Pohjanmaan maanmittaustoimisto PÖYTÄKIRJAN LIITE 4 1 (19)

Transkriptio

1 Pohjanmaan maanmittaustoimisto PÖYTÄKIRJAN LIITE 4 1 (19) Inhankosken vesivoima Arkistotutkimukset ja historia Sisällysluettelo Kohtien 1-6 mukaiset selvitykset on tehty ennen alkukokousta. Kohdat 7-12 on laadittu alkukokouksen jälkeen. Mahdollisesti aineistoa vielä täydennetään viikolla 48 tai Rakennusluvat Laitosten omistus, maanmittaus, kartat Maakirja, verollepano Myöhemmät rakennusluvat yms Inhanjoen korkeussuhteet Haastattelut Eino Kivilahden arkisto Jaon täydentäminen Moksun talon 4 jako Ilkka Pekkasen toimittama aineisto Tuula Haukkasalon toimittama aineisto Harri ja Virpi Kanthin kirje Lähteet:... 19

2 Pohjanmaan maanmittaustoimisto PÖYTÄKIRJAN LIITE 4 2 (19) 1. Rakennusluvat Senaatti on päätöksellään vahvistanut Vaasan läänin kuvernöörin rakennuskaaren nojalla antaman päätöksen, jolla kauppias Pehr Malmille ja maanviljelijä C. Gaddille myönnettiin lupa rakentaa Inhanjoen Wääräkoskeen sahalaitos ja kahdella kiviparilla käyvä tullimylly eli veromylly. Ennen maaherran päätöstä, kihlakunnanoikeus on pitänyt paikan päällä katselmuksen. Malm ja Gadd ovat esittäneet hakemuksessaan, että heillä on laillinen oikeus laitosta varten Tapaninmäen talon (3:1) mailla. Maaherran päätöksessä todetaan, ettei kenellekään aiheudu vahinkoa, eikä kenenkään etua loukata rakennettavan laitoksen myötä. Oikeutta vastaan hakijat joutuvat suorittamaan alueen asukkaille viljan jauhatusta yhden kapallisen (n. 4,6 l) yhtä tynnyrinalaa (n. 0,5 ha) kohti. Lisäksi hakijoiden täytyy pitää tie kunnossa myllylle (lähde 1). Vanha myllyrakennus purettiin saharakennuksen tieltä ja siinä osakkaina olleiden talojen jauhatusoikeudet siirrettiin uuteen myllyyn (2, s. 17). Kuvernöörin päätöksen asiakirjoja ei ole saatavilla, koska ne ovat tuhoutuneet Vaasan palossa Senaatin päätöksessä , joka koskee em. sahalaitoksen ja myllyn verollepanoa, todetaan että mainitut laitokset olivat silloin em. Pehr Malmin ja laamanni Eric Gustaf Roschierin omistuksessa (3). Tarkoituksena oli, että perustetun myllyn työnhankintapiiri käsittäisi Ähtärin kappelin sekä Niemisveden ja Liesjärven kylät. Kun mylly oli ollut toiminnassa parin vuoden ajan, todettiin että sitä oli käytetty vähänpuoleisesti; talolliset jauhattivat viljansa edelleen kotitarvemyllyissä. Myllyn käyttäjinä olivat pääasiallisesti olleet Tuomarniemi torppineen, Tapaninmäen tila ja myllyn yhteyteen perustetun sahan työläiset (4). Vaasan läänin kuvernööri on päätöksellään myöntänyt Eric Gustav Roschierille oikeuden perustaa harkkouuni ja 20-leiviskäinen kankirautavasara sekä rakentaa laitoksen toimintaa varten pato samaan paikkaan, missä hän jo ennestään omisti kaksiraamisen sahan ja myllyn. Padolle annettiin rakennuslupa siten, että ulottuu koko joen poikki. Harkkouuni ja kankirautavasara tuli noin 300 m alajuoksulle päin sahasta ja myllystä. Tässäkin lupamenettelyssä on kuultu asianosaisia (5). Tämän luvan mukaisia rakennuksia ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa rakennettu (2, s ). Toukokuussa 1842 Wasastjerna jätti senaattiin lupa-anomuksen masuunin rakentamisesta. Keisarillisen käskykirjeen perusteella saapui vuorimestari Idestam tutkimaan Ähtärin järvien malmipitoisuuksia. Idestamin lausunnon mukaan järvien malmipitoisuudet, määrät ja laadut olivat huonot. Myös malmin nostaminen tulisi kalliiksi. Tämän myötä Wasastjerna luopui masuunin rakentamista. Marraskuussa 1842 järvien malmipitoisuutta tutkittiin uudestaan malmintutkija Gustaf Albrechtin toimesta. Tutkimuksen mukaan malmia järvissä olisi ollut riittämiin useiden vuosikymmenten tarvetta varten. Näihin aikoihin Inhan saha muutettiin tullisahasta kotitarvesahaksi. Tällaisena sen toiminta jatkui aina 1860-luvulle saakka (2, s ). Vuonna 1851 saha lopetti toimintansa toistaiseksi kannattamattomana. Sahan toiminta käynnistyi uudelleen 1862 (6). Gustaf August Wasastjernan pyynnöstä Vaasan läänin kuvernööri uusi harkkouunia koskevan privilegion, jonka nojalla perustettiin Inhaan 2-piippuinen harkkohytti ja kankivasara kaksine ahjoineen (7). Laitokset valmistuivat 1854, jolloin alkoi Inhankosken varressa varsinainen rautaruukkiteollisuus. Ruukki tunnettiin tuolloin nimellä Gustafsfors bruuk (2). Gustaf August Wasastjernan hakemuksesta pidettiin katselmus 1857 koskien sahan rakentamista / muuttamista tullisahaksi. Paikalla olivat mm. Karl Tapaninmäki ja Göran Rinta-aho. Katselmuksessa todetaan, että Wasastjernan saha-, mylly- ym. rakennukset ovat Tapaninmäeltä vuokratuilla mailla (8) luvulla laaditusta kartasta ilmenee Inhankoskessa olleet rakenteet, kts. kuva 1. Kartan mukaan Inhankosken vesivoima oli kokonaan em. laitosten käytössä. Kartan on laatinut todennäköisesti E.J. Bähr (2, s. 15).

