3/2010 S u d e n A i k a

Transkriptio

1 3/2010 Suden Aika

2 3/ Pääkirjoitus: City ja susi Henrik Wolff 3 Suden suojelu kaupunkilaisen näkökulmasta Leo Stranius 4 Aura esittäytyy Aura Yliselä 6 Matkakertomus Ruotsin susiseminaarista Suski Turkkila 8 Poimintoja mediasta 11 Luontoihminen Jaana Julin 12 Oksu ja Sushi Helsingissä 15 Kansi: Heidi Kettunen Taitto: Lea Kettunen Painopaikka: Kirja kerrallaan, Helsinki Suden Aika on Luonto-Liiton susiryhmän jäsenlehti, joka ilmestyy 4 kertaa vuodessa ja lähetetään suoraan jäsenille. Susiryhmän puheenjohtaja: Sami Lyytinen p Pirkanmaan susiryhmä Mario Sivula p Luonto-Liiton susikampanjavastaava Aura Yliselä aura.ylisela@luontoliitto.fi p Suden Aika 4/2010 jutut osoitteeseen susiryhma@luontoliitto.fi ja kuvat postilla Lea Kettunen Hämeentie 95 B Helsinki Jäsenmaksut: köyhät 5 // rikkaat 10 // todella rikkaat 10+ Maksu susiryhmän tilille: (viite 1070) Huom! Emme tarkasta jäsenmaksujen viestikohtia, joten pankin kautta ei yhteystiedot tai nimet välity meille! Yhteystiedot tai vanhojen jäsenten kohdalla nimi tulee lähettää osoitteeseen: tai Susiryhmä/Luonto-Liitto, Annankatu 26 A, Helsinki. 2

3 City ja susi Helppoahan se on susia suojella, jos asuu suurkaupungin keskustassa kivitalon kuudennessa kerroksessa, on jotenkin kilteimmästä päästä mitä city-susisuojelijoista sanotaan. Minä en ole koskaan kuullut että helsinkiläinen ei saisi välittää merikotkista, Saimaan norpista, Siperian tiikeristä taikka vaikka metsäpeuroista mutta susista sen on kuullut kyllästymiseen saakka. En muuten muista kuinka monta kertaa olen kuullut nerokkaita ehdotuksia, että sudet pitäisi siirtää kehä-kolmosen sisäpuolelle, sattumalta kyseistä tietä kutsutaan Helsingissä susirajaksi. Onkohan landelaiset kuulleet siitä? Siinä voi olla yksi syy susivastaisuuteen. Susia voidaan pitää erämaahan kuuluvana, eli jos susia on omassa ympäristössä, niin asuu erämaassa. Se ei välttämättä ole mukava tunne jos muutenkin on huomannut väestön vähenevän sekä koulujen, kauppojen ja muiden palveluiden sulkevan ovensa. Ajatus siitä että susiasiat eivät kuulu helsinkiläisille on jollain lailla ymmärrettävä, mutta samalla pähkähullu. Jos ainoat jotka jostain syystä saavat olla jotain mieltä ovat ne, jotka pelkäävät kärsivänsä ao. asiasta, seuraamuksena olisi esimerkiksi, että hirvikannan suuruus kuuluisi lähinnä autoilijoiden määriteltäväksi ja työnantajat määrittelisivät palkan. Kaikissa asioissa on monta näkökulmaa, ja jos pelkää kärsivänsä vahinkoa jostain asiasta niin muut asiat jäävät helposti taka-alalle. Susien miinuspuoleen liittyy käsittämättömiä tunnelatauksia, positiivisella puolella on lähinnä yleisiä periaatteita luonnon monimuotoisuudesta, ehkä joku elämysmatkailun edellytysten luominen on myös positiivisella puolella. Seuraa niin sanottu NIMBY-ilmiö (not in my back yard) joka Helsingissä tulee esiin esim. päihdeongelmaisten asuntoloiden sijoittelussa. Eli sinänsä hyvä juttu mutta ei näillä kulmilla. Loppukaneettina kai sitten tuli todistettua että Citysuojelijat ovatkin täysin välttämättömiä, susiraja kun on susiraja ja muilla voi olla oma lehmä, lammas, poro, metsästyskoira, matkailuyritys tms. ojassa jonka vuoksi on vaikeata arvioida asioita tasapuolisesti. Terveisiä kuudennen kerroksen väeltä Henrik Wolff 3

