EVTEK-ammattikorkeakoulu Muotoiluinstituutti Viestinnän koulutusohjelma VAUVAT KUVIA KATSOMASSA MITÄ HE NÄKEVÄT JA MISTÄ PITÄVÄT

Transkriptio

1 EVTEK-ammattikorkeakoulu Muotoiluinstituutti Viestinnän koulutusohjelma VAUVAT KUVIA KATSOMASSA MITÄ HE NÄKEVÄT JA MISTÄ PITÄVÄT Leena Junnila Graafinen suunnittelu Opinnäytetyö Toukokuu, 2007

2 EVTEK-ammattikorkeakoulu Muotoiluinstituutti Viestinnän koulutusohjelma Graafinen suunnittelu TIIVISTELMÄ Tekijä: Leena Junnila Opinnäytetyön nimi: Vauvat kuvia katsomassa mitä he näkevät ja mistä pitävät Vuosi: 2007 Sivumäärä: 35 Lopputyössä käsiteltiin vauvojen kykyjä ja mieltymyksiä kuvien katsojina. Erityisen kiinnostuneita oltiin siitä, millaisista kuvista vauvat pitävät. Työssä koottiin yhteen psykologian alalla tehtyä tutkimusta lähinnä 0 6 kuukauden ikäisistä vauvoista. Työn lopputulosten perusteella suunniteltiin vauvoille tarkoitettuja kortteja, jotka ovat liitteenä työn lopussa. Aluksi vauvojen kyvyistä saatiin selville, että vastasyntyneen vauvan näköaisti on vielä heikko ja että vauva tarvitsee tarpeeksi suuret ja suurikontrastiset kuvat terävillä ääriviivoilla ollakseen niistä kiinnostunut. Muuten todettiin, että kaiken ikäiset vauvat pitävät kuvioista ja katselevat mielummin kuvioitua kuin tyhjää kenttää. Seuraavaksi todettiin, että vauvat pitävät kuvioissa ainakin suuresta ääriviivojen ja elementtien määrästä, kaarevista ääriviivoista, kulmista, samankeskisyydestä, kolmiulotteisuudesta sekä säännöllisyydestä kaarevissa kuvioissa ja epäsäännöllisyydestä suorissa kuvioissa. Vauvojen preferointi eri elementeille on kuitenkin ikäsidonnaista. Kuviot, joista vauvojen huomattiin erityisesti pitävän, olivat kuva ihmiskasvoista, häränsilmä ja shakkiruudukko. Ihmiskasvot ja karkea piirros ihmiskasvoista todettiin vauvoille äärimmäisen kiinnostavaksi katselukohteeksi heti vastasyntyneestä lähtien. Syytä kasvojen kiinnostavuudelle pohdittiin ja mietittiin, onko kasvokkuus syy preferoinnille. Todettiin myös, että 0 2 kuukauden ikäisillä vauvoilla kasvoja koskevasta tutkimuksesta on saatu ristiriitaisia tuloksia. Vauvojen todettiin myös kahden kuukauden ikään asti katselevan kuvioista lähinnä uloimpia ääriviivoja. Kahden kuukauden iässä ja sen jälkeen vauvat sen sijaan katsovat kuviota sekä reunoilta että keskeltä. Sama katsomistapa toistuu vauvan katsellessa kasvoja. Työn loppuosassa käsiteltiin värejä. Värien osalta selvitettiin, että vastasyntynyt erottaa punaisen värin valkoisesta, mutta ei vielä muita värejä. Kahden kuukauden ikäisenä vauva erottaa myös oranssin, sinisen ja purppuran. Kolmen kuukauden iässä erottuvat jo lähes kaikki värit, ja vauva alkaa myös preferoida joitakin värejä. Pääväreistä vauvat preferoivat punaista ja sinistä, mutta eivät vihreää. Keltainen on keskivaiheilla miellyttävyydessä. Lopputulokseksi korttien suunnittelua silmällä pitäen saatiin, että tutkimustulosten soveltaminen on joiltakin osin haasteellista. Vauvojen preferoinnista ei synny kaikenkattavia yleistyksiä eikä kaikkien elementtien ja värien yhdistelmiä ole tutkittu. Asiasanat: vauva, vauvan näkö, preferoida, miellyttää, kuvio, väri, vauvakortti

3 EVTEK Institute of Art and Design Degree Programme: Media Major: Graphic Design ABSTRACT Author: Leena Junnila Bachelor s Thesis: Infant visual perception and preferences Year: 2007 Pages: 35 The purpose of this study was to design cards that would stimulate infants. There is a need for that kind of cards because one can t find them at stores. Information was collected about infants visual perception in order to know what infants prefer. Visual perception includes both pattern perception and color perception. What infants prefer was the key issue. The study was carried out by reading literature on infant s visual perception. Papers examined were mostly psychological studies. In total twenty eight books or articles were read and both old and new research was included. It was discovered that young human infants preferred forms and patterns to empty fields and had some preference for some patterns over others. All infants showed a strong preference for the human face and a schematic face. Infants also liked checkerboards and bull s-eyes. All preferences were developmental: infants who were one month old liked different patterns than three month old infants. As regards colour, it was clarified that infants had colour perception and that all chromatic stimuli were preferred to white. Chromatic stimuli were not all equally preferred. Infants mostly preferred red and blue and least preferred colours were yellow and green. Preferences among the chromatic stimuli were seen only in three month olds and older infants. The principal conclusion was that it is challenging to adapt research results into card design. Visual preferences changed throughout infancy and all-embracing generalisations were not found. Key words: infant, visual perception, visual preference, colour preference

