EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE

Transkriptio

1 FI FI FI

2 EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel KOM(2009)536 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE Euroopan unionin yhdennetyn meripolitiikan kansainvälisen ulottuvuuden kehittäminen FI FI

3 SISÄLLYSLUETTELO Tarve ja tarkoitus Avainaiheet meriasioiden maailmanlaajuisesti yhdennetyn lähestymistavan EU:n toimintafoorumia varten EU:lle suurempi rooli monenvälisillä foorumeilla Alueellinen yhteistyö yhteisillä merialueilla Kahdenvälisten suhteiden parantaminen keskeisiin kumppaneihin EU:n politiikka...error! Bookmark not defined. FI 2 FI

4 Tarve ja tarkoitus Kestävä kehitys on keskeinen asia EU:n politiikassa. Yhdennetty meripolitiikka on merkittävä tekijä, kun tähän tavoitteeseen pyritään. Eurooppa on merellinen manner. Valtamerillämme, merillämme ja pitkillä rannikoillamme on jo kauan harjoitettu merkittävää merellistä toimintaa, jolla on edelleen huomattava vaikutus taloudellisesti, ympäristöllisesti ja yhteiskunnallisesti. Yhdennetyn meripolitiikan tavoitteena on edistää kestävää kehitystä sekä meritaloudessa sinänsä että rannikkoalueilla yleisemmin parantamalla alakohtaisten politiikkojen koordinointia ja kehittämällä horisontaalisia välineitä. Näin meritalousalan haasteisiin voidaan vastata yhdennetysti. Yhdennetyn meripolitiikan on kuitenkin onnistuakseen oltava muutakin kuin vain Euroopan politiikka. Meriekosysteemit ja meritalous eivät noudata kansallisia rajoja. Yhdennetyssä meripolitiikassa ei voida jättää huomiotta sitä, mitä Euroopan rajojen ulkopuolella tapahtuu. Useimpia kiireellisimmistä yhdennettyä toimintaa vaativista ongelmista ei saada tehokkaasti hoidettua ilman vankkaa kansainvälistä yhteistyötä. Tämä pätee yhtä hyvin selkeästi maailmanlaajuisiin ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen, biodiversiteetin katoamiseen, meren luonnonvarojen kestävään käyttöön, tasapuoliseen kilpailuun merenkulussa ja laivanrakennuksessa sekä asianmukaisten työolojen luomiseen näille aloille, kuin ongelmiin, jotka ovat pikemminkin alueellisia esimerkiksi tarve suojella ympäristöä tietynlaisen merenkulun vaikutuksilta Välimerellä ja Itämerellä. Molemmissa tapauksissa on selvää, että EU:n on etsittävä vastauksia näihin kysymyksiin kansainvälisten kumppaneidensa kanssa. Maailmanlaajuisena tekijänä ja alueellisena kumppanina meidän on selkeästi hoidettava oma osuutemme ja itse asiassa näytettävä suuntaa mereen liittyvien haasteiden ratkaisemisessa. Komissio on jo laatinut tai laatii pian toimintasuunnitelmansa EU:n lähellä olevien aluemerien osalta ja julkaisee ne erillisissä tiedonannoissa. Kyseinen alueellinen lähestymistapa perustuu suoraan Eurooppa-neuvoston komissiolle esittämään pyyntöön ottaa alueelliset erityispiirteet huomioon yhdennettyä meripolitiikkaa kehitettäessä. Tässä tiedonannossa täydennetään alueellista lähestymistapaa selvittämällä, miten yhdennettyä meripolitiikkaa olisi laajennettava kansainvälisille areenoille. Siinä ehdotetaan, että otetaan käyttöön meriasioihin sovellettava EU:n kehys meriasioiden maailmanlaajuisesti yhdennettyä lähestymistapaa varten. Tiedonannossa esitetään, kuinka EU:n arvovaltaa kansainvälisenä merivaltana olisi lisättävä monenvälisesti. Näin voidaan helpottaa myös alueellista yhteistyötä niiden merinaapureiden kanssa, joilla on EU:n kanssa yhteisiä merialueita, ja kehittää tiiviimmät kahdenväliset suhteet keskeisiin kumppaneihin. EU:n yhdennetyn meripolitiikan kansainvälisen ulottuvuuden lisäämiseen tähtäävät toimet ovat johdonmukaisia EU:n yleisen ulko- ja kehityspoliittisen linjan kanssa. 1. AVAINAIHEET MERIASIOIDEN MAAILMANLAAJUISESTI YHDENNETYN LÄHESTYMISTAVAN EU:N TOIMINTAFOORUMIA VARTEN Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa vuonna 2002 asetettiin kunnianhimoiset maailmanlaajuiset tavoitteet merten ekologiselle tervehdyttämiselle ja tuotoksen optimoimiselle. Näihin kuuluu yhdennetty, ekosysteemiin perustuva valtamerien ja rannikkojen hoito-ohjelma, jolla vähennetään merten biodiversiteetin häviämistä, verkotetaan merten suojelualueet ja palautetaan maailman kalakannat biologisesti hyvään tilaan. Jälkimmäiseen tavoitteeseen on sisällytetty keskittyminen taisteluun laittoman. ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (IUU) FI 3 FI

