisi myöntää vain todellisia vahinkoja aiheuttaneiden susien tappamiseen, sillä susipopulaatiomme on edelleen tavattoman pieni ja uhanalainen. Mikä sitten on todellinen vahinko? Mielestäni pihassa käyneestä taiikkunasta nähdystä sudesta ei ole aiheutunut todellista vahinkoa. Kaivattaisiin kipeästi tutkimusta siitä, onko hyöty ollut todellista ja pitkäaikaista. Mielestäni kesyyntymisestä puhutaan liian heppoisin perustein. Jos se, että eläimen näkee ikkunasta, riittää pihasuden määritelmäksi, tulisiko sitten puhua myös ihmisarkuutensa menettäneistä metsäpeuroista? Olen nimittäin koko toukokuun ajan seurannut metsäpeurojen, hirvien ja metsäjänisten ruokailua pellollamme, ja lähimmillään metsäpeurat ovat käyneet aivan muutaman metrin päässä tuvan ikkunasta keskellä kirkasta päivää. Tosiasiassa nautin luonnoneläimistä ympärilläni ja puolestani siis kaikki metsäneläimet ovat tervetulleita pihan antimia nauttimaan. Ei lajirajoituksia meillä siis! Kevät on ollut susiryhmässä kiireistä aikaa. Olemme tiedottaneet, osallistuneet seminaariin Ruotsissa, lobanneet kansanedustajia ja viranomaisia, pitäneet yhteyksiä Skandinaviaan, suunnitelleet tulevaa toimintaa. Perusteilla on myös susiryhmän paikallinen toimintaryhmä Tampereen seudulle. Tervetuloa uudet hallituksen jäsenet! Kiitokset kaikille entisille jäsenillemme ja niille, jotka jaksavat vuodesta toiseen puurtaa. Mervi Laaksonen (pj.) 2

4 PIKKU-UUTISIA ************************** Suurpetoteemainen Nuorten Luonto ilmestyi Nuorten Luonnon tuoreen numeron (3/2008) teemana on suurpedot meillä ja muualla. Iso osa lehden teemajutuista on luettavissa myös netissä: Aiheina ovat muun muassa susikannan elinvoimaisuus, Euroopan susimäärät, Kroatian susitilanne, Vålådalenin susisymposiumin kuulumiset, tanssivat karhut, Aasian sappikarhut, Bolivian kissapedot ja laumanvartijakoirat. ************************** Susiryhmälle valittiin uusi hallitus vuosikokouksessa Mervi Laaksonen (Kuhmo, puheenjohtaja) Heidi Kettunen (Helsinki, vapapuheenjohtaja) Henrik Wolff (Helsinki, sihteeri) Mari Koskela (Helsinki, rahastonhoitaja) Outi Ovaskainen (Helsinki, jäsen) Mario Sivula (Kuru, jäsen) Marjaana Laaksonen (Pälkäne, jäsen) Sami Lyytinen (Yläne, jäsen) Sami Säynevirta (Helsinki, jäsen) ************************** Pirkanmaalla paikallinen susiryhmä Susiryhmällä on paikallinen ryhmä Pirkanmaalla. Ryhmä perustettiin Tampereella toukokuussa. Ryhmän yhteyshenkilönä toimii Mario Sivula, Luvassa paikallisia tapaamisia ja aivan varmasti myös toimintaa! ************************** 3

5 Norjalaista susiaktivismia Haastateltavana Svein Sörli Norjan pikkuriikkistä susikantaa suojellaan häiritsemällä metsästystä. Svein Sörli on 34 vuotias susiaktivisti Norjasta. Svein toimii Fellesaksjonen for ulv -järjestössä (Scandinavian joint action for wolves, FFU). Hän on järjestön yhteyshenkilö Valdresin vuoristoisella alueella vajaat 300 kilometriä Oslosta luoteeseen. Järjestössä on tällä hetkellä noin 450 jäsentä ja se toimii ilman ulkopuolista rahoitusta. Valdresin alueella on ilveksiä, joskus on nähty myös ahmoja ja karhuja. Susia ei juurikaan ole. Joskus yksittäinen susi on saattanut harhailla alueella vaelluksellaan. Laji on koko Norjassa äärimmäisen harvinainen. FFU haluaa, että Norjassa olisi kestävät suurpetokannat. Järjestö levittää tietoa ja pyrkii vaikuttamaan ihmisen asenteisiin sekä näkymään mediassa petomyönteisesti. 4

