myrkyllistä arsenikkia

Transkriptio

1 Keitettyyn riisiin myrkyllistä arsenikkia jää Keitettyyn riisiin jää myrkyllistä arsenikkia eli arseenia, jota riisiin kertyy luonnostaan maaperästä ja vedestä sekä saasteista ja viljelyssä käytetyistä tuholaismyrkyistä. Riisi kerää myös luonnostaan enemmän maaperän myrkkyjä kuin muut viljelykasvit. Riisin voi valmistaa kuitenkin niin, että riisiin kertyneet toksiinit katoavat lähes täysin kertoo The Independent-lehti. Riisi on yksi vanhimmista ja tärkeimmistä viljelykasveista. Riisiä on kasvatettu ainakin 5000 vuotta ja noin puolelle maailman väestöstä se on nykyisin lähes päivittäin syötävä peruselintarvike. Valkoinen riisi on yleisin käytetty tyyppi, mutta länsimaissa kuitupitoisen täysjyväriisin kulutus on kasvussa.riisistä valmistetaan myös mm. riisijauhoja,

2 riisisiirappia, riisiöljyä, riisiviinaa ja riisimaitoa. Riisin ravintoarvoista Valkoinen keitetty riisi Sadassa grammassa keitettyä valkoista riisiä on 130 kcal, 2,4 g proteiinia, 28,7 g hiilihydraatteja, n. 69 % vettä ja vain 0,2 g rasvoja. Keitetyssä valkoisessa riisissä on hieman B1, B2, B3, B5 ja B6-vitamiineja sekä folaatteja. Tumma keitetty riisi Sadassa grammassa keitettyä täysjyväriisiä on noin 112 kcal, 73 % vettä, 2,3 % proteiinia, 23,5 g hiilihydraatteja, 1,8 g kuitua, 0,8 g rasvoja sekä B1, B2, B3, B5 ja B6-vitamiineja ja folaatteja. Sekä tummassa että valkoisessa riisissä on resistenttiä tärkkelystä, joka ravitsee suoliston hyvää bakteerikantaa. Riisin hiilihydraatit muodostuvat lähinnä tärkkelyksestä, eli pitkäketjuisesta glukoosista (haarautumattomasta amyloosista tai haarautuvasta amylopektiinistä). Runsaasti amyloosia sisältävä riisi, kuten basmati-riisi on irrallisempaa kuin runsaasti amylopektiiniä sisältävät lajikkeet. Amyloosi hidastaa tärkkelyksen imeytymistä suolistossa ja se toimii myös suolistolle terveellisenä resistenttina tärkkelyksenä. Risotoissa, puuroissa ja vanukkaissa suositaan enemmän amylopektiiniä sisältäviä riisilajikkeita. Terveyden kannalta nopeasti imeytyviä amylopektiiniä sisältäviä lajikkeita pidetään kuitenkin huonompina, koska ne nostavat nopeasti verensokeri- ja insuliinitasoja. Resistentti tärkkelys auttaa suoliston hyviä bakteereita muodostamaan lyhytketjuisia rasvahappoja (SCFA), kuten butyraattia, jotka voivat suojata paksusuolta ja ehkäistä paksusuolensyöpää. Lyhytketjuisia rasvahappoja syntyy, kun suoliston hyvät bakteerit (mm.bifidobakteerit ja laktobasillit) syövät imeytymätöntä fermentoituvaa

3 tärkkelystä. Samalla syntyy kaasuja, kuten hiilidioksidia, metaania ja vetyä. Vitamiinien ja mineraalien lähteinä riisit ovat huonoja, vaikka täysjyväriisit sisältävät jonkin verran mineraaleja, kuten mangaania, magnesiumia, seleeniä. Täysjyväriisi on ravinteellisilta ominaisuuksiltaan valkoista riisiä parempi valinta mm. kuitujen ja eräiden mineraalien lähteenä, mutta täysjyväriisi sisältää myös enemmän ympäristömyrkkyjä, kuten raskasmetalleja. Terveyden kannalta täysjyväriisi on mm. alhaisemman glykeemisen indeksin vuoksi parempi valinta, etenkin jos sen valmistaa oikein. Riisin valmistus Tavallinen tapa valmistaa riisi jättää riisiin mm. kehityshäiriöille, syöville ja sydänsairauksille altistavaa arsenikkia. Miljoonat ihmiset riskeeraavat terveytensä keittämällä riisin väärin varoittaa tuore tutkimus. Tavallisesti yksi osa riisiä keitetään kahdessa osassa vettä. Tutkijat osoittivat, että tällainen valmistustapa ei poista riisiin kertyneitä ympäristö- ja tuholaismyrkkyjä. Yleisesti uskotaan, että keittäminen poistaa riisistä arsenikkijäämät, mutta tuore tutkimus todistaa, että näin tapahtuu vain, jos riisiä liotetaan yön yli ja liotusvesi vaihdetaan ennen keittämistä. Belfastin Queens-yliopiston professori Andy Meharg kokeili riisin valmistamista kolmella tavalla ja mittasi valmistuksen jälkeen riisiin jääneen arsenikkipitoisuuden. 1. Ensimmäisessä kokeessa riisi valmistettiin perinteisellä tavalla keittämällä hitaasti yksi osa riisiä kahdessa osassa vettä. Tämä valmistustapa ei poistanut riisistä arsenikkia. 2. Toisessa kokeessa yksi osa riisiä keitettiin viidessä osassa vettä, ylimääräinen vesi valutettiin ja riisi

4 huuhdeltiin. Tällä tavalla valmistetussa riisissä oli puolet vähemmän arsenikkijäämiä tavalliseen valmistustapaan verrattuna. 3. Kolmannessa kokeessa riisiä liotettiin yön yli runsaassa vedessä, liotusvesi valutettiin pois, riisi pestiin moneen kertaan huuhtelemalla, kuivatettiin ja keitettiin puhtaassa vedessä suhteella 1 osa riisiä ja 5 osaa vettä. Tämä menetelmä vähensi riisin arsenikkipitoisuutta 80 %. Aasiassa riisi pestään ja huuhdellaan hyvin ennen valmistusta. Terveelliseen täysjyväriisiin suhtaudutaan epäilevästi, koska myrkyt kerääntyvät erityisesti riisin kuoreen. Global Food Securityn tutkimuksen mukaan korkeita arsenikkipitoisuuksia löytyi 58 prosentissa Britanniassa myytävistä riiseistä ja riisivalmisteista. Riisin terveysvaikutuksia Valkoinen riisi voi pahentaa diabetesta, koska se nopeasti imeytyvänä hiilihydraattina nostaa verensokeri- ja insuliinitasoja. Seurantatutkimuksissa on havaittu, että täysjyväviljat (ja riisi) laskevat sydänkuolleisuuden riskiä. Esimerkiksi Nurses Health Study seurasi 10 vuotta naisen elintapoja. Seurantatutkimus osoitti, että runsaasti täysjyväviljoja sisältävä ravinto laski sydäntautien riskiä 30 %. Täysjyväriisi sisältää myös eräitä sydänterveellisiä ravinteita, kuten mineraaleja, antioxidantteja, kuitua ja lignaaneja. Runsas päivittäinen valkoisen riisin syöminen on yhdistetty lisääntyneeseen diabeteksen riskiin sekä USA:ssa että Aasiassa. Riisin sisältämät myrkylliset raskasmetallit ovat lisääntyneet teollisuuden ja torjunta-aineiden käytön seurauksena.

5 Raskasmetallit varastoituvat elimistöön ja niillä on vakavia terveysvaikutuksia. Riiseistä on löydetty erityisen korkeita pitoisuuksia kadmiumia, kromia, lyijyä, elohopeaa ja arseenia. Raskasmetalleja esiintyy eniten riisin leseessä eli täysjyväriiseissä. Muihin viljoihin, kuten vehnään ja ohraan nähden riisi varastoi selvästi enemmän raskasmetalleja. Mitä arsenikki on ja miksi sitä kerääntyy riisiin Arseenista on aikaisemmin käytetty nimitystä arsenikki, joka nykyään kuitenkin tarkoittaa arseenitrioksidia As2O3.Arseeni on myrkyllinen typpiryhmään kuuluva puolimetalli. Arseenia esiintyy vedessä, ilmassa ja maaperässä luontaisesti ja sen yhdisteitä käytetään mm. kasvi- ja hyönteismyrkkynä. Suurin osa arseenista (ja muista myrkyistä) päätyy riisiin teollisuudesta, liikenteestä, kaivostoiminnasta sekä kasvi- ja tuholaismyrkyistä. Arseeni estää eliöiden aerobisen soluhengityksen, mikä aiheuttaa happikatoa ja veren ja ihon sinertymistä. Arseeni ja sen yhdisteet luokitellaan EU-direktiivin 67/548/EEC mukaan myrkyiksi ja ympäristölle vaarallisiksi aineiksi. Arseenia kerääntyy saasteista veteen, ilmaan ja maaperään, josta sitä imeytyy joihinkin viljelykasveihin. Erityisen paljon arseenia kerääntyy riisiin. Pitkäkestoinen altistuminen arseenille aiheuttaa iho-, virtsarakko- ja keuhkosyöpää sekä sydäntauteja ja sikiön kehityshäiriöitä. What does the FDA s sampling data on rice and rice products show? On April 1, 2016, the FDA released data that had been gathered to complete its review of arsenic in rice and rice products. The data were needed to enhance the agency s understanding of arsenic in infant rice cereals. The data

6 show the levels of inorganic arsenic in 76 rice-only cereals for infants and almost 36 multigrain and non-rice infant cereals and other foods commonly eaten by infants and toddlers. The infant rice cereals were found to have an average level of 103 parts per billion (ppb) inorganic arsenic. The FDA s data show that nearly half (47 percent) of infant rice cereals sampled from retail stores in 2014 were below 100 ppb inorganic arsenic, the level set by the European Union for rice and rice products destined for infants and children. It also found that a large majority (78 percent) was at or below 110 ppb inorganic arsenic. The FDA compared these infant rice cereal samples to more than 400 samples it collected at the same time of other foods commonly eaten by infants and toddlers. The non-rice foods were found to be well below 100 ppb inorganic arsenic. In 2013, the FDA released a broader set of test data for the levels of inorganic arsenic, which covered most types of rice grain and rice-based foods and beverages eaten in the United States, approximately 1,300 samples of rice and rice products in all. Among the rice/rice product categories in this larger data set, average levels of inorganic arsenic ranged from 1 ppb in infant formula up to 160 ppb in brown rice with other rice-containing products in between. For its evaluation, the FDA considered rice products to include foods that contain rice grains (such as breakfast cereals or rice cakes) or rice-derived ingredients (such as rice flour or brown rice syrup). Lähde: FDA In late 2012 we released our original report on arsenic in rice, in which we found measurable levels in almost all of the 60 rice varieties and rice products we tested.

7 Our most recent testing and analysis gave us some new information on the risk of arsenic exposure in infants and children through rice cereal and other rice products. We looked at data released by the Food and Drug Administration in 2013 on the inorganic arsenic content of 656 processed rice-containing products. We found that rice cereal and rice pasta can have much more inorganic arsenic a carcinogen than our 2012 data showed. According to the results of our new tests, one serving of either could put kids over the maximum amount of rice we recommend they should have in a week. Rice cakes supply close to a child s weekly limit in one serving. Rice drinks can also be high in arsenic, and children younger than 5 shouldn t drink them instead of milk. (Learn the new rice rules about weekly servings.) Lähde: Consumer Reports Voitetaanko vuodessa? syöpä 5-10 Maailman syöpäpäivää vietetään Keskustelu syöpähoitojen kehityksestä on ajankohtaista, sillä joka kolmas suomalainen sairastuu jossakin elämänsä vaiheessa syöpään. Voitetaanko syöpä 5-10 vuodessa? Professori Karol Sikora totesi The Independent-lehdelle, että genetiikan tutkimuksessa saavutetun edistyksen myötä syöpää voidaan lähivuosina lääkitä tehokkaasti yksilöllisillä ja kohdennetuilla lääkkeillä.

8 Tehokas hoito kaikkiin syöpätyyppeihin voidaan kehittää jo 5-10 vuoden sisällä totesi syöpätutkimuksen johtaviin asiantuntijoihin kuuluva professori Karol Sikora YK:n tämänvuotisen Maailman syöpäpäivän edellä The Independentlehdelle. Fakta: Maailman syöpäpäivää on vietetty vuodesta 2005, jolloin Kansainvälinen syöpäunioni UICC otti sen käyttöönsä oman ja lukuisten jäsenjärjestöjensä tiedotuksen välineeksi. Myös WHO:n tunnustamana teemapäivänä, helmikuun 4. päivänä, syöpäjärjestöt keskittyvät korjaamaan vääriä oletuksia syövästä tautina ja tuomaan esille parempaa syöpätietoutta, joka helpottaa sekä sivistystyötä tekevien toimijoiden työtä että syövän itse tai lähipiirissään kohdanneen ja kokevan arkea. Lähde: SUOMEN YK-LIITTO Syövästä paraneminen on yleistynyt dramaattisesti viimeisten viiden vuosikymmenen aikana. Kun USA:ssa ja Euroopassa vielä 1970-luvulla keskimäärin vain joka neljäs sairastunut parani syövästä, nykyinen terveydenhoito pelastaa keskimäärin joka toisen sairastuneen. Vuosittain Suomessa jopa ihmistä sairastuu syöpään, mutta lähes kaksi kolmesta paranee taudista.

9 Vaikeimmissa syöpätyypeissä ennuste on yhä huono. Vaikka kehitystä näidenkin hoidoissa on tapahtunut, vaikeasti hoidettavat syövät ovat yhä varsin tappavia. Haimasyöpään sairastuneista vain noin prosentti ja keuhkosyöpään sairastuneista noin viisi prosenttia oli elossa kymmenen vuotta diagnoosin jälkeen luvulla aivosyöpään sairastuneista vain 6 % oli elossa 10 vuotta diagnoosin jälkeen, mutta kymmenen vuoden eloonjäämisennuste on aivosyövän kohdalla kasvanut jo 14 prosenttiin. Sen sijaan kivessyövän hoito on ollut toimivaa jo 1970-luvulta alkaen ja monissa muissakin syöpätyypeissä potilaista valtaosa on elossa 10 vuotta diagnoosin jälkeen. Britanniassa kivessyöpään sairastuneista 98 %, pahanlaatuiseen melanoomaan sairastuneista 89 %, eturauhassyöpään sairastuneista 84 %, Hodginin lymfoomaan sairastuneista 80 %, rintasyöpään sairastuneista ja 78 % ja kohtusyöpään sairastuneista 77 % oli elossa 10 vuotta diagnoosin jälkeen. The Independent-lehden haastattelema WHO:n entinen johtaja, professori Karol Sikora syöpäohjelman kertoi, että genetiikassa tapahtunut kehitys mahdollistaa pian sen, että lääkärit voivat hoitaa syöpäpotilaita yksilöllisesti kohdennetuilla syöpälääkkeillä. Sikoran mukaan syövät ovat aina yksilöllisiä, mutta kun syöpäsolujen terveistä soluista poikkeava syntyprosessi ja molekyylitason toiminta ymmärretään paremmin, voidaan kehittää syöpäkohdennettuja potilaalle personoituja täsmälääkkeitä. Nykyinen genetiikan ja epigenetiikan tutkimus enteilee läpimurtoa syövän lääkinnässä. Tällaisten lääkkeiden avulla uusien syöpäsolujen kehittymistä ja syövän etenemistä voidaan merkittävästi hidastaa. Potilasja syöpäkohtainen lääkehoito voisi arvioiden mukaan lisätä syöpään sairastuneen vuotiaan odotettavissa olevia elinvuosia normaalin elinajan odotteen mukaisesti vuodella.

10 Sikora muistuttaa kuitenkin, että kaiken-parantavaa syöpälääkettä joudutaan vielä odottamaan vuoden päästä syöpätutkimus ja genetiikka ovat edenneet tilanteeseen, jossa tiedetään hyvin tarkasti, mitkä syöpälääkkeet toimivat tehokkaimmin yksittäisillä potilailla ja siksi potilaskohtaisten syöpien lääkintä tehostuu. Vasta julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että haimasyövän yli viiden vuoden selviytymisennuste kasvoi kahden nykyisin käytettävän lääkkeen yhteiskäytöllä. Kokeissa osoitettiin, että 29 % potilaista, joita oli lääkitty kahdella kemoterapialääkkeellä (gemcitabine ja capecitabine) oli elossa viisi vuotta diagnoosin jälkeen. Tutkijoiden mukaan uusi lääkintämalli voi kaksinkertaistaa yli 5 vuotta diagnoosin jälkeen selviävien haimasyöpää sairastavien määrän. Tutkimusta johtanut professori John Neoptolemos Liverpoolin yliopistosta kertoi, että kyseinen tutkimus on yksi suurimmista läpimurroista haimasyövän hoidossa, sillä se antaa haimasyöpään vuosia. sairastuneille lisää elinkuukausia ja jopa Mitkä tekijät altistavat syövälle? Syövän vaaratekijät luokkiin: voidaan jakaa karkeasti seuraaviin 1. biologiset tai sisäiset tekijät, kuten ikä, sukupuoli, periytyvät geenivirheet ja ihotyyppi 2. ympäristön altisteet, kuten radon- ja UV-säteily sekä pienhiukkaset 3. työperäiset vaaratekijät eli karsinogeenit, kuten monet kemikaalit, radioaktiiviset materiaalit ja asbesti 4. elintapoihin liittyvät tekijät Elintapoihin liittyviä, syöpää aiheuttavia tekijöitä ovat muun muassa:

11 tupakka alkoholi auringon ultraviolettisäteily jotkut ravintotekijät (kuten nitriitit ja grillatessa syntyvät polyaromaattiset hiilivedyt) Työ- ja elinympäristöön liittyviä syöpää aiheuttavia tekijöitä ovat muun muassa: asbestikuidut terva ja piki monirenkaiset hiilivedyt (esim. bentsopyreeni) eräät metalliyhdisteet eräät muovikemikaalit (esim. vinyylikloridi) Bakteerit ja virukset voivat altistaa syövälle: Helicobacter pylori (helikobakteeri, joka aiheuttaa mahakatarria) HBV, HCV (hepatiittiviruksia, jotka aiheuttavat maksatulehdusta) HPV (human papilloma virus, papilloomavirus, joka aiheuttaa muutoksia esim. kohdunkaulan soluissa) EBV (Epstein-Barrin virus, herpesryhmän virus, joka aiheuttaa nielun imukudoksen tulehduksen) Säteily voi aiheuttaa syöpää: ionisoiva säteily (esim. röntgensäteily, maaperän radon) ionisoimaton säteily (auringon ultraviolettisäteily) Eräät lääkeaineet voivat altistaa syövälle: tietyt solunsalpaajat tietyt hormonit immuunipuutostilaa aiheuttavat lääkkeet 5 10 prosentissa syöpätapauksista perinnöllisellä taipumuksella on suuri merkitys sairauden syntymisessä.

12 Läpimurto ms-taudin hoidossa? Läpimurto ms-taudin hoidossa? Kansainvälisen tutkijaryhmän kliiniset kokeet uudella lääkkeellä antoivat lupaavia tuloksia sekä aaltoilevan- että ensisijaisesti etenevän ms-taudin oireiden hoidossa.

13 Läpimurto ms-taudin hoidossa? Uuden lääkkeen osoitettiin kolmessa kliinisessä kokeessa vähentävän uusia oireita ja hidastavan taudin etenemistä. Kolme tuoretta kliinistä tutkimusta osoittaa, että ocrelizumab voi merkittävästi vähentää uusia pahenemisvaiheita aaltoilevasti etenevää (RRMS) ms-tautia sairastavilla sekä hidastaa ms-taudin etenemistä primaaristi progressiivista (PPMS) ms-tautia sairastavilla. Kansainvälinen tutkijaryhmä, johon kuuluivat Amit Bar-Or ja Douglas Arnold Montrealin Neurologisesta Instituutista ja McGillin yliopistollisesta sairaalasta, teki kolme kliinistä koetta ocrelizumab-lääkkeellä. Kokeissa havaittiin, että ocrelizumab voi merkittävästi vähentää uusia pahenemisvaiheita ja hidastaa taudin kulkua sekä aaltoilevasti etenevää, että ensisijaisesti etenevää ms-tautia sairastavilla. Tutkimus 1:

14 732 ensisijaisesti etenevää (PPMS) ms-tautia sairastavaa potilasta jaettiin kahteen ryhmään, joista toisen ryhmän koehenkilöt saivat ocrelizumab-lääkettä (a humanized monoclonal antibody that depletes CD20+ B cell) ja toiselle ryhmälle annettiin lumelääkettä. Koehenkilöistä kaksi kolmesta sai kokeiltavaa ocrelizumab-lääkettä. 120-viikon koejakson alussa ja lopussa mitatun kävelykokeen perusteella lumelääkettä saaneen ryhmän tulos oli heikentynyt keskimäärin 55.1 prosentilla testiä edeltäneestä tuloksesta ja kokeiltavaa ocrelizumab-lääkettä saaneilla keskimäärin 38,9 prosentilla testiä edeltäneestä tuloksesta. Lisäksi havaittiin, että lääkettä saaneilla koehenkilöillä oli aivoissa vähemmän uusia leesioita, kuin lumelääkettä saaneen ryhmän koehenkilöillä. Tutkimukset 2 & 3 Kahdessa erillisessä tutkimuksessa lääkettä kokeiltiin aaltoilevasti etenevää (RRMS) ms-tautia sairastavilla.toisessa koeryhmässä oli 821 ja toisessa 835 koehenkilöä.

15 Molemmissa koeryhmissä koehenkilöt jaettiin satunnaisesti kahteen testiryhmään, joista toisessa 50 prosentille testattavista injektoitiin kolmesti viikossa kokeiltavaa ocrelizumab-lääkettä ja 50 prosenttia koehenkilöistä sai lumelääkettä. Toisessa koeryhmässä testihenkilöille injektoitiin joko nykyisin aaltoilevaan ms-tautiin yleisesti käytettävää lääkettä (subcutaneous interferon-beta) tai lumelääkettä. Ocrelizumabia saaneessa testiryhmässä taudin pahenemisvaiheet vähenivät 46 % suhteessa lumelääkettä saaneen ryhmän tuloksiin. Sekä 12- että 24-viikon tutkimusjaksoilla ocrelizumab hidasti oireiden etenemistä ja vähensi aivojen leesioita. Toisessa koeryhmässä lääkettä saaneiden pahenemisvaiheet vähenivät 47 % verrattuna placebo-ryhmän tuloksiin. Haittavaikutukset Tutkimusryhmä huomioi, että infuusion aiheuttamia reaktioita esiintyi 34,3 prosentilla ocrelizumabia saaneista koehenkilöistä. Ocrelizumab ei aiheuttanut vakavia infektioita sen enempää kuin muutkaan injektoitavat lääkkeet, kuten interferonit. Neljällä ocrelizumabia saaneella ilmeni pahempia sivuoireita. Vastaava yleisesti käytettävä lääke aiheutti vakavampia sivuoireita kahdella. Tutkijaryhmä totesi, että ocrelizumabin tutkimusta on jatkettava, jotta lääkkeen pitkäaikainen käyttö saadaan turvalliseksi. The results in patients with relapsing remitting MS not only demonstrate very high efficacy against relapses, but also underscore the important emerging role of B cells of the immune system in the development of relapses, says Bar-Or. While the results in patients with primary progressive MS are more modest, they nonetheless represent the very first successful trial in such patients, a breakthrough as primary progressive MS now transitions from a previously untreatable condition to one that can be impacted by therapy. It is an important step forward in the field.

16 These studies, funded by Roche, were published in the New England Journal of Medicine on Dec. 21, Lähde: ScienceDaily Nykyisin aaltoilevaan ms-tautiin on useita lääkkeitä, jotka voivat estää pahenemisvaiheita. Kanadalaisen tutkimuksen mukaan nykyisin käytettävät lääkkeet eivät kuitenkaan vaikuta taudin invalidisoivaan kehitykseen. Ensisijaisesti etenevään, eli primaaristi progressiiviseen ms-tautiin ei tunneta hidastavaa tai parantavaa lääkehoitoa, vaikka joitain oireita voidaan helpottaa oireisiin liittyvillä lääkkeillä. Siinä mielessä tämä tutkimus antoi lupaavia tuloksia.

17 Ruokasota helmikuussa 2017 uudistuu Ruokasota uudistuu helmikuussa Uudistuksen tarkoituksena on lisätä ja monipuolistaa Ruokasodan sisältöä sekä parantaa juttujen laatua ja sivuston toimintaa. Uudistuksen myötä ulkoasu muuttuu uutis- ja aikausijulkaisuksi, jossa julkaistaan kuukausittan 1-3 pidempää ja analyyttisempaa artikkelia sekä useita lyhyempiä terveyttä, ravintoa ja hyvinvointia käsitteleviä uutisia maailmalta. Uudistuksen aikana sivusto voi olla lyhyitä aikoja suljettuna. M istä nimi Ruokasota? Alkuvuodesta 2008 minulla diagnosoitiin ensisijaisesti etenevä ms-tauti, johon ei tunneta hidastavaa tai parantavaa hoitoa. Vuodesta 2011 alkaen olen etsinyt verkosta sairauteen liittyvää ajankohtaista tutkimustietoa sekä vaihtoehtoisia mstautiin ja sen hoitoon liittyviä sivustoja ja potilaskertomuksia. Etsinnän yhteydessä tutustuin hieman vahingossa ravitsemukseen, biologiaan ja genetiikkaan sekä

18 moniin muihin autoimmuunisairauksiin. Verkko-osoitteen nimen valinta oli vaikeaa. Olkoonkin, että toimivan ja iskevän verkko-osoitteen nimen keksiminen on toisille helppoa, minä kamppailin nimen kanssa pitkään. Lopulta keksin muuttaa rasvasotana tunnetun tieteellisen kiistan Ruokasodaksi. Se kuvasti alkuperäisiä pämääriäni ja kriittistä suhtautumistani vallitseviin ravitsemussuosituksiin. Rekisteröin nimen, jota pidin vahvana, kriittisenä ja sivuston aihepiiriä riittävän selvästi kuvaavana. Mikä on Ruokasodan tarkoitus? Ajatus verkkosivustosta, jolla voisin koota ja julkaista sairauteen liittyviä havaintoja syntyi pikkuhiljaa msdiagnoosin jälkeen. Vuodesta 2011 lähtien kokosin, kirjoittelin ja yhdistelin ms-tautiin liittyviä juttuja pöytälaatikkoon omaksi ilokseni. Avasin Ruokasodan lopulta lokakuussa 2014 osana tieto- ja viestintätekniikan opintoja. Oma verkkopresenssi hieno sana avasi mahdollisuuden perehtyä syvällisemmin verkkosivuston ylläpitoon ohjelmiin, ja sisällön tuotantoon sekä näitä tukeviin hakukoneoptimointiin ja sosiaaliseen median käyttöön verkkosivujen tukena. Ruokasota tarjosi myös kaivatun median ravintoa ja terveyttä käsittelevien uutisten ja tutkimusten kommentoinnille. Aluksi uutuudenviehätys innoitti tämän median rakentamista ja eteenpäin kehittämistä. Opintojen jälkeen innostus vähitellen hiipui ja leimahti vain harvakseltaan. Ruokasodan sisällön julkaisun ja aktiivisuuden suhteen olen vastuussa vain itselleni. Sairaseläkkeellä tämä on ollut ympäristö, jossa voin tuulettaa ajatuksiani silloin, kun arjen tylsyys käy ylivoimaiseksi. Harmikseni olen perusluonteeltani laiska ja impulsiivinen, joten sivuston sisältö syntyy purskahdellen. Julkaisuja on ilmestynyt harvakseltaan ja

19 epäsäännöllisesti. Nyt, kun minulla on aiempaa enemmän aikaa, voin jälleen keskittyä Ruokasotaan. Miten Ruokasota uudistuu helmikuussa 2017? Ruokasota vaipui noin vuosi sitten lähes täydelliseen koomaan. Sivustolla ei tapahtunut käytännössä mitään. Motivaatio hiipui, enkä innostunut kirjoittamaan uutta sisältöä. Tai kirjoitin kyllä, mutta into lopahti ennen kuin sain työt valmiiksi. Toisaalta satunnaiset työt, opiskelu koodaamisen parissa ja pelkkä velttoilu veivät heikkoluontoista ja selittävät osittain sivuston pitkään jatkunutta hiljaisuutta. Ruokasota uudistuu helmikuussa Uudistuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että Ruokasodasta tulee uutispainotteinen kausittain uudistuva verkkojulkaisu sekä ulkoasun että sisällön puolesta. Ruokasodan aihealue laajenee hieman. Julkaisu tarkastelee laajemmin hyvinvointia ja siihen vaikuttavia ilmiöitä, kuten kulttuuria, ihmisoikeuksia jne. Tämä voi käytännössä tarkoittaa myös ilmastoon ja ravinnontuotantoon liittyvien uutisten kommentointia. Tarkoitus on, että Ruokasota julkaisee kuukausittain useita lyhyempiä uutisia ja pari laajempaa artikkelia. Tavoitteena on siis helpommin omaksuttavat ja vähemmän tieteellistä jargonia sisältävät sisällöltään monipuolinen verkkojulkaisu. jutut ja

