Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköiden psykososiaalisen tuen käsikirja

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköiden psykososiaalisen tuen käsikirja"

Transkriptio

1 Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköiden psykososiaalisen tuen käsikirja

2 2 Oulun vastaanottokeskus Alaikäistyön kehittämishanke Versio 1 ( ) Sisällys Johdanto A-osio Haavoittuva ja osallinen : Teoreettisia ja tutkimuksellisia lähtökohtia psykososiaaliseen tukityöhön Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköissä.. 4 B-osio Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköt Traumainformoitu organisaatio Vastaanottotoiminta Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköissä Uuden asiakkaan saapuminen ja vastaanotto Ohjaajan alkuinfo Varoitukset ja sanktiot Omaohjaajuus Psykososiaalinen tukityö alaikäisyksiköissä Psykososiaalinen tukityö arjessa Psykososiaalinen tukityö ja koulu Alaikäisten turvapaikanhakijoiden opetus Oulun vastaanottokeskuksessa Psykososiaalinen tukityö ja harrastukset Jalkapalloharrastus osana psykososiaalista tukityötä Tyttöjen kerho osallisuusprojektina Tiimityöskentely vastaanottokeskuksessa Työssä jaksaminen Verkostoyhteistyö Nuorten ohjaaminen psykiatriseen hoitoon Oulun vastaanottokeskuksessa Kidutettujen kuntoutuspalvelut Oulun vastaanottokeskuksen toimintamalli lastensuojelutapauksissa Huolen herääminen ja jatkuva havainnointi Yhden työntekijän havainnot työyhteisön yhteiseksi tiedoksi Vastaanottokeskuksen sisäinen ilmoitus huolen heräämisestä ja asian puheeksi ottaminen Kun asiakkaana on lapsia, nuoria ja perheitä Mistä havainnoista huolen pitäisi syntyä? Yhteistyö Oulun kaupungin lastensuojelun kanssa Oulun vastaanottokeskuksen toimintamalli lastensuojelutapauksessa Liitteet... 54

3 3 Johdanto Oulun vastaanottokeskuksessa, toisessa Suomen kahdesta valtion vastaanottokeskuksesta, vastaanottotyötä on tehty jo 20 vuotta. Aluksi, vuodesta 1991 lähtien vastaanottopalveluita tarjottiin Oulun Heikinharjussa vain aikuisille ja perheille, mutta vuonna 2005 Oulun vastaanottokeskuksen alaisuuteen perustettiin myös alaikäisyksikkö. Nyt, kesällä 2012, Oulun vastaanottokeskukseen kuuluu Oulussa 260-paikkainen aikuisten ja perheiden transit-yksikkö sekä kaksi alaikäisyksikköä ja 110-paikkainen odotusajan yksikkö aikuisille ja perheille Pudasjärvellä. Suomesta turvapaikkaa hakevien määrä kävi huippulukemissa vuosina 2008 ja Näiden ruuhka-aikojen rauhoituttua Oulun vastaanottokeskuksessa on haluttu panostaa erityisesti alaikäistoiminnan kehittämiseen. Vuoden 2010 lopussa käynnistettiin Oulun vastaanottokeskuksen sisäinen alaikäistyön kehittämishanke, jolla haluttiin vastata kritiikkiin Suomessa tehtävän alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanottotyön tasosta 1. Samalla haluttiin vahvistaa jo olemassa olevaa osaamista sekä panostaa henkilökunnan erityisosaamiseen traumatyössä. Oulun vastaanottokeskuksen alaikäistyön kehittämishankkeeseen on osallistunut vastaanottokeskuksen johtaja, vastaavat ohjaajat, alaikäisyksiköiden, 14-paikkaisen ryhmäkodin ja 26-paikkaisen tukiasumisyksikön henkilökunta kokonaisuudessaan, alaikäistyöstä vastaavat sosiaalityöntekijä ja sairaanhoitaja sekä vastaanottokeskuksen oman koulun opettajat. Alaikäisyksiköiden kehittämishankkeen sisällön voi karkeasti jakaa kolmeen osa-alueeseen, joista laajin liittyy henkilökunnan kouluttamiseen. Kaikki Oulun vastaanottokeskuksesta kehittämishankkeeseen osallistuneet ovat saaneet kattavan traumakoulutuksen psykologi, trauma- ja kriisiterapeutti Soili Poijulalta. Toinen kehittämishankkeen osa-alueista on Oulun vastaanottokeskuksessa tehtävän alaikäistyön arvioiminen ja kehittäminen. Alaikäisyksiköiden henkilökunta on arvioinut käytössä olevat toimintamallit paitsi saadun traumakoulutuksen, niin myös valtakunnallisen vastaanottotyön laatukäsikirjan LATU 2:n sekä uuden vastaanottolain suhteen. Hankkeen aikana arvioidut alaikäisten vastaanottotyön prosessit on kuvattu sähköiseen toimintajärjestelmään (IMS). Lisäksi, kehittämishankkeen puitteissa on vahvistettu yhteisiä toimintamalleja tärkeimpien yhteistyökumppaneiden, Oulun kaupungin lastensuojelun, Oulun yliopistollisen sairaalan lasten- ja nuorten psykiatristen klinikoiden sekä Oulun Diakonissalaitoksen Kidutettujen kuntoutuspalvelujen kanssa. Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköiden psykososiaalisen tuen käsikirjan valmistumiseen ovat myötävaikuttaneet kaikki Oulun vastaanottokeskuksessa alaikäisten turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelevät. Oulun Diakonissalaitoksen Kidutettujen kuntoutuspalveluiden toiminnasta on saatu materiaalia käsikirjaan. Lisäksi KM, tohtorikoulutettava Mervi Kaukko on kirjoittanut artikkelin kasvatustieteen väitöstutkimukseen liittyvästä tyttöjen kerhosta. Väitöstutkimuksessa tarkastellaan turvapaikanhakijalasten osallisuutta ja toimijuutta toimintatutkimuksen keinoin. Alaikäistyön kehittämishankkeen yhteydessä toteutettujen asiakashaastatteluiden kommentteja on käsikirjassa mukana suorina lainauksina. Kuvituksena on käytetty alaikäisyksiköiden asiakkaiden piirustuksia. Tämä psykososiaalisen tuen käsikirja on tarkoitettu esitteeksi Oulun vastaanottokeskuksen nykyisille ja tuleville yhteistyökumppaneille, sekä samalla selkeäksi manuaaliksi niin Oulun vastaanottokeskuksen ulkopuolisille tahoille kuin vastaanottokeskuksen uusille työntekijöillekin. Käsikirja on jaettu A- ja B-osioon. A- osiossa Maahanmuuttoviraston ylitarkastaja Olli Snellman tarkastelee Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköissä tehtävän hoito- ja kasvatustyön teoreettista pohjaa. B-osio keskittyy käytännön toimintaan Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköissä. 1 A. Parsons, Selvitys lapsen edun toteutumisesta turvapaikanhakija- ja pakolaislapsia koskevissa päätöksissä. Vähemmistövaltuutettu. Julkaisusarja 6.

4 4 A-osio Haavoittuva ja osallinen : Teoreettisia ja tutkimuksellisia lähtökohtia psykososiaaliseen tukityöhön Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköissä Olli Snellman, Maahanmuuttovirasto ja Jyväskylän yliopisto Miksi kehittämistyöhön oli hyvä lähteä? Keskeisenä pontimena Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköiden psykososiaalisen tukityön kehittämiseen on ollut tietoisuus siitä, että kaikkia lapsia ei ole mahdollista tai ole edes järkevää lähettää pois samaan jotakin hoitoa vaan lasten ongelmat tulisi ensisijaisesti pystyä hoitamaan heidän normaaleissa kehitysympäristöissään (ks. esim. Solantaus 2010) ja ns. peruspalveluissa niiden sisältöjä kehittämällä (Konsensuslausuma 2006). Asia on myös yleisesti näin ja hoitojärjestelmä Suomessa on tämänkaltainen (ks. Lönnqvist 2010). Erikoistuneita mielenterveyspalveluja, kuten psykoterapiaa ei yksinkertaisesti riitä kaikille ja niiden saatavuus vaihtelee alueellisesti kovin paljon. Tämä on vallitseva tila ympäri maailmaa. Saatavuus ja tarve eivät siten näytä kohtaavan. Toisaalta psykoterapia hoitomuotona ei ole muutenkaan sopiva ja toimiva kaikille. Tähän vaikuttavat monet terapiamuotoihin, kulttuuriin, ikään ja tilanteisiin liittyvät tekijät (Kirmayer 2012). Edellä mainittuihin syihin liittyen keskustelu on herännyt myös uusien, laajempia ihmisjoukkoja tavoittavien auttamismuotojen kehittelemisestä ja tuomisesta mukaan palveluvalikkoon (ks. Kazdin & Blase 2011). Yleisesti psykoterapia on hyvin tehokas hoitomuoto (Konsensuslausuma 2006; Leiman 2004; Walhström 2007) mutta ei niin laaja-alaisesti saatavilla oleva, että sillä olisi tarpeenmukaista vaikutusta yleiseen sairaustaakkaan ja huonovointisuuteen. Toimintana se on lähinnä korjaavaa ja yksilöllistä, kun palveluita olisi hyvä miettiä laajemman ja holistisemman linssin läpi. Erilaisten palveluiden ja toimintojen yhdistelmät vaikuttavat erityisen toimivilta lasten kohdalla (Konsensuslausuma 2006). Varsinainen tieteellinen näyttö esimerkiksi erilaisten psykoterapioiden vaikuttavuudesta ja toimivuudesta pakolais- tai turvapaikanhakijalasten kohdalla on varsin rajallista (Miranda ym. 2005; Huey & Polo 2008), joskin voidaan sanoa että psykoterapia on hyödyllisempää kuin se, että sitä tarvitseva lapsi ei sitä saisi (Peltonen 2011). Tutkimuksellisesti perusteltuja hoitomuotoja on lapsille olemassa (Konsensuslausuma 2006; Punamäki 2010). Kansainvälisissä tutkimuksissa mukana olleet toimintamuodot ovat kuitenkin harvoin sellaisia, joilla olisi suora siirrettävyys Suomalaiseen kontekstiin puhumattakaan siitä että niitä olisi täällä jo. Myös tutkimuksissa mukana olleet, etnisinä pidettävät lapset (kansallisuudet), eivät juuri Suomesta turvapaikkaa hae. Läheskään kaikki yksin tulleet turvapaikanhakijalapset eivät liioin ole psykoterapeuttisen hoidon tarpeessa, tarvetta on vain osalla. Psykoterapian tarpeessa olevien ja siihen sitoutumaan pystyvien lasten kohdalla se ja mahdollinen lääkehoito ovat varmasti tarpeellisia ja toimivia tapoja auttaa (ks. Korkeila 2012; Marttunen 2012). Mutta on hyvä muistaa, että läheskään aina erilaisiin hoitoihin osallistuvat lapset eivät saa hoitovastetta hoidosta (Marttunen 2012), vaikka näin välillä tunnutaan ajateltavan. Se, mistä turvapaikanhakijalapset näyttäisivät yleisesti hyötyvän, tiedetään taas jo varsin hyvin. Sille pohjalle Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköt ovat lähteneet rakentamaan omaa psykososiaalista tukityötään. Osana tätä rakentamista on ollut henkilökunnan psykoterapeuttisten taitojen kohentaminen koulutuksen avulla. Lapsuuden ongelmilla voi olla ja yleensä on pitkäkantoisia vaikutuksia. Ne voivat näyttäytyä myöhemmän iän mielenterveysongelmina. Esimerkiksi yksi keskeisistä masennuksen varhaisista riskitekijöistä on lapsuudenaikainen kaltoinkohtelu (Karlsson 2012). Lapsuudessa koettu vakava stressi voi vaikuttaa pysyvästi stressinsäätelyjärjestelmien toimintaan, millä voi olla erilaisia vaikutuksia psyykkiseen ja somaattiseen terveyteen (Karlsson ym. 2007). On toki hyvä ajatella, että lapsuusiässä lasten ongelmiin tulee tarttua, jotta myöhemmässä vaiheessa ne eivät näyttäytyisi mielenterveysongelmina. Lapsuudenajan ongelmiin on myös tärkeä puuttua tässä ja nyt, että ne eivät aiheuttaisi lapsille kärsimystä ja vaikeuksia nykyhetkessä ja päivit-

5 täisessä elämässä. Yhtä kaikki, lapsuusiän ongelmat olisi tärkeää havaita varhain ja niihin olisi hyvä puuttua ajoissa. Tässä katsauksessa käytetään sanoja lapsi ja nuori yhteismitallisesti tarkoittamaan yksin maahan tullutta alaikäistä turvapaikanhakijaa. Jos asiayhteyttä ei ole tarkemmin määritelty, tarkoitetaan niillä samaa asiaa. Lapsi sanan yleisempää käyttöä puoltaa myös YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen määritelmä. Sopimuksessa lapsi määritellään alle 18 vuotiaaksi. 5 Psykososiaalinen tuki Psykososiaalisen tuen käsitettä on syytä avata. Sosiaali- ja terveysministeriön traumaattisia tilanteita ja psykososiaalista tukea käsittelevässä oppaassa (2009), psykososiaalinen tuki määritellään kattotermiksi sille toiminnalla, joka järjestetään ihmisiin kohdistuvien seuraamusten rajoittamiseksi ja tapahtuman aiheuttaman psyykkisen stressin seuraamusten torjumiseksi ja lievittämiseksi. Tavoitteena on terveydellisten ja sosiaalisten haittojen vähentäminen. Psykososiaalinen tuki nähdään usein synonyyminä akuutille kriisityöllä (tavoitteet ja menetelmät) ja muutenkin (psyko-) terapeuttiselle työlle. Akuutti kriisityö ja psykososiaalinen tuki menevät monesti sekaisin. Psykososiaalinen tukityö voi olla akuuttia kriisiauttamista, mutta kattaa nykykäsityksen mukaan sisälleen huomattavasti enemmän (Jordans ym. 2009). Erityisesti nykyisin painotetaan primaari ja sekundaaritasojen psykososiaalista toimintaa turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kohdalla (Jordans ym. 2010). Tällä tarkoitetaan esimerkiksi päivittäistä arjen toimintaa, harrastuksia ja vaikkapa koulunkäyntiä (ks. Fazel & Stein 2002). Kaikille nuorille keskusteluun perustuva toiminta (esim. psykoterapia) ei sovi. Heille voidaan tarjota toiminnallisia auttamismuotoja (kerhot, ryhmät, urheilu). Tällöin tehdään yhdessä jotakin samalla keskustellen. Myös musiikkiin tai taiteeseen liittyvät auttamismuodot voivat heille olla toimivia. Kun psykososiaalinen tuki yleisemmin määritellään tueksi ja toimiksi, joiden tarkoitus on suojella ja edistää psykososiaalista hyvinvointia ja ennaltaehkäistä tai hoitaa mielenterveyteen liittyviä uhkia ja ongelmia, sopii tämä määrittely ja toiminnallinen ajatus hyvin yhteen Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköissä tehtävän työn kanssa. Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköissä psykososiaalinen tuki jakaantuu karkeasti ajatellen kolmeen osaan: kehityksen tukemiseen (promootio) ja häiriöiden ehkäisyyn (preventio) ja korjaavaan toimintaan (interventio). Solantaus (2010) määrittelee promootion kehitysympäristön mahdollisuutena tukea lasta ikätasoisten kehityshaasteiden saavuttamisessa ja positiivisten kehityspolkujen luomisessa kun taas preventio asettuu enemmänkin ongelmien ehkäisyn alueelle, niin ette lapsi joudu kielteiselle polulle ongelmien tullen. Korjaavassa toiminnassa taas tavoitteena on auttaa jo ongelmallisella kehityspolulle ajautunut lapsi takaisin myönteisen kehityksen polulle (interventio). Intervention alueelle osuu myös pääsääntöisesti mahdollinen yhteistyö erityispalvelujen kanssa (lastensuojelu), joihin voi laskea kuuluvan myös hoidolliset toimenpiteet (psykiatrinen hoito). Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköt pyrkivät aina luomaan mahdollisimman hyvän yhteistyösuhteen erityispalvelujen kanssa sujuvan ja mahdollisimman vaikuttavan toiminnan takaamiseksi. Traumainformoidun lähestymistavan ja psykososiaalisen tuen keskeiset rakennuspalikat ovat lasten turvallisuus ja turvallisuuden tunne sekä luottamus (hyvä aikuissuhde) henkilökuntaan (ks. esim. Ehntholt & Yule 2006; Fabri 2001; Herman 1997; Winter 2011) joita Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköt painottavat kaikessa toiminnassaan. Vuorovaikutuksen ja sen laadun nähdään olevan keskeinen tekijä ja paikka jossa psykososiaalinen tuki joko syntyy tai jää syntymättä. Vuorovaikutus on sisäänrakennettu arjen kanssakäymiseen alaikäisyksiköissä. Traumainformoitu lähestymistapa on Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköissä integratiivinen ja monialainen (ks. esim. Herman 1997; Papadopoulos 1999), se näkyy käytännössä toiminnan eri osa-alueilla. Erityisesti alueilla, jotka nimellisesti tai totutusti eivät ole vanhan kapeaalaisemman käsityksen mukaan kuuluneet ns. psykososiaalisen tuen antamisen tapoihin (ks. Jordans ym. 2009). Aivan normaalissa arjessa ja sen käytännöissä tapahtuva psykososiaalinen tuki on parasta ja vaikuttavinta tukea (ks. esim. Betancourt & Khan 2008; Masten 2001; Montgomery 2011). Lisäksi tarvittaessa järjestetään myös muita palveluita niitä tarvitseville. Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköissä lapset

6 nähdään yksilöinä (ks. esim. Keltinkangas Järvinen 2007; Kinzie ym. 2006) ja ennen kaikkea lapsina (ks. esim. Derluyn & Broekart 2008; Drury & Williams 2012; Kohli & Mather 2003). Tämä periaate ohjaa kaikkea toimintaa. Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköiden toiminta psykososiaalisen tuen osalta pohjaa teorioihin ja tutkimustietoon sekä omaan työstä esiin nouseviin kokemuksiin parhaasta tavasta tuottaa psykososiaalista tukea alaikäisyksiköiden ja yksittäisen lapsen tasolla. Tämä tarkoittaa erityisesti sitä että lapsille pyritään tarjoamaan asioita joiden tiedetään olevan hyödyllisiä heille ja heidän suotuisalle kehitykselleen (ks. De Anstiss ym. 2009; Fabri 2001; Kanninen 2007; Kohli 2011 Montgomery 2011; Peltonen 2011; Winter 2011). Erityisesti yleisellä tasolla palvelut tähtäävät suojaaviin tekijöihin sekä resiliessiin (pärjäävyys) liittyvien prosessien tuottamiseen ja rakentamiseen lapsille (ks. esim. Betancourt & Khan 2008; Karlsson ym. 2007; Ziaian ym. 2012). Tämä voi tapahtua monella eri osa-alueella, sekä ryhmä tai yksilötoiminnassa, kielenopiskeluna, terveysneuvontana, oma-ohjaajakeskusteluina, arjen rutiinien harjoitteluna tai vaikkapa taidetyöskentelynä. Tärkeintä psykososiaalista työtä on osallistua aktiivisesti lapsen normaalin kasvun, kehityksen ja suojaavien tekijöiden tuottamiseen (Solantaus 2010). Yksintulleiden lasten kohdalla vastaanottokeskus on keskeinen kasvu- ja kehitysympäristö. Kasvu- ja kehitysympäristön tehtävänä on olla osallisena ja varmistaa ikään liittyvien kehityshaasteiden saavuttaminen (Konsensuslausuma 2010). Osana kehitysympäristöä, ei ole myöskään syytä unohtaa hyödyllistä vertaistukea (ks. esim. Ehntholt & Yule 2006; Fazel ym.2011), jota on saatavissa Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköissä asuville lapsille. 6 Kiintymyssuhde lapsen kehityksen tukena ja turvana Kaikkein tärkein yksittäinen tekijä lapsen hyvinvoinnille ja mielenterveydelle on varhaisen vuorovaikutuksen laatu (Kanninen 2007). Turvallinen suhde on kaiken perusta; sen varassa lapsi oppii ja sen myötä lapselle muodostuu käsitys itsestään (Lahikainen 2010). Turvallinen kiintymyssuhde ulottuu kaikkeen lapsen kehitykseen, niin emotionaaliseen, kielelliseen kuin sosiaaliseenkin. Kiintymyssuhteet toisiin auttavat lasta selviytymään vaikeistakin tilanteista (Rutter 1985). Kannatteleva, kannustava ja turvallinen suhde edes yhteen aikuiseen (sosiaalinen tuki eri muodoissaan) tuottaa hyviä lopputuloksia vaikeuksia kokevien tai kohdanneiden lasten kohdalla (Betancourt & Khan 2008) ja vaikuttaa suuremmin lapsen hyvään kehitykseen kuin hänen mahdollisesti kokemansa vaikeat, potentiaalisesti traumatisoivat tilanteen (Drury & Williams 2012). Kiintymyssuhteella näyttäisi siten olevan yhteys lapsen stressinsäätelyyn (Karlsson ym. 2007). Traumaattisten tapahtumien merkitys lapsen hyvinvoinnille välittyy suurelta osin kiintymyssuhteen tarjoaman turvan ja suojan avulla. Lapsi joka kykenee turvautumaan läheiseen aikuiseen traumaattisen tapahtuman jälkeen, selviää paremmin traumoista kuin turvattomasti kiinnittyneet lapset (Kanninen 2007). On kuitenkin hyvä huomioida, että yksittäisetkin potentiaalisesti traumatisoivat tilanteet voivat jäädä mieleen hyvin vahvasti ja pitkäksi aikaa (ks. esim. Punamäki 2007). Lasten emotionaaliset ja käyttäytymiseen liittyvät reaktiot potentiaalisesti traumatisoiviin tilanteisiin ovat kovin yleisiä. On kuitenkin vaikeaa ennustaa kenelle nämä tilanteet tuottavat huonovointisuutta ja kenelle jopa suoranaisia mielenterveyden häiriötiloja (Williams 2006). Sotaan tai kollektiiviseen väkivaltaan liittyvät kokemukset aiheuttavat usealle lapselle huonovointisuutta ja kärsimystä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä näyttäydy sosiaalisen toimintakyvyn heikkenemisenä (Drury & Williams 2012.) Toimintakyvyn ja minuuden rakentuminen sekä psykososiaalinen auttava toimintaa pohjautuu pitkälti tavalla tai toisella sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden kanssa (vuorovaikutus) (ks. Karlsson ym. 2007; Lahikainen 2010). Hyvä ja turvallinen kiintymyssuhde on tässä kaikessa keskeinen asia. Turvallisen ja turvattoman kiintymyssuhteen käsitteet auttavat ymmärtämään mistä on kyse. Turvallinen kiintymyssuhde syntyy hoitajan ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa silloin kun hoitaja on tarpeeksi herkkä huomamaan lapsen tarpeita ja kykenee vastaamaan niihin. Se kuinka hyvin tämä toteutuu (lapsen tarpeisiin vastaaminen, miten asianmukaista hoiva on lapsen tarpeiden kannalta ollut) kertoo kiintymyssuh-

