RAPORTTISARJA raportti 6

Transkriptio

1 RAPORTTISARJA raportti 6 YLIOPPILAIDEN TERVEYDENHOITOSÄÄTIÖ SUUNTA-hanke Opiskelijoiden syrjäytymisen ehkäisevä pilottihanke YTHS - Tampere Niina Kiviaho, Helena Laine, Tiina Luukkonen, Marjo Kokko, Anne Mäkiranta, Pauli Tossavainen, Aira Virtala I 2010

2 SUUNTA-HANKKEEN LOPPURAPORTTI OPISKELIJOIDEN SYRJÄYTYMISEN EHKÄISEMISEN PILOTTIHANKE YTHS:N TAMPEREEN TOIMIPISTEESSÄ Niina Kiviaho, Helena Laine, Tiina Luukkonen, Marjo Kokko, Anne Mäkiranta, Pauli Tossavainen, Aira Virtala I

3 SISÄLLYSLUETTELO YHTEENVETO LISTA LIITTEISTÄ I II 1 HANKKEEN TAUSTA 4 2 OPISKELIJOIDEN SYRJÄYTYMINEN Opintojen sujuminen Terveysongelmat Toimeentulo 10 3 TERVEYDENHUOLLON SOSIAALITYÖ Sosiaalityö opiskelijaterveydenhuollossa Opiskelijalähtöinen sosiaalityö YTHS:llä 14 4 HANKKEEN TAVOITTEET Palvelun kohderyhmä 16 5 HANKKEEN TOTEUTUS Sosiaalityö palveluohjauksena Suunta-hankkeessa tarjottu palvelu 19 6 SUUNTA-HANKKEEN SOSIAALITYÖ Ohjaukset ja käynnit Perustaustatiedot Oppilaitoksittain tarkasteltuna Elämäntilanne ja suunta 25 II

4 7 SUUNNAN HAKEMISTA Opiskeluista syrjäytymisen syistä Löytyikö suuntaa? 31 8 ARVIOINTI Asiakkaiden arviointi palvelusta ja sen vaikutuksista Työntekijöiden arviointi palvelusta ja sen vaikutuksista 35 9 JOHTOPÄÄTELMIÄ HANKKEESTA LÄHTEET 41 III

5 Yhteenveto Suunta-hanke oli sosiaalityön pilottihanke YTHS:n Tampereen toimipisteessä ajalla Hanke oli mielenterveystyön ja terveyden ja sairaanhoidon yhteinen ja sen tavoitteena oli havaita syrjäytymisuhkaa terveyspalveluita käyttävien opiskelijoiden parissa ja ohjata heidät sosiaalityöntekijälle selvittämään elämäntilannettaan. Hankkeessa työskenteli osa-aikainen sosiaalityöntekijä. Hankkeen aikana palveluun ohjattiin 58 opiskelijaa, joista 50 käytti palvelua. Palvelua käyttäneistä opiskelijoista enemmistö oli alle 30-vuotiaita ja 46 % alle 25-vuotiaita. Yli puolet oli alkuvaiheen opiskelijoita ja keskimääräinen yliopisto-opintojen aloitusikä oli 21 vuotta. Miehiä oli 27 ja naisia 23. Opiskelijoista 28 opiskeli Tampereen yliopistossa, 20 teknillisessä yliopistossa ja kaksi muualla. Suurin osa suunta-hankkeeseen ohjatuista opiskelijoista ohjattiin mielenterveystyöstä. Hankkeessa kerättiin tietoa opiskelijoiden syrjäytymisestä. Verrattuna yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimusten tuloksiin suunta-opiskelijat olivat selkeästi useammin sekä naimattomia että kokeneet koulukiusausta. He olivat muita tyytymättömämpiä taloudelliseen tilanteeseensa. Heiltä puuttuivat palkkatulot ja läheisten taloudellinen tuki. Hankkeeseen osallistuneet opiskelijat arvioivat palvelua ja sen vaikuttavuutta. Arviointi suoritettiin puhelinhaastattelulla ja haastatellut 40 opiskelijaa arvioivat palvelua. Palvelu sai arvosanakseen 3,7 ja yleisin annettu arvio hyödyllisyydestä oli 4 asteikolla 1-5. Valtaosa ohjauksista sai sekä ohjanneelta työntekijältä että asiakkaalta itseltään arvion, että palvelu vaikutti ohjattavan tilanteeseen selkeyttävästi ja jopa ratkaisevasti mahdollistaen elämänlaadun ja -hallinnan kannalta onnistuneita muutoksia. Palvelu kohdentui hankkeen rajoissa hyvin, mutta opiskelijat arvioivat, että olisivat tarvinneet sosiaalityön kaltaista apua jo aikaisemmin. Hanke kohdistui opiskelijoihin, jotka eivät pystyneet tai jaksaneet selvittää elämäntilanteeseensa vaikuttavia ongelmia. Hankkeeseen osallistuneilla opiskelijoilla ei ollut kontakteja muihin palveluihin ennestään. Sosiaalityön avulla opiskelijoille löydettiin palveluita ja saatiin vastauksia ongelmiin. Osa yliopisto-opiskelijoista syrjäytyy ja pyrkii pitämään kiinni opiskelijan statuksestaan, vaikka opiskelu ei etene lainkaan. Opiskelun ja elämänhallinnan ongelmat tulevat esiin terveysongelmia selvitettäessä. Siksi YTHS:lla tarvitaan sosiaalityötä samalla tavalla, kuin muussakin terveydenhuollossa. YTHS:llä tehtävä terveydenhuollon sosiaalityö tavoittaisi syrjäytymisvaarassa olevia opiskelijoita ja auttaisi opiskelijoita elämänhallinnassaan ja tukisi täten myös hoitoa. Avainsanat: syrjäytyminen, opiskelijat, terveydenhuollon sosiaalityö, opiskelijaterveydenhuolto Yhteystiedot: niina.kiviaho@uta.fi, pauli.tossavainen@yths.fi, aira.virtala@yths.fi I

6 Lista liitteistä Liite 1 Esite Liite 2 Perustietolomake Liite 3 Opiskelija-arvioinnin haastattelurunko Liite 4 Sosiaalityöntekijän arviointi- ja seurantalomake Liite 5 Ohjanneen työntekijän arviointilomake II

7 111

8 1 Hankkeen tausta Nuoruudesta aikuisuuteen siirtymävaiheen katsotaan pitkittyneen ja mutkistuneen. Se näkyy myös yliopistoissa opiskelevien nuorten aikuisten kohdalla. Siirtymää leimaavat epävarmuus, katkokset ja erilaiset riskit. Opintojen alkuun voi liittyä monia, merkittäviä muutoksia, kuten muutto vieraalle paikkakunnalle tai yksin, itsenäisyyden ja opiskelun asettamat uudenlaiset vaatimukset. Opiskelijan syrjäytyminen voi jäädä huomaamatta, sillä suuri osa opiskelijoista voi hyvin ja yliopisto-opiskelu nähdään osoituksena kyvykkyydestä ja hyvinvoinnista. Opiskelijalla voi olla vaikeuksia tunnustaa avuntarvettaan, hakea apua tai elämältä saattaa puuttua suunta opiskelupaikasta huolimatta. Pahimmillaan ongelmat alkavat kasautua ja vahvistavat toisiaan, ja tällöin voidaan puhua jo syrjäytymisestä. Osa opiskelijoista jää syrjään opinnoista tai yhteiskunnasta eikä heidän tavoittamisekseen ole erityisiä konsteja, sillä yliopisto-opiskelijan on mahdollista olla hyvin huomaamaton. Osa opiskelijoista siirtyy selkeästi työmarkkinoille tai esimerkiksi perheen pariin. Hälyttävimpiä ovat kuitenkin tapaukset, joissa opiskelija jää ajelehtimaan tai jumittuu epätyydyttävään elämäntilanteeseen. Nämä yliopisto-opiskelijat saattavat olla vakavan syrjäytymisuhan alla ja voivat syrjäytyä, koska heidän irtaantumiseensa opiskeluyhteisöstä ei ole keinoja eikä vastuullisia. YTHS:llä nähdään tämäkin puoli opiskelijaelämästä: opiskelijoiden pahoinvointi. Siihen puuttumisen keinot vain ovat vähäiset. Tarve sosiaalityölle on noussut huomiosta, että useilla, paljon YTHS:n palveluita käyttävillä opiskelijoilla on myös muita kuin terveydellisiä ongelmia elämässään. Nämä muut ongelmat saattavat vaikeuttaa myös hoidon vaikuttavuutta. Erityisesti mielenterveyspalveluissa opiskelijan sosiaaliset ongelmat työllistävät työntekijöitä ja vievät aikaa varsinaiselta hoitotyöltä. YTHS:n työntekijöillä ei ole riittävästi aikaa eikä ammatillisia valmiuksia selvittää opiskelijan sosiaalisia ongelmia. Tilanne voi näkyä siten, että hoitosuhde pitkittyy eikä hoito etene. Ei ole opiskelijan eikä YTHS:n etu, että tilanne pysy jopa vuodesta toiseen samana. Terveyspalvelut eivät yksin riitä katkaisemaan syrjäytymiskierrettä, jos sosiaaliset ongelmat vaikeuttavat elämäntilannetta. Suunta-hankkeen myötä opiskelijoille voitiin tarjota mahdollisuus kokonaisvaltaiseen elämäntilanteen ja elämäsuunnan kartoittamiseen, sopivan palvelukokonaisuuden suunnittelemiseen ja toteuttamiseen. Suunta-hanke oli YTHS:n Tampereen toimipisteen mielenterveystyön (MT) ja terveyden- ja sairaanhoidon (TSH) linjojen yhteisprojekti opiskelijoiden syrjäytymisen ehkäisemiseksi ajalla Suunta-hankkeessa opiskelijoille tarjottiin mahdollisuus sosiaalityöhön osana terveydenhoitoa. Hankkeen ajan YTHS:llä työskenteli osa-aikainen sosiaalityöntekijä. 4

