MIELEKÄS OPPIMINEN TÄNÄ PÄIVÄNÄ

Transkriptio

1 MIELEKÄS OPPIMINEN TÄNÄ PÄIVÄNÄ - KOULUTUSMATERIAALI JA KESKUSTELUTEHTÄVÄ VERKKOMENTORKOULUTKSEN VERKKOTYÖSKENTELYSSÄ, Irja Leppisaari tammikuu KAKSI OPPIMISEN MALLIA TIEDON SIIRTO TIEDON KONSTRUOINTI OPETTAJAN TOIMINTA KESKEISTÄ PAINOTUS TIEDON MUISTAMISESSA JA TOISTAMISESSA OPPIJAN TOIMINTA KESKEISTÄ PAINOTUS TIEDON YMMÄRTÄMISESSÄ, MUOKKAAMISESSA, UUDISTAMISESSA Lähde: Anita Nuutinen ja Päivi Tynjälä, Jyväskylän yliopisto /KTL Uuden tieto- ja viestintätekniikan mielekäs opetuskäyttö johtaa parhaissa tapauksissa opiskeluun ja oppimiseen, joka on uuden tiedon aktiivista rakentamista aikaisemman tiedon toistamisen sijaan. 2. NELJÄ KUVAA OPPIJASTA (Patrikainen 1999; Hakkarainen et al. 1999) 1. OPPIJA TEKIJÄNÄ TAI PUUHAAJANA Oppijaa voidaan tarkastella tekijänä tai puuhaajana, jolloin oppimisen kohteena on erilaisten kykyjen ja taitojen omaksuminen. Opettajan tai asiantuntijan vastaavana tehtävänä on välittää kyseisten taitojen oppimisessa tarvittavat valmiudet esittämällä ja mallia näyttämällä. Opiskelijan roolina on jäljittely. Lähestymistavan ongelmana on se, että jäljittelemällä opittu taito ei ole niin joustavasti soveltamiskelpoista kuin taito, joka syntyy käytännön harjoittelun ja käsitteellisen ymmärryksen yhdistämisestä.

2 oppija jäljittelijä <-> opettaja oppimisen mallin tarjoaja 2. OPPIJA TIEDON MUISTAJANA TAI HALLITSIJANA Oppimisen kohteena on tieto ja oppimisen perustana kyky omaksua oppimisen kohteena oleva tietoaines. Opettajan tai asiantuntijan roolina on tiedon kertominen ja opiskelijan tehtävänä on hänelle esitetyn tiedon vastaanottaminen ja omaksuminen. Opetuksen kohteena on tieto, joka koostuu tosiseikoista, periaatteista ja toimintakaavioista. Tavoitteena on tämän tiedon omaksuminen, muistiin taltioiminen ja myöhempi soveltaminen. Taustalla on tiedon siirtämisen malli eli ajatus siitä, että tieto voitaisiin yksinkertaisesti siirtää opettajan tai asiantuntijan mielestä tai oppikirjoista oppilaan mieleen. Tällainen malli on syvään juurtunut nykyisiin opetus- ja oppimiskäytäntöihin, vaikkei se enää vastaakaan kasvatustieteellistä nykynäkemystä ja koulutusorganisaatioiden julkilausuttuja tavoitteita. Pedagogiset käytännöt, jotka perustuvat opetussuunnitelmassa tai oppikirjoissa esitetyn tiedon välittämiseen opiskelijoille ilman heidän omista tiedollisista tarpeistaan nousevien kysymysten, ongelmien tai käsitystensä luotaamista, edustavat tiedon siirtämisen mallia. oppija muistaja, tiedon vastaanottaja, hallitsija <-> opettaja tiedon siirtäjä ja kontrolloija 3. OPPIJA AJATTELIJANA Oppimistoiminnan kohteena on uskomusten muodostaminen ja oppimisen perustana kyky ajatella. Auttaakseen opiskelijaa kehittymään ajattelijana opettajan tai asiantuntijan tehtävänä on toimia yhteistyössä opiskelijan kanssa ja auttaa häntä löytämään hyvin perusteltuja ja mielekkäitä tulkintoja opittavista asioista. Taustalla on käsitys, että jokainen ihminen on kykenevä muodostamaan uskomuksia ja ajatuksia ja että yhteisen keskustelun ja vuorovaikutuksen välityksellä voidaan saavuttaa jokin yhteinen jaettu