Personaltidning/Henkilöstölehti 1/2006

Transkriptio

1 Personaltidning/Henkilöstölehti 1/2006 1

2 LEDARE PÄÄKIRJOITUS Utmaningar Haasteita Mycket är på gång i Jakobstad som bäst. Förutom utvecklingen av stadens egna servicefunktioner har vi Lassfolkska högskolecampuset och inköpet av Strengbergs tobaksfabrik under arbete. Samtidigt byggs det väldigt friskt i Jakobstad. Detta syns också i befolkningsstatistiken. Befolkningen ökade under året i Jakobstad så att vid utgången av år 2005 hade vi 45 fler kommuninvånare än föregående år. Regionen som helhet visar en befolkningsökning på 75 personer. Detta var det andra året i rad som befolkningen ökade. Senast Jakobstad hade en befolkningsökning före dessa år var under bostadsmässoåret Antalet kommuninvånare var vid årsskiftet således Jag vill gärna se detta som en början på en längre trend. Ett säkert vårtecken, förutom de som moder natur unnar oss, är att bokslutet färdigställs och analyseras. Utan att göra någon större djupdykning vill ja göra några axplock ur bokslutet. Staden Jakobstads bokslut för år 2005 uppvisar ett underskott på 2,265 milj. euro. Det budgeterade underskottet var 1,232 milj. euro. Under året beviljade stadsfullmäktige tilläggsanslag på totalt 0,6 milj. euro under året. Ifråga om affärsverken gör Hamnen och Jakobstads Vatten en aning bättre resultat än budgeterat medan Energiverket gör ett 0,387 milj. euro sämre resultat än budgeterat. Stadens verksamhet exklusive affärsverken gör ett underskott på 6,44 milj. euro medan affärsverken gör ett överskott på 4,17 milj. euro. Detta faktum bör klart hållas i minnet vid framtida riskbedömningar. Ett annat orosmoment är att verksamhetskostnaderna under 2005 steg med 5,61% samtidigt som skattefinansieringen steg med 2,93%. Detta är en ohållbar situation i längden. I skrivande stund är jag nyss hemkommen från Örebro i Sverige där vi tillsammans med stadsfullmäktiges och stadsstyrelsens ordföranden utböt erfarenheter med och lyssnade på våra motsvarigheter från hela Norden. I det mycket digra programmet lyftes två saker fram över andra. För det första har vi en kommun- och servicestrukturprocesser på gång i mindre eller större omfattning i alla nordiska länder. Utmaningarna med en åldrande befolkning med medföljande servicebehov och minskande årskullar som kommer in i arbetslivet som vi står inför liknar mycket långt varandra. Den andra observationen är att personalen och dess kompetensutveckling är i fokus. Utan en kompetent och välmotiverad personal rustad med rätt verktyg kommer vi inte att klara framtidens utmaningar inom servicen för Jakobstadsborna. Så enkelt är det. Pietarsaaressa on parhaillaan monenmoista tekeillä. Kaupungin omien palvelujen kehittämisen lisäksi työn alla ovat Lassfolkin korkeakoulualue ja Strengbergin tupakkatehtaan osto. Lisäksi Pietarsaaressa rakennetaan erittäin vilkkaasti, mikä näkyy myös väestötilastossa. Pietarsaaren väkiluku kasvoi vuoden aikana siten, että vuoden 2005 lopussa kuntalaisia oli 45 henkeä enemmän kuin edellisvuonna. Koko seudun väkiluku on kasvanut 75 hengellä. Tämä oli toinen peräkkäinen vuosi, jolloin väkiluku kasvoi. Edellisen kerran ennen näitä kahta vuotta Pietarsaaren väkiluku lisääntyi asuntomessuvuotena Viime vuodenvaihteessa kuntalaisia oli Näkisin mielelläni suuntauksen jatkuvan. Luonnon muutosten ohella varma kevään merkki on tilinpäätöksen valmistuminen ja analysointi. En syvenny tässä tilinpäätöksen yksityiskohtiin, vaan teen siitä muutamia poimintoja. Pietarsaaren kaupungin vuoden 2005 tilinpäätös osoittaa 2,265 milj. euron alijäämää. Budjetoitu alijäämä oli 1,232 milj. euroa. Kaupunginvaltuusto myönsi vuoden aikana yhteensä 0,6 milj. euron lisämäärärahan. Foto / Kuva: Pirjo Salonen Liikelaitoksista sataman ja Pietarsaaren Veden tulos on hieman budjetoitua parempi, kun taas energialaitoksen tulos on 0,387 milj. euroa budjetoitua heikompi. Kaupungin toiminta ilman liikelaitoksia on 6,44 milj. euroa alijäämäinen, mutta liikelaitosten tulos on 4,17 milj. euroa ylijäämäinen. Tuo seikka on pidettävä mielessä tulevissa riskinarvioinneissa. Huolestuttavaa on myös se, että toimintakustannukset lisääntyivät 5,61 % vuonna 2005, mutta verorahoitus lisääntyi 2,93 %. Ajan mittaan tilanne käy kestämättömäksi. Tätä kirjoittaessani olen juuri palannut Ruotsin Örebrosta, jossa yhdessä kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen puheenjohtajien kanssa tapasimme kollegojamme koko Pohjolasta ja vaihdoimme kokemuksia. Runsaasta ohjelmasta nousi esille erityisesti kaksi seikkaa. Ensinnäkin kaikissa Pohjoismaissa on meneillään erilaisia kunta- ja palvelurakenneprosesseja. Väestön ikääntymisestä johtuva palvelutarve ja työelämään tulevien ikäluokkien pieneneminen ovat varsin samankaltaisia haasteita kaikissa maissa. Toinen huomio on se, että henkilöstö ja sen osaamisen kehittäminen ovat keskeisellä sijalla. Ilman osaavaa ja motivoitunutta henkilöstöä ja oikeita työkaluja emme yksinkertaisesti kykene selviytymään pietarsaarelaisille tarjottaviin palveluihin liittyvistä tulevaisuuden haasteista. Snarare än vi anar står sommarn för dörren. Jag vill tillönska alla anställda och förtroendevalda med familjer en riktigt skön, varm och avkopplande sommar! Mikael Jakobsson Stadsdirektör Kesä on ovella ennen kuin arvaammekaan. Toivotan kaikille työntekijöille ja luottamushenkilöille perheineen oikein mukavaa, lämmintä ja rentouttavaa kesää! Mikael Jakobsson kaupunginjohtaja STADEN/KAUPUNKI Nr 1/2006 Utgivare/Julkaisija: Personalbyrån, Henkilöstötoimisto Redaktörer/Toimittajat: Tiina Manninen, Ulla Linder Gästredaktörer/Vierailevat toimittajat: Maria Kivilompolo, Guy Björklund, Marja Leppänen, Maria Finell Foto/Kuvat: Ben Griep, Ulla Linder, Tiina Manninen, Maria Kivilompolo, Pirjo Salonen, Gerd Sunngren, Harriet Pitkänen Översättningar/Käännökset: Susanna Melender, Helena Kjellman 2

3 Juttua riittää Länsinummen eläkeläisten tapaamisissa Länsinummen päiväkodista eläkkeelle jääneet eivät lepää laakereillaan, vaan he haluavat pitää yhteyttä toisiinsa myös työuransa jätettyään. Päiväkodin eläkeläiset ovat tavanneet toisiaan säännöllisesti noin kerran kuukaudessa kohta kahden vuoden ajan. Siitä asti olemme tavanneet, kun Janssonin Viola jäi eläkkeelle. Me muut olemme jääneet eläkkeelle 6-13 vuotta sitten, päiväkodin entinen johtaja Eila Toivanen kertoo. Janssonin ja Toivasen lisäksi tapaamisiin osallistuvat säännöllisesti Anneli Dahlvik, Saara Lahti, Sirkka Saranpää ja Seija Österberg. Usein mukana on myös ulkojäsen, vielä tiiviisti työelämässä mukana oleva entinen länsinummelainen Armi Hölsömäki. He kaikki ovat työskennelleet kauan vuonna 1974 avatussa Länsinummen päiväkodissa; osa oli siellä töissä alusta asti, osa siirtyi sinne Nummelan päiväkodin lopettaessa toimintansa 1990-luvun alussa. Ruokailun merkeissä järjestetyissä tapaamisissa naiset kertovat kuulumisiaan ja muistelevat menneitä. Kyllä meillä juttua piisaa, kun yksi muistaa yhtä ja toinen toista. Silloin kun olimme töissä, emme ehtineet juuri jutella. Nyt meillä on aikaa nauraa niille entisille jutuille, Eila Toivanen kertoo. Ja juttua todella riittää, kun kyseessä on työpaikka pienten lasten parissa. Muistatkos sen Samin, joka kävelyreissulla hautausmaalle hyppäs aukikaivettuun hautaan ja meillä oli kova työ saada se ylös sieltä? Pensionerade anställda från Länsinummi daghem vilar inte på sina lagrar. Efter utfört värv önskar de upprätthålla kontakten och har därför träffats regelbundet ungefär en gång i månaden i snart två års tid. Ända sen Viola Jansson gick i pension har vi träffats. Vi andra pensionerades för så där 6-13 år sedan, berättar daghemmets tidigare föreståndare Eila Toivanen. Förutom Johansson och Toivanen deltar dessutom regelbundet Anneli Dahlvik, Saara Lahti, Sirkka Saranpää och Seija Österberg. Ofta är också en externmedlem, eller f.d. länsinummaren Armi Hölsömäki med fastän hon ännu är aktiv i arbetslivet. Alla dessa har arbetat länge på Länsinummi daghem, öppnat 1974; en del var där redan vid starten, en del överfördes dit då Nummela daghem stängdes i början på 1990-talet. Ja sen pojanvesselin, joka tippu isoon akvaarioon? Naiset kertovat, että nämä tapaamiset korvaavat osaltaan sitä tyhjiötä, joka jää eläkkeelle jäädessä sosiaaliseen elämään. Eläkkeellä on mukava olla, mutta silloin tulee helposti tunne, ettei kuulu enää sosiaalisesti mihinkään. Eläkkeelle jäädessä jäi kaipaamaan työkavereita ja sitä, kun puhuttiin toisilleen kaikki surut ja murheet, Seija Österberg kertoo. Damerna träffas över en bit mat, diskuterar senaste nytt och minns... Diskussionsämnen har vi nog minsann så det räcker ñ då en minns ett, en annan ett annat. Då vi jobbade hann vi just inte prata, men nu har vi nog tid att skratta och minnas, berättar Eila Toivanen. Och historierna tryter inte då det är fråga om arbete bland små barn. Minns du den där Sami, under promenaden på gravgården, som hoppade ner i en uppgrävd grav och vi hade väldigt svårt att få upp honom därifrån? Och pojkspolingen, som föll i ett stort akvarie? Damerna berättar att dessa träffar till en del fyller det tomrum som uppstår vid pensioneringen vad beträffar det sociala livet. Att vara pensionär är trevligt, men då 3 Säännöllisten kuukausitapaamisten lisäksi naiset pitävät yhdessä pienimuotoisia joulujuhlia ja suunnitteilla on myös matka Kokkolaan. Suunnittelemme myös, että menisimme katsomaan uutta sosiaalitoimistoa, ettemme aivan eläkelöidyttäisi vaan pysyisimme ajan hermoilla, naiset naureskelevat. Tapaamiset ovat niin suosittuja ja hauskoja, että jäseneksi pääsyä oikein odotetaan. Ne jotka ovat vasta jäämässä eläkkeelle, odottavat kovasti, että pääsevät meidän seuraan, naiset nauravat. Teksti ja kuva: Tiina Manninen Eila Toivanen, Sirkka Saranpää ja Seija Österberg kertovat, että eläkkeelle jäädessä jäi kaipaamaan työkavereita. Säännölliset tapaamiset ovatkin muodostuneet entisille länsinummelaisille tärkeäksi kanavaksi pitää yhteyttä yllä. Eila Toivanen, Sirkka Saranpää ja Seija Österberg berättar att som pensionär saknar man arbetskamraterna. De regelbundna träffarna har också utgjort en viktig kanal för f.d. länsinummare att upprätthålla kontakten. Samtalsämnen räcker till på Länsinummipensionärernas träffar infinner sig lätt känslan av att man inte mera har någon social förankring. Som pensionär saknar man arbetskamraterna och det, då man pratade med varandra om sorg och bekymmer, säger Seija Österberg. Utöver de regelbundna månadsträffarna firar damerna tillsammans mindre julfester och under planering är också en resa till Karleby. Vi planerar också ett besök på nya socialbyrån för att vi inte skall bli alltför pensionerade utan hålla oss ajour med tiden, skrattar damerna. De som snart skall pensioneras bara väntar på att få komma med i vårt sällskap, skrattar damerna. Text och bild: Tiina Manninen