9 Suunta-hankkeen sosiaalityön lähtökohtana oli kokonaisvaltainen käsitys opiskelijan elämäntilanteesta ja siinä ilmenevistä ongelmista. Suunta-hanke mahdollisti sen, että samalla kun opiskelijan terveyttä hoidettiin, tarkasteltiin opiskelijan elämäntilannetta kokonaisvaltaisesti ja pyrittiin selvittämään ja ratkaisemaan sosiaalisia ongelmia. Sosiaalisina ongelmina käsitettiin tässä yhteydessä esimerkiksi etuuksien hakeminen, palveluihin hakeutuminen, opinnot, elämänhallinta ja tulevaisuuden suunnitteleminen. Suunta-hankkeen sosiaalityöntekijä työskenteli näiden kysymysten parissa ja tuki opiskelijan siirtymistä eteenpäin jumittavasta elämäntilanteesta. Yleisesti ottaen opiskelijoiden hyvinvointipalveluiden verkosto on kattava. Suuri osa opiskelijoita osaa käyttää tarjolla olevia palveluita tai tulee toimeen ilman niitä. Osa opiskelijoista on syystä tai toisesta väliinputoajia, jotka eivät tiedä palveluista eivätkä he osaa hakeutua niihin, vaikka he olisivatkin avun tarpeessa. Ongelmana on se, että palvelukenttä on sirpaleinen ja siltä pitää usein osata kysyä selkeitä kysymyksiä. Ohjausta saa se, joka osaa määrittää tavoitteensa ja tietää mitä kysyä. Palvelukenttä on myös hyvin lokeroitunut. Yhdessä palvelussa hoidetaan yhtä asiaa eikä muihin ongelmiin puututa. Suunta-hanke tarjosi syrjäytymisvaarassa olevalle opiskelijalla mahdollisuuden kartoittaa ja jäsentää elämäntilannettaan siten, että ongelmavyyhtien purkaminen saattoi alkaa. Päävastuu tämän raportin laadinnasta oli hankkeen sosiaalityöntekijä Niina Kiviaholla. Helena Laine ja Marjo Kokko kirjoittivat arviointiosuuteen tekstiä. Helena Laineen osuus koskee opiskelijoiden antamaa arviointia ja Marjo Kokon osuus työntekijöiden arviointien tarkastelua yhdessä. 5

10 2 Opiskelijoiden syrjäytyminen Yliopisto-opiskelijan syrjäytyminen saattaa jäädä huomiotta, koska jo opiskelupaikan itsessään katsotaan turvaavan syrjäytymiseltä ja olevan investointi tuleviin elämänvaiheisiin. Koulutuksen katsotaan luovan ihmisille parempia edellytyksiä toimeentuloon, elämänhallintaan ja terveydestä huolehtimiseen (Lehto & al 2003, 162). Opiskelua pidetään yleisesti syrjäytymistä ehkäisevänä ja erityisesti korkeakoulutuksen hankkimista panostuksena parempaan tulevaisuuteen (Kurri 2003, 13). Syrjäytymisen kriteereinä käytetäänkin usein sitä, että henkilö ei käy työssä eikä opiskele (Kuure 2001, 39) ja tästä syystä opiskelijoiden syrjäytymistä ei käsitellä erillisenä ilmiönä eikä se näy huolestuttavina lukuina tilastoissa. Yliopisto-opiskelijoiden syrjäytyminen ei ole yhteiskunnassamme priorisoitu ongelma, vaikka se on todellista ja sillä saattaa olla hyvinkin pitkäaikaiset vaikutukset yksilön elämään. Opiskelijat muodostavat oman, erityisen ryhmänsä. Tutkimuksissa opiskelijoita saatetaan tarkastella omana ryhmänä, joissakin tutkimuksissa opiskelijat suljetaan tarkastelusta kokonaan pois ja toisissa tutkimuksissa opiskelijat käsitetään kuuluvan nuorten aikuisten ryhmään (20-29v). Tästä syystä hyvinvointi- tai syrjäytymistutkimuksista on vaikea löytää tietoa opiskelijoista, mutta opiskelijoista tehdään omia erillisiä opiskelijatutkimuksia. Elina Laaksonen kuvaa opiskelijoita erityisenä ryhmänä, jolla on sisäisestä heterogeenisyydestään huolimatta paljon yhteisiä piirteitä, jotka erottavat opiskelijat muista ryhmistä (esim. työttömät nuoret). Opiskelu nähdään yhtenä elämänvaiheena, jota monilla värittävät elämänmuutokset kotoa muuttamisesta vähitellen työmarkkinoille siirtymiseen (Laaksonen 2005). "Opiskelijoiden hyvinvointi on määritelty arkeen ja opintoihin liittyvänä elämänhallintana eli kykynä hoitaa eteen tulevia asioita ja tilanteita." (Sulander & Romppanen 2007, 18) Esteitä tämän kaltaiselle elämänhallinnalle tuo aloitekyvyttömyys, asioiden siirtäminen ja vältteleminen, häpeä tai pelko noloista tilanteista. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksessa on tullut esiin, että viidennes opiskelijoista kaipaisi apua erilaisiin ongelmiinsa, erityisesti opiskeluun ja stressihallintaan liittyviin (Kunttu & Huttunen 2009, 84 85). Mikäli arkiselta tuntuvat ongelmat pääsevät kasvamaan ja vaikuttamaan elämäntilannetta heikentävästi voidaan puhua huonoosaisuuden uhkasta. Osa syrjäytymisvaarassa olevista opiskelijoista on tavoitettavissa YTHS:n kautta, sillä terveysongelmien vuoksi heille syntyy pidempi tai lyhyempi hoitosuhde YTHS:lle. Terveyden ongelmat voivat olla joko seurausta syrjäytymisestä tai johtaa syrjäytymiseen. Syrjäytyminen käsitetään tässä laajasti elämänhallinnan ja yhteiskunnallisten sidoksien heikkenemisenä. Esimerkiksi YTHS:n mielenterveyspalveluihin tulevista uusista opiskelijoista joka toinen on 6