20 Tavoitteet ja motiivit Verkossa on karkeasti miljardi hakukoneilla tavoitettavaa verkkosivustoa. Kilpailu sivuston näkyvyydestä hakukonehakujen luetteloimissa ensimmäisissä hakutuloksissa on ankaraa. Google käyttää monimutkaista algoritmiä, joka toisaalta oppii suodattamaan hakijalle tätä kiinnostavaa sisältöä verkon järjettömän laajasta sisällöstä ja toisaalta indeksoimaan sivustojen joukosta sisällöltään ja hakukoneystävällisyydeltään hakusanojen ja hakijan nettikäyttäytymisen kannalta relevantteja sivustoja. Tämä on käyttäjän ja verkkojulkaisijan kannalta sekä hyvä että huono asia. Se, että Google, Facebook ja Youtube oppivat kävijöiden verkkokäyttäytymisestä, tuottaa hakijalle personoituja ja toivottuja hakutuloksia. Tätä ominaisuutta monet verkkojulkaisijat käyttävät puolestaan hyväkseen optimoimalla sivustonsa hakukoneystävällisiksi. Näin sivustojen ylläpitäjät voivat maksimoida sivuston näkyvyyden, kävijämäärät ja mainostulot. Huono asia käyttäjälle on se, että hakukoneiden hakijalle indeksoima sisältö synnyttää helposti todellisuusharhan. Verkkojulkaisija puolestaan joutuu miettimään tapoja parantaa sivuston näkyvyyttä, kun kilpailijoina on parempien, sisällöltään rikkaampien ja paremmin optimoitujen verkkosivujen ohella kohujutuilla kosiskelevia tabloidisivustoja. Todellisuusharha syntyy, kun hakutulokset luetteloivat hakijalle personoitua sisältöä, mikä voi toteutua esimerkiksi

21 näin: Jos hakijan hakusanana on toistuvasti lentoturma tai jokin tämän sanan sisältävä sanayhdistelmä, hakukoneet oppivat luetteloimaan juurikin tällaista sisältöä sekä siihen kytkeytyviä sivustoja myös hauissa, jotka eivät suoraan liity lentoturmiin. Koska haut tuottavat yhä useammin vastaavaa sisältöä, syntyy illuusio siitä, että haettu ilmiö olisi todellista yleisempi. Näin ei läheskään aina kuitenkaan ole. Huolestuttava esimerkki todellisuusharhasta ovat ihmiset, jotka kaikista todisteista huolimatta uskovat maailman olevan litteä pannukakku, koska Youtubessa on kymmeniä niin väittäviä videoita. Edelleen mihinkään todisteisiin maapallosta ei voi luottaa, koska Nasa valehtelee.samanlaisia varmoja uskomuksia aiheuttivat jutut mayojen ennustamasta maailmanlopusta 2012 sekä lukemattomat toinen toistaan uskottavammin perustellut salaliittoteoriat, jotka asettavat kokeneemmankin Netissä paska leviää vauhdilla. medialukutaidon koville. Tiedon määrä on niin valtava, että relevantin informaation suodattaminen on haastavaa Relevantin tiedon suodattaminen on erityisen tärkeää siksi, että tieto verkossa lisääntyy valtavan nopeasti. Todellisen tiedon ja uutisten rinnalla lisääntyvät ehkä vieläkin nopeammin todellisuutta vääristelevät kohujutut, jotka ravitsevat ihmisten skandaalinnälkää sekä psykologisella tasolla vahvistavat olemassa olevia ennakkoluuloja. Trump valittiin presidentiksi, vaikka hän valehteli lähes aina suunsa avatessaan. Vaikka ihmiset tiedostivat valheet, he eivät välittäneet niistä, sillä Trump vahvisti ihmisten marginaalisiin ihmisryhmiin liittyviä negatiivisia ennakkoluuloja. Hän teki populistisia lupauksia, joita hän ei järjellisesti ajatellen voi mitenkään pitää. Hän lupasi kitkeä eliitin vallan, vaikka nimitti kabinettiinsa juurikin sellaisia henkilöitä, joita tavallinen tehdastyöläinen pitäisi eliittinä. Jää nähtäväksi, miten asiat konkretisoituvat

22 tulevina vuosina, mutta tähän mennessä tieto ja tosiasiat ovat kärsineet suurimman tappion.nyt totta ovat valheet, jotka eivät ole valheita, koska niitä sanotaan totuudeksi.. Esimerkiksi: Rokotteet aiheuttavat autismia, ilmastonmuutos on vale ja presidentin virkaanastujaisia seurasi paikan päällä 1,5 miljoonan ihmisen yleisö. Nämä väitteet ovat totta, koska niiden väitetään olevan totta. Sillä ei ole niin suurta merkitystä, että laajan tutkimusaineiston perusteella rokotteet eivät aiheuta autismia, tai että ilmastonmuutoksesta vallitsee laaja tieteellinen konsensus. Neuvostoliitossa ja ehkä myös Venäjällä sekä Kiinassa ja monissa muissa autoritäärisissä valtioissa tällainen Goebbelsia mukaileva tosiasioita vääristelevä propaganda on ollut yleinen käytäntö: Kun valheen kertoo riittävän monta kertaa, siitä tulee totta, on Goebbels todennut. Maltan tuskin odottaa, että joku nuorista politiikoista lausuu ääneen tämän Goebbelsin sitaatin: Jeesus ei ollut juutalainen. Jeesus oli arjalainen. Tätä ei tarvitse todistaa, sillä tämä on totuus. Tällaisia totuuksia olemme viime aikoina tottuneet kuulemaan. Totuus on se, mitä sanotaan totuudeksi! Minä en usko yhteenkään ihmiseen tai jumalaan, joka sanoo: Tämä on totuus! En halua kuulla ehdottomia totuuksia keneltäkään, vaan hyvin perusteltuja mielipiteitä ja/tai tieteellisesti valideja tutkimustuloksia, jotka eivät ole ehdottomia ja muuttumattomia dogmeja. Jos joku kirjoittaa otsikoksi: Totuus syövästä tiedät jo nimestä, että luvassa on hillitöntä paskaa. Minä en tiedä totuutta. Sitä voi lähestyä, mutta tieteen tulokset eivät koskaan ole 100 % varmoja. Niinpä Ruokasota ei julkaise tulevaisuudessakaan totuuksia. Pystyn tarjoamaan ainoastaan hyvin perusteltuja ja riittävän tutkimusaineiston tukemia tuloksia, jotka selittävät parhaalla mahdollisella

23 tavalla ilmiöitä ja niiden syitä. Maailma verkkouutisten ulkopuolella on monimutkainen, eikä helppoja tai varmoja vastauksia tuubin videoiden ja verkon sivustojen lupauksista huolimatta ole. Useimmat ongelmat ovat oikeasti vaikeita. Monet sivustot ja tuubin videot lupaavat totuuden ja helppoja vastauksia vaikeisiin ongelmiin. Sitä minä en voi tehdä. Scio me nescire. Tabloidisivustojen taustalla vaikuttaa varmasti aivan tavallisia ihmisiä, jotka haluavat oman siivunsa verkon tarjoamasta miljardien dollarien mainossiivusta. Parhaat tubettajat ja blogaajat ansaitsevat Suomessakin erittäin hyvin ja verkkojulkaisut toimivat mainostuloilla. Ja miksi ei? Sisällön tuottaminen vaatii melkoisesti työtä ja sen ylläpito verkossa ei ole ilmaista Tavoitteeni kaiken yllä esitetyn jälkeen, on Ruokasodan kautta suodattaa tiedon valtamerestä relevanttia, tutkimusaineiston tukemaa, terveyttä ja hyvinvointia käsittelevää aineistoa sekä kiinnostavia uutisia. Tässä haluan uida vastavirtaan. Toki elän siinä toivossa, että mainostuloilla voisin joskus maksaa sivuston toiminnan käyttökustannukset, mutta pidän äärimmäisen tärkeänä sitä, että Ruokasota ei sorru kävijöiden kosiskeluun populistisilla tai pseudotieteellisillä kohuartikkeleilla, vaan pyrkii tarjoamaan perusteltua ja luotettavaa sisältöä.

24 Iloista alkanutta vuotta kaikille! Sami K1ja K2-vitamiinien terveysvaikutukset K1- ja K2-vitamiinien terveysvaikutukset ovat kasvavan mielenkiinnon kohteena. Kvitamiineja pidetään elimistön hyvinvoinnille erittäin tärkeinä, mutta yleisesti K-vitamiinit tunnetaan valitettavan huonosti.

25 Välttämättömistä ravintoaineista puhutaan paljon, mutta vitamiinien, mineraalien, proteiinien ja rasvahappojen todellinen merkitys hyvinvoinnille unohdetaan helposti. Lähes jokainen tietää, että suojaravinteiden puutokset voivat johtaa sairastumiseen: C-vitamiinin puutos voi johtaa keripukkiin ja D-vitamiinin puutos voi aiheuttaa lapsilla riisitautia ja aikuisilla osteoporoosia. Tarkastelen tässä artikkelissa Kvitamiinien merkitystä elimistön hyvinvoinnille. Rasvaliukoiset K-vitamiinit jaetaan kahteen ryhmään: K1 (fyllokinoni) ja K2 (menakinoni: mm. MK-4 ja MK-7, MK-8 & MK-9). Molemmat ovat luonnollisia vitamiineja. Näiden lisäksi on olemassa synteettinen K3-vitamiini. K1-vitamiinia saadaan runsaasti vihreitä kasviksia sisältävästä ravinnosta, mutta menakinonit (MK-1 MK-12) ovat haasteellisempi vitamiiniryhmä. K2-vitamiinia saadaan pieniä määriä liha- ja meijerivalmisteista. Lisäksi suoliston bakteerit fermentoivat K2-vitamiineja paksusuolessa, mutta sen imeytyminen elimistön hyödynnettäväksi on hyvin vähäistä tai

26 olematonta. Journal of biological Chemistry arveli, että K1-vitamiini muutetaan ensin menadioniksi, joka edelleen metaboloidaan MK-4-menakinoniksi. Monet eläimet pystyvät muuntamaan K1vitamiinin K2-vitamiineiksi, mutta merkittävä todistusaineisto viittaa siihen, että ihmisten aineenvaihdunnalta tämä ominaisuus puuttuu. Ihmiset tarvitsevatkin ravinnosta K2vitamiinia. It was once erroneously believed that intestinal bacteria are a major contributor to vitamin K status. However, the majority of evidence contradicts this view. Most of the vitamin K2 produced in the intestine are embedded within bacterial membranes and not available for absorption. Thus, intestinal production of K2 likely makes only a small contribution to vitamin K status. (Unden & Bongaerts, 1997, pp ) MK-4 on K2-vitamiinin lyhytketjuinen muoto, jota saadaan mm. voista ja munankeltuaisista. MK-7 on K2-vitamiinin pitkäketjuisempi muoto, joka säilyy elimistössä pidempään. Kvitamiineista on olemassa myös vieläkin pidempiketjuisia muotoja (MK-8 ja MK-9, MK-10, MK-11 ja MK-12). K-vitamiineilla on useita erilaisia kemiallisia rakenteita, jotka toimivat eri tavoin elimistössä. K-vitamiinit vaikuttavat erityisesti veren normaaliin hyytymiseen sekä luuston terveyteen. Viime aikoina on julkaistu useita K-vitamiinien vaikutuksia selventäviä tutkimuksia, joissa on havaittu, että K-vitamiini aktivoi kehossa useita proteiineja. Munuaisista, luukudoksesta ja verestä on löydetty ainakin 14 eri proteiinia, jotka tarvitsevat K-vitamiinia sitoakseen itseensä kalsiumia. Tämä käy järkeen: Silloin, kun ihminen saa riittävästi K-vitamiinia, proteiinit sitovat verestä kalsiumia

27 ja ehkäisevät näin verisuonten kalkkeutumista ja huolehtivat verisuonten ja sydämen terveydestä. Antibiootit, ripuli ja sappirakon vajaatoiminta kuluttavat elimistön K-vitamiinivarastoja. K1-vitamiini vaikuttaa erityisesti maksassa, jossa se imeytyy nopeasti verestä ja aktivoi proteiineja, jotka edistävät veren normaalia hyytymistä. Luukudoksessa on kolmea proteiinia, joita erityisesti K2-vitamiini aktivoi: Osteokalsiini Matrix-Gla-proteiini S-proteiini Nämä proteiinit vaikuttavat luukudoksen mineralisoitumiseen ja etenkin kalsiumin ja magnesiumin imeytymiseen. Mineraaleista kalsium ja magnesium sekä vitamiineista K- ja D-vitamiinit ovat luuston hyvinvoinnille välttämättömiä, koska ne osallistuvat kalsiumin kuljettamiseen verenkierrosta luustoon. K-vitamiinit ja niiden lähteet K1-vitamiinia saadaan erityisesti lehtivihreää sisältävistä kasviksista. Monipuolinen ravinto sisältää yleensä riittävästi K1-vitamiinia, joten sen saanti on suurempaa kuin K2vitamiinin saanti. Erityisen hyviä K1-vitamiinin lähteitä ovat: Lehtikaali Pinaatti Parsakaali Ruusukaali Salaatti Juurikkaiden naatit Kasviöljyt Palkokasvit Mikrobit muodostavat K2-vitamiineja käymisen seurauksena suolistossa. Valitettavasti elimistö voi käyttää vain murto-

28 osan paksusuolessa muodostuneesta K2-vitamiinista. Elimistö muuttaa K1-vitamiinia menakinoni-4-muotoon, jota keho voi paremmin varastoida ja hyödyntää. K2-vitamiineja saadaan jonkin verran seuraavista ravintoaineista: Hapankaali ja muut fermentoidut ruoat Kana ja kananmaksa Munuaiset Mäti Miso Majoneesi Munankeltuaiset Voi Maksa Juusto ja meijerituotteet Liha- ja siipikarja Salami ja pepperoni Natto (japanilainen käyneistä soijapavuista valmistettu perinneruoka) Saanti ja suositukset Sekä sydän että maksa varastoivat K-vitamiinia. Eniten varastoituu K2:ta. Suomessa ei ole virallisia K-vitamiinin saantisuosituksia. Normaaliin veren hyytymiseen tarvitaan noin 1µg painokiloa kohden, mutta luiden hyvinvoinnin turvaamiseksi saannin on oltava tätä suurempaa. Tutkimusten mukaan 45µg Kvitamiinin lisä painokilojen mukaisen saannin lisäksi edistää myös luuston terveyttä. Optimaalista saantia tutkitaan yhä, mutta nykyisin oletetaan, että µg päiväannos K2vitamiinia riittää aktivoimaan kehon K2-riippuvaiset proteiinit ja ylläpitämään siten verisuonten, pehmytkudosten ja luuston terveyttä. Huom! Odottavien äitien ei pitäisi syödä K2-vitamiinilisää, ellei sille ole erityistä lääkärin suositusta. K-vitamiinien puutostaudit:

29 Osteoporoosi Sydän- ja verisuonitaudit Ateroskleroosi (valtimoiden kalkkeutuminen) Sydän- ja aivoinfarktit Munuaiskivet Syövät K1- ja K2-vitamiinien terveysvaikutukset K1- ja K2-vitamiinien terveysvaikutukset: K-vitamiinit säätelevät veren hyytymistä ja osallistuvat luuston hyvinvointiin. K2 auttaa proteiineja sitomaan kalsiumia verestä ja kuljettamaan sen luustoon, mikä vahvistaa luita ja ehkäisee verisuonten kalkkeutumista. On myös osoitettu, että K2 aktivoi proteiineja, jotka ohjaavat solujen kasvua. Näin sillä on huomattava vaikutus syöpien ehkäisyssä. Journal of Rheumatology on julkaissut tutkimuksen, jonka mukaan K2 voi vähentää reuman (rheumatoid arthiritis) oireita. Science havaitsi, että K2-vitamiini osallistuu mitokondioiden elektronien kuljettamiseen ja vaikuttaa näin solujen normaaliin ATP-tuotantoon; tällä havainnolla voi olla merkitystä mm. Parkinsonin taudin hoidossa. We identified Drosophila UBIAD1/Heix as a modifier of pink1, a gene mutated in Parkinson s disease that affects mitochondrial function. We found that vitamin K(2) was necessary and sufficient to transfer electrons in Drosophila mitochondria. Heix mutants showed severe mitochondrial defects that were rescued by vitamin K(2), and, similar to ubiquinone, vitamin K(2) transferred electrons in Drosophila mitochondria, resulting in more efficient adenosine triphosphate (ATP) production. Thus, mitochondrial dysfunction was rescued by vitamin K(2) that serves as a mitochondrial electron carrier, helping to maintain normal ATP production.

30 Tanskalainen tutkijaryhmä selvitti K-vitamiinien (K1- ja K2) saannin ja sydäntautien yhteyttä Nutrition, Metabolism & Cardiovascular Diseases-lehden julkaisemassa tutkimuksessa vuonna Tutkimuksessa seurattiin terveiden 49-70vuotiaiden naisten K1- ja K2-vitamiinien saannin vaikutuksia sydänterveyteen. Seurantatutkimuksen tulokset osoittivat, että K2 ja erityisesti menakinonit (MK-7, MK-8 ja MK-9) laskivat sydäntautien riskiä. Vastaavaa hyötyä ei havaittu K1vitamiinissa. Tutkijaryhmä päätteli, että K2 suojaa sydäntaudeilta. Saksalainen tutkijaryhmä tutki onko K-vitamiineilla vaikutusta eturauhassyöpään. Tutkimus perustui yli EPICtutkimuksessa mukana olleen miehen aineistoon. The American Journal of Clinical Nutrition-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ravinnosta runsaasti K2-vitamiinia saaneiden eturauhassyövän riski laski jopa 35%. K1-vitamiini ei tutkimuksessa vaikuttanut sairastumisen riskiä alentavasti. (European Prospective Investigation into Cancer and Nutrition (EPIC)). International Journal of Oncology julkaisi syyskuun 2003 numerossa tutkimuksen, jonka mukaan K2-vitamiinilla hoidettujen keuhkosyöpää sairastavien taudin eteneminen ja syöpäsolujen kasvu hidastuivat. Alternative Medicine Review julkaisi elokuussa 2003 tutkimuksen, jonka mukaan K2vitamiinia saaneista 30 maksasyöpää sairastavasta potilaasta kuudella sairaus vakaantui, seitsemällä potilaalla oireet helpottivat hieman ja seitsemällä maksan toiminta koheni. Tiedetään, että terveyden kannalta riittävä D-vitamiinin saanti on tärkeää. D-vitamiini tuottaa elimistössä proteiineja, jotka tarvitsevat K-vitamiinia sitoakseen kalsiumia. D-vitamiini lsiis luo elimistössä tarpeen lisääntyneelle K2-vitamiinin saannille. Monet D-vitamiinin hyödyt eivät toteudu, jos D-vitamiinin tuottamat K2vitamiinista riippuvaiset proteiinit jäävät hyödyntämättä puutteellisen K2-vitamiinin saannin vuoksi. Yhdessä nämä kaksi

31 vitamiinia toimivat hyvin vahvistaen luita ja parantaen sydänterveyttä. Osteoporoosin välttämiseksi suositellaan yleisesti lisäravinteena kalsiumia ja D-vitamiinia. Kun kalsiumin saantia tutkittiin tarkemmin, havaittiin sen lisäävän sydänja verisuonisairauksia. Tämä aiheutti huolta ja sekaannusta kalsiumin terveysvaikutuksista. Ongelma selvisi, kun suosituksissa huomioitiin K2-vitamiini. D- ja K2-vitamiinit sekä kalsium tarvitsevat toisiaan toimiakseen oikein. Varoitus: Jos syöt runsaasti D-vitamiinia, huolehdi riittävästä K2-vitamiinin saannista. Ilman K2-vitamiinia Dvitamiinin monet terveyshyödyt jäävät toteutumatta. Yleisesti tunnustettu D-vitamiinin optimaalinen päiväsaanti on µg. K-vitamiineja tulisi saada µg päivässä. D-vitamiinin vaikutusmekanismit D-vitamiinin vaikutusmekanismit kurkistaa syvälle D-vitamiinin toimintamekanismeihin ja terveysvaikutuksiin erityisesti

32 autoimmuunitaudeissa. Kirjoitin pari vuotta sitten Ruokasotaan koosteen Dvitamiinista ja sen vaikutuksista terveyteen, mutta artikkeli jäi hieman valjuksi. En osannut kertoa siinä mitään sellaista, mitä ei löytyisi kymmenistä muista D-vitamiinia käsittelevistä suomenkielisistä nettijulkaisuista. Tämä on täsmennetty ja laajennettu versio edellisestä artikkelista. Tiivistelmä D-vitamiini on saanut valtavasti huomiota sekä erilaisissa medioissa että tutkijapiireissä. Sen vaikutuksista terveyteen on tehty viime vuosina tuhansia tutkimuksia ja uusista terveysvaikutuksista raportoidaan viikoittain. Joillekin on kaikesta huomiosta huolimatta jäänyt epäselväksi, kuinka tärkeä ja monivaikutteinen vitamiini D-vitamiini on. D-vitamiinin vaikutukset luuston homeostaasiin tunnetaan hyvin, mutta viimeisten vuoden aikana tehdyissä

33 tutkimuksissa on on osoitettu, että D-vitamiinilla on myös immuunijärjestelmän toimintaan vaikuttavia ns. immunomodulatorisia ominaisuuksia. In addition to its role in calcium and skeletal homeostasis, there is increasing evidence that the hormonal form of vitamin D, 1,25-dihydroxyvitamin D3, appears to serve as a modulator of the immune system. Vitamin D, the sunshine vitamin, has received a lot of attention recently as a result of a meteoric rise in the number of publications showing that vitamin D plays a crucial role in a plethora of physiological functions and associating vitamin D defieciency with many acute and chronic illnessess including disorders of calcium metabolism, autoimmune diseases, some cancers, type 2 diabetes mellitus, cardiovascular disease and infectious diseases. Vitamin D deficiency is now recognized as a global pandemic. Tarkastelen tässä D-vitamiinia ja sen toimintamekanismeja molekyylitasolta alkaen. Tutustun D-vitamiiniin liittyviin entsyymeihin ja geeneihin sekä niiden vaikutusmekanismeihin erityisesti autoimmuunitautien kannalta. Tässä käsiteltävien D-vitamiinin vaikutusmekanismien toiminnan tunteminen on tärkeää D-vitamiinin puutoksen aiheuttamien oireiden ennaltaehkäisyn, tunnistamisen sekä riittävän D-vitamiinin saannin varmistamiseksi. Haluan tällä artikkelilla myös laajentaa D-vitamiinin yleistä tuntemusta, koska D-vitamiinin riittävän saannin turvaaminen odottaville äideille on tärkeää syntyvän lapsen terveyden kannalta. Osoitan tässä artikkelissa miksi näin on. D-vitamiini D-vitamiini ei ole ihmelääke, vaan hormonin tavoin vaikuttavan sekosteroidin esiaste ja sellaisena välttämätön elimistön

34 normaalille toiminnalle. D-vitamiini osallistuu kalsiumin homeostaasiin ja säätelee noin 2000 geenin sekä immuunijärjestelmän toimintaa. Ihminen sairastuu, jos Dvitamiinitasot laskevat liian alhaisiksi. Tämän yksinkertaisemmin D-vitamiinia on vaikea määritellä. Michael F. Holick in luento oheisella videolla osoittaa, ettei tieteen tekeminen aina ole tylsää. Holick on tutkinut Dvitamiinia ja sen vaikutusmekanismeja lähes viisi vuosikymmentä ja tietää aiheesta todennäköisesti enemmän kuin kukaan muu. Luennolla hän kertoo D-vitamiinin tutkimuksesta, vaikutusmekanismeista sekä sairauksista, joille D-vitamiinin puutos altistaa. Jos, et jaksa kahlata tekstiä läpi, tämä video sisältää kaiken oleellisen ja enemmänkin. Videolla Holick sivuaa myös D-vitamiinisuositusten laskua seurannutta tyypin 1 diabeteksen dramaattista lisääntymistä Suomesta 1950luvulta alkaen. Puolentoista tunnin luento on lennokas ja jopa hengästyttävä kokemus. Aitotumallisista selkärankaisiin D-vitamiini on osallistunut ihmisen elintoimintojen säätelyyn koko ihmisen kehityshistorian ajan ja siksi se on poikkeuksellisen tärkeä osa elimistön hyvinvointia. Oliko D-vitamiini ensimmäinen evoluution seurauksena kehittynyt hormoni? Matthias Wacker ja Michael F. Holick sekä monet muut tutkijat pitävät sitä todennäköisenä. Tiedetään, että kolesterolisynteesin tuottama D-vitamiini on ollut osa organismien säätely- ja adaptoitumismekanismeja ainakin 500 miljoonaa vuoden ajan. Se kehittyi alkuaan ilmeisesti suojaamaan alkeellisten eliöiden, kuten fytoplanktonin ultraviolettisäteilylle herkkiä makromolekyylejä (proteiineja, ribonukleiinihappoa RNA ja deoksiribonukleiinihappoa DNA) auringon UVB-säteilyltä. Cholesterol is important for membrane function regulating

35 endo- and exocytosis and vitamin D may well have acquired such a function early in the evolution of unicellular eukaryocytes. Indeed, the photochemical reaction resulting in vitamin D is considered to be a highly efficient protection of life in early marine organisms against DNA damage induced by UVB. D3-vitamiini kehittyi evoluutiossa hyvin varhain 7dehydrokolesterolin ja UVB-säteilyn fotokemiallisen reaktion lopputuotteena. Tämä skvaleenista ja lanosterolista alkava kolesterolisynteesi on ilmiönä niin vanha, että se löytyy kaikilta alkeellisilta aitotumallisilta organismeilta, leviltä, kasveilta ja bakteereilta sekä myöhemmin kehittyneiltä selkärankaisilta. Monet kasvit kehittävät D-vitamiinia tai sen provitamiinia, vitamiineja tai vastaavia yhdisteitä ja esimerkiksi tomaatin UVB-säteilylle altistuneissa lehdissä kehittyy sekä D2 että D3-vitamiinia., D2-vitamiinia, eli ergokalsiferoliakehittyy useimmissa kasveissa ja levissä sekä joissain hiivoissa. Etanoilla on 25-OH-D-vitamiinia, eli kalsidiolia, mutta ei kalsitriolia. Solanum glaucophyllum cells are able to synthesize even 1a,25-dihydroxyvitamin D 3 (1,25(OH) 2 D 3 ), as glycoside, and sometimes this concentration is high enough to poison grazing animals. Sekä D 2 -vitamiinia (ergokalsiferolia) että D 3 -vitamiinia (kolekalsiferolia) esiintyi fotokemiallisen reaktion tuottamina inaktiivisina lopputuotteina miljoonien vuosien ajan ennen selkärankaisten kehittymistä. Selkärankaisten monimutkainen D-vitamiinin aineenvaihduntaa säätelevä umpieritysjärjestelmä edellyttää solun tumissa sijaitsevien NR-reseptoreiden (nuclear receptor VDR) ohella D-vitamiinia metaboloivia entsyymeitä (CYP450), D-vitamiinin kuljettamiseen

36 erikoistuneita proteiineja (DBP) sekä FGF23-hormonia. Näiden ohella D-vitamiinin umpieritysjärjestelmään kuuluu monimutkainen solunsisäinen geenien tunnistamiseen ja koodaamiseen liittyvä transkriptio- ja viestintäjärjestelmä. Vitamin D receptor signaling mechanisms: Integrated actions of a well-defined transcription factor (Carsten Carlberg, 2013) Tämä monimutkainen järjestelmä kehittyi joskus kalojen ja maaselkärankaisten evoluution välissä.d-vitamiiniin liittyvät immunomodulatoriset ominaisuudet ovat kehittyneet myöhemmin kuin esimerkiksi luustoa ylläpitävä kalsiumhomeostaasin säätelyjärjestelmä, mutta toisaalta tämä D-vitamiinin aineenvaihduntaan osallistuva umpieritysjärjestelmä löytyy kaikilta selkärankaisilta. Selkärankaisilla on tosin erilaisia menetelmiä D-vitamiinitarpeen tyydyttämiseen: lihansyöjät, kuten kissat, saavat D-vitamiinin ravinnosta ja vampyyrilepakot verestä. From amphibians onward, bone is gradually more dynamic with regulated bone resorption, mainly by combined action of PTH and 1α,25-dihydroxyvitamin D3 (1,25(OH)2D3) on the generation and function of multinucleated osteoclasts. Therefore, bone functions as a large internal calcium reservoir, under the control of osteoclasts. Osteocytes also display a remarkable spectrum of activities, including mechanical sensing and regulating mineral homeostasis, but also have an important role in global nutritional and energy homeostasis. Lue tästä. Pointti: Ilmeisesti kaikki elävät organismit alkeellisista aitotumallisista selkärankaisiin ovat kehittäneet miljoonien vuosien evoluution aikana D-vitamiiniin perustuvia elintoimintoja sääteleviä ja ylläpitäviä järjestelmiä, kuten kolesterolisynteesin, kalsiumin homeostaasin ja kalsitrioliin liittyvät monimutkaiset immunomodulatoriset mekanismit. Näin ollen on tuskin sattumaa, että D-vitamiinin puutos voi

37 altistaa sairastumiselle. Vitamin D: calcium and bone homeostasis during evolution (Roger Buillon, Tatsuo Suda) Vitamin D Effects on Skeletal and Extraskeletal Health..(Matthias Wacker and Michael F. Holick) Mitä skvaleeni on? D-vitamiinin synteesissä skvaleenilla on merkittävä rooli. Auringon UVB-säteily syntetisoi D-vitamiinia ihon skvaleenista. Skvaleeni (C 30 H 50 ) on luonnollinen hiilivety ja triterpeeni, joka elimistössä muuttuu lanosteroliksi ja edelleen steroideiksi. Se on kaikkien steroidien, kuten nestetasapainoa säätelevän kortikosteroidi aldosteronin, sukupuolisteroidien estrogeenin ja testosteronin sekä ergosteroleihin kuuluvien kolesterolin ja D3-vitamiinin, eli kolekalsiferolin esiaste. Kuuluisa sveitsiläinen kemian professori tri Paul Carer määritteli skvaleenin kemiallisen rakenteen vuonna Skvaleenia kehittyi miljardeja vuosia sitten eläneissä mikrobeissa ja prekambrikaudella eläneiden eliöiden solukalvoissa ja sytoplasmassa. Ensimmäisen kerran skvaleenia eristettiin haikalojen maksaöljystä, mutta nykyään tiedetään, että myös ihmisen, etenkin vastasyntyneiden, elimistössä sitä on pieniä määriä. Hain maksassa esiintyvää skvaleenia on kutsuttu Izun niemimaalla Japanissa Samedawa ksi ( kaiken parantavaksi ). Japanissa ja Kiinassa hainmaksaöljyllä onkin vuosisatojen ajan lääkitty lähes kaikkia vaivoja ummetuksesta syöpiin. Pari vuosikymmentä sitten osoitettiin, että skvaleenia esiintyy runsaasti amarantin siemenissä ja oliiviöljyssä. Tutkijat Theresa J. Smith ja Harold L. Newmark ovat esittäneet teorian, jonka mukaan oliiviöljyn (ja Välimeren ruokavalion) terveellisyys perustuu runsaaseen ( mg / päivä)

38 skvaleenin saantiin. On myös osoitettu, että skvaleeni on antioksidantti, jonka saanti laskee rintasyövän riskiä. Skvaleenin biosynteesi tapahtuu kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa kahdesta farnesyylipyrofosfaattimolekyylistä muodostuu välimuoto preskvaleenipyrofosfaatti ja toisessa vaiheessa preskvaleenipyrofosfaatti hajoaa spontaanisti ja rakenne järjestyy skvaleenimolekyyliksi.

