Kauppa ja investointi voivat toimia kasvun edistäjinä kehitysmaissa

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Kansainvälisen kaupan valiokunta TYÖASIAKIRJA kaupasta ja investointilähtöisestä kasvusta kehitysmaissa Kansainvälisen kaupan valiokunta Esittelijä: Tokia Saïfi DT\ doc PE v02-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen

2 Kauppa ja investointi voivat toimia kasvun edistäjinä kehitysmaissa Kaupalla ja investoinnilla voidaan tehokkaasti edistää kasvua, mutta ne eivät ole ainoat tekijät, joilla on ratkaiseva vaikutus. Kehitysmaiden rakenteelliset heikkoudet (esim. inhimillisen pääoman, hallinnon tason ja infrastruktuurin puute) estävät usein niiden pääsyä maailmankauppaan. Tarvitaan riittävää teknistä ja taloudellista apua, jotta kehitysmaat voivat käyttää mahdollisuudet hyväkseen. Tästä ajatuksesta lähtee vuonna 2005 käynnistetty kauppaa tukevan avun aloite 1. Aloitteella tarjotaan kauppaa tukevaa teknistä tukea, kehitetään kauppaan liittyvää infrastruktuuria, vahvistetaan tuotantokapasiteettia ja tehdään kauppaan liittyviä mukautuksia 2. Kauppaa tukevan avun rahoittajia on hyvin erilaisia, mutta niiden tarjoama tuki perustuu yleisesti samanlaisiin malleihin, eikä sillä kyetä vastaamaan tehokkaasti kunkin kehitysmaan erityistarpeisiin. Kauppaa tukevaa apua olisi paitsi vahvistettava myös kohdennettava paremmin. Tämän osalta esittelijä suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen, jossa vaaditaan EU:n kehitystä edistävän kauppapolitiikan suunnittelun ja täytäntöönpanon eriyttämistä. Esittelijä kuitenkin pitää valitettavana, että komissio ei ota huomioon kaikkia seurauksia. Kunkin maan tarpeisiin mukautetut politiikat edellyttävät kansainvälisten rahoittajien välisen koordinaation lisäämistä, jotta ne voivat toimia omien vahvuuksiensa ja valmiuksiensa mukaisesti, sekä todellista yhteistyötä edunsaajamaiden hallitusten kanssa. Rahoittajien välisen sekä rahoittajien ja edunsaajien välisen yhteistyön lujittaminen Rahoittajien välisen yhteistyön lujittaminen Kauppaa tukevaa apua tarjoavat monenlaiset rahoittajat, jotka saattavat saman maan alueella johtaa rinnakkaisia hankkeita ilman keskinäistä koordinaatiota. Maailmanlaajuisen strategisen ulottuvuuden puuttuminen johtaa taloudelliseen kehitykseen myönnettyjen varojen tehottomaan käyttöön. Esittelijä suhtautuu myönteisesti tehostettua integroitua toimintakehystä koskevaan aloitteeseen vähiten kehittyneitä maita varten 3, mutta pahoittelee sen heikkoja tuloksia ja kyseenalaistaa sen tosiasiallisen vaikutuksen. Jotta WTO voisi vahvistaa koordinaattorin rooliaan, rahoittajien välisen yhteistyön olisi oltava epämuodollisempaa ja se tulisi järjestää kumppanuuden ja foorumien kautta. Esimerkiksi UNCTAD järjestää vuosittain perushyödykkeitä käsittelevän foorumin 4 sekä joka toinen vuosi 1 WTO:n ministerikokous Hongkongissa vuonna Katso 3 Aloite käynnistettiin vuonna 1997, ja siihen osallistuvat IMF, Kansainvälinen kauppakeskus, UNCTAD, UNDP, Maailmanpankki sekä sen erityisrahastot. 4 UNCTAD:n maailmanlaajuinen perushyödykkeitä käsittelevä foorumi. PE v /6 DT\ doc

