Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 74/2001 vp Kierrätysvarojen ohjaaminen esikäsittelyportaaseen ottaen huomioon sosiaaliset yritykset Eduskunnan puhemiehelle Sosiaaliset yritykset ovat Euroopan unionin keski- ja eteläosissa yleisesti käyttöön otettu ratkaisu haluttaessa aktiivisesti työllistää heikossa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä. Suomessa tätä yritysmuotoa on todella vähän. Laajimmat kokemukset on saatu Oulussa toimivalta Tervatulli Oy:ltä. Se suorittaa sähkö- ja elektroniikkaromun esikäsittelyä. Sähkö- ja elektroniikkaromun esikäsittely on osa ko. romun kierrätystä, joka tulee pian täydelliseksi välttämättömyydeksi. Tätä toimintaa voitaisiin entisestään kehittää sosiaalisten yritysten avulla ohjaamalla tuottajayhteisöjen ja viranomaisten keräämät varat tai merkittävä osa niistä edellä sanotulla tavalla järjestettyyn esikäsittelyportaaseen. Eri puolilla maata sijaitsevat yksiköt voisivat verkostoitua keskenään ja sitä kautta pitää huolen siitä, että esikäsitelty aines ohjautuu edelleen asiallisesti käyttöön. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus toimia niin, että tuottajayhteisöjen ja viranomaisten kierrätyksen kustannuksiin kokoamat varat ohjautuvat merkittävässä määrin esikäsittelyportaaseen, jossa mm. sosiaaliset yritykset voivat saada niistä osansa? Helsingissä 14 päivänä helmikuuta 2001 Erkki Pulliainen /vihr Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Erkki Pulliaisen /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 74/2001 vp: Aikooko hallitus toimia niin, että tuottajayhteisöjen ja viranomaisten kierrätyksen kustannuksiin kokoamat varat ohjautuvat merkittävässä määrin esikäsittelyportaaseen, jossa mm. sosiaaliset yritykset voivat saada niistä osansa? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Tuotteita huoltamalla ja korjaamalla voidaan usein jatkaa niiden tai niiden osien käyttöikää. Normaalien liiketaloudellisten periaatteiden mukaan toimivien yritysten lisäksi tuotteita huoltavat ja korjaavat myös mm. kierrätyskeskukset ja yhdistykset, joiden toiminta poikkeaa kaupallisista yrityksistä. Tällaiset yhteisöt voisivat mahdollisesti myös esikäsitellä käytöstä poistettavia tuotteita mm. erottamalla niistä uudelleen käytettävät komponentit tai haitalliset aineet niin, että niiden hyödyntäminen on paremmin mahdollista. Jätteiden hyödyntäminen on jätelakiin perustuen järjestetty eri tavoin. Pääsääntöisesti jätteenhaltija ja yhdyskuntajätteen ollessa kyseessä kunta on velvollinen järjestämään jätteiden hyödyntämisen ja siihen liittyvän esikäsittelyn. Tuottajat, eli tuotteiden valmistajat tai maahantuojat, on joissakin tapauksissa velvoitettu huolehtimaan tuotteistaan muodostuvien jätteiden jätehuollosta. Tuottajat ovat voineet muodostaa tuottajayhteisöjä, joiden kanssa tuottajat ovat voineet sopia erityisesti hyödyntämisvelvoitteen siirtämisestä tuottajayhteisölle. Tuottajayhteisöjä on näin ollen perustettu niillä aloilla, joilla tuotteiden tuottajat on velvoitettu jätelain nojalla huolehtimaan tuotteistaan muodostuvien jätteiden hyödyntämisestä. Näitä tuotteita ovat renkaat, paperi ja pakkaukset. Parhaillaan on ympäristöministeriössä valmisteltavana EY:n romuajoneuvodirektiivin toimeenpano, jonka yhteydessä tuottaja velvoitetaan vastaamaan kokonaan tai huomattavalta osin romuajoneuvon keräämisen ja hyödyntämisen kustannuksista. Euroopan yhteisössä on lisäksi käsiteltävänä komission ehdotus sähkö- ja elektroniikkaromudirektiiviksi, joka niin ikään perustuu tuottajavastuun periaatteelle. Säädösten asettamalla tavoitetasolla on merkitystä siinä, missä laajuudessa tuotteita uudelleenkäytetään tai jätteitä hyödynnetään. Matala tavoitetaso johtaa yleensä siihen, että uudelleenkäyttö ja hyödyntäminen järjestetään ensisijaisesti suurkertymäkohteissa. Useat tuottajayhteisöt keräävät jäseniltään maksua tuotteista muodostuvien jätteiden hyödyntämisen rahoittamiseksi. Tuottajayhteisöt päättävät itsenäisesti varojensa käytöstä, eikä julkisella vallalla ole mahdollista määrätä siitä, mihin tuottajayhteisöt varansa käyttävät tai miten ne toimintansa järjestävät. Mahdollista on kuitenkin, että tuottajayhteisöt käyttävät nk. sosiaalisia yrityksiä apuna huolehtiessaan velvoitteistaan, ja monella yhteisöllä epäilemättä onkin näyttöä siitä, että se kykenee huolehtimaan mm. esikäsittelytoimista. Monet kunnat perivät erillistä jätemaksua jätteiden hyödyntämisen ja ongelmajätehuollon kustannusten kattamiseksi. Jätemaksun periminen perustuu jätelakiin ja se on mahdollista vain kunnalle jätehuollosta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi. Kunnat voivat järjestää jätehuol- 2

