Uusi puheenjohtaja Jouko Swanström

Transkriptio

1 Meripelastus 1/10 Uusi puheenjohtaja Jouko Swanström PV Rautauoman tekniikan maailma Miehistökoulutus pelastusaluksille alkaa HELSINGIN MERIPELASTUSYHDISTYS HELSINGFORS SJÖRÄDDNINGSFÖRENING

2 MERIPELASTUS 1/10 Meripelastus on Helsingin Meripelastusyhdistyksen jäsenlehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy kesäkuussa. Meripelastus är Helsingfors Sjöräddningsförenings medlemstidning som utkommer fyra gånger per år. Nästa tidning utkommer i juni. Julkaisija / Utgivare: Helsingin Meripelastysyhdistys - Helsingfors Sjöräddningsförening ry Hälytykset! Alarmering! Hätätilanteissa merellä I nödsituationer på sjön ilman suuntanumeroa utan riktnummer Päätoimittaja / Chefredaktör: Jukka-Pekka Lumilahti lehti@hmpy.fi p Toimitus / Redaktion: Jukka-Pekka Lumilahti, Sami Korppi, Mika Back, Nina Hiltunen, Pinja Ruponen ja Christian Kurtén Puhelujen hinnat soitettaessa Rajavartiolaitokselle kuuluviin meripelastuksen puhelinnumeroihin: Kiinteästä verkosta 8,21 snt/puh + 2 snt/min Matkaviestinverkosta 8,21 snt/puh + 14,90 snt/min Lehti on painettu FSC-merkitylle ympäristöystävälliselle paperille. Paino / Tryck: Painomerkki Oy, Painos / Upplaga: 2450 kpl / st ISSN: x Kansi / Pärm: Hätäraketti lähtee voimalla kohti korkeuksia. Kuva: J-P Lumilahti Helsingin Meripelastusyhdistys - Helsingfors Sjöräddningsförening ry Matosaari / Maskholmen, Jollas, PL 66, p

3 Ruorin takaa - Från andra sidan ratten Hyvät jäsenet ja vapaaehtoiset meripelastajat, Kun nyt olen aloittanut luottamustehtäväni yhdistyksen uutena puheenjohtajana, voin todeta että edeltäjäni ovat jättäneet vastuulleni erittäin terveellä ja vakaalla pohjalla olevan yhdistyksen. Tämän vuoksi katson yhdeksi tärkeimmistä tehtävistäni säilyttää yhdistyksemme sellaisena kuin se minulle on jätetty ja mahdollisuuksien mukaan kehittää siitä vieläkin kiinnostavamman aktiiveille- ja muille jäsenillemme sekä yhteistyökumppaneillemme. Pystyäksemme säilyttämään jo saavuttamamme korkean koulutus- ja toimintatasomme, edellyttää se jatkuvia taloudellisia ja koulutuspanostuksia johtuen suurikokoisesta, mutta tehokkaasta pelastuskalustostamme ja sen vaatimasta kohtalaisen suuresta päivystysmiehistöstä, puhumattakaan polttoaine- ja huoltokustannuksista. Toimintakykyämme kuitenkin tarvitaan, sen osoittavat jo lähiaikoina vesillämme tapahtuneet ainakin kolmen suuren matkustaja-aluksen ohjailu- ja tietokonevauriot, pääkaupunkiseudun ahtaat ja vilkkaasti liikennöidyt väylät, huviveneiden koon kasvu, ja joidenkin veneilijöiden välinpitämätön turvallisuusasenne. Pääkaupungin ja sen lähikuntien vesialueet ovat alueellisesti yhtenäiset ja vilkkaasti liikennöityjä, joten yhteistyö naapuriyhdistystemme kanssa pitää olla tiivistä. Näin nyt jo hyvin alkanutta yhteistyötä naapuriyhdistystemme kanssa on jatkettava tiiviisti. Toimintamme kehityksen varmistamiseksi meidän on varmistettava, että henkilö- ja trossijäsentemme lukumäärä ei pääse laskemaan vaan se pysyy noususuunnassa. Tämä on tärkeää, sillä jäsenmaksutulot kattavat jo suurimman osan menoistamme. Jäsenvenetoimintamme kehittäminen voisi olla hyvä pohja jäsenlisäys tavoitteellemme. Mikäli voimme antaa veneileville jäsenillemme jäsenetuna kiinnostavia koulutuspalveluita, lisäisi se osaltaan kiinnostusta jäsenyydestäkin. Tämän lisäksi se toisi varmasti mukanaan myös meille niin tärkeitä kannatusjäseniä. * * * * * Bästa medlemmar och frivilliga sjöräddare, Då jag nu har börjat mitt förtroendeuppdrag som föreningens nya ordförande, kan jag konstatera att mina föregångare har lämnat en frisk och på stabil grund vilande förening på mitt ansvar. Därför tar jag som en av mina främsta uppgifter att bibehålla föreningen sådan som den blev lämnad åt mig och i mån av möjligheter utveckla den till ännu mer intressant för våra aktiva- och andra medlemmar samt för våra samarbetspartners. För att kunna bibehålla vår redan uppnådda höga skolnings- och funktionsnivå, förutsätter det fortsatta insatser i ekonomin och skolningen. Det p.g.a. vår stora och effektiva räddningsfl otta vilken fordrar en relativt stor jourbesättning och därmed också ökade bränsle-och servicekostnader. De i våra vatten nyligen inträffade roder- och datorskador på stora pasagerarfartyg, huvudstadsregionens trånga och livligt trafi kerade leder, nöjesbåtarnas ökade storlek samt mången båtförares ökade likgiltiga inställning till säkerheten, visar att vår funtionsfärdighet behövs. Huvudstadens och närkommunernas vattenområden är territorielt sett enhetliga och livligt trafi kerade och därför är det viktigt att samarbetet med våra grannföreningar är tätt. Det redan nu bra påbörjade samarbetet bör därför fortsätta aktivt. För att säkerställa utvecklingen av vår funktionsduglighet bör vi försäkra oss om att antalet av våra personoch trossmedlemmar inte sjunker utan att den stigande tendensen där fortsätter. Detta är viktigt, för att de infl utna medlemsavgifterna täcker största delen av våra utgifter. Vår medlemsbåtverksamhet kunde var ett bra underlag för denna målsättning. Ifall vi kan ge våra båtburna medlemmar som medlemsförmån intresserande skolningsservice, kunde detta öka intresset av medlemskap. Dessutom kunde det hämta med sig för oss så viktiga understödsmedlemmar. Meripelastusterveisin, Med sjöräddningshälsningar, Jouko Swanström puheenjohtaja@hmpy.fi 3