3 Pohjanmaan maanmittaustoimisto PÖYTÄKIRJAN LIITE 4 3 (19) Kuva 1: 1850-luvulla laadittu kartta Inhankosken alueesta. Inhan saha, joka vuonna 1842 oli muutettu kotitarvesahaksi, muutettiin Vaasan läänin kuvernöörin päätöksellä uudelleen vesivoimalla toimivaksi 2-raamiseksi verosahaksi. Senaatti vahvisti päätöksen Päätöksessä mainitaan, että koko Inhanjoen levyinen pato sijaitsee noin 680 m Hankavedestä alaspäin (9 ja 10). Jo aikaisemmin Wasastjerna oli uusinut patolaitteet sekä laittanut myllyyn Tampereen konepajassa valmistetun ryynimyllyn, siellä ennestään olleen yhden kiviparin lisäksi (2, s. 29).

4 Pohjanmaan maanmittaustoimisto PÖYTÄKIRJAN LIITE 4 4 (19) Rautatie Tampereelta Vaasaan otettiin koekäyttöön marraskuussa 1882 ja avattiin virallisesti Tämä vaikutti merkittävästi laitoksen tuotantoon (2, s. 40). Inhanjoen yläputouksessa oleva tullimylly kunnostettiin 1855, jolloin myllyyn tuli kaksi jauhoparia sekä sihtilaitteet. Samalla vesirattaan tilalle laitettiin 15 hv:n turbiini. Vesisaha kunnostettiin 1886; käyttövoima siihen saatiin 30 hv:n turbiinilla (2, s ). Vuonna 1896 valssilaitosta varten hankittiin 150 hv:n turbiini (2, s. 64). August N:son Keirkner rakensi Hankaveden rantaan v uuden isomman höyrysahan, jonka kahdesta raamista toinen oli ns. kaksoisraami. Vuonna 1901 sahalle asennettiin hihnapyörällä varustettu 35 hv:n sähkögeneraattori. Vesisahan ylempään kerrokseen rakennettiin v sähkövalokeskus, mistä riitti sähköä lähes 500 lampun tarpeisiin. Sahan toiminta lopetettiin luvulla, jolloin sen tilalle rakennettiin pienempi voimalarakennus (2, s. 76, 84, 86, 91). Vuonna 1902 Inhan mylly lopetti toimintansa (6). Inhankoskessa oli laitoksen käytössä useita vesivoimaa hyödyntäviä vesipyöriä ja -turbiineja. Esim. vuonna 1910 niitä oli kaikkiaan 8 kpl (2, s. 93). Vuonna 1915 Inhan tehdas olikin tuotannon bruttoarvon mukaan laskettuna suurin metallialan yritys Vaasan läänissä (6). 2. Laitosten omistus, maanmittaus, kartat Ähtärin vesistöistä on laadittu kartta vuonna Tähän karttaan on merkitty Inhanjokeen yksi mylly, joka on nimetty Inhanmyllyksi (11), kts. kuva 2.

5 Pohjanmaan maanmittaustoimisto PÖYTÄKIRJAN LIITE 4 5 (19) Kuva 2: Ähtärin vesistöistä on laadittu kartta vuodelta Hankaveden jakokunnassa on tehty isojako , joka on rekisteröity Isojaon kartta on laadittu Isojaossa talot Tapaninmäki 3 ja Seilosenaho (myöh. Sara-aho) 6 olivat vielä yhdessä. Myöhemmässä jaossa nämä talot erotettiin toisistaan ja talo Tapaninmäki 3 jaettiin osiin 3:1 ja 3:2; tämä jako on rekisteröity ; karttana on käytetty isojaon karttaa. Isojaon karttaan on merkitty mylly likiman ns. Hamarinsillan kohdalle (jolle kohtaa 1854 rakennettiin kankirautapaja ja harkkouuni). Karttaan on merkitty myös tie, joka johtaa Tapaninmäen talosta myllylle. Mylly on merkitty keskelle Inhanjokea, eikä sillä ole omaa kuvionumeroa. Isojaon pöytäkirjassa tai jakokirjassa ei ole mainintaa myllystä (12). Tässä myllyssä jauhettiin Tapaninmäen, Rinta-ahon, Sara-ahon, Hankaniemen ja Tuomarniemen talojen viljat (2, s. 14).

