Lääkäriopettajan blogi Kirjoituksia verkkokoulutuksesta lääketieteen kentällä. Kalle Romanov.

Transkriptio

1 Lääkäriopettajan blogi Kirjoituksia verkkokoulutuksesta lääketieteen kentällä Kalle Romanov Hyvän opetustavan tunnistaa siitä että se leviää käyttöön eikä käsiin

2 Tähän on koottu kirjoitukset Lääkäriopettaja verkossa blogistani lukuvuodelta Aiheet vaihtelevat uusista opetussovelluksista aina teknologian kompastuskiviin saakka. Toivon että tekstit inspiroivat lukijaa keksimään osallistavia ja aktivoivia opetusideoita - ja kenties itsekin oppimaan jotakin uutta tiedonhallinnasta Tämän kokoelman voi ladata PDF-tiedostona osoitteesta: Blogi verkossa: kalle.romanov@medupro.fi, GSM

3 maanantai 13. kesäkuuta 2011 Uuvuttavat esseet - mistä opettajalle vetoapua? Monivalintatehtäviä käytetään opetuksessa paljon vaikka eivät tue syvällistä oppimista eivätkä ne siten ole järin antoisia oppimistuloksien mittaamisessakaan. Eipä ihme, sillä onhan esseevastausten korjaamisessa uurastavan opettajan fiilikset usein ns. kellarikerroksen alapuolella kun työtä on enemmän kuin laki sallii. Monivalintoja kohtaan tulee myös kipakkaa kritiikkiä kurssipalautteissa kun oppijat antavat niille huutia: nää mittaa nippelitietoa, ulkolukua vaan niin pärjää jne... Todella hyvien monivalintakysymysten laatiminen onkin vaikeaa. Entäs jos opiskelija itse arvostelee oman esseensä? mä kuullostaa mätäkuun jutulta? Mutta ainakin verkkokurssilla sen voi toteuttaa ja tuloksetkaan eivät ole hassumpia. Kevään 2011 EBM-tiedonhaun verkkokurssilla opiskelija Moodlessa joutui ensin vastaamaan harjoitustehtävään ja sitten hän itse arvosteli sen tietysti opettajan määrittelemien kriteerien perusteella. Kokemuksen mukaan opiskelijat arvostelivat suorituksensa aika ankarasti, eivätkä antaneet itselleen pisteitä ainakaan liian helposti. Toteutuksesta on mielestäni merkittäviä etuja: (1) monivalintakysymysten epäkohdilta vältytään, (2) opiskelija joutuu aktiivisesti prosessoimaan ensin omat tietonsa vastaukseksi ja sitten arvioimaan aikaansaannostaan kriittisesti, ja (3) opettajan työkuorma säätyy myönteisesti. Itse tein suorituksista pistokoemaista valvontaa ja seurasin, että pelisääntöjä noudatetaan. Kyseisellä EBM-kurssilla opiskelijan piti kerätä mahdollisimman hyvät suoritepisteet nimenomaan harjoitustehtävistä, jotka yhdessä kurssitentin kanssa muodostivat kokonaissuorituksen. Haluan vielä muistuttaa, että tuo em. itsearviointi kohdistui verkkokurssin harjoitustehtäviin, siis ei varsinaisen kurssitentin aineistoon. [toteutukseen käytettiin Moodle 1.9 oppituntityökalua]

4 sunnuntai 5. kesäkuuta 2011 Virheestä viisastuu, oikaisusta oivaltaa Aikakauskirja Duodecimin numerossa 10/2011 oli meikäläisen yleiskatsaus Verkkoperustaista täydennyskoulutusta lääkäreille. Siinäpä oli ilmiselvä virhepäätelmä: Lisäksi voitaisiin tuottaa Käypä hoito (KH) -suositusten aktiivisen soveltamisen tueksi verkkokursseja, joille lienee valtakunnallisestikin selvä tarve". Virhe oli siinä, että em. verkkokursseja on jo tuotettu toistakymmentä ja ne tarjoavatkin oivan tuen hoitosuositusten käyttöön! Onneksi tietojani oikaistiin tässä asiassa ja tutustuinkin aineistojen moniin mahdollisuuksiin. KH -suositukset ovat laajoja tietopaketteja (20-30 sivua) ja soveltaminen potilastyöhön on haasteellista. Niiden käyttöä edistämään on tarjolla KH-verkkokursseja sekä oheismateriaalia, mm. valmiita luentokalvoja. Monet organisaatiot varmasti ovatkin hyödyntäneet em. aineistoja, esimerkiksi terveyskeskuksen koko lääkärikunnan koulutushankkeina. Sellainen voi perustua itse KH-suositukseen, sen oheismateriaaleihin, jotka voi liittää ao. verkkokurssiin. Olisi kiinnostavaa kuulla, millaiset toteutustavat ovat olleet onnistuneimpia ja tuottaneet toivottuja tuloksia. Meeting/palaverityöskentelyä? Integrointi verkkokurssiin? Ryhmässä käsiteltäviä potilastapauksia? Olisi myös hyödyllistä tietää millaisin aikaresurssein on lähdettävä liikkeelle, jotta aineistoja voidaan hyödyntää kattavasti.

5 lauantai 28. toukokuuta 2011 Ihmishenkiä pelastavaa lääkärien täydennyskoulutusta? Olen aiemmin viitannyt Cochrane-katsaukseen* jossa kritisoitiin lääkärien luentomuotoista täydennyskoulutusta, koska se ei tuota järin tehokkaasti muutoksia hoitokäytäntöihin. Katsauksessa todettiin, että tepsivämpää koulutusta saataisiin käyttämällä vuorovaikutusta ja osallistavia koulutusmenetelmiä. Täydennyskoulutuksen vaikuttavuutta arvioidessa erityisen kiinnostavia ovat potilaiden terveydentilaan liittyvät vastemuuttujat. Ne ovat ensiarvoisen tärkeitä, mutta vaativuutensa takia harvoin tutkittuja ja raportoituja. Tuore ruotsalaistutkimus** raportoi yleislääkärien osallistavan ja pitkäjänteisen täydennyskoulutuksen vähentävän sepelvaltimotautipotilaiden kuolleisuutta kymmenen vuoden seurannan aikana (11% vrs 28%, p = 0.02). Nämä yleislääkärit pääsivät yhtä hyviin tuloksiin kuin kardiologi. Vertailuryhmänä oli tavanomainen, valtavirran mukainen yleislääkärien luentotyyppinen koulutus. Tuloksia tuottava kaksi vuotta kestänyt täydennyskoulutus käsitti em. luennon lisäksi 1-2 vuosittaista yhden tunnin pienryhmätyöskentelyä 4-7 lääkärin ryhmässä, jonka veti kardiologi. Kyse ei siis ollut mistään suuria resursseja vaativasta hankkeesta. Pikemminkin voisi todeta, että suunnitelmallisuus oli oleellisin tekijä. Ei voi välttyä ajatukselta, että täydennyskoulutuksessa myös verkkoperustaiset toteutustavat yhdistettynä lähiopetukseen voisivat edistää täydennyskoulutuksen aktivoivan ja osallistavan työskentelyn toteuttamista. Verkossa voitaisiin hyödyntää aktivoivia tehtäviä, vuorovaikutteisuutta ja huomioida myös henkilökohtaiset oppimistarpeet. Kiinnostuneena täytyy jäädä odottamaan koulutustutkimuksia, jotka kenties toisivat lisävalaistusta myös tähän näkökulmaan. * Forsetlund L, Bjørndal A, Rashidian A ym: Continuing education meetings and workshops: effects on professional practice and health care outcomes. Cochrane Database Syst Rev Apr 15;(2):CD **Kiessling et al: Case-Based Training of Evidence-Based Clinical Practice in Primary Care and Decreased Mortality in Patients With Coronary Heart Disease, Annals of Family Medicine 9: (2011).