7 teen turvallisuuden tasosta. Jos taas lapsi jää liian paljon yksin tarpeidensa kanssa ja jos hoivaa on, mutta se ei vastaa lapsen tarpeita, kiintymyssuhteesta voi tulla turvaton. Tämä voi tarkoittaa, että lapsi jätetään yksin selviytymään hänelle ylivoimaisista tehtävistä ilman aikuisen tukea ja turvaa, eikä tähän liittyviä avunpyyntöjä huomioida. Kiintymyssuhteen turvallisuudella on suuri merkitys ihmisen myöhemmälle kehitykselle ja merkitys ulottuu monille elämän alueille (Keltinkangas Järvinen 2007). Turvallisessa kiintymyksessä lapsi ilmaisee avoimesti erilaisia tunteita ja hakee lohdutusta ja turvaa aikuiselta. Turvallinen kiintymys ei suojaa elämän kolhuilta ja vastoinkäymisiltä, mutta turvallisissa kiintymyssuhteissa varttuneet lapset näyttävät sopeutuvan paremmin stressiin ja haastaviin elämäntilanteisiin (Kanninen 2007). Turvallisen kiintymyssuhteen periaate on seuraavanlainen: lapsi ei ole syntyessään emotionaalisesti, kognitiivisesti tai sosiaalisestikaan valmis maailmaan vaan hän kasvaa omaksi itsekseen muiden avulla. Aluksi aikuinen tekee puolesta, sitten tukena ja turvana rinnalla ja sitten vähitellen askel askeleelta lapsi ottaa haltuun omaa elämäänsä. Lapsi kohdistaa kiintymyksensä siihen ihmiseen joka auttaa ja ottaa vastuun lapsen tukemisesta ja tarpeista huolehtimisesta, oppii luottamaan tähän ihmiseen ja siirtää luottamusta muihin ihmisiin ja alkaa luottaa myös itseensä. Turvallisen kiintymyssuhteen syntyminen ei ole helppoa lapsen ja aikuisen vuorovaikutuksessa se vaatii herkkyyttä, lapsen yksilöllisyyden tunnistamista ja tuntemista sekä aikaa olla lapsen käytettävissä. Mitään erikoisia erikoistaitoja tähän ei kuitenkaan vaadita tai tarvita (Keltinkangas Järvinen 2007.) Ajatus siitä, että lapsi saa sopivaa apua niiden tehtävien kanssa, joita ei vielä itse pysty hoitamaan tai selvittämään, liittyy lähikehityksen vyöhykkeeseen (ks. Vygotsky 1978). Ajatuksena on tällöin, että yksilö pystyy suoriutumaan itseään kykenevämmän ohjaajan kanssa sellaisista tehtävistä, joista ei vielä itse selviäisi. Ihmisen keskeiset psykologiset sisällöt tapahtuvat ja rakentuvat tällaisen sosiokulttuurisen oppimisen ja kehittymisen kautta (Keltinkangas Järvinen 2010; Lahikainen 2010). Lähikehityksen vyöhyke on esimerkiksi huomattu merkittäväksi asiaksi myös psykoterapiassa ja erilaisissa vuorovaikutukseen perustuvissa psykologissa interventioissa (ks. Leiman & Stiles 2001). Oppimisessa sen merkitys on tunnustettu jo pitkään. Arjen toiminnassa vastaanottokeskuksessa, se on hyvin merkittävä asia. Kiintymyssuhde on lapsen sisäinen säätelevä systeemi, joka on vuorovaikutuksessa hoivaa antavan aikuisen systeemin kanssa. Se on pohjimmiltaan biologinen ja geneettinen teoria siitä, miten lapsi kiinnittyy hoivaa antavaan aikuiseen. Kiintymyssuhde liittyy keskeisesti vaaraan, lapsi hakeutuu hoivaa tarjoavan aikuisen läheisyyteen hätääntyessään ja vaaran uhatessa. Lapsi on vuorovaikutuksen aktiivinen osapuoli ja viestittää aikuiselle koska on läheisyyden ja suojan tarpeessa. Kiintymyssuhde antaa lapselle suojan ja samankaltaiset tarpeet jatkuvat ihmisellä läpi elämän. Riittävän hyvässä kiintymyssuhteessa lapsella on perusturvallisuuden tunne. Hoivaava aikuinen toimii turva-alustana kun lapsen olo on rauhallinen ja turvasatamana kun lapsen kiintymyssuhde (suojan tarve) aktivoituu (Kanninen 2007.) Turvasatama eli myönteinen kiintymys luo puskurin stressiä ja epävarmuutta vastaan. Turvallisuus ja sen kokemus on erittäin tärkeää turvapaikanhakijalapsille (ks. esim. Fabri 2001; Kohli 2011; Winter 2010). Se on keskeinen asia lapsen psykososiaalisessa tukemisessa ja elämässä yleensäkin (Fazel ym. 2011). On jopa olemassa viitteitä siitä, että lasten psykologiset reaktiot väkivaltakokemuksiin tai niiden määrään, ovat enemmän riippuvaisia, hoivaa antavien aikuisten kyvystä antaa tukea ja suojaa tapahtumien aikana ja jälkeen kuin niinkään koetusta väkivallasta tai sen asteesta (Betancourt & Khan 2008). Esimerkiksi kaikkein vaikeimmat traumaattiset tilanteet liittyvät lapsilla tapahtumiin jotka uhkaavat heidän kiintymyssuhteitaan ja näillä tapahtumilla on suurin vaikutus lapsen kehitykseen ja terveyteen (Montgomery 2011). Yksintulleilla lapsilla näiden uhkien aiempi realisoituminen on todennäköistä (vanhemmat, perhe). Tutkimustieto antaa myös viitteitä siitä, että valtaosa lasten psykologisista tarpeista voidaan kattaa suoraan tai epäsuorasti pätevällä arjen toiminnalla ja psykologinen paraneminen voi tapahtua ilman virallisia/ strukturoituja psykiatrisia / psykologisia interventioitakin. Näin ollen arjen käytännön asioiden ja puitteiden tulisi olla keskeistä sisältöä psykososiaaliseen tukitoimintaan (Williams 2006). Druryn ja Williamsin (2012) mukaan tällaisten sosiaalista tukea tarjoavien toimien rakentaminen lapsille tarkoitettuun vastaanottotoimintaan on erittäin tärkeää ja toimivaa. Ne ovat vaikuttavaa ja tuloksellista toimintaa. Nykytutkimus tukee vankasti monialaisia, rakenteellisia ja integroituja palveluja arjessa, joilla voidaan vastata lasten psykologisiin tarpeisiin monilta osin (Jordans ym. 2009: Murray ym. 2008; Drury & Williams 2012). Tämä ei sulje pois 7

8 sitä tosiasiaa, että osa lapsista tulee aina tarvitsemaan tuekseen myös erikoistuneempia interventioita (sairaalahoito, lääkehoito, psykoterapia yms.) (Marttunen 2012). Käytännössä akuutin kriisityön (tertiääritaso) psykologiset tavoitteet ovat monelta osin samoja kuin rakenteellisessa tavassa toimia (psykososiaalisen tuen rakentaminen primaari- ja sekundaaritasolle). Ja on aina erittäin tärkeää miettiä, onko kannattavaa yksilötasolla lähteä avaamaan lapsen kokemuksia elämästään esimerkiksi psykoterapian keinoin, mikäli siihen ei ole pakottavaa ja perusteltua tarvetta (Drury & Williams 2012; Solantaus 2010). Erityisesti tätä on hyvä miettiä, jos lapsen elämä on alkanut jo tasoittua ja se soljuu eteenpäin ilman sen suurempia vaikeuksia. Tämä voi tuottaa lapselle enemmän haittaa kuin hyötyä. Williamsin (2006) mukaan sotien kauhuja kokeneiden lasten keskeisiin psykologisiin tarpeisiin voidaan vastata epäsuorasti tarjoamalla heille: 8 safety and removal of the threat food sanitation adequate responses to physical health needs educational interventions Wade ym. (2005) ovat laajaan tutkimukseen perustuen todenneet että yksintulleet lapset sopeutuvat, jos heillä on: a safe and supportive place to live continuities with past relationships, customs and cultures, and opportunities to create new ones access to purposeful education and training opportunities to move forward from troubling experiences, recentre their lives and find purpose in everyday routines and activities Lahikainen (2010) perustuen Ainsworthiin ja Bowlbyyn on hahmotellut hyvä hoivan ulottuvuuksia, joilla voidaan tukea lapsen tasapainoista sosioemotionaalista kehitystä sekä saada aikaan positiivinen kiintymyssuhde lapseen: hoitajan saatavuus; lapsi kiintyy henkilöihin, jotka ovat lapsen arjessa ja (juhlassa) riittävästi saatavilla hoitajan responsiivisuus; lapsi kiintyy henkilöihin jotka reagoivat lapselta tuleviin viesteihin hoitajan stimuloivuus; lapsi kiintyy henkilöihin jotka osaavat viihdyttää häntä (juttelu, ikään sopivat toiminnot) hoitajan psyykkinen luokse päästävyys; lapsi kiintyy henkilöihin, jotka käyttäytyvät avoimesti ja spontaanisti hänen seurassaan hoitajan empaattisuus; lapsi kiintyy henkilöihin, jotka pystyvät eläytymään hänen tunteisiinsa. Tulleessaan maahan yksintulleet lapset hakevat keskeisesti turvaa ja kokemusta, että heillä on turvallista olla. Muita keskeisiä asioita ovat kuuluminen johonkin ja menestyminen (mahdollisuus onnistumisen kokemuksiin, mahdollisuus toimia itse aktiivisesti itsensä auttamiseksi tai olla auttava osapuoli, olla toimijoita oman elämänsä suhteen) (Chase 2010; Ferren 1999; Kohli 2011). Myös ymmärrys siitä miksi asioita tapahtuu ja mitä tapahtuu, kyky arvioida itse mihin voi vaikuttaa sekä kokemus oman toiminnan vaikuttavuudesta ovat tärkeitä asioita lapsille (Solantaus 2010). Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköt pyrkivät rakentamaan lapsille tasapainoisen, turvallisen ja luottamuksellisen perustan (turvallisen kiintymyksen) henkilökunnan kanssa, joka antaa pohjan sopeutumiselle, uudentutkimisille, uuden vastaanottamiselle, riskien ottamiselle, oppimiselle, merkitysten ja käsitysten rakentamiselle ja uudistamiselle sekä kokemuksen muodostumiselle omasta itsestä. Näiden asioiden varassa lapsi pystyy jatkamaan jo aloitettua identiteettityötä positiivisella ja hyvällä tavalla. Oulun vastaanottokes-

9 kuksen alaikäisyksiköt pyrkivät rakentamaan arjen toiminnan niin, että siihen on valmiiksi sisäänrakennettu psykososiaalinen tukiominaisuus. Lapset huomioidaan ennen kaikkea lapsina ja yksilöinä, joista pidetään huolta. Keskeinen asia on turvallisuus. Kantava ajatus psykososiaalisen työn tavoitteisiin Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköissä, löytyy seuraavasta lainauksesta: aims are to help the young persons to develop a sense of stability, safety and trust, as well as to regain a sense of control over their lives" (Ehntholt & Yule 2006, 1202). 9 Lapset elävät ja kehittyvät monien eri tekijöiden ja ympäristöjen kudelmassa Ekologisen lähestymistavan mukaan lapset elävät elämäänsä ja kehittyvät yhtäaikaisesti erilaisissa sosiaalisissa, kulttuurisissa, ekonomissa ja vaikkapa poliittisissa konteksteissa (kontekstit vaikuttavat heihin ja he vaikuttavat konteksteihin). Jokainen konteksti sisältää erilaisia riski- ja suojaavia tekijöitä, jotka tukevat tai vaarantavat lasten hyvinvointia ja mielenterveyttä (de Antiss ym. 2009). Käytännössä vieläpä nämä suojaavat ja riskitekijät ovat monimuotoisessa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa (ks. Ehntholt & Yule 2006; Peltonen 2011). On erityisen huomioonotettavaa että tieteessä ja tutkimuksessa (ongelmien syntyminen, auttaminen) on siirrytty pois vain häiriökeskeisestä tavasta käsittää pakolais- ja turvapaikanhakijalasten elämää (Alegria ym. 2010; Jordans ym. 2009). Mielenterveys ja mahdollinen traumatisoituminen nähdään huomattavan monipuolisina ilmiöinä, joihin vaikuttavat monet eri tekijät. Kun esimerkiksi tarkastellaan jonkin tapahtuman vaikutuksia lapseen, tulee erilaiset riski- ja suojaavat tekijät huomioida tasapuolisesti toisiinsa kiinnittyneinä asioina (Betancourt & Khan 2008). Riski- ja suojaavat tekijät liittyvät erilaisiin sosiaalisiin ja yksilöllisiin tekijöihin, jotka vaikuttavat lapseen eri tavoin (Drury & Williams 2012). Yleisessä keskustelussa ja myös ammattipiireissä on monesti käytössä vanhentunut tapa käsittää tätä asiaa, mikä näyttäytyy myös termin trauma erilaisena käyttönä. Kovin usein termillä tarkoitetaan sekä tapahtumaa (joiden ajatellaan olevan rasittavia ja aiheuttavat kärsimystä ja jopa jonkinlaista pitkäkestoista häiriötä) että reaktiota tähän tapahtumaan (emotionaalista reaktiota joka voi sisältää tai ei sisältää huonovointisuutta, kärsimystä ja häiriötiloja) (Drury & Williams 2012). Myös hyvin yleinen ja väärä käsitys on se, että jokainen yksittäinen traumaattiseksi ajateltava tilanne aiheuttaa vakavan mielenterveyshäiriön jokaiselle joka kyseinen tapahtuman on kokenut. Näin ei näyttäisi olevan (Drury & Williams 2012). Tämä johtaa seuraavaan virheelliseen käsitykseen, että jokainen alaikäinen turvapaikanhakijalapsi tarvitsisi erikoistuneita palveluita, kuten psykoterapiaa asioista selviytyäkseen (de Antiss ym. 2009). Yleisesti lasten erilaiset merkityksenantoprosessit ja tavat käsitellä tapahtumia, vaikuttavat reaktioihin ja sopeutumiseen (Peltonen 2011). Stressiä siedetään yksilöllisesti (Karlsson ym. 2007). Peltonen (2011) on hahmotellut suuntaa-antavasti nykykäsitystä traumatisoitumisesta ja tarkoittaa sillä tapahtumaketjua, joka alkaa järkyttävästä tapahtumasta ja päättyy joko traumatisoitumiseen tai psyykkiseen vahvistumiseen trauman kautta. Lopputulokseen vaikuttaa suuri ja monimutkaisessa vuorovaikutuksessa keskenään oleva joukko suojaavia ja riskitekijöitä. Traumatisoitumisen ja psyykkisen vahvistumisen välissä on myös välimuotoja, jokaisella omanlaisensa. Kaikille myöskään erilaiset järkyttävät tapahtumat ei ole samalla tapaa järkyttäviä, vaan ihmiset reagoivat asioihin eri tavoin. Psykologinen todellisuus on sillä tavalla venyvää ja monimuotoista. Miller ja Rasco (2004) näkevät että mielenterveystyön tulisi keskittyä parantamaan yksilön ja ympäristön välistä suhdetta (refugee-in- evinronment, goodness of fit) muuttamalla ja muokkaamalla ongelmallisia ympäristöjä, luomalla uusia ympäristöä ja tuottamalla toimijuutta ja hallintaa olemassa olevissa ympäristöissä (agency, mastery). Turvapaikanhakijalasten kohdalla toimijuuden, hallinnan, onnistumisen, kuulumisen kokemukset ja tunto ovat ensisijaisen tärkeitä (ks. esim. Kohli 2011). Ekologisessa lähestymistavassa korostuvat elämän ja kasvun prosessuaalisuus, yhteistoiminnallisuus ja kehityksellisyys.

10 Psykososiaalisessa tuessa (promootio, preventio ja interventio) tulisi ottaa huomioon lapsen koko ekologinen ympäristökokonaisuus (Solantaus 2010). Tämä myös tarkoittaa sitä, että psykososiaalinen tuki voi tapahtua monella eri tavalla ja monessa eri ympäristössä. Oulun vastaanottokeskuksessa tämä tarkoittaa käytännössä seuraavia asioita: 10 Perustoimet suunnataan kaikille yksiköissä asuville lapsille; psykososiaalinen tuki on ikään kuin sisään kirjoitettu arkeen ja sen käytänteisiin ja toimintoihin. Lapset elävät mielenterveyden, avun tarpeen sekä psykososiaalisen tuen ja hoivan suhteen jatkumolla. Tarvittava ja järjestettävä tuki ja hoiva määräytyvät siten myös yksilöllisesti ja ajallisesti (avun tarve, ikä, kehitystaso). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki saavat perustasolla kehitystä ja hyvinvointia tukevia asioita (promootio), niille jotka tämän lisäksi tarvitsevat yksilöllisesti ongelmien ehkäisyä (preventio) tai korjaavaa toimintaa (interventio) ne järjestetään. Tarkoitus on että psykososiaalinen toiminta tapahtuu kaikilla tasoilla (primaari, sekundaari ja tertiääri); primaaritasolla torjutaan ongelmien syntymistä ennalta, sekundaaritasolla pyritään vähentämään jo olemassa olevia ongelmia tai riskiä ja tertiääritasolla hoidetaan jo olemassa olevia ongelmia. Primaari ja sekundaaritasot ovat tärkeimpiä. Lähtökohta on integratiivinen ja monialainen eli psykososiaalinen tuki tarkoittaa yhtäältä monipuolista käytännön toimintaa kuin terapeuttisimpiakin toimia ja se kohdentuu niin kehitysympäristöihin kuin yksilöihin. Yksilö vaikuttaa ekologisissa systeemeissä muihin ihmisiin ja muut ihmiset vaikuttavat häneen. Ekologisessa kasvatusteoriassa korostuu erilaisten kasvatusympäristöjen merkitys ja kasvatus tapahtuu niiden aikuisten yhteistyöprosessina, jotka toimivat lapset kasvuympäristöissä. Lapsen kasvu tapahtuu konstekstuaalisesti, lapsen ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa (Lahikainen 2010). Ekologinen malli painottaa yhteistoimintaan perustuvaa kasvatusta. Montgomeryn (2011) mukaan yritettäessä ymmärtää mahdollisen trauman tai pakolaisuuden vaikutuksia lapseen, tulisi fokus olla ensisijaisesti erilaisissa yhteenkuuluvissa elämänkonteksteissa ja kehitysympäristöissä, eikä niinkään vain yksilöllisissä tekijöissä. Samalla tapaa elämään liittyviä riski- ja suojaavia tekijöitä, psykologista sopeutumista ja resilienssiä (pärjäämistä) tulisi pitää dynaamisina prosesseina, eikä niinkään vain yksilöllisinä ominaisuuksina tai piirteinä (Betancourt & Khan 2008; Montgomery 2011). Käytännössä psykososiaalinen tuki voi tarkoittaa lapsen sosiaalisen ekologian ja sen rakenteiden rakentamista (olosuhteet, päivärytmi, koulu, harrastukset, vertaiset, ystävät jne.) tai sosiaalisen ekologian ja sen eri osa-alueiden kehittämistä (vuorovaikutus, yhteistoiminta). Lapselle tulisi pyrkiä tuottamaan lisää suojaavia tekijöitä ja suojaavia prosesseja hänen omassa ekologiassaan (Betancourt & Khan 2008; Jordans ym. 2009) huomioiden hänen kehityksellisen tasonsa (Peltonen 2011). Suojaavilla prosesseilla tarkoitetaan niitä prosesseja, jotka vaikuttavat lapsen erilaisissa ympäristöissä ja tuottavat hyvinvoinnin edellytyksiä hänelle. Joillekin esimerkiksi jalkapalloharrastus tai säännöllinen koulunkäynti rakentavat hyvinvointia edistäviä prosesseja. Vastaanottokeskuksen tasolla saatava sosiaalinen tuki lapselle on keskeinen sosiaalisen ekologian rakennuskeino. Sillä on myös turvallista kiintymyssuhdetta tuottava luonne ja se rakentaa sitä (Drury & Williams 2012). Sosiaalisella tuella ja sosiaalisia olosuhteita parantavilla toimilla saadaan todennäköisesti aikaa hyviä tuloksia (Montgomery 2011). Se on yksi keskeisistä suojaavista tekijöistä traumaattisista tapahtumista aiheutuvaa pahoinvointia vastaan turvapaikanhakijalapsilla (ks. Brewin ym. 2000; Winter 2011). Sosiaalisen tuen kolme (3) ulottuvuutta ovat: 1) käytännöllinen tuki (auttaa suorittamaan tehtäviä), 2) tiedollinen tuki (auttaa suorittamaan päivittäisiä tehtäviä menestyksekkäästi) ja 3) emotionaalinen tuki (huolenpito ja tunneyhteys) (Sherbourne & Stewart 1991). Tukevat asumisjärjestelyt ja kehitysympäristöt (alaikäisyksikkö) vähentävät lasten oireilua ja edesauttavat suojaavien tekijöiden rakentumista (Fazel ym. 2011). Oulun vastaanottokeskuksessa alaikäisyksiköissä, lasten saamaan sosiaaliseen tukeen kiinnitetään vahvasti huomiota kaikilla tasoilla.

11 Sotilaallisissa konflikteissa elävien lasten osalta, lähes kaikki olemassa olevat ohjeet ja tutkimusnäyttö painottavat Jordansin ym. (2010) mukaan: 11 Lapsen päivittäisen elämän / arjen normalisointia (myös aktiviteetit/ harrastukset) Sosiaalisten suhteiden ja sosiaalisen tuen rakentamista Lapsen kehitysympäristöjen ja lapsen coping- keinojen ja resilienssin hyödyntämistä ja kehittämistä Opetus - ja terveydenhoitopalvelujen tarjoamista Osallistumisen mahdollisuuksien ja vertaistoiminnan järjestämistä. Kehityksellisyys määrittää ja ohjaa toimintaa Kehitys tarkoittaa lapsen kannalta montaa hyvin merkityksellistä asiaa. Heti alkuun voi todeta, Solantausta (2010) lainaten että kehityksellä on suunta joka syntyy ja jatkuvasti uusiutuu yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksessa. Tämän ymmärtäminen on keskeistä niin lapsen kasvun ja kehityksen kannalta kuin myös erilaisten psykososiaalisen tukitoimintojen (ennaltaehkäisevä kuin korjaavakin toiminta) kannalta. Psykososiaalisessa tuessa yksilön ja ympäristön vuorovaikutus voidaan käsittää yhteistoiminnallisuutena (responsiivisuus). Se on myös keskeinen lapsen minuuden kehittymisen lähtökohta; ihminen on syntymästään lähtien mukana erilaisissa vuorovaikutusketjuissa (Lahikainen 2010) joissa identiteettiä rakennetaan. Psyykkisille ilmiöille on ominaista kehityksellisyys ja esimerkiksi psykoterapiassa tapahtuvan kehityksen lopputulos on yleensä ongelmallisen tilanteen muodon muuttuminen ihmisen kokemuskentässä. Mikä tahansa interventio näyttäisi tarkemmin katsottuna perustuvan ihmisten väliseen yhteistoimintaan eikä niinkään työntekijän yksipuoliseen menettelyyn (Leiman 2004). Toisin sanoa, mitä tahansa syntyy tai jää syntymättä psykososiaalisessa tuessa, tapahtuu se vuorovaikutuksessa ja vuorovaikutuksen tuloksena (asiakas ja työntekijä). Psykoterapiatutkimuksessa tämä on osoitettu jo varsin vahvasti (Leiman 2004), kuten muussakin ihmisen kehityksessä (Kanninen 2007; Keltinkangas Järvinen 2010). Myös ihmisen mieli on luonteeltaan dialoginen ja syntyy responsiivisuuden kautta. Se rakentuu sisäisinä dialogeina ja ulkoisina vuorovaikutussuhteina (Kanninen 2007; Leiman & Stiles 2001). Ihmisen mieli toimii ja kehittyy vuorovaikutuksessa toiseen ihmiseen ja ympäristöön, silloin kuin toinen on läsnä ja myös mielikuvatasolla, toisen fyysisen läsnäolon puuttuessa (ks. Laukkanen 2010). Kehitykselliset vuorovaikutussuhteet nähdään nykytutkimuksen valossa myös äärimmäisen tärkeiksi lapsille suunnatussa toiminnassa, jopa niin vahvasti, että kehittyvää vuorovaikutusta pidetään juuri sinä vaikuttavana tekijänä, joka määrittää psykososiaalisen tuen onnistumisen tai epäonnistumisen (oppiminen ja kehittyminen). Li ja Julian (2012) määrittelevät kehityksellisen vuorovaikutussuhteen Brofenbrenneriin (1979) viitaten seuraavasti: Developmental relationships are characterized by reciprocal interactions that embody an enduring emotional attachment, progressively more complex patterns of joint activity, and a balance of power that gradually shifts from developed person in favor of the developing person. Keskeisiä asioita kehityksellisessä lasta tukevassa vuorovaikutussuhteessa ovat kiintymyssuhde, vastavuoroisuus (yhteistoiminta), kehittyvä vaikeus (lähikehityksen vyöhyke) ja osaamisen / vastuun / vallan siirtyminen lapselle. Tämä edellyttää vuorovaikutuksen ja vuorovaikutussuhteen käsitteen laajentamista. Oppimisen ja esimerkiksi psykoterapian vinkkelistä edellisessä lainauksessa ovat kaikki perusasiat. Lapsen kehitystä on toimivaa tarkastella kehityspolkujen (developmental trajectories, developmental pathways) käsitteen kautta (ks. esim. Margolin 2005). Kehityspolkujen käsitteen kautta voidaan välttää lapsen elämän ja mahdollisten ongelmien liiallinen patologisointi (mielenterveys, hyvinvointi) tai lapsen näkeminen jollakin tapaa staattisena hahmona. Myös erilaiset psykososiaaliset tukitavat on mahdollista hahmottaa tätä kautta, niin käytännöllisellä kuin periaatteellisella tasolla. Lainaten Solantausta (2010) vastaanottokeskuksen alaikäisyksikön työhön:

12 12 Promootion vinkkelistä -> tuetaan lasta ja nuorta ikätasoisten kehityshaasteiden saavuttamisessa ja myönteisten kehityspolkujen luomisessa Ennaltaehkäisyn vinkkelistä (preventio) -> ongelmien tullen pyritään ehkäisemään lapsen joutuminen kielteisille kehityksen poluille Korjaavassa toiminnassa -> autetaan lapsi takaisin myönteisen kehityksen polulle (epäsuotuisen kehityksen kääntäminen oikeaan suuntaan). Hieman vanhempien lasten kohdalla psykososiaalinen tuki liittyy myös syrjäytymiskehityksen estämiseen. Aivan keskeinen asia on lasten koulutuksen ja opiskelun tukeminen sekä koulutuksen tärkeänä näkemisen ja sen asianmukaisen arvostuksen välittäminen lapsille (kehitystehtävä). Toinen keskeinen asia liittyy myönteisten kehityspolkujen luomiseen lapselle. Nurmen (2011) mukaan erityisesti epäonnistumisen pelkoon, vain kielteiseen palautteeseen ja toiminnan välttelyyn liittyvää noidankehää tulisi välttää. Myönteinen minäkuva ja ajattelu ovat ensisijaisen tärkeitä tavoitteita ja periaatteita toiminnassa ja vaikuttamisessa (Nurmi 2011). Nurmi (2011) tuo esiin tärkeinä syrjäytymistä ehkäisevinä toimintamuotoina seuraavia, joita voidaan rakentaa arjen toiminnan sisälle: Käytetään toiminnallisia menetelmiä eli opetellaan uusia toimintatapoja tekemällä konkreettisia asioita Pyritään vahvistamaan myönteistä käsitystä itsestä tarjoamalla konkreettisia onnistumiskokemuksia Vahvistetaan myönteistä ajattelua ja toimintatapoja silloin kun niitä esiintyy Harjoitellaan tarvittavia sosiaalisia taitoja Opetetaan vastoinkäymisiin varautumista, toisin sanoen mietitään jo etukäteen, mikä eri tilanteissa voi mennä vikaan ja miten silloin tulisi toimia. Kehityksellisestä vinkkelistä ja käytännön toiminnan kannalta prosessuaalinen ja vuorovaikutteinen, riskit ja suojaavat tekijät sekä niiden yhdistelmät huomioiva lähestyminen on toimiva tapa rakentaa psykososiaalista tukea. Tärkeä on huomioida yksilöllisesti lasten ikään ja kehitykseen liittyvät seikat, nykyiseen elämään vaikuttavat asiat (päivittäiset stressin aiheuttajat), mahdollinen altistuminen traumaattisille kokemuksille sekä lapsen henkilökohtaiset coping- keinot. Ei ole olemassa yhtä tietä resilienssiin (pärjäävyyteen). Riski- ja suojaavat tekijät vaikuttavat lapsi eri tavoin eri kehitysvaiheissa. Eikä olekaan tarkoituksenmukaista tehdä yleisiä määrityksiä pärjäävyyden piirteistä vaan pikimminkin pyrkiä hahmottamaan sitä minkälaiset prosessit tuovat esiin pärjäävyyttä tietyistä ihmisistä (Luthar 2006). Cicchetti (2010, 146) hahmottelee perustaa tälle prosessuaaliselle ja vuorovaikutteiselle (kehitykselliselle), eri puolet huomioivalle lähestymistavalle seuraavasti: the attainment of positive adaptation in the face of significant adversity involves a developmental progression; new vulnerabilities and challenges and/or strengths and opportunities often emerge with changing circumstances over the life course. Resilience is not something an individual has it is a multiply determined developmental process that is not fixed or immutable. Kehitystehtävät ja kehityksen eteneminen on keskeinen asia lapsuudessa ja lapsen asianmukaisessa tukemisessa. Häiriintyneen ja iänmukaisen kehityksen välinen ero saattaa olla vähäinen tärkeää toiminnassa on pyrkiä hahmottamamaan lapsen mahdolliset oireet, ajankohtainen kehitysvaihe sekä mahdollisen oireilun vaikutus iänmukaisen kehityksen etenemiseen (Aalto-Setälä & Marttunen 2007). Kehityksen pysähtymisen tunnistaminen ja siihen puuttuminen on tärkeä, ellei tärkein tavoite lapsille suunnatussa psykososiaalisessa toiminnassa (ks. Peltonen 2011).

13 On hyvä ymmärtää, että psyykkinen kehitys ei etene suoraviivaisesti vaan kehityksellisen etenemisen ja taantumisen kautta (Aalto-Setälä & Marttunen 2007). Keskeistä erilaisille tavoille käsittää psyykkistä kehitystä, ovat omaan itseen ja muihin liittyvät kehitystehtävät ja oman minuuden ja identiteetin rakentuminen (yleiset kehitykselliset asiat). Esimerkiksi ikätovereilla (vertaiset) on tärkeä merkitys kaikissa kehitystehtävissä. Niiden avulla reflektoidaan itseä suhteessa muihin ja harjoitellaan yllykkeiden käsittelyä ja sosiaalisia taitoja sekä rakennetaan identiteettiä (Laukkanen 2010). Kehitystehtävien ja niiden ratkaisemisen mukaan voidaan arvioida kuinka hyvin lapsen psyykkinen kehitys etenee kuin myös mahdollisia tulevia haasteita. Traumaattiset tapahtumat ja väkivallan kokemukset voivat estää tai viivyttää kehitystasolta toiselle siirtymistä. Ne voivat myös taannuttaa lapsen aiemmalla kehitystasolla. Lapsi voi tätä kautta joutua kohtamaan itselleen liian vaikeita kehitystehtäviä liian nopeasti ympäristön painostaessa häntä siihen. Yleisesti trauman käsittely vie lapselta resurssit, jotka hän olisi muuten suunnannut normaalien kehitystehtävien suorittamiseen. Trauma ikään kuin tuottaa ylimääräisiä kehitystehtäviä muiden joukkoon (Peltonen 2011.) 13 Merkitykset, identiteettityö ja toimijuus kehityksen taustalla Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköissä lapset nähdään aktiivisina ja aikaansaavina toimijoina, osallisina ja subjekteina omissa elämissään. Toki ottaen huomioon että kyseessä ovat lapset, eivät aikuiset. Toiminnassa painottuu konstruktivistinen ja sosiokulttuurinen oppimiskäsitys. Lapsi on sekä tilanteen että kulttuurisen kontekstin muovaama että muovaaja. Keskeistä kaikessa on vuorovaikutus. Konstruoiminen tarkoittaa rakentamista, minuus ja identiteetti on sosiaalisesti tuotettu ja niitä rakennetaan kanssakäymisessä muiden kanssa (Lahikainen 2010). Oppiminen ei ole ulkopuolinen tai erillinen asia vaan arjessa tapahtuvaa toimintaa ja osa normaalia havaitsemista, muistamista, ajattelua ja päätöksentekoa. Lapsi oppii arjessakin. Tietoa ei rekisteröidä passiivisesti vaan siitä tehdään jatkuvasti omia tulkintoja. Tieto ei kuitenkaan synny puhtaasti vain ihmisten päässä vaan lähinnä ihmisten välissä olevassa tilassa. Keskeistä ihmisen toiminnassa on vuorovaikutuksessa käytävä neuvottelu, jossa kulttuuriset elämään liittyvät merkitykset saavat uusia tulkintoja. Ihmisen kokemuksellisuus ja kehitys edellyttää jatkuvaa aktiivista osallistumista ja toimijuutta elämänsä ja sen palasten rakentamiseen. Myös useimmat elleivät kaikki psykoterapiasuuntaukset jakavat tämänkaltaisen ihmiskäsityksen ja toiminta-ajatuksen (ks. Mahoney & Granvold 2005). Toiminnassa pyritään antamaan lapselle tila, jossa hän voi turvallisesti tarkastella ja tutkia maailmaa ja luoda uusia kertomuksia uusia merkityksiä ja tulkintoja kokemuksilleen. Sekä oppiminen että psykososiaalinen tuki voidaan käsittää jatkuvana vuorovaikutteisena ja kulttuurisena merkitys ja identiteettityönä. Tähän lapsi tarvitsee pystyvämmän ja osaavamman aikuisen apua. Identiteetti ei ole muuttumaton vaan lapsi löytää kasvaessaan ja uusien ihmisten kanssa toimiessaan uusia puolia itsestään (Lahikainen 2012). Vastaanottokeskuksessa asuessaan, lapselle tärkeitä ihmisiä tässä identiteettityössä ovat vastaanottokeskuksen työntekijät. Erityisesti konstruktivistisesta (myös konstruktionistinen) vinkkelistä ja viitekehyksestä tarkasteltuna, jakavat erilaiset psykoterapiasuuntaukset yhdessä käsityksen identiteettiprojektien ja identiteettityön keskeisestä asemasta ihmisenä olemisessa ja ihmisten auttamisessa. Ihmisille tulisi näin ollen tarjota mahdollisuus aktiiviseen työskentelyyn erilaisten identiteettiprojektien parissa (Wahlström 2006). Toiminnan tavoitteet liittyvät myös toimijuuden ja toimijuuden tunnon lisääntymiseen (Wahlström 2006) Myös turvapaikanhakijoiden auttamistyössä nämä näyttäisivät olevan keskeisiä asioita (ks. Vincent ym. 2012). Identiteettityö ja toimijuus ovat myös lapsille suunnatussa toiminnassa tärkeitä asioita (ks. Ferren 1999). Lapsen käsittäminen aktiiviseksi toimijaksi, joka antaa merkityksiä kokemuksilleen vaatii lapsen kehityksen huomioimista (Gilligan 2009). Shaw n (2003, 239) mukaan: Children s psychological responses to trauma are comparable to adults with one exception: the children s responses are mediated through a developing organism continuing to mature physically, cognitively, emotionally and socially, and who is usually living within a family system. The child is still struggling with issues

14 of separation and individuation, evolving definitions of self and others, and the consolidation of adaptive mechanisms for coping with both internal and external stressors. Kokemus välittyy merkitysten kautta. Lapset eroavat keskeisesti aikuisista siinä että he tulkitsevat kokemuksiaan lasten kehittyvien lasien läpi. Kehitykselliset reunaehdot muokkaavat siten trauman elämyksellistä kokemista eli trauma suodattuu kehitystason mukaisesti (Punamäki 2010). Lasten eteneminen kehitystasolta toiselle ei tapahdu mutkattomasti ja sulavasti vaiheittaisen lisätiedon omaksumisen kautta vaan hypähdyksittäin ja se yleensä edellyttää edellisen tason jonkinlaista repeämistä (Gilligan 2009; Kunnen & Bosma 2000). Kokonaiset asioiden järkeilytyylit saattavat muuttua. Kuinka lapset antavat merkityksiä ja muodostavat käsitteitä riippuu monelta osin heidän kehitystasostaan ja tilanteestaan sekä kulttuurista. Se riippuu myös heidän lähellään olevista ihmistä niin aikuisista kuin muista lapsista (ks. Karlsson ym. 2007). 14 Haavoittuva ja osallinen Tällä kehityksellisellä näkemyksellä halutaan myös haastaa haavoittuva käsitettä, mikä esimerkiksi lainsäädännössä on esillä (Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta 746/2011). Psykososiaalisen työn, joka tähtää ihmisten tilanteiden parantamiseen, ei ehkä pitäisi nähdä ihmisiä pysyvästi haavoittuvassa asemassa olevina (ks. Mechanic & Tanner 2007; Vladeck 2007). Tämä on yleinen näkemys turvapaikanhakijoita määriteltäessä. Tosin myös tämä termin käsitteellinen sisältö vaihtelee hurjasti. Pikemmin voisi ajatella, että lapset voivat joutua ja olla kielteisissä, haavoittuvuutta aiheuttavissa kehityspoluissa, mutta voivat näistä päästä myös pois myönteisemmille kehityksen poluille. Myönteisemmät kehityspolut eivät tarkoita sitä, että olisi tältä osin olemassa täysin haavoittumattomia lapsia (ks. Masten & Obradovic 2006). Lapsille ja nuorille ei ole ehkä tarkoituksenmukaista kuitenkaan luoda pysyviä kielteisiä, stigmatisoivia ja patologisoivia identiteettejä sosiaali- ja terveysalan käytännöissä (ks. Juhila & Abrams 2011) vaikka siinä olisikin jopa hyvää tarkoittava ajatus taustalla. Ainakin on tarpeen aina miettiä missä toiminnan osa-alueissa mitäkin termiä käytetään tarkoittamaan mitäkin. Tällä ei tarkoiteta tautiluokituksen mukaisen diagnoosin saamista sitä tarvitseville hoidon takaamiseksi. Turvapaikanhakijoiden kohdalla on ollut pitkään vallalla erikoinen mielenterveyspuhe, jossa hyvinvointia ja ihmisenä olemisen kokonaisuutta on käsitetty vain mielenterveysongelman ilmenemisenä tai puuttumisena. Yleisemmin on ajateltu, että kaikilla turvapaikanhakijoilla on tai täytyy olla jonkinlainen mielenterveysongelma. Tutkimusnäyttö ei tue tätä ajatusta pakolais- tai turvapaikanhakijalasten kohdalla (ks. de Anstiss ym. 2009; Drury & Williams 2012; Fazel ym. 2005; Fazel ym. 2011; Montgomery 2011; Ziaian ym. 2012). Mielenterveysongelman lisäksi turvapaikanhakijat on yleisesti nähty vain avuttomiksi ihmisiksi, vailla kykyjä ja taitoja tai halua ja mahdollisuutta vaikuttaa tai tehdä elämälleen mitään (ks. Watters 2001). Tutkimusnäyttö ei tue myöskään tätä ajatusta pakolais- tai turvapaikanhakijalasten kohdalla (ks. Betancourt & Khan 2008; Chase 2010; Kohli 2011; Kohli & Mather 2003; Masten 2001; Peltonen 2011; Ziaian ym. 2012). Summerfieldin (2002) mukaan erilaiset turvapaikanhakijoita tukevat järjestöt ja eturyhmät, tuovat keskeisesti tätä näkemystä esille puheenvuoroissaan ja auttamistoiminnassaan. Tarkoitus voi olla hyvä, mutta monelta osin ei kovinkaan toimiva (ks. Watters 2001). Monesti näkemykset perustuvat myös tietämättömyyteen. Jamesin (2011) näkemys lasten suojelun ja riskien välisestä suhteesta sekä ajatus siitä, ettei lapsia aina kannata hahmottaa vain yhden yleisen kategorian kautta: En halua kieltää, ettei suojeleminen riskeiltä ole epäilemättä tärkeää monille sellaisille maailman lapsille, joiden elämä on fyysisesti vaarassa. Kuitenkaan sellainen suojelu, joka kohdistuu kaikkiin lapsiin yhtenäisenä sosiaalisena kategoriana ja joka verhoutuu viattomuuden, haavoittuvuuden ja kyvyttömyydenoletuksiin, ei välttämättä ole lasten edun mukaista. Ihmisessä on paljon muutakin kuin potentiaalinen mielenterveysongelma. Ihminen on monialainen ja monipuolinen kokonaisuus, joka elää lisäksi jatkuvassa erilaisilla tavoilla tapahtuvassa ja ilmenevässä muutoksen tilassa (historia, kulttuuri, poliittinen, sosioekonomia) (Summerfield 2000). Eräänlainen psykotrauma -

15 malli on selkeästi poistumassa ja jo poistunut pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden elämän ja olemisen ainoana selitysmallina. Ihmisen ja lapsen elämää ei pidä, eikä saa, eikä voi, pakottaa vain mielenterveyskysymykseksi (Miller & Rasco 2004). Esimerkiksi sosiaaliset identiteetit painottuvat eri tavoin eri paikoissa, ihminen löytää itsestään uusia puolia. Identiteetti on jatkuvien muutospaineiden alla, sosiaalinen kanssakäyminen muokkaa sitä. Identiteetti tai minuus ei ole kangistunut tiettyihin rajoihin tai kaavoihin, vaan rajat joustavat ja kaavoja joudutaan piirtämään uudestaan (Lahikainen 2010). On lasta kohtaan väärin, jos hänet jo tässä vaiheessa tarpeettomasti pakotetaan tiettyyn kapeaan muottiin, josta ei ole poispääsyä. 15 Mielenterveys Varsinaisia mielenterveysongelmia esiintyy enemmän nuorilla (12 22) kuin lapsilla ja enemmän varttuneimmilla (n ) kuin varhaisnuorilla (12 14). Yleisimpiä nuorten mielenterveysongelmia ovat mieliala-, ahdistuneisuus-, käytös- ja päihdehäiriöt. Näiden esiintymisessä on ikään liittyviä eroja eli tietyssä iässä painottuvat tietyt ongelmat. Nuorten ongelmien ilmenemisessä tyypillistä on monihäiriöisyys eli monen ongelman samanaikainen ilmeneminen (Aalto- Setälä & Marttunen 2007) mikä näyttäisi pitävän paikkansa myös pakolais ja turvapaikanhakijalasten kohdalla (Drury & Williams 2012; Fazel ym. 2005). Lapsilla voi myös olla erilaisia oppimisvaikeuksia, syömishäiriöitä, nukkumisvaikeuksia, surullisuutta, väsymystä tai jopa itsemurha-ajatuksia (de Anstiss ym. 2009). Myös masennusta ilmenee turvapaikanhakijalapsilla (Drury & Williams 2012). Vakava epäsosiaalinen käyttäytyminen etenkin väkivaltainen toiminta liittyy monella tavoin kehityksellisiin vaikeuksiin, mielenterveyden häiriöihin ja traumaattisissa olosuhteissa kasvamisen kokemuksiin ja niiden psykososiaalisiin seurauksiin. Vakava ja jatkuva epäsosiaalinen käyttäytyminen ei kuulu normaalikäyttäytymiseen ja edellyttää puuttumista. Kuitenkin nuori voi sortua väkivallantekoihin myös ilman näitä mahdollista pahoinvointia aiheuttavia seikkojakin, eivätkä nämä seikat suoraan ennakoi vakavaa epäsosiaalista käyttäytymistä (Kaltiala Heino 2010). Nyt tiedetään myös, että vain osa sotaa ja väkivaltaa kokeneista lapsista sairastuu varsinaiseen mielenterveysongelmaan, suuremmalle osalle heistä kyseeseen tulee eri tavoin esiintyvä huonovointisuus (Peltonen ym. 2010). Osa ei oireile millään erityisellä tavalla (Drury & Williams 2012) ja valtaosalla huonovointisuus menee ohi ilman erityisiä interventioita (Montgomery 2011; Miller & Rasmussen 2010) olosuhteiden ollessa kunnossa. Tutkimustieto erilaisten varsinaisten mielenterveysongelmien ilmenemisestä pakolais- ja turvapaikanhakijalapsille on hyvin vaihtelevaa ja siten kokonaiskuvan saaminen aiheesta on kovin haastavaa (Lustig ym. 2004). Kuitenkin aina traumojen kielteisten seuraamusten kohdalla, tulee lasta pyrkiä auttamaan aktiivisesti paremman voinnin saavuttamiseksi, eikä heitä saa jättää oman onnensa nojaan (Marttunen 2012). Sama koskee muutakin huonovointisuutta. On myös hyvä huomioida, että nykyisessä elämäntilanteessa olevat asiat voivat aiheuttaa lapselle huonovointisuutta (esim. turvapaikkaprosessi, kiusaaminen) (Ehntholt & Yule 2006), eikä huonovointisuus aina edellytä aiempaa kotimaassa ollutta traumatisoivaa tilannetta (Montgomery 2011). Yleisesti on äärimmäisen vaikeaa arvioida, kenelle voisi kehittyä mielenterveydenongelmia (Williams 2006). Aalto Setälä (2010) hahmottelee mielenterveyden rakentumisen taustaa (ja antaa samalla viitettä siihen, mihin auttavassa työssä kannattaa keskittyä) seuraavasti: Nuoren mielenterveyshäiriöiden tausta on monitekijäinen. On riskitekijöitä, jotka itsenäisesti lisäävät sairastumisen mahdollisuutta; samanaikaiset mielenterveyttä suojaavat tekijät voivat kuitenkin kompensoida riskitekijän vaikutusta. Tällaiset riskitekijät voivat liittyä nuoreen itseensä ja hänen ominaisuuksiinsa, perimään, perheympäristöön ja erilaisiin elämäntapahtumiin. Suojaavana tekijänä voivat toimia esimerkiksi hyvät ajankohtaiset lähi-ihmissuhteet. Vahva mielenterveyttä suojaava tekijä on myös suotuisa varhainen kiintymyssuhdemalli. Nuoren yksilöllisten riskitekijöiden ja suojaavien tekijöiden ymmärtäminen helpottaa nuoren oireilun tunnistamista ja edistää varhaista puuttumista.

16 Lapsen hyvä mielenterveys ei ole vain mielenterveyshäiriön puuttumista. Maailman Terveysjärjestön (WHO) määrittelee terveyden fyysiseksi, henkiseksi ja sosiaaliseksi hyvinvoinniksi, ei vain sairauden puuttumiseksi. Tällöin ihmisen ajatellaan myös huomaavaan ja käyttävän omaa potentiaaliaan, kestävän päivittäistä stressiä, työskentelevän tuotteliaasti ja antavan panoksensa itsensä ja yhteisönsä eteen. Mielenterveys ilmenee kykynä ihmissuhteisiin, toisista välittämiseen ja rakkauteen, kykynä ja haluna vuorovaikutukseen, työntekoon, sosiaaliseen osallistumiseen ja asianmukaiseen oman edunvalvontaan (Aalto- Setälä & Marttunen 2007). Mielenterveys on aktiivinen ja toiminnallinen asia johon liittyvät monet tekivät ja prosessit. Sen suhteen ihmiset elävät elämäänsä pikemminkin jatkumolla kuin staattisesti tiettyyn kohtaan sijoittuneita. Tilanteet ja ihmiset muuttuvat ja kehittyvät. 16 Mielenterveys ja mittaaminen Monesti on esitetty että kaikki turvapaikanhakijat ja pakolaiset tulisi altistaa erilaisiin testeihin (yleiset seulonnat) mielenterveyden suhteen. Tätä ei kuitenkaan yleisesti näyttöön perustuen suositella (Pottie ym. 2011). Yleisesti lasten kohdalla sekä Solantaus (2010) että Alasuutari (2011) suhtautuvat ajatukseen myös kriittisesti. Jos palveluissa ei ole arvioinnin jälkeen riittävästi tukea ja päteviä auttamistapoja, ei tällaisia menetelmiä tule ehkä ottaa käyttöön. Tämä koskee palveluita yleisesti, ei nimellisesti turvapaikanhakijoita. Näin menetellen voidaan saada enemmän haittaa aikaan lapsille, monesti kun arvioinnit edellyttävät koko elämäntarinan avaamista. Näyttää myös, että yksin maahan tulleet lapset eivät tätä välttämättä halua tehdä (ks. Chase 2010). Huolimatta siitä, että lapset eivät välttämättä kerro avoimesti elämästään, voidaan vastaanottokeskuksessa heille tarjota pätevää ja toimivaa psykososiaalista tukitoimintaa (ks. Kohli 2011). Se, että ei kerro elämästään saattaa olla lapselle tärkeä keino selviytyä tilanteessa (coping- keino) (Margolin 2005). Niinpä erilaisten tiedossa olevien altistavien tilanteiden, kuten turvapaikkapuhuttelun tai sosiaalityöntekijän suorittaman lapsen etua määrittävän haastattelun jälkeen, lasta seurataan Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköissä tarkasti. Hollifield ym. (2002) ovat laajassa arviointikatsauksessaan tuoneet esiin suuren joukon ongelmallisia asioita liittyen trauman ja terveydentilan mittaamiseen (testit, seulat) pakolaisilta ja turvapaikanhakijoilta (myös valtaosa ns. pätevistä mittareista on lähinnä olemassa tutkimuksen, eikä niinkään kliinisen työn maailmassa): The majority of articles about refugee trauma or health are either descriptive or include quantitative data from instruments that have limited or untested validity and reliability in refugees. Primary limitations to accurate measurement in refugee research are the lack of theoretical bases to instruments and inattention to using and reporting sound measurement principles. Muutenkin on hyvä miettiä erilaisiin ongelmiin ja häiriöihin liittyen mittareiden mielekkyyttä vastaanottokeskuksen arjessa. Tällä on myös psykososiaalista toimintaa ohjaava vaikutus. Esimerkiksi kidutuksen uhrien kohdalla, Montgomery ja Patel (2011) tuovat esiin erilaisten toimintakyky ja elämänlaatumittareiden paremman soveltuvuuden toimintaan. Näitä löytyy myös lapsille. Korreloivasti Berliner ym. (2004) ovat todenneet että kidutuksen uhrien psykoterapiassa tavoitteiden ja toiminnan tasoilla ei tule keskittyä vain oireisiin, vaan erityishuomio tulee keskittää auttamaan asiakasta saamaan elämäänsä kontrollia ja siten etäisyyttä traumaan, löytää menneestä ja nykyisestä elämästä kykyjä, taitoja ja voimavaroja sekä auttaa asiakasta saamaan toimijuuden tuntoaan esiin. Tärkeää on myös keskittyä arkipäivän asioihin ja niissä selviytymiseen.