6 Mitä teet järjestössä? Järjestän protesteja ja kirjoitan mielipidekirjoituksia paikallisiin lehtiin. Lisäksi toimin Valdresin alueella järjestön yhteyshenkilönä. Miksi FFU on olemassa? Järjestön toiminta alkoi seitsemän vuotta sitten, kun valtio päätti vähentää Norjan susikantaa. Häiritsimme susien metsästystä pysyttelemällä metsissä kahden kuukauden ajan. Peittelimme susien jälkiä ja poistimme haaskasyöttejä, jotta sudenmetsästäjät eivät pystyisi ampumaan eläimiä. Toiminta toteutettiin vapaaehtoisvoimin lahjoitusten avulla. Miksi olet mukana FFU:n toiminnassa? Haluan taistella suurpetojen puolesta, sillä ne kuuluvat Norjan ja Skandinavian eläinlajistoon. Minkä verran Norjassa on susia? Tällä hetkellä noin yksilöä. Laumoja on kaksi ja lisäksi yksi susipari. Viime vuonna ei syntynyt yhtään sudenpentua. Kuinka norjalaiset suhtautivat susiin? prosenttia ihmisistä haluaa susia Norjaan, mutta suuri osa lampaankasvattajista ja osa metsästäjistä on susia Metsästäjät ja eläinaktivistit samassa porukassa Ener Borg, FFU:n puheenjohtaja, kertoo ryhmän päämääristä ja keinoista: Järjestön päämääränä on tehdä lammastiloista mahdollisimman petoystävälllisiä. Tilallisten ei pitäisi päästää lampaita vapaasti metsiin. Tiloilla pitäisi olla vahvempia lampaita, jotka ovat sopeutuneet paremmin petoihin ja luontoon. Lammastalouden pitäisi muuttua siten, että tilallisille olisi hyötyä siitä, että lampaiden suojaksi pystytettäi- 5

7 vastaan. Laiton metsästys on iso ongelma Norjassa. Lisäksi Norjan keskustapuolue on uhka susille. Mitä haluaisit sanoa suomalaisille sudensuojelijoille? Suomi on mielenkiintoinen ja kaunis maa. Suomalaiset ovat onnekkaampia, kun maassa on enemmän suurpetoja kuin Norjassa. Sami Säynevirta Juttu on julkaistu myös Nuorten Luonto lehdessä (3/08) Fellesaksjonen for ulv: Muita norjalaisia sudensuojelujärjestöjä ja hengenheimolaisia Alpha gruppen: Foreningen Våfe Rovdjur: Norges Naturvernforbund: Framtiden I våre hender: siin petoaitoja, käytettäisiin laumanvartijakoiria, lippusiimoja tai muita petoystävällisä karkotteita. Sudensuojelutaktiikkaamme kuuluu meneminen sinne, missä on susien metsästämisen uhka. Maastossa pyrimme pysäyttämään metsästyksen. Yleensä tällä tavalla saa julkisuutta, ja silloin saamme tehokkaasti viestimme perille. Haluamme kuitenkin olla realistisia toiminnassamme. Jäseniimme kuuluu sekä eläinoikeusaktivisteja että metsästäjiä, eikä se ole järjestössä ongelma. Tiedotamme myös viranomaisille päämääristämme ja siitä, millaisissa asioissa on parantamisen varaa petojen kannalta. Pyrimme myös löytämään petoystävällisiä ratkaisuja, kuten esimerkiksi petoturismi. Tiedotamme näistä asioista myös suoraan lammastilallisille. 6