4 Kvällens värdar / Illan isännät: Jaana Vainionpää-Tahvanainen, Jan-Olof Näs Över 500 arbetstagare och förtroendemän deltog i personalfesten, som hölls på Länsinummi skola i mars. Folk trivdes ypperligt och ampla lovord fick såväl mat som program, men också anledning till förbättringar av festarrangemanget hittades. Barnträdgårdslärarna Seija Källman och Inkeri Malinen, ditresta ända från Nykarleby, berömde festen för dess fina arrangemang. De njöt av programmet, som framfördes av: elevgruppen från Ristikari skola under ledning av Mika Järvinen och Tea Forsberg, manskören Laulu-Jaakot, Vinterfesten - avbrott i vardagen flicktrion från Musikhuset samt Teater Jakob-Cabarén. Som avslutning på kvällen dansades till tonerna av bandet Dansmix. Programmet var verkligen fint, och trevligt var det också att få till livs lite kulturella inslag i firandet, sade Inkeri Malinen, som jobbar på Permo daghem. Seija Källman, i arbete på Marjala, lovordade den läckra maten. Trakteringen gick också bra trots att så mycket folk var samlat, konstaterade hon. Damerna njöt också av den gemytliga, glättiga atmosfären och möjligheten att träffa människor från också andra arbetsplatser. Även primärskötare Erja Isopahkala från Björkbacka, trivdes bra på festen. Jag är här i sällskap med ett bekant flicksällskap och vi har trevligt. Det är trevligt att man uppmärksammar personalen, för den är ju firmans viktigaste resurs. Trevligt är det också att träffa arbetskamrater och andra bekanta annanstans än i arbetsmiljö. Och nya stadsdirektören var det också angenämnt att samtidigt få bekanta sig med, berömde Erja Isopahkala. Hon tyckte också om programmet, men önskade att festen skulle inrymma också lekfulla programnummer då ju roliga tävlingar på ett lämpligt sätt lättar upp en fest. Och männen väntade alltför länge innan det gick upp för dem att damerna också önskade dansa! I enkäten, som gjorts om festen, ansåg 82 procent att festen var ganska eller riktigt bra, om maten tyckte 94,3 och om programmet 60,5 procent. Många ansåg att programdelen borde komprimeras och tiden för fri samvaro och dans förlängas. Nästan alla understödde arrangerande av personalfester. Många ansåg tidpunkten på hösten eller mitt i vintern lämplig, då det ju finns tid för fest och då man också längtar efter stimulans mitt i vintermörkret. Sommaren och jultiden fick också understöd som festtidpunkt. De första personalfesterna hölls i samband med firandet av stadens 350-årsjubiléum 2002 och den följande, två år senare, Enligt personalchef Rune Wiik är det meningen att göra personalfesterna till en årligen återkommande händelse man kunde ordna fast som julfest i december. Med hjälp av festen önskar vi stärka Vi-andan. En sådan publik tillställning är viktig då ju arbetstagarna jobbar på många olika arbetsplatser. Med festens hjälp har man tillfälle att träffas och bekanta sig med varande, säger Wiik. Stadsdirektör Mikael Jakobsson betonade också i sitt festtal personalfestens betydelse som en social händelse, som samtidigt hjälper att orka i vardagen. Vår personal består av ambitiösa arbetstagare och proffsiga yrkesmänniskor. Kova työ vaatii myös kovat huvit, påminde Jakobsson. Text: Tiina Manninen Bilder: Harriet Pitkänen Talvijuhla katkaisi arjen Bernt Ingerström, Siv Kasslin, Ritva Finne, Mikael Jakobsson, Bengt Kronqvist Yli 500 kaupungin työntekijää ja luottamusmiestä osallistui maaliskuussa pidettyyn Talvijuhlaan. Väki viihtyi mainiosti Länsinummen koululla pidetyissä henkilöstöjuhlissa, ja kiitosta sateli niin ruuasta kuin ohjelmastakin. Parannettavaakin juhlaväki juhlista löysi. Lastentarhanopettajat Seija Källman ja Inkeri Malinen olivat tulleet paikalle Uudestakaarlepyystä asti ja he kehuivat juhlia hienosti järjestetyiksi. He nauttivat ohjelmasta, jota esittivät Ristikarin koulun oppilasryhmä Mika Järvisen ja Tea Forsbergin johdolla, mieskuoro Laulu-Jaakot, Musiikkitalon tyttötrio sekä Teater Jakob Cabarét-ohjelmallaan. Illan lopuksi tanssittamisesta vastasi Dansmix. Ohjelma oli tosi hyvä ja on mukavaa saada vähän kulttuuriantiakin juhlimisen lomaan, Permon päiväkodissa työskentelevä Inkeri Malinen kertoi. Marjalassa työssä olevalta Seija Källmanilta sateli kiitosta maistuvalle ruualle. Ruokailu myös sujui hyvin, vaikka paikalla on näin paljon ihmisiä, hän totesi. Naiset nauttivat myös juhlien lupsakasta ja iloisesta tunnelmasta ja mahdol- 4

5 Scen ur Cabarén. / Kohtaus Cabareesta. lisuudesta tavata muidenkin työpaikkojen ihmisiä. Myös perushoitajana Koivurinteellä työskentelevä Erja Isopahkala viihtyi hyvin juhlassa. Olen täällä tutun naisporukan seurassa ja meillä on kivaa. On mukava huomata, että henkilöstöä huomioidaan, sillä sehän on firman tärkein voimavara. On myös hauska tavata työkavereita ja muita tuttuja muualla kuin työympäristössä. Ja oli mukava tavata uusi kaupunginjohtaja samalla, Erja Isopahkala kiitteli. Hän piti myös ohjelmasta mutta toivoi, että juhliin voitaisiin kehittää myös leikkimielistä ohjelmaa, sillä leikkimieleiset kilpailut keventäisivät juhlaa sopivasti. Ja miehet odottelivat liian kauan, ennen kuin ymmärsivät, että naiset olisivat halunneet tanssia! Talvijuhlista tehtyyn henkilöstökyselyyn vastanneista 82 prosenttia piti juhlaa aika tai oikein hyvänä. Ruuasta piti 94,3 ja ohjelmasta 60,5 Mikael Forsbacka och Marika Envik hälsade välkommen. / Mikael Forsbacka ja Marika Envik toivottivat vieraat tervetulleiksi. 5 prosenttia vastanneista. Monien vastanneiden mielestä ohjelmaosuutta olisi voinut vähän supistaa ja lisätä vapaan seurustelun ja tanssin osuutta. Melkein kaikki kyselyyn vastanneet kannattivat henkilöstöjuhlan pitämistä; monet myös kannattivat ajankohdaksi syksyä tai sydäntalvea, jolloin on aikaa juhlimiseen ja myös mieli kaipaa piristystä pimeän talven keskelle. Myös kesä ja joulunaika saivat kannatusta juhlien pitoajaksi. Ensimmäiset henkilöstöjuhlat pidettiin kaupungin 350-vuotisjuhlien yhteydessä 2002 ja seuraavat kaksi vuotta myöhemmin Henkilöstöpäällikkö Rune Wiikin mukaan tarkoitus on tehdä henkilöstöjuhlista vuotuinen perinne, joka voitaisiin järjestää vaikkapa joulujuhlana joulukuussa. Haluamme juhlien avulla kohottaa me-henkeä. Tällainen kanssakäyminen on tärkeää, kun työntekijät työskentelevät monissa eri paikoissa. Juhlien avulla heillä on mahdollisuus tutustua ja tavata toisiaan, Wiik sanoi. Myös kaupunginjohtaja Mikael Jakobsson tähdensi juhlapuheessaan henkilöstöjuhlan merkittävyyttä sosiaalisena tapahtumana, joka samalla auttaa jaksamaan töissä. Henkilöstömme koostuu ahkerista työntekijöistä ja rautaisista ammattilaisista. Kova työ vaatii myös kovat huvit, Jakobsson muistutti. Teksti: Tiina Manninen Kuvat: Harriet Pitkänen

6 AKTUELLT AJANKOHTAISTA REGLER GÄLLANDE TJÄNSTLEDIGHETER Stadsstyrelsens personalsektion har uppgjort principer gällande prövningsbaserade tjänst- eller arbetsledighet för stadens anställda. Principerna gäller inte ledigheter som är obligatoriska eller rekommenderade enligt kollektivavtal eller lagtext. Principerna gäller dock beviljande av alterneringsledighet. Huvudprincipen är att tjänst- eller arbetsledighet beviljas för högst tolv månader efter att anställningstiden har varat i minst fem år. Därefter bör anställningen åter pågå i minst fem år innan en förnyad tjänstledighet kan beviljas. Ifall ledigheten varar väsentligt kortare tid än tolv månader kan vid behov fler ledigheter beviljas så att ledighetstiden är högst 12 sammanräknade månader efter minst fem års anställning. Orsaken varför man vill ha ledighet har ingen betydelse. Ledigheten kan beviljas avvikande från huvudprincipen ifall det är fråga om speciella omständigheter. Sådan omständighet kan t.ex. vara ledighet för utbildning eller arbetspraktik som är till arbetsgivarens fördel eller annan ledighet av mycket väsentlig betydelse för arbetsgivaren eller den anställda. Ledigheten kan dock avslås ifall arbetsgivaren inte kan hitta en tillfredställande ersättande skötsel av uppgifterna (vikarie) under ledigheten. Ledigheten beviljas av tjänsteman eller enhet som har rätt till detta enligt instruktion eller stadga. Om det inte finns klart sagt, så är det den myndighet som besluter angående anställning till den berörda platsen. VIRKAVAPAITA KOSKEVAT SÄÄNNÖT Kaupunginhallituksen henkilöstöjaosto on laatinut kaupungin työntekijöiden harkinnanvaraisia virka- ja työvapaita koskevat periaatteet. Säännöt eivät koske työehtosopimusten tai lakien mukaisia pakollisia tai suositeltuja vapaita. Ne koskevat kuitenkin vuorotteluvapaan myöntämistä. Periaatteena on, että virka- tai työvapaa myönnetään enintään kahdeksitoista kuukaudeksi työsuhteen kestettyä vähintään viisi vuotta. Sen jälkeen työsuhteen on jatkuttava jälleen viisi vuotta ennen kuin voidaan myöntää uusi virkavapaa. Jos vapaa kestää huomattavasti vähemmän kuin kaksitoista kuukautta, voidaan tarvittaessa myöntää useita vapaita siten, että vapaisiin käytetty aika on yhteensä enintään 12 kuukautta vähintään viiden vuoden työsuhteen jälkeen. Vapaan syyllä ei ole merkitystä. Vapaa voidaan myöntää periaatteesta poiketen, jos kyse on erityisolosuhteista. Tuollainen olosuhde voi olla esimerkiksi koulutusvapaa tai työharjoittelu, josta on hyötyä työnantajalle, tai muu työnantajan tai työntekijän kannalta erittäin merkittävä vapaa. Vapaa voidaan kuitenkin hylätä, ellei työnantaja kykene järjestämään tehtävien tyydyttävää korvaavaa hoitoa (sijaista) vapaan ajaksi. Vapaan myöntää viranhaltija tai yksikkö, jolla on siihen oikeus johtosäännön tai ohjesäännön mukaan. Ellei asiasta ole selkeää mainintaa, vapaan myöntää viranomainen, joka päättää työntekijän palkkaamisesta kyseiseen paikkaan. Rune Wiik Biljetter till Christer Sjögren konsert utlottas Staden har införskaffat ett antal biljetter till Christer Sjögren live den i Kristallen. Vi kan lotta ut 13 st biljetter bland stadens anställda. Fyll i nedanstående kupong och lämna in den till infopunkten/turistbyrån senast Utlottningen sker den 15.6 och vinnarna kontaktas per telefon. Lippuja Christer Sjögrenin konserttiin arvotaan Kaupunki on hankkinut lippuja Christer Sjögren live konserttiin Kristallissa. Arvomme 13 kpl lippuja kaupungin työntekijöiden kesken.täytä allaoleva kuponki ja jätä se infopisteeseen/turistitoimistoon viim Arvonta suoritetaan ja voittajiin otetaan yhteyttä puhelimitse. Namn/Nimi Arbetsplats/Työpaikka Telefon/Puhelin Bertel Jung asemakaava Pietarsaaren museo, Guy Björklund Bertel Jung Bertel Axel Jung syntyi Pietarsaaressa ja hänen vanhempansa olivat Axel Gabriel Jung ja Sofia Augusta Brunberg. Axel puolestaan syntyi Luodossa kappalainen Anders Magnus Jungin poikana. Axel Jung muutti Pietarsaareen ja työskenteli aluksi konttoristina Ph. U. Strengbergin tupakkatehtaassa ja myöhemmin kauppiaana Pietarsaaressa. Hän avioitui vuonna 1867 Pietarsaaressa ja perhe muutti Helsinkiin 1880-luvulla. Bertel Jung pääsi ylioppilaaksi vuonna 1891 ja kouluttautui arkkitehdiksi Helsingin Polyteknillisestä opistossa, jossa suoritti tutkintonsa vuonna Hän jatkoi opintojaan Berliinissä vuosina Palattuaan takaisin Suomeen hän työskenteli mm. Harald Andersinin arkkitehtitoimistossa Helsingissä. Myöhemmin hänestä tuli toimiston osakas ja toimiston nimeksi tuli arkkitehtitoimisto Andersin, Jung & Bomansson. Andersin perusti sittemmin oman toimiston ja Jung ja Oscar Bomansson jatkoivat työskentelyä yhdessä vuoteen 1913 saakka. Vuonna 1908 Jungista tuli Helsingin asemakaava-arkkitehti ja vuonna 1919 Turun asemakaava-arkkitehti. Eräs tärkeimmistä Jungin laatimista asemakaavoista on kaava, jonka hän laati Helsingin Munkkiniemen ja Haagan kaupunginosia varten yhdessä Einar Sjöströmin ja Eliel Saarisen kanssa vuonna Asemakaava oli omana aikanaan erittäin uudenaikainen ja on jäänyt maamme arkkitehtuurin historiaan. Asemakaava sisältää laskelmat sekä väestö- että liikennemäärän lisääntymisestä. Jung laati asemakaavoja myös muihin kaupunkeihin, kuten Tallinnaan, Viipuriin, Ouluun, Vaasaan, Porvooseen, Joensuuhun ja Tornioon. Lisäksi Bertel Jung suunnitteli useita yksittäisiä tunnettuja rakennuksia, mm. Pietarsaaren reaalikoulun vuonna 1904 ja Serlachiuksen pääkonttorin Mäntässä. Kuten arkkitehti Lars Sonckilla, oli Bertel Jungillakin yhteyksiä Ahvenanmaahan ja hänen viimeiseksi merkittäväksi työkseen jäi Maarianhaminan merenkulkumuseo vuonna Bertel Jung sai professorin arvonimen vuonna Hän kuoli Helsingissä