5 torjuntaan, kalastuskapasiteetin pienentäminen tarvittaessa ja kestävän enimmäistuoton saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä. EU on edennyt hyvin useiden tavoitteiden suhteen ja on edelleen sitoutunut niiden kaikkien saavuttamiseen. Joillakin aloilla riittää kuitenkin vielä paljon tekemistä, ja joistakin haasteista on tällä välillä tullut entistä tärkeämpiä esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvästä pitkäaikaisemmasta haasteesta ja merirosvoukseen liittyvästä hetkellisemmästä haasteesta. EU aikoo osaltaan päättäväisesti lisätä kansainvälisen yhteisön valmiutta vastata niin nykyisiin kuin tuleviinkin haasteisiin. Oikeusjärjestykseen perustuva kansainvälinen hallinnointi Mitä globaalimpi maailmamme on, sitä suurempia vaatimuksia kohdistuu planeettamme meriekosysteemeihin. Jotta selviämme tästä mahdollisesti syntyvistä paineista, on entistäkin tärkeämpää, että pelin säännöt ovat selkeästi määriteltyjä, tarkoituksellisesti jaettuja ja helposti valvottavia. Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimus (UNCLOS) vuodelta 1982 on edelleen alan tärkein viiteasiakirja, ja sitä täydentää kalastusta koskeva YK:n kalakantasopimus. Huolimatta kansainvälisen yhteisön lukuisista kehotuksista, joita on esitetty erityisesti molemmissa alaa koskevissa YK:n yleiskokouksen vuotuisissa päätöslauselmissa, useat maat eivät vieläkään ole hyväksyneet näitä sopimuksia tai panneet niitä täytäntöön. EU:n olisi ryhdyttävä toimiin, jotta asiassa saataisiin todellista edistystä, sillä toimien on onnistuakseen oltava maailmanlaajuisia. Lisäksi EU:n olisi autettava kehitysmaita sen varmistamiseksi, etteivät ne jää tarvittavien keinojen puuttumisen vuoksi jälkeen. EU:n ensisijaisena tavoitteena olisi oltava, että mahdollisimman monet maat liittyvät UNCLOSiin. Tämä kanta olisi tehtävä selväksi keskustelemalla niiden maiden kanssa, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet yleissopimusta. EU tukee edelleen YK:ta sen varmistamisessa, että kumppanimaat ratifioivat UNCLOSin sekä muut keskeiset kansainväliset merialan sopimukset ja että asianmukaisia kansainvälisiä seuranta- ja lainvalvontavälineitä vahvistetaan riittävästi. Tätä varten EU suosittaa ja ajaa näiden keskeisten välineiden ratifiointia ja täytäntöönpanoa asiaa koskevissa kahdenvälisissä neuvotteluissa ja sopimuksissa. Yleisen tullietuusjärjestelmän uudistus vuonna 2015 kuuluu hankkeisiin, joissa olisi annettava enemmän painoarvoa kansainväliselle meriasioiden hallinnoinnille. EU:n olisi myös ajettava UNCLOSin osana perustettujen elinten parempaa hyödyntämistä ja varmistettava, että EU:lla on niissä kaikissa riittävä edustus. Merten biodiversiteetin suojeleminen, myös avomerellä EU antaa vahvan tuen erilaisille sitoumuksille ja aloitteille, jotka koskevat meriympäristön suojelemista useilla maailmanlaajuisten ja/tai alueellisten yleissopimusten piiriin kuuluvilla merialueilla. EU:n olisi osoitettava tukevansa edelleen merten biodiversiteettiin liittyvää työtä, jota on tehty biodiversiteettisopimuksen osana. Tässä yhteydessä on muun muassa päätetty vahvistaa perusteet kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolelle jäävien suojelua tarvitsevien alueiden tunnistamiseksi ja laatia luettelo nämä perusteet täyttävistä merialueista. Lisäksi on päätetty antaa ohjeita avomerellä harjoitettavien toimien ympäristövaikutusten arvioinnista. FI 4 FI