17 17 Trauma ja stressi Voidaan olettaa, että nuorten mielenterveys ja kehitys ovat vaarassa trauman kohdatessa, koska trauma häiritsee voimakkaassa muutoksen ja uudelleen organisoitumisen tilassa olevia biologisia, sosiaalisia, emotionaalisia ja kognitiivisia prosesseja (Punamäki 2010, 51). Vakava traumakokemus muodostaa riskin traumaperäisen stressihäiriön (PTSD), muiden ahdistusoireiden ja mielialahäiriöiden synnylle tai aktivoitumiselle. Traumaperäiselle stressihäiriölle on tyypillistä järkyttävän tapahtuman uudelleen kokeminen painajaisissa ja takautuvissa mielikuvissa, traumaan liittyvien asioiden, tunteiden ja ajatusten välttäminen sekä kohonnut vireystila ja tietoisuus vaarasta (APA 2000). Niinpä traumaperäisille oireille on tyypillistä yhtäältä trauman hallitsematon mieleen palautuminen ja kokemuksen elämyksellinen läsnäolo ja toisaalta traumasta muistuttavien tilanteiden ja ajatusten välttely ja tunteiden puuduttaminen (Punamäki 2007). Suora ja kumulatiivinen altistuminen traumaattisille tilanteille kuin myös tilanteen vakavuus ja vahvuus ovat yhteydessä häiriön vakavuuteen (Fazel ym. 2011). Lapsena koetulla vakavalla stressillä voi olla laaja-alaisia vaikutuksia ja pysyviä vaikutuksia aivojen rakenteisiin ja elintoimintoihin, käyttäytymiseen ja tunne-elämään vielä aikuisiässäkin. Stressi uhkaa elimistön tasapainotilaa. Stressireaktio on elimistön normaali ja tarkoituksenmukainen vaste stressille. Tavallisesti stressireaktio auttaa sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja johtaa lopulta tasapainotilan palautumiseen. Ongelmia voi taas syntyä, jos stressi on liian voimakasta tai pitkäaikaista suhteessa yksilön kykyyn säädellä stressiä. Stressinsietokyky määräytyy yksilöllisesti ja stressin yksilöllinen vaikutus on monen tekijän summa (Karlsson ym ) Yleisemmin on hyvä todeta, että kategorinen jako mieleen ja ruumiiseen ei ole enää perusteltu vaan nämä kaksi toimivat ja vaikuttuvat systeemisesti yhdessä. Esimerkiksi masennus altistaa monille ruumiillisille sairauksille (Karlsson 2012.) Ja myös vaikeiden elämäntapahtumien ja niiden aiheuttaman stressin vaikutukset elimistöön ovat laaja-alaisia. Stressiä onkin hyvä ajatella yleistilana, jolla monia yksilöllisiä vaikutuksia (Karlsson ym ) Joillakin lapsilla on joitakin oireita (vaikutuksia) ja jotkut taas täyttävät häiriön diagnostisen kriteeristön kokonaan (Peltonen 2011; Shaw 2003), mutta myös jotkut ovat oireista vapaita, huolimatta siitä että ovat kohdanneet samankaltaisia tilanteita (de Anstiss ym. 2009; Shaw 2003). Näyttäisi myös, että vaikka lapsille olisi joitakin oireita, eivät ne välttämättä näyttäydy psykososiaalisina toiminnallisuuden ongelmina tai puutteina (Drury & Williams 2012). Yleensäkään kaikki turvapaikanhakijat eivät kärsi mielenterveysongelmista (Turner & Herlihy 2009). Käytännössä varsinaiseen traumaperäiseen stressihäiriöön sairastuu vähemmistö traumaattisia kokemuksia omaavista (Drury & Williams 2012). Traumaperäisten ongelmien lisäksi lapsilla voi toki olla muitakin tekijöitä, jotka aiheuttavat huonovointisuutta, kuten vaikkapa turvapaikkaprosessi itsessään. Traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) soveltamisen pakolais- ja turvapaikanhakijalapsiin on nähty myös ongelmallisena. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä sitä ei pitäisi käyttää laisinkaan (Summerfield 2000), osan mielestä sen kautta ei pystytä tavoittamaan kaikkia puolia lasten reaktioista traumaan (Montgomery 2011) ja osan mielestä asiaan liittyvää termistöä ja käsitteistöä sekä tutkimuskäytänteitä käytetään niin epäselvästi, että asiaa on ylipäänsä vaikeaa lähestyä (Drury & Williams 2012). Aihe on täynnä vaihtelevia näkemyksiä ja ristiriitaista tutkimusnäyttöä. Eikä esimerkiksi traumaperäisen stressihäiriön ilmenemisen yleisyydestä oikein voida sanoa mitään varmaa (de Anstiss 2009). Tutkimustulokset vaihtelevat hurjasti. Eli käytännössä ja kärjistetysti, jonkun mielestä lapsi voi olla sairas ja toisen mielestä ei - toisen mielestä lapsi voi olla itse aikaansaadussa paranemisprosessissa, toisen mielestä äkillisten mielenterveyspalvelujen tarpeessa (ks. Gilligan 2009). Gilliganin (2009) mukaan lapsilla ei ole traumaperäisen stressihäiriön suhteen täysin samoja oireita kuin aikuisilla ja siksi sen diagnosoiminen onkin vaikeaa. Kehityksellisestä vinkkelistä asiaa vaikeuttaa se, että termit aikuinen ja lapsi, tuovat esiin sen ajatuksen että olisi olemassa selkeitä luokkia (aikuinen tai lapsi), kun tosiasiassa lapsiluokan sisällä on todella suurta vaihtelua. Eli häiriöiden löytäminen on vaikeaa suhteessa kehitykseen ja normaalimpaan käyttäytymiseen, kuten Barenbaum ym. (2004) toteavatkin:

18 challenging task of differentiating pathological responses form normal reactions...realistic adaptations from disorder-related impairment. Punamäki (2010; ks. myös de Anstiss ym. 2009; Drury & Williams 2012; Montgomery 2011) tiivistää traumatutkimuksen nykykäsityksen seuraavasti (jossa on myös selkeä viesti lasten auttamiseen ja tukemiseen): Traumatutkimus on hylkäämässä kapean ärsyke-reaktiomallin, jonka mukaan traumalle altistuminen johtaisi suoraan psyykkisiin, terveydellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Tärkeää on ymmärtää monitasoisia prosesseja, jotka välittävät trauman ja mielenterveyden mahdollisia yhteyksiä, sekä tutkia, mitkä tekijät voivat suojella nuoren kehitystä traumoista huolimatta. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kohdalla on mielenterveyskontekstissa ollut selkeä ylipainotus traumaan (PTSD) ja sen vaikutuksiin (Ehntholt & Yule 2006; Watters 2001). Monet muut tärkeät asiat ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Toisekseen, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kohdalla on ollut olemassa erikoinen jakolinja mielenterveyden asiantuntijoiden välillä. Osa on painottanut puhtaammin ns. ärsyke - reaktiomallia, jonka mukaan syy ongelmaan löytyy hieman karrikoidusti vain traumaattisesta tilanteesta ja ainoa apu tilanteeseen ovat erikoistuneet mielenterveyspalvelut (Betancourt & Williams 2008; Miller & Rasmussen 2010). Toinen puoli taas on painottanut enemmän erilaisia sosiaalisia, kulttuurisia ja tilanteisia tekijöitä ongelmien syiksi, unohtamatta traumaattisia kokemuksia. Avuksi tilanteeseen on tarjottu erilaisia sosiaalisia toimia ja myös erikoistuneita mielenterveyspalveluita niitä tarvitseville (Betancourt & Williams 2008; Miller & Rasmussen 2010; Watters 2001). Ehkäpä edellä mainitut näkevät terveyden mielenterveytenä ja jälkimmäiset mielenterveyden osana terveyttä. Jakolinja on tarpeeton, ja erilaiset palvelut voidaan toimivasti linkittää yhdeksi kokonaisuudeksi asiakasta ja hänen tilannettaan varten (ks. Betancourt & Williams 2008; Jordans ym. 2009; Konsensuslausuma 2006). Ne eivät siis poissulje toisiaan. Asioihin voidaan vaikuttaa monella eri tavalla. 18 Trauma ja hoidot Traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) vinkkelistä, mikään terapiasuuntaus ei aikuisten kohdalla näyttäisi olevan toinen toistaan tuloksellisempi hoitomuoto (Benish ym. 2008; van Emmerik ym. 2009; Ponniah & Hollon 2009; Wampold ym. 2010). Asia on käytännössä sama kaikkien mielenterveysongelmien kohdalla oikeiden psykoterapioiden vertailussa, hoitomuodot näyttäytyvät yhtä tuloksellisilta (Leiman 2004; Wahlström 2007). Toisaalta itse terapiamuodon osuus kokonaisvaikutuksista on varsin pieni. Hoidon vaikuttavuus syntyy siten muista tekijöistä (ks. Leiman 2004; Wampold 2001). Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kohdalla erilaiset enemmän trauma-keskeiset ja enemmän psykososiaaliset menetelmät näyttävät yhtälailla toimivilta, niin lapsilla (Fazel & Stein 2002) kuin aikuisillakin (Miller & Rasmussen 2010). Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kohdalla psykoterapiatutkimusta on vielä vähän (Vincent ym. 2012). Esimerkiksi myös kidutuksen uhrien hoidoista ja niiden vaikuttavuusulottuvuuksista on tällä hetkellä olemassa vain hyvin rajallista tietoa (Jaranson & Quiroga 2011). Toistaiseksi jotkut terapiamuodot näyttävät alustavasti lupaavilta niin aikuisten (Crumlish & O`Rourke 2010; Palic & Elklit 2010) kuin lastenkin (Peltonen 2011) kohdalla pakolaiskontekstissa. Esimerkiksi erilaiset ns. altistusta käyttävät terapiamenetelmät ovat olleet potentiaalisesta toimivia (ks. Punamäki 2010). Niiden heikkona puolena näyttäisi taas olevan raskaus ja vaikeus (Vincent ym. 2012) mikä näyttäytyy ongelmina hoitoon sitoutumisessa ja hoitojen ennen aikaisina keskeytyksiä (Murray 2008). Ne eivät lisäksi sovi kaikille pakolais- ja turvapaikanhakijalapsille (Kinzie ym. 2006). Yleisesti psykoterapia on kuitenkin hyvin vaikuttava hoitomuoto (Konsensuslausuma 2006; Leiman 2004; Wahlström 2007), eivätkä erilaisten etnisten vähemmistöjen kanssa saadut tulokset näyttäisi olevan yhtään erilaisia kuin muidenkaan kanssa (Miranda ym. 2005). Tämä tukee psykoterapian vaikuttavuusoletusta myös pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden parissa, niin lasten kuin aikuistenkin kohdalla. Myös näyttöä tä-

19 män väitteen tueksi on olemassa (ks. Renner 2009). Erilaisia hoitomuotoja ei vielä vaikuttavuuden kohdalla oikein voi verrata toisiinsa tutkimustiedon puuttuessa tässä kontekstissa (de Anstiss ym. 2009). Psykoterapian näyttäisi olevan lasten kohdalla hoitamattomuutta, sosiaalista tukea ja normaalia empaattista neuvontaa tuloksellisempaa (Punamäki 2010). Mutta esimerkiksi aikuisten traumatisoituneiden turvapaikanhakijoiden kohdalla ns. vertaistukeen tai omaohjaajaan rinnastettavalla sosiaalisella tuella on saatu psykoterapiaan verrattavia tuloksia aikaan (Renner ym. 2012). Tutkimustieto ei anna yksilötasolla näyttöä siihen, sopiiko psykoterapia hoitomuotona jollekin, onko se liioin tuloksellista tai siihen millainen psykoterapiamuoto sitten olisi kullekin se oikea vaihtoehto (ks. Kinzie ym. 2006). On myös aina hyvä huomioida kulttuuriset erot lasten käsityksissä. Se mitä pidetään ongelmana ja mahdollisesti sairautena vaihtelee kovin paljon kuin myös se miten näitä ongelmia yleensä on totuttu hoitamaan (Summerfield 2000). Traumasta parantumiseen voisi käyttää laimentumisen metaforaa; uhri prosessoi muistoja joko yksin tai jonkun kanssa tavalla, joka johtaa kokemuksen emotionaalisen ja visuaalisen latauksen laimenemiseen (ks. Punamäki 2007). Trauma ikään kuin hyväksytään osaksi minuutta ja sen historiaa, eikä se enää häiritsee ajatuksia tai määrää toimintaa tai tunteita. Hoidon tarkoituksena on estää ja korjata kielteiset vaikutukset ajatteluun, tunteisiin, ihmissuhteisiin ja käyttäytymiseen (ks. Punamäki 2010). Mielikuvana voisi ajatella, että ihminen ikään kuin herää horroksesta, ja jähmeys poistuu mielestä. Samankaltaista dynamiikkaa on olemassa myös muiden mielenterveyden ongelmien vaikutusten käsittelyssä ja niistä selviytymissä (hoidot). Yleensä erot ovat käytetyissä termeissä. Lähes missä tahansa psykoterapiasuuntauksessa tavoitellaan muutoksia ongelmallisille asioille annetuille merkityksille ja tavoitteena ovat toimivammat suhtautumistavat ongelmallisiksi koettuihin asioihin (Leiman 2011). On hyvä miettiä, missä määrin lapset yleensä pystyvät tämänkaltaiseen kaltaiseen työskentelyyn vai olisivatko yleiset rakenteellisemmat ja toiminnallisemmat toimintatavat parempia (ks. Alegria ym. 2010). Lapsen kehitystaso ja ongelman vakavuus ohjaa sitä mikä, voisi olla toimiva tapa auttaa lasta (Peltonen 2011). Vincent ym. (2012) ovat tutkineet psykoterapiassa olleiden turvapaikanhakijoiden (PTSD aikuiset) auttavia kokemuksia (mikä on koettu hyödylliseksi). Keskeisiä asioita ovat seuraavat: 19 general importance of the therapeutic relationship trusting therapist s professional skills and personal sincerity affirmation through being believed majority through being understood, supported and having normality affirmed (listening with respectful understanding, reassurance and telling other people who have similar experiences) reaffirming clients strengths counteracting to mental health stigma Keskeinen hoidollinen ja hoitoa tukeva elementti liittyy asiakassuhteeseen ja sen ulottuvuuksiin (uskotaan, kannustetaan, luotetaan, normalisoidaan). Yleisesti yhteistyösuhteen merkitys nähdään hyvin tärkeänä psykoterapiassa (ks. Wahlström 2007) kuten missä tahansa muussakin inhimilliseen vuorovaikutukseen perustuvassa auttamistyössä. Voi olla että turvapaikanhakijoiden kohdalla sen merkitys on vielä jopa normaaliakin tärkeämpi (Vincent ym. 2012) heidän tilanteensa huomioiden (terapeutti on luotettu ja turvallinen ihminen uudessa paikassa). Sama asia (yhteistyösuhteen suuri merkitys) on ehdottomasti olemassa myös vastaanottokeskuksen alaikäisyksikössä. Tämä indikoi sitä, että turvapaikanhakijoiden kohdalla psykoterapian yhteistoiminnalliseen lopettamiseen tulee kiinnittää erityishuomiota. On hyvä huomioida, että toiminnan tuloksena ei aina tapahdu muutoksia asiakkaan varsinaisissa oireissa vaan toiminta voi tuottaa uusia ja parempia tapoja toimia tilanteessa sekä muunlaisia kehityksellisiä muutoksia (Berliner ym. 2004; Montgomery & Patel 2011; Vincent ym. 2012). Nämä ovat aivan yhtä hyviä tuloksia, elleivät parempia kuin häiriötasojen muutokset. Tämä on psykoterapian tutkimuksessa ja käytännöissä havaittu jo aikaa sitten (ks. Leiman 2004). Myös kidutuksen uhrien kohdalla tämä on nähty päteväksi toiminnalliseksi ja hoidolliseksi tavoitteeksi (ks. Montgomery & Patel 2011).

20 20 Auttamisen mallinnus Yleisesti pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kohdalla, mielenterveysala on siirtynyt enemmän ja enemmän pois ahtaasta ärsyke reaktiomallista (Gilligan 2009) ja häiriö (oire) keskeisestä kohdennuksesta, kohti monipuolisempaa ja holistisempaa näkemystä mielenterveydestä ja tavoista joilla ihmisiä voi ja tulee auttaa (Betancourt & Williams 2008; Papadopoulos 1999). Tämänkaltainen siirtymä on havaittavissa tutkimuskohteissa ja interventiotoiminnoissa. Kapea-alainen ja häiriö (oire) keskeinen näkemys on muuttunut paljon laajemmaksi ja paradigma on suurelta osin muuttunut (Jordans ym. 2009). Esimerkiksi yleinen hyvinvointi on jo keskeinen tavoite erilaisilla interventioilla, eikä keskittyminen ole vain jonkin häiriön tasojen alentamisessa. Lisäksi erilaisilla suojaavia tekijöitä ja normaalia kehitystä tukevilla toimilla voidaan mahdollistaa erilaisissa yksilöllisissä tilanteissa olevien lasten kattavampi osallistuminen toimintaan ja siten tavoittaa suurempia määriä lapsia (Betancourt & Williams 2008; Peltonen 2011). Näin yhä useampi hyötyy toiminnasta. Nämä tavat ovat myös toimivampia vastaanottokeskuksen todellisuudessa. Näitä kumpaakin kohdennusta kuitenkin tarvitaan, eivätkä ne sulje pois toisiaan. Toisaalta on myös, niin että jonkin toiminnan luokittelu vain toiseen näistä luokista ei muutenkaan ole toimivaa, vaan rajat ovat todellisuudessa kovin keinotekoisia (Jordans ym. 2009). Käytännössä Oulun vastaanottokeskus tuottaa tai hankkii myös häiriö (oire) keskeiseen kohdennukseen perustuvia palveluita niitä tarvitseville lapsille (esim. psykiatria). Näiden kohdennusten suuri vahvuus saattaa olla juuri niiden toisiaan täydentävässä käyttämisessä (Betancourt & Williams 2008). Hermanin (1997; ks. myös Betancourt & Williams 2008) kolmiosainen vaiheittainen malli yhdistettynä Papadopouloksen (1999), Wattersin (2001) sekä Millerin ja Rasmussenin (2010) ajatuksiin toiminnan holistisuuden ja integratiivisuuden tarpeesta, muokattuna vastaanottokeskuksen todellisuuteen tuntuu varsin toimivalta tavalta suuntaa-antavasti mallintaa toimintaa. Hermanin malli (1997) sisältää kolme vaihetta: safety, trust and stabilization spesific therapies (as appropriate) support with intregration in a new social world Ajatuksena on, että lasten tulisi ensin kokea olonsa turvalliseksi ja saada elämänsä perustarpeet (majoitus, ruoka, raha, vaatteet, aktiviteetit, koulu, sosiaalista tukea, vertaistukea jne.) tyydytetyksi ennen kuin heidän kohdallaan voidaan harkita terapeuttisempien palvelujen käyttämistä ja jonkinlaisen integroitumisen aloittamista. Käytännössä turvapaikanhakijat erityisesti itse ovat usein enemmän kiinnostuneita nykyhetkestä ja käytännön asioista (perustarpeet) kuin menneisyyden kokemuksista (Ehntholt & Yule 2006). Nämä päivittäiset stressitekijät voivat olla niitä vaikeimpia ja siten keskeisiä huonovointisuuden aiheuttajia (Miller & Rasmussen 2010). Lapset myös liikkuvat näiden eri vaiheiden välillä. Erityisesti tätä tapahtuu turvapaikanhakijoiden kohdalla, koska emotionaalinen ja psyykkinen tila elää ja vaihtelee turvapaikkahakemuksen käsittelyn myötä (Ehntholt & Yule 2006). Toiminnan käsittämistä vaiheittaisena on hieman syytä tarkentaa vastaanottokeskusvinkkelistä. Lasten tarpeet vaihtelevat, mikä tarkoittaa sitä että erilaiset vaiheisiin liittyvä tarpeet ovat eri tavoilla sekoittuneina läsnä yksittäisten lasten elämässä. Myös palvelut usein ovat. Tärkeää on, että kaikille tarjotaan ensimmäisen vaiheen sisältöjä, joilla vastataan heidän perustarpeisiinsa koko ajan. Lasten tarpeet voivat myös edellyttää raskaampien mielenterveyspalvelujen käyttämistä jo hyvinkin nopeasti. Vaiheiden kestot myös vaihtelevat lapsikohtaisesti. Jonkun kohdalla hyvin tärkeän luottamuksen rakentaminen voi kestää kauemmin kuin jonkun toisen kohdalla. Turvallisuudentunne (Enhtholt & Yule 2006) ja luottamus (Watters 2001) ovat turvapaikanhakijalapsilla keskeinen asia ja edellytys millekään terapeuttisluonteisemmalle toiminnalle ja sen onnistumiselle. Näin ajatellen on hyvin tärkeää, että ns. perustason tarpeita pyritään täyttämään heti lapsen saapuessa alaikäisyksikköön, jotta saataisiin aikaan pohjaa korkeamman tason tarpeiden täyttämistä varten. Perustason asiat ja monesti juuri ne, tuovat lapselle mahdollisuuksia korkeamman tason tarpeiden täyttämiseen (toimi-

21 juus, itseluottamus, identiteettityö) ja ne samalla myös vastaavat lapsen arkisiin perustarpeisiin. Vaiheita ja tasoja voi tarkastella eräänlaisena tarvehierarkiana (ks. Lustig ym. 2003; Watters 2001). Papadopouloksen (1999), Wattersin (2001) sekä Millerin ja Rasmussenin (2010) mukaan holistinen, monialainen ja integratiivinen lähestymistapa on tarpeen turvapaikanhakijalasten kanssa toimiessa, jotta tarpeisiin pystytään vastaamaan Tämä tarkoittaa niin materiaalista kuin henkistäkin tukea ja apua. Se tarkoittaa käytännön asioissa auttamista. Se edellyttää niin nykyhetken arkisten tilanteiden kuin mahdolliseen traumaan (tilanne ja reaktio) liittyvien asioiden huomioimista. Se tarkoittaa toimintana promootiota, ennaltaehkäisevää kuin korjaavaakin toimintaa (ks. Solantaus 2010). Se edellyttää lapsen elämään vaikuttavien riski- ja suojaavien tekijöiden huomioimista ja lapsen normaalin kognitiivisen, emotionaalisen ja sosiaalisen kehityksen tukemista ja kehittämistä (ks. Peltonen 2011). Ennen kaikkea se tarkoittaa avointa ja vastaanottavaa suhtautumista yksin maahan tulleisiin lapsiin ja lasten hyvinvoinnin näkemistä toiminnan ensisijaisena tavoitteena (Newbigging & Thomas 2011). 21 Lapsen ääni kuuluviin Yleisesti tiedetään että turvapaikanhakijat, kuten kaikki muutkin ihmiset, kokevat tärkeäksi sen että heitä ja heidän mielipiteitään kuullaan (Watters 2001). Sillä että ihmiset ja sen mitä heillä on sanottavaa, ottaa tosissaan on ihmiseen voimauttava vaikutus. Asiakkaiden kokemuksen ja mielipiteet ovat keskeinen tapa saada tietoa toiminnan laadusta, vaikutuksista ja kehittämistarpeista (Paasio 2010). Se on myös eettinen tapa toimia. Tämä koskee niin aikuisille kuin lapsillekin suunnattuja palveluita. Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköt keräävät säännöllisesti asiakaspalautetta päivittäisessä toiminnassaan ja pyrkivät hyödyntämään tätä tietoa toimintansa kriittisessä arvioimisessa ja parantamisessa. Kerran vuodessa asiakaspalautetta kerätään strukturoidusti Maahanmuuttoviraston vastaanottoyksikön laatimalla lomakkeella. Asiakkaille myös kerrotaan kyselyn tuloksista avoimesti. Kyselyssä kysytään, tuottaako alaikäisyksikkö niitä asioita, joiden tiedetään olevan hyödyllisiä sosiaali- ja terveysalan palvelutoiminnassa ja asioita joiden tiedetään tuottavan turvapaikanhakijalapsille hyvinvoinnin edellytyksiä. Siis asioita joita esitellään tässä teoreettisessa katsauksessa psykososiaaliseen tukeen Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköissä. Kyselyllä selvitellään myös toiminnan vaikutuksia lapsille. Kyselyssä kysytään esimerkiksi: turvallisuudentunnetta tunteeko henkilökunnan ystävälliseksi tuleeko kuulluksi onko tasapuolisessa asemassa muiden lasten kanssa (ei syrjitä) luottaako henkilökuntaan suhdetta omaohjaajaan saako apua ja onko apua tarpeeksi onko tarpeeksi tekemistä onko kavereita tunteeko lapsi alaikäisyksikön pelisäännöt ja rajat saako terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää tietoa Lisäksi asiakaspalautekyselyyn kuuluu keskustelullinen osuus, jossa käydään läpi sitä mitä hyvää ja mitä huonoa alaikäisyksikössä on, mitä lapsi toivoisi henkilökunnalta ja kuinka alaikäisyksikön toimintaa voisi parantaa.