4 Kokouskutsu Uudet jäsenemme Andersson Karoliina Leminen Osmo Asikainen Tero Kerava Lindén Carl-Gustav Helsingfors Asunmaa Antti Linnero Kimmo Hämeenlinna Bargum Alexander Helsingfors Lundmark Pirjo Björklund Ralf Löppönen Jukka Elonen Antti Miettinen Jani Harjanne Mikko Nurmi Jouni Heinonen Jari Nurminen Olavi Heiskanen Hannu Järvenpää Pentti Matti Espoo Herttua Jaakko Perttula Mikko Hänninen Katja Rito-Niemelä Miia Häyrinen Kalle Rontu Tom Jokela Jari Rosilo Vesa Koivunen Aki Rostas Peter Kortelainen Ahti Ruohomaa Niki Kuivalainen Toni Schulze Pia Kumpulainen Tommi Sipinen Jyrki Laakkonen Anssi Soudunsaari Pasi Kellokoski Langenskiöld Henrik Syvänperä Satu Vantaa Lappalainen Kimmo Klaukkala Vilmi Jari Järvenpää Lehtinen Tanja Tervetuloa mukaan toimintaamme, ja samalla mahdollistamaan vapaaehtoista meripelastusta! 4

5 Yhteisöjäsenille räätälöityä meriturvallisuuskoulutusta Talvella on hyvää aikaa valmistautua seuraavaan veneilykauteen päivittämällä oma ja kaverin meriturvallisuusosaaminen. Helsingin Meripelastusyhdistys tarjoaa kaikille yhteisöjäsenilleen tanakan, tapauskohtaisesti räätälöitävän koulutuspaketin meriturvallisuudesta. Ota yhteyttä Jäsenvenetoimikuntaan, niin sovitaan tarkemmin koulutusaiheesta ja -ajankohdasta. Soita tai laita sähköpostia Talven suuri hätärakettiharjoitus on ovella. Hätärakettiharjoitus järjestetään lauantaina 6.3 Suomenojan venesatamassa. Lue lisää takakannesta ja ilmoittaudu Nuorisotoiminnan kevätkausi lähti käyntiin tammikuussa seinäkiipeilyllä Liikuntamyllyssä. Kevään ohjelmaan on suunniteltu niin uintia, talvinen retki Nuuksioon, ensiapu- ja merimiestaitojen ylläpitoharjoituksia, tutustumista palomiesten toimintaan kuin myöhemmin keväällä nuorisotoiminnan veneiden huoltotalkoita. Lisäksi suunnittelemme jääretkeä ja muuta mielenkiintoista puuhaa nuorillemme. Nuorisokoulutuksia järjestetään tuttuun tapaan joka toinen lauantai kevään mittaan. Lisäksi alustavien suunnitelmien mukaan HMPYn kesän oma nuorisoleiri pidetään Granössa Lisätietoja koulutuksista tulee nuorisojäsenillemme sähköpostitse, mutta lisätietoja saa aina myös kysellä sähköpostiosoitteesta Etsimme Helsingin Meripelastusyhdistykseen alusten miehistöön kahdeksaa uutta aktiivista meripelastajaa. Harjoittele hätäraketeilla Tarjoamme: Koulutuksen pelastusmiehistön tehtäviin ja antoisan uuden harrastuksen. Meripelastus on sekä fyysisesti että psyykkisesti vaativa harrastus, joka edellyttää voimakasta sitoutumista. Meripelastus harrastuksena tarjoaa jatkuvaa uusien asioiden oppimista sekä toiminta aluksella kokemuksia ja elämyksiä. Ehkä tästä syystä vapaaehtoinen meripelastus on monelle aktiivijäsenellemme elämän paras harrastus. Edellytämme: Alusten päivystysmiehistössä vaaditaan vähintään 18 vuoden ikä ja uusilta tulokkailta normaalia fyysistä kuntoa, hyvää näkö- ja kuuloaistia, uimataitoa, vastuullista asennetta sekä halua ja mahdollisuutta aloittaa vaativa ja aikaa vievä harrastus. Emme odota hakijoilta merenkulkualan ammattipätevyyksiä. Kokemus vesillä liikkumisesta ja ensiaputaidoista katsotaan eduksi, mutta ennen kaikkea innokkuus oppia uutta ja kyky laittaa itsensä likoon ovat tärkeitä ominaisuuksia. Lisätietoja: Micke Andersén puh Lähetä vapaamuotoinen hakemus ja CV viimeistään osoitteeseen Koulutuksen eteneminen: Kutsumme osan hakijoista haastatteluun, joiden perusteella valitsemme mukaan pääsevät. Tulokaskoulutuksen aikataulu päivittyy osoitteessa Nuorisotoiminnan kausi käynnistyi Hae meripelastusalusten miehistöön 5