4 Suden suojelu kaupunkilaisen näkökulmasta Suomessa sudet aiheuttavat haittaa lähinnä saalistamalla koti- ja karjaeläimiä, esimerkiksi metsästyskoiria, poroja ja lampaita. Lisäksi susi herättää ihmisten keskuudessa pelkoja vaikka susi on surmannut ihmisen viimeksi Turun seudulla joskus 1880-luvun alussa. Tosin tämänkin tapauksen aiheuttajaa on jälkikäteen epäilty villiintyneeksi koiraksi. Vertailun vuoksi esimerkiksi elokuussa 2010 tieliikenteessä sattui Tilastokeskuksen mukaan 667 henkilövahinkoon johtanutta onnettomuutta. Niissä kuoli 26 ja loukkaantui 821 ihmistä. Ihmisille aiheuttamansa kärsimyksen lisäksi tieliikenne tappaa vuosittain Suomessa esimerkiksi yli neljä miljoonaa lintua. Susien aiheuttama haitta yksittäiselle elinkeinonharjoittajalle tai metsästäjälle on kuitenkin selkeä. Myös pelko on varmasti aidosti koettua. Susi ei aiheuta vastaavia ongelmia kaupungeissa asuville. Miksi siis kaupunkilaisen pitäisi olla kiinnostunut sudesta? Ja millä oikeudella esimerkiksi kaupungissa asuvat osallistuvat susien suojelusta käytävään keskusteluun sekä tuomitsevat susien kaatoluvat ja salametsästyksen maaseudulla. Teksti // Leo Stranius, Luonto-Liiton pääsihteeri 4

5 Kaupunkilaisen näkökulmasta susien suojelulle on vankat perusteet. 1. Luonnon monimuotoisuus ja itseisarvo. Susi kuuluu Suomen luontoon ja sillä on oikeus lajityypilliseen elämään siinä missä muillakin lajeilla. Susi voi suorastaan olla avuksi monimuotoisuuden suojelussa sen säädellessä osaltaan hirvikantoja ja auttaessa näin esimerkiksi avainlaji haavan kasvua. Sen sijaan susien aiheuttamat haitat ovat marginaalisia ja korvattavissa rahalla. Mikäli susikanta katoaa, sen saaminen takaisin on epätodennäköistä. 2. Meillä on yhteinen kulttuurihistoria. Vaikka susi on suomalaisessa kansanperinteessä samaistettu lähes aina pahaan, on se ehkä juuri siitä syystä juuri niin kiehtova ja mielenkiintoinen laji. Suomessa sudella ja ihmisellä on rinnakkainelosta vuosituhansien yhteinen perinne. Suteen on myös helppo samaistua. Suden lähisukulaisuus koiraan luo tunnesiteen moniin koiranomistajiin. 3. Susi on matkailuvaltti. Sudesta voisi parhaimmillaan tehdä mainion matkailuvaltin. Esimerkiksi Luonto-Liiton susiryhmä on järjestänyt susihiihtoja, jossa seurataan suden jälkiä. Lisäksi kaupunkilaisia voisivat kiinnostaa ulvontaretket ja susien valokuvaus. Suden jälkien paikantaminen, ulvonnan kuuleminen tai peräti suden näkeminen olisi monelle unohtumaton kokemus. Suomen susikanta on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan noin yksilöä. Susi luokitellaan Suomessa erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Suurin uhka susikannalle on tällä hetkellä hallitsematon salametsästys. Elinvoimainen susikanta on edellytys sille, että voimme suojella luonnon monimuotoisuutta ja puolustaa sen itseisarvoa, vaalia suomalaista kulttuurihistoriaa ja tuottaa unohtumattomia luontoelämyksiä nykyisille ja tuleville sukupolville. Kaupunkilaisen näkökulmasta susien suojelu on toivottavaa politiikkaa. Ajatus siitä, että Suomen viimeiset sudet kuolevat salametsästäjien luoteihin on vastenmielinen. Sen sijaan ajatus siitä, että tuolla jossain vaeltaa elinvoimainen susilauma, herättää kunnioitusta ja arvostusta sitä luontoa kohtaan, jota kaupunkiympäristössä on aivan liian vähän. Susiryhmä kokoontuu Torstaina klo 17 Tampereella, Runsaudensarven alakerrassa. Os. Kauppakatu 4, Tampere. Luonto-Liitto korvaa matkakuluja kokoukseen julkisen liikenteen kuitteja vastaan. Lisätietoja 5