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 2 2 PSYKOLOGI TUTKII VAUVOJEN KATSELUA 2 3 MITEN HYVIN VAUVA NÄKEE Näön tarkkuus Tarkennus ja silmän liike Kontrasti 4 4 KUVIOT KIINNOSTAVAT VAUVOJA Kuvioitu mieluummin kuin tyhjä kenttä Kuvion kvantitatiiviset elementit: kontrasti, koko ja määrä Korkea kontrasti tärkeää Elementtien koko ja määrä preferointi iästäkin kiinni Kuvion kvalitatiiviset elementit: muoto ja muita piirteitä Ääriviivan muoto: kaareva suora kulmikas Muita kuvion elementtejä, jotka vaikuttavat preferointiin Yleinen asettelu vaikuttaa preferointiin Usean elementin kuviot vertailussa Vauvan katseen kulku uloin ääriviiva ja sisäosat 18 5 KASVOT HOUKUTTAVAT HYMYYN Kuva kasvoista miellyttää Kasvot sekoitetut kasvot Vauvat silmäilevät ensin reunoja, myöhemmin koko kasvoja Kasvojen tunnistus Onko kasvokkuus tärkeää? Ristiriitaista tietoa vastasyntyneiden mieltymyksistä 23 6 VAUVOJEN VÄRINÄKÖ JA LEMPIVÄRIT Värinäkö perustuu tappisoluihin Värien erottelu kehittyy iän mukana Värien ryhmittely neljän kuukauden iässä Punainen ja sininen suosikkivärejä Värisävy, saturaatio vai kirkkaus preferoinnin taustalla? 27 7 LOPPUPÄÄTELMÄT Yhteenveto vauvojen preferoinnista Tutkielman rajoitteista Tutkielman tietojen soveltaminen ongelmia tiedossa Selkeät suosikit: kasvot, häränsilmä, shakkiruudukko Mitä värejä käyttäisin vai käyttäisinkö ollenkaan? Aikuiset korttia ostamassa Ensimmäinen korttisarja 33 LÄHTEET JA LIITTEET (5 kpl) 34

5 2 1 JOHDANTO Lopputyöni aihe vauvat kuvien katsojina sai alkunsa siitä, että tuoreena äitinä kaipasin vauvalleni enemmän katseltavaa. Neuvolasta äidit saavat mukaansa vauvalle sopivan hymykasvokuvan. Yksi kuva kaipasi kuitenkin seurakseen muita, kun huomasin, miten innoissaan Onni-vauva oli kuvaa katsoessaan. Edelliseen ajatukseen yhdistyi huomio, että vauvat ja vanhemmat saavat paljon kortteja syntymän jälkeisinä viikkoina. Nämä kortit eivät kuitenkaan kiinnosta vauvaa, sillä ne ovat liian hempeitä katselukuviksi. Niinpä päätin suunnitella kortteja, joista ennen kaikkea vauvat pitäisivät. Aikuisen mieltymyksiäkään en voi kuitenkaan unohtaa, sillä jonkunhan se kortti on vauvalle ostettava. Niinpä lopputyöni päämääränä on lukea vauvojen mieltymyksiä koskevaa kirjallisuutta, jotta ymmärrän millaisista kuvista vauvat pitävät suunnitella vauvakorttien kuvapuoli. Lopputyöni kirjallinen osuus on tutkielma, jossa koostan yhteen vauvojen katsomista käsittelevää tutkimusta. Koska lähtökohtana on korttien suunnittelu, rajoittuu tarpeellinen tutkimus vauvan näköaistiin ja erityisesti kaksiuloitteisia, staattisia ärsykkeitä koskeviin tutkimuksiin. Etenkin olen kiinnostunut vauvojen mieltymyksistä vastasyntyneestä noin puolen vuoden ikään asti, koska kortteja annettaneen eniten 0 3 kk ikäisille (onnittelut vastasyntyneelle ja ristiäiset). 2 PSYKOLOGI TUTKII VAUVOJEN KATSELUA Vastasyntyneiden ja pienten vauvojen katsomiskäyttäytymistä on tutkittu paljon psykologiassa. Tutkimuksia, joihin vieläkin viitataan, alettiin tehdä jo 60-luvun alussa. Tutkimuksissa on yritetty selvittää sekä sitä, mitä vauvat ylipäänsä näkevät, että sitä mistä vauvat pitävät. Erityisen paljon tietoa vauvojen mieltymyksistä (preference, preferointi) on saatu näköön perustuvan ns. preferenssimetodin ansiosta. Näköön perustuva preferenssimetodi (visual preference method) on tutkimusmenetelmä, jossa yleensä kaksi ärsykettä esitetään vauvalle samanaikaisesti ja tutkitaan, huomioiko vauva jompaa kumpaa ärsykettä enemmän, esimerkiksi ajallisesti pidempään (Shaffer 1996, 205). Tutkimustilanne on tyypillisesti sellainen, että kaksi eri kuvaa on kiinnitetty rinnakkain noin cm päähän vauvan kasvoista. Ulkopuolinen tarkkailija, joka useimmiten ei itse näe ärsykekuvia, kirjaa