11 opiskelukyvytön ja yleensä opiskelu ei ole sujunut enää 6 12 kuukauteen ennen palveluihin hakeutumista. Moni nuori ei pysty ratkomaan opintoihin liittyviä ongelmiaan kärsiessään jo terveys- tai sosiaalisista ongelmista. Huonosti voiva opiskelija ei jaksa tai pysty selvittämään asioitaan ja kynnys asioida yliopistolla tai muualla voi olla huomattavan korkea. Asioita voidaan siirtää aina vain eteenpäin tai unohtaa kokonaan. Tästä voi seurata elämäntilanteen jumiutuminen ja suoranainen syrjäytyminen. Yleisesti syrjäytyminen määritellään huono-osaisuuden kasautumiseksi ja yksilön ja yhteiskunnan välisten siteiden heikkenemiseksi. Syrjäytymisellä viitataan usein myös jonkin ulkopuolelle jäämiseen, kuten työn tai sosiaalisen elämän (Karisto & al. 1999, 108). Huono-osaisuutta voidaan tarkastella toimeentulon, terveyden ja opiskelu- tai toimintakyvyn kautta. Huono-osaisuus tulee ilmi koettujen ongelmien kautta ja siksi tässä yhteydessä esitellään lyhyesti mitä opiskelijoiden huono-osaisuudesta on tullut ilmi erilaisissa opiskelijatutkimuksissa. Huono-osaisuus ja syrjäytyminen näyttäytyvät siis hyvinvoinnin puutteina ja niitä voidaan tarkastella suhteellisesti (esim. tulonjako) tai subjektiivisten kokemusten kautta. 2.1 Opintojen sujuminen Yliopisto-opiskelijoilla voidaan olettaa olevan kykyjä, sillä he ovat hakeneet ja päässeet yliopistoon. Opiskelupaikan saaminen yliopistosta ei ole kuitenkaan riittävä tae menestymisestä. Joidenkin opiskelijoiden osalta yliopisto-opiskelua vaikeuttaa heti alusta lähtien se, että yliopistoon on hakeuduttu usein varsin riittämättömillä tiedoilla yliopisto-opiskelun luonteesta tai opiskelualasta. Saatu opiskelupaikkakaan ei välttämättä ole se ensisijaisesti haluttu tai yliopistoon on hakeuduttu muista syistä (Kurri 2006, 42 43). Opintojen sujuvuus on monen tekijän summa eikä yksistään opiskelijasta itsestään riippuvaista. Opintojen sujumiseen tarvitaan laadukasta opetusta, opintojen ohjausta, toimivia opiskelijapalveluita ja opintotukea (Kurri 2006, 10). Opintojen sujuvuuden ongelmina pidetään pitkittyviä opintoja ja opintojen keskeyttämistä. Opintojen sujuminen on sitä, että opiskelija opiskelee ja valmistuu tutkinnostaan. Sujuvuus on yhteydessä opintojen suorittamiseen ja käänteisesti opintojen pitkittymiseen. Alemman korkeakoulututkinnon tavoitteellinen suorittamisaika on kolme vuotta ja ylemmän kaksi vuotta eli yhteensä viisi vuotta. Tällä hetkellä Tampereen yliopistossa ja Tampereen teknillisen yliopistossa ylempi korkeakoulututkinto suoritetaan keskimäärin seitsemässä vuodessa (OPM:n KOTA-tietokanta). 7

12 Opintojen pitkittymiseen on kiinnitetty paljon huomiota koulutuspolitiikassa ja yliopistoopiskelijoiden opintojen pitkittymisestä on tehty useita selvityksiä ja tutkimuksia. Eero Kurri tulee opintojen pitkittymistä koskevassa tutkimuksessa siihen johtopäätökseen, että opintojen alun integroitumisella yliopisto-opiskeluun on paljon suurempi merkitys opintojen etenemiseen kuin esimerkiksi eri syistä (työkokemus, taloudellinen välttämättömyys) johtuvalla työssäkäynnillä. Opintojen sujumattomuus johtuu paljolti yksilöllisistä, opiskeluympäristöön ja koulutusalaan liittyvistä tekijöistä (Kurri 2006, 12, 24). Erityisesti opiskelualan kokemiseksi vääräksi on selkeä yhteys opintojen sujumattomuuteen (emt., 62). Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan 9 % opiskelijoista arvioi opiskelualansa vääräksi ja neljännes oli epävarmoja alastaan (Kunttu & Huttunen 2009, 71). Toinen tärkeä tarkastelukulma opintojen sujumiseen on verrata opiskelijan opintosuorituksia asettamiinsa tavoitteisiinsa nähden. Opiskelumenestys oli omiin tavoitteisiin verrattuna odotettua huonompaa 21 % yliopisto-opiskelijoista (Kunttu & Huttunen 2009, 72). Tampereen yliopistossa tehdyt kyselyt vahvistavat samansuuntaisen tuloksen. Noin 20 % opiskelijoista suoriutuu tavoitteitaan huonommin opinnoistaan (Ahrio & Vallo 2007, 25). Opintojen ohjauksella on merkittävä vaikutus opintojen tavoitteelliseen etenemiseen. Yliopistoopiskelijoista 13 % piti opintojen ohjausta täysin riittämättömänä ja 31 % vajavaisena (Kunttu & Huttunen 2009, 72). Ohjaukseen ei kuitenkaan hakeuduta niin paljon kuin ilmenneen tarpeen perusteella voisi kuvitella. TAY:n tutkimuksen mukaan vain 16 % opiskelijoista hakee tukea yliopiston ohjauksesta (Ahrio & Vallo 2007, 40). Näyttää siltä, että ohjauksessa helpointa on kääntyä opiskelijatoverien tai opiskelijatuutorien puoleen. Vertaistuki on merkittävä opintoohjauksen keino, mutta siitä osalliseksi pääsemiseen ja hyödyntämiseen vaaditaan integroitumista opintojen alussa. Varsinaisiin yliopiston tarjoamiin ohjauspalveluihin turvaudutaan kaikissa opiskeluvaiheissa vähemmän kuin vertaistukeen (Lairio & Penttinen 2005, 29). Jos opiskelija ei ole onnistunut yliopistoyhteisöön integroitumisessa hän jää helposti vertaistuen ulkopuolelle. Syitä opintojen hidastumiseen on tutkittu Tampereen yliopiston opiskelijoiden keskuudessa. Tampereen yliopiston opiskelijakyselyissä on tehty aikasarjoja opintojen sujumisesta ja sen esteistä. Kyselyn mukaan elämäntilanne hidastaa opintoja osalla, noin % opiskelijoista merkittävästi, mutta yli puolella vastaajista elämäntilanne ei vaikuta opintojen etenemiseen. Epätietoisuus opiskelukäytännöistä hidastaa alle kolmannekselle vastaajista ja opintojen ohjauksen puute näyttää hidastavan opintoja sitä enemmän mitä pidemmällä opiskelija opinnoissaan on (TAY: Aikasarja Opintojen sujuvuus). 8

13 Opinto-oikeus yliopistoon on usein tavoiteltu toiveiden täyttymys. Tavallista on, että opiskelija pitää sitkeästi yllä kuvaa itsestään opiskelijana, vaikka opinnot eivät oikeastaan ole koskaan edes käynnistyneet ja henkilö elää syrjäytyneenä vailla mielekästä elämänsuunnitelmaa. Merkittävä syrjäytymisuhkaa lisäävä tekijä näyttää yliopisto-opiskelijoilla olevan akateemisen opiskelun vapaus. Vapauden kääntöpuolena on seurannan ja kiinnipitämisen puuttuminen. Nuori opiskelija voi syrjäytyä ilman, että oppilaitos tai ehkä toisella paikkakunnalla oleva oma perhe on lainkaan havainnut asiaa tai yrittänyt puuttua siihen. Opiskelijana oleminen saatetaan kokea mielekkäämmäksi ja sosiaalisesti arvostetummaksi kuin opintojen keskeyttäminen tai hanttihommien tekeminen. Opintojen keskeyttämistä ei kuitenkaan pidä pitää yksilötasolla epäonnistumisena, sillä se voi olla harkittua ja järkevää (Kurri 2006). 2.2 Terveysongelmat Yleisesti ottaen opiskelijat kokevat terveydentilansa hyväksi. Opiskelijoilla ilmenee terveysongelmia oireina ja terveyspalveluiden käyttönä, mutta pelkät oireet eivät johda syrjäytymisen uhkaan. Kokemus huonosta terveydentilasta on yksittäisiä oireita merkitsevämpi tekijä opiskelijoiden huono-osaisuudessa. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimusten mukaan valtaosalla opiskelijoista on jokin todettu tai hoitoa vaativa sairaus tai vamma (Kunttu & Huttunen 2009, 42). Oireiden yleisyyttä oli tutkittu oireindeksillä, jonka mukaan 41 % opiskelijoista koki jotain oiretta päivittäin tai lähes päivittäin. Psyykkisistä oireista kärsi päivittäin 13 % vastaajista, naisista 14 % ja miehistä 10% (Kunttu & Huttunen 2009, 44; Kunttu & Huttunen 2005, 51). Psyykkisiä häiriöitä ilmenee kuitenkin 27 %:lla opiskelijoista (Kunttu & Huttunen 2008, 47). Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksessa psyykkisiä häiriöitä tutkittiin GHQ12- ja mielenterveysseulan avulla. Opiskelijoille stressiä aiheuttavat tekijät ovat sen mukaan esiintymisen vaikeus ja otteen saaminen opiskelusta. Noin viidennes opiskelijoista koki mielialansa, tulevaisuuden suunnittelemisen, omat voimansa ja kykynsä negatiivisiksi (Kunttu & Huttunen 2009, 48). Oireiden yleisyydestä huolimatta vain 3 % opiskelijoista koki terveytensä huonoksi tai melko huonoksi. Sen sijaan terveydentilansa hyväksi tai melko hyväksi koki 83 % tutkimukseen vastanneista opiskelijoista (Kunttu & Huttunen 2009, 44). Kokemus huonosta terveydentilasta on opiskelijan hyvinvoinnin kannalta ongelmallisempaa kuin yksittäiset oireet. Koetulla terveydentilalla on vaikutuksia opintojen sujuvuuteen. Terveydentilansa huonoksi kokevilla on 9