7 in 100 vuotta Pietarsaari koki 1900-luvun alussa suuren muutoksen. Voidaan sanoa, että kaupunki muuttui perinteisestä kauppa- ja merenkulkukaupungista erääksi Suomen teollistuneimmista kaupungeista. Kehitys näkyi selvimmin Strengbergin tupakkatehtaan laajenemisena. Se kasvoi 1900-luvun vaihteessa muutamassa vuosikymmenessä pienestä 100 työntekijän tehtaasta uudenaikaiseksi, yli 1000 työntekijän teollisuuslaitokseksi. Samoihin aikoihin laajeni Wilhelm Schaumanin yritys Alholmassa ja uusia yrityksiä perustettiin. Teollisuuden laajeneminen vaikutti myös väkilukuun. Kaupungin väkiluku yli kaksinkertaistui 10 vuoden jakson aikana 1900-luvun alussa n hengestä vuonna 1900 n henkeen vuonna Väkiluvun voimakas kasvu johti huutavaan tontti- ja asuntopulaan, joka vaati kaupunkialueen laajentamista. Lisäksi kunnallisten palvelujen, kuten koulujen, sähkölaitoksen sekä vesi- ja viemäriverkon tarve kasvoi, ja asian korjaamiseksi oli ryhdyttävä toimenpiteisiin. Ehdotus uudeksi asemakaavaksi 1901 Lokakuun 15. päivänä vuonna 1901 antoi Pietarsaaren kaupunginvaltuusto rahatoimikamarin (vastaa nykyistä kaupunginhallitusta) tehtäväksi ryhtyä toimenpiteisiin kaupungin laajentamiseksi. Rahatoimikamari otti yhteyttä helsinkiläiseen arkkitehtiin Bertel Jungiin, jonka tehtäväksi annettiin laatia ehdotus Pietarsaaren uudeksi asemakaavaksi. Ennen kuin Jung pääsi aloittamaan tehtävänsä, täytyi kaupungin maanmittarin Bror Kuhlefeldtin laatia uudet kartat kaupungin tuolloisesta keskustasta ympäristöineen. Kun se oli tehty, ryhtyi Jung työhön, ja 22. marraskuuta 1901 esiteltiin kaupunginvaltuustolle ensimmäinen ehdotus uudeksi asemakaavaksi. Bertel Jung oli itse läsnä kaupunginvaltuuston kokouksessa ehdotusta esiteltäessä. Saattaa olla kiinnostavaa tutkia hieman tarkemmin Bertel Jungin ehdotuksen selostusta ja rahatoimikamarin ja kaupunginvaltuuston tekemiä muutosehdotuksia, koska niistä on jälkiä katukuvassa vielä nykyäänkin. Bertel Jungin asemakaavan selostus Bertel Jung antoi ehdotuksestaan sekä kirjallisen että suullisen selostuksen. Kirjallinen selostus on säilynyt rahatoimikamarin pitämän kokouksen pöytäkirjan liitteenä. Ehdotuksessaan Jung kiinnittää huomiota kolmeen tärkeään seikkaan: liikenneväyliin, katuistutuksiin sekä toreihin ja puistoihin. Uutta asemakaavaa suunnitellessaan Jung laati myös erillisen suunnitelman koko satama-aluetta varten laitureineen ja tehdastontteineen. Kuriositeettina voidaan mainita, että osa satama-alueen suunnitelmasta on voimassa edelleenkin. Liikenneväylät Tärkeä osa uutta asemakaavaa oli kaupungin halki ja sen ympärillä kulkevan liikenteen järjestäminen. Jungin mielestä oli tärkeintä, että etelänpuoleinen maantie voitaisiin yhdistää kaupungin pohjoispuolella sijaitsevaan uuteen satama- ja tehdasalueeseen. Sen vuoksi Kanavakatua eli nykyistä Kävelykatua ja kirkkoa oli levennettävä länteen päin. Isokoulu ja muutamat asuintalot olivat tiellä ja ne olisi purettava ajan mittaan. Rakennukset purettiinkin 1920-luvulla. Myös kirkon etelä- ja länsipuolista aluetta laajennettaisiin ja Satamakatua levennettäisiin länteen päin. Jos suunnitelmia olisi noudatettu, olisi kaikki Satamakadun varrella olleet vanhat talot purettu. Jungin mielestä Satamakadun alapäähän tuli perustaa tori, joka olisi yhteydessä Ebba Brahen puistikkoon, joka yhdistyisi Skatan pohjoispuolella Alholmantiehen ja jatkuisi edelleen Alholmaan. Keskustan itäpuolelle rakennettaisiin vastaavanlainen liikenneväylä ja Jaakonkatu olisi saanut yhdystien Alholmantiehen. Jungin ehdotukseen sisältyy myös yhdystie itään päin kaupungin sydämestä Kanavakadulta, kuten Jung katua nimittää. Tuossa vaiheessa asemakaavaan piirrettiin Victor Schaumanin puistikko ja tien asema kohosi pikkutiestä puistikoksi. Myös Koulukatu mainitaan tärkeänä liikenneväylänä keskustasta itään päin suunniteltua sairaala-aluetta kohden. 7 Bild: Planläggningsavdelningens arkiv / Kuva: Kaavoitusosaton arkisto Katuistutukset Jung ottaa erillisen otsikon alla esille katuistutukset, joilla hän tarkoittaa katujen ja torien varsien istutuksia. Esteettisistä sekä hygienia- ja käytännön syistä kyseeseen tulisivat lähinnä puuistutukset. Ebba Brahen puistikolle Jung kaavaili tien keskelle puurivistöä, joka jakaisi tulo- ja menoliikenteen virrat. Rautatienkadun itäpuolelle istutettaisiin puita, jotka katvaisivat rautatietä jonkin verran. Jungin ehdotuksesta myös Victor Schaumanin puistikolla on nykyään puita. Tarpeellisen vaihtelun vuoksi Jung katsoi, että sekä Kanavakadulle että Skutnäsinkadulle istutettaisiin puita. Skutnäsinkadun puut ovat jäljellä vielä nykyäänkin, mutta Kanavakatu eli myöhempi Kanavapuistikko menetti puunsa 1950-luvun alussa ja viimeiset puut hävisivät Kävelykatua perustettaessa, mutta sinnekin on istutettu uusia puita. Asematien varrelle oli suunniteltu puuistutuksia, jotka peittäisivät pohjoispuolen makasiinirakennuksia jonkin verran ja antaisivat etelänpuoleiselle leikkikentälle intiimimmän leiman. Leikkikenttää suunniteltiin nykyisen valtion virastotalon ja linja-autoaseman paikalle. Kaupungin itäpuoliset ns. tehdastontit rajattaisiin puuistutuksin sekä esteettisistä syistä että hygieniasyistä. Kyseessä on alue, jolla sijaitsevat nykyään Prisma ja Componentan valimo. Koulukadun ja Prisman välissä on edelleenkin koivuistutuksia. Julkiset paikat ja torit Bertel Jung katsoi, ettei kaupunki tarvitse paljon puistoja ja toreja, koska kaupungin merkitys ja koko eivät sitä vaatineet. Väitteillään hän tarkoittaa luultavasti sitä, että pienessä kaupungissa luonto ja maaseutu ovat lähellä. Jung katsoi, että Myllymäki tarjoaa arkkitehtonisesti kauniin paikan, josta varataan sen vuoksi tilaa kahdelle tai kolmelle tärkeämmälle talolle (esim. kansakoulu, paloasema). Myllymäen alapäähän Jung oli suunnitellut urheilu- ja leikkikenttää, mikä olisi luontevaa, jos koulu rakennettaisiin Myllymäelle. On muistettava, että vuonna 1901 Jungin laatiessa asemakaavaehdotuksensa ei ollut vielä ruotsinkielisen lukion rakennusta, paloasemaa, Lagmanin koulua, kaupunginsaunaa eikä Framin asuintaloa. Oikeastaan Pietarsaaressa ei ollut tuohon aikaan vielä yhtään kerrostaloja, vesijohtoja eikä viemäreitä. Syksyllä 1901 kaupunkilaiset saivat uutuuden, kun ensimmäinen sähköinen katuvalaistus sytytettiin. Idän työläiskaupunginosaan Jung ehdotti keskustoria, jossa olisi koulu, rukoushuone, työläiskoteja ym. Torin nimi olisi Östan torget. Vanhan hautausmaan luoteispuolelle

8 (vanhan panimontontin ja varsinaisen hautausmaan väliin) Jung ehdotti pienehköä paikkaa vakavampia tarkoituksia palvelevalle talolle (mahd. kirkolle). Lisäksi hän katsoi, että nykyinen (lue: vanha) hautausmaa muutettaisiin tulevaisuudessa puistoksi. Asemakaavan vaikutukset ja seuraukset Bertel Jungin asemakaava ei kuitenkaan ollut vielä valmis. Asemakaava vahvistettiin virallisesti vasta muutaman vuoden kuluttua. Se oli toimitettava tarkastettavaksi myös Helsinkiin ja sen jälkeen Pietariin tsaarin hyväksyttäväksi. Asemakaava hyväksyttiin viimein Pietarissa. Asemakaavassa on venäläinen päiväys ja hyväksymispaikkana on Tsarskoje Selo. Se on pietarilainen palatsi, jonka nykyinen nimi on Pushkinin palatsi. Palatsi on eräs Pietarin hienoimpia palatseja ja se rakennettiin Katariina Suuren aikana.kun asemakaava oli hyväksytty ja sitä voitiin vihdoin ryhtyä toteuttamaan, oli kuin pato olisi murtunut. Uutta asemakaavaa oli odotettu kuusi vuotta ja kaupungin laajeneminen oli estynyt, mutta nyt se pääsi täyteen vauhtiin. Nyt oli aika uudistaa myös kaupunginosien jako, tonttinumerointi ja kadunnimet. Kaupunginosien uusjaon tarkoituksena oli pyrkiä saamaan aikaan kaupungin luonnollisempi jako, mutta edelleenkin kaupunki jaettiin kuuteen kaupunginosaan. Eniten väkeä asui edelleen 5. kaupunginosassa (Skata), jossa asui lähes puolet kaupungin väestöstä. Myös tonttien numerointi uusittiin. Aikaisemmin kaupungin kaikilla tonteilla oli ollut juokseva numerointi, mutta nyt kukin kaupunginosa sai oman numeroinnin, joka alkoi numerosta 1. Uudelleennumerointi oli niin kattava, että lähes kaikki kaupungin tontit saivat uuden numeron. Jungin asemakaava sisälsi useita uusia katuja, jotka oli myös nimettävä. Lisäksi monien entisten katujen nimiä muutettiin ja 1600-luvulta lähtien käytössä olleet kadunnimet häipyivät. Niihin kuuluivat Läntinen ja Itäinen Pitkäkatu sekä Eteläinen ja Pohjoinen Torikatu, joista tuli nyt Runeberginkatu ja Otto Malmin katu sekä Kauppiaankatu ja Raatihuoneenkatu. Tehtaankadusta tuli Koulukatu, Pohjoisesta ja Eteläisestä Kanavakadusta tuli Kanavapuistikko. Muita käyttöön otettuja nimiä olivat mm. Amerikankatu, Strengberginkatu ja Rautatienkatu. Osaa nimiehdotuksista ei toteutettu ollenkaan tai ne jäivät ajan mittaan pois. Niitä olivat mm. Sportgatan, Skatändan, Svinhagsgatan, Djurgårdsgatan, Tempelgatan, Vilhelmsgatan ja Brännerigatan. Nyt siirryttiin myös uudenaikaisempaan osoitenumerointiin, joka oli sama kuin nykyäänkin. Aikaisemmin osoitenumerona käytettiin tonttinumeroa, mutta nyt otettiin käyttöön ns. portinnumerot. Vanhemman järjestelmän mukaan esim. osoite Isokatu 62 ilmoitti, että henkilö asui Isonkadun tontilla n:o 62. Uudessa järjestelmässä samasta osoitteesta tuli Isokatu 13. Rahatoimikamari painatti uuden asemakaavan yleisön saataville ja siten siitä tuli kaupungin ensimmäinen kunnollinen osoitekartta. Jungin asemakaava nykyään Bertel Jungin vuoden 1906 asemakaava oli tavallaan kaupungin ensimmäinen uudenaikainen asemakaava. Aikaisemmissa asemakaavoissa oli määritelty vain summittaisesti korttelit, torit, kadut ja kujat. Jungin asemakaavan kautta mukaan kuvaan tulivat erityiset teollisuustontit, julkisten rakennusten tontit, liikennesuunnittelu ja rautatie- ja satama-alueet. Jung myös otti jälleen käyttöön korttelit, jotka poikkesivat 1800-luvun klassisten suunnittelijoiden suorakaiteenmuotoisista kortteleista ja tonteista. Siten kaupunki sai vinoja kadunkulmia ja katuja, jotka kaartavat kaupungin halki. Se on nähtävissä mm. Framin kulmassa, Pietarinpuistikon linjauksessa, Pinnonäsinkadulla ja Roosinkadulla. Osa 1600-luvun asemakaavasta pelastui sen ansiosta, että Jung rikkoi suorakaiteen muotoisten kortteleiden vanhaa kaavaa. Vuodelta 1835 peräisin olleessa Bergerin asemakaavassa myös kirkon ja kanavan välinen alue sai ruutukaavan, mutta Jung hyväksyi epäsäännölliset korttelit ja vinot kadut, minkä ansiosta mm. Visasmäen, Perämiehenkadun ja Kirkkokadun linjaukset pelastuivat. Ne kaikki ovat peräisin 1600-luvulta. Kaupunginvaltuuston oli hieman vaikea hyväksyä tontteja, jotka eivät olleet neliön muotoisia. Katsottiin, että koska kaupungin useimmat talot olivat puisia, olisi hirsistä salvotut talot vaikea sovittaa epäsymmetrisiin tontteihin. On toki nähtävissä, että Jungin asemakaava on tarkoitettu varsin pitkälti suuremmalle kaupungille kivitaloineen. Jungin asemakaavan kautta kaupunki sai myös varsin paljon puistoja ja viheralueita, kuten Koulupuiston, jonka kaavoitti myöhemmin Suomen johtava puutarha-arkkitehti Bengt Schalin. Jungin asemakaavaan merkittyjen puistojen suunnittelemiseksi julistettiin yleinen kilpailu jo vuonna 1904, vaikka asemakaavaa ei vielä ollutkaan hyväksytty virallisesti. Jungin asemakaava antoi suuntaa myöhemmille 1900-luvun alkupuoliskolla laadituille kaavoille. Asemakaava päivitettiin vuonna 1914 ja Harald Andersin laati uuden asemakaavan 1920-luvulla. Nyt syntyi mm. Läntelän kaupunginosa. Andersinin asemakaavassa osa Jungin suunnitelmista hävisi, mutta suuri osa Jungin ratkaisuista jäi kuitenkin elämään ja ne ovat havaittavissa vielä nykyäänkin. Niihin kuuluvat mm. Myllymäki, Lontoon kaupunginosa, Tehtaankadun tehdastontit (nykyinen Prisman alue) sekä kirkon ja Kävelykadun välinen alue. 8 Bild / Kuva: Museets arkiv / Museon arkisto Bertel Jung Bertel Axel Jung föddes i Jakobstad den föräldrar var Axel Gabriel Jung och Sofia Augusta Brunberg. Axel i sin tur föddes i Larsmo som son till kaplanen Anders Magnus Jung. Sonen Axel Jung flyttade in till Jakobstad och arbetade först som kontorist i Ph. U. Strengbergs Tobaksfabrik och senare som handlande i Jakobstad. Han gifte sig år 1867 i Jakobstad och under talet flyttar familjen till Helsingfors. Bertel Jung blev student år 1891 och utbildade sig till arkitekt vid Polytekniska institutet i Helsingfors och fick sin examen år Han fortsatte sina studier i Berlin under åren 1895 och Då han kom tillbaka till Finland arbetade han bl.a. på Harald Andersins arkitektkontor i Helsingfors. Han blev senare delägare i byrån och den verkade under namnet arkitektbyrå Andersin, Jung & Bomansson. Senare startade Andersin en egen byrå, medan Bertel Jung och Oscar Bomansson fortsatte att arbeta tillsammans till år 1908 blev Jung stadsplanearkitekt i Helsingfors och fr.o.m i åbo. Ett av de viktigaste planer som Jung har gjort är den plan som han gjorde tillsammans med Einar Sjöström och Eliel Saarinen år 1918 för stadsdelarna Munksnäs och Haga i Helsingfors. Planen var mycket modern för sin tid och har gått till vår arkitekturhistoria. Planen innehåller beräkningar både över befolkningstillväxten och över trafikens tillväxt. Jung kom också att göra stadsplaner för andra städer i bl.a. Reval, Viborg, Uleåborg, Vasa, Borgå, Joensuu, Torneå. Därtill kom Bertel Jung att planera flera kända enskilda byggnader bl.a. Jakobstads realläroverk år 1904, Serlachius huvudkontor i Mänttä. Liksom arkitekten Lars Sonck hade Bertel Jung anknytning till åland och hans sista betydande arbete blev Mariehamns sjöfartsmuseum år år 1942 förärades med Bertel Jung med professorstiteln. Han dog i Helsingfors