39 Kolekalsiferoli ja ergokalsiferoli D3-vitamiini, eli kolekalsiferoli on rasvaliukoinen vitamiini ja sekosteroidi. Se on kalsidiolin ja hormonin tavoin noin 2000 geenin toimintaan vaikuttavan kalsitriolin esiaste. D2-vitamiini, eli ergokalsiferoli on kasviperäinen D-vitamiini, jota elimistö ei pysty itse valmistamaan. Yleisesti ajatellaan, että kolekalsiferoli imeytyy suolistosta paremmin kuin ergokalsiferoli, mutta tästä ei vallitse yksimielisyyttä. D-vitamiinin metaboliitit: kalsidioli ja kalsitrioli D-vitamiinin aineenvaihduntatuotteet, eli metaboliitit, syntyvät, kun auringon UVB-säteily syntetisoi ihon (orvaskeden) skvaleenia 7-dehydrokolesteroliksi eli kolekalsiferolin (D 3 -vitamiinin) esiasteeksi. D3 (kolekalsiferoli) ja D2 (ergokalsiferoli) -vitamiinin esiasteet hydroksyloituvat maksassa ja munuaisissa ja muodostavat 25-hydoksivitamiini D:tä (25(OH)D), joka on Dvitamiinin epäaktiivinen varastomuoto, kalsidioli, sekä biologisesti aktiivista 1,25-dihydroksivitamiini D:tä (1,25(OH)2D), eli kalsitriolia. Kalsidiolin puoliintumisaika on noin 20 päivää. Kalsitrioli puoliintuu neljässä tunnissa. 7-Dehydrocholesterol is the precursor of cholecalciferol. Within the epidermal layer of skin, 7-Dehydrocholesterol undergoes an electrocyclic reaction as a result of UVB radiation, resulting in the opening of the vitamin precursor B-ring through a conrotatory pathway. Following this, the pre-cholecalciferol undergoes a antarafacial sigmatropic rearrangement and therein finally isomerizes to form vitamin D3. Wikipedia Kalsitriolin vaikutukset välittyvät soluihin ja geeneihin D-

40 vitamiinireseptorin (VDR) kautta. VDR (Vitamin D(1,25Dihydroxyvitamin D3) Receptor) on proteiineja ohjaava geeni, johon kalsitrioli sitoutuu ja siirtyy edelleen solun sytoplasmasta tumaan, jossa kalsitrioli-vdr- kompleksi kiinnittyy RXR-proteiiniin ja genomin VDRE-sekvenssiin. Veren riittävät kalsidiolitasot kasvattavat kalsiumin imeytymistä suolistosta jopa 80 nmol/l tasolle. Mitä korkeammat kalsidiolitasot, sitä alhaisempi riski sairastua suolistosyöpiin. On myös havaittu, että alhaiset kalsidiolitasot vaikuttavat iäkkäämpien ihmisten lihaskuntoon. Kalsidioli tunnetaan myös nimillä calsifediol, 25hydroksikolekalsiferoli ja 25-hydroksivitamiini-D (25(OH)D. Helppoa, vai mitä! A study by Cedric F. Garland and Frank C. Garland of the University of California, San Diego analyzed the blood from 25,000 volunteers from Washington County, Maryland, finding that those with the highest levels of calcifediol had a risk of colon cancer that was one-fifth of typical rates However, randomized controlled trials failed to find a significant correlation between vitamin D supplementation and the risk of colon cancer. D-vitamiinin puutos lisää kuolleisuutta osoittaa yli henkilön tanskalaisseurantatutkimus. Older people with reduced muscle function often had reduced levels of calcidiol serum concentration. Low levels of calcidiol were not associated with signs of general undernutrition, such as low body mass, or with reduced armmuscle circumference or triceps skinfold thickness. This finding may suggest a physiological role for calcidiol in muscle function. Reduced muscle strength increased disability in our older subjects, which may be improved by vitamin D supplementation in vitamin D-deficient subjects.

41 Lähde: D-vitamiinin riittävä saanti turvaa: Kalsiumin imeytymisen ja homeostaasin Parathormonin (PTH) liikaerityksen estämisen Luun normaalin histologisen rakenteen Lähde: Ilari Paakkari, Biolääketieteen laitos, Helsingin yliopisto 2012 Kuinka D-vitamiinia valmistetaan? D-vitamiini valmistetaan lampaanvillasta, josta saatavasta lanoliinista (lampaanvillarasvasta) erotetaan 7dehydrokolesterolia eli D-vitamiinin esiastetta. Se altistetaan ultraviolettisäteilylle, jolloin syntyy kolekalsiferolia. Tuotantoprosessi on toki monimutkaisempi ja sisältää useita työvaiheita, mutta lyhyesti se menee näin: lampaanvilla puhdistetaan ja siitä erotetaan lanoliini. Seuraavaksi lanoliinista poistetaan rasva ja puhtaasta lanoliinista voidaan erottaa lanoliinialkoholit. Näiden toimenpiteiden jälkeen lanoliinista voidaan edelleen erotella 7dehydroksikolesterolia, joka puhdistetaan, kuivataan ja altistetaan ultraviolettisäteilylle. Näin tuotettu kiteinen, lähes puhdas kolekalsiferoli on erittäin vahvaa. 1 gramma lampaanvillasta valmistettua kolekalsiferolia sisältää jopa µg eli IU Dvitamiinia, joka on kemiallisesti identtistä ihmisen oman elimistön syntetisoiman D-vitamiinin kanssa: se toimii elimistössä samalla tavalla. Imeydyttyään ruoansulatuskanavasta verenkiertoon, se hydroksyloidaan ensin maksassa kalsidioliksi ja edelleen munuaisissa aktiiviseksi kalsitrioliksi.

42 Ergokalsiferolia, eli D2-vitamiinia voidaan valmistaa ainakin eräistä hiivoista. D-vitamiinin vaikutusmekanismit D-vitamiinia saadaan vähäisiä määriä ravinnosta, kuten kananmunista, sienistä, rasvaisista kaloista ja maitovalmisteista, mutta tärkein lähde on auringon UVBsäteily, joka syntetisoi ihon orvaskedessä olevasta skvaleenista 7-dehydroksikolesterolia, joka on D3-vitamiinin ja kolesterolin esiaste. Iholla syntyvä ja suolistosta imeytynyt (syöty) D-vitamiini muuttuvat elimistössä biologisesti aktiiviseen 1,25(OH)2Dvitamiinimuotoon kahden reaktion: hydroksylaation, kautta. Ensimmäinen tapahtuu maksassa ja sen katalyytteinä toimii useita D-25-hydroksylaasientsyymeitä (tärkeimpänä CYP2R1). toinen hydroksylaatio tapahtuu munuaisissa ja sen katalyyttinä vaikuttaa 1α-hydroksylaasi-entsyymi (CYP27B1). Maksassa Dvitamiini muutetaan ensin inaktiiviseksi kalsidioliksi (25-OHD) ja munuaisissa D-vitamiinin aktiiviseksi metaboliitiksi eli kalsitrioliksi (1,25-OH-2D). Kaavio:

43 VDR ja kalsitriolin vaikutusmekanismit Kalsitriolin vaikutukset välittyvät lähes kaikkiin soluihin Dvitamiinireseptoreiden (VDR) kautta. This gene encodes the nuclear hormone receptor for vitamin

44 D3. This receptor also functions as a receptor for the secondary bile acid lithocholic acid. The receptor belongs to the family of trans-acting transcriptional regulatory factors and shows sequence similarity to the steroid and thyroid hormone receptors. Downstream targets of this nuclear hormone receptor are principally involved in mineral metabolism though the receptor regulates a variety of other metabolic pathways, such as those involved in the immune response and cancer. Mutations in this gene are associated with type II vitamin D-resistant rickets. A single nucleotide polymorphism in the initiation codon results in an alternate translation start site three codons downstream. Alternative splicing results in multiple transcript variants encoding different proteins. [provided by RefSeq, Feb 2011] D-vitamiinireseptoreita löytyy mm. makrofageista, monosyyteistä, dendriittisoluista sekä T-lymfosyyteistä ja keskushermoston soluista, kuten neuroneista, oligodendrosyyteistä, astrosyyteistä ja gliasoluista. DBP (Vitamin D Binding Protein) on maksan tuottama globuliini (kuljetusproteiini), joka kuljettaa veressä D-vitamiinin metaboliitteja, kuten kalsitriolia kohdesoluihin. Globuliinit ovat tärkeitä muun muassa elimistön immuunireaktioissa ja hormonien sekä hivenaineiden kuljettajina. Kalsitrioli irrottautuu DBP-proteiinista saavuttaessaan kohdesolun, jossa se sitoutuu sytoplasmassa, eli solulimassa sijaitsevaan VDR-reseptoriin. Syntynyt kompleksi siirtyy edelleen solun tumaan ja kiinnittyy RXR-reseptoriin (RetinoidX-receptor). Kalsitrioli-VDR-RXR sitoutuu lopulta DNA:ssa VDRE-sekvenssiin (Vitamin D Responsive Elements), jossa se vaimentaa (hiljentää) tai aktivoi sekvenssin geenejä. D-vitamiini osallistuu kalsiumin ja fosfaatin

45 säätelyjärjestelmään, suojaa verisuonia ja vaikuttaa mm.solujen kasvuun ja erikoistumiseen, hermoston ja immuunijärjestelmän sekä lihasten toimintaan. Kalsitrioli saattaa vaikuttaa myös keskushermostossa neuronien toimintaan ja myelinin tuotantoon, joskaan tätä ei ole aukottomasti todennettu. VDR: 1,25 DIHYDROXYVITAMIN d3 RECEPTOR VITAMIN D HORMONE RECEPTOR Besides its role in calcium physiology and bone health, vitamin D also has numerous potential extra-bone actions: protective for the cardiovascular system, antiproliferative (in certain cancers), anti-infectious (innate immunity) and anti-inflammatory and immunomodulatory (adaptive immunity), an effect which could be involved in autoimmune diseases such as type 1 diabetes, Crohn s disease, rheumatoid arthritis and MS [Holick, 2004, 2007; Vieth, 2007; Vieth et al ; Borradale and Kimlin, 2009; Hewison, 2012]. We have determined the level of the 1,25-dihydroxyvitamin D3 receptor (VDR) in resting and activated lymphocytes by immuno- and ligand-binding assays. As expected from previous work, the total T lymphocyte population contains VDR whose levels are increased when activated and treated with 1,25dihydroxyvitamin D3. Surprisingly, the highest concentrations of VDR are found in CD8 lymphocytes, although significant amounts are also present in CD4 lymphocytes. Furthermore, B lymphocytes do not contain detectable amounts of VDR. Cells of the monocyte/macrophage lineage possess small amounts of VDR that are not affected by activation but are increased by treatment with 1,25-dihydroxyvitamin D 3. These results suggest that CD8 lymphocytes may be a major site of 1,25dihydroxyvitamin D3 action, while B lymphocytes are likely not directly regulated by 1,25-dihydroxyvitamin D3. Expression of 1,25-Dihydroxyvitamin D3 Receptor in the Immune System, Christian M Veldman, Margerita T. Cantoma, Hector F.

46 DeLuca

47 Kuvan lähde: The VDR is widely distributed in tissues, and is not restricted to those tissues considered the classic targets of vitamin D. The VDR upon binding to 1,25(OH)2D heterodimerizes with other nuclear hormone receptors, in particular the family of retinoid X receptors. This complex then binds to special DNA sequences called vitamin D response elements (VDRE) in the promoters of genes which it regulates. A variety of additional proteins called coactivators complex with the activated VDR/RXR heterodimers either to form a

48 bridge from the VDR/RXR complex binding to the VDRE to the proteins responsible for transcription such as RNA polymerase II binding to the transcription start site or to help unravel the chromatin at the site of the gene via recruitment of histone acetyl transferases (HAT), allowing transcription to proceed. Wikipedia Kalsitriolin säätelyjärjestelmä Veren matala kalsiumpitoisuus sekä paratyroidi hormoni (PTH) stimuloivat munuaisissa tapahtuvaa hydroksylaatiota lisäten veren kalsitriolipitoisuutta. Korkea kalsitriolipitoisuus ja seerumin FGF23 (phosphaturc hormone fibroblast growth factor 23) toimivat käänteisesti hilliten hydroksylaatiota. Näin kalsitriolin pitoisuus veressä säilyy hyvänä ( pmol/l). The kidney is the principal target for FGF23, and the major function of this hormone is to regulate phosphate reabsorption and production of 1,25(OH) 2 D. D-vitamiini-24-hydroksylaasi-entsyymi, jota säätelee CYP24A1geeni, voi myös passivoida D-vitamiinin aineenvaihduntatuotteita. FGF23 säätelee sekä D-vitamiini-24hydroksylaasi-entsyymiä että seerumin kalsitriolipitoisuutta. CYP24A1-geenin vaimentavan geenimutaation on osoitettu aiheuttavan vastasyntyneillä vakavaa hyperkalsemiaa. D-vitamiinin kulutus saanti, varastoiminen ja Vain minuutin altistuminen auringosta saatavalle säteilylle kesällä syntetisoi paljaalla iholla n. 250µg Dvitamiinia. Muutaman aurinkoisen kesäpäivän UVB-säteilyhoito viikossa riittää ylläpitämään terveyden kannalta riittäviä kalsidiolitasoja myös syystalvea varten. D-vitamiinin synteesi käynnistyy kuitenkin vain keskikesän kuukausina ja kello 11-15

49 välisenä aikana. Muina aikoina otsonikerros imee noin 90 % UVB-säteilystä. Myös aurinkovoiteet estävät tehokkaasti Dvitamiinisynteesin. Aurinkoon ei kuitenkaan kannata mennä polttamaan itseään, koska ihosyöpä on kavala sairaus minuuttia päivässä paljaille käsivarsille ja jaloille riittää. Kesäkuukausina D-vitamiini varastoituu kalsidiolina mm. rasvasoluihin, joista sitä vapautuu elimistön käyttöön pimeinä talvikuukausina jolloin iho ei pysty syntetisoimaan Dvitamiinia auringon UVB-säteilystä. D-vitamiinin vuorokausikulutus on n. 40 µg ja pimeänä aikana varastot supistuvat nopeasti. Myös tupakointi kuluttaa Dvitamiinia verestä ja kudoksista. D-vitamiinia voi täysin turvallisesti syödä pimeänä vuodenaikana (elokuun ja toukokuun välillä) µg / vrk. Näin elimistön D-vitamiinitasot pysyvät riittävän korkeina. Päiväntasaajan lähellä luonnonvaraisesti elävillä kansoilla elimistön veren kalsidiolipitoisuudet ovat ympäri vuoden nmol/l, kun suomalaisten kalsidiolipitoisuudet ovat keskimäärin 50 nmol/l. Tämä korreloi tilastollisesti esiintymisen kanssa. mm. autoimmuunitautien Ikääntyneillä osteoporoosiin liittyvät luunmurtumat estyvät merkittävästi vasta kun kalsidiolin määrä veressä ylittää 75 nmol/l. Yleisesti hyväksytään se, että alle 50 nmol/l kalsidiolitasot merkitsevät D-vitamiinin puutosta, joka lisää lasten riisitaudin, aikuisten osteomalasian ja ikääntyneiden osteoporoosin riskiä. Luuston terveyden kannalta suositeltavana tasona voidaan pitää D-25-pitoisuutta, joka on yli 80 nmol/ l. D-vitamiinin pitoisuuteen plasmassa vaikuttaa: Painoindeksi (BMI) UVB:n saanti (pigmentti, pukeutuminen ja leveyspiiri) Kalsidiolipitoisuden taso hoidon alussa

50 Ruokavalio Ikä (ikääntyneillä D-vitamiinin luonnollinen synteesi iholla hidastuu tai loppuu) Suolistosairaudet ja -imeytymishäiriöt Perinnölliset tekijät Huom! D-vitamiinin puute on sitä yleisempää, mitä kauempana päiväntasaajasta asutaan. Pohjois-Euroopassa S-D-25 vähenee kesän jälkeen keskimäärin 1 nmol/l/viikko, eli talven mittaan nmol/l. Pitoisuudet ovat pienimmillään maalistoukokuussa. Kesän auringonvalo suurentaa S-D-25:ttä sitä nopeammin ja enemmän, mitä pienemmästä lähtöarvosta lähdetään nousemaan (Wulf 2012). S-D-25 pitoisuus on korkeimmillaan loppukesällä auringonvalon vaikutuksesta ja matalimmillaan keskitalvella. Kesällä runsas UVB-säteilyn saanti voi nostaa D-25 pitoisuudet tasolle nmol/l. Korkeat tasot säilyvät kuitenkin vain 1-2 kuukautta. Auringosta ei voi saada D-vitamiinimyrkytystä, koska elimistössä on rajallisesti D-vitamiinisynteesin tarvitsemaan skvaleenia. Voisiko ihon palaminen liittyä siihen, että orvaskeden skvaleeni on syntetisoitu Dvitamiiniksi ja silloin UVB-muuttuu haitalliseksi en tiedä. Ajatuksena se, että skvaleeni suojaisi ihoa palamiselta on kuitenkin kiinnostava. Etelänavan retkikunnalla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että ihminen kuluttaa päivässä n. 40 µg D-vitamiinia, eli tätä vähäisemmällä päiväsaannilla kalsidiolipitoisuus laski auringonvalon puuttuessa. On arvioitu, että päivittäinen µg D-vitamiinilisä kohottaa veren kalsidiolin minimitasolle (50nmol/l) ja annos µg kohottaa veren kalsidiolin vastaavasti tasolle 75 nmol/l, jota alhaisempia tasoja mm. Kanadassa, Espanjassa, Virossa ja USA:ssa pidetään riittämättöminä.

51 Yksiköt, pitoisuudet ja tavoitteet D-vitamiinimääristä käytetään yksikköinä joko mikrogrammaa (µg) tai kansainvälistä yksikköä (IU, International Unit; joskus lyhenteenä käytetään kirjaimia KY). 40 IU on 1 µg. Dvitamiinin mittayksiköiden kanssa on syytä olla tarkkana, koska ne vaihtuvat usein lennossa nanogrammoista nano- tai pikomooleihin ja mikrogrammoista kansainvälisiin yksiköihin. Sekavaa. Tiedän. 1 gramma = 1000 milligrammaa (mg) 1 milligramma = 1000 mikrogrammaa (µg) eli gramma on µg. Kansainväliset yksiköt (IU tai KY, kuinka haluatte): 400 IU = 10 µg 1000 IU = 25 µg 1200 IU = 30 µg 2000 IU = 50 µg 2400 IU = 60 µg 4000 IU = 100 µg 5000 IU = 125 µg IU = 250 µg Veren kalsidiolipitoisuuksissa mittayksikkö on nanomoolia litrassa, eli mol/l. Kalsitriolin pitoisuudet ilmaistaan pikomooleina / litrassa, eli pmol/l. Kansainvälisissä julkaisuissa kalsidiolin pitoisuus voidaan ilmaista myös nanogrammoina / millilitra, jolloin kerroin on 2,5. Eli 10 ng/ml = 25 nmol/l. Tavoitearvot, annostus ja yliannostus D-vitamiinin määrää elimistössä arvioidaan määrittämällä verenkierrosta seerumin 25-hydroksi-D-vitamiini (S-D-25) pitoisuus, joka kuvaa hyvin elimistön D-vitamiinivarastoja ja

52 D-vitamiinin saantia. Mittauksessa verestä tarkistetaan kemiluminesenssi-menetelmällä D2- ja D3-vitamiinien 25hydroksyloituneet metaboliitit. Huom! 1,25(OH)2-D- vitamiini (S -D-1,25, eli kalsitrioli) määritystä ei käytetä elimistön D-vitamiinivarastojen arviointiin. Tutkimus kuvaa biologisesti aktiivia hormonia ja sitä käytetään vain erikoistapauksissa, joissa selvitetään 1hydroksylaatioon vaikuttavia sairauksia (munuaistauteja sekä perinnöllisiä D-vitamiiniaineenvaihdunnan tauteja). Lähde: D-vitamiinin (S-D-25) viitearvot Suomessa: alle 25 nmol/l Vakava puutos alle 50 nmol/l Puutos nmol/l katsottu pitoisuus Yleensä riittäväksi nmol/l osteoporoosipotilailla Tavoitepitoisuus yli 375 nmol/l / myrkytystila Toksinen pitoisuus Viitearvot Ranskassa: Kanadassa, Virossa, nmol/l pitoisuus / D-vitamiinin puutos nmol/l Espanjassa ja Riittämätön Normaali pitoisuus

53 Viitearvot USA:ssa nmol/l endokrinologiyhdistyksen suositus USA:n Muita viitearvoja <20 nmol/l Vaikea puute Puute nmol/l nmol/l Vaje (insufficiency) 2, nmol/l Riittävä saanti (sufficiency) luuston kannalta nmol/l Luustoon liittymättömiä terveyshyötyjä 4 1 Institute of Medicine (IOM) International Osteoporosis Foundation (IOF) American Endocrine Endocrinology 2011 Society & Canadian Society of 4 Ottawa Vitamin D Disease Prevention Symposium, ,25(OH)2-D- vitamiini (S -D-1,25, kalsitrioli), viitearvot: pmol/l* *Mitataan poikkeustapauksissa(esim. eräiden munuaistautien ja perinnöllisten D-vitamiinin aineenvaihduntahäiriöiden yhteydessä. D-vitamiinin vaikutuksia tehostavat koentsyymit. Koentsyymi eli orgaaninen kofaktori on pieni orgaaninen

54 yhdiste, joka auttaa muodostamaan toimivan entsyymin sitoutumalla entsyymin proteiiniosaan (apoentsyymi). Tällöin muodostuu täydellinen entsyyminä aktiivisesti toimiva holoentsyymi. Koentsyymi ei ole proteiini, vaan usein vitamiini, vitamiinijohdos tai hivenaine. Koentsyymit osallistuvat entsyymien reaktioihin kulumatta itse reaktioissa. Koentsyymi on välttämätön joidenkin entsyymien toiminnalle. Wikipedia Magnesium Yksi kolmestasadasta ihmisestä saa D-vitamiinista allergisia oireita. Ongelma johtuu usein magnesiumin puutoksesta. Magnesium tehostaa D-vitamiinin vaikutuksia n. 30 %. Omega-3 Omega-3 tehostaa kalsidiolin ja kalsitriolin tuotantoa ihmisillä, joilla on munuais- tai maksaongelmia. K2-vitamiini K2 ja D-vitamiini siivoavat verisuonia kuolleista soluista ja kuljettavat kalsiumia luustoon, mikä ehkäisee valtimoiden kalkkeutumista ja ateroskleroosia. K2-vitamiinia tulisi syödä D-vitamiinin kanssa n. 100 µg Onko Suomessa aihetta kalsidiolin viitearvoja? tarkastaa Suomessa D-vitamiinin saannin turvallisena ylärajana pidetään 100 µg päivässä ympäri vuoden. Tästä johtuen yleisiä saantisuosituksia (10 µg / päivä) on vaikea perustella mitenkään järkevästi. Suositukset ovat pelottavan alhaiset kansanterveyttä ja kansantaloutta ajatellen. Vähintään µg päivittäiset suositukset esikoululaisille ja sitä

55 vanemmille parantaisivat ihmisten vastustuskykyä ja toisivat huomattavia säästöjä terveysmenoihin kautta linjan. Dvitamiinin puutoksesta on tullut globaali pandemia, joka altistaa useille vakaville sairauksille. Vitamin D may represent the single most cost effective medical intervention we have today. - [Ottawa Vitamin D Disease Prevention Symposium, ] Japanilaisessa koululaisilla tehdyssä tutkimuksessa osoitettiin, että vain 20 µg:n päivittäinen D-vitamiinilisä puolitti riskin sairastua A-influenssaan. Voidaankin perustellusti kysyä, vähenisikö kausittaisiin A-influenssaan sairastuneiden määrä, jos Suomessa D-vitamiinin saantisuosituksia korotettaisiin. Institute of Medicine (IOM) ja Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto (EFSA) korottivat D-vitamiinin turvallisen päiväannoksen 100 µg/vrk tasolle µg päivittäinen D-vitamiinilisä siis tiedetään turvalliseksi myös Suomessa, mutta silti suomalaisten viranomaisten suositukset ovat vain kymmenesosa turvalliseksi osoitetusta päiväannoksesta. Neo- ja perinatologit suosittelevat odottaville äideille 100 µg / vrk: On tutkimusnäyttöä siitä, että sekä äidin alkuraskauden, että varhaislapsuuden aikaiset alhaiset D-vitamiinitasot kohottavat lapsen riskiä sairastua MS-tautiin. Odottavan äidin alkuraskauden aikaiset alhaiset 25(OH)D-tasot lähes kaksinkertaistavat lapsen riskin sairastua MS-tautiin. Lue tästä. Supplementation of lactating mothers with high doses of vitamin D (100 µg/d) allows the achievement of optimal 25(OH)D concentrations (>80 nmol/l) in the maternal and infant serum without any risk of hypervitaminosis Di n the

56 mother - [Marshall, I., Mehta, R., & Petrova, A Vitamin D in the maternal-fetal-neonatal interface: Clinical implications and requirements for supplementation. The Journal of Maternal-Fetal & Neonatal Medicine] Odottavilla naisilla D-vitamiinitasojen tulisi olla vähintään 100 nmol/l, mikä edellyttää 100 µg D-vitamiinia vuorokaudessa (sanoo Protect Our Children Now -kampanjaa johtava neonatologi (vastasyntyneiden erikoislääkäri) Carol Wagner. Hänen työryhmänsä antoi imettäville äideille 160 µg/vrk, mikä osoittautui tehokkaaksi ja turvalliseksi. Suomessa suositus on vain 10 µg/vrk. WTF! Imetyksen aikana nautittu 6400 IU eli 160 mikrogrammaa (µg) päivässä on turvallista ja se nostaa äidinmaidon D-vitamiinin pitoisuuden sekä äidille että vauvalle riittäväksi (Hollis ym. 2015). Entä jos kalsidiolipitoisuudet kasvaisivat tasolle nmol/l Ottawa Vitamin D Disease Prevention Symposium keräsi 2012 johtavia asiantuntijoita kouluttamaan lääkäreitä ja terveydenhoitohenkilökuntaa sekä pohtimaan, minkälaisia vaikutuksia korkeammilla kalsidiolipitoisuuksilla olisi terveyden ja kansantalouden kannalta. Symposiumiin osallistuivat Badeg A Quraishi, MD, Michael F Holick, PhD, MD, Robert P Heaney, MD, Reinhold Vieth, PhD, Gregory APlotnikoff, MD, Cedric F Garland, DR, PH. Arvioidut vaikutukset olisivat huomattavia: nmol/l kalsidiolipitoisuus ehkäisisi Kanadassa rintasyöpää (75 % tapauksista paksusuolen syöpää (67 % tapauksista) voitaisiin ehkäistä. MS-tautiin sairastuvien määrä puolittuisi