6 3 ylös, kumpaa kuvaa vauva katsoo ja kuinka pitkän ajan vauva katsomiseen käyttää. Samoja kuvia esitetään useaan eri kertaan sijoittaen niitä välillä vasemmalle, välillä oikealle puolelle, jotta tuloksesta saadaan mahdollisimman objektiivinen. (esim. Shaffer 1996, ) Katsomismieltymykseen (preferential looking) perustuva metodi on käytetyin metodi testattaessa vauvan kykyä tehdä näköön perustuvia (visual) erotteluja. Tausta-ajatus on, että jos vauva kahdesta ärsykkeestä pitää enemmän toisesta eli preferoi sitä hän myös erottaa nämä kaksi ärsykettä toisistaan jollakin tavalla. (Atkinson 2000, 10 11; Fantz, Fagan, Miranda 1975, ) Mitä vauvat näkevät ja mistä he pitävät, kietoutuvat näissä tutkimuksissa siis yhteen. Tutkimusmetodi tuottaa tietoa vauvojen kyvystä erotella visuaalisia ärsykkeitä, esimerkiksi kuvioita tai värejä, toisistaan. Samalla ilmenee, usein ehkä toisarvoisenakin tietona, mistä visuaalisista ärsykkeistä vauvat pitävät. 3 MITEN HYVIN VAUVA NÄKEE Lähtökohtana vauvan katsomiskäyttäytymiselle on vauvan näön tarkkuuteen liittyvät kyvyt. Miten hyvin vastasyntynyt tai aivan pieni vauva ylipäänsä näkee? 3.1 Näön tarkkuus Vastasyntyneen näkökyky ei ole lähelläkään aikuisen kykyä nähdä. Pienen vauvan näkö on kertaa huonompi kuin aikuisen näkö (Slater 1996, 309). Tutkijat kuvaavat näön tarkkuutta (acuity) vauvoilla erilaisilla arvoilla, joista näön tutkimukseen syventymättömälle ymmärrettävin on ehkä ns. Snellen-asteikko. Siinä verrataan koehenkilön (tässä vauva) näkökykyä ideaalin henkilön (tässä tavallinen aikuinen) kykyyn nähdä (Kellman, Artberry 1998, 38). Tavallisen aikuisen näköä Snellen-asteikolla kuvataan arvoilla 20/20. Vastasyntyneen näön tarkkuus on 20/600 (joidenkin tutkijoiden mukaan myös 20/400 tai 20/200). Tämä tarkoittaa, että vastasyntynyt näkee 20 jalan päästä vain sen, minkä aikuinen näkisi 600 jalan päästä (metreinä 6 metriä / 180 metriä). (Shaffer 1996, 208; Bee 1992, ; Kellman, Artberry 1998, 38.)

7 4 On myös muita tapoja tutkia näön tarkkuutta. On mm. tutkittu, että vastasyntynyt näkee 30 sentin päästä mustavalkoraidoitusta, jossa raidat ovat 0,25 senttiä leveitä (Slater 1989, 45). Aikuinen näkisi vastaavalta etäisyydeltä niin kapeita viivoja, että niitä mahtuisi 75 kappaletta peukalonsa leveyteen (Kellman, Artberry 1998, 38). Vauvojen näön tarkkuus paranee kuitenkin nopeasti: 8 12 kuukauden ikään mennessä tarkkuus on jo suunnilleen aikuisen näön tasolla. (Kellman, Artberry 1998, 38; Bee 1992, ) 3.2 Tarkennus ja silmän liike Vastasyntyneen tarkan näön etäisyys on vain senttiä. Yhden kuukauden ikäisellä tarkan näön etäisyys on metri, kahden kuukauden ikäisellä 2-3 metriä ja kolme kuukauttta vanhalla 4 7 metriä (Laakso, Pohjavirta 1988, 152). Kuukauden ikäisen vauvan katse on kuitenkin usein tarkentuneena noin 50 sentin etäisyydelle, vaikka visuaalinen ärsyke olisi kauempanakin (Atkinson 2000, 58). Vielä 5 kuukauden ikään saakka vauvat kiinnittävät vain vähän huomiota staattisiin objekteihin, jotka ovat kauempana kuin 3 jalkaa (noin metri). (Slater 1989, 45). Sivusuunnassa eli horisontaalisesti vastasyntyneen katse voi liikkua kohteeseen, joka on hänen katsekentästään astetta. Vertikaali-suunnassa vastasyntynyt pystyy suuntaamaan katseensa vain 10 asteen verran ylös- tai alaspäin. (Salapatek 1975, Slater 1989, 45.) Vauvat myös huomaavat kohteen nopeammin horisontaaliselta kuin vertikaaliselta linjalta (Maurer 1975, 63). 3.3 Kontrasti Yllä käsitelty tarkkuus kuvaa visuaalista suoritusta silloin, kun määritellään hyvin lähekkäin olevien yksityiskohtien eroja. Toinen näön mittari on kontrastiherkkyys (contrast sensitivity). Tällä kuvataan sitä, kuinka hyvin visuaalinen systeemi välittää tumman ja vaalean pieniä eroja. Nämä erot voivat olla asteittaisia tai jyrkkiä. (Atkinson, Braddick 1989, 8.) Kontrastiherkkyys liittyy käsitteeseen kontrasti. Kontrastilla tarkoitetaan luminanssin eroa kuvan tummien ja vaaleiden osien välillä. Luminanssi eli valon voimakkuus on fysikaalisen energian mitta. Se on lähellä käsitettä kirkkaus (brightness), joka on näkyvän valon voimakkuuden subjektiivinen mitta. (Atkinson, Braddick 1989, ) Kutsun tässä tutkielmassa luminanssia yksinkertaisuuden vuoksi kirkkaudeksi.