6 Jouko Swanström puheenjohtajaksi veneessä olijat kaikissa olosuhteissa sillä vesialueella, jolla liikun, luonnehtii Jouko Swanström itseään veneilijänä. Kuva: J-P Lumilahti Vuosikymmenen vaihtuessa kääntyi uusi lehti myös Helsingin Meripelastusyhdistyksen historiassa, kun Jouko Swanström otti vastuun yhdistyksen puheenjohtajuudesta. Jouko Swanströmille meri on aina ollut osa hänen elämäänsä. Vuonna 1941 syntyneen Joukon ensimmäiset muistikuvat merestä ovat hänen isänsä Wanhan ajan merimiestaitojen opetuksesta. Taitojen opettelu oli varsin luontevaa, koska perheen silloinen kesäpaikka sijaitsi Espoon saariston Hamnkoplanin saaressa. Pienen miehenalun taidot kasvoivat nopeasti ja jo seitsemän vanhana Jouko sai ensimmäisen oman veneensä. Se oli pieni puinen soutuvene, johon sai pystytettyä spriipurjeen, Jouko muistelee lapsuusaikojaan. Espoon kesäpaikka vaihtui, Joukon ollessa 12-vuotias, Paraisilla sijainneeseen kesäpaikkaan ja se puolestaan vuonna 1971 Sipoon sisäsaaristossa, Gumbostrandin kaakkoispuolella sijaitsevaan saareen. Siellä Joukolla ja hänen vaimollaan on edelleen kallioinen tontti, jossa sijaitsevassa mökissä he asuvat melkein yhtäjaksoisesti huhtikuusta aina marraskuun alkuun saakka. Joukolle veneellä liikkuminen onkin yhtä luontevaa kuin stadilaiselle spåralla kulkeminen. Nykyään Joukolla on neljä venettä, joista eniten käytössä on pari vuotta sitten hankittu Faster 515. Tämän ison veneensä Jouko telakoi aina hyvissä ajoin ennen syyskylmiä, jonka jälkeen mökkimatkat taittuvat pienemmällä Mix Buster -veneellä. Mökiltä löytyvät näiden lisäksi vielä soutuvene ja Terhisail -purjejolla. Veneeni turvavarustuksen olen aina pyrkinyt pitämään sellaisella tasolla, että se turvaa minut ja muut Arvioin olosuhteita ennen vesille lähtemistä ja siellä ollessani, sekä pyrin ottamaan huomioon myös muut veneilijät sekä ranta-asukkaat, jatkaa Jouko kuvaustaan. Jos vesi on elementtinä Joukolle tuttu, niin samoin voi sanoa myös keskustan kivitaloista. Hänen kotinsa on aina sijainnut Temppeliaukion kirkon lähettyvillä ja näistä kivitaloista Joukolle muodostui myös ammatti. Kun vuonna 1991 Jouko Swanström palasi Bangladeshin ja Mosambikin ulkomaankomennusten jälkeen Suomeen, oli kotimaassa lama ja työpaikkojen saaminen oli kiven alla. Hetken mietittyäni päätin perustaa toiminimipohjaisen isännöintiyrityksen. En sillä koskaan rikastunut mutta eihän se ollut edes tarkoitus; pääasiahan oli että minulla oli työpaikka, muistelee Jouko isännöitsijäfi rman alkuaikojaan. Kuva: J-P Lumilahti Lähinnä Töölössä ja sen lähialueilla sijaitsevien talojen isännöinnistä Jouko luopui vuonna 2008 siirtyessään eläkkeelle. Ennen isännöintiyritystään insinöörin koulutuksen saanut Jouko on työskennellyt muun muassa myyntipäällikkönä, työnjohtajana ja koulu- 6