6 Pohjanmaan maanmittaustoimisto PÖYTÄKIRJAN LIITE 4 6 (19) Kuva 3: Isojaon kartta, Hankaveden jakokunta. Pitäjänkartassa vuodelta 1840 on kuvattu Inhanjoessa vain yksi vesilaitos (11), kts. kuva 4.

7 Pohjanmaan maanmittaustoimisto PÖYTÄKIRJAN LIITE 4 7 (19) Kuva 4: Pitäjänkartta vuodelta Sahalaitoksen maaperä kuului Tapaninmäen tilan omistajalle, joka oli vuonna 1832 myynyt Malmille ja Gaddille laitosta ja lautatarhaa varten tarpeellisen maa-alan (4). Roschier myi Inhan ruukin privilegion sekä sahan ja myllyn maa-alueineen Gustaf Adolf Wasastjernalle (13). (privilegio = erioikeus; jollekin yhteisölle tai yksityiselle myönnetty etuus, jota ei ole muilla) Gustaf Adolf Wasastjernan poika Gustaf August Wasastjerna peri isänsä (7). Vuonna 1869 Gustaf August Wasastjerna teki konkurssin. Konkurssihuutokaupassa oluttehtailija Christian Bähr osti ruukin maa-alueineen, sahoineen ja myllyineen. Ostaja sai tehtaan ja laitokset kaikkine etuineen ja toisaalta joutui vastaamaan kaikista aikaisemmista sitoumuksista. Pöytäkirjaan on merkitty, että maa-alueet on vuokrattu Tapaninmäen (3:1), Hankaniemen (5) ja Rintaahon (3:2) taloilta 50 vuodeksi vuosina Herman Jakobsson Tapaninmäki toi esille, että Jakob Tapaninmäellä on jauhatusoikeus tehtaan myllyssä, mutta siitä ei ole näyttää kirjallista sopimusta. Oikeuden suuruus on 35 tynnyriä vuodessa (7) Christian Bähr myi puolet Inhan ruukista Ernst Julius Bährille (14). Ernst Julius Bährin myytyä puolikkaansa omistivat Inhan ruukin Christian Bähr ja Gustaf Albin Wasastjerna (15) Christian Bähr ja Gustaf Albin Wasastjerna myivät Inhan ruukin ruotsalaisille Axel W. Lagergrenille ja August Janzonille (16).

8 Pohjanmaan maanmittaustoimisto PÖYTÄKIRJAN LIITE 4 8 (19) Vuonna 1886 erotettiin August N:son Keirknerille tilat Inhan tehtaan tiluksia 3:3 ja Inhan tehtaan tiluksia 3:4 lohkomisessa. Saanto tapahtui seuraavasti. Tapaninmäen talosta erotettiin G.A. Wasastjernan vuokraama alue. Kyseisen alueen on ostanut Axel W. Lagergren Karl Karlsson Tapaninmäeltä. Kaupan ehtoihin kuului, että myyjä saa jauhattaa 35 tynnyriä vuodessa viljaa ostajan myllyssä. Samana päivänä Lagergren osti maa-alueen myös Rinta-ahon talosta. Myyjänä oli Karl Göransson Rinta-aho. Myös tässä kaupassa myyjälle annettiin jauhatusoikeus 25 tynnyriin viljaa vuosittain. Lagergren ja August Janzon myivät Inhan ruukin maa-alueineen Keirknerille (17, 18). Lohkomiskartta kuvassa 5. Kuva 5: Tilojen 3:3 ja 3:4 lohkomiskartta. Vuonna 1897 tehdyssä lohkomisessa Keirknerille erotettiin tila 6:1 seuraavasti. Wihtori ja Kalle Hermanninpojat Sara-aho myivät Keirknerille maa-alueen Sara-ahon talosta nro 6. Myytyyn alueeseen sisältyi kaksi Inhanjoessa olevaa saarta. Tämä maa-alue lohkottiin tilaksi 6:1 (19). Kauppakirjassa on sovittu, että aikaisemmin sovittu jauhatusoikeus (myllytys) muutettiin vuosittaiseksi rahakorvaukseksi (20). Syynä siihen, että tehdas oli pitkään vuokramaalle lienee se, että Suomessa oli hyvin voimakkaat osittamisrajoitukset vuoteen 1864 saakka. Lohkominen tuli vasta tuolloin mahdolliseksi, mutta oli aina vuoteen 1895 saakka monimutkainen ja kallis toimenpide vaatien mm. lohkomisluvan korkeimmalta oikeudelta. Vuoden 1895 jälkeen osittamisrajoitukset helpottuivat oleellisesti.