8 5 Musta ja valkoinen alue ovat kontrastieroltaan sata prosenttia. Hyvissä olosuhteissa aikuiset voivat erotella harmaan sävyjä alle yhden prosentin kontrastilla. Vastasyntynyt pystyy erottelemaan kontrastieron, joka on prosentin luokkaa. (Slater 1989, 44.) Vaikka kontrastiherkkyys on vauvoilla heikko, he erottavat kuitenkin tavallisten objektien, esimerkiksi ihmiskasvojen, piirteitä. Ihmiskasvoissa kontrastiero ihon ja hiusten välillä on niin suuri, että yhden kuukauden ikäinen näkee eron lähes koko tarkkuusalueellaan. (Kellman, Artberry 1998, 46.) Kuva 1: a) Ihmiskasvot kuten aikuinen ne näkisi b) Vauvan ja aikuisen näköä kuvaava kontrastiherkkyyden diagrammi c) Oletus, miltä kasvot näyttäisivät, jos 2 kk ikäinen vauva katselisi niitä 30 cm päästä. d) Oletus näkymästä, kun vauvan etäisyys on 150 cm. (Slater 2000, 24.) Aikuisten maailmassa vastasyntyneet voitaisiin määritellä sokeiksi. Tutkijat korostavat kuitenkin, että vastasyntynytkin on jo aktiivinen katsoja, joka näkee itselleen tärkeitä asioita. Esimerkiksi kun vauva on sylissä, aikuisen kasvot ovat parhaalla mahdollisella etäisyydellä, cm päässä vauvan silmistä. (Atkinson, Braddick 1989, 8.)

9 6 4 KUVIOT KIINNOSTAVAT VAUVOJA Kuvioiden havainnointia (form perception), tutkitaan vauvoilla yleensä kaksi- tai kolmiulotteisilla kuvioilla (figures or shapes), joissa on hyvin erottuvat ääriviivat (Cohen, Cashon 2003, 21). Ääriviivojen erottuminen ja testikuvien sijoittaminen sopivalle etäisyydelle ovat edellytyksiä sille, että vauva ylipäänsä näkee testikuvat. Keskeinen kysymys kuvioiden tutkimuksessa on, reagoivatko vauvat kuvioissa muodon osiin (component parts of a shape) vai kuvioon kokonaisuutena (figure as a whole) (Cohen, Cashon 2003, 21). Käsitteet Käsitteiltään kuvioiden tai muodon tutkimus on moninaista: figure, form, shape, configuration, pattern kaikki nämä käsitteet ovat käytössä englanninkielisessä tutkimuksessa. Seuraavaan luetteloon olen yhdistänyt kahden tutkijan määritelmät käsitteistä: Contour ääriviiva: mikä tahansa havaittava muutos kirkkaudessa (tai värissä). Figure tai shape kuvio: ääriviiva(t) joka määrittää kuvio tausta -suhteen. Form tai shape muoto: se osa objektista, joka säilyy pysyvänä vaikka kirkkautta, kontrastia, kokoa, asemaa tms. muutettaisiin. Pattern tai configuration kuviointi: mikä tahansa ääriviivojen, kuvioiden tai muotojen järjestely, sommitelma tai asetelma. (Salapatek 1975, 134. Slater 1998, 106.) Käytännössä yllä luetteloituja käsitteitä käytetään kirjallisuudessa hyvin vaihtelevasti, eikä määritelmien vivahde-eroja huomioida. Itse käytän tekstissäni yleisterminä kuvio-sanaa. Joissakin tilanteissa etenkin käsitteet muoto tai asettelu kuvaavat tutkittavaa asiaa paremmin. Silloin käytän näitä termejä. 4.1 Kuvioitu mieluummin kuin tyhjä kenttä Pääpiirre vauvojen preferoimissa ärsykkeissä on se, että ne ovat kuvioituja. Vauvat katselevat mieluummin kuvaa, jossa on ääriviivoja, kuin tyhjää tasaista aluetta. (esim. Atkinson 2000, 10 11, Slater 1996, 321; Slater 1998, 106; Kellman, Artberry 1998, 40; Karmel, Maisel 1975, 78; Salapatek 1975, )

10 7 Robert Fantz tutki jo vuonna 1963, pystyvätkö vauvat erottamaan visuaalisia kuvioita. Testikuvioina hän käytti sanomalehtitekstiä, keskitettyä ympyrää (häränsilmä), piirrettyjä kasvoja sekä eri värisiä ympyröitä. (esim. Shaffer 1996, 208; Kellman, Artberry 1998, 116.) Kuva 2: Fantzin tutkimuksessaan käyttämät ärsykkeet. Alimmat kolme ympyrää olivat testissä ilman kirjaimia ja väreiltään punainen (R), valkoinen (W) ja keltainen (Y). Tummempi viiva kuvaa 2 3 kk ikäisten vauvojen preferointia, alempi vaalea viiva taas yli 3 kk ikäisten. (Bower 1977, 9.) Jo tässä ensimmäisessä tutkimuksessa Fantz huomasi, että vauvat preferoivat kuviollisuutta, pystyivät helposti erottamaan kuviot ja myös pitivät toisista kuvioista toisia enemmän. Myös myöhempi tutkimus on varmistanut vauvojen näkevän kuvioita, aina vastasyntyneestä alkaen. Vastasyntyneilläkin on kyky havaita erilaisia visuaalisia kuvioita, kunhan kuviot eivät ole liian hienoja yksityiskohdiltaan ja niissä on tarpeeksi vaaleus tummuus -kontrastia (esim. Shaffer 1996, 208; Fantz ym. 1975, 330). 4.2 Kuvion kvantitatiiviset elementit: kontrasti, koko ja määrä Käsittelen tässä luvussa sellaisia kuvioiden piirteitä, jotka ovat mitattavia. Siksi niitä voi nimittää kvantitatiivisiksi eli määrällisiksi. Tällaisia piirteitä ovat mm. elementtien koko, elementtien määrä ja ääriviivan pituus. (kts. myös Fantz, Fagan, Miranda 1975, 285.) Myös kuvion sisältämän kontrastin määrä on mitattavissa, joten käsittelen kontrastiin liittyvät tutkimukset tässä yhteydessä. Kontrastin vaikutuksia selvittäessään tutkijat kontrolloivat, ainakin uudemmissa tutkimuksissa, kuvien kirkkauden (luminance) määrää. Kirkkaus vaikuttaa nimittäin vauvojen preferointiin jo sinällään. (Teller, Civan, Bronson-Castain 2004, 397; myös Karmel, Maisel 1975, )