6 keskiviikko 18. toukokuuta 2011 Osallistavaa oppimista - vaikkapa lääkäreille Pohditko miten voisit hyödyntää tietoverkkoa lääkärien täydennyskoulutuksessa tai vaikkapa kandiopetuksessa? Voisiko se vähentää opettajan työtaakkaa ja/tai edistää tuloksellista oppimista katalysoidessaan aktiivista toimintaa istuskelun ja kuuntelun sijaan. Tuoreimmassa Duodecim lehdessä on katsausartikkelini Verkkoperustaista täydennyskoulutusta lääkäreille, joka käsittelee elearningin etuja ja haittoja. Tässä suora linkki artikkeliin (tosin vaatii lukuoikeudet; katsaus löytyy helposti myös Terveysportin Duodecimlehtiarkistosta kohdasta uusin lehti.

7 keskiviikko 4. toukokuuta 2011 Wow! Minulle poimitaan uutuustutkimukset valmiiksi Voisiko lääketieteen uutuusseuranta olla tämän helpompaa? Eilen taas Evidence Updates palvelu ( lähetti minulle viikottaisen valikoiman huippuartikkeleita, näkymä sähköpostista alla. Itse saan määrätä seurattavat erikoisalat. Ja mikä parasta, niissä kaikissa on relevanssi- ja uutuusarvo pisteytetty asteikolla 1-7. Eihän tämä palvelu koko lääketieteen uutuuksia kata, mutta on oiva apu kiireiselle kliinikolle. Eikä maksa mitään. Olen maininnut tästä palvelusta jo aikaisemminkin, mutta moni tohtori taitaa olla kulkenut onnensa ohi. Omaksu käyttötekniikka tästä videosta (3 min 40s). Lisäbonuksena on se, että uutuuspalvelun saitilla on kunkin laatuarvion perässä erikoisalan huippukollegoiden mielipiteiden vaihtoa tutkimushavainnosta käytännön näkökulmista katsottuna.

8 maanantai 2. toukokuuta 2011 Laita henkilöstökoulutuksessa aivot töihin Luentomuotoisen henkilöstökoulutuksen vaikuttavuus on suuri haaste jos yleisö haaveilee auditoriossa ja imeskelee kieltä suussaan. Tähän pulmaan on haettu kokeilevia ratkaisuja verkkokoulutuksen piiristä, mutta osa toteutuksista on ollut aika vaatimattomia. Verkkokoulutuksessakin on omat haasteensa. Jos imitoidaan perinteisiä opetusmenetelmiä saattaa verkkokurssi suppiloitua melko kuivakkaisiin toteutuksiin; pelkkiä PDF-oheislukemistoja ja/tai powerpoint liitteitä. Tuon oppiannoksen nieleskely ei ole herkkua verkkokurssilaisille, toteutus voi olla jopa huonompi kuin paperille tulostettu aineisto. Kuitenkaan tekniikka ei enää aseta juuri rajoja toteutukseen vaan suurimmat kehitysesteet ovat opettajan päässä, ainakin jos hän ankkuroi ideointinsa auttamattoman vanhakantaiseen visioon kynä - paperi - luentomoniste - auditorio verkkosimulointina. Verkkokursseillahan oppijat toivovat palautetta, aktivoivia tehtäviä, omiin oppimistarpeisiin mukautumista. Esimerkiksi Moodlen oppituntityökalu tarjoaa laajan arkkitehtuurivalikoiman oppijan aktivointiin ja siten tuntuvasti lisää vaikuttavuutta henkilöstökoulutukseen. Tässä muutama Moodlen oppitunnin ratkaisu ideoita idättämään. Ekana pari perusratkaisua, jotka eivät oman kokemuksen myötä ole olleet järin hyviä. Aineiston läpilukaisun houkutus on suuri ja koulutuksen vaikuttavuus ei ole kovin kummoinen: Tämä ratkaisu voi tuoda oppimiseen kontekstuaalisuutta, eli tehtävä voidaan liittää läheisesti mielekkäisiin reaalimaailman faktoihin ja työtehtäviin (joita oppimateriaalissa on juuri tehtävää ennen käsitelty tms.) Tässä oppija saa lisäksi virheestään palautetta ja ohjataan oppimaan lisää kertauksen kautta: Nämä ovat esimerkkejä, joita voi laajentaa, haaroittaa yms hyvin laajoiksi pelimäisiksi kokonaisuuksiksi. Moodlesta on siis moneksi, kirjaimellisesti.

