Suden Aika Luonto-Liitto vaatii susilauman tappoluvan peruuttamista 3. Kirja-arvostelu: Sami susi eläimellistä menoa 6

Transkriptio

1 Suden Aika

2 Suden Aika Pääkirjoitus: Suomen sudet! Älkää yrittäkö mennä Ruotsiin tai Norjaan tai Suomen poronhoitoalueelle - saatte kuulan kalloonne! Sami Säynevirta 2 Luonto-Liitto vaatii susilauman tappoluvan peruuttamista 3 Kirja-arvostelu: Sami susi eläimellistä menoa 6 Susimaista toimintaa: Ympäristötoimintapäivät Toimintapäivien lopputuotos: Punahukka 12 Palvelukseen halutaan! 13 Susihiihdot Runoja 17 Oksu ja Sushi elävät enemmän! Anni Hassi & Titti Pyörälä 18 Suden Aika on Luonto-Liiton susiryhmän jäsenlehti, joka ilmestyy 4 kertaa vuodessa ja lähetetään suoraan jäsenille. Susiryhmän puheenjohtaja: Mervi Laaksonen mervi.laaksonen@luontoliitto.fi p Susiryhmän työntekijä: Anu Salminen anu.salminen@luontoliitto.fi anusalmi@cc.joensuu.fi p Suden aika 4/2006 jutut ja kuvat osoitteeseen: lea.kettunen@luontoliitto.fi tai Liiketie Helsinki Jäsenmaksut: köyhät / 5 rikkaat / 10 todella rikkaat / 10+ Maksu susiryhmän tilille: (viite 1070) Huom! Emme tarkasta jäsenmaksujen viestikohtia, joten pankin kautta ei yhteystiedot tai nimet välity meille! Yhteystiedot tai vanhojen jäsenten kohdalla nimi tulee lähettää osoitteeseen: susiryhma@luontoliitto.fi tai Susiryhmä/Luonto-Liitto, Annankatu 26 A Helsinki. Kuvitukset: Heidi Kettunen Taitto ja kannen kuva: Lea Kettunen

3 Pääkirjoitus Suomen sudet! Älkää yrittäkö mennä Ruotsiin tai Norjaan tai Suomen poronhoitoalueelle - saatte kuulan kalloonne! Marraskuisena viikonloppuna viisi sutta tapettiin poronhoitoalueella Kainuun Hyrynsalmella. Lehdet kirjoittivat siitä, kuinka Hyrynsalmella susijahtiin osallistui 60 metsästäjää ja kuinka he saivat lippusiimoillaan sudet viimeiseen sumppuun. Lähipäivinä ammutaan aivan varmasti lauman loput kolme sutta, kun kerran maa- ja metsätalousministeriöltä on luvat saatu. Lauman tappamisen jälkeen on varmaan rauha maassa, hah! Poronhoitoalueesta halutaan tehdä yhteiskunnan puolesta susivapaa vyöhyke, vaikka Suomen sudenhoitosuunnitelmassa todetaankin aivan muuta. Hoitosuunnitelman mukaan susien pitäisi antaa levittäytyä tasaisesti ympäri Suomen. Siis näemmä kaikkialle muualle, paitsi ei poronhoitoalueelle. Eikö ole todellakaan muita keinoja kuin tappaa susi, kun se kulkee poronhoitoalueen rajan pohjoispuolelle? Ensi vuoden maaliskuussa järjestetään jälleen susisymposium Ruotsin Vålådalenissa. Susiryhmä on ehdottanut, että symposiumissa nostettaisiin esille Suomen poronhoitoalueen ongelmallisuus mm. Ruotsin ja Norjan susikannan kannalta. Poronhoitoalue ei ole suinkaan Suomen susien kannalta ainoa ongelma-alue. Susia vaanivat koko ajan salametsästäjät, petoviha ja lehtien räikeät jutut. Luonto-Liiton valtuusto otti kantaa liittyen poronhoitoalueen susilauman tappamiseen. Kannanotto on luettavissa tässä numerossa. Sami Säynevirta susiryhmän varapj. 2