11 Korkea kontrasti tärkeää Täysin mustavalkoinen ärsyke terävillä ääriviivoilla herätti Fantzin tutkimuksen mukaan eniten huomiota vastasyntyneestä kahteen kuukauteen asti (Fantz ym. 1975, 324). Kuvan suosion syy selittyy suurella kontrastilla: mustan ja valkoisen välinen kontrastiero on suurin mahdollinen, sata prosenttia. Tutkijat yleistävätkin, että kahden kuukauden ikään asti vauvat pitävät eniten korkeakontrastisista kuvioista, joissa on monia tarkkoja rajoja tummien ja vaaleiden alueiden välillä. (esim. Slater 1989, 64; Shaffer 1996, ; Fantz, Fagan, Miranda 1975, 299, 324.) Terävät ääriviivat ja tarkat rajat tummien ja vaaleiden alueiden välillä viittaavat tässä siihen, että musta muuttuu suoraan valkoiseksi, ilman harmaan sävyjä välissä. Kun musta ja valkoinen alue ovat vierekkäin, muodostuu näiden väliin käytännössä terävä raja, ääriviiva. Ääriviiva-käsitettä käytetään arkikielessä enemmän silloin, kun puhutaan ääriviivasta suoraan piirrettynä viivana (esimerkiksi valkoisella pohjalla mustan kissan ääriviiva). Käytännössä ääriviivapiirustuskin on kuitenkin kontrastirajoista muodostunut: kun mustan viivan kumpikin reuna kohtaa valkoisen, on siinä kohden kontrastiraja, josta ääriviiva muodostuu. Kontrastia on pidetty niinkin keskeisenä tekijänä, että on tutkittu voiko kuvion sisältämä kontrastirajan eli ääriviivan määrä (contour density) suoraan ennustaa vauvojen preferointia. Karmelin ja Maiselin tutkimustulokset 70-luvun puolivälissä osoittivat, että ääriviivan määrä ennustaa kuvion preferointia selvästi paremmin kuin kuvion monimutkaisuus. 1 2 kuukauden ikään asti kontrastirajan määrä riitti yksinään ennustamaan vauvojen mieltymystä kuvioon. Vanhemmat vauvat preferoivat suurempaa kontrastirajan määrää kuin nuoremmat, mutta heillä kontrasti ei yksinään riittänyt ennustamaan käyttäytymistä. (Karmel, Maisel 1975, 79, 81, ; Salapatek 1975, 194.) Elementtien koko ja määrä preferointi iästäkin kiinni Fantz, Fagan ja Miranda tutkivat kolmen päivän ikäisiä vauvoja ja huomasivat, että sekä elementtien koko että lukumäärä olivat vauvojen preferoimia piirteitä: mitä isommat elementit ja mitä suurempi lukumäärä elementtejä, sitä preferoidumpia kuviot olivat. (Fantz, Fagan ja Miranda 1975, 286). Seuraavassa on esitetty testikuviot, joilla tutkijat selvittivät koon ja lukumäärän preferointia.

12 9 Kuva 3: Kuusi testikuvaa, joilla testattiin mieltymystä kokoon ja lukumäärään. Kunkin kuvion vieressä oleva ylempi lukupari kertoo neliöiden lukumäärän ja koon tuumissa. Alempi luku näyttää vauvojen keskimääräisen katsomisajan (fixation time). (Fantz, Fagan ja Miranda 1975, 286) Tutkimuksessa kolmen päivän ikäiset preferoivat suuria elementtejä, mikäli vertailluissa kuvissa oli elementtejä saman verran. (kts. yllä olevaa kuvaa vaakariveittäin). Jos taas kuvioissa oli saman kokoiset elementit, mutta lukumäärä vaihteli, suurempi määrä elementtejä oli vauvoille enemmän mieleen (kts. yllä olevaa kuvaa pystyriveittäin). (Fantz ym. 1975, ) Verrattaessa kahdella isolla elementillä varustettua kuvaa elementeiltään runsaslukuisempiin, mutta pienempikokoisiin, huomataan että preferointierot eivät ole kovin suuria (kts. yllä olevaa kuvaa diagonaalisesti). Koko on tosin hieman halutumpi piirre. (Fantz ym. 1975, ) Eri ikäisiä vauvoja testatessaan tutkijat huomasivat, että elementtien suureen kokoon liittynyt preferointi oli korkeinta 5 viikon iässä, mutta väheni koko ajan iän myötä kunnes vauva oli 20- viikkoinen. Lukumäärään liittynyt preferointi taas kasvoi niin, että 15 viikon ikäiselle suuri lukumäärä oli kaikista kiinnostavin. (Fantz ym. 1975, ) Vauvat siis preferoivat suurta lukumäärää vastasyntyneestä aina kuuden kuukauden ikään asti (Fantz ym. 1975, 329). Mutta kun elementtien koko otetaan mukaan muuttujaksi, ei lukumäärä enää yksin määrää mieltymystä. Vastaavia tuloksia, joissa eri ikään liittyy paras mahdollinen elementtien määrä tai koko, ovat saaneet myös muut tutkijat. Esimerkiksi shakkilauta -kuviota koskevissa tutkimuksissa on huomattu, että elementtien koolle ja ääriviivan määrälle on olemassa optimi, joka maksimoi vauvojen huomion riippuen siis vauvan iästä. (Kellman, Artberry 1998, ; myös Banks, Salapatek 1983, 499.)