22 22 Lopuksi Helsingin kaupungin terveyskeskus on lähestynyt lasten hyvinvoinnin rakentumista alla olevan kaltaisesti (muokattu vastaanottokeskuskontekstiin): Lapsen ja nuoren hyvinvointi syntyy tavallisesta, turvallisesta arjesta, samanlaisina tuttuina toistuvista päivittäisistä tapahtumista: nukkumisesta, ruokailusta, koulunkäynnistä, leikistä. Se syntyy riittävästä yhdessäolosta aikuisten ja kavereiden kanssa, innosta oppimaan uutta, mahdollisuudesta purkaa leikin avulla päivän hyvät ja huonot kokemukset. Lapsi kasvaa itsestään ja ympäristöstään vastuulliseksi ihmiseksi rakkaudesta, arvostuksesta ja hoivasta, joihin hän vastaa omien tarpeidensa ja mahdollisuuksiensa mukaan. Lapsi oppii tuntemaan omat rajansa, niin ulkoiset kuin sisäiset, vastavuoroisessa suhteessa kasvuympäristönsä aikuisiin ja muihin lapsiin. Hän kasvaa arvostamaan itseään kokiessaan olevansa hyväksytty, saadessaan myönteistä palautetta. Tuntiessaan omat voimavaransa ja kyetessään vastavuoroisuuteen lapsi oppii myös hyväksymään arkisen elämän rajoitukset, hän oppii selviämään ristiriitatilanteista niin lasten kuin aikuistenkin kanssa. Koulun aloittaminen tuo lapselle mahdollisuuden liittyä oman ikäpolvensa tavoitteisiin. Vastaanottokeskuksen ulkopuolinen maailma avautuu hänelle, hän saa mahdollisuuden arvioida arvoja, kyseenalaistaa näkemyksiä, jatkaa osaltaan yhteiskunnan rakentamista. Vastaanottokeskuksen tuki ja arvostus kyseenalaistamisessakin auttaa lasta myönteiseen kasvuun. Vastaanottokeskus on paikka, jossa lapsi pääsee purkamaan pettymyksensä, turhautumisensa, kiukkunsa. Silloin hän jaksaa toimia ikätasoisesti vastaanottokeskuksen ulkopuolella. Turvallinen aikuinen toimii suodattimena, jonka kautta maailma asettuu lapselle ikätason ja kehityksen mukaisesti käsiteltäväksi ja hallittavaksi. Turvallinen aikuinen auttaa lasta selviytymään silloin, kun tämä kokee maailman kohtelevan itseään epäoikeudenmukaisesti Lastensuojelulaissa lapsen etuun on liitetty seuraavanlaisia asioita (Taskinen 2011): Toiminta turvaa lapselle kehityksen ja hyvinvoinnin Lapsella on läheisiä ja jatkuvia ihmissuhteita Lapsi saa ymmärtämystä ja hellyyttä Lapsella on iän ja kehitystasonsa mukaista valvontaa ja huolenpitoa Lapsi saa taipumuksia ja toivomuksia vastaavaa koulutusta Lapsella on turvallinen kasvuympäristö ja ruumiillinen ja henkinen koskemattomuus Lapsi saa itsenäistyä ja kasvaa vastuullisuuteen Lapsi saa mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa omissa asioissaan Lapsen kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta huomioidaan Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköissä ajatellaan, että ne eivät ole olemassa tarjotakseen lapsille erilaisia palveluita, vaan mahdollisimman hyvää, ikään ja kehitystasoon liittyvää lapsuutta (ks. esim. Rousu 2011) sekä tavallista lapsuuden arkea (Rousu 2008). Palvelut ovat vain väline tähän tärkeimpään tavoitteeseen. Viisi keskeistä asiaa toimintaan Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköissä ovat seuraavat: Ensiksikin toiminnassa lapset nähdään ensisijaisesti lapsina, ei turvapaikanhakijoina (ks. Drury & Williams 2012). Toiseksi toimintaa ohjaa vahvasti lapsen edun periaate, mikä pyritään tuomaan eläväksi aidosti, ei vain puheissa (ks. Taskinen 2011). Tämä liittyy kohtaan kolme, eli toimintaa ohjaa teoreettinen viitekehys ja tutkimustieto siitä, mitä lapsille pitäisi toiminnassa pyrkiä tuottamaan (asioita joita tässä teoreettisessa osuudessa on käyty läpi). Vaikka ei välttämättä voida vielä puhua näyttöön perustuvista käytännöistä, kuten ei sosiaalialalla oikeastaan muutenkaan (ks. Raunio 2010) ollaan kuitenkin vahvasti tekemisissä jo ainakin näy-

23 tön informoimien käytäntöjen kanssa (Korteniemi & Borg 2008). Tähän liittyy kaksi asiaa eli tietoperusteita toimintaan on haettu laajemmin kuin vain sosiaalialan puolelta, myös psykologiasta ja psykiatriasta. Ja itse toiminnassa on pyritty mahdollisimman hyvin huomioimaan tämä tietoperusta. Viimeiset kaksi kohtaa ovat hyvin tärkeitä. Eli ensiksikin työtä Oulun vastaanottokeskuksessa tekee Rousun (2008, 182) sanojen mukaan työstään innostunut ja sitä kehittämään haluava henkilöstö. Henkilöstö osallistuu aktiivisesti työnsä ja toiminnan kehittämiseen, myös kriittisestä vinkkelistä. Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä ja liittyen edelliseen kohtaan toimintaa pyritään myös arvioimaan jatkuvasti. Yhdistettynä taustalla olevaan tietopohjaan, arvioinnin kautta toimintaa voidaan yrittää kehittää tiedollisesti luotettavalle ja perustellulle pohjalle (ks. Korteniemi & Borg 2008). 23 Kirjallisuus Aalto Setälä, T Nuorten mielenterveyden häiriöt. Nuorten hyvinvointi ja pahoinvointi Konsensuskokous. Suomalainen lääkäriseura Duodecim ja Suomen Akatemia. Aalto- Setälä, T. & Marttunen, M Nuoren psyykkinen oireilu häiriö vai normaalia kehitystä? Duodecim, 123 (2), Agaibi, C. & Wilson, J Trauma, PTSD and resilience. Trauma, Violence & Abuse, 6 (3), Alasuutari, M Kommenttipuheenvuoro: suojelua ongelmia seulomalla ja arvioimalla? Suojeltu Lapsuus? Raportti lapsuudentutkimuksen päiviltä THL 51/2011. Alegria, M., Atkins, M., Farmer, E., Slaton, E. & Stelk, W One size does not fit all: taking diversity, culture and context seriously. Administration and Policy in Mental Health, 37, APA. American psychiatric association: diagnostic and statistical manual of mental disorders Bean, T., Derluyn, I., Eurelings Bontekoe, E., Broekaert, E., & P. Spinhoven Comparing psychological distress, traumatic stress reactions, and experiences of unaccompanied refugee minors with experiences of adolescent accompanied by parents. The Journal of Nervous and Mental Disease, 195 (4), Benish, S., Imel, Z. & Wampold, B The relative efficacy of bona fide psychotherapies for treating posttraumatic stress disorder: A meta-analysis of direct comparisons. Clinical Psychology Review, 28 (5), Betancourt, T. & Khan, K The mental health of children affected by armed conflict: Protective processes and pathways to resilience. International review of Psychiatry, 20 (3), Betancourt, T. & Williams, T Building an evidence base on mental health interventions for children affected by armed conflict. Intervention, 6 (1), Brewin, C., Andrews, B., Valentine, J Meta-analysis of risk-factors for posttraumatic stress disorder in trauma exposed adults. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 68, Brofenbrenner, U The ecology of human development: Experiments by nature and design. Cambridge, MA: Harvard University Press. Chase, E Agency and silence: Young people seeking asylum alone in the UK. British Journal of Social Work, 40 (7),

24 Cicchetti, D Resilience under conditions of extreme stress: A multilevel perspective. World Psychiatry, 9 (3), De Anstiss, H., Ziaian, T., Procter, N. & Warland, J Help-seeking for mental health problems in young refugees: A review of the literature with implications for policy, practice and research. Transcultural Psychiatry, 46 (4), Derluyen, I. & Broekaert, E Unaccompanied refugee children and adolescent. The glaring contrast between legal and psychological perspective. International Journal of Law and Psychiatry, 31, Drury, J. & Williams, R Children and young people who are refugees, internally displaced persons or survivors or perpetrators of war, mass violence and terrorism. Current opinion in psychiatry, 25 (4), Ehntholt, K. & Yule, W Practitioner review: Assesment and treatment of refugee children and adolescents who have experienced war-related trauma. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 47 (12), Fabri, M Reconstructing safety: Adjustments to the therapeutic frame in the treatment of survivors of political torture. Professional Psychology: Research and Practice, 32 (5), Fazel, M. & Stein, A The mental health of refugee children. Archives of Disease in Childhood, 87, Fazel, M., Reed, R., Panter-Brick, C. & Stein. A Mental health of displaced and refugee children resettled in high-income countries: risk and protective factors. Lancet, Fazel, M., Wheeler, J. & Danesh, J Prevelance of serious mental disorder in 7000 refugees resettled in western countries: a systematic review. Lancet, 365, Ferren, P Comparing perceived self-efficacy among adolescent Bosnian and Croatian refugees with and without posttraumatic stress disorder. Journal of Traumatic Stress,12 (3), Gilligan, C `Highly vulnerable`? Political violence and the social construction of traumatized children. Journal of Peace Research, 46 (1), Herman, J Trauma and recovery from domestic abuse to political terror. New York: Basic Books. Hopkins, P. & Hill, M The needs and strengths of unaccompanied asylum- seeking children and young people in Scotland. Child & Family Social Work, 15 (4), Huey, S. & Polo, A Evidence-Based psychosocial treatments for ethnic minority youth. Journal of Clinical Child & Adolescent Psychology, 37 (1), James, A Suojelu ja/vai riski: näkökulma lapsuuden vallitsevaan kulttuurisen politiikkaan (suom. Emma Aalto ja Maarit Alasuutari). Suojeltu lapsuus? Raportti Lapsuudentutkimuksen päiviltä THL 51/2011. Jaranson, J. & Quiroga, J Evaluating the services of torture rehabilitation programmes: History and recommendations. Torture, 21 (2),

25 Jordans, M., Wietse, T., Komproe, I. & de Jong, J Systematic review of evidence and treatment approaches: Psychosocial and mental health care for children in war. Child and Adolescent Mental Health, 14 (1), Jordans, M., Wietse, T., Komproe, I., Susanty, D., Vallipuram, A., Ntamatumba, P., Lasuba, A. & de Jong. J. (2010). Development of a multi-layered psychosocial care system for children in areas of political violence. International Journal of Mental Health Systems, 4, 15 Juhila, K. & Abrams, L Special issue editorial: Constructing identities on social work settings. Qualitative Social Work, 10 (3), Kaltiala Heino, K Nuorten rikollisuus ja väkivalta. Lasten ja nuorten hyvinvointi- ja pahoinvointi konsensuskokous. Suomalainen lääkäriseura Duodecim ja Suomen Akatemia. Kanninen, K Dialogisen mielen rakentuminen varhaisessa vuorovaikutuksessa. Teoksessa M. Lindeman, L. Hokkanen & R-L. Punamäki (toim.). Hermoverkot, mielenterveys ja psykoterapia. Helsinki: Psykologien kustannus Oy. Karlsson, H Masennus systeemisairautena. Duodecim. 128, Karlsson, L., Melartin, T. & Karlsson, H Lapsuuden stressi uhkaa aikuisiän terveyttä. Suomen Lääkärilehti, 37, Kazdin, A. & Blase S Rebooting psychotherapy Research and practice to reduce the burden of mental illness. Perspectives on Psychological Science, 6 (1), Keltinkangas Järvinen, L Temperamentti. Helsinki: WSOY. Keltinkangas Järvinen, L Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Helsinki:WSOY. Kinzie, J., Cheng, K., Tsai, J. & Riley, C Traumatized refugee children. The case for indivualized diagnosis and treatment. The Journal of Nervous and Mental Disease, 194 (7), Kirmayer, L Cultural competence and evidence based practice in mental health: Epistemic communities and the politics of pluralism. Social Science & Medicine, 75, Kohli, R Working to ensure safety, belonging and success for unaccompanied asylum-seeking children. Child Abuse Review, 20 (5), Kohli, R. & Mather, R Promoting psychosocial well-being in unaccompanied asylum seeking young people in the United Kingdom. Child & Family Social Work, 8 (3), Konsensuskokous Psykoterapia. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Suomen Akatemia. Konsensuskokous Nuorten hyvinvointi- ja pahoinvointi. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Suomen Akatemia Korkeila, J Psykoterapian ja psyykenlääkkeiden vastakkainasettelu on turhaa. Duodecim, 128, Korteniemi, P. & Borg, P Kohti näyttöön perustuvaa ammatillista käytäntöä? Stakes, Työpapereita 23/2008. Helsinki. 25

26 Kunnen, E. & Bosma, H Development of meaning making: A dynamic systems approach. New Ideas in Psychology, Lahikainen, A. R Minuuden sosiaalinen rakentuminen. Teoksessa E. Suoninen, A-M. Pirttilä-Backman, A.R. Lahikainen & M. Ahokas. (toim.) Arjen sosiaalipsykologia. Helsinki: WSOYpro Oy. Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta 746/2011. Laukkanen, E Nuoruusiän psyykkinen kehitys. Nuorten hyvinvointi ja pahoinvointi konsensuskokous 2010, Suomalainen lääkäriseura Duodecim ja Suomen Akatemia Leiman, M Vaikuttavuustutkimuksen pulmallisuus psykoterapiassa. Duodecim, 120(22), Leiman, M Mikhail Bakhtin`s contribution to psychotherapy research. Culture & Psychology, 17 (4), Leiman, M. & Stiles, W Dialogical sequence analysis and the zone of proximal development as conceptual enhancements to the assimilation model: The case of Jan revisited. Psychotherapy Research, 11 (3), Li, J. & Julian, M Developmental relationships as the Active ingredient: Unifying working hypothesis of what works across intervention settings. American Journal of Orthopsychiatry, 82 (2), Lustig, S., Kia-Keating, M., Knight, W., Geltman, P., Ellis, H., Kinzie, D., Keane, T., & Saxe, G Review of child and adolescent refugee mental health. J. Am Acad. Child. Adolesc. Psychiatry, 43 (1), Luthar, S Resilince in development: A synthesis of development across five decades. Teoksessa D. Cichetti, & D. Cohen (toim.) Developmental psychopathology: Risk, disorder and adaptation. New York: John Wiley & Sons, Lönnqvist, J Mistä hoitoa vakavasti masentuneelle? Duodecim, 126, Mahoney, M. & Granvold, D Constructivism and psychotherapy. World Psychiatry, 4 (2), Margolin, G Children s exposure to violence. Exploring developmental pathways to diverse outcomes. Journal of Interpersonal Violence, 20 (1), Marttunen, M Nuorten masennuksen hoitoon tarvitaan aktiivista otetta. Duodecim, 126, Masten, A Ordinary magic. Resilience processes in development. American Psychologist, 56 (3), Masten, A- & Obradovic, J Competence and resilience in development. Annals New York Academy of Sciences, 1094, Mechanic, D. & Tanner, J Vulnerable people, groups, and populations: Societal view. Health Affairs, 26 (5), Miller K.E. & Rasco, L.M An ecological framework for addressing the mental health needs of refugee communities. Teoksessa K. E. Miller & L.M. Rasco (toim.). The Mental health of refugees: Ecological approaches to healing and adaptation. Hillsdale, NJ: Lawrence Erlbaum. 26

27 Miller, K.E. & Rasmussen, A War exposure, daily stressors and mental health in conflict and postconflict settings: Bridging the divide between trauma- focused and psychosocial frameworks. Social Science & Medicine, 70, Miranda, J. Bernal, G., Lau, A., Kohn, L., Hwang. & la Fromboise, T State of the science on psychosocial interventions for ethnic minorities. Annual Review of Clinical Psychology, 1, Montgomery, E Trauma, exile, and mental health in young refugees. Acta Psychiatrica Scandinavica, 124, Suppl. 440., Montgomery. E. & Patel, N Torture rehabilitation: Reflections on treatment outcome studies. Torture, 21 (2), Murray, L., Cohen, J., Ellis, B. & Mannarino, A Cognitive behavioral therapy for symptoms of trauma and traumatic grief in refugee youth. Child Adolesc Psychiatric Clin N Am, 17 (3), Newbigging, K. & Thomas, N Good practice in social care for refugee and asylum- seeking children. Child Abuse Review, 20 (5), Nurmi, J-E Miksi nuori syrjäytyy? NMI-bulletin, 21 (2), Paasio, P Kaksi esimerkkiä laadun kehittämisestä Helsingissä: Perheneuvola ja lapsiperheiden kotipalvelu. Valtakunnalliset sosiaalityön tutkimuksen päivät (esitys) Palic, S. & Elklit, A Psychosocial treatment of posttraumatic stress disorder in adult refugees: A systematic review of prospective treatment outcome studies and critique. Journal of Affective Disorders, 131 (1), Peltonen, K. Qouta, S., El Sarraj, E. & Punamäki, R-L Military trauma and social development: The moderating and mediating roles of peer and sibling relations in mental health. International Journal of Behavioral Development, 34 (6), Peltonen, K Children and violence. Nature, consequences and interventions. Acta Universitatis Tapereansis Tampere: Tampereen yliopistopaino Oy. Pottie, K. YM Evidence- based clinical guidelines for immigrants and refugees. CMAJ, 183(12), Ponniah, K. & Hollon, S Empirically supported psychological treatments for adult acute stress disorder and post-traumatic stress disorder: A review. Depression and Anxiety, 26 (12), Punamäki, R-L Muistaa vai unohtaa? Siinä traumatutkimuksen kysymys. Teoksessa M. Lindeman, L. Hokkanen & R-L. Punamäki (toim.). Hermoverkot, mielenterveys ja psykoterapia. Helsinki: Psykologien Kustannus Oy. Punamäki, R-L Traumaattiset tapahtumat ja niiden seuraamukset nuoruudessa. Nuorten hyvinvointi ja pahoinvointi konsensuskokous. Suomalainen lääkäriseura Duodecim ja Suomen Akatemia. Raunio, K Onko näyttöön perustuvalla käytännöllä tulevaisuutta sosiaalipalveluissa? Janus, 18 (4), Renner, W The effectiveness of psychotherapy with refugees and asylum seekers: A preliminary results from an Austrian study. Journal of Immigrant and Minority Health, 11,

28 28 Renner, W., Laireiter, A-R. & Maier, M Social support from sponsorships as a moderator of acculturative stress: Predictors of effects on refugees and asylum seeker. Social Behaviour and Personality, 40 (1), Rutter, M Resilience in the face of adversity: Protective factors and resistance to psychiatric disorder. British Journal of Psychiatry, 147, Rousu, S Lastensuojelun tuloksellisuuden arviointi organisaatioissa. Janus, 16 (2), Rousu, S Mistä seikoista olisi tärkeää tietää kun arvioidaan vaikuttavuutta lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta. Luento, Maahanmuuttovirasto Shaw, J Children exposed to war / terrorism. Clinical Child and Family Psychology Review, 6 (4), Sherbourne, C. & Stewart, A The MOS social support survey. Social Science & Medicine, 32 (6), Solantaus, T Nuorten mielenterveyden edistäminen. Erillisyydestä integraatioon, toiveista tulevaisuuteen. Nuorten Hyvinvointi ja pahoinvointi Konsensuskokous (luento) Sosiaali- ja terveysministeriö Traumaattisten tilanteiden psykososiaalinen tuki ja palvelut. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 16. Summerfield, D Childhood, war, refugeedom, and trauma: three core questions for mental health professionals. Transcultural Psychiatry, 37 (3), Summerfield, D Commentary. Advances in Psychiatric Treatment, 8, Taskinen, S Mikä on yksin tulleiden lasten edun mukaista? Teoksessa S. Alanko, I. Marttinen, & H. Mustonen (toim.). Lapsen etu ensin. Yksintulleet alaikäiset turvapaikanhakijat Suomessa. Yhteiset Lapsemme Ry. Turner, S. & Herlihy, J Working with refugees and asylum seekers. Psychiatry, 8 (8), Vincent, F., Jenkins, H., Larkin, M. & Clohessy, S Asylum- seeker s experiences of trauma-focused cognitive behaviour therapy for post-traumatic stress disorder: A qualitative study. Behavioural and Cognitive Psychotherapy, Vladeck. B How useful is vulnerable as a concept? Health Affairs, 26 (5), Vygotski, L Mind in Society. The development of higher psychological processes. Cambridge, MA: Harvard University Press Van Emmerik, A., Kamphuis, J. & Emmelkamp, P Treating acute stress disorder and post- traumatic stress disorder with cognitive behavioral therapy and structured writing therapy: A randomized controlled trial. Psychotherapy and Psychosomatics, 77 (2), Wade, J., Mitchell, F. & Baylis, G Unaccompanied asylum seeking children. The response of social work services. London: British Association for Adoption and Fostering.