9 Bertel Jungs stadsplan 100 år Jakobstads museum, Guy Björklund I början av 1900-talet genomgick Jakobstad en stor förvandling. Man kan säga att staden förvandlades från en traditionell handels- och sjöfartsstad till en av Finlands mest industrialiserade städer. Utvecklingen syntes mest i expansionen av Strengbergs tobaksfabrik, som under ett par decennium vid sekelskiftet 1900 växte från en liten fabrik med ett 100-tal anställda till en modern industri med över 1000 anställda. Samtidigt expanderar Wilhelm Schaumans företag på Alholmen och nya grundas. Industriernas expansion ger också utslag i stadens befolkningssiffror. Under en 10-års period i början av 1900-talet mer än fördubblas stadens invånarantal från ca 2900 personer år 1900 till ca 6500 år En sådan kraftig ökning av invånarantalet resulterade i en stor tomt- och bostadsbrist i staden och man kräver en utbyggnad av stadsområdet. Dessutom ökade behoven av kommunal service med skolor, elektricitetsverk, vatten och avlopp m.m. vilket också måste åtgärdas. Förslaget till ny stadsplan 1901 Den 15 oktober 1901 gav stadsfullmäktige i Jakobstad i uppdrag åt drätselkammaren (motsvaras idag av stadsstyrelsen) att ta i tu med en utvidgning av staden. Drätselkammaren tog kontakt med arkitekt Bertel Jung i Helsingfors, som fick i uppdrag att utarbeta ett förslag till en ny stadsplan för Jakobstad. Innan Jung kunde påbörja sitt uppdrag blev stadens lantmätare Bror Kuhlefeldt tvungen att utarbeta nya kartor över stadens dåvarande centrum och omgivningar. Då detta var gjort, tog Jung i tu med sitt arbete och den 22 november 1901 presenterades för stadsfullmäktige det första förslaget till en ny stadsplan. Bertel Jung var själv med vid stadsfullmäktiges möte då förslaget presenterades. Det kan ju vara intressant att se lite närmare på Bertel Jungs förklaringar till sitt förslag och på de förändringsförslag som drätselkammaren och stadsfullmäktige lyfte fram, eftersom vi idag ännu kan se spår av dem i stadsbilden. Bertel Jungs förklaring till stadsplanen Bertel Jung gav både en skriftlig och en muntlig förklaring till sitt förslag. Den skriftliga förklaringen finns bevarad som bilaga till drätselkammarens protokoll den I sitt förslag tog han fasta på tre viktiga delar i planen: trafikleder, gatuplanteringar samt torg och parker. Samtidigt som staden skulle få en ny stadsplan kom Jung också att göra en särskild planering för hela hamnområdet, med kajer och fabrikstomter. Som kuriosa kan man säga att delar av denna plan för hamnområdet fortfarande är gällande. Trafikleder En viktig del av den nya stadsplanen var att lösa trafiken genom och runt staden. Det viktigaste, ansåg Jung, var att kunna koppla landsvägen i söder till det nya hamn- och fabriksområdet norrom staden. För att göra detta skulle Storgatan mellan Kanalgatan, nuv. Gågatan och kyrkan breddas mot väster. Storskolan samt några bostadshus stod i vägen och skulle på sikt rivas, vilket också skedde under 1920-talet. Också området söder och väster om kyrkan skulle utvidgas och Hamngatan skulle breddas mot väster. Skulle man ha följt dessa planer skulle alla de gamla gårdarna Bild/Kuva: Planläggningsavdelningens arkiv / Kaavoitusosaton arkisto 9 vid Hamngatan ha rivits. Nedanför Hamngatan ansåg Jung att man skulle anlägga ett torg, som skulle stå i förbindelse med Ebba Brahe esplanaden, som norrom Skata skulle förena sig med Alholmsvägen och vidare gå ut mot Alholmen. En motsvarande trafikled skulle byggas på östra sidan av centrum och Jakobsgatan skulle ha fått en förbindelseväg till Alholmsvägen. I Jungs förslag ingår också en förbindelseväg mot öster från hjärtat af staden Kanalgatan, som Jung kallar den. Det är nu som Victor Schaumans esplanad ritas in och vägens status höjs från en liten väg till en esplanad. Också Skolgatan omnämns som en viktig trafikled från centrum österut mot det planerade sjukhusområdet. Gatuplanteringar Under en skild rubrik tar Jung fram något som han kallar gatuplanteringar med detta medar han planteringar i anslutning till gator och torg. Det är då mest fråga om planteringar av träd både av estetiska, hygieniska och praktiska skäl. Då det gällde Ebba Brahe esplanaden tänkte sig Jung en rad av träd mitt i vägen för att dela trafiken i en inkommande och utgående ström. Öster om Järnvägsgatan skulle planteras träd för att i någon mån undanskymma järnvägen. Det är också på Jungs förslag som vi idag har träd längs Victor Schaumans esplanaden. För att få nödig omväxling ansåg Jung att både Kanalgatan och Skutnäsgatan skulle planteras med träd. Ännu idag har Skutnäsgatan kvar sina träd medan Kanalgatan senare Kanalesplanaden förlorade sina träd i början på 1950-talet och de sista försvann då Gågatan anlades, men också nya träd har planterats här. Längs Stationsvägen var det tänkt att trädplanteringarna i någon mån skulle skymma magasinsbyggnaderna i norr och ge lekplanen i söder en intimare prägel. Lekplanen var tänkt där Statens ämbetshus och busstationen finns i dag. Av både estetiska och hygieniska skäl skulle de s.k. fabrikstomterna öster om staden inramas av trädplanteringar. Det är då fråga om det område som idag hyser Prisma och

10 gjuteriet Componenta. Fortfarande har vi planterade björkar mellan Skolgatan och Prisma. Allmänna platser och torg Bertel Jung ansåg att staden inte behöver någon större mängd av parker och torg eftersom stadens betydelse och storlek inte kräver detta. Med dessa påståenden menar han antagligen att i en liten stad är det nära till den omgivande naturen och landsbygden. Jung ansåg att Kvarnbacken erbjuder en arkitektoniskt vacker plats, vid vilken fördenskull reserverats rum för två á tre viktigare hus (t.ex. folkskola, brandstation m.m.). Nedanför Kvarnbacken hade Jung tänkt sig en sport- och lekplan, vilket skulle ha varit naturligt ifall man gick in för att uppföra en skolbyggnad uppe på Kvarnbacken. Man måste komma ihåg att ännu år 1901, då Jung gjorde stadsplaneförslaget, fanns inte ännu svenska gymnasiebyggnaden, brandstationen, Lagmans skola, stadsbastun eller Frams bostadshus. Egentligen fanns inga höghus inga vattenledningar eller avlopp ännu i Jakobstad vid denna tid. En modernitet fick stadsborna hösten 1901 då den första elektriska gatubelysningen tändes. I arbetarstadsdelen i öster föreslog Jung ett centraltorg med skola, bönehus, arbetarhem o.dyl. Torget skulle få namnet Östan torget Norväst om den gamla begravningsplatsen (mellan gamla bryggeritomten och själva begravningsplatsen) föreslog Jung en mindre plats för för allvarligare ändamål tjänande hus (event. kyrka). Han ansåg också att då den nuvarande (läs gamla begravningsplatsen) i framtiden skall ombildas till en park. Planens verkningar och följder Det tog ändå några år innan Bertel Jungs stadsplan blev officiellt fastställd. Den skulle också granskas i Helsingfors och sedan godkännas av tsaren i St. Petersburg. Detta skedde slutligen den i St. Petersburg. På stadsplanen finns dessutom den ryska dateringen, och som plats för godkännandet står Zarskoje- Sjelo. Detta är ett palats i St. Petersburg och som idag kallas Pusjkinpalatset. Palatset är ett av de finaste i St. Petersburg och hör till de palats som byggdes upp under Katarina den stores tid. Då planen var godkänd och man äntligen kunde börja verkställa den, var det som att öppna en fördämning. Man hade väntat på den nya planen i sex år och utbyggnaden av staden hade stått stilla, men nu kom den igång med full fart. Det var nu dags att nu också modernisera stadsdelsindelningen, tomtnumreringen och gatunamnen. Avsikten med nyindelningen av stadsdelarna var att försöka få en naturligare indelning av staden, men fortfarande kom staden att ha sex stadsdelar. Den mest folkrika var fortfarande stadsdel 5 (Skata) med nästan hälften av stadens befolkning. Tomterna fick också en ny numrering. Tidigare hade alla stadens tomter haft en löpande numrering, fr.o.m. nu fick varje stadsdel sin egen numrering börjande från nummer 1. Omnumreringen var så omfattande att i princip fick alla stadens tomter ny nummer. Med Jungs stadsplan kommer det till många nya gator, som också skall namnges, vilket också sker. Dessutom ändras namnen på många gamla gator och sådana gatunamn som funnits med sedan talet försvinner. Till dessa hör Västra och östra långgatorna, Södra och Norra Torggatorna, vilka nu blir Runebergsgatan och Otto Malmsgatan respektive Köpmansgatan och Rådhusgatan. Fabriksgatan blir Skolgatan, Norra och Södra Kanalgatorna blir tillsammans Kanalesplanaden. Andra namn som nu kommer i användning är bl.a. Amerikagatan, Strengbergsgatan, Järnsvägsgatan. En del av namnförslagen blev aldrig förverkligade eller föll med tiden bort. Sådana var Sportgatan, Skatändan, Svinhagsgatan, Djurgårdsgatan, Tempelgatan, Vilhelmsgatan, Brännerigatan m.fl. Man övergår nu också till en mera modern adressnumrering eller den samma som vi har idag. Tidigare använde man tomtnumret som adressnummer, nu tog man i bruk s.k. portnummer. Enligt det äldre systemet angav t.ex. adressen Storgatan 62 att man bodde vid Storgatan på tomt nr 62. Enligt det nu systemet blev samma adress Storgatan 13. Drätselkammaren lät trycka upp den nya planen tillgänglig för en större allmänhet upp planen och blev härigenom stadens första ordentliga adresskarta. Jungs plan idag Bertel Jungs stadsplan från 1906 var på sitt sätt stadens första moderna stadsplan. De tidigare hade bara i stort sett reglerat kvarter, torg, gator och gränder. Genom Jungs stadsplan kommer nu med i bilden särskilda industritomter, tomter för offentliga byggnader, trafikplanering, Jakobstads museum ordnar under sommaren en utställning i Malmska gården, Storgatan 2 med anledning av Bertel Jungs stadsplan fyller 100 år. På utställningen kan man bekanta sig med själva stadsplanen, förslagen till parkerna och Bengt Schalins förslag till plan för Skolparken. Utställningen är öppen varje dag kl Stadens anställda kan under sommaren gratis besöka utställningen. Välkomna! Pietarsaaren museo järjestää kesän aikana näyttelyn Malmin talossa, Isokatu 2, Bertel Jungin asemakaavan 100 vuotisjuhlan kunniaksi. Näyttelyssä voi tutustua itse asemakaavaan, puistoehdotuksiin ja Bengt Schalinin Koulupuistosuunnitelmaan.Näyttely on avoinna joka päivä klo Kaupungin työntekijät voivat tutustua näyttelyyn ilmaiseksi kesän aikana. Tervetuloa! Guy Björklund, museichef, museonjohtaja järnvägs- och hamnområden. Jung bryter också mot de klassiska planerarna från 1800-talet som förespråkade rektangulära kvarter och tomter och återinför kvarter som bryter mot detta. På detta vis får vi sneda gathörn, gator som kurvar genom staden. Detta ser vi bl.a. i det Framska hörnet, dragningen av Pedersesplanade, Pinnonäsgatan, Roosgatan. Tack vare att Jung bröt mot de gamla planerna med rektangulära kvarter, räddades en del av 1600-talets stadsplan. Enligt Bergers plan från 1835 skulle området mellan kyrkan och kanalen också få ett rutmönster, men Jung accepterade de oregelbundna kvarteren och de sneda gatorna och tackvare detta räddades sträckningen av bl.a. Visasbacken, Styrmansgatan och Kyrkogatan, vilka alla kan spåras till 1600-talet. Stadens fullmäktige hade lite svårt att acceptera de icke kvadratiska tomterna. Man ansåg att de flesta hus i staden byggs av trä och att det därför blir svårt att anpassa timrade hus till de osymmetriska tomterna. Visst kan man se att Jungs plan ganska långt är en plan för en större stad med stenhus. Genom Jungs plan fick staden också en hel del parker och grönområden däribland Skolparken, som sedan i detalj skulle planläggas av Finlands första trädgårdsarkitekt Bengt Schalin. För att planera de parker som kommit till genom Jungs plan utlystes en allmän tävling redan under 1904 fastän stadsplanen inte ännu var officiellt godkänd. Jungs stadsplan kom att bli riktgivande för senare de planer som gjordes under den första halvan av 1900-talet. En direkt uppdatering gjordes 1914 och under talet engagerades arkitekt Harald Andersin för en ny stadsplan. Nu tillkommer bl.a. stadsdelen Västanpå. Genom Andersins plan försvinner en del av Jungs planering, men ändå lever mycket av Jungs idéer vidare och kan upplevas ännu idag. Till dessa hör bl.a. Kvarnbacken, stadsdelen London, fabrikstomterna vid Fabriksgatan (nuvarande Prisma-området), området mellan kyrkan samt Gågatan. S STADSPLAN 100 ÅR BERTEL JUNG IN ASEMAKAAVA 100 VUOTTA 10