9 Pohjanmaan maanmittaustoimisto PÖYTÄKIRJAN LIITE 4 9 (19) Vuosina suoritettiin Ähtärissä kalavesien piirirajankäynti. Tässä yhteydessä käytiin jakokuntien väliset rajat vesialueilla siltä osin, kuin ne olivat jääneet isojaon jäljiltä epäselviksi tai ristiriitaisiksi. Tässä toimituksessa ei tehty selvitystä eikä sanallakaan mainittu vesivoiman omistuksesta Hankaveden jakokunnassa (21) Keirkner myi Inhan tehdasomaisuuden maa-alueineen vuorineuvos Albert Lindsay von Julinille (20) von Julin myi Inhan tehtaaseen liittyvät kiinteistöt Oy Inha Bruks Ab:lle (22). Ruukin tuotantotoiminnan von Julin myi Oy Inha Bruks Ab:lle jo (2, s. 131). Oy Fiskars Ab:n hankki kaikki Oy Inha Bruks Ab:n osakkeet. Fiskars sai lainhuudon seuraaville tiloille : Ähtäri/Hankavesi 6:1, 6:3, 6:7, 3:3, 3:4, 3:14, 3:23, 3:25, 3:32, 3:37, 3:46, 3:57, 3:59, 3:74, 3:76, 7:14 ja 7:18. Ähtäri/Ouluvesi 5:12. Ähtäri/Kivijärvi 10:6 (23). Kts. kuva 6.

10 Pohjanmaan maanmittaustoimisto PÖYTÄKIRJAN LIITE 4 10 (19) Kuva 6: Fiskarsin omistuksessa 1940-luvulla olleet alueet väritetty violetilla Killin Voima Oy osti Oy Fiskars Ab:ltä Ähtäri/Hankavesi 3:37, 3:57, 3:95, 3:170, 6:1, 6:12 ja 6:13 kuuluvat ynnä lisäksi vanhoihin mylly-, saha- ym lupiin perustuvat vesi- ja käyttöoikeudet Ähtärin kunnan Hankaveden kylässä olevaan siihen osaan Inhanjoesta, joka sijaitsee Hankaveden ja kylänrajan välissä, vesivoimineen mainitussa osassa Inhanjokea oleviin Inhankoskiin sekä osuutensa Inhanjoen luusuassa olevaan säännöstelypatoon (24). Kun em. kauppa tehtiin, Inhan ruukin alkuperäisistä maa-alueista tilat 3:4 ja 6:1 olivat edelleen voimassa olevia, eikä niistä oltu erotettu mitään alueita pois sitten 1800-luvulla tehtyjen kauppojen. Tilasta 3:3 oli erotettu vuonna 1953 rekisteröidyssä lohkomisessa tila 3:122. Tila 3:122 ei saanut lohkomisessa osuutta vesivoimaan.

11 Pohjanmaan maanmittaustoimisto PÖYTÄKIRJAN LIITE 4 11 (19) Inhankosken vesivoiman omistuksesta ei ole riidelty hovioikeudessa vuosina (25). 3. Maakirja, verollepano Maakirjat ovat maaverotusta varten laadittuja luetteloita, ensin talonpojittain ja 1630-luvulta alkaen kylittäin ja taloittain maksettavista veroista. Ensimmäiset Suomessa laaditut maakirjat ovat Hämeestä vuodelta Viimeiset maakirjat on laadittu Vastuu maakirjojen laatimisesta kuului lääninhallituksille, jonka valvonnassa laadittiin määrävälein uudet varsinaiset maakirjat eli erikoismaakirjat (special jordebok). Henkikirjoittajan johtosääntö määräsi maakirjaan merkittäväksi muun muassa erityisinä kiinteistöinä kaikki sellaiset myllyt, jotka eivät kuuluneet mihinkään taloon ja kuuluneet sen veroon. Vastaava määräys sisältyi kamarikollegion maakirjojen pitämistä koskevaan kiertokirjeeseen sekä maakirjojen valmistamista koskevaan keisarilliseen kirjeeseen Keisarillisella kirjeellä määrättiin maakirjaan merkittäväksi muun muassa kaikki sahat ja myllyt. Keisarillisella kirjeellä määrättiin sahat ja myllyt merkittäväksi maakirjan liitteenä olevaan erilliseen myllyluetteloon. Maakirjassa 1775, 1777, 1788 ei ollut mainintaa myllyistä Inhanjoessa (26). Ei myöskään maakirjassa 1793 (26b). Kruununkokouksessa Keuruun pitäjän kunnantuvassa on luettu, tarkastettu ja hyväksytty luettelo, jossa on ilmoitettu Keuruun-Ähtärin alueen verollepannut myllyt. Luettelon mukaan vuonna 1786 on ollut kotitarvemyllynä verollepantu mm. Inhanjoessa sijainnut mylly. Mylly sijaitsi luettelon mukaan Tapaninmäen talon mailla ja sen vero oli 2 13/16 tynnyriä (4). Maakirjassa 1830 on mainittuna Inhankosken kotitarvemylly Hankaveden kylässä. Myllyn omistajiksi on merkitty talot Tapaninmäki 3 ja Moksu 4. Veron määrä oli 2 13/16 tynnyriä, kts. kuva 7 (27). Kuva 7: Maakirja 1830, kotitarvemyllyt. Maakirjassa 1845 mainitaan Inhanjoessa mylly, joka on talon Tuomarniemi 2 alueella. Myllyn vero on 1,15 tynnyriä. Maakirjan mukaan kyseessä on tullimylly, jossa on yksi kivipari. Myllyä on maakirjan mukaan verotettu vuodesta 1834 lähtien, kts. kuva 8. Lisäksi maakirjaan on merkitty myös edellä maakirjan 1830 kohdalla mainittu kotitarvemylly, jossa on 1 kivipari ja joka on pantu verolle vuodesta 1786 lähtien, kts. kuva 9 (28).

