Uusjaon hyötylaskelmien uudistaminen

Transkriptio

1 Uusjaon hyötylaskelmien uudistaminen MAANMITTAUSLAITOS 2009

2 2 (97) JULKAISIJA KUVAILULEHTI Maanmittauslaitos Tekijät: Toimeksiantaja (pvm): Projektin johtoryhmä: Heikki Seppänen (puheenjohtaja), Timo Potka, Pääjohtaja (MML) Visa Korhonen, Juha Patana, Päivi Mattila, Mikko Uimonen, Jarmo Ratia Lauri Ylilammi, Marika Haukola, Pekka Vilska, Seija Kotilainen Projektiryhmä: Juhana Hiironen (projektipäällikkö), Päivi Mattila, Maija Lääti, Hannu Oja, Marjo Katajamäki, Heidi Tanskanen, Kalle Konttinen, Laura Penttilä Julkaisun nimi: Uusjaon hyötylaskelmien uudistaminen Julkaisun laji: Loppuraportti Uusjaon suorittamiseksi voidaan myöntää tukea valtion varoista. Tuen suuruus riippuu uusjaon vaikutuksista ja tarkoituksesta. Uusjaon toteuttamisen edellytyksenä on, että uusjaon hyötyjen tulee ylittää siitä aiheutuvat kustannukset. Lisäksi maanomistajien kannettavaksi jäävät kustannukset tulee ositella hyödyn perusteella. Myös yhteiskunnan varojen tehokkaan allokaation vuoksi, tulee uusjakoja kyetä priorisoimaan, sillä uusjakoja haetaan nykyisin enemmän kuin niitä on varaa toteuttaa. Edellä mainituista syistä johtuen on välttämätöntä, että uusjakojen vaikutukset kyetään tunnistamaan ja arvioimaan luotettavin ja yhtenäisesti käytössä olevin hyötylaskelmamenetelmin. Nykyisin uusjakojen hyödynarvioinnissa on käytössä kolme eri menetelmää, joiden avulla laskettavat tulokset poikkeavat toisistaan merkittävästi. Lisäksi muiden kuin välittömien maataloushyötyjen arviointi on uusjakokäytännössä pitkälti sivuutettu. Tästä johtuen oli uusjaon hyötylaskelmien uudistamistarve ilmeinen. Projektin tarkoituksena oli vertailla uusjakojen hyöty- ja kustannuslaskennassa käytettävien eri menetelmien käytettävyyttä ja luotettavuutta. Projektin tuli yksilöidä uusjaon vaikutukset sekä valita ja tarvittaessa kehittää tarkoituksenmukainen hyödynarviointimenetelmä niiden arvioimiseksi. Projektin lopputuloksena tuli antaa suositus hyödynarvioinnista uusjaoissa. Uusjaon vaikutuksiksi havaittiin maatilataloudelliset vaikutukset; liikennevaikutukset; ojitus yms. toimenpiteiden vaikutukset; ekologiset vaikutukset; sekä sosiaaliset ja aluetaloudelliset vaikutukset. Kukin edellä mainituista vaikutuksista jaettiin edelleen osavaikutuksiin kuitenkin siten, ettei päällekkäisyyttä esiinny ja kaksinkertaista vaikutusten arviointia tapahdu. Arviointimenetelmien vertailuprosessiin valittiin kolme nykyisin käytössä olevaa hyödynarviointimenetelmää, jotka pohjautuivat muutoksiin viljelmien tuotoissa, viljelyn kustannuksissa ja peltolohkojen kauppahinnoissa. Lisäksi vertailua suoritettiin Ruotsissa, Saksassa, Sveitsissä ja Alankomaissa oleviin menetelmiin. Tarkoituksenmukaisimmaksi menetelmäksi vertailuprosessissa valittiin Maanmittauslaitoksen Arviointi ja korvaukset -ohjeiston lähtötietoihin pohjautuva kustannuslaskentamenetelmä. Koska nykyisin käytössä olevaa kustannuslaskentaan pohjautuvaa menetelmää ei katsottu kuitenkaan sellaisenaan käyttökelpoiseksi, korjattiin menetelmässä ja sen soveltamisessa havaitut puutteet. Valitun menetelmän pohjalta muodostettiin taulukkolaskentasovellus, mikä mahdollistaa yksityiskohtaisen, luotettavan ja käyttökelpoisen hyödynarvioinnin. Lopuksi uusjakojen hyötylaskelmien suorittamisesta annettiin suositus sekä menetelmien käyttö ohjeistettiin. Lisäksi uusjaon rahoitushakemukseksi tehtiin mallipohja, minkä odotetaan helpottavan tulosten käyttöönottoa jatkotoimenpiteinä suunniteltujen koulutusten ohella. Avainsanat: uusjako, peltotilusjärjestely, hyötylaskenta, kustannushyötyanalyysi Sivumäärä: (liitteet) Kieli: Suomi Luottamuksellisuus: julkinen Jakaja: Maanmittauslaitos, Kehittämiskeskus Kustantaja: Maanmittauslaitos, Kehittämiskeskus

3 3 (97) Alkusanat, Uusjakojen hyötylaskelmien uudistaminen -projektin tarkoituksena on yhtenäistää tilusjärjestelyiden (uusjakojen) hyöty- ja kustannuslaskelmat ja tehdä ne keskenään vertailukelpoisiksi. Viime vuosina vireille tulleiden maatalousuusjakojen tarveselvityksissä on käytetty hyötylaskelmina kolmea eri menetelmää: tuottojen kasvamisen menetelmää, kustannusten alenemisen menetelmää ja peltojen kauppahinnassa (siis peltojen arvossa) tapahtuvien muutosten arvioimisen menetelmää. Hyöty- ja kustannuslaskelmissa ei ole huomioitu juuri ollenkaan järjestelystä aiheutuvia muita ns. yhteiskunnallisia vaikutuksia, kuten vaikutuksia ympäristöön, liikenteeseen ja ilmastoon. Tilusjärjestelyhankkeita haluttaisiin toteuttaa nykyistä enemmän. Kun kaikkia hankkeita ei resurssien puutteessa voida toteuttaa, myös pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavat yhteiskunnalliset hyödyt jäävät saamatta. Sen vuoksi hyötyja kustannuslaskelmien hyväksyttävyys ja läpinäkyvyys ja niistä tiedottaminen nousevat tärkeysjärjestyksen korkealle. Jotta uusjako saadaan suorittaa ja jotta uusjaon tekemiseen saataisiin valtiolta tukea, ehdottomana edellytyksenä on, että uusjaosta saatava hyöty on kustannuksia ja haittoja suurempi. Tämä projektin tuloksena annetaan suositukset yhtenäisestä menettelystä tarveselvitysten tekemisestä ja järjestetään koulutus maanmittaustoimistojen henkilöstölle. Helsingissä , Heikki Seppänen

4 4 (97) SISÄLLYSLUETTELO 1 TAUSTAA PROJEKTIN LÄHTÖKOHDAT PROJEKTIN TAVOITE PROJEKTIN RAJAUKSET LOPPURAPORTIN RAKENNE UUSJAON VAIKUTUKSET MAATALOUSVAIKUTUKSET Peltolohkon koko Peltolohkon saavutettavuus Peltolohkon muoto Viljelysmaan laatu Viljelysmaan määrä Peltolohkojen määrä Muiden tuotantomahdollisuuksien parantuminen UUSJAON MUUT VAIKUTUKSET Ympäristövaikutukset Ilmasto Vesistö Luonto: maisema ja monimuotoisuus Liikennevaikutukset Sosiaaliset vaikutukset HYÖDYNARVIOINTIMENETELMÄT SUOMESSA KAUPPAHINTATUTKIMUKSIIN PERUSTUVAT MENETELMÄT Menetelmän tausta Menetelmän perusteena olevat tutkimukset Menetelmän käytettävyys VOITTOFUNKTIOANALYYSEIHIN PERUSTUVAT MENETELMÄT Menetelmän tausta Menetelmän perusteena olevat tutkimukset Menetelmän käytettävyys KUSTANNUSLASKELMIIN PERUSTUVAT MENETELMÄT Menetelmän tausta Menetelmän perusteena olevat tutkimukset Menetelmän käytettävyys MUUTA HUOMIOON OTETTAVAA MAATALOUSVAIKUTUSTEN ARVIOINNISSA UUSJAON MUIDEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTIKÄYTÄNTÖ JATKOTOIMENPITEET HYÖDYNARVIOINTIMENETELMÄT ULKOMAILLA RUOTSI Kustannushyötyanalyysi prosessin eri vaiheissa Huomioitavat hyötytekijät ja niiden arviointi Huomioitavat hyödynsaajat ja niiden merkitys päätöksenteossa SAKSA Kustannushyötyanalyysi prosessin eri vaiheissa Huomioitavat hyötytekijät ja niiden arviointi Huomioitavat hyödynsaajat ja niiden merkitys päätöksenteossa SVEITSI Kustannushyötyanalyysi prosessin eri vaiheissa Huomioitavat hyötytekijät ja niiden arviointi Huomioitavat hyödynsaajat ja niiden merkitys päätöksenteossa ALANKOMAAT Kustannushyötyanalyysi prosessin eri vaiheissa... 28

5 5 (97) Huomioitavat hyötytekijät ja niiden arviointi Huomioitavat hyödynsaajat ja niiden merkitys päätöksenteossa YHTEENVETO ULKOMAISISTA HYÖTYARVIOINNEISTA KUSTANNUSHYÖTYANALYYSIT KUSTANNUSHYÖTYANALYYSIN KESKEISET PERIAATTEET Kustannushyötyanalyysissä huomioitavat vaikutukset Vaikutusten rajaaminen Markkinattomat vaikutukset ja niiden huomiointimahdollisuudet Aikapreferenssi Herkkyystarkastelu UUSJAON VAIKUTUKSET JA NIIDEN ARVIOINTI MAATILATALOUDELLISET VAIKUTUKSET JA NIIDEN ARVIOINTI Viljelykustannukset Kulkemiskustannukset Muut maatalousvaikutukset Tarveselvityksessä ilmoitettavat asiat LIIKENNEVAIKUTUKSET JA NIIDEN ARVIOINTI Liikenneturvallisuus Liikenteen sujuvuus Tarveselvityksessä ilmoitettavat asiat OJITUS- YMS. TOIMENPITEIDEN VAIKUTUKSET JA NIIDEN ARVIOINTI Salaojitus Valtaojien perkaaminen ja putkitus Tarveselvityksessä ilmoitettavat asiat EKOLOGISET VAIKUTUKSET Vesistö Ilmasto Maisema ja monimuotoisuus Tarveselvityksessä ilmoitettavat asiat SOSIAALISET JA ALUETALOUDELLISET VAIKUTUKSET Palvelut, työllisyys ja elinkeinotoiminta Väestörakenne, asuminen ja liikkuminen Virkistys, terveys ja turvallisuus Tasa-arvo, yhteisöllisyys ym Tarveselvityksessä ilmoitettavat asiat KUSTANNUSTEN OSITTELU JATKOTOIMENPITEET KOULUTUSSUUNNITELMA JA KÄYTTÖÖNOTTO JATKOTOIMENPITEET LÄHTEET LIITE 1: ULKOMAISILLE ASIANTUNTIJOILLE SUUNNATTU KYSELY LIITE 2: ILMASTOVAIKUTUKSET LIITE 3: LIIKENNEVAIKUTUKSET LIITE 4: VESISTÖVAIKUTUKSET LIITE 5: LUONTOVAIKUTUKSET LIITE 6: SOSIAALISET VAIKUTUKSET LIITE 7: OHJE TAULUKKOLASKENTASOVELLUKSEN KÄYTTÖÖN LIITE 8: OHJE LÄHTÖTIETOJEN KERÄÄMISEKSI... 97

6 6 (97) 1 TAUSTAA Suomi on EU:n harvaan asutuin maa, jonka ilmasto ja pohjoinen sijainti asettavat erityisiä haasteita maatalouselinkeinon kannattavuudelle ja kilpailukyvylle. Samaan aikaan pirstaleinen kiinteistörakenne, joka on seurausta mm. yhteiskunnan ohjaamista maanjako- ja asutustoiminnoista, vaikuttaa Suomen maaseutuelinkeinon tuottavuuteen heikentävästi. Vaikka maatilojen määrä on romahtanut Suomen EU jäsenyyden aikana tilasta tilaan, ei maatilojen tilusrakenteessa ole tapahtunut merkittävää muutosta. Vaikka maatilatalouden rakennekehitys on johtanut suurempaan keskimääräiseen tilakokoon, ovat tilakoon kasvusta saatavat hyödyt jääneet realisoitumatta pienten ja hajallaan olevien peltolohkojen vuoksi. Koska pohjoinen sijaintimme ja sen asettamat reunaehdot ovat Suomen maaseudun pysyviä ominaispiirteitä, on syytä kääntää katse sinne, missä muutoksia voidaan ja kannattaa tehdä. Pirstaleinen kiinteistörakenne, joka ilmenee pitkinä välimatkoina, pieninä tiluskokoina ja suurina palstamäärinä, haittaa kiinteistöjen tarkoituksenmukaista käyttöä. Kun vielä huomioidaan rakennekehityksen aiheuttama paine maatalouskoneiden suurentamisella sekä se, että kiinteistörakenteeltaan pirstaleiset alueet sijaitsevat pääosin niillä alueilla, joilla harjoitetaan aktiivista maataloustuotantoa, on tarve tilusten uudelleen järjestämiselle ilmeinen. Tilusjärjestelyillä voidaan saada aikaan merkittäviä hyötyjä niin yhteiskunnan kuin yksittäisen maanviljelijänkin kannalta. Hyötyjä syntyy, kun tiluksia kootaan lähemmäksi talouskeskuksia, suuremmiksi ja muodoltaan viljelykelpoisimmiksi käyttöyksiköiksi. Seurauksena järjestelystä on paitsi viljelyn tehostuminen myös ristikkäin kulkemisen väheneminen, mikä vaikuttaa mm. viljelijöiden kulkemiskustannuksiin sekä tiestön kulumiseen. Lisäksi järjestelyjen yhteydessä toteutettavat mukauttamistoimenpiteet, kuten teiden ja ojien rakentamiset, hyödyttävät niin ympäristöä, liikenneturvallisuutta kuin maaviljelyselinkeinon harjoittamistakin. Suomen kansallisen aluepolitiikan tavoitteeksi on asetettu alueiden kansallisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn kehittyminen, elinvoimainen ja tasapainoinen aluerakenne sekä alueiden erityishaasteisiin vastaaminen. Päämääränä on tasapainoinen aluerakenne, joka pitää kaikki maakunnat elinvoimaisina. Valtakunnallisten alueiden kehittämistavoitteiden mukaan maaseudulla tulee vahvistaa alkutuotannon toimintaedellytyksiä ja huolehtia siitä, että maaseudun elinvoimaisuus ja kannattavuus kehittyvät siten, että elinkeinojen kilpailukyky eri alueilla säilyy. Myös Matti Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmassa todetaan, että harjoitettavalla maatalouspolitiikalla tulee turvata aktiivitilojen toiminnan kannattavuus ja viljelijöiden nouseva tulokehitys. Ohjelmassa myös todetaan, että tilusjärjestelyjä jatketaan koko maassa. Myös Euroopan Unionin komissio on korostanut yhtenäisten ja riittävän suurten maatalouden tuotantoyksiköiden muodostamisen tärkeyttä kannattavan maatilatalouden edellytyksenä. Maa- ja metsätalousministeriö julkaisi joulukuussa 2007 tilusjärjestelystrategian vuosille , missä tilusjärjestelyjä tarkastellaan monesta näkökulmasta painopisteen ollessa yhteiskunnan varoin tuettavissa maanmittaustoimituksissa. Strategiassa tilusjärjestelyjen tukemisen todetaan perustuvan kansalliseen lainsäädäntöön sen perusteiden ollessa EUsäännöstöissä. Strategian mukaan yhteiskunnan tuki tulee kohdentaa siten, että toimenpiteillä saavutetaan paras mahdollinen vaikuttavuus. Strategiakaudella pääpaino on tuettavien toimitusten osalta peltotilusjärjestelyissä. Strategian mukaan vuosina tulee korostaa eri näkökulmien yhdistämistä uusjakoihin, jolloin esimerkiksi ympäristöön, maisemaan ja liikenneturvallisuuteen liittyviä näkökulmia voidaan ottaa huomioon entistä laajemmin. Strategiassa uusjakojen hyötyjen arviointia edellytetään kehitettävän ja hankkeiden onnistumista ja tulok-

7 7 (97) sia arvioitavan. Tilusjärjestelyihin liittyvän tutkimuksen painopistealueina todetaankin olevan mm. hyötyanalyysit, kuten kannattavuuden arviointi. Strategian visiona on, että tilusjärjestelytoimintaa toteutettaisiin vuonna 2013 yhteistyössä eri toimijoiden kanssa tehokkaasti ja taloudellisesti yhteiskunnan tuki tarkoituksenmukaisesti kohdentaen. Tilusjärjestelyjen tulisi tukea laajasti yhteiskunnan tavoitteita, kuten maaseudun elinvoimaisuutta ja ympäristön suojelua siten, että toiminnan kautta saavutettaisiin kokonaisuutena paras mahdollinen vaikuttavuus. Yhteiskunnan tuen tarkoituksenmukainen kohdentaminen edellyttää paitsi sitä, että tilusjärjestelyjen hyödyt kyetään laskemaan riittävän tarkasti myös sitä, että laskelmat ovat vertailukelpoisia eri kohteiden välillä. Vain riittävän yksityiskohtaisilla ja koko maassa käytössä olevilla yhtenäisillä laskentatyökaluilla voidaan varmistaa tukien priorisointi juuri oikeisiin ja yhteiskunnallisesti tarkoituksenmukaisimpiin kohteisiin.

8 8 (97) 2 PROJEKTIN LÄHTÖKOHDAT Tässä jaksossa on määritelty projektin keskeisimmät tavoitteet. Jaksossa on esitetty myös tarpeelliseksi katsotut rajaukset sekä tutkimuksen rakenne. Projektin hallinnollinen raportti on esitetty erikseen. 2.1 Projektin tavoite Projektin tarkoituksena on vertailla uusjakojen hyöty- ja kustannuslaskennassa käytettävien eri menetelmien käytettävyyttä ja luotettavuutta haettaessa uusjakojen tukemislain mukaista rahoitusta. Projektissa valitaan ja tarvittaessa kehitetään tarkoituksenmukainen hyödynarviointimenetelmä. Projektin lopputuloksena on suositus, jossa annetaan ohjeet hyödynarviointimenetelmän käyttöön. (MML/18/042/2008) Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää uusjaon vaikutukset ja muodostaa laskelmamenetelmä, jonka avulla peltotilusjärjestelyn edullisuutta voidaan arvioida yhtenäisesti Maanmittauslaitoksessa. Peltotilusjärjestelyn edullisuutta tulee ensisijaisesti kyetä arvioimaan uusjaon tarveselvitysvaiheessa yhteismitallisesti ja yhtenäisin menetelmin, jotta hankkeita voitaisiin priorisoida siten, että yhteiskunnan varat kohdentuisivat objektiivisesti ja analyyttisesti arvioiden parhaimpiin kohteisiin. Toissijaisesti peltotilusjärjestelyn edullisuutta tulee kyetä arvioimaan kustannusten osittelun yhteydessä, sillä hankkeen kustannukset ositellaan hyödyn mukaan. 2.2 Projektin rajaukset Projektin ulkopuolelle on rajattu kustannusarviointi sekä vuokrapeltoja koskeva analysointi, sillä asiat ovat monisyisiä, eikä niitä koskeva problematiikka 1 liity varsinaisesti hyödynarviointiin. 2.3 Loppuraportin rakenne Loppuraportin ensimmäisessä luvussa lukija johdatellaan projektin aiheeseen ja annetaan yleistetty kuva projektin yhteiskunnallisesta merkityksestä ja sen lähtökohdista. Loppuraportin toisessa luvussa esitetään projektin tavoitteet ja rajaukset projektin asettamiskirjeen ja projektisuunnitelman mukaisesti. Loppuraportin kolmannessa luvussa kuvataan pääpiirteissään uusjaon vaikutukset. Nykyisin käytössä olevien hyödynarviointimenetelmien kuvaus ja analysointi esitetään loppuraportin neljännessä luvussa Suomen osalta ja viidennessä luvussa Saksan, Ruotsin, Sveitsin ja Hollannin osalta. Loppuraportin kuudennessa luvussa käydään läpi kehitettävän kustannushyötyanalyysin teoreettiset lähtökohdat. Seitsemännessä luvussa ohjeistetaan projektissa kehitetty Suomen oloihin sopiva hyödynarviointimenetelmä ja annetaan suositukset sen soveltamiseksi. Loppuraportin kahdeksannessa luvussa esitetään tarvittavat jatkotoimenpiteet. 1 Kysymys esimerkiksi vuokrapelloista on pikemminkin jakosuunnittelua koskeva ongelma - järjestelläänkö pellot vuokraviljelijän vai omistajan kannalta optimaalisesti. Laissa lähtökohtana on selvästi omistuksen optimaalisuus, mikä kuitenkin käytännössä vastaa vuokralaisen etua, toisin sanoen, vuokralainen on valmis maksamaan enemmän vuokraa pienemmillä kustannuksilla viljeltävästä ja paremmin tuottavasta pellosta. Lisäksi epäselvyyttä voi aiheutua vuokrasopimusten muodollisesta kestosta, mikä on laissa rajoitettu viiteen vuoteen, mutta on käytännössä pidempi.

9 9 (97) 3 UUSJAON VAIKUTUKSET Uusjakotoiminnan lähtökohtana on KML:n esitöiden (HE 227/1994) mukaan se, että järjestelyllä on taloudelliset perusteet. Tilusjärjestelyalueella tulisi kiinteistöjaotuksen parantua siten, että valittu toteuttamistapa olisi taloudelliset vaikutukset huomioon ottaen perusteltu. Esitöissä todetaankin, että uusjaosta saatavan hyödyn tulee kaikissa tapauksissa olla siitä aiheutuvia kustannuksia ja haittoja suurempi. Uusjaon edullisuusvertailu johtaa juurensa jakolain (604/1951, jäljempänä JL) 10 :ään, jossa edellytettiin, että jaosta ja sen yhteydessä tehtävistä perusparannuksista saatavan hyödyn tuli olla olennaisesti haittoja ja kustannuksia suurempi. Nykyään uusjakojen edullisuudesta säädetään KML 67 :ssä, jonka mukaan: Uusjako saadaan suorittaa, jos siitä saatava hyöty on kustannuksia ja haittoja suurempi ja jos uusjaolla voidaan: 1) parantaa kiinteistöjaotusta ja edistää kiinteistöjen käyttöä; 2) olennaisesti parantaa alueen tie- ja kuivatusoloja; tai 3) edistää maatilatalouden kehittämisrahastosta annetun lain (657/1966) tarkoituksiin hankitun alueen käyttämistä. ( /333) Jos uusjaosta paikalliset olot, osakkaiden taloudellinen asema tai muut sellaiset seikat huomioon ottaen aiheutuisi kiinteistöjen omistajille kohtuutonta haittaa, se voidaan jättää suorittamatta, vaikka 1 momentissa säädetyt edellytykset olisivat olemassa. Jos osakkaat yksimielisesti sopivat, uusjako voidaan suorittaa, vaikka 1 momentissa tarkoitettuja edellytyksiä ei olisi, jos jaosta tuleva hyöty on siitä aiheutuvia kustannuksia suurempi. Uusjaon tarkoituksena on tilusjärjestelyjen avulla parantaa kiinteistöjaotusta. Maatilojen kiinteistöjaotusta voidaan tilusjärjestelyssä parantaa eri tavoin, kuten sopeuttamalla kiinteistöjaotus vastaamaan nykyistä paremmin kiinteistöjen muuttuneita käyttömahdollisuuksia tai parantamalla kiinteistöjen palsta- ja tilussijoitusta. Uusjaon tulee johtaa kustannusten alenemiseen ja/tai tuottojen lisääntymiseen. 3.1 Maatalousvaikutukset Peltotilusjärjestelyjen maatalousvaikutuksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä sellaisia muutoksia, jotka vaikuttavat suoraan maatilan kannattavuuteen. Nämä välittömät vaikutukset näkyvät maatilatalouden harjoittamisessa suoraan joko kustannusten tai tuottojen muutoksina. Niiden voidaan olettaa pääomittuvan ainakin jossain määrin myös pellon kauppahintoihin. Maatilan kustannuksiin voidaan vaikuttaa mm. peltolohkojen pinta-alaa, muotoa tai saavutettavuutta muuttamalla, jolloin esimerkiksi viljelyyn käytettävässä työajassa tapahtuu muutoksia. Maatilan tuottoihin voidaan vaikuttaa mm. viljelysmaan laatua tai määrää muuttamalla, jolloin esimerkiksi satomäärissä tapahtuu muutoksia.

10 10 (97) Peltolohkon koko Peltolohkon kokoon voidaan vaikuttaa kokoamalla viljelijän tiluksia suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja yhtenäisimmiksi käyttöyksiköiksi, jolloin mm. koneiden käyttö tehostuu. Lohkokoon kasvun aiheuttama hyöty perustuu skaalaetuihin 2, joiden takia isompaa lohkoa on mahdollista viljellä pienemmin yksikkökustannuksin. Lohkokoon kasvun aiheuttama hyöty vaihtelee tilakohtaisten tekijöiden, kuten tilan tuotantosuunnan ja teknologiavalintojen perusteella. Esimerkiksi suuremmilla maatalouskoneilla varustettu tila kärsii pienten lohkojen aiheuttamasta haitasta pienemmillä maatalouskoneilla varustettua tilaa enemmän Peltolohkon saavutettavuus Peltolohkon saavutettavuuteen voidaan vaikuttaa siirtämällä viljelijän tiluksia lähemmäksi ja/tai parempien kulkuyhteyksien päähän tilan talouskeskuksesta, jolloin mm. kulkemiskustannukset pienenevät. Saavutettavuuden aiheuttama hyöty perustuu ennen kaikkea vähentyneeseen työaikaan ja konekustannuksiin. Lohkon saavutettavuuden parantumisen aiheuttama hyöty vaihtelee tilakohtaisten tekijöiden perusteella. Saavutettavuutta on perinteisesti mitattu yksittäisen peltolohkon tai tilan peltolohkojen talouskeskusetäisyyden perusteella Peltolohkon muoto Peltolohkon muotoon voidaan vaikuttaa kokoamalla viljelijän tiluksia paremman muotoisiksi käyttöyksiköiksi, jolloin mm. koneiden käyttö helpottuu sekä reunahaitta-ala ja päällekkäislevitys vähenevät. Lohkon muodon parantumisen aiheuttama hyöty perustuu ennen kaikkea vähentyneeseen työaikaan mutta myös kasvaneisiin satomääriin ja vähentyneisiin raakaainekustannuksiin (reunahaitta-alojen pienentyminen). Myös lohkon muodon parantumisen aiheuttama hyöty vaihtelee tilakohtaisten tekijöiden perusteella, sillä esimerkiksi suurella maatalouskoneella päistealueiden viljely vie suhteellisesti enemmän aikaa kuin pienemmällä maatalouskoneella Viljelysmaan laatu Viljelysmaan laatuun voidaan vaikuttaa mm. salaojituksin, jolloin pellon tuottokyky lisääntyy maan kosteusolojen ja rakenteen parantuessa - kylvö aikaistuu ja kasvu on aikaista tasaisempaa. Viljelysmaan laadun parantumisen aiheuttama hyöty perustuu pääasiassa lisääntyneeseen satoon. Viljelysmaan laadun paranemisen aiheuttama hyöty vaihtelee lohkokohtaisten tekijöiden perusteella Viljelysmaan määrä Viljelysmaan määrään voidaan vaikuttaa salaojituksilla, valtaojien putkituksilla ja maanhankinnoilla. Tällöin viljelijän satomäärä lisääntyy paitsi lisääntyneen viljelysalan myös vähentyneiden reuna-alojen johdosta. Viljelysmaan määrän lisääntymisen aiheuttama hyöty perustuu pääasiassa lisääntyneeseen satoon ja skaalaetuihin. 2 Skaalaedut voidaan jakaa staattisiin ja dynaamisiin etuihin. Staattiset skaalaedut tarkoittavat, että tilalla olemassa olevaa teknologiaa voidaan käyttää tehokkaammin isolla lohkolla. Dynaamiset skaalaedut tarkoittavat, että isolla lohkolla voidaan ottaa käyttöön uutta, entistä tehokkaampaa teknologiaa.

11 11 (97) Peltolohkojen määrä Peltolohkojen määrään voidaan vaikuttaa kokoamalla pirstaleisia tiluksia suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Tällöin kulkeminen erillisten palstojen välillä vähenee, mikä vähentää mm. viljelyyn kuluvaa työaikaa ja konekustannuksia. Myös reunahaitta-alat ja päistealueet vähenevät lohkojen vähentyessä Muiden tuotantomahdollisuuksien parantuminen Uusjaon yhteydessä myös muut tuotantomahdollisuudet voivat parantua mm. kotipalstojen taikka rakennusmaan järjestelyjen kautta, jolloin esimerkiksi eläintilojen rakentaminen talouskeskusten läheisyyteen mahdollistuu. Tällöin kulkeminen niin talouskeskuksen ja tuotantorakennuksen kuin tuotantorakennuksen ja laidunmaan välilläkin voi vähentyä. 3.2 Uusjaon muut vaikutukset Intressit uusjaossa eivät rajoitu ainoastaan maatalouselinkeinon toimintaedellytysten parantamiseen, vaan huomiota kiinnitetään myös ympäristö- ym. vaikutuksiin. Alla olevissa kappaleissa on esitetty pääpiirteissään sellaiset uusjaon vaikutukset, joiden ensisijainen hyödyn saaja taikka haitan kärsijä on jokin muu taho kuin yksittäinen maanviljelijä Ympäristövaikutukset Uusjaon ympäristövaikutukset kohdistuvat ennen kaikkea ilmastoon, uusjako alueen vesistöön sekä maisemaan ja monimuotoisuuteen Ilmasto Uusjaolla on vaikutusta maatalouden ilmastopäästöihin, sillä tiluksia järjestelemällä voidaan vaikuttaa mm. viljelyetäisyyksiin sekä viljelyyn käytettävään työaikaan, mitkä molemmat heijastuvat edelleen syntyvien kasvihuonekaasujen määrään. Vaikutusmahdollisuudet perustuvat ensisijaisesti lohkojen kokoamiseen lähelle talouskeskuksia eli ns. ristikkäin kulkemisen vähentämiseen. Ristikkäin kulkemisen lisäksi päästömääriin voidaan vaikuttaa kokoamalla lohkoja suuremmiksi ja paremman muotoisiksi, jolloin niiden viljelyyn kuluu vähemmän aikaa ja siten myös polttoainetta Vesistö Uusjaossa tehtävät toimenpiteet, joilla voi olla vesistövaikutuksia, tehdään useimmiten maatalouden harjoittamisen lähtökohdista. Tästä johtuen näillä toimenpiteillä on paitsi vesistövaikutuksia myös maatilataloudellisia vaikutuksia. Vesistöön kohdistuvia vaikutuksia aiheuttavat ennen kaikkea valtaojien putkitus, perkaaminen ja peltojen salaojitus. Useimmat em. toimenpiteistä vähentävät maatalouden fosforipäästöjä mutta voivat lisätä typpipäästöjä. Maatalouden harjoittamiseen niillä on vaikutusta mm. lisääntyneiden satomäärien ja pienentyvien viljelykustannusten kautta Luonto: maisema ja monimuotoisuus Uusjaon luontovaikutukset on jaettu käsitteiden selkeyttämiseksi kahteen pääkohtaan; maisema- ja monimuotoisuusvaikutuksiin. Erityisesti maaseutualueilla maisema- ja luonnon monimuotoisuus ovat voimakkaasti toisistaan riippuvaisia asioita. Peltotilusjärjestelyt, joilla pyritään peltojen peruslohkojen yhdistämiseen muodostavat uhan monimuotoisuudelle. Peltojen lohkokoon kasvaessa, viljelykasvien alueellinen vaihtelu vähenee ja lohkoja erottavat ojat

12 12 (97) pientareineen häviävät. Samalla myös maisema muuttuu. Uusjaolla voi olla niin positiivisia kuin negatiivisiakin vaikutuksia Liikennevaikutukset Liikkuminen aiheuttaa sekä ajoneuvo- että aikakustannuksia. Myös onnettomuusriski liittyy vääjäämättömästi tiellä liikkumiseen. Uusjaossa tehtävillä liittymä- ja reittimuutoksilla on vaikutuksia paitsi uusjakoon osallistuville myös laajemmin kaikille yhteyksien käyttäjille. Koska maatalousliikenteen kulku- ja kuljetuskustannukset voidaan kohdistaa tilakohtaisesti ja arvioida sekä ennen että jälkeen uusjaon ns. maatilataloudellisina vaikutuksina. Sen sijaan etenkin liikenneturvallisuudessa ja liikenteen sujuvuudessa aiheutuvat muutokset ovat konkreettisia liikennevaikutuksia, joita ei huomioida muissa yhteyksissä Sosiaaliset vaikutukset Tilusjärjestelyiden sosiaalisia vaikutuksia ei ole juurikaan tutkittu. Ainoana selvityksen kohteena olleena tilusjärjestelynä voidaan pitää Hailuodon uusjakoa, jossa tehtiin sosiaalisten vaikutusten arviointi sekä ennen että jälkeen uusjaon. Sosiaalisia vaikutuksia ei em. Hailuodon uusjaossa todettu merkittäviksi. Tilusjärjestelyiden ja kohdealueen sosiaalisen pääoman 3 suhdetta on selvitetty vuonna 2009 Anu Immosen Pro Gradu työssä. Tarkastelunäkökulmana Immosen tutkimuksessa ei ollut kuitenkaan sosiaalisen pääoman taikka sen enempää sosiaalisten vaikutusten arviointi, vaan se, mikä merkitys kohdealueen sosiaalisilla suhteilla on tilusjärjestelyn etenemiseen. Tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että sosiaalista pääomaa enemmän omaavilla alueilla tilusjärjestelyiden käynnistyminen on todennäköisempää, kuin alueilla, joilla sitä ei ole. Sosiaalisten vaikutusten arviointi on kahden osatekijän yhdistämistä. Yhtäältä on olemassa tietty hanke, joka tuottaa lähtötilanteeseen muutoksia. Toinen osatekijä muodostuu hankkeen vaikutusalueen väestörakenteesta ja hankkeen osallisista. Hankkeeseen kohdistetaan erilaisia toiveita, odotuksia, epäilyjä ja uhkakuvia. Vaikutukset koetaan yksilöllisesti ja yhteisöllisesti. Niiden kokeminen riippuu kunkin ihmisen asuinpaikasta, elinkeinoista, terveydentilasta, kytköksistä hankkeen suorittajatahoon jne. Sosiaaliset vaikutukset ovat siten luonteeltaan välillisiä ja liittyvät samanaikaisesti yksilöiden ja yhteisöjen kokemuksiin. 3 Sosiaalinen pääoma tarkoittaa joko a) yhteisön sisäistä jäsenten välistä kykyä toimia keskenään ja erityisesti luottamusta toisiinsa tai b) henkilön toimintaa yhteisössä edistäviä sosiaalisia suhteita. Sosiaalisen pääoman on kummassakin tapauksessa nähty edistävä henkilön tai yhteisön toimintamahdollisuuksia samalla lailla kuin toisissa asioissa taloudellinen pääoma.

13 13 (97) 4 HYÖDYNARVIOINTIMENETELMÄT SUOMESSA Peltotilusjärjestelyjen hyötyjä arvioidaan Suomen nykyisessä uusjakokäytännössä joko tuottojen kasvamisen, kustannusten alenemisen taikka peltojen kauppahinnassa tapahtuvien muutosten kautta. Tuottojen kasvamiseen pohjautuvat arvioinnit pohjautuvat Myyrän voittofunktioanalyyseihin, joiden tulokset on esitetty tutkimuksessa Tilusrakenteen vaikutus tuotannon järjestämiseen ja kannattavuuteen (2002). Kustannusten alenemiseen pohjautuvat arvioinnit perustuvat Maanmittauslaitoksen ylläpitämän Arviointi ja korvaukset -ohjeiston kustannuslaskelmiin. Peltojen kauppahintoihin perustuvat arvioinnit pohjautuvat Peltolan ym. kauppahintatutkimukseen Pellon arvo (2006). Uusjaon muiden vaikutusten arviointi on Suomen nykyisessä uusjakokäytännössä pitkälti sivuutettu. Alla olevissa luvuissa on esitetty nykyisin käytössä olevat menetelmät ja niiden taustalla olevat tutkimukset pääpiirteissään. Huomio on keskitetty tutkimusten tilusrakenneominaisuuksia kuvaaviin tuloksiin, sekä etenkin peltotilusjärjestelyjen välittömiin vaikutuksiin. 4.1 Kauppahintatutkimuksiin perustuvat menetelmät Kauppahintatutkimuksiin perustuvat arviointimenetelmät pohjautuvat Maanmittauslaitoksen nykyisessä uusjakokäytännössä Peltolan ym. tutkimukseen Pellon arvo (2006), kun samana vuonna julkaistu Pyykkösen kauppahintatutkimus Factors affecting farmland prices in Finland (2006), on jäänyt vähemmälle huomiolle. Erityisesti kauppahintatutkimuksia analysoitaessa on syytä pitää mielessä Suomen peltomaamarkkinoiden ominaispiirteet, joilla on oma vaikutuksena kauppahintatutkimusten luotettavuudelle ja käytettävyydelle Menetelmän tausta Suomen peltomaamarkkinat voidaan jakaa kahteen pääkategoriaan, joita ovat kaupat ja vuokraukset kokonaisilla tiloilla sekä lisäpelloilla. Kaupat kokonaisilla tiloilla voidaan edelleen jakaa tilanteisiin, joissa tila liitetään osaksi toista tilaa sekä tilanteisiin, joissa tila hankitaan sellaisenaan käytettäväksi. Viimeksi mainitut tapaukset ovat pääasiassa sukupolvenvaihdostilanteita. Pellon omistus on viime vuosina siirtynyt yhä enenevässä määrin maataloustuotannon suhteen passiivisille omistajille. Nykyisin jo yli kaksi kolmasosaa transaktioista perustuu vuokrasopimukseen. Esimerkiksi vuonna 2007 jo noin 40 % pelloista oli vuokramiesten viljelyssä ja vain noin 0,2-0,3 % pelloista vaihtoi omistajaa vapailla markkinoilla puhtaina peltomaakauppoina. (Myyrä 2008, s. 1 ja Pyykkönen 2006, s. 7).