14 suurempi todennäköisyys kuulua heikosti opintoja suorittaviin (Kurri 2006, 59). Elina Laaksosen tutkimuksessa yliopisto-opiskelijoiden psyykkisestä oireilusta todetaan, että sosiaalisen tuen vähyys ja taloudellisen tilanteen huonous lisäävät psyykkistä oireilua (2005, 77). Terveystutkimusten perusteella kuva yliopisto-opiskelijoiden terveydentilasta on toisaalta hyvä, mutta toisaalta huono. Valtaosa kokee voivansa hyvin somaattisista oireista huolimatta. Sen sijaan psyykkiset häiriöt ja huonoksi koettu terveydentila voivat olla syy tai seuraus huonoosaisuudesta. Psyykkiset häiriöt ovat yleisiä ja niiden syyt voivat löytyä opiskelukokemuksista. Seuraavassa luvussa käydään tarkemmin läpi terveysongelmien ja muiden ongelmien yhdessä esiintymistä. 2.3 Toimeentulo Nuorista aikuisista juuri opiskelijoilla on suurin pienituloisuuden riski (Kauppinen & Karvonen 2008, 77). Opiskelijoiden toimeentulotutkimuksessa (Viuhko 2006, 43) on tarkasteltu opiskelijoiden tuloja ja sitä, minkälaiseksi opiskelijat kokevat taloudellisen tilanteensa. Tutkimuksen mukaan yliopisto-opiskelijoiden keskimääräiset kuukausitulot ovat 770 euroa (emt., 36), jonka perusteella opiskelijat määrittyvät epävirallisesti köyhiksi 1. Eurojen lisäksi aivan yhtä tärkeää on se, miten itse kokee tilanteensa. Yliopisto-opiskelijoista 35 % arvioi taloudellisen tilanteensa hyväksi, 38 % kohtalaiseksi ja huonoksi 28 %. Tulojen suuruudella oli merkitystä taloudellisen tilanteen kokemiseksi hyväksi (emt., 44 45). Vuoden 2008 opiskelijaterveystutkimuksen mukaan 14 % opiskelijoista koki toimeentulonsa erittäin niukaksi ja epävarmaksi ja kolmannes koki tulevansa toimeen elämällä säästäväisesti (Kunttu & Huttunen 2009, 75). Opiskelijoiden yleisimmät tulonlähteet ovat opintotuki, palkkatulot, vanhempien tuki ja säästöt (Viuhko 2006, 37). Viuhkon tutkimuksesta selviää, että 44 % korkeakouluopiskelijoista sai tukea vanhemmiltaan (2006, 37). Opiskelijaterveystutkimuksenkin mukaan runsas kolmannes sai taloudellista tukea vanhemmiltaan (Kunttu & Huttunen ). Huono-osaisuuden kasautumisen puolesta puhuu Viuhkon tutkimuksen havainto, että huonoksi koetun terveydentilan ja koetun toimeentulon välillä on yhteys. Tutkimuksen mukaan 44 % opiskelijoista, joilla oli opiskelua haittaava sairaus tai vamma, piti taloudellista tilannettaan 1 Suomessa ei ole käytössä virallista köyhyysrajaa, mutta köyhiksi voidaan laskea ne, joiden tulot ovat alle 60 % keskituloista. 10

15 huonona. Muuten opiskelijoista 31 % piti taloustilannettaan huonona (Viuhko 2006, 47). Samaan tulokseen päätyvät nuorten aikuisten toimeentuloa tutkineet Timo M. Kauppinen ja Sakari Karvonen. Heidän tutkimuksessaan ilmeni, että toimeentulo-ongelmista kärsivät henkilöt kokivat muita useammin myös muita hyvinvointiongelmia, esimerkiksi stressiä, yksinäisyyttä tai terveydentilansa huonoksi (2008, 80 81). Hyvinvoinnin puutteilla on havaittu olevan yhteyksiä esimerkiksi koetun terveydentilan ja taloudellisen pärjäämisen välillä. Huono terveydentila voi vaikuttaa toimeentuloon siten, että palkkatöiden tekeminen vaikeutuu, sairaudesta voi koitua epävarmuutta elämäntilanteessa tai syntyä odottamattomia kustannuksia. Yleensä yksittäiset ongelmat eivät vielä tee ketään huonoosaiseksi, mutta kun ongelmat alkavat kasaantua ja aiheuttaa uusia ongelmia, voi syrjäytymiseen johtava kierre olla aluillaan, sillä syrjäytyminen on ymmärrettävissä moniulotteisena ja kasautuva prosessina, jossa huono-osaisuuden eri ulottuvuudet vahvistavat toistensa esiintymistä (Simpura & al. 2008, 250). Opiskelijoiden hyvinvointia koskevista tutkimuksista voi vetää sen johtopäätöksen, että opintojen sujumattomuus voi olla alkusyy terveydellisille ongelmille, jotka pitkittyessään johtavat sosiaalisiin ongelmiin ja syrjään vetäytymiseen. On kuitenkin otettava huomioon se, että terveyskyselyihin vastaavat ovat keskimäärin terveempiä (ks. Kunttu & Huttunen 2005, 27) ja kuva huonoosaisuudesta jää vajaaksi. Opiskelijoiden huono-osaisuus voi olla yleisempää ja syvempää kuin mitä kyselytutkimukset pystyvät paljastamaan. Opiskelijoiden syrjäytymisestä ei ole tehty kattavaa tutkimusta. Se olisi tarpeen, jotta köyhyyden, opiskelukyvyn puutteiden ja sairauksien kanssa painivien todella huono-osaisten opiskelijoiden määrää saataisiin vähennettyä (Kurri 2003,19). Tästä syystä on tärkeää tehdä opiskelijoiden syrjäytymistä näkyväksi, jotta asian vakavuus, mutta myös ennaltaehkäisemisen mahdollisuudet kaikissa vaiheissa saisivat enemmän huomiota. 11

16 3 Terveydenhuollon sosiaalityö Sosiaalityö kuuluu sekä perusterveydenhuoltoon että erikoissairaanhoitoon. Terveydenhuollon sosiaalityötä määrittää se, että sosiaalityö tapahtuu terveyspolitiikan puitteissa ja sen tavoitteiden mukaisesti. Erityisesti terveydenhuollon sosiaalityössä korostuvat sairauden ja sairastamisen aiheuttamat sosiaaliset seuraukset ja työn lähtökohtana on kokonaisnäkemys sairauden ja sosiaalisten tekijöiden yhteyksistä Sosiaalinen ulottuvuus nähdään tervehtymisprosessissa merkittävänä tekijänä (Kuntaliitto 2007). Terveydenhuollon sosiaalityön vahvuus on tuoda sosiaalityön palveluita sinne, missä asiakkaalla on hoitosuhde. Terveydenhuollon sosiaalityön tavoitteena on vaikuttaa yksilön ja perheen elämäntilanteeseen siten, että sairaudesta huolimatta taloudellinen toimeentulo, sosiaalinen suoriutuminen ja yhteiskunnallinen osallistuminen jatkuisivat mahdollisimman häiriöttömästi (Lindén 1999, 55). Terveydenhuollon sosiaalityön peruslähtökohtana on asiakkaan elämäntilanne ja sosiaalityön tavoitteena on edistää asiakkaan toimintakykyä ja varmistaa asiakkaan hyvinvoinnin edellytyksiä. Käytännön työ on psykososiaalista tukea ja etuuksien ja palveluiden hankkimista. Kunnallisesta sosiaalityöstä terveydenhuollon sosiaalityön erottaa se, että asiakkaan sairaudella ja tervehtymisellä on merkittävä vaikutus sosiaalityön tarpeeseen. Erityisesti kuntoutusohjaus kuuluu terveydenhuollon sosiaalityöntekijöiden toimenkuvaan. Sosiaalityöntekijöiden työpanoksen tarve terveydenhuollossa lähtee siitä, että sosiaaliturvan lainsäädäntö on niin monimutkaista ja muuttuvaa, että hoitohenkilökunnalta puuttuvat resurssit siihen perehtymiseen ja sen seuraamiseen oman työn ohessa. Etenkin huono-osaiset tarvitsevat terveyspalveluiden lisäksi apua elämänhallintaan ja terveydenhuollon henkilökunta auttaessaan asioissa, jotka ovat oman asiantuntijuuden ulkopuolella, saattavat antaa neuvoja, jotka eivät aina pidä paikkaansa (Niemelä 2009). 12