7 tuspäällikkönä Wihuri-Yhtymä Oy Witraktorilla ja Machinery Oy:llä. Lisäksi hän toimi 70- ja 80-luvuilla kahdeksan vuoden ajan, VTT:n radiomastojen ja torninostureiden tarkastajan tehtävissä. Isännöitsijäaikanaan Jouko Swanström liittyi myös Helsingin Yrittäjäjärjestöön. Aktiivisena ihmisenä hänet valittiin pian Kanta-Helsingin Yrittäjien hallituksen jäseneksi ja myöhemmin puheenjohtajaksi. Puheenjohtajan tehtävä toi mukanaan myös koko Helsingin Yrittäjät Ry:n ensimmäisen varapuheenjohtajan tehtävän, sillä Kanta-Helsingin yrittäjät oli Suomen suurin paikallisyhdistys, kertoo Jouko luottamustoimistaan ja 2000-luvuilla. Merelliset ympäristöasiat ovat aina olleet toinen kiinnostukseni kohde. Tästä syystä olen ollut 1990-luvun lopulta alkaen mukana myös Sipoon kalastusalueen hallituksessa, jatkaa Jouko. Helsingin Meripelastusyhdistyksen toimintaan Jouko Swanström on tullut mukaan kymmenisen vuotta sitten, kun hän tutustui Sipoon kalastusalueen kautta yhdistyksen kunniajäseneen Erik Schaliniin. Aluksi Jouko toimi yhdistyksen jäsenvenetoiminnan apukouluttajana, mutta myöhemmin hänestä kasvoi jäsenvenetoiminnan käynnistänyt moottori yhdessä Pertti Pohjolan kanssa. Hyvänä esimerkkinä Joukon aikaansaamisista ovat Helsingin Meripelastusyhdistyksen järjestämät hätämerkinantoharjoitukset, joissa hän on toiminut harjoituksen johtajana jo vuodesta 2003 alkaen. Pelastusveneillä tapahtuvassa meripelastustoiminnassa Jouko ei ole koskaan ollut mukana. Kysyessäni Joukolta kuinka hän tuli lähteneeksi Helsingin Meripelastusyhdistyksen puheenjohtajaksi hän vastaa näin: Olen aina arvostanut meripelastustoimintaa erittäin korkealle ja kun minulle oli nyt suotu mahdollisuus vastata yhtenä lenkkinä sen menestymisestä ja toiminnasta, en nähnyt ainakaan itseni takia mahdollisuutta kieltäytyä tästä mahdollisuudesta. Päätökseeni vaikutti myös se, että isännöintityön lopettamisen jälkeen pystyn täysipainoisesti paneutumaan yhdistyksen asioihin. Yhdistyksen toiminnan kannalta katsoisin, että ehdottomasi merkittävin vahvuutemme on innostunut ja tehokas hyvin koulutettu aktiivimiehistö, sekä toimintaan saumattomasti liittyvät pyyteettömät tukihenkilöt luonnehtii Jouko Swanström Helsingin Meripelastusyhdistyksen vahvuuksia. Kuva: Pertti Pohjola Lisäksi hänen mielestään toinen yhdistyksen vahvuus on organisaatio, jossa pelastustoiminta, alusten huolto sekä tukikohtaan liittyvät rutiinit ovat toimikuntien hallinnassa ja valvonnassa. Yhden toimikunnan Jouko haluaa nostaa erikseen esille: Vasta muutaman vuoden toiminnassa ollut nuorisotoiminta on varmasti yhdistyksemme kannalta tärkeää tulevien meripelastajien rekrytointia ajatellen. Ehkä vielä tärkeämpänäkin seikkana sen toiminta on kuitenkin turvallisen veneilyn edistäjänä tulevaisuudessa. Christian Kurténin luovuttaessa puheenjohtajan nuijan Jouko Swanströmille, tuli Joukosta vuonna 1961 perustetun Helsingin Meripelastusyhdistyksen 19. puheenjohtaja. Teksti: Jukka-Pekka Lumilahti Poistuneita jäseniämme Klas Dickman s k Klas Dickman toimi jäsenenämme ja luottamustehtävissä runsaat kaksikymmentä vuotta. Timo Soinia s k Timo Soinia toimi aktiivisena pelastusveneiden miehistössä yli kymmenen vuotta. Otamme osaa omaisten suruun. 7

8 Vuotava vene kuiville Aurinkoisen päivän partioajon luonne muuttuu äkisti 9. elokuuta kello 19.18, kun Meripelastuslohkokeskus (MRSC ) hälyttää Rautauoman: Pieni nelimetrinen vene, jossa neljä henkeä, on alkanut täyttyä vedellä isojen aaltojen vuoksi. Veneen paikka epäselvä. Rautauoma oli palannut juuri edelliseltä tehtävältä Sipoon saaristosta Matosaareen ja pääsee näin ollen lähtemään välittömästi uuteen tehtävään. Hetkeä myöhemmin MRSC on kännykkäpaikannuksen avulla pystynyt rajaamaan etsintäalueen Eestiluodon ja Santahaminan välille. Kello tilanteen vaarallisuuden ja hädässä olijoiden epäselvän sijainnin vuoksi, myös Nihti saa hälytyksen etsimään hädässä olevia. Kello Rautauoman miehistö havaitsee Villingin eteläpuolella pienen tuntomerkkeihin sopivan veneen. Vene osoittautuu oikeaksi, osittain veden täyttämäksi veneeksi. Kova merenkäynti oli yllättänyt veneilijät ja näin vettä oli päässyt veneen sisään. Vaikka veneilijät ovatkin kastuneita, ovat he muuten kunnossa. He ovat saaneet vähennettyä myös veneen sisällä olevaa veden määrää. Tilannearvion perusteella järkevintä oli estää lisävahinkojen syntyminen, joten Rautauoma saattoi veneen sisäsaaristoon, jossa merenkäynti ei päässyt vaikuttamaan pikkuveneeseen enää pahasti. Tehtävä oli suoritettu kello KLADI - otteita syksyn tehtävistä ja talven tapahtumia Väärältä puolelta kulkemiseen oli vaikuttanut mahdollisesti pimeys. Nihdin miehistö varmisti vielä, etteivät veneilijät olleet loukanneet itseään, ja tarkistivat myös, ettei veneessä ollut vuotoja. Vastuusitoumuksen teon jälkeen Nihti aloitti veneen irrotusvalmistelut. Moottorivene lähtikin irti, mutta turvallisimmaksi katsottiin hinata vene lähistöllä sijaitsevaan kotisatamaan, joka toimi samalla turvasatamana. Reilun tunnin kuluttua hinaus päättyi ja Nihti lähti kohti Matosaarta. Kello Nihti oli asemapaikallaan ja miehistö lähti takaisin nukkumaan. Kauden viimeinen pelastus Kuva: J-P Lumilahti Karille ajanut kotisatamaan Elokuun päivän yönä Nihdin miehistö oli jäänyt Matosaareen yöksi, kun MRSC hälytti kello Vuosaaren edustan Iiluodon eteläpuolella moottorivene, jossa oli kaksi henkilöä, oli ajanut kivelle. MRSC:n päivystäjältä saatujen tietojen mukaan vettä ei tullut sisään veneeseen, mutta veneilijät eivät päässeet itse irti kiveltä. Viiden minuutin kuluttua hälytyksestä Nihdin miehistö lähti sysimustaan yöhön kohti onnettomuuspaikkaa. Kello Nihti sai näköhavainnon karille ajaneesta veneestä; se oli tukevasti kiinni karilla. Vene oli kulkenut paikalla olleen punaisen viitan väärältä puolen ja ajanut näin kivelle. Torstaina lokakuun 22. päivänä Nihti oli partioajossa Helsingin edustalla. Kello MRSC kutsui Nihtiä radiolla: Mustikkamaan ja Kulosaaren välissä sijaitsevassa Hopeasalmessa olevalta purjeveneeltä oli pilssipumppu pettänyt ja vene oli uppoamassa laituriin. Koska purjeveneen uppoaminen olisi estettävissä, Nihti lähti välittömästi paikalle, vaikka kyseessä ei olutkaan meripelastustehtävä. Kellon ollessa 13.15, Nihdin miehistö näki lähes laitojaan myöten upoksissa olevan veneen. Nopean tilannearvion perusteella miehistö päätti laittaa Nihdin sähköisen uppopumpun purjeveneeseen ja yrittää tyhjentää venettä. Nihdissä ei ole painon säästön takia erillistä apukonetta, vaan uppopumpun tarvitsema sähkö tuotetaan veneen moottorilla invertterin avulla. 8