14 14 (97) Kuva 1: Suomen peltomarkkinat (Hiironen 2008). Myös korkotuet voidaan katsoa yhdeksi peltomarkkinoiden ominaispiirteiksi. Maatalousmaan kauppoihin liittyy mahdollisuus markkinahintaa edullisempaan valtion tukemaan rahoitukseen, missä korkotuki on 4 % -yksikköä. Korkotukea voidaan myöntää esimerkiksi lisäpellon ja -metsän taikka maatilan tai sen osan hankintaan silloin kun se liittyy sukupolvenvaihdoksiin. Kauppaehtojen on tuen saamiseksi täytettävä rahoitustuen ehdot. Esimerkiksi sukupolvenvaihdoksen kauppahinnan on oltava niin halpa, että jatkajalla on edellytykset jatkaa tilanpitoa kannattavasti ja selvitä tilakaupan maksusta. Maanhankintakustannusten määrä vuosina haetun tuen osalta onkin yhteensä keskimäärin peräti euroa yhtä tuettua maatilaa kohti (Pyykkönen 2008). Ehkä itse korkotukeakin merkittävämpi tukimuoto on kuitenkin korkotuen ja varainsiirtoveron kytkeytyminen toisiinsa, sillä mikäli korkotuki myönnetään edes osalle kauppahintaa, vapautuu ostaja 4 %:n suuruisesta varainsiirtoverosta. (Pyykkönen 2008) Tukea maanhankintaan voi saada vain, jos tukikelpoinen kauppahinta on yli euroa. On kuitenkin huomattava, että tukea ei myönnetä lainkaan, jos pellon tai metsämaan hinta maatilataloudellisiin tarkoituksiin käytettynä ylittää paikkakunnan käyvän hinnan. Lainoituskelpoiseksi maatalousmaan kauppahinnaksi ei kuitenkaan katsota sitä osaa hankintahinnasta, joka ylittää alla olevassa taulukossa esitetyt enimmäishinnat (TE-keskus 2008).

15 15 (97) Taulukko 1: Lainoituskelpoisen maatalousmaan enimmäishinnat alueittain (Valtioneuvoston asetus maatalouden investointituen kohdentamisesta vuonna 2009). Tukialue Uusimaa, Varsinais-Suomi, Satakunta, Pirkanmaa, Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa Enimmäishinta ( /hehtaari) Häme, Kaakkois-Suomi, Pohjois-Pohjanmaa Keski-Suomi, Etelä-Savo, Pohjois-Savo Pohjois-Karjala, Kainuu, Lappi Menetelmän perusteena olevat tutkimukset Peltolan ym. tutkimuksessa Pellon arvo (2006) on laskettu ekonometrisin menetelmin koko Suomen hintamallit sekä selvitetty pellon hintaan vaikuttavat tekijät. Tilastollisen analyysin pohjana on tutkimuksessa ollut yli peltokauppaa vuosilta Myös Pyykkösen väitöskirjassa Factors affecting farmland prices in Finland (2006) on hyödynnetty ekonometrisiä menetelmiä pellon hintatekijöiden selvittämiseen Suomessa. Analyysin pohjana on tutkimuksessa ollut yli peltokauppaa vuosilta Vaikka aineistot ovat em. tutkimuksissa pitkälti yhtenevät, poikkeavat tutkimustulokset toisistaan merkittävästi. Peltotilusjärjestelyn hyötyarvioinnin kannalta sopii Peltolan ym. tutkimus Maanmittauslaitoksen uusjakotarpeisiin paremmin, sillä tutkimusdata sisältää tilusrakenneominaisuuksia kuvaavia muuttujia Pyykkösen tutkimusta enemmän. Itse asiassa Pyykkösen tutkimusdata sisältää tilusrakennemuuttujista vain ja ainoastaan myydyn alueen koon, eikä tämäkään muuttuja tarkoita siis lohkokokoa. Pyykkösen tutkimusaineistossa on muutoinkin muuttujia vain 15 kappaletta. Tästä huolimatta on Pyykkösen hintamallin selitysaste hieman yli 50 %, mikä on parempi kuin Peltolan ym. tutkimuksessa. Suurin osa Pyykkösen käyttämistä muuttujista puuttuvat Peltolan tutkimuksesta, missä muuttujia on mallista riippuen kappaletta. Kummankin hintamallin toisistaan poikkeavat muuttujat selittävät kutakuinkin yhtä paljon pellon hintojen hajonnasta, mikä saa epäilemään mallien muuttujien ja pellon hinnan välistä syy-yhteyttä. Tästä viitteitä antaa esimerkiksi molemmissa malleissa tutkittu myydyn alueen koon vaikutus kauppahintaan. Peltolan ym. tutkimuksessa myydyn alueen koolla todetaan olevan itsenäinen, korottava vaikutus kauppahintaan, kun Pyykkösen tutkimuksessa vaikutuksen todetaan olevan päinvastainen. Molemmissa tutkimuksissa päinvastaisina ilmenevät vaikutukset ovat tilastollisesti erittäin merkitseviä sekä tutkijoiden mukaan loogisia. Peltolan ym. tutkimuksessa on selvitetty tilusrakenneominaisuuksien vaikutusta pellon hintaan, lohkokoon, talouskeskusetäisyyden ja lohkon muodon sekä ojituksen osalta. Myös maan laadun ja kasvilajien sekä pellon kasvukunnon vaikutusta tutkittiin, mutta luotettavia tuloksia ei kauppahintojen perusteella voitu esittää. Talouskeskuksen läheisyyden todettiin nostavan pellon yksikköhintaa, mikäli peltolohkolla viljellään rehua ja etäisyys talouskeskukseen on alle 500 metriä. Muutoin talouskeskusetäisyyden vaikutus todettiin vähäiseksi, joskin tilastollisesti merkitseväksi. Etäisyyden vaikutus peltolohko hehtaarihintaan 300 metrin ja 3 kilometrin välillä on karjatiloilla 5 % ja viljatiloilla vain 2 %. (Peltola ym. 2006, s. 20)

16 16 (97) Lohkokoon kasvun todettiin nostavan pellon hehtaarihintaa aina viiden hehtaari taitepisteeseen saakka. Tulokset lohkokoon vaikutuksesta käyttäytyvät malleissa stabiilisti, mikä Peltolan mukaan kielii siitä, että lohkokoon vaikutusta on helpompi lähestyä välillisesti kauppahintojen avulla kuin suoraan kustannusten tai tuottojen kautta. Lohkokoon kasvun pellon hehtaarihintaa korottava vaikutus poikkesi toisistaan merkittävästi alueen peltovaltaisuuden mukaan. Mitä peltovaltaisempi alue on sitä suurempi on lohkokoon vaikutus hintaan. Syyksi poikkeamaan epäiltiin peltovaltaisten alueiden isoja tiloja ja niiden tehokkaampaa koneistusta. Tuotantosuunnan vaikutusta lohkokoon optimointiin ei tutkimuksessa voitu testata, koska ostajan tuotantosuunta ei ollut tiedossa. Lohkon kasvilajin perusteella arvioitiin tutkimuksessa, että merkittäviä eroja eri tuotantosuuntien välillä ilmenisi vasta, kun lohkokoko ylittää 5 hehtaaria. (Peltola ym. 2006, s ) Kuva 2: Pellon suhteellinen hinta lohkokoon funktiona peltovaltaisimmilla alueilla. Punaisella viivalla on kuvattu Peltolan ym. tuloksia ja sinisellä viivalla Pyykkösen tuloksia. Suhteellisen hinnan nollakohta (=1) on valittu kohtaa 2,7 hehtaaria, jotta kuvassa 2 esitetty kaavio on vertailukelpoinen yllä olevan kaavion kanssa. Lohkon muodon vaikutusta ei kauppahintatutkimuksessa kyetty osoittamaan. Esimerkiksi koko Suomea ja kaikkia kauppoja koskevassa 152 muuttujan mallissa n:o 11 on lohkon muoto mukana laskennallisesti määriteltynä siten, että muoto = pinta-ala/(piiri/4), jolloin esimerkiksi neliön muotoinen lohko saa arvon yksi. Muuttuja saa mallissa arvo 0,004, joskaan parametri ei ole likimainkaan tilastollisesti merkitsevä. Muuttujaa olisikin kenties kannattanut tutkia siten, että muodon laskennalliselle arvolle olisi valittu sellainen taitepiste, että suorakaiteen (1:8) muotoinen lohko olisi ollut ideaalimuoto. Tämän lisäksi muuttujasta olisi kenties kannattanut muodostaa yhteisvaikutusmuuttuja lohkon pinta-alan kanssa, sillä lohkon muoto vaikuttaa eniten pienillä lohkoilla. Salaojituksen todettiin nostavan pellon hehtaarihintaa mallin n:o 51 mukaan 17 %, mitä Peltola pitää kuitenkin liian alhaisena, sillä esimerkiksi tutkimusaineisto sisälsi tiedot ainoastaan salaojasuunnitelmista, ei toteutetuista salaojituksista. Peltolan mukaan salaojituksen todellinen hintavaikutus lienee %. Myös valtaojien todettiin alentavan pellon hehtaarihintaa.

17 17 (97) Keskimääräisen hintaa alentavan vaikutuksen todettiin olevan suurimmillaan 11 %. (Peltola ym. 2006, 28 29) Yhteenvetona tulosten käytettävyydelle uusjakojen hyötylaskelmissa todettakoon huolenaihe lähes kaikkiin maakauppoihin liittyvästä tukkualennuksesta, joka tarkoittaa sitä, että arvokkaammat yksiköt myydään suhteellisesti tarkasteltuna edullisemmin. Ei voida siis olettaa, ettei peltokauppoihinkin liittyisi tukkualennusta, joka leikkaisi esimerkiksi suuremmasta lohkokoosta kauppahintaan pääomittuvaa hyötyä. Lohkokoon ja tukkualennuksen korrelaatiosta johtuen, saattaa mallinnettu hyöty olla todellista hyötyä pienempi, mihin viittaavat myös Pyykkösen tutkimustulokset, missä myydyn alueen pinta-alan kasvu alensi pellon hehtaarihintaa. Toinen ongelma kauppahintatutkimuksissa on vastaanottavan tilan tuotannollisten ominaisuuksien ja teknologia valintojen puuttuminen malleista, sillä niillä on vaikutuksensa saatavaan järjestelyhyötyyn, kuten Myyrä on tutkimuksissaan osoittanut (ks. Myyrä 2002, s. 27). Tulokset ovat siten väistämättä kovin keskiarvostettuja tarkempaa arviointia varten Menetelmän käytettävyys Kauppahintatutkimuksiin perustuvien hyödynarviointimenetelmien käytettävyys uusjakojen hyötyarviointiin on heikohko, sillä kauppahintoihin liittyy paljon mm. peltomaamarkkinoihin ja tutkimustulosten ristiriitaisuuteen liittyviä epävarmuustekijöitä. Kauppahintojen perusteella lohkokoon kasvusta ja lohkon saavutettavuuden parantumisesta aiheutuvia hyötyjä voidaan arvioida karkealla tasolla. Projekti ei suosittele menetelmän käyttöä uusjakojen hyötyarvioinnissa. 4.2 Voittofunktioanalyyseihin perustuvat menetelmät Voittofunktioanalyyseihin perustuvat arviointimenetelmät pohjautuvat Maanmittauslaitoksen nykyisessä uusjakokäytännössä Myyrän tutkimukseen Tilusrakenteen vaikutus tuotannon järjestämiseen ja kannattavuuteen (2002), joka pohjautuu osittain em. tekijän aikaisempiin tutkimuksiin Maatilojen tilusrakenne (2000) ja Tilusrakenteen taloudelliset vaikutukset (2001) Menetelmän tausta Voittofunktioanalyysin taustalla olevan ajatuksena on, että maanviljelijä pyrkii mahdollisimman hyvään taloudelliseen tulokseen. Tuottoa maksimoidessaan maanviljelijä panostaa tuotannon lisäämiseen aina siihen saakka, kunnes panosten rajakustannukset ovat yhtä suuria kuin niiden rajatuotot. Optimointioletuksen avulla voidaan eri panostukselle laskea varjohinnat 4, jotka kuvaavat hyödyn/haitan määrää eri tekijöiden suhteen. Kun tilusrakennetekijöiden taloudellisia vaikutuksia tarkastellaan varjohintoina, ovat varjohinnat suoraan verrattavissa tilusjärjestelyinvestoinnin aiheuttamaan vuotuiskustannukseen. (Myyrä 2001, s.11) 4 Varjohinnat kuvaavat voiton lisäystä, jonka tila saavuttaa saadessaan käyttöönsä yhden yksikön lisää tuotannontekijää (Myyrä 2001a, s. 15). Näin ollen varjohinnat voivat kuvata esimerkiksi sitä euromääräistä voiton lisäystä, jonka tila saavuttaa peltolohkojen keskimääräisen talouskeskusetäisyyden pienentyessä yhdellä metrillä.

18 18 (97) Menetelmän perusteena olevat tutkimukset Tutkimuksessa Tilusrakenteen taloudelliset vaikutukset (2001) on pyritty selvittämään maatalouden tuotantopanosten, etenkin talouskeskusetäisyyden ja lohkokoon, varjohinnat voittofunktioanalyysin avulla. Tutkimuksessa on havaittu, etteivät keskimääräisen viljelyetäisyyden ja lohkokoon varjohinnat poikkea nollasta, mitä on pidettävä odottamattomana tuloksena. Loogisesti pääteltynähän viljelyetäisyyden varjohinnan olisi tullut olla negatiivinen (etäisyyden kasvaessa voitto pienenee) ja lohkokoon varjohinnan positiivinen (lohkokoon kasvaessa voitto kasvaa). Myyrä epäilee saatujen tulosten johtuvan joko liian pienestä tutkimusaineistosta, mittausvirheistä, funktion virheellisestä formuloinnista tai muuttujien korreloituneisuudesta. (Myyrä 2001a, s ) Vaikkei tilusrakennetekijöiden yksittäisiä varjohintoja kyettykään osoittamaan, havaittiin tutkimuksessa tilusrakennetekijöiden yhteisvaikutuksen ja maatilan taloudellisen tuloksen välinen yhteys, mitä on pidettävä tutkimuksen merkittävimpänä tuloksena. Tutkimuksen toinen merkittävä havainto on tilusrakenteesta aiheutuvien haittojen suuri tilakohtainen vaihtelu, mikä viittaa tuotannontekijöiden keskinäisiin riippuvuussuhteisiin. (Myyrä 2001a, s ) Tutkimuksessa Tilusrakenteen vaikutus tuotannon järjestämiseen ja kannattavuuteen (2002) on pyritty selvittämään maatilarakenteesta johtuvia tuottoja ja kustannuksia ottaen samalla huomioon tilusrakenteen vaikutuksen viljeltäviin kasveihin ja viljelyn voimaperäisyyteen. Tilusrakenteen taloudellisia vaikutuksia on tutkittu käytännössä kaksivaiheisella ekonometrisellä mallilla. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa on tutkittu, vaikuttaako tilusrakenne maatilojen tuotannollisiin valintoihin (tarkoittaen lähinnä maatilan koneistusketjua ja tuotantosuuntaa). Kysymykseen on pyritty vastaamaan ekonometrisellä mallilla, jossa on oletettu, että viljelystä saatava voitto on tuotantosuunnan valintaan vaikuttaja muuttuja, minkä jälkeen hypoteesi on testattu tilastollisesti. (Myyrä 2002, s. 10) Myyrän mukaan tutkimuksessa suoritettu tilastollinen testaus osoittaa, että tilusrakenne vaikuttaa tuotantosuunnan valintaan. Rakennetun tuotantosuunnan valintaa ennustavan mallin ennustekyvyn sanotaan olevan hyvä (67 %) ja kaikkien selitettävien muuttujien (tilakoko, lohkoko ja lohkojen keskietäisyys) tilastollisesti erittäin merkitseviä. (Myyrä 2002, s. 10) Epäselväksi tosin jää, miten yllä mainittuihin johtopäätöksiin on päädytty, sillä tulosten pohjaksi esitetyssä mallissa muuttujina näyttää olevan tilakoko, lohkokoko ja lohkojen keskietäisyys, sekä näiden muunnoksia että yhdysvaikutuksia (Myyrä 2002, s. 29). Noin puolet mallissa mukana olevista muuttujista eivät näytä olevan tilastollisesti merkitseviä. Lisäksi samaan malliin näytetään sisällytetyn sekä alkuperäisiä muuttujia että näiden muunnoksia, mikä voi johtaa merkityksellisten malliparametrien virheellisyyteen 5 mutta näkyä silti selitysasteen 6 näennäisenä kasvuna. 67 %:n selitysastetta ei voine myöskään pitää kahden vaihtoehdon todennäköisyysmallissa (Probit-malli) erityisen 5 On luonnollisista, että regressioanalyysin muuttujat korreloivat keskenään. Joskus selittävien muuttujien korrelaatio voi kuitenkin olla niin suuri, että se aiheuttaa ongelmia tulosten tarkkuuteen. Tällaista tilannetta kutsutaan multikollineaarisuudeksi. Yleensä ongelmia ei synny, jollei muuttujien välillä ole todella suuria riippuvuuksia. Huomataan, että Myyrän tutkimuksessa olevien alkuperäisten muuttujien ja näiden muunnoksien korrelaatio on 100 %. Mikäli esimerkiksi asuntotontin neliöhintaa kuvaavaan malliin sisällytettäisiin sekä pintaala että pinta-alan logaritmi, antaisi malli virheellisiä tuloksia, vaikkakin molemmat muuttujat näyttäisivät tilastollisesti erittäin merkitseviltä ja mallin selitysaste näin toimimalla parantuisi. 6 Selitysaste kertoo kuinka suuren osuuden selitettävän muuttujan vaihtelusta selittävät muuttujat pystyvät selittämään. Selitysaste vaihtelee nollan ja yhden välillä. Sovitettu selitysaste sen sijaan ottaa huomioon mallin sisältämien selittävien muuttujien lukumäärän ja on arvoltaan aina pienempi tai yhtä suuri kuin varsinainen selitysaste. Sovitettua selitysastetta tarvitaan, koska uusien selittävien muuttujien lisääminen analyysiin nostaa aina varsinaista selitysastetta, vaikka lisätyt muuttujat eivät pystyisikään lisäämään mallin todellista selityskykyä.

19 19 (97) hyvänä, sillä sattumanvaraisesti arvaamallakin selitysasteen odotusarvo olisi nähtävästi 50 %. Myyrän mallista voidaan todeta se, että viljanviljelyyn keskittyneiden maatilojen lohkokoko on käytetyssä aineistossa keskimääräistä suurempi, mikä voidaan havaita myös aineiston keskiarvojen perusteella 7. Havainto ilmenee Myyrän esittämästä mallista, jossa muuttujan AK (peltolohkon keskikoko) estimaatti on -0,46 muiden muuttujien ollessa itseisarvoltaan 0,025 tai pienempiä. Myös Myyrä toteaa myöhemmin tutkimuksessaan, ettei tilakoolla ja lohkojen talouskeskusetäisyydellä ole aineiston perusteella suurta vaikutusta pellonkäyttöön tai tuotantosuunnan valintaan (Myyrä 2002, s.18). Tutkimuksen toisessa vaiheessa on estimoitu voittofunktiot, joista on johdettu tilusrakennetta kuvaavien muuttujien varjohinnat. Voittofunktioiden avulla on kyetty osoittamaan niin tilusrakennetekijöiden yhteisvaikutus kuin lohkokoonkin merkitys maatalousylijäämän vaihteluun. Koska viljelyetäisyyden tai lohkon muodon riippuvuutta maatalousylijäämään ei tutkimuksessa ole kyetty osoittamaan, on kyseiset muuttujat poistettu mallista. (Myyrä 2002, s. 19) Mikäli em. muuttujilla todellisuudessa on vaikutusta maatalousylijäämään, saattavat muille tilusrakennetekijöille lasketut varjohinnat olla harhaisia. Tutkimuksen lopputuloksena on esitetty lohkokoon vaikutus pellon arvoon. Tutkimuksessa havaittua lohkokoon vaikutusta on havainnollistettu kuvassa 3, jossa on esitetty pellon hinta lohkokoon funktiona. Kuten kuvasta voidaan havaita, ovat 3,3 hehtaarin lohkoko viljatiloilla ja 2,5 hehtaarin lohkokoko nurmitiloilla riittävän suuria, eikä em. taitepisteiden jälkeen hyötyjä ole tutkimuksen mukaan saatavissa. Ennen kaikkea Myyrän tulokset osoittavat kuitenkin sen tosiseikan, että suomalaiset tilat kärsivät pienistä peltolohkoista ja, että lohkokokoa suurentamalla voidaan saada aikaan merkittävää taloudellista hyötyä - mutta vain tiettyyn taitepisteeseen asti (ks. kuva 3). Lisäksi tutkimukset osoittavat, että välittömän hyödyn suuruus riippuu tilan tuotannollisista ja teknologisista valinnoista. Kuva 3: Pellon arvo lohkokoon funktiona (nurmitilat sinisellä ja viljatilat punaisella). (Myyrä 2002, s. 26) Suhteellisen hinnan nollakohta (=1) on valittu kohtaa 2,7 hehtaaria. 7 Viljatilojen peltolohkojen keskipinta-ala oli Myyrän käyttämässä aineistossa lähes 50 % suurempi kuin nurmitilojen (Myyrä 2002, s. 17).

20 20 (97) Menetelmän käytettävyys Voittofunktioanalyyseihin perustuvan hyödynarviointimenetelmän käytettävyys uusjakojen hyötyarviointiin on kohtalainen, sillä itse menetelmän lähestymistapaa on pidettävä lähtökohtaisesti oikeana. Koska selvityksen perusteella lasketut tulokset soveltuvat mm. vain noin 40 hehtaarin tilakokoluokalle, ei menetelmää voi suositella työkaluksi uusjakojen hyötyarviointiin. Menetelmän soveltuvuus kärsii myös siitä, ettei sen avulla ole mahdollista selvittää jokaisen tilusrakennemuuttujan vaikutusta. Myyrän em. tutkimuksista uusjakojen hyötylaskelmien uudistamiselle saatavan hyödyn voidaankin todeta rajoittuvan tutkimuksissa tehtyihin havaintoihin lohkon optimikoosta ja sen suhteesta tilan tuotanto- ja teknologiavalintoihin. Projekti ei suosittele menetelmän käyttöä uusjakojen hyötyarvioinnissa. Menetelmä soveltunee vain alustavaan ja kartoittavaan hyötyarviointiin sen nopean ja helpon käytettävyyden ansiosta. 4.3 Kustannuslaskelmiin perustuvat menetelmät Kustannuslaskelmiin perustuvat arviointimenetelmät pohjautuvat Maanmittauslaitoksen nykyisessä uusjakokäytännössä Arviointi- ja korvaukset -ohjeistossa esitettyihin korvaussuosituksiin Menetelmän tausta Uusjaossa aikaansaatujen välittömien viljelyhyötyjen arvioinnissa voidaan po. menetelmän yhteydessä käyttää joko katetuoton 8 taikka viljelykustannusten muutosta. Katetuoton laskenta perustuu Arviointi- ja korvaukset -ohjeistossa ns. toimintoperusteiseen kustannuslaskentaan, missä kustannukset on ryhmitelty toimintoperusteisesti. Menetelmän lähtökohtana on aiheuttamisperiaate, jossa tuoton ja kustannusten välille selvitetään looginen yhteys. Huomio kiinnitetään toimintoihin, ja edelleen toiminnoista, resursseja vaativiin suoritteisiin, missä nimenomaan resurssien käyttö aiheuttaa kustannukset. Koska menetelmän sivutuotteena syntyy myös toimintaprosessi, saadaan maatilatalouden tuotantoketjuista arvokasta tietoa, mikä auttaa ymmärtämään myös itse ilmiötä. Kustannuslaskentaan perustuvia tuloksia voidaan tarkastella myös herkkyysanalyysin 9 avulla, mikä on itse kustannushyötyanalyysin kannalta oleellista Menetelmän perusteena olevat tutkimukset Menetelmän, ja samoin myös Arviointi- ja korvaukset -ohjeiston, taustalla voimakkaimmin vaikuttavat tutkimukset pyrkivät selvittämään maatalouden työvaiheita sekä kustannuslaskennassa käytettäviä lähtötietoja. Maatalouden työvaiheita on selvitetty lukuisissa tutkimuksissa usean vuosikymmenen ajan. Lähimpänä Arviointi- ja korvaukset -ohjeistoa lienee vuosittain julkaistava maatalouden mallilaskelmat, joissa on laskettu maatalouden katetuottoja tuotantosuunnittain. Muista perustietolähteistä mainittakoon ns. standardityöajat sekä Maanmittauslaitoksen toimesta selvitettävät yksikköhinnat. 8 Katetuotolla tarkoitetaan sitä euromääräistä tulosta, joka saadaan vähentämällä viljelyn kokonaistuotosta muuttuvat, välittömästi kasvin viljelystä aiheutuvat kustannukset. Koska katetuottoa lasketaan monella tapaa eri yhteyksissä, tulisi se määritellä tarkasti ennen käyttöönottoa. 9 Herkkyysanalyysien avulla nähdään, kuinka eri tekijöiden muuttuminen vaikuttaa lopputulokseen olettaen, että vain yksi tekijä muuttuu kerrallaan muiden pysyessä ennallaan.

21 21 (97) Maanviljelijän tulot muodostuvat maataloustuotteista sekä erilaisista maataloustuista. Täten esimerkiksi kevätvehnän viljelystä saatavat tuotot muodostuvat seuraavasti: I KV = V L + V R + T cap + T ymp + T lfa + T kans, missä: I KV V L V R T cap T ymp T lfa T kans Kevätvehnän tuotto ( /ha) Leipäviljan tuotto ( /ha) Rehuviljan tuotto ( /ha) CAP -hehtaarituki ( /ha) Ympäristötuki ( /ha) LFA -tuki ( /ha) Kansallinen tuki ( /ha) Tuottojen laskennassa käytettävät muuttujat vaihtelevat tilakohtaisten ominaisuuksien lisäksi ajan ja paikan funktiona. Esimerkiksi viljan tuotto voi vaihdella mm. satovuoden, pellon viljavuusominaisuuksien sekä viljan markkinahinnan mukaan. Vaikka myös maataloustuet vaihtelevat tilakohtaisesti, on niiden hallinta tuottojen laskennassa yksinkertaisempaa kuin viljatuottojen, sillä tuet vaihtelevat tunnettujen sääntöjen mukaan. Kun työvaiheet, työvaiheeseen kuluva aika ja tuotantopanosten yksikköhinnat tunnetaan, voidaan katetuotto esimerkiksi kevätvehnän kohdalla laskea kaavalla: K KV = I KV - C KV, missä: K KV I KV C KV Kevätvehnän katetuotto ( /ha) Kevätvehnän viljelystä saatavat tuotot ( /ha) Kevätvehnän viljelystä aiheutuvat kustannukset ( /ha) Kun tilan katetuotto tunnetaan, voidaan sen muutosta tilusrakenneominaisuuksien funktiona tutkia. Kuitenkin mm. Myyrän tutkimuksissa tehdyt havainnot lohkon optimikoosta ja sen suhteesta tilan tuotanto- ja teknologiavalintoihin heikentävät myös Arviointi- ja korvaukset -ohjeiston perusteella laskettujen tulosten luotettavuutta, sillä katetuotot ja viljelykustannukset ovat laskettu ohjeistossa keskimääräisille ominaisuuksille. Käytännössä nämä keskimääräisillä ominaisuuksilla lasketut viljelykustannukset johtavat siihen, että tilusrakenneominaisuuksien muutoksesta syntyneet hyödyt näyttäytyvät laskennassa liian suurina, pienillä ja vanhanaikaisilla tiloilla, sekä päinvastaisesti liian pieninä, suurilla ja moderneilla tiloilla.

22 22 (97) Laskettaessa uusjakojen hyötyjä tilusrakenneominaisuuksien funktiona, on viljelykustannuksia korjattu TTS:n vuonna julkaisemia korjauskertoimia hyödyntäen. Vanhoista lähtötiedoista johtuen jää esimerkiksi lohkokoon vaikutus kovin pieneksi Arviointi ja korvaukset -ohjeistossa julkaistuja taulukoita käyttäen, sillä 80-luvulla vallinneeseen maatalouden koneistukseen perustuvat korjauskertoimet antavat kovin harhaisen kuvan nykyisestä lohkon optimikoosta 10. Myös peltolohkon muodossa sekä talouskeskusetäisyydessä tapahtuneita muutoksia ja niiden kustannusvaikutuksia voidaan laskea Arviointi- ja korvaukset -ohjeiston perusteella. Vaikka lohkon muoto ja sen kustannusvaikutus onkin ohjeistossa täsmällisesti ilmoitettu, jää hyödyn arviointi pitkälti harkinnan varaan, sillä on kutakuinkin mahdotonta kohdistaa kukin alku- ja lopputilanteen lohko tiettyyn ennalta määrättyyn lohkomalliin, joihin ohjeiston vaikutusarviointi perustuu. Niinpä käytännössä arvioitaneenkin vain se, onko lohkojen muoto keskimäärin parantunut ja jos on, niin mistä luokasta mihin. Talouskeskusetäisyyden vaikutusta viljelykustannuksiin voidaan analysoida po. kustannuslaskelmien avulla hyvin Menetelmän käytettävyys Kustannuslaskelmiin perustuvan hyödynarviointimenetelmän käytettävyys uusjakojen hyötyarviointiin on hyvä. Menetelmä on läpinäkyvä, sillä jokainen tuotossa tapahtuva muutos on yksilöitävissä sen aiheuttajaan. Lisäksi menetelmä sisältää jo itsessään herkkyysanalyysin, jonka avulla laskelmien luotettavuutta eri muuttujien taikka annettujen lähtötietojen funktiona on helppoa tarkastella. Kustannuslaskelmiin perustuvan hyödynarviointimenetelmän haittapuolena voidaan nähdä sen raskas perusrakenne eli mittavat laskelmat, joita täsmällinen kustannuslaskenta vaatii. Lisäksi heikkoutena on ainakin tällä hetkellä, Arviointi- ja korvaukset -ohjeistoon, pohjautuvan menetelmän staattisuus. Keskimääräisiin ominaisuuksiin pohjautuvat kustannuslaskelmat eivät ole dynaamisia, vaan pohjautuvat ennalta määritettyyn tilamalliin, mistä saattaa aiheutua virheitä lopputuloksiin. Toisaalta myös voittofunktioanalyyseihin ja kauppahintatutkimuksiin perustuvat menetelmät ovat em. osin rajoittuneita ja omaavat vastaavan dynaamisuuden puutteen. Yhteenvetona voidaan kustannuslaskelmien todeta soveltuvan tutkituista menetelmistä parhaiten uusjakojen välittömien, ns. maatilataloudellisten, vaikutusten arviointiin, sillä kaikki tilusrakennemuuttujat ovat sisällytettävissä samaan laskentamalliin. Epävarmuudet menetelmän käytölle liittyvät lähinnä dynaamisien laskentamenetelmien kehittämiselle. Menetelmäkehityksen työläyttä kompensoi menetelmän helppo päivitettävyys, sillä kustannuslaskelmat voidaan päivittää käytännössä pelkällä lähtötietojen ajantasaistuksella, mikä vaatii huomattavasti vähäisemmän työpanosta kuin kauppahintatutkimuksen taikka voittofunktioanalyysin suorittaminen. Projekti suosittelee menetelmän käyttöä uusjakojen hyötyarvioinnissa. 10 Mikäli Arviointi- ja korvaukset -ohjeistossa käytettäisiin vuonna 2002 TTS:n maataloustiedotteessa (nro. 5) julkaistuja korjauskertoimia, olisivat lohkokoon kasvusta lasketut hyödyt kaksinkertaiset nykyisiin taulukkoarvoihin verrattuna.

23 23 (97) 4.4 Muuta huomioon otettavaa maatalousvaikutusten arvioinnissa Suurin ongelma jokaista yllä mainittua arviointitapaa käytettäessä on ollut se, että maatalousvaikutukset on arvioitu keskiarvotiedoilla. On siis arvioitu sitä, kuinka paljon lohkokoko, talouskeskusetäisyys jne. keskimäärin muuttuu. Tämä on aiheuttanut laskentatavasta riippumatta noin % epätarkkuuden tuloksiin, sillä keskiarvotiedot eivät kuvaa todellista muutosta. Laskelmat tulee ehdottomasti laskea jatkossa lohkokohtaisesti. 4.5 Uusjaon muiden vaikutusten arviointikäytäntö Uusjaon muiden vaikutusten arviointi on Suomen nykyisessä uusjakokäytännössä pitkälti sivuutettu luotettavien arviointimenetelmien, mittayksiköiden ja yksikköhintojen puuttuessa. 4.6 Jatkotoimenpiteet Projekti suosittelee peltotilusjärjestelyn välittömien hyötyjen arviointiin Arviointi ja korvaukset -ohjeistoon perustuvaa kustannusarvomenetelmää. Peltotilusjärjestelyn maatilataloudellisten vaikutusten lisäksi on uusjaon muut vaikutukset selvitettävä ja sisällyttää osaksi kustannushyötyanalyysiä ja päätöksentekoa.

24 24 (97) 5 HYÖDYNARVIOINTIMENETELMÄT ULKOMAILLA Tässä jaksossa on esitetty Saksaan, Ruotsiin, Sveitsiin ja Hollantiin suunnatun kyselytutkimuksen keskeiset tulokset ja johtopäätökset. Ulkomaisille asiantuntijoille suunnatut kysymykset ovat esitetty liitteessä 1. Kokonaisuudessaan hyödynarviointimenetelmät ulkomailla on esitetty projektin aikana valmistuneessa Laura Penttilän diplomityössä: 5.1 Ruotsi Uusjakojen hyötylaskelmien uudistaminen kansainvälisten mallien avulla Ruotsissa tilusjärjestelytoiminta on keskittynyt metsätilusjärjestelyihin, eikä peltotilusjärjestelyitä juurikaan tehdä. Tilusjärjestelytoimitusten päätarkoituksena on metsien tuottokyvyn parantaminen. Toimituksissa selkiytetään ennen kaikkea kiinteistörakennetta. Lisäksi toimituksissa selkiytetään metsien monesti hyvinkin hajautuneita yhteisomistuksia. Metsätilusjärjestelyn suorittaminen edellyttää Ruotsissa kustannushyötyanalyysin suorittamista. Jotta hanke voidaan panna täytäntöön, on kustannushyötyanalyysillä osoitettava sen kannattavuus Kustannushyötyanalyysi prosessin eri vaiheissa Kustannushyötyanalyysi suoritetaan Ruotsissa ennen tilusjärjestelyn täytäntöönpanoa, jolloin sen tarkoituksena on antaa tietoa päätöksentekoon siitä, kannattaako tilusjärjestely ylipäätään aloittaa. Kustannushyötyanalyysiä tarkennetaan sitä mukaa, kun tilusjärjestelyn suunnitelmat tarkentuvat, jolloin analyysin sisältö ja tarkkuus vaihtelevat suunnitelmien valmiusasteesta riippuen. Ensimmäiset suunnitelmat tehdään hyvinkin karkealla tasolla lähinnä järjestelyn potentiaalin tunnistamiseksi, mutta mikä huomioitavaa, jo ennen järjestelyn täytäntöönpanoa ovat suunnitelmat niin tarkkoja, että hyödyt voidaan arvioida kiinteistökohtaisesti. Tämä mahdollistaa sen, että suhteellinen osuus kustannuksista sekä arvio absoluuttisista kustannuksista ovat tiedossa jo ennen hankkeen täytäntöönpanoa. Vaikka itse kustannushyötyanalyysiä ei suoritetakaan enää projektin päätyttyä, voitaneen olettaa, että kustannusarvioiden toteutumista ja suhdetta asetettuihin tavoitteisiin seurataan tilusjärjestelyn jälkeenkin toisissa instansseissa Huomioitavat hyötytekijät ja niiden arviointi Ruotsissa kustannushyötyanalyysin otetaan mukaan vain sellaisia hyötyjä, joilla on selkeä rahallinen arvo, mutta hankkeen toteuttamista voinee perustella myös sen muilla vaikutuksilla, kuten kiinteistörakenteen selkiytymisellä. Em. vaikeammin rahassa mitattavia vaikutuksia ei kuitenkaan huomioida kustannushyötyanalyysin ns. laskennallisessa lopputuloksessa, millä on nähtävästi huomattava painoarvo hankkeen toteuttamispäätöstä tehtäessä. Hyödyn arviointi keskittyykin siis voimakkaasti ns. välittömien metsätilusjärjestelyhyötyjen, kuten alentuneiden korjuukustannusten määrittämiseen.