29 Wahlstöm, J Narrative transformations and externalizing talk in a reflecting team consultation. Qualitative Social Work, 5 (3), Wahlström, J Muutos psykoterapiassa. Teoksessa M. Lindeman, L. Hokkanen & R-L. Punamäki (toim.). Hermoverkot, mielenterveys ka psykoterapia. Helsinki: Psykologien Kustannus OY. Wampold, B The great psychotherapy debate. Models, methods and findings. Mahwah, NJ: Lawrence Erlbaum. Wampold, B., Imel, Z., Laska, k., Benish. M., Miller, S., Fluckiger, C., Del Re, A., Baardseth, A. & Budge, S Determining what works in the treatment of PTSD. Clinical Psychology Review, 30 (8), Watters, C Emerging paradigms in the mental health care of refugees. Social Science & Medicine, 52, Williams, R The psychosocial consequences for children and young people who are exposed to terrorism, war, conflict and natural disaster. Current Opinion in Psychiatry, 19, Winter, A Social services: Effective practices in serving survivors of torture. Torture, 21 (1), Ziaian, T., de Anstiss, H., Antoniou, G., Baghurst, P., & Sawyer, M Resilience and its association with depression, emotional and behavioural problems and mental health service utilisation among refugee adolescents living in South Australia. International Journal of Population Research. 2012, 9 pages. 29

30 B-osio 30 Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköt Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköissä, ryhmäkodilla ja tukiasumisyksikössä, toimintaa määrittävät samanlaiset periaatteet ja arvot, mutta käytännön toimissa yksiköt eroavat melkoisesti toisistaan. Molempien yksiköiden asiakkaat ovat yksin maahantulleita turvapaikanhakijoita, mutta yksiköiden toiminnan tavoitteet määräytyvät pitkälti asiakkaiden ikärakenteen mukaan. Ryhmäkoti on syksystä 2011 saakka ollut täyden ylläpidon yksikkö, kun taas tukiasumisyksikön asiakkaat ovat nuoria, jotka opettelevat jo itsenäisen elämän alkeita. Oulun vastaanottokeskuksessa molemmilla alaikäisyksiköillä on asiakkaiden välttämättömistä terveyspalveluista ja terveyskasvatuksesta huolehtiva sairaanhoitaja sekä sosiaalityöntekijä, joka vastaa alaikäisyksiköiden sosiaalipalveluista. Oulun vastaanottokeskuksen ryhmäkodilla on 14 asiakaspaikkaa 0-17-vuotiaille lapsille ja nuorille. Mahdolliset alle kouluikäiset asiakkaat tullaan sijoittamaan vastaanottokeskuksen ulkopuolelle sijaisperheisiin, mutta jo nyt ryhmäkodilla on kokemusta alle 10-vuotiaiden turvapaikanhakijalasten hoidosta ja kasvatuksesta. Ryhmäkodin henkilöstömitoitus on lastensuojelulain mukainen, kuten vastaanottolaki edellyttää 2 ja hoito- ja kasvatusvastuussa olevaa henkilökuntaa on yksikössä ympäri vuorokauden. Ryhmäkoti on täyden ylläpidon yksikkö, jossa asiakkaille tarjotaan päivän kaikki ateriat ilta- ja välipaloineen. Vaatteet ja muu tarvittava, esimerkiksi matkapuhelin ja siihen puheaikaa ostetaan yhdessä ohjaajan kanssa. Rahankäyttöä ryhmäkodin asiakkaat pääsevät harjoittelemaan kuukausittain saatavan käyttörahan avulla. Tukiasumisyksikössä on 26 asiakaspaikkaa vuotiaille nuorille. Tukiasumisyksikkö on nimensä mukaisesti tuetun asumisen yksikkö, jossa opetellaan valmiuksia itsenäiseen elämään ohjaajien valvonnassa. Henkilöstömitoitus tukiasumisyksikössä on vastaanottolain mukainen, eli pienempi kuin ryhmäkodilla. Yövalvonnasta vastaa vastaanottokeskuksen vartija sekä tarvittaessa ryhmäkodin yöohjaaja. Tukiasumisyksikön asiakkaille myönnetään käyttörahan sijaan vastaanottorahaa. Kahden viikon välein saatava summa on sama kuin aikuisilla turvapaikanhakijoilla. Vastaanottorahalla tukiasumisyksikön asiakkaat ostavat ruoan, hygieniatarvikkeet, vaatteet, pesuaineet ja kaiken muun tarvitsemansa. Vastaanottokeskuksen puolesta tarjotaan muutamia hyödykkeitä, kuten siivoustarvikkeet. Harrastuskuluihin tukiasumisyksikön asiakkaille myönnetään täydentävää vastaanottorahaa. Sekä ryhmäkodin että tukiasumisyksikön asukkaat ovat alaikäisiä turvapaikanhakijoita, jotka ovat saapuneet Suomeen ilman vanhempiaan. Molemmissa alaikäisyksiköissä asiakkaiden hoito- ja kasvatusvastuu on yksikön henkilökunnalla, mutta vastaanottolain mukaisesti jokaiselle ilman huoltajaa maahan tulleelle alaikäiselle turvapaikanhakijalle määrätään edustaja mahdollisimman nopeasti 3. Edustajan tehtävä on huoltajan tapaan käyttää puhevaltaa lasta koskevissa asioissa. Alaikäiselle turvapaikanhakijalle haetaan edustajaa vastaanottokeskuksen toimesta, virallisesta määräämispäätöksestä vastaa käräjäoikeus. Edustajuus säilyy lainvoimaisena mahdollisesta turvapaikkapäätöksestä huolimatta siihen asti, kunnes edustettava täyttää 18 vuotta, hän muuttaa pysyvästi pois Suomesta tai hänen huoltajansa tulee Suomeen. Edustajan tehtävistä voi lukea tarkemmin sosiaalityöntekijä Hanna Myllykankaan laatimasta oppaasta "Oulun vastaanottokeskus toivottaa sinut tervetulleeksi edustajan tehtäviin" (Liite 1). 2 Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta 746/2011, 17 3 Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta 746/2011, luku 5

31 31 1. Traumainformoitu organisaatio Tutkimustulokset osoittavat, että lähes kolmasosa nuorista, alle 25-vuotiaista Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista on altistunut traumaattisille kokemuksille 4. Lienee varmaa, että myös muissa ikäryhmissä traumakokemuksille altistuneiden määrä on samaa suuruusluokkaa. Traumatisoivien kokemusten yleisyys turvapaikanhakijoiden keskuudessa on otettu erityishuomioon Oulun vastaanottokeskuksessa, jossa vastaanottotoimintaa halutaan kehittää traumasensitiivisempään suuntaan. Samalla vastataan uuteen vastaanottolakiin, joka edellyttää erityisen haavoittuvassa asemassa olevien huomioimista vastaanottotyössä 5. Traumainformoitu lähestymistapa koko organisaation toimintaperiaatteena pohjaa Yhdysvaltalaisen NCTSN:n (The National Child Traumatic Stress Network) toimintamalliin 6, joka on kehitetty erityisesti tahoille, jotka tekevät työtä lasten ja nuorten kanssa. NCTSN:n traumainformoidun toimintamallin perusajatuksena on, että asiakkaiden mahdollinen traumatausta otetaan toimijasta riippumatta aina huomioon. Erityisen tärkeää tämä on tiettyjen traumatisoitumiselle altistuneiden erityisryhmien kanssa työskenneltäessä. Turvapaikanhakijat ja eritoten alaikäiset yksin maahantulleet turvapaikanhakijat kuuluvat selkeästi tällaiseen erityisryhmään 4. Traumainformoituun organisaatiomalliin kuuluu olennaisena osana se, että organisaation jokaisella tasolla ja jokaisella toimijalla on sama tietämys traumoista ja traumatisoitumisesta, ja että tuota tietämystä hyödynnetään arkipäivän työssä. Traumainformoidussa organisaatiossa jokainen työntekijä tekee työtään samoista traumasensitiivisistä lähtökohdista käsin. Traumainformoidun organisaatiomallin perustana on koko henkilöstön traumakoulutus. Kaikkien työntekijöiden on tarpeen ymmärtää trauman ja traumatisoitumisen peruskäsitteet, trauman mahdolliset vaikutukset sekä sen yleisyys oman asiakaskunnan keskuudessa. Henkilöstön on myös tärkeää tiedostaa oman toiminnan mahdolliset vaikutukset traumatisoituneeseen sekä hallita traumaoireita lieventäviä keinoja ja apumenetelmiä. Toisaalta osaamista ja toimivia yhteistyömalleja tarvitaan myös silloin, kun vastaanottokeskuksen omat palvelut eivät vastaa asiakkaan tarpeita ja on traumatisoituneen asiakkaan edun mukaista ohjata hänet terveys- ja terapiapalveluiden pariin vastaanottokeskuksen ulkopuolelle. Henkilökunnan ajantasainen koulutus on traumainformoidussa organisaatiossa ensiarvoisen tärkeää ja ammattitaidon ylläpitäminen vaatiikin henkilöstöltä jatkuvaa kouluttautumista. Suomesta turvapaikkaa hakevan kannalta olisi tärkeää, että kaikki palveluntarjoajat vastaanottokeskuksista kunnallisiin sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajiin sekä opetustoimen eri tahoihin toimisivat samoista traumasensitiivisistä lähtökohdista käsin. Olisi sekä yksittäisen turvapaikanhakijan että laajemmankin yhteisön etu, että turvapaikanhakijoiden kanssa työskenneltäessä trauman mahdollisuus otettaisiin aina huomioon. Näin ennaltaehkäistäisiin mahdollisesti myöhemmin esiin nousevia traumatisoitumisesta johtuvia ongelmia. Traumainformoitua organisaatiomallia tulisi siis kehittää laaja-alaisesti läpi yhteistyöverkoston. Oulun vastaanottokeskuksen tavoitteena on tehdä vastaanottotyötä traumasensitiivisestä näkökulmasta, eli trauman mahdollisuus huomioiden, NCTSN:n mallin mukaisesti koko organisaation tasolla. Päämääränä on olla ensimmäisten traumainformoitujen organisaatioiden joukossa Suomessa. 4 Suikkanen S Selvitys kidutettujen ja vaikeasti traumatisoituneiden turvapaikanhakija- ja pakolaislasten ja - nuorten määrästä sekä heidän psykiatristen palvelujen tarpeestaan. s Helsingin Diakonissalaitos. 5 Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta 746/2011, 6 6

32 Oulun vastaanottokeskuksessa työ kohti traumainformoitua organisaatiota on aloitettu alaikäistyön kehittämishankkeen myötä koko alaikäisyksiköiden henkilökunnan traumakoulutuksella. Traumakoulutukseen on osallistunut molempien alaikäisyksiköiden henkilökunta kokonaisuudessaan, Oulun vastaanottokeskuksen johtaja, vastaavat ohjaajat, sosiaalityöntekijä, sairaanhoitaja sekä vastaanottokeskuksen oman koulun kaksi opettajaa. Vuoden 2011 kestänyt traumakoulutus koostui viidestä kokonaisesta koulutuspäivästä ja niihin liittyvistä ennakko- ja välitehtävistä, melkoisesta määrästä alan kirjallisuutta sekä neljästä konsultaatioiltapäivästä per alaikäisyksikkö. Kouluttajana toimi psykologi, traumaterapeutti Soili Poijula. Henkilökunnan trauma-koulutus Oulun vastaanottokeskuksessa jatkuu vuonna 2012 aikuis- ja perheyksiköiden kehittämishankkeen myötä. 32

33 33 2. Vastaanottotoiminta Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköissä 2.1 Uuden asiakkaan saapuminen ja vastaanotto Saapuminen uuteen, ennalta tuntemattomaan vastaanottokeskukseen on alaikäiselle turvapaikanhakijalle merkittävä tapahtuma. Luottamuksen rakentumisen kannalta ensi kohtaaminen on erityisen tärkeä ja siksi nuori solmii ensi kontaktinsa vastaanottokeskukseen aina oman yksikön ohjaajan kautta. Kun vastaanottokeskukseen tulee tieto uudesta asiakkaasta, joko poliisilta tai toisesta vastaanottokeskuksesta, uuden asiakkaan hakee aina majoittavan yksikön ohjaaja. Ennakkovalmistelut uuden asiakkaan vastaanottamista varten alkavat heti, kun tieto uudesta tulijasta on saatu. Majoittava yksikkö määräytyy asiakkaan iän ja taustatietojen perusteella. Jos uusi asiakas on vastikään maahan tullut 16-vuotias tai sitä nuorempi, majoitetaan hänet lähes poikkeuksetta ensin ryhmäkodille. Ryhmäkodilla on tukiasumisyksikköä pienempi paikkaluku, mutta lastensuojelulain mukaisesti suurempi henkilöstömitoitus, joten 16 vuotta täyttäneen uuden asiakkaan valmiuksia ja kehitystasoa arvioidaan ensin ryhmäkodilla. 16-vuotias asiakas voi siirtyä ryhmäkodilta tukiasumisyksikköön niin halutessaan, mutta vasta sitten, kun alaikäisyksiköiden henkilökunta on todennut asiakkaalla olevan riittävät valmiudet siihen. 17- vuotias poliisilta saapuva uusi asiakas majoitetaan yleensä suoraan tukiasumisyksikköön. Siirrot yksiköstä toiseen, myös tukiasumisyksiköstä ryhmäkodille, ovat mahdollisia, jos asiakkaan kehitystaso tai lapsen etu sitä edellyttää. Jos uusi asiakas siirtyy Oulun vastaanottokeskukseen toisesta vastaanottokeskuksesta, aiempi majoittava yksikkö ja sieltä saadut tiedot nuoresta ja hänen kehitystasostaan määräävät pitkälti majoittavan yksikön myös Oulussa. Ennakkovalmisteluihin kuuluu tarvikekassin eli starttipaketin kokoaminen, avainkortin tekeminen sekä olennaisten asiakirjojen, henkilökortin ja käyttöraha- tai vastaanottorahahakemuksen tulostaminen. Asiakas rekisteröidään majoittavan yksikön asukkaaksi virallisessa Ulkomaalaisrekisterissä, eli UMAREKjärjestelmässä heti kun se on mahdollista. Omaohjaaja valitaan nuorelle jo etukäteen, senhetkisen ohjaajatilanteen mukaan. Oulussa tukiasumisyksikössä jokaisella nuorella on yksi omaohjaaja, ryhmäkodilla kaksi, yksi mies- ja yksi naisohjaaja. Alaikäisyksiköiden asiakkaat majoitetaan 1-4 hengen huoneisiin ja sänky pedataan aina valmiiksi, jotta uuteen asuinympäristöön siirtyminen helpottuu. Jos nuori majoitetaan toisten nuorten kanssa samaan huoneeseen, huoneessa jo asuville kerrotaan ennakkoon uudesta huonekaverista, sillä tiedon antaminen etukäteen helpottaa sopeutumista uuteen tilanteeseen. Vaitiolovelvollisuuteen vedoten huoneessa jo asuville nuorille kerrotaan uudesta asiakkaasta vain välttämättömin. Uusi tulija kertoo itse itsestään lisää, niin halutessaan. Ohjaaja, joka hakee nuoren poliisilaitokselta tai juna-asemalta, jää usein lähtemättömästi saapuvan nuoren mieleen. Asiakasta arvostava ja kunnioittava kohtelu edellyttää ensikohtaamisella ystävällistä ja asiallista tervehtimistä sekä esittäytymistä. Ohjaajan tehtävä on luoda turvallinen ilmapiiri jo matkalla vastaanottokeskukseen, samalla kuitenkin asiakkaan vointia ja vastaanottokykyä tarkkaillen. Jos yhteinen kieli puuttuu, sanattoman viestinnän merkitys korostuu. Psykososiaalinen tukityö alkaa jo automatkan aikana. Vastaanottokeskukseen saavuttaessa välttämättömät rutiinitehtävät suoritetaan viivyttelemättä, mutta oman osaston esittelyyn varataan riittävästi aikaa. Ryhmäkodilla uudelle asiakkaalle järjestetään yleensä tulkattu tervetulotuokio jo saapumispäivänä käytännön asioiden selvittämiseksi. Jo alusta alkaen asiakkaan vointiin kiinnitetään huomiota: jos nuori on nälkäinen, hänelle annetaan ruokaa, jos taas uupunut, hänet ohjataan lepäämään. Eli sitä mitä minä muistan ensimmäisestä päivästä olin omassa huoneessa kaksi päivää, sitten ohjaaja otti minua käsistä kiinni ja vei minut kaupunkiin. Poika, vastaanottokeskuksessa 4kk

34 2.2 Ohjaajan alkuinfo Ohjaajan nuorelle antamalla alkuinfolla (Liite 2) on kaksi selkeää tavoitetta: käydä läpi vastaanottokeskuksen ja oman yksikön toimintaohjeet ja säännöt, sekä antaa nuorelle tietoa hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan vastaanottokeskuksessa asuessaan. Nuoren tulee jo parin päivän sisällä saapumisestaan saada tietää, kuinka aikuiset odottavat hänen toimivan vastaanottokeskuksessa ja omassa yksikössään. Ohjaajan alkuinfon ohella, vastaanottokeskukseen sopeutumiseen myötävaikuttavat myös sairaanhoitajan alkutarkastus ja sosiaalityöntekijän alkuhaastattelu, joissa nuorelle annetaan tarvittavat tiedot hänelle kuuluvista terveys- ja sosiaalipalveluista. Oulun vastaanottokeskuksessa ohjaajan alkuinfo annetaan suullisesti mahdollisimman pian nuoren saavuttua, aina nuoren äidinkielelle tulkattuna. Tavoitteena on, että jokainen uusi asiakas saa alkuinfon viimeistään kolmen päivän kuluttua saapumisesta vastaanottokeskukseen. Asiakkaan fyysinen tai psyykkinen vointi voi luonnollisesti vaikuttaa alkuinfon ajankohtaan, koska alkuinfossa nuori saa paljon tietoa lyhyessä ajassa. Jo pelkkä uupumus vaikeuttaa suuren tietomäärän omaksumista yhdellä kertaa. Toivottavaa on, että ohjaajan alkuinfon pitää nuoren omaohjaaja. Luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen luominen omaohjaajan ja nuoren välille alkaa näin viimeistään ohjaajan alkuinfossa. Alaikäisyksiköissä työskentelevä henkilökunta on koulutettu havainnoimaan turvapaikanhakijanuoren mahdolliseen traumatisoitumiseen liittyvää käyttäytymistä kaikissa vuorovaikutustilanteissa, myös alkuinfossa. Ohjaaja tunnistaa nuoren mahdolliset yli- ja alivireystilat ja osaa normalisoida niitä. Asiakkaan tarkkailu sekä oman käyttäytymisen tiedostaminen on osa vuorovaikutusta, joten alkuinfoa annettaessa ohjaajan ilmeet, eleet ja äänenkäyttö ovat harkittuja. Nuoren aikuiseksi kasvamiseen ja itsenäistymiseen kuuluu rajojen hakeminen ja sääntöjen kyseenalaistaminen. On tärkeää arvostaa nuorta yksilönä, vaikka hän ei aina toteutakaan aikuisen toiveita vaan asettuu jopa niitä vastaan. Tämäkin irtiotto ja vastarinta palvelevat nuoren itsenäistymistä. 7 Koska vastaanottokeskuksen alaikäisyksikössä asuvalla nuorella ei ole vanhempia tai muita läheisiä sukulaisia jokapäiväisessä elämässään, työntekijöiden tehtävänä on toimia turvallisina ja välittävinä aikuisina. Työntekijät eivät kuitenkaan korvaa, tai pyri korvaamaan nuoren biologisia vanhempia, vaan toteuttavat vanhemmuuteen kuuluvia tehtäviä ammatillisesti. Säännöt, ohjeet ja määräykset asettavat selkeät rajat nuorelle, mutta on tärkeää, että nuori saa myös tietää mitä sääntöjen rikkomisesta seuraa. Ohjaajan tulee osata selittää nuorelle sääntöjen merkitys, sillä johdonmukaiseen hoitoon ja kasvatukseen kuuluu asioiden perusteleminen. Olemassa olevien toimintatapojen jatkuva kertaaminen on keskeistä lasten ja nuorten hoidossa ja kasvatuksessa. Alkuinfon yhteydessä nuorelle kerrotaankin, että infon sisältöä kerrataan vielä useasti hänen kanssaan, ja että nuori voi aina kysyä ohjaajilta itselleen epäselvistä asioista. Alkuinfon yhteydessä nuori sitoutuu vastaanottokeskuksen sääntöihin sekä hänelle osoitettuun työ- ja opintoimintaan, eli käytännössä viikoittaisiin yleisten tilojen siivousvuoroihin ja koulunkäyntiin. Ryhmäkodin asiakkaat allekirjoittavat ohjaajan alkuinfon yhteydessä kirjallisen sopimuksen sääntöjen noudattamisesta ja tukiasumisyksikön asiakkaat allekirjoittavat työtoimintasopimuksen. Työtoimintasopimuksessa nuorelta edellytetään osallistumista tarjottuun suomen kielen opetukseen ja viikoittaisiin siivousvuoroihin. Vain sopimuksen allekirjoittamalla on oikeutettu saamaan täyttä vastaanottorahaa. Jos nuori kieltäytyy opetus- ja työtoiminnasta, on syytä epäillä nuoren valmiutta asua tukiasumisyksikössä. Kouluvelvollisuutta ymmärtämätön asiakas todennäköisesti tarvitsee vielä ryhmäkodin tarjoamaa tehostettua ohjausta. On kuitenkin ensiarvoisen tärkeää varmistaa, että nuoret ymmärtävät velvollisuutensa ja tottuvat suomalaisiin käytäntöihin. Sopimukset, niin ryhmäkodin sopimus sääntöjen noudattamisesta kuin tukiasumisyksikön työtoimintasopimuskin, allekirjoitetaan, kun asiakas on saanut kaiken alkuinfoon kuuluvan informaation ja ymmärtää myös vastaanottokeskuksen sanktio- ja varoituskäytännöt Cacciatore, R Aggression portaat, s.146. Opetushallitus 2008.