4 Luonto-Liiton liittovaltuusto kokoontui Helsingin Suomenlinassa ja laati viikonlopun aikana mm. kannanoton liittyen poronhoitoalueen susilauman tappotuomioon. Tätä lukiessanne ainakin viisi sutta laumasta on jo ammuttu. Liittovaltuusto valitsi Luonto-Liitolle viikonlopun aikana myös uuden hallituksen, järjestön pääsihteerin ja Nuorten Luonto -lehden päätoimittajan. Nimitykset löytyvät osoitteesta: kohdasta tiedotteet. Luonto-Liitto vaatii susilauman tappoluvan peruuttamista Luonto-Liiton liittovaltuuston kannanotto Maa- ja metsätalousministeriö myönsi luvan Suomussalmen Hallan paliskunnan alueella liikkuvan kahdeksan suden lauman tappamiseen. Luonto-Liiton valtuusto vaatii tappoluvan peruuttamista, koska se on suden ekologian kannalta haitallinen ja susikannan hoitosuunnitelman vastainen. Nyt myönnetty tappolupa vähentää poronhoitoalueen reilun 20 yksilön kokonaiskantaa merkittävästi. Se osoittaa, että poronhoitoalueella ei suvaita susien elävän lainkaan. Ministeriön lupapäätös on ristiriidassa niiden tavoitteiden ja toimenpiteiden kanssa, jotka Suomen susikannan hoitosuunnitelmassa linjataan poronhoitoalueelle. Hoitosuunnitelman mukaan tavoitteena on nykyisen suuruisen susikannan ylläpitäminen alueella. Ministeriön nyt valitsemalla linjalla estetään kuitenkin susiyksilöiden leviäminen poronhoitoalueella sekä Kainuun eteläosista poronhoitoalueelle tai Suomesta Skandinaviaan. Tämä on haitallista sukusiitoksesta kärsivälle Skandinavian pienelle susikannalle. Vaikka suden metsästys on keväällä ja kesällä kiellettyä ja talvisinkin luvanvaraista, ei susien leviämistä Skandinaviaan ole tapahtunut käytännössä lainkaan. Poronhoitoalueella ei ole vuonna 2006 havaittu ainuttakaan susipentuetta Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen antaman arvion mukaan. Poronhoitoalue on suden luontaista esiintymisaluetta ja siten myös sillä on osansa elinvoimaisen susikannan ylläpitämisessä 3

5 Suomessa. Suurpetojen aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäiseminen on tärkeää, mutta susien tappaminen ei voi olla ainoa käytettävä keino. Susipolitiikassa on huomioitava myös susikannan elinvoimaisuus sekä susien liikkumismahdollisuudet Venäjän, Suomen ja Skandinavian populaatioiden välillä. Lisätiedot: Mervi Laaksonen, Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja, Saara Susiluoma, Luonto-Liiton puheenjohtaja,

6 SUURPEDOT JA PIKKUPENNUT SIEPPO - lasten luontolehti on Luonto-Liiton julkaisema lapsille tarkoitettu jäsenlehti. Tämän vuoden Sieppo 4/06 oli petoteemainen: Suurpedot ja pikkupennut. Lehti sisältää susi-, karhu-, ilves- ja ahmajuttuja. Jos et ole vielä lukenut lehteä voit tilata sen itsellesi osoitteesta: susiryhma@luontoliitto.fi Lehden voi tilata ilmaiseksi, mutta jos haluat tukea susiryhmän toimintaa, voit maksaa muutaman hilun susiryhmän tilille postikulujen kattamiseksi. Tilinumero löytyy lehden ensimmäiseltä sivulta. SUURPETOJA JA PIKKUPENTUJA VILLA ELFVIKIN LUONTOTALOSSA Miltä tuntuu silittää kehräävää ilvestä? Tai hiihtää suden jäljillä? Susi, karhu, ahma ja ilves ovat esillä Sieppo-lehden ja Laila Nevakiven näyttelyssä. Nevakiven kuvat ja näyttelyn tekstit kertovat tarinoita, tietoa ja kokemuksia salaperäisistä suurpedoista. Näyttelyssä vieraileva voi piirtää mielikuvituspedon, pukeutua susi-rooliasuun ja ratkaista, mikä kallo kuuluu millekin pedolle? Näyttely on tarkoitettu lapsille ja perheille. Toteutus: Villa Elfvikin luontotalo, Sieppo - Lasten luontolehti ja Luonto-Liiton susiryhmä. Villa Elfvik Elfvikintie 4, Espoon Laajalahti Lisätietoja: malva.green@espoo.fi 5