13 Kuvion kvalitatiiviset elementit: muoto ja muita piirteitä Kvalitatiivisuus tarkoittaa laadullista, ja viittaa tieteellisessä tutkimuksissa mm. siihen, että jotkin muuttujat ovat laadullisesti erilaisia kuin toiset muuttujat. Siksi kutsun tässä kuvion laadullisiksi elementeiksi joitakin preferointitutkimuksessa tutkittuja kuvioiden piirteitä. Esimerkiksi kuvio, joka sisältää kaarevia elementtejä on laadullisesti erilainen kuin kuvio, joka on suorista elementeistä tehty. Samoin kokonaisen muodon erot ovat laadullisia: ympyrä on laadullisesti erilainen kuin neliö tai kolmio. Suuri osa kuvioiden laadullisten elementtien tutkimuksesta on tehty niinkin varhain kuin 70-luvulla. Uudemmatkin tutkimukset ja yhteenvedot viittaavat edelleen yleisesti noihin varhaisiin tutkimuksiin. Tässäkin työssä monipuolisinta tietoa olen saanut tutkijakolmikon Fantz, Fagan ja Miranda tutkimuksista 70-luvun puolivälistä. Uutta tutkimusta ei kuvioiden preferoinnista löydy helposti. Tähän on syynä ehkä aiempi runsas tutkimus sekä tutkimuksen hyödyllisyyden kyseenalaistaminen. Esimerkiksi Banks ja Salapatek toteavat, että kaikkien tärkeiden osa-alueiden vaikutusta kuvion preferointiin on mahdotonta selvittää: yhden tekijän muuttuessa muuttuvat useat muutkin tekijät (Banks, Salapatek 1983, 497). Kuvioita koskevan tutkimuksen haasteellisuudesta kirjoittavat useat tutkijat. Kuviossa voi olla määrittelemätön määrä variaatioita, jotka liittyvät muotoon tai kokonaisasetteluun: esimerkiksi ääriviivan muoto, säännöllisyys ja epäsäännöllisyys, samankeskisyys, suunta ja elementtien asettelu kuviossa (Fantz ym. 1975, 330). Niinpä tutkimustilanteessa on vaikea kontrolloida jokaista kuvion muuttujaa. Preferenssi voi myös kertoa ainoastaan kirkkauseroista tai kontrastirajan määrästä, ei siitä mistä kuviosta tai muodosta vauva pitää (Salapatek 1975, ). Nykyisessä tutkimuksessa kontrolloidaan kuitenkin aina kuvion kvantitatiiviset elementit. Useimmiten testiparit on suunniteltu niin, että kirkkaus, kontrasti ja ääriviivan pituus ovat saman suuruiset Ääriviivan muoto: kaareva suora kulmikas Yleisesti vauvoja koskevissa artikeleissa todetaan, että pienet vauvat pitävät enemmän kaarevista kuin suorista ääriviivoista. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että preferenssi ei ole yksiselitteinen. Fantz, Fagan ja Miranda (1975) tutkivat hyvin huolellisesti, onko kaarevuus syynä vauvojen preferoinnille. Seuraavassa kuvassa on koottuna tutkijoiden vauvoille esittämiä testikuvioita:

14 11 Kuva 4: Testikuvioita, joita Fantz ym. käyttivät kaarevien ja suorien ääriviivojen preferointia koskevassa tutkimuksessaan. Kuvassa näkyvät myös vauvojen mieltymystä kuvaavat nuolet ja prosenttiluvut. (Fantz, Fagan ja Miranda 1975, 262.) Tutkimuksessa selvisi, että kaarevia ääriviivoja preferoidaan suoriin 2 4 kk iässä. Elementtien asetelma kokonaisuudessaan vaikuttaa kuitenkin preferoinnin määrään. Tämä ilmenee etenkin vertaamalla kuvioiden B3 ja B4 välistä preferenssiä, joka on hyvin pieni. (Fantz, Fagan ja Miranda 1975, 263.) Fantz, Fagan ja Miranda tutkivat myös 7 päivän ikäisiä vauvoja ja osoittivat, että kaarevat muodot olivat näinkin nuorilla yleensä preferoidumpia kuin suorat muodot. (Fantz ym. 1975, )

15 12 Viereisessä kuvassa on Fantzin ym. testiparit 7 päivän ikäisille. Tutkitut vauvat preferoivat selvästi ylimmän rivin kaarevia kuvioita sarakkeissa I, II, ja III verrattuna toisen rivin suoraviivaisiin kuviin. Testikuvat sisältävät saman määrän mustaa ja valkoista, saman määrän ääriviivaa, saman verran elementtejä sekä yhtä monta kulmaa (paitsi kuviot sarakkeessa II, jossa kaarevassa 4, suorassa 8 kulmaa). (Fantz ym. 1975, ; myös Kellman, Artberry 1998, 118.) Kuva 5: 7 päivän ikäisille vauvoille näytetyt kaarevat ja suorat testikuvioparit (Fantz ym. 1975, 277.) Sarakkeen IV kuvioissa ei kuitenkaan ollut preferenssieroa. Tutkijat selittävät tulosta sillä, että alemmassa raita-kuvassa on paljon kulmia sekä lukumääräisesti useampi elementti, ylempi häränsilmäksi (bullet s eye) kutsuttu ympyräkuvio taas ei sisällä yhtään kulmaa ja on elementeiltäänkin vähäisempi. (Fantz ym. 1975, ) Eroa preferoinnissa ei siis synny, koska kumpikin kuvio sisältää vastasyntyneille mieluisia, vaikkakin erilaisia, elementtejä. Näin ollen kaarevuus ei aina ole halutuin ominaisuus. Kaarevien muotojen osalta tutkijat löysivät lopulta erilaisia suosion vaiheita, jotka ovat iästä riippuvaisia. Kaarevien muotojen preferointi oli suosittua vastasyntyneestä yhteen viikkoon, hiipui neljään viikkoon mennessä ja nousi jälleen seitsemän viikon ikäisillä. Kaarevien muotojen preferointi liittyy siis useaan eri ikävaiheeseen: kaarevuus kiinnostaa vastasyntyneenä, 2 3 kuukauden iässä sekä vielä viiden kuukauden iässä enemmän kuin muulloin. (Fantz ym. 1975, ) Kulmat Kaarevien ääriviivojen lisäksi kulmikkuus kiinnostaa vauvoja. Yllä esitetyssä Fantzin ym. tutkimuksessa kulmien preferointi on jo oletettua ja kontrolloitua, sitä ei enää tutkita. Maurer kuvaa vauvan mieltymystä kulmaan seuraavasti: Vastasyntynyt tutkii erityisesti kulmia, jos sellaisia kuviosta löytyy. Kulmat yksinään eivät ole niin tehokkaita huomion vangitsijoita kuin suljetussa kuviossa olevat kulmat, esimerkiksi kolmion kulmat.