9 Neljänkymmenen minuutin pumppauksen jälkeen purjevene oli saatu tyhjäksi ja näin veneen uppoaminen oli saatu estettyä. Kauden viimeinen tehtävä oli näin ohitse. Pelastusveneet talviteloille Talvi oli jo tuloillaan, eikä lämpöasteita ollut kuin pari, kun Nihti ja Rautauoma käynnistivät moottorinsa lauantaina 5. joulukuuta kauden viimeiselle merimatkalle. Matka kohti Espoon Mellsteniä sujui Nihdin osalta hyvin, mutta Rautauoma jouduttiin koneongelman takia ajamaan loppumatka vain toisen moottorin avulla. Mellstenin laiturin viereen saapui iso autonosturi, jolla Nihti ja Rautauoma, kuin myös SMPS Espoon Meripelastajien PV Mikrolog II ja PV Meriaura nostettiin ylös talvitelakalle. Talvihuollon jälkeen veneet pääsivät ansaitsemalleen talvilevolle. Suoritteita seurataan sykevyön ja internetissä olevan harjoituspäiväkirjan avulla. Harjoituspäiväkirjaan merkitään kaikki liikuntasuoritteet viikottain ja ohjelma mm. piirtää näiden perusteella käyrää, josta voi seurata onko henkilö harrastanut liikuntaa liian vähän vai pysytäänkö tavoitetasolla. Jos liikkuminen on jäänyt alhaiselle tasolle, ohjelma ehdottaa seuraaville kerroille korkeampia sykkeitä ja tehokkaampia liikuntamuotoja, jotta kunto pysyy tietyllä tasolla. Mepe-Kuntoon projektin etenemistä voi seurata Meripelastusseuran internetsivuilla osoitteessa /fi /mepekuntoon.html. Siellä Helsingin Meripelastusyhdistyksessä vapaaehtoisena meripelastajana toimiva Kalle Rehnström ja Meripelastusasema 1:llä toimiva Mari Venho kertovat kuulumisiaan projektin tiimoilta. Pitkäkestoiset etsinnät, vedestä suoritettavat pelastustehtävät ja toimintakyvyn säilyttäminen kovassa merenkäynnissä ovat esimerkkejä tehtävistä, joissa vapaaehtoinen meripelastaja tarvitsee hyvää fyysistä kuntoa. Näitä varten vapaaehtoisilla meripelastajilla on jo usean vuoden ajan ollut kuntovaatimukset. Nuorimmat Mepe-kuntoon -projektiin mukaan lähteneet meripelastajat ovat iältään reiluja parikymppisiä ja vanhimmat yli 60-vuotiaita. Kaikkia heitä yhdistää halu kohentaa fyysistä kuntoaan ja parantaa hyvinvointiaan. Kuva: Mikael Albrecht Entistä ehommat meripelastajat tulevat! Pääkaupunkiseudun yhdistysten yhteisvoimin alkoi marraskuun lopulla Mepe-kuntoon -projekti, jonka avulla vapaaehtoiset meripelastajat pyrkivät parantamaan fyysistä kuntoaan. Projektiin oli tarkoitus ottaa 40 henkilöä, mutta suuren kysynnän vuoksi mukaan otettiin vielä muutama ylimääräinenkin. Projektin aluksi jokainen osallistuja suoritti liikuntaohjaajien valvomat kuntotestit, joiden tuloksena saatiin tarkat arvot kunkin henkilön lähtökunnosta. Samat kuntotestit suoritetaan projektin päättyessä puolen vuoden päästä, jolloin saadaan selville, kuinka säännöllinen ja tavoitteellinen liikunta on kohottanut henkilön kuntoa. Puolen vuoden aikana osallistujat harrastavat sekä ohjattua liikuntaa ryhmissä oman ohjaajan kanssa, että itsenäistä liikuntaa oman kunnon ylläpitämiseksi ja parantamiseksi. Tule venemessuille kysymään meripelastuksesta Suomen suurimmat vene-alan messut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa. Helsingin Meripelastusyhdistys on mukana messuilla kattojärjestönsä Suomen Meripelastusseuran osastolla. Tervetuloa jututtamaan ja kyselemään vapaaehtoisesta meripelastuksesta Helsingissä. Kokosi Nina Hiltunen ja Jukka-Pekka Lumilahti Auta meitä auttamaan! Toimintaamme voi tukea usealla eri tavalla: - Voit liittyä jäseneksi - Voit lahjoittaa merkkipäivämuistamiset - Voit ostaa mainostilaa lehdestämme Lisätietoja 9