12 Pohjanmaan maanmittaustoimisto PÖYTÄKIRJAN LIITE 4 12 (19) Kuva 8: Maakirja Kuva 9: Maakirja 1845, kotitarvemylly. Vuoden 1855 maakirjaan on merkitty em. kahden myllyn lisäksi Gustafsforsin (eli Inhankosken) sulatuslaitos (blästerverk). Laitokseen kuuluivat maakirjan mukaan kuvernöörin päätöksen mukaiset 2-piippuinen harkkohytti ja kankivasara kaksine ahjoineen, kts. kuva 10 (29).

13 Pohjanmaan maanmittaustoimisto PÖYTÄKIRJAN LIITE 4 13 (19) Kuva 10: Maakirja Maakirjaan 1875 on merkitty samat kolme myllyä kuin vuoden 1855 maakirjaan (30). Vuonna 1886 laaditun luettelon mukaan Ähtärissä oli tuolloin 38 kpl kotitarvemyllyjä. Näistä 22 kpl jauhoi viljaa tuulen voimalla (6). Kun Ähtärin myllyjä pantiin vuosina maaverolle, Inhan patruunan mylly sai maaverokseen ¼ manttaalia. Tämä rasitus vastasi Ähtärin suurimpien talojen verolukua (6). 4. Myöhemmät rakennusluvat yms. Killinkosken Tehdasten Osakeyhtiö, Ryötön Paperitehdas Osakeyhtiö, Inhan tehtaan omistaja August N:son Keirkner ja Vääräkosken tehtaan omistaja G.A Lönnqvist ovat v anoneet lupaa Ähtärinjärven, Väliveden ja Hankaveden vedenlaskun järjestämiseen. Lupaa on anottu, jotta hakijoiden omistamien vesilaitosten vesivoimaa voitaisiin lisätä. Vaasan läänin maaherranvirasto on antanut luvan Vuonna 1915 on paikan päällä suoritettu katselmus, jossa yhteydessä on myös kuultu asiallisia. Hakemuksen johdosta ei kukaan asianosainen ole jättänyt muistutusta (31). Em. osakkaat sopivat kustannusten jaosta (Inha 25%, Killinkoski 45%, Lönnqvist 15% ja Ryöttö 15%). Ensimmäiseksi päätettiin kunnostaa/rakentaa Inhan joen luusuaan säännöstelypato (32). Killin Voima Oy on ostanut Ab J.W Enqvistin Oy:n osuuden Inhan säännöstelypadosta (33). Killin Voima Oy on vuokrannut vesivoiman käyttöoikeutta Metsähallitukselta Asia ilmenee Metsähallituksen vastauksesta Killin Voima Oy:n kirjeeseen (34).

14 Pohjanmaan maanmittaustoimisto PÖYTÄKIRJAN LIITE 4 14 (19) Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksessä todetaan mm. seuraavaa. Inhanjoessa on ollut noin 0,6 km päässä niskalta Inhan ylempi voimalaitos, joka kuitenkin on purettu. Noin 0,4 km alempana on Inhan voimalaitos. Laitoksen putous on noin 4,2 m, rakennusvirtaama noin 7 m 3 /s ja sen teho noin 240 kw. Inhankosken vesivoiman omistaa nykyisin Killin Voima Oy (s. 5). Useat maanomistajat ja yhteisöt esittivät muutoksia suunnitelmaan, mutta yksikään vaatimuksista ei koskenut tai muutoin viitannut vesivoiman omistukseen. Länsi-Suomen vesioikeus myönsi Killin Voima Oy:lle luvan Ähtärinjärven ym. säännöstelyn muuttamiselle (s. 36) (35). Korkeimmassa hallintooikeudessa ei otettu kantaa vesivoiman omistukseen, koska siitä ei tehty valitusta (36). 5. Inhanjoen korkeussuhteet Inhanjoki johtaa veden Hankavedestä Ouluveteen. Peruskartan mukaan Hankaveden vedenpinnan keskikorkeus on 153,5 m (vaihteluväli 152,76-154,41). Ouluveden vedenpinnan korkeus on 139,8 m. Länsi-Suomen ympäristökeskuksen vesipintamittauksen mukaan vedenpinnan korkeudet olivat kuvan 11 mukaiset. Kuva 11: Vedenpinnan korkeuksia. 6. Haastattelut A) Mauri Kaleva, Killin Voima Oy:n toimitusjohtaja (puhelu ) Vuonna 1963 tehdyn kaupan jälkeen Killin Voima ei ole rakentanut Inhankoskeen voimalaitosta tms. Syynä ovat olleet taloudelliset seikat eli sähkövoimaa on ollut edullisempaa tuottaa muutoin kuin