25 25 (97) Kustannushyötyanalyysissa huomioitavia hyötyjä ovat metsälohkon koko ja muoto sekä sijainti ja lukumäärä. Lisäksi analyysissä huomioidaan parantuneen tieverkoston vaikutusta. Välittömien hyötyjen lisäksi voidaan analyysissä käsitellä myös yhteisomistusten purkamisen merkitystä. Em. hyötytekijöiden perusteella lasketaan mm. parantuneen puuntuotannon tulolisäys sekä metsänhoitokustannusten aleneminen Huomioitavat hyödynsaajat ja niiden merkitys päätöksenteossa Hyödynarviointi tehdään käytännössä maanomistajien näkökulmasta, näin ainakin metsätilusjärjestelyissä. Yhteiskunnallisia hyötyjä voidaan kuitenkin ottaa huomioon etenkin hankeuusjakojen yhteydessä. Varsinaista estettä yhteiskunnallisten hyötyjen huomioimiselle ei tiettävästi ole, mutta niiden oletettaneen muodostuvan pääasiallisesti maanomistajille aikaansaatujen hyötyjen kerrannais- ja heijastusvaikutuksista. Tilusjärjestely voidaan toteuttaa, mikäli maanomistajien välittömät metsätaloudelliset hyödyt ylittävät hankkeesta heille koituvat kustannukset. 5.2 Saksa Saksa on liittovaltio, joka koostuu kuudestatoista laajaa itsenäistä päätösvaltaa käyttävästä osavaltiosta. Koska maan osavaltiokohtaiset lait ovat hierarkiassa koko maata koskevan lainsäädännön alapuolella eikä uusjakojen hyödynarvioinnista säädetä koko maata koskevassa lainsäädännössä, poikkeavat uusjakojen yhteydessä suoritettavat kustannushyötyanalyysit maan eri osissa. Uusjaoilla pyritään paitsi lisäämään maaseutuelinkeinojen kannattavuutta myös turvaamaan rakennusmaan riittävyys järjestelemällä maa- ja metsätalousmaita kaupunkimaisen asutuksen ja toimintojen tieltä. Uusjakojen tarkoituksena voidaan ajatella olevan aluerakenteen selkiyttäminen, missä toisaalta yhdistetään maatalousvaltaisia alueita sekä toisaalta erotetaan asumiseen ja muuhun liiketoimintaan tarvittavia alueita. Saksalaiset uusjaot ovat muodostuvat siis pääsääntöisesti rakennusmaan järjestelyistä, hankeuusjaoista ja peltotilusjärjestelyistä ja ovat siten hyödyn arvioinnin kannalta monipuolisempia kuin tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena olevat suomalaiset peltotilusjärjestelyt. Uusjaon suorittaminen edellyttää ainakin osassa Saksan osavaltioita kustannushyötyanalyysin suorittamista. Jotta hanke voidaan panna täytäntöön, on kustannushyötyanalyysillä taikka muilla painavilla seikoilla 11 osoitettava uusjaon tarpeellisuus Kustannushyötyanalyysi prosessin eri vaiheissa Saksassa on eri osavaltioissa erilaisia käytäntöjä uusjakojen hyötyjen laskemiseksi. Esimerkiksi Baijerissa ei ole ainakaan toistaiseksi käytössä kustannushyötyanalyysia, joskin aihetta tutkitaan ja käyttöönottoa harkitaan. Sen sijaan esimerkiksi Rheinland-Pfalzissa ja Nordrhein- Westfalenissa sekä Alasaksissa on käytössä kustannushyötyanalyysi. Tavallisesti kustannushyötyanalyysi suoritetaan uusjaon valmisteluvaiheessa sekä uudestaan heti uusjaon päättymisen jälkeen. Analyysiä käytetään siis nähtävästi ensisijaisesti uusjaon kannattavuuden toteamiseksi ja täytäntöönpanopäätöksen tekemiseksi sekä toissijaisesti uusjaon kustannusten ositteluun. Analyysi näyttää poikkeavan riippuen siitä, missä vaiheessa prosessia se suoritetaan, sillä heti uusjaon päättymisen jälkeen suoritettu kustannushyötyana- 11 Esimerkiksi uusjaon yhteydessä toteutettava Natura hanke voi jo sinällään osoittaa hankkeen kannattavuuden.

26 26 (97) lyysi on laajempi ja pitää sisällään myös asianosaisten näkemyksen hankkeen onnistumisesta. Asianosaisten kokemuksilla ei kuitenkaan tiettävästi ole vaikutusta kullekin maksettavaksi tulevien kustannusten määrään, vaan sitä käytetään ensisijaisesti toiminnan jälkiseurantaan ja itse prosessin kehittämiseen Huomioitavat hyötytekijät ja niiden arviointi Saksalaisessa kustannushyötyanalyysissä huomioitavat hyödyt ja kustannukset ovat jaoteltu seuraaviin alaluokkiin: maatilataloudelliset, maatalousrakenteelliset ja sosiaaliset, ekologiset, sekä aluetaloudelliset vaikutukset. Lisäksi jokainen alaluokka on jaettu pää- ja sivuvaikutuksiin. Päävaikutuksilla tarkoitetaan sellaisia vaikutuksia, joita uusjaossa tavoiteltavien päämäärien toteuttamisesta suoraan seuraa. Sivuvaikutuksilla tarkoitetaan sellaisia vaikutuksia, jotka eivät suoranaisesti ole uusjaon tavoitteena mutta, joita uusjako aiheuttaa. Maatilatalouden suorilla vaikutuksilla tarkoitetaan peltotilusjärjestelyn välittömiä maatalousvaikutuksia. Täten vaikutusten arvioinnissa huomioon otetaan mm. muutokset peltolohkon koossa, muodossa ja sijainnissa. Kaikki maatilataloudelliset vaikutukset ovat ns. päävaikutuksia, sillä ne ovat uusjaon tavoitteena. Suorilla maatalousrakenteellisilla ja sosiaalisilla vaikutuksilla tarkoitetaan peltotilusjärjestelyn yhteydessä vähentynyttä työtarvetta, mikä näkyy vapaa-ajan lisääntymisenä. Em. vapaa-ajan lisääntyminen antaa mahdollisuuden tulotason nostamiseen esimerkiksi tilakokoa kasvattamalla taikka muita töitä tekemällä. Epäsuorilla maatalousrakenteellisilla ja sosiaalisilla vaikutuksilla tarkoitetaan esimerkiksi peltoalan kasvamisesta aiheutunutta lisätyövoiman tarvetta, mikä vähentää mm. työttömyyskustannuksia. Ekologiset vaikutukset liittyvät ympäristöön ja luontoon. Uusjaon ekologisina päävaikutuksina pidetään maiseman ja monimuotoisuuden muutosta 12. Uusjaon ekologisina sivuvaikutuksina pidetään päästöjen vähentymistä, mitä esimerkiksi kulkemistarpeen vähentyminen aiheuttaa. Aluetaloudellisista vaikutuksista päävaikutuksiksi luetaan hyödyt, joita kiinteistörakenteen ja -rekisterin selkiytyminen aiheuttaa. Aluetaloudellisiksi sivuvaikutuksiksi luetaan mm. teiden ylläpitokustannusten väheneminen ja turismin edellytysten parantuminen Huomioitavat hyödynsaajat ja niiden merkitys päätöksenteossa Saksassa hyötyjä arvioidaan niin maanviljelijän, maata vuokraavan maanomistajan kuin yhteiskunnankin kannalta riippuen luonnollisesti uusjaon tarkoituksesta ja laajuudesta. Uusjako voidaan pääsääntöisesti suorittaa vain, mikäli kokonaisvaikutuksia peilaavan kustannushyötyanalyysin lopputulos on positiivinen. Käytännössä kuitenkin vasta maanomistajien ja alueen viljelijöiden laaja hyväksyntä mahdollistaa uusjaon toteuttamisen (Thomas 2008). 5.3 Sveitsi Sveitsi on 26 kantonista muodostuva liittotasavalta. Jokaisella kantonilla oma lainsäädäntönsä aina perustuslaista lähtien, mistä johtuen alla kuvattu Sveitsin hyödynarviointikäytäntö lienee yleistävä. Kuten Saksassa, ovat uusjaot myös Sveitsissä monipuolisia, eri intressiryhmien 12 Huomattakoon, että muutokset maisemassa ja monimuotoisuudessa ovat uusjaon kustannushyötyanalyysin ainoa muuttuja, jolle ei anneta rahallista arvoa.

27 27 (97) tarpeita palvelevia toimituksia. Uusjaoissa pyritään maatilatalouden kannattavuuden parantamisen ohella turvaamaan mm. ympäristösuojelun päämääriä ja yritystaloudellisia maatarpeita sekä selkiyttämään kiinteistörekisteriä ja varautumaan luonnontuhoilta. Kustannushyötyanalyysi tulee suorittaa uusjaon täytäntöönpanon edellytyksenä tarpeen mukaan, ts. laajoissa eri intressiryhmiä koskevissa uusjaoissa kustannushyötyanalyysin suorittaminen on pakollista mutta ei esimerkiksi pienemmissä, vain tiettyjen tahojen etuja tavoittelevissa peltotilus- tai rakennusmaanjärjestelyissä Kustannushyötyanalyysi prosessin eri vaiheissa Tavallisesti kustannushyötyanalyysi suoritetaan uusjaon valmisteluvaiheessa sekä uudestaan uusjaon päättymisen jälkeen. Analyysiä käytetään siis uusjaon kannattavuuden toteamiseksi ja täytäntöönpanopäätöksen tekemiseksi sekä uusjaon kustannusten ositteluun. Analyysi poikkeaa riippuen siitä, missä vaiheessa prosessia se suoritetaan. Ennen uusjaon suorittamista laaditaan eräänlainen toimenpide-ehdotus, missä tuodaan ilmi hankkeen vaikutukset, kuten lohkojen kasvu ja tulvavalleja varten varattujen alueiden määrä. Tämän jälkeen hankkeen toimenpide-ehdotuksessa esitettyjä vaikutuksia 13 verrataan hankkeen kustannuksiin ja päätetään, ovatko kustannukset hyväksyttäviä asetettuihin tavoitteisiin verrattuna. Uusjaon päättymisen jälkeen suoritettava kustannushyötyanalyysi on mittaa ensisijaisesti maanomistajien ja viljelijöiden saamaa hyötyä, minkä perusteella kustannukset ositellaan Huomioitavat hyötytekijät ja niiden arviointi Sveitsissä vain yksityisille tahoille, eli maanomistajille ja viljelijöille koituville hyödyille lasketaan rahallinen arvo. Sen sijaan julkisille vaikutuksille ei lasketa pääsääntöisesti rahallista arvoa. Yksityisinä vaikutuksina huomioidaan muutokset: lohkon pinta-alassa ja muodossa lohkojen sijainnissa ja lukumäärässä parantuneessa tie-, kuivatus- ja kasteluverkostossa Julkisina vaikutuksina huomioidaan muutokset: päästömäärissä (maaperään, ilmaan ja vesistöön) monimuotoisuudessa ja maisemassa julkisessa maanhankinnassa sosiaalisessa pääomassa (konfliktien vähentyminen julkisessa maanhankinnassa) tulvasuojelussa Julkisista vaikutuksista vain tulvasuojelulle lasketaan rahallinen arvo, joka arvioidaan tulvien aiheuttamien tuhojen kustannuksiin perustuen Huomioitavat hyödynsaajat ja niiden merkitys päätöksenteossa Sveitsissä arvioidaan saatuja hyötyjä sekä yksityisten että julkisen sektorin kannalta. Kummankin osapuolen hyödyt painavat pääsääntöisesti päätöksenteossa yhtä paljon, joskin pienemmissä projekteissa on luonnollista, että yksityisten hyötyjä korostetaan. Pääsääntö kuitenkin on, että niin yksityisen kuin julkisenkin sektorin tulee hyötyä projektista, jotta se voidaan toteuttaa. 13 Huomataan, että toimenpide-ehdotuksessa esitetyt vaikutukset eivät siis ole rahamääräisiä.

28 28 (97) 5.4 Alankomaat Uusjaossa voidaan tilusjärjestelyjen ohella yhtäläisesti suunnitella ja toteuttaa tie- ja vesirakennushankkeita ja perustaa virkistysalueita sekä luonnon- ja maisemansuojelukohteita. Uusjaon toimeenpanon edellytyksenä on, että toimitus on kehittämishankkeena hyväksytty mukaan vuosittain päivitettävään valtakunnalliseen maaseutualueiden kehittämissuunnitelmaan Kustannushyötyanalyysi prosessin eri vaiheissa Vasta alueellisessa kehittämissuunnitelmassa olevat uusjaot voidaan ottaa tarkempaan käsittelyyn, jossa ratkaistaan kunkin uusjaon toteuttamiskelpoisuus kustannushyötyanalyysin avulla 14. Kustannushyötyanalyysi tehdään toistamiseen projektin päätyttyä ilmeisesti kustannusten ositteluun Huomioitavat hyötytekijät ja niiden arviointi Alankomaissa huomioidaan kutakuinkin jokaisessa kustannushyötyanalyysissä muutokset: lohkon pinta-alassa ja muodossa lohkojen sijainnissa ja lukumäärässä Tarpeen mukaan huomioidaan muutokset: tie- ja kasteluverkostossa monimuotoisuudessa ja maisemassa sosiaalisessa pääomassa tulvasuojelussa Vaikutuksille ei tiettävästi anneta euromääräisiä arvoja, vaan muutokset pyritään ainoastaan toteamaan luetteloimalla ne Huomioitavat hyödynsaajat ja niiden merkitys päätöksenteossa Alankomaissa hyödyt arvioidaan sekä yhteiskunnan että maanviljelijän kannalta. Projektin toteuttamispäätöstä tehtäessä huomioidaan yhtälailla molempien osapuolten hyödyt kuitenkin siten, että uusjaon tarkoituksen mukaan hyötyjä voidaan painottaa tarkoituksenmukaisesti. Vaikka kustannushyötyanalyysin lopputulos olisikin kielteinen uusjaon toteuttamisen kannalta, voidaan hanke kuitenkin viedä läpi poliittisista syistä. 5.6 Yhteenveto ulkomaisista hyötyarvioinneista Yhteenvetona tehdystä kyselytutkimuksesta ja ulkomaisiin hyödynarviointimenetelmiin tutustumisesta voidaan sanoa, että periaatteet ja lähtökohdat laskennan suorittamiseksi ovat eri puolilla Eurooppaa melko yhtenäisiä. Ensinnäkin periaatteena on, että yhteiskunnan resurssit tulee kohdistaa tarkoituksenmukaisesti ja kannattavasti, mikä tulee todeta kustannushyötyanalyysillä. Toiseksi, muiden kuin yhteiskunnan kannettavaksi jäävät kustannukset tulee kohdistaa oikeudenmukaisesti sen mukaan, mitä kukin osapuoli on jaosta hyötynyt. Usein kustannushyötyanalyysi on jaettu sen käyttötarkoituksen perusteella kahteen osaan, peilaten sekä yhteiskunnallista kannattavuutta että osallisten hyötyjä. Yhteiskunnallisen kannattavuuden selvittäminen tehdään uusjaon täytäntöönpanopäätöksen oikeutuksen todentamiseksi ja osallisten hyötyjen selvittäminen uusjaon kustannusten jakamiseksi. 14 Vaikka uusjaon toteuttamiskelpoisuutta ei kustannushyötyanalyysin avulla kyettäisikään toteamaan, voidaan hanke toteuttaa muihin painaviin syihin, kuten poliittisiin tavoitteisiin, vedoten

29 29 (97) Periaatteet ovat siis kunnossa mutta toteutus ontuu, sillä vaikutukset ovat usein niin epämääräisiä ja vaikeasti mitattavissa, ettei niiden arvioimista ole käytännössä kyetty toteuttamaan. Niinpä lähes jokaisella ulkomaisella asiantuntijalla oli oma mielipiteensä, kuinka uusjaon vaikutukset tulisi viimekädessä arvioida. Voidaankin sanoa, ettei Suomi ole ainoa maa, jossa uusjakojen hyötylaskelmat vaativat käytäntöjen yhtenäistämistä ja luotettavien arviointimenetelmien kehittämistä. Ehkä parhaimmat lähtökohdat Suomen arviointikäytännön jatkokehittämiselle tarjosi Rheinland-Pfalzissa käytössä oleva kustannushyötyanalyysi, missä uusjaon yhteiskunnallisten vaikuttavuuden eri osa-alueet oli jäsennelty perusteellisesti (ks ). Mallia voisi soveltaa myös Suomessa eri vaikutusten jäsentelyyn. Kuva 4: Projektin alkuvaiheessa uusjaon vaikutukset oli pyritty tunnistamaan mutta kokonaisuus oli kovin jäsentelemätön, sillä eri vaikutukset kuuluivat useisiin luokkiin eikä yhteiskunnallinen vaikuttavuus näin ollen muodostunut osien summasta. Rheinland-Pfalzin mallissa kukin vaikutus huomioidaan vain kerran ja vain yhdessä luokassa, mitkä yhdessä muodostavat yhteiskunnallisen vaikutuksen. Malli tarjoaa siis jäsentyneen kuvan uusjaon kokonaisvaikutuksista. Jäsentyneen hyötymaiseman lisäksi saksalainen hyödynarviointimalli tarjosi oivia lähtökohtia hyötyjen rahalliseen arviointiin. Esimerkiksi sosiaaliseksi hyödyksi luettiin maanviljelijöiden vapaa-ajan lisääntyminen, mitä voitiin mitata peltotyöajan vähentymisellä ja arvioida työstä saatavalla palkalla (minkä siis ajateltiin olevan korvausta menetetystä vapaa-ajasta). Jatkoselvitystarvetta antoi Sveitsin malli, missä käytössä oli ns. käyttöarvoanalyysi 15. Menetelmän perusteisiin, käyttömahdollisuuksiin ja sovellettavuuteen tulisikin tutustua esimerkiksi opinnäytetyön laajuudessa, sillä menetelmää tiettävästi käytetään alueelliseen kehittämiseen 16 liittyvässä päätöksenteossa laajemminkin Euroopassa. 15 Kun kustannushyötyanalyysillä arvioidaan ensisijaisesti rahallisia arvoja, sanotaan käyttöarvoanalyysin ottavan eri tekijät huomioon laajemmin. Menetelmän käyttöä on suositeltu etenkin sellaisten päätöksentekoongelmien ratkaisuun, missä laadulliset ja muut ei-rahamääräiset arvot määräävät valintaa. (Pallari 2007, s. 12 ja 16-17) Käyttöarvoanalyysin käytettävyyttä saattaa rajoittaa sen subjektiivinen luonne, ts. menetelmän lopputulos riippuu aina päätöksentekijästä. Näin ollen käyttöarvoanalyysin avulla saatavat tulokset eivät voi olla objektiivisesti oikein taikka yleisesti voimassa, vaan ne kuvaavat ainoastaan tavoitemielikuvien ja toteutusvaihtoehtojen loogisen yhdistämisen optimaalista tulosta. 16 Saksassa käyttöarvoanalyysin soveltuvuutta alueelliseen kehittämiseen liittyvässä päätöksenteossa on selvittänyt väitöskirjassaan Schulte (2003), joka korostaa erityisesti tavoitepohjaista lähestymistapaa, joka mahdollistaa kaikkien asianosaisten (so. projektihenkilöiden, maanviljelijöiden, asukkaiden ja viranomaisten) osallistumisen arviointi- ja päätöksentekoprosessiin.

30 30 (97) 6 KUSTANNUSHYÖTYANALYYSIT Uusjaon onnistumisen edellytys on, että uusjaolla on vahva kannatus siihen osallistuvien maanomistajien ja viranomaisten sekä muiden yhteistyökumppanien keskuudessa. Kannatuksen keskeisenä kulmakohtana on kustannushyötyanalyysi, missä kaikille osapuolille osoitetaan epäilyksettömästi uusjaon kannattavuus. Kun uusjako nähdään kannattavaksi sen asianosaisten keskuudessa, voidaan se myös hyväksyä, mikä on lähes välttämätöntä uusjaon onnistumisen kannalta. (Thomas 2008) Tiettävästi ensimmäinen kustannushyötyanalyysiä käsittelevä tieteellinen artikkeli On the Measurement of the Utility of Public Works kirjoitettiin vuonna 1844 ranskalaisen insinöörin ja itseoppineen ekonomistin Jules Dupuitin toimesta. Dupuit toimi esimiestehtävissä Pariisin vesi- ja viemärihuollon sekä myöhemmin tiehankkeiden parissa. Liki puoli vuosisataa myöhemmin kustannushyötyanalyysi sai formaalimman muodon, kun brittiläinen professori Alfred Marshall esitteli teoriansa marginaalihyödyistä - siis niistä, joista maataloustutkimuksista tuttu Sami Myyrä on yhä tänäkin päivänä kiinnostunut. Kuitenkin vasta Garmisch-Partenkirchenin talviolympialaisten aikaan vuonna 1936 sai kustannushyötyanalyysi virallisen aseman julkisten hankkeiden investointipäätösten arvioinnissa, kun siitä tuli osa Yhdysvaltojen vesitiekuljetusten kehittämiseen tähtäävää lainsäädäntöä. Paria vuosikymmentä myöhemmin hyötyjen ja haittojen vertailusta tuli osa myös suomalaista jakolakia (604/51) ja -asetusta (407/52). Säännellyt hyöty- ja kustannusselvitykset vakiintuivat osaksi uusjakoja 1980-luvun alkupuolella uusjaon tukemislain ja -asetuksen voimaantulon myötä. Kustannushyötyanalyysin avulla kartoitetaan hankevaihtoehtojen kokonaisvaikutukset rahamääräisinä nykyarvoina. Jos hankkeen nettonykyarvo on positiivinen, on hankkeen toteuttamisen avulla mahdollista kasvattaa yhteiskunnallista hyvinvointia. Kustannushyötyanalyysin tarkoituksena on helpottaa yhteiskunnallista päätöksentekoa ja yhteiskunnan resurssien tehokasta allokaatiota. Kustannushyötyanalyysi voidaan tehdä joko ennen tarkastelun kohteena olevan hankkeen aloittamista (ex ante), hankkeen ollessa käynnissä (in media res) tai vasta hankkeen jälkeen (ex post). (Edwards-Jones ym. 2000, 121 ja Laine 2006, 24) Uusjaossa kustannushyötyanalyysi tehdään tarveselvitysvaiheessa ex ante, kustannusten osittelussa in media res, ja uusjaon jälkiseurannassa ex post. Koska tarkat tiedot hankkeen vaikutuksista usein selviävät vasta hankkeen kuluessa, ovat analyysit jo lähtökohtaisesti sitä epävarmempia mitä aikaisemmin ne tehdään. Tästä huolimatta ovat hankkeen hyödyt ja kustannukset luonnollisesti tärkeää selvittää ennen hankkeen aloittamista, jotta saadaan selville, onko hanke taloudellisesti kannattava toteuttaa. (Boardman ym. 2001, 35 ja Laine 2006, 24) Uusjaon tarkoituksena voidaan nähdä tietyn alueen tilusrakenteen ja siihen oleellisesti liittyvien elementtien muokkaaminen ns. Pareto -optimaaliselle tasolle, jolloin kenenkään asemaa ei voida enää parantaa huonontamatta jonkun muun asemaa. Em. tason löytämiseksi tarvitaan kustannushyötyanalyysiä, joka huomioi hankkeen kokonaisvaikutukset. Pareto -tehokkuuden käsite onkin suoraan nähtävissä kustannushyötyanalyysin taustalla, sillä kustannusanalyysin avulla pyritään löytämään tehokkain mahdollinen resurssien allokaatio.

31 31 (97) 6.1 Kustannushyötyanalyysin keskeiset periaatteet Kustannushyötyanalyysin periaatteena on mitata ja summata kaikki yhteiskunnalle koituvat kustannukset ja hyödyt tietystä suunnitteilla olevasta tai jo toteutuneesta hankkeesta. Pääsääntöisesti kustannushyötyanalyysin suorittaminen edellyttää, että kaikki kustannukset ja hyödyt ovat muunnettavissa rahallisiksi arvoiksi, mikä voi olla käytännössä hankalaa. Yhteiskunnalliset nettohyödyt hankkeesta voidaan kuvata esimerkiksi summana: UJHYÖTY = ΔMY + ΔKY + ΔVY + ΔYY + ΔSY jossa ΔMY on maanviljelijän, ΔKY on kunnan, ΔVY on valtion ja ΔYY on ympäristön sekä ΔSY on sosiaalisen ylijäämän kokonaismuutos. Koska jokainen näistä komponenteista voi olla positiivinen tai negatiivinen, voi myös yhteiskunnallinen nettohyöty olla positiivinen tai negatiivinen Kustannushyötyanalyysissä huomioitavat vaikutukset Kustannushyötyanalyysissä otetaan mukaan kaikki sellaiset hyödyt ja kustannukset, joihin hanke merkittävästi vaikuttaa ja joiden rahamääräiseen arviointiin on olemassa selkeä menetelmä. Kukin hyöty- ja kustannuserä otetaan huomioon vain kerran. Näin ollen analyysiin ei saa sisällyttää taloudellisia heijastus- tai kerrannaisvaikutuksia. Mikäli analyysissä on siirtoeriä, kuten tiestön maksajalta toiselle siirtyviä ylläpitomaksuja, tulisi ne pääsääntöisesti ottaa huomioon sekä hyötyjän että haitankärsijän kohdalla erimerkkisinä. Kun arvioidaan hankkeen vaikutuksia, on perinteisesti korostettu kahta tärkeää käsitettä, lisäisyyttä ja syrjäyttämistä. Lisäisyydellä tarkoitetaan sitä, että hankkeen aiheuttamat vaikutukset ovat todella hankkeesta aiheutuvia, ts. niitä ei saavutettaisi ilman hankkeen toteuttamista. Syrjäyttämisellä puolestaan tarkoitetaan tilannetta, jossa hanke aiheuttaa kustannuksia muualla kuin sen välittömällä vaikutusalueella. Uusjakojen kannalta ensin mainittu lienee relevantimpi ja pohdittava asia, sillä on vaikea kuvitella tilannetta, jossa uusjako syrjäyttäisi jonkin muun hankkeen - paitsi ehkä vähemmän kannattavan uusjaon. (ks. Hanley & Spash 1993, 9 ja Laine 2006, 30) Vaikutusten rajaaminen Kerrannais- ym. vaikutusten välttämiseksi, tulee kustannushyötyanalyysissä huomioitavat vaikutukset rajata sekä alueellisesti että asiakohtaisesti. Aluerajaukseksi voitaisiin suositella esimerkiksi paikallista kiinteistömarkkina-aluetta, jolla tarkoitetaan siis samalla tavoin paikallisiin oloihin reagoivaa aluetta. Työllisyys, tulotaso ja työvoiman liikkuvuus vaikuttavat usein samalla tavoin markkina-alueen eri osissa. Markkina-alue vastaa kutakuinkin työssäkäyntialueen rajoja, ja pendelöinti alueen sisällä on yleistä. Tällainen käyttökelpoinen alue on Suomen mittakaavassa useimmiten seutukunta, joka vastaa pääpiirteissään alueellista työssäkäyntialuetta. (ks. Hiltunen 2003, 2) Asiarajaus on monimutkaisempi kysymys ja vaihtelee peltotilusjärjestelyn kohteesta ja mahdollisista toimenpiteistä riippuen. Haasteena onkin löytää ja määrittää kaikki relevantit vaikutukset sekä keskittää analyysi todella vain valittuihin vaikutuksiin. Mikäli esimerkiksi uusjakoalueen maisema ei juuri jaossa muutu - ainakaan siten, että muutoksella olisi jollekulle sen enempää positiivista kuin negatiivistakaan merkitystä - voisi maisema-asian rajata ulos kustannushyötyanalyysistä. Näin siksi, ettei asialla olisi merkityksellistä vaikutusta kustannus-

32 32 (97) hyötyanalyysin lopputulokseen, jonka tarkoituksena on auttaa päätöksentekoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei esimerkkinä mainittua maisema-analyysiä voitaisi tehdä laisinkaan, vaan ainoastaan sitä, ettei sen tulisi vaikuttaa analyysin lopputulokseen. Mikäli uusjaon tarkoituksena olisi muuttaa maisemaa, taikka se sitä väistämättä merkityksellisesti muuttaisi, tulisi asia ottaa luonnollisesti osaksi päätöksentekoa. Tärkeää on, että lopputulokseen vaikuttaisivat ainoastaan sellaiset muutokset, joihin tietoisesti pyritään, taikka väistämättä joudutaan. Sattumanvaraisilla vaikutuksilla on turha sotkea päätöksentekoon tähtäävää analyysiä Markkinattomat vaikutukset ja niiden huomiointimahdollisuudet Useimpiin uusjakoihin liittyy taloudellisten hyötyjen ja kustannusten lisäksi myös vaikeammin määriteltäviä ei-rahamääräisiä vaikutuksia. Nämä ns. markkinattomat vaikutukset liittyvät usein ympäristön tilaan, biologiseen monimuotoisuuteen taikka ihmisten sosiaalisiin suhteisiin. Markkinattomien vaikutusten huomiointi on erityisen tärkeää, sillä vaikutukset voivat olla jopa peruuttamattomia. Koska kustannushyötyanalyysin käyttämiseen tarvitaan pääsääntöisesti kaikkien hyötyjen ja kustannusten rahamääräiset arvot, tulisi myös em. markkinattomat vaikutukset arvottaa taloudellisesti. Markkinattomia hyötyjä voidaan lähestyä, joko todellisten tai rakennettujen markkinoiden avulla. Todellisia markkinoita hyödynnetään mm. kustannuspohjaisissa arviointimenetelmissä, jolloin arvioidaan esimerkiksi tietyn tavoitteen toteuttamiseksi vaadittavaa vaihtoehtoiskustannusta. Keinotekoisia markkinoita hyödynnetään mm. maksuhalukkuustutkimuksissa, joissa ihmisiltä suoraan kysytään, kuinka paljon he olisivat valmiita maksamaan tietyn tavoitteen toteuttamiseksi. Erityisen vaikeina ja epäluotettavina sekä joskus epämielekkäinä mittauskohteina on perinteisesti pidetty mm. luontoarvojen ja ihmishenkien euromääräistä arvottamista - toki niillekin hinta löytyy. Esimerkiksi ihmishengen laskennallinen hinta vaihtelee useassa maassa elinaikaodotuksen ja BKT:n funktiona, jolloin halvimmat henget löytyvät kehitysmaista, missä yhden ihmisen arvo on pienimmillään. Kustannushyötyanalyyseihin upotettuna em. arvottamistyyli voi johtaa esimerkiksi siihen, että myrkyllisiä jätteitä näyttäisi kannattavan kuljettaa pitkiäkin matkoja halvemmille alueille. Vastaavasti myös ympäristön turmeleminen on köyhemmillä alueilla halvempaa, sillä usein maksuhalukkuustutkimuksilla selvitetty ympäristön hinta on voimakkaasti riippuvainen vastaajien tulotasosta. Kuvattuja maksuhalukkuustutkimuksia parempina vaihtoehtoina ympäristön arvottamiseen lieneekin vaihtoehtoiskustannuksella arvioiminen, mikä perustuu siis todellisiin markkinoihin. Vaihtoehtokustannuksiin pohjautuva arvioiminen perustuu logiikkaan, että esimerkiksi tietyn suuruinen ympäristön parantaminen pitää joka tapauksessa tehdä ja se tehdään siellä, missä se on halvinta. Samaan logiikkaan perustui esimerkiksi ympäristöhallinnon päätös panostaa Pietarin jätevedenpuhdistamon perusparannukseen, missä korvamerkittyjen rahojen tavoitteena oli parantaa Itämerta ja suurin vaikuttavuus rahoille saatiin muualta kuin kotimaassa tehtävältä hankkeelta. Näin ollen esimerkiksi monimuotoisuuden vähenemistä voitaisiin lähestyä uusjaossa häviävien ojien pinta-alan suuruisen kosteikon perustamiskustannuksella. Jos joitakin kustannuksia tai hyötyjä on mahdotonta määritellä rahassa edellä mainittujen menetelmien avulla, voidaan kustannushyötyanalyysin päätössääntö muokata implisiittiseksi hintasäännöksi. Otetaan esimerkiksi hanke, josta seuraa viljelijöiden maatalousylijäämän kasvua (Δviljelijä) sekä liikenneturvallisuuden parantumista (Δliikenne) mutta aiheutuu negatiivisia vaikutuksia uusjaon osallisena olevan yhteisön sosiaaliseen pääomaan (-Δsos.pääoma), joita ei pystytä rahamääräisesti arvioimaan. Tällaisessa tilanteessa hankkeen hyötyarviointi voidaan kuvata muotoon:

33 33 (97) UJHYÖTY = Δviljelijä + Δliikenne - Δsos.pääoma > 0 ja kääntää edelleen ehdoksi: Δsos.pääoma < UJHYÖTY - (Δviljelijä + Δliikenne), jolloin päätöksentekijän arvioitavaksi jää se, onko sosiaalisen pääoman muutos tietyn rahamäärän arvoinen. Joissain tilanteissa markkinattomia hyötyjä voidaan lähestyä odotusarvoanalyysin avulla, jossa tuntemattomalle arvolle määritellään tietyt odotusarvot V1 (negatiivinen vaikutus), V2 (ei vaikutusta) ja V3 (positiivinen vaikutus) ja niiden todennäköisyydet P1, P2 ja P3 (P1 + P2 + P3 = 1), jolloin edellisessä esimerkissä käytetty sosiaalisen pääoman muutoksen odotusarvo voitaisiin kirjoittaa muotoon: E(Δsos.pääoma) = P1*V1 + P2*V2 + P3*V3 Vaihtoehtojen todennäköisyyksien asettamiseen voitaisiin käyttää esimerkiksi uusjaon kannatusta ja peltitilusjärjestelyn välitöntä yksityistaloudellista vaikutusta, jolloin mittari ilmaisisi niin yhdessä toimimisen kuin onnistumisenkin astetta. Vaikutusten arviointiin taas voitaisiin käyttää esimerkiksi paikallisyhteisön talouskasvua, jonka mm. EU:n alueiden komitea tunnustaa varauksetta sosiaalisen pääoman välittömäksi seuraukseksi. Joskus markkinattomia hyötyjä on arvioitu myös hankkeen tavoitteiden kannalta, jolloin hankkeen tavoitteita ja niiden asiantuntijapaneelilla määriteltyä tärkeyttä on verrattu hankkeen kustannuksiin, mikä on mahdollistanut tietyn tavoitteen toteuttamisesta aiheutuvan kustannuksen selvittämisen. Jossain tilanteissa markkinattomat hyödyt voidaan jättää myös kokonaan varsinaisen laskelman ulkopuolelle. Tällöin markkinattomat vaikutukset kirjataan ylös ja arvioidaan sanallisesti asiantuntijan toimesta rahallisten hyötyjen lisäksi. Näin ollen itse kustannushyötyanalyysi ja päätöksenteon pohja muodostuu kahdesta osasta, rahallisten hyötyjen kannattavuuslaskelmasta sekä muiden vaikutusten sanallisesta asiantuntija-arviosta. Muita vaikutuksia pyritään tällöin arvioimaan siten, että keskeisimmät ja päätöksenteossa eniten painavat aihealueet katetaan. Osittain ei-rahallisiin arvoihin perustuvan arvioinnin luonteesta seuraa, että arvioinnin lopputulos voi vaihdella huomattavastikin tekijän arvomaailman, kuten poliittisen suuntautumisen, mukaan Aikapreferenssi Eri vuosina syntyvät hyödyt ja kustannukset muutetaan keskenään vertailukelpoisiksi diskonttaamalla ne perusvuoteen diskonttokoron avulla. On huomioitava, että korko kuvaa yhteiskunnallista aikapreferenssiä, ei esimerkiksi valtion ottaman lainan todellisia korkokustannuksia. Näin ollen uusjaon kustannushyötyanalyysissä ei ole perusteltua käyttää esimerkiksi valtiokonttorin määrittämää laskentakorkoa muun muassa siksi, että koron vaihtelu vaikeuttaisi hankkeiden vertailua. Laskelmassa käytettävä korkokanta onkin sopimuksenvarainen asia. Kuten muissakin yhteiskunnallisissa kannattavuuslaskelmissa sekä MML:n korvausohjeistoissa, käytetään diskonttokorkona uusjakojen hyötylaskelmissa 5 prosenttia. (ks. LVM 2003, 40 ja Hanley & Spash 1993, 16) Myös uusjaossa käytettävä pääomitusaika on käytännössä sopimuksenvarainen asia. Mikäli pääomitus rajataan esimerkiksi 30 vuodeksi, voisi investoinnin jäännösarvon huomioon otta-

34 34 (97) minen olla perusteltua. Toisaalta, mikäli pääomistus tehtäisiin täältä ikuisuuteen, voisi jäännösarvoon liittyvän problematiikan unohtaa. Ero em. pääomitustapojen välillä on kohtalaisen suuri, noin 30 prosenttiyksikköä (mikäli siis jäännösarvoa ei laskelmassa huomioida). Yleensä pääomituksen rajaus tehdään investoinnin teknisen pitoajan perusteella. Uusjaossa tällaista teknistä pitoaikaa on kuitenkin vaikea määrittää. Koska Suomessa ei ole säännöksiä, mitkä estäisivät peltoalueiden pirstoutumisen uusjaon jälkeen, ei pääomitusta voi tehdä ainakaan arviointihetkestä ikuisuuteen. Koska maatalouden harjoittaminen on pitkäjänteistä toimintaa ja mm. vieraanpääoman takaisinmaksuaika usein vuosikymmeniä, voidaan pääomitusaikana käyttää ainakin vuotta. Jotta laskelmat ovat vertailukelpoisia keskenään, tulee uusjakojen hyötylaskelmissa ilmoittaa tulokset sekä 20 että 30 vuoden pääomitusajoilla. Lyhyehkö pääomitusaika ja korkea diskonttauskorko varmistavat sen, etteivät laskettavat vaikutukset ole ainakaan pääomituksen vuoksi ylöspäin harhaisia Herkkyystarkastelu Yksi kustannushyötyanalyysin keskeinen osa on herkkyysanalyysi. Herkkyysanalyysin tehtävänä on paljastaa, kuinka herkkä analyysin lopputulos on laskelmien takana olevan oletuksen muutokselle. Kustannushyötyanalyysiä tehtäessä on määritelty parametrien arvot mahdollisimman tarkasti ja laskettu niiden avulla hankkeen nettonykyarvo, mikä ei kuitenkaan vielä itsessään huomioi epävarmuustekijöitä. Herkkyysanalyysin avulla voidaankin osoittaa ne kriittiset tekijät, joilla on eniten vaikutusta tulevien hyötyjen ja kustannusten muutoksiin ja tätä myöten nettonykyarvon suuruuteen ja hankkeen kannattavuuteen. (ks. Boardman ym. 2001, ) Herkkyysanalyysin avulla voidaan myös saada selville ne hankevaihtoehdot, jotka ovat erityisen herkkiä pienille muutoksille kustannushyötyanalyysin taustaoletuksissa. Vaikka kahden eri hankevaihtoehdon nettonykyarvo olisi yhtä suuri, esimerkiksi 10 miljoonaa euroa, voi toinen olla paljon herkempi laskennassa käytettyjen arvojen pienille muutoksille tai mahdollisille laskuvirheille. Tällaisessa tapauksessa virheille vähemmän herkkä hankevaihtoehto on päätöksenteon kannalta parempi, turvallisempi vaihtoehto. Herkkyystarkastelua ei ole pääsääntöisesti perusteltua tehdä yksikköarvojen suhteen, sillä ne ovat yhteisiä kaikille hankkeille. Huomio kannattaakin keskittää ensisijaisesti erilaisten ennusteiden kontrollointiin, jolloin mielessä tulee pitää se, etteivät epävarmuustekijät vaihtele useinkaan normaalijakautuneesti (±%), vaan epäsymmetrisesti. Esimerkiksi kustannusarvion kasvu voi olla hyvinkin todennäköistä, kun taas sen lasku voi olla epätodennäköistä. Herkkyystarkastelussa tulisikin pyrkiä hahmottamaan todennäköisiä vaihteluvälejä ja arvioida hankkeen kannattavuuden käyttäytyminen niissä rajoissa.

