Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 703/2005 vp Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätys Eduskunnan puhemiehelle Jätelain 18 c (452/2004) sanoo tuottajan vastuusta seuraavaa: "Tuottaja on velvollinen edistämään 18 b :ssä tarkoitetun tuotteen uudelleenkäyttöä sekä järjestämään jätteenä käytöstä poistettavan tuotteen tai sen osan uudelleenkäytön, hyödyntämisen ja muun jätehuollon sekä vastaamaan siitä aiheutuvista kustannuksista." Laki siis velvoittaa tuottajaa edistämään tuotteen uudelleenkäyttöä. Kuitenkin nykyinen suuntaus, jossa sähkö- ja elektroniikkalaitteet omistaa tuottajayhteisö, vähentää oleellisesti niiden uusiokäyttöä. Koska osa uusista tuottajayhteisöistä ei halua, että vanhoja koneita korjattaisiin ja otettaisiin uusiokäyttöön, ne haluavat romuttaa kaikki keräyspisteisiin tulevat kodinkoneet, ja näin korjauskelpoista ja ehjääkin tavaraa menee hävitettäväksi. Osa laitteiden valmistajista ja maahantuojista myös haluaa, että käytöstä poistetun sähkölaitteen kunnostaminen kuuluu vain valtuutetuille huoltoliikkeille, jotka käyttävät pääsääntöisesti uusia varaosia. Tässäkin tapauksessa uusiokäyttöä ei tapahdu, vaan ehjätkin varaosat romutetaan. Sähkölaitteiden purku- ja uudelleenkunnostustyö on kuitenkin niin paljon ihmistyövoimaa vaativaa ja taloudellisesti kannattamatonta, ettei pienillä huoltoliikkeillä ole resursseja suoriutua siitä. Siksi se soveltuukin erinomaisesti kolmannen sektorin tai niin sanottujen sosiaalisten yrityksen toiminnaksi. Suomen kierrätyskeskusten yhdistys ry kuitenkin katsoo, että tuottajien esittämä malli sotii lakia vastaan, sillä se ei ota huomioon lain velvoittamaa laitteen uusiokäytön vaatimusta ja hankaloittaa laitteiden kiertoa uudelleen käytettäväksi. Ennen tuottajavastuuta keskukset kuuluivat olennaisena osana sähkö- ja elektroniikkatavaran keräysverkostoon, ja näin iso osa käytettävästä materiaalivirrasta kulki sen kautta. Nyt uuden käytännön mukaan kuitenkin moni kierrätyskeskuksista, joilla on jo vuosien kokemus kierrätystoiminnasta, on syrjäytetty keräysverkoston ulkopuolelle, koska niitä ei ole hyväksytty eräiden tuottajayhteisöjen virallisten keräyspisteiden listalle. Pitkään toimineiden kierrätyskeskusten boikotointi aiheuttaa mm. sen, että keräyspisteitä on entistäkin harvemmassa. Esimerkkinä mainittakoon Lappi, jossa on vain neljä keräyspistettä. Ongelmana on myös se, että kierrätyskeskusten asiakasmäärä vähenee ratkaisevasti ja niiden toiminta käy lähes mahdottomaksi, kun asiakkaat vievät käytöstä poistamansa laitteen keräyspisteeseen tai pitkien etäisyyksien vuoksi metsäteiden varsiin "perustamilleen" laittomille kaatopaikoille eikä kierrätyskeskukseen. Asiakaskato tarkoittaa sitä, että aikaisemmin laitteen kierrätyskeskukseen tuonut henkilö osti usein kunnostettua tavaraa, eli "toi itse peräkärryllisen ja osti vähintäänkin puoli kärryllistä". Näillä myyntituloilla kierrätyskeskukset rahoittivat toimintansa ja olivat lähes omillaan toimeentulevia. Kierrätyskeskuksilla on myös merkittävän suuri työllistävä vaikutus. Työttömien ylläpitämistä keskuksista on saanut vuosittain töitä n henkilöä, ja tänä vuonna työllistettyjen määrä kasvaa 6 000:een. Kuntien ylläpitämien kierrätyskeskusten työllistämien henkilöiden Versio 2.0