11 Att samla på dockor leder tankarna till förr i världen I Margot Lindbergs skåp finns det skatter: dockor, små kärl, sängar, möbler och andra föremål som hör till ett dockskåp. Alla föremål är gamla och individuella, långt från nutida plastleksaker. Fastän det också finns större dockor i samlingen, samlar Margot Lindberg i huvudsak på små dockor, som passar till ett dockskåp. Hon har dockor av porslin, trä och till och med av metall. Dockorna är också gamla, nya leksaker bryr hon sig inte om. Jag är intresserad av gamla samlardockor, vilka också är viktiga att bevara för kommande generationer. De börjar bli museiföremål, berättar Margot. De äldsta dockorna i hennes samling är från 1830-talet, nyaste från och 50-talet. En del är av släktens gamla, en del har jag fått som presenter och en del har jag köpt från antikaffärer och på ñmarknader, vilka vi också besöker då vi är i utlandet. Dockor och dockskåpsföremål kan man även hitta på lopptorg, men då skall man nog ha tur, för dockorna är populära samlarobjekt, berättar Margot. Att det är populärt att samla på dockor ser man också av priset. Jag vågar inte ens säga hur dyra de är, skrattar Margot, men berättar som exempel, hur bara en docka, i en antikaffär i Stockholm, kostade kronor. Dockor som samlarobjekt är dyra, men den äldsta är inte alltid den dyraste. Dyrast är dockor med speciell karaktär, förklarar Margot. Margot Lindberg har samlat dockor och dockskåpsföremål i över 30 år. Jag fick början då pojkarna var små och jag försökte göra ett dockskåp åt dem. Då på 1970-talet fanns de inte att köpas och därifrån började intresset, berättar Margot och tillägger, att ett gammaldags dockskåp fortfarande finns på hennes önskelista. Hennes intresse för dockor är också äldre än så. Redan som liten sydde jag dockor och dockkläder. Jag har även senare tillverkat dockor, men jag är litet lat att sy. Avsikten var att jag skulle göra åt dockorna likadana kläder, som de egna barnen hade som små, säger Margot. Margot Lindberg anser att de gamla leksakerna minner om gamla klädstilar, frisyrer och föremål och är därför kulturhistoria. Bland föremålen i dockskåpet finns bl.a. pigtittare, järnsängar och till och med primuskök. Margot Lindberg behandlar gamla föremål med aktning och önskar att andra också gjorde så med gamla leksaker. Leksakerna är flitigt i användning och av gamla leksaker finns det så litet, att de som finns kvar inte borde få förstöras, säger Margot. Hennes egna barnbarn vet, att mummos leksaker får man inte röra. Åt barnbarnen har Margot Lindberg skaffat egna leksaker, bl.a. många barbiedockor. Samlandet för tankarna till förr i världen och från början av oktober har Margot Lindberg mera tid för sitt intresse. Då pensioneras hon från tjänsten som avdelningschef på Socialbyrån. De gamla dockorna är så väl gjorda och individuella. De talar för sig på något sätt, berättar Margot Lindberg om sin samlarhobby. Vanhat nuket ovat niin tarkkaan tehtyjä ja yksilöllisiä. Ne jotenkin puhuttelevat, Margot Lindberg kertoo keräilyharrastuksestaan. Margot Lindberg, som flyttade, från Karleby till Helsingfors via Åbo till Jakobstad, började sin tjänstgöring år 1977 som familjedagvårdsledare. År 1983 blev hon avdelningssekreterare, vilken tjänst senare ändrades till en avdelningschefstjänst. Arbetsbilden passar bra in i min hobby, bl.a. barnskydds-, utkomst- och invandrarfrågor har jag handhaft, skrattar Margot. Text: Tiina Manninen Bild: Ben Griep Nukkien keräily vie mennessään Margot Lindbergin kodin kaapeissa on aarteita: nukkeja, pieniä astioita, sänkyjä, huonekaluja ja muita nukkekotiin sopivia tavaroita. Kaikki esineet ovat vanhoja ja yksilöllisiä, kaukana nykyajan muovileluista. Vaikka joukossa on isompiakin nukkeja, pääsääntöisesti Margot Lindberg keräilee pieniä, nukkekotiin sopivia nukkeja. Niitä hänellä on posliisina, puisina ja jopa metallisina. Nuket ovat myös vanhoja, uusista muovileluista hän ei välitä. Olen kiinnostunut vanhoista keräilynukeista, jotka on tärkeää säilyttää 11 jälkipolvillekin. Ne rupeavat olemaan museotavaraa, Margot kertoo. Vanhimmat hänen kokoelmansa nuket ovat 1830-luvulta, uusimmat ja 50-luvuilta. Osa on suvun vanhoja, osan olen saanut lahjoina ja osan olen ostanut antiikki-

12 liikkeistä ja ñmarkkinoilta, joita kiertelen myös ulkomailla ollessani. Nukkeja ja nukkekotitavaroita voi löytyä myös kirpputoreilta, mutta silloin täytyy olla jo tuuria, sillä nuket ovat suosittu keräilykohde, Margot kertoo. Nukkien keräilyn suosio näkyy suoraan myös niiden hinnassa. En uskalla edes sanoa, kuinka kalliita ne ovat, Margot naurahtaa mutta kertoo esimerkkinä, miten yksikin tukholmalaisessa antiikkiliikkeessä ollut nukke maksoi kruunua. Keräilynuket ovat kalliita, mutta vanhin ei ole aina kalleinta. Kalleimpia ovat luonnenuket, Margot selvittää. Margot Lindberg on kerännyt nukkeja ja nukkekotitavaroita yli 30 vuotta. Aloitin kun pojat olivat pieniä ja yritin tehdä heille nukkekotia. Silloin 1970-luvun alussa sellaista ei ollut ostettavissa, ja siitä kiinnostus lähti, Margot kertoo ja lisää, että vanhanaikainen nukkekoti on edelleen hänen toivelistallaan. Hänen kiinnostuksensa nukkeja kohtaan on tätäkin vanhempaa. Jo pienenä ompelin nukkeja ja nukenvaatteita. Olen tehnyt myös myöhemmin itse nukkeja, mutta olen vähän laiska ompelemaan. Tarkoitus olisi laittaa nukeille sellaiset vaatteet, joita omilla lapsilla oli pienenä, Margot sanoo. Margot Lindbergin mukaan vanhat lelut ovat kulttuurihistoriaa, joka kertoo osaltaan vanhoista pukeutumistyyleistä, kampauksista ja esineistä. Nukkekotitavaroissa on mm. piianpeilejä, rautasänkyjä ja jopa priimuskeitin. Margot Lindberg kohtelee esineitä vanhojen esineiden tarvitsemalla kunnioituksella, ja toivoo myös muiden tekevän niin vanhoille leluilleen. Lelut ovat kovassa käytössä ja vanhoja leluja on niin vähän jäljellä, että jäljellä olevia ei saisi enää pilata, Margot toivoo. Hänen omat lastenlapsensa tietävät, että mummin kokoelmiin ei saa koskea. Lastenlapsia varten Margotilla on omat lelunsa, mm. monta barbienukkea. Keräily vie mennessään, ja lokakuun alun jälkeen Margot Lindbergillä on enemmän aikaa harrastukselleen. Silloin hän jää eläkkeelle sosiaalitoimiston osastopäällikön virasta. Kokkolasta Helsinkiin ja Turun kautta Pietarsaareen muuttanut Margot Lindberg aloitti kaupungin palveluksessa vuonna 1977 perhepäivähoidon ohjaajana. Vuonna 1983 hänestä tuli osastosihteeri, mikä myöhemmin muuttui osastopäälliköksi. Työn luonne sopii hyvin harrastukseeni, mm. lastensuojelu-, toimeentulo- ja pakolaisasioita työssään käsittelevä Margot naurahtaa. Teksti: Tiina Manninen Kuva: Ben Griep Löneskruven dras åt, säger Luomala Lönespiralen för stadens anställda är i dag alltför bred och det måste åtgärdas vid kommande avtalsförhandlingar, då det verkar vara så att de högre lönerna utvecklas snabbare än de lägre, funderar personalsektionens ordförande Eero Luomala. En möjlighet, enligt honom, skulle vara att rikta lönepottens personliga del till lönetabellens nedersta ända. Men det är ju ett politiskt beslut - hur det då lyckas, påminner han. Luomala leder stadsstyrelsesektionen, som representerar staden i egenskap av arbetsgivare. Sektionens uppgift är bl.a. att besluta om avlöning och tillämpning av kollektivavtal. Personalsektionen ger också förvaltningsgrenarna riktlinjerna för stadens personalpolitik, övervakar arbetarskyddet i samråd med stadens interna arbetarskyddsorganisation samt besluter om lönesättningen vid nyanställningar i staden. Till Personalsektionen hör 5 ledamöter, vilka, förutom Luomala (pro), är SFP: s Mona Vikström och Mikael Hagman, SDP:s Ulla Hellén samt kristligas Kurt Hellstrand. Sektionen sammanträder minst en gång i månaden, också oftare under avtalsförhandlingarna. Denna sektion har lagt tonvikt på arbetsplatsmöten, vilka den anser viktiga, då man där har tillfälle att diskutera kommande planer och andra viktiga ärenden. Dessa borde hållas 8 gånger i året, och vi har också noterat att möten hålls inom varje sektor. Luomala tycker också att Info-tillfällen är viktiga, vilka sektionen, tillsammans med den nya stadsdirektören Mikael Jakobsson, håller för förtroendemännen. Vid dessa får förtroendemännen information om nya planer, och sammanträden hålls minst 2 gånger per år, berättar Luomala. Lönerna bör hållas konkurrenskraftiga Enligt Luomala är stadens nuvarande personalstyrka på ganska lämplig nivå, och här kommer inte att ändras mycket, om inte staten ger mera uppgifter åt kommunerna. Ännu vet man naturligtvis inte vad den kommande kommunreformen kommer att medföra. Klart är i alla fall att den kommer att öka samarbetet också ganska radikalt kommuner emellan. Det kan innebära samarbete tillexempel om kommunernas löneräkning, som i Jakobstad är moderniserad och konkurrenskraftig. Då de stora årskullarna går i pension måste staden som arbetsgivare i allt högre grad konkurrera om arbetstagare med den privata sektorn. Detta innebär att lönenivån måste vara sådan att vi kan konkurrera med den privata sektorns löner. Också arbetsförhållanden måste vara sådana att man trivs på jobbet. Luomala tycker det är ett gott tecken att till de lediganslagna platserna i staden har det ännu räckt sökanden. Problemsektorer hittar man dock. Socialens hemvårdare har dåliga löner, vilket gör att det är svårt att få arbetskraft. Där borde man få till stånd någon slags förbättring. Den största sjukfrånvaron finner man inom socialsektorn, där människorna bränner ut sig. Dit borde man absolut få mera folk i arbete, säger Luomala. Den långa linjens politiker För Luomala är engagemanget i personalsektionen inte något nytt då det här är hans andra fyraårsperiod som personalsektionens ordförande. Den första var under Nicke Anderssons tid, säger Luomala. Luomala är stadsfullmäktigeveteranen, som suttit i fullmäktige i ett streck ända från Under den här tiden har han också hunnit sitta i flera nämnder, och fungerar också under den här fullmäktigeperioden som direktionsordförande i finskspråkiga arbetarinstitutet. I stadsstyrelsen är han också ersättare för Leo Valkama. Personalsektionsarbetet skiljer sig från vanligt nämndarbete på det sättet, att personalsektionen gör beslut som omfattar hela staden. Vanligt nämndarbete berör bara den egna sektorn, säger Luomala. I det civila arbetade Luomala på Rettig, där han fungerade som huvudförtroendeman, med rekordet 34 år. Denna bakgrund har varit till nytta i arbetet för personalsektionen, säger Luomala. Personalärenden är i grunden likadana, och tillexempel arbetsavtals- och löneunderhandlingsärenden och -termer är bekanta redan från tidigare. Nuförtiden beskriver Luomala sig själv som en politiker på heltid, men sysslar även med annat. På somrarna åker jag mycket motorcykel och jag springer också mycket omkring i skogen med kameran, berättar den fotograferande medlemmen i föreningen Nostalgiknuttarna. Text och bild: Tiina Manninen 12

13 Palkkahaitarin kimppuun, sanoo Luomala Kaupungin työntekijöiden palkkahaitari on nykyisellään liian suuri ja sitä pitäisi saada pienennettyä seuraavien sopimusneuvotteluiden aikana. Sillä tahtoo olla niin, että suuret palkat kehittyvät nopeammin kuin pienet, miettii henkilöstöjaoston puheenjohtaja Eero Luomala. Hänen mukaansa yksi mahdollisuus tähän olisi kohdentaa palkkapotin henkilökohtaista osuutta palkkataulukon alapäähän. Mutta on poliittinen päätös, miten se onnistuu, hän muistuttaa. Luomala johtaa kaupunginhallituksen jaosta, joka edustaa kaupunkia työnantajana ja jonka tehtävänä on mm. sopia palkkauksesta ja soveltaa työehtosopimuksia. Henkilöstöjaosto myös antaa hallintokunnille ohjeet kaupungin henkilöstöpolitiikasta, valvoo työsuojelua yhdessä kaupungin sisäisen työsuojeluorganisaation kanssa sekä palkkaa uudet työntekijät kaupungille. Henkilöstöjaostoon kuuluu viisi jäsentä, jotka Luomalan (pro) lisäksi ovat RKP: n Mona Vikström ja Mikael Hagman, SDP:n Ulla Hellén sekä kristillisten Kurt Hellstrand. Jaosto kokoontuu vähintään kerran kuukaudessa, sopimusneuvottelujen aikaan useamminkin. Tämä jaosto on kiinnittänyt huomiota työpaikkakokouksiin, joita se pitää tärkeänä, koska niissä päästään keskustelemaan tulevista suunnitelmista ja muista tärkeistä asioista. Niitä pitäisi pitää kahdeksan vuodessa, ja olemme saaneetkin toteutettua, että jokaisella sektorilla kokoukset pidetään. Luomala pitää tärkeänä myös infotilaisuuksia, joita jaosto yhdessä uuden kaupunginjohtajan Mikael Jakobssonin kanssa pitää kaupungin luottamusmiehille. Niissä luottamusmiehet saavat informaatiota uusista suunnitelmista, ja kokouksia pidetään vähintään kaksi kertaa vuodessa, Luomala kertoo. Palkkaus pidettävä kilpailukykyisenä Enligt personalsektionens ordförande Eero Luomala har staden kompetent arbetskraft och han tycker det är viktigt att det också i framtiden förblir så. Ett sätt här är att hålla lönenivån konkurrenskraftig i förhållande till den privata sektorn, säger han. Henkilöstöjaoston puheenjohtaja Eero Luomalan mukaan kaupungilla on pätevä työvoima ja hän pitää tärkeänä, että näin on myös tulevaisuudessa. Yksi keino tässä on pitää palkkaustaso kilpailukykyisenä yksityisen puolen kanssa, hän sanoo. Luomalan mukaan kaupungin työntekijämäärä on nykyisellään aika kohdallaan, eikä tästä tule paljon muuttumaan, mikäli valtio ei anna kunnille lisää tehtäviä. Vielä ei tietenkään tiedetä, mitä tuleva kuntauudistus tuo tullessaan. Selvää kuitenkin on, että se tulee lisäämään kuntien välistä yhteistyötä aika radikaalistikin. Se voi merkitä yhteistyötä esimerkiksi kuntien palkanlaskennassa, joka Pietarsaaressa on uudistettu kilpailukykyiseksi. Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle kaupunki työnantajana joutuu yhä enenevässä määrin kilpailemaan työntekijöistä yksityisen sektorin kanssa. Tämä merkitsee sitä, että palkkaustason tulee olla sellainen, että pystymme kilpailemaan yksityisen puolen palkkojen kanssa. Myös työolojen pitää olla sellaiset, että työssä viihdytään. Luomala pitää hyvänä merkkinä sitä, että kaupungin avoimiin työpaikkoihin on vielä riittänyt hakijoita. Ongelmasektoreitakin toki löytyy. Päivähoidon kotihoitajilla on huono palkkaus ja sinne on vaikea saada uutta työvoimaa. Sinne olisi joitakin parannuksia saatava aikaan. Suurimmat sairauspoissaolot löytyvät sosiaalisektorilta, jossa ihmiset palavat loppuun. Sinne pitäisi ehdottomasti saada lisää väkeä töihin, Luomala sanoo. Pitkän linjan poliitikko Luomalalle työskentely henkilöstöjaostossa ei ole uutta, sillä tämä on hänen toinen nelivuotiskautensa henkilöstöjaoston puheenjohtajana. Ensimmäinen oli Nicke Anderssonin aikaan, Luomala kertoo. Luomala on kaupunginvaltuuston veteraaneja, joka on istunut yhtäjaksoisesti valtuustossa jo vuodesta 1974 lähtien. Tänä aikana hän on ehtinyt istua myös useissa lautakunnissa, ja toimii tällä valtuustokaudella myös suomenkielisen työväenopiston johtokunnan puheenjohtajana. Hän on myös kaupunginhallituksessa Leo Valkaman varajäsen. Henkilöstöjaoston työ eroaa tavallisesta lautakuntatyöstä siinä, että henkilöstöjaosto tekee päätöksiä, jotka koskevat koko kaupunkia. Tavallisen lautakunnan päätökset koskevat vain sen omaa sektoria, Luomala kertoo. Siviilityönsä Luomala teki Rettigillä, jossa hän toimi pääluottamusmiehenä ennätykselliset 34 vuotta. Tämä tausta on ollut hyödyllinen työskentelylle henkilöstöjaostossa, Luomala kertoo. Henkilöstöasiat ovat periaatteessa samanlaisia, ja esimerkiksi työehtosopimus- ja palkkaneuvotteluasiat ja ñtermit ovat tuttuja jo vanhastaan. Nykyään Luomala luonnehtii itseään täyspäiväiseksi poliitikoksi, mutta ehtii hän toki muutakin. Kesäisin ajan paljon moottoripyörällä ja hyppään paljon myös metsässä kameran kanssa, valokuvausta harrastava Nostalgiknuttarna-yhdistyksen jäsen kertoo. Teksti ja kuva: Tiina Manninen 13