57 nmol/l kalsidiolipitoisuuksilla Muina terveyshyötyinä olisi estovaikutus seuraaviin: astma, infektiot, karies, tyypin 1 diabetes, sydän- ja verenkiertotaudit, hypertonia, eturauhassyöpä, osteomalasia ja osteoporoosi. Lähde: Ilari Paakkari, Biolääketieteen laitos, Helsingin yliopisto, 2012 Omat kokemukset Sairastan MS-tautia ja olen lääkinnyt itseäni suuriannoksisella D-vitamiinilla jo vuosia elo- ja toukokuun välisenä aikana. Pimeänä vuodenaikana olen syönyt µg / vrk ja kesäisin annostus on ollut pienempi, eli: µg / vrk. Tämä voi vaikuttaa mielenvikaiselta, mutta korkeita määriä tukevia tutkimuksia MS-tautiin liittyen on useita. En tiedä, onko D-vitamiini hidastanut taudin etenemistä, koska eteneminen on yksilöllistä ja mitään vertailukohtaa ei ole. Sivuvaikutuksia runsaasta D-vitamiinista ei kuitenkaan ole seurannut. En tosin sellaisiin uskonutkaan. Huom! 250 nmol/l on osoitettu turvalliseksi ylärajaksi (Mayoklinikan julkaisema suurtutkimus, 2015). Suomessa terveyssisaret antoivat vuosina 1946 ja 1948 lapsille D-vitamiinia pistoksina (kerta-annoksina) 7500 mikrogrammaa (µg), eikä mitään myrkytyksiä ilmennyt. Iranilaisen lastenklinikan lääkkärit antoivat diabeetikkolapsille saman annoksen, 7500 µg, jolloin lasten HbA1c-lukemat (ns. pitkäsokeri) paranivat. Sivuvaikutuksia ei ilmennyt (Mohammadian ym. 2015). Philadelphian lastensairaalan vuoden mittaisen tutkimuksen mukaan 175 µg (7000 IU) päivässä on täysin turvallista

58 lapsille ja nuorille aikuisille (Shall ym.2015) Iranilaisessa tutkimuksessa MS-potilaat saivat 12 vikkoa Dvitamiinia 250 µg/päivä. D-vitamiini lisäsi tulehdusta ehkäisevän interleukiini 17:n(IL-17 pitoisuutta merkittävästi, mikä ehkäisee taudin etenemistä. Sivuvaikutuksia ei todettu (Toghianifar ym. 2015). Johns Hopkinsin yliopistossa Yhdysvalloissa neurologian professori Peter A. Calabresin johdolla tehtiin kliininen tutkimus, jossa MS-potilaille annettiin D-vitamiinia joko 260 tai 20 µg/vrk. Suurempi annos oli hyödyksi, pienempi tehoton. Italialaisten neurologien tutkimus osoitti, ettei 5000 IU eli 125 µg/vrk riitä nostamaan riittävästi MS-potilaiden liian matalia D-vitamiinipitoisuuksia (Riccio ym. 2016). Poikkeustapauksissa on suuria D-vitamiinin kerta-annoksia ( KY eli µg) annettu kerran vuodessa ilman haittavaikutuksia. Vaikka suurista kerta-annoksista ei ole ollut välitöntä haittaa, tutkimukset viittaavat siihen, että tällä antotavalla ei saavuteta osteoporoottisten murtumien estymistä. Lähde: keli=dlk01044 Myrkytys D-vitamiinimyrkytyksessä yleisimpiä myrkytysoireita ovat ruokahaluttomuus, laihtuminen, yleinen heikkous, sekavuus, oksentelu ja nestevajaus. Toksisuusrajana pidetään D-25pitoisuutta 375 nmol/l. Lähde: Bostonissa arviolta kuluttajaa altistui viiden ja puolen vuoden ajan maidolle, jossa oli D-vitamiinia litraa

59 kohden yli satakertainen määrä normaalisaantiin verrattuna. Sadat ihmiset sairastuivat. Yleisimpiä myrkytysoireita olivat ruokahaluttomuus, laihtuminen, yleinen heikkous, sekavuus, oksentelu ja nestevajaus. Laboratoriotutkimuksissa veren kalsiumarvot ylittivät normaalin ja veren D-vitamiinin (kalsidiolin) pitoisuudet olivat hyvin suuret (keskimäärin 560 nmol/l). Lähde: keli=dlk01044 Oireet, jotka saattavat viitata Dvitamiinin puutostilaan (hypovitaminosis D): Eräät aivan arkipäiväiset oireet voivat viitata D-vitamiinin puutokseen. Näitä ovat mm: lihasheikkous, lievä päänsärky, lihasten kipeytyminen, krampit ja suonenveto, heikentynyt immuunijärjestelmä (jatkuva sairastelu) ja jopa lievät muistija keskittymisvaikeudet. Vastaavia oireita voi aiheuttaa monet tekijät ei pelkästään D-vitamiinin puutos. Se on kuitenkin yksi varteenotettava selitys monille arkisille oireille. Yli kolmannes suomalaisista kärsii jatkuvasta D-vitamiinin puutoksesta ja edellä mainitut oireet ovat monille tuttuja. Ne ovat D-vitamiinin puutoksen tavallisimpia oireita. Jos Dvitamiinitasot ovat jatkuvasti hyvin alhaiset, seurauksena voi olla vakavia sairauksia, kuten: sydän- ja verisuonitaudit, autoimmuunisairaudet, eräät syövät, osteomalasia, osteoporoosi jne. Michael F. Holick puhuu luennollaan teoriasta, jonka mukaan influenssojen esiintyminen etenkin kevättalvella (kun elimistön D-vitamiinitasot ovat alhaisimmillaan), johtuu siitä, että immuunijärjestelmä toimii alhaisilla Dvitamiinitasoilla huonommin kuin riittävillä D-

60 vitamiinitasoilla. Tilastot ja tutkimukset tukevat hypoteesia. Huom! 100 µg D-vitamiinia laskee infektioherkkien ihmisten sairastumisen ja antibioottien tarpeen puoleen, selviää ruotsalaisten infektiolääkäreiden tutkimuksesta (Bergman ym. 2015). Joka viides masennus voitaisiin ehkäistä D-vitamiinilla, osoittaa puolestaan THL:n tutkimus. Tuore kuopiolaistutkimus kertoo, että 6 8-vuotiaiden suomalaislasten D-vitamiinin saanti on järkyttävän vähäistä (Soininen ym. 2016). Se on keskimäärin vain 5,9 (SD 2,1) mikrogrammaa (µg) päivässä. Vain 40,8 % lapsista otti Dvitamiinilisää (koska ravitsemustieteilijät toitottavat mediassa, ettei D:tä tarvitse ottaa purkista ja monet vanhemmat uskovat heitä). 82,4 % lapsista ei saanut D:tä edes 10 µg päivässä, vaikka joivat D-vitaminoitua maitoa. Maito antoi lähes puolet lasten saamasta D-vitamiinista. Joka viidennen lapsen S-D-25 oli alle 50 nmol/l eli heillä oli huutava D-vitamiinin puute (kansainvälinen viitearvo on nmol/l, Virossa, Espanjassa, Ranskassa nmol/l). Vain 31 % lapsista pääsi yli 75 nmolin/l. Puutetta oli jopa sellaisilla lapsilla, jotka joivat päivittäin yli ½ litraa maitoa, harrastivat yli 2,2 tuntia liikuntaa päivässä, jotka saivat päivänvaloa yli 13 t/vrk ja joiden verikoe oli otettu kesän jälkeen (jolloin pitoisuus on suurimmillaan) (Soininen ym. 2016). Moni näin vähän D-vitamiinia saavista lapsista tulee sairastumaan ihan turhaan valtimonkovetustautiin ja muihin pitkäaikaissairauksiin.lähde: iini

61 D-vitamiinin sairastuminen puutos, geenit ja Geenejä tunnetaan noin ja ne ovat aina parilliset sukukromosomien geenejä lukuun ottamatta. Yhden geeniparin sairauksia tunnetaan noin 8000, mutta jokaisen geeniparin toiminnan häiriö voi aiheuttaa jonkun sairauden tai lievemmän poikkeaman. Tällä hetkellä D-vitamiinin säätelemiä geenejä tunnetaan arviolta MS-taudille altistavia geenimuutoksia on löydetty noin 200. Perintötekijät vaikuttavat aina sairastumiseen, mutta vain harvoissa sairauksissa perintötekijät määräävät täysin sairastuuko ihminen vai ei. Useimmissa sairauksissa puhutaan ns. monitekijäisestä periytymisestä: eli sairastumiseen vaikuttaa sekä geenit että jokin taudin laukaiseva ympäristötekijä. Lue tästä. D-vitamiinin puutos on osallisena kymmenissä sairauksissa autoimmuunitaudeista eräisiin syöpiin ja sydän- ja verisuonitauteihin. Syykin on ilmeinen: D-vitamiinin aktiivinen hormonin tavoin vaikuttava aineenvaihduntatuote, kalsitrioli säätelee immuunijärjestelmää ja osallistuu siten mm. solujen kasvuun ja erikoistumiseen. Jos hormonin tavoin vaikuttava ei soita kelloja, kannattaa muistella hormonien merkitystä. Hormoni on elimistön itse valmistama eli endogeeninen kemiallinen välittäjäaine, joka kulkee erittymispaikastaan kohdesoluihin pääosin verenkierron välityksellä. Hormonit osallistuvat lähes kaikkiin elimistön aineenvaihduntaprosesseihin, ja niitä erittyy eri puolilla elimistöä sijaitsevista umpirauhasista. Aivolisäke säätelee muiden umpirauhasten toimintaa ja hypotalamus säätelee autonomisen hermoston signaalien mukaan aivolisäkkeen toimintaa. Hormoni voi vaikuttaa aivan pieninäkin määrinä sellaiseen soluun, jossa on hormonille spesifisiä

62 reseptoreja. Hormonit vaikuttavat elimistössä lisääntymisen säätelyyn, kasvuun, kehitykseen sekä energian tuotantoon, käyttöön ja varastointiin. Hormonit voivat olla joko vesi- tai rasvaliukoisia. Vesiliukoisia hormoneja ovat muun muassa katekoliamiinit, glukagoni ja insuliini, jotka vaikuttavat kohdesolunsa solukalvossa oleviin reseptoreihin. Solukalvon reseptorit puolestaan aktivoivat toisiolähettejä eli camp:ta, cgmp:ta tai kalsium-ioneja. Nämä toisiolähetit puolestaan aktivoivat solun toimintaa esimerkiksi aktivoimalla proteiinikinaaseja. Rasvaliukoisia hormoneja puolestaan ovat steroidit, Dvitamiini ja kilpirauhashormonit, jotka kulkevat verenkierrossa veren proteiineihin sitoutuneina ja sitoutuvat kohdesolunsa reseptoreihin joko solulimassa tai tumassa, koska rasvaliukoisina ne pääsevät solukalvon läpi. Rasvaliukoiset hormonit aktivoivat tai inhiboivat tiettyjen proteiinien proteiinisynteesiä. Lähde: Wikipedia A ChIP-seq defined genome-wide map of vitamin D receptor binding: Associations with disease and evolution Seeram V. Ramagopalan, Andreas Heger, Antonio J. Berlanga etc Wikigenes: MS-Disease Sairaudet, joille D-vitamiinin puutos voi altistaa Michael F. Holick laskeskeli, että D-viamiinia käsitteleviä julkaisuja on ilmestynyt vuoden 1969 jälkeen noin Dvitamiinin vaikutuksista eri sairauksiin on siis kirjoitettu äärettömän paljon. En tässä yksilöi ja selvittele sen tarkemmin sairauksia, joille D-vitamiinin puutos altistaa,

63 koska se veisi aivan mielettömästi aikaa. Oheinen lista sisältää linkkejä ko sairautta käsitteleviin tutkimuksiin. Kannattaa tutustua. ADHD ALS Atooppinen ihottuma Autismi Autoimmuunisairaudet Luuston terveys Syövät Kognitiiviset ongelmat Kystinen fibroosi Masennus Diabetes Fibromyalgia Immuniteetti Tulehdussairaudet Kihti Verenpaine Lupus Mielenterveyden ongelmat Metabolinen oireyhtymä MS-tauti Psoriasis Reuma Kilpirauhasen sairaudet Sydän- ja verisuonitaudit Geeni-ympäristö-vuorovaikutus Vuonna 1902 Sir Archibald Garrod havaitsi, että ruokavalion vaikutukset voivat vaimentaa eräitä synnynnäisiä aineenvaihdunnan häiriöitä. Tämä johti teoriaan geeniympäristö-vuorovaikutuksesta (gene-environment interaction), joka nyt yli sata vuotta myöhemmin tarjoaa lääketieteelle huimia mahdollisuuksia.

64 Geeni-ympäristö-vuorovaikutus vaikuttaa todennäköisesti monimutkaisten neurologisten sairauksien patogeneesissä. Tällaisia vuorovaikutuksia voidaan tarkastella tilastollisesti ja biologisesti. Tilastollinen esimerkki vuorovaikutuksesta löydetään esimerkiksi tupakoinnin ja CFH-geenin väliltä. CFH Y402H-geenimuutos ja tupakointi yhdessä lisäävät silmiä rappeuttavan ARMD-sairauden puhkeamista selvästi enemmän, kuin vain toinen riskitekijöistä yksin. Vaikka taudin mekanismia ei täysin tunneta, voidaan geneettisesti alttiita henkilöitä ohjeistaa geenimuutoksen aiheuttamasta kasvaneesta riskistä ja siihen vaikuttavasta ympäristötekijästä, jonka poistaminen laskee sairastumisen riskiä merkittävästi. Biologinen vuorovaikutus voidaan määritellä suorista kemiallisista ja fysiologisista havainnoista, joissa ympäristötekijä ja geenimuuttuja reagoivat keskenään, niin, että tämän geeni-ympäristö-vuorovaikutuksen ja taudin etenemisen välille voidaan vetää kausaalinen yhteys. Tällaiset esimerkit ovat harvinaisia. Keliakiassa geneettinen alttius liittyy kromosomissa 6 sijaitsevaiin antigeenin esittelyä sääteleviin HLA-geeneihin ja erityisesti DQ2 ja DQ8alleeleihin. Ympäristön laukaisevana mekanismina on gluteenin sisältämä glykoproteiini gliadiini. D-vitamiini, patogeneesi geenit ja MS-taudin Artikkelin lopuksi käsittelen lyhyesti geenien ja ympäristön merkitystä MS-taudin patogeneesissä. Tieto D-vitamiinin vaikutusmekanismeista ja MS-taudin ptogeneesistä on kasvanut valtavasti viimeisten vuoden aikana. Useat tutkimukset [Hayes, 2000; Van Amerogen et al. 2004; Ascherio & Munger, 2007; Holick, 2007; Ebers, 2008; Nino et al. 2010; Ascherio et al. 2010, 2012; Pierrot_Deseilligny & Souberbielle, 2010; Hanwell & Banwell, 2011; Mowry, 2011; Simon et al. 2012; Hølmoy et al. 2012; van der Mei et al.

65 2012] osoittavat, että D-vitamiinin puutos vaikuttaa merkittävällä tavalla MS-taudin kehittymiseen. Lue tarkemmin tästä linkistä! MS-taudin epidemologiset tutkimukset ja runsas tieteellinen näyttö osoittavat sekä geenien että jonkin ympäristössä esiintyvän laukaisevan tekijän vaikuttavan taudin syntyyn. Jos oletetaan, että taudille altistavat geenit pysyvät muuttumattomina, laukaisevan ympäristötekijän merkitys etiologiassa kasvaa. D-vitamiinin puutos ja/tai virheellinen toiminta elimistössä on vahva epäilty taudin laukaisevaksi tekijäksi. D-vitamiinin ja MS-taudin välinen korrelaatio on tunnettu jo vuosikymmeniä [Goldberg, 1974], mutta viimeisimmät tutkimukset osoittavat kuinka tärkeällä tavalla D-vitamiini osallistuu elimistön immunomodulatorisiin, eli immuunijärjestelmän säätelyyn vaikuttaviin prosesseihin. Juuri tämän immuunijärjestelmän säätelyyn vaikuttavan ominaisuuden kautta D-vitamiinin puutos kytkeytyy merkittävällä tavalla MS-taudin patogeneesiin. MS-taudin esiintyvyys on runsainta alueilla, joissa auringosta saatava UVB-säteily on vähäisintä ja päinvastoin: Alueilla, joissa UVB-säteilyä saadaan tasaisesti läpi vuoden, riski sairastua MS-tautiin on pieni, ja koska UVB-säteily on välttämätöntä D-vitamiinin luonnolliselle synteesille, on päätelty, että D-vitamiinin puutos vaikuttaa riskiin sairastua MS-tautiin. Teoriaa tukee löydöt, joiden mukaan odottavien äitien alkuraskauden aikaiset alhaiset D-vitamiinitasot lähes kaksinkertaistavat lapsen riskin sairastua MS-tautiin. Lisäksi on havaittu, että MS-potilaiden lapsuudenaikaiset veren Dvitamiini-, eli kalsidiolitasot ((25(OH)D) ovat merkittävästi alhaisemmat kuin sukupuoli-, ikä- ja etnisyys-kontrolloiduilla verrokeilla. Myös Epstein-Barr virusinfektio ja tupakointi kasvattavat sairastumisen riskiä. MS-taudin esiintyvyys näyttää korreloivan myös eräiden

66 pohjois-eurooppalaisten geenien haploryhmien kanssa. Haploryhmät ovat ihmisen perimän tyyppejä, joka on eri alkuperää olevilla väestöryhmillä erilainen. Tarkemmin haploryhmä on keskenään lähisukuisten DNA:n haplotyyppien joukko tai tietyn geenin tai genominosan kehityslinja lajin sisällä. Esimerkiksi: Skotlannissa ja erityisesti Orkneysaarilla sekä MS-taudia että geenien DR2-haploryhmää esiintyy poikkeuksellisen paljon verrattuna Englantiin. Eurooppalaistaustaisilla MS-taudin riski pieneni 41 % jokaista seerumin kalsidiolin 50 nmol/l lisäystä kohden; ts. niillä eurooppalaistaustaisilla, joiden veren 25(OH)D oli esimerkiksi 120 nmol/l, riski sairastua oli käytännössä hyvin pieni. Merkittävää on myös se, että esimerkiksi Englannista EteläAfrikkaan muuttavien lasten riski putoaa paikallisten hyvin alhaiselle riskitasolle. Sen sijaan Etelä-Afrikasta Englantiin muuttavien lasten riski kasvaa samalle korkealle riskitasolle kuin paikallisilla. Edelleen on osoitettu, että identtisten kaksosten konkordanssiprosentti on % (ei-identtisillä kaksosilla ja muilla sisaruksilla selvästi alempi), eli jos toinen identtisistä kaksosista sairastuu, toisen riski sairastua on n %, mikä tukee vahvasti ympäristön roolia sairauden puhkeamisessa. Kaksostutkimukset osoittavat, että geenit tai geenien haploryhmä eivät riitä selittämään sairastumista, vaan sairastumiselle täytyy olla jokin laukaiseva ympäristötekijä: jokin ympäristömuuttuja, jonka seurauksena toinen identtisistä kaksosista sairastuu ja toinen ei. The largest MS genetic association in Northern Europeans is with the extended major histocompatibility complex (MHC) haplotype HLA-DQB1*0602-DQA1*0102-DRB1*1501-DRB5*0101(DR2). Other haplotypes in this region also demonstrate epistatic interactions to modify risk, highlighting the MHC as the key susceptibility locus in MS.

67 D-vitamiinin ja HLA-DRB1-geenin vuorovaikutus Useat HLA-geenialueen alleelit, erityisesti HLA-DRB1*1501, vaikuttavat sairastumiseen. D-vitamiini hydroksyloituu maksassa kalsidioliksi (CYP2R1-geeni) ja munuaisissa aktiiviseksi kalsitrioliksi (CYP27B1-geeni). MS-potilailla on havaittu noin 200 geenimuutosta. Yksi näistä on kalsitriolin hydroksylaatiota munuaisissa säätelevässä CYP27B1-geenissä. This (VDR) receptor is a member of the steroid receptor superfamily and influences the rate of transcription of vitamin D responsive genes by binding to vitamin D response elements (VDREs) in the genome. The effects of vitamin D on MHC class II gene expression have long been appreciated and early studies demonstrate that vitamin D can alter HLA-DR antigen expression and presentation. Ramagopalan tutkijaryhmineen halusi löytää sekä geenit että ympäristömuuttujan yhdistävän tekijän MS-taudille altistavista VDRE-lokuksista (geenin tai DNA-jakson sijaintipaikka kromosomissa) ja selvittää, voiko siihen vaikuttaa Dvitamiinilla. Yksittäinen VDRE promoottorioalueen (geenin perusaktiivisuudesta vastaava alue) HLA-DRB1 tunnistettiin. Tällä alueella oli selkeitä, hyvin säilyneitä haplotyyppispesifejä eroja tärkeässä MS-tautiin yhdistetyssä DR2haploryhmässä sekä MS-tautiin vahvasti liittyvä HLA-DRB1*15alleeli (saman geenin vaihtoehtoinen muoto, jolla on kromosomissa sama lokus eli paikka). HLA-DRB1*15-alleellin 1,25-dihydroksivitamiin D3-herkkyys varmennettiin ja osoitettiin, että tämä VDRE vaikutti geenin ilmenemiseen. On huomattava, että ei-ms-tautiin liittyvissä haploryhmissä VDREvariantti HLA-DRB1 ei ollut responsiivinen 1,25 hydroksivitamiin D3:lle.

68 ..a recent study in twins with MS supports the notion that vitamin D levels are under regulation by genetic variation in the 1α-hydroxylase and vitamin D receptor genes, perhaps pointing to their importance in the disease pathogenesis. Neurology Multiple Sclerosis, vitamin D, and HLA-DRB1*15 Contribution of vitamin D insufficiency to the pathogenesis of multiple sclerosis, Charles Pierrot-Deseilligny, Jean-Claude Souberbielle 2013 CYP27B1-hypoteesi Voisiko olla niin, että odottavan äidin alkuraskauden aikaiset alhaiset kalsidiolitasot vaimentavat sikiön CYP27B1-geenin (MS-taudissa yleinen geenimuutos)? Jos näin on, 25(OH)D-1alfahydroksylaasi-entsyymin toiminta MS-potilailla on häiriintynyt jo sikiövaiheessa ja se vaikuttaa kalsidiolin hydroksylaatioon munuaisissa, mikä voi estää tai heikentää tärkeän kalsitriolin tuotantoa. Tässä hypoteesissa geneettinen alttius sairastua MS-tautiin liittyisi CYP27B1-geenin virheelliseen toimintaan ja taudin laukaisevana ympäristötekijänä olisi D-vitamiinin puutos. MS-taudin patogeneesi voitaisiin siis määritellä siten, että potilaan elimistö ei geenivirheen vuoksi pysty tuottamaan immuunijärjestelmää ja noin 2000 geenin toimintaa säätelevää aktiivista kalsitriolia, joka joidenkin lähteiden mukaan osallistuu sekä solujen kasvuun ja erikoistumiseen että neurologisiin prosesseihin, kuten myeliinin valmistukseen. Jos

69 näin on, meillä on savuava ase ja todennäköisesti toimiva hoitomuoto: kalsitrioli. Myös ergokalsiferoli muutetaan maksassa kolekalsiferoliksi ja osa siitä 25-hydroksikalsiferoliksi eli kalsidioliksi. Pieni osa kalsidiolista muuttuu pääasiassa munuaisissa mutta myös paksusuolessa, eturauhasessa, rintarauhasessa ja veren valkosoluissa aktiiviseksi kalsitrioliksi eli 1,25dihydroksikalsiferoliksi. Wikipedia Jos kalsitriolia hydroksyloituu pieniä määriä myös munuaisten ulkopuolella, kuten edellinen lainaus antaa ymmärtää, MStautia sairastavien kyky tuottaa kalsidiolista kalsitriolia on heikentynyt merkittävästi, mutta elimistö tuottaa sitä edelleen pieniä määriä. Oletan, että jos paksusuolessa, rintaja eturauhasessa sekä valkosoluissa hydroksyloituu kalsitriolia, prosessia ohjaa jokin toinen geeni ja entsyymi, kuin munuaisissa väärässäkin. Kalsitriolilla perinnöllistä tapahtuvaa hydroksylaatiota. Voin olla hoidetaan eräitä munuaistauteja sekä D-vitamiinin aineenvaihdunasairautta sairastavia. Tyypin 1 diabeteksessa haima ei pysty tuottamaan elimistön tarvitsemaa insuliinia, joten potilaan on lääkittävä itseään insuliinilla. Voisiko MS-taudissa kyse olla vastaavasta tilanteesta, jossa munuaisten kyky tuottaa välttämätöntä kalsitriolia olisi häiriintynyt? Voitaisiinko kalsitriolilla hoitaa MS-potilaita samaan tapaan kuin insuliinilla hoidetaan diabeetikkoja? Onko tämä aivn hatusta vedetty hullu ajatus? Ei ole. Kalsitriolin vaikutuksia MStautiin on tutkittu mm. Wisconsinin yliopistossa. VDRE on spesifi DNA-sekvenssi, joka sijaitsee D-vitamiinin ohjaamien geenien promoottorialueella. Promoottorialue vastaa geenin perusaktiivisuudesta. Lokus on geenin tai DNA-jakson sijaintipaikka kromosomissa ja alleeli on saman geenin vaihtoehtoinen muoto, jolla on kromosomissa sama lokus eli

70 paikka. DNA-molekyyli sisältää kaiken tiedon proteiinien rakentamiseksi ja siten se ohjaa elimistön toimintoja ja rakentumista. DNA:ssa tieto tallennetaan neljän emäksen avulla: adeniini (A), guaniini(g), sytosiini(c) ja tymiini(t). Emäksistä aneniini- ja guaniinimolekyylit muodostuvat kaksirenkaisesta rakenteesta ja niitä kutsutaan puriineiksi. Sytosiini- ja tymiinimolekyylit ovat molekyylirakenteeltaan yksirenkaisia ja niitä sanotaan pyrimidiineiksi. DNA-molekyylin (deoxyribonucleic acid) runko koostuu deoksiriboosi-sokerista ja fosforista. Solujen välinen viestintä Solujen välinen viestintä perustuu viestin lähettäjäsolun tuottamaan viestimolekyylin ja viestin vastaanottajasolun ilmentämän reseptoriproteiinin kohtaamiseen. Viestimolekyylit voivat olla proteiineja, peptidejä, aminohappoja, steroideja tai kaasumaisia yhdisteitä kuten NO. Hydrofobiset eli rasvaliukoiset ja kaasumaiset aineet kulkeutuvat solukalvon läpi, mutta vesiliukoiset eivät läpäise kalvoa. Reseptorit voivat vastaanottajasolussa sijaita joko solukalvolla, solun sytoplasmassa tai tumassa. Solukalvoreseptorin viesti välittyy solussa solunsisäisten viestinvälitysketjujen avulla ja vaikutukset voivat kohdistua solun toiminnan säätelyyn joko proteiini- tai geenitasolla. Sytoplasmassa tai tumassa sijaitsevat tumareseptorit sitoutuvat DNA:han ja vaikuttavat solun geenien ilmenemiseen. Solun sisäiset viestinvälitysmekanismit pohjautuvat peräkkäisiin fosforylaatiotapahtumiin, jotka usein viime kädessä saavat aikaan DNA:han sitoutuvien transkriptiotekijöiden fosforylaatioon ja usein myös transkriptiotekijöiden oligomeerien muodostumiseen. Tällainen aktivoitunut transkriptiotekijä voi DNA:n kohdejaksoonsa sitoutuessaan aktivoida tietyn geenin.