9 lauantai 16. huhtikuuta 2011 Vajaakäyttö vaivaa Terveysporttia Terveysportin työvälineistä voi suuri apu työssä niin lääkäreille kuin myös hoitoalan ammattilaisille ja se lienee otettu käyttöön kaikissa terveydenhuollon yksiköissä. Viittaan tässä viimeisimmässä Duodecimin numerossa esittämääni tulokseen kentältä (Duodecim 2011;127(7):735). Käytännön kokemus on näet osoittanut, että kun terveydenhuollossa on suoritettu Terveysportin osaamiskartoituksia niin jopa puolet henkilöstöstä ei ole omaksunut sen työvälineiden ammattimaisia käyttötaitoja. Tämä havainto osaamisvajeesta on tehty niin terveyskeskuksissa kuin sairaaloissakin. Organisaatiot näemmä olettavat, että pelkkä tietokantojen käyttömahdollisuus ohjaa niiden kattavaan hyödyntämiseen. Todellisuudessa jää monelta lääkäriltä ja hoitajalta työtehtävien aikapaineen kanssa kärvistellessä tämä itsenäinen tietokantataitojen kehittäminen tekemättä. Siteeraanpa aiempaa tekstiäni tässä lopuksi "Joten se siitä periaatteesta, että kyllä luonto tikanpojan puuhun nostaa, koulutukselle on taatusti tarvetta. Organisaatiot suotta vaikeroivat jos vast ikään kurssitettua henkilöstöä sattuu lähtemään talosta pois. Onhan karmeampaa jos henkilöstö ei kehittäisi osaamistaan - ja jäisi taloon töihin."

10 lauantai 26. maaliskuuta 2011 Mistä hyvät hakusanat on tehty? Lääketieteessä on aika ajoin haettava tietoa englanninkielisistä tietolähteistä. Tämä on edessä kun suomenkielellä ei tietoa löydy. Takkuamista voi esiintyä kun mieleen ei tule sopivia ns. virallisia hakutermejä. Harvoin käytettynä kielitaito sammaloituu ja kielimuuri kohoaa kiusallisen korkeaksi. Haettavan tiedon aihe on kyllä kirkkaana mielessä, mutta mikä halvattu se olisi englanniksi? Hyvät hakusanat ovatkin arvossaan MEDLINEssa, Cochrane-kirjastossa ja myös internetissäkin. Kikkoja ja kiertoteitä Englanninkielen hakuhaasteita voi kuitenkin torjua usealla erilaisella tavalla, jotka eivät ole aivan virallisen kaavan mukaisia. Tähän voi käyttää MEDLINE-hakua suomeksi tai quick-and-dirty keinoa hakusanojen helmien poimimiseksi. Toimivia temppuja kielikynnyksen ylittämiseen voi löytyä myös Terveysportin tiimoilta Kuinka ihmeessä? Voit ottaa niitä käyttöön laatimastani opastevideosta, jossa on tarjolla sinulle aiemmin tuntemattomia (tai unohtuneita!) keinoja hakusanojen määrittelyyn ja englanninkielisten synonyymien bongaamiseen. Opit uutta ja kertaat vanhaa. Aikaa menee about 3 minuuttia, joten aikainvestointi ei ole paha. Tarjolla on ratkaisuja monenlaisiin tilanteisiin.

11 lauantai 19. helmikuuta 2011 Henkilöstökoulutusta verkossa henkilöstöä satimessa? Verkko-opetuksen asiantuntija Clive Shepard takoi hiljattain ruutuun Onlignement blogissaan synkkiä tuloksia Iso-Britanniasta. Hänen tummasävyinen viestinsä perustui yleishyödyllisen Towards Maturity organisaation 2010 Benchmark Report tilannekatsaukseen, jossa moititaan verkkokoulutusten kehnoa laatua. Raportissa mainittiin epäkohtana, että lähiopetukseen perustuvaa henkilöstökoulutusta on siirretty verkkoon jonkinlaisena paniikkiratkaisuna. Raportissa toteutuksia moititaan mm. epärelevanteiksi työn kannalta ja liian mekaanisiksi hiirenklikkailu-maratooneiksi. Onhan joukossa varmasti helmiä ja muitakin jalokiviä, mutta Shepard listasi epäkohtia aikamoisen listan. Moni niistä tuntuu tutulta, tässä pari poimintaa: Tuohon voisi lisätä: (1) oppimateriaali perustuu jo aiemmin käytettyyn aineistoon, joka on vain muunnettu verkkomuotoon tai (2) verkkokoulutus ei huomioi oppijoiden yksilöllisiä oppimistarpeita. Ratkaisuna pulmiin Shepard lyö ruutuun listan, jolla välttäisi ainakin osan noista helmasynneistä. Tässä muutama:

12 Alla on kaavio verkkokurssista, jossa koetetaan karttaa po. epäkohtia ja soveltaa muutamia hyödyllisistä verkko-opiskelun muodoista: I. Alkutesti ohjamassa oikealle opiskeluradalle ('Oletko vasta-alkaja vai tiedätkö jo paljon?'); (II) Tehtäväsarjat lisäämässä koulutettavan tietotaitoa asteittain; (III) Vuorovaikutteiset videot tarjoamassa monikanavaista informaatiota mutkikkaiden asioiden omaksumiseen; (IV) Päätöstesti antamassa palautetta, mitä pitäisi vielä kerrata tai täydentää. Kaavio ei ole teoriaa vaan Moodlen työkaluilla toteutettua, testattua ja toimivaksi havaittua verkko-opiskelua. Tosin kannattaa muistaa, että useimmat verkkokurssit ovat rakenteellisesti, pedagogisesti ja toiminnallisesti kypsiä kokonaisuuksia vasta kolmannella toteutuskerralla. Joten eka toteutusta piti melkoisesti hioa, koska aina mukaan lipsahtaa kupruja, joita ei etukäteen osannut ottaa huomioon.

13 keskiviikko 2. helmikuuta 2011 Selvitä nyt ravintoaineiden ja lääkkeiden interaktioita Valveutuneella Terveysporttikäyttäjällä on nyt mahdollisuus myös selvittää onko potilaan lääkityksen ja ravintoaineiden välisiä interaktioita. Kahvitauolla joku sanoi, että monella fluorokinolilla ja maidolla on interaktioita. Onko se pelkkää lääketieteellistä folklorea? Sen ja monta muuta voi nyt tarkistaa opiskelemalla lyhytvideoita. Lisäoppia leffoista Videoita käyttävä opetustekniikka on tarjolla Lääkäriseura Duodecimin verkkokurssilla Lääkäri ja tietokantojen osaava käyttö. Parissa minuutissa oppii paljon uutta tietokannoista ja potilastyö saa ihan uuden ulottuvuuden. Tutkimuksissahan on osoitettu että kokenutkin yleislääkäri kohtaa kymmentä potilasta kohti 2-3 kysymystä, joihin hänellä ei ole vastausta valmiina. Tietokantojen käyttöä voikin luonnehtia perinnerikkaalla ilmauksella: etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Ota siis tieto ja taito haltuusi.