35 35 (97) 7 UUSJAON VAIKUTUKSET JA NIIDEN ARVIOINTI Tässä luvussa on esitetty uusjaon vaikutukset ja niiden arviointi, joita suositellaan käytettäväksi uusjaon tarveselvitysvaiheessa ja kustannusten osittelussa. Vaikutukset on jaoteltu seuraaviin pääluokkiin: maatilataloudelliset vaikutukset; liikennevaikutukset; ojitus yms. toimenpiteiden vaikutukset; ekologiset vaikutukset; sekä sosiaaliset ja aluetaloudelliset vaikutukset. Vaikutusten taustalla olevat selvitykset on esitetty kokonaisuudessaan liitteissä 2-6. Tässä luvussa on esitetty vain yhteenveto ja ohjeistus arvioinnin suorittamiseksi. Alla olevaa rakennetta vaikutusten luokittelemiseksi suositellaan käytettäväksi sellaisenaan uusjaon tarveselvityksessä 17. Vaikutusten arvioinnissa hyödynnetään taulukkolaskentasovellusta, joka laskee vaikutukset lähtötietojen funktiona. Vaikka taulukkolaskentasovellus laskeekin tiedot automaattisesti, tulee tarveselvitystä taikka kustannusten osittelua tekevän ymmärtää, miten kukin vaikutus lasketaan ja mistä lopputulos johtuu. Laskentaa on avattu seuraavissa luvuissa. Laskenta suositellaan suoritettavaksi hallinnan perusteella. 7.1 Maatilataloudelliset vaikutukset ja niiden arviointi Peltotilusjärjestelyjen maatalousvaikutukset vaikuttavat suoraan maatilan kannattavuuteen, ts. ne näkyvät suoraan maatilatalouden harjoittamisessa joko kustannusten tai tuottojen muutoksina. Maatilan kustannuksiin vaikutetaan mm. peltolohkojen pinta-alaa, muotoa tai saavutettavuutta muuttamalla, jolloin esimerkiksi viljelyyn käytettävässä työajassa tapahtuu muutoksia. Maatilan tuottoihin voidaan vaikuttaa mm. viljelysmaan laatua 18 tai määrää muuttamalla, jolloin esimerkiksi satomäärissä tapahtuu muutoksia. Kaikki alla luetellut vaikutukset on sisällytetty taulukkolaskentasovellukseen, mihin tulee lähtötietoina syöttää kunkin lohkon osalta niin alkutilanteessa kuin lopputilanteessa: lohkon numero viljelijän nimi tuotantosuunta (IACS aineiston mukainen) lohkon pinta-ala (ha) lohkon talouskeskusetäisyys (metriä) Taulukkolaskentasovellus antaa tuloksena uusjaon kokonaishyödyn maatalousvaikutusten osalta sekä ositellut hyödyt seuraavalla jaottelulla: 17 MMM haluaa yhtenäisiä tarveselvityksiä, jotta he rahoituksen myöntäjinä voivat arvioida tasapuolisesti eri uusjakojen tuettavuutta ja kohdistaa tukivarat parhaimpiin hankkeisiin. Rahoitushakemuksissa suositellaan käytettäväksi word-mallipohjaa, mikä löytyy mm. projektin koulutusaineistosta. 18 Viljelysmaan laadun parantuminen huomioidaan salaojitusvaikutuksissa.

36 36 (97) viljelykustannusten pieneneminen lohkojen koon kasvamisen johdosta, kulkemiskustannusten pieneneminen lohkojen vähentymisen, talouskeskusetäisyyden pienentymisen ja tieluokan parantumisen johdosta, reunahaitan ja päällekkäislevityksen väheneminen lohkojen reuna-alueiden vähentymisen johdosta, lannan levityksen kustannusten muutos lohkokoon muutosten johdosta, viljelykustannusten pienentyminen lohkojen muodon parantumisen johdosta, tuottojen muutos tuotantosuuntien vaihtumisen johdosta, Maatalousvaikutusten laskenta on perustettu Maanmittauslaitoksen ylläpitämään Arviointi ja korvaukset -ohjeistoon, mistä löytyy myös yksityiskohtaiset ohjeet ja taustatietoa vaikutusten arvioinnista. Laskenta suoritetaan taulukkolaskentasovelluksessa tuotantosuunnittain, missä kullekin tuotantosuunnalle on oletettu tietty tyypillinen viljelykierto (ks. taulukko 1). Luomutiloja ei ole huomioitu laskennassa erikseen. Taulukko 1: Laskennassa käytettävät viljelykierrot tuotantosuunnittain (Arviointi ja korvaukset 2009). VILJELYKIERROT Viljelykasvi nautatila erikoiskasvitila kasvi-/viljatila Kevätvilja 0,22 0,25 0,59 Syysvilja 0,00 0,05 0,07 Öljykasvit 0,00 0,00 0,05 Kuivaheinä,paalattu 0,15 0,00 0,00 Säilörehu 0,38 0,00 0,00 Laidun 0,25 0,00 0,00 Peruna 0,00 0,25 0,13 Sokerijuurikas 0,00 0,35 0,07 Kesanto 0,00 0,10 0,10 Liitteessä 7 on esitetty yksityiskohtainen ohje taulukkolaskentasovelluksen käyttöön. Liitteessä 8 on esitetty yksityiskohtainen ohje lähtötietojen nopeaa poimintaa varten alku- ja lopputilanteessa Viljelykustannukset Peltolohkon kokoon voidaan vaikuttaa uusjaossa kokoamalla viljelijän tiluksia suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja yhtenäisimmiksi käyttöyksiköiksi, jolloin mm. koneiden käyttö tehostuu ja käännöksiin sekä kulmatyöskentelyyn kuluu vähemmän aikaa. Lohkokoon kasvun aiheuttama hyöty perustuu skaalaetuihin, joiden takia isompaa lohkoa on mahdollista viljellä pienemmin yksikkökustannuksin. Lohkokoon kasvun aiheuttama hyöty vaihtelee tilakohtaisten tekijöiden, kuten tilan tuotantosuunnan perusteella. Lohkon koon vaikutus työmenekkiin on

37 37 (97) huomioitu Työtehoseuran laatiman korjauskertoimen avulla, minkä perusteella on laskettu viljelykustannukset lohkokoon funktiona 19. Taulukko 2: Viljelykustannukset kasvilajeittain lohkokoon funktiona (Arviointi ja korvaukset 2009). Viljelykasvi Kustannus /ha/vuosi 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 5,0 10,0 kevätvilja syysvilja öljykasvit kuivaheinä säilörehu laidun peruna sokerijuurikas kesanto Peltolohkon muotoon voidaan vaikuttaa uusjaossa kokoamalla viljelijän tiluksia paremman muotoisiksi käyttöyksiköiksi, jolloin mm. koneiden käyttö helpottuu sekä päällekkäislevitys vähenee. Lohkon muodon parantumisen aiheuttama hyöty perustuu ennen kaikkea vähentyneeseen työaikaan. Myös lohkon muodon parantumisen aiheuttama hyöty vaihtelee tilakohtaisten tekijöiden perusteella. Lohkon muodon vaikutus työmenekkiin on huomioitu korjauskertoimen avulla 20. Taulukko 3: Lohkon muodon korjauskertoimet lohkokoon funktiona (Arviointi ja korvaukset 2009). Haittaluokka 2 Haittaluokka 3 Pinta-ala, ha 0,25 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 4,0 5,0 8,0 10,0 16,0 M3 1,00 1,00 1,00 1,00 1,00 1,00 1,00 1,00 1,00 1,00 1,00 1,00 M23 1,04 1,01 1,01 1,01 1,01 1,01 1,01 1,00 1,00 1,00 1,00 1,01 M24 1,05 1,01 1,00 1,00 0,99 0,99 0,99 0,99 0,99 1,00 1,00 1,00 M31 1,07 1,05 1,03 1,03 1,02 1,02 1,02 1,01 1,01 1,01 1,01 1,01 M4 1,11 1,09 1,07 1,06 1,05 1,05 1,05 1,04 1,04 1,03 1,03 1,02 M34 1,14 1,09 1,06 1,05 1,04 1,04 1,03 1,03 1,03 1,02 1,02 1,01 M33 1,14 1,11 1,08 1,08 1,07 1,06 1,06 1,05 1,04 1,04 1,04 1,03 M41 1,19 1,14 1,11 1,09 1,08 1,08 1,07 1,06 1,06 1,04 1,04 1,03 M44 1,28 1,20 1,15 1,13 1,10 1,10 1,09 1,08 1,07 1,06 1,05 1,04 19 Taulukkolaskentasovellus poimii oikeat viljelykasvit automaattisesti lähtötiedoissa ilmoitettavan tuotantosuunnan perusteella. 20 Taulukkolaskentasovellus olettaa, että lohkon muoto paranee haittaluokasta M4 haittaluokkaan M3, ja poimii oikeat korjauskertoimet automaattisesti lähtötietojen perusteella. Lähtötiedoissa kysytään, kuinka suuressa osassa peltolohkoja lohkojen muoto paranee, ts. kaikkien lohkojen muodon ei oleteta parantuvan.

38 38 (97) Kuvassa 5 on esitetty haittaluokissa 2 ja 3 olevien lohkojen muodot, joille kustannusvaikutukset on selvitetty. Kuva 5: Haittaluokat 2 ja 3 (Arviointi ja korvaukset 2009) Kulkemiskustannukset Peltolohkon saavutettavuuteen voidaan vaikuttaa uusjaossa siirtämällä viljelijän tiluksia lähemmäksi ja/tai parempien kulkuyhteyksien päähän tilan talouskeskuksesta, jolloin mm. kulkemiskustannukset pienenevät. Saavutettavuuden aiheuttama hyöty perustuu ennen kaikkea vähentyneeseen työaikaan ja konekustannuksiin. Lohkon saavutettavuuden parantumisen aiheuttama hyöty vaihtelee tilakohtaisten tekijöiden perusteella. Myös peltolohkojen määrään voidaan vaikuttaa uusjaossa kokoamalla pirstaleisia tiluksia suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Tällöin kulkeminen erillisten palstojen välillä vähenee, mikä vähentää mm. viljelyyn kuluvaa työaikaa ja konekustannuksia. Saavutettavuutta on arvioitu taulukkolaskentasovelluksessa ns. etäisyyshaitan avulla, minkä perusteet löytyvät kokonaisuudessaan Arviointi ja korvaukset -ohjeistosta. Etäisyyshaitan arvioiminen perustuu tieyhteyden muutoksesta aiheutuvaan kulku- ja kuljetuskustannusten nousuun. Etäisyyshaitta ilmenee tavallisimmin talouskeskuksen ja peltolohkon välillä edestakaiseen matkaan käytettävän ajan lisääntymisenä. Yksittäisen viljelytyön vaatimien matkojen lukumäärä riippuu kokonaistyönmenekistä. Viljelyn kokonaistyönmenekkiin sisältyy valmisteluaika talouskeskuksessa ja pellolla, kulkemiseen kuluva aika, työn varsinainen suoritusaika, työn aloittelu ja lopettelu sekä häiriö- ja elpymisajat. Kaikki viljelyyn liittyvät työnmenekit on saatu Työtehoseuran julkaisuista. Eri viljelykasvien vaatimat matkat saadaan viljelyssä tarvittavien viljely- ja kuljetustöiden matkojen summana. Peltolohkoilla noudatetaan yleensä eri kasvien kesken viljelykiertoa, jonka perusteella voidaan laskea lohkon keskimää-

39 39 (97) räinen matkaluku. Etäisyyshaitta lasketaan taulukkolaskentasovelluksessa automaattisesti erikseen sekä alku- että lopputilanteessa ja uusjaon hyödyksi katsotaan haittojen erotus. Lisäksi peltolohkon saavutettavuuteen voi vaikuttaa tieluokan parantuminen. Laskennassa on oletettu, että kuljettavista matkoista 67 % kuljetaan pelto- ja viljelysteillä, ja 33 % tätä paremmilla tieosuuksilla. Tieluokan parantumisen on katsottu kohdistuvan pelto- ja viljelysteihin. Keskinopeutena pelto- ja viljelysteillä on käytetty 10 km/h ja muilla teillä 20 km/h, mitkä perustuvat Arviointi ja korvaukset -ohjeiston tausta-aineistoon. Taulukko 4: Kasvinviljelytilan etäisyyshaitta lohkokoon ja talouskeskusetäisyyden funktiona (Arviointi ja korvaukset 2009). Etäisyys yhteen suuntaan, min Korvaus /ha/vuosi vuosilohkon pinta-ala, ha 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 5,0 10,0 1 30,4 17,3 13,5 11,1 10,5 10,5 8,6 7,9 2 60,8 34,7 27,0 22,1 21,1 20,9 17,2 15,8 3 91,2 52,0 40,5 33,2 31,6 31,4 25,8 23, ,7 69,3 54,0 44,3 42,2 41,8 34,4 31, ,1 86,6 67,4 55,3 52,7 52,3 43,0 39, ,5 104,0 80,9 66,4 63,2 62,7 51,6 47, ,9 121,3 94,4 77,5 73,8 73,2 60,2 55, ,3 138,6 107,9 88,5 84,3 83,6 68,8 63, ,7 155,9 121,4 99,6 94,8 94,1 77,4 71, ,1 173,3 134,9 110,7 105,4 104,6 85,9 79, ,9 235,5 175,4 147,6 155,1 133,8 117,7 101, ,2 314,0 233,9 196,8 206,7 178,4 157,0 135, ,6 419,8 407,6 307,2 264,9 257,6 207,2 176, ,5 559,7 543,5 409,6 353,2 343,5 276,2 235, ,2 839,6 815,2 614,4 529,8 515,2 414,3 352,6 Muihin kulkemiskustannuksiin voidaan vaikuttaa mm. kotipalstojen taikka rakennusmaan järjestelyjen kautta, jolloin esimerkiksi eläintilojen rakentaminen talouskeskusten läheisyyteen mahdollistuu. Tällöin kulkeminen niin talouskeskuksen ja tuotantorakennuksen kuin tuotantorakennuksen ja laidunmaan välilläkin voi vähentyä. Em. muiden kulkemiskustannusten osalta vaikutukset voi ottaa huomioon tapauskohtaisesta harkintaa käyttäen Muut maatalousvaikutukset Reunavaikutuksella tarkoitetaan sitä, ettei sato pellon reunoilla vastaa pellon keskiosan sadon arvoa. Sato on pienempi sekä kasvullisesti että korjuutappioiden vuoksi. Uusjaossa reunaalueet usein vähenevät, mikä näkyy lisääntyneenä satona. Taulukkolaskentasovellus laskee automaattisesti reunahaitta-alat sekä alku- että lopputilanteessa siten, että reuna-alaksi arvioidaan jokaisesta lohkon reunasta yhden metrin levyinen kaistale (eli alue, jolta sato menetetään). Tämän jälkeen sovellus laskee reunahaitta-alojen erotuksen ja kertoo sen tuotantosuunnan mukaisella sadon arvolla. Päällekkäislevityksellä tarkoitetaan sitä, että kylvössä, lannoitteiden levityksessä ja kasvinsuojeluruiskutuksissa tapahtuu siementen, lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden päällekkäislevi-

40 40 (97) tystä. Samalla kaksinkertaisesta levityksestä johtuen saattaa satotaso laskea. Päällekkäislevitystä tapahtuu erityisesti päistealueilla, mitkä vähenevät uusjaossa vähintään samassa suhteessa kuin lohkojen lukumäärä, ts. lohkojen kulmien lukumäärä vähenee keskimäärin yhtä paljon kuin lohkojen lukumäärä. Päällekkäislevityksen vaikutusta laskettaessa on otettu huomioon vain hukkaan menneiden aineiden kustannukset. Päällekkäislevitystä on oletettu tapahtuvan alku- ja lopputilanteessa pääviljelysuuntaa nähden vastassa olevilla sivuilla yhden metrin matkalla. Lannan levityksen kustannukset muuttuvat myös lohkokoon kasvaessa. Taulukkolaskentasovellus laskee automaattisesti lannan levityksen kustannukset sekä alku- että lopputilanteessa alla esitetyn taulukon perusteella, minkä jälkeen uusjaon hyödyksi luetaan alku- ja lopputilanteen erotus. Vaikutusta laskettaessa otetaan huomioon tuotantosuunnat, jolloin esimerkiksi erikoiskasvien tuotannossa ei tapahdu muutoksia suuntaan taikka toiseen. Taulukko 5: Lannan levityksen kustannuksen lohkokoon funktiona (Arviointi ja korvaukset 2009). Toimenpide Kustannus /ha/vuosi 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 5,0 10,0 karjanlannan levitys Tuotantosuuntien vaihtumisen johdosta tuotot voivat myös lisääntyä, mikäli peltoa saadaan tuottavampaan käyttöön (esimerkiksi perunan viljelyyn). Tuotantosuuntien vaihtumista arvioidaan taulukkolaskentasovelluksessa kunkin tuotantosuunnan katetuottojen perusteella automaattisesti Tarveselvityksessä ilmoitettavat asiat Tarveselvitykseen (rahoitushakemukseen) suositellaan ilmoitettavaksi uusjaon maatalousvaikutukset sanallisesti sekä lisäksi taulukkolaskentasovelluksen antamat tulokset euromääräisistä maatalousvaikutuksista 20 ja 30 vuoden pääomitusajoilla 5 %:n korkokannalla. Sanallisessa kuvauksessa suositellaan ilmoitettavaksi mm. - tuotantosuunnat ja niiden osuudet - vuokrapeltojen osuus - muodoltaan parantuneiden lohkojen osuus - parantuneiden kulkuyhteyksien osuus

41 41 (97) Kuva 6: Uusjaon maatalousvaikutukset ilmoitetaan taulukkolaskentasovelluksessa kuvassa näkyvässä formaatissa. 7.2 Liikennevaikutukset ja niiden arviointi Uusjaon liikennevaikutusten arviointia on selvitetty liitteessä 3. Liikenneyhteyksien järjestelyn tärkeimpiä tavoitteita on antaa hyvät lähtökohdat turvalliselle liikenteelle, helpottaa liikkumista ja minimoida liikkumisesta aiheutuvia kustannuksia. Muutokset liikenneyhteyksien järjestelyssä vaikuttavat yleensä koko kyläyhteisöön. Liikkuminen aiheuttaa sekä ajoneuvo- että aikakustannuksia. Myös onnettomuusriski liittyy vääjäämättömästi tiellä liikkumiseen. Lisäksi uusista teistä aiheutuu rakentamiskustannuksia ja kaikista teistä vuotuisia kunnossapitokustannuksia. Uusjaon vaikutusmahdollisuudet liikenteen kustannuksiin perustuvat kulkemistarpeen vähentämiseen ja pitkämatkaisen ja paikallisen liikenteen erottamiseen. Kun tilan pellot kerätään samalle puolen tietä/rautatietä, pienenevät yksittäisten maatalouden harjoittajien kulku- ja kuljetuskustannukset sekä onnettomuusriski muun liikenteen seassa. Samalla myös muiden tienkäyttäjien liikenneturvallisuus sekä liikenteen sujuvuus paranee. Tilusjärjestelyalueen pientiestön järjestely tarkoittaa usein pitkämatkaisen ja paikallisen liikenteen erottelua. Tällöin voidaan poistaa ja siirtää liittymiä sekä rakentaa uusia tieyhteyksiä. Jos tiestön järjestely on mahdollista, lisääntyvät myös vaihtoehdot tilussijoituksen osalta. Hyötyjiä ovat maatalouden harjoittajat, paikallinen väestö ja tienkäyttäjät yleensä.

42 42 (97) Koska maatalousliikenteen kulku- ja kuljetuskustannukset voidaan kohdistaa tilakohtaisesti ja arvioida sekä ennen että jälkeen uusjaon ns. maatilataloudellisina vaikutuksina, ei niitä ole syytä arvioida tässä yhteydessä toistamiseen (kaksikertaisen arvioinnin välttämiseksi). Sen sijaan etenkin liikenneturvallisuudessa ja liikenteen sujuvuudessa aiheutuvat muutokset ovat konkreettisia liikennevaikutuksia, joita ei huomioida muissa yhteyksissä. Tilusjärjestelyihin liittyvät ratahankkeet ovat lähes yksinomaan tasoristeysten poistoja, joihin liittyy yksityistiejärjestelyjä. Tasoristeykset hidastavat rautatieliikennettä ja aiheuttavat turvallisuusriskin sekä juna- että tieliikenteelle, mistä johtuen tasoristeysten määrää pyritään vähentämään myös uusjaoissa Liikenneturvallisuus Liikenneturvallisuuden parantumista mitataan poistettavien liittymien funktiona. Liittymän poistosta aiheutuvaa onnettomuuskustannusten vähenemistä on mahdollista arvioida liittymien keskimääräisten onnettomuusasteiden ja onnettomuuskustannusten perusteella 21. Toisistaan erotetaan maatalousliittymät ja muut vilkkaammin liikennöidyt liittymät, koska onnettomuudet ovat erityyppisiä 22 em. liittymissä. Arviointi suoritetaan maatilataloudellisten vaikutusten arvioinnissa käytettäviä lähtötietoja hyödyntäen sekä liitteessä 3 esitettyjä kaavoja 1 ja 2 soveltaen. Muita laskennassa tarvittavia lähtötietoja ovat keskivuorikausiliikenne (ks. liikennemääräkartat Tiehallinnon Internet - sivuilta) ja poistettavien liittymien lukumäärä. Taulukkolaskentasovellus laskee automaattisesti liikenneturvallisuuden parantumisen kokonaishyödyn annettujen lähtötietojen funktiona Liikenteen sujuvuus Liikenteen sujuvuuden parantumisessa on kyse pääasiassa muun kuin maatalousliikenteen matka-aikojen säästymisestä, sillä maatalousliikenne hidastaa muuta liikennettä (erityisesti mäkisillä ja kapeilla tieosuuksilla). Matka-aikojen säästöön vaikuttaa ensinnäkin se, kuinka pitkältä tieosalta ja kuinka paljon maatalousajoneuvot vähentyvät ja toiseksi se, kuinka paljon po. tieosuuden keskinopeus tämän seurauksena muuttuu. Arviointi suoritetaan maatilataloudellisten vaikutusten arvioinnissa käytettäviä lähtötietoja hyödyntäen sekä liitteessä 3 esitettyä kaavaa 3 soveltaen. Muita laskennassa tarvittavia lähtötietoja ovat keskivuorikausiliikenne sekä maatalousajoneuvojen haittaosuus 23 ja haitta-aste On huomattava, ettei muilla kuin valta- ja kantateillä (tienumerot 1-100) sekä teillä, joissa keskivuorokausiliikenne (KVL) on yli 3000 ajoneuvoja/vuorokausi, voi liikenneturvallisuuden katsoa parantuvan maatalousliikenteessä tapahtuvien muutoksien johdosta. 22 Maatalousliittymissä, joissa risteävä liikenne on vain vähäistä, ei tapahdu käytännössä muita kuin suistumisonnettomuuksia. Sen sijaan vilkkaammin liikennöidyissä liittymissä pääpainon saavat risteävien autojen aiheuttamat onnettomuudet. 23 Maatalousajoneuvot haittaavat viljelysesonkeina noin 5-15 % tiellä liikkujista. Haittaosuudeksi taulukkolaskentasovelluksen lähtötietoihin tulee siis sijoittaa luku väliltä 0,05-0,15 riippuen tieolosuhteista (leveä tie hyvillä näkymillä 0,05; kapea ja mäkinen tie 0,15). Huomataan, että maatalousajoneuvojen ei taulukkolaskentasovelluksessa oleteta haittaavan muuta liikennettä vuoden ympäri, vaan vain tiettynä aikana.

43 43 (97) Tasoristeysten poistamisesta aiheutuvista hyödyistä ja niiden laskennasta katso liite 3 luku Taulukkolaskentasovellus laskee automaattisesti tasoristeysten poistamisen kokonaishyödyn annettujen lähtötietojen funktiona Tarveselvityksessä ilmoitettavat asiat Tarveselvitykseen suositellaan ilmoitettavaksi uusjaon liikennevaikutukset sanallisesti sekä lisäksi taulukkolaskentasovelluksen antamat tulokset liikenteen turvallisuudelle ja sujuvuudelle aikaansaaduista hyödyistä ( ). 7.3 Ojitus- yms. toimenpiteiden vaikutukset ja niiden arviointi Uusjaon ojitusvaikutusten arviointia on selvitetty liitteessä 4. Uusjaossa peltoja salaojitetaan ja valtaojia putkitetaan, suoristetaan ja perataan. Tässä yhteydessä on huomioitu vain ojitus- yms. toimenpiteiden maatilataloudelliset vaikutukset, sillä em. toimenpiteiden ekologiset vaikutukset (mm. vesistövaikutukset on esitetty luvussa 7.4.1) Salaojitus Salaojitettaessa hyötyjä tulee selkeimmin sarkaojien poisjäännistä. Tällöin tehdään tavallaan uutta maatalousmaata. Avo-ojien poisjäänti ja samalla ojien reunahaitta-alan väheneminen lisäävät tehollista peltoalaa tuotantosuunnasta riippuen yhteensä noin %, mikä saadaan sadontuotantoon 25. Lisäksi hyötyjä saadaan lohkon paremmasta kuivatuksesta lisääntyneen sadon kautta 26. Salaojituksen tuottoja muodostuu myös kustannusten pienenemisestä. Merkittävimmät säästöt saadaan työmenekin pienenemisestä, kun avo-ojien kiertely jää pois 27. Kun avo-ojien varsilta jäävät kaksinkertaiset siemen- ja lannoitemäärät pois, pienenee ainemenekki 28. Salaojat aiheuttavat kunnossapitokustannuksia vuosittain. Koska samalla myös avo-ojien kunnossapitokustannukset (mm. vesakontorjunta) kuitenkin häviävät, ei kunnossapitokustannuksia ole syytä laskennassa huomioida. Lisäksi salaojituksen välillisiä satohyötyjä on mm. ajallisuuskustannuksen pieneneminen. Kun ojitus on kunnossa, kasvukautta voidaan hyödyntää tarkemmin. Tällöin pellolle päästään keväällä aikaisemmin ja syksyllä myöhempään, mitä ei kuitenkaan tutkimuksen puutteen vuoksi lueta salaojituksen hyödyiksi. Näin ollen salaojituksen hyödyksi voidaan laskea (30 vuoden poistoajalla ja 5 % korkokustannuksella) liitteessä 4 esitetyn kaavan 1 mukaisesti 2950 /hehtaari. 24 Maatalousajoneuvot hidastavat niiden ajoneuvojen matkaa, jotka joutuvat maatalousajoneuvon ohittamaan taikka sen vuoksi matkaansa muutoin hidastamaan. Hidastava vaikutus on noin 5 25 % (nopeusrajoitus 100 km/h: 25 %; nopeusrajoitus 80 km/h: 10 %; nopeusrajoitus 60 km/h: 5 %). Haitta-asteeksi taulukkolaskentasovelluksen lähtötietoihin siis sijoittaa luku väliltä 0,05-0,25. Huomataan, että hidastus kohdistuu siis vain tiettyyn vuodenaikaan, ja silloinkin vain murto-osaan tiellä liikkujista, ja vain lyhyellä tieosuudella. Laskennassa siis oletetaan, että % tiellä liikkujista ei kärsi maatalousajoneuvoista millään tavoin ennen eikä jälkeenkään uusjaon. 25 Taulukkolaskentasovelluksessa avo-ojan reuna aiheuttamien sadonmenetysten arviointiin sovelletaan Arviointi ja korvaukset -ohjeiston reunahaitta-alaa, mikä on keskimäärin 800 m 2 /ha. 26 Satotason alentumaksi avo-ojitetuilla pelloilla on arvioitu 5 %. 27 Taulukkolaskentasovelluksessa työajan säästöksi on arvioitu Arviointi- ja korvaukset -ohjeiston perusteella (5 m:n levyisellä koneella, m leveillä saroilla) 107,70 /ha/vuosi. 28 Taulukkolaskentasovelluksessa raaka-ainemenekin pienenemisen hyödyksi on arvioitu Arviointi- ja korvaukset -ohjeiston perusteella 18,60 /ha/vuosi

44 44 (97) Uusinta-/täydennyssalaojituksissa tuottoja saadaan kasvaneen sadon määrän ja paremman laadun kautta. Vanha salaojitus saattaa toimia jo niin huonosti, että märkyydestä aiheutuu satotappioita. Toimimaton salaojitus aiheuttaa noin % satotappion, mikä jää ojituksen kunnostuksen jälkeen pois. Tulee myös muistaa, että satomenetysten lisäksi ojituksen toimimattomuuden takia menetetään usein myös jo sijoitetut tuotantopanokset, esim. lannoitteet (keskimääräisesti 18,60 /ha/vuosi). Näin ollen uudistus-/täydennyssalaojituksen hyödyksi voidaan laskea (30 vuoden poistoajalla ja 5 % korkokustannuksella) liitteessä 4 esitetyn kaavan 2 mukaisesti 2210 /hehtaari). Erikoiskasvitiloilla salaojituksen hyödyt ovat em. lukuja suuremmat sadon arvon ollessa euromääräisesti korkeampi, mistä johtuen erikoiskasvitilojen salaojitushyötyä voidaan harkinnanvaraisesti korottaa % Valtaojien perkaaminen ja putkitus Valtaojien perkaus johtuu ennen kaikkea viljelyn tarpeista; liika vesi on saatava pois pelloilta. Lisäksi perkaaminen edesauttaa peltoalueen muita ojitustöitä. Myös salaojituksen toimivuus edellyttää, että alueen peruskuivatus on kunnossa. Valtaojien tulee olla riittävän syviä ja niiden vedenjohtokyvyn kunnossa. Peruskuivatushankkeiden hyötyalue ulottuu yleensä usean maanomistajan maille. Sadot kasvavat lohkojen vesitalouden parantumisen johdosta. Koska kuitenkaan tutkittua tietoa perkaamisen itsenäisestä vaikutuksesta esimerkiksi satomääriin ei ole, on perusteltua olettaa, että hyöty on vähintään yhtä suuri kuin perkaamisen kustannukset (muutoinhan kukaan ei perkaisi valtaojia). Perkaamisen ansiosta osa uusjakoalueen pelloista siis paranee viljelyominaisuuksiltaan eli nostaa tasoaan vähintään kustannusten verran. Perkaaminen myös mahdollistaa peltojen vaihtamisen, sillä kukaan ei haluaisi ottaa vastaan uusjaossa peltoa, minkä kuivatus ei toimisi. Valtaojien putkitus mahdollistaa tilusjärjestelyn, sillä peltolohkojen kokoa kasvatetaan usein putkittamalla lohkojen välisiä valtaojia. Putkitus siis mahdollistaa suurempien lohkojen muodostamisen. Tällöin kääntymisten ja päällekkäinajon vähentyessä säästetään aikaa, polttoaineita, lannoitteita ja torjunta-aineita sekä vähennetään tiivistymishaittaa. Samalla mm. viljelyala kasvaa ja haitallinen reunavaikutus pienenee (ts. satomäärät kasvavat). Viljelyalan kasvun vaikutusta ei ole tässä yhteydessä erillisenä arvioitu, koska sen tuoma hyöty on arvioitu marginaaliseksi. Putkitusten maatalousvaikutukset (suurempien lohkojen tuomat hyödyt, kuten viljelykustannusten alentuma, satomäärien kasvu jne.) on arvioitu kuitenkin jo maatilataloudellisten vaikutusten yhteydessä luvussa 7.1, mistä johtuen niitä ei ole syytä arvioida toistamiseen. Vaikka perkaustarve poistuu, tulee myös putkia huoltaa, mistä johtuen näiden kustannukset voi ajatella menevän päikseen Tarveselvityksessä ilmoitettavat asiat Tarveselvitykseen suositellaan ilmoitettavaksi uusjaon ojitusvaikutukset sanallisesti sekä lisäksi taulukkolaskentasovelluksen antamat tulokset salaojituksen hyödyistä ( ). 7.4 Ekologiset vaikutukset Uusjako aiheuttaa ekologisia vaikutuksia:

45 45 (97) vesistöön, ilmastoon, sekä maisemaan ja luonnon monimuotoisuuteen Vesistö Uusjaon vesistövaikutusten arviointia on selvitetty liitteessä 4. Uusjaon vesistövaikutukset aiheutuvat hankkeissa suoritettavista ojitustöistä. Tällaisia ovat valtaojien perkaukset, valtaojien suoristukset ja siirrot, valta- ja piiriojien putkitukset sekä erityisesti salaojitukset. Valtaojien perkaaminen lisää pinta- ja uomaeroosiota. Pintaeroosion seurauksena pelloilta kulkeutuvasta kiintoaineesta aiheutuu ongelmia etenkin alavien maiden peratuissa uomissa. Tästä seuraa purojen samentuminen, liettyminen ja rehevöityminen. Veden virtaus ei jaksa pitää uomaa auki, vaan uoma liettyy kiintoaineen kasautuessa suvantokohtiin ja kasvillisuuden kasvaessa uomaan. Uomaeroosio on perattujen purouomien syöpymistä. Sen seurauksena maa-ainesta kulkeutuu jokiin ja järviin asti ja tapahtuu rannan vähittäistä kulumista tai suurempia sortumia, joissa vettynyt maa-aines liukuu vesistöön. Valtaojien perkausten vesistövaikutus on siis pääosin negatiivinen. Perkausten luonnonmukaisella suunnittelulla (tai valtaojien putkituksella) voidaan vähentää perkauksen negatiivisia vaikutuksia vesistölle. Eräiltä osin luonnonmukainen perkaus on kuitenkin ristiriidassa tilusjärjestelyn tavoitteiden kanssa. Valtaojien putkituksen vesiensuojelullisia hyötyjä on kuitenkin korostettu Soinin (1992) selvityksessä, missä tuodaan esille erityisesti uomaeroosion ehkäiseminen. Samassa selvityksessä mainitaan, että putkittaminen on kaikissa olosuhteissa avouomaa parempi vaihtoehto. (Myyrä 2006, 51) Ravinnekuormituksen osalta Myyrä arvioi, että fosforikuormituksen vähenemisen arvo on korkeimmillaan samaa luokkaa putkituksella aikaansaatavien työnsäästöjen kanssa. Tasaisilla peltoalueilla putkituksen tuomat hyödyt ovat pienemmät. (Myyrä 2006, 52) Uusjaossa tehtävällä putkituksella ei vaikuttaisi olevan negatiivisia vaikutuksia alueen vesistöön, joskaan putkituksen vaikutuksia typen huuhtoumaan ei tunneta riittävästi. Salaojitus vähentää peltoalueiden pintavalunnan määrää merkittävästi ja lisää vähävetisen ajan virtaamia avo-ojitukseen verrattuna, mikä vähentää fosforin ja kiintoaineksen huuhtoutumista vesistöön. Sen sijaan typen huuhtoutuminen näyttäisi lisääntyvän salaojituksen seurauksena. Kun fosfori on levän kasvun kannalta rajoittava tekijä vesistössä, voi salaojitus olla kustannustehokas tapa rehevöitymisen ehkäisyyn. Jos taas typpi on levän kasvun kannalta rajoittava tekijä, salaojitusta ei voi suositella rehevöitymisen ehkäisyyn. (Turtola 1995 s ) On myös huomattava, että pellon vesitalous ja maan rakenne luovat perustan viljelyn onnistumiselle, mikä taasen vaikuttaa ravinnehuuhtoumiin, sillä kasvuston lisääntyessä niin fosforin kuin typinkin huuhtoumat vähenevät. (MMM 2006, 11) Ilmasto Uusjaon ilmastovaikutusten arviointia on selvitetty liitteessä 2. Uusjaon vaikutusmahdollisuudet ilmastopäästöjen pienentämiseen perustuvat ensisijaisesti lohkojen kokoamiseen lähelle talouskeskuksia eli ns. ristikkäin kulkemisen vähentämiseen. Ristikkäin kulkemisella tarkoitetaan sitä, että talouskeskuksista käydään viljelemässä pelto-

46 46 (97) lohkoja kilometrien päässä, kun samanaikaisesti siellä sijaitsevilta maatiloilta käydään viljelemässä tiluksia edellisten maatilojen läheisyydessä tai muutoin tarpeettoman kaukana. Ristikkäin kulkemisen lisäksi päästömääriin voidaan vaikuttaa kokoamalla lohkoja suuremmiksi ja paremman muotoisiksi käyttöyksiköiksi, jolloin niiden viljelyyn kuluu vähemmän aikaa ja siten myös polttoainetta. Ristikkäin kulkemisen vähenemistä mitataan viljelyetäisyyksien muutosten avulla. Tällöin etäisyysmuutoksen lisäksi otetaan huomioon, mitä pelloilla viljellään, sillä viljeltävä kasvi vaikuttaa pellolle tehtävien matkojen lukumäärään. Viljelyetäisyyden muutoksen huomioon ottaminen tehdään tarkastelemalla peltolohkojen lukumäärää ja keskimääräistä etäisyyttä ennen ja jälkeen uusjakoa. Matkojen lukumäärät selvitetään Arviointi ja korvaukset -ohjeiston tausta-aineiston perusteella tuotantosuunnittain (kasvi-/viljatila, erikoiskasvitila ja nautatila). Viljelyyn käytettävän työajan muutoksesta (eli pääosin lohkokoon kasvusta) johtuva päästövähenemä otetaan huomioon laskemalla viljelyyn käytettävä työmäärä ennen ja jälkeen uusjaon. Lopuksi säästynyt työaika on muutettu kuljetuiksi kilometreiksi ristikkäin kulkemisen tapaan. Työmäärät on selvitetty Arviointi ja korvaukset -ohjeiston tausta-aineiston perusteella tuotantosuunnittain (kasvi-/viljatila, erikoiskasvitila ja nautatila). Arvioinnin yksikköhintoina on käytetty Liikenneväylähankkeiden arvioinnin yleisohjetta (LVM 34/2003), mihin on koottu liikenneväylähankkeiden arvioinnin voimassaoleva ohjeistus ja kannattavuuslaskelmissa käytettävät yksikköarvot. Arviointi suoritetaan maatilataloudellisten vaikutusten arvioinnissa käytettäviä lähtötietoja hyödyntäen sekä liitteessä 2 esitettyjä kaavoja soveltaen Maisema ja monimuotoisuus Uusjaon maisema- ja monimuotoisuusvaikutusten arviointia on selvitetty liitteessä 5. Hoidettu tuotantomaisema on tärkeä osa yksittäisen tilan ja koko maaseudun imagoa. Maisemahoidolla voidaan vaikuttaa ratkaisevasti, millaisen kuvan ihmiset saavat maaseudusta. Esimerkiksi laiduntavat eläimet ja hyvin hoidetut tuotantorakennukset ovat omiaan luomaan positiivista kuvaa maaseudusta ja maataloudesta. Uusjaossa aikaansaatavan hoidetun ympäristön voidaan siis katsoa nostavan maiseman arvoa. Samoin on asian laita näkemien avaamisen suhteen, sillä kauaskantoiset näkymät viehättävät meistä useimpia. Sen sijaan vähentyvät metsäsaarekkeet, ladot ja avo-ojat tekevät maisemasta yksitoikkoisemman, millä on negatiivisia vaikutuksia maisemaan ja luonnon monimuotoisuuteen. Maaseudun kulttuurimaiseman säilymisen ensimmäinen edellytys on elinvoimainen maaseutu, joka kykenee huolehtimaan kulttuurimaisemaan liittyvistä arvoista. Tähän asiaan taloudellisesti kannattavalla uusjaolla voidaan ajatella olevan selkeästi myönteinen vaikutus Tarveselvityksessä ilmoitettavat asiat Tarveselvitykseen suositellaan ilmoitettavaksi uusjaon vesistövaikutukset sanallisesti.