15 Pohjanmaan maanmittaustoimisto PÖYTÄKIRJAN LIITE 4 15 (19) uudella vesivoimalaitoksella. Inhankosken vesivoimaa ei tällä hetkellä käytä kukaan; Fiskars käyttää tai sillä on ainakin oikeus käyttää Inhanjoen vettä jäähdytykseen tms. käyttötarkoitukseen. Killin Voima omistaa Hankaveden luusuassa olevan padon kokonaan. Pato lienee rakennettu vuoden 1900 jommallakummalla puolella Inhankosken ruukin sähköntuotantoa varten. Killin Voima osti padon Enqvistiltä, Fiskarsilta ja Lönnqvistiltä. Lönnqvistin myynnistä ei kuitenkaan ole löytynyt mitään dokumenttia. Killan Voima Oy on kuitenkin vastannut Ähtärinjärven säännöstelylupahakemuksesta, Inhankosken uoman perkauksesta ja Inhan padon korjaus- sekä käyttökustannuksista joten Killin Voima Oy käytännössä hallitsee patoa. Mistään riidoista tai epäselvyyksistä ei ole tietoa. Tosin Kaleva on hoitanut Killin Voima Oy:n asioita vuodesta 1995 lähtien, jota edeltävästä ajasta on tietous vain siltä osin, kuin löytyy kirjallisia dokumentteja. Killin Voima on perannut Inhanjoen uomaa padon alapuoliselta osuudelta tai 70-luvulla. Asia lienee liittynyt Ähtärinjärven säännöstelyyn. B) Matti Takamäki, Hankaveden osakaskunnan puheenjohtaja (puhelu ) On töissä Koillis-Satakunnan Sähkössä, joka omistaa Killin Voiman. Totesi olevansa jäävi tässä asiassa. Olettaa, että Fiskars tai sen saantomies omistaa vesivoiman. Hänellä ei ole tiedossa, että vesivoiman omistuksesta olisi koskaan ollut riitaa tai epäselvyyttä. Hankaveden osakaskunta on vuokrannut kalastusoikeuden Hankaveden luusuan ja kylärajan välisellä alueella Inhan taimi Ry:lle. Alkukokouksen jälkeen tehdyt lisäykset: 7. Eino Kivilahden arkisto Ähtäriläinen Eino Kivilahti on selvitellyt laajasti Ähtärin tilojen historiaa. Kivilahden arkisto on Ähtäriseuran hallussa. Alla Kivilahden arkistosta löytynyttä selvitystä, mikä liittyy Inhankosken vesivoiman omistukseen (37). Tuomarniemi 2 Taloilla Tuomarniemi 2 ja Tapaninmäki 3 oli vuonna 1814 yhteinen mylly Inhankoskessa (Vääräkoskessa). Tuomarniemen virkatalo kuului laamanni Erik Gustav Roschierille. Roschier toimi tuolloin Karalan laamannikunnan vt. laamannina ja tuomarin tointa Ähtärissä hoiti vt:nä hänen veljensä Carl Vilhelm Roschier. Erik Roshier tunnettiin teollisuuden perustajana. Hän perusti yhdessä kauppias Malmin ja tilanomistaja Gaddin kanssa 1833 tullimyllyn Inhankoskeen. Sama ryhmä perusti myllyn rinnalle vesisahan. Roschier anoi 1840 kuvernööriltä lupaa perustaa Inhanjoen varrelle järvimalmia käyttävän rautatehtaan. Tapaninmäki 3 Erkki Heikinpoika Tapaninmäki vuokrasi 1832 P. Malmille ja C. Gaddille mylly- ja sahalaitosta varten määräalan, jota laajennettiin vuokraamalla lisää maata G.A. Wasastjernalle. Moksu 4 Moksun talo oli ns. rälssitila. Isojaossa se sai pitää kaikki aikaisemmin omistamansa maat. Rälssiluontoisen tilan ei tarvinnut maksaa maaveroa. Maat myytiin talonpoikaostajille , jolloin päättyi Ähtärissä aatelisten ja säätyläisten rälssitilaomistus.