71 Lähde: Solunetti The Vitamin D response Element-binding Protein Hong Chen, Bing Hu, Elizabeth A. Allegretto, John S. Adams Expression of the Multiple Sclerosis-Associated MHC Class II Allele HLA-DrB1*1501 Is Regulated by Vitamin D Seeram V. Ramagopalan, Narelle J. Maugen, Lahiru Handunnetthi, Matthew R. Lincoln, Sarah-Michelle Orton, David A. Dyment, Gabriele C. DeLuca etc. Kalsitrioli tuhoaa keskushermostossa autoreaktiivisia T-soluja Journal of Neuroimmunology raportoi Wisconsinin yliopiston hiirillä tehdystä kokeesta, joka osoitti, että yksi annos biologisesti aktiivista D-vitamiinia, eli kalsitriolia (1,25(OH)2D) tuhosi keskushermostossa tulehdusta ylläpitäviä T-soluja, pysäytti EAE:n etenemisen (experimental autoimmune encephalomyelitis) ja johti EAE-taudin remissioon. Kalsitrioli aktivoi keskushermoston uinuvat T-auttajasolut (Treg), jotka hillitsevät immuunivastetta ja laskivat kudoksia tuhoavien Th1- ja Th17-solujen määrää. Lähde: Multiple Sclerosis Discovery Forum. CALCITRIOL, VITAMIN D AND MULTIPLE SCLEROSIS Dr. C. E. Hayes, Ph.D.,Professor of Biochemistry, U. Wisconsin, Madison, Wi, 2014 Mouse studies reveal promising vitamin D-based treatment for MS Th-solujen alaluokkien toiminnan ymmärtämisellä on myös kliinistä merkitystä. Esimerkiksi Th17-alatyypin toiminnan estävillä lääkkeillä toivotaan olevan autoimmuunitaudeissa sekä hyvä teho että mahdollisimman vähän vaikutuksia muuhun kuin ei-toivottuun immuunivasteeseen (van den Berg ja Miossec

72 2009). Lisäksi Th-solujen alatyyppien toiminnan molekylaarisen taustan tutkiminen valaisee myös häiriytyneen immunivasteen aiheuttamien tautien patogeneesiä. Tästä hyvänä esimerkkinä on tulehdusta kiihdyttävän Th1-alatyypin synnyssä välttämättömän Stat4-transkriptiotekijän geneettinen yhteys reumaan ja SLE:hen samoin kuin tuore suomalainen tutkimustulos, jonka mukaan Th17-solujen toimintaa säätelevän Stat3:n mutaatio suojaa MS-taudin kehittymiseltä (Remmers ym. 2007, Jakkula ym. 2010). Lähde: Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim EAE on MS-tautia muistuttava eläinten autoimmuunitauti, jonka tutkimusta sovelletaan MS-taudin tutkimukseen. MS-taudissa elimistön oma immuunijärjestelmä tuhoaa keskushermoston kudoksia, erityisesti aksoneita suojaavaa myeliiniä (demyelinoiva prosessi), mikä aiheuttaa keskushermostossa kulkevien signaalien hidastumista ja edelleen taudille ominaisia oireita. Käytännössä elimistön immuunijärjestelmän solut menevät sekaisin ja niistä tulee tuholaisia. Multiple sclerosis (MS) is an incurable inflammatory demyelinating disease. We investigated one calcitriol dose plus vitamin D3 (calcitriol/+d) as a demyelinating disease treatment in experimental autoimmune encephalomyelitis (EAE). Evidence that calcitriol-vitamin D receptor pathway deficits may promote MS, and data showing calcitriol enhancement of autoimmune T cell apoptosis provided the rationale. Whereas vitamin D3 alone was ineffective, calcitriol/+d transiently increased central nervous system (CNS) Helios(+)FoxP3(+) T cells and sustainably decreased CNS T cells, pathology, and neurological deficits in mice with EAE. Calcitriol/+D, which was more effective than methylprednisolone, has potential for reversing inflammatory demyelinating disease safely and costeffectively. Nashold et al. 2013

73 Coimbra-protokolla Brasiliassa MS-tautia ja muita autoimmuunitauteja hoidetaan ns. Coimbra-protokollan mukaisilla jopa IU (1250 µg) Dvitamiiniannoksilla. Hoitotulokset ovat lupaavia, mutta tietoa Coimbra-protokollasta on saatavilla lähinnä portugaliksi. Michael F. Holick puhuu artikkelin alussa olevalla videolla Coimbra-protokollasta hyvin positiiviseen sävyyn. Euroopassa ja USA:ssa on yhteensä joitakin kymmeniä lääkäreitä, jotka noudattavat tätä hoitomuotoa. Oheisella videolla Coimbra kertoo hoidosta. Video on italiankielinen, mutta siihen on englanninkieliset tekstitykset. D-vitamiinin tutkimus Suuri tutkimustietokanta (PubMed) antaa haulla: Vitamin D yli osumaa. Se osoittaa, että D-vitamiini on kansainvälisissä tutkijapiireissä kuuma aihe, johon viitataan tutkimuksissa hyvin aktiivisesti. D-vitamiinia käsittelevien tutkimusten selvittäminen ja jäsentely yksiin kansiin toisi motivoituneelle tutkijaryhmälle työsarkaa vuosiksi eteenpäin. VitaminDwiki ylläpitää myös tutkimustietokantaa, joka raportoi säännöllisesti D-vitamiinia käsittelevistä uusista tutkimuksista. Sivustolla tutkimukset on organisoitu Dvitamiinin puutokseen liittyvien sairauksien mukaan. Yhteinen nimittäjä viime vuosien tutkimuksissa on se, että Dvitamiinin puutos toimii altistavana tekijänä monille sairauksille ja, että monilla sairailla mitataan keskiarvoa selvästi alhaisempia kalsidiolipitoisuuksia. Se ei voi olla sattumaa. D-vitamiinin tutkimukseen ja kansainväliseen D-vitamiinin merkitystä korostavaan tendenssiin suomalaiset viranomaistahot

74 suhtautuvat väheksyvästi. Se on hullua, kun huomioidaan, että D-vitamiinilla on ollut keskeinen merkitys immuunijärjestelmän säätelijänä koko ihmisen kehityshistorian ajan, sekä siksi, että uusimmissa tutkimuksissa D-vitamiinin merkitys n geenin säätelijänä ja immunomodulatorisena vaikuttajana on entisestään vahvistunut. Tuhannet tutkimukset tukevat D-vitamiiniin liittyviä terveysväittämiä. Se ei ehkä yksin paranna sairauksia, mutta riittävät D-vitamiinitasot antavat hyvän ja tarpeellisen suojan sekä ehkäisevät monien sairauksien puhkeamista. Itse pidän hyvin todennäköisenä, että kalsitrioli voi toimia MStaudin oireita helpottavana jopa tapahtuneita myeliinivaurioita korjaavana lääkkeenä. loista ja aurinkoista alkanutta kevättä kaikille! T: Sami MS-tauti pähkinänkuoressa MS-tauti pähkinänkuoressa on autoimmuunitauteihin tutustuvan artikkelisarjan toinen osa. MS-tauti, eli multippeli skleroosi on nuorten vuotiaiden aikuisten yleisin etenevä keskushermostoon vaikuttava neurologinen sairaus. MS-tautia esiintyy enemmän naisilla kuin miehillä.

75 MS-tauti pähinänkuoressa MS-tauti on kiusallinen pirulainen. En sano, että se olisi inhottavampi, kuin jokin muu noin sadasta tunnetusta autoimmuunitaudista, mutta on se sen verran kurja, että se motivoi minutkin tutustumaan aiheeseen syvällisemmin. MS-tautiin liittyvä alamäki alkoi omalla kohdallani vuosituhannen vaihteessa. Tautidiagnoosi varmistui vasta vuoden 2008 alussa aivojen magneettikuvauksella (MRI) ja lumbaalipunktiolla eli lannepistona otetulla likvornäytteellä. Diagnoosi oli primaaristi progressiivinen MS-tauti (PPMS), joka on miehillä yleisempi MS-taudin muoto. Se poikkeaa yleisemmästä aaltoilevasti etenevästä MS-taudista (RRMS, Relapsoiva-Remittoiva MS-tauti) jopa niin paljon, että näitä kahta tautimuotoa on pidetty eri tauteina. Pitkän sairasloman ja sitä seuranneen määräaikaisen sairaseläkkeen jälkeen jäin pysyvästi sairaseläkkeelle Sen jälkeen olen louhinut netistä

76 autoimmuunitauteja käsittelevää tietoa viestintä- ja informaatiotekniikkaa. ja opiskellut elimistöä rappeuttava MS-tauti MS-tauti on degeneratiivinen eli tulehduksellinen autoimmuunitauti, jossa immuunijärjestelmä hyökkää keskushermoston elimistön kudoksia, erityisesti hermosäikeitä suojaavaa myeliinia vastaan. Sairastuneita on arvioiden mukaan miljoonasta 2,5 miljoonaan ja Suomessa Suomessa todetaan uutta tautitapausta vuosittain. Autoimmuunitautien esiintyvyys on lisääntynyt huomattavasti viimeisten vuoden aikana. MS-taudissa hermosyitä suojaava myeliinitulppa vaurioituu ja vaurioituminen heikentää hermoimpulssien (hermosäikeissä kulkevien sähköisten viestien) kulkua keskushermostossa. Tämä ilmenee hermostollisina oireina, kuten lihasten jäykkyytenä, näön hämärtymisenä, heikkoutena sekä koordinaation ja tasapainon ongelmina.

77 Neurologian isänä pidetty Jean-Martin Charcot määritteli MStaudin sekä siihen liittyvän demyelinisaation ja aksonikadon 1868 nuorelle naiselle tekemänsä ruumiinavauksen perusteella. MS-taudissa aivoihin ja/tai selkäytimeen muodostuu taudille tunnusomaisia plakkeja, jotka heijastuvat magneettikuvauksessa signaalinvoimistumina. Suurin osa MS-potilaista (n.80 %) sairastaa aaltomaisesti etenevää RRMS-tautimuotoa, joka yleensä muuttuu ajan myötä sekundaarisesti progressiivseksi eli tasaisesti ilman pahenemis- ja paranemisvaiheita eteneväksi MS-taudiksi. Kymmenisen prosenttia MS-potilaista sairastaa ensisijaisesti etenevää eli primaaristi progressiivista tautimuotoa (PPMS), jossa pahenemis- ja paranemisvaiheita ei ole, vaan taudin oireet pahenevat tasaisesti. Hyvin harvinaista on, että tauti etenee jatkuvasti kuten ensisijaisesti etenevässä tautimuodossa, mutta sen lisäksi potilaalla on selviä pahenemisvaiheita (PRMS). MS-taudista on olemassa hyvin agressiivisia muotoja, joissa demyelinisaatio ja aksonituho on nopeaa ja kohdistuu

78 elintärkeitä toimintoja ylläpitäviin hermoston osiin. Sellaiset ovat onneksi todella harvinaisia. Useimmilla toimintakyky pysyy melko hyvänä vuosia tai vuosikymmeniä diagnoosin jälkeen. Oireet ja taudin ennuste ovat toisaalta hyvin yksilöllisiä. Joillain tauti pysähtyy ensimmäiseen oirejaksoon tai pahenemisvaiheeseen, kun joillain tauti johtaa vääjäämättä täydelliseen invaliditeettiin.

79 Yleisimmin hyväksytyn näkemyksen mukaan MS-tauti on autoimmuunitauti, jossa kehon oma immuunijärjestelmä häiriintyy tuntemattomasta syystä ja ryhtyy tuhoamaan elimistön omia kudoksia. MS-taudissa kehon oman immuunijärjestelmä hyökkäys kohdistuu keskushermoston kudoksiin ja erityisesti aksoneita suojaavia myeliinitulppia vastaan, mikä johtaa taudille tunnusomaisiin oireisiin.

80 Sairastumiseen vaikuttaa geneettinen alttius ja jokin autoimmuunireaktion ja MS-taudin laukaiseva ympäristötekijä. Aksoni, eli viejähaarake tai hermosyy on hermosolun eli neuronin osa. Tuojahaarakkeita eli dendriittejä on useita yhdessä neuronissa. Aksoni haarautuu loppupäästään ja muodostaa näin useita hermopäätteitä, jotka puolestaan voivat muodostaa synapsin toisen hermosolun tai lihassolun kanssa. Hermosoluissa on yleensä yksi aksoni solua kohden. Aksoni johtaa hermoimpulssin eteenpäin toiseen soluun. Solun runko punaisella värillä: 5. tumake, 15. tuojahaarake, 16. viejähaarake, 19. synapsi, 21. myeliinituppi, 22. Ranvierin kurouma, 23. hermopääte, aksonin haarautunut pää Kuva: Wikipedia MS-taudin syistä esitettyjä teorioita: 1. N e u r a a l i s e n hypoteesin mukaan MS-tauti alkaa

81 keskushermoston tapahtumasta, jossa krooninen hermosolujen infektio saa aikaan immuunijärjestelmää herkistävän antigeenien vapautumisen ja immuunijärjestelmän hyökkäyksen keskushermostoa vastaan. 2. Keskushermostossa tapahtuu myeliiniä muodostavien oligodendrosyytti-solujen ohjelmoitua kuolemaa, jonka seurauksena on tulehdusvaste ja immuunijärjestelmän herkistyminen. 3. Molekyylien samankaltaisuusilmiö: jokin tartuntatautia aiheuttava patogeeni tai makromolekyyli (esim. glykoproteiini gliadiini) saa aikaan immuunijärjestelmän herkistymisen. Koska patogeenin antigeenit ovat samankaltaisia kuin keskushermoston autoantigeenit, immuunijärjestelmä reagoi myös keskushermostoa vastaan. 4. Suositun näkemyksen mukaan on todennäköistä, että esimerkiksi virusinfektion seurauksena keskushermostosta vapautuu autoantigeenejä, joille auttaja-t-solut herkistyvät keskushermoston ulkopuolella (esim. imukudoksessa); sen seurauksena auttaja-t-solut ja muut imusolut siirtyvät keskushermostoon. 5. Myös rokotteiden vaikutusta autoimmuunitautien patogeneesiin on tutkittu paljon. 6. Itse pidän vahvana MS-tautia selittävänä teoriana tunnetun keliakiatutkijan, Alessio Fasanon ajatusta vuotavan suolen oireyhtymästä autoimmuunitautien patogeneesissä. D-vitamiini (kolekalsiferoli) Tuoreen Tyksin, THL:n ja Harvardin yliopiston yhteistyönä laatiman tutkimusraportin mukaan odottavan äidin alkuraskauden aikaiset alhaiset D-vitamiinitasot korreloivat lapsen kasvaneen MS-tautiriskin kanssa. Tutkimuksessa analysoitiin THL:n Finnish Maternity Cohort-seerumipankin aineisto, jossa on 1,5 miljoonaa seeruminäytettä raskaana olleesta suomalaisesta naisesta vuodesta 1983 alkaen. Tutkimus toteutettiin MS-epidemiologian uranuurtajan, Harvardin

82 yliopiston epidemiologian työryhmän kanssa. professorin Alberto Ascherion Tutkimus sopii hyvin yhteen sen tosiasian kanssa, että MStauti on sitä yleisempää, mitä kauempana päiväntasaajasta ollaan; ts. MS-tauti yleistyy selvästi sekä pohjoisella että eteläisellä pallonpuoliskolla, jossa auringon UVB-säteilyn syntetisoiman kolekalsiferolin (D-vitamiini) luonnollinen saanti on vähäistä ja keskittyy muutamaan kesäkuukauteen. Poikkeuksena on esimerkiksi Saudi-Arabia ja muut arabivaltiot, joissa väestön (etenkin naisten) luonnollinen D-vitamiinin saanti on vähäistä peittävän pukeutumisen vuoksi. Päiväntasaajan läheisyyden vuoksi nämä maat sijaitsevat maantieteellisesti pienen MS-tautiriskin vyöhykkeellä, mutta koska D-vitamiinin saanti on alentunut peittävän pukeutumisen vuoksi, tautiriski näissä maissa on korkeahko (31-55 sairastunutta / asukasta). Lue lisää tästä! More than 30 years have passed since vitamin D was originally hypothesized to be an important environmental

83 determinant of the prevalence of MS. During the three decades following the initial linking of vitamin D and MS, evidence has continued to mount. It is now known that MS occurs more frequently in individuals with lower blood levels of vitamin D. A study found that, compared to those with the highest vitamin D blood levels, those with the lowest blood levels were 62 % more likely to develop MS. A recent study has quantified the impact of vitamin D blood levels on risk for MS relapse for each 4 ng/ml increase in 25-hydroxy vitamin D in the blood; the risk for MS relapse is reduced by 12 %. In a randomized controlled trial, supplementation with doses of vitamin D ranging from 10,000 to 40,000 IU daily over the course of 52 weeks resulted in a reduction in relapses and a reduction in the number of aggressive immune cells in patients with MS. Alberto Ascherion työryhmä suosittaa MS-tautia sairastaville 50 µg D-vitamiinia vuorokaudessa. Olen itse syönyt µg D-vitamiiniannoksia vuorokaudessa jo useamman vuoden ajan. On mahdotonta sanoa, onko se hidastanut tautini etenemistä, mutta oletan niin tapahtuneen. En myöskään koe, että runsas Dvitamiiniannos olisi tuottanut negatiivisia sivuvaikutuksia. Rohkaistuin ylittämään viralliset saantisuositukset luettuani eräästä kanadalaistutkimuksesta, jossa MS-potilaille annettiin 1000 µg D-vitamiinia vuorokaudessa vuoden ajan. Yhdelläkään koehenkilöistä ei ilmaantunut runsaan D-vitamiinin aiheuttamia haittavaikutuksia. Sen sijaan yhtä lukuun ottamatta kaikkien koehenkilöiden pahenemisvaiheet vähenivät ja olivat oireiltaan lievempiä. D-vitamiinin yhteydestä MS-tautiin on tehty satoja tutkimuksia. Tästä linkistä löydät näitä tutkimuksia. D-vitamiini on tärkeä hormoninkaltainen sekosteroidi, jota auringon UVB-säteily syntetisoi ihon skvaleenista kesäkuukausina. Rasvaliukoisena vitamiinina, D-vitamiinia varastoituu kesäkuukausina rasvasoluihin, josta sitä vapautuu pimeänä vuodenaikana elimistön hyödynnettäväksi. D-vitamiini,

84 eli kolekalsiferoli muuttuu elimistössä ensiksi kalsidioliksi, joka yhdessä K2-vitamiinin kanssa siivoaa verisuonia ja kuljettaa mm. kalsiumia verestä luustoon. Tässä muodossa Dvitamiini vaikuttaa voimakkaasti verisuonten ja sydämen terveyteen. Kalsidioli muuttuu edelleen hormoninkaltaiseksi kalsitrioliksi, joka vaikuttaa immuunijärjestelmän toimintaan ja ohjaa yli 300 geenin toimintaa. D-vitamiinin puutoksen tunnetuin oire on riisitauti, joka nykyisillä saantisuosituksilla pystytään pitämään kurissa. Lähes kaikilla suomalaisilla on kuitenkin selvä D-vitamiinin vajaus ja se vaikuttaa terveyteen monin tavoin. Japanissa koululaisille tehdyssä tutkimuksessa on esimerkiksi osoitettu, että riittävä D-vitamiinin saanti laskee A-influenssan sairastumisen riskiä 50 %. MS-taudin oireet ja diagnosointi Usein MS-tauti alkaa nopeasti kehittyvillä keskushermostoon liittyvillä oireilla kuten näköhermotulehdus. Monet oireista sopivat myös muihin sairauksiin, joten diagnoosissa poissuljetaan mm. vaskuliitti, sarkoidoosi, neuroborrelioosi ja kuppa. MS-taudin varma toteaminen on haastavaa, sillä oireet voivat viitata moniin muihinkin keskushermoston sairauksiin. Siksi diagnoosi perustuu usein kliinisiin löydöksiin. Diagnoosissa tärkeää on potilaan kuvailemat oireet sekä neurologin suorittamat kliiniset tutkimukset. Näihin sisältyy mm. erilaisia liikerata-, refleksi-, tasapaino- ja aistikokeita. Aivojen ja selkäytimen magneettikuvaus (MRI) paljastaa yleensä MS-taudille ominaisia ovaalin muotoisia plakkeja eli demyelinisoivia prosesseja aivojen valkeassa aineessa lähinnä aivokammioiden vieressä. Lisäksi potilaalta otetaan selkäydinnestenäyte eli likvor, jossa esiintyvät MStaudille tunnusomaiset tulehdusmuutokset tukevat taudin

85 diagnoosia. Toisaalta likvorin tulehdusmuutosten puuttuminen ei poissulje MS-tautia, koska osalla MS-potilaista muutoksia ei ole. MS-taudin diagnoosin tekemisessä noudatetaan ns. McDonaldin uusittuja kriteerejä. Ne edellyttävät, että tutkimus osoittaa tietyt löydökset (esim. MRI, likvor, neurologin huomioimat neurologiset muutokset sekä potilaan kuvailemat oireet) ja että sairastuneella on tietty määrä oirejaksoja ennen diagnoosia. Kun potilaalla on vain yksi (MS-tautiin viittaava) oire, käytetään ilmaisua kliinisesti eriytynyt oireyhtymä (KEO). Siinä vaiheessa on vielä epävarmaa kuinka pian seuraava oirejakso tulee tai tuleeko sellaista ollenkaan. Multippeliskleroosin eli MS-taudin diagnoosi tehdään McDonaldin vuoden 2010 kriteereiden mukaisesti, minkä jälkeen aaltomaisen MS-taudin ensilinjan hoito aloitetaan beetainterferonilla, dimetyylifumaraatilla, glatirameeriasetaatilla tai teriflunomidilla. Jos MS-tauti alkaa poikkeuksellisen aktiivisesti, ensisijaiseksi hoidoksi suositellaan alemtutsumabia, fingolimodia tai natalitsumabia. Potilaille, joilla on diagnoosina KEO (kliinisesti eriytynyt oireyhtymä), suositellaan seurantaa magneettikuvauksella (MK) 3 12 kuukauden kuluessa ensimmäisestä kuvauksesta, jotteivät MS-taudin diagnoosi ja hoidon aloitus viivästyisi. Jos MS-tauti on ensilinjan hoidosta huolimatta aktiivinen, toissijaiseksi hoidoksi suositellaan alemtutsumabia, fingolimodia tai natalitsumabia.

86 Aivojen MK kuuluu immunomoduloivan lääkehoidon tehon arvioon yhdessä kliinisen oirekuvan kanssa. Kun aaltomainen MS-tauti on siirtynyt toissijaisesti etenevään vaiheeseen, käytössä olevaa lääkehoitoa jatketaan tai vaihdetaan, jos taudin aktiivisuutta edelleen ilmenee pahenemisvaiheiden ilmaantumisen tai MK:n perusteella. Lääkityksen lopettamista suositellaan, jos aktiviteettia ei ole esiintynyt 3 vuoteen ja sairauden oireet etenevät tasaisesti. Primaaristi etenevään MS-tautiin ei ole näyttöön perustuvaa taudinkulkuun vaikuttavaa lääkehoitoa. Lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvat hyvä informointi sairaudesta, riittävä ja oikea-aikainen sopeutumisvalmennus, lihashuolto- ja liikuntaneuvonta sekä yksilöllinen ja moniammatillinen havaittujen tarpeiden mukaisesti. kuntoutus Työkyvyttömyyden uhka tulee tunnistaa ajoissa, ja siihen on viipymättä puututtava työterveyshuollon ja ammatillisen kuntoutuksen toimin. Työkykyarvion tekee työolot tunteva työterveyslääkäri, mutta neurologian erikoislääkäri varmistaa parhaan mahdollisen hoidon ja arvioi sairauden ennustetta ja vaikutusta toimintakykyyn =hoi36070

87 MS-taudin oireet MS-taudin oireet vaihtelevat paljon ja suuria yksilöllisiä eroja on sekä taudin etenemisen, että oireiden osalta. Oireisiin vaikuttaa se, missä hermoston alueella myeliinivaurioita on tapahtunut. Yleisiä oireita ovat mm: Näköhäiriöt, kuten kaksoiskuvat ja näön hämärtyminen Yhden tai useamman raajan heikkous ja hallintavaikeudet Tuntohäiriöt, puutumiset, pistely ja polttelu Liiallinen lihasjänteys eli spastisuus Lihasvoimien heikkeneminen (usein aluksi toispuoleisesti) Koordinaatio- ja tasapainohäiriöt Virtsarakon ja suoliston ongelmat Poikkeuksellinen uupumus, eli fatiikki Kognitiiviset ongelmat (heikentynyt muisti tms.) Muutokset lämmönsietokyvyssä Kivut (hermovauriokivut, joihin tulehduskipulääkkeet eivät auta) Omalla kohdallani kaikki oireet ovat tuttuja. Erityisen inhottavina ja omassa taudinkuvassani korostuneina pidän: 1. jatkuvaa oikeanpuoleista lihasheikkoutta. Fyysisen suorituksen jälkeen lihasheikkous etenee alaselkään ja vasemmanpuoleisiin lihaksiin. Lihasten heikentymisen huomaa mm. raskaampia esineitä nostettaessa ja toistuvia liikkeitä seuraavana lihasten väsymisenä. Lihasten palautuminen rasituksesta on hidasta. 2. Virtsarakon ongelmia: erityisesti virtsarakkoa ympäröivien lihasten ja virtsatien kahden sulkijalihaksen toiminnan ongelmat pitävät kiireisenä ja voivat tuottaa kiusallisia yllätyksiä. 3. Levottomia jalkoja. Nykyisin oire kohdistuu oikean jalan nilkkaan, joka makuuasennossa vilkastuu ja aloittaa voimakkaan tahdosta riippumattoman vapinan. Se vaikuttaa häiritsevästi nukahtamiseen. Tähän oireeseen olen syönyt

88 Parkinsonin taudin lääkkeitä, kuten Sifrol ja Pramipeksole, mutta lääkkeiden sieto kasvaa nopeasti. Lisäksi iltaisin syötyjen lääkkeiden haittavaikutuksena on aamuinen spastisuus (lihasjäykkyys), joka heikentää liikkumista jopa useamman tunnin ajan sekä vapinan jatkuva lääkkeiden syöntiä seuraava paheneminen. Nykyisin en syö näitä lääkkeitä sivuoireiden vuoksi. 4. Koordinaatio- ja tasapainovaikeudet (ataksia), jotka korostuvat väsyneenä, hämärässä ja epätasaisessa maastossa. Muutokset lämmönsietokyvyssä ovat myös hyvin selkeitä. Kylmä tai viileä vesi (tai ilma) tuntuu iholla inhottavalta ja miltei kivuliaalta. Lämmin, jopa kuuma ilma on miellyttävän tuntuista, mutta se uuvuttaa nopeasti ja vaikuttaa lihasten toimintaaan. Saunaa en siedä enää alkuunkaan, sillä saunassa kuuman ilman seurauksena lihaksista valuu kaikki voimat ja palautuminen on hyvin hidasta. Hoito MS-tautiin ei tunneta parantavaa lääketieteellistä hoitoa. On kuitenkin kohtuullisen hyvin argumentoituja teorioita siitä, että ruokavaliolla ja eräillä lisäravinteilla voidaan hidastaa taudin etenemistä ja jopa parantaa syntyneitä hermovaurioita (mm. Terry Wahls, Olli Posti ja Alessio Fasano). Palaan tähän teemaan myöhemmin toisessa artikkelissa. Aaltoilevasti etenevään MS-tautiin on hidastavia ja oireita helpottavia lääkkeitä. Ensisijaisesti etenevän MS-taudin joitain oireita (spastisuus, ataksia, virtsarakon häiriöt jne.) voidaan lievittää lääkkeillä, mutta itse tauti etenee tasaisen varmasti ja tehokkain hoito lienee toimintakykyä ylläpitävä fysioterapia. RRMS-tautimuodossa pahenemisvaiheita ehkäistään immunomodulaattoreilla, jotka vaikuttavat immuunijärjestelmän

89 toimintaan. Näistä tunnetuimmat ovat beetainterferoni ja glatirameeri. Niiden on laajoissa tutkimuksissa todettu vähentävän pahenemisvaiheita 30 %:lla potilaista. Laaja kanadalaistutkimus osoitti kuitenkin, että beetainterferoni ei hidastanut MS-tautiin liittyvän invaliditeetin etenemistä. Pahenemisvaiheita hoidetaan myös lyhytaikaisilla, suuriannoksisilla kortisonikuureilla (kortisonipulssihoito). Kortisoni on voimakas anti-nflammatorinen, eli tulehduksia lievittävä, ja imunosuppressiivinen, eli immuunijärjestelmän toimintaa hillitsevä lääke. Se lievittää tulehduksen aiheuttamaa turvotusta ja helpottaa hermoimpulssien kulkua keskushermostossa. Lihasjäykkyyttä eli spastisuutta voidaan helpottaa mm. keskushermoston välittäjäaineen gamma-aminovoihapon (GABA) johdannaisella, baklofeenilla, joka vaimentaa selkäytimen ylireaktiivisia refleksejä. Tautiin liittyviä hermostollisia kipuja voidaan lievittää mm. gabapentiinillä, pregamaliinilla ja mitriptyliinilla. Tulehduskipulääkkeet ja opioidit (poikkeuksena tramadoli) eivät yleensä tehoa neuropaattisiin kipuihin. CCSVI ja laskimoiden operointi Italialainen laskimoasiantuntija Paolo Zamboni esitteli kymmenisen vuotta sitten CCSVI:n (Chronic cerebrospinal venous insufficiency), eli laskimosairauden, minkä aiheuttaa jo sikiövaiheessa tapahtunut kehityshäiriö. CCSVI tarkoittaa keskushermostosta verta poistavien kaulan jugulaarilaskimoiden tai azygolaskimon rakennemuutoksia, jotka heikentävät verenvirtausta laskimossa ja keskushermostossa. Tämä tutkimuslöydös on liitetty MS-tautiin mm. kolmessa tutkimuksessa, jotka osoittavat, että MS-diagnosoiduilla CCSVI on yleisempää kuin terveillä verrokeilla.