7 Kirja-arvostelu: Sami Susi - eläimellistä menoa teksti: Vicky Egan Kuvitus: Daniela De Luca Kustannus OY Arkki, 2006 Sain luettavakseni tämän susiaiheisen lastenkirjan, joka osoittautuikin varsin veikeäksi tulokkaaksi pienten - ja miksei vähän suurempienkin hukkasten kirjahyllyyn. Kirjan päähenkilö on orpo sudenpentu Sami, jonka vieraan susilauman Äiti-susi löytää ollessaan ravinnonhakureissulla. Lauma adoptoi Samin ja pian tällä onkin koko joukko uusia sukulaisia. Seikkailu alkaa, kun ihmiset tunkeutuvat susien kotimetsään raivatakseen tilaa omille asumuksilleen. Sami lähtee etsimään neuvoa tilanteeseen ja löytääkin ystävällisen Henni Haikaran, joka lupautuu opastamaan lauman uudelle asuinpaikalle. Isä-suden johdolla matka kohti pohjoista voi alkaa. Reissun aikana sattuu kaikkea jännää. Lauma muun muassa joutuu vieraan urossuden reviirille, tutustuu pohjoisen eläimiin ja saalistaa hirven ruoakseen. Tarinan sekaan on sijoiteltu tarkempaa tietoa erillisissä laatikoissa. Niissä kerrotaan muun muassa susilauman rakenteesta, suden käyttäytymisestä, suden levinneisyydestä ja siitä, miten lauma saalistaa. Kirjassa esitellään myös sudelle tyypillisiä saaliseläimiä, joista osa on ainakin Suomen oloissa vieraita. Myös lampaan mainitseminen villien saaliseläinten joukossa kummeksutti. Kirjan lopussa Sami esittelee joukon muita koiraeläimiä, sekä eurooppalaisia ystäviään, joiden joukosta löytyy myös meille tuttu poro. Kokonaisuudessaan tarina on hauska ja lukiessaan omaksuu huomaamattaan uusia asioita susien elämästä. Kuvitus on veikeää ja yksityiskohtaista, myös hauskoja sivuteknisiä ratkaisuja on hyödynnetty. Kirjan luki nopeasti, mutta sen pariin on mukava palata useammankin kerran vaikka syventyäkseen johonkin susien elämään liittyvään yksityiskohtaan. Kymmenvuotias veljeni luki myös kirjan ja hänen kommenttinsa mukaan se oli varsin kiva ja opettavainen. Tosin kohtaa, missä Isä susi saalistaa melko häijysti yllättämällä hirven sapuskaksi laumalleen, hän kritisoi toivottoman näköiseksi tilanteeksi, Siis hirven kannalta Kirjoitti: Heidi kettunen 6

8 Viime vuonna ensimmäistä kertaa kaksikielisinä järjestetyt ympäristötoimintapäivät saivat tänä vuonna jatkoa ja keräsivät edellisvuoden tapaan Oriveden opistolle runsaan joukon ympäristöasioista kiinnostuneita vuotiaita nuoria. Susiryhmällä oli jälleen oma työpajansa nimikkeellä Oikeus Olla Susi, jota vetämään lähtivät Sami, Outi ja Heidi sekä vierailevana tähtenä Mia Valtonen. Matkaan lähdimme Samin kyydillä jo varhain perjantaiaamuna. Pienten alkuhankaluuksien jälkeen vielä unenpöpperöinen vetäjäjoukko sai hetken aikaa rentoutua ja hioa valmiiksi illalla starttaavan työpajan ohjelmaa. Saavuimme Orivedelle puolenpäivän tienoilla, jonka jälkeen laitoimme paikat opistolla valmiiksi klo 17 aikoihin saapuvia osallistujia varten. Illalla maittavan päivällisen jälkeen siirryimme kaikki saliin alkavaa järjestö-showta varten, jossa esiteltiin lyhyesti kaikki mukana olevat työpajajärjestäjät. Susiryhmän (ja samalla myös hiukan Luonto- Liiton) esittelemisestä vastasi meikäläinen ja juttutuokio talk show-emännän kanssa taisi venähtää hiukan pidemmän puoleiseksi.. Ainakin kaikille muodostui jonkinlainen kuva siitä, miten hauskaa Susiryhmän toiminta on! Shown jälkeen siirryimme vielä hetkeksi järjestöjen info-torille(jossa Susiryhmän matsku oli jo ensimmäisenä iltana jaettu menestyksellisesti loppuun) ja sieltä vielä tapaamiseen työpajaan saapuneiden kanssa. Susityöpajaan oli ennakkotietojen mukaa 7