10 Rautauomaa esittelevän sarjan viimeisessä osassa esitellään veneen tekniikkaa. Sarjan aiemmat jutut on julkaistu Meripelastus 2 4/09 -numeroissa. Meripelastusseura luokittelee aluksensa viiteen pelastusveneluokkaan ja yhteen risteilijäluokkaan. Rautauoma on veneluokan aluksista suurin, eli se kuuluu PV 5-luokkaan. Rautauoman valmistusmateriaali on alumiini. Ruongon veneen valmistaja Marine Alutech teetti alihankkijallaan Puolassa, mutta kansirakenteet, sisustus ja varustelutyöt tehtiin Suomessa. Rautauoman tekniset tilat löytyvät veneen keski- ja takaosasta. Konehuone muodostaa oman vesitiiviin osaston. Konehuoneeseen kuljetaan peräkannen keskellä olevan luukun kautta. Itse kulkeminen onnistuu konehuoneessa kohtalaisesti, sillä tilassa on melkein seisomakorkeus. Myös moottoreiden ympärillä mahtuu kulkemaan, mutta ajon jälkeen konehuoneessa on todella kuuma, ja siellä tulee liikkua varovasti. Moottorit saavat tarvitsemansa ilman erillisten puhaltimien kautta. Eteenpäin ja kaikkiin muihinkin suuntiin Rautauomaa liikuttaa kaksi Caterpillar C15 -moottoria, joista molemmista otetaan 525 kilowatin (715 hv) teho. Moottorit on yhdistetty kytkimen välityksellä Rolls Roycen FF 410S vesisuihkuvetolaitteisiin. Kuten edellisessä numerossa esiteltiin, perinteisiä hallintalaitteita ei veneessä ole, vaan venettä ohjataan Rolls Roycen Vector Stick -ohjausjärjestelmällä. Moottoreita tuulettaa puolimetriset tuulettimet. Moottoreiden toiminnan varmuuden kannalta välttämättömät päivä- ja viikkotarkistukset suorittaa Rautauoman miehistö. Näiden lisäksi yhdistyksen vapaaehtoiset meripelastajat tekevät normaalit öljynvaihdot ja muut pienet huollot, mutta suuremmat huollot teetetään alan ammattilaisilla. Päivittäiset tarkistuskohteet ovat hyvin esillä. PV RAUTAUOMA Konehuoneessa on kaksi Caterpillar C 15 moottoria, jotka on kiinnitetty kumityynyjen avulla. Moottorit ja kaikki niihin liittyvät lisäjärjestelmät on rakennettu siten, että moottorit ovat toimintakykyisiä vaikka vene kääntyisi merenkäynnissä ympäri. Esimerkiksi moottoreiden ilmanottoaukot on rakennettu niin, että ne sulkeutuvat automaattisesti veneen ollessa nurinpäin ja avautuvat jälleen itsestään veneen kääntyessä takaisin normaaliin asentoonsa. Sähkön tuottamisen turvaa oma 10 hv:n apukone Pääkoneiden lisäksi Rautauomassa on oma 10,2 hevosvoiman tehoinen Westermack-apukone, jolla varmistetaan veneen sähkönsaanti. Apukoneen lisäksi sähköä tuotetaan myös pääkoneiden avulla. Sähköä vene tarvitseekin runsaasti, sillä lähes kaikki Rautauoman laitteet tarvitsevat toimiakseen sähköä. Vielä nykyäänkin Rautauomaa esiteltäessä kuulee toisinaan kommentteja, joissa päivitellään sähkön tuomista veneisiin sekä etenkin niiden ohjausjärjestelmiin. Samassa 10

11 yhteydessä kuulee, kuinka Diesel-moottori sentään toimii vaikka maailman loppuun saakka, kunhan se saa tarpeeksi polttoainetta ja ilmaa. Rautauomassa tämä ei pidä paikkaansa, sillä moottoreita ohjaa sähköinen ohjausjärjestelmä, joten sähkön loppuessa, myös veneen moottorit sammuvat. Toisaalta sähköisen ohjausjärjestelmän ansiosta Rautauoman moottoreiden päästöt ovat vain murto-osan siitä, mitä vastaavankokoisilla moottoreilla aikoinaan. Sähköjohdot on niputettu yhteen kumpikin 1000 litraisia ja niiden avulla veneellä saavutetaan noin 300 meripeninkulman toimintamatka. Tämä on varsin riittävä Helsingin Meripelastusyhdistyksen tarpeisiin. Tankkitilaan on sijoitettu myös osa veneen akuista. Konehuoneessa risteilevät sadat putket ja johdot Aivan veneen peräosassa on veneen jettitila. Nimitys on sinänsä harhaanjohtava, sillä osa jeteistä sijaitsee niiden suuren koon vuoksi konehuoneen puolella. Jettitilassa sijaitsevat kaikki matkan aikana mahdollisesti tarvittavat öljyt ja nesteet, joilla jokaisella on omat säiliönsä. Vaikka tila onkin koko veneen levyinen, niin pituudeltaan se on vain yhden veneen kaarivälin, eli noin 60 senttimetrin pituinen. Veneen polttoainetankit on sijoitettu erilliseen tilaan konehuoneen etupuolelle. Tilaan ei pääse suoraan konehuoneesta, vaan sinne täytyy mennä ohjaamon ja messin kautta. Tankkeja on kaksi, ja ne on sijoitettu tankkitilan sivureunoille. Itse polttoainejärjestelmä on rakennettu siten, että se muodostuu kahdesta toisistaan erillään olevasta järjestelmästä, joissa on myös hätäsulkujärjestelmä. Toisen järjestelmän vaurioituessa, vene ei menetä toimintakykyään vaan pystyy jatkamaan tehtäväänsä normaalisti. Polttoainetankit ovat Rautauomassa on kaksi 1000 litran polttoainesäiliötä PV Rautauomassa on kaksi erillistä hydrauliikkajärjestelmää. Veneen vesisuihkupropulsioon liittyvät ohjausjärjestelmät tarvitsevat toimiakseen oman hydrauliikkajärjestelmän. Käyttöhydrauliikka puolestaan on erillinen järjestelmä, jota tuotetaan toisella pääkoneella. Tällä järjestelmällä käytetään veneen palopumppua, Peilaamalla saadaan tietää polttoaineen määrä luotettavasti keula-ankkuria, mastonkaatojärjestelmää sekä peräkannella olevaa hinausvintturia. Hydrauliikan ansiosta veneen hallittavuus ei heikkene lainkaan,vaikka veneen kannella olevaa vesitykkiä käytettäisiin täydellä teholla. Rautauoman käyttökausi on koko avovesikauden aika, joten veneen lämmitysjärjestelmiin on myös panostettu. Itse runko on miehistötilojen osalta eristetty, jolloin kylmä vesi ei pääse jäähdyttämään sisätiloja. Veneen ollessa laiturissa, lämmityksestä huolehtivat maasähkön avulla toimivat lämpöpatterit. Merellä oltaessa moottoreiden hukkalämpö hyödynnetään veneen sisätilojen lämmittämiseen. Lämpötila on mahdollista säätää erilaiseksi eripuolilla venettä. Myös käyttövesi lämmitetään matkan aikana pääkoneiden tuottamalla lämmöllä. Ohjaamon ikkunat on varustettu lämmitysvastuksin, jotta ne eivät jäätyisi kylmän veden tyrskytessä ikkunoita vasten. Vastuksia käytetään myös kosteilla ilmoilla, milloin ikkunat pyrkisivät muuten huurtumaan. Teksti ja kuvat: Jukka-Pekka Lumilahti 11