47 47 (97) Tarveselvitykseen suositellaan ilmoitettavaksi uusjaon ilmastovaikutukset sanallisesti sekä lisäksi taulukkolaskentasovelluksen antamat tulokset maatalousajoneuvolla kuljettavien kilometrien suhteellisesta vähentymisestä (%) ja euromääräisen ilmastohyödystä ( ) 29. Tarveselvitykseen suositellaan ilmoitettavaksi uusjaon maisema- ja monimuotoisuusvaikutukset sanallisesti. 7.5 Sosiaaliset ja aluetaloudelliset vaikutukset Uusjaon sosiaalisten vaikutusten arviointia on selvitetty liitteessä 6. Uusjaon sosiaalisilla vaikutuksilla tarkoitetaan hankkeen ihmiseen tai kyläyhteisöön kohdistuvaa vaikutusta, joka aiheuttaa muutoksia ihmisten hyvinvoinnissa tai hyvinvoinnin jakautumisessa. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa on siis kyse siitä, kuka tai mikä taho saa hyötyjä ja kenelle tai mille taholle hankkeesta aiheutuu mahdollisesti haittoja. Sosiaaliset vaikutukset ovat usein luonteeltaan välillisiä eli sellaisia vaikutuksia, joihin uusjaossa ei suoranaisesti pyritä mutta, joita uusjaosta voi aiheutua. Uusjaon sosiaalisia vaikutuksia suositellaan lähestyttäväksi Ympäristöministeriön tuottaman YVA -tukiaineiston avulla, minkä perusteella keskeisiä ihmisiin kohdistuvia sosiaalisia osavaikutuksia ovat vaikutukset: väestörakenteeseen, palveluihin, asumiseen, työllisyyteen, elinkeinotoimintaan, liikkumiseen, virkistykseen, terveyteen, turvallisuuteen, valinnanvapauteen, tasa-arvoon ja vaikutusmahdollisuuksiin, sekä yhteisöllisyyteen, identiteettiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Sen lisäksi, että tunnistetaan edellä esitetyt osavaikutukset, tulee sosiaalisen tarkastelun pohjaksi luoda eritavalla vaikutuksia kokevat toimijaryhmät, joiden tavoitteet ja kokemukset uusjaon suhteen saattavat poiketa merkityksellisesti toisistaan. Uusjaon em. toimijaryhmiksi voidaan erottaa ainakin: tuotantoaan tehostamaan pyrkivät maanviljelijät (jäljempänä jatkavat viljelijät) tuotantoaan supistamaan pyrkivät maanviljelijät (jäljempänä lopettavat viljelijät) luomuviljelijät 29 Huomataan, että ilmastohyöty on arvioitu vaihtoehtoiskustannusta hyödyntäen, mikä tarkoittaa sitä, kuinka paljon panoksia vastaavan ilmastohyödyn saavuttamiseksi tulisi käyttää mikäli vastaava vaikutus toteutettaisiin halvimmalla mahdollisella tavalla (esim. kehitysmaassa tehtaan piippuihin laitettavin suodattimin). Tästä johtuen euromääräinen ilmastohyöty on usein marginaalinen. Esimerkiksi Järilän uusjakoalueella maatalousajoneuvoilla kuljettavien ajokilometrien suhteellinen vähentymä oli 20 % ja euromääräinen ilmastohyöty Hyödyt realisoituvatkin ennen kaikkea maanviljelijöiden lompakossa vähentyneiden työtuntien ja polttoainelaskujen muodossa, mikä on huomioitu maatalousvaikutusten arvioinnissa.

48 48 (97) maanvuokraajat muut vakituiset asukkaat loma-asukkaat/matkailijat Lopuksi vaikutukset tulee määritellä kuhunkin uusjakoon sopivaksi. Huomataan, että alla määritellyt osavaikutukset on määritelty vain tyypillisempien vaikutusten osalta, eivätkä luetellut vaikutukset siten ole tyhjentävä lista mahdollisista vaikutuksista, sillä esimerkiksi listasta puuttuvat kerrannaisvaikutukset voivat olla merkittäviäkin. Olennaista sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa on vaikutusten tunnistaminen juuri kyseisessä tapauksessa. Arvioinnin tekijältä vaaditaan siis aktiivista vuorovaikutteisuutta ihmisten kanssa, sillä vaikutukset voivat vaihdella paljonkin tapauskohtaisesti Palvelut, työllisyys ja elinkeinotoiminta Palvelut: Uusjaoilla ei ole pääsääntöisesti merkityksellistä vaikutusta alueen palveluihin. Kerrannaisvaikutusten kautta uusjako voi kuitenkin heijastua myös alueen palveluihin. Työllisyys: Uusjako lisää paikallista urakointia jaon aikana. Lisäksi tilojen parantuva kannattavuus ja tilakokojen kasvu voi lisätä ainakin väliaikaisen työvoiman tarvetta ruuhkahuippuina. Lisäksi kerrannaisvaikutukset voivat vaikuttaa alueen työllisyyteen. Elinkeinotoiminta: Uusjaolla on merkittävä vaikutus elinkeinotoimintaan. Vaikutuksen euromääräinen arviointi on sisällytetty maatilataloudellisiin vaikutuksiin. Kerrannaisvaikutusten kautta uusjako voi heijastua myös muuhun alueen elinkeinotoimintaan Väestörakenne, asuminen ja liikkuminen Väestörakenne: Uusjako saattaa vähentää jatkavien viljelijöiden poismuuttoa alueelta ja lisätä nuorempien sukupolvien innostusta jatkaa maatalouden harjoittamista elinkeinon kannattavuuden parantuessa. Lopettavien viljelijöiden poismuutto alueelta saattaa lisääntyä. Asuminen: Uusjaossa tapahtuva maiseman muutos saattaa vaikuttaa muiden vakituisten asukkaiden ja loma-asukkaiden asumisviihtyisyyteen. Vaikutus voi olla tapauksesta riippuen joko positiivinen tai negatiivinen riippuen uusjakoalueella tapahtuvasta muutoksesta (ränsistynyt maisema vs. hoidettu maisema; idyllinen maalaismaisema vs. yksitoikkoinen tuotantomaisema jne.) Lisäksi tapauksesta riippuen mm. tonttitarjontaa saatetaan voida parantaa uusjaon avulla. Liikkuminen: Uusjako vaikuttaa etenkin muiden vakituisten asukkaiden ja lomaasukkaiden/matkailijoiden tiellä liikkumisen sujuvuuteen. Vaikutuksen euromääräinen arviointi on sisällytetty liikennevaikutusten arviointiin Virkistys, terveys ja turvallisuus Virkistys: Uusjako vaikuttaa alueen maisemakuvaan ja luonnon monimuotoisuuteen, millä voi olla vaikutusta loma-asukkaiden/matkailijoiden virkistysmahdollisuuksiin, mikäli alueella on paljon kesämökkiläisiä/matkailijoita (esim. Hailuoto).

49 49 (97) Terveys: Uusjaolla voi olla myös vähäisiä terveysvaikutuksia, sillä sosiaalisen vuorovaikutuksen tai kanssakäymisen on havaittu olevan terveyteen vaikuttava asia. Ne ihmiset ja väestöryhmät, joilla on riittävän laaja ja hyvin toimiva sosiaalinen verkosto, näyttävät olevan, paitsi yleisesti onnellisempia, myös terveempiä kuin yksinäiset tai huonossa verkostossa elävät. Turvallisuus: Uusjako vaikuttaa etenkin muiden vakituisten asukkaiden ja lomaasukkaiden/matkailijoiden tiellä liikkumisen turvallisuuteen. Vaikutuksen euromääräinen arviointi on sisällytetty liikennevaikutusten arviointiin Tasa-arvo, yhteisöllisyys ym. Valinnanvapaus, tasa-arvo ja vaikutusmahdollisuudet: Uusjako vaikuttaa ihmisten kokemuksiin valinnanvapaudesta, tasa-arvosta ja vaikutusmahdollisuuksista. Valinnanvapauden kokemus liittyy kiinteimmin kenties uusjakoalueen rajaukseen, missä osa asianosaisista voi joutua uusjaon osalliseksi vastoin tahtoaan osittain jonkun muun tekemän päätöksen perusteella. Tasa-arvoisuuden kokeminen liittyy ennen kaikkea uusjaon tasapuoliseen lopputulokseen eli siihen, voittavatko kaikki yhtä paljon. Vaikutusmahdollisuuksien kokeminen liittyy pitkälti koko prosessiin, missä korostuu erityisesti vuoropuhelun merkitys päätöksiä tehtäessä, sillä yhdessä tehdyt päätökset poikkeavat kokemuksellisesti merkittävästi ylhäältä annetuista määräyksistä. Yhteisöllisyys, identiteetti, sosiaaliset ongelmat: Uusjako vaikuttaa eri toimijoiden yhteisöllisyyteen, sillä hanke voi yhdistää/erottaa ja luoda/tuhota verkostoja eri toimijoiden välillä. Uusjako voi myös paitsi aiheuttaa uusia sosiaalisia ongelmia asianosaisten tavoitteiden riitautuessa, myös ratkaista vanhoja kaunoja ja epäselvyyksiä. Lisäksi kylämiljöön muuttumisella voi olla vaikutusta alueen identiteettiin Tarveselvityksessä ilmoitettavat asiat Tarveselvitykseen suositellaan ilmoitettavaksi harkinnanvaraisesti uusjaon merkittäviksi arvioitavissa olevat sosiaaliset vaikutukset sanallisesti. 7.6 Kustannusten osittelu KML 209 :n mukaan toimituskustannukset jaetaan asianosaisten maksettaviksi heidän toimituksesta saamansa hyödyn mukaan. Edellä tarkoitetut maanomistajien kannettavaksi jäävät kustannukset suositellaan ositeltavaksi maatilataloudellisten vaikutusten perusteella. Maanomistajille aiheutuvat hyödyt katsotaan siis tulevan pääasiassa maatilataloudellisista vaikutuksista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kustannukset tulisi ositella täsmällisesti hyötylaskentasovelluksen antamien tietojen pohjalta, vaan tapauskohtaista harkintaa käyttäen. Salaojitusten kustannukset suositellaan kohdistettavaksi suoraan salaojitettavista pelloista hyötyville asianosaisille. Valtaojitusten kustannusten osittelua on käsitelty esimerkiksi Juho Häyhän insinöörityössä Järilän uusjaon kustannusosittelu (2009). Viljelystie- ja muun yksityisverkon rakennus-/perusparannuskustannukset ositellaan, kuten yksityistietoimituksissa. Em. toimenpiteiden hyödyt katsotaan sisältyvän pääosin maatilataloudellisiin vaikutuksiin, koska ne mahdollistavat itse uusjaon suorittamisen.

50 50 (97) 8 JATKOTOIMENPITEET Tässä luvussa on esitetty projektin jatkotoimenpiteet, mitä projektissa tavoiteltu toiminnan kehittäminen ja projektin tuloksena syntyneen taulukkolaskentasovelluksen käyttöönotto vaatii. 8.1 Koulutussuunnitelma ja käyttöönotto Vuonna 2010 aikana tilusjärjestelyjä tekevät henkilöt koulutetaan hyödyntämään projektin lopputuloksia esimerkiksi yhteisessä koulutuspäivässä. Koulutuksessa kiinnitetään huomiota uusjaon eri vaikutuksiin sekä niiden arviointiin. Koulutuksessa myös opastetaan lähtötietojen keruu ja siirto JAKO:sta taulukkolaskentasovellukseen. Lisäksi taulukkolaskentasovelluksen laskentaperiaatteet selvitetään pääpiirteissään ja käyttö opastetaan. Koulutuksessa tarjotaan malli tarveselvitykselle ja kustannusten osittelulle, jotta Maanmittauslaitoksessa tapahtuva hyödynarviointi olisi yhtenäistä niin asianosaisten kuin rahoittajankin näkökulmasta. 8.2 Jatkotoimenpiteet TJ-ydinprosessitiimi tulee päättää projektin esittämien suositusten käyttöönotosta. Lisäksi TJydinprosessitiimin tulee huolehtia siitä, että JAKO:on saadaan tarvittava listaikkunan esitysmuoto. Hyötylaskentasovellus talletetaan paikkaan, mistä se on kaikkien saatavilla. Projektissa laadittu rahoitushakemuksen mallipohja tulee viimeistellä erityisesti viestinnällisten asioiden näkökulmasta. Projektista tiedotetaan Maanmittauslaitoksen Intrassa, TIERATAMAA -yhteistyössä, Maa- ja metsätalousministeriölle, Teknilliselle korkeakoululle ja ydinprosessin omistajien tiimille. Taulukkolaskenta sovellus päivitetään samanaikaisesti Arviointi ja korvaukset -ohjeiston kanssa.

51 51 (97) 9 LÄHTEET Hiironen, Juhana (2008). Maaseutualueiden arviointi -kurssin luentomateriaali (TKK, syksy 2008). Kramp, Andrea; Geißendörfer, Manfred; Häfner, Matthias; Lösch, Simon; Mühlhofer, Gudrun; Seibert, Otmar (2008). Effizienz staatlich geförderter Flurneuordnungsverfahren nach dem Flurbereinigungsgesetz (FlurbG). 229 s. Laine, A (2007). Laine, A Kymijoen vaelluskalojen nousureittien avaamisen kustannusten ja hyötyjen arviointi. Pro gradu tutkielma. Helsingin yliopisto. Helsinki. 96s. LVM (2003). Liikenne- ja viestintäministeriö. Liikenneväylähankkeiden arvioinnin yleisohje. 68s. Myyrä, Sami (2000). Maatilojen tilusrakenne. Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos. Selvityksiä 3/ s. Myyrä, Sami (2002). Tilusrakenteen vaikutus tuotannon järjestämiseen ja kannattavuuteen. Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos. Tutkimuksia 253/2002. Helsinki. 28 s. Pallari, Maarit (2007). Klassinen käyttöarvoanalyysi- Yrityksen ekotuotteistamisen työkalu. MTT Taloustutkimus. Helsinki. 81s. Peltola, Risto; Mattila, Päivi; Kasteenpohja, Elina (2006). Pellon arvo. Maanmittauslaitoksen julkaisuja N:o s. Pyykkönen, Perttu (2006). Factors affecting farmland prices in Finland. Pellervon taloudellisen tutkimuskeskuksen julkaisuja N:o 19. Helsinki. 143 s. Thomas, Joachim (2008). Henkilökohtainen sähköpostiviesti

52 52 (97) LIITE 1: ULKOMAISILLE ASIANTUNTIJOILLE SUUNNATTU KYSELY Land consolidation, rearrangement or reallocation processes Questionnaire In the following there are questions about land consolidation, rearrangement or reallocation processes (later referred as LCP) in your country and especially about the cost-benefit analyses of the LCPs. 1.) Does LCP require some sort of cost-benefit analyses in your country? a.) b.) Yes No Your answer: 2.) In which parts of the process are the benefits (or effects, changes etc.) counted (or recounted)? a.) b.) c.) d.) e.) f.) g.) before the LCP even starts at preparation stage at inventory stage at planning stage at implementation stage right after the LCP is finished some years after the LCP is finished Your answer: 3.) Does cost-benefit analysis differ from stage to stage? a.) b.) No Yes (please explain in a few words how and why?) Your answer: 4.) Do all benefits (or effects, changes etc.) included in analysis have a value in money? a.) b.) Yes No Your answer:

53 53 (97) 5.) Do analyses include abstract benefits (or effects, changes etc.) such as social capital or landscape? a.) b.) c.) Yes, but they are not given a specific monetary value Yes, and there is a way to give those a value in money (please, explain shortly) No Your answer: 6.) What are the benefits (or effects, changes etc.) taken in to consideration in cost-benefit analysis? a.) b.) c.) d.) e.) f.) g.) h.) i.) j.) k.) l.) m.) n.) o.) size of the parcels shape of the parcels location of the parcels number of the parcels improved road network (e.g. safety) improved drainage network improved irrigation network emissions to soil emissions to water emissions to air changes in natures diversity changes in landscape changes in social capital flood prevention others, what? Your answer: 7.) From whose point of view are the benefits counted? a.) b.) c.) the benefits are counted for the landowners point of view the benefits are counted for the society s point of view the benefits are counted in a combination of these two Your answer: 8.) Is the decision about whether to proceed in the process or not based on the benefits as a combination or fully on the benefits of the private landowner or society? a.) b.) c.) a combination benefits of the landowner benefits for the society Your answer:

54 54 (97) 9.) Which benefits are considered more important (or have more weight) in the decision making process? a.) b.) c.) both benefits are considered equally benefits for the landowner are considered more important benefits for the society are considered more important Your answer: 10.) Is it possible to carry on the project even if the cost-benefit analysis has a negative outcome? a.) b.) Yes (in which circumstances?) No Your answer: 11.) Could you explain shortly about cost-benefit analyses in your country? Your answer: 12.) Are there specific instructions to calculate or to define the benefits in your country? a.) b.) Yes No Your answer: 13.) Can you point out literature that handles cost-benefit analyses of LCPs (preferably in your country or in Europe)? Your answer: If your country has official or informal instructions about cost-benefit analyses available for public, please let us know. And if possible, please send us an example(s) of real cost-benefit analyses via (juhana.hiironen@nls.fi). Thank You!

55 55 (97) LIITE 2: ILMASTOVAIKUTUKSET 1 TAUSTAA Maapallo lämpenee, kun kasvihuonekaasuiksi kutsutut ilmakehän kaasut päästävät lävitseen lyhytaaltoista auringonvaloa, mutta pidättävät osan maanpinnalta heijastuvasta pitkäaaltoisesta lämpösäteilystä. Ilmastonmuutos on uhkakuva, joka koskettaa sekä nykyisiä että tulevia sukupolvia, mistä johtuen ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön on ryhdytty niin maailmanlaajuisin sopimuksin, kansallisin strategioin, paikallisin sitoumuksin kuin henkilökohtaisin teoinkin. Kiotossa vuonna 1997 järjestetyssä YK:n ilmastokokouksessa sovittiin, että teollisuusmaat vähentävät kasvihuonekaasupäästöjään vuosien aikana viisi prosenttia vuoden 1990 päästömääristä. Suomi ja muut EU-maat allekirjoittivat Kioton pöytäkirjaksi kutsutun ilmastosopimuksen toukokuussa Myös uusjaolla on tiettävästi vaikutusta maatalouden ilmastopäästöihin, sillä tiluksia järjestelemällä voidaan vaikuttaa mm. viljelyetäisyyksiin sekä viljelyyn käytettävään työaikaan, mitkä molemmat heijastuvat edelleen syntyvien kasvihuonekaasujen määrään. Alla luvussa 2 on tunnistettu uusjaon ilmastovaikutukset ja selvitetty, kuinka päästövähennyksiä voidaan mitata ja edelleen arvioida osana uusjaon kustannushyötyanalyysiä. Luvussa 3 päästövähennysten merkittävyyttä on arvioitu empiirisesti uusjaon kokonaisvaikutusten kannalta suppean tutkimusaineiston avulla. Luvussa 4 on annettu suositus uusjaon ilmastovaikutusten huomioimiseksi osana kustannushyötyanalyysiä. 2 UUSJAON ILMASTOVAIKUTUKSET 2.1 Vaikutukset Myös uusjaossa voidaan osallistua ilmastomuutoksen vastaiseen työhön. Vaikutusmahdollisuudet perustuvat ensisijaisesti lohkojen kokoamiseen lähelle talouskeskuksia eli ns. ristikkäin kulkemisen vähentämiseen. Ristikkäin kulkemisella tarkoitetaan sitä, että talouskeskuksista käydään viljelemässä peltolohkoja kilometrien päässä, kun samanaikaisesti siellä sijaitsevilta maatiloilta käydään viljelemässä tiluksia edellisten maatilojen läheisyydessä tai muutoin tarpeettoman kaukana. Ristikkäin kulkemisen lisäksi päästömääriin voidaan vaikuttaa kokoamalla lohkoja suuremmiksi ja paremman muotoisiksi käyttöyksiköiksi, jolloin niiden viljelyyn kuluu vähemmän aikaa ja siten myös polttoainetta. Koska peltoala samanaikaisesti usein kuitenkin pääasiassa salaojituksen vuoksi kasvaa, voi absoluuttinen päästövähenemä jäädä marginaaliseksi, mikä on tärkeää tiedostaa. Samalla siitä kuitenkin seuraa, että asiaa voi olla mielekkäämpää tarkastella suhteellisesti, ns. ekologisen selkärepun tuomalla ajattelumallilla, jolloin siis tarkasteltaisiin päästövähenemää esimerkiksi tuotettua viljatonnia taikka viljeltyä peltohehtaaria kohden. Myös maantieliikenteen sujuvuuden parantuminen maatalousajoneuvojen vähentyessä muun maantieliikenteen seasta vaikuttanee ilmastopäästöihin alentavasti, sillä kuluttavia jarrutuksia ja kiihdytyksiä syntynee nopeudeltaan tasaisemmassa liikennevirrassa vähemmän. Tasaisemmasta liikennevirrasta oletettavasti seuraava keskinopeuden kasvaminen kumonnee kuitenkin ohitusten vähentymisestä syntyneen päästövähentymän, mistä johtuen muun maantieliikenteen päästöihin ei tässä yhteydessä uusjaolla uskota vaikutettavan, eikä niitä sen vuoksi pyritä arvioimaan.

56 56 (97) Energiankulutuksen lisäksi maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä aiheutuu viljelysmaiden väkilannoituksesta, tuotantoeläinten lannasta ja nautojen märehtimisestä. Em. tekijöihin ja niiden määriin ei tiettävästi uusjaossa vaikuteta, eikä niitä sen vuoksi pyritä arvioimaan. 2.2 Mittaaminen Uusjaossa voidaan siis vaikuttaa ilmastopäästöihin ristikkäin kulkemista ja viljelyyn käytettävää työaikaa vähentämällä Ristikkäin kulkeminen Ristikkäin kulkemisen vähenemistä voidaan mitata viljelyetäisyyksien muutosten avulla. Tällöin etäisyysmuutoksen lisäksi tulee huomioida, mitä pelloilla viljellään, sillä viljeltävä kasvi vaikuttaa pellolle tehtävien matkojen lukumäärään. Viljelyetäisyyden muutoksen huomioiminen onnistuu kätevästi tarkastelemalla peltolohkojen keskimääräistä etäisyyttä ennen ja jälkeen uusjakoa, sillä tarkastelu tehdään jo nykyisissäkin tarveselvityksissä viljelykustannusmuutosten selvittämiseksi. Matkojen lukumäärät voidaan selvittää Arviointi ja korvaukset -ohjeiston tausta-aineiston perusteella tuotantosuunnittain, mikä lienee riittävä ja käyttökelpoinen lähtökohta uusjaossa tapahtuvaa arviointia varten. Matkojen lukumäärä on laskettu hehtaaria kohden, mistä johtuen laskennassa on huomioitava myös peltolohkon koon keskimääräinen kasvu. Päästövähenemän mittaamiseen tarvitaan siis tieto siitä, kuinka paljon peltolohkon keskimääräinen viljelyetäisyys ja koko muuttuu sekä tieto pellonkäyttöjakaumista tuotantosuunnittain (kasvi-/viljatila, erikoiskasvitila ja nautatila). Lopullisena tuloksena mitataan, kuinka paljon kulkeminen vähenee absoluuttisesti ja hehtaarikohtaisesti. Absoluuttisen ristikkäin kulkemisen vähenemän määrä: RK RK RK, missä: tot alku loppu RK RK alku loppu ( etäisyys alku (( viljelyosuus ( viljelyosuus ( viljelyosuus ( etäisyys loppu (( viljelyosuus ( viljelyosuus ( viljelyosuus vilja erikois nautas vilja erikois nautas peltoala alku ) matkojen. lkm( lohkokoko matkojen. lkm( lohkokoko matkojen. lkm( lohkokoko peltoala loppu ) matkojen. lkm( lohkokoko matkojen. lkm( lohkokoko matkojen. lkm( lohkokoko alku ) alku alku loppu ) loppu loppu vilja ) ) ) ) ) erikois nauta vilja ) erikois nauta ) )) ) ))

57 57 (97) Hehtaarikohtaisen ristikkäin kulkemisen vähenemän määrä: RK suht RK alku peltoala alku RK loppu peltoala loppu Viljelyyn käytettävä työaika Viljelyyn käytettävän työajan muutoksesta johtuva päästövähenemä voidaan huomioida yksinkertaisesti laskemalla viljelyyn käytettävä työmäärä ennen ja jälkeen uusjaon. Laskenta kannattanee suorittaa sekä absoluuttisesti että hehtaarikohtaisesti. Lopuksi säästynyt työaika kannattanee muuntaa kuljetuiksi kilometreiksi ristikkäin kulkemisen tapaan. Osaltaan muuntamiseen vaikuttaa myös se, että päästökustannukset on ilmoitettu kilometrikohtaisesti. Työmääriä voidaan selvittää Arviointi ja korvaukset -ohjeiston tausta-aineiston perusteella tuotantosuunnittain. Absoluuttisen viljelyyn käytettävän työajan vähenemän määrä: TA TA TA, missä: tot alku loppu TA TA alku loppu peltoala alku ( viljelyosuus ( viljelyosuus peltoala loppu ( viljelyosuus ( viljelyosuus (( viljelyosuus erikois nauta erikois nauta vilja työaika( lohkokoko työaika( lohkokoko (( viljelyosuus vilja työaika( lohkokoko työaika( lohkokoko työaika( lohkokoko alku alku ) ) erikois nauta ) ) )) ) )) ) alku työaika( lohkokoko loppu loppu erikois nauta ) loppu vilja ) ) vilja ) Hehtaarikohtaisen viljelyyn käytettävän työajan vähenemän määrä: TA suht TA alku peltoala alku TA loppu peltoala loppu Vähentynyt työaika muutetaan kilometreiksi peltotyön keskimääräistä työnopeutta käyttämällä. Peltotyön keskimääräiseksi työnopeudeksi voidaan arvioida 8 km/h, kun huomioidaan, että suorilla voidaan kulkea nopeammin, mutta käännöksissä on hidastettava. Näin ollen hehtaarikohtaisen viljelyyn käytettävän työajan vähenemän määrä voidaan muuttaa kilometreiksi suoralla kertolaskulla.

58 58 (97) 2.3 Arviointi Kun tunnistetut muutokset kyetään mittaamaan, tulee ne myös arvioida. Arvioinnissa huomio kannattanee keskittää pääasiassa muutoksen euromääräiseen arvoon sekä merkitykseen kokonaisuuden kannalta. Arvioinnin ensimmäiseksi ratkaistava kysymys on vaikutuksen kesto, kuinka pysyviä em. muutokset ovat? Lienee selvää, että molempien muutosten kestoaika on vähintään kymmeniä vuosia. Pääomitusajan valinnassa realistinen taso ristikkäin kulkemisen osalta lienee 30 vuotta tai enemmän ja viljelyyn käytettävän työajan osalta noin vuotta. Paremman tiedon puuttuessa ja yhtenäisyyden nimissä, allekirjoittanut suosittelee 30 vuoden pääomitusaikaa ja 5 %:n korkoa käytettäväksi ilmastovaikutusten arvioinnissa. Toinen seikka on, miten päästövähenemä taikka vähentynyt työaika kehittyvät ajan myötä. Muuttuvatko koneet ympäristöystävällisimmiksi, tehokkaammiksi taikka nouseeko ilmastopäästöjen hinta? Tässä yhteydessä on katsottu järkeväksi olettaa, että laskenta kannattaa suorittaa tämän hetkisillä tiedoilla, sillä vaikutusten voidaan olettaa ainakin jossain määrin kumoavan toisensa. Esimerkiksi samaan aikaan, kun maatalouskoneet muuttuvat ympäristöystävällisemmiksi, noussee päästöjen yksikkökustannuksen hinta jne. Arvioinnin yksikköhintoina voidaan käyttää esimerkiksi Liikenneväylähankkeiden arvioinnin yleisohjetta (LVM 34/2003), mihin on koottu liikenneväylähankkeiden arvioinnin voimassaoleva ohjeistus ja kannattavuuslaskelmissa käytettävät yksikköarvot. Ohjetta noudatetaan liikenne- ja viestintäministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmiin, investointiohjelmiin tai talousarvioihin ehdolla olevien liikenneväylähankkeiden vaikutusarvioinnissa. Ohje koskee valtion liikenneväylähankkeita, mutta sitä voidaan soveltuvin osin käyttää muidenkin hankkeiden arvioinnissa. Ohjeessa ei ole määritelty laskennallista hintaa traktorin päästökustannuksille, mutta sen voidaan olettaa olevan jossakin pakettiauton ja perävaunuttoman kuorma-auton välimaastossa, mikä tarkoittaa 0,01-0,03 euroa säästynyttä ajokilometriä kohden. Koska uusjako mahdollistaa alueella viljelyalan kasvun, ei absoluuttisten päästömäärien vertailu ole mielekästä, vaan tarkastelu kannattaa tehdä suhteellisesti. Tästä johtuen ilmastovaikutusten suuruudesta saadaan vähintäänkin suuntaa-antavaa tietoa kaavalla ( /ha): ILMASTO ( 0,02 (8 TA suht RK suht 30 0,05 1,05 )) (1, ) 3 MENETELMÄTESTAUS KOEAINEISTOLLA Esimerkiksi Järilän uusjaossa muuttujat olivat seuraavat: keskimääräinen lohkokoko muuttuu 1,82 hehtaarista 3,89 hehtaariin keskimääräinen viljelyetäisyys muuttuu 2,91 kilometristä 2,87 kilometriin peltoala lisääntyy 719 hehtaarista 730 hehtaariin tiloista nautatiloja oli 2 %, kasvi-/viljatiloja oli 52 % ja erikoiskasvitiloja 46 %. Matkojen lukumäärien ja työaikojen taulukkoarvot ovat laskettavissa Arviointi ja korvaukset - ohjeiston tausta-aineistossa olevilla tiedoilla. Em. tietojen perusteella sekä luvussa 2.3 esitettyä kaavaa soveltamalla voidaan laskea, että esimerkkinä olevan Järilän uusjaon ilmastovaiku-

59 59 (97) tus jää marginaaliseksi ollen hieman yli kuusi euroa hehtaaria kohden eli yhteensä noin 5000 uusjakoalueella kokonaisuudessaan. Vähäisestä vaikutuksesta johtuen myöskään herkkyystarkastelua ei ole mielekästä suorittaa, vaikka lähtötietojen epävarmuus siihen muutoin voisi antaa aihetta. Mikäli siis päästökustannukset esimerkiksi kaksinkertaistuisivat, jäisi vaikutus siitä huolimatta melko marginaaliseksi. Vaikka siis uusjakoalueella maanviljelyksen ajokilometrit vähenisivätkin jopa yli kymmenen tuhatta kilometriä vuodessa (Järilän tapauksessa km/vuosi), on vähentyneiden ajokilometrien ilmastovaikutus enintään nimellinen. Esimerkiksi yhden taksin vuosittainen ilmastovaikutus on huomattavasti suurempi kuin uusjaon. Ehkä tärkeintä onkin kenties tiedostaa se, että kyseessä on kuitenkin askel oikeaan suuntaan, missä tuotantoa voidaan lisätä päästöjä vähentäen. On kuitenkin huomattava, että traktorissa istumisen tarve väheni (lohkojen lukumäärän vähentyessä ja niiden muuttuessa tehokkaammin viljeltäviksi) peräti 20 %. Näin ollen hyödyt realisoituvatkin ennen kaikkea maanviljelijöiden lompakossa vähentyneiden työtuntien ja polttoainelaskujen muodossa, mikä on huomioitu maatalousvaikutusten arvioinnissa. Ristikkäin kulkemista vähentämällä, peltojen viljeltävyyttä parantamalla ja lohkojen lukumäärää vähentämällä voidaan vähentää maataloudesta syntyvien kasvihuonekaasujen määrää, mistä johtuen uusjaon ilmastovaikutus ( ) ja matkustamistarpeen vähentyminen (%) tulee ilmoittaa tarveselvityksessä.