6 UNCLOS sisältää meriympäristön suojelua ja yhteistyötä koskevia yleisiä velvoitteita, mutta siinä ei ole mekanismeja horisontaalisesti tehokkaisiin toimiin avomerellä. EU ajaa myös yhdennettyä lähestymistapaa kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolelle jäävien merialueiden biodiversiteetin suojeluun ja kestävään käyttöön. Tätä varten se on ehdottanut UNCLOSin alaisuuteen täytäntöönpanosopimusta, joka voisi hyvin olla keskeisessä asemassa täytettäessä nykyisen lainsäädäntökehyksen aukkoja etenkin avomerten suojelualueiden perustamisessa. Kalastus vaikuttaa merkittävällä tavalla biodiversiteettiin. EU pyrkii jatkuvasti vähentämään laivaston ylikapasiteettia, lopettamaan IUU-kalastuksen ja kieltämään merten ekosysteemejä tuhoavat kalastuskäytännöt. Lisäksi EU auttaa merten luonnonvaroista suuresti riippuvaisia kehitysmaita käyttämään näitä varoja kestävällä tavalla samalla kun se edistää niiden talous- ja yhteiskuntakehitystä. Neuvosto antoi vuonna 2008 asetuksen (EY) N:o 734/2008 aavan meren haavoittuvien meriekosysteemien suojelusta pohjakalastuksessa käytettävien pyydysten haittavaikutuksilta, ja näin YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 61/105 siirrettiin osaksi EU:n lainsäädäntöä. Nyt EU odottaa, että päätöslauselma pannaan kaikkialla tehokkaasti täytäntöön. Ilmastonmuutos Nykyisten arvioiden mukaan ilmaston muuttumisella tulee olemaan monenlaisia ja huomattavia ympäristöllisiä, yhteiskunnallisia ja taloudellisia seurauksia erityisesti saari- ja rannikkoyhteisöille. Valtameret, meret ja rannikot eivät ole pelkästään ilmastonmuutoksen uhreja, vaan niillä on myös valmiuksia edistää merkittävästi tehokkaita strategioita vaikutusten lieventämiseksi. Näihin kuuluvat uusiutuvien energialähteiden kehittäminen (esim. vaihtoehtoiset uusiutuvat energialähteet) ja hiilidioksidin talteenottotekniikat. Monilta merialoilta edellytetään vielä lisätoimia ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vähentämiseksi. Näihin kuuluu muun muassa maailmanlaajuisesti toteutettava alakohtainen toimenpide laivoista johtuvien päästöjen vähentämiseksi. Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) tehtävänä on helpottaa tällaisten maailmanlaajuisten vähennystoimenpiteiden kehittämistä ja käyttöönottoa, ja EU seuraa kiinnostuneena, mitä tuloksia tästä työstä saadaan lähivuosina. EU on vahvistanut strategian, jolla vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä ja EU:n alttiutta todennäköisille ilmastonmuutoksen vaikutuksille niihin sopeutumalla. Nyt EU:n on keskityttävä siihen, että vuoden 2012 jälkeinen ilmastonmuutossopimus saadaan aikaan ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen kumppanien kanssa. Lisäksi EU:n olisi edelleen annettava rannikolla ja saarilla sijaitseville kehitysmaille maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman 1 kaltaisten aloitteiden osana teknistä ja rahoitusapua 2, jotta nämä voivat sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja jotta kumppanimaat pystyisivät laatimaan kansalliset sopeutumissuunnitelmat pitemmälle aikavälille. 1 2 Tiedonanto Maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman luominen Euroopan unionin ja ilmastonmuutokselle alttiiden köyhien kehitysmaiden välille, KOM(2007) 540. Tiedonanto Kansainvälisen ilmastorahoituksen vahvistaminen: Eurooppalainen malli Kööpenhaminan sopimusta varten, KOM(2009)475, s. 3). FI 5 FI