14 Nya utrymmen åt förtroendemännen på Storgatan I början av april flyttade förtoendemännen in i nya utrymmen på Storgatan. På samma gång tog man farväl av den lokal, som använts i åratal på Amerikagatan i Skata. Vi dejourerar här på bestämda dagar. Här finns också kontors- och sammmanträdesrum, berättar Maria Holmstedt- Lehtinen. Hon fungerar som huvudförtroendeman i JHL50, tidigare KTV, avdelning 50. Ny förtroendeman i förbundets avdelning 30, är Kari Viinikka som steg i långvarige förtroendemannen Bo-Erik Skyttes stövlar. Holmstedt-Lehtinen tjänstgör som hemvårdare inom hemservicen, Viinikka å sin sida är timmerman på tekniska verket. Maria dejourerar på Storgatan 4, alltid på tisdagar och torsdagar, Kari åter på fredagarna. Dessutom har arbetarskyddsfullmäktige Kari Parkkinen och Kaj Högdahl sina dejoureringsturer. Kari, i jobb på Jakobstads vatten, fungerar som arbetarskyddsfullmäktig för riskgrupp 1, Kaj å sin sida är speciallärare på Ristikari och sköter arbetarskyddet i riskgrupp 2. Stadens andra huvudförtroendeman är Ralph Rönnqvist i Juko eller f.d. Akava. Läraren, på Kyrkostrands skola, trädde till som lärarnas språkrör, i stället för Lasse Perhiö, i början på april. De övriga huvudförtroendemännen i staden är Jytys (f.d. KTF) Gerd Sunngren, Eija Ylisaari-Salminen för Tehy och för Juko, Sirkka Kettunen. I utrymmen på Amerikagatan 21 hann man verka i 30 år. Flytten till nya utrymmen blev aktuell då man inte mera hittade plats åt alla förtroendemän. Kaj, som tidigare haft arbetsutrymmen i stadshuset, hade inte mera en egen plats. Då infann sig tanken att samla alla förtroendemän på samma ställe. Här har arbetarskyddsfullmäktige sitt eget kontor, berättar Maria. Intensiva kontakter hålls... Förtroendemännen är arbetstagarnas språkrör gentemot arbetsgivaren, och arbetstagarna använder sig också alltid av denna kanal då det behövs. Speciellt då pengar finns att fördela, kommer schacket på täta besök, skrattar Kari Viinikka. Också annat än pengar får medlemmarna på fötter. I synnerhet i arbetarskyddsfrågor tar man mycket kontakt, känner Gerd Sunngren till. Enligt Kaj Högdahl beror det här mycket på att området som hör under arbetskyddsdistriktet har utvidgats speciellt i den nya arbetskyddslagen, som trädde i kraft Förtroendemännens arbetstid används också bl.a. till den nya arbetsvärderingen. Där arbetet uppvärderas enligt de krav som ställs, vilket också inverkar på lönesättningen. Arrangemanget borde träda i kraft i augusti, men p.g.a. penningbrist framflyttas verkställigheten, berättar Ralph Rönnqvist. Förtroendemännen tycker att en tät kontakt, förutom till medlemmarna, också är viktig till staden som arbetsgivare. Den nya stadsdirektören har hållit kontakt med oss på ett berömvärt sätt, berättar Gerd Sunngren och berömmer de regelbundna, gemensamma träffarna med stadsdirektören. Text: Tiina Manninen Bild: Ben Griep Förtroendemännen Ralph Rönnqvist, Maria Holmstedt- Lehtinen,Gerd Sunngren, Kaj Högdahl, Kari Viinikka och Kari Parkkinen framför de nya utrymmen på Storgatan. Här har tidigare bland andra Jakobstads Bil verkat. Luottamusmiehet Ralph Rönnqvist, Maria Holmstedt- Lehtinen, Gerd Sunngren, Kaj Högdahl, Kari Viinikka ja Kari Parkkinen uusien toimitilojen edessä Isollakadulla. Tiloissa on toiminut aikoinaan mm. Pietarsaaren Auto. Luottamusmiehillä uudet tilat Isollakadulla Luottamusmiesten uudet tilat Isokatu 4: ssa otettiin käyttöön huhtikuun alussa. Samalla jätettiin hyvästit vuosikaudet käytössä olleille tiloille Amerikankadulla Skatassa. Päivystämme täällä määräpäivin. Täällä on myös meille toimistotilaa sekä kokoustilat, Maria Holmstedt-Lehtinen kertoo. Hän toimii pääluottamusmiehenä JHL50:ssä eli Julkisten ja hyvinvointialojen liiton, entisen KTV:n, osasto 50: 14 ssä. Liiton osasto 30:n uusi pääluottamusmies on Kari Viinikka, joka astui osaston pitkäaikaisen pääluottamusmiehen Bo- Erik Skytten saappaisiin vuoden alussa. Holmstedt-Lehtinen toimii kotipalvelussa kodinhoitajana, Viinikka puolestaan kir-

15 vesmiehenä teknisessä virastossa. Maria päivystää Isokatu 4:ssa aina tiistaisin ja torstaisin, Kari puolestaan perjantaisin. Lisäksi omat päivystysvuoronsa ovat työsuojeluvaltuutetuilla Kari Parkkisella ja Kaj Högdahlilla. Pietarsaaren Vedessä työskentelevä Kari toimii työsuojeluvaltuutettuna riskiryhmä 1:ssä, erityisopettajana Ristikarilla työskentelevä Kaj puolestaan hoitaa työsuojelua riskiryhmä 2:ssa. Kaupungin toinen uusi pääluottamusmies on Ralph Rönnqvist Jukossa eli entisessä Akavassa. Kyrkostrandin koulun opettaja astui huhtikuun alussa Lasse Perhiön tilalle opettajien äänitorveksi. Muut kaupungin pääluottamusmiehet ovat Jytyn (entisen KVL:n) Gerd Sunngren, Tehyn Eija Ylisaari-Salminen sekä Jukon Sirkka Kettunen. Amerikankatu 21:ssä osastot ehtivät istua 30 vuotta. Muutto uusiin tiloihin tuli ajankohtaiseksi, koska kaikille luottamushenkilöille ei enää löytynyt tiloja. Aikaisemmin kaupungintalolla toimineella Kajlla ei ollut enää omaa paikkaa. Siitä lähti ajatus kerätä kaikki luottamusmiehet yhtään ja samaan paikkaan. Täällä työsuojeluvaltuutetuilla on oma toimistonsa, Maria kertoo. Yhteyttä pidetään tiiviisti Luottamusmiehet ovat työntekijöiden äänitorvi työnantajaan päin, ja työntekijät myös käyttävät tätä kanavaa hyväkseen aina tarpeen tullen. Varsinkin kun rahaa on jaossa, porukka käy tiiviisti juttusilla, Kari Viinikka naurahtaa. Muukin kuin raha saa jäsenet liikkeelle. Varsinkin työsuojelukysymyksissä otetaan paljon yhteyttä, Gerd Sunngren tietää. Kaj Högdahlin mukaan tämä johtuu paljon siitäkin, että työsuojelun piiriin kuuluva ala on laajentunut varsinkin vuonna 2003 voimaan astuneen uuden työturvallisuuslain myötä. Luottamusmiesten työaikaa kuluu myös mm. uuden työnvaativuusarvioinnin kanssa. Siinä työnkuvaa arvioidaan työn vaativuuden mukaan, mikä vaikuttaa myös palkkaukseen. Järjestelmä piti tulla voimaan elokuussa, mutta rahan takia sitä siirrettiin eteenpäin, Ralph Rönnqvist kertoo. Luottamusmiehet pitävät tärkeänä tiivistä yhteydenpitoa paitsi jäseniin, niin myös kaupunkiin eli työnantajaan päin. Uusi kaupunginjohtaja on pitänyt meihin yhteyttä kiitettävästi, Gerd Sunngren kertoo ja kiittää säännöllisistä yhteisistä tapaamisista kaupunginjohtajan kanssa. Teksti: Tiina Manninen Kuva: Ben Griep Personalföreningen informerar Stadens personalförening har haft en livlig vår genom att planera olika resor och evenemang för stadens anställda. På tapeten finns två resor under sommaren, först 10.6 till Vildmarksmässan i Riihimäki och sedan St. Petersburg Information om den sistnämnda resan ges av Tiina Höylä-Männistö på Ungdomsbyrån. Även om anmälningstiden för resorna gått ut lönar det sig att fråga om lediga platser. Innan sommaren tar vid, är det skäl att informera om den traditionella FantaSea-kvällen dagen innan skolstarten, dvs kl Föreningens styrelse jobbar aktivt och önskar också att få ta emot idéer och tankar kring anställdas fritidsverksamhet. Ni kan gärna vända er till styrelsemedlemmarna, ifall ni vill ha information, har idéer. Förslag tas emot med tacksamhet. Följande personer sitter i föreningens styrelse detta år: Leif Lillsunde ordf., Torolf Sweins viceordf., Tiina Höylä- Männistö sekr., Helena Korkea-aho kassör samt Marie-Louise Björndahl, Tarja Carlson, Göran Eriksson, Marja Eriksson, Ritva Finne, Ritva Isokungas, Kimmo Lehtimäki, Merja Niittyniemi, Leif Nyman, Kari Viinikka, Rolf Vikman och Göran Vikström. Leif Lillsunde, ordförande Personalbyrån, arbetsgivaren, arbetskamraterna, JHL 30 och stadens övriga fackföreningar vill tacka Bo-Erik Skytte för gott samarbete när han nu blir pensionär. B-E Skytte har varit huvudförtroendeman under tiden Henkilöstötoimisto, työnantaja, työtoverit, JHL 30 ja kaupungin muut ammattijärjestöt kiittävät Bo-Erik Skytteä hyvästä yhteistyöstä hänen jäädessään eläkkeelle. B-E Skytte on toiminut pääluottamusmiehenä vuosina Henkilöstyhdistys tiedottaa Kaupungin henkilöstöyhdistyksellä on ollut vilkas kevätkausi kaupungin työntekijöille tarkoitettujen erilaisten matkojen ja tapahtumien suunnittellussa. Tapetilla on kesän kaksi matkaa, ensin Riihimäen erämessuille ja Pietarin matka Viimeksi mainitusta matkasta voi kysyä lisää Tiina Höylä- Männistöltä Nuorisotoimistosta. Vaikkakin ilmoittautumisajat näille matkoille ovat umpeutuneet, kannattaa vapaita paikkoja kuitenkin tiedustella. Ennen kesän varsinaista alkamista, on syytä tiedottaa perinteisestä Fanta- Sea-illasta päivää ennen koulun alkua, eli klo Yhdistyksen johtokunta tekee aktiivista työtä ja toivoo myös saavansa ideoita ja ajatuksia työntekijöiden vapaa-ajan toiminnasta. Voitte hyvinkin kääntyä johtokunnan jäsenten puoleen jos haluatte tietoa tai teillä on ideoita. Ehdotuksia otetaan kiitollisuudella vastaan. Seuraavat henkilöt kuuluvat yhdistyksen johtokuntaan 2006: Leif Lillsunde pj, Torolf Sweins vpj., Tiina Höylä-Männistö siht., Helena Korkeaaho rahastonhoitaja sekä Marie-Louise Björndahl, Tarja Carlson, Göran Eriksson, Marja Eriksson, Ritva Finne, Ritva Isokungas, Kimmo Lehtimäki, Merja Niittyniemi, Leif Nyman, Kari Viinikka, Rolf Vikman ja Göran Vikström. Leif Lillsunde, puheenjohtaja 15