12 TALVISEN MEREN E TAIKAA A A Meripelastajan mansikkapaikka Yksi tapa jäällä liikkumiseen on matkaluistelu, joka sopii kaikenikäisille ja -kuntoisille. Matkaluistelua harrastetaan jäälle auratuilla matkaluisteluradoilla, joiden jään paksuutta ja kuntoa valvotaan säännöllisesti. Pääkaupunkiseudulla matkaluistelemaan pääsee Puotilassa ja Laajalahdessa. Luistimia on kahdenlaisia: remmeillä vaelluskenkiin ja pikasiteillä luisteluhiihtomonoihin kiinnitettäviä. Jos luistimia ei halua heti ostaa omaksi, niin niitä saa vuokrattua useista paikoista pääkaupunkiseudulla. 12

13 Toinen tapa jäällä liikkumiseen on retkiluistelu, joka on luonnonjäällä luistelua aurattujen reittien ulkopuolella. Koska jään kestävyydestä reittien ulkopuolella ei ole takeita, on retkiluistellessa syytä olla samat varusteet kuin muutenkin jäällä liikkuessa. Matkaluisteluun verrattuna retkiluistelu on vaativampaa, mutta samalla vapautuu valmiiden reittien kahleista. Lisätietoja retkiluistelusta on saatavilla Suomen Retkiluistelijoiden internet-sivulta, ja matkaluistelusta Suomen luisteluliiton sivuilta Retki- ja matkaluistelua harrastava Matti Maza Pouhakka on ollut HMPY:n jäsen vuodesta Hän toimii pelastusalusten miehistössä Rautauoman varapäällikkönä ja Nihdin päällikkönä sekä on mukana ensivasteryhmässä. Hän on mukana kouluttamassa uusia miehistön jäseniä. Retkiluistelua Maza on harrastanut jo useita vuosia. Meren jään lisäksi Maza luistelee järvien jäällä, etenkin Tuusulanjärven matkaluistelurata on kovassa käytössä. Mazan mansikkapaikka on ympäri vuoden kahvila Kampela, joka sijaitsee Vuosaaren Urheilukalastajien (VUK:n) sataman yhteydessä Uutelassa. Höyryävä keitto, maukas pannari ja kahvi maistuvat ulkoilmassa vietetyn päivän jälkeen. Kampelan sijainnin ansiosta sinne pääsee niin vesitse kuin maitse. Kampelan koordinaatit ovat P, I ja maitse liikuttaessa Kampela puolestaan löytyy Nuottaniementien ja Uutelantien risteyksestä. Teksti ja kuvat: Senni Jokinen 13