9 ilmoittautunut 12 osallistujaa, joista paikalle loppujen lopuksi saapui 11. Pidimme lyhyen esittelyn, jossa osallistujat saivat kertoa hiukan itsestään ja suhteestaan susiin, sekä mitä odotuksia heillä oli viikonlopulle. Esittelin myös lyhyesti Susiryhmän toimintaa ja kertasimme työpajan aikataulut. Teimme vielä Outin johdolla pienen pohdintaharjoituksen Susidraama-oppaasta ja kellon lähetessä yhtätoista kömmimme iltapalalle. Aikaisen herätyksen jäljiltä väsyneinä painuimme pehkuihin tietoisina seuraavana päivänä alkavasta uurastuksesta(paitsi Sami, joka vielä cruisaili pitkin öistä Orivettä etsimässä huoltoasemaa, josta löytäisi täydennystä äkisti loppuneelle iltamurkinalle ). Lauantaiaamuna opiston ruokasalissa pisteli puuroa poskeen joukko enemmän tai vähemmän väsyneitä susiryhmäläisiä. Edellisiltana vetäjäjoukkoomme oli liittynyt myös Mia, jonka työpajamme starttaavaa luentoa suden ekologiasta ja susitutkimuksesta odottelinkin jo innolla. Ennen työpajojen alkamista meillä oli vielä varsinainen avajaisseremonia juhlasalissa, jonne puhumaan saapuivat opiston rehtorin lisäksi myös filosofi- ja kansalaisaktiivi Thomas Wahlgren. Wahlgrenin ajatuksia herättäneen esityksen jälkeen siirryimme työpajoihin ja pääsimme aloittamaan susiaiheisiin lopputuotoksiin tähtäävän pakertamisen. Mian osuus käsitteli ensin tiiviisti suden perusekologiaa ja sitten saimmekin kuulla erittäin mielenkiintoisen selostuksen suomalaisesta susitutkimuksesta. Aikataulumme päivälle oli suunniteltu tiiviiksi, joten luennon loputtua siirryimme taas ruokalaan tankkaamaan lounasta ja valmistautumaan työpajamme monta viimehetken muutosta läpikäyneeseen retkeen. Matkamme oli määrä suuntautua viimevuoden tavoin Oriveden alueen susikohteisiin. Tarkoituksena oli vierailla ainakin petoaitaa katsomassa jollakin karjatilalla ja samalla keskustella alueen susitilanteesta paikallisten kanssa. Retkelle oli alun perin suunniteltu toiseksi oppaaksi jotakuta metsästäjää Oriveden alueelta, mutta loppujen lopuksi ei tältä taholta löytynyt yhtäkään suostuvaista. Oppaiksi meille lähtivät Anneli ja Aulikki Pirkanmaan Luonnonsuojelupiiristä. Myös 8