6 Aura Yliselä Hei kaikille susiryhmäläisille. Olen uusi Luonto-Liiton susikampanjavastaava, ja aloitin toimessani 1.9. Minut tavoittaa sähköpostiosoitteesta sekä puhelimitse p Koulutukseltani olen yhteiskuntatieteiden maisteri ja siviilissä kahden koiran ja kissan emäntä ja ulkoiluttaja. Asun Helsingissä ja työskentelen Luonto-Liiton keskustoimistolla. Olen pitkän linjan järjestötoimija erilaisissa järjestöissä. Luonto-Liittoon siirryin Eläinsuojeluliitto Animaliasta, joten eläinsuojelu on ollut jo pitkään leipälajini. Nyt olen innolla mukana sudensuojelussa ja salametsästysrikollisuuden vastaisessa työssä! Salakaadot seis -kampanja uudistuu Aura esittäytyy Olen tätä kirjoittaessa ehtinyt olla töissä vasta muutaman viikon, mutta jo nyt on innostavia uutisia uudistuksen alla olevasta Salakaadot seis -kampanjasta. Olemme saaneet yhteistyökumppaniksemme kosmetiikkayhtiö Lushin, joka on kiinnostunut kaikenlaisesta yhteistyöstä sponsoroinnista yhteisiin tempauksiin. Lisäksi Salakaadot seis -kampanjasivusto uudistuu marraskuussa ja mukana on esimerkiksi eri alojen julkkiksia puhumassa susien puolesta! Myös aktiiviset susiryhmäläiset ovat mukana esittäytymässä omassa galleriassaan. Tutustu uusittuun sivuun osoitteessa: salakaadotseis.fi 6

7 SUSISHOP Bite Back -kierrätyspaidat 5 euroa Susiryhmän heijastimet 3 euroa Pinssit 1 euro Oikeus olla susi -paidat 20 euroa (Reilun kaupan puuvillaa) Tilaukset: materiaalit luontoliitto.fi tai susiryhma@luontoliitto.fi 7

8 Matkakertomus Ruotsin susiseminaarista Osallistuin Ruotsin ensimmäiseen susiseminaariin, jonka oli järjestänyt Varg i väst -niminen järjestö, joka toimii osana roofdier.eu -järjestöä. Varg i Väst toimii myös yhteistyössä useammassa kansainvälisessä järjestössä, ja projekteissa. Järjestön tarkoituksena on parantaa suden asemaa Ruotsissa, vähentää ihmisen ja suden välisiä konflikteja, ja jakaa informatiivista ajankohtaista tietoa susista. Järjestön voimana toimivat alunperin hollantilaiset Esther van Zon ja Rick Van Malssen, joilla on myös kaksi saarloos wolfhondia. Esther ja Rick järjestivät seminaarin yksityishenkilöinä, heidän ainoa sponsorinsa oli Naturvardsverket, Ruotsin Luonnonsuojeluliitto. Paikalla oli ihmisiä laidasta laitaan, myös muutama susikoiraihminen, kaikkiaan porukkaa oli varmaan nelisenkymmentä. Teksti ja kuvat // Suski Turkkila 8 Leo ja Zoltan