14 sunnuntai 16. tammikuuta 2011 Koko pajatso tyhjäksi? - uusi Terveysportti-haku kehiin Jo ennen joulua ennakoin ja hötkyilin uudesta Terveysporttihausta. No nyt vihdoin tuo uutuus komeilee etusivun ylälaidassa. Se etsii samanaikaisesti 'monihakuna' tietoa useista tietokannoista. Ensituntuman perusteella se on näppärä toiminto, joka on omiaan erityisesti pähkäiltäessä mistä ihmeestä sitä tietoa lähtisi haeskelemaan?. Haasteellinen hakusaalis Haku hyrähtää vauhtiin ilman datanomin tutkintoakin, mutta mm. hakusaaliin hallitun perkaamiseen taitoja kannattaa hioa turhan hutiloinnin välttämiseksi. Muutoin osan saaliista saattaa sählätä herra ties minne - ja siihen taas potilastyössä ei kertakaikkiaan ole aikaa. Tiedonhaun sveitsiläislinkkari? Terveysporttihaku taipuu hyvin moneen tarpeeseen, niin lääkärille kuin hoitajallekin. Tähän uutuuteen kannattaisi tutustua porukalla tai järjestää koulutusta. Se ei juuri lyö leiville, että jokainen näprää sitä itsekseen hiukkasen tai ei ollenkaan. Sähköisten tietolähteiden hyötypotentiaali on niin suuri, että ne täysimittaiseen käyttöönsä ottanut työntekijä - oli hän sitten lääkäri tai hoitaja - on aina etulyöntiasemassa.

15 maanantai 3. tammikuuta 2011 Mobiilimedisiinari laittaa PubMedin taskuunsa Älypuhelimissa on nyt saatavana sovelluksia, joilla pääsisi sutjakasti tekemään massiivisen laajan Pubmed-tietokannan hakuja mobiilisti. Ja kyllä tällainen 50+ vanha jääräkin oppii näitä vekottimia käyttämään, ainakin jos lukee muiden opastuksia... FimNetin palstoilla mm. kollega Martin Kallion postaukset ovatkin olleet suureksi avuksi ja virikkeeksi tälle kirjoitukselle. Adroidpuhelimien sovelluksia on helppo haeskella osoitteesta ja sieltä löytyy useampiakin vaihtoehtoja. Kokeilin HTCn Desiressa ilmaissovellusta Pubmed Mobile, joka hyrähti nätisti käyntiin. Perusnopeuden mobiilinettiyhteydellä pääsee jo varsin mukavasti lueskelemaan hakusaaliita. Hakuehtoja on mobiilikäyttöön kohtuullinen määrä ja tehdyt haut ja halutut hakuosumat saa helposti tallennettua puhelimeen. Käyttäjien (205 kpl) antama arvosana ko. sovelluksesta on 4.5/5. Tässä alla kaksi PubMed Mobilen näkymää suoraan luurin näytöltä: Näyttää Applen AppStoressa olevan myös vastaavia sovelluksia tarjolla, joten myös iphonettaville tohtoreille on tämmöisiä työkaluja tarjolla. Niitä pääsee ilmeisesti etsiskelemään vain jos kyseiseen työasemaan on itunes -sovellus asennettu. Ainakin Androidin käyttäjä pääsee mistä vaan työasemasta hakemaan sopivia sovelluksia. Todella näppärä Androidin lisäsovellus on ilmainen Barcode Scanner, jolla voi suoraan AndroidMarketista poimia näytön ruudulta kännykän kameralla halutun sovelluksen tiedot tuon oikeanpuoleisen kuvion tapaan - ja eipä aikaakaan kun sovellus on jo luurissa käyttövalmiina. iphonettajillakin on varmaan samantapaisia ratkaisuja ulottuvillaan. PS 1. PubMed Mobile:ssa sen hakutuloksissa näkyy hämäävästi 'no abstract' silloin kun otsikkoa klikkamalla sellaisen voi ladata luettavaksi. Kun taas abstraktia ei kertakaikkiaan viitteessä ole niin hakutuloksessa ei lue mitään. Hassua. PS 2. Hakutulosta sovellus hakee ruutuun 10 osumaa kerrallaan, joten perusnopeuden mobiililaajakaistalla pitää olla pari sekkaa malttia odottaa uutta satsia näkyville.

16 torstai 30. joulukuuta 2010 Uusi kansantautien tietolähde Terveysportissa Tietotyöläiseksi ei moni lääkäri tai hoitaja ole itseään yleensä tunnistanut. Mutta siihen suuntaan on perusteita edetä, muuttuhan lääketieteellinen tieto koko ajan ja tiettyä rutiinimenettelyä voi jo huomenaamuna olla aiheellista muuttaa radikaalisti. Ajantasaisessa tiedossa kiinnipysymistä tukemaan on Terveysportin informaatiotyövälineiden joukkoon ilmaantunut uusi Pitkäaikaissairaudet. Se kattaa kansanterveyden kannalta keskeiset krooniset sairaudet, kuten diabeteksen, sydänsairaudet, astman, nivelreuman. Lisäksi mukana on alkoholiriippuvuus tietokanta, se onkin tarpeen suomalaisten alati kasvavan alkoholinkulutuksen näkökulmasta, yhä useampi kansalainen tuntuu viihtyvän kosteikossa vuoden ympäri. Lisäksi aineisto täydentyy vuodenvaihteessa masennuksen / depression tietokannalla. Ja mikäs on terveydenhuollon tietotyöläisenä ollessa, kunhan vaan löytää ajantasaisen tiedon sujuvasti ja osaa sitä hyödyntää täysipainoisesti. Terveysportin Pitkäaikaissairaudet tietokannasta kannattaa panna merkille se, että sen sisältö on monessa tapauksessa kirjoitettu niin selkeästi että artikkeleista on oiva apu myös potilasohjauksen ja neuvonnan työvälineenä. Ja sitähän kannattaa tukimateriaalina hyödyntää niin lääkärin kuin hoitajankin, onhan monen pitkäaikaissairauden hyvän hoidon avaimet potilaan itsensä käsissä. Ja tutkimuksissa on osoitettu, että potilas ei vastaanottotilanteessa pysty omaksumaan kaikkea informaatiota, niinpä on aiheellista antaa myös mukaan tietoa paperilla - vaikkapa muistin tueksi.