8 Kurun vilkas susi-ilta Susien tulo Pohjois-Pirkanmaalle sai kansan sekaisin, hyysteerisiksi, kiukkuiseksi ja vaikka mitä. Joukossa on toki ihmisiä, jotka hyppivät myös riemunloikkia eläinten puolesta. Tämän kaiken johdosta Metsähallitus järjesti petokeskustelun Seitsemisen luontokeskuksessa tammikuussa. Tilaisuus veti väkeä niin paljon, että puolet jäivät ovien ulkopuolelle lumimyrskyyn, minä mukaan lukien. Metsähallitus lupasi järjestää uuden tilaisuuden parin viikon päähän ensimmäisestä, että kaikki halukkaat mahtuisivat sisälle kuulemaan susiasiaa. Tilaisuus tuli, mutta ei aivan parin viikon päästä vaan huhtikuun 14. Tilaisuus järjestettiin tällä kertaa Kurun Keihäslahden koulun juhlasalissa. Sudet saivat väkeä saliin 300 hengen edestä. Viimekertaisesta viisastuneena olin paikalla puolta tuntia aikaisemmin, mukana myös pari ystävääni. Tilaisuuden puheenjohtajana toimi MTKn Pirkanmaan toiminnanjohtaja Visa Merikoski. RKTLstä paikalla oli Samuli Heikkinen. Hinkkanen kertoi suurpetotutkimuksen painopisteistä, jotka on ollut sudessa ja karhussa. Lisäksi tänä vuonna aiempaa tarkempi ilvestutkimus. Tänä vuonna alkaa myös tutkimus suurpetojen ja hirvieläinten yhteiselosta. Miten paljon suurpedot pyytävät hirvieläimiä 7

9 saaliikseen ja mikä vaikutus niillä on hirvieläinkantojen kehittymiseen? RKTL pannoitti talvella viisi sutta. Susihavaintojen määrä on kasvanut voimakkaasti tällä vuosituhannella. Susihavaintoja tehtiin viime laskennoissa vajaat Heikkinen kertoi pantaseurannasta ja susikannan pienenemisestä. Seuraavaksi saimme kuunnella Pohjois-Hämeen riistanhoitopiirin riistapäällikkö Jani Körhämöä. Hänen kertomansa mukaan Kurun seudulla asustelee parikymmentä sutta. Arvio pitää sisällään pysyvän kannan ja alueella liikkuvia yksinäisiä susia. Körhämö kertoi suden suojelusta EU:n luontodirektiivin perusteella. Hän kertoi myös susien kannanhoitosuunnitelmasta. Siinä suotuisan suojelun tason mukainen kanta on 20 lisääntyvää paria. Tavoite on saavutettu, hän totesi. Länsi-Suomen tavoite on susikannan kasvattaminen ja vakiinnuttaminen. Alueellisia tavoitteita tarkastetaan viimeistään vuonna Yleisökommentissa ihmeteltiin,mihin susia tarvitaan kun ilmankin on pärjätty vuosikymmeniä. Körhämön mukaan kyse on siitä, että sudellakin katsotaan olevan jonkinlainen olemmassaolon oikeus. Kolmantena puhujana paikalla oli Riistanhoidonneuvoja Markku Mikkola. Hän kertoi, että riistanhoitopiirin alueella on TE-keskuksen korvaustilaston mukaan maksettu susivahinkokorvauksia kolmesta koirasta sekä yhdestä naudasta. Esimerkiksi koirakorvauksen suuruus arvioidaan tarkasti koiran saavutusten ja kykyjen perusteella. Peruskorvaus voi olla noin 1000 euroa, mutta kaksoisvaliosta jo euroa. Omavastuu petovahingoissa on 250 euroa. Eduskunta saa pian käsiteltäväkseen ehdotuksen 8 uudesta riistavahinkolaista., jossa omavastuu on poistettu. Hän neuvoi kuinka tulee toimia jos vahinkoja tapahtuu. Hän myös kertoi, kuinka eläimet tulee pedoilta suojata. Tällä hetkellä petoaitojen avustukset ovat jäissä. Satakunnan susitilanteesta kertoi riistanhoitoneuvoja Reima Laaja, jonka osuudeksi jäi lähinnä diojen näyttäminen ja vitsailu. Ministeriön kala- ja riistaosaston edustajaa ei Kuruun saatu vieläkään, sillä järjestäjien mukaan sopivaa päivää ei löytynyt. Tilaisuudessa puhuttiin jo kolmannen tilaisuuden järjestämisestä syksyllä. Itse en tilaisuudesta oikein mitään uutta tietoa saanut. Mutta sainpahan taas todeta kuinka erilaisia me ihmiset olemme. Ystäväni yritti saada puheenvuoroa reippaasti viittaamalla, mutta hänet ohitettiin. Tilaisuuden lopussa hän sai kysyä pari kysymystä: Mistä johtuu tämä hysteria kun sudet eivät ole ihmistä tappanut yli sataan vuoteen? Yleisö mylvähtää tässä kohtaa. Sitten hän kysyi: Kuinka monta suden ystävää on paikalla? Meitä oli sitten kymmenen siellä kolmensadan joukossa. Lähtiessämme saimme kosketuksen taas kerran tähän vastapuoleen. Täysin tuntematon mies nimitteli alapääsanoilla ja alentui jopa haukkumaan meikäläisen ulkonäköä. Mario Sivula Kuva-Risto Koivuniemi