60 60 (97) LIITE 3: LIIKENNEVAIKUTUKSET 1 TAUSTAA Liikenneyhteyksien järjestelyn tärkeimpiä tavoitteita on antaa hyvät lähtökohdat turvalliselle liikenteelle, helpottaa liikkumista ja minimoida liikkumisesta aiheutuvia kustannuksia. Muutokset liikenneyhteyksien järjestelyssä vaikuttavat yleensä koko kyläyhteisöön. Liikkuminen aiheuttaa sekä ajoneuvo- että aikakustannuksia. Myös onnettomuusriski liittyy vääjäämättömästi tiellä liikkumiseen. Lisäksi uusista teistä aiheutuu rakentamiskustannuksia ja kaikista teistä vuotuisia kunnossapitokustannuksia. Vakinaisesta asumisesta aiheutuvat matkat ovat suurin yksityisteitä ja -liittymiä rasittava liikennelajin ryhmä. Uusjaossa tehtävillä liittymä- ja reittimuutoksilla on vaikutuksia paitsi uusjakoon osallistuville myös laajemmin kaikille yhteyksien käyttäjille. Koska maatalousliikenteen kulku- ja kuljetuskustannukset voidaan kohdistaa tilakohtaisesti ja arvioida sekä ennen että jälkeen uusjaon ns. maatilataloudellisina vaikutuksina, ei niitä ole syytä arvioida tässä yhteydessä toistamiseen (kaksikertaisen arvioinnin välttämiseksi). Sen sijaan etenkin liikenneturvallisuudessa ja liikenteen sujuvuudessa aiheutuvat muutokset ovat konkreettisia liikennevaikutuksia, joita ei huomioida muissa yhteyksissä. Tilusjärjestelyihin liittyvät ratahankkeet ovat lähes yksinomaan tasoristeysten poistoja, joihin liittyy yksityistiejärjestelyjä. Tasoristeykset hidastavat rautatieliikennettä ja aiheuttavat turvallisuusriskin sekä juna- että tieliikenteelle, mistä johtuen tasoristeysten määrää pyritään vähentämään myös uusjaoissa. 2 UUSJAON LIIKENNEVAIKUTUKSET 2.1 Vaikutukset Uusjaon vaikutusmahdollisuudet liikenteen kustannuksiin perustuvat kulkemistarpeen vähentämiseen ja pitkämatkaisen ja paikallisen liikenteen erottamiseen. Kun tilan pellot kerätään samalle puolen tietä/rautatietä, pienenevät yksittäisten maatalouden harjoittajien kulku- ja kuljetuskustannukset sekä onnettomuusriski muun liikenteen seassa. Samalla myös muiden tienkäyttäjien liikenneturvallisuus sekä liikenteen sujuvuus paranee. Tilusjärjestelyalueen pientiestön järjestely tarkoittaa usein pitkämatkaisen ja paikallisen liikenteen erottelua. Tällöin voidaan poistaa ja siirtää liittymiä sekä rakentaa uusia tieyhteyksiä. Jos tiestön järjestely on mahdollista, lisääntyvät myös vaihtoehdot tilussijoituksen osalta. Hyötyjiä ovat maatalouden harjoittajat, paikallinen väestö ja tienkäyttäjät yleensä. Lisäksi kevyen liikenteen reitityksen suunnittelulla on liikenneturvallisuuden ohella monia muitakin positiivisia vaikutuksia kyläyhteisölle. Liittymiä voidaan parantaa sekä yksityis- että maanteiden osalta. Liittymistä aiheutuvien riskien ja häiriöiden minimointi hyödyttää kaikkia tienkäyttäjiä. Liikenneturvallisuuden kannalta liittymät lienevätkin tärkein liikenneympäristön osa-alue uusjaoissa. Liittymistä aiheutuvia häiriöitä voidaan minimoida yhdistelemällä liittymiä, siirtämällä niitä turvallisempaan paikkaan, parantelemalla näkymiä (raivaus, valtatien tasaus) ja itse liittymiä (lepotasanne, kääntymiskaista, väistötila, liikenteen jakaja) sekä selkeyttämällä viitoitusta. Myös nopeusrajoitusta alentamalla voidaan parantaa turvallisuutta (lisäten kuitenkin samalla liikkujan matkaaikaa).

61 61 (97) Rautatieliikenteen turvallisuuteen ja sujuvuuteen voidaan vaikuttaa uusjaon yhteydessä tehtävillä tasoristeysten poistoilla. Tasoristeyksiä voidaan vähentää poistamalla kulkutarve tilusjärjestelyin tai järjestelemällä yksityisteitä siten, että liikenne voidaan suunnata harvemmille tasoristeyksille. Näissä tapauksissa jäljelle jäänyt tasoristeys korvataan usein yli- tai alikulkusillalla. Vaikutuksina tasoristeysten poistamisesta seuraa onnettomuusriskin pienentyminen ja mahdollisesti junien nopeuden kasvaminen, mikä näkyy matka-aikojen pienentymisenä. 2.2 Mittaaminen ja arviointi Uusjaossa voidaan siis vaikuttaa liikenteen sujuvuuteen ja turvallisuuteen maatalousajoneuvojen kulkemistarvetta vähentämällä sekä edelleen liittymiä ja tasoristeyksiä poistamalla Liikenneturvallisuus Liikenneturvallisuuden parantumista voidaan mitata poistettavien liittymien funktiona. Liittymän poistosta aiheutuva onnettomuuskustannusten vähenemistä on mahdollista arvioida liittymien keskimääräisten onnettomuusasteiden ja onnettomuuskustannusten perusteella. Suistumisonnettomuuksien ja -kustannusten määrästä tehdystä selvityksestä 30 löytyy tietoja myös yksityistieliittymään tai liittymä-rumpuun törmäämisestä aiheutuneista vakavista onnettomuuksista. On perusteltua erottaa toisistaan maatalousliittymät ja muut vilkkaammin liikennöidyt liittymät, koska onnettomuudet ovat erityyppisiä em. liittymissä. Maatalousliittymissä, joissa risteävä liikenne on vain vähäistä, ei tapahdu käytännössä muita kuin suistumisonnettomuuksia. Sen sijaan vilkkaammin liikennöidyissä liittymissä pääpainon saavat risteävien autojen aiheuttamat onnettomuudet. On huomattava, että Tiehallinnon tavoitteena on vähentää maatalousliikennettä valta- ja kantateillä (tienumerot 1-100) sekä muilla vilkasliikenteisillä maanteillä (KVL > 3000). Muilla tieosuuksilla ei maatalousajoneuvojen katsota aiheuttavan haittaa turvallisuudelle, mikä on huomioitava alla esitettyjä kaavoja sovellettaessa. Maatalous- ja muut ei-vilkkaasti liikennöidyt liittymät Yksityistieliittymään törmäämisen keskimääräinen onnettomuustiheys vuositasolla on 0,07 onnettomuutta 1000 liittymää kohden. Ts. todennäköisyys sille, että yhdessä uusjaossa poistettavassa liittymässä tapahtuisi onnettomuus seuraavan 30 vuoden aikana, on 0,21 %. Törmäämiskustannukset ovat keskimäärin 265 euroa/vuosi yhtä liittymää kohden (vuoden kustannustasossa 31 ). Törmäämisriskin kasvu liikennemäärän kasvaessa otetaan huomioon kertoimella: 0,8 KVL 4237 k KVL, 30 Tieympäristön pehmentämisen turvallisuusvaikutukset, Tielaitos Onnettomuuskustannusten suuruudesta 2009 hintatasossa ei ole tietoa. Ajoneuvojen tekniikan kehittyminen toisaalta pienentää kustannuksia, mutta yleinen hintatason nousu kasvattaa niitä. Tässä yhteydessä paremman tiedon puuttuessa suositellaan käytettäväksi viimeistä kaavassa 1 mainittua arvoa 265 /vuosi.

62 62 (97) missä: KVL = keskivuorokausiliikenne 32 (kpl) Tulee myös muistaa, ettei liittymän poistaminen tai liittymän muotoilun parantaminen poista kaikkia onnettomuuksia, koska ajoneuvo voi suistua tieltä ilman liittymääkin ja edelleen suistuessaan törmätä poistetun liittymän takana oleviin puihin tai muihin esteisiin. Toisin sanoen, itse liittymä varsinaisesti aiheuta onnettomuutta, eikä onnettomuuden syntyyn täten voida täysimääräisesti vaikuttaa liittymään tehtävillä toimenpiteillä. Tästä johtuen tulee liittymää kohden aiheutuvia onnettomuuskustannuksia korjata %:lla alaspäin riippuen siitä, mitä liittymän takana on. Mikäli liittymän takana on peltoa, on korjaus pienimmillään. Koska po. arviointitapauksessa liikutaan pääosin peltoalueilla, on korjauskertoimeksi perusteltua arvioida 20 % 33. Yllä esitettyjen tietojen perusteella voidaan koko uusjakoalueen liikenneturvallisuuden parantumista arvioida euromääräisesti kaavalla: onnettomuuskustannusten vähenemä ( ) diskonttaus LT 1 LM LKM (265 (1 0,20)) 0,8 KVL 4237 (1 r t r) (1 1, [1] t r) missä: LM LKM = poistettavien maatalousliittymien lukumäärä (kpl) KVL = keskivuorokausiliikenne (kpl) t = muutoksen vaikutusaika (pääomitusjakso, vuotta) r = diskonttauskorko (%) Vilkkaasti liikennöidyt liittymät Liikenneturvallisuuden parantumista voidaan arvioida myös onnettomuusasteiden perusteella, mikä on perusteltua tapauksissa, joissa ei ole kyse pelkästään suistumisonnettomuuksista. Käytettävissä on onnettomuusmalleja, tietoja onnettomuusasteista erilaisissa tie- ja liikenneoloissa sekä arvioita tienparannustoimien vaikutuksesta erilaisin onnettomuuksiin. Valtion Teknillisessä Tutkimuskeskuksessa (VTT) Tiehallinnon tarpeita varten kehitetty TARVAohjelma yhdistää tiehen, liikenteeseen ja onnettomuuksiin liittyvän tiedon erilaisten turvallisuuden parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden turvallisuusvaikutustietoon. Tuloksena ohjelma laskee parannustoimenpiteen turvallisuusvaikutuksen henkilövahinkoon johtavien onnettomuuksien tai liikennekuolemien määränä. 34 TARVA 4.6:n mukaan maaseutualueella oleva liittymän keskimääräinen onnettomuusaste on kaikki onnettomuudet mukaan lukien 2,5 (3-haarainen liittymä) tai 4,9 (4-haarainen liittymä) onnettomuutta 100 miljoonaa liittymään saapunutta ajoneuvoa kohden, yhden onnettomuuden keskimääräinen kustannuksen ollessa liikenne- ja viestintäministeriön ohjearvojen mukaisesti euroa. Saapuneita ajoneuvoja arvioitaessa tulee huomata, että ajoneuvoja saapuu liit- 32 Keskivuorokausiliikenteen voi selvittää joko täsmällisesti tiepiirin edustajalta kysymällä taikka arvioon perustuen mm. Arviointi- ja korvaukset ohjeistosta (Maatalous / Ylityshaitta / Keskivuorokausiliikenne). 33 Tilusjärjestelyt pääteillä, Tiehallinnon selvityksiä 37/ Tieliikenteen ajokustannusten laskenta 2005

63 63 (97) tymään kolmesta tai neljästä eri suunnasta, mistä johtuen keskivuorokausiliikennettä tulee korjata kertoimella 1, Näin ollen yllä esitettyjen tietojen perusteella voidaan uusjakoalueen liikenneturvallisuuden parantumista arvioida vilkkaasti liikennöidyissä liittymissä euromääräisesti kaavalla: onnettomuuksien lukumäärä vuodessa diskonttaus LT 2 LV LKM 1, KVL 8 10 OA (1 r t r) (1 1, [2] t r) missä: KVL = keskivuorokausiliikenne (kpl) OA = onnettomuusaste liittymässä (2,5 tai 4,9, kpl) LV LKM = poistettavien liittymien lukumäärä (kpl) t = muutoksen vaikutusaika (pääomitusjakso, vuotta) r = diskonttauskorko (%) Kohtaamis- ym. onnettomuudet Myös maanteillä vähentyvä maatalousliikenne voi vaikuttaa liikenneturvallisuuteen mm. kohtaamis- ja peräänajo-onnettomuuksien vähentymisten kautta, sillä ohitustarpeet ja ajonopeuksien nopeat muutokset vähenevät hitaiden ajoneuvojen vähentyessä. Kun huomioidaan, että tyypillisellä 2-ajorataisella tiellä tapahtuu onnettomuuksia uusjaon vaikutusalueella (vaikutusalue 3 km; KVL 2000 autoa/vuosi) kuitenkin vain kerran viidessä vuodessa, ja näissäkin onnettomuuksissa pienimpiä onnettomuuden aiheuttajaryhmiä ovat maatalousajoneuvot, ei uusjaolla voitane vaikuttaa kohtaamis- ym. muiden onnettomuuksien syntyyn merkittävällä tavalla. Mikä uusjako kuitenkin mahdollistaa esimerkiksi keskikaiteiden lisäämisen tielle, voinee vaikutus muodostua merkitykselliseksi Liikenteen sujuvuus Maatalousliikenne maanteillä hidastaa muun liikenteen matka-aikoja erityisesti mäkisillä ja kapeilla tieosuuksilla eli sellaisissa kohdin, joissa ohittaminen on vaikeaa. Matkanopeuden muutoksista aiheutuvat kustannusmuutokset voidaan laskea ajoneuvokustannusten ja matkaaikasäästöjen perusteella. Kyse liikenteen sujuvuuden parantumisessa on siis muun kuin maatalousliikenteen matkaaikojen säästymisestä. Tällöin matka-aikojen säästöön vaikuttaa se, kuinka pitkältä tieosalta maatalousajoneuvot vähentyvät. Toiseksi matka-aikasäästöön vaikuttaa se, kuinka paljon po. tieosuuden keskinopeus tämän seurauksena muuttuu. Sujuvuudesta hyötyvän tieosuuden pituutta voi arvioida kunkin uusjaon osalta erikseen, sen mukaan kuinka pitkiä matkoja maatalousajoneuvot maanteillä keskimäärin kulkevat. Maatalousajoneuvojen vähentymisestä hyötyvän tieosuuden keskimääräinen pituus voi maksimissaan siis vastata keskimääräistä viljelyetäisyyttä. Todellisuudessa laskennallisena tieosuutena lienee perusteltua käyttää noin % keskimääräisestä viljelyetäisyydestä, sillä koko viljelymatkaa ei kuljeta päätiellä. 35 Sivutien liikennemääräksi on arvioitu siis 5 % päätien liikennemäärästä.

64 64 (97) Vähentyneestä maatalousajoneuvojen määrästä aiheutuva keskinopeuden muutoksen arviointi lienee mahdollista vain karkealla tasolla, mistä johtuen matka-aikasäästöjä tyydytään tässä yhteydessä tarkastelemaan vain vaikutuksen suuruusluokan ja edelleen jatkoselvitystarpeiden selvittämiseksi. Sujuvuuden parantumisessa tulee ensinnäkin havaita se, että muuta liikennettä haittaava maatalousliikenne rajoittuu tiettyihin vuodenajoista riippuviin työsesonkeihin, mistä johtuen maatalousliikenne ei vaikeuta muuta liikennettä vuoden jokaisena päivänä. Tässä yhteydessä on arvioitu, että maatalousliikenne vaikeuttaa muuta liikennettä arviolta noin 100 päivänä vuodessa. Jokaista tiellä liikkuvaa ajoneuvoa maatalousliikenne ei em. ajanjaksonakaan haittaa, vaan ainoastaan osaa tiellä liikkujista. Menetetyn ajan kustannukseksi on arvioitu tässä yhteydessä 7,22 euroa/h 36. Yllä olevin oletuksin liikenteen sujuvuutta ja sen parantumista uusjaossa tehtävin toimenpitein voidaan arvioida kaavalla 37 : muun tienkäyttäjän aikamenekki (h) muiden tienkäyttäjien aikakustannus ( /h) diskonttaus LS t Ltieosuus Ltieosuus (1 r) 1) 1,5 (( ) ( )) (100 HAosuus KVL 7,22 ) [3] t (1 HAaika ) Srajoitus Srajoitus h r (1 r) missä: L tieosuus = maatalousajoneuvojen vähentymisestä hyötyvän tieosuuden keskimääräinen pituus (km) 38 S rajoitus = tieosuuden pääasiallinen nopeusrajoitus (tai niiden painotettu keskiarvo) (km/h) HA osuus = maatalousajoneuvojen haitta-aste (%) 39 HA aika = maatalousajoneuvojen liikennettä hidastava vaikutus (%) 40 KVL = keskivuorokausiliikenne (kpl) t = muutoksen vaikutusaika (pääomitusjakso, vuotta) r = diskonttauskorko (%) Lopuksi saatu euromääräinen tulos kerrotaan ilmastovaikutusten laskennasta saatavalla maatalousajoneuvojen suhteellisella vähentymisellä. 36 Arviointi- ja korvaukset ohjeisto (kiertohaitta). 37 Vastaavasti kuin esimerkiksi ilmastovaikutusten arvioinnissa, voitaisiin sujuvuuden parantumista arvioida myös vastaavan hyödyn aikaansaamiseksi tarvittavaa vaihtoehtoista ratkaisua ja sen kustannusta. Näin on tehty esimerkiksi valtatie 18 (Laihia-Ylistaro) koskevassa Tiehallinnon lausunnossa (nro. 957/2008/30/2), missä on arvioitu ristikkäin kulkemisen vähentämisestä aiheutuvaa hyötyä 29 kilometrin pituisella tieosuudella. 38 Tieosuuden keskimääräisenä pituutena voidaan tapauksesta riippuen käyttää noin 50 % keskimääräisestä viljelyetäisyydestä (taulukkolaskentasovelluksessa käytetään oletusarvoisesti 50 %). 39 Tässä yhteydessä on arvioitu, että maatalousajoneuvot voivat viljelysaikana haitata peräti 5-15 % tiellä liikkujista. Haitta-asteeksi kaavaan tulee siis sijoittaa luku väliltä 0,05-0,15. Huomataan, että maatalousajoneuvot eivät siis haittaa muuta liikennettä vuoden ympäri, vaan vain tiettynä aikana. 40 Tässä yhteydessä on arvioitu, että maatalousajoneuvot voivat hidastaa niiden ajoneuvojen matkaa, jotka joutuvat maatalousajoneuvon ohittamaan taikka sen vuoksi matkaansa muutoin hidastamaan, keskimäärin jopa 5 25 % (nopeusrajoitus 100 km/h: 25 %; nopeusrajoitus 80 km/h: 10 %; nopeusrajoitus 60 km/h: 5 %). Haitta-asteeksi kaavaan tulee siis sijoittaa luku väliltä 0,05-0,25. Huomataan, että hidastus kohdistuu siis vain tiettyyn ajankohtaan ja silloinkin vain murto-osaan tiellä liikkujista ja vain lyhyellä tieosuudella. Laskennassa siis oletetaan, että % tiellä liikkujista ei kärsi maatalousajoneuvoista millään tavoin ennen eikä jälkeenkään uusjaon.

65 65 (97) Huomataan, ettei raskaan liikenteen osuutta ole laskelmissa erikseen huomioitu, mikä saattaa johtaa vilkkaasti raskailla ajoneuvoilla liikennöidyillä teillä liian pieneen sujuvuuden hyötyyn 41. Lisäksi alikulun rakentaminen saattaa tulla ajankohtaiseksi silloin, kun liikennevirta lähestyy ajoneuvoa vuorokaudessa (näkemäolosuhteista riippuen hitaalla ajoneuvolla ylittäminen käy vaaralliseksi). Asiaa ei ole tässä yhteydessä huomioitu. Mikäli uusjako tehdään alueella, jossa alikulku tulisi rakentaa, mutta voidaan uusjaossa tehtävin toimenpitein välttää, voidaan laskennassa käyttää alikulun rakentamisen hintana 0,5-1,3 miljoonaa euroa (huom. hinta muunnetaan arvioidusta rakentamisajankohdasta nykyhetkeen, ks. Arviointi ja korvaukset -tietovarasto / Tuottoarvokaavat) Tasoristeysten poisto Rataverkon palvelutasoluokitus perustuu henkilöliikenteessä suurimpaan sallittuun nopeuteen ja tavaraliikenteessä akselipainoon ja nopeuteen. Henkilöliikenteessä radat jaetaan viiteen luokkaan ja tavaraliikenteessä neljään. Henkilöliikenteen korkein palvelutasoluokka (H1) merkitsee nopeustasoa km/h. Tämä edellyttää ratojen runkoverkon korkeaa laatutasoa, tasoristeyksien poistamista ja kaksoisraidetta välityskyvyn niin edellyttäessä. Tavaraliikenteen korkein palvelutasoluokka (T1) merkitsee 25 tonnin akselipainoa nopeustasolla km/h. Tämä edellyttää ratojen runkoverkolta yleensä riittävää kantavuutta ja välityskykyä sekä sähköistystä ja riittäviä raidepituuksia kohtauspaikoille. Uusjaossa raideliikenteen sujuvuuteen ja turvallisuuteen voidaan vaikuttaa lähinnä henkilöliikenteen osalta. Junien nopeutta voidaan periaatteessa kasvattaa tasoristeysten poistolla, sillä junan nopeutta on alennettava 140 km/h:ssa 1000 metrin matkalla ennen tasoristeystä (tai rakennettava puomi). 42 Reitit, joilta tasoristeyksiä uusjaon yhteydessä poistetaan, ovat yleensä normaalin henkilö- ja tavaraliikenteen piirissä. Näillä osuuksilla on kuitenkin lähes poikkeuksetta alle 140 km/h nopeusrajoitus (johtuen osittain nimenomaan lukuisista tasoristeyksistä). Ilman tasoristeyksiä näillä raiteilla voitaisiin kulkea jopa 160 km/h. 43 Hyötyjä rautatieliikenteen sujuvuuteen henkilöliikenteen osalta saadaan kuitenkin käytännössä vasta silloin, kun kaikki tasoristeykset on saatu poistettua. Tästä johtuen uusjaon hyödyksi voidaan laskea vain tietty osuus nopeuden potentiaalisesta kasvusta, mikä riippuu osuuden tasoristeysten määrästä ja alkuperäisestä nopeusrajoituksesta. Esimerkiksi rautatieosuudella Haapamäki-Seinäjoki, mistä löytyy peräti 85 tasoristeystä, on pääasiassa 100 km/h nopeusrajoitus 44, mikä siis voitaisiin periaatteessa nostaa 160 km/h, mikäli kaikki 85 tasoristeystä poistettaisiin. Mikäli rautatieosuudella on suurempi nopeusrajoitus kuin 140 km/h, voidaan arvioinnissa käyttää apuna junan em. hidastamista ko. tasoristeyksessä. Tällöin juna joutuu käytännössä hidastamaan 20 km/h, sillä esimerkiksi InterCity junienkin nopeus rajoittuu 160 km/h lähinnä radan geometriasta ja junan veturista johtuen. Junan 20 km/h nopeuden muutos niin jarrutuk- 41 Raskas liikenne kärsii epätasaisesta liikennevirrasta muuta liikennettä enemmän johtuen pitkistä kiihdytysmatkoista. 42 Huomataan, että nopeustavoite 160 km/h edellyttää käytännössä kaikkien tasoristeysten poistamista. 43 Tasoristeysten poistot eivät koske myöskään yleensä pendolino -reittejä ( km/h), sillä niiltä on tasoristeykset pääasiassa poistettu. 44 Tasoristeysten lukumäärä ja rataosuuksien nopeusrajoitukset löytyvät osoitteesta

66 66 (97) sessa kuin kiihdytyksessäkin vievät noin kilometrin matkan kumpikin (ts. junan keskinopeusnopeus putoaa noin 10 % kolmen kilometrin matkalla). Nopeuden muutos vaikuttaa kutakuinkin vuoden jokaisena päivänä (365) radalla kulkevien junien ja niillä matkustavien ihmisten lukumäärästä riippuen. Näin ollen, mikäli rautatieosuudella voidaan kulkea 160 km/h, saadaan tasoristeyksen poistamisesta aiheutuva rautatieliikenteen sujuvoitumisen hyöty laskettua kaavalla: RS 1 RS ( 0,9 1 ( 3 3 S rajoitus 1 S rajoitus ) S 3 rajoitus (365 ) (365 LKM juna LKM juna LKM hlö LKM hlö 7,22 ) h 7,22 ) h (1 r t r) (1 (1 r t r) (1 t r) 1 1, [4] t r) missä: S rajoitus = rataosuuden nopeusrajoitus (po. kaavalla laskettaessa nopeusrajoituksen tulee siis olla yli 154 km/h) LKM juna = tasoristeyksen ohittavien junien lukumäärä vuorokaudessa (kpl) LKM hlö = tasoristeyksen ohittavien junien kuljettamien henkilöiden keskimääräinen lukumäärä (kpl) t = muutoksen vaikutusaika (pääomitusjakso, vuotta) r = diskonttauskorko (%) Koska rataosuuksilla, joihin uusjaoissa törmätään, on pienempi nopeusrajoitus kuin 154 km/h (eli 0,9*160), ei kaava 4 sovellu vaikutusten arviointiin. Tällaisissa tapauksissa voidaan uusjaossa raideliikenteen sujuvoitumisen hyöty laskea osuutena potentiaalisesti saavutettavasta hyödystä kaavalla: RS 2 ( S L ro rajoitus _ alku S L ro rajoitus _ loppu ) (365 LKM LKM tasoristey kset juna LKM hlö 7,22 ) h ((1 r t r) (1 1), [5] t r) missä: L ro = rataosuuden pituus (km) S rajoitus_alku = rataosuuden nopeusrajoitus alussa (yleensä ) (km/h) S rajoitus_loppu = rataosuuden potentiaalinen nopeusrajoitus lopussa (yleensä 160) (km/h) LKM juna = tasoristeyksen ohittavien junien lukumäärä vuorokaudessa (kpl) LKM hlö = tasoristeyksen ohittavien junien kuljettamien henkilöiden keskimääräinen lukumäärä (kpl) LKM tasoristeykset = tasoristeyksen lukumäärä rataosuudella (kpl) t = muutoksen vaikutusaika (pääomitusjakso, vuotta) r = diskonttauskorko (%) Lisäksi kaavaa 5 käytettäessä, tulee arvioinnissa huomioida, että hyöty realisoituu todennäköisesti vasta vuosikymmenten päästä, kun kaikki rataosuuden tasoristeykset on saatu poistettua. Hyödyn myöhemmän realisoitumisen vaikutuksen voi laskea kaavalla:

67 67 (97) RS RS2, [6] t ( 1 r ) HR inf missä: r inf = keskimääräinen inflaatio tarkastelujaksolla 45 t HR = tasoristeysten poistamiseen kuluva-aika 46 Tasoristeyksen poistaminen vähentää myös onnettomuuskustannuksia. Yhden tasoristeyksen onnettomuuskustannus on keskimäärin euroa. Siitä, onko tasoristeys nimenomaan onnettomuuden syy, ei ole tietoa. Myöskään siitä, mille ajanjaksolle ja millä diskonttauskorolla keskimääräinen kustannus on laskettu, ei ole tietoa. Keskimääräinen tasoristeyksen poistamiskustannus on (eli keskimäärin ). Uusjaoissa mukana olevien usein vain vähäisesti liikennöityjen ja harvempia ihmisiä koskevien tasoristeysten poistamiskustannus lienee sieltä halvemmasta päästä. On kuitenkin huomattava, että tasoristeyksen poisto aiheuttaa myös muita kuin nimenomaisen tasoristeyksen poistamiskustannuksen. Ensinnäkin tasoristeystä käyttävien ajomatka lisääntyy siinä määrin, kun radan ylitystarvetta ei kyetä kokonaisuudessaan poistamaan. Vaikka pellot saataisiin koottua kokonaisuudessaankin radan toiselle puolelle, säilyy radan ylittämistarve usein muiden kulkumatkojen osalta. Tarkoitettua ylittämistarvetta ja sen kustannusta voidaan arvioida Arviointi ja korvaukset -ohjeiston kiertohaitan avulla (Muut haitat ja vahingot/kiertohaitta). Lisäksi tasoristeyksen poisto saattaa aiheuttaa tarpeen uusien teiden rakentamiselle taikka vanhojen teiden perusparannuksille, sillä liikennemäärät korvaavilla reiteillä lisääntyvät. Tässä yhteydessä keskimääräisen poistamiskustannuksen voinee olettaa olevan kaikkiaan myös muut kustannukset mukaan lukien noin Koska uusjaoissa mukana olevat tasoristeykset ovat usein myös tavallista vähemmän ylitettäviä, voi vastaavasti niiden keskimääräisten onnettomuuskustannusten olettaa olevan keskimääräistä pienempiä. Hiljaisemmin liikennöidyn tasoristeyksen onnettomuuskustannusten alenemaa voinee approksimoida ns. tasoristeysindeksin avulla, mikä kuvaa tasoristeyksen vaarallisuutta verrattuna muihin tasoristeyksiin. Tyypilliset uusjaossa käsiteltäväksi tulevat hiljaisesti liikennöidyillä tieosuuksilla vastaan tulevat tasoristeykset saavatkin liki puolta pienemmän indeksiluvun kuin keskimääräinen tasoristeys. Näin ollen voitaneen olettaa, että po. tasoristeykseen kohdistuva oletusarvoinen onnettomuuskustannus on keskimäärin vastaavasti noin puolta pienempi (eli noin ). Laskelmien käytettävyyden vuoksi lienee syytä kuitenkin suosia keskimääräisten kustannustietojen käyttöä, jolloin yhden tasoristeyksen poistamishyödyksi (jäljempänä RT) voidaan uusjaossa arvioida keskimäärin (onnettomuus- ja poistamiskustannusten erotuksena). Mikäli tasoristeys on katsottava erityisen vaaralliseksi taikka toisaalta poikkeuksellisen turvalliseksi, voidaan arvioitavaa hyötyä korjata lisäksi harkinnanvaraisesti seuraavien kriteerien perusteella: maasto aiheuttaa näkemäesteitä ( %), 45 Realistinen oletus seuraavien vuosikymmenten keskimääräisestä inflaatiosta lienee noin 3-4 %. 46 Tasoristeysten poistamiseen kuluvaa aikaa lienee realistista approksimoida oletuksella, että kultakin rataosuudelta poistetaan 0-2 tasoristeystä vuosittain. Näin ollen, mikäli rataosuudella on esimerkiksi 30 tasoristeystä, voitaneen olettaa, että hyöty realisoituu noin 30 vuoden päästä.

68 68 (97) odotustasanteet puuttuvat, radalle on jyrkkä nousu tai lasku ( %), hyvä näkymä, noin puolen kilometrin näköetäisyys noin 10 metrin etäisyydeltä kiskosta ( %), puomi/puolipuomi ( %). Lisäksi tasoristeyksen ylläpito- ja kunnostuskustannuksilta vältytään, mikäli tasoristeys voidaan uusjaossa poistaa. Radanpitäjä pitää kunnossa tien ja rautatien tasoristeyksen sen kannen leveydeltä. Radanpitäjällä on myös oikeus poistaa näkemäalueelta sellainen kasvillisuus tai sellaiset luonnonesteet, jotka tarpeellista näkemäalaa rajoittamalla tuottavat vaaraa liikenneturvallisuudelle. Turvallisuuteen liittyviä tarkastuksia, rakenteiden (liikennemerkkien ja odotustasanteiden) määräaikaishuoltoja sekä vesakon raivausta tehdään jatkuvasti rataverkon liikennekelpoisuuden varmistamiseksi. Kunnossapidon kustannuksiksi voidaan tässä yhteydessä keskimääräisesti arvioida (30 vuoden laskenta-ajalla 5 %:n korolla) /tasoristeys 47. Arvio soveltuu vartioimattomiin tasoristeyksiin. 47 Laskennassa on oletettu vesakon raivauksen tapahtuvan joka toinen vuosi ja kestävän yhden työpäivän. Tasoristeyksen rakenteita on oletettu kunnostettavan 10 vuoden välein (2000 /kunnostus). Tarkastuksiin on oletettu kuluvan kaksi tuntia vuotta kohden. Arvioitu summa vastaa RHK:n ilmoittamia todellisia kustannuksia.

69 69 (97) LIITE 4: VESISTÖVAIKUTUKSET 1 TAUSTAA Vesistöjen tilan huonontuminen, erityisesti rehevöityminen, koetaan yleisesti vakavaksi ympäristöongelmaksi sekä kansallisella että EU:n tasolla. Valuma-alueelta tulevan ravinnekuormituksen vähentäminen on välttämätöntä vesistöjen rehevöitymiskehityksen katkaisussa, sillä vesistöjen kunnostustoimenpiteet ilman sitä jäävät tehottomiksi. Koska ravinteet kulkeutuvat lähes yksinomaan vesien mukana, pellon sisäisen vesitalouden hallinta ja pelloilta poiskulkeutuvien vesien käsittely ovat keskeisessä asemassa vesistöjen ravinnekuormituksen vähentämisessä. Maan hyvän kasvukunnon ylläpito ja pellon vesitalouden hallinta ovat toisistaan riippuvia tekijöitä. Ne varmistavat, että sadossa saadaan mahdollisimman hyvin talteen maassa olevat huuhtoutumiselle alttiit ravinteet. Näin ollen pellon hyvä kasvukunto on perusedellytys, kun ravinnehuuhtoutumia pyritään minimoimaan. Peltotilusjärjestelyiden merkittävimmät vesistövaikutukset aiheutuvatkin hankkeissa suoritettavista ojitustöistä. Tällaisia ovat valtaojien perkaukset, valtaojien suoristukset ja siirrot, valta- ja piiriojien putkitukset sekä erityisesti salaojitukset. 2 VESISTÖVAIKUTUKSET JA NIIDEN ARVIOINTI Ensinnäkin on huomattava, että uusjaossa tehtävät toimenpiteet, joilla voi olla vesistövaikutuksia, tehdään useimmiten maatalouden harjoittamisen lähtökohdista. Tästä johtuen näillä toimenpiteillä on paitsi vesistövaikutuksia myös maatilataloudellisia vaikutuksia. 2.1 Perkaamisen vaikutukset ja niiden arviointi Peltotilusjärjestelyiden yhteydessä perataan usein peltoaukeaa halkovat valtaojat Perkaamisen vesistövaikutukset Perkaaminen on luonnonmukaisen vesirakentamisen näkökulmasta huono vaihtoehto tulvaongelmien ratkaisemiseen. Perkaaminen lisää pinta- ja uomaeroosiota. Pintaeroosion seurauksena pelloilta kulkeutuvasta kiintoaineesta aiheutuu ongelmia etenkin alavien maiden peratuissa uomissa. Tästä seuraa purojen samentuminen, liettyminen ja rehevöityminen. Veden virtaus ei jaksa pitää uomaa auki, vaan uoma liettyy kiintoaineen kasautuessa suvantokohtiin ja kasvillisuuden kasvaessa uomaan. Uomien vedenjohtokyvyn säilyttämiseksi tarvitaan uusintaperkauksia. Uomaeroosio on perattujen purouomien syöpymistä. Sen seurauksena maaainesta kulkeutuu jokiin ja järviin asti ja tapahtuu rannan vähittäistä kulumista tai suurempia sortumia, joissa vettynyt maa-aines liukuu vesistöön. Tämän seurauksena tapahtuu uoman luontaista mutkittelukehitystä ja uoma voi tukkeutua. Tarvitaan taas uusintaperkaus.

70 70 (97) Perkauksen vaikutukset Kuva X.1: Valtaojan perkaussykli. Perkaustavalla voi olla merkittävä vaikutus uoman ravinnekuormaan. Luonnonmukaisia peruskuivatusmenetelmiä käyttämällä uomien vedenjohtokyky voidaan turvata ja samanaikaisesti parantaa veden laatua erilaisilla toimenpiteillä. Monimuotoinen uoma tulvatasanteineen myös pidättää veden mukana kulkeutuvaa kiintoainetta paremmin, kuin sora, paljas uoma Perkaamisen maatalousvaikutukset Perkauksen tarve lähtee ennen kaikkea viljelyn tarpeista; liika vesi on saatava pois pelloilta. Lisäksi perkaaminen edesauttaa peltoalueen muita ojitustöitä. Salaojituksen toimivuus edellyttää, että alueen peruskuivatus on kunnossa. Valtaojien tulee olla riittävän syviä ja niiden vedenjohtokyvyn kunnossa. Peruskuivatushankkeiden hyötyalue ulottuu yleensä usean maanomistajan maille. Sadot kasvavat lohkojen vesitalouden parantumisen johdosta. 2.2 Salaojituksen vaikutukset ja niiden arviointi Tilusjärjestelyiden yhteydessä tehdään usein peltojen salaojituksia. Yhdessä hankkeessa salaojitettavan pellon määrä voi nousta satoihin hehtaareihin. Salaojitus on yksi tapa, jolla peltoviljelyä voidaan tehostaa. Salaojitus voi olla luonteeltaan perusparannusinvestointi, jolloin investoinnin tavoitteena on pellon pitäminen tuottokuntoisena. Esimerkiksi uusinta- ja täydennyssalaojitukset varmistavat salaojituksen toiminnan myös vanhemmissa ojituksissa. Salaojitus voi olla toisaalta myös rationalisointi-investointi, jolloin investoitaessa otetaan käyttöön uutta, aikaisempaa tehokkaampaa ja tuottavampaa teknologiaa. Säätösalaojitus- ja salaojakastelujärjestelmät ovat olleet viime vuosina salaojitussaralla näitä uusia teknologisia ratkaisuja. Näillä menetelmillä on salaojastoa voitu kuivatustehtävän lisäksi käyttää pellon kasteluun, jolloin kasvintuotannon vesitalous on ollut paremmin optimoitavissa.