9 Luentoja ruotsiksi ja englanniksi Seminaarissa oli viisi luennoitsijaa, joista kaksi esiintyi valitettavasti ruotsiksi. Nämä olivat Lorina Stenwall (Svenska Rovdjursföreningen) ja Erold Coleman Ruotsin poliisista. Lorinan luennon aihe jäi minulle, ruotsia ymmärtämättömälle hiukan epäselväksi, mutta oletan sen sivunneen suden suojelua, mahdollisten petoaitojen hankkimista ja pystytystä, ja heidän toimintaansa. Erold Coleman luennoi salametsästyksestä, hänen luentonsa kesti 1,5 tuntia, ja kyllä harmittaa, etten osaa ruotsia. Erold vaikutti erittäin pätevältä, asiaan omistautuneelta ja napakalta. Hänen esittämänsä kuvamateriaali siitä, miten salametsästystä tutkitaan oli erittäin mielenkiintoista, vaikkakin surullista katsottavaa. Yhdessäkin ilveksessä oli 14 luodinreikää pään ja niskan alueella. Myöskään suden näkeminen nyljettynä ei herättänyt kovin hyviä fiiliksiä, mutta toisaalta raa asti muistutti siitä, mitä selkämme takana tapahtuu jatkuvasti. Muut kolme luennoitsijaa luennoivat englanniksi, ja heistä ensimmäisenä aloitti Leo Linnartz. Leo osoitti kyntensä jo aiemmin aamulla, ollen ainoa jo paikalla olevista henkilöistä, joka tuli tervehtimään henkilökohtaisesti. Hienoa! Leon luento käsitteli susien paluuta Hollantiin.Luento oli erittäin mielenkiintoinen ja onnistunut, olin myös tyytyväinen Leon englanninkieleen, joka oli erinomaista. Leo otti esille hyvin tärkeitä asioita, kuten susien tuoman ruhohyödyn esimerkiksi petolinnuille. Leo kertoi myös susien ruokavaliosta, josta hänellä oli tilastotietoa vuosilta Saksasta. Hän esitti, että Hollannissa riittäisi riistaa noin 100 sudelle, mutta tilaa siellä olisi maksimissaan vain 4-5 laumalle. Leo oli myös ottanut huomioon asian huonot puolet ja esitteli ne myös hyvin selvästi. Näitä olivat esimerkiksi karjan laiduntaminen monella alueella, mahdolliset konfliktit ihmisen ja suden välillä, moottoritiet ja muut esteet ja vaarat susien liikkumiselle. Tämän jälkeen käsiteltiin karjan suojaamista suden hyökkäyksiltä, sekä sitä, mitä tehdä, jos susi kuitenkin saa saalista karjasta. Leo kertoi ihastuttavan tarinan nuoresta pantasudesta joka vaelsi yli 1000km alle puolessa vuodessa, ylittäen suuren joen uimalla, kolme isoa jatkuvasti liikennöityä moottoritietä, sekä Valkovenäjän erittäin tarkkaan vartioidun rajan kolme kertaa! Tällä hän halusi tuoda esille sen, että sudella on mahdollisuuksia selvityä mahdottomaltakin tuntuvista esteistä. Mielenkiintoinen pointti Leon luennossa oli, että orien, sekä sonnien/härkien lisääminen laumoihin vähentää huomattavasti susien hyökkäyksiä kotieläimiä kohtaan. Seuraavaksi luennoi Zoltan Szekely Romaniasta. Hän kertoi Romanian susitilanteesta. Romaniassa oli 3200 sutta vuonna 2009, mikä on huimat 25 % koko Euroopan kannasta. Susia metsästetään n vuosittain. Laumojen koko vaihtelee 2-9 yksilön välillä, ja laumojen reviiri on pinta-alaltaan noin km2. Zoltanilla oli esittää mielenkiintoinen tilasto karja/kotieläinkuolemista vuodelta Alueella, jolta tilasto on tehty, oli tänä aikana noin eläintä. Näistä hyökkäyksen kohteeksi joutui 155, joista 9