17 lauantai 18. joulukuuta 2010 Voisiko Terveysporttia käyttää kännykällä? Monille on tuttu Nokian puhelimissa käytettävä Lääkärin mobiilitietokannat, joka koostuu noin tusinasta Terveysportin tietokannasta. Sen avulla moni tietotarve hoituu ilman, että lääkärin on juututtava työaseman ääreen. Nykypulma on se, että puhelinvalintana ei Nokia ole isänmaallinen itsestäänselvyys vaan tietokantoja pitäisi päästä käyttämään myös muilla luureilla, kuten Android-kännyt ja iphone. Tässä tilanteessa on tohtorilla kaksi vaihtoehtoa: (I) luurivalinnaksi jää edelleen Nokia tai (II) muiden kännyjen osalta siirrytään Terveysportin tietokantojen suorakäyttöön luurin nettiliittymää pitkin. Voisiko se olla toimiva ratkaisu? Testi: kuinkas meille sitten kävikään Kokeilin perusnopeudella (n 350 kbit/s, about 9 euroa/kk) kookkaalla Amoledkosketusnäytöllä ja näppiksellä varustetulla HTC Desire Z kännyllä tietokantojen käyttöä. Terveysportti avautui 15 s:ssa, Lääkärin tietokannoissa hakutermillä anemia hakusaaliin sai ruutuun 22 sekunnissa ja haluttu artikkeli Aikuisen anemian selvittely avautui luettavaksi sekin 22 sekunnissa. Ehkäpä tuo vasteaika vielä olisi siedettävissä, mutta isoja pulmia oli vielä edessä. Sen enempää Desiren vakioselaimella kuin Operalla ei saa koko artikkelitekstiä kunnolla esille. Osin pulma on oikean marginaalin hallinta & luettavuus ja välillä jäi artikkelin loppu tulematta tyystin esille! Ja vaihtaminen Operassa ns. mobiilinäkymään ei tuonut sekään ratkaisua. Terveysportin tietokantoja on siis hyvin kökköä käyttää mobiilisti vaikka hyppysissä onkin varsin laadukas Android-kosketusnäyttöluuri. iphonella kenties tulisi erilaisia tuloksia, se jää vielä testattavaksi. Nykyisellään ei Terveysporttikäyttö mobiilisti ole järin tolkullista. Herääkin pari lisäkysymystä tästä teemasta: Pitäisikö Terveysportin käyttöliittymästä olla palvelinpäässä erikseen tarjolla mobiilikäyttöön oleellisesti paremmin soveltuva versio? Olisiko työnantajan tarjoamien Terveysportin tietokantojen käyttöoikeus teknisesti laajennettavissa työntekijöiden (työ)kännykkään? Ja olisiko siitä vastaavaa hyötyä? Ja löytyykö sille maksajaa (työnantaja?), koska eihän se ilmaista ole.

18 maanantai 13. joulukuuta 2010 Vikkelästi videosta viisastumaan: Grovo Softien käyttöohjeet ovat kapulakielensä takia turhauttavia ja sähköisistä helptoiminnoista ratkaisun löytyminen on yhtä todennäköistä kuin joulupukin vierailu juhannusaattona. Internetin sovelluksien, kuten Facebook Youtube yms. käyttökikkailut eivät varttuneemmalle väelle kuitenkaan ole ihan normikamaa. Joten kysymyksiä ja pulmia pulpahtelee netin äärellä väistämättä. Mikä avuksi tiedonpuutteeseen? Videot sopivat mainiosti mutkikkaiden prosessien opastukseen ja tästä firma nimeltä Grovo on ottanut onkeensa ( Se on tuottanut lukuisia noin kahden minuutin tiiviitä opastevideoita internetin sovelluksista niin opiskelijoille, yrittäjille, hyväntekeväisyysaktivisteille ja ties mille muille kohderyhmille. Tosi-TV sucks, mutta editointi tekee gutaa Netissä on tarjolla liikaa pitkäpiimäisiä kuvaruutuvideoita, jotka ovat ikävää tosi-tv:tä tahmeasti etenevine sisältöineen. Tällöin katsoja saa eteensä kaiken mitä ruudulla on tehty. Niinpä vastauksia janoava katsoja joutuu kärsimättömänä kiemurtelemaan odotellen oleellista sisältöä. Pikaisen tutustumisen perusteella vaikuttaa, että Grovo on suunnitellut ja editoinut esityksenä huolella, mm. Facebookin salat esitellään runsaan kymmenen lyhyen videon kokonaisuutena. Englanninkielisyys on oman haasteensa, mutta ei liene ylivoimainen este käyttöopastetietoa kaipaavalle. Videoiden vahvuuksia kannattaa hyödyntää koulutuksessa Koulutusvideot hyödyntävät monikanavaista oppimista, jolloin katsoja näkee, kuulee ja lukee informaatiota samanaikaisesti. Oppimistutkimuksissa tästä on saatu hyviä tuloksia. Hyötyjä tavoitellessa kannattaa pitää mielessä videoiden napakan editoinnin merkitys ja se tosiasia, että katsojan kipuraja alkaa tulla pahasti vastaan jos esityksen kesto ylittää 4-5 minuuttia.

19 tiistai 16. marraskuuta 2010 Luentosalissa kirjoitetaan tekstiviestejä sepä erinomaista! Jos luentosalissa näprätään tekstiviestejä, ei se merkitse fiaskoa. 300:n lääketieteen opiskelijan massatilaisuudessa (HY) ensin katsottiin Prinsessa-elokuva ja sitä seurasi paneelikeskustelu. Aiheina itse elokuva sekä psykiatria, mielisairaudet ja niiden hoitomuodot. Paneelissa oli mukana psykiatreja, yleislääkäri, sekä elokuvan ohjaaja ja pääroolin näyttelijä. Opiskelijat saivat tekstiviesteillä esittää kysymyksiä ja kommentteja. Yleisön joukosta tuli 32 viestiä, siis joka kymmenes opiskelija osallistui aktiivisesti. Perusvehkeillä pärjää - kännykkä ja läppäri Toteutus vaatii minimaaliset resurssit: toimin avustajana ja puhelimeeni yleisö sai lähettää viestejä. Kirjoitin ne läppäriini, josta ne näytetiin valkokankaalla. Puheenjohtaja (opetusdekaani Anne Pitkäranta, tilaisuuden ideoija) poimi niistä kysymyksiä ja virikkeitä paneelikeskusteluun. Saattoivatpa tekstarit valkokankaalla inspiroida suoraan yleisöäkin ajattelemaan ja viestimään lisää. Lähes kaikki viestit (31/32) olivat relevantteja ja kiinnostavia, siten työkseni jäi vain stilisointi. Twitter jätettiin vielä sivuraiteelle Tekstiviesti on tekniikkaa, joka toimii varmasti kuin junan vessa. Jos oltaisiin lähdetty web 2.0 hypetykseen ja kerätty viestit vaikkapa Twitterillä, olisi saalis voinut jäädä perin laihaksi. Tämä hoksattiin jo etukäteen kun kaksi viikkoa aikaisemmin tehtyyn kyselyyn vastanneista opiskelijoista (N=304) vain 2% ilmoitti twiittaavansa mobiilisti. Kuitenkin oli satavarmaa, että kaikilla olisi puhelin mukana tilaisuudessa, joten valinta oli helppo. Sitä paitsi Twitter-tekniikka olisi voinut olla haavoittuvainen muutenkin, esimerkiksi pelkkä 3G-verkon tökkiminen saattaisi suistaa hankkeen raiteiltaan. Eikä tekniikka-asioissa varovaisuus ole pahasta. Herra Murphy tuntuu ehtivän miltei joka paikkaan. Don t try this at home - kokeile sitä sen sijaan luentosalissa.