90 Itse pidin laskimoiden operointia ja keskushermoston verenvirtauksen tehostamista aluksi vahvana hoitomuotona, mutta olen muuttanut kantaani. CCSVI-hoitoihin sisältyy riskejä ja näyttö ei ole kiistatonta. Roberta Lanzillo kollegoineen tutki CCSVI muutoksia MSpotilailla ja terveillä vapaaehtoisilla. Vaikka heidän aineistonsa osoittaa, että CCSVI on yleisempää MS-potilailla kuin terveillä verrokeilla, muutokset korreloivat selkeimmin potilaiden iän eikä MS-taudin vaikeusasteen kanssa. Kanadalainen tutkimus mittasi 100 MS-potilaan ja verrokin laskimoita ultraäänellä ja magneettitutkimuksella, mutta yhdelläkään tutkimuksessa mukana olleista henkilöistä ei todettu CCSVI muutoksia. Vuonna 2009 Zamboni et al totesivat pilottitutkimuksessaan, että noin puolella operoiduista MS-tautipotilaista pallolaajennuksella avattu jugulaarilaskimo ahtautui uudelleen puolentoista vuoden tarkkailuaikana. Myös Veroux et al osoittivat, että pallolaajennus oli riittämätön toimenpide osalle operoiduista MS-tautipotilaista. Laskimoiden ahtaus on melko yleistä, mutta CCSVI ei ole. Lue tarkemmin tästä. Operaatioon liittyy komplikaatioriski, ja CCSVI-hoitojen epäillään koituneen ainakin kahden kanadalaispotilaan kohtaloksi. Omassa lähipiirissäni on pitkälle edennyttä MStautia sairastava henkilö, joka kävi laskimoiden pallolaajennuksessa, mutta hän ei hyötynyt operaatiosta. Saksassa tehty tutkimus selvitti dopplerultraäänen ja magneettiresonanssivenografian avulla laskimopaluuta MStautipotilailla. Mukana oli 40 MS-tautia sairastavaa potilasta. Tutkimuksessa mitattiin sisäisen jugulaarilaskimon ja azygoslaskimon ahtaumaa, joka jaettiin kolmeen ryhmään 0-50% ahtaumaan, 51-80% ahtaumaan ja yli 80% ahtaumaan. Vasta yli 80% ahtauman todettiin vaikuttavan hemodynaamisesti

91 merkittävästi. Ultaäänitutkimuksen perusteella vain 4 potilaalla todettiin poikkeamaa laskimopaluussa. Tutkimuksen pääasiallinen löydös oli, että verrattuna Zambonin alkuperäiseen tutkimukseen ultraäänellä todennettaviin CCSVI muutoksia oli saksalaisessa aineistossa huomattavasti vähemmän.toisen saksalaisen tutkimusryhmän tutkimuksessa selvitettiin 20 MS-potilaan ja 20 verrokin laskimopaluuta. Tutkimus oli nk. kolmoissokkoutettu, jossa tutkimuksen suorittaja, datan analysoija ja tilastotieteilijä eivät tienneet tutkimushenkilön ryhmästä. Kenelläkään tutkituista ei todettu retrograadista virtausta. Yhdelläkään MStautipotilaista ja vain yhdellä kontrolleista oli kaksi CCSVI muutosta. Tutkijoiden johtopäätöksen mukaan heidän datansa ei tue esitettyä CCSVI:n ja MS-taudin välistä yhteyttä.kolmannessa saksalaisessa tutkimuksessa selvitettiin MS-tautipotilaiden kallonsisäistä laskimopainetta verrattuna terveisiin verrokeihin. Mittarina käytettiin oftalmodynamometriä. Tutkimuksessa oli mukana 29 MS-tautia sairastavaa, 28 tervettä verrokkia ja 19 potilasta jolla kallonsisäinen paine oli kohonnut, mutta jolla ei ollut MStautia. Tuloksissa vain kolmannella ryhmistä oli kohonnut laskimopaine. Terveiden ja MS-potilaiden laskimopaineiden välillä ei todettu minkäänlaisia eroja.neljännessä Saksassa tehdyssä tutkimuksessa tulokset olivat edellisten kanssa samoja. CCSVI muutosten suhteen eroja terveiden ja MS-tautia sairastavien välillä todettu. Tässä tutkimuksessa 56 MStautia sairastavaa ja 20 tervettä verrokkia. Kreikkalaisessa tutkimuksessa selvitettiin doppler-kaikututkimuksen keinoin laskimopaluun ongelmien ja MS-taudin yhteyttä. 42 MS-tautia sairastavaa potilasta ja 43 kontrollihenkilöä tutkittiin. Kriteereinä CCSVI:lle pidettiin laskimorefluksia kaulalaskimoista istualtaan ja seisaaltaan. Tutkimuksen yhteydessä tehtiin myös apnea testi ja valsalvan koe. Istualtaan refluksi todettiin yhdellä potilaalla (2%) ja yhdellä kontrolliryhmään kuuluvalla. Valsalvan-manööverin yhteydessä refluksi oli todettavissa kolmella MS-potilaalla (7%) ja neljällä kontrollilla (9%). Näin ollen ryhmien

92 välillä ei ollut eroja.lisäksi Tel Avivilainen tutkimus on päätynyt aikaisemmin mainittujen tutkijoiden kanssa samanlaisiin tuloksiin. Heidän tapaus-verrokki tutkimuksessaan oli mukana 27 MS-tautia sairastavaa ja 32 tervettä verrokkia. Tutkimuksessa ei ryhmien välillä ollut CCSVI muutosten suhteen eroja. Wikipedia On kuitenkin myös näyttöä, että CCSVI hoidot helpottavat MStaudin oireita. Stanfordin yliopiston lisäksi kolme muutakin Yhdysvaltalaista tutkijaryhmää julkaisivat tuloksiaan vuoden 2012 aikana. Kalifornialaistutkijat (Hubbard et al) analysoivat 259 MStautipotilaan verenvirtauksia ja operoivat CCSVI-ahtaumia. Hoitotoimenpiteen tuloksellisuutta arvioitin kuukausi ja puoli vuotta operaation jälkeen MSIS-29 mittaristolla (Multiple Sclerosis Impact Scale). Fyysistä ja psyykkistä vaikutusta mittaavan MSIS pisteytyksen mukaan operaatio paransi tilastollisesti merkittävästi MS-tautipotilaiden tilaa. Yhden kuukauden tarkastuskohdassa potilaiden fyysistä tilaa arvioiva MSIS-pisteytys kohosi 67,9 prosentilla potilaista ja kuuden kuukauden kohdalla 53,6 prosentilla potilaista pisteytys osoitti parempaa tilannetta. Psyykkisen osa-alueen MSIS-pisteytys oli kohentunut kuukauden ja kuuden kuukauden kohdalla noin puolella potilaista (53 % ja 44,4 %). Chicagon yliopiston tutkimuksessa (Ferral et al) MStautipotilaiden laskimoahtaumia todettiin katetri venografialla 95 %:lla tutkituista MS-tautipotilaista (n=94). Oireiden helpottumista Chicagon tutkijat havaitsivat 55 %:lla operoiduista. Heidän tutkimuksessa hieman vajaalla puolella operoiduista oli MS-taudin progressiivinen tautimuoto. Maaliskuussa 2012 pidetyssä radiologien konferenssissa (San Francisco) New Yorkin tutkimusryhmän edustaja Kenneth Mandato esitteli 192 MS-tautipotilaalle (96 RR, 66 SP, 30 PP) tehdyn operoinnin tuloksia. Laskimo-operaatioiden vaikutuksia mitattiin kyselytutkimuksena, missä kartoitettiin mm. fyysistä toimintakykyä, fatiikkia, seksuaalista

93 toimintakykyä, emotionaalista sekä kognitiivista tilannetta. Tulosten analysointi osoitti, että operoinnista selkeämmin hyötyivät vähemmän aikaa (alle 10 vuotta) MS-tautia sairastaneet. Fyysisen toimintakyvyn osalta kaikkiaan 75 % operoidun kohdalla todettiin parantumista lyhyellä aikavälillä. Wikipedia Kannabisjohdannaiset vaikuttavat MS-taudin ja monen muun sairauden hoidossa lupaavilta. Lääkkeenä kannabista on käytetty Kiinassa jo 2700 eaa. On harmillista, että kannabis on yhä suomalaisessa yhteiskunnassa valtava tabu. Potilaille määrätään silmää räpäyttämättä voimakkaasti riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä, kuten opioideja, mutta lääkekannabista lääkärit eivät hevillä reseptiin kirjoita. Itse asiassa siihen taidetaan tarvita erillinen lupa viranomaisilta. Lääkekannabiksen teho perustuu kannabinoideihin (erityisesti kannabidioliin, CBD, joka vaikuttaa tulehdusta ja immuunivastetta hillitsevästi). Kannabinoideja kasvissa on ainakin 85 sekä niiden lisäksi potentiaalisesti lääkinnällisiä lerpeeneitä, joita on yli 200. Brain-lehden heinäkuun 2003 numerossa Lontoon neurologisen instituutin University Collegen tutkijat raportoivat, että synteettisen kannabisagonistin WIN 55,212-2 käyttö toi huomattavaa neurologista suojausta multippeliskleroosin eläinmalleissa. Tämän tutkimuksen tulokset ovat tärkeitä, koska ne viittaavat siihen, että oireiden hallinnan lisäksi kannabis voi myös hidastaa neurodegeneratiivisia prosesseja, jotka lopulta johtavat MS-taudin krooniseen invaliditeettiin ja todennäköisesti muihin tauteihin, tutkijat sanoivat loppupäätelmissään. Tutkijat Alankomaiden Vrija University Medical Centerin neurologian osastolta raportoivat myös ensimmäistä kertaa vuonna 2003, että THC:n oraalinen käyttö voi vahvistaa MSpotilaiden immuniteettijärjestelmää. Nämä tulokset

94 viittaavat kannabinoidien tulehdusta poistaviin lääkinnällisiin mahdollisuuksiin MS-taudissa, kertoivat tutkijat loppuyhteenvedossaan. Britannian hallitus sponsoroi tällä hetkellä kolmen vuoden kliinistä koetta, jonka tarkoituksena on arvioida kannabinoidien pitkäaikaisvaikutuksia sekä MS-taudin oireiden että taudin etenemisen hallinnassa. Health Canada on myös äskettäin hyväksynyt kannabisekstraktien reseptikäytön MStautiin liittyvän neuropaattisen kivun hoitoon. Suomessa on Finohta julkaissut lyhennelmän kysymyksessä olevan Sativexin vaikutuksia koskevista tutkimuksista. Wikipedia Geenit ja altistavat perintötekijät Autoimmuunitaudin (MS-taudin) puhkeaminen edellyttää kolmen patofysiologisen mekanismin toteutumista (Alessio Fasano et al). Nämä ovat: 1. Geneettinen alttius sairastua 2. Vuotavan suolen oireyhtymä 3. Jokin laukaiseva ympäristötekijä (esim. keliakiassa taudin laukaisee gluteenin sisältämä glykoproteiini, gliadiini. Glykoproteiineja esiintyy lähes kaikilla organismeilla, joten molekyylien samankaltaisuusilmiö toteutuu, kun gliadiinia pääsee verenkiertoon. MStaudissa matalat D-vitamiinitasot sekä Epstein-Barrvirukselle altistuminen saattavat olla taudin laukaisevia tekijöitä. MS-taudin puhkeaminen edellyttää perinnöllistä alttiutta sairastua. Suvullinen alttius ei kuitenkaan yksin selitä MStautiin sairastumista, koska on havaittu, että jos identtisistä kaksosista toinen sairastuu MS-tautiin, sisaruksen riski sairastua (konkordanssiprosentti) on % (tällöin sairastuminen edellyttää geneettisen alttiuden

95 lisäksi jonkin laukaisevan ympäristötekijän. Konkordanssiprosentti on selvästi pienempi ei-identtisillä kaksosilla ja muilla sisaruksilla. Perinnölliseen alttiuteen vaikuttaa ainakin HLA-geenejä (Human leukocyte Antigen), jotka ovat immuunipuolustuksen toiminnan perusta. Jokaisessa ihmisen solussa on HLA-molekyylejä, jotka esittelevät solun sisäisiä proteiineja. HLA-geenialue on noin neljän miljoonan emäsparin pituinen DNA-alue kromosomissa 6 ja se koostuu kolmesta luokasta 1, 2 ja 3. Luokan 1 geenialue sisältää HLA-lokukset A, B ja C, joiden tuotteita esiintyy kaikissa tumallisissa soluissa. HLA-1 molekyylit esittelevät solun sisäisiä proteiineja, jotta immuunijärjestelmä voi tunnistaa esimerkiksi viruksen infektoiman solun, kun HLA-1 molekyyli esittelee virusten proteiinirakenteita. Luokan 2 HLA-molekyylejä esiintyy pääasiassa antigeenia esittelevien solujen (APC-solut, eli Antigen Presenting Cells) pinnalla, sekä kateenkorvan pinnan epiteelisoluissa. Antigeenejä esittelevä solu, esimerkiksi antigeenejä makrofagi esittelee syömänsä mikrobin HLA-2 molekyylissään, mikä laukaisee immuunijärjestelmän immuunivasteen. Luokan 3 geenialue sisältää geenejä, jotka koodaavat muun muassa komplementin osia. Komplementti on liukoisten proteiinien muodostama järjestelmä, joka tuhoaa vieraita soluja. Erityisesti muutokset HLA-DRB1 geenissä ja sen variantissa HLA-DRB1*15:01 lisäävät riskiä sairastua MS-tautiin. Muita sairastumisen riskiä lisääviä geenejä ovat mm. IL7R-geeni, joka säätelee kahden immuunisolujen kalvoilla sijaitsevan reseptoriproteiinin: IL-7 ja TSLP toimintaa. Interleukiini-7 on osallisena myös muissa autoimmuunisairauksissa, kuten tyypin-1 diabetes ja nivelreuma. MS-taudissa geenivariantti aiheuttaa tilanteen, jossa IL-7 reseptoreja syntyy solukalvojen pinnan sijasta solun sisälle.

96 MS-tautiin vaikuttaa lisäksi ainakin seuraavat geenit CYP27B1, IL2RA ja TNFRSF1A. Makrofagi Makrofagit, eli suursyömärit ovat elimistön syöjäsoluja, jotka syövät vierasaineita. vieraiksi Makrofagin tunnistettuja solulimassa on mikrobeja ja atsurofiilisia jyväsiä. Nämä sisältävät fagosytoosin toiminnan kannalta tärkeitä lysomaalisia entsyymejä ja myeloperoksidaaseja. Kun makrofagi syö patogeenin, se joutuu fagosomin sisälle, joka sitten fuusioituu lysosomin kanssa. Fagolysosomin sisällä entsyymit ja toksiset peroksidit sulattavat patogeenin. Makrofagit voivat sulattaa yli 100 bakteeria ennen kuolemistaan hajoamistuotteisiin. Makrofagit kehittyvät veressä kiertävistä monosyyteistä ja asettuvat kudoksiin ja niitä on erityisen runsaasti lymfaattisissa kudoksissa, kuten imusolmukkeissa. Makrofagit tuhoavat tehokkaasti solunsisäisiä mikrobeja, mutta niillä on tärkeä tehtävä myös soluvälitteisessä immuunipuolustuksessa, jossa ne toimivat antigeenia esittelevinä soluina (APC). Makrofagi syömässä patogeenia: a. Syöjäsolu nielaisee patogeenin fagosytoosilla. Fagosytoottinen vesikkeli eli fagosomi muodostuu.

97 b. Lysosomit fuusioituvat fagosomin kanssa muodostaen fagolysosomin; patogeeni pilkotaan entsyymeillä. c. Jätteet poistuvat tai assimiloidaan (ei kuvassa). Osat: 1. Patogeenit 2. Fagosomi 3. Lysosomit 4. Jätteet 5. Sytoplasma 6. Solukalvo Antigeeni Antigeeni on mikä tahansa molekyyli, joka aiheuttaa elimistössä immuunivasteen. Antigeenit ovat usein proteiineja tai polysakkarideja, joita esiintyy esimerkiksi bakteerien tai virusten pintarakenteissa. Imusoluilla on antigeenireseptori, jonka avulla ne tunnistavat tietyn antigeenin. Antigeenien avulla elimistö tunnistaa sen, onko solu oma tai elimistölle vieras. Vasta-aineet tarttuvat antigeeniin. Antigeeni aiheuttaa elimistössä vasta-ainevälitteisen tai soluvälitteisen immuunireaktion. Jos elimistön muistisoluissa on tieto taudinaiheuttajasta, käynnistyvää vastetta kutsutaan sekundaarivasteeksi (adaptiivinen immuniteetti), jossa vaste on nopeampi ja tarkempi. Jos antigeeni on tuntematon, elimistö käyttää muita menetelmiä tunkeutujan tuhoamiseen (primaarivaste, luonnollinen immuniteetti). Primaarivasteen jälkeen immuunipuolustuksen käyttöön jää muistisoluja, jotka muistavat kyseisen antigeenin, joten sen tuhoaminen seuraavalla kerralla on nopeampaa. Elimistön omat solut tunnistetaan samalla menetelmällä. MS-tautiin liittyvien geenien kartoitus etenee hyvin. Vuonna 1970 tunnettiin vain yksi geeni, jonka epäiltiin liittyvän MStautiin MS-tautiin liittyviä geenejä tunnettiin kolme. Laaja 15 maassa toteutettu 23 tutkimusryhmän geenikartoitus

98 vertasi MS-tautia sairastavan ja terveen geenejä vuonna 2011 ja osoitti 57 MS-tautiin vahvasti kytkeytyvää geeniä. GWAS (genome-wide association studies) julkaisi MS-tautiin liittyvää geenivarianttia ja vuonna 2014 MStautiin liittyviä geenivariantteja oli löydetty jo 159. Disease Modifying Treatments Multiple Sclerosis Research Talk MS Life 2014 Lopuksi Tämä oli pitkä, helvetin puuduttavaa, melko kattava, mutta pintapuolinen artikkeli MS-taudista. Jatkan autoimmuunitautien ja MS-taudin käsittelyä seuraavaksi tutustumalla tarkemmin Alessio Fasanon teoriaan vuotavan suolen oireyhtymästä sekä ravintoaineiden ja aineenvaihdunnan toimintaan ja suolistoflooran asemaan immuunijärjestelmän säätelijänä. Elina Hytönen: Aspartaami

99 Aspartaami on keinotekoinen makeutusaine, jonka useimmiten saa vatsaansa kun nauttii sokerittomia tai rasvattomia tuotteita. Näitä ovat light-virvokkeet ja mehut, kahvin ja teen makeuttajat (kuten Canderel, NutraSweet, Hermesetas Gold ja Pirkka-makeutus), monet makeiset ja purukumit, jugurtit, kaakao- ja muut instant-juomat, teolliset jälkiruoat jne., sokerittomat mutta makeat lääkkeet ja jopa jotkut vitamiinija hivenainevalmisteet. Aspartaamia on USA:ssa yli 9000:ssa valmisteessa, Englannisa monissa sadoissa ja meilläkin yhä useammassa tuotteessa. Se on käytössä yli 90:ssä maassa, mutta Itävalta, Ranska, Belgia, Kreikka, Italia ja Hollanti ovat sen kieltäneet (tieto vuodelta ). Aspartaamin läsnäoloon valmisteessa viittaavat aspartaamin lisäksi koodi E 951, maininta sisältää fenyylialaniinin lähteen sekä sana asparaatti. Aspartaamin uskomaton historia Diabetes-spesialisti tri H.J.Roberts, joka on maailmanlaajuisesti tunnettu aspartaamin tutkija, kertoo, että aspartaamista kaavailtiin alun perin mahahaavalääkettä, kunnes lääkekemisti nuolaisi sormeaan ja havaitsi sen makeaksi.

100 Vuonna 1974 aspartaami oli USA:ssa markkinoilla sadassa tuotteessa puoli vuotta, minä jälkeen se poistettiin myynnistä. Sen oli havaittu aiheuttavan ihmisille mm. näönmenetystä ja erilaisia hermostohäiriöitä sekä rottien aivoissa syöpää ja reikiä. V aspartaamia valmistavan jättiläisyrityksen Monsanton johtaja nimitettiin USA:n elintarvikeviraston (FDA) johtoon. Asia otettiin uudelleen käsittelyyn, eikä aspartaamia taaskaan hyväksytty. FDA:n johtaja kumosi yksin tämän kieltävän päätöksen. Monsanto saattoi taas valmistaa aspartaamia elintarvike- ja lääketeollisuudelle, jotka myös saattoivat sitä nyt käyttää. Koska aspartaamista on kertynyt runsaasti tutkimustietoa ja paljon karvasta käyttäjäkokemusta, sekä FDA:n että Monsanton täytyy olla tietoisia aspartaamin myrkyllisyydestä. Aspartaami on myrkky Aspartaami koostuu kahdesta aminohaposta, fenyylialaniinista (50%), aspargiinista (40%) sekä metanolista (10%). Aspartaamin puolustajat väittävät, että kaksi ensimmäistä komponenttia ovat täysin samanlaisia kuin ne, joita elimistössä syntyy proteiinipitoisen ruoan sulamisen jälkeen, ja että ne hajoavat ja katoavat itse nopeasti. Niitä esiintyy myös luonnonmukaisina, joten aspartaamikin on väitteen mukaan luonnollinen aine ja vaarallinen vain niille harvoille, jotka sairastavat fenylketonuriaa. Siksi aspartaamista on mainittava tuoteselosteessa joko sen omalla nimellä tai elintarvikekoodilla E951 tai maininnalla sisältää fenyylialaniinin lähteen.tosin etenkin vitamiinivalmisteissa aspartaami saatetaan jättää mainitsematta. Aspartaami on kuitenkin synteettinen valmiste ja näyttää elimistössä käyttäytyvän aivan omalla tavallaan. Synteettinen fenylalaniini ilmeisesti aiheuttaa muitakin ongelmia kuin vain hengenmenon mahdollisuuden fenylketonuriaa sairastaville (Roberts et al.). Mutta lisäksi fenylalaniinilla on taipumus muuntua metanoliksi, joka tunnetusti aiheuttaa mm. sokeutta ja

101 maksavaurioita. USA:n ympäristönsuojeluviraston suosittelee metanolin päivittäisen saannin rajoittamista 7,8 mg:aan/päivä, mutta jo yksi tölkki kevytvirvokejuomaa sisältää metanolia kaksinkertaisesti tämän määrän, ja litra Coca Cola Lightia 75 mg. Aspartaamia käyttävä diabeetikko saattaa päivän mittaan saada yli 30 kertaa tämän annoksen. Aspartaamin ADI-arvo on 40 mg painokiloa kohti. ADI-arvo tarkoittaa hyväksyttävää päivittäistä saantimäärää, jolle ihminen voi altistua koko ikänsä ilman terveydellisiä haittavaikutuksia. Esimerkiksi 60 kg painava henkilö voisi tämän mukaan turvallisesti juoda päivittäin 4 litraa kevytjuomaa, joka on makeutettu suurimmalla sallitulla määrällä aspartaamia. Tällä suosituksella pelkästään metanolin saanti on 300 mg päivässä. Suomen Elintarvikevirasto on tämän ADI:n kannalla. Aspartaamin metanoli muuntuu formaldehydiksi, tunnetuksi karsinogeeniksi, kun lämpötila saavuttaa tai ylittää 30 astetta. Tämä aine on paitis ruumiiden palsamoinnissa käytetty myös voimakas myrkky, joka jo pieninä annoksina voi aiheuttaa geneettisiä ja immuunijärjestelmän vaurioita. Formaldehydi taas muuntuu muurahaishapoksi, joka aiheuttaa aivoverisuonten laajentumista ja estää kudosten hapensaantia. Muurahaishappoa käytetään teollisuudessa aktivaattorina, kun irrotetaan epoksi- ja uretaanipinnoitteita. Persianlahden sodan jälkeen USA:n ja sen liittolaisten joukoissa ilmeni outoa sairautta, jota alettiin nimittää Persianlahden syndroomaksi. Joukoille oli toimitettu useita tuhansia autolavallisia dieettijuomia, jotka makasivat Arabian auringon alla, 50 asteen kuumuudessa viikkokausia. Palveluksesa olleet miehet ja naiset joivat niitä kaiken päivää. Kaikki heidän oireensa viittaavat aspartaamimyrkytykseen. Merkillistä kyllä FDA on hyväksynyt aspartaamin käytön monessa ruokavalmisteessa, joka vaatii kuumentamista. Toisaalta muuntuminen metanoliksi ja formaldehydiksi tapahtuu aivan normaalioloissakin varastossa ja kaupan hyllyllä jo 2-3

102 kuukauden kuluttua tuotteen valmistamisesta. Aspartaami on ollut Pentagonin kemiallisten aseiden listalla. Sillä on 92 virallisesti dokumentoitua haittavaikutusta sokeutta, MS-tautia, Alzheimeria, aivosyöpää ja kuolemaa myöten. Yli 75 prosenttia kaikista FDA:han tulleista, ruokaaineiden haitallisuutta koskevista raporteista koski aspartaamia v (Department of Health and Human Services, Report on All Adverse Reactions in the Adverse Reaction Monitoring System, 25-28). Vuonna 1997 kerrottiin ainakin 7.300:n amerikkalaisen valittaneen FDA:lle vakavista reaktioista (WDDTY, January 1997). Jotkut reaktioista olivat hyvin vakavia, jopa kuolemaan johtaneita. Aspartaamimyrkytyksen yleisiä ensioireita ovat jatkuva väsymys, ruuansulatusvaivat kuten pahoinvointi, turpoaminen, vatsakipu ja ripuli, muistin ja ajattelukyvyn huomattava heikentyminen, persoonallisuusmuutokset, käsien ja jalkojen tunnottomuus ja pistely, näköhäiriöt ja tajuttomuus. Muita tavallisia ovat allergiat, kouristukset, fibromyalgia-oireet, nivelsäryt, äkilliset kivut, lihominen, selluliitti, huimaus, päänsärky ja migreeni, tinnitus, ahdistus, masennus, paniikkihäiriöt, halvaus, sydämen verisuonten sairaudet, verenpaineen nousu, parkinsonismi ja puhehäiriöt. Aspartaami vahingoittaa etenkin aivoja ja muuta hermostoa Aspartaamin aspargiini ja fenylalaniini ovat neurotoksiineja. Ne pystyvät läpäisemään aivojen suojana olevan veriaivoesteen ja tunkeutumaan aivoihin, missä ne vaurioittavat neuroneja. Aivoissa aspartaami estää serotoniinin (säätelee aivojen vireystilaa ja mielialaa) muodostumista, mikä aiheuttaa ahdistuneisuutta, ärtyneisyyttä, huimausta, unettomuutta, masennusta, maanisdepressiivisyyttä, paniikkihäiriöitä, käytöshäiriöitä kuten raivoa ja väkivaltaisuutta, muistinmenetystä, sekavuutta ja tajuttomuutta sekä

103 kuukautisiin liittyviä mielen ja kehon ongelmia (PMS). Eräässä yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa selvitettiin aspartaamin vaikutusta mielentilaan tutkimuksella, jossa oli 40 masennuspotilasta ja 40 tervettä ihmistä. Koehenkilöt saivat aspartaamia 30 mg painokiloa kohden vuorokaudessa (sallittu enimmäismäärä on nykyään 40 mg/painokilo). Masennuspotilaiden oireet pahenivat ja heidän käytöksensä muuttui niin oudoksi, että tutkimus oli keskeytettävä. Tutkijat totesivat, että masennukseen taipuvat henkilöt ovat erityisen herkkiä aspartaamin haittavaikutuksille, ja heidän tulisi välttää sen käyttöä (Biological Psychiatry, 1993; 34: 13-7). Amerikassa tehdyssä, useita satoja lentäjiä koskeneessa tutkimuksessa lentäjät, jotka olivat kevytjuomien suurkuluttajia, valittivat muistinmenetystä ja sekavuutta, päänsärkyjä, epileptisiä kohtauksia, näköhäiriöitä ja mahalaukun ja suoliston vaivoja (Aspartame Consumer Safety Network). Nykyään USA:n ilma- ja merivoimien sekä useiden lentoyhtiöiden lentäjät eivät saa käyttää aspartaamia sen aiheuttamien vaaratilanteiden takia; koneita ja ihmishenkiä on menetetty. Toinen tutkimus osoitti aspartaamin nauttijoilla olevan huomattavasti muita enemmän päänsärkyjä (Neurology, 1995; 45: 1631). Washingtonin yliopiston professori John Olney analysoi USA:n Kansallisen syöpäinstituutin tilastoja vuosilta 1975-l992 ja havaitsi 10%:n nousun aivokasvainten (glioblastoomat) esiintymisessä kolme vuotta sen jälkeen, kun aspartaami oli tullut markkinoille (J Neuropathol Exp Neurol, 1996; 55: ). Olneyn mukaan syynä on aspartaamin aineenvaihduntaprosesseissa syntyvä diketopiperatsiini (DKP). Näitä aivokasvaimia on esiintynyt erityisen runsaasti juuri nuorilla ihmisillä. DKP:n määrä kasvaa sitä mukaa kun aspartaamilla makeutettu tuote vanhenee: jos sitä on kuuden kuukauden kuluttua tietyssä määrässä juomaa 135,66 mg, niin 30 kk:n kuluttua vastaava määrä on 173,28 mg (J Agric and Food Chem, 33 (4):734-8). Itselläni on ollut potilaana nuori mies, joka laihdutti vuoden kevyt-colalla, minkä jälkeen hänellä todettiin aivokasvain.