7 Meriturvallisuuden sekä merenkulun turvatoimien ja vapauden takaaminen Merenkulun lisääntyminen on tehnyt meriturvallisuudesta EU:lle äärimmäisen tärkeän kysymyksen. Sen jälkeen kun EU 11. maaliskuuta 2009 hyväksyi kolmannen meriturvallisuutta koskevan toimenpidepaketin, sillä on ollut käytössään yksi kattavimmista ja kehittyneimmistä sääntelykehyksistä merenkulun turvallisuuden takaamiseksi. Kehys perustuu pääasiassa kansainvälisesti sovittujen sääntöjen johdonmukaiseen soveltamiseen. Merenkulun vapauden ja turvallisuuden samoin kuin toimitusten ja matkustajaliikenteen turvaaminen on EU:lle ensisijaisen tärkeää. Siksi EU on sitoutunut ottamaan tällä alalla kaikki kansainväliset välineet nopeasti käyttöön ja valvomaan niiden käyttöä. EU odottaa, että sen kumppanit toimivat samoin ja tarjoavat vastavuoroisen ja vastaavan suojatason sen meriliikenteelle EU:n vesien ulkopuolella. Merirosvous ja aseelliset ryöstöt merellä ovat vakava uhka paitsi merenkululle sinällään vaan myös monenlaisille kansainvälisille talouteen ja turvallisuuteen liittyville eduille. EU on aktiivisesti edistänyt tämän vitsauksen vastaisia kansainvälisiä toimia etenkin YK:ssa. Sen mukaan kumppaneiden on lisättävä yhteistyötä merirosvouden torjumiseksi ja sen perussyiden korjaamiseksi sekä laivaston että siviilialusten toiminnassa. EU on kuitenkin tietoinen siitä, että merirosvouksesta eniten kärsivillä alueilla siihen voidaan tehokkaasti puuttua ainoastaan saattamalla asiat kuntoon maalla. Asianmukaiset työolot merenkulkualalle Merikuljetukset, merenkulku, laivanrakennus ja kalastus ovat pitkälle globalisoituneita talouden aloja, joilla on kilpailukyvyn ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vuoksi oleellisen tärkeää edistää kansainvälisten standardien mukaisia työoloja. ILO:n välineiden ja kaikille kuuluvista kunnollisista työoloista tehtyjen Eurooppa-neuvoston päätelmien perusteella EU:n olisi yhteistyössä kumppaneidensa kanssa lisättävä pyrkimyksiä edistää asianmukaisia työoloja merenkulkualalla. Enemmän tietoa merestä Tiede ja teknologia ovat avainasemassa, kun pyritään saavuttamaan todella kestävä taloudellinen kasvu merellä tapahtuvassa toiminnassa. Tutkimusta on jatkettava, jotta voimme selvittää ja ymmärtää mereen liittyviä mahdollisuuksia ja ongelmia, lisätä nykyisten prosessien ekotehokkuutta ja ratkaista luonnonvarojen kestämätön liikakäyttö ekosysteemiin keskittyvällä lähestymistavalla. EU:n ja sen kumppaneina olevien kolmansien maiden olisi lisättävä osallistumista laaja-alaiseen ja kansainväliseen, kansallisten lainkäyttöalueiden ulkopuolella harjoitettavaan tutkimukseen ja syvänmerentutkimukseen 3. Näin ne pystyisivät paremmin tunnistamaan yhteiset edut sekä vastavuoroiset hyödyt ja reagoimaan kollektiivisesti keskeisiin kansainvälisiin sitoumuksiin hyödyntäen samalla parhaalla mahdollisella 3 Eurooppalainen strategia merien ja merenkulkualan tutkimusta varten Johdonmukaiset puitteet eurooppalaisella tutkimusalueella harjoitettavalle tutkimukselle merien kestävän käytön tukemiseksi, KOM(2008) 534 lopullinen. FI 6 FI

8 tavalla tuloksia, joita on jo saatu kolmansien maiden kanssa käynnissä olevista, kuudennesta ja seitsemännestä tutkimuksen puiteohjelmasta rahoitettavista hankkeista. 2. EU:LLE SUUREMPI ROOLI MONENVÄLISILLÄ FOORUMEILLA Yksi EU:n ulkosuhteiden pilareista on "monenvälisyys" 4, joka nähdään osallistavimpana, syrjimättömimpänä ja kattavimpana tapana kehittää kansainvälistä hallinnointia. EU:n toimintaa nykyisissä monenvälisissä järjestelmissä olisi kuitenkin vielä parannettava meriasioita käsiteltäessä. EU:n olisi järjestelmällisesti pyrittävä jäsenyyteen kansainvälisissä organisaatioissa, jotka liittyvät meriasioiden hoitoon, unohtamatta kuitenkaan toimivallan monimutkaista jakoa EU:n ja sen jäsenvaltioiden kesken. Vaikeudet, joita perinteisillä hallitustenvälisillä organisaatioilla on kun ne yrittävät mukautua EU:n erityispiirteisiin, olisi voitettava. Komissio on vakaasti sitä mieltä, että kaikkien EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden toteuttamien toimien pitäisi olla EU:n ulkoisen edustuksen yhtenäisyysperiaatteen mukaisia. Olisi pyrittävä siihen, että EU on mahdollisimman laajasti täysjäsen alan sopimuksissa ja organisaatioissa. Lojaalin yhteistyön velvoitteen mukaisesti olisi järjestelmällisesti vahvistettava yhteiset tai koordinoidut kannat. On erittäin tärkeää, että EU puhuu yhdellä äänellä tai että sen viesti ainakin on johdonmukainen, mikäli EU:n vaikutusvaltaa keskeisillä monenvälisillä foorumeilla halutaan lisätä. Yhdistyneiden Kansakuntien foorumit Valtameriä ja merioikeutta sekä kestävää kalastusta koskevien vuotuisten päätöslauselmien vuoksi YK:n yleiskokous on keskeisessä asemassa kun edistetään meriasioiden globaalia käsittelyä. EU voisi tulevaisuudessa osallistua YK:ssa aktiivisemmin, jotta sillä olisi enemmän vaikutusvaltaa. Sen olisi lisäksi pyrittävä varmistamaan, että kummankin vuotuisen päätöslauselman tekstejä yksinkertaistetaan ja että niissä keskitytään EU:ssa yhteisesti sovittuihin politiikan painopistealoihin Kansainvälistä merioikeutta koskevissa Yhdistyneiden Kansakuntien epävirallisen kuulemisprosessin vuosikokouksissa on merkittävästi vaikutettu meriasioiden alalla käsiteltäviin asioihin. Näiden prosessien merkitystä olisi vakiinnutettava ja niiden toimivuutta aktiivisesti ylläpidettävä. Vaikka viimeisin YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestössä (FAO) käyttöönotettu sitova väline eli sopimus kansainvälisten suojelu- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen edistämisestä aavalla merellä toimivien kalastusalusten osalta onkin jo vuodelta 1993, FAO on yhä merkittävä foorumi kansainvälisiä kalastusasioita tarkasteltaessa etenkin, kun halutaan varmistaa kehitysmaiden laaja osallistuminen. EU:n olisi edelleen toimittava aktiivisesti tällä foorumilla. 4 Selvitys Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta Turvallisuudesta huolehtiminen muuttuvassa maailmassa, hyväksytty Brysselissä 11. ja 12. joulukuuta 2008 kokoontuneessa ministerineuvostossa ja laadittu EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Javier Solanan toimeksiannosta. FI 7 FI

9 Komissiolla ja jäsenvaltioilla on vuodesta 2005 ollut käytössään koordinointijärjestelmä, jota sovelletaan ennen IMO:n kokouksia yhteisten tai koordinoitujen kantojen valmistelua sekä EU:n toimivaltaan kuuluvien tai sen edun mukaisten asioiden yhteistä esilletuontia varten. Komissio pyrkii vahvistamaan EU:n asemaa IMO:ssa virallistamalla EU:n koordinointimekanismin ja hakemalla EU:lle virallisen tarkkailijan asemaa, jollei jopa täysjäsenyyttä 5. Tämä ei vaikuta EU:n jäsenvaltioiden oikeuksiin ja velvoitteisiin IMO:n sopimuspuolina. Kansainvälinen työjärjestö (ILO) kuuluu EU:n keskeisiin kumppaneihin merenkulkualan työnormien ja yhteistyön osalta ja näyttelee tärkeää osaa asianmukaisten työolojen luomisessa. Vuoden 2005 huippukokouksen tulosten ja YK:n Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (ECOSOC) vuoden 2006 korkean tason osuuden ministeritason julkilausuman mukaisesti komissio jatkaa asianmukaisten työolojen edistämistä kaikessa sisä- ja ulkopolitiikassaan, sillä se on yksi avaintekijöistä lisättäessä kilpailukykyä, kestävää kehitystä ja oikeudenmukaista globalisaatiota. Muut hallitustenväliset foorumit Alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen määrä ja merkitys ensisijaisina kansainvälisten kalakantojen säilyttämis- ja hoitofoorumeina on lisääntynyt suuresti viime vuosina 6. Siitä huolimatta alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt eivät ole kyenneet estämään useiden kalakantojen liikahyödyntämistä ja siitä seuraavaa meriekosysteemien heikkenemistä alueillaan. EU:n olisi tehostettava toimiaan alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen työn lujittamiseksi, jotta niiden tulokset paranisivat ja toimet olisivat maailmanlaajuisesti johdonmukaisia. EU on vasta viime vuosina alkanut laatia yhteisiä kantoja kansainvälisessä valaanpyyntikomissiossa. Sen toimintamahdollisuuksia rajaa kuitenkin rajoitettu tarkkailijan asema. Meriä koskevat alueelliset yleissopimukset on kohdennettu meriympäristön suojelemiseen yhdennetystä näkökulmasta, jossa otetaan huomioon kumuloituvat paineet. Niiden pitäisi lähivuosina olla keskeisessä asemassa, kun alueellisella tasolla jatketaan meristrategian puitedirektiivin täytäntöönpanoa. Meriasioita koskevan yhdennetyn lähestymistavan osana EU:n olisi varmistettava johdonmukaisuus ja etsittävä yhteisvaikutuksia eri foorumien välillä, esimerkiksi juuri tällaisten yleissopimusten (kuten aluemeriä koskevat sopimukset ja uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus) sekä alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen ja IMO:n välineiden välillä Komission tiedonanto EU:n meriliikennepolitiikka vuoteen 2018 saakka: strategiset tavoitteet ja suositukset, KOM(2009) 8. Erityisen merkittäviä ovat seuraavat järjestöt: Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio, Koillis-Atlantin kalastuskomissio, Luoteis-Atlantin kalastusjärjestö, Intian valtameren tonnikalatoimikunta, Länsi- ja Keski-Tyynenmeren suojelukomissio ja Välimeren yleinen kalastusneuvosto. Erityisen merkittäviä ovat OSPAR-yleissopimus Koillis-Atlantilla, Barcelonan yleissopimus Välimerellä, Helsingin yleissopimus Itämerellä ja Bukarestin yleissopimus Mustallamerellä. FI 8 FI

10 OECD on kerännyt asiantuntijuutta ja järjestänyt keskusteluja politiikasta useilla mereen liittyvillä aloilla. Se voisi siten olla merkittävä foorumi parhaiden käytäntöjen vaihtamiseen ja kehittämiseen yhdennetyissä meripolitiikoissa. Epäviralliset menettelyt EU:n olisi oltava aktiivisempi kansainvälisissä "toisen polun" epävirallisissa menettelyissä niin kuin se oli aavalla merellä tapahtuvaa laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta käsitelleessä työryhmässä ( ). Olisi suotavaa, että EU olisi vahvemmin näkyvissä etenkin Maailman luonnonsuojeluliitossa sekä valtamerten, merten ja saarten globaalissa foorumissa, joka on eri intressitahojen välinen meriasioita käsittelevä kansainvälinen keskustelufoorumi ja jonka tarkoituksena on tiedottaa YK:n virallisista menettelyistä ja tukea niitä. 3. ALUEELLINEN YHTEISTYÖ YHTEISILLÄ MERIALUEILLA Yleistä Yhdennetty meripolitiikka ei sovellu sellaisenaan kaikille. Sen sijaan siinä pyritään edistämään toimenpiteitä, jotka sovitetaan Euroopan erilaisten rannikkoalueiden ja Euroopan mannerta ympäröivien valtamerten ja merten yksilöllisiin tarpeisiin. Sen varmistamiseksi, että yhdennetyn meripolitiikan täytäntöönpano vastaa täysin rannikkoyhteisöjen tarpeita, ja paremman merihallinnoinnin helpottamiseksi komissio on laatimassa räätälöityjä lähestymistapoja kullekin merialueelle. Koska meriasioihin liittyvät haasteet ovat väistämättä kaikille rantavaltioille yhteisiä, merialueita koskevat strategiat on laadittava tiiviissä yhteistyössä naapureiden kanssa. Alueelliset lähestymistavat on jo otettu käyttöön Pohjoisella jäämerellä 8, Itämerellä 9 ja Välimerellä 10. Niiden hyväksyminen ja täytäntöönpano on nyt ensisijaisen tärkeää. Komissio aikoo myös laatia vastaavanlaiset lähestymistavat muille merialueille. EU:n Atlantilla sijaitsevilla merialueilla on itse asiassa useita yhteisiä huolenaiheita kuten liikakalastus, laivoista tulevat saasteet, rehevöityminen ja merten roskaantuminen. OSPAR-yleissopimuksen puitteissa yritetään parhaillaan yhdenmukaistaa strategisia tavoitteita meristrategian puitedirektiivin tavoitteisiin. Matkailualan huima kasvu Atlantin alueen talouksissa ja näiden