3 investointia käsittelevän foorumin 1. Tällaisilla foorumeilla on entistä suurempi vaikutus voimakkaasti kasvavissa kehitysmaissa, joten niissä olisi käsiteltävä myös palveluja. Komission, EU:n jäsenvaltioiden sekä niiden viranomaisten olisi varmistettava, että niiden käynnistämät hankkeet täydentävät toisiaan ja vastaavat kansainvälisesti tehtyjä sitoumuksia 2. Samalla tavalla EU:n olisi sovitettava yhteen sen ulkoisen toiminnan eri osa-alueet niiden vaikutuksen optimoimiseksi. Kunkin rahoittajan vahvuuksien hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla Tiedonannossaan komissio arvioi, että EU on kauppaa tukeva avun tarjoajien kärjessä. EU on todellakin kauppaa tukevan avun tärkein rahoittaja; vuonna 2010 se tuki kauppaa 10,7 miljardilla eurolla 3. EU:n kehitystä tukeva lähestymistapa kauppaan on kuitenkin edelleen tavanomainen (tullittomuus, yleinen tullietuusjärjestelmä, epäsymmetriset kauppasopimukset). Esittelijä katsoo, että EU ei hyödynnä riittävästi kaikkia vahvuuksiaan, erityisesti painoarvoaan monenvälisessä järjestelmässä ja valtaansa kansainvälisten kauppasääntöjen laatimisessa. Näitä vahvuuksia hyödyntämällä se voisi tarjota enemmän kauppaan liittyvää teknistä tukea, johon liittyy merkittäviä etuja, koska se ei kuormita kriisin vuoksi heikentynyttä taloutta ja sen vaikutukset ovat kestävämpiä kuin tavanomaisen taloudellisen tuen vaikutukset. EU voisi myös edistää sellaisten vähiten kehittyneiden maiden liittymistä WTO:hon, jotka eivät vielä ole sen jäseniä. Esittelijä suhtautuukin myönteisesti WTO:n äskettäin tehtyyn päätökseen yksinkertaistaa vähiten kehittyneiden maiden liittymisprosessia. Vastaavasti EU:n olisi pyrittävä saamaan nopeasti päätökseen neuvottelut, jotka koskevat kauppaa helpottavaa sopimusta. EU:n teknisen tuen avulla olisi pantava voimassa olevat kansainväliset kauppaa koskevat määräykset täytäntöön, esimerkiksi seuraavasti: EU:n neuvottelutyöryhmien, jotka hallinnoivat erityyppisten sopimusten tekemistä ja neuvottelutekniikoita, olisi avustettava kehitysmaita niiden kauppastrategioiden valmistelussa, myös neuvottelujen aikana, sekä levitettävä asiaa koskevia parhaita käytäntöjä (tarkistuslausekkeet, vastavuoroinen tunnustus jne.). Toisin kuin EU, kehitysmaat ovat turvautuneet hyvin vähän WTO:n riitojenratkaisuelimeen 4. EU voisi toimia neuvonantajana, kun on kyse WTO:n neuvontakeskuksen tarjoamista mahdollisuuksista tai kun yksilöidään kaupallisia esteitä, joiden osalta voidaan vedota riitojenratkaisuelimeen. 1 UNCTAD:n Maailman investointifoorumi. 2 Erityisesti 12. marraskuuta 2010 hyväksytty yhteistä kehitystä ja kasvua koskeva Soulin konsensus. 3 Vuoden 2012 kehitysrahoitusta koskeva EU:n vastuuraportti (EU:n seurantaraportin kauppaa tukevaa apua vuonna 2012 koskeva liite). 4 Kehitysmaiden turvautuminen riitojenratkaisuelimeen on lisääntynyt tuntuvasti viime vuosina, mutta on huomattava, että kuusi kehitysmaata on nostanut 60 prosenttia kaikkien kehitysmaiden kanteista ja että vähiten kehittyneistä maista vain Bangladesh on turvautunut riitojenratkaisuelimeen. DT\ doc 3/6 PE v02-00