10 lammastila, jonne tarkoituksemme oli mennä pistäytymään, ilmoitti viimehetkellä, ettei vierailu onnistukaan, mutta onneksi oppaillamme oli monta varasuunnitelmaa laadittuna hätätilanteiden varalle.. Sullouduimme työpajalaisten kanssa autoihin ja lähdimme huristelemaan kohti kierroksen ensimmäistä etappia: katsomaan petoaitaa. Aurinkoinen päivä ja kauneimmillaan syksyn väreihin sonnustautunut luonto loivat mukavan rauhaisan tunnelman automatkalle, jonka aikana jatkoimme keskustelua susista ja niiden tilanteesta eripuolilla maailmaa. Saavuimme alun perin vierailukohteeksi kaavaillun lammastilan liepeille ja purkauduimme autoista katsomaan tukevaa ja hyvin pystytettyä susiaitaa. Aitauksessa meitä tuijotti lauma komeasarvisia mullikoita, jotka hetken epäiltyään uskaltautuivat lähempää katsomaan outoja retkeläisiä. Paikalle saapui myös tilan emäntä kahden Keski-Aasian paimenkoiran kanssa. Hän kertoi että sudet liikkuivat ennen aivan pihapiirissä ja olivat vieneet perheen edellisen koiran, mutta petoaidan pystyttämisen ja laumanvartijakoirien hankkimisen jälkeen ei susia enää ollut näkynyt. Tilan koirat ovat mukana myös laumanvartijakoirien käyttöä petovahinkojen ehkäisemisessä selvittävässä tutkimuksessa. Juttelimme alueen susiasenteista myös muuten ja saimme kuulla, että pelko ja kielteinen suhtautuminen susiin on yleistä. Hienoa oli kuitenkin huomata, että ainakin kyseisellä tilalla asenteet olivat hiukan muuttuneet ja ratkaisuja vahinkojen ehkäisemiseksi on otettu käyttöön useampia. Pakkauduimme takaisin autoihin ja ajelimme kohti retken päätöspistettä. Matkan varrella teimme vielä pikaisen pysähdyksen tien laitaan, ja näimme vuorostamme tilan jonne emme olleet tervetulleita. Kyseisellä tilalla sudet olivat viimevuotisten ympäristötoimintapäivien aikaan juuri käyneet aiheuttaen vahinkoa karjalle. Petoaitaa ei kuitenkaan tilallisten asenteiden vuoksi haluttu pystyttää. Tämä tuntui kummalta, sillä jos tarjolla on mahdollisia ratkaisuja ongelmiin,niin miksi jättää ne käyttämättä ja mahdollisesti painia pian saman ongelman kanssa? Kahvitauon vietimme Annelin kotoisassa mummonmökissä nautiskellen kahvia ja teetä pullan kera. 9

11 Keskustelimme retken aikana ilmitulleista asioista ja kysymyksistä, ja selailimme Annelin tuomaa leikekirjaa paikallisten sanomalahtien susijutuista. Koko tapahtuman tämänvuotiseen teemaan Maailma muuttuu teoilla liittyen keskustelimme myös sudensuojelusta ja sen toteutumisen mahdollisuuksista/esteistä Suomessa. Suunnatessamme autojen nokat takaisin kohti opistoa oli jokaisella taas jotakin uutta pohdittavaa ja työpajalaisten keskuudessa alkoi mietiskely tulevan lopputuotoksen mahdollisesta sisällöstä. Saavuimme opistolle parahiksi ennen päivällistä ja kokoonnuimme vielä käymään läpi sunnuntain työpajamessuille ryhmissä valmisteltavia lopputuotoksia. Teemaksi valikoituivat erilaiset keinot, joilla edistää sudensuojelua. Tuotosten valmistelu pääsi käyntiin tuotteliaan ideoimissession jälkeen ja kaikilta löytyi hienoja ideoita edistämään suden asemaa. Päivällisen jälkeen oli työpajoissa nykertäminen lauantain osalta ohi ja kukin vetäytyi mitä erilaisimpien ilta-aktiviteettien pariin, joista voisi mainita vaikkapa ympäristöpoliittisen keskustelupiirin, korujen askartelemisen kierrätysmateriaaleista ja ympäristöongelmia käsittelevät elokuvat, joita pyöri salissa läpi yön. Illan huipentuma oli kuitenkin varmasti hyvin omintakeista konemusiikkia kierrätysmateriaaleista valmistetuilla soittimilla veivaava Cleaning Women, jonka kolisevan rytmikäs taonta kirvoitti yleisöstä mehut pihalle varsin tehokkaasti. Monet työpajalaisista jatkoivat illanviettoa aina myöhään yöhön, mutta itse painelin muiden susipajan vetäjien kanssa nukkumaan jo joskus puolen yön paikkeilla. Sunnuntaiaamu alkoi osaltani jo kuudelta, sillä olin ilmoittautunut mukaan suoretkelle, joka tällä kertaa suuntautui Oriveden Siikanevalle, joka on Pirkanmaan suurin yhtenäinen suoalue ja maakunnan tärkein soidensuojelualue. Retkellä pääsimme kokemaan aamunkoiton jäisillä pitkospuilla tasapainoillessa ja nautiskelemaan aamupalaa pienellä metsäsaarekkeella keskellä suoaukeaa. Palattuamme retkeltä olivat työpajat juuri alkaneet ja lopputuotosten valmistelu hyvällä mallilla. 10