71 71 (97) Salaojituksen vesistövaikutukset Salaojitus vähentää peltoalueiden pintavalumien määrää merkittävästi ja lisää vähävetisen ajan virtaamia 2-3 -kertaisiksi avo-ojitukseen verrattuna. Se tasoittaa virtaamasuhteita ja vähentää kiintoaineksen joutumista vesistöihin. Liukoista typpeä salaojavesissä on kuitenkin enemmän kuin pintavalunnassa (Kettunen). Pellolta tulevan pintavalunnan ja sen aiheuttaman eroosion vähentäminen uusinta- ja täydennyssalaojituksella ei välttämättä ole riittävä keino fosforikuormituksen vähentämiseksi. Salaojituksen tehostamisen lisäksi olisi muutettava maan muokkausta vähemmän kuormittavaksi ja parannettava pintamaan kestävyyttä eroosiota vastaan. Uusien salaojitusten suunnittelussa ja toteutuksessa tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota ratkaisuihin, joilla voidaan vähentää vesistökuormitusta. Tutkimusta tarvitaan esimerkiksi siitä, missä määrin salaojien ympärysaineella ja kaivannon täyttömateriaalilla voidaan estää savimaissa maapartikkelien ja ravinteiden kulkeutumista salaojiin. Myös säätösalaojituksen käyttö ravinnekuormituksen, erityisesti typen huuhtoutumisen, vähentämiseen kaipaisi perusteellista selvitystä suomalaisissa viljelyolosuhteissa. (Paasonen-Kivekäs) Näyttäisi siltä, että salaojitus vähentää fosforin ja kiintoaineksen huuhtoutumista vesistöön. Sen sijaan typen huuhtoutuminen näyttäisi lisääntyvän salaojituksen seurauksena. Kun fosfori on levän kasvun kannalta rajoittava tekijä vesistössä, voi salaojitus olla kustannustehokas tapa rehevöitymisen ehkäisyyn. Jos taas typpi on levän kasvun kannalta rajoittava tekijä, salaojitusta ei voi suositella rehevöitymisen ehkäisyyn. (Turtola 1995 s ) Ravinteiden huuhtoutumisen vähenemistä pelloilla voidaan verrata yhdyskuntien jätevesien puhdistamiseen. Esimerkiksi, jos typen huuhtoutumisen väheneminen on 30 %, on laskennallinen vesiensuojeluhyöty yli 150 euroa hehtaarilla (MMM 2005). Salaojituksen vaikutus fosforin huuhtouman vähenemiseen oli Turtolan ja Paajasen tutkimuksessa 25 %. Yhden saostuskaivollisen kesämökin fosforipäästö vesistöön on suurin piirtein sama, kuin yhden peltohehtaarin (Akaan-Penttilä). Näin voidaan laittaa vastakkain yhden kesämökin viemäröinti ja neljän hehtaarin salaojitus. Näiden vaikutus fosforin huuhtoumaan on ilmeisesti samaa suuruusluokkaa. Keskimääräisen fosforihuuhtouman on arvioitu olevan peltoalueilta vuosittain 0,9 1,8 kg hehtaarilta ja typpihuuhtouman vastaavasti kg (Seppo Rekolainen/SYKE). Vesistöjen kannalta fosforia pidetään rehevöitymisen minimitekijänä sisävesissä, typen merkitys on suurempi merivesissä. Sinilevien kasvun kannalta fosforikuormitus on typpikuormitusta merkittävämpi. On myös huomattava, että pellon vesitalous ja maan rakenne luovat perustan viljelyn onnistumiselle, mikä taasen vaikuttaa ravinnehuuhtoutumiin, sillä kasvuston lisääntyessä niin fosforin kuin typinkin huuhtoumat vähenevät. (MMM 2006, 11) Salaojituksen maatalousvaikutukset Ensimmäistä kertaa salaojitettaessa hyötyjä tulee selkeimmin sarkaojien poisjäännistä. Tällöin tehdään tavallaan uutta maatalousmaata. Avo-ojien poisjäänti ja samalla ojien reunahaittaalan väheneminen lisäävät tehollista peltoalaa tuotantosuunnan mukaan yhteensä noin % (Haataja & Peltola 2001). Tämä ala saadaan nyt sadontuotantoon. Tässä yhteydessä avoojan reuna aiheuttamien sadonmenetysten arviointiin sovelletaan Arviointi ja korvaukset oh-

72 72 (97) jeiston reunahaitta-alaa, jolloin reunahaitta-ala on keskimäärin 800 m 2 /ha. Lisäksi laskennassa käytetään Arviointi ja korvaukset -ohjeistossa laskettua satotason alentumaa avo-ojitetuilla pelloilla, mikä on keskimäärin 5 %. Koska tukien määrä ei salaojituksen myötä lisäänny, on laskennassa käytettävä tuista putsattua sadonarvoa, mikä on 500 /ha. Salaojituksen tuottoja muodostuu myös kustannusten pienenemisestä. Merkittävimmät säästöt saadaan työmenekin pienenemisestä, kun avo-ojien kiertely jää pois. Työajan säästöksi on tässä yhteydessä arvioitu Arviointi- ja korvaukset -ohjeiston perusteella (neljän metrin levyisellä koneella, metriä leveillä saroilla) 108 /ha/vuosi. Uusintaojituksissa tuottoja saadaan kasvaneen sadon määrän ja paremman laadun kautta. Vanha salaojitus saattaa toimia jo niin huonosti, että märkyydestä aiheutuu usein satotappioita tai pelto muuttuu viljelykelvottomaksi. Toimimaton salaojitus aiheuttaa noin 25 % satotappion, mitkä jäisivät ojituksen kunnostuksen jälkeen pois. Tulee myös muistaa, että satomenetysten lisäksi ojituksen toimimattomuuden takia menetetään usein myös jo sijoitetut tuotantopanokset, esim. lannoitteet (keskimääräisesti 18 /ha/vuosi). Salaojituksen välillisiä satohyötyjä on mm. ajallisuuskustannuksen pieneneminen. Kun ojitus on kunnossa, kasvukautta voidaan hyödyntää tarkemmin. Tällöin pellolle päästään keväällä aikaisemmin ja syksyllä myöhempään. Ojituksen toimivuus vaikuttaa myös maan rakenteeseen, mikä vaikuttaa edelleen ratkaisevasti pellon sadontuottokykyyn. Näitä vaikutuksia ei kuitenkaan tutkimuksen puutteen vuoksi lueta salaojituksen hyödyiksi tässä yhteydessä. Kun avo-ojien varsilta jäävät kaksinkertaiset siemen- ja lannoitemäärät pois, ainemenekin pienenemisen hyöty on noin 18 /ha/vuosi. Näin ollen salaojituksen hyödyksi voidaan laskea (30 vuoden poistoajalla ja 5 % korkokustannuksella) kaavan mukaisesti: 2 800m ( m , ) / ha / vuosi (1 0,05) 30 0,05 (1 0,05) / ha [1] Vastaavasti uudistus-/täydennyssalaojituksen hyödyksi voidaan laskea (30 vuoden poistoajalla ja 5 % korkokustannuksella): (500 0,25 18) / ha / vuosi (1 (1 0,05) 30 0,05 0,05) / ha [2] Erikoiskasvitiloilla salaojituksen hyödyt ovat em. lukuja suuremmat tuista putsatun sadon arvon ollessa suurempi, mistä johtuen erikoiskasvitilojen salaojitushyötyä voidaan harkinnanvaraisesti korottaa %. 3.3 Valtaojien putkitusten vaikutukset Valtaojien putkitus on yksi keino suurentaa peltolohkojen kokoa tai hoitaa peruskuivatus kustannustehokkaasti esimerkiksi routivilla tai eroosiolle herkillä maalajeilla, joilla avoimen valtaojan toimivuus edellyttää ojien perkausta lyhyin väliajoin (Myyrä 2006, 5).

73 73 (97) Putkitusten vesistövaikutukset Vesistökuormituksen vertaaminen avonaisen ja putkitetun valtaojan välillä on vaikeaa. Putkituksen vaikutuksia ravinnehuuhtoumiin ei ole tutkittu ainakaan Suomessa. Putkituksen vesiensuojelullisia hyötyjä on kuitenkin korostettu Soinin (1992) selvityksessä, missä tuodaan esille erityisesti uomaeroosion ehkäiseminen. Samassa selvityksessä mainitaan, että putkittaminen on kaikissa olosuhteissa avouomaa parempi vaihtoehto. (Myyrä 2006, 51) Myyrä on verrannut maatalouden hajakuormitusta jätevedenpuhdistamoissa tapahtuvaan jätevesien puhdistamiseen ja tehnyt kannattavuus laskelmia putkituksen yhteiskunnallisesta kannattavuudesta. Ravinnekuormituksen osalta Myyrä arvioi, että fosforikuormituksen vähenemisen arvo voi korkeimmillaankin olla samaa luokkaa putkituksella aikaansaatavien työnsäästöjen kanssa. Tasaisilla peltoalueilla putkituksen tuomat hyödyt fosforikuormituksen vähentämiseen on ilmeisesti huomattavasti pienempi. (Myyrä 2006, 52) Tärkein havainto tämän projektin kannalta lienee kuitenkin se, ettei uusjaossa tehtävä putkituksella vaikuttaisi olevan ainakaan negatiivisia vaikutuksia alueen vesistöön, joskaan putkituksen vaikutuksia typen huuhtoumaan ei tunneta Putkitusten maatalousvaikutukset Valtaojien putkitus mahdollistaa tilusjärjestelyn, sillä peltolohkojen kokoa kasvatetaan usein putkittamalla lohkojen välisiä valtaojia. Putkitus siis mahdollistaa suurempien lohkojen muodostamisen. Tällöin kääntymisten ja päällekkäinajon vähentyessä säästetään aikaa, polttoaineita, lannoitteita sekä torjunta-aineita. Samalla mm. viljelyala kasvaa ja haitallinen reunavaikutus pienenee (ts. satomäärät kasvavat). Putkitusten maatalousvaikutukset (suurempien lohkojen tuomat hyödyt, kuten viljelykustannusten alentuma, satomäärien kasvu jne.) on arvioitu kuitenkin jo maatilataloudellisten vaikutusten yhteydessä, mistä johtuen niitä ei ole syytä arvioida toistamiseen. 4 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ TULOKSISTA Tutkimustulosten perusteella ei voi vetää suoria johtopäätöksiä salaojituksen ja putkitusten vesistövaikutusten suunnasta. Typpi huuhtouma (ilmeisesti) lisääntyy ja fosfori huuhtouma vähenee, jolloin salaojituksen ja putkitusten merkitys alueen vesistölle riippuu vesistön tilasta. Joskus tilusjärjestelyllä voi siis olla positiivisia ja joskus negatiivisia vaikutuksia alueen vesistölle. Sen sijaan valtaojien perkausten vesistövaikutus on pääosin negatiivinen. Perkausten luonnonmukaisella suunnittelulla voidaan kuitenkin vähentää perkauksen negatiivisia vaikutuksia vesistölle. Eräiltä osin luonnonmukainen perkaus on kuitenkin ristiriidassa tilusjärjestelyn tavoitteiden kanssa. Esimerkiksi luonnonmukaisessa perkauksessa uoman suoristaminen ei ole suotavaa. Tilusjärjestelyssä uoma usein oikaistaan, jotta uomaan rajautuvat pellot olisivat paremmin viljeltävissä. Tilusjärjestelyssä tehtävät perkaukset on useimmiten mahdollista toteuttaa luonnonmukaisesti, joskin sen toteuttamista hankaloittavat kustannukset, maanomistajien haluttomuus ja suunnittelijoiden tietämättömyys asiasta. Valtaojien putkitus, ojien perkaus ja peltojen salaojitus näyttelevät kuitenkin lähes pääosaa itse tilusjärjestelyssä, joka olisi usein lähes mahdoton toteuttaa kannattavasti ilman em. toimenpiteitä.

74 74 (97) Projekti ei suosittele eksaktia vesistövaikutusten arviointia osana uusjaon kustannushyötyanalyysiä, sillä ojien perkauksen, valtaojien putkitusten ja salaojituksen vesistövaikutuksista ei ole olemassa riittävästi tutkimustietoa. Vesistöön vaikuttavien toimenpiteiden, kuten salaojituksen, putkituksen ja perkauksen osalta voidaan todeta, että ne mahdollistavat monilta osin uusjaon maatilataloudellisten tavoitteiden toteuttamisen ja niiden hyödyt huomioidaan pääosin maatilataloudellisten vaikutusten arvioinnin yhteydessä. Koska salaojituksen maatalousvaikutuksia ei kuitenkaan huomioida muualla, tulee ne laskea erikseen. Pääosin kustannuslaskentaan ja Arviointi ja korvaukset ohjeistoon perustuen salaojituksen hyötynä voi käyttää 2940 /ha ja uudistus- /täydennyssalaojituksen hyötynä 2200 /ha.

75 75 (97) LIITE 5: LUONTOVAIKUTUKSET 1 TAUSTAA Uusjaon luontovaikutukset on jaettu tässä luvussa käsitteiden selkeyttämiseksi kahteen pääkohtaan: maisema- ja monimuotoisuusvaikutuksiin. On kuitenkin syytä tiedostaa, että erityisesti maaseutualueilla maisema- ja luonnon monimuotoisuus ovat voimakkaasti toisistaan riippuvaisia asioita. 1.1 Maisema Aikojen saatossa tehdyt maanjaot ovat muokanneet monin paikoin maisemaa ja maanmittareiden kädenjälki näkyykin voimakkaana laajoilla alueilla Suomessa. Nykyisin maanmittarit muokkaavat maisemaa erityisesti uusjakojen yhteydessä Käsitteet Ennen kuin voidaan todeta, mitkä maisematekijät uusjaossa muuttuvat taikka arvioida, kuinka muutoksia tulisi käsitellä, on syytä pureutua maiseman käsitteeseen. Sen lisäksi, että käsite on kovin vakiintumaton, täsmennetään käsitettä yleensä erilaisin lisämäärein, jotka ovat tavalla tai toisella jo yleiskieleenkin vakiintuneita. Itse asiassa, alla esitetyt lisämäärein täydennetyt käsitteet ovat määritelmiltään kantakäsitettä täsmällisempiä ja sitä kautta käyttökelpoisempia po. ongelman selvittämisessä. Alla on esitetty yleisimmät maisemakäsitteet. Luonnonmaisema on alue, johon ihminen ei ole vaikuttanut. Käytännössä puhtaita luonnonmaisemia ei Suomessa juurikaan ole. Käsite onkin puhekielessä laajentunut tarkoittamaan yleensä metsä- ja järvialueita sekä muita rakentamattomia alueita, joiden kehitykseen ovat pääasiassa vaikuttaneet vain luonnon prosessit. Kulttuurimaisema jaetaan yleensä kahteen pääryhmään sen mukaan, onko kysymys: Maaseudun kulttuurimaisemasta, joka on ihmisen käyttämä, hoitama, muuttama tai rakentama fyysinen ympäristö ja jonka maisemakuvassa on näkyvissä ihmisen toiminnan jälkiä. Kulttuurimaisemassa näkyy, miten ihmisen toiminta on sopeutunut ja käyttänyt hyödyksi luonnon elementtejä, maaperää, topografiaa ja ilmastoa. Rakennetusta kulttuuriympäristöstä, jolla tarkoitetaan kokonaisuutta, joka muodostuu yhdyskuntarakenteesta, rakennuksista sisä- ja ulkotiloineen, pihoista ja puistoista, teknisistä rakenteista. Näitä ovat kadut, tiet, sillat, kanavat sekä muut ihmisen rakentamat kohteet kyseisessä ympäristössä. Perinnemaisemat ovat alkutuotannon tai muiden varhaisten elinkeinojen ja niihin liittyvien toimintojen muovaamia maisematyyppejä, joista alkuperäinen maankäyttökäyttötapa on poistunut tai poistumassa. Ne ovat usein pienialaisia ja lisäksi uhanalaisia. Perinnemaisemat ovat maisemanhoidollisesti avainkohteita. Kansallismaisemat ovat maamme tunnettuja maisemakohteita. Ne ilmentävät Suomen eri osien edustavimpia luonnon- ja kulttuuripiirteitä. Käsitteellä kansallismaisema on tunnepohjainen sisältö ja voimakas symboliarvo. Kansallismaisemiin liittyy myös korkeita identiteettiarvoja, minkä vuoksi ne ovat tärkeä osa kansallista kulttuuriamme.

76 76 (97) Käsillä olevassa selvityksessä rajaudutaan maiseman käsittelyssä pääosin maaseudun kulttuurimaiseman tarkasteluun. Se on ympäristö, missä valtaosa uusjaoista suoritetaan ja mihin maisemakysymykset kohdentuvat. Maaseudun kulttuurimaiseman maisemalliset arvot perustuvat avoimiin peltomaisemiin, perinteiseen ja toimivaan rakennuskantaan sekä perinnebiotoopeihin Maaseudun kulttuurimaiseman suojeleminen Maaseudun kulttuurimaiseman suojelemista voidaan perustella useasta eri näkökulmasta. Yleisimmin maiseman säilyttämisen voi liittää keskusteluun hyvästä elinympäristöstä. Maaseudun kulttuurimaisemaa voidaan kuvata jopa asukkaidensa sisäisen hyvinvoinnin piilovaikuttajaksi. Se luo turvallisuuden tunnetta ja kotiseutuhenkeä. Maisemalla on myös keskeinen osa maaseutumatkailussa, missä ympäristö ja maisema ovat elinkeinon perusresursseja. Maisemalla on tärkeä merkitys uusien asukkaiden vetovoimatekijänä, sillä uudet asukkaat etsivät maaseudulta usein rauhaa ja luonnonkauneutta, missä yhteydessä tulee huomata, ettei luonnonmaisemalla tarkoiteta rapistunutta ja hoitamatonta maisemaa. Sanotaankin, että nykyaikaiseen maatalouden tuotantomaisemaan kuuluvat hoidetut pellot, laitumet ja tuotantorakennukset. Hoidettu tuotantomaisema on tärkeä osa yksittäisen tilan ja koko maaseudun imagoa. Maisemahoidolla voidaan vaikuttaa ratkaisevasti, millaisen kuvan ihmiset saavat maaseudusta. Esimerkiksi laiduntavat eläimet ja hyvin hoidetut tuotantorakennukset ovat omiaan luomaan positiivista kuvaa maaseudusta ja maataloudesta. Peltojen laidoilla ruostuvilla vanhoilla koneenromuilla ja rappeutuvilla rakennuksilla voi puolestaan olla päinvastainen vaikutus Kiinteistörakenteen muutokset ja rakennekehitys maaseudun kulttuurimaisemassa Kiinteistörakenteen muutokset ovat muokanneet maaseudun kulttuurimaisemaa merkittävästi. Varhaisimmat maanjaot, isojaot ja isojaonjärjestelyt, antoivat maatiloille niiden nykyisen muodon tilusrakenteen järkiperäistämisen myötä. Pääosin 1900-luvulla tapahtuneen asutustoiminnan tuloksena jaettiin maata mm. torppareille, siirtoväelle ja rintamamiehille tai sitten lisämaaksi olemassa oleville tiloille. Tämä kehitys johti maamme pientilavaltaistumiseen. Nykypäivänä muodostetaan maatalouden suuryksiköitä maatilatalouden kannattavuuden nimissä. Maatalouden koneistuminen, kemikalisoituminen, viljelyalojen rationalisointi, laaja salaojitustoiminta ja muu toiminnan tehostuminen ovat johtaneet yhä enenevässä määrin yhtenäisiin ja laajoihin viljelyaloihin, mitä muutosta maanmittaritkin ovat yhtenä osapuolena olleet toteuttamassa. Tällöin perinteisen maatalouden pienet yksityiskohdat kuten avo-ojat, niityt, kiviaidat sekä saarekkeet peltojen keskellä ovat saattaneet joutua väistymään tehokkuuden nimissä. Toisaalta muutoin tilojen autioitumisesta tai maatalouden lopettamisesta johtuen avarat peltomaisemat olisivat voineet sulkeutua pensoittumisen taikka metsittämisen kautta Maisemamuutos ja sen huomioiminen uusjaoissa Uusjakojen osalta asian voitaneenkin todeta olevan kovin monisyinen. Maisemamuutokset eivät suinkaan aina ole pahasta, eikä kauneuskaan ole pelkästään katsojan silmissä. On myös olemassa objektiivista kauneutta, mikä palauttaa keskustelun maiseman määritelmään.

77 77 (97) Siitäkin huolimatta, että maisema on kovin selkiytymätön, arvolatautunut ja kaiken lisäksi aikasidonnainen käsite, ollaan maiseman kauneudesta tai rumuudesta yleensä kohtalaisen yksimielisiä. Subjektiivisista mieltymyksistä huolimatta, kokevat ihmiset yleensä miellyttäväksi maiseman, joka on sopusuhtainen, selkeä, toimiva ja vaihteleva. Kauaskantoiset näkymät houkuttelevat ja hoidettu ympäristö on kaunis. Sen sijaan yksitoikkoiset näkymät ja luonnonmaisemasta erottuvat elementit (voimalinjat tms.) eivät viehätä meistä useimpia. Jäljellä olevat ladot muodostavat maiseman merkittävän piirteen, ja samalla ne ovat osa kulttuurihistoriaa. Maisemahoidon perustana on viljelymaiseman säilyttäminen avoimena. Peltomaisema on maisemallisesti arvokkain kun se säilytetään avoimena tavanomaisten maanviljelytoimintojen avulla. Viljelymaiseman biologinen moninaisuus hyötyy metsäsaarekkeista, monipuolisten pellon ja metsän välisistä vaihettumisvyöhykkeistä sekä oikein hoidetuista pellon-, ojan- ja tienpientareista. Maiseman moninaisuutta tulisikin pyrkiä turvaamaan ja mahdollisuuksien rajoissa jopa edistämään myös uusjaoissa. Negatiivisten maisemamuutosten (ja monimuotoisuusmuutosten) minimoimiseksi keskeisiä uusjaossa huomioitavia asioita ovat: latojen 48 säilyttäminen, metsäsaarekkeiden 49 ja maisemapuiden 50 säilyttäminen, ja näkymien avaaminen sekä ojien- ja tienreunojen hoitaminen siten, ettei yhtenäistä vesakkoa kasva (muutamia pieniä puita saa säilyttää siellä täällä ojien- ja tienreunoilla). 1.2 Luonnon monimuotoisuus maatalousalueilla 48 Jäljellä olevat ladot muodostavat maiseman merkittävän piirteen, ja samalla ne ovat osa kulttuurihistoriaa. Ladot ovat myös biologisen moninaisuuden kannalta tärkeitä alueella, jossa on laajoja tehokkaasti viljeltyjä pinta-aloja. Ladot tarjoavatkin esimerkiksi suoja- ja pesimäpaikkoja monille linnuille. 49 Metsäsaarekkeet muodostavat tärkeitä suoja- ja ruokapaikkoja monille linnuille ja muille eläimille tehokkaassa viljelykäytössä olevassa viljelymaisemassa, mistä johtuen niitä olisi syytä suojella myös uusjaossa. 50 Suuret puut ovat viljelymaiseman kiinnekohtia. Luonnollisesti varsinkin linnut käyttävät avoimella pellolla seisovia puita suoja- ja pesäpaikkoinaan, mutta ne ovat tärkeitä elinympäristöjä myös lukemattomille muille eliölajeille.

78 78 (97) Luonnon monimuotoisuudella (biodiversiteetillä) tarkoitetaan eri eläin- ja kasvilajien sekä erilaisten elinympäristöjen runsautta. Yleisesti maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavat maisemarakenne, alueella harjoitettu maatalous, sen eri tuotantosuunnat ja viljelymenetelmät, sekä peltojen lomassa ja ympärillä olevat luonnonalueet. Maatalousalueilla elää viljelykasvien ja kotieläinten lisäksi lukuisia luonnonvaraisia lajeja, jotka pitävät avoimista ja puoliavoimista elinympäristöistä. Arvokkaita kohteita ovat muun muassa vanhan niitty- ja laiduntalouden synnyttämät niityt ja hakamaat, joilla saattaa viihtyä harvinaisiakin eliölajeja. Tehokkaassa viljelyssä olevat pellot ovat tärkeitä paitsi maaseutumaiseman säilymisen kannalta myös monien lintulajien ruokailu-, levähdys- ja pesimäalueina Miksi monimuotoisuutta tulee vaalia? Monimuotoisuutta tulee vaalia, koska se tarjoaa luonnolle puskurin erilaisia ulkoisia häiriöitä vastaan. Ekosysteemiä kohtaavien häiriöiden vaikutus heikkenee ja ekosysteemien palautumistodennäköisyys häiriöiden jälkeen paranee monimuotoisuuden kasvaessa. Monimuotoisuus on ikään kuin luonnon immunologinen järjestelmä, ja sen teho on sitä parempi, mitä monimuotoisempi se on. Ennustettavuus, häiriöttömyys ja vakaus ovat yhteiskunnallisen toiminnan keskeisiä tavoitteita, joten monimuotoisuuden tarjoama puskurivaikutus on arvokas ominaisuus. Toiseksi, vaihtelevuus yksilöiden ja populaatioiden välillä, siis monimuotoisuus, takaa lyhyen aikavälin sopeutuvuuden muuttuviin ympäristöoloihin. Esimerkiksi ilmaston muutos on haaste, johon ekosysteemit kykenevät vastaamaan vaihtelevuudella. Ohimenevien häiriöiden lisäksi monimuotoisuus tarjoaa puskurin myös pysyvien muutosten vaikutuksille. Kolmanneksi, pitkällä aikavälillä monimuotoisuus muodostaa raaka-aineen evoluutiolle, jonka kautta syntyy uusia geneettisiä sopeumia, eliölajeja ja lopulta uusia elomuotoja - elämän jatkuvuus perustuu siis monimuotoisuuteen. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden säilyminen edellyttää jatkuvaa ihmistoimintaa ja monimuotoisuuden kannalta tärkeiden kohteiden hoitoa Rakennekehityksen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen Viime vuosikymmenten aikana maataloudessa tapahtuneet muutokset, kuten koneellistumisen sekä lannoitteiden ja kasvisuojeluaineiden lisääntynyt käyttö, ovat kaventaneet monen eliölajin elinmahdollisuuksia. Peltojen salaojitus on vähentänyt pientareita ja karja on siirtynyt luonnonlaitumilta kylvönurmille. Lypsykarjavaltaisen tuotannon laaja-alainen loppuminen etenkin Etelä-Suomesta on vähentänyt useampivuotisten viljeltyjen peltolohkojen, kuten heinäpeltojen, nurmien ja laidunten määriä. Nykyisellä maatalouden rakennepolitiikalla, erityisesti tuotannollisilla investointituilla ja muilla tuotannon tehostamiseen ja ns. elinkelpoisuuteen liittyvillä toimenpiteillä on ensisijaisesti kielteisiä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Esimerkkinä toimii rakennepolitiikalla saavutettu alueellinen ja tilakohtainen erikoituminen, joka on johtanut alue-ekologiseen yksipuolistumiseen ja monimuotoisuuden menetyksiin. Tulee kuitenkin huomata, että tukipolitiikkaa harjoitetaan myös toiseen suuntaan maatalouden ympäristötuen erityistuilla (ns. luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämistä koskevat tuet) Monimuotoisuus ja sen huomioiminen uusjaossa Peltotilusjärjestelyt, joilla pyritään peltojen peruslohkojen yhdistämiseen muodostavat uhan monimuotoisuudelle. Peltojen lohkokoon kasvaessa, viljelykasvien alueellinen vaihtelu vähe-

79 79 (97) nee ja lohkoja erottavat ojat pientareineen häviävät. On kuitenkin kovin epäselvää, kuinka suuri vaikutus asialla on alueen ekosysteemille. Kuinka paljon monimuotoisuutta mikäkin alue tarvitsee? Ovatko kaikki lajit yhtä tärkeitä vai tulisiko monimuotoisuuden turvaamisessa keskittyä vain tiettyihin, kenties harvinaisiin lajeihin? Puoliavoimet reunavyöhykkeet ovat rikkaita elinympäristöjä. Koska kysymyksiin ei ole annettavissa selkeää vastausta, lienee lähtökohdaksi otettava se, että uusjaossa pyrittäisiin säilyttämään maatalousalueiden monimuotoisuutta mahdollisuuksien rajoissa. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät kohteet ovat yleensä: perinteisesti laidunnettuja tai niitettyjä niittyjä, metsälaitumia tai hakamaita, reunavyöhykkeitä, metsäsaarekkeita, latoja, (ojien) pientareita 51, kosteikkoja, tai uhanalaisten lajien esiintymispaikkoja. 2 UUSJAON KESKEISIMMÄT LUONTOVAIKUTUKSET Uusjako muuttaa maisemaa ja luonnon monimuotoisuutta merkittävästi. Olennaisimpia maiseman ja luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavia muutoksia ovat: raja-, avo- ja sarkaojien (eli piennarten) määrän väheneminen metsäsaarekkeiden määrän väheneminen, ja latojen määrän väheneminen sekä näkymien avautuminen ja hoidetun maiseman lisääntyminen. 51 Sarkaojien muuttuminen salaojiksi on ollut yksi suurimpia peltoalueiden luonnon monimuotoisuutta vähentäneitä tekijöitä. Avo-ojien vähentyessä ja peltoaukeiden koon kasvaessa jäljellä olevien vesiuomien ja niiden pientareiden merkitys ekologisina käytävinä on entisestään korostunut. Tulee kuitenkin havaita asian kääntöpuoli, sillä pientareet ovat samalla myös tuholais- ja rikkakasvipankkeja. Kun niitä säästellään, joudutaan kenties kemiallista lannoitusta lisäämään, mikä taasen lisää kustannuksia ja rasittaa ympäristöä.

80 80 (97) 3 LUONTOVAIKUTUSTEN ARVIOINTI Luontovaikutusten arviointia voidaan lähestyä periaatteessa kolmella erityyppisellä päämenetelmällä, joista jokainen sisältää useita sovellutuksiaan. Ensisijaisesti arviointi tulisi pyrkiä perustamaan ns. markkina-arvoperusteisiin menetelmiin (engl. revealed willingness to pay), toissijaisesti ns. tilannekohtaisiin todisteisiin (engl. imputed willingness to pay) ja viimekädessä kyselyihin arvostuksista (engl. expressed willingness to pay). Arviointitarkkuus pääsääntöisesti heikkenee, mistä kauemmaksi todellisista markkinoista mennään. Markkina-arvoperusteiset menetelmät toimivat silloin, kun hyödykkeillä on olemassa todelliset markkinat. Näin ei asia ole luontovaikutusten osalta, mistä johtuen arviointi tulisi pyrkiä perustamaan tilannekohtaisiin todisteisiin, jolloin arvioidaan esimerkiksi sitä vaihtoehtoista kustannusta, joka saavutettavan hyödyn toteuttamiseksi taikka haitan välttämiseksi muutoin vaadittaisiin. Vasta viimekädessä arviointi tulisi perustaa em. maksuhalukkuustutkimuksiin. 3.1 Maisemavaikutusten arviointi Maisemavaikutusten osalta on arviointia äärimmäisen hankala perustaa edes em. tilannekohtaisiin todisteisiin, sillä vaikutusten osalta ei aina edes tiedetä, ovatko vaikutukset positiivisia vai negatiivisia. Uusjaossa aikaansaatava hoidettu ympäristö nostaa maiseman arvoa. Samoin on asian laita näkemien avaamisen suhteen, sillä kauaskantoiset näkymät viehättävät meistä useimpia. Sen sijaan poistuvat metsäsaarekkeet, ladot ja avo-ojat tekevät maisemasta yksitoikkoisemman, millä voidaan sanoa olevan kielteinen vaikutus niin maiseman kuin monimuotoisuudenkin arvoon. Yksittäisiä muuttuvia tekijöitä tarkastelemalla arviointi johtaakin nopeasti suohon, sillä maiseman arvo ei muodostu pelkästään konkreettisista tekijöistä, kuten visuaalisista näkymistä. Näin ollen maisemavaikutusten arviointia ei tulekaan ottaa kirjaimellisesti maiseman ja sen yksityiskohtien, kuten näkemäetäisyyksien, arviointina. Tärkein seikka maisemavaikutusten arvioinnissa lieneekin itse uusjaon taloudellinen kannattavuus, sillä maaseudun kulttuurimaiseman säilymisen ensimmäinen edellytyksen sanotaan olevan elinvoimainen maaseutu, joka kykenee huolehtimaan kulttuurimaisemaan liittyvistä arvoista. Tähän asiaan taloudellisesti kannattavalla uusjaolla voidaan ajatella olevan selkeästi myönteinen vaikutus. Uusjaon maisemavaikutuksia ei kannattanekaan lähteä arvioimaan, vaan ennemminkin pyrkiä siihen, että maiseman keskeisiä elementtejä pyritään säilyttämään ja mahdollisesti jopa korostamaan. 3.2 Monimuotoisuusvaikutusten arviointi Luonnon monimuotoisuus on markkinaton julkishyödyke, jota käytännössä kuka tahansa voi käyttää maksutta. Koska monimuotoisuuden kuluttavasta käytöstä ei tarvitse yleensä maksaa, on asia jätetty monesti huomioimatta niin yksittäisten tilojen tuotantopäätöksiä kuin yhteiskunnallisia maatalouspoliittisia päätöksiä tehtäessä. Uusjaossa tapahtuvan päätöksenteon pohjana on lähtökohtaisesti ns. Pareto-tehokkaaseen tilanteeseen pyrkiminen, missä kenenkään asemaa ei voida enää parantaa huonontamatta samanaikaisesti jonkun toisen asemaa. Toisin sanoen uusjaossa ei lähtökohtaisesti kukaan saa hyötyä toisen kustannuksella. Yhteiskunnallisen päätöksenteon pohjana on sen sijaan usein ns. Kaldor-Hicks -periaate, jonka mukaan hanke kannattaa toteuttaa, jos siitä hyötyvät voivat

81 81 (97) korvata hankkeen aiheuttamat haitat ja silti parantaa tilannettaan verrattuna siihen, ettei hanketta toteutettaisi. Monimuotoisuuden markkinattomasta julkishyödykeominaisuudesta huolimatta taikka pikemmin nimenomaan sen vuoksi, on monimuotoisuuskysymykseen kiinnitettävä huomiota em. periaatteiden valossa, sillä uusjaolla voidaan saada aikaan merkittävää monimuotoisuuden heikkenemistä. Näin ollen esimerkiksi salaojituksen taikka putkitusten tukemista voikin pitää kovin kyseenalaisena toimintana yhteiskunnan näkökulmasta ellei menetyksiä kyetä jollain tapaa Kaldor-Hicks -periaatteen mukaisesti korvaamaan. Koska monimuotoisuutta ei käytännössä voi korvata rahalla, voitaisiin uusjaoissa turvautua eräänlaiseen monimuotoisuustaseen hyödyntämiseen, missä ideana olisi se, että uusjaon sivutuotteena syntyvät negatiiviset vaikutukset pyrittäisiin korvaamaan positiivisiksi tiedetyin toimenpitein. Uusjaossa siis tehtäisiin myös monimuotoisuuden turvaamiseen tähtääviä toimenpiteitä, ei vain arvioitaisi niiden rahallista arvoa. Mahdollisen monimuotoisuustaseen käyttöön otto vaatii kuitenkin oman tutkimuksensa siitä, mitä maatalousalueilla voi ja kannattaa tehdä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Lisäksi asia vaatinee muutoksia itse uusjakoprosessiin, mihin tulisi kenties sisältää maiseman ja monimuotoisuuden turvaamiseen tähtäävät ohjelmat. Kysymys luontovaikutusten arvioinnista tulisikin kääntää enemmän itse prosessin kehittämiseen ja kysyä, kuinka uusjaosta saadaan aikaan instrumentti, jolla voidaan kehittää maaseutualueita muutoinkin kuin yritystaloudellisen kannattavuuden näkökulmasta.