10 128 kuolettavasti. Näistä 132 oli lampaita, 9 vuohia, 5 hevosia, 1 karjaa, ja 8 muuta. Näistä hyökkäyksistä 84 oli suden ja 44 karhun tekemiä. Zoltan kertoi Transsylvanian yliopiston lahjoittaneen paimenille 20 rekisteröityä kaukaasianpaimenkoiraa lampaiden suojaksi ja tulevaisuuden kasvatustyötä varten. Suurin ongelma Romanian lammaspaimenilla on varattomuus, harvalla on varaa hankkia koiraa tai edes ruokkia koiriaan, joita he kipeästi tarvitsisivat lammaslaumojensa suojaksi. Toisinaan jatkuva nälkä ajaa koirat pois lammaslaumojen luota saalistamaan villieläimiä, eikä niistä ole hyötyä lauman suojelussa. Suurin osa paimenista pitää lampaitaan öisin lauta-aitojen takana, koska sähköaidat ovat kalliita ja hankalia käyttää vuoristossa. Romaniassa on myös paljon villikoiria, eikä lampaan raatelijaa aina voida varmentaa. Viimeinen luennoitsija oli Monty Sloan Wolfparkista USA:sta ( ). Monty on työskennellyt Wolfparkissa susien kanssa 80-luvulta saakka. Monty kertoi Wolfparkin toiminnasta erittäin laajasti ja perusteellisesti. Oli ihanaa kuunnella, kuinka hän kertoi susista yksilöinä, sekä erilaisia tarinoita niiden elämästä. Monty kertoi Wolfparkin perussäännöistä, toiminnasta, kokemuksista, ja tutkimustyöstä. Montyn Powerpoint-esitystä siivittivät toinen toistaan kauniimmat valokuvat, tunnetaanhan Monty maailmanlaajuisesti huippuvalokuvaajana! Milloin seminaari Suomessa? Päivä oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen, ja olisin voinut helposti viettää asian parissa vaikka viikon. Toivottavasti tästä tulee tapa. Minä ainakin kannatan, ja mahdollisuuksien mukaan haluan ja aion osallistua tulevaisuudessakin. Seminaarin jälkeen keskustelin jo alustavasti järjestäjien kanssa järjestääkseni jotain vastaavaa Suomeenkin.. ehkä vielä jonain päivänä. Monty 10

11 Poimintoja mediasta Koonnut Aura Yliselä Susilauma koostuu reviirillä elävistä yksilöistä, normaalisti aikuisesta susiparista ja niiden jälkeläisistä. On huomattava, että tällä tavoin määriteltyyn laumaan kuuluvat yksilöt eivät suinkaan jatkuvasti liikuskele yhdessä, vaan esimerkiksi saalistaminen voi tapahtua pienemmissä ryhmissä. Kun reviirin yhdellä kulmalla tavataan esimerkiksi kuusi sutta ja pari päivää myöhemmin 30 km:n päässä neljä sutta, yksi lauma tulkitaan helposti kahdeksi eri laumaksi. Susilauman esiintymisen vaihtelevan kokoisina ryhminä eri puolilla laajaa reviiriään tiedetäänkin johtaneen jopa kaksin- kolminkertaisiin yliarvioihin paikallisista arvioista summatuissa kokonaisarvioissa. Ilpo Kojola, Samuli Heikinen, Sauli Härkönen, Jukka Keränen, Metsästäjä 5/2010 Se, että villieläinten käy huonosti, kun maatalouspuolue keskusta johtaa hallitusta, on jotenkin ymmärrettävää. Sitä sen sijaan on vaikeampi tajuta, että vihreät ovat hallituksessa mukana tuhoamassa luontoa. Maaseudulla valitetaan usein, että kaupunkilaisten on helppo suojella susia ja karhuja. Juuri näin on: joskus kauempaa näkee paremmin. Hannu Sokala, Taloussanomien toimituspäällikkö, Ilta-Sanomat Eläintensuojelijat ehdottavat, että valtio maksaisi petokorvauksia petojen lukumäärän perusteella. Helsingin eläinsuojeluhdistyksen mukaan poro- ja kotieläinvahinkojen sitominen petojen määrään vähentäisi intoa tappaa petoja laittomasti, kun niistä saataisin elävinä rahaa. Nykyisin reviiripohjalta korvataan vain kotkan aiheuttamat vahingot. Muiden petojen aiheuttamat vahingot korvataan kuolleina löydettyjen porojen määrän mukaan. [ ] Ruotsissa on jo käytössä reviiripohjainen petokorvausjärjestelmä. YLE Lappi