17 3.1 Sosiaalityö opiskelijaterveydenhuollossa Sosiaalityö ei ole vakiintunut osaksi opiskelijaterveydenhuoltoa. Opiskelijaterveydenhuollon järjestämisestä vastaavat YTHS yliopisto-opiskelijoille ja kunnat muiden koulutusasteiden opiskelijoille. Oppilaitoksilla itsellään voi olla kuraattorien, opintopsykologien tai erilaisten ohjaajien virkoja, joiden työnkuvaan saattaa kuulua ohjausta ja opiskelijan sosiaalisen tilanteen kartoittamista. Sosiaali- ja terveysministeriön opiskelijaterveydenhuollon kehittämistyöryhmän esityksessä suositellaan opiskelijaterveydenhuoltoon sosiaalityöntekijän tai kuraattorin työpanosta. Sosiaalija terveysministeriön julkaisussa kiinnitetään huomiota erityisesti opiskelijoiden mielenterveyspalveluihin ja siitä johtuvaan sosiaalityön tarpeeseen. STM:n oppaassa esitetään suositus sosiaalityöntekijän tai kuraattorin asiantuntemuksen käytöstä opiskelijaterveydenhuollossa, esimerkiksi sosiaalityöntekijän toimimisesta mielenterveyspalveluiden moniammatillisessa työryhmässä. Sosiaalityöntekijän tai kuraattorin tarve lähtee siitä, että erityisesti nuorten aikuisten mielenterveyspalveluiden verkosto voi olla epäselvä ja moninaista tukea tarvitsevan opiskelijan palveluiden selvittäminen vie resursseja, jos se on tehtävä joka kerta uudelleen (STM 2005,37 38). Tämä palvelujärjestelmän monimutkaisuus pätee myös yliopisto-opiskelijoiden kohdalla. Opiskelijaterveydenhuollon sosiaalityö määrittyy osin nuorisososiaalityöhön. Yliopisto-opiskelijat kuuluvat pääosin nuorten aikuisten ikäryhmään ja heidän ongelmansa voivat kummuta nuoruudesta ja siirtymisestä aikuisuuteen, eli niin kutsutusta nivelvaiheesta. Nuorten palveluista tehtyjen tutkimusten tutkimusinventaarissa (Pietikäinen 2007) arvioidaan, että nuoret ovat jääneet sosiaalityössä marginaaliin. Nuoret ovat sosiaalityön asiakkaina lastensuojelussa tai jälkihuoltonuorina eli silloin kun ongelmat ovat jo kasautuneet ja kärjistyneet. Sosiaalityötä pitäisi suunnata myös muihin nuoriin, sillä palvelujärjestelmä ei vastaa nuorten tarpeisiin yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa siirtymävaiheet ovat mutkistuneet. Vakiintuneilla palvelujärjestelmillä ei pystytä riittävästi tukemaan nuorten syrjäytymisen ehkäisemistä. Etenkin monista ongelmista kärsivien nuorten on vaikea löytää paikkaansa ja siihen tarvitaan uudenlaisia koulutus-, kuntoutus- ja työllistymisprosesseja (emt., 68). Vaikka Pietikäinen käsittelee erityisesti perusopetuksen jälkeistä nuorten elämäntilannetta, niin sama pätee osaan syrjäytyneistä yliopisto-opiskelijoistakin. Joissakin tilanteissa vain opinto-oikeus erottaa yliopisto-opiskelijan syrjäytyneestä nuoresta. 13

18 3.2 Opiskelijalähtöinen sosiaalityö YTHS:llä Sosiaalityön kokeileminen osana YTHS:n palveluita lähtee näkemyksestä, että on mielekästä hoitaa opiskelijan elämäntilannetta kokonaisvaltaisesti siinä paikassa, missä hänellä on jo palvelu- tai hoitosuhde. Taustalla on myös ajatus siitä, että YTHS:n terveyspalveluissa voidaan käyttää aika varsinaiseen potilastyöhön. Sosiaalityöntekijä toimii terveydenhuollon työntekijöiden apuna opiskelijan opiskelu- tai työkyvyn määrittelyssä. Opiskelukykyä pidetään opiskelijan työkykynä. Opiskelija voi olla työkykyinen olematta opiskelukykyinen ja toisin päin. Opiskelijoiden parissa tehtävä sosiaalityö erottuu toimintaympäristönsä vuoksi yleisestä sosiaalityöstä. Opiskelijat ovat oikeutettuja kunnalliseen sosiaalityöhön, mutta sosiaalipalveluihin hakeudutaan ennen kaikkea toimeentulotuen hakemisen kautta. Tällöin asiakkuus saattaa jäädä liiaksi toimeentulon ja sen hankkimisen ympärille eikä kokonaisvaltaisesti tarkastele opiskelijan elämäntilannetta. Esimerkiksi Tampereella kesäisin toimeentulotukea hakevat opiskelijat ohjataan asioimaan suoraan kirjallisesti ja muutenkin ajan saaminen sosiaalityöntekijälle voi olla vaikeaa. Lisäksi opiskelijan asemaan liittyy sellaisia erityispiirteitä, että sosiaalityössä on oltava erityisosaamista, jota kuntien ruuhkautuneissa sosiaalipalveluissa ei ole aina mahdollista antaa. On toki ymmärrettävää, että yliopisto-opiskelijat eivät ole priorisoitu ihmisryhmä kunnallisen sosiaalityön asiakaskunnasta. Moni pysyy opiskelijana erilaisista syistä. Näitä syitä voivat olla tottumus, etuudet kuten YTHS:n käyttöoikeus ja opiskelija-alennukset, vaikeus päättää tai nähdä muita vaihtoehtoja. Opiskelijalähtöisessä sosiaalityössä kartoitetaan opiskelijan edellytyksiä jatkaa tai palata opintoihinsa ja helpotetaan tätä prosessia. Myös suuntaaminen pois yliopisto-opinnoista on vaihtoehto, jota voidaan pohtia. Sosiaalityöntekijällä on oltava koulutusjärjestelmän ja oppilaitoksen tuntemusta, jotta hän voi auttaa opiskelijaa opintojen suunnittelussa ja asioinnissa. YTHS:n asiakkaat ovat läsnä olevia yliopisto-opiskelijoita ja tämä opiskelijastatus määrittää henkilön asemoitumista yhteiskuntaan. On erotettava se, että opiskelija voi olla identiteetiltään opiskelija tai statukseltaan opiskelija. Eron tekeminen on merkittävää työvoimapoliittisesti ja se vaikuttaa mahdollisiin toimentulonlähteisiin. Opiskelijana oleminen paperilla estää useimpien työvoimatoimiston palveluiden käytön, sillä monissa palveluissa ehtona on työttömänä työnhakijana oleminen. Opiskelija ei työttömänä työnhakijanakaan ole työtön työnhakija ellei hän keskeytä opintojaan. Keskeyttäessään opintonsa ja ilmoittautuessaan työttömäksi työnhakijaksi opiskelija voi saada työttömyysturvaa heti vain jos työssäoloehto täyttyy. Opiskelijuus ja siitä luopumisen vaikutukset on otettava huomioon opiskelijalähtöisessä sosiaalityössä. 14