16 Verk av ung Jakobstadskonstnär 2005 På Jubileumssamlingen i december fick 69 av stadens anställda Terese Basts linoleumsnitt Varsel som tack för tjänst i 20, 30 och 40 år. Konstverket föreställer fåglar och fröställningar. För min del var det frågan om höstvibrationer och jag ville göra en bild som folk skulle tycka om, förklarar Terese Bast, som är född i Nedervetil Det har alltid varit självklart att Terese skall arbeta med konst. Efter gymnasiet gick hon i Folkhögskolan i Karis för att få pröva på studier i ämnet och fortsatte sedan på konstskolan i Nykarleby, därifrån hon fick sina bildkonstnärspapper Under studietiden tillbringade hon tre månader i Berlin inom Artist in residence -programmet. Efter studierna har det blivit några egna och flera gemensamma utställningar, till exempel deltog hon tillsammans med Annika Bergvik-Forsander i Tammerfors 2004 med ett arbete kallad Sårad på Galleri Mältinranta. I fjol deltog hon i Österbottens museums utställning Bländas i Vasa och finska konstnärernas 110: e utställning i Helsingfors. Jag är så lat så jag skickar gärna mina verk till gemensamma utställningar. Jag behöver bara gå till posten, andra sköter arrangemangen, säger Terese och skrattar, men tillägger med större allvar: I själva verket är jag nog motsatsen till lat, men det är ett stort och kostsamt arbete att arrangera en utställning ensam. Efter studierna bodde Terese i Vasa, där hon deltog i ett projekt kallat Skaparkraft med en grupp konstnärer. Hon hade också ateljé på Stundars i nästan två år och bodde ett år i Solf, där första dottern föddes Många småbarnsföräldrar kan känna igen sig i verken som såg sitt ljus samma år. Jag hade husmorsångest. Gick bara hemma och tittade på möbler och rummen. Ångesten kanaliserade hon i åtta verk i blandteknik på duk. De avbildar bland annat tvättkorgar fulla och tomma. Jag är urusel på titlar, konstaterar Terese, men seriens bilder är träffande namngivna enligt veckodagarna, med en extra vardag. Familjen Berglund-Bast, som i dag inkluderar två barn, flyttade till Jakobstad år Terese har här haft utställningar bland annat på Galleri Loop. Terese jobbar inte huvudsakligen som grafiker, hon kallar sig mångsysslare, och illustrerar också, bland annat för tidningen Eos. Hon har också tryckt kort, bland annat med julmotiv och ett av hennes senaste projekt var ett uppdrag av Carina Björkman, lärare i Kovjoki - Terese illustrerade kort för förskolebarn med temat motorik. Uppdraget från staden i höstas var välkommet. Jag tycker det är en fin sak att staden väljer lokala konstnärer för att premiera sina anställda, säger Terese Bast. Efter tryckningen av konstverken, som numreras, klipps plattorna sönder, så verken är unika. Staden har i samlingarna ett exemplar av alla konstverk, som utdelats genom åren. Vi har funderat på att det kanske skulle vara dags med en utställning det finns många intressanta verk från över 20 år, anser personalchef Rune Wiik. Text och bild: Ulla Linder År 2005 fick stadens anställda ett verk med höstmotiv av konstnären Terese Bast. Vuonna 2005 kaupungin työntekijät saivat taiteilija Terese Bastin syysaiheisen teoksen. Vuoden 2005 muistolahjana nuoren pietarsaarelaistaitelijan teos Joulukuun juhlakokoontumisessa sai 69 kaupungin työntekijää Terese Bastin linopiirroksen nimeltä Enne kiitokseksi 20, 30 tai 40 vuoden palveluksesta. Taideteos esittää lintuja ja kukanvarsia. Olin itse syystunnelmissa ja halusin tehdä kuvan, joka olisi saajilleen mieluisa, selittää Ala-Vetelissä vuonna 1974 syntynyt Terese Bast. Tereselle on ollut aina selvää, että hän tulisi työskentelemään taidealalla. Lukion jälkeen hän kokeili taideopintoja kansanopistossa Karjaalla ja jatkoi sen jälkeen Uudenkaarlepyyn taidekoulussa, josta sai kuvataiteilijan paperit vuonna Opis- 16

17 keluaikanaan hän vietti kolme kuukautta Berliinissä Artist in residence -ohjelman puitteissa. Opintojen jälkeen hänellä on ollut muutamia omia ja useita yhteisiä näyttelyjä. Esimerkiksi vuonna 2004 hänellä oli yhteisnäyttely Annika Bergvik-Forsanderin kanssa tamperelaisessa Galleria Mältinrannassa. Hän osallistui näyttelyyn Sårad nimisellä työllä. Viime vuonna hän osallistui Pohjanmaan museon Häikäisevää-näyttelyyn Vaasassa ja Suomen Taiteilijain 110:een näyttelyyn Helsingissä. Olen niin laiska, että lähetän mielelläni töitäni yhteisnäyttelyihin. Ei tarvitse kuin käydä postissa, muut hoitavat järjestelyt, nauraa Terese, mutta lisää vakavoituneena: Oikeastaan olen kaikkea muuta kuin laiska, mutta oman näyttelyn järjestäminen on työlästä ja kallista. Opiskelujen jälkeen Terese asui Vaasassa, jossa hän osallistui Luomisvoimahankkeeseen taiteilijaryhmän jäsenenä. Lisäksi hänellä oli ateljee Stundarsissa lähes kahden vuoden ajan ja hän asui vuoden Sulvassa, jossa vanhempi tytär syntyi vuonna Monet pienten lasten vanhemmat tunnistavat itsensä tuona vuonna syntyneistä töistä. Olin ahdistunut kotiäiti. Olin vain kotona ja tuijottelin huonekaluja ja huoneita. Tunnelmat kanavoituivat kahdeksaan teokseen, jotka on tehty sekatekniikalla kankaalle. Ne esittävät muun muassa pyykkikoreja täysinäisiä ja tyhjiä. Olen todella huono keksimään nimiä teoksilleni, toteaa Terese, mutta sarjan kuvat on nimetty osuvasti viikonpäivien mukaan, ja mukana on yksi ylimääräinen arkipäivä. Kaksilapsinen Berglund-Bastin perhe muutti Pietarsaareen vuonna Terese on pitänyt näyttelyjä muun muassa Galleria Loopissa. Terese ei työskentele täysipäiväisesti graafikkona. Hän kutsuu itseään taiteen sekatyöläiseksi ja tekee myös kuvituksia muun muassa Eos-lehteen. Lisäksi hän on painanut muun muassa jouluaiheisia kortteja. Eräs hänen viimeisimmistä töistään oli kovjokelaisen opettajan Carina Björkmanin antama tehtävä. Terese kuvitti esikoululaisille tarkoitettuja kortteja, joiden aiheena on motoriikka. Kaupungin toimeksianto viime syksynä oli mieluisa. Minusta on hienoa, että kaupunki valitsee paikallisten taiteilijoiden teoksia työntekijöitään palkitessaan, Terese Bast sanoo. Numeroitujen taideteosten painamisen jälkeen laatat leikataan rikki, joten työt ovat uniikkikappaleita. Kaupungin kokoelmissa on kappaleet kaikista työntekijöille vuosien varrella jaetuista taideteoksista. Olemme tuumineet, että olisi kenties aika järjestää näyttely meillä on monia mielenkiintoisia teoksia yli 20 vuoden ajalta, toteaa henkilöstöpäällikkö Rune Wiik Teksti ja Kuvat: Ulla Linder På Ungdomsbyrån är inte två dagar lika... Vi rekommenderar, att alla föräldrar skulle komma hit och bekanta sig med vår verksamhet, säger ungdomsledarna Agneta Santala och specialungdomsledare Sari Honkaniemi. Platsen är Tobaksmagasinet och utrymmen för ungdomar i andra våningen dit alla är välkomna att titta på vad deras efterkommande sysslar med. Utöver ungdomsbyråns administrativa utrymmen finns det dessutom i våningen utrymmen för hobby- och spelrum för ungdom samt ett café med sal. Caféet är öppet också för andra än ungdomar. Det är öppet från morgon till kväll och passar bra som tillexempel sammanträdesrum för stadens personal. Här kan man ordna också privata tillställningar, tipsar städerskan och caféanställda Tuija Heino. Biljardrummet i ungdomsutrymmet har målats med färgsprakande graffiti och invid väggarna finns myssoffor. Ungdomsfullmäktige, som startade vid årets början, är redo fast för vilka reformer som helst här i salen. De önskar flytta bord och stolar, utöka soffantalet, och tillföra den vita salen mjukhet och färg. Men det här är ett allaktivitetshus, som också måste passa för annan verksamhet. Tillexempel i sommar är här reserverat för två bröllop, säger ungdomssekreterare Tiina Höylä- Männistö. Vid intervjutillfället är det bara kvinnliga arbetstagare på plats på ungdomsbyrån, men arbetskraften består också av män eller ungdomsledarna Leif Strömberg, Håkan Hellström och Tommy Backman samt servicemännen John-Erik Nylund och Bjarne Bonds. Till arbetskraften hör även ungdomsledarna Camilla Karlsson och caféarbetstagaren Minna Tiistola. Vi jobbar i skiften så att de första arbetstagarna kommer till jobbet tidigt på morgonen och de senare på kvällen. Huset är ju öppet ända till kl på kvällarna, förklarar Tiina Höylä-Männistö. Skiftesarbetet innebär också det, att på ungdomsbyrån gör alla vid behov den andras arbete. Om servicemannen kommer först till kvällsskiftet och det har snöat under natten, gör någon annan snöarbetet på morgonen. På samma sätt hjälper vi också till i caféet, säger Höylä-Männistö. Ledd och fri verksamhet På Tobaksmagasinet har ungdomsbyrån verkat sedan Innan dess var den stationerad i simhallens Pingvinutrymmen. Ungdomsbyrån ordnar ledd verksamhet såsom hobby- och snickarklubbar samt musiksmedjor för barn i lågstadieåldern. För elever i högstadieåldern är verksamheten friare, till förfogande står bl.a. datorer biljard- och pingisbord. På sommaren flyttas verksamheten till Fanta-Sea, där vi ordnar ett två veckors läger för barn under sommaren, berättar Höylä-Männistö. Förutom arbetet på Tobaksmagasinet jobbar ungdomsledarna också på skolorna, där de ordnar bl.a. ledd motion eller annan erforderlig verksamhet. Som arbetsplats är ungdomsbyrån intressant och omväxlande, berättar de anställda. Arbetet är inte två dagar likadant, säger Sari Honkaniemi. Och bland barn och unga är det trevligt att jobba; de ger rak och omedelbar respons, berömmer Agneta Santala. Tuija Heino berättar, att under årens lopp har naturligtvis svåra fall funnits, men i regel uppträder ungdomarna fint och trevligt. De unga har klart lugnat ner sig i jämförelse med hur det var i början. För huset finns klara spelregler och man håller också fast vid dem, berättar hon. Och nuförtiden är det ingen skillnad om man är finsk- eller svenskspråkig. Många ungdomar kommer från tvåspråkiga familjer och dessutom går här många invandrarbarn. Den unga generationen är du med språken, tillägger Agneta Santala och Sari Honkaniemi. Under årens lopp har ungdomsbyrån administrativt hört under bl.a. ungdomsnämnden, fritidsnämnden och också till kulturnämden. Nuförtiden fungerar den under dagvårds- och utbildningsnämnden. Det har fungerat bra, då målgruppen är samma och då vi också jobbar i skolorna, berömmer Höylä-Männistö. Text: Tiina Manninen Bild: Ben Griep 17

18 Det aktiva och nyss startade ungdomsfullmäktige, verksamt i det färgsprakande biljardrummet, önskar också flytta till cafésalen berättar Sari Honkaniemi, Tiina Höylä-Männistö, Tuija Heino och Agneta Santala, som jobbar på ungdomsbyrån. Annars är Tobaksmagasinets utrymmen tillräckliga, enligt deras mening, om också skeetarna borde få en vinterövningsplats. Biljardihuoneen värikkyyden äskettäin aloittanut ja aktiivisesti toimiva nuorisovaltuusto haluaisi siirtää myös kahvilasaliin, kertovat nuorisotoimiston työntekijät Sari Honkaniemi, Tiina Höylä-Männistö, Tuija Heino ja Agneta Santala. Muuten Tupakkamakasiinin tilat ovat heidän mukaansa riittävät, joskin skeittaajat tarvitsisivat talviharjoittelupaikan. Nuorisotoimistossa ei ole kahta samanlaista päivää Suosittelemme, että kaikki vanhemmat tulevat tutustumaan tänne, nuoriso-ohjaaja Agneta Santala ja erityisnuoriso-ohjaaja Sari Honkaniemi toivottavat. Paikka, jonne kaikki ovat tervetulleita katsomaan jälkipolviensa touhuja, on Tupakkamakasiini ja sen toisen kerroksen nuorisotilat. Nuorisotoimiston toimistotilojen lisäksi kerroksessa on askartelu- ja pelihuoneita nuorille sekä kahvio saleineen. Kahvila on avoinna myös muille kuin nuorille. Kahvila on avoinna päivästä iltaan ja se sopii hyvin esimerkiksi kaupungin työpaikkakokousten pitopaikaksi. Täällä voi järjestää myös yksityistilaisuuksia, vinkkaa siivooja ja kahvilatyöntekijä Tuija Heino. Nuorisotilojen biljardihuone on maalattu graffitein värikkääksi ja seinustalla on muutamia lokoilusohvia. Kahviosta ja salista samaa värikkyyttä ei löydy. Vuoden alusta aloittanut nuorisovaltuusto olisikin tekemässä vaikka mitä uudistuksia tänne saliin. He haluaisivat muuttaa pöydät ja tuolit, lisätä sohvia ja tuoda valkoiseen saliin pehmeyttä ja väriä. Mutta tämä on monitoimitalo, jonka pitää sopia muuhunkin toimintaan. Esimerkiksi kesäksi tänne on varattuna kahdet häät, sanoo nuorisosihteeri Tiina Höylä-Männistö. Jutuntekohetkellä nuorisotoimiston työntekijöistä paikalla on vain naisia, mutta työvoimaan kuluu myös miehiä: nuoriso-ohjaajat Leif Strömberg, Håkan Hellström ja Tommy Backman sekä huoltomiehet John-Erik Nylund ja Bjarne Bonds. Työvoimaan kuuluvat myös nuoriso-ohjaaja Camilla Karlsson ja kahvilatyöntekijä Minna Tiistola. Teemme vuorotyötä niin että ensimmäiset työntekijät tulevat töihin aamuvarhaisella ja viimeiset iltapäivällä. Talohan on auki illalla kello 23 asti, Tiina Höylä- Männistö selittää. Vuorotyö merkitsee myös sitä, että nuorisotoimistossa kaikki tekevät tarvittaessa kaikkien töitä. Jos huoltomies tulee vasta iltavuoroon ja yön aikana on satanut lunta, joku muu tekee aamulla lumityöt. Samoin autamme tarvittaessa kahvilassa, Höylä-Männistö selvittää. Ohjattua ja vapaata toimintaa Tupakkamakasiinilla nuorisotoimisto on toiminut tammikuusta 1988 lähtien. Sitä ennen se toimi uimahallin Pingviinissä. Nuorisotoimisto järjestää tiloissa alaaste-ikäisille lapsille ohjattua toimintaa kuten askartelu- ja nikkarikerhoja ja musiikkipajaa. Yläasteikäisille toiminta on vapaampaa, käytössä on mm. tietokoneet, biljardi- ja pingispöydät. Kesällä toiminta siirtyy FantaSeahin, jossa järjestämme lapsille kesän aikana viisi kahden viikon päiväleiriä, Höylä- Männistö kertoo. Tupakkamakasiinin lisäksi nuoriso-ohjaajat tekevät työtä myös kouluilla, jossa 18 he järjestävät mm. ohjattua liikuntaa tai muuta tarvittavaa toimintaa. Työpaikkana nuorisotoimisto on mielenkiintoinen ja vaihteleva, työntekijät kertovat. Töissä ei ole kahta samanlaista päivää, Sari Honkaniemi sanoo. Ja lasten ja nuorten kanssa on mukavaa työskennellä; he antavat suoraa ja välitöntä palautetta, Agneta Santala kiittää. Tuija Heino kertoo, että vuosien varrelta löytyy tietenkin hankaliakin tapauksia, mutta pääsääntöisesti nuoret ovat hyväkäytöksisiä ja mukavia. Nuoret ovat selvästi rauhoittuneet alkuvuosiin verrattuna. Talossa on selvät sävelet, joista pidetään myös kiinni, hän kertoo. Eikä nykyään ole väliä, onko suomentai ruotsinkielinen. Monet nuoret tulevat kaksikielisistä perheistä ja lisäksi täällä käy paljon maahanmuuttajien lapsia. Uusi sukupolvi on sinut kielensä kanssa, Agneta Santala ja Sari Honkaniemi lisäävät. Nuorisotoimisto on kuulunut vuosien varrella hallinnollisesti mm. nuorisolautakuntaan, vapaa-ajanlautakuntaan kuten myös kulttuurilautakuntaan. Nykyään se toimii päivähoito- ja koulutuslautakunnan alaisuudessa. Tämä on toiminut hyvin, koska kohderyhmä on sama ja koska me toimimme myös kouluissa, Höylä-Männistö kiittää. Teksti Tiina Manninen Kuva Ben Griep