12 Töiden toteutus hoitui kolmeen pienryhmään jakaantuneilta osallistujilta rivakkaan tahtiin ja iltapäivän työpajamessuilla susipajalaiset esittelivätkin mainioita tuotoksia muiden toimintaryhmien osallistujille kertoen siinä sivussa viikonlopun aikana opittuja susifaktoja kiinnostuneille kyselijöille. Lopputuotoksina syntyivät hieno Susi eduskuntaan -vaalijuliste (jonka lähettämistä seuraaviin vaaleihin mietimme tosissamme...), upea suunnitelma susi-aiheisesta elämyspuistosta, jollainen olisi varmasti Suomelle mahtava matkailuvaltti, sekä satunurkassa esitetty vaihteeksi myönteinen susitarina Punahukka, jonka voit lukea toisaalta lehdestä. Työpajamessujen jälkeen alkoi virallinen ohjelma olla ohitse, mutta kokoonnuimme vielä juhlasaliin kuuntelemaan Mikko Metsämäen ja Petteri Nisulan luentoa kansalaisaktivismista, joka oli kaikessa informatiivisuudessaan ehkäpä hiukan raskas päätös muutenkin tapahtumantäytteiselle viikonlopulle. Loppuseremonioiden ja siivoilujen jälkeen osallistujat ja pajojen vetäjät alkoivat poistua omaan tahtiinsa paikalta, joko yhteiskuljetuksilla tai omin avuin. Samin kanssa jäimme vielä auttamaan paikkojen lopullisen lähtökuntoon laittamisessa. Lopulta huristimme Opiston pihasta pimeän jo laskeutuessa, väsyneinä, mutta tyytyväisinä viikonlopun aikaansaannoksiin. Saimme työpajan onnistumisesta myönteistä palautetta jo tapahtuman aikana, mutta varsinaisessa tapahtumanjärjestäjien palautetilaisuudessa oli susityöpajan saama kirjallinen palaute kokonaisuudessaan erittäin positiivista! Ensi vuonna toivon mukaan uudestaan! Kiitoksia kaikille työpajaan osallistuneille, vetäjille; Samille, Outille, Mialle sekä Annelille ja Aulikille retken vetämisestä, oli ilo työskennellä kanssanne ;) Pisteet myös muille tapahtumaa järjestämässä olleille, suuren ennakkouurastuksen tuloksena toteutui mukava ja toiminnantäytteinen viikonloppu. Viikonlopusta kertoili: Heidi Kettunen Kuvat: Heidi Kettunen 11