3 Ministerin vastaus KK 74/2001 vp Erkki Pulliainen /vihr tonsa tarkoituksenmukaiseksi katsomallaan tavalla ja mm. yhdistysten tai kierrätyskeskusten käyttäminen jätehuollon järjestämisessä on mahdollista. Jätelaki ei kuitenkaan anna valtioneuvostolle tai valtion viranomaiselle mahdollisuutta määrätä kuntien toiminnasta tältä osin. Helsingissä 7 päivänä maaliskuuta 2001 Ympäristöministeri Satu Hassi 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Erkki Pulliainen /gröna undertecknade skriftliga spörsmål SS 74/2001 rd: Ämnar regeringen agera så att de medel som producentsammanslutningarna och myndigheterna reserverat för kostnaderna för återvinning i betydande grad styrs till förbehandling där bl.a. de sociala företagen kan få en del av dem? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Genom att underhålla och reparera produkter kan man ofta förlänga produkternas eller de olika delarnas livslängd. Utöver företag som fungerar enligt normala affärsprinciper finns det också bl.a. återvinningscentraler och föreningar, vars verksamhet avviker från de kommersiella företagens, som ordnar service och reparerar produkter. Sådana sammanslutningar kunde möjligen också förbehandla produkter som tas ur bruk bl.a. genom att ta vara på delar som kan återanvändas eller skadliga material så att det blir enklare att utnyttja dem. Återvinningen av avfall är ordnad på olika sätt med stöd av bestämmelserna i avfallslagen. I regel är avfallsinnehavaren och, när det gäller kommunalt avfall, kommunen skyldig att ordna återvinning och förbehandling i anslutning till återvinningen. Producenterna, dvs. de som tillverkar produkterna eller importörerna, är i vissa fall skyldiga att ordna avfallshanteringen av avfallet som deras produkter ger upphov till. Producenterna har haft möjlighet att bilda producentsammanslutningar, och man har då kunnat ingå avtal om att producentsammanslutningen skall överta i synnerhet återvinningsskyldigheten. Det innebär att producentsammanslutningar har grundats inom de branscher, där producenterna med stöd av avfallslagen är skyldiga ordna återvinning av det avfall som deras produkter ger upphov till. Sådana produkter är däck, papper och förpackningar. För närvarande bereder miljöministeriet genomförandet av EU:s direktiv om uttjänta fordon, som förpliktar producenten att helt eller till stor del svara för kostnaderna för insamlingen och återvinningen av skrotfordon. Inom Europeiska gemenskapen behandlas också kommissionens förslag till direktiv om avfall som utgörs av eller innehåller elektriska eller elektroniska produkter, som också baserar sig på principen om producentansvar. Den nivå som ställs som mål i bestämmelserna är av betydelse för i vilken utsträckning produkterna återanvänds eller produkterna återvinns. Om målnivån ställs lågt leder det vanligen till att återanvändningen och återvinningen främst ordnas i stora insamlingsanläggningar. Flera producentsammanslutningar tar ut en avgift av sina medlemmar för att finansiera återvinningen av avfallet. Producentsammanslutningarna bestämmer självständigt över hur de använder sina medel, och den offentliga makten har ingen möjlighet att bestämma hur de skall använda sina medel eller ordna sin verksamhet. Det är dock möjligt för producentsammanslutningarna att anlita s.k. sociala företag när de sköter sina skyldigheter och många sammanslutningar har också bevisat att de bl.a. kan sköta förbehandlingen. Många kommuner uppbär en särskild avfallsavgift för att täcka kostnaderna för återvinningen av avfall och hanteringen av problemavfall. Avfallsavgiften baserar sig på avfallslagen och det 4

5 Ministerns svar KK 74/2001 vp Erkki Pulliainen /vihr är endast kommunen som har rätt att bära upp avfallsavgift för täckande av kostnaderna för avfallshanteringen. Kommunerna kan ordna sin avfallshantering på det sätt som de anser vara ändamålsenligt och det är möjligt att anlita bl.a. föreningar och återvinningscentraler vid anordnandet av avfallshanteringen. Avfallslagen ger dock inte statsrådet eller statens myndigheter rätt att bestämma över kommunernas verksamhet i denna fråga. Helsingfors den 7 mars 2001 Miljöminister Satu Hassi 5