2 määrä lisää lukemaa vielä huomattavasti. Jos nykyinen kehitys jatkuu, monessa kunnassa pitkäaikaistyöttömälle ainoan työmahdollisuuden tarjonnut kierrätyskeskustoiminta loppuu. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä, että jätelain 18 c :n mukainen toiminta turvataan, jotta mahdollisimman suuri osa poistettavista sähkö- ja elektroniikkalaitteista tai niistä hyödynnettävistä osista saadaan uudelleen käyttöön ja mistä löydetään kierrätyskeskuksissa työskenteleville tuhansille ihmisille korvaavaa työtä, koska he ovat usein pitkäaikaistyöttömiä ja muutoinkin heidän sijoittumisensa vapaille työmarkkinoille on vaikeaa ja miltei mahdotonta? Helsingissä 6 päivänä syyskuuta 2005 Mikko Immonen /vas 2

3 Ministerin vastaus KK 703/2005 vp Mikko Immonen /vas Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mikko Immosen /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 703/2005 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä, että jätelain 18 c :n mukainen toiminta turvataan, jotta mahdollisimman suuri osa poistettavista sähkö- ja elektroniikkalaitteista tai niistä hyödynnettävistä osista saadaan uudelleen käyttöön ja mistä löydetään kierrätyskeskuksissa työskenteleville tuhansille ihmisille korvaavaa työtä, koska he ovat usein pitkäaikaistyöttömiä ja muutoinkin heidän sijoittumisensa vapaille työmarkkinoille on vaikeaa ja miltei mahdotonta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Suomessa aloitettiin tuottajan eli tuotteen valmistajan ja maahantuojan lakisääteiseen vastuuseen perustuva käytöstä poistetun sähkö- ja elektroniikkalaiteromun jätehuolto alkaen. Järjestelmä on toiminut vasta noin puolitoista kuukautta. Tällä hetkellä toimii viisi tuottajien muodostamaa tuottajayhteisöä sekä itsenäisinä toimijoina yksi suurehko tuottaja ja lukuisia pienempiä tuottajia, jotka kaikki ovat vastuullisia sähkö- ja elektroniikkalaiteromun uudelleenkäytön edistämisestä ja jätehuollon järjestämisestä jätelain (1072/1993) 18 c :n edellyttämällä tavalla. Pirkanmaan ympäristökeskus, tuottajavastuuseen perustuvan jätehuollon valtakunnallisena valvontaviranomaisena, on toistaiseksi hyväksynyt ELKER Oy:n piiriin kuuluvat kolme tuottajayhteisöä jätelain (1072/1993) 50 b ja c :n tarkoittamaan tuottajatiedostoon. Näillä tuottajayhteisöillä on sopimukset muun muassa yritysten kanssa, jotka harjoittavat sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kunnostamista uudelleenkäyttöä varten. Näistä valtaosa on kierrätyskeskuksia ja sosiaalisia yrityksiä. Muiden tuottajayhteisöjen ja yksittäisten tuottajien hyväksymisen osalta käsittely on vielä kesken muun muassa juuri uudelleenkäyttöä koskevien puutteellisten selvitysten vuoksi. Pirkanmaan ympäristökeskus on edellyttänyt, että tuottajayhteisöillä ja tuottajilla tulee olla hyväksyttävä suunnitelma sähkö- ja elektroniikkalaiteromun uudelleenkäytön edistämiseksi sekä sopimukset tätä toimintaa harjoittavien yritysten kanssa. Yritysten ja tuottajayhteisöjen keskinäisistä neuvotteluista saatujen tietojen mukaan vaikuttaa siltä, että kaikki edellä mainitut tahot tulevat tekemään lähitulevaisuudessa sopimukset myös sähkö- ja elektroniikkalaiteromua uudelleenkäyttöä varten kunnostavien yritysten kanssa. Selvää on, että sopimuksia tehdään myös kierrätyskeskusten ja muiden sosiaalisten yritysten kanssa, koska ne ovat uudelleenkäytön edistämisessä kokeneimpia yrityksiä. Viranomainen ei kuitenkaan voi vaatia tuottajia tekemään sopimuksia nimeltä mainittujen yritysten kanssa. Jätelain 18 g :n nojalla tuottajayhteisöjen on otettava tasapuolisesti huomioon kaikki taloudelliset toimijat tehdessään sopimuksia uudelleenkäytön ja jätehuollon järjestämisestä. Viimeiset tiedot viittaavat siihen, että kierrätyskeskusten ja muiden sosiaalisten yritysten asema tulee säilymään ja kehittymään entisestään käytöstä poistetun sähkö- ja elektroniikkalaiteromun uudelleenkäytön edistämisessä. Tämän lisäksi kierrätyskeskukset ja sosiaaliset yritykset voivat jätelain mi- 3