35 2.2.1 Varoitukset ja sanktiot Vastaanottokeskusten alaikäisyksiköiden toiminta pohjaa vastaanottolakiin, ei lastensuojelulakiin. Keinot puuttua ei-toivottuun käyttäytymiseen ovat vastaanottokeskuksessa siten erilaisia kuin lastensuojelulaitoksissa. Vastaanottolaki mahdollistaa vastaanottorahan leikkaamisen sanktio-toimenpiteenä 8, joten tukiasumisyksikön asiakkailta vastaanottorahaa voi leikata määräajaksi. Varoituskäytäntö esitelläänkin tarkasti jo ohjaajan alkuinfossa. Jos nuori rikkoo allekirjoittamaansa työtoimintasopimusta, on koulusta pois luvatta tai jättää siivousvuoronsa hoitamatta, hänelle annetaan kirjallinen varoitus. Varoitusta annettaessa on varmistettava, että nuori ymmärtää täysin miksi hän saa varoituksen ja mitä siitä seuraa. Tästä syystä varoituksen antamiseen varataan aikaa ja se tehdään tarvittaessa tulkatusti. Oulun vastaanottokeskuksessa varoituskäytäntö on kolmeportainen. Ensimmäinen varoitus on muistutus siitä, että nuori on unohtanut velvollisuutensa. Toisen varoituksen yhteydessä nuoren kanssa keskustellaan vakavammin, jotta hän ymmärtää muuttaa ne toimintatavat, jotka ovat vastaanottokeskuksen sääntöjen vastaisia. Puhuttelusta huolehtii ensisijaisesti omaohjaaja tai sosiaalityöntekijä. Toisesta varoituksesta ilmoitetaan myös nuoren edustajalle. Kolmannesta varoituksesta seuraa vastaanottorahan leikkaaminen 20 %:lla yhdeksi kuukaudeksi. Kolmas varoitus annetaan nuorelle aina tulkatusti ja edustajaa informoidaan tapahtuneesta. Ryhmäkodin asiakkaat saavat vastaanottorahan sijasta käyttörahaa, joten varoituskäytäntöä ei sovelleta ryhmäkodilla. Ryhmäkodin toiminta perustuu tiiviiseen henkilökohtaiseen ohjaukseen, myös silloin, kun on syytä puuttua ongelmakäyttäytymiseen. Jos nuori on esimerkiksi luvatta pois koulusta, pyritään ei-toivottu käytös kitkemään keskustelemalla asiasta nuoren kanssa ja varmistamalla, että hän ymmärtää käyttäytymisensä seuraukset. Ryhmäkodin henkilöstömitoitus myös mahdollistaa sen, että yksikön jokaisen asiakkaan kasvatukselliset tarpeet huomioidaan yksilöllisesti ja vaikkapa kouluun lähtemistä opetellaan ohjaajan valvonnassa systemaattisesti, ajan kanssa. Sekä ryhmäkodilla että tukiasumisyksikössä voidaan sanktiona käyttää myös tietokoneen, pelikonsolin tai muiden pelivälineiden ja viihdykkeiden väliaikaista käyttökieltoa Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta 746/2011, 29

36 2.3 Omaohjaajuus Omaohjaajuussuhteen selkeä määrittäminen on tärkeää, koska asiakkaiden odotukset omaohjaajuuden merkityksestä ja sisällöstä vaihtelevat vaativista vähäisiin. Osalle nuorista omaohjaajuus on täysin vieras käsite, toiset taas toivovat omaohjaajansa olevan biologisen vanhemman kaltainen aikuinen. Turvapaikanhakijanuorella voi olla vaikeuksia luottaa vieraisiin, joten on ensiarvoisen tärkeää, että omaohjaaja kykenee luomaan luottamuksellisen ja asiallisen suhteen nuoren kanssa. Omaohjaajan velvollisuus on toimia aina nuoren edun mukaisesti, nuorta ymmärtäen. On kuitenkin huomioitava, että yksikön kaikki ohjaajat ovat työvuorossa ollessaan kasvatus- ja hoitovastuussa yksikkönsä jokaisesta asiakkaasta. Omaohjaajuuteen liittyy nuoren kokonaisvaltaisena kasvattajana toimiminen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi, mutta samat tavoitteet koskevat kollektiivisesti yksikön kaikkia asiakkaita. Omaohjaajuus Oulun vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköissä tarkoittaa nuoren yksilöllistä huomioimista, läsnäoloa ja tukemista. Omaohjaaja on ammatillisesti vastuussa nuoren kasvusta ja kehityksestä. Omaohjaajuutta toteutetaan tutustumalla nuoreen, hänen ajatuksensa ja mielipiteensä kuulemalla ja huomioimalla. Nuoren ja omaohjaajan arvot ja näkökulmat voivat olla hyvinkin erilaisia, mutta ehdoton, mustavalkoinen ajattelu ei sovi omaohjaajuuteen, eikä alaikäisten vastaanottotyön muihinkaan osa-alueisiin. Omaohjaaja järjestää säännöllisiä keskusteluaikoja, joissa käydään läpi nuoren kasvuun, kehitykseen, oppimiseen ja itsenäistymiseen liittyviä aiheita sekä kootaan nuoren henkilökohtaista hoito- ja kasvatussuunnitelmaa. Hoito- ja kasvatussuunnitelmaa täytetään yhdessä nuoren kanssa, jolloin tunnistetaan paitsi nuoren vahvuudet, niin myös ne elämänhallinnan osa-alueet, joissa nuorella on vielä opeteltavaa. Omaohjaajan kanssa omaa toimintaa tarkkailemalla nuori oppii myös itse arvioimaan omia taitojaan ja valmiuksiaan. Omaohjaajakeskusteluissa kannustetaan hyviin elämätapoihin ja vahvistetaan nuoren elämänhallinnan tunnetta. Samalla tehdään esikotouttavaa työtä antamalla nuorelle valmiuksia itsenäiseen elämään Suomessa, vastaanottokeskuksen ulkopuolella. Nuori oppii saadessaan palautetta toiminnastaan. Palautteen avulla nuori pääsee itse arvioimaan miten hän on toiminut, voiko hän jatkaa entiseen malliin, vai pitääkö joitain toimintatapoja muuttaa. Omaohjaajuuteen kuuluu luonnollisena osana nuoruuteen liittyvien konfliktitilanteiden selvittely, joista keskusteltaessa nuorta kannustetaan oppimaan omista virheistään. Kritiikkiä annettaessa on hyvä muistaa, että teko voi olla väärä tai huono, ei koskaan ihminen. Tapaan, jolla palautetta annetaan, on siis hyvä kiinnittää huomiota, sillä vuorovaikutuksen nuoren kanssa tulee aina olla arvostavaa ja kunnioittavaa. Samoin, sanattoman viestinnän suhteen omaohjaajan on muistettava pitää aikuisen ammatillinen linja. On tärkeää muistaa antaa nuorelle myös hyvää palautetta ja kehuja oikeista teoista ja valinnoista. Sillä saa usein aikaan lumipalloefektin, jolloin hyvät teot seuraavat toisiaan. 36 Eli tämä omaohjaaja oli hyvin viisas, koska minulla on hyvin lyhyt pinna ja tulen nopeasti vihaiseksi enkä pysty kontrolloimaan itseä. Sitten hän sanoi mulle että nyt sinä menet alakertaan hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä niin paljon, että sitten kun viha on lähtenyt pois niin tule uudelleen juttelemaan. Minä menin sinne ja hakkasin säkkiä ja sitten menin uudelleen juttelemaan. Ja sitten me puhuttiin ja minä vähän nauroin. Poika, muuttanut pois vastaanottokeskuksesta vuosi sitten, asui vastaanottokeskuksessa 1v 3kk

37 37 3. Psykososiaalinen tukityö alaikäisyksiköissä Psykososiaalinen tukityö käsitetään usein psyykkisen, hengellisen ja sosiaalisen tuen ja avun antamiseksi jonkin yksittäisen, mielen tasapainoa horjuttavan tapahtuman jälkeen. Alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanottotyössä psykososiaalinen tukityö ulottuu kuitenkin laaja-alaisemmin käytännön arkityöhön. Psykososiaalinen tukityö on nuoren tukemista turvapaikanhakuprosessin eri vaiheissa koko turvapaikkaprosessin ajan. Se on oleellinen osa vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköissä tehtävää jokapäiväistä hoito- ja kasvatustyötä, ja on näin ollen sisäänkirjoitettu kaikkiin niihin palveluihin, joita alaikäisille turvapaikanhakijoille vastaanottokeskuksessa tarjotaan. Vastuu psykososiaalisesta tukityöstä on vastaanottokeskuksen koko henkilökunnalla. Psykososiaalinen tukityö vaatii työntekijältä empatiaa ja aitoa kiinnostusta nuoren elämään, mutta ennen kaikkea ammatillisuutta ja vuorovaikutustaitoja. Psykososiaalinen tukityö ei voi onnistua ilman luottamuksellista vuorovaikutussuhdetta asiakkaaseen. Huolenpidon ja hyväksynnän lisäksi työntekijältä edellytetään myös realistisuutta sekä uskallusta tuottaa pettymyksiä. Ammatillisuuteen kuuluu paitsi aikuisen, niin myös työntekijän rooli. Lämmin, läheinen ja nuorta tukeva suhde on mahdollista rakentaa ilman liiallista omistautumista yksittäisen nuoren asioille. Arvostuksesta ja kunnioituksesta yksittäisiä nuoria, yksikön koko asiakaskuntaa sekä kollegoita kohtaan psykososiaalista tukityötä on tehtävä yhdenmukaisesti kaikkien nuorten kanssa. Se, mitä tarjotaan yhdelle nuorelle, on pystyttävä tarjoamaan myös kaikille muille. Vastaanottotyön ammatillisuuteen ei kuulu arvioida asiakkaan itsestään antaman kuvan oikeellisuutta. Turvapaikkaprosessiin liittyy eri toimijoita, joista jokaisella on omat eriytetyt tehtävänsä. Esimerkiksi turvapaikanhakijan ikään ja henkilöllisyyteen liittyvästä selvitystyöstä vastaa poliisi, turvapaikkaperusteiden tutkinnasta puolestaan maahanmuuttovirasto. 3.1 Psykososiaalinen tukityö arjessa Arjessa psykososiaalinen tukityö on yksinkertaisimmillaan kokoaikaista aktiivista läsnäoloa ja yhdessä tekemistä. Rajat ja rakkautta on vanha ja ehkä kulunutkin ilmaisu hoitamisesta, kasvattamisesta ja välittämisestä, mutta sisältää kuitenkin kaiken oleellisen. Päivärytmin säännöllisyys luo rakenteen nuoren ajankäytölle ja puitteet turvallisuudentunteen syntymiselle. Kun nuoren elämässä jo normaaliolosuhteissakin on kehitysvaiheeseen kuuluvaa rajojen hakemista, ajoin kaoottisuuttakin, on aikuisen tehtävä rakentaa ajankäytöllä raamit vuorokauteen. Ruoka-ajat, nukkumaan meneminen, siivousvuorot, koulu ja harrastukset ovat arjessa omilla pysyvillä paikoillaan. Psykososiaalinen tukityö vastaanottokeskuksen alaikäisyksiköissä on arjen askareissa auttamista sekä rinnalla kulkemista usein pitkäksi venyvän turvapaikkaprosessin ajan. Nuorten kanssa keskustelemalla koetetaan löytää keinoja, joilla oleskelulupapäätöksen odottamisen monelle aiheuttamaa turhautumista, pahaa oloa ja ikävää voidaan lievittää. Kaikille yksikön asiakkaille yhteisiä asukaskokouksia järjestetään säännöllisesti asiakkaiden mielipiteiden ja toiveiden kuulemiseksi. Kieliryhmittäin tulkatuissa asukaskokouksissa käydään läpi yhteisiä asioita ja suunnitellaan tulevaa toimintaa. Yksittäisten nuorten kanssa käytävissä tukikeskusteluissa tulkkia käytetään aina tarvittaessa, mutta välttämätöntä se ei kuitenkaan ole. Yhteisen kielen puuttuminen ei ole koskaan este psykososiaalisen tukityön tekemiselle. Yöt pyritään rauhoittamaan alaikäisyksiköissä niin, että lasten ja nuorten unirytmi pysyy normaalina. Ryhmäkodin nuorimmat asiakkaat ohjataan iltapalan, iltapesujen ja iltasadun myötä nukkumaan jo aiemmin, eikä tukiasumisyksikössäkään tehdä ruokaa, pelata pelejä tai katsella televisiota enää puolen yön jälkeen. Yöt ovatkin alaikäisyksiköissä pääsääntöisesti rauhallisia. Yöohjaajan velvollisuus on kuitenkin tarjota asiakkaiden tarvitsemaa psykososiaalista tukea aina tarvittaessa, vaikka keskellä yötä, toki osaston turvallisuustilanne huomioiden.

38 Turvapaikanhakijanuoren kulttuuri-identiteettiä pyritään pitämään yllä ja mahdollisuuksien mukaan vahvistamaan läpi turvapaikkaprosessin. Omaan kulttuuriin liittyviä tapoja ja taitoja voi harjoittaa vastaanottokeskuksessakin, valmistamalla vaikka kotimaan perinneruokaa yhdessä muiden asiakkaiden ja ohjaajien kanssa. Myös uskonto voi liittyä vahvasti identiteettiin ja sen merkitys korostuukin usein vaikeissa elämäntilanteissa. Siksi vastaanottokeskuksen henkilökunnan tehtävä on tukea nuorta oman uskontonsa harjoittamisessa, jos nuori niin itse haluaa. Suvun ja perheen merkitys on monelle uskontoakin suurempi, vaikka biologisten vanhempien tai muiden sukulaisten osallistuminen turvapaikanhakijanuoren elämään saattaa olla pelkän puhelinyhteyden varassa. Ohjaajien tärkeä tehtävä onkin auttaa nuorta pitämään henkinen yhteys perheeseensä. Psykososiaalinen tukityö on joskus kotimaataan ja perhettään ikävöivän nuoren lohduttamista: Miten äitisi lohduttaisi sinua nyt? 38 Elikkä joskus kaipaan omaa perhettä ja te ette voi sille mitään. Poika, ryhmäkoti, vastaanottokeskuksessa 7kk Psykososiaalinen tukityö edellyttää työyhteisössä jatkuvaa reflektointia, jolloin muutokset nuoren psyykkisessä tilassa huomioidaan ja raportoidaan eteenpäin vastaanottokeskuksen muille työntekijöille, ohjaajille, sosiaalityöntekijälle ja sairaanhoitajalle, tai tarvittaessa vastaanottokeskuksen ulkopuolisille palveluntarjoajille. Mahdollinen erityistuen tarve arvioidaan jokaisen nuoren kohdalla yksilöllisesti, taustat, kulttuuri sekä kehitystaso huomioiden. Psykososiaalista tukityötä tehdään nuoren kanssa turvapaikkaprosessin loppuun asti, päättyipä se miten tahansa, kuntaan muuttoon tai käännytykseen. Asiakkuuden päättyessä on tärkeää välittää eteenpäin oleelliset tiedot nuoresta asianosaiselle sosiaalityöntekijälle tai seuraavan majoittavan vastaanottokeskuksen tai laitoksen henkilökunnalle. Näin varmistetaan nuoren jatkosijoituspaikan oikeellisuus, sekä psykososiaalisen tukityön jatkuminen. En tiedä mikä on ohjaajien tärkein tehtävä, mitä minä olen pyytänyt ohjaajilta, kaikki on kyllä järjestetty ja kaikessa on autettu. Minusta tuntuu että kaikki on hyvin. Minä uskoisin, että heidän rooli on auttaa meitä ja tukea meitä joka asiassa. Poika, tukiasumisyksikkö, vastaanottokeskuksessa 4kk Elikkä sillon jos ei oo kovin niinku tuskallista, niin en puhu ohjaajien kanssa, mutta sillon kun se paine on niin kova ja on niin ärsyttävä, niin sillon puhun näistä ongelmista. Poika, ryhmäkoti, vastaanottokeskuksessa 7kk

TUKEA VARHAISEEN VANHEMMUUTEEN. Äitiyshuollon alueellinen koulutuspäivä 16.4.2015 Anne Murtojärvi

TUKEA VARHAISEEN VANHEMMUUTEEN. Äitiyshuollon alueellinen koulutuspäivä 16.4.2015 Anne Murtojärvi TUKEA VARHAISEEN VANHEMMUUTEEN Äitiyshuollon alueellinen koulutuspäivä 16.4.2015 Anne Murtojärvi Varhaisella vuorovaikutuksella tarkoitetaan kaikkea lapsen ja vanhempien yhdessä olemista, kokemista ja

Lisätiedot

Mielenterveys voimavarana. Psykologi, psykoterapeutti YET Tiina Röning TAYS/ EVA

Mielenterveys voimavarana. Psykologi, psykoterapeutti YET Tiina Röning TAYS/ EVA Mielenterveys voimavarana Psykologi, psykoterapeutti YET Tiina Röning TAYS/ EVA Mitä mielenterveys tarkoittaa Mielen terveys vs. mielen sairaus? Mielen kokemus hyvinvoinnista ja tasapainosta Sisäisiä,

Lisätiedot

PSYKOLOGI- PALVELUT. Varhaisen vuorovaikutuksen edistäminen

PSYKOLOGI- PALVELUT. Varhaisen vuorovaikutuksen edistäminen PSYKOLOGI- PALVELUT Varhaisen vuorovaikutuksen edistäminen Psykologipalveluiden vauvaperhetyö on suunnattu lastaan odottaville ja alle vuoden ikäisten lasten perheille. Se on yhtäaikaa ennaltaehkäisevää

Lisätiedot

VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO

VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO YHTEENVETO 5.9.2013 VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO Taustaa Aikuisten turvapaikanhakijoiden asiakaspalautekysely järjestettiin 17 vastaanottokeskuksessa loppukeväällä 2013. Vastaajia

Lisätiedot

Leikki interventiona. Aikuisen kannustava puuttuminen vuorovaikutustaitojen harjaannuttamisessa. Eira Suhonen 6.6.06

Leikki interventiona. Aikuisen kannustava puuttuminen vuorovaikutustaitojen harjaannuttamisessa. Eira Suhonen 6.6.06 Leikki interventiona Aikuisen kannustava puuttuminen vuorovaikutustaitojen harjaannuttamisessa Eira Suhonen 6.6.06 Erityispedagogiikka Käyttäytymistieteellinen tiedekunta Interventio laaja-alainen systemaattinen

Lisätiedot

Hyvä elämä hyvä mieli Lasten ja nuorten henkinen hyvinvointi

Hyvä elämä hyvä mieli Lasten ja nuorten henkinen hyvinvointi Hyvä elämä hyvä mieli Lasten ja nuorten henkinen hyvinvointi Toiminnanjohtaja Marita Ruohonen Suomen Mielenterveysseura 5.2.2008 Marita Ruohonen 1 Lapset, nuoret ja perheet Hallituksen politiikkaohjelma

Lisätiedot

TARINALLISUUS ARKIPÄIVÄSSÄ

TARINALLISUUS ARKIPÄIVÄSSÄ 9.-10.10.2007 Rovaniemi TARINALLISUUS ARKIPÄIVÄSSÄ elämäkertatyöskentelyn mahdollisuudet lastensuojelussa Johanna Barkman Pesäpuu ry www.pesapuu.fi Elämäntarina Ihminen tarvitsee monipuolisen ja riittävän

Lisätiedot

Mielenterveys voimavarana

Mielenterveys voimavarana Hyvinvoiva oppilaitos - Tietoa ja hyviä käytänteitä opetukseen Mielenterveys voimavarana Psykologi Psykoterapeutti, YET Tiina Röning Yhteistyössä: Mielen hyvinvoinnin opettajakoulutukset, SMS Mielen terveys

Lisätiedot

LASTEN JA NUORTEN MIELENTERVEYDEN EDISTÄMINEN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ

LASTEN JA NUORTEN MIELENTERVEYDEN EDISTÄMINEN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ 1 LASTEN JA NUORTEN MIELENTERVEYDEN EDISTÄMINEN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ n nimi: Ryhmä: Työssäoppimisen vastaava opettaja: 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ LASTEN JA NUORTEN MIELENTERVEYDEN

Lisätiedot

LAPSEN KASVUN JA KUNTOUTUMISEN PÄIVÄT 4.10.2013 Kuopio

LAPSEN KASVUN JA KUNTOUTUMISEN PÄIVÄT 4.10.2013 Kuopio LAPSEN KASVUN JA KUNTOUTUMISEN PÄIVÄT 4.10.2013 Kuopio TYÖPAJA A LEIKKI-IKÄISEEN LAPSEEN KOHDISTUVA VÄKIVALTA Tanja Koivula ja Tuomo Puruskainen AIHEET: Vammaisten lasten kohtaama väkivalta tutkimustiedon

Lisätiedot

Mitä jää tutkimuksen varjoon? Näkemyksiä käytännön työstä kehittämisen taustalle.

Mitä jää tutkimuksen varjoon? Näkemyksiä käytännön työstä kehittämisen taustalle. Mitä jää tutkimuksen varjoon? Näkemyksiä käytännön työstä kehittämisen taustalle. Tapio Halla, erikoislääkäri Tampereen kaupunki Mielenterveys- ja päihdepalvelut Psykiatrian polklinikka maahanmuuttajille

Lisätiedot

Prososiaalisen käyttäymisen vahvistaminen leikissä VKK-Metro 3.3.2015

Prososiaalisen käyttäymisen vahvistaminen leikissä VKK-Metro 3.3.2015 Prososiaalisen käyttäymisen vahvistaminen leikissä VKK-Metro 3.3.2015 FT, yliopistonlehtori Eira Suhonen Erityispedagogiikka Luennon teemat Turvallisessa ympäristössä on hyvä leikkiä Leikki vuorovaikutuksellisena

Lisätiedot

Traumat ja traumatisoituminen

Traumat ja traumatisoituminen Traumat ja traumatisoituminen Elina Ahvenus, psykiatrian erikoislääkäri Kidutettujen Kuntoutuskeskus Luennon runko Trauman käsitteestä Traumatisoitumiseen vaikuttavista tekijöistä Lapsuuden traumojen vaikutuksista

Lisätiedot

Psyykkinen toimintakyky

Psyykkinen toimintakyky Psyykkinen toimintakyky Toimintakyky = ihmisen ominaisuuksien ja ympäristön suhde : kun ympäristö vastaa yksilön ominaisuuksia, ihminen kykenee toimimaan jos ihmisellä ei ole fyysisiä tai psykososiaalisia

Lisätiedot

MITEN TOIMIA, KUN VANHEMMALLA ON VAIKEAA?

MITEN TOIMIA, KUN VANHEMMALLA ON VAIKEAA? MITEN TOIMIA, KUN VANHEMMALLA ON VAIKEAA? Perheaikaa 18.2.2016 Tytti Solantaus Lastenpsykiatri, emeritatutkimusprofessori Toimiva lapsi & perhe hankejohtaja (SMS) OMA TAUSTA Työ lasten ja perheiden parissa

Lisätiedot

Ylä-Pirkanmaan lastensuojelun kehittämishanke

Ylä-Pirkanmaan lastensuojelun kehittämishanke 2(6) Sisällys Aloite perhetyöhön... 3 Aloitusvaihe... 3 n suunnitelman tekeminen... 4 n työskentelyvaihe... 4 n työskentelyn arviointi... 5 n päättäminen... 5 3(6) Aloite perhetyöhön Asiakkuus lastensuojelun

Lisätiedot

KOHTI OSALLISTAVAA OPPIMISTA JA PEDAGOGIIKKAA MIKSI OSALLISTAVAA OPPIMISTA JA PEDAGOGIIKKAA?

KOHTI OSALLISTAVAA OPPIMISTA JA PEDAGOGIIKKAA MIKSI OSALLISTAVAA OPPIMISTA JA PEDAGOGIIKKAA? KOHTI OSALLISTAVAA PEDAGOGIIKKAA Kristiina Kumpulainen Leena Krokfors Lasse Lipponen Varpu Tissari Jaakko Hilppö Antti Rajala Professori Lasse Lipponen Helsingin yliopisto Opettajankoulutuslaitos Miksi

Lisätiedot

Helsinki 26.9.2013 VÄESTÖLIITTO RY. erityisasiantuntija

Helsinki 26.9.2013 VÄESTÖLIITTO RY. erityisasiantuntija OIKEUSMINISTERIÖLLE Pyydettynä lausuntonaan luonnoksesta lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annetun EU direktiivin suhteesta Suomen lainsäädäntöön

Lisätiedot

parasta aikaa päiväkodissa

parasta aikaa päiväkodissa parasta aikaa päiväkodissa Lastentarhanopettajaliitto 2006 varhaiskasvatuksen laadun ydin on vuorovaikutuksessa lapsen kehitystä ja oppimista edistävät lapsen kiinnostus, uteliaisuus ja virittäytyneisyys

Lisätiedot

Turvataitokasvatuksella turvaa lapsen elämään täydennyskoulutus (5 op)

Turvataitokasvatuksella turvaa lapsen elämään täydennyskoulutus (5 op) Turvataitokasvatuksella turvaa lapsen elämään täydennyskoulutus (5 op) Toivotamme Sinut lämpimästi tervetulleeksi opiskelemaan Turvataitokasvatuksella turvaa lapsen elämään -täydennyskoulutukseen. Koulutuksen

Lisätiedot

Adoptio ja nuoruusikä. HELSINKI 26.1.2016 Pirkko Lehto-Salo psykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, FT

Adoptio ja nuoruusikä. HELSINKI 26.1.2016 Pirkko Lehto-Salo psykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, FT Adoptio ja nuoruusikä HELSINKI 26.1.2016 Pirkko Lehto-Salo psykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, FT Luennon sisältö Yleisesti nuoruusiästä Adoptiolapsen kehityksen tiettyjä ominaispiirteistä

Lisätiedot

Osallisuus, osallistuminen ja yhteisöllisyys: hankkeita, projekteja vai arkista elämää?