luonnonalueiden tehostettu suojelu ovat asioita, jotka on otettava esiin. Atlantin merialueella on myös paljon mahdollisuuksia meren uusiutuviin energialähteisiin: tuuliturbiineissa, vuorovesienergiassa, merivirta- ja aaltoenergiassa riittää kehitysmahdollisuuksia. Mustallamerellä on myös suuria haasteita kuten rehevöityminen, kemiallinen saastuminen, biodiversiteettiin kohdistuvat uhat ja elävien meriluonnonvarojen huomattava väheneminen, mikä johtuu pääasiassa riittämättömistä kalavarojen säilyttämistoimenpiteistä merialuetasolla. Bukarestin yleissopimus Mustanmeren Komission tiedonanto Euroopan Unioni ja arktinen alue, KOM(2008) 763. Komission tiedonanto Euroopan Unionin strategia Itämeren aluetta varten, KOM(2009) 248. Komission tiedonanto Kohti yhdennettyä meripolitiikkaa hallintotapojen parantamiseksi Välimerellä, KOM(2009) 466 lopullinen. FI 9 FI

11 suojelemisesta saastumista vastaan on yhä ainoa Euroopassa sovellettava merkittävä alueellinen meriyleissopimus 11, jonka sopimuspuoli EU ei ole, ja tämä selvästi haittaa EU:n suurempaa osallistumista nimenomaan ympäristönsuojelua koskeviin toimiin. EU:n Mustanmeren synergia-aloitteessa kehitetään alakohtaisia kumppanuuksia ympäristön, liikenteen ja energian aloilla alueellisesti merkittävien hankkeiden toteuttamiseksi kokoamalla yhteen varoja EU:n talousarviosta ja muista lähteistä kuten kansainvälisistä rahoituslaitoksista. EU:n yhdennetyn meripolitiikan välineitä koskeva yhteistyö aluetasolla Komissio aikoo myös edistää alueellista yhteistyötä horisontaalisten välineiden kehittämiseksi yhdennettyyn politiikantekoon. Tämä koskee erityisesti mereen liittyvien toimintojen yhdennettyä seurantaa, meren tuntemuksen lisäämistä, merten aluesuunnittelua ja yhdennettyjä rannikkojen hoitovyöhykkeitä niiden kolmansien maiden kanssa, joilla on EU:n kanssa yhteisiä merialueita. Meristrategian puitedirektiivin yhteydessä EU:n olisi lisäksi pyrittävä edelleen käymään vuoropuhelua meriympäristön suojelun lisäämisestä naapureina olevien kumppanimaiden kanssa sekä kahdenvälisesti että aluetasolla alueellisia meriyleissopimuksia unohtamatta. 4. KAHDENVÄLISTEN SUHTEIDEN PARANTAMINEN KESKEISIIN KUMPPANEIHIN Vuoropuhelu on EU:n strategian kulmakivi kansainvälisissä kumppanuuksissa. Se on pohjana liittoutumiselle, edistää keskinäistä yhteisymmärrystä ja mahdollistaa parhaiden käytäntöjen vaihdon. Keskeisten kumppaneiden kanssa on parhaillaan käynnissä useita alakohtaisia vuoropuheluja yhdennetyn meripolitiikan kannalta tärkeistä asioista kuten meriliikenteestä, laivanrakennuksesta, ympäristöasioista, työllisyys- ja sosiaaliasioista sekä kalakantojen hoidosta. Nämä vuoropuhelut perustuvat yleensä joko sopimuksiin tai yhteistyöpöytäkirjoihin. Joidenkin EU:n keskeisten kansainvälisten kumppanien (mm. Kanada, Norja, Japani, USA, Brasilia, Intia, Venäjä ja Kiina) nyt kehitteillä olevien meripolitiikkojen periaatteissa, tavoitteissa ja yksityiskohtaisissa säännöissä on nähtävissä monia yhteisiä piirteitä. Erityisesti niissä kaikissa tunnustetaan tarve yhdennettyyn lähestymistapaan, jolla edistetään valtamerten ja merten suojelua ja kestävää käyttöä sekä rannikkoalueiden kestävää kasvua. Komissio aikoo hiljalleen ulottaa tällaiset alakohtaiset vuoropuhelut koskemaan yleisemmin yhteistyötä maailmanlaajuisissa meriasioissa. Tällöin sen olisi pyrittävä lisäämään avoimuutta ja johdonmukaisuutta kyseisten alojen välillä, jotta synergioita olisi helpompi löytää. Vuoropuheluissa keskitytään pääasiassa horisontaalisiin välineisiin kuten merenkulun valvontaan, merten tuntemukseen, yhdennettyyn rannikkoalueiden hoitoon ja meriteknologian kehittämiseen. Niissä olisi myös keskityttävä tulevissa kahdenvälisissä neuvotteluissa esiin tuleviin aiheisiin, jotta 11 Komission tiedonanto Mustanmeren synergia uusi alueellinen yhteistyöaloite, KOM(2007) 160 lopullinen. FI 10 FI