20 maanantai 8. marraskuuta 2010 Terveysportin pikahaku uutta läksyä luettavaksi Saamieni ennakkotietojen mukaan Terveysportissa otetaan aivan näinä päivinä käyttöön uusi pikahaku toiminto. Se on monihaku Terveysportin tietokannoissa samanaikaisesti ja kattaa toistakymmentä Terveysportin tietokantaa, mukana mm. Lääkärin käsikirja, Sairaanhoitajan käsikirja, Työterveys, Akuuttihoito, Duodecim Lääketietokanta ja useita pitkäaikaissairauksien tietokantoja. Ohessa muutamia (melko suttuisia, pahoittelen) kuvia uutuudesta. Uusi haku tuottaa keskeisistä dokumenteista tietokannoittain osumalistan, josta käyttäjä pääsee avaamaan dokumentteja luettavaksi edellyttäen että myös ko. tietokantaan on organisaatiolla käyttöoikeus. Jokainen saa kouluttaa itseään - omassa työhuoneessaan? Bittitaitoiset lääkärit ja hoitajat nappavat uutuuden sukkelasti omakseen. Mutta miten mahtavat ottaa tämän uutuuden käyttöön ne lääkärit ja hoitajat, jotka tähän mennessä ovat tietokannoista omaksuneet hieman perusasioita (Lääkkeet ja hinnat, haku lääkkeen nimellä...) - ja pääasiassa arvailuihin perustuen? Tässäpä on heille taas uusi läksy luettavaksi. Tosin uusien ominaisuuksien opettelusta voi tulla sutta ja sekundaa, jos työntekijän ainoa opiskelutilaisuus on omassa työhuoneessaan, potilastyön lomaan tungettuna. Puhumattakaan käyttämättä jääneistä hyötytoiminnoista, joita Terveysportissa on ennestään tusinoittain. Tietokannoista ja tietotekniikasta olisi enemmän hyötyä jos lääkärit ja hoitajat saisivat käyttöopastusta tavalla tai toisella. Sillä olisi merkitystä toiminnalle sekä määrällisesti että laadullisesti, vrt. aikaisempi blogikirjoitukseni.

21 keskiviikko 3. marraskuuta 2010 Kylmää vettä twiittaajien niskaan? Innokkaimmat sosiaalisen webin riemuepistolan julistajat levittävät huolestuttavia viestejä. Niiden mukaan käy ihan köpösti, jos et ota käyttöön Twitteriä, Facebookia ja blogeja - olit sitten tutkija, opettaja, hallintoalan edustaja tms. Jos ei ala niitä käyttää niin putoaa armotta pysähtyneistön paarialuokkaan. Pientä rajaa mobiilihypetykselle Ainakin korkeakoulumaailmassa eivät lääketieteen opiskelijat ole vielä mukana mobiilissa web 2.0:ssa. Aivan tuoreessa twitter-kyselyssä (HY, N=306) mobiilin laajakaistan käyttöön soveltuva kännykkä oli 48%:lla. Twitteriä käyttää satunnaisesti 2% pöytäkoneesta ja 2% mobiilisti. Kysymykseen Onko sinusta hyvä idea hyödyntää Twitteriä opetuksessa, jolloin se voisi esimerkiksi tuottaa vuorovaikutusta opetustilanteeseen? vastasi myöntävästi 17%, en usko 38%, ehdottomasti ei 9%, ja en osaa sanoa 35%. Joten tarvetta vuorovaikutukselle toki nähdään ja ainakin jossakin määrin Twitterin katsotaan sellaiseen sopivan. Ehdottomasti vastaan oli siis joka kymmenes. Face bookin 1.6 miljoonaa Tuo luku on uutisoitu Face-bookin käyttäjiksi Suomessa, joten niillä main varmaan jo mennään. Mutta sen käyttö perustuu kiinteään nettiyhteyteen. Ja niinpä ollaan vielä kovin kaukana siitä, että opiskelija olisi alati netissä mobiilisti.

22 maanantai 25. lokakuuta 2010 Lääketieteen kandeilla ylivertaiset Terveysporttitaidot? Lääkärit saavat alati taivastella Terveysportin jatkuvasti muuttuvia & kehittyviä tietokantoja, joiden käyttötaitoja joutuu oppimaan kantapään kautta. Niinpä moni hyötyominaisuus jää käyttämättä. Uusia taitoja tarvitaan. Voi lääkäriparkoja, jotka vielä ajautuvat käyttämään 1900-lukulaista kolmen P:n aikasyöppökolmikkoa Puhelin Pharmaca Potilastoimisto. Voisi olettaa, että nykykandit osaavat tuoreilla tiedoillaan laulaa vanhemmat kollegat kaulaa myöten tietokantojen suohon. Onhan juuri kurssit käyty ja dataaminen on nykypolvelle yhtä luontevaa kuin vedenjuonti hauelle. Mitä kandit itse tuumasivat taidoistaan syyskuussa 2010? Asiaa selvitettiin kyselyllä 5. ja 6. vuosien kandeilta (HY). Vastauksia kertyi 107 kpl joten vastausprosentti oli noin 45% (välttävä tulos, kartoituksena voinee kelvata). Kysely koostui tietokantataitojen itsearviosta 18:ssa eri käyttötilanteessa. Ihan tuttuja tietenkin olivat Lääkärin tietokannat sekä Lääkkeet ja hinnat. Mutta monien hyvin kätevien tietokantatekniikoiden osalta moni kandi ruksasi kohdan Tämä käyttötekniikka on minulle ennestään tuntematon. Esimerkiksi oiremittaukset automaattisilla lomakkeilla oli uutta 50%:lle ja munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä polyfarmasian kokonaisanalyysi peräti 82%:lle kandeista. Niinpä kysymykseen Koetko tarvetta oppia lisää Terveysportin käytöstä, vastasikin 16% pitää täysin paikkansa ja 60% pitää osittain paikkansa. Kakkua kaikille - elinkautinen oppiminen edessä Tästä pikapilotista voisi päätellä, että myös moni ihan-kohta-valmis-lääkäri hyötyisi tietokantataitojensa päivittämisestä vanhemmasta lääkäripolvesta puhumattakaan. Niinpä edelleen pätee se havainto, että täydennyskoulutuksen tarve iskee lääkäriin, kun hän astelee ulos publiikista eli lääkäriksi laillistamistilaisuudesta.