13 Susityöpajassa syntynyt lopputuotos PUNAHUKKA Olipa kerran susi, jolla oli punertava turkki. Sen nimi oli Punahukka. Punahukka asui pienessä mökissä perheensä kanssa. Kaikki sujui hyvin, kunnes Punahukalle tuli teinikapina. Hän ei saanut kasvattaa mustaa turkisirokeesia,kuten hänen kaverinsa; niinpä Punahukka päätti karata. Hän oli kuullut metsässä vaanivista pahoista metsästäjistä, jotka houkuttelivat pieniä, viattomia susia väärille teille. Hän ei kuitenkaan jaksanut välittää. Hän ajatteli vain ja ainoastaan irokeesia, jota ei saanut. Epäreilua, mutta elämä on. Punahukka asteli metsässä myrskypilvet päänsä päällä sauhuten ja tanner tömisten. Yhtäkkiä hän kuuli rasahduksen ja näki edessään suuren, tumman hahmon. Siinä se oli; hänen pahin pelkonsa, metsästäjä! Myös metsästäjä oli kauhusta kankea nähdessään edessään suuren pedon. Siinä se oli; hänen pahin pelkonsa, susi! Molemmat vapisivat paikoillaan: susi häntä koipien välissä ja metsästäjä hikipisara kasvoillaan. Kummallakin oli päässään vain yksi ajatus: Tähänkö tämä kaikki päättyy?. Kumpikin luuli hetkensä koittaneen, mutta mitään ei tapahtunutkaan. Hetken päästä Punahukka uskalsi kurkistaa käpälänsä takaa ja metsästäjä raottaa silmiään. -Etkö aiokaan ampua minua, Punahukka hämmästeli. -En. Etkö sinä aiokaan syödä minua, Metsästäjä kummasteli. -En toki, vaikka kauhea nälkä onkin, susi vastasi huuliaan lipoen. Katsellessaan nälkäistä sutta metsästäjä sai ajatuksen. -Lähdettäisiinkö yhdessä hirvimetsälle, hän kysyi. -No hei tietty. Te ihmiset ette kuitenkaan onnistu pitämään hirvikantaa kurissa ilman meikäläisen apua, Punahukka totesi rintaansa röyhistäen. -Aivan. Yhteisvoimin selviämme paremmin, metsästäjä totesi. Ja niin uudet ystävykset lähtivät rintarinnan kulkemaan kohti uusia haasteita. Sen pituinen se. Mitä tästä opimme? Ihminen ja susi voivat elää sovussa keskenään. Matka on pitkä ja vaikea kulkea. Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tehtävää. Tarpeeksi lujalla tahdolla voimme saavuttaa määränpäämme. Kirjoittanut: Eevi Oksanen, Varpu Sole, Terhi Latva-Pirilä ja Mikaela Rosti 12

14 13

15 14

16 SUSIHIIHDOT LÄHESTYVÄT JÄLLEEN Lieksan hohtavilla hangilla hiihdetään suurpetojen jäljillä jälleen maaliskuussa. Ilmoittautumisia aletaan ottaa vastaan tammikuussa, mutta laita ajankohdat jo nyt kalenteriisi. Osallistujia voidaan ottaa hiihdoille vain rajoitettu määrä, joten jo siksikin kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Susihiihtojen ideana on hiihdellä metsäsuksilla petorikkailla alueilla. Retkillä etsitään kiinnostavia jälkiä, opetellaan niiden tunnistamista ja seuraillaan mielenkiintoisimpia. Hiihdot toteutetaan päiväretkinä, illaksi palataan tukikohtaan syömään, saunomaan, lepäilemään ja huoltamaan suksia. Hiihtojen hinnat ovat samat kuin viime vuonna eli: pitkät viikonloput to su 50/70e Viikon hiihto to to 75/105e Alennetut hinnat ovat Luonto-Liiton tai Susiryhmän jäsenille. Hinnat sisältävät kuljetukset Lieksan keskustasta hiihtotukikohtaan sekä päivittäin hiihtoreitin alkuun, ruuat (aamupalat, eväät, päivällisen), majoituksen sekä vakuutuksen jäsenille. Hiihtoajat vuonna 2007 ovat seuraavat: 1.viikonloppu viikonloppu Pitkä hiihto Hiihtäjille voidaan järjestää rajoitetusti lainavälineitä. Selvitä kuitenkin ensin, voisitko saada metsäsuksia, sauvoja ja saappaita lainaksi kaveripiiristäsi tms. 15

17 16

18 Runoja Kuuta ulvoo alfanaaras. Haaskalle käy pentujen polku. Ihmisten vihaa peläten,hiipii hukka hiipien. Erämaassa tassun jäljet,peittää lumi valkoinen. Yössä kiiltää suden silmät,katse kaunis hiljainen -mila- Heidi Kettunen

19

20 2 PMM- sopimus Ellei vastaanottajaa tavoiteta, pyydetään palauttamaan ositteeseen: Annankatu 26 A 5.krs, Helsinki