82 82 (97) LIITE 6: SOSIAALISET VAIKUTUKSET 1 TAUSTAA Sosiaalisten vaikutusten arviointi (SVA) on perinteisesti määritelty monitieteelliseksi prosessiksi, joka tunnistaa ja arvioi tietyn hankkeen toteuttamisesta aiheutuvia vaikutuksia. Vaikka sosiaalisten vaikutusten arviointia on käytetty esimerkiksi Yhdysvalloissa jo puolen vuosisadan ajan, on sosiaalisten vaikutusten arviointi käynnistynyt Suomessa todenteolla vasta YVA lain myötä vuonna Sen käyttö on kuitenkin nopeasti laajentunut erityisesti maankäytön suunnitteluun sekä säädösten ja ohjelmien valmisteluun, mihin on voimakkaasti vaikuttanut vuonna 2000 voimaan astuneen maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset sosiaalisesti, taloudellisesti, ekologisesti ja kulttuurisesti kestävästä kehityksestä. Tilusjärjestelyiden sosiaalisia vaikutuksia ei ole juurikaan tutkittu. Ainoana selvityksen kohteena olleena tilusjärjestelynä voidaan pitää Hailuodon uusjakoa, jossa tehtiin sosiaalisten vaikutusten arviointi 52. Sosiaalisten vaikutusten arviointi Hailuodon uusjaossa oli osa hankkeen alkuvaiheessa laadittua ympäristövaikutusten arviointia (YVA). Hankkeen lopussa uusjaon sosiaalisia vaikutukset selvitettiin uudelleen, missä yhteydessä uusjaolla ei katsottu olevan merkittäviä vaikutuksia sellaisiin Hailuodon yleistä kehitystä uhkaaviin seikkoihin, joihin uusjaon epäiltiin aiheuttavan merkittäviäkin vaikutuksia 53. Tilusjärjestelyiden ja kohdealueen sosiaalisen pääoman 54 suhdetta on selvitetty vuonna 2009 Anu Immosen Pro Gradu työssä. Tarkastelunäkökulmana Immosen tutkimuksessa ei ollut kuitenkaan sosiaalisen pääoman taikka sen enempää sosiaalisten vaikutusten arviointi, vaan se, mikä merkitys kohdealueen sosiaalisilla suhteilla on tilusjärjestelyn etenemiseen. Tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että sosiaalista pääomaa enemmän omaavilla alueilla tilusjärjestelyiden käynnistyminen on todennäköisempää, kuin alueilla, joilla sitä ei ole. Vaikka Immosen tutkimuksessa tarkasteltiin lähinnä kohdealueen sosiaalisten suhteiden vaikutusta tilusjärjestelyyn eikä tilusjärjestelyn vaikutuksia kohdealueen sosiaalisiin suhteisiin, esitti Immonen arvioitaan tilusjärjestelyn vaikutuksista sosiaaliseen pääomaan sekä käsityksiään tulevan tutkimuksen tarpeesta: Seuraavaksi tulisi selvittää tilusjärjestelyjen vaikutukset alueen sosiaaliseen pääomaan. Todennäköisesti haittoja saadaan aikaan, jos järjestelyssä ei kuunnella maanomistajien toiveita eikä huomioida maanomistajien paikallistietoutta ihmisten välisistä suhteista. Maanomistajat lähettivät viestin, että sukupolvien yli ylettyviä sukuriitoja tilusjärjestelyllä saadaan aikaan, jos tilusjärjestelyihin pakotetaan eikä maanomistajia kuunnella. Toisaalta tilusjärjestely voi lähentää maanomistajia ja kasvattaa sosiaalista pääomaa, kun maanomistajat hankkeen tiimoilta ovat entistä enemmän kanssakäymisessä keskenään alueen 52 Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin Hailuodon uusjaossa laati Kalle Reinikainen Oulun yliopiston kasvatustieteen tiedekunnasta. 53 Merkittäviksi vaikutuksiksi arvioitiin matkailun kehitys, kansallismaiseman laatu ja rikollisuuden lisääntyminen tiestön parantuessa. Myös arviot uusjaon kielteisistä vaikutuksista saaren sosiaaliseen ilmapiiriin ovat myöhemmin lieventyneet merkittävästi (Törmi 2008). 54 Sosiaalinen pääoma tarkoittaa joko a) yhteisön sisäistä jäsenten välistä kykyä toimia keskenään ja erityisesti luottamusta toisiinsa tai b) henkilön toimintaa yhteisössä edistäviä sosiaalisia suhteita. Sosiaalisen pääoman on kummassakin tapauksessa nähty edistävä henkilön tai yhteisön toimintamahdollisuuksia samalla lailla kuin toisissa asioissa taloudellinen pääoma.

83 83 (97) sosiaalisella pääomalla ennen tilusjärjestelyä voi olla merkitystä sen suhteen, kuinka paljon tilusjärjestely voi muuttaa alueen sosiaalisia verkostoja. Mikäli tilusjärjestelyalueen valinnassa käytettäisiin sosiaalisia perusteita, voitaisiin huomioida alueet, joilla tilusjärjestely saa aikaan negatiivisia sosiaalisia seurauksia. (Immonen 2009, s. 92) 1.1 Selvityksen tarkoitus Tämän selvityksen tarkoituksena on selkiyttää sitä, mihin uusjakojen sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa tulisi kiinnittää huomiota vaikutusten tunnistamisessa, rajauksessa, arviointimetodien valinnassa ja ylipäätään vuorovaikutuksellisuuden toteuttamisessa. Huomio pyritään keskittämään siihen, mitä uusjaon aikaansaamia vaikutuksia tulisi nostaa esiin ja millä metodeilla niitä pitäisi tutkia. Selvityksessä pyritään myös esittämään näkökulmia, joiden avulla maallikkotietoihin pohjautuva sosiaalisten vaikutusten arviointi on mahdollista. Selvityksen pääkysymykset ovat seuraavat: Mitä sosiaalisia vaikutuksia uusjaoilla on tunnistettavissa? Miten sosiaalisia vaikutuksia voidaan arvioida? Miten sosiaalisten vaikutusten arviointi tulee ottaa huomioon päätöksenteossa? On syytä kuitenkin korostaa, ettei tässä yhteydessä esitettävien tunnistettavien vaikutusten lista ole tyhjentävä, vaan jokaisessa uusjaossa tulee varautua avoimesti tarkastelemaan myös uusia esiin nousevia asioita. 1.2 Sosiaaliset vaikutukset ja arvioinnin lähtökohdat Sosiaalisella vaikutuksella tarkoitetaan päätöksen, hankkeen tai toimen ihmiseen, yhteisöön tai yhteiskuntaan kohdistuvaa vaikutusta, joka aiheuttaa muutoksia ihmisten hyvinvoinnissa tai hyvinvoinnin jakautumisessa. SVA:ssa on kyse hyvinvointivaikutusten jakautumisesta eli kuka tai mikä taho saa hyötyjä ja kenelle tai mille taholle hankkeesta aiheutuu mahdollisesti haittoja. 55 Frank Vanclayn mukaan sosiaalisten vaikutusten arviointi on kahden osatekijän yhdistämistä. Yhtäältä on olemassa tietty hanke, joka tuottaa lähtötilanteeseen muutoksia. Toinen osatekijä muodostuu hankkeen vaikutusalueen väestörakenteesta ja hankkeen osallisista. Hankkeeseen kohdistetaan erilaisia toiveita, odotuksia, epäilyjä ja uhkakuvia. Vaikutukset koetaan yksilöllisesti ja yhteisöllisesti. Niiden kokeminen riippuu kunkin ihmisen asuinpaikasta, elinkeinoista, terveydentilasta, kytköksistä hankkeen suorittajatahoon jne. Sosiaaliset vaikutukset ovat siten luonteeltaan välillisiä ja liittyvät samanaikaisesti yksilöiden ja yhteisöjen kokemuksiin. 55 SVA:n rinnalla on syytä tuoda esille myös sen alakäsite IVA (ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi), millä tarkoitetaan prosessia, missä arvioidaan tietyn päätöksen taikka hankkeen vaikutuksia ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin.

84 84 (97) Sosiaaliset vaikutukset Vanclayn mallia soveltaen. Vanclayn mukaan SVA:ssa on olennaista tarkastella ja analysoida hankkeen sosiaalisia vaikutuksia eri väestöryhmien sekä eritavalla hankkeeseen suhtautuvien osalta. Tarkoituksena on tuoda esille hankkeen eri osapuolille tuottamat hyödyt ja haitat sekä mahdollistaa samalla osallistuminen ja hankkeeseen kenties liittyvien ongelmien ja ristiriitojen lieventäminen. Vanclayn mallin mukaan sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa tulee uusjaossa selvittää: Mitä muutoksia uusjako aiheuttaa? Ketä hankkeen vaikutuspiirissä asuu ja toimii ja mitä kaikkea tuo toiminta pitää sisällään (tässä on tehtävä rajauksia)? Mitä sosiaalisia vaikutuksia edellä mainituilla perusteilla hankkeen eri vaihtoehtojen seurauksina eri ryhmille oletettavasti aiheutuu? Lisäksi itse kustannushyötyanalyysin ja edelleen päätöksenteon kannalta olisi tärkeää, että vaikutukset saataisiin yhteismitallisiksi keskenään, muiden vaikutusten kanssa ja eri hankkeiden välillä. Mikäli yhteismitallisuutta ei kyetä saamaan aikaiseksi, on syytä keskittää vaikutusten arviointi tarkasteluun positiivisten/negatiivisten vaikutusten tunnistamisesta ja korostamisesta/lieventämisestä. Sen lisäksi, että Vanclayn mallissa arvioinnin kohteena huomioidaan vain kyseessä oleva uusjako, voi myös aikaisemmilla toimilla olla vaikutusta kyseisen hankkeen vaikutuksiin. Koettuja vaikutuksia voi syntyä ihan muista kuin itse hankkeesta lähtöisin olevista syistä 56. Myös sillä on merkitystä, mitä on tapahtunut jo ennen arvioitavaa hanketta. Mikäli em. vanhoja syntejä esiintyy, on niiden läpikäyminen tärkeää ennenkuin käsillä olevasta asiasta päästään todella keskustelemaan. On myös huomioitava, että arviointiprosessi alkaa joka hankkeessa alusta, joten vuorovaikutteisuuden ja kuuntelemisen henki on synnytettävä joka kerta uudelleen. 2 SOSIAALISTEN VAIKUTUSTEN MITTAAMINEN SVA:n menetelmät on perinteisesti jaettu määrällisiin ja laadullisiin menetelmiin. Määrälliset menetelmät ovat tärkeitä, koska niiden avulla voidaan erottaa sattuma ja systemaattinen vaihtelu toisistaan, sekä kuvata eri asioiden suuruusluokkaa ja niiden välisiä riippuvuussuhteita. Tilastoista saadaan esimerkiksi nopeasti yleisluontoinen kuva vaikutusalueen sosioekonomisista tekijöistä. Ongelmana kuitenkin on, ettei keskiarvojen kuvaamaa keskivertoihmistä ole olemassa. Sanotaankin, että numerotietoa tulee sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa täydentää aina laadullisilla tekijöillä. Jos mitattavien suureiden etsiminen tähtää yksiselitteiseen parhaan 56 Tällaisia vaikutusten lähteitä voivat olla tieteellinen tutkimustieto, kokemusperäinen maallikkotieto taikka toisten kokemukset ja niiden uutisointi.

85 85 (97) vaihtoehdon löytämiseen, korostaa laadullisten tekijöiden käsittely korostaa hyvää prosessia ja työn aikana oppimista. Kokoajan tulee pitää lisäksi mielessä uusjaossa käytettävissä olevat resurssit, mikä asettaa tietyt rajat aineistojen laajuudelle ja niiden etenkin kokoamiseen käytettävään aikaan. Tämä taasen johtaa väistämättä kevyehköön arviointiin, missä korostuu se, että mitataan oikeita asioita ja ylipäätään keskitytään olennaiseen. 2.1 Sosiaaliset vaikutukset uusjakoalueella Uusjakoalueen sosiaalisia vaikutuksia voidaan lähestyä Ympäristöministeriön tuottaman YVA -tukiaineiston avulla, minkä perusteella keskeisiä ihmisiin kohdistuvia sosiaalisia osavaikutuksia ovat vaikutukset: 1. väestörakenteeseen, 2. palveluihin, 3. asumiseen, 4. työllisyyteen, 5. elinkeinotoimintaan, 6. liikkumiseen, 7. virkistykseen, 8. terveyteen, 9. turvallisuuteen, 10. valinnanvapauteen, tasa-arvoon ja vaikutusmahdollisuuksiin, sekä 11. yhteisöllisyyteen, identiteettiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Osa yllä luetelluista vaikutuksista huomioidaan osittain tai kokonaisuudessaan muissa yhteyksissä, mistä johtuen joidenkin vaikutusten arvioinnissa on huomioitava mahdollisen kaksinkertaisen arvioinnin vaara. Sen lisäksi, että tunnistetaan edellä esitetyt osavaikutukset, tulee sosiaalisen tarkastelun pohjaksi luoda eritavalla vaikutuksia kokevat toimijaryhmät, joiden tavoitteet ja kokemukset uusjaon suhteen saattavat poiketa merkityksellisesti toisistaan. Uusjaon em. toimijaryhmiksi voidaan erottaa ainakin: tuotantoaan tehostamaan pyrkivät maanviljelijät (jäljempänä jatkavat viljelijät) tuotantoaan supistamaan pyrkivät maanviljelijät (jäljempänä lopettavat viljelijät) luomuviljelijät maanvuokraajat muut vakituiset asukkaat loma-asukkaat/matkailijat Lopuksi vaikutukset tulee määritellä kuhunkin uusjakoon sopivaksi. Huomataan, että alla määritellyt osavaikutukset on määritelty vain tyypillisempien vaikutusten osalta, eivätkä luetellut vaikutukset siten ole tyhjentävä lista mahdollisista vaikutuksista, sillä esimerkiksi listasta puuttuvat kerrannaisvaikutukset voivat olla merkittäviäkin. Koska uusjaot poikkeavat tapauskohtaisesti toisistaan, tulee osa vaikutuksista määritellä kussakin uusjaossa erikseen/lisämäärein.

86 86 (97) 1. Väestörakenne: Uusjako saattaa vähentää jatkavien viljelijöiden poismuuttoa alueelta ja lisätä nuorempien sukupolvien innostusta jatkaa maatalouden harjoittamista elinkeinon kannattavuuden parantuessa. Lopettavien viljelijöiden poismuutto alueelta saattaa lisääntyä. Mahdolliset negatiiviset maisemamuutokset saattavat vähentää muiden vakituisten asukkaiden ja loma-asukkaiden tulomuuttoa alueelle. 2. Palvelut: Uusjaoilla ei ole pääsääntöisesti merkityksellistä vaikutusta alueen palveluihin. Kerrannaisvaikutusten kautta uusjako voi kuitenkin heijastua myös alueen palveluihin. 3. Asuminen: Uusjaossa tapahtuva maiseman muutos saattaa vaikuttaa erityisesti muiden vakituisten asukkaiden ja loma-asukkaiden asumisviihtyisyyteen. Lisäksi tapauksesta riippuen mm. tonttitarjontaa saatetaan voida parantaa uusjaon avulla. 4. Työllisyys: Uusjako lisää paikallista urakointia jaon aikana. Lisäksi tilojen parantuva kannattavuus ja tilakokojen kasvu voi lisätä ainakin väliaikaisen työvoiman tarvetta ruuhkahuippuina. Lisäksi kerrannaisvaikutukset voivat vaikuttaa alueen työllisyyteen. 5. Elinkeinotoiminta: Toteutettavalla uusjaolla on merkittävä vaikutus elinkeinotoimintaan. Vaikutuksen euromääräinen arviointi on sisällytetty maatilataloudellisiin vaikutuksiin. Kerrannaisvaikutusten kautta uusjako voi heijastua myös muuhun alueen elinkeino toimintaa. 6. Liikkuminen: Uusjako vaikuttaa etenkin muiden vakituisten asukkaiden ja lomaasukkaiden/matkailijoiden tiellä liikkumisen sujuvuuteen. Vaikutuksen euromääräinen arviointi on sisällytetty aluetaloudellisiin vaikutuksiin ns. liikennevaikutuksina. 7. Virkistys: Uusjako vaikuttaa alueen maisemakuvaan ja luonnon monimuotoisuuteen, millä voi olla vaikutusta muiden vakituisten asukkaiden ja etenkin lomaasukkaiden/matkailijoiden virkistysmahdollisuuksiin. 8. Terveys: Uusjaolla voi olla vähäisiä terveysvaikutuksia, sillä sosiaalisen vuorovaikutuksen tai kanssakäymisen on havaittu olevan terveyteen voimakkaasti vaikuttava asia; ne ihmiset ja väestöryhmät, joilla on riittävän laaja ja hyvin toimiva sosiaalinen verkosto, näyttävät olevan, paitsi yleisesti onnellisempia, myös terveempiä kuin yksinäiset tai huonossa verkostossa elävät. 9. Turvallisuus: Uusjako vaikuttaa etenkin muiden vakituisten asukkaiden ja lomaasukkaiden/matkailijoiden tiellä liikkumisen turvallisuuteen. Vaikutuksen euromääräinen arviointi on sisällytetty aluetaloudellisiin vaikutuksiin ns. liikennevaikutuksina. 10. Valinnanvapaus, tasa-arvo ja vaikutusmahdollisuudet: Uusjako vaikuttaa ihmisten kokemuksiin valinnanvapaudesta, tasa-arvosta ja vaikutusmahdollisuuksista. Valinnanvapauden kokemus liittyy kiinteimmin kenties uusjakoalueen rajaukseen, missä osa asianosaisista voi joutua uusjaon osalliseksi vastoin tahtoaan osittain jonkun muun tekemän päätöksen perusteella. Tasa-arvoisuuden kokeminen liittyy ennen kaikkea uusjaon tasapuoliseen lopputulokseen eli siihen, voittavatko kaikki yhtä paljon. Vaikutusmahdollisuuksien kokeminen liittyy pitkälti koko prosessiin, missä korostuu erityisesti vuoropuhelun merkitys päätöksiä tehtäessä, sillä yhdessä tehdyt päätökset poikkeavat kokemuksellisesti merkittävästi ylhäältä annetuista määräyksistä.

87 87 (97) 11. Yhteisöllisyys, identiteetti, sosiaaliset ongelmat: Uusjako vaikuttaa eri toimijoiden yhteisöllisyyteen, sillä hanke voi yhdistää/erottaa ja luoda/tuhota verkostoja eri toimijoiden välillä. Uusjako voi myös paitsi aiheuttaa uusia sosiaalisia ongelmia asianosaisten tavoitteiden riitautuessa, myös ratkaista vanhoja kaunoja ja epäselvyyksiä. Lisäksi kylämiljöön muuttumisella voi olla vaikutusta alueen identiteettiin. Vaikka yllä esitettyjä vaikutuksia on hankalaa mitata, voidaan niiden merkityksellisyyttä ja joissain tapauksissa 57 myös suuntaa melko objektiivisesti arvioida jo ennen hankkeen toteuttamista. Vaikutusten yhteismitallistaminen edes keskenään saati sitten muiden vaikutusten kanssa on kuitenkin käytännössä mahdotonta. Merkittävyyttä voidaan arvioida esimerkiksi asteikolla 0-3, missä: 0 on ei vaikutusta, 1 on vähäinen vaikutus, 2 on kohtalainen vaikutus ja 3 on suuri vaikutus. Vaikutuksen suuntaa voidaan arvioida esimerkiksi viisiportaisella asteikolla, missä: -2 on selkeästi negatiivinen, -1 on lievästi negatiivinen, 0 on neutraali, 1 on lievästi positiivinen ja 2 on selkeästi positiivinen. Kokonaisvaikutus voidaan edelleen arvioida merkittävyyden ja vaikutuksen suunnan tulona. 2.2 Sosiaaliset vaikutukset arjen hyvinvoinnissa Sen sijaan, että arvioinnissa hyödynnettäisiin Vanclayn malliin ja YVA -tukiaineistoon pohjautuvaa mittausmenetelmää, voitaisiin sosiaalisten vaikutusten arviointia lähestyä myös Kuluttajatutkimuskeskuksen ehdotuksella ns. arjen hyvinvoinnin mittaamisesta (Raijas 2008). Em. ehdotuksessa hyvinvoinnin mittaaminen on rajattu kotiin ja vapaa-aikaan, mikä voinee sopia uusjaossa tehtävään arviointiin edellä esitettyä Vanclayn mallia paremmin, missä suurin osa vaikutuksista sopisi pikemmin aluetaloudellisten vaikutusten kuin sosiaalisten vaikutusten ryhmään. Tarkastelun lähtökohtana voisi olla siten arjen toimivuus sosiaalisine verkostoineen ja se, miten uusjako vaikuttaa näihin vaikuttaa. Millaista hyvinvointia tietyillä käytettävissä olevilla resursseilla ja tietyissä olosuhteissa voidaan saavuttaa? Olennaista hyvinvoinnin lisääntymisen/vähentymisen kannalta on Raijaksen mukaan se, ovatko arjessa tehtävät valinnat yksilön mielestä pakkoja vai aitoja vapaasti valittavia vaihtoehtoja Vähintäänkin vaikutusten 1-9 suuntaa (positiivinen/negatiivinen vaikutus) voidaan arvioida objektiivisesti jo ennen uusjakoa. Vaikutusten 10 ja 11 arvioinnissa tulee pyrkiä muodostamaan objektiivinen kuva subjektiivisista näkemyksistä vuoropuhelun keinoin. 58 Vaikka ihminen viihtyisi esimerkiksi erinomaisesti työssään, ei hänen hyvinvointinsa lisäänny työajan lisääntyessä. Vastaavasti esimerkiksi lomautetun työntekijän voi olla kovin vaikeaa nauttia lisääntyneestä vapaaajastaan.

88 88 (97) Millainen vapaa-aika sitten koetaan hyvinvointia tuottavana? Onko se passiivista lepäilyä ja rentoutumista, elämysten, nautintojen tai jännityksen hakemista, itsensä kehittämistä vai aktiivista tekemistä? Onko kaiken uusjaossa mahdollisesti lisääntyvän vapaa-ajan katsottava lisäävän hyvinvointia? Kuinka tähän vaikuttaa mahdolliset muutokset ihmisten sosiaalisissa verkostoissa? Ehkä loogisinta olisi ajatella, ettei sopiva määrä töitä ainakaan heikennä ihmisten hyvinvointia. Näin ollen vasta liian työmäärän vähentämiseen johtavat toimenpiteet johtaisivat hyvinvoinnin kasvuun, jolloin siis vain ns. ruuhkahuippuihin kohdistuvat tehostamistoimet tulisi huomioida hyvinvoinnin lisääntymisen arvioinnissa. Tämä taasen koskee käytännössä vain suurehkoja tiloja ja kiireisintä työaikaa. Uusjaolla voidaan siis muutamien viikkojen ajan helpottaa pahinta työkiirettä em. tilojen osalta, mitä voitaisiin mitata ko. päivinä vähentyneen työajan funktiona. Yhteisöllisyys ja sosiaaliset verkostot vaikuttavat myös arjen hyvinvointiin merkittävästi. Useassa yhteydessä on osoitettu, että yhteisöllisyys on niin yhteisön kuin yksilöidenkin hyvinvointia lisäävä tekijä. On kuitenkin havaittu, että yhteisöllisyyden merkitys korostuu erityisesti ikäihmisillä, jotka ovat erityisen riippuvaisia verkostoistaan. Sanotaankin, että nuorena voi liidellä elämässä yksin, mutta vanhana pitää olla ihmisiä ympärillä. Kuinka yhteisöllisyyden ja sosiaalisten verkostojen muutosta sitten voitaisiin mitata uusjaon yhteydessä, tuskin muutoin kuin harkinnanvaraisesti ja asianosaisilta itseltään kysymällä. Ehkä suotavinta olisikin tyytyä mittaamaan lisääntynyttä vapaa-aikaa maatilataloudellisena vaikutuksena (kannattavuuden parantumisena) sekä arvioida hyvinvoinnin muutoksia harkinnanvaraisesti YVA -tukiaineistoon pohjautuvien kohtien perusteella. 3 SOSIAALISTEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Olennaista sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa sanotaan olevan vaikutusten tunnistaminen juuri kyseisessä tapauksessa. Arvioinnin tekijältä vaaditaan siis aktiivista vuorovaikutteisuutta ihmisten kanssa, sillä vaikutukset voivat vaihdella paljonkin tapauskohtaisesti. Alla on esitetty sosiaalisten vaikutusten arviointimatriisi, mikä on muunnelma sosiaalisten vaikutusten arvioinnista voimajohtohankkeissa (Stakes 2005). Vaikutukset ja niiden mittaaminen perustuvat luvussa 2.2 esitettyihin tietoihin Huomataan, että luvussa 2.2 on esitetty tyypilliset vaikutukset, mitkä eivät suoraan sovellu jokaiseen uusjakoon. Tästä johtuen vaikutukset tulisi muokata ja tarkentaa kutakin uusjakoa kuvaaviksi. Vaikutusten jaottelua voinee soveltaa useimmissa uusjaoissa.

89 89 (97) Sosiaalisten vaikutusten arviointimatriisi. Matriisi on täytetty esimerkkinä kuvitteellisin tiedoin. Mihin vaikuttaa? väestörakenne Kehen vaikuttaa? jatkavat viljelijät Miten vaikuttaa? voi lisätä lisätä nuorempien sukupolvien innostusta jatkaa maatalouden harjoittamista elinkeinon kannattavuuden parantuessa Vaikutuksen merkitys? vähäinen vaikutus (1) Vaikutuksen suunta? lievästi positiivinen (1) palvelut - - ei vaikutusta (0) neutraali (0) 0 asuminen muut voi muuttaa maisemaa lievästi vähäinen vakituiset yksitoikkoisemmaksi ja negatiivinen vaikutus (1) asukkaat vähentää asumisviihtyisyyttä (-1) 1 työllisyys muut lisää paikallista urakointia vähäinen lievästi vakituiset erityisesti jaon aikana vaikutus (1) positiivinen (1) asukkaat +1 Kokonaisvaikutus? elinkeinotoiminta liikkuminen virkistys terveys turvallisuus valinnanvapaus, tasa-arvo ja vaikutusmahdollisuudet yhteisöllisyys, identiteetti ja sosiaaliset ongelmat jatkavat viljelijät muut vakituiset asukkaat, lomaasukkaat / matkaajat muut vakituiset asukkaat, lomaasukkaat / matkaajat jatkavat viljelijät, lopettavat viljelijät muut vakituiset asukkaat, lomaasukkaat / matkaajat jatkavat viljelijät, lopettavat viljelijät, maanvuokraajat jatkavat viljelijät parantaa maatalouselinkeinon toimintaedellytyksiä sujuvoittaa maanteillä liikkumista vaikuttaa alueen maisemakuvaan ja luonnon monimuotoisuuteen ja saattaa heikentää alueen virkistysarvoja voi lisätä sosiaalista vuorovaikutusta eri väestöryhmien ja ihmisten välillä ja näin lisätä ihmisten hyvinvointia parantaa maanteiden turvallisuutta vuorovaikutteinen jakosuunnittelu ja asianosaisten kuuleminen ja huomioiminen voi lisätä vaikutusmahdollisuuden tunnetta, toisaalta jakosuunnitelma voi heikentää tasa-arvon tunnetta niiden joukossa, jotka eivät koe hyötyvänsä uusjaosta niin paljoa kuin muut voi vaikuttaa yhteisöllisyyteen, sillä prosessi voi voimistaa sosiaalisia verkostoja ihmisten välillä suuri vaikutus (3) kohtalainen vaikutus (2) vähäinen vaikutus (1) vähäinen vaikutus (1) kohtalainen vaikutus (2) kohtalainen vaikutus (2) vähäinen vaikutus (1) selkeästi positiivinen (2) selkeästi positiivinen (2) lievästi negatiivinen (-1) lievästi positiivinen (1) selkeästi positiivinen (2) neutraali (0) lievästi positiivinen (1) Yllä olevasta kuvitteellisin tiedoin täytetystä sosiaalisten vaikutusten arviointimatriisista voitaisiin esimerkiksi päätellä, että jakosuunnitelman tasapuolisuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Lisäksi matriisin perusteella tulisi miettiä, voitaisiinko mahdollista negatiivista vaikutusta lieventää esimerkiksi varhaisella tiedottamisella jakosuunnittelun periaatteista taikka vuorovaikutteisella jakosuunnittelulla ja yhteistoiminnalla. Lopuksi on syytä alleviivata, että esitetyn kaltaisen sosiaalisten vaikutusten arvioinnin soveltuvin käyttötarkoitus on mahdollisten haittavaikutusten tunnistamisessa ja ennaltaehkäisyssä

90 90 (97) LIITE 7: OHJE TAULUKKOLASKENTASOVELLUKSEN KÄYTTÖÖN Taulukkolaskentasovelluksessa UUSJAKOJEN HYÖTYLASKENTASOVELLUS.xlsx on kuusi laskentataulukkoa: alkutilanne_lisää_lähtötiedot lopputilanne_lisää_lähtötiedot LISÄÄ_MUUT_LÄHTÖTIEDOT TULOKSET_MAATALOUSVAIKUTUKSET TULOKSET_MUUT_VAIKUTUKSET taulukot_älä_muokkaa (piilotettu) 1 Täytä laskentataulukko alkutilanne_lisää_lähtötiedot Laskentataulukossa on seitsemän saraketta, mistä viisi ensimmäistä (sarakkeet B-F) tulee täyttää ennen uusjakoa vallinneilla lohkokohtaisilla ominaisuuksilla 60. Tietojen keräämisestä ks. liite 8 (Ohje lähtötietojen keräämiseksi). Sarakkeet ovat: B - Lohkon numero C - Viljelijän nimi D - tuotantosuunta E - Lohkon pinta-ala (hehtaaria) F - Lohkon talouskeskusetäisyys (metriä) G - Tarkista tuotantosuunta H - Viljelykustannukset ( /ha) Sarakkeeseen Lohkon numero täytetään kunkin lohkon numero ennen uusjakoa. Sarakkeeseen Viljelijän nimi täytetään kunkin lohkon viljelijän nimi ennen uusjakoa. Sarakkeeseen Tuotantosuunta täytetään kunkin lohkon tuotantosuunta ennen uusjakoa. Tuotantosuunta tulee olla IACS -aineiston mukainen ja olla täsmällisesti jokin seuraavista vaihtoehdoista: Lypsykarjatalous Lihanautojen kasvatus Muu nautakarjatalous Porsastuotanto Lihasikojen kasvatus Muu sikatalous mm. yhdistelmätuotanto Kananmunien tuotanto Siipikarjanlihan tuotanto Muu siipikarjatalous Lammastalous Vuohitalous 60 Sarakkeen B (Lohkon numero) voi jättää tyhjäksi, sillä se ei vaikuta laskentaan.

91 91 (97) Hevostalous Viljanviljely myös viljan siemenvilj. Erikoiskasvituotanto mm. mallasohra, peruna, herne Puutarhakasvien viljely avomaalla Kasvihuoneviljely Muu kasvituotanto mm. heinä ja viherheinä Muu tuotanto tai toiminta mm. maatilamatkailu Tuotantosuunnan saa selville joko maaseutusihteeriltä, TE-keskukselta tai viljelijältä itseltään. Esimerkiksi Porissa on hankittu tukisovellus, peltokarttasovellus ja tukioikeusrekisteri maanmittaustoimistolle, mistä tiedon saa myös selville. Sarakkeeseen Lohkon pinta-ala (hehtaaria) täytetään kunkin lohkon pinta-ala hehtaareina ennen uusjakoa. Sarakkeeseen Lohkon talouskeskusetäisyys (metriä) täytetään kunkin lohkon talouskeskusetäisyys metreinä ennen uusjakoa. Sarakkeeseen Tarkista tuotantosuunta ei tarvitse täyttää mitään. Sarakkeeseen tulee huomautusteksti, mikäli tuotantosuunta on kirjoitettu väärin (ts. ei ole IACS -aineiston mukainen) tai rivillä on muita virheitä. Sarakkeeseen Viljelykustannukset ( /ha) ei tarvitse täyttää mitään. Sarake ilmoittaa kunkin viljelijän keskimääräiset viljelykustannukset ennen uusjakoa. Sarake ilmoittaa kunkin viljelijän keskimääräisen viljelykustannuksen kunkin viljelijän viimeisen lohkon kohdalla. Luku pitää sisällään siis kunkin viljelijän kaikki lohkot. Sarakkeessa olevia tietoja voi hyödyntää esimerkiksi kustannusten osittelussa. Kuva 7.1: Taulukkolaskentasovelluksen ulkoasu. Saraketta viljelykustannukset ( /ha) voi hyödyntää esimerkiksi kustannusten osittelussa. Sarakkeita alku- ja lopputilanteen taulukoista vertaamalla voi nähdä suoraan, kuinka paljon kukin viljelijä uusjaon vuoksi vuosittain säästää viljelykustannuksissa hehtaaria kohden. Kun tiedot poimii JAKO:sta Excel -formaattiin (ks. liite 8 (Ohje lähtötietojen keräämiseksi)), kannattaa ne järjestellä toisessa tiedostossa taulukkolaskentasovelluksessa olevaan järjestyk-

92 92 (97) seen sarakkeiden osalta. Tämän jälkeen tiedot voi liittää taulukkolaskentasovellukseen kopioimalla ne toisesta tiedostosta ja liittämällä muotoilemattomana laskuriin. 2 Täytä laskentataulukko lopputilanne_lisää_lähtötiedot Täytä laskentataulukko suunnittelupalstojen tiedoilla vastaavasti kuin alkutilanteen taulukko. Tietojen keräämisestä ks. liite 8 (Ohje lähtötietojen keräämiseksi). 3 Täytä laskentataulukko LISÄÄ_MUUT_LÄHTÖTIEDOT Muut laskennassa tarvittavat lähtötiedot liittyvät salaojitus- ja liikennevaikutuksiin. Salaojitusten osalta tulee täyttää ainoastaan salaojitettujen peltojen määrä hehtaareina (erottele kokonaan uudet salaojat sekä täydennys-/uudistussalaojat). Liikennevaikutusten osalta tulee täyttää uusjakoaluetta mahdollisesti halkovan: maantien nopeusrajoitus (tai niiden keskiarvo), maantien keskivuorokausiliikenne sekä maantieltä poistettavien maatalousliittymien lukumäärä ja maantieltä poistettavien vilkkaasti liikennöityjen liittymien lukumäärä.

93 93 (97) Kuva 7.2: Taulukkolaskentasovelluksen ulkoasu. Lisäksi, mikäli uusjaossa poistetaan tasoristeys, tulee laskennan lähtötiedoiksi kirjata: poistettavien tasoristeysten lukumäärä, rataosuuden pituus (km), rataosuuden nopeusrajoitus ennen uusjakoa, rataosuuden potentiaalinen nopeusrajoitus (kun kaikki tasoristeykset on poistettu, oletusarvoisesti 160 km/h), rataosuudella kulkevien henkilöjunien lukumäärä vuorokaudessa, henkilöjunien kuljettamien ihmisten keskimääräinen lukumäärä junaa kohden sekä tasoristeysten lukumäärä rataosuudella ja tasoristeykset vaarallisuuden harkinnanvarainen korjaus. Maatalousvaikutusten osalta laskennan lähtötiedoiksi tulee kirjata arvio siitä, kuinka suuressa osassa (%) peltolohkoja lohkojen muoto on parantunut lähtötilanteeseen verrattuna.

94 94 (97) Laskentakaavion lähtötiedoissa olevat tummennetut solut 61 ovat asetettu oletusarvoisesti, eikä niitä ole syytä ilman perusteltua syytä muokata. 4 Katso laskentataulukko TULOKSET_MAATALOUSVAIKUTUKSET Laskentataulukossa (ks. kuva 7.3) on ilmoitettu uusjaon maatalousvaikutukset sekä aineiston keskeisimmät muuttujat: Lohkokoko (ennen ja jälkeen uusjaon) Talouskeskusetäisyys (ennen ja jälkeen uusjaon) Lohkojen lukumäärä (ennen ja jälkeen uusjaon) Peltoala (ennen ja jälkeen uusjaon) Uusjaon kokonaishyöty, Uusjaon kokonaishyöty vuodessa, /vuosi Uusjaon kokonaishyöty, /ha Uusjaon kokonaishyöty, /ha/vuosi Tuloksissa ilmoitetaan myös uusjaon maatalousvaikutukset jaoteltuna osavaikutuksiin: viljelykustannusten pieneneminen lohkojen koon kasvamisen johdosta, kulkemiskustannusten pienentyminen lohkojen vähentymisen, talouskeskusetäisyyden pienentymisen ja tieluokan parantumisen johdosta, reunahaitan ja päällekkäislevityksen vähentyminen lohkojen ja reuna-alueiden vähentymisen johdosta, lannan levityksen kustannusten muutos lohkokoon muutoksen johdosta, viljelykustannusten pienentyminen lohkojen muodon parantumisen johdosta, tuottojen lisääntyminen tuotantosuuntien vaihtumisen johdosta, Tulokset tulee ilmoittaa sekä 20 että 30 vuoden pääomitusajoilla. 61 Tummennettuja soluja ovat pääomitusaika, diskonttauskorko, maatalousajoneuvojen haitta-aste (muuttuu automaattisesti nopeusrajoituksen muuttuessa) ja maatalousajoneuvojen haittaosuus.

95 95 (97) Kuva 7.3: Uusjaon maatalousvaikutukset ilmoitetaan taulukkolaskentasovelluksessa kuvassa näkyvässä formaatissa. 5 Katso laskentataulukko TULOKSET_MUUT_VAIKUTUKSET Laskentataulukossa (ks. kuva 7.4) on ilmoitettu uusjaon muut vaikutukset. Salaojituksen osalta on ilmoitettu: Salaojituksen kokonaishyöty, Uudistus-/täydennyssalaojituksen kokonaishyöty, Salaojituksen keskimääräinen hyöty, /ha Liikenteen osalta on ilmoitettu: Liikenteen sujuvuuden parantumisen kokonaishyöty, Liikenneturvallisuuden parantumisen kokonaishyöty, Tasoristeysten poistamisen kokonaishyöty (sujuvuus, turvallisuus & kunnossapitokustannukset),

96 96 (97) Ilmaston osalta on ilmoitettu: Maatalousliikenteen suhteellinen vähentyminen, % Maatalousliikenteen vähentymisen aiheuttama ilmastohyöty, Kuva 7.3: Uusjaon muut vaikutukset (salaojitus, liikenne ja ilmasto) ilmoitetaan taulukkolaskentasovelluksessa kuvassa näkyvässä formaatissa.