19 4 Hankkeen tavoitteet Hankkeelle asetut tavoitteet olivat Ehkäistä syrjäytymistä Tukea opiskelijan hoitoa ja kuntoutusta Vähentää pitkällä aikavälillä terveyspalveluiden tarvetta ja käyttöä Parantaa YTHS:n palveluiden kohdentumista ja lisätä moniammatillisuutta Kerätä tietoa opiskelijoiden syrjäytymisestä Opiskelijan syrjäytymisuhka tai syrjäytyminen tulevat usein näkyville, kun terveyspalveluissa selvitetään opiskelu- ja muuta elämäntilannetta. Syrjäytymisuhkaan puuttuminen sen sijaan onnistuu huonosti terveydenhuollon keinoin. Myös muihin, mahdollisesti paremmin auttaviin palveluihin ohjaaminen tuntuu onnistuvat puutteellisesti. Hankkeen tavoitteena oli selvittää opinnoissaan jumiutuneiden opiskelijoiden elämäntilannetta ja laatia heille hoito- tai kuntoutussuunnitelma, jonka toteuttamista sosiaalityöntekijä tukee ja seuraa. Opiskelijalähtöisenä tavoitteena oli tehostetusti ja ajoissa selvittää palveluun ohjatun opiskelijan jumiutunut tilanne, antaa neuvontaa ja tukea sekä yhdessä opiskelijan kanssa todetun palvelutarpeen mukaisesti ohjata häntä opintoihin, kuntoutumiseen tai työelämään siirtymiseen liittyviin palveluihin. Tavoitteena oli hyödyntää moniammatillisia toimintatapoja opiskelijoiden syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja liittää ne osaksi jo olemassa olevia palveluita. Yhtenä tärkeänä tavoitteena oli tiedon kerääminen ja lisääminen opiskelijoiden syrjäytymisestä ja sen prosesseista. Opiskelijoiden terveydestä, toimeentulosta ja opintojen sujumisesta tai pitkittymisestä on tehty lukuisia tutkimuksia. Kaikkein huono-osaisimmat opiskelijat ovat jääneet tavoittamatta, sillä kyselytutkimuksilla tavoitetaan huonosti huono-osaisia. Hankkeessa tapahtuvaa tiedonkeruuta suunniteltiin siltä pohjalta, että aineistosta voitaisiin tehdä tutkimusta jälkikäteen. Hankkeen rajoissa resurssit riittivät tämän raporttia laatimiseen. 15

20 4.1 Palvelun kohderyhmä Tampereen terveyspalveluyksikön toimipiiriin kuuluu yli yliopisto-opiskelijaa pääosin Tampereen yliopistolta ja Tampereen teknilliseltä yliopistolta. Palvelun kohderyhmänä olivat syrjäytymisvaarassa olevat tai jo syrjäytyneet opiskelijat, jotka käyttivät terveyspalveluita ja asioivat YTHS:n Tampereen toimipisteissä. Syrjäytymisvaarassa olevien opiskelijoiden tunnistamista varten hankkeessa kehiteltiin suuntaa- antava syrjäytymismittari, "suunta-haavi", jolla pyrittiin helpottamaan syrjäytymisen havaitsemista vastaanotolla ja tarjoamaan Suunta-hankkeeseen osallistumista opiskelijalle. Suunta-haavi 1) Opinnot alkaneet yli seitsemän vuotta sitten 2) Aikaa edellisistä opintosuorituksista on kulunut - 1 vuosi (hiukan hälyttävää, mutta hyvä selitys kelpaa) - 2 vuotta (hälyttävää) 3) Perustoimeentulo epävarma (esim. opintotuki loppumassa tai katkaistu, pätkätyöt tms.) 4) Epäselvyyksiä etuuksien hakemisessa tai kuntoutukseen hakeutumisessa jne. 5) Paljon käyntejä YTHS:llä "Suunta-haavin" avulla työntekijä voi huomata indikoivia tekijöitä ja ottaa vastaanotolla puheeksi opiskelijan sosiaalisen elämäntilanteen. Työntekijöitä ohjeistettiin suosittelemaan Suunta- hanketta, mikäli opiskelijalla oli ongelmia kolmessa suunta-haavin kohdassa. Suunta-haavin kaltainen ohjauskriteeristö katsottiin tarpeelliseksi siitä syystä, että palvelu kohdentuisi mahdollisimman hyvin sellaisiin pulmiin, joita sosiaalityön keinoin voidaan ratkaista. Pääpaino oli opiskelijoissa, jotka tarvitsivat sosiaalityöntekijän apua. Kohderyhmänä olivat sellaiset opiskelijat, joille ei riitä pelkkä tiedon välittäminen, vaan he vaativat aktiivisempaa työotetta tilanteensa selvittämiseksi ja parantamiseksi. 16

21 5 Hankkeen toteutus Hankkeen suunnittelu aloitettiin vuonna Hankkeen toteuttamista varten saatiin YTHS:n hankerahaa euroa vuodelle Hankerahalla palkattiin osa-aikainen (20h/vko) sosiaalityöntekijä ajalle Hankerahoitusta ei saatu enää vuodelle 2009, mutta toimintaa jatkettiin Tampereen toimipisteen omalla panostuksella jatkamalla osa-aikaisen sosiaalityöntekijän palkkaamista asiakastyöhön ja syksyllä 2009 hankkeen raportin kirjoittamiseen. Sosiaalityöntekijä työskenteli sekä mielenterveyden että terveyden ja sairaanhoidon tiloissa, jotta yhteys muihin työntekijöihin olisi ollut luontevaa. Hankkeen sosiaalityöntekijän toimenkuvaan kuului asiakastyö, johon sisältyi vastaanotolla tapahtuva toiminta ja muu tarvittava tuki. Sosiaalityöntekijän työnkuvaan kuului myös yhteistyötapaamisia ja neuvotteluita. Sosiaalityöntekijä vastasi hankkeen sisäisestä tiedotuksesta. Hankkeesta laadittiin opiskelijalle annettava esite sekä työntekijöille tarkoitettu ohje ja esittely palvelusta. Sosiaalityöntekijä oli vastuussa hankkeeseen liittyvästä dokumentoinnista ja raportin laadinnasta. Palvelua suunnitteli ja ohjasi keväällä 2008 aloittanut hanketyöryhmä. Ryhmään kuuluivat TSH:n puolelta ylilääkäri Aira Virtala ja terveydenhoitaja Helena Laine Hervannan toimipisteestä ja MT:n puolelta ylilääkäri Pauli Tossavainen, psykiatri Tiina Luukkonen, psykologit Anne Mäkiranta ja Marjo Kokko. Palvelun seurannasta ja kehittämisestä vastasi hankkeen sosiaalityöntekijä Niina Kiviaho yhdessä työryhmän kanssa. Työryhmä kokoontui seitsemän kertaa ja kokouksista kirjoitettiin muistiot. Hankkeen seurantaa ja tiedonkeruuta varten työryhmässä muokattiin Stakesin Time Out! Aikalisä! Elämä raiteilleen -hankkeen materiaalia Suunta-hankkeeseen soveltuvaksi. Helena Laine ( ) ja Niina Kiviaho ( ja ) osallistuivat Aikalisä!-hankkeen koulutuksiin. Aikalisä!-hankkeesta hyödynnettiin perus- ja terveystietolomaketta ja arviointi- ja seurantalomaketta. Lomakkeiden kehittämisen apuna olivat Tiina Luukkonen, Anne Mäkiranta ja Marjo Kokko. Hankkeen alkuperäisissä suunnitelmissa oli perustaa sisäisen hanketyöryhmän lisäksi ohjausryhmä, johon oli tarkoituksena kutsua ulkopuolisia asiantuntijoita tärkeistä sidosryhmistä, kuten Kelasta, työvoimatoimistosta ja yliopistojen opintotukitoimistoista. Ohjausryhmää ei kutsuttu pilottivaiheessa, mutta jatkossa se olisi hyvä tuki toiminnan kehittämiseen ja arviointiin. Hanketyöryhmä oli pilottivaiheessa riittävä ja toimiva. 17