104 Kun laboratoriorotille ja hiirille syötettiin aspartaamia niiden koko elinkaaren ajan eli ne saivat aspartaamia jo ennen syntymää ja siitä eteenpäin kuolemaansa asti, niissä havaittiin maksan ja keuhkojen syöpää (Am J Ind Med, 2010; 53: ). Englannissa aspartaamilla makeutettua maitoa juoneet apinat saivat 218:n päivän jälkeen voimakkaita epileptisiä kohtauksia. Kohtaukset loppuivat, kun aspartaamista luovuttiin, eikä niitä esiintynyt enää kolmen kuukauden tarkkailuvaiheen aikana. Suuret annokset aspartaamia aiheuttavat epileptisiä kohtauksia myös aikuisilla ihmisillä, pienemmät lapsilla. Aspartaami lihottaa Ironista kyllä, laihduttajien suosima kevyen linjan makeuttaja lisää sokerin ja hiilihydraattien himoa (prof.r.wurtman, Massachusetts Institute of Technology; Wurtman on tutkinut aspartaamin vaikutuksia aivojen biokemiaan). Aspartaami on addiktoiva aine, siitä tulee riippuvaiseksi. Aspartaamin hajoamistuote formaldehydi varastoituu rasvasoluihin, etenkin lantion ja reisien alueelle. Tri Roberts kertoo potilaista, jotka ovat laihtuneet huomattavasti sen jälkeen, kun ovat lakanneet käyttämästä aspartaamia. Aspartaami on vaarallista diabeetikoille Aspartaami on lähes energiaton makeute, minkä vuoksi se ei nosta verensokeria. Sitä suositellaan siksi diabeetikoille, asesulfaami-k:n ohella. Sakariiniin ja syklamaattiin kohdistuu syöpäepäilyjä, ja niiden käyttöä on rajoitettu. Kun diabeetikko yrittää ruokavaliossaan välttää sokeria ja muita hiilihydraatteja, hänestä tulee helposti aspartaamin suurkuluttaja, jossa riskitkin moninkertaistuvat. Toisaalta aspartaamin tiedetään itsekin aiheuttavan diabetestä. Diabetes saattaa rappeuttaa verkkokalvon (retinan) ja aiheuttaa sokeutta; aspartaamin nauttiminen on siten diabeetikolle

105 leikkiä tulen kanssa, koska aspartaami vaikuttaa huomattavan haitallisesti silmiin, aiheuttaen mm. juuri retinopatiaa. Diabeetikot ovat myös alttiita aspartaamista johtuville akuuteille muistikatkoille ja lihomiselle. Aspartaami saa verensokerin heittelehtimään, niin että sokerin kontrolli vaikeutuu ja shokkitilan uhka kasvaa; näistä johtuvia kuolemantapauksia on raportoitu monia. Tietysti diabeetikkolapset ovat erityisen alttiita kaikille aspartaamin haittavaikutuksille, jo ikänsä ja sairautensa vuoksi ja siksi, että heille todennäköisesti tarjotaan tasaiseen tahtiin kemiallisia virvokejuomia ja makeisia. Monsanto, aspartaamin valmistaja, rahoittaa Amerikan Lääketieteellistä yhdistystä (American Medical Association), Amerikan Ruokavalioyhdistystä (American Dietary Association), Amerikan Lääkäriliiton konferenssia (Conference of the American College of Physicians) sekä Amerikan Diabetesyhdistystä (ADA): siksi näiltä tahoilta ei kuulu protesteja tai varoituksia. Mutta ei niitä ole kuulunut juuri Suomessakaan. Edessäni on Diabetes-lehti vuodelta 1998, jossa todetaan, että aspartaamia ja asesulfaami-k:ta voi turvallisin mielin nauttia suurehkojakin määriä (Diabetes 1-2/98). Sama lehti suosittelee aspartaamia myös raskaana oleville! Diabetes-liiton kanta ei tiettävästi ole tästä muuttunut. Aspartaami ja lapset Äidin nauttima aspartaami hedelmöityksen ja raskauden aikana voi aiheuttaa lapselle syntymävaurioita, esim. henkistä jälkeenjääneisyyttä (H.J.Roberts, kirjat Aspartame (NutraSweet): Is It Safe? ja Defense Against Alzheimer s Disease). Myrkky välittyy lapseen myös imetyksessä. Robertsin mukaan on tieteellistä näyttöä, että fenylalaniini ja metanoli kertyvät raskauden aikana istukkaan ja siirtyvät siitä sikiöön. Lisäksi aspartaamin hajoamistuote formaldehydi on myös geneettisiä vaurioita aiheuttava korkean luokan myrkky.

106 Odottava äiti, joka juo kevytjuomia välttääkseen lihomista, joutuu myös itse aliravitsemustilaan aspartaamista johtuvien vatsaongelmien ja ripulin vuoksi. Aspartaamin haittavaikutukset kärjistyvät lapsissa. Aikuisten oireiden lisäksi lapsilla voi esiintyä ihottumia, astmaa, painon putoamista tai nousua, ylivilkkautta, masennusta, epäsosiaalista käytöstä, ärtyneisyyttä sekä matalaa älykkyyttä ja huonoa koulumenestystä. Epileptisiä poissaolokohtauksia sairastavilla lapsilla on todettu aivosähkökäyrän muutoksia aspartaamin annon jälkeen. Vuoden 2001 lopulla lehdissä kerrottiin Norjan luonnontieteellisen ja teknisen yliopiston hyväksymästä tutkimuksesta, jonka mukaan aspartaami vaikuttaa lapsilla erityisesti siihen aivojen osaan, jossa oppiminen tapahtuu. Aspartaamilla näkyy olevan sama ominaisuus kuin fluorilla, molemmat alentavat lasten älykkyyttä. USA:ssa senaattori Howard Hetzenbaum teki muutama vuosi sitten lakialoitteen, joka tähtäsi lasten ja odottavien äitien varoittamiseen aspartaamin vaaroista. Aloite sisälsi myös ehdotuksen väestötutkimuksesta, jolla olisi kartoitettu aspartaamin aivokemian aiheuttamat sairastumiset (halvauskohtaukset, muutokset, hermostolliset muutokset ja käytöshäiriöt). Lääke- ja kemiallisia aineita markkinoivat lobbausryhmät estivät aloitteen hyväksymisen. Aspartaamia sisältävissä tuotteissa pitäisi ehdottomasti olla varoitus, että ainakaan raskaana olevien naisten, lasten ja diabeetikkojen ei tulisi sitä nauttia. Aspartaami vaurioittaa silmiä Sen raportoituja haittavaikutuksia ovat heikentynyt näkö, salamointi, tunnelinäkö, kaksoiskuvat, mustat täplät, kipu, kuivat silmät, näköhermon surkastuminen, harmaakaihi, retinopatia ja retinan ohentuminen ja irtoaminen. Aspartaamin metanoli on sokeuden aiheuttaja (lisää tietoa H.J. Robertsin kirjoista). Toisaalta aspartaamin aiheuttamat näköhäiriöt

107 saattavat korjautua, kun aspartaamin käyttö lopetetaan. Aspartaami luo uusia epidemioita Maailman ympäristökonferenssissa (EPA) v.2001 kerrottiin, miten USA:ssa MS-tauti ja systeeminen lupus erytematosis (SLE) ovat lisääntyneet epidemian luontoisiin mittasuhteisiin. Betty Martinin (kansainvälisesti toimiva aspartaamiasiantuntija) mukaan metanolimyrkytys voi muistuttaa multippeliskleroosia ja johtaa siten lääkärit harhaan. Kun tällainen MS-potilas luopuu aspartaamista, hänen oireensa katoavat. SLE, lupus-taudeista vaikein ja yleisin, taas on autoimmuunisairaus, jossa sidekudokset tulehtuvat; etenkin tauti kohdistuu ihoon ja nivelten ja sisäelinten kalvoihin (munuaiset, keuhkot, sydän tai mikä tahansa elin). Tunnusomaista on punainen ihottuma poskilla. Lupus-epidemian kohdalla voi olla kysymys aspartaamin ja fluorin yhteisvaikutuksesta, sillä fluori häiritsee kollageenin synteesiä ja johtaa kollageenin katoamiseen sidekudoksista, kuten ihosta, lihaksista ja jänteistä, luusta, keuhkoista, munuaisista, henkitorvesta, rustosta jne. (Toxicological Letters, 1982, Toxicol Euro Res, 1981). Näiden henkilöiden on varottava käyttämästä aspartaami- ja fluoripitoisia tuotteita missään muodosssa. Aspartaami voi myös aiheuttaa äkillisen, jopa kuolemaan johtavan hengenahdistuskohtauksen. Linkki aspartaamiin löytyi tutkimuksessa, joka koski 110:tä vakavaa hengenahdistusta potevaa henkilöä, joista useimmat olivat laihduttavia 20-40vuotiaita naisia. Oireet ja kohtaukset loppuivat, kun he lopettivat aspartaamin käytön. Eräällä 27-vuotiaalla naisella, joka menehtyi aspartaami-hengenahdistukseen, todettiin korkea verenpaine. Tutkijat esittävät, että hengenahdistusta potevien on elintärkeää luopua aspartaamista, etenkin jos heillä on korkea verenpaine tai he käyttävät tai aikovat käyttää verenpainelääkkeitä (H.J.Roberts, Aspartame Disease: An Ignored Epidemic, 2001).

108 Aspartaamia tulee vaihtoehtojakin on lisää mutta Suomessa kevytjuomien osuus vähittäiskaupan virvoitusjuomamyynnistä oli jo noin kolmannes huhtikuussa 2002 (HS ); vuonna 1998 se oli vielä 19 prosenttia. Yhdysvalloissa sokerittomat dieettijuomat olivat vastaavasti kokeneet jo myynnin laskun, 30 prosentista v prosenttiin v.1998, ilmeisesti juuri aspartaamin haittavaikutusten vuoksi. Kevytjuomien suurkuluttajia ovat erityisesti naiset ja nuoret. Ei voi välttää ajatusta, että nuorten käytöshäiriöt, sekoilu ja väkivaltaiset teot voidaan ainakin osittain laskea aspartaamin tiliin toinen tärkeä tekijä on liiallinen valkoisen sokerin käyttö makeisten ja muiden virvoitusjuomien muodossa, näiden erilaiset muut lisäaineet sekä huonon ravinnon aiheuttama aliravitsemustila. Kun esimerkiksi USA:n muutamassa nuorisovankilassa siirryttiin sokeriköyhään dieettiin ja annettiin vangeille vitamiinija hivenainevalmisteita, väkivaltainen käytös väheni huomattavasti. Yhdelläkään keinotekoisella makeutteella ei ole täysin puhtaita papereita. Myös 1998 lanseerattuun asesulfaamik:hon, jota käytetään usein aspartaamin makeutta korostamaan, kohdistuu syöpäepäilyjä. Valkoiseksi jalostettu sokeri ei ole hyvä vaihtoehto keinotekoisille makeille, koska silläkin on huomattavia terveyshaittoja säännöllisesti käytettynä. Jäljelle jää luonnollisia, pehmeämpiä vaihtoehtoja. Tärkeä luonnollinen makeutusaine on Stevia, jota saadaan Stevia rebaudiana kasvista. Se on noin 30 kertaa makeampi kuin ruokosokeri tai sakkaroosi, mutta siinä on vain 1/300-osa näiden kalorimäärästä. Se kestää kuumentamista ja käy kaikkeen ruuanlaittoonkin. Diabeetikoille se on oivallinen tuote, sillä se alentaa verensokeria eikä lihota (terveillä Stevia ei

109 alenna verensokeria, ihme kyllä). Se myös vahvistaa sydäntä ja ehkäisee haitallisten bakteerien ja mikrobien lisääntymisen ja kasvun. Kiinassa sitä käytetään painonhallintaan ja ruuansulatuksen edistämiseen, Paraguaissa ja Brasiliassa lääkärit määräävät sitä diabeetikoille. Japanilaiset ovat olleet Stevian suurkuluttajia, ilman raportoituja haittavaikutuksia. USA:n Elintarvikevirasto piti pitkään Steviaa pannassa, mutta hyväksyi sen yleisön käyttöön viime vuonna (2002). EU ei ole toistaiseksi hyväksynyt Steviaa alueelleen, mutta Norjassa sitä saa luontaistuotekaupoista. Luonnonmukainen makeuttaja on myös ruokosokerin mehusta kuivattu pulveri (jos sokeri on kidemäistä, se ei enää ole täysipainoinen) eli täysruokosokeri, jossa on runsaasti vitamiineja ja hivenaineita. Kiinalaisen lääketieteen termein se vahvistaa Perna-Mahalaukkua ja harmonisoi Maksaa, ts. sen syöminen kohtuullisesti on terveellistä. Stevian tavoin täysruokosokeri myös pitää hampaat terveinä. Tätä sokeria (Intiaanisokeria) saa Suomessa luontaistuotekaupoista maahantuojalta Matti Kuosmaselta, puh ja Jos epäilet, että oireesi johtuvat aspartaamista, tee koe: jätä aspartaami kokonaan pois ainakin kahdeksi-kolmeksi viikoksi. Useampi aspartaamioire saattaa kadota jo siinä ajassa. Toiset voivat vaatia kauemmin. Elina Hytönen Lisää tietoa aspartaamista saa seuraavista osoitteista, joista löytyy informaatiota oireista, asprtaamia koskevista tutkimuksista ja aspartaamin uhrien tukiryhmästä (myös joidenkin aspartaamin uhrien kotisivut):

110 Lähteet: What Doctors Don t Tell You, 1997, WDDTY e-news Ladyfit, 4/99.Diabetes 1-2/98. Net-tiedostot, WDDTY helmikuu Autoimmuunitaudit: osa 1 Autoimmuunitauteja tunnetaan yli 80. Ne ovat kroonisia sairauksia, joiden syntymekanismia eli patogeneesiä ei useimmissa tapauksissa ymmärretä. Tautien esiintyvyys vaihtelee maanosien, sukupuolten ja etnisten ryhmien välillä. Jotkut taudeista ovat hyvin yleisiä ja osan esiintyvyys on

111 äärimmäisen harvinaista. Naisilla autoimmuunitauteja esiintyy noin kolme kertaa enemmän kuin miehillä. Joitakin autoimmuunitauteja esiintyy lähes ainoastaan naisilla (esim. systeeminen lupus, autoimmuunityreoidiitti ja primaari Sjögrenin oireyhtymä). Autoimmuunitaudit voidaan jakaa kohde-elin-spesifeihin ja systeemisiin tauteihin sekä sen mukaan, välittyvätkö taudit autovasta-aineiden välittäminä (B-solut; vastaainevälitteinen) vai soluvälitteisesti (T-solut; soluvälitteinen). Autovasta-aineiden välittämiä tauteja ovat mm. Basedowin tauti, soluvälitteisiä tauteja ovat esimerkiksi ms-tauti ja tyypin 1 diabetes. Useimmissa autoimmuunitaudeissa esiintyy sekä T- että B-solujen poikkeavasta toiminnasta johtuvia taudin piirteitä. Sama henkilö voi sairastaa myös useampaa autoimmuunitautia. Tauti voi alkaa elinspesifisellä tulehduksella ja muuttua systeemiseksi, tai systeemistä tautia sairastavalle voi kehittyä elinspesifisiä oireita. Harvinaisissa polyenokrinopatioissa potilaalla voi olla jopa viisi eri autoimmuunitautia. Monien autoimmuunitautien ilmaantuvuus ja esiintyvyys ovat lisääntyneet viimeisten vuosikymmenien aikana. Sen lisäksi, että autoimmuunitaudit tunnistetaan herkemmin, on myös esitetty, että länsimaiset elämäntavat ja elinympäristö altistavat autoimmuunitaudeille. Autoimmuunitautia sairastaa arviolta 5-8 % suomalaisista. Keliakian seulonnassa ja diagnostiikassa käytetyn kudostransglutaminaasivastainetestin herkkyys ja spesifisyys on n. 95 %. Suomessa keliakian esiintyvyys on lapsilla 1,5 %, työikäisillä 2 % ja sitä vanhemmilla lähes 3 %. Suomalaisista noin puolella prosentilla on todettu keliakia. Kilpirauhasen autoimmuunitautien ilmaantuvuus on jonkin verran lisääntynyt. Psoriasiksen ilmaantuvuus on noin kaksinkertaistunut viimeisten 30 vuoden aikana. Myös ms-tautia esiintyy enemmän, mutta syy voi olla magneettikuvantamisen ansiosta tarkentunut diagnosointi. Tyypin 1 diabetes on lisääntynyt selvästi;

112 ilmaantuvuus on Suomessa korkeinta maailmassa ja tautitapausten määrä on viisinkertaistunut viimeisten 50 vuoden aikana. Syynä pidetään altistumista uusille, toistaiseksi tunnistamattomille ympäristötekijöille. Myös krooniset koliitit ovat selvästi lisääntyneet ja tässäkin syynä pidetään altistumista identifioimattomille ympäristötekijöille. Autoimmuunitautien ehkäisyssä olennaista olisi laukaisevien ympäristötekijöiden tunnistaminen. Perinnöllisesti alttiilla riskiryhmään kuuluvalla henkilöllä autoimmuunitauteja voidaan yrittää ehkäistä joko primaari- tai sekundaariprevention keinoin, jolloin pyritään estämään tautiprosessin käynnistyminen tai jo käynnistynyt prosessi. Tertiaarisessa ehkäisyssä pyritään sairastuneen potilaan palauttamaan autoimmuunitautiin kohde-elimen toiminta normaaliksi. Tautiprosessin käynnistyttyä sen pysäyttäminen on vaikeaa. Autoimmuunitaudissa elimistön immuunijärjestelmä tunnistaa oman kudoksen vieraaksi ja käynnistää siihen kohdistuvan immuunivasteen. Autovasta-aineita ja autoreaktiivisia lymfosyyttejä esiintyy sekä verenkierrossa että kudoksissa. Käytännössä tauti voidaan luokitella autoimmuunitaudiksi, kun seuraavat viitteelliset tekijät toteutuvat: suvullinen alttius, lisääntyneet autovasta-ainepitoisuudet veressä, potilaan muut autoimmuunitaudit, kohdekudoksessa todettavat lymfosyytti- tai immunoglobuliini- ja komplementtikertymät, kohdekudoksen vauriot ja taudin yhteys HLA-geeneihin. Normaalisti immuunijärjestelmä tunnistaa vieraat ja haitalliset antigeenit, tuhoaa ne ja säilyttää toleranssin eli reagoimattomuuden omia kudoksia vastaan. Tämä immunologinen toleranssi kehittyy ihmiselle jo sikiökehityksen aikana. Miksi immunologinen toleranssi murtuu autoimmuunitaudeissa? Yksinkertaisen mallin mukaan infektion, kemikaalin, toksiinin tai jonkin muun ulkoisen tekijän vaurioittamista tai ohjelmoidusti kuolevista soluista vapautuu

113 autoantigeenejä. Näistä antigeenejä esittelevät solut (dendriittisolut, monosyytit, makrofagit ja B-solut), joiden pinnalla on periytyviä tyypin II HLA rakenteita, pilkkovat peptidejä ja esittelevät ne auttaja T-soluille. Normaalisti useat eritasoiset toleranssin mekanismit varmistavat, etteivät T-solut muodosta haitallista immuunivastetta. Jos kuitenkin auttaja-t-solut, joilla on autoreaktiivinen Tsolureseptori, saavat tulehduksen yhteydessä myös muita aktivaatiosignaaleja (eksogeenisiä tai endogeenisiä), voi se johtaa näiden aktivoitumiseen ja autoimmuunitilaan, joka jatkuu niin kauan kuin autoantigeeniä on tarjolla. Haitalliseen autoimmuunivasteeseen voi liittyä myös ulkoisen tekijän ja isännän peptidin välinen samankaltaisuus (molecular mimicry). Heikki Julkunen, Aaro Miettinen Sairastuvuuteen vaikuttaa perinnöllinen alttius sekä yksi tai useampi taudin laukaiseva ympäristötekijä. Taustalla on yleensä monitekijäinen perinnöllinen alttius, joka liittyy kaikkein vahvimmin kromosomissa 6 sijaitseviin, antigeenin esittelyä sääteleviin HLA-geeneihin, kuten keliakiassa, jonka kehittyminen on lähes mahdotonta, jos henkilöllä ei ole DQ2tai DQ8-alleelia. Useimmissa autoimmuunitaudeissa on HLAjärjestelmän lisäksi löydetty lukuisia tautiin assosioituvia geenejä tai geenialueita, mutta näiden alttiutta lisäävä vaikutus on yleensä heikko. Elintapa- ja ympäristötekijöillä on keskeinen merkitys taudin puhkeamisessa. Yleensä autoimmuunitauti kehittyy hitaasti kuukausien, vuosien tai vuosikymmenten aikana. Ensimmäisessä vaiheessa henkilöllä on geneettinen alttius. Toisessa vaiheessa prosessi käynnistyy jonkin ympäristötekijän laukaisemana ja etenee. Alkuvaiheessa oireet ovat useimmissa tapauksissa lieviä ja vaihtelevia. On voitu osoittaa, että autoimmuunitaudeille spesifisiä vastaaineita on verenkierrossa suurella osalla potilaista jo vuosia ennen ensimmäisten oireiden alkua. Autoimmuunitaudeissa ei ole tunnistettu yhtä yksittäistä tekijää, joka käynnistää, ylläpitää ja laukaisee taudin. Systeemisissä taudeissa

114 ulkoisia tekijöitä voi olla lukemattomia. Varsinkin nopeasti alkavissa kohde-elinspesifisissä autoimmuunitaudeissa yksittäiset tekijät voivat olla taudin käynnistäjiä. Reaktiivisessa artiriitissa taudin laukaisevat infektiot tunnetaan. Keliakiassa T-solujen immuunivaste kohdistuu gluteeniin eli viljojen (vehnä, ruis ja ohra) päävalkuaisaineeseen. T-solut immunisoituvat DQ2- ja DQ8alleeeleihin kiinnittyneille deamidoiduille gliadiinipeptideille ja aiheuttavat suolistossa tulehdusreaktion. Tämän yhteydessä sekä gliadiinipeptideille spesifiset että autoreaktiiviset kudostransglutaminaasille spesifiset B-solut aktivoituvat ja potilaan vereen tulee kudostransglutaminaasivasta-aineita. Kun gluteenit poistetaan ruokavaliosta, T-solujen antigeeni katoaa ja tulehdusreaktio rauhoittuu. Tämä artikkeli on referoitu Suomen Lääkärilehdessä (41/2011)julkaistusta Heikki Julkusen ja Aaro Miettisen laajemmasta artikkelista. Tämä on ensimmäinen osa autoimmuunitauteja käsittelevään sarjaan, jonka tarkoituksena on syventää potilaiden ja potilaiden omaisten tautituntemusta. Suomen Lääkärilehti 41/2011

115 TTIP suomeksi TTIP suomeksi tarjoaa kriittisen tulkinnan Yhdysvaltojen ja EU:n välille suunnitellusta kauppasopimuksesta. Päivitys : TTIP-neuvottelut ovat toistaiseksi jäissä ja on todennäköistä, etteivät ne tule jatkumaan seuraavien neljän vuoden aikana. USA:n uusi presidentti vaatii sekä Tyynenmeren alueen kauppasopimuksen (TPP) ettäpohjois Amerikan kauppasopimuksen (NAFTA) purkamista. TTIP suomeksi: pohdintoja, faktoja sekä tutkimusaineistoa Kun EU:n ja USA:n suunnittelema vapaakauppasopimus esiteltiin pari vuotta sitten, olin lapsellisen innostunut suunnitelmasta. Ajattelin, että tästä seuraa hyvinvoinnin ja

116 taloudellisen kasvun superkaksikko, vähän niin kuin hyvinvoinnin Selänne-Kariya tai Gretzky-Kurri tutkaparit jääkiekossa. Tämä oli mielestäni paras uutinen vuosikymmeniin. En tuolloin ymmärtänyt sopimuksen todellista merkitystä tai potentiaalisia yhteiskunnallisia vaikutuksia. TTIP suomeksi analysoi kauppasopimusta tarkemmin. TTIP on paitsi eettisesti hyvin arveluttava ja poliittisesti ajankohtainen, myös taloudellinen atomipommi. Tämän ajatelman tarkoituksena on herättää vaalien alla erityisesti poliitikot arvioimaan TTIP:n hyötyjä ja haittoja analyyttisemmin sekä avata kriittistä keskustelua tärkeän aiheen ympärillä. Kuten aina, voin olla aivan totaalisen väärässä, mutta sinulla vielä on oikeus olla eri mieltä! Ota kantaa, osallistu keskusteluun ja jaa tämä! Kiitos! Tämän osalta toivon todellakin olevani väärässä! Kuinka TTIP liittyy ravintoon ja terveyteen? Ruokasota käsittelee ravintoa ja terveyttä. Liittyykö TTIP millään tavalla Ruokasodan aihepiiriin? Mielestäni TTIP liittyy ravintoon ja terveyteen hyvin perustavalla tavalla. TTIP määrittelee Euroopassa tulevaisuudessa noudatettavat standardit elintarviketurvallisuuden, geenimuunneltujen lajien viljelyn ja myynnin, hormoni- ja antibioottiruokitun liha- ja siipikarjan sekä kasvi- ja tuholaismyrkkyjen käytön osalta. Se voi jopa vaikuttaa siihen, kuka tulevaisuudessa omistaa Suomen huomattavat makean veden varat Nestlén toimitusjohtaja (CEO) Peter Brabeck haluaisi yksityistää makean veden ja tukee vahvasti geenimuuntelua. Tämä maailman 27. suuurin yritys kuuluu TTIP:n nettohyötyjiin ja sen toimitusjohtaja todellisiin voittajiin, jos EU ja USA kauppasopimuksen solmivat. Katso video:

117 Kymmenen tärkeintä ravintoon vaikuttavaa seikkaa: 1. U S A : n lihateollisuus haluaa, että EU:ssa liha käsitellään kemiallisesti, esim. kloorilla bakteerien tuhoamiseksi. 2. U S A : n l i h a t e o l l i s u u s v a a t i i, e t t ä E U p o i s t a a antibioottien kiellon liha- ja siipikarjan rehusta. 80 % USA:ssa myydyistä eläintuotannossa mm. antibiooteista käytetään lihakarjan kasvua lisäävänä tekijänä. Koska väestö altistuu antibiooteille jatkuvasti ravinnon seurauksena, Yhdysvalloissa 2 miljoonaa ihmistä sairastuu vuosittain ja kuolee antibiooteille resistenttien infektioiden seurauksena (Centers for Disease Control and Prevention). 3. U S A : n l i h a t e o l l i s u u s v a a t i i, e t t ä E U h y v ä k s y y eläintuotannossa Ractopaminen (epäonnistunut astmalääke) käytön eläinten kasvuhormonina. Kyseinen kasvuhormoni on kielletty 160 maassa tuskin aiheetta. 4. USA:n GMO-teollisuus haluaa, että Eurooppa lopettaa geenimuunneltujen elintarvikkeiden ja lajikkeiden sääntelyn. EU:ssa geenimuuntellellut tuotteet ovat käytännössä kiellettyjä, joskin maissi ja soija tuodaan yleensä maista, joissa n. 90 % kyseisten lajien viljelmistä tuottaa geenimuunneltua satoa. EU:ssa saa ymmärtääkseni käyttää GMO-rehua eläinten ruokinnassa. 5. USA:n elintarviketeollisus haluaa, että EU hyväksyy teurasjätteiden käyttämisen lemmikkien ruoissa ja karjan rehuna. Teurasjätteiden käyttäminen rehuna on johtanut laajoihin eläinten tautiepidemioihin, kuten hullun lehmän tautiin ja suu- ja sorkkatautiin. 6. EU haluaa rajoittaa kloonattujen eläinten käyttämistä liha- ja meijeriteollisuudessa, koska niiden alkuperää ei voida selvittää luotettavasti. 7. USA:n elintarviketeollisuus vaatii, että liha- ja meijerikarjan hyvinvointia säätelevät säännökset EU:n