12 EU:n politiikka voidaan edistää keskinäistä tukea ja kehittää mahdollisuuksien mukaan yhteisiä aloitteita. EU:n olisi keskityttävä kehittämään suhteitaan niiden kansainvälisten kumppaniensa kanssa, joilla on jo yhdennetty meripolitiikka tai jotka ovat siirtymässä sellaiseen ja joiden kanssa EU:lla on jo ollut tiivistä yhteistyötä kansainvälisillä foorumeilla. Yhdennetty lähestymistapa meriasioihin on muotoutumassa merten hallinnoinnin johtomalliksi kaikkialla maailmassa. EU:n yhdennetty meripolitiikkaa asettaa EU:n tiennäyttäjäksi. Jotta tämä asema saataisiin parhaiten hyödynnettyä ja jotta varmistetaan, että EU saa parhaan hyödyn yhdennetystä politiikasta kotonaan, EU:n on oltava varma siitä, että sen painoarvo kansainvälisessä keskustelussa säilyy ja kasvaa. Sen vuoksi EU:n olisi annettava tukensa ja kannustuksensa sille, että yhdennetyssä meripolitiikassa käytetyn kaltaisia ekosysteemiin pohjautuvia periaatteita, välineitä ja menettelyjä otetaan käyttöön mahdollisimman laajasti siksi, että se on ennakkoedellytys EU:n omien vesialueiden yhdennetyn hallinnoinnin tehokkuudelle, ja myös siksi, että ne vastaavat EU:n käsitystä yhteistoiminnallisesta ja monenvälisestä päätöksenteosta. EU:n olisi erityisesti (1) vahvistettava asemaansa maailmanlaajuisena toimijana siten, että sen osallistumista monenvälisiin foorumeihin lisätään ja yhdenmukaistetaan EU:n ulkoisen edustuksen yhtenäisyysperiaatteen mukaisesti; (2) pyrittävä siihen, että mahdollisimman monet maat liittyvät UNCLOSiin; (3) käynnistettävä korkean tason vuoropuheluja meriasioista yhteisymmärryksessä avainkumppaneiden kanssa varmistaen synergia eri politiikanalojen nykyisten alakohtaisten vuoropuhelujen kanssa; (4) jatkettava yhdennetystä meripolitiikasta molempien naapuruuspolitiikan välineiden avulla käytävää kahdenvälistä vuoropuhelua ja monenvälistä vuoropuhelua nykyisissä viitekehyksissä (esim. Välimeren unioni, pohjoinen ulottuvuus, Mustanmeren synergia) vaihtaen naapureidensa kanssa parhaita käytäntöjä yhdennetyn meripolitiikan täytäntöönpanossa ja kannustamalla näitä käyttämään vastaavia välineitä; (5) jatkettava työtä, jonka tavoitteena on asettaa valtameret ja meret tärkeämmälle sijalle ilmastonmuutosohjelmassa, ja avustettava rannikolla ja saarilla sijaitsevia kehitysmaita näissä asioissa EU:n kehitysyhteistyöstrategioiden ja -aloitteiden mukaisesti; (6) tuettava edelleen yhdennettyä lähestymistapaa merten biodiversiteetin suojeluun ja kestävään käyttöön etenkin kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolelle jäävillä merialueilla ja merten suojelualueiden perustamisessa; (7) jatkettava yhteistyötä ILO:n kanssa asianmukaisten työolojen edistämiseksi merialalla; (8) jatkettava toimia, joilla varmistetaan merenkulun vapaus, turvallisuus ja turvatoimet sekä merirosvouksen vastaiset toimet; FI 11 FI

13 (9) jatkettava ja lisättävä yhteistyötä tutkimustoiminnassa kolmansien maiden kanssa, jotta edistetään osallistumista laaja-alaisiin kansainvälisiin tutkimusohjelmiin, ja EU:n naapurimaiden kanssa, jotta voidaan määrittää yhteisiä alueellisia merentutkimusstrategioita; (10) varmistettava johdonmukaisuus eri organisaatioiden toimintojen kesken erityisesti kalastus-, ympäristö- ja liikennealalla; (11) kannustettava OECD:tä kehittämään soveltuva rakenne parhaiden käytäntöjen vaihtamiseen meriasioita koskevien yhdennettyjen lähestymistapojen suhteen; (12) laadittava strategiat kaikkia yhteisiä merialueita varten. Komissio pyytää neuvostoa, Euroopan parlamenttia, Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa hyväksymään komission tavoitteet ja tässä tiedonannossa ehdotetut toimet sekä tukemaan ja edistämään tässä esitettyä lähestymistapaa. FI 12 FI