22 5.1 Sosiaalityö palveluohjauksena Suunta-hankkeen sosiaalityön ideana oli soveltaa palveluohjausta ja aktiivista työotetta. Tarjottava palvelu muodostui yhdistelmäksi elämäntilanteen kartoittamista, tulevaisuuden suuntalinjojen suunnittelua, sosiaaliohjausta ja tukea yhteiskunnan kanssa asioimisessa. Sosiaalityön tarkoituksena oli tukea hoitoprosessin onnistumista opiskelijan ja YTHS:n kannalta. Tavoitteeksi otettiin aktiivinen työote opiskelijan tukemiseksi ratkaisujen ja toimenpiteiden tekemiseksi. Sosiaalityöntekijä pystyi lähtemään opiskelijan mukaan asioimaan YTHS:n ulkopuolisiin palveluihin tai virastoihin, mikäli opiskelija koki sen tarpeelliseksi. Tarkoituksena oli, että sosiaalityöntekijä toimi ohjaajana ja varmisti opiskelijan hakeutumisen tarvitsemiinsa palveluihin. Palveluohjaus on yksi sosiaalityön käytännön menetelmistä, jolla pyritään siihen, että asiakas saa kulloiseenkin elämäntilanteensa tarpeitaan vastaavat palvelut. Sen tavoitteena on asiakkaan elämänhallinnan tukeminen hänen omien voimavarojensa ja tukipalveluiden avulla. Suuntahankkeen sosiaalityö painottui siirtymävaiheen palveluohjaukseen, jossa korostui asiakkaan ja sosiaalityöntekijän yhteistyö sekä yhteistyö eri organisaatioiden kanssa (Pietiläinen & Seppälä 2003, 10 11). Palveluohjauksen perustana on sosiaalityölle ominainen sosiaalisen toimintakyvyn kartoittaminen ja tukeminen. Sosiaalisella toimintakyvyllä tarkoitetaan muun muassa kykyä selviytyä arjen tilanteista ja huolehtia itsestään, pystyä vuorovaikutussuhteisiin, ratkaista elämän arkipäiväisiä ongelmia ja toimia omassa elinympäristössään. Sosiaalista toimintakykyä voidaan edistää ohjaamalla asiakas tarvitsemiinsa palveluihin ja etuuksien piiriin, jotta hän voi tulla toimeen ja pystyy tekemään omia päätöksiään (ks. Kettunen & al 2001, 44). Palveluohjauksen prosessi voidaan jakaa kuuteen vaiheeseen: Asiakkaiden valikointi Asiakkaiden palvelutarpeiden arviointi Palveluiden suunnittelu ja järjestäminen Tavoitteiden toteutumisen seuranta ja järjestelyiden korjaaminen Palvelukokonaisuuden korjaaminen Palveluohjauksen päättäminen (Pietiläinen ja Seppälä., 2003, 12) 18

23 5.2 Suunta-hankkeessa tarjottu palvelu Suunta-hankkeen aikana YTHS:n työntekijät pystyivät ohjaamaan syrjäytymisuhassa olevan opiskelijan sosiaalityöntekijän vastaanotolle. Vastaanotto oli maksuton, jotta se palvelisi tarkoitustaan toimia matalalla kynnyksellä eikä opiskelijan tarvinnut miettiä sitä oliko hänellä varaa kokeilla ja käyttää palvelua. Vastaanoton perusaika oli 90 minuuttia, sillä käsiteltävät asiat vaativat aikaa. Puolentoista tunnin vastaanottoaika oli hyvä ja perusteltu valinta. Suurin osa vastaanottoajoista tapahtui YTHS:n Kalevantien tiloissa, mutta sosiaalityöntekijä oli opiskelijoiden mukana erityisesti työkokeiluprosesseissa ja ammatinvalintapsykologilla käynneissä. Hankkeen suunnittelussa ennakoitiin, että opiskelijoiden vaikeudet ja avuntarve voisivat liittyä kolmeen eri kokonaisuuteen: 1) opiskeluun, 2) kuntoutumiseen tai 3) työelämään siirtymiseen. Palveluohjauksen prosessi toteutui Suunta-hankkeessa hyvin. Asiakkaiden valikoinnin vaihe oli ohjaavien työntekijöiden vastuulla. Heidän tehtävänään oli huomata potilaissa opintojen jumiutumista ja syrjäytymisen uhkaa ja arvioida olisiko opiskelijalle hyötyä sosiaalityöntekijän tapaamisesta. Jos työntekijä arvioi, että opiskelija tarvitsisi tukea, niin hän kertoi sosiaalityön palvelusta, antoi hankkeesta tehdyn esitteen (liite 1), varasi ajan tai teki lähetteen. Tätä vaihetta varten oli laadittu aikaisemmin esitelty suunta-haavi ja sosiaalityön olemassa olosta muistutettiin työntekijöitä. Asiakkaiden palvelutarpeen arviointi tapahtui osin valikointivaiheessa, sillä ohjaavilla työntekijöillä oli näkemyksiä opiskelijan tervehtymistä tai siirtymistä tukevista palveluista. Erityisesti kuntoutusasiat nousivat esiin työntekijöiden arvioissa opiskelijan palvelutarpeesta ja se antoi yhden näkökulman opiskelijan elämäntilanteen käsittelyyn. Opiskelijan oma näkemys oli luonnollisestikin keskeisintä, mutta joissakin tilanteissa työntekijän arviosta oli hyvä lähteä liikkeelle. Sosiaalityöntekijän vastaanotolla palvelutarpeen arviointi tapahtui perusteellisella alkuhaastattelulla, jossa kartoitettiin opiskelijan nykytilanteen lisäksi menneisyyttä ja tulevaisuutta. Sosiaalityöntekijä kirjasi alkuhaastattelun ja sovitut toimenpiteet sairaskertomukseen. Toimenpiteiden määrittely ja työnjako opiskelijan ja sosiaalityöntekijän välillä oli riippuvainen opiskelijan tavoitteista, motivaatiosta ja kunnosta. Palveluiden suunnittelussa lähdettiin liikkeelle opiskelijan omien toivomusten ja voimavarojen perusteella. Suunnitteluvaiheessa tärkeää oli kuunteleminen ja motivointi. Mikäli opiskelija oli 19

24 tyytymätön elämäntilanteeseensa siitä pyrittiin lähtemään liikkeelle ja motivoimaan sitä kautta asioiden tekemiseen tai muuttamiseen. Palveluohjauksen prosessiin kuului tarpeiden ja voimavarojen jäsentäminen, tiedon etsiminen (sosiaalityöntekijä ja opiskelija), vaihtoehtojen esittäminen ja ratkaisuvaihtoehtojen vertailu sekä palveluun tutustumismahdollisuudet asiakkaalle. Muutamat opiskelijat olivat niinkin masentuneita, että tyytyivät elämäntilanteeseensa eikä sosiaalityöntekijä yrityksistä huolimatta saanut opiskelijasta esiin halua tai voimavaroja suunnitella tulevaa. Tavoitteiden toteutumista seurattiin ohjaussuhteen aikana ja suuntaa korjattiin tarvittaessa. Tarpeen vaatiessa suunnitelmien toteuttamista siirrettiin myöhempään ajankohtaan, mikäli opiskelijasta tuntui siltä, että hänestä ei sillä hetkellä ole osallistumaan esim. kuntoutuskurssille tai lisätietoa saatuaan ei enää kokenut tiettyä palvelua itselleen sopivana. Ohjauksen päättäminen oli yksi haasteellisimmista palvelun vaiheista. Ohjauksen päättäminen ei aina tapahtunut oikein tai perustelluista syistä, sillä palvelun väliaikaisuus aiheutti sen, että pitkäaikaisia suunnitelmia ei aina ehditty viedä loppuun. Joissakin tapauksissa palveluohjaus loppui sen takia, että hanke loppui eikä siitä syystä, että palveluohjaus olisi päässyt päätökseensä. Osa ohjaussuhteista keskeytyi opiskelijan halusta. Sosiaalityöntekijänkin mahdollisuudet aktiivisesta työotteesta huolimatta olivat rajatut tavoittaa ja pitää kiinni täysiikäisistä ihmisistä vapaaehtoisuuteen perustuvassa palvelussa. 20