10 Ulvova koiranomistaja Vilhelm Krag kirjoitti, Miks ulvovat mustat koirat kylien puolla? Miks hiipien kiitävät sudet nummella tuolla?... Susista puhuttaessa assosioituu mieleen ulvova lauma, kelmeän kuun valossa, uhkaavana jossain pimeydessä. Harvemmin tulee kuitenkaan ajatelleeksi, miksi sudet oikeastaan ulvovat? Aloin pohtimaan kysymystä, kun Anders Hallgrenin ongelmakoirakirja opasti minua ulvomaan, jos mikään muu ei saa teinikapinaista koiraani tulemaan luokse. Ulvonnalla näyttäisi olevan monia merkityksiä susien välisessä kommunikoinnissa. Samalta kuulostava ääntely saa vastakkaisen merkityksen eri tilanteissa. Yhdistävänä tekijänä ulvonnalla usein viestitään suuria tunteita susimaailmassa. Monet koiranomistajat ovat huomanneet kiusakseen, että erityisesti pienet pennut, jotka ensimmäisiä kertoja jäävät yksin kotiin, rupeavat muun lauman lähdettyä ulvomaan. Kyse on mitä ilmeisimmin yksin jäämisen kauhusta, kun mikään pieni vikinä tai haukunta ei enää 9

11 auta. Tiedetään myös tapauksia, joissa koirat ulvovat yhden laumakaverinsa lähdettyä viimeiselle matkalleen. Myös susilauman hajotessa metsästyksen yhteydessä lauman jäsenet kutsuvat toisiaan ulvomalla. Ulvonnalla viestitetään reviiriin omistajuutta toisille susilaumoille. Tämä helpottaa laumojen välistä kommunikointia, kun läheisen kontaktin tuomilta mahdollisilta fyysisiltä taisteluilta vältytään. Voisin kuvitella, että sudet pystyvät ulvonnan avulla arvioimaan myös toisen lauman kokoa ja ehkä myös kannattavuutta lähteä reviiritaisteluihin. Ulvonta näyttää rentouttavan. Oma koirani venyttää haukotuksensa lähes ulvontaa muistuttavaan säveleen stressaavissa tilanteissa. Selvästi tämä ääntely ja suun venytys rentouttavat sitä. Ulvonta toimii ilmeisesti jonkinlaisena itsepönkityskeinona, koska saalistaessa sudet käyvät hirven kimppuun ulvonnan säestyksellä - vähän niin kuin ihmiset lähtevät soitellen sotaan. Sudet eivät kuitenkaan ulvo vain äärimmäisissä tilanteissa, vaan susien aamunavaus toimitetaan usein ulvomalla. Ainakin jotkut koirat näyttävät ulvovan myös pelkästä elämisen onnesta tai kiihtymyksestä - jonkinlaista laulua korkealta ja kovaa. Ulvonta ei ole pitkä aaria, vaan kestää yleensä muutamasta sekunnista korkeintaan yhteentoista sekuntiin. Ulvontajakson aikana sävelkorkeus saattaa muuttua useampaan kertaan suutaan ja toiseen. Lauluääni vaihtelee iän ja yksilön mukaan. Jo pelkästään susien ulvonnassa on monia kielellisiä kommunikointipiirteitä, erilaisia vivahteita ja merkityksiä. Eikä susien ääntely rajoitu vain ulvontaan. Sudet myös haukkuvat, vinkuvat ja murisevat erilaisilla äänenpainoilla, joiden merkitys voi vaihdella suurestikin. Vaikka eläinten kieli ei ehkä olekaan niin monipuolinen ja vivahteikas kuin ihmisen oma, on minun vaikea ymmärtää, että voidaan joissain piireissä vielä väittää, ettei eläimillä ole kieltä lainkaan. Taannoin vainun saanut koirani päätti lähteä luodinnopeudella potentiaalisen jänispaistin perään. Opeista viisastuneena ja mahdollisesta yleisöstä välittämättä, nostin nokkani kohti taivasta ja päästin ensin epävarman, sitten jo syvältä rinnasta kuuluvan kutsuhuutoni. Ihmetykseni oli valtava, kun ystäväni hetkenpäästä istui vieressäni ja tuijotti minua, kun kunnon koira - tai susi konsanaan. Anna-Leena Mäkelä 10