16 13 Suorat reunat eivät aina kiinnitä huomiota ollenkaan, etenkään jos reuna on suunnaltaan horisontaalinen. Kun reuna on vertikaalinen ja vauvasta kolme tuumaa oikealla tai vasemmalla, vauvan huomio sen sijaan kiinnittyy siihen. (Maurer 1975, ) Kulmien määrää preferoidaan, mutta Banks ja Salapatek täsmentävät määrän preferenssiä: Kun tutkitaan monikulmioita, vanhemmat vauvat pitävät useista kulmista, nuoremmat vauvat taas preferoivat sellaisia kulmioita, joissa on vähemmän kulmia (Banks, Salapatek 1983, 499) Muita kuvion elementtejä, jotka vaikuttavat preferointiin Ääriviivan muodon lisäksi kuviossa on useita muitakin elementtejä, jotka vaikuttavat vauvojen mieltymyksiin. Samankeskisyys Samankeskisyys on useissa tutkimuksissa todettu vauvojen preferoimaksi piirteeksi. (Fantz ym. 1975, 264.) Vauvoja erityisesti miellyttävä häränsilmä on esimerkki keskitetystä kuviosta. Häränsilmä on suosittu kahden kuukauden ikäisestä alkaen (Fantz, Fagan ja Miranda 1975, 265). Säännöllisyys epäsäännöllisyys Yleisesti tutkijat ovat olettaneet, että epäsäännöllisyys on vauvoille kiinnostavampaa kuin säännöllisyys. Fantz ym. huomasivat kuitenkin, että ainoastaan suorilla muodoilla rakennettu kuvio on epäsäännöllisenä mieluisampi. Sen sijaan säännöllinen muoto oli vauvoille mieluisampi silloin, kun kuviossa käytettiin kaarevia elementtejä. (Fantz ym. 1975, ) Tutkijoiden testikuviot B1 B5 kuvaavat tätä seikkaa hyvin: Kuva 6: Kaarevien ja suorien viivojen eri asetteluja. Kuva on ote suuremmasta kuvasta tämän tutkielman sivulta 11. Suoraviivaisen kuvion epäsäännöllisyys kiinnosti vielä enemmän, kun elementit olivat pieniä ja niitä oli määrällisesti enemmän. (Fantz ym. 1975, 270.) Tutkijat toteavatkin, ettei säännöllisen ja epäsäännöllisen kuvion preferoinnista voi tehdä yksiselitteistä yleistystä. (Fantz ym. 1975, 270.)

17 14 Suunta Orientaatioon eli kuvion suuntaan liittyviä vasteita vauvoilla löytyi ainakin kuuden viikon iän tuntumassa. Vauvat tunnistavat tällöin esimerkiksi vinoviivan. (Atkinson, Braddick 1989, 13.) Aivan ensimmäisinä viikkoina suunnan perusteella tapahtuva erottelu oli heikkoa (Kellman, Artberry, 1998, 48 49). Kolmiulotteisuus Iän myötä kolmiulotteinen objekti alkaa kiinnostaa vauvoja kaksiulotteista enemmän. Preferenssi alkaa joskus 2 kuukauden iässä, joskus myöhemmin. (Fantz ym. 1975, 330.) Fantzin ja tutkimuskumppaneidensa viereisissä testikuvissa vauvojen kiinnostus siirtyy golfpallon ja ruudukon osalta kolmiulotteisempiin kuviin viikon 11 vaiheilla. Kasvoja kuvaavassa testiparissa preferointi muuttuu jo viikolla viisi, jolloin kolmiulotteista kasvokuvaa aletaan katsoa enemmän. (Fantz ym. 1975, 301.) Kuva 7: Neljä eri testiparia, joilla tutkittiin kolmiulotteisten kuvallisten vihjeiden vaikutusta vauvan preferointiin. (Fantz ym. 1975, 300.) Syvyysvaikutelman antavat kuvalliset vihjeet (pictoral depth information) ovat kuitenkin vasta seitsemän kuukauden ikäisille vinkki etäisyyksistä. Sen sijaan viiden kuukauden ikäiset eivät vielä tulkitse informaatiota oikein eli etäisyyden kuvaajana. (Kellman, Artberry 1998, ) Yleinen asettelu vaikuttaa preferointiin Aiemmin tuli jo ilmi, että kaarevien ja suorien viivojen preferoinnissa yleinen asettelu vaikutti preferoinnin määrään. Myös tutkijoiden testikuvat, joissa verrataan pienistä neliöistä tehtyä shakkiruudukkoa (D1) viiteen muuhun asetteluiltaan hiukan erilaiseen ruudukkoon, korostavat asettelun painoarvoa.