118 alueella ajetaan alas. 8. USA: elintarviketeollisuus haluaa poistaa tullit mm. hormonija antibioottiruokittujen lihaja siipikarjapakasteiden osalta. 9. USA haluaa TTIP:n nojalla poistaa liian tiukkoina pitämiään EU:n elintarviketurvallisuuden standardeja mm. kemikaalien, tuholais- ja kasvintorjuntaaineiden osalta. 10. USA:n Elintarviketuottajat ja 76 Yhdysvaltojen kongressin jäsentä vaativat, että EU:n noudattamia elintarviketurvallisuuden säädöksiä on laskettava jopa WTO: ssa sovittua tasoa sallivammiksi. Käytännössä USA siis haastaisi TTIP:n toteutuessa EU:n suoraan, jos EU ei luopuisi USA:n elintarviketeollisuutta haittaavista EU:n tiukoista elintarviketurvallisuus-säädöksistä. Suomen lyhytnäköinen omistuspolitiikka: Suomi on myynyt valtavasti kansallisomaisuutta ja politiikka kansallisten etujen suhteen on hyvin leväperäistä ja lyhytnäköistä. Strategisesti tärkeitä tontteja myydään ilman minkäänlaista harkintaa ja jopa Presidentti Niinistö on tähän ottanut kantaa. Kaivosvarauksia ja -oikeuksia on myönnetty kansainvälisille kaivosyhtiöille kaksi kertaa Belgian kokoisen alueen verran. Suomen maaperässä on valtavasti rikkauksia, jotka kansainvälinen kaivosyhtiö voi hyödyntää käytännössä veroja

119 maksamatta. Hyöty Suomelle olisi nimellinen: työtä olisi tarjolla tuhansille, mutta kaivoksen ehdyttyä sen ympäristöhaitat jäisivät meidän maksettaviksi (vrt. Talvivaaran ympäristötuhot). Haluammeko oikeasti sitä? Ja kannattaisiko kansainvälistä kaivostoimintaa Suomessa ainakin verottaa pääomatuloa ankarammin? Kaivostoiminta on ympäristöuhka, uhka kansallismaisemille ja uhka kesäasumisellesi tämä voi kuulostaa veikeältä, mutta, totta se on: Kaivostoiminnan harjoittaja voi hankkia kaivostoimintaa varten tarvittavan alueen omistus- tai käyttöoikeuden joko sopimusteitse tai hakea lupaa (kaivosaluelunastuslupa) käyttää toiselle kuuluvaa aluetta kaivosalueena. Lähde: vero.fi Makean veden arvo lähentelee lähitulevaisuudessa öljyn arvoa, sillä sitä tarvitaan maanviljelyn lisäksi nesteyttämään pian 9 miljardiin kasvava maailman populaatio ja sen syömät viljelykasvit ja karja. Voisiko Suomi realisoida makean veden varat samaan tapaan kuin maaperän rikkaudet? Kyllä voisi mielestäni kyse on vain ajasta. Kysymys: myisikö Norja öljy- ja kaasuvaransa? Mitä tekisivät Saudi-Arabia ja Venäjä kansallisomaisuudellaan? Vastaus on: Eivät myisi, vaan olisivat valmiita vaikka sotimaan puolustaessaan omaansa. Tämä asenne näkyy pohjoisten napaalueiden ympärillä käytävistä kiivaista neuvotteluista; tiedetään, että syvällä napa-alueiden alla on valtavat öljyja kaasuvarat ja siksi Venäjä perustaa jo arktiseen toimintaan erikoistuneita sotilasjoukkoja ja osuutta pohjoisista napaalueista vaativat ainakin Kanada, USA, Venäjä, Norja ja Tanska. Kansallisomaisuudesta pidetään yleensä kiinni kynsin ja hampain, eikä sitä solidarisoida lyhyen syklin taloudellisten hyötyjen vuoksi. Me suomalaiset olemme naiiveja, hyväntahtoisia ja idealistisia maailmanparantajia. Jaamme kansallisomaisuutemme hyväntahtoisesti ja nimelliseen hintaan kansainvälisille suuryrityksille ajattelematta ratkaisujen pitkäaikaisia vaikutuksia. Se on leväperäistä,

120 lyhytnäköistä ja kestämätöntä talouspolitiikkaa. Entä miten Suomi on varautunut Koillisväylän avautumiselle rahtiliikenteelle? Ei mitenkään! Norja rakentaa jo satamaa Jäämeren rannalle. Koillisväylän merkitys Aasiaan suntautuvassa rahtiliikenteessä on valtava: Suezin kanava on tukossa, Afrikan sarven ympäristö on turvaton ja Afrikan kiertäminen ideana täysin absurdi. Rahtiliikenne Aasian ja Euroopan välillä kasvaa. Norjalaiset toivovat suomalaisista kumppaneita, mutta kiinnostusta investointeihin ei löydy, vaikka Suomi voisi olla läpikulkumaana logistisesti merkittävä keskus. Onhan rautatien rakentaminen lapista Etelä-Suomeen (ja toivon mukaan merenalaista tunnelia pitkin Tallinnaan) paljon helpompaa, kuin rautatien Eurooppaan. rakentaminen vuoristoisen Norjan läpi Entä miten nämä esittämäni seikat liittyvät käsiteltävään aiheeseen? Edes lainsäädäntö ei turvaa Suomen kansallisomaisuutta, jos TTIP hyväksytään, koska vesi- tai muita luonnonvaroja havitteleva yritys voi haastaa Suomen valtion ja EU:n investointisuojan takaaman välimiesoikeuden käsittelyyn. Vesivarat, aivan kuten muutkin luonnovarat yksityistetään ja mahdollisia luonnonvaroja sisältävät tontit sekä tontit, jotka ovat tärkeän tuotantolaitoksen tai liikenneväylän tiellä, pakkolunastetaan. TTIP:n jälkeen päätökset eivät ole meidän vallassamme. Niistä päättää kolmen hengen välimiesoikeustribunaali. Se on demokratian loppu! Sori! Matkalla taloudelliseen darwinismiin? TTIP johtaisi toteutuessaan taloudellisesti merkittävään murrokseen. Seurauksena voisi olla keynesiläisen talousteorian nopea hylkääminen ja Joseph Schumpeterin talousteorian mukaisen luovan tuhon prosessin alku. Joseph Schumpeter ja

121 John Maynard teoreetikot. Keynes ovat aikamme tärkeimmät talouden Pitkällä ajallisella syklillä Schumpeterin malli voisi luoda merkittävää taloudellista kasvua uusien innovaatioiden ja yrittäjäkeskeisyyden myötä, mutta pahimmassa tapauksessa se halvaannuttaa Suomen ja Euroopan sosioekonomisen kehityksen vuosiksi tai vuosikymmeniksi. Erityisen haavoittuva on euroalue. Kauppasopimuksesta seuraa ainakin alkuvaiheessa sosiaalisten etujen ja järjestelmien (julkisen terveydenhuollon, ilmaisen koulutuksen, sosiaalisten etujen) alasajo ja yksityistäminen sekä työttömyyden merkittävä lisääntyminen Euroopassa ja yritysten kiihtyvä siirtyminen edullisemmille ja logistisesti järkevämmille alueille. TTIP:n tapauksessa yritysten toimintojen siirtyminen Euroopasta USA:an näyttää todennäköiseltä, koska USA:ssa yritystoimintaa säännellään vähemmän kuin Euroopassa ja työntekijöiden oikeuksien turvana ei ole toimivaa sosiaalidemokratian suojaverkkoa ja vahvaa AY-liikettä, kuten Euroopassa. Vaihtoehto on, että yritykset pysyvät Euroopassa, mutta ajavat investointisuojaan vedoten työntekijöiden oikeuksia ja nykyistä työlainsäädäntöä alas välimiesoikeudessa, jossa valtiot ovat kirjaimellisesti häviäjiä ja veronmaksajat maksumiehiä. On myös mahdollista, että TTIP ja NAFTA ajetaan tulevaisudessa lähemmin yhteen. NAFTA:n myötä Yhdysvalloista katosi noin miljoona työpaikkaa, vaikka se lupasi satojatuhansia uusia työpaikkoja. Ei niin, että NAFTA olisi epäonnistunut. Se lisäsi talouden dynaamisuutta Pohjois-Amerikassa ja kasvatti suurimpien yritysten reaalituottoja. Toisaalta Schumpeterin mallin myötä pienipalkkaiset työt voisivat lisääntyä nopeasti ja Euroopan veroaste laskea lähelle USA:n tasoa, koska ilman riittävää sosiaaliturvaa, työmarkkinoita säätelisi yhä selvemmin kysynnän ja tarjonnan lait. USA:ssa monet pienituloiset joutuvat jo tekemään 2-3 työtä samanaikaisesti selvitäkseen perheen perustarpeista.

122 Keskituloisten työpäivät venyvät helposti tuntisiksi, eikä eurooppalaistyylisistä lomista edes unelmoida. Japanissa yritysuskollisuuden nimissä valkokaulustyöntekijät paahtavat aamunkoitosta yömyöhään, koska yritys ja toimiminen sen osana, on päämäärä sinänsä. Lähitulevaisuudessa yritys ei kilpaile palkoilla muuten, kuin aivan aivan tulopyramidin huipulla, hallinnollisessa portaassa. Vaikka olen poliittiselta suuntautumiseltani oikeistoliberaali, herättää tämä pre-marxilainen yrityskulttuuri ja darwinilainen survival of the fittesttalouspolitiikka minussa suurta huolta ja pelkoa. Enkä ole ainoa. Ympäri Eurooppaa on järjestetty suuria TTIP:a vastustavia mielenilmauksia ja sopimusta vastustavaan vetoomukseen on kerätty liki 2 miljoonaa nimeä. Linkki vetoomukseen löytyy tästä ja artikkelin lopusta. TTIP:n voittajat ja häviäjät Varhaisessa vaiheessa sopimuksen hyötyjiä ovat monikansalliset suuryritykset ja häviäjiä (+/-) nollatuloksen kanssa kamppailevat pk-yritykset (jotka syödään nopeasti ja tehokkaasti suurten korporaatioiden osiksi). Demokratia,

123 hyvinvointiyhteiskunta ja kansallisvaltioiden lainsäädäntävalta ovat myös TTIP:n häviäjiä. Luova tuho toimii kuin kaskeaminen, jossa poltetaan vanhat ja paikoilleen kuolleet instituutiot uusien innovaatioiden ravinteikkaaksi kasvualustaksi: ts. siirrytään epäorgaanisesta ja säännellystä keynesiläisestä talouspolitiikasta dynaamiseen ja orgaaniseen darwinilaiseen talouden evoluutioon. Keynesin talousteoriasta poiketen Schumpeter edellyttää elvytyksen ja vanhojen yritysten tukemisen sijaan niihin käytettävien varojen ohjaamista uusiin investointeihin. Yrityksen arvo lasketaan taloudellisesti, ei yhteiskunnallisin tai humanistisin perustein. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kannattamattomien toimialojen ja yritysten annetaan kaatua (mukaan lukien julkisen sektorin palvelut, jotka siis pyritään yksityistämään). Tästä seuraa myös eurooppalaisen yhteiskunnan selkeämpi bilateraalinen jako menestyjiin ja häviäjiin myös koulutuksen osalta, koska varakkaammilla on aina edellytykset kustantaa jälkipolven koulutus laadukkaammissa opinahjoissa kuin köyhemmillä ja tämä, kuten tiedetään, kertautuu sukupolvesta seuraavaan. Tämä on toteutunut USA:ssa. Tätä siis tarkoitetaan kansantaloudellisesti kannattamattomien toimialojen luovalla tuholla ja se on talouden orgaanisen toiminnan kannalta välttämätöntä. Se voi olla ideologisesti ja pitkällä aikajaksolla jopa järkevä taloudellinen malli, mutta siinä unohdetaan yksi keskeinen muuttuja: ihminen! Ihmisoikeuksien ja hyvinvointivaltioiden kannalta Schumpeterin malli on kyyninen ja jopa brutaali. Sitä se on myös ekologisesti. TTIP:n vaikutukset ulottuvat kauas tulevaisuuteen. Oletan TTIP:n toimivan rahan ja vallan antimagna Cartana, jossa talouden välineet palautetaan marxilaisuuteen pohjautuvasta sosiaalidemokratiasta poiketen takaisin äärikapitalistisille sijoittajille ja omistavalle yhteiskuntaluokalle. TTIP ei lupaa tasa-arvoa, vaan yhteiskuntasopimuksen totaalista uudelleenkirjoittamista.

124 Schumpeterin talousteorian: luova tuho : Schumpeterin taludellisesta darwinismista ollaan toki montaa mieltä, mutta mielestäni teorian soveltaminen TTIP:n kohdalla nimenomaan darwinilaisessa merkityksessä on loogista. Schumpeterin mallia uumoilen Transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuussopimuksen kivijalaksi, koska valtaa halutaan karsia kansallisilta toimijoilta ja instituutioilta (julkinen sektori) ja siirtää talouden rattaiden pyörittämisen vastuu kansallisvaltioista riippumattomille toimijoille lähinnä monikansallisille suuryrityksille. Keynesin mallissa valtiolla, julkisella sektorilla ja valtion/valtioliiton talouspolitiikalla on yhä merkittävä rooli talouden sääntelijänä, mutta Schumpeterin mallissa vastuu investoinneista ja yhteiskunnan hyvinvoinnista on dynaamisempaa valtioista ja julkisista palveluista riippumatonta. Rahaliikennettä ei enää valvota ja TTIP antaa vapaat kädet pankkien finanssipolitiikalle. Schumpeterin teoria sisältää ainakin implisiittisesti ajatuksen talouden evoluutiosta ja talousdarwinismista, jossa heikompien

125 taloudellisten toimijoiden annetaan kuihtua vahvempien ravinnoksi. Monikansalliset suuryritykset ohjailevat jo nyt valinnoillaan ja päätöksillään maailmaa. Tavallaan. Sillä mihin korporaatio perustaa seuraavan massiivisen tuotantolaitoksen, on todella suuri merkitys minkä tahansa kansallisvaltion tai alueen taloudelle. Suurimmat yritykset alkavat olla pienten kansallisvaltioiden kokoisia sekä liikevaihdon että työntekijöiden yrityksen asukkaiden määrän suhteen. Schumpeter korostaa yrittäjyyttä ja kilpailua innovaatioiden ja siten myös taloudellisen kasvun ja luovan tuhon (Schöpferische Zerstörung) polttaineena. Schumpeterin luova tuho voi olla välttämätön osa talouden kehitystä. Sitä voi verrata kasvien kuolemaan, joka muodostaa kasvualustan mullan uusille kasveille. Lainaan Ajatuspaja Liberan artikkelia: Eurojäsenyydestämme ja yhteiskuntarakenteestamme johtuen kustannuskilpailukyvyn palauttaminen tulee mitä ilmeisimmin tapahtumaan kilpailukyvyttömiksi muuttuneiden työpakkojen hävittämisen, eli kasvavan työttömyyden, kautta. Vaikka vanhan tuho on yhtä luonnollinen ja tärkeä osa talouden toimintaa kuin uuden luominen, se ei suinkaan ole kivutonta. Nyt kohtaamamme luovan tuohon inhimillinen ja yhteiskunnallinen hinta tulee olemaan hyvinkin korkea. TTIP-vapaakauppasopimuksesta ja lisääntyneestä transatlanttisesta kilpailusta on siis turha odottaa ihmelääkettä Suomen ja muiden kilpailukykynsä menettäneiden euromaiden vakavaksi äityneeseen euroskleroosiin, edes vuosien tähtäimellä. Vakava tauti vaatii karvaita lääkkeitä, olkoon se sitten nykyinen työttömyysdevalvaatiokuuri tai lääkekaapissa odottava valuuttaeliksiiri. Vaalit lähestyvät, mutta ehdokkaiden kannat tulevan eduskunnan ja hallituksen tärkeimpiin kysymyksiin vaikuttavat heppoisilta

126 tai olemattomilta. Mielestäni tulevien vaalien tärkeimmät teemat ovat talous, työllisyys, turvallisuus ja TTIP. Näiden neljän kantavan teeman lisäksi on muitakin tärkeitä kysymyksiä, kuten ympäristönsuojelu, kansalaispalkka, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, vientiteollisuus sekä väistämätön rakennemuutos, mutta kanta Transatlanttiseen kauppa- ja investointikumppanuuteen sisältää vastauksen kaikkiin edellä mainittuihin kysymyksiin, myös ympäristön, elintarvike- ja kemikaaliturvallisuuden sekä teollisuuden ja työllisyyden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen osalta. Kysymys on fundamentaalisen tärkeä. Se on vaikutuksiltaan samaa kokoluokkaa kuin Euroopan Unioni ja Euroopan talous- ja rahaliitto. Tiivistelmänä: Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuussopimus (Transatlantic Trade and Investment Partnership / TTIP), josta neuvotellaan EU:n ja USA:n välillä tavoittelee markkinaalueiden välistä kauppaa sääntelevien lakien ja sääntöjen osittaista tai täydellistä purkamista ja yhtenäistämistä. Näin taloudelle annettaisiin ikään kuin steroideja. Se vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, koska tämä päläpäläsopimus lupaa satojatuhansia työpaikkoja ja hyvinvointia Atlantin molemmin puolin, Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan. Nämä lupaukset ovat vain katinkullan kimallusta. Virallisesti sopimus on lottovoitto läntiselle maailmalle ja me olemme kaikki voittajia. Ihanaa! Vai onko? NAFTAn investointisuojaan vedonnut Kanadalainen paperiyhtiö AbitibiBowater sai kiristettyä Kanadan valtiolta 122 miljoonaa dollaria veronmaksajien varoja. Jos kuvittelet, ettei sellaista täällä voi tapahtua, olet väärässä: Britannia hävisi terveydenhuoltoa koskevan kiistan Fujitsulle ja englantilaiset veronmaksajat joutuvat nyt maksamaan 700 miljoonaa puntaa sanktioita. Lue BBC:n uutinen tästä! TTIP ei ole lottovoitto veronmaksajille, vaan järkyttävä tappio maailmantalouden

127 ruletissa. Voittajia ovat monikansalliset yritykset ja häviäjiä demokratia ja veronmaksajat. Sopimuksen tavoitteisiin ja etenemiseen voi tutustua tästä! TTIP:n todellinen päämäärä on vähentää sääntelyä maatalous-, elintarvike- ja lääketeollisuudessa sekä helpottaa kaupankäyntiä USA:n ja EU:n välillä säädöksiä poistamalla. Sääntelyn vähentminen on yleensä hyvä asia, mutta, jos se uhkaa luontoa ja ihmisiä, siihen pitää suhtautua varauksella. Ensimmäinen sopimusta koskeva kysymys on: Miksi sopimus neuvotellaan salassa ja ketkä siitä todella hyötyvät? TTIP pelottaa minua ja äänestäisin sitä vastaan, jos vain voisin, mutta sopimus solmitaan salassa EU:n ja USA:n kansalaisten mielipiteistä riippumatta. Ainoa mitä voimme tehdä, on yrittää MEP:it (Members of European Parliament) tajuamaan sopimuksen epädemokraattinen luonne. It is, as John Hilary, Executive Director of campaign group War on Want, said: An assault on European and US societies by transnational corporations. 1. NHS (National Health Service): Julkiset palvelut, kuten terveydenhuolto Eurooppalaiset kuuluvat TTIP:n purkuohjelmaan. julkiset palvelut: koulutus, terveydenhuolto ja vesivarat halutaan vapauttaa kansallisesta sääntelystä ja yksityistää korporaatioiden hallittaviksi. Suomessa on valtavat makeanveden varat, joiden arvo tulevaisuudessa on mittaamaton: haluammeko me myydä vesivaramme monikansallisille yrityksille kuten Nestlélle, jonka johtajan mukaan vesi ei kuulu ihmisoikeuksiin. Euroopan komissio on väittänyt, etteivät julkiset palvelut sisälly Transatlanttiseen kauppa- ja investointikumppanuussopimukseen, mutta Englannin kauppaministeri Lordi Livingston on myöntänyt, julkisista palveluista neuvotellaan yhä. 2. Elintarvike- ja ympäristöturvallisuus: TTIP haluaa lähentää USA:n ja EU:n standardeja elintarvike- ja ympäristöturvallisuuden osalta. Ongelma on siinä, että

128 Euroopassa ravinnon laatukriteerit ovat huomattavasti tiukemmat kuin Yhdysvalloissa, jossa 70 % marketeissa myytävistä teollisesti valmistetuista ruoista sisältää geenimuuneltuja aineksia. EU:ssa geenimuunneltujen aineiden käyttö ihmisravinnossa on tiukasti säännelty. Myös ympäristönsuojeluun Euroopassa suhtaudutaan vakavammin ja pitkäjänteisemmin kuin USA:ssa, jossa tuholais- ja kasvimyrkkyjen käyttöä ei rajoiteta käytännössä lainkaan. USA sallii myös kasvuhormonien ja antibioottien käytön liha- ja siipikarjan kasvatuksessa. Euroopassa kasvuhormonit ja antibiootit on kielletty niiden aiheuttaman syöpäriskin vuoksi. Yhdysvaltalaiset maanviljelijät ja karjankasvattajat ovat pyrkineet poistamaan eurooppalaisia rajoituksia jo WTO:n aikaan ja sama jatkuu nyt TTIP:ssä. Euroopassa elintarviketurvallisuutta säännellään (REACH, Registration, Evaluation, Authorisation and Restriction of Chemicals) EU:n kemikaaliturvallisuussäädöksillä, jotka vaativat, että yrityksen on todistettava tuote turvalliseksi, ennen kuin se voidaan tuoda myyntiin. USA:ssa on päinvastainen käytäntö: kaikkea saa käyttää, kunnes niihin sisältyvät riskit voidaan kiistatta osoittaa: syytön, kunnes toisin todistetaan. Vertailun vuoksi: EU on kieltänyt 1200 kemikaalin käyttämisen kosmetiikkatuotteissa, kun USA on kieltänyt vain 12 kemikaalin käytön. Tähän sisältyy riski geenimuuntelun leviämisestä Eurooppaan, hormoni- ja antibioottikarjan kasvattaminen ravinnoksi, kasvimyrkkyjen sääntelyn vähentäminen ja Monsanton vallan lisääntyminen vanhalla mantereella. 3. Pankkien toiminnan sääntely: Euroopassa pankki- ja finanssilainsäädäntö on heppoisempaa kuin USA:ssa. USA:ssa finanssilainsäädäntöä kiristettiin pankkikriisin seurauksena, jotta samanlainen kriisi ei toistuisi. Nyt pelätään, että TTIP poistaa pankkeja koskevan sääntelyn ja palauttaa pankkiireille vallan ohjailla kansainvälistä taloutta.

129 4. Yksityisyys, sanan- ja tiedonvapaus: ACTA (AntiCounterfeiting Trade Agreement) hylättiin valtavan julkisen painostuksen seurauksena 2012 Euroopan Parlamentissa. Monet kokivat sen hyökkäyksenä yksilönvapauksia ja yksityisyyttä vastaan. Myös Suomessa aktivistit marssivat ACTAa vastaan. ACTA olisi velvoittanut internet-palveluntarjoajat seuraamaan asiakkaidensa verkkokäyttäytymistä: hakuja, latauksia, julkaisuja jne. TTIP:n pelätään palauttavan ACTA:n agendan. Erityisesti halutaan rajoittaa internetin yksityisyyttä ja ihmisten mahdollisuutta lukea esim. lääketieteellisiä tutkimuksia. Muistatte, että tieto on valtaa ja tietämättömiä on helpompi hallita. 5. Työpaikat: EU on myöntänyt, että TTIP tulee aiheuttamaan Euroopassa työpaikkojen katoa, koska Yhdysvalloissa työlainsäädäntö ja työmarkkinajärjestöt ovat selvästi heikompia kuin Euroopassa. TTIP helpottaa eurooppalaisten yritysten siirtymistä Yhdysvaltoihin. Kerrataan, miten NAFTA toimi (The North American Free Trade Agreement): NAFTA on trilateraalinen kauppasopimus, jonka jäseniä ovat Yhdysvallat, Kanada ja Meksiko. Kahdentoista vuoden aikana USA menetti miljoona työpaikkaa halvemman työvoiman ja vähemmän säännellyn työlainsääädännön Meksikoon. 6. Demokratia: TTIP on uhka erityisesti demokratialle ja kansanvallalle. Yksi Transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuussopimuksen tärkeimmistä tavoitteista on investointisuoja (Investor-State Dispute Settlements ISDS), joka antaa yrityksille mahdollisuuden vaatia investointiensa suojelua valtion lainsäädännöstä riippumatta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että monikansalliset yritykset, jotka kokevat menettävänsä tuottoja jonkin valtion lainsäädännön vuoksi, voivat haastaa tämän valtion välimiesoikeuteen ja näin säädellä itsenäisten valtioiden lainsäädäntöä. Tämä on todella mielipuolinen idea. ISDS on voimassa monissa bilateraalisissa eli kahdenvälisissä

130 kauppasopimuksissa eri puolilla maailmaa, joten sen toiminnasta on esimerkkejä: Ruotsalainen energia-alan jättiläinen, Vattenfall vaatii Saksalta miljardeja kompensaationa siitä, että Saksa on Fukushiman onnettomuuden jälkeen päättänyt vähitellen luopua ydinvoimasta. Vastaavanlaisia monikansallisen yritysten ja valtion välisiä oikeuskiistoja on jo n Sovitteluista vastaa yritysten juristit suljetuissa tribunaaleissa, joissa läsnä on tuomarin ohella yrityksen ja valtion edustajat. Investointisuoja takaa kuitenkin monikansallisille yrityksille etulyöntiaseman näissä sovitteluissa ja niiden perusteella ne voivat vaatia valtioilta miljardien eurojen kompensaatiota virtuaalisista ja potentiaalisista menetyksistä. Tämä meni hitokseen ohi alkuperäisestä tarkotuksesta. Halusin oikeastaan kirjoittaa jutun Monsantosta ja vain sivuta EU:n ja USA:n vapaakauppa-aikeita, mutta TTIP laajeni omaksi kokonaisuudekseen. Ajattelin, että tämän sopimuksen sisällön puiminen juuri nyt vaalien alla on perusteltua, koska vaaleissa on mielestäni kolme kantavaa teemaa: 1) talouden ja työllisyyden kohentaminen yrityslainsäädäntöä ja työllisyyden hintaa keventämällä, 2) turvallisuuspoliittinen ja strateginen suunnanmuutos (Nato-kysymys) ja 3) TTIP, josta suomalaiset eivät voi itsenäisesti päättää, vaan päätös tehdään käytännössä salassa kaikilta.

131 Kun fiktiosta tulee totta: tarkkanäköiset kirjailijat William Gibsonin terävissä lähitulevaisuutta luotaavissa romaaneissa (mm. Neurovelho, 1984) kansallisvaltiot ovat menettäneet valtaansa, joka on siirtynyt monikansallisille keskenään sotiville korporaatioille. Kyberpunkin tematiikka toteutuu juuri nyt. Gibsonin maailma on synkkä, väkivaltainen rahan ja vallan ohjaamien suuryritysten taistelukenttä, jossa demokratia on unohdettu. Se on triadien ja mafian kaltaisten korporaatioiden johtama maailma, jossa yksilön oikeuksien ja vapauksien mitta on raha ja tieto. Voisiko kuvailemani kaltainen maailma toteutua? TTIP ei ole ensimmäinen askel kohti tätä antidemokraattista dystopiaa, mutta varmasti ajankohtaisin. Eikä William Gibson ollut ensimmäinen tai viimeinen fiktiivinen kirjoittaja, jonka fiktio monin tavoin toteutui. Myös Philip K. Dick on romaaneissaan kuvannut nykymaailmaa ja lähitulevaisuutta viiltävän terävästi. Sekä William Gibson että Philip K. Dick jatkavat ansiokkaasti jo H.G. Welss n, Ray Bradburyn, Aldous Huxleyn ja George Orwellin viitoittamaa tietä yhteiskuntakriittisinä visionääreinä ja filosofisina anarkisteina. Monet kirjailijoiden kuvailemista ilmiöistä ovat jo toteutuneet tai toteutumassa tosi-tv:stä World Wide Webbiin ja internetin käyttäjien seurantaan, jota käytetään täsmällisesti kohdennetun markkinoinnin ohella myös seurannassa sekä tiedustelu- ja mustamaalauskampanjoissa. Isoveli valvoo sekä hyvässä että pahassa. Se ei ole pelkästään huono asia, mutta yksilön vapautta ja yksityisyyttä se rajoittaa. Myöskään TTIP ei ole pelkästään huono sopimus. Toivon olevani väärässä ja tämän pessimismin olevan turhaa. Ikävä kyllä pelkään, että Schumpeterin nerokasta talousteoriaa hyödynnetään tavalla, joka tekee demokratiasta utopiaa. Allekirjoita TTIP:n vastainen vetoomus kuvaa klikkaamalla.

132