ymmärrys. Se mitä, opiskelijat ajattelevat oppimisesta, muistamisesta ja ajattelemisesta (metakognitio) liittyy läheisesti oppija ajattelijana vertauskuvaan. Kun opiskelijaa tarkastellaan ajattelijana, tulee ymmärryksestä oppimisen keskeinen tavoite. Tyypillistä nykyisille oppimiskäytännöille on kuitenkin se, että tietoon ja ymmärrykseen kohdistuvat tavoitteet usein muutetaan tehtäviksi ja toiminnoiksi (esimerkiksi kurssin suorittaminen). oppija ajattelija, tulkitsija ymmärtäjä <-> opettaja ajatteluun haastaja 4. OPPIJA ASIANTUNTIJANA Neljäntenä vertauskuvana on oppija asiantuntijana. Tämä viittaa opiskelijan rooliin tiedon rakentajana, jota ohjataan osallistumaan tiedon luomiseen ja yhteiseen

3 kehittelemiseen. Taitavan ajattelun ja tehokkaan ongelmanratkaisun avaimena on hyvin organisoituneiden tieto- ja käsiterakenteiden muodostuminen. Oppija asiantuntijana vertauskuva perustuu ajatukseen, jonka mukaan asiantuntijan roolin omaksuminen, itsensä kokeminen asiantuntijaksi ja vastaavien haasteellisten ongelmien asettaminen ovat tärkeitä ehtoja hyvien oppimistulosten saavuttamiseksi. Oppimisen perustana on taito osallistua kulttuuriin luomalla uutta tietoa ja ottamalla tietoisesti osaa tiedon rakentelemiseen oli kysymyksessä sitten opiskelijoiden omien teorioiden tai tarinoiden yhteinen kehitteleminen, tutkimusaineiston kokoaminen tai esimerkiksi tietokoneohjelman luominen. Asiantuntijuus ei psykologisena käsitteenä ole ikään sidottu, vaan sitä voidaan soveltaa myös lapsiin; heilläkin voi olla syvällisiä eri tiedonaloihin liittyviä tietoja (esim. dinosaurukset, avaruus, tietotekniikka). oppija asiantuntija <-> opettaja tiedon rakenteluun ja ongelmanratkaisuun ohjaaja Lähteet: Patrikainen, Risto Opettajuuden laatu. Ihmiskäsitys, tiedonkäsitys ja oppimiskäsitys opettajan pedagogisessa ajattelussa ja toiminnassa. Jyväskylä: Gummerus. Hakkarainen, Kai, Lonka, Kirsti & Lipponen Lasse Tutkiva oppiminen. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen. Porvoo: WSOY. 3. MIELEKKÄÄN OPPIMISEN TUNTOMERKIT Oppimisessa painottuvat tänä päivänä sekä oppimisen konteksti (tilanneyhteys) että oppijoiden ja opettajien välinen vuorovaikutus ja keskustelu. Tutkijat ovat työstäneet seuraavat mielekkään oppimisen kriteerit (ks. Jonassen 1995; Ruokamo & Pohjolainen 1999; Nevgi & Tirri 2001; 2003). A. AKTIIVISUUS Oppija on sitoutunut tietoisesti oppimisprosessiin ja työskentelee aktiivisesti työstäen opittavaa uutta tietoa ja olemalla itse vastuussa omasta oppimistuloksestaan. Verkkotyöskentely ikään kuin pakottaa opiskelijan olemaan aktiivinen ja tekemään valintoja. Verkko-oppiminen tarjoaa oppijalle erinomaisia mahdollisuuksia irtautua perinteisestä passiivisesta oppilaan roolista ja nousta koko oppimisprosessin päähenkilöksi. Aktiivisuus ja kriittisyys ovat koko ammatillisen kehittymisen edellytyksiä. Verkko-opetuksessa ja oppimisessa oppijalla tulisi olla aktiivinen rooli oppimistapahtumassa. Oppija itse luo omalla toiminnallaan siltaa oman ajattelun ja ulkoisen todellisuuden välille. Opettajan rooli on haluttu muuttaa niin että siinä korostuu oppimisen ohjaaminen.

4 Tärkeintä lienee opetuksen ilmapiiri: on rohkaistava opiskelijoita yhteisölliseen ajatustenvaihtoon, luottamaan omaan ja toistensa arviointikykyyn ja luovuuteen. Kaikilla ihmisillä ei ole samanlaisia valmiuksia itsenäiseen opiskeluun. Toiset tarvitsevat enemmän tukea ja ohjausta kuin toiset. Ohjauksen tavoitteena tulisi kuitenkin aina olla, että oppija vähitellen itsenäistyy. B. KONSTRUKTIIVISUUS (tiedon rakentaminen, työstäminen) Oppija yhdistää aikaisempaa tietoaan uuteen tietoon ja pyrkii ymmärtämään tai sovittamaan keskenään ristiriidassa olevia asioita ja muokkaamaan näin uutta tietoa. Konstruktivismi käsitys siitä, kuinka ihminen oppii: Tietoa ei voi siirtää Nykyinen (konstruktiivinen) oppimiskäsitys sijoittaa oppijan keskipisteeseen. Sen mukaan oppiminen on aktiivista tiedon rakentamista, missä ratkaiseva merkitys on aiemmin opituilla tiedoilla ja taidoilla. Oppijan aikaisemmat kokemukset ja uskomukset vaikuttavat aina uuden tiedon tulkintaan ja ymmärtämiseen. Koulutettavat voivat ymmärtää opetettavan asian täysin eri tavalla kuin kouluttaja olettaa sen tapahtuvan. Tieto ei siirry sellaisenaan koulutettavan päähän, vaan oppijan oma kokemusmaailma, arkihavainnot, uskomukset, oletukset ja aikaisempi tieto toimii ikään kuin suodattimena tai siivilänä. Nykyisen oppimiskäsityksen keskeisenä ajatuksena on, että tieto ei sellaisenaan siirry, kasaannu. Jokainen oppija vastaanottaa ja näkee uuden tiedon sen pohjalta, mitä hän tietää ennestään kyseisestä asiasta ja onko hänellä omia henkilökohtaisia kokemuksia, jotka muokkaavat uuden tiedon hänen omaksi ymmärryksekseen ja tulkinnakseen asiasta, oppija konstruoi tiedon. Hyvässä verkko-opetuksessa ei pelkästään jaeta uusia asioita ja luetteloida tietoja, vaan tieto tulisi pyrkiä esittämään niiden oikeassa esiintymiskontekstissa tai oppijan aikaisemmasta käsityksestä käsin. Siksi verkko-opetuksessa on olennaista hyödyntää käytössä olevia mediaelementtejä monipuolisesti tarpeen mukaan. Kuva, animaatio, video kertoo sellaista, mikä sanoin kuvattuna jää ohueksi, ääni ja interaktiiviset esitykset ja harjoitukset samoin tukevat oppimista. C. YHTEISTOIMINNALLISUUS Oppijat toimivat ja oppivat yhdessä oppimis- ja tiedonrakentamisyhteisössä hyödyntäen toistensa taitoja havainnoimalla ja mallioppimalla toisiltaan. Verkko-opetuksessa korostetaan varsin usein yhteisön merkitystä. Kuitenkin vuorovaikutuksella, yhteistoiminnallisuudella ja muilla sosiaalisilla ulottuvuuksilla tulee olla selvä tavoite ja päämäärä. On olemassa paljon asioita, jotka tulee yksinkertaisesti oppia muistamaan ja ymmärtämään henkilökohtaisesti asioiden ulkoaoppiminen ja muistamisen tärkeys eivät ole minnekään hävinneet. Yhdessä pohtiminen ja eri näkökulmien peilaaminen edistävät kyllä oppimista, mutta tämä ei voi olla kaiken lähtökohta.

5 Sosiaalisen vuorovaikutuksen tärkeys nousee tilanteissa, joissa todella muodostetaan yhteistä näkemystä, kyseenalaistetaan asioita, jaetaan tietoa tai tuotetaan uutta osaamista ja innovaatiota. On asioita, joiden oppimisessa ei tarvita lainkaan keskustelevaa otetta (esim. siitä, miten laite toimii tai mitä meidän uusi palvelukokonaisuus sisältää yrityksessä). Täytyy oppia tietämään tietty tietosisältö, jotta ylipäätään selviytyy työtehtävästä. Kuitenkin itseopiskelumateriaalin rinnalla on hyvä kulkea vuorovaikutuksellinen palautekanava, jotta esim. työntekijät voisivat yrityksen henkilöstökoulutuksessa antaa suotavaa palautetta tai parannusehdotuksia. Ryhmän merkitys oppimiselle ja oppimismotivaatiolle on suuri. Ryhmässä on tärkeää tietää kuka tietää ja mitä (esim. organisaation omassa koulutuksessa). D. INTENTIONAALISUUS (tavoitteellisuus) Oppija pyrkii aktiivisesti ja tahtoen saavuttamaan itse asettamansa oppimistavoitteet. Oppimisessa ei ole kyse vain olemassa olevien tosiasioiden tallentamisesta mieleen, vaan olennaista on oppijan oma aktiivinen rooli merkityksellisten kokonaisuuksien rakentajana. E. KESKUSTELUNMUOTOISUUS JA VUOROVAIKUTTEISUUS Oppiminen on sosiaalinen, dialoginen prosessi, missä oppijat muodostavat yhteisiä oppimisympäristöjä ja rakentavat uutta tietoa yhdessä muiden kanssa hyötyen toistensa näkemyksistä ja ajatuksista Hiljainen tieto ja sen siirtäminen Hiljainen tieto eli äänetön osaaminen on tietoa, jota ei voida oppia tietokoneen ruudulta tai kirjan sivuilta lukemalla. Se on kirvesmiestaitoa, jota on vaikea ulkoistaa tai pukea sanoiksi. Asiantuntijoiden osaaminen on pitkälle kokonaisvaltaista osaamista, joka heillä on ikään kuin sormen päissä. Se voi olla myös ryhmädynamiikkaan tai ryhmän osaamiseen liittyvää hiljaista tietoa. Kokemuksen kautta opitut ja muodostuneet asiat kyetään paremmin näyttämään kuin sanallisesti kuvaamaan. Pitkän kokemuksen omaaville asiantuntijoille on tyypillistä, että he kykenevät käsittelemään ja prosessoimaan ajattelussaan huomattavasti suurempia kokonaisuuksia ja lukuisampia muuttujia kuin kokemattomat työntekijät. Kuitenkin kysyttäessä heiltä selitystä toiminnalleen, he eivät välttämättä osaa vastata kysymykseen miksi, vaan kykenevät kertomaan asian ainoastaan kysymyksen miten kautta. Miten verkko-opetuksessa kykenemme purkamaan ja tallentamaan asiantuntijan hiljaisen tiedon malleja ja siirtämään niitä digitaalisin välinein? Animaatiot, simulaatiot ja videot kykenevät näyttämään konkreettisesti kuinka alan ammattilainen toimii ja menettelee erilaisissa tilanteissa, jolloin digitaalisen oppimateriaalin avulla kykenemme osin vastaamaan kysymykseen miten. Pääsääntöisesti tehokkaimmin hiljainen tieto kuitenkin siirtyy sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta luonnollisissa työtilanteissa. Verkkomentor-projektissa on mielenkiintoista havainnoida sitä, siirtyykö hiljainen tieto

6 verkkokeskustelussa asiantuntijalta opiskelijalle. F. KONTEKSTUAALISUUS (tilannesidonnaisuus) Oppimistehtävät ovat todelliseen elämään kuuluvia tai simuloinnin avulla tuotettuja tapauksia tai ongelmalähtöisen oppimisnäkemyksen mukaisia tilanteita. Oppiminen on kontekstuaalista Se on sisäisten mallien muokkaamista ja luomista. Koulutuksen eräs ongelma on ollut se, että opetus on liian teoreettista ja irti siitä käytännön tilanteesta johon se liittyy. Tiedon tulisi saada jokin merkitys käytännön kannalta. Hyvä oppiminen liittää tiedon tilanteisiin ja jopa elämyksiin, tieto saa aina jonkin merkityksen, mutta hyvä oppiminen ei unohda kuitenkaan abstraktin oppimisen merkitystä. Elämysten ja kokemuksellisuuden merkitys oppimiselle Merkitykselliset aikaisemmat kokemukset toimivat tarttumapintoina uusissa tilanteissa. Asioita ei opita, jos niillä ei nähdä mitään sovellusarvoa tai jos ne eivät jotenkin positiivisesti säväytä tai liikauta oppijaa. Verkko-opetuksen kerronnallisuus ja tarinat, caset, tapahtumakuvaukset tukevat elämyksellistä oppimista. Tiedolla tulee olla merkitys ja sisällön esitysmuoto tulee olla elämyksellistä eli motivoivaa ja innostavaa, käytännön esimerkkejä, elämyksiä, aktivoivia tehtäviä. Abstrakti ajattelu ja konkreettinen havainnollistaminen Opetuksen havainnollistaminen ja sen yhteys työ- ja elinympäristöön ovat kaksi pedagogisesti tärkeää tekijää verkko-opetuksessa(kin). Oppiminen on tehokkainta sellaisessa opetustapahtumassa, jossa yhdistyvät sekä käsitteellinen, teoriaopetus että konkreettinen havainnollistaminen. Digitaalinen media ja tietoverkot tarjoavat erinomaisen keinon yhtäältä jakaa tietoa, toisaalta konkreettisesti havainnollistaa asioita ja ilmiöitä (esim. läpileikkauskaavat, ponnahdusikkunat, roll-overit, äänitehosteet). G. REFLEKTIIVISYYS (pohtivuus, arvioivuus) Oppijat ilmaisevat ajatuksiaan pohtien ja reflektoiden omaa oppimistaan ja johtopäätöksiään. Oppijalla on valmiudet ymmärtää ja arvioida oma oppimistaan ja oppimistuloksiaan sekä ohjata ja muuttaa omaa oppimistaan. Reflektiivisyys eli omien kokemusten pohtiminen, itsearviointi Reflektointi merkitsee pohdintaa ja heijastusta. Reflektointiin pystyvä oppija osaa peilata oppimiskokemuksiaan aiempiin tietoihinsa. Hyvä verkko-opetusmateriaali aktivoi oppijoita pohtimaan ja kyseenalaistamaan omia tai työyhteisön toimintatapoja sekä antaa oppijoille uusia ajattelun aineksia. Koulutuksen tavoite on aina saada aikaan jonkinasteista muutosta. Pelkkä kokemus ei opeta, ellei sitä reflektoida, analysoida. Reflektiivisyys on arkiajattelua syvempää toimintaa, koska siinä pyritään ensin palaamaan tilanteeseen, sen jälkeen kokemuksen aiheuttamaa tilannetta analysoidaan ja lopuksi kokemuksesta pyritään tekemään johtopäätöksiä.

7 Verkko-opetuksessa, tutoropettajan ohjatessa opiskelua, voidaan helposti järjestää keskusteluryhmiin tehtäviä, joissa analysoidaan, pohditaan ja kyseenalaistetaan asioita. Usein tällaiset tehtävät ovat avoimen ongelmanratkaisun tehtäviä, joihin ei löydy yhtä oikeaa vastausta. Tästä syystä verkon kautta tapahtuva kommunikointi on hyvin olennaista. Kyseenalaistava ja asioita eri näkökulmista peilaava sisällön esitystapa yhdistettynä ongelmanratkaisutehtäviin laittaa oppijat parhaimmillaan miettimään ja pohtimaan myös omaa toimintatapaa ja sen oikeellisuutta/mielekkyyttä. Olennaista on linkittää oppimateriaali oppijan työelämään ja arkipäivän tilanteisiin. H. SIIRRETTÄVYYS Oppijat osaavat siirtää tietyssä tilanteessa tai kontekstissa oppimansa johonkin toiseen, alkuperäisestä tilanteesta poikkeavaan tilanteeseen tai asia- /toimintayhteyteen. He myös osaavat käyttää näitä aiemmin oppimiaan asioita uusissa tilanteissa. Oppimisen transfer eli siirtovaikutus Koulutuksen (esim. yrityksen henkilöstökoulutuksen) suurimpia haasteita on opitun asian siirtyminen käytäntöön parantuneena käyttäytymisenä ja toimintana. Kuitenkin usein luokkahuoneopetuksena toteutettu esim. muutaman päivän koulutus sisältää niin paljon asiaa, että sitä ei ehditä sisäistää tai ymmärtää koulutuksen aikana. Tehokas oppiminen edellyttää muodollisen koulutuksen, työssä oppimisen ja tiedon soveltamisen tehokasta vuorovaikutusta. Tutkimuksissa on havaittu, että oppiminen siirtyy heikosti tilanteesta toiseen. Oppimisen siirtovaikutusta tilanteesta toiseen on kahden tyyppistä: 1. Helpompi siirtovaikutus on tilanteessa, jossa opittua asiaa sovelletaan samanlaisessa tilanteessa (esim. henkilöautoa ajava kykenee lyhyen harjoittelun jälkeen ajamaan myös kuorma-autoa). 2. Toinen vaativampaa, mutta asiantuntijan työssä vielä hyödyllisempää oppimisen siirtovaikutus on tilanteessa, jossa käytetään opittua menetelmää tai periaatetta täysin toisenlaisessa tilanteessa (esim. ohjelmoija käyttää oppimaansa testausmenetelmää hakiessaan piilevää vikaa autostaan). Vaikka abstraktilla tasolla opittua asiaa on toisinaan vaikea osata käyttää todellisessa tilanteessa, tapahtuu tietyissä olosuhteissa opitun asian siirtymistä tilanteesta toiseen. Verkko-opetuksessa tehostetaan ja tuetaan siirtovaikutusta esim. siten, että opittava asiaa tarkastellaan oppimateriaalissa monista eri näkökulmista, oppija pääsee toistamaan ja soveltamaan erilaisten harjoitusten ja tehtävien avulla opittavaa. Oppijalla tulisi olla mielessä aina se kokonaisuus ja käyttötilanne, johon opittava asia liittyy muuten opitaan sirpaletietoa ja irrallisia asioita. Lähteet: Alamäki, A. & Luukkonen, J elearning. Osaamisen kehittämisen digitaaliset keinot: strategia, sisällöntuotanto, teknologia ja käyttöönotto. Yritysjulkaisut. Helsinki: Edita. Alasilta, A Verkkokirjoittajan käsikirja. Helsinki: Inforviestintä Oy.

8 Jonassen, D Supporting communities of learners with technology: a vision for integrating technology with learning in schools. Educational Technology 35(4), Koli, H. & Silander, P Oppimisprosessin suunnittelu ja ohjaus. Hämeen ammattikorkeakoulu. Verkko-oppiminen. Julkaisu D: 134. Hämeenlinna. Nevgi, A. & Tirri, K Oppimista edistävät ja estävät tekijät verkko-opiskelussa. Teoksessa P. Sallila & P. Kalli (toim.) Verkot ja teknologia aikuisopiskelun tukena. Aikuiskasvatuksen 42. vuosikirja. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy Nevgi, A. & Tirri, K Hyvää verkko-opetusta etsimässä. Oppimista edistävät ja estävät tekijät verkko-oppimisympäristöissä opiskelijoiden kokemukset ja opettajien arviot. Kasvatusalan tutkimuksia Research in Educational Sciences 15. Suomen Kasvatustieteellinen Seura. Helsinki. Ruokamo, H. & Pohjolainen, S. (toim.) Etäopetus multimediaverkoissa. Digitaalisen median raportti 1/99. TEKES. 4. KESKUSTELUTEHTÄVÄ: Miten verkkomentorina tuen mielekästä oppimista? Kerro omia ajatuksiasi Miten verkkomentorina tuen mielekästä oppimista keskustelufoorumilla. Seuraa keskustelua ja osallistu siihen kahden viikon ajan. Kysele, kommentoi ja pohdi toisten esittämiä näkökulmia. (Verkossa on suositeltavaa käyttää lyhyehköjä puheenvuoroja.)