16 Pohjanmaan maanmittaustoimisto PÖYTÄKIRJAN LIITE 4 16 (19) Moksun talon osti 1829 Josef Sara-aho, joka omisti tuolloin Sara-ahon tilan. Isojaon kartoissa 1790-luvulla on merkitty Renkaisen purossa Haapamäen rälssitorpan oma vesimylly. Haapamäen rälssitorpan nimi muuttui myöhemmin Myllymäeksi (Rnro 4:9). Tila Myllymäki 4:9 on halottu Moksun talosta. Merkintää Inhankoskessa olevasta myllystä ei löytynyt Moksun talon kohdalta. Sara-aho 6 Sara-ahon tilan omistajat Josef ja Anna Sara-aho ostivat 1829 Moksun rälssitilan. Rahoittaakseen kaupan he myivät Sara-ahon tilan Kaarle Sara-aholle. Sara-aho jaettiin osiin 6:2 ja 6:3, joiden omistus siirtyi 1897 ja 1905 August Keirknerille. Muut talot Kivilahden arkistoista käytiin läpi myös taloja Hankola 1, Tuomarniemi 2, Hankaniemi 5, Saarismäki 7, Kukkeenmäki 8, Kaija 3 (Ouluvesi), Mesimäki 4 (Ouluvesi) ja Ruha 5 (Ouluvesi) koskeva aineisto. Siitä ei löytynyt Inhankosken vesivoiman omistusta selvittävää asiaa. 8. Jaon täydentäminen 1880-luvulla tehtiin Hankaveden jakokunnassa jaon täydentäminen, jossa selvennettiin talojen rajoja. Tämän toimituksen kartta laadittiin vuonna Karttaan on merkitty vain jo aikaisemmin mainitut laitokset Inhankosken alueella (38). Kuva 12. Kartta jaon täydentämisestä Hankaveden jakokunnassa. 9. Moksun talon 4 jako

17 Pohjanmaan maanmittaustoimisto PÖYTÄKIRJAN LIITE 4 17 (19) Moksun talon 4 jako tehtiin vuosina Moksun talon maa-alueet eivät ulotu Inhanjokeen saakka. Jakotoimituksen asiakirjoissa tai kartassa ei ole mainintaa myllyistä (39). Mahdollisesti aineistoa vielä täydennetään viikolla 48 tai Ilkka Pekkasen toimittama aineisto Kirjeessä Pekkanen toteaa seuraavaa: Inhanjoessa vuodesta 1786 verotetun myllyn omisti yksin Moksun talo 4. Vuonna 1790 Erkki Tapaninmäki kertoi oikeudessa, että mylly ei ollut hänen, vaan sen oli rakentanut Moksun rälssitalon lampuoti. Erkki Moksu sanoi rakentaneensa myllyn. Lähde: Kansallisarkisto, Rautalammin tuomiokunta, KOa:11. Keuruun, Ähtärin ja Virtain syyskäräjät , 24, 834v-835. Lisäksi Pekkanen toimitti seuraavat jäljennökset: Vuoden 1632 myllyluettelo (Kansallisarkisto 7133:85v), vuoden 1688 myllyluettelo (KA 7380:2882), vuoden 1733 myllyluettelo (KA 7498: ), Ruoveden ja Keuruun talvikäräjät (KA, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, KOa:73, 9-10). 11. Tuula Haukkasalon toimittama aineisto Kauppakirja , jossa myyjänä Karl Göransson Rinta-aho ja ostajana Axel W Lagergren. Kaupan kohteena määräala verotalosta Rinta-aho 3. Ostajalle tuli oikeus saada Inhan tehtaan myllyssä tullivapaasti vuosittain jauhaa 25 tynnyriä viljaa niin kauan kuin mylly on käyttökunnossa. Kauppakirjaan on tehty lisäys Sen mukaan kauppaan sisältyi täysi omistusoikeus myydyn maakappaleen vieressä sijaitsevaan koskeen. Vastaava kauppakirja kuin edellä (lisäyksineen), mutta myyjänä Karl Karsson Tapaninmäki. Jauhatusoikeus 35 tynnyriä. Kauppakirja , jossa myyjinä August Janzon ja Axel Lagergren sekä ostajana August N:son Keirkner. Kaupan kohteena Inhan ruukki kaikkine oikeuksineen. Pöytäkirja ja kartta lohkomisesta, missä em. kauppakirjojen nojalla erotettiin tilat 3:3 ja 3:4 Em. kauppakirjat ja lohkominen on mainittu aikaisemmissa selvityksissä; kts. kohta 2, teksti ennen kuvaa 5. Ote kihlakunnan lainhuudatusasian pöytäkirjasta sekä lainhuuto Hilda Maria Kaarlontytär Salminen / Pajumäki 3: Harri ja Virpi Kanthin kirje Meidän tontti on siis kuulunut alunperin Inhan torppaan. Vuonna 1814 Inhankoskella oli yhteismylly Tapaninmäen talon kanssa. Vuoden 1906 torppakatselmuksessa todetaan, että Inhan torppa oikeuksineen oli vuokrattu Inhan tehtaille luontaiskorvauksia vastaan. Vuonna 1908 tehdyissä torppien välikirjoissa Inhan torppa oli edelleen vuokrattuna oikeuksineen Inhan tehtaille. Vuonna on tehty vaihtokirja valtio/ Fiskars Aktiebolag. Tila 17:2 Rantamäki kuului siihen. Vaihtokirjoissa ei ole mitään mainintaa myllyoikeuksista. Vuonna on taas maanvaihtoa Fiskarsin kanssa: 0,57 ha Inhan palstaa vaihdetaan 28 ha:iin Aholan tilaa. Ei mainintaa myllyoikeuksista. Vuonna on tehty yhdistelmä ja tehty kartta lohkomista varten. Maarekisteriin oli merkitty Isojakolitterassa on lohkominen osiin 17:1 ja 17.2 ja siinä mainitaan kulkuoikeus RV:2:37 ja osuus yhteisiin vesialueisiin. Teksti : tämä talo on muodostunuttuomarniemen sanasta ei saa