14 Jouko Swanström ny ordförande När årtiondet byttes vändes ett nytt blad också i Helsingfors Sjöräddningsförenings historia när Jouko Swanström tog över ansvaret för föreningens ordförandeskap. Bild: J-P Lumilahti Havet har alltid varit en del av Jouko Swanströms liv. Jouko föddes år 1941 och hans första minnen av havet var hans fars undervisning i traditionellt sjömanskap. Inlärningen var naturlig eftersom familjens sommarställe fanns på holmen Hamnkoplan i Esbo skärgård. Den lille gossens färdigheter växte snabbt och redan som sjuåring fi ck Jouko sin första egen båt. Det var en liten roddbåt av trä, i vilken man kunde resa ett sprisegel minns Jouko sin barndomstid. Sommarstället i Esbo byttes till ett sommarställe i Pargas när Jouko var 12 år och år 1971 till en holme i Sibbo inre skärgård sydost om Gumbostrand. Där har Jouko och hans hustru fortfarande en klippig tomt och en stuga som de bebor nästan kontinuerligt från april till början av november. För Jouko är det lika naturligt att resa med båt som det är för helsingforsaren att resa med spårvagn. Nu har Jouko fyra båtar av vilka den mest använda är en Faster 525 som anskaffats ett par år sedan. Denna stora båt tar Jouko alltid upp i god tid före höstens köldknäppar och efter det görs stugresorna med den mindre MixBustern. På stugan fi nns dessutom en roddbåt och en Terhisail segeljolle. Båten säkerhetsutrustning har jag alltid strävat att hålla på en sådan nivå att den tryggar mig och och de andra båtpassagerarna under alla förhållanden på de vatten där jag rör mig beskriver Jouko sig själv som småbåtsförare. Jag bedömer förhållandena före avresan samt under resans gång och försöker ta också andra båtförare och dem som bor på stränderna i beaktande fortsätter Jouko sin beskrivning. Om vattnet som ett element är bekant för Jouko kan man säga det samma on stenhusen i centrum. Hans hem har alltid varit i närheten av Tempelplatsens kyrka och dessa stenhus blev också Joukos yrke. När Jouko år 1991 återvände till Finland från Bangladesh och Moçambique från utlandskommenderingar var det lågkonjunktur i hemlandet och det var svårt att få arbete. Efter att ha funderat ett tag beslöt jag mig för att grunda en disponentbyrå. Jag blev aldrig rik på den men det var ju inte heller meningen, det viktigaste var ju att jag hade ett jobb minns Jouko de första tiderna på disponentbyrån. Disponentverksamheten, som närmast täckte hus i Tölö och dess närområden upphörde Jouko med när han blev pensionerad år Före disponentverksamheten har Jouko, som har ingenjörsutbildning, arbetat bl. a. som försäljningschef, arbetsledare och utbildningschef på Wihuri-Yhtymä Oy Witraktor och Machinery Oy. Dessutom fungerade han på 70- och 80-talet åtta år som VTT:s inspektör för radiomaster och tornkranar. Bild: J-P Lumilahti Under sin tid som disponent anslöt sig Jouko också till Helsingfors Företagarförening. Då han var en aktiv person valdes han snart till medlem av styrelsen för företagarna i Helsingfors centrum och senare till ordförande. Ordförandeskapet förde också med sig första viceordföradeskapet i hela Helsingfors Företagarförening då Helsingfors centrum var den största 14

15 lokalföreningen i Finland berättar Jouko om sina förtroendeuppdrag på och 2000-talet. Frågor som rör miljön till havs har alltid varit ett av mina intresseområden. Därför har jag sedan slutet på 1990-talet varit med i styrelsen för Sibbo fi skeområde fortsätter Jouko. Jouko kom med i Helsingfors Sjöräddningsförenings verksamhet för cirka tio år sedan när han genom Sibbo fiskeområde blev bekant med föreningens hedersmedlem Erik Schalin. För föreningens verksamhet anser jag att den klart viktigaste styrkefaktorn är en entusiastisk, effektiv och välutbildad aktivbesättning samt osjälviska stödpersoner som direkt ansluter sig till verksamheten beskriver Jouko Helsingfors Sjöräddningförenings styrka. Enligt honom är en andra styrka föreningens organisation där räddningsverksamheten, båtarnas service samt sjöräddningsstationens rutiner sköts och övervakas av utskotten. Ett utskott vill Jouko särskilt lyfta fram: Ungdomsutskottet som fungerat endast några år är säkert viktigt för föreningen med tanke på rekryteringen av kommande sjöräddare. Men kanske dess viktigaste funktion i alla fall är att befrämja ett säkert båtliv i framtiden. När Christian Kurtén överlät ordförandeklubban till Jouko Swansröm blev Jouko den 19. ordföranden för Helsingfors Sjöräddningsförening som grundades år Jukka-Pekka Lumilahti Bild: Pertti Pohjola I början fungerade Jouko som medlemsbåtsverksamhetens biträdande utbildare men senare blev han medlemsbåtsverksamhetens drivande kraft tillsammans med Pertti Pohjola. Ett bra exempel på Joukos prestationer är nödraketövningarna som Helsingfors Sjöräddningsförening har ordnat och där Jouko har fungerat som övningsledare redan sedan I den sjöräddningsverksamhet som sker på räddningsbåtarna har Jouko aldrig varit med. Då jag frågade Jouko hur han kom att ställa upp som ordförande för Helsingfors Sjöräddningsförening svarar han så här: Jag har alltid uppskattat sjöräddningsverksamheten högt och då jag nu har fått en möjlighet att som en länk svara för dess verksamhet och framgång såg jag ingen möjlighet att säga nej till denna möjlighet. Mitt beslut infl uerades också av att jag nu har möjlighet att helhjärtat sätta mig in i föreningens verksamhet då disponentverksamheten nu har upphört. Hjälp oss att hjälpa! Du kan stöda vår verksamhet på flera olika sätt: - Du kan bli medlem - Du kan donera bemärkelsedagsgåvor - Du kan köpa annonser i vår tidning Tilläggsuppgifter 15

16 *. LP72* Hätämerkinantoharjoitus lauantaina Suomenojan venesatamassa Nödsignalövning lördagen den 6.3. i Finnå båthamn. Läs mera på Helsingin Meripelastusyhdistys järjestää SMPS Espoon meripelastajien ja yhteistyökumppaniensa kanssa kaikille veneilijöille tarkoitetun hätämerkinantoharjoituksen. Harjoituksessa voi ampua luvallisesti ja ammattitaitoisten kouluttajien avustuksella punaisia hätäraketteja, punaisia käsisoihtuja ja oransseja merkkisavuja. Kaikki ammuttavat raketit tarkistetaan ennen ampumista järjestäjien toimesta. Vuoden 2010 harjoituksessa ammuttavien rakettien täytyy olla valmistettu vuonna 2003 tai sen jälkeen. Yhdistyksen jäsenille harjoitukseen osallistuminen on ilmaista, muille se maksaa 25. Lisätietoja ja