4 Ministerin vastaus tenkään estämättä ottaa vastaan, huoltaa ja myydä käytettyjä sähkö- ja elektroniikkalaitteita. Tällä hetkellä ei ole näköpiirissä, ainakaan sähkö- ja elektroniikkalaiteromun jätehuollon uudelleenjärjestämisen takia, tarvetta hankkia korvaavaa työtä kierrätyskeskuksissa ja muissa sosiaalisissa yrityksissä työskenteleville ihmisille. Helsingissä 28 päivänä syyskuuta 2005 Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam 4

5 Ministerns svar KK 703/2005 vp Mikko Immonen /vas Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 703/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Mikko Immonen /vänst: Vad avser regeringen göra för att trygga den i 18 c i avfallslagen avsedda verksamheten, så att kasserade el- och elektronikutrustningar eller användbara delar av dem i så stor utsträckning som möjligt kan tas i användning på nytt och var skall ersättande arbete hittas för tusentals människor som arbetar på återanvändningscentralerna och ofta är långtidsarbetslösa och även i övrigt har svårt eller för vilka det är nästan omöjligt att placera sig på den fria arbetsmarknaden? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Den 13 augusti 2005 infördes i Finland avfallshantering av kasserat el- och elektronikskrot, som grundar sig på producentens, dvs. tillverkarens eller importörens lagstadgade ansvar. Systemet har än så länge bara fungerat cirka halvannan månad. För närvarande verkar fem av producenterna bildade producentsammanslutningar och som oberoende aktörer en rätt stor producent och ett flertal mindre producenter som alla är ansvariga för att främja återanvändning av el- och elektronikskrot och organisering av avfallshanteringen på det sätt som förutsätts i 18 c i avfallslagen (1072/1993). Birkalands miljöcentral, som riksomfattande övervakningsmyndighet för sådan avfallshantering som grundar sig på producentansvar, har hittills godkänt tre producentsammanslutningar som ingår i ELKER Oy för anteckning i det producentregister som avses i 50 b och 50 c i avfallslagen (1072/1993). Dessa producentsammanslutningar har avtal bl.a. med företag som bedriver sätta istånd el- och elektronikskrot för återanvändning. Största delen av dem är återanvändningscentraler och sociala företag. I fråga om godkännande av andra producentsammanslutningar och enskilda producenter är behandlingen inte slutförd bl.a. just på grund av bristande utredningar om återanvändningen. Birkalands miljöcentral har ställt kravet att producentsammanslutningarna och producenterna skall ha en godtagbar plan för främjandet av återanvändningen av el- och elektronikskrot och avtal med företag som bedriver denna verksamhet. Enligt uppgift om förhandlingarna mellan företagen och producentföretagen förefaller det som om alla ovan nämnda instanser inom kort kommer att ingå avtal även med företag som sätter istånd el- och elektronikskrot för återanvändning. Det är klart att avtal även ingås med återanvändningscentraler och andra sociala företag, eftersom de är de mest erfarna företagen i fråga om återanvändning. Myndigheten kan emellertid inte kräva att producenterna skall ingå avtal med företagen med namns nämnande. Med stöd av 18 g i avfallslagen skall producentsammanslutningarna jämlikt beakta alla ekonomiska aktörer när de ingår avtal om att ordna återanvändning och avfallshantering. De senaste uppgifterna tyder på att återanvändningscentralerna och andra sociala företag kommer att bibehålla sin ställning och utvecklas ytterligare i fråga främjande av återanvändningen av kasserat el- och elektronikskrot. Dessutom kan återanvändningscentra- 5

6 Ministerns svar lerna och de sociala företagen utan något hinder av avfallslagen ta emot, serva och sälja begagnade el- och elektronikutrustningar. För närvarande finns det inte inom synhåll, åtminstone inte på grund av omorganiseringen av avfallshanteringen av el- och elektronikskrot, något behov av att skaffa ersättande arbete för de människor som arbetar i återanvändningscentraler och andra sociala företag. Helsingfors den 28 september 2005 Miljöminister Jan-Erik Enestam 6