19 Kun Alasdair eli Alex Pollock saapui ensi kerran Suomeen ja Pietarsaareen, oli hän suunnitellut viipyvänsä täällä noin vuoden verran. Kiinnostus kieliin on vienyt miehen maailmalle. Alex on syntynyt ja kasvanut Englannin Manchesterissä. Äidin puolelta hänen suonissaan virtaa myös aimo annos skottilaista verta. Päätettyään valtiotieteen yliopistoopintonsa Englannissa ja Hollannissa Alex päätti lähteä englannin kielen opettajaksi Espanjaan. Kahden Espanjassa vietetyn vuoden jälkeen vuorossa oli Italia, jossa hän asui neljä vuotta, ja sen jälkeen Puola. Gdanskissa asuessaan Alex näki Suomi-Britannia-seuran ilmoituksen, jossa haettiin opettajaa Suomeen. Karttaa tutkittuaan hän kiinnostui maastamme. Täällä olisi melko samankaltainen luonto ja ilmasto kuin Skotlannissa ja hyvät yhteydet Ruotsiin, maahan, joka kielineen kiinnosti Alexia. Nyt, lähes kaksitoista vuotta myöhemmin ja ruotsin kielen hyvin taitavana hän asuu edelleen täällä. Nykyään hänellä on oma kielipalveluja tarjoava yritys. Hänen toimeksiantajiaan ovat muun muassa UPM, Nordea, arbis, työväenopisto ja Musiikkitalo. Hänen työhönsä kuuluvat myös käännökset englannin kielelle, oikoluku sekä eri kielten yksityistunnit. Täällä asumisen hyviksi puoliksi Alex luettelee muun muassa turvallisuuden, meren ja luonnon läheisyyden, rauhallisen elämäntyylin, tilan ja avarat maisemat, eri vuodenaikojen elämään tuomat vaihtelut, runsaan musiikki- ja kulttuuritarjonnan, kaksikielisyyden erilaisine kulttuureineen sekä tietenkin kaikki ystävät. Tällä seudulla on todella paljon osaamista musiikin alalla. Lisäksi vasta täällä asuessani olen löytänyt inspiraation ja tasapainon, joita tarvitaan runojen kirjoittamiseen ja musiikin säveltämiseen, Alex sanoo. Täällä on niin paljon inspiraation lähteitä. Musiikki on lähellä Alexin sydäntä kielten lisäksi. Hän on mukana kuoroissa nimeltä Take Off, Letʼs go 60ʼs ja Laulu-Jaakot. Halu etsiä uusia kielellisiä haasteita ja avartaa näkemyksiään sai hänet myös kiinnostumaan Laulu-Jaakoista. Suomen kielen opettelu kun on haaste jopa henkilölle, joka hallitsee jotakuinkin omien sanojensa mukaan päivästä riippuen yhdeksän eri kieltä. A L E 19 X När Alasdair Pollock, eller Alex som han kallas, för första gången satte sin fot i Finland och Jakobstad hade han tänkt stanna ett år eller så. Det är hans intresse för språk som fört honom ut i världen. Han är född och uppvuxen i Manchester, England. Han har också en hel del skotskt blod i ådrorna från sin mors sida. Efter avslutade universitetsstudier i statsvetenskap i England och Holland beslöt han sig för att åka till Spanien för att jobba som lärare i engelska. Efter 2 år i Spanien blev det 4 år i Italien och sedan Polen. Det var under hans tid i Gdansk som han såg annonsen om att den Finsk-Brittiska föreningen sökte lärare till Finland. Intressant, tyckte Alex efter att ha studerat Finland närmare på kartan. Ganska liknande natur och klimat som i Skottland och sen enkelt att åka vidare till Sverige, ett land och språk som då intresserade. Och nu snart 12 år senare och med god kunskap i svenska är han ännu kvar här. Numera jobbar han som egen företagare i språkbranschen. UPM, Nordea, Arbis, Työväenopisto, Musikhuset är ex på uppdragsgivare. Översättningar till engelska korrekturläsning och privatlektioner i olika språk hör också till hans vardag. Tryggheten, närheten till havet och naturen, det lugna tempot, mycket utrymme, öppna landskap, årstidsväxlingarna och variationerna i livet som de medför, det rika utbudet av musik och kultur, tvåspråkigheten med sina olika kulturer och så klart alla vänner som han fått är några av fördelarna med att bo här enligt Alex. Här i trakten finns en otroligt stor kunskap och skicklighet i musik. Det är också först under min tid här som jag har hittat inspirationen och harmonin som behövs för att skriva dikter och komponera musik, säger Alex. Här finns så mycket man kan inspireras av. Förutom språk ligger också musik nära hans hjärta. För tillfället sjunger han med i körerna Take Off, Let s go 60 s och Laulu Jaakot. Igen en gång var det hans vilja att söka nya språkliga utmaningar och vidga sina vyer som fick honom att intressera sig för Laulu Jaakot. För att lära sig finska, det är trots allt en utmaning även för en person som mer eller mindre, beroende på dagen som han säger behärskar 9 olika språk. Text och bild/teksti ja kuva: Maria Kivilompolo MAY May is green The trees are green The buds are turning To leaves of green Along Peders Esplanade That long, beautiful boulevard The birch tree leaves are opening out Spring is finally coming out Few clouds above This coastal town From skies of blue The sun shines down The days are longer The evenings lighter The nights are shorter The light is brighter Flowers can be seen They gladly grow In gardens tidy Now cleared of snow Bars and cafés promote open terraces Lining the streets And pedestrian walkways People want to sit outside Who wants to drink their coffee inside? We want to be out in the street That s where we want our friends to meet! The weather has been good today For wearing t-shirts, I should say! It s almost like the summer time Let s use our sunshades for a while The ice-cream stalls are busy now Attracting a merry, local crowd Lots of folk in the market place Buying all sorts of flavours to sample and taste Cars parked on the market square For seeing friends and others there Cars from the sixties, Dated and fun To cruise in, Are watched by everyone People stop They turn They stare The big cars seem to be everywhere! Motorbikes Making plenty of noise Attract the attention of girls By the boys Allergies: dust, pollen and hay Alas arrive with the month of May Mosquitoes will not be too far away Let s enjoy their absence At least for today! Evening sunsets in the west From the Old Harbour restaurant are the best Yes! the month of May When the grass is green Spring has clearly Returned to the scene! Alasdair R.W. Pollock

20 Anteeksi, keskeytinkö? Kiire ilmenee työelämässä pitkinä työpäivinä, tiukkana työtahtina sekä keskeytyksinä. Keskeytykset kertovat siis kiireestä, ʼasiani ei voinut odottaaʼ -ajattelusta, mutta ne myös aiheuttavat kiirettä: keskeytetyksi tullut ihminen joutuu siirtämään huomionsa työn alla olevasta tehtävästä, ottamaan kantaa keskeyttäjän esittämään asiaan, siirtämään huomionsa takaisin alkuperäiseen työhönsä ja palauttamaan mieleensä työmuistista osittain kadonneet alkuperäiseen tehtävään liittyvät tiedot. Sen lisäksi, että aikaa kuluu keskeytyksen hoitamiseen, aikaa vaaditaan myös alkuperäiseen tehtävään uudelleen keskittymiseen. Tämä palautumisaika on sitä pidempi, mitä pidempi keskeytys on ollut. Hämmentävää kyllä, kestoltaan pidempi (esimerkiksi yli 15 minuuttia) keskeytys on ihmisen kognitiivisten toimintojen kannalta suotavampaa kuin lyhyempi (esimerkiksi minuutin) keskeytys. Tämä johtuu niin sanotusta haudonta-aika -efektistä: yksilön työskennellessä aktiivisesti keskeytyksen aiheuttajan parissa hänen alitajuntansa jatkaa työskentelyään alkuperäisen tehtävän parissa, usein ihmisen sitä tiedostamatta. Kännyköiden kulta-aikana miltei jokaisen tulee olla tavoitettavissa ʼkaikkialla, kaikkien kanssa ja kaiken aikaaʼ kuten matkapuhelimia mainostava iskulause asian hyvin ilmaisee. Johtajien ajankäyttöä tutkittaessa todettiin kuitenkin, että ainaisella tavoitettavissa ololla on kääntöpuolensa. Tutkimuksen mukaan erityisesti puhelimen kautta tulevia keskeytyksiä pidettiin häiritsevinä ja että puhelinkeskeytysten häiritsevyys oli suurempaa kuin fyysisesti läsnäolevan henkilön aiheuttama keskeytys (jatkossa henkilökeskeytys). Henkilökeskeytyksissä koettiin nimittäin olevan suurempi oppimisen mahdollisuus. Puhelinkeskeytysten häiritsevyys liittynee myös niiden vaatimaan aikaan: puhelinkeskeytykset olivat pääsääntöisesti lyhyempiä kuin henkilökeskeytykset, jolloin henkilökeskeytykset mahdollistavat niin sanotun haudonta-ajan. Toisessa, insinöörien työajan käyttöä selvittäneessä tutkimuksessa todettiin, että insinöörien työajasta noin puolet kului muuhun kuin yksin tapahtuvaan työskentelyyn. Jäljelle jäävä toinen puolikas työajasta, jonka aikana oli tarkoitus tehdä pitkäjänteistä keskittymistä vaativat työtä, jakaantui maksimissaankin vain noin tunnin mittaisiin jaksoihin. Tämän vuoksi työyhteisössä kehitettiin työajan jaksottamista siten, että aamupäivän ensimmäiset tunnit varattiin yksin työskentelyyn, samoin iltapäivän viimeisen tunnit. Keskipäivällä kaksi - kolme tuntia varattiin yhteistä käsittelyä vaativille asioilla. Insinöörit pitivät tästä järjestelmästä, ja kokivat, että jokaisen henkilökohtainen tuottavuus nousi merkittävästi yksin työskentelylle varatun ajan vuoksi. Edelleen samassa tutkimuksessa selvitettiin keskeytysten toistuvuutta ja hyödyllisyyttä. Tutkimuksen mukaan keskeytyksistä valtaosa (97 prosenttia) oli hyödyllisiä toiselle tai molemmille keskeytyksen osapuolille. Keskeytysten hyödyllisyydestä huolimatta kävi ilmi, että kaikista keskeytyksistä vain neljäsosa olisi ollut aidosti niin kiireellisiä, että toisen työn keskeyttäminen olisi ollut perusteltua. Tilanne on hieman toisenlainen silloin, kun keskeytysten kohteena on esimerkiksi tuotantolinja tehtaalla. Asiaa selvittäneessä tutkimuksessa todettiin, että vaikka tehtaan johto piti tuotantolinjan pysähtymistä negatiivisena asiana, työntekijöille tällainen aikalisä tarjosi mahdollisuuksia työn kehittämiseen. Lyhytkin seisokki mahdollisti esimerkiksi yhteistyötä vaativien asioiden 20 käsittelyn ja työntekijän oman oppimisen reflektoinnin. Jokainen häiritsevän keskeytyksen kohteeksi joutunut tietää ja tuntee varmasti keskeytyksen epämiellyttävyyden. Kysyä sopiikin, miksi ihmiset sitten jättävät niin usein kännykkänsä päälle ja liittävät sähköpostiin uuden viestin saapumisesta ilmoittavan äänimerkin? Tai miksi niin harva soittaja nykyisin aloittaa puhelun tiedustelemalla Soitinko pahaan aikaan? Onko mahdollista, että jokin osa meistä haluaakin keskeyttää toisen työnteon? Mielestäni tämä on mahdollista, jopa inhimillistä, sillä toisen työnteon keskeyttäminen voi kertoa sosiaalisuuden kaipuusta. Tunnettu tosiasia on, että useissa organisaatioissa työn tehostamispyrkimysten seurauksena suurin osa niin sanotusta löysästä ajasta on karsiutunut ja tämän myötä luonnollinen sosiaalinen kanssakäynti on vähentynyt. Toisaalta yksilö voi omilla toimillaan rohkaista keskeytetyksi tulemista. Voiko tämä johtua osittain siitä, että jatkuvasti tavoitettavana oleminen viestittää sekä työhön sitoutumisesta että oman roolin tärkeydestä ja merkittävyydestä? Opettajani autokoulussa kysyi minulta kerran, mikä on se kaikista tärkein ja olennaisin kysymys, joka tulee esittää aina ennen ohitukseen lähtöä. Mikään vastauksistani ei kelvannut, sillä en osannut ajatella asiaa riittävän periaatteellisella tasolla: Onko ohittaminen tällä kertaa välttämätöntä? Marja Leppänen mlep@uwasa.fi Kuva: Ben Griep Kirjoittaja työskentelee Vaasan yliopiston johtamisen laitoksella tehden väitöskirjaa aiheesta ʼTyössä oppiminen kiireessäʼ.