25 6 Suunta-hankkeen sosiaalityö Hankkeen kohderyhmänä olivat syrjäytymisvaarassa olevat tai syrjäytyneet opiskelijat. Kaikki hankkeeseen osallistuneet opiskelijat eivät kuitenkaan olleet erityisen syrjäytyneitä, vaan pikemmin epävarmoja ja ahdistuneita elämäntilanteestaan. Tässä luvussa kuvataan Suunta-hankkeeseen osallistuneiden opiskelijoiden elämäntilannetta. Tietoja verrataan joiltakin osin muiden opiskelijatutkimusten antamiin tietoihin opiskelijoista. Opiskelijatutkimusten tiedot edustavat ikään kuin vertausjoukkoa suunta-opiskelijoille. Tämä luku kertoo siitä, minkälaisten opiskelijoiden kanssa sosiaalityötä tehtiin ja minkälaisena opiskelijoiden syrjäytyminen näyttäytyi hankkeen puitteissa. 6.1 Ohjaukset ja käynnit Koko hankkeen aikana palveluun ohjattiin yhteensä 58 opiskelijaa. Palveluun ohjatut käsittävät kaikki ne opiskelijat, joille varattiin aika suoraan sosiaalityöntekijälle tai opiskelijat, jotka olivat antaneet luvan lähetteen laittamiseen ajanvarausjärjestelmän suunta-jonoon. Kaikille ohjatuille varattiin aika ja oltiin yhteydessä tavalla tai toisella. Palveluun ohjatuista 58 opiskelijasta 50 kävi vastaanotolla. Ohjatuista, mutta vastaanotolla käymättä jättäneistä, kontakti saatiin kahteen opiskelijaan ja yksi perui itse aikansa. Nämä henkilöt kertoivat perumisen johtuvan huonosta ajankohdasta ja olevansa yhteydessä mikäli tarvitsevat palvelua tulevaisuudessa. Muutama palveluun ohjattu opiskelija jäi täysin saavuttamatta. Kyseisillä opiskelijoilla ei ollut enää muitakaan käyntejä YTHS:llä. Kaikista 58 ohjauksesta 44 opiskelijaa tuli mielenterveystyöstä ja 14 opiskelijaa terveyden ja sairaanhoidon linjalta. Käynnit jakaantuivat siten, että MT:stä ohjatuista 44:stä opiskelijasta 39 kävi vastaanotolla ja TSH:sta ohjatuista 14:sta opiskelijasta 11 kävi vastaanotolla. 21

26 Keskimääräisesti aikoja varattiin 2,8 per osallistunut opiskelija siten, että vaihtelua oli yhdestä ajasta kahdeksaan aikaan. Keskimäärin opiskelija kävi sosiaalityöntekijän vastaanotolla kaksi kertaa. TSH:sta ohjatut käyttivät keskimäärin 1,27 käyntiä kun taas MT:ltä ohjatut käyttivät 2,2 käyntiä eli keskimäärin yhden enemmän. Jatkokäyntiä tarjottiin aina, jos sille oli tarvetta seurantatai muussa mielessä. Ohjatut opiskelijat MT TSH yht Palvelua käyttäneet opiskelijat Keskim. käytetyt ajat per opiskelija 2,2 1,27 2 Taulukko 1 Suurin osa opiskelijoista tuli hankkeeseen mielenterveystyöstä ohjattuna. Tähän on varmaan useitakin syitä, jotka johtuvat sekä työtavasta että asiakaskunnasta. Opintojen jumiutuminen ja syrjäytymisuhka tulevat mielenterveyspalveluissa tehtävissä haastatteluissa helposti esiin. Mielenterveysongelmat aiheuttavat myöskin paljon somaattisia oireita useammin opiskelukyvyttömyyttä. Terveydellinen tilanne ja syrjäytymisuhka ovat usein kietoutuneessa syyseuraussuhteessa toisiinsa. Useilla niistä opiskelijoista, jotka ohjattiin TSH:n puolelta Suuntahankkeeseen, oli mielenterveyspalveluihin joko kiinteä kontakti, muutama kontakti tai odottivat pääsyä mielenterveyspalveluihin. Vain muutamalla opiskelijalla ei ollut lainkaan asiointia mielenterveyspalveluissa. Hankkeen aikana sosiaalityöntekijälle varattiin yhteensä 138 vastaanottoaikaa, joista 100 käytettiin. Varatuista ajoista käytettiin siis 72 % ja poisjääntiprosentti (pl. peruutukset) jäi 13 %:iin, mitä voidaan pitää kohderyhmä huomioon ottaen kohtuullisen vähäisenä. 6.2 Perustaustatiedot Tietoa opiskelijoista kerättiin perustietolomakkeella (liite 2), jonka palautti täytettynä 35 opiskelijaa 50:stä. Tämän lisäksi tiedonlähteenä käytettiin sosiaalityöntekijän alkuhaastattelua ja sairaskertomukseen kirjattuja tietoja. Kaikista opiskelijoista on käytettävissä olevana tietona ikä, oppilaitos ja koulutusala. Palvelua käyttäneiden sukupuolijakauma oli miehiä 27 ja naisia

27 Suunta-opiskelijoista 28 oli naimattomia, 5 seurusteli ja kaksi oli naimisissa (n35). Siviilisääty on yksi sosiaalisen hyvinvoinnin indikaattori. Opiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan kahdella kolmesta opiskelijasta on vakituinen parisuhde (Kunttu ja Huttunen 2009, 77). Suuntahankkeeseen ohjatut opiskelijat poikkesivat täten selkeästi muista opiskelijoista ollen selvästi yksinäisempiä. Palvelua käyttäneiden keski-ikä oli 27 vuotta ja ikäjakauma oli 20 vuodesta 52 vuoteen. Keski- ikää nosti muutama vanhempi opiskelija ja palvelua käyttäneiden ikäjakauma antaa paremman käsityksen opiskelijajoukosta. Ikäjakauma vuotiaat vuotiaat vuotiaat vuotiaat yht n % Taulukko 2 Melkein puolet palvelua käyttäneistä oli alle 25-vuotiaita eli palvelu kohdistui selkeästi nuorille opiskelijoille. Palvelua käyttäneistä yli puolet oli aloittanut opintonsa ennen 21. ikävuotta eli olivat päässeet yliopistoon melko nuorina. Ikäjakauma opintojen aloittamisiän mukaan on seuraavanlainen: Ikä opintojen alkaessa vuotiaat vuotiaat vuotiaat yht n % Taulukko 3 23

28 Suoritettujen opintopisteiden määrää ei kysytty perustietolomakkeella. Opiskeluun liittyvät tiedot ilmenivat haastattelussa ja hyvin moni opiskelijoista ei ollut perillä opintojensa tilasta eikä tietoa opintosuorituksista olisi saanut helpolla tai se olisi ollut epäluotettavaa. Tieto opiskeluiden vaiheesta esitetään yksinkertaistaen opiskeluvuoden kautta. Opiskeluvuosi lukuvuonna vuosi vuosi vuosi vuosi yht n % Taulukko 4 Opiskeluvuosijakauma osoittaa, että yli puolet suunta-opiskelijoista oli alkuvaiheen opiskelijoita ja yli kymmenen vuotta opiskelleita oli vain seitsemän. Perustaustatiedoista poimittiin tarkasteluun myös koulukiusaamisen kokeminen, sillä sen yleisyys nousi esiin hälyttävänä. Suunta-opiskelijoista 22 koki tulleensa koulukiusatuksi, yksi ei ollut asiasta varma ja 12 ilmoitti, ettei ollut joutunut koulukiusatuksi (n35). Prosentuaalisesti tarkasteltuna 62 % suuntaopiskelijoista oli kokenut koulukiusausta. Vuoden 2008 opiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan 37 % opiskelijoista oli kokenut kiusaamista kouluaikanaan (Kunttu & Huttunen 2009, 49 50). Suunta-opiskelijat ovat kokeneet koulukiusaamista muita opiskelijoita selkeästi useammin. Mielenkiintoista olisi tutkia koulukiusattuna olemisen vaikutuksia yliopistoyhteisöön integroitumisessa ja opiskelijatovereihin kiinnittymisen kannalta. 6.3 Oppilaitoksittain tarkasteltuna Palvelu oli tarkoitettu YTHS:n Tampereen toimipisteissä asioiville opiskelijoille ja ohjauksia tehtiin Kalevantien ja Hervannan toimipisteistä. Palvelua käyttäneistä 50 opiskelijasta 28 oli Tampereen yliopiston ja 20 Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijaa. Näiden lisäksi palveluun ohjattiin kaksi muualla opiskelevaa, mutta Tampereella asuvaa ja Tampereen toimipisteen palveluja käyttävää opiskelijaa. Mielenkiintoinen havainto on, että Suunta-hankkeeseen osallistuneiden opiskelijoiden sukupuolijakauma ei edustanut kyseisen oppilaitoksen sukupuolijakaumaa. Omassa yliopistossaan vähemmistösukupuolena olevat olivat yliedustettuna Suunta-hankkeessa. Palvelu 24