18 15 Kuva 8: 6 erilaista ruudukkoasetelmaa. Kuva on osa suuremmasta kuvasta tämän tutkielman sivulta 11. Vauvat preferoivat tutkijoiden mukaan prosenttisesti shakkiruudukko-mallia. Shakkiruudukko (D6), jossa ruudut olivat diagonaalissa, oli yhtä suosittu kuin tavallinenkin shakkiruudukko (D1). Tutkimustulos koskee 6 viikon ikäisiä ja sitä vanhempia vauvoja. (Fantz ym. 1975, 271.) Tutkijat laskenevat kuviot D1, D3, D4 ja D6 shakkiruutu-mallin edustajiksi. Tutkijat selvittivät vielä sitä, miksi shakkiruudukko-malli on suosituin. Yhtenä preferointitekijänä he mainitsevat yhteen osuvat kulmat. He huomasivat myös, että lineaarisuus on elementti, josta ei pidetä. Vähemmän lineaarinen ja säännöllinen kuvio kiinnosti viikosta 12 alkaen jopa enemmän, kuin kuviointi, joka sisälsi kulmista kiinni olevat elementit. (Fantz ym. 1975, ) Yleisen asettelun merkitys näkyy myös viereisen kuvan testikuvioita tutkiessa. Kahden ylimmän rivin testikuviot ovat täysin samat, mutta ylärivissä suunta on horisontaalinen, alemmassa rivissä vertikaalinen. Näin pieni muutos asettelussa on kuitenkin vaikuttanut merkittävästi raita-kuvion ja häränsilmän väliseen preferointiin. Alemman kahden rivin perusteella voi todeta säännöllisen ja epäsäännöllisen asettelun vaikutuksia suorien ja kaarevien viivojen preferointiin. Kuva 9: Samojen elementtien erilaisia asetteluja. Osa suuremmasta kuvasta tämän tutkielman sivulta 11.

19 16 Kuvion asettelun merkitys näkyy selkeänä myös Fanzin ja Nevisin tutkimuksessa, jossa samasta määrästä neliöitä on tehty neljä erilaista kuviota. Tutkimustulosta kuvataan seuraavassa taulukossa, jossa myös iän vaikutukset ovat näkyvissä. Kuva 10: 25 kpl 3/4 tuuman valkoista neliötä 4 eri tavalla aseteltuna, sekä näiden kuvioiden preferointi eri ikäisillä vauvoilla. (Fantz ym. 1975, 269.) Neljästä kuviosta D oli selvästi vähiten katsotuin etenkin 3 4 kuukauden ikään ehdittäessä. 1,5 4 kuukauden iässä häränsilmä (A) ja shakkiruudukko (B) olivat selvästi suosituimpia. Tosin neljän kuukauden ikäisille myös epäjärjestyksessä oleva ruudukko oli kiinnostava. Tässä tutkimuksessa kuvio D näyttäisi olevan ensimmäisen viikon jälkeen selvästi epäsuosituin. Toisessa tutkimuksessa alle 7 viikon ikäiset preferoivat kuitenkin D-kuvion kaltaista ruudukkoa shakkiruudukkoon (Fantz ym. 1975, 272, kuva 4.7) Usean elementin kuviot vertailussa Usean elementin kuvissa on paljon eri muuttujia, esimerkiksi kulmia, viivoja, kaaria ja erilaisia asetteluja. Se, mikä elementti ja asettelu on preferointia hallitseva, on usein iästä kiinni. Tämä on tullut yllä jo esille monien eri testikuvioiden yhteydessä. Preferointiin vaikuttaa myös se, mitä ärsykkeitä vauva samanaikaisesti katselee. Esimerkiksi ruudukkokuvio on niin houkutteleva vastapari häränsilmälle, että se viivästyttää häränsilmän preferointia muutamalla viikolla. (Fantz ym. 1975, ) Kun häränsilmää verrataan raitakuvioon, preferoidaan sitä aikaisemmin, heti 4 viikon jälkeen. (Banks, Salapatek 1983, 497.)

20 17 Seuraavassa on eri taulukoita, joissa kuvataan mm. yllä mainitut tulokset. Lisäksi niistä voi tutkia muitakin testipareja ja iän vaikutusta niiden suosioon. Kuva 11, vasen: Franzin ja Nevisin diagrammi, jossa verrataan häränsilmän ja raitakuvion preferenssiä. Pystysuora akseli kuvaa häränsilmän preferointiprosentteja. (Kahdesta eri käyrästä yhtenäinen kuvaa kotona kasvaneita vauvoja, toinen taas laitoksessa kasvaneita.) (Banks, Salapatek 1983, 497.) Kuva 12, oikea: Eri ikäisten vauvojen preferenssiä kuvaava taulukko kolmella eri testiparilla. Pystysuora akseli kuvaa aina vasemman kuvion preferointiprosentteja. (Fantz ym. 1975, 304.) Preferoinnin ulottuvuudet ovat siis moninaiset. Jopa käytetyn viivan leveys testikuvioissa muuttaa preferointia, kuten viereisessä taulukossa kuvataan. Niinpä, kun useita eri kuvioita verrataan keskenään, ei ole helppoa yleistää, missä iässä mikäkin on suosituin kuva. Kuva 13. Eri ikäisten vauvojen preferenssi samalla testiparilla (häränsilmä viivat) kun ainoastaan kuvassa käytetyn viivan paksuus muuttuu. Testikuvat ovat 6x6 tuuman kokoisia. (Fantz ym 1975, 267.)