23 torstai 14. lokakuuta 2010 Kiireinen kliinikko ja uudet laatututkimukset Ainainen hoppu ja hässäkkä töissä. Pitäisi ehtiä seurata uusimpia tutkimustuloksia. Mutta miten? MEDLINE-haku tuottaa lumivyörymäisen informaatiokaaoksen eikä kaupallisten portaalien uutisanti tunnu vastaavan omia tarpeita. Laita asiantuntijat poimimaan rusinat infopullasta Nimekäs kanadalainen McMaster University on jo usean vuoden ajan suodattanut kliinikkoasiantuntijoiden avulla laatututkimuksista tiivistelmiä, joista ilmenee myös tulosten uutuusarvo ja relevanssi. Voit tilata oman erikoisalan uutuudet sähköpostiisi ja mikä parasta, palvelu on ilmainen. Yhteistyökumppanina palvelussa on BMJ Group. Ota palvelu käyttöön omaksu käyttöperiaatteet videosta Alla olevasta linkistä löytyy video josta voi omaksua 3 minuutissa tuon lääkärille kätevä uutuusseurantapalvelun, josta saat koosteena tuoreita tietoja laatututkimuksista haluamiltasi erikoisaloilt

24 sunnuntai 3. lokakuuta 2010 Bittikorvike koulutuksessa - hitti vai huti? Syyskuussa yli 170 opiskelijaa aloitti lääkiksessä (HY). Heti alussa harjaannutaan tietotekniikan käyttöön kampuksella TVT-ajokorttikurssilla, joka käsittää neljä ryhmäopetusta ja laajan verkkoperustaisen tietopaketin. Ensimmäinen ryhmäopetus opastaa yliopiston tietojärjestelmien ja verkon käyttöön kampuksella. Kyseinen opetus on kokonaan meikäläisen varassa. Ja tänä syksynä kävi niin että laryngiitti vei äänen niin että ko. ryhmäopetus peruuntui kokonaan. Iso joukko opiskelijoita. Taivaan talipallot, mikä neuvoksi? Opetuksen siirto myöhemmäksi ei tullut kyseeseen tiukan opiskeluohjelman takia.. Multimedia sairaslomalaista sijaistamaan Tiukka paikka poikii kekseliäisyyttä ja 2 vrk:n varoitusajalla väsättiin n. 10 min multimediaesitys keskeisistä IT-asioista. Näin voitiin keskeiset asiat havainnollistaa kuten PC-luokassa. Aiheina kirjautuminen järjestelmiin; verkkolevyalueen käyttö; printtereiden hallinta; webmailin käyttö, sen postikansiot sekä osoitekirjan käyttö; Moodlen käyttöönotto sekä Oodi-ilmoittautumiset syksyn kursseille. Selostusta ei käytetty koska opettajahan oli menettänyt äänensä! Viikon alkuperäisestä myöhässä tarjottiin halukkaille peruuntunutta ryhmäopetusta mutta paikalle ilmaantui vain 10 opiskelijaa. Multimedian tarjoama opastus riitti monille (kts alla). Mitä tuumivat opiskelijat? Asiaa selvitettiin välittömästi verkkokyselyllä (107 vastausta, vastausprosentti 70%), jossa kysyttiin oliko multimediasta apua ts. oliko ratkaisu mistään kotoisin. 74% katsoi että multimedialla korvattiin onnistuneesti lähiopetus. Lisäksi kysyttiin mitkä IT-toimet vastaaja suoritti multimedian opastamana (osuus niistä joilla IT-toimet olivat tekemättä ennen multimediaa): keskimäärin 35-80% suoritti in, oodiin, moodlen yms käyttöönottotoimet multimedian antamien ohjeiden mukaisesti. Tulokset rohkaisivat ja vaikuttaisi siltä, että 10 minuutin multimedialla voisi ainakin osittain korvata ryhmäopetuksen (joka muuten olisi 90 minuuttia ja vähintään kahdeksan opetuskertaa) Mutta seuraavalla kerralla pitäisi multimedian laatimiseen ja markkinointiin panostaa enemmän aikaa ja evästä kuin tämän improvisoidun hätäpaikan laadintaan oli käytettävissä.

25 lauantai 11. syyskuuta 2010 Ratkaisu sairaalan atk-luokan pullonkauloihin? PC-luokkaopetusta käytetään paljon mm. henkilöstökoulutuksessa. Kouluttaja demoaa luokan isolla näytöllä ja kurssilaiset apinoivat perässä. Jotkut kuitenkin putoavat kyydistä ja silloin tunnelma on kuin jukolan kuulussa yöviestissä ilman otsalamppua. Miksi näin käy? Sovellusten käyttöprosessit ovat usein moniportaisia ja pienikin kompastelu tipauttaa armotta kyydistä. Eikä tuo opetustapa ole pedagogisesti järkevä, koska se ei ota huomioon kurssilaisten perustaitojen kirjavuutta eikä yksilöllistä opiskelutapaa tai -nopeutta. Tuollainen henkilöstökoulutus uhkaakin päätyä puuduttavaksi pudokkaiden pelasteluksi. Kurssitettaville tarvittaisiin joustoa, mutta siitä ei ole tietoakaan. Tässä olisi ratkaisu. Lisätään opiskelijan vapausasteita käyttämällä luokassa oppimateriaalina vuorovaikutteisia videopätkiä. Ne jaottelevat opittavan sisällön sopiviksi suupaloiksi. Ja hyviä tuotantovälineitä on useita (mm. Adobe Captivate, Camtasia). Interaktiivisesta verkko-oppimisesta luennoi AMEE 2010 kongressissa Itiel Dror kognitiivisten neurotieteiden näkökulmasta. Jo yksi vuorovaikutteinen videominuutti voi opettaa paljon ja oppimistulokset ovat muita menetelmiä paremmat*. Työpaikkojen PC-luokat ovat usein kovin pieniä ja varauskalenterikin on täynnä kuin turusen pyssy. Kannattaisikin hyödyntää vuorovaikutteisia materiaaleja, jotta koulutukset olisivat tehokkaita ja vältyttäisiin joutokäynniltä. Tämä menetelmä tarjoaa useita etuja: Joustavinta olisi tietysti toteuttaa koulutus kokonaan tai ainakin valtaosaltaan verkkokurssina & verkkovideoina, jolloin opiskelun voisi suorittaa missä vain. Sellaisiakin on jo tänä syksynä tulossa käyttöön, esimerkiksi 'Lääkäri ja tietokantojen osaava käyttö' (Duodecim). * Cherrett T, Wills G, Price J, Maynard S, Dror, IE. Making Training More Cognitively Effective: Making Videos Interactive. British Journal of Educational Technology, 40 (6),