12 Luontoihminen Minulta on useasti kysytty olenko eläinihminen? Vai olenko kenties luontoihminen? Olen jäänyt pohtimaan kysymystä. Kuinka voi olla eläinihminen olematta luontoihminen? Eläimet kuuluvat saumattomasti luontoon. Yleensä olen vastannut että sen tiedän että en ole ihmisihminen. Teksti // Jaana Julin, Puheenjohtaja, Wild Lynx ry Kuvittele tilennetta että et kahteen viikkoon sano ääneen sanaa susi. Kuvittele jälleen että et tee mitään suteen liittyvää tänä aikana. Millainen olo kuvittelisit että sinulla on? Itse jouduin kokeilemaan tätä pari päivää olosuhteiden pakosta. Asia alkoi kalvamaan muutaman päivän jälkeen. Ensin tuli sellainen olo että jotain on jäänyt tekemättä. Sen jälkeen tuli valtava syyllisyyden tunne. Itse pidin tätä hyvänä asiana. Tiedän että teen oikeita asioita, sydämestäni. Siinä vaiheessa kun tuo syyllisyyden olo ja tekemättömyyden olo katoaa, on aika vaihtaa ihmisihmiseksi. Luonto on Suomessa pikkuhiljaa katoava asia. Eläimet tarvitsevat tilaa, luontoa missä elää. Jos susilla ei ole tilaa missä elää, lisääntyä ja toteuttaa luonnollisisa tarpeitaan ne eivät pysty Suomessa elämään. Sana häirikkö on kokenut inflaation. Jos susi juoksee keskellä yötä pihan läpi ja joku onnekas ulkohuussissa käyvä mökkiläinen sen näkee, on kyseessä häirikkösusi joka on välttämättä tapettava. Ihmisten sietokyky luonnolle on olematon. Luonto on usealle jotain joka halutaan kohdata omin ehdoin. Ei haluta että luonto tulee liian lähelle. Kuinka urbaani city-ihminen saadaan totutettua luontoon? Itse olen sitä mieltä että ihminen pelkää sitä mitä ei tunne. Monen käsitys sudesta on isoisän sota-ajoilta. Nuoret ovat otollista maaperää. Haluan uskoa että susiluennoilla ja luontopoluilla joita olen nuorisoryhmille vetänyt on ollut merkitystä. Ehkä heistä edes joku alkaa ajattelemaan että tänne Suomeen mahtuu ihmisten lisäksi myös luontoa jossa elää susia. Susikanta Suomessa on pienentynyt. Jos saat luonnossa kulkiessa nähdä sudenjäljet, olet todella onnekas. Kaikesta valistuksesta ja yrittämisestä huolimatta sutta vihataan ja salametsästetään edelleen. Vaikka asia ei joka hetki ole tapetilla, se ei tarkoita että ongelma olisi poistunut. Onneksi on kuitenkin ihmisiä jotka eivät näin tunne. Ihmisiä jotka haluavat säilyttää suden Suomessa. Ajaessani taannoin töihin huomasin tienvierellä maastureita ja punatakkisia miehiä. Kyseinen seurue oli aloittamassa riistanhoidollisia hirveen kohdistuvia toimenpiteitä. He ovat omien sanojensa mukaan luontoihmisiä. 12

13 Tue sudensuojelutoimintaa Sudensuojelu tarvitsee vapaaehtoisten toimijoiden lisäksi myös rahaa! Tue sudensuojelutoimintaa taloudellisesti. Sudet tarvitsevat sinua tai oikeastaan meitä kaikkia. Ilolla otamme vastaan lahjoituksia sudensuojelutyöhön. Lahjoitukset: Sampo (keräyslupa OKU 500 A). Erityisen tärkeää on, että merkitset lisätietoja kohtaan lahjoitus susitoimintaan. 13

14

15

16 2 PMM- sopimus Ellei vastaanottajaa tavoiteta, pyydetään palauttamaan osoitteeseen: Annankatu 26 A 5.krs, Helsinki