18 Pohjanmaan maanmittaustoimisto PÖYTÄKIRJAN LIITE 4 18 (19) selvää mutta jatkuu RV:233 toimitetussa lohkomisessa. Leimattuja papereita löytyy myös Vaasan maanmittauskonttorissa 10 pv lokakuuta 1973 tailaus n:o Rantamäki 17.2 on ostettu Pöytäkirjan liite 3 sivu 9/14 kuva 6 selvitetään Killin Voima Oy ostoa Oy Fiskars Ab.ltä alueita. Siinä sanotaan vanhoista mylly-, saha- ym luvista. Tonttiluettelossa ei käsittääkseni ole tontti numerosta 2.0, 2:5, 2:11, 2:15, 2.33, 2: 34, 2:35 jotka kaikki kuuluvat Rantamäki 17:2 muodostumishistoriaan. Tapaninmäen tila on numero 3 ja Killin Voima osti 3:37, 3:57; 3.95, 3,170. Emme ole löytäneet mainintaa siitä, että Inhan torppa olisi luovuttanut oman osuutensa myllyoikeuksista kokonaan Tapaninmäen tilalle.

19 Pohjanmaan maanmittaustoimisto PÖYTÄKIRJAN LIITE 4 19 (19) 13. Lähteet: (1) Senaatin päätös (2) Reino Hahne,Inhan ruukkiyhdyskunta , Ähtäri 1994 (3) Senaatin päätös (4) L.A. Sillanpää, Vanhan Ruoveden historia II:2, 1969, ss , 144 (5) Vaasan läänin kuvernöörin päätös (6) Juhani Viertola, Ähtärin historia , 1988, ss. 194, 203, 224, 226 (7) Pakkohuutokaupan pöytäkirja (8) Katselmus, maanmittauslaitoksen arkisto, ark. nro 2:19 (9) Senaatin vahvistus Vaasan läänin kuvernöörin päätökselle (10) Vaasan kuvernöörin päätös (11) Arkistolaitoksen digitaalinen aineisto, (12) Hankaveden jakokunnan isojako, maanmittauslaitoksen arkisto, ark.nro 2:1-8 kartat, 2:9-14 asiakirjat (13) Kauppakirja (14) Lainhuudatusasiain pöytäkirja /43 (15) Eevert Laine, Suomen vuoritoimi , III osa, s. 163 (16) Kiinnitysasiain pöytäkirja /45 (17) Lainhuudatusasiain pöytäkirja /28 (18) Lohkominen, maanmittauslaitoksen arkisto, ark. nro 2:32 (19) Lohkominen, maanmittauslaitoksen arkisto, ark. nro 2:35 (20) Lainhuudatusasiain pöytäkirja /94 (21) Kalavesien piirirajankäynti , maanmittauslaitoksen arkisto, ark. nro 7:37 ja Alajärvi 5:19 (22) Lainhuudatusasiain pöytäkirja /3, 4, 6 (23) Lainhuudatusasiain pöytäkirja /23, 24 (24) Kauppakirja (25) Luettelo vesistöjä, kalastusta ja vesilaitoksia koskevista asiakirjoista 1, Vaasan hovioikeuden vetojutut , Vaasa 1975 (26) Korsholman maakirjat , Vaasan maakunta-arkisto (26b) Korsholman itäisen voutikunnan maakirjat , Vaasan maakunta-arkisto (27) Korsholman itäisen voutikunnan maakirja 1830, Vaasan maakunta-arkisto (28) Maakirja 1845, Vaasan maakunta-arkisto (29) Maakirja 1855, Vaasan maakunta-arkisto (30) Maakirja 1875, Vaasan maakunta-arkisto (31) Vaasan läänin maaherranviraston lupa (32) Osakkaiden sopimus (33) Kauppakirja (34) Metsähallituksen vastaus Killin Voima Oy:n kirjeeseen (35) Länsi-Suomen vesioikeuden päätös (36) Korkeimman hallinto-oikeuden päätös (37) Eino Kivilahden arkisto (38) Jaon täydentäminen, maanmittauslaitoksen arkisto, ark.nro 2:27b (39) Halkominen / Moksu 4, maanmittauslaitoksen arkisto, ark.nro 2:47