Osallisuus, osallistuminen ja yhteisöllisyys: hankkeita, projekteja vai arkista elämää? Lasten marginalisoitumisen ehkäisy paikkalähtöisen osallistumisen keinoin (SA134949) Lasten ja nuorten marginalisaatioriskin hallinta varhaisen tunnistamisen avulla (SA264436) OSATUTKIMUS II: Lasten ja

Lisätiedot

Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen

Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen KT Merja Koivula Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen toimintaan Osallistuminen ja oppiminen

Lisätiedot

Mielenterveyden ensiapu terveyden edistäjänä. Mikko Häikiö, Pohjanmaa hanke X Terve Kunta päivät 24.1.2007 Paasitorni, Helsinki

Mielenterveyden ensiapu terveyden edistäjänä. Mikko Häikiö, Pohjanmaa hanke X Terve Kunta päivät 24.1.2007 Paasitorni, Helsinki Mielenterveyden ensiapu terveyden edistäjänä Mikko Häikiö, Pohjanmaa hanke X Terve Kunta päivät 24.1.2007 Paasitorni, Helsinki Terveyden edistäminen Prosessi, joka antaa yksilölle ja yhteisölle paremmat

Lisätiedot

Uutta Suomessa mielenterveyden ensiapu. Mikko Häikiö Pohjanmaa hanke Vaasa 11.5.2007

Uutta Suomessa mielenterveyden ensiapu. Mikko Häikiö Pohjanmaa hanke Vaasa 11.5.2007 Uutta Suomessa mielenterveyden ensiapu Mikko Häikiö Pohjanmaa hanke Vaasa 11.5.2007 Pohjanmaa hankkeen toiminta alue Vaasan sairaanhoitopiiri väestömäärä n. 174 300 pinta ala 7930 km 2 Etelä Pohjanmaan

Lisätiedot

Turva Minulla on turvallinen olo. Saanko olla tarvitseva? Onko minulla huolehtiva aikuinen? Suojellaanko minua pahoilta asioilta? Perusturvallisuus on edellytys lapsen hyvän itsetunnon ja luottamuksellisten

Lisätiedot

Auta minua onnistumaan. Miss sä oot? aikuisen läsnäolon merkitys lapselle seminaari 9.4.2014 Lahti

Auta minua onnistumaan. Miss sä oot? aikuisen läsnäolon merkitys lapselle seminaari 9.4.2014 Lahti Auta minua onnistumaan Miss sä oot? aikuisen läsnäolon merkitys lapselle seminaari 9.4.2014 Lahti Auta minua onnistumaan Vaikeuksien kasautumisen ja vakavampien käytösongelmien ennaltaehkäisy myönteisen

Lisätiedot

LAPSI JA PERHE KRIISISSÄ

LAPSI JA PERHE KRIISISSÄ LAPSI JA PERHE KRIISISSÄ LASTENOHJAAJIEN NEUVOTTELUPÄIVÄT 15.- 16.9.2011, Lahti Jouko Vesala (lähteinä Bent Falk, Pirjo Tuhkasaari, Jukka Mäkelä, Soili Poijula) Johdanto Lapsi/ nuori kehittyy vuorovaikutuksessa

Lisätiedot

Investointi sijaisvanhempaanparas

Investointi sijaisvanhempaanparas Investointi sijaisvanhempaanparas sijoitus Sijaisvanhemman hyvinvointi hyvän sijoituksen perustuksena Sijaishuollon päivät Lahti 29.9. 2015/Virpi Vaattovaara Oikea investointi sijaisvanhempaan tuottaa:

Lisätiedot

Oppimisympäristö lähtee ihmisistä miten rakentaa oppimisen iloa tukeva oppimisympäristö

Oppimisympäristö lähtee ihmisistä miten rakentaa oppimisen iloa tukeva oppimisympäristö Oppimisympäristö lähtee ihmisistä miten rakentaa oppimisen iloa tukeva oppimisympäristö Kouvola 14.2.2015 FT Eira Suhonen Erityispedagogiikka Systeeminen näkökulma oppimisympäristöön Perustuu ekologiseen

Lisätiedot

Lapsen ja kasvattajan välinen suhde:

Lapsen ja kasvattajan välinen suhde: Lapsen ja kasvattajan välinen suhde: Turvallinen päivähoidon aloitus ja oma hoitajuus -kehittäjäverkosto Tikkalan päiväkodissa 4.2.2010 Paula Korkalainen Pienet päivähoidossa huoli riittävästä turvallisuuden

Lisätiedot

Leikin ja leikillisten oppimisympäristöjen kehittäminen pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksessa

Leikin ja leikillisten oppimisympäristöjen kehittäminen pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksessa Leikin ja leikillisten oppimisympäristöjen kehittäminen pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksessa VKK-Metro Pääkaupunkiseudun kehittämis- ja koulutusyhteistyö 2014-2016 Helsingin kaupungin aineistopankki

Lisätiedot

Nuorena vanhemmaksi kiintymyssuhde ja sen varhainen tukeminen Hanna Lampi. Theraplayterapeutti Psykoterapeutti

Nuorena vanhemmaksi kiintymyssuhde ja sen varhainen tukeminen Hanna Lampi. Theraplayterapeutti Psykoterapeutti Nuorena vanhemmaksi kiintymyssuhde ja sen varhainen tukeminen Hanna Lampi Toimintaterapeutti (AMK) Theraplayterapeutti Psykoterapeutti Teinivanhemmuus voi olla valinta tai yllätys Merkitys kiintymyssuhteen

Lisätiedot

Nuori urheilija psykiatrin vastaanotolla. Urheilulääketiede 2015 Risto Heikkinen Diacor Itäkeskus

Nuori urheilija psykiatrin vastaanotolla. Urheilulääketiede 2015 Risto Heikkinen Diacor Itäkeskus Nuori urheilija psykiatrin vastaanotolla Urheilulääketiede 2015 Risto Heikkinen Diacor Itäkeskus yle.fi Psykiatria ja urheilu terve sielu terveessä ruumiissa mens sana in corpore sano TERVE MIELI TERVEESSÄ

Lisätiedot

Lapsinäkökulmasta lapsen näkökulmaan kuulemaan asettuminen on taitolaji

Lapsinäkökulmasta lapsen näkökulmaan kuulemaan asettuminen on taitolaji Lapsinäkökulmasta lapsen näkökulmaan kuulemaan asettuminen on taitolaji Jukka Mäkelä, lastenpsykiatri, VET lasten psykoterapeutti kehittämispäällikkö; lasten, nuorten ja perheiden palveluyksikkö 31.5.2011

Lisätiedot

ITSEARVIOINTI HENKILÖKUNNALLE. Arviointiasteikko: 1 - Ei koskaan 3 - Joskus 5 Johdonmukaisesti

ITSEARVIOINTI HENKILÖKUNNALLE. Arviointiasteikko: 1 - Ei koskaan 3 - Joskus 5 Johdonmukaisesti ITSEARVIOINTI HENKILÖKUNNALLE Arviointiasteikko: 1 - Ei koskaan 3 - Joskus 5 Johdonmukaisesti 1. Tervehdin lasta henkilökohtaisesti ja positiivisesti nimeltä heidät tavatessani. 1 2 3 4 5 2. Vuorovaikutukseni

Lisätiedot

EHKÄISEVÄN TYÖN TURVAAMINEN KUNNISSA

EHKÄISEVÄN TYÖN TURVAAMINEN KUNNISSA EHKÄISEVÄN TYÖN TURVAAMINEN KUNNISSA Juha Mieskolainen Länsi-Suomen lääninhallitus 12.11.2008 Päihdehaittojen ehkäisy eri KASTE-ohjelma 2008-2011: Päätavoitteet: ohjelmissa Osallisuus lisääntyy ja syrjäytymien

Lisätiedot

Lastensuojelun valtakunnalliset linjaukset ja laatusuositukset Laatupäivät Tampere 10.2.2009. 9.2.2009 Hanna Heinonen 1

Lastensuojelun valtakunnalliset linjaukset ja laatusuositukset Laatupäivät Tampere 10.2.2009. 9.2.2009 Hanna Heinonen 1 Lastensuojelun valtakunnalliset linjaukset ja laatusuositukset Laatupäivät Tampere 10.2.2009 9.2.2009 Hanna Heinonen 1 Lastensuojelun kansalliset linjaukset Kansallisten linjausten tavoitteena on ohjata

Lisätiedot

Poikien ja nuorten miesten moninaisuus mitä aito kohtaaminen edellyttää?

Poikien ja nuorten miesten moninaisuus mitä aito kohtaaminen edellyttää? Poikien ja nuorten miesten moninaisuus mitä aito kohtaaminen edellyttää? #Ainutlaatuinen- seminaari Antti Ervasti Erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Erityistason perheterapeutti Psykoterapeutti (ET,

Lisätiedot

Turvataidot tutuksi 14.11.201 5. Kaija Lajunen, Pirjo Lahtinen ja Carita Luukkainen

Turvataidot tutuksi 14.11.201 5. Kaija Lajunen, Pirjo Lahtinen ja Carita Luukkainen Turvataidot tutuksi Mitä turvataidot ovat? Taitoa pitää huolta itsestä ja omasta turvallisuudesta Taitoa toimia itseä suojelevalla tavalla kiusaamisen, alistamisen, väkivallan, houkuttelun ja seksuaalisen

Lisätiedot

Tiimityö jaettua vai jakamatonta vastuuta? Vaasa 11.6.2015

Tiimityö jaettua vai jakamatonta vastuuta? Vaasa 11.6.2015 Tiimityö jaettua vai jakamatonta vastuuta? Vaasa 11.6.2015 Petteri Mikkola Koko päivä pedagogiikkaa Lapsen itsetunnon ja minäkuvan vahvistaminen Lapsen sosiaalinen asema on aina aikuisten vastuulla Yhteinen

Lisätiedot

Vuorovaikutusta arjessa näkökulmana palaute

Vuorovaikutusta arjessa näkökulmana palaute Vuorovaikutusta arjessa näkökulmana palaute 28.5.2013 Minna Lappalainen, TtM, TRO, työnohjaaja minna.lappalainen@apropoo.fi Tavoitteena: Erilaisten näkökulmien ja työvälineiden löytäminen arjen vuorovaikutustilanteisiin:

Lisätiedot

Monikkoperheet. kaksoset ja kolmoset kasvatus ja yksilöllisyyden tukeminen. Irma Moilanen Lastenpsykiatrian professori, emerita Nettiluento 4.9.

Monikkoperheet. kaksoset ja kolmoset kasvatus ja yksilöllisyyden tukeminen. Irma Moilanen Lastenpsykiatrian professori, emerita Nettiluento 4.9. Monikkoperheet kaksoset ja kolmoset kasvatus ja yksilöllisyyden tukeminen Irma Moilanen Lastenpsykiatrian professori, emerita Nettiluento 4.9.2014 Monikkoraskauksien lukumäärät Tilasto vuonna 2012 794

Lisätiedot

Avaimia päivähoidon arkeen erityispäivähoidon kehittäminen osana varhaiskasvatusta Länsi ja Keski-Uudellamaalla

Avaimia päivähoidon arkeen erityispäivähoidon kehittäminen osana varhaiskasvatusta Länsi ja Keski-Uudellamaalla Sinikka Kuosmanen_luentorunko Sivu 1/14 Kolme kulmakiveä 1. Lapsi yrittää jatkuvasti ja spontaanisti saada kontaktia vanhempiinsa. 2. Vanhemmat osoittavat ottaneensa vastaan lapsen aloitteet. 3. Vanhempien

Lisätiedot

VISIO PIKKULAPSIPERHEIDEN

VISIO PIKKULAPSIPERHEIDEN VISIO PIKKULAPSIPERHEIDEN VARHAISESTA TUESTA 28.9.2011 1 Jukka Mäkelä, lastenpsykiatri, lastenpsykoterapeutti ja theraplay-terapeutti kehittämispäällikkö, THL, lasten, nuorten ja perheiden osasto KEHITYKSEN

Lisätiedot

Traumatisoituneen nuoren hoito -tapausesimerkkejä. Tuija Turunen, psykologi, psykoterapeutti Nuorisopsykiatrian päivät, Helsinki 4.4.

Traumatisoituneen nuoren hoito -tapausesimerkkejä. Tuija Turunen, psykologi, psykoterapeutti Nuorisopsykiatrian päivät, Helsinki 4.4. Traumatisoituneen nuoren hoito -tapausesimerkkejä Tuija Turunen, psykologi, psykoterapeutti Nuorisopsykiatrian päivät, Helsinki 4.4.2014 Traumatisoituneen nuoren kohtaaminen ja hoito on aina ainutlaatuista

Lisätiedot

MIELENTERVEYS ON ELÄMÄNTAITOA

MIELENTERVEYS ON ELÄMÄNTAITOA MIELENTERVEYS ON ELÄMÄNTAITOA turvaverkon varmistaminen mielen- terveystaitojen oppiminen yhteisöllisen oppilaitoskulttuurin rakentaminen HYVINVOIVA OPPILAITOS voimavarojen tunnistaminen ja vahvistaminen

Lisätiedot

Kukkapellon päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma

Kukkapellon päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma Kukkapellon päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma TOIMINTA AJATUS Kukkapellon päiväkoti sijaitsee Tampereen eteläisellä alueella kauniin Arboretumin puutarhan välittömässä läheisyydessä. Päiväkoti on perustettu

Lisätiedot

Väkivaltatyön kokonaisuus Jokaisella on oikeus väkivallattomaan elämään. Edunvalvonta ja vaikuttamistyö

Väkivaltatyön kokonaisuus Jokaisella on oikeus väkivallattomaan elämään. Edunvalvonta ja vaikuttamistyö Turvakotityö: Kriisityö Avotyö: Kriisityö ja selviytymisen tukeminen Väkivaltatyön kokonaisuus Jokaisella on oikeus väkivallattomaan elämään Verkko- ja puhelinauttaminen Etsivä ja jalkautuva väkivaltatyö

Lisätiedot

Elämän mullistavat muutokset. Keijo Markova 5.12.2013 parisuhdeterapeutti

Elämän mullistavat muutokset. Keijo Markova 5.12.2013 parisuhdeterapeutti Elämän mullistavat muutokset Keijo Markova 5.12.2013 parisuhdeterapeutti Miksi haluan puhu muutoksista? Muutos lisää stressiä yksilölle, parille ja perheelle Stressi voi olla niin suuri, ettei meidän opitut

Lisätiedot

Alkusanat. Oulussa 6. joulukuuta 2010 Anna-Liisa Lämsä

Alkusanat. Oulussa 6. joulukuuta 2010 Anna-Liisa Lämsä Masennus on yleisin nuorten mielenterveyden häiriö Suomessa, ja sen arvioidaan edelleen yleistyvän nuorten keskuudessa. Masennus on myös yksi yleisimmistä nuorten sairauslomien syistä ja yleisin ennenaikaiselle

Lisätiedot

VANHEMMAN ALKOHOLINKÄYTÖSTÄ KÄRSIVÄN LAPSEN TUKEMINEN

VANHEMMAN ALKOHOLINKÄYTÖSTÄ KÄRSIVÄN LAPSEN TUKEMINEN VANHEMMAN ALKOHOLINKÄYTÖSTÄ KÄRSIVÄN LAPSEN TUKEMINEN PÄIHDEPÄIVÄT 11.10.2011 TAMPERE Annikka Taitto 1 A-KLINIKKASAATIÖ LAPSI JA VANHEMPIEN ALKOHOLINKÄYTTÖ OPAS VARHAISKASVATUKSEN TYÖNTEKIJÖILLE Maritta

Lisätiedot

Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana

Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana Dosentti Elina Kontu Helsingin yliopisto Opettajankoulutuslaitos,

Lisätiedot

Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin

Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin Hyvää Ikää Kaikille seminaari Seinäjoella 18.9.2014 Marjut Mäki-Torkko Vammaispalvelujen johtaja, KM Mitä ajattelet ja sanot minusta Sitä luulet minusta Sinä olet

Lisätiedot

TEHTÄVÄNKUVAUS 1/5 I TAUSTATIEDOT. Lastentarhanopettaja II YLEISKUVAUS TEHTÄVÄSTÄ

TEHTÄVÄNKUVAUS 1/5 I TAUSTATIEDOT. Lastentarhanopettaja II YLEISKUVAUS TEHTÄVÄSTÄ TEHTÄVÄNKUVAUS 1/5 I TAUSTATIEDOT Tehtävän nimike Lastentarhanopettaja Henkilön nimi Koulutus Työpaikka Fyysisen työympäristön kuvaus II YLEISKUVAUS TEHTÄVÄSTÄ Tehtävän tarkoitus Lastentarhanopettajalla

Lisätiedot

Tervetuloa Teinilän Lastenkotiin

Tervetuloa Teinilän Lastenkotiin Tervetuloa Teinilän Lastenkotiin Lapsen nimi: LASTEN OIKEUKSIEN JULISTUS Lapsella on oikeus Erityiseen suojeluun ja hoivaan Riittävään osuuteen yhteiskunnan voimavaroista Osallistua ikänsä ja kehitystasonsa

Lisätiedot

Perhepäivähoidon varhaiskasvatussuunnitelma

Perhepäivähoidon varhaiskasvatussuunnitelma Perhepäivähoidon varhaiskasvatussuunnitelma Perhepäivähoidon toiminta-ajatus Perhepäivähoito tarjoaa lapselle mahdollisuuden hoitoon, leikkiin, oppimiseen ja ystävyyssuhteisiin muiden lasten kanssa. Varhaiskasvatuksen

Lisätiedot

Vanhempien päihdeongelma ja perhetyö. Espoo 13.3.2013 Matti Rajamäki Kalliolan Kansalaistoiminnan yksikkö

Vanhempien päihdeongelma ja perhetyö. Espoo 13.3.2013 Matti Rajamäki Kalliolan Kansalaistoiminnan yksikkö Vanhempien päihdeongelma ja perhetyö Espoo 13.3.2013 Matti Rajamäki Kalliolan Kansalaistoiminnan yksikkö Yleistä Alkoholin kokonaiskulutus oli noin 10,1 litraa asukasta kohden vuonna 2012. Yli 90 % suomalaisista

Lisätiedot

KUNNAT JA PALVELUNTUOTTAJAT KUMPPANEINA

KUNNAT JA PALVELUNTUOTTAJAT KUMPPANEINA KUNNAT JA PALVELUNTUOTTAJAT KUMPPANEINA Valtakunnalliset sijaishuollon päivät 4. - 6. 10. 2011 Vaasa Aikuisten vastuuta vai kilpailutettua palvelutavaraa YM Aulikki Kananoja TARKASTELUN LÄHTÖKOHTA Lapsen

Lisätiedot

Mielen hyvinvointi projekti 2009 2011. OPH:n verkottumisseminaari 22.9.2010 Ulla Ruuskanen

Mielen hyvinvointi projekti 2009 2011. OPH:n verkottumisseminaari 22.9.2010 Ulla Ruuskanen Mielen hyvinvointi projekti 2009 2011 OPH:n verkottumisseminaari 22.9.2010 Ulla Ruuskanen Miksi mielen hyvinvointia kannattaa edistää? edistää tutkinnon suorittamista edistää työllistymistä tukee nuorten

Lisätiedot

1 Johdatus integratiiviseen lähestymistapaan 18. 2 Psykoterapian tulos ja siihen vaikuttavat tekijät 35 Jarl Wahlström

1 Johdatus integratiiviseen lähestymistapaan 18. 2 Psykoterapian tulos ja siihen vaikuttavat tekijät 35 Jarl Wahlström 5 Sisällys Esipuhe 12 Kirjoittajien esittely 15 1 Johdatus integratiiviseen lähestymistapaan 18 Paula Lahti-Nuuttila ja Sanna Eronen Mitä integratiivinen lähestymistapa tarkoittaa? 20 Integratiivisen lähestymistavan

Lisätiedot

Kokemuksia vanhempien tukemisesta lapsen sijoituksen aikana, VOIKUKKIA 2002-2015

Kokemuksia vanhempien tukemisesta lapsen sijoituksen aikana, VOIKUKKIA 2002-2015 Kokemuksia vanhempien tukemisesta lapsen sijoituksen aikana, VOIKUKKIA 2002-2015 Sijaishuollon päivät 30.9.2015 Lahti Iina Järvi Virpi Kujala ja Irja Ojala VOIKUKKIA-vertaistukiryhmä Vanhemmille, joiden

Lisätiedot

Tuula Nyman, päiväkodin johtaja, Kartanonrannan oppimiskeskus, Kirkkonummi. Päivi Järvinen, esiopettaja, Saunalahden koulu, Espoo

Tuula Nyman, päiväkodin johtaja, Kartanonrannan oppimiskeskus, Kirkkonummi. Päivi Järvinen, esiopettaja, Saunalahden koulu, Espoo Tuula Nyman, päiväkodin johtaja, Kartanonrannan oppimiskeskus, Kirkkonummi Päivi Järvinen, esiopettaja, Saunalahden koulu, Espoo 1 Edistää lapsen kasvu-, kehitys ja oppimisedellytyksiä Vahvistaa lapsen

Lisätiedot

AUTA LASTA AJOISSA MONIAMMATILLISESSA YHTEISTYÖSSÄ EHKÄISEVÄN LASTENSUOJELUN TAVOITTEET JA PERIAATTEET

AUTA LASTA AJOISSA MONIAMMATILLISESSA YHTEISTYÖSSÄ EHKÄISEVÄN LASTENSUOJELUN TAVOITTEET JA PERIAATTEET AUTA LASTA AJOISSA MONIAMMATILLISESSA YHTEISTYÖSSÄ EHKÄISEVÄN LASTENSUOJELUN TAVOITTEET JA PERIAATTEET Etelä-Suomen aluehallintovirasto Marja-Leena Stenroos 29.4.2014 EHKÄISEVÄN LASTENSUOJELUN KÄSITE Käsite

Lisätiedot

Työskentely väkivaltaa käyttäneen isän kanssa

Työskentely väkivaltaa käyttäneen isän kanssa Työskentely väkivaltaa käyttäneen isän kanssa Työskentelyn tavoite Turvallisuustyö isän käsittää tässä neljän eri aihealuetta: riskien arviointi, riskien hallinta, vastuu ja yhteistyö Tunteiden tunnistaminen

Lisätiedot

Perhehoito hoivaa, huolenpitoa ja erityistä tukea. Kehittämispäällikkö Maria Kuukkanen, Perhehoitoliitto ry

Perhehoito hoivaa, huolenpitoa ja erityistä tukea. Kehittämispäällikkö Maria Kuukkanen, Perhehoitoliitto ry Perhehoito hoivaa, huolenpitoa ja erityistä tukea Kehittämispäällikkö Maria Kuukkanen, Perhehoitoliitto ry Mitä perhehoito on? Perhehoitolaki 1.4.2015 Ympäri- tai osavuorokautisen hoivan ja muun huolenpidon

Lisätiedot

Erityispedagogiikka päiväkodissa 6.3.2015. Lastentarhanopettajaliitto Keski-Suomen lastentarhanopettajat ry Puheenjohtaja Sanna Satosaari

Erityispedagogiikka päiväkodissa 6.3.2015. Lastentarhanopettajaliitto Keski-Suomen lastentarhanopettajat ry Puheenjohtaja Sanna Satosaari Erityispedagogiikka päiväkodissa 6.3.2015 Lastentarhanopettajaliitto Keski-Suomen lastentarhanopettajat ry Puheenjohtaja Sanna Satosaari Varhaiskasvatus tukee lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä

Lisätiedot

TYÖYHTEISÖTAIDOILLA JAKSAMISTA ELÄMÄÄN. Jyväskylä 20.10.2009

TYÖYHTEISÖTAIDOILLA JAKSAMISTA ELÄMÄÄN. Jyväskylä 20.10.2009 TYÖYHTEISÖTAIDOILLA JAKSAMISTA ELÄMÄÄN Jyväskylä 20.10.2009 Jaksaisimmeko työelämässä pidempään, jos osaisimme olla ihmisiksi keskenämme? Löytyykö apu työssä jaksamiseen ja jatkamiseen työyhteisötaidoista?

Lisätiedot

Mielenterveys voimavarana

Mielenterveys voimavarana Mielenterveys voimavarana Mielenterveydestä on esitetty aikojen kuluessa useita erilaisia näkemyksiä. Moderni määritelmä mielenterveydestä on terveyslähtöinen eli salutogeeninen. Mielenterveys nähdään

Lisätiedot

Nuoret tarvitsevat sosiaalista vahvistamista

Nuoret tarvitsevat sosiaalista vahvistamista Nuoret tarvitsevat sosiaalista vahvistamista Keskustan Työelämä- ja tasa-arvoverkosto puheenjohtaja Aila Paloniemi Keskustan vaihtoehto Lasten ja nuorten hyvinvointi syntyy lähiyhteisöissä Valtaosalla

Lisätiedot

Ryhmätoiminnan tausta-ajatuksia

Ryhmätoiminnan tausta-ajatuksia VOIKUKKIA-vertaistukiryhmän ohjaajakoulutus Ryhmätoiminnan tausta-ajatuksia VOIKUKKIA 2014 Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto ja Sininauhaliitto Tekijät: Virpi Kujala SISÄLTÖ Dialogisuus Narratiivisuus

Lisätiedot

RYHMÄYTYMINEN JA YHTEISÖLLISYYS OPPIMISEN APUNA

RYHMÄYTYMINEN JA YHTEISÖLLISYYS OPPIMISEN APUNