LIIKKUVA KOULU SEMINAARI KOTONA OMASSA KEHOSSAAN

Transkriptio

1 KOTONA OMASSA KEHOSSAAN Toiminnallinen tuokio perustuu lapsen kokonaisvaltaista liikuntaa kehittäviin liikunta- ja harjoitusmuotoihin. Tunnin käytännön teoreettisena lähtökohtana ovat Sherborne- menetelmään ja psykomotoriseen harjoitteluun perustuvat harjoitteet. Tuokion aikana tutustaan erilaisiin toiminnallisiin menetelmiin joilla voidaan tukea monipuolisesti lapsen kasvua ja kehitystä. Harjoitteille yhtenäistä ovat oma keho, kehon suhde tilaan sekä erilaiset vuorovaikutussuhteet. Tuokion tavoitteena on antaa osallistujille valmiita toimivia harjoitteita käytännön työhön. Harjoitteet on valittu niin, että niitä voidaan hyödyntää luokkatilassa ja toteuttaa ilman erillisiä liikuntavarusteita. SHERBORNE Sherborne menetelmän(sdp -menetelmä= Sherborne Development Movement) on kehittänyt brittiläinen Veronica Sherborne ( ). Menetelmä on alun perin kehitetty kehitysvammaisten lasten tarpeisiin, mutta monipuolisuutensa ja muunneltavuutensa ansiosta sitä käytetään sekä yleis- että erityisopetuksessa päivähoidossa, kouluissa sekä muussa lasten liikunnassa. Sherborne on monipuolista, hyvinkin erilaisille liikkujille soveltuvaa liikuntaa. Kokonaisvaltaisen opetusmenetelmän avulla pyritään tukemaan lapsen sosiaalista ja motorista kehitystä. Keskeiset teemat ovat kehonhahmotus, tilanhahmotus, liikkeen ajan ja rytmin tiedostaminen, liikkeen voiman tiedostaminen sekä pari ja ryhmätyö. Rauhoittumishetket ovat olennainen osa menetelmää. Kokonaiskehitystä tukevan liikunnan lähtökohtana on lapsi ja lapsen oma keho. Mitä paremmin lapsi hallitsee oman kehonsa, sitä paremmin hän pystyy luomaan vuorovaikutussuhteita ja solmimaan ihmissuhteita. Kokonaiskehitystä tukeva liikunta voi luoda perustan, jonka pohjalle lapset voivat rohkaistua tutkimaan uudenlaisia toimintoja ja tehtäviä.

2 Kokonaiskehitystä voidaan liikunnan avulla tukea kahdella pääalueella: 1. Fyysinen kehitys: Lapsi kokee, miltä tuntuu olla omassa kehossaan kuin kotonaan Lapsi oppii käyttämään ja hallitsemaan kehoaan monipuolisesti Päämääränä on varsinaisen liikkumistaidon hallinta, ei niinkään tiettyjen erityistaitojen tai eri urheilulajeissa tarvittavien taitojen oppiminen 2. Persoonallisuuden kehitys Lapsi oppii tunteman itsensä paremmin ja hänen identiteettinsä vahvistuu usko ja luottamus omiin kykyihin ja taitoihin lisääntyy Lapsi oppii vaistoamaan herkemmin toisten tarpeita ja tunteita. Vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaidot kehittyvät Lapsi oppii suuntaamaan tarkkaavaisuutensa meneillään olevaan tehtävään Lapsi kokee onnistumista ja on tyytyväinen omaan suoritukseensa. Sherborne menetelmässä ohjaajan oltava tietoinen siitä; mitkä kehonosat liikkuvat, mihin suuntiin ne liikkuvat sekä ennen kaikkea miten keho liikkuu. Nämä liikeanalyysin tekijät voidaan jaotella kolmeen pääosaan: 1. Suunnat: Ylös/alas Sivulta sivulle taakse / eteen 2. Vuorovaikutussuhteet: parityöskentely: huolehtiva/yhteistoiminnallinen / vastustaja kolmenryhmä/ neljän ryhmä koko ryhmä 3. Liikkeen laadut Energia: voimakas / hellävarainen Liikevirtaus: vapaa / hallittu Tila: joustava / suoraan kohdistettu Aika: nopeasti / hitaasti Sherborne, V Lasten kokonaiskehitystä tukeva liikunta. Kehitysvammaliitto ry, Helsinki. Veronica Sherbornen kehittämä SDM-menetelmä. Opas Sherborne-videon käyttäjälle. SKLU ry.

3 PSYKOMOTORIIKKA Psykomotoriikka on lähtöisin Keski-Euroopasta, missä sitä on toteutettu jo kymmenien vuosien ajan sekä kasvatuksen että terapian alueilla. Psykomotoriikassa on kysymys kehon ja mielen yhteydestä. Tavoitteena on liikunnan avulla edistää ja tukea ihmisen koko persoonallisuutta. Liikuntaa ei tarkastella urheilullisista ja suorituskorosteisista eikä tulostavoitteisista lähtökohdista, vaan se nähdään tietoisena ja tavoitteellisena kokonaisvaltaisen kehityksen ja toimintakyvyn sekä terveyden edistämisen ja tukemisen välineenä. Liikunnassa on keskeistä ilo, luovuus ja elämyksellisyys. Jokaisella on mahdollisuus onnistua. Havainnoimalla, yhdessä liikkumalla ja oppimalla kehittyvät itsetuntemus, vuorovaikutustaidot ja käsitys ympäristöstä. Monipuolinen havainto-(senso)motoriset harjoitteet, liikuntaleikit ja - pelit, tanssi- ja musiikkiharjoitukset, pantomiimi- ja sirkustaitoharjoitteet sekä erilaisilla välineillä (esim. trampoliini, keinut, pedalo jne) tapahtuvat harjoitteet muodostavat keskeisen sisällön. Harjoitteita voidaan toteuttaa erilaisissa ympäristöissä esim. sisätiloissa, luonnossa, vedessä jne. Psykomotoristen harjoitteiden tavoitteena on vaikuttaa ja vakauttaa yksilön fyysistä ja psyykkistä tasapainoa. Pienryhmissä toteutetut harjoitteet sisältävät aistien harjaannuttamista, kehoon ja tilaan kohdistuvia aistiharjoituksia, herkkyyttä ja itsehillintää kehittäviä harjoituksia sekä rytmisiä ja musikaalisia elementtejä, jotka motivoivat kehon ja persoonan leikinomaiseen ilmaisuun liikunnan keinoin. Psykomotorisen harjaannuttamisen ja tukemisen ensisijaisena tavoitteena on persoonallisuuden vakauttaminen liikuntakokemusten avulla. Psykomotoriikka mahdollistaa motoristen heikkouksien ja häiriöiden työstämisen sekä myös yksilön omien tai hänen ympäristöönsä liittyvien ongelmien selvittelyn. Psykomotorinen tukeminen edistää yksilön omatoimisuutta erilaisten ryhmäkokemusten avulla, jotka puolestaan antavat valmiuksia kommunikoida ihmisten kanssa. Psykomotoriset harjoitteet koostuvat seuraavista osa-alueista: - Kehokokemukset / minän kokemukset: kehotietoisuus, oman kehon hyväksyminen, aistikokemukset, kokemukset kehon ilmaisumahdollisuuksista, keho psyykkisen kokemuksen peilinä, oman persoonan hyväksyminen - Materiaalikokemukset: esimerkiksi ympäristön tilaan ja välineisiin liittyvät kokemukset, välineiden fysikaalisten lainalaisuuksien ymmärtäminen, tasapaino, painovoima, vastustus, välineisiin sopeutuminen, tutkiva ja kokeellinen oppiminen liikunnan avulla - Sosiaaliset kokemukset: toisten kanssa kommunikointi liikunnan avulla, sääntöjen asettaminen ja joustava toimiminen niiden kanssa, toisten henkilöiden läheisyyden ja etäisyyden kokeminen, yhteistoiminta ja kilpailu Suomen Psykomotoriikkayhdistys ry.( Zimmer,, R Psykomotoriikan käsikirja. Teoriaa ja käytäntöä lasten psykomotoriseen tukemiseen. VKkustannys OY, Lahti

4 OMAAN KEHOON TUTUSTUMINEN JA ENERGIAN LAADUT 5min. Seistään piirissä, kasvot piirin keskustaan päin. Käydään oma keho läpi taputellen, silitellen, painellen, hitaasti, nopeasti, hellävaraisesti, voimakkaasti jne. Sama selkä keskustaan päin Käännytään piirissä nenät myötäpäivään ja tehdään sama kaverin selkään, toistetaan sama vastapäivään OMA KEHO, TILA JA VUOROVAIKUTUS PARIN KANSSA 20min. - Kuljeta minua: vuorovaikutus, yhteistoiminnallisuus Parit asettuvat peräkkäin. Toinen parista kuljettaa toista eri puolille tilaa. Aluksi edessä olevalla silmät auki ja sitten silmät kiinni. Takana oleva pari pitää aluksi kädet opastettavan olkapäillä ja antaa merkin liikkua, kääntyä tai pysähtyä puristamalla olkapäästä. Harjoite jatkuu niin, että takana oleva irrottaa otteen olkapäistä ja koskettaa kaveria ainoastaan kun antaa ohjeen liikkua, kääntyä tai pysähtyä. Etummainen voi halutessaan pitää silmät auki koko ajan. Luottamuksen löytymisen ja ylläpitämisen takia, tulee korostaa takimmaisen parin rauhallisuutta ja luottamuksen arvoisena toimimista. Leikin jatkuessa pari pysäyttää toisen johonkin kohtaa tilaa. Silmät kiinni olevan parin tehtävänä on kuvailla, mitä ympärillään aistii sekä missä päin tilaa hän sijaitsee (esim. missä on ikkunat, ovi, seinä, verho tms.) Toinen parista pitää silmät edelleen kiinni. Ne henkilöt, jotka toimivat oppaana vaihtavat paikkaa ja menevät uuden parin luokse. Silmät kiinni olevan parin tunnustelee uutta paria ja pyrkii tunnistamaan kuka hänen eteensä on tullut. Tutun ryhmän kanssa parin tehtävä on tunnistaa henkilö nimeltä, mutta uuden ryhmän kohdalla kuvaillaan henkilöä esim. mies, nainen, hiukset, vaatteet jne. Vaihdetaan osat toisin päin; toisesta tulee kuljetettava ja toinen kuljettaa - Muuttava patsas: vuorovaikutus, yhteistoiminnallisuus o Toinen parista on kuvanveistäjä, jonka tehtävä on muotoilla parista patsas, kun patsaat ovat valmiita, kuvan veistäjät liikkuvat uuden patsaan luokse ja muotoilevat taas siitä mieleisensä. Toistetaan harjoite n. 5 kertaa ja sitten kuvanveistäjät ja patsaat vaihtavat rooleja. OMA KEHO, TILA JA VUOROVAIKUTUS RYHMÄSSÄ 15min. - Sillanrakentajat: vuorovaikutus, yhteistoiminnallisuus o Toimitaan n. 3-5 hklön ryhmissä välineenä 1-4 hyppynarua. Ryhmän tehtävänä on yhteisesti päättää tilasta kohde, jonne he matkustavat hyppynaruja pitkin. Sääntöjä voidaan lisätä vähitellen esim. ryhmäläisten tulee koskettaa toisiaan koko harjoituksen ajan. Harjoitetta voidaan haastaa niin, että ainoastaan ryhmän viimeisenä olevat henkilö saa kuljettaa hyppynarua - CSI o Yksi ryhmäläisistä menee makaamaan lattialle, toiset piirtävät hyppynarulla kehon ääriviivat lattiaan. Muiden ryhmäläisten tehtävänä on kokeilla kaverin kehon ääriviivoja menemällä itse makaamaan äärirajojen sisälle, pohditaan eri kehon osien pituuksia. Harjoitetta haastetaan niin, että yksi ryhmäläisistä tekee erikoisen asennon kehostaan lattiaan, joka rajataan hyppynaruilla. Muiden ryhmien tehtävänä on keksiä ja selvittää kokeilemalla, millaisessa asennossa mallina toiminut henkilö on ollut.

5 OMA KEHO, TUNTOAISTI JA VUOROVAIKUTUS PARIN KANSSA 10min - Tulitikkuharjoite: tuntoaisti, yhteistoiminnallisuus, avun pyytäminen ja tarjoaminen o Tuntoaistiin perustuva harjoite: toinen parista piirtää toisen selkään kuvioita, jolloin parin tulee tehdä tuo sama kuvio joko tulitikkujen kanssa pöytään (geometriset kuviot) tai piirtämällä paperiin. Aluksi helppoja symmetrisiä kuvioita, jonka jälkeen voidaan tehtävää vaikeuttaa tekemällä epäsymmetrisiä kuvioita tai jättämällä kuvioihin ns. aukkoja o Kuvio voidaan toistaa useamman kerran, jolloin etummainen pari voi tarvittaessa pyytää kaveria toistamaan kuvion tai vastaavasti takimmainen pari tarvittaessa tarjoutuu auttamaan paria - Hoida minua: huolehtiva harjoitus o kuljetaan vapaasti tilassa. Osallistujien tehtävä on pysähtyä yhden ryhmäläisen eteen selkä häneen päin ja sanattomasti pyytää huolenpitoa. Selän takana oleva pari asettaa kämmenensä edessä olevan päälaen päälle ja alkaa kuljettaa kämmeniä jonossa päälaelta kohti alaselkää. Edessä oleva parin ylävartalo taipuu kohti lattiaa kämmenien mukana. Kun parin ylävartalo roikkuu rentona lattiaa kohden, on takana olevan parin tehtävä ravistella ja silittää parin kehon osia kohti lattiaa. Tämän jälkeen parin tehtävä on nostaa pari ylös kuljettamalla kämmentä alaselästä kohti päälakea. Harjoite jatkuu edelleen ja osallistujat hakutuvat vapaasti hoidettavaksi.