26 torstai 26. elokuuta 2010 Äänestyslaitteet luentosalissa - vain hypeä ja hupia? Luentosaliyleisön uneliaisuus voi joskus olla pulma. Huomiokyky lysähtää jo 15:ssa minuutissa ja viesti ei mene perille. Cochrane-katsauksessa* luettiin madonluvut luentomuotoiselle täydennyskoulutukselle, koska sen avulla ei saada oppeja vietyä kuulijoiden arkisiin työkäytänteisiin. Tepsivämpää koulutusta saataisiin käyttämällä vuorovaikutusta ja aktivoivia menetelmiä. Ei kuitenkaan ole pikkujuttu käynnistää vuorovaikutteisuutta luennolla, jossa yleisömassan krooninen kainous latistaa hyvätkin yritykset. SÄL-teknologia unilukkariksi? Sähköisistä äänestyslaitteista (SÄL) on haettu ratkaisuja luentosalien uneliaaseen ilmapiiriin. Niistä onkin tutkimuksissa saatu lupaavia tuloksia mm. perusopetuksessa, tutkimustietoa täydennyskoulutuksesta sen sijaan on niukalti. Vaikka SÄL-tekniikka on kehittynyt 1990-luvulta, vaativat ne edelleen melkoisia resursseja. Joten niiltä sopii odottaa merkittävää muutosvoimaa luentosaliin. Pulma voi kuitenkin olla se, että pelkällä niiden käytöllä ajatellaan ratkaistavan vuorovaikutteisuuden haasteet. Vuorovaikutteisen ja aktivoivan koulutustilaisuuden SÄLin hyödyntäminen saattaa jäädä kitukasvuisten & kapea-alaisten kysymysten tasolle Oletteko terveyskeskus- vai sairaalalääkäreitä? tai Käytättekö lääkettä X vai Y?. Sitten luennoitsija hieman pöyhii kommenteillaan äänestysprosentteja and That s all. Kekseliäisyyttä kaukosäätimien käyttöön Aktiivisen vuorovaikutteisuuden toteuttamiseen ovat asiantuntijat hahmotelleet mm seuraavia tekniikoita: (keino 1) dynaaminen menetelmä eli luennoitsija modifioi esitystään (ja yleisön aktivointitekniikkansa) sen mukaan millaisia vastausjakaumia saadaan; (keino 2) esityksen kaikkia kysymyksiä ei määritetä etukäteen, vaan esittäjä hyödyntää tarpeen erilaisia kysymyksiä, joilla voidaan vaikkapa selvittää (2a) onko yleisö ymmärtänyt juuri esitetyn asian oikein tai (2b) yleisön toiveet puhuuko esittäjä seuraavaksi asiasta X, Y vai Z. Yllä kaaviokuva keinon no: 1 käytöstä SÄL-luennolla: kysymys A:n jälkeen luentoyleisöstä tehdään työpareja tai tiimejä pohtimaan kysymystä luennoitsijan ohjeistamana ja sitten voidaan vaikkapa uusintaäänestää samaisesta kysymyksestä A. Toiminta muuttuu aktiiviseksi tiedon ja tietämyksen prosessoinniksi, jossa on mukana myös vuorovaikutusta ryhmässä. Forsetlund L, Bjørndal A, Rashidian A ym: Continuing education meetings and workshops: effects on professional practice and health care outcomes. Cochrane Database Syst Rev Apr 15;(2):CD

27 Perjantai 13. elokuuta 2010 Säästääkö verkkokurssi koulutettavan aikaa? Maailmalla vauhdilla yleistyvän verkkoperustaisen lääketieteellisen täydennyskoulutuksen vertailu perinteisiin luento- yms. menetelmiin jatkuu. Jo aiemmin todettiin, että oppimistulokset ovat molemmissa vähintään yhtä hyvät. Nyt tuore systemoitu katsaus vertailee ajankäyttöä niiden välillä. Sen tekijät (Cook ym*) kelpuuttivat mukaan sellaiset tutkimukset (22 kpl), joissa terveydenhuollon ammattilaisten ajankäyttöä oli vertailtu verkkokurssilla ja perinteisessä koulutustoteutuksessa. Meta-analyysin loppupäätelmänä todettiin, että koulutettavan opiskeluun tarvitsema aika oli molemmissa toteutustavoissa samanlainen. Lukijan leukaa loksautti se, että katsauksessa ei otettu lainkaan kantaa perinteisen koulutuksen oheisilmiöihin, joiden ajantarve on helposti yhtä suuri kun varsinaisen koulutuksen. Näitä ovat esimerkiksi matkaaminen toiseen työpisteeseen tai jopa toiseen kaupunkiin. Jo sirtyminen omalta terveysasemalta toiselle puolelle kaupunkia kuuntelemaan tunnin mittaista luentoa syö aikaa helposti toisen mokoman. Cook ym. tosin itsekin pahoittelivat, että kriteerit täyttäviä tutkimuksia on varsin niukalti, mikä rajoitti melkoisesti tulosten analyysejä. Verkkokoulutusta viransijaisten perehdyttämiseen? Verkkoperustainen koulutus tarjoaa joustoja ajallisesti kun koulutettava voi opiskella verkkoperustaisia oppimateriaaleja itselleen sopivana ajankohtana. Tämä voisi olla täsmäratkaisu esimerkiksi viransijaisten perehdyttämiseen. Sijaisten asianmukainen opastaminen työtehtäviin ja tietojärjestelmien käyttöön vie organisaatiolta todella paljon aikaa ja hutiloiva perehdytys taas kostautuu viransijaisten tiedollisten valmiuksien puutteena. Sen seuraamukset ovat kovin tuttuja terveydenhuollon työntekijöille. *Cook D, Levinson A ja Garside S. Time and learning efficiency in Internet-based learning: a systematic review and meta-analysis. Adv Health Sci Educ Theory Pract May 14 [Epub ahead of print]