12 Kirja-arvio Leena Vilkka: susi luonnossa ja kulttuurissa. Biofilos Dosentti Leena Vilkan kirja ei ole vain pintaraapaisu, vaan syväluotaava kannanotto susiemme ja niiden oikeuksien puolesta. Susi on karhun, ilveksen ja ahman ohella yksi metsiemme suurpedoista, mutta kuitenkin vain susi etupäässä on saanut ihmisten vihat niskoilleen, ja sen nimi koristaa lehtien sivuja varsin vilkkaasti. Kautta aikojen ihmiset ovat suhtautuneet susiin pelonsekaisin tuntein. Onpa susi saanut paikkansa myös saduissa ja tarustoissa. Kuten Vilkka kertoo, susi on niissä kuvattu yleensä sinä pahana osapuolena, joka häviää taistelun hyvää vastaan. Susiviha perustuu usein tietämättömyyteen, tiedon puute ruokkii susipelkoa. Vilkka kertoo kirjassaan, että terve, hyvinvoiva susi karttaa ihmistä ja ei noin vain hyökkää ihmisen kimppuun. Poikkeuksiakin on, mutta niin vähän, ettei niitä ole syytä yleistää. Onnistuuhan jopa tavalliselta lemmikkikoiraltammekin ihmisen vahingoittaminen. Susi on hieno eläin, jota Vilkka kuvaa metsiemme koiraksi. Vilkan sanoin: Minua kiinnostaa susi koirana ja koirana susi pitääkin nähdä. Luonnonvaraisena alkuperäisolentona, yksilönä, persoonana. Susissa on paljon jotakin alkukantaista, se kuuluu luontoomme ja on olennainen osa erämaaluontoamme, sitä vähäistä, mitä on jäljellä. Sudet eivät vaadi meiltä paljoa, ne vaativat vain rauhaa, rauhaa saada elää niiden susimaista elämäänsä, ilman ihmisen puuttumista siihen millään tavoin. Sudella on metsästäjän vaistot, saalistamisvietti. Se ei itse voi niitä muuttaa. Susi tunnetaan raatelijana, mutta saalistaminen on sillä verissä. Se vain toteuttaa luontaista elämäänsä, ja se meidän tulee hyväksyä, antaa sudelle oikeus olla susi. Susi ei pyydä meiltä paljoa; se pyytää vain saada elää! Itse luin kirjan kaksi kertaa, sillä siinä olevan tiedon määrä oli niin valtava, että sen kaiken sisäistämiseen meni aikaa. Kirja todella on rautaisannos susitietoutta, uusia näkökulmia. Toivottavasti sen sanoma koskettaa yhä uusia ja uusia ihmisiä ja oikaisee vääristyneitä luulojamme. Anna-Maria Abe 11

13 Susiryhmä suosittelee - kevään paras tukikeikka eläinten puolesta - Järjestäjänä Vantaan Luonnonystävien nuortenryhmä Valunut! Tuotto tehotuotantokampanjalle: TAPAHTUU ********************* Maailma kylässä festivaalit Helsingissä. Susiryhmä pitää pöytää Susiryhmä pitää puffettia kello Helsingissä Kohtaamis paikka Myötämäessä, Siltasaarenkatu Susiryhmä kokoontuu Luonto-Liiton toimistolla Helsingissä 5.9. Susiryhmä kokoontuu Turussa Nuorten ympäristötoimintapäivät Oriveden opistolla susiryhmä mukana 12

14

15

16 2 PMM- sopimus Ellei vastaanottajaa tavoiteta, pyydetään palauttamaan ositteeseen: Annankatu 26 A 5.krs, Helsinki