4 Myös muita toimia voitaisiin toteuttaa erityisesti teollis- ja tekijänoikeuksien, julkisten hankintojen markkinoiden ja terveydellisten tai kasviensuojelun standardien aloilla (erityisesti maatalouden perushyödykkeiden tuotannon tukemiseksi). Kansallisten aloitteiden täydentäminen ja tukeminen Viimeisimmässä UNCTAD:n kokouksessa todettiin selvästi, että olisi jatkuvasti pyrittävä määrittämään sellaisia kansallisia tavoitteita ja kehitysstrategioita, jotka on asianmukaisesti kohdennettu ja painotettu ja joissa yhdistetään kauppaan ja investointiin liittyviä politiikkoja 1. Jotta toimet olisivat tehokkaita, ne olisi valmisteltava yhdessä kyseessä olevan valtionhallinnon kanssa, jonka puolestaan olisi sovellettava niitä täysimääräisesti. Kehitysmaiden kauppapolitiikkaa olisi tuettava muilla kansallisilla politiikoilla. Painopistealaksi olisi otettava maatalousala, koska vaikka se on kehitysmaiden keskeinen toimiala, siihen kohdennetaan vain 5 prosenttia julkisesta kehitysavusta 2. Lisäksi kauppapolitiikkaa olisi täydennettävä politiikoilla, joilla pyritään korjaamaan edellä mainittuja rakenteellisia puutteita. Liikenne, energia- ja satamainfrastruktuuri sekä televiestintä ovat tärkeimpiä aloja, joiden vahvistaminen edistäisi myös kauppaa. EU:n olisi ennen kaikkea tarkasteltava uudelleen kaupan alueellista yhdentymistä koskevaa lähestymistapaansa: EU:n nykyinen lähestymistapa aiheuttaa kehitysmaissa tyytymättömyyttä ja voi vaikeuttaa alueellisten järjestöjen kehitystä tai toimintaa paikan päällä. Kaupan yhdentyminen maailmanmarkkinoilla on asianmukainen keino edistää taloudellista kasvua, mutta yksi sen välttämättömistä edellytyksistä on alueellisten ja paikallisten markkinoiden kehittäminen, eikä sitä saa estää eikä laiminlyödä. Lopuksi EU:n olisi kauppaneuvotteluissa kunnioitettava kumppaniensa valintoja ja tarpeita ja pyrittävä neuvottelemaan kunkin maan kehitystason mukaisia sopimuksia. Sopeutuminen uuteen taloudelliseen ja geopoliittiseen tilanteeseen Talous- ja rahoituskriisin seurauksiin sopeutuminen Kriisi on heikentänyt kehitysmaihin suuntautuvan kauppaa tukevan avun rahoitusta. Jotta tuen taso voidaan säilyttää tyydyttävänä, EU:n tulisi pyrkiä käyttämään saatavilla olevia varoja tehokkaasti ja rajoittamaan toimintakustannuksia sekä kauppaa tukevien avustustoimien valvonnan kustannuksia. Avun tuloksellisuudesta annetun Pariisin julistuksen periaatteet 3 ovat edelleen ajankohtaisia, mutta niissä olisi otettava alueellinen ulottuvuus paremmin huomioon. Komission tiedonanto aiheesta "Kehitysmaille annettavan EU:n kehitysrahoitustuen lisääminen" 4 sisältää tähän 1 Katso 2 Vuonna 1979 osuus oli 17 prosenttia. Lähde: FAO. 3 Annettu vuonna 2005, katso 4 Katso PE v /6 DT\ doc

5 liittyviä mielenkiintoisia ehdotuksia, jotka esittelijän mielestä olisi pantava nopeasti täytäntöön. On myös todettava, että toisin kuin kaupassa, investoinnissa ei ole vielä saavutettu kriisiä edeltävää tasoa. Lisäksi EU:n olisi edistettävä rahoituksen ja investoinnin uusia muotoja. Busanin kokouksessa 1 esitettiin, että myös kansainväliset yksityiset rahoittajat voisivat osallistua rahoitukseen ja investointiin kehitysmaissa. Erityisesti olisi kiinnitettävä huomiota sellaisiin kehitysyhteistyön muotoihin, joilla hankitaan julkista ja yksityistä pääomaa (sponsorointi, yhteisrahoitus, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet), sekä uusien rahoituslähteiden etsintään (esim. finanssitransaktiovero). Lopuksi kehitysmaiden tulisi pyrkiä vahvistamaan kotimaista kysyntäänsä ja hajauttamaan edelleen vientiään. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä työpaikkojen luomiseen ja tuotantokapasiteetin kasvattamiseen sekä palvelualaan (erityisesti verkkokauppaan ja matkailuun). Uusi maailmanlaajuinen geopolitiikka Suuret voimakkaasti kasvavat taloudet (BRICS-maat eli Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä- Afrikka) ovat erikoisessa tilanteessa, koska ne ovat kehitysavun ja kauppaa tukevan avun edunsaajia ja myös avunantajia. Vuonna 2011 näiden maiden johtajat antoivat yhteisen julistuksen 2, jossa ne korostavat, että kasvu ja kehitys ovat avainasemassa köyhyyden torjunnassa. Näiden maiden tavoitteet vastaavat näin ollen kehittyneiden maiden tavoitteita. Toisin kuin EU:n apu, voimakkaasti kasvavien maiden tarjoama apu on pääasiassa teknistä tukea ja infrastruktuuria tukevia investointeja. Kehittyneiden maiden olisi otettava tämä asetelma huomioon, mukauduttava siihen ja ehdotettava täydentäviä toimenpiteitä. EU voisi myös käyttää tilaisuuden hyväkseen ja luoda tehokkaita kumppanuuksia voimakkaasti kasvavien maiden kanssa. Kehittyneiden maiden olisi mukauduttava tähän uuteen tilanteeseen, mutta BRICS-maiden olisi vastaavasti lisättävä pyrkimyksiään tukea alemman tulotason maita ja erityisesti avattava markkinoitaan enemmän tullivapautusten kautta ja vältettävä sidotun avun käyttöä. Uudet vaatimukset: kohti kestävää kasvua Samoin kuin EU:n tasolla EU:n tulisi sitoutua myös ulkoisiin suhteisiin tukemalla ohjelmia ja toimia, joilla edistetään kasvua ja kestävää kehitystä. Esittelijä nostaa esille erityisesti alakohtaiset aloitteet ja ohjelmat, esimerkiksi FLEGTtoimintaohjelman 3 ja EITI-aloitteen 4, joilla todistetusti edistetään tehokkaasti reilumpaa 1 Katso _NAL_FR.pdf. 2 Sanyan julistus. 3 Metsälainsäädännön noudattamista, metsähallintoa ja puukauppaa koskeva EU:n toimintaohjelma (Forest Law Enforcement, Governance and Trade), jolla torjutaan laitonta puukauppaa. 4 Kaivosteollisuuden avoimuutta koskeva EITI-aloite (Extractive Industries Transparency Initiative), katso DT\ doc 5/6 PE v02-00

6 kauppaa ja investoinnille suotuista toimintaympäristöä sekä vahvistetaan kansalaisyhteiskunnan osallistumista. Vihreä kasvu on kestävän kehityksen erityinen osa-alue. Vuonna 2011 OECD käynnisti strategian 1, jolla pyritään siirtymään onnistuneesti kohti vihreää kasvua. Strategiassa korostetaan, että työmarkkinoita on autettava mukautumaan uusiin tarpeisiin ja ennakoimaan tulojen uudelleenjakautumista, jotta maksimoidaan niistä koituva hyöty. Esittelijä lisää, että kehittyneiden maiden tulisi panostaa enemmän vihreään kasvuun ja estää kaikenlainen epäoikeutettu protektionismi. Esittelijä suhtautuu myönteisesti UNCTAD:n suosituksiin, joissa vaaditaan uuden sukupolven investointipolitiikkaa, jolla edistetään kasvua ja osallistavaa kehitystä. OECD:n investointia koskevassa toimintakehyksessä annetaan yksinkertaisia ja asianmukaisia ohjeita, joita olisi edistettävä. Esittelijä korostaa lopuksi yritysten yhteiskuntavastuuta edistäviä ohjelmia ja määräyksiä ja katsoo, että EU on kansainvälisen kaupan merkittävä toimija ja keskeisessä asemassa yhteiskunnallisten ja työvoimaa koskevien normien tukemisessa ja levittämisessä maailmanlaajuisesti. 1 Katso Strategia uudistettiin kesäkuussa 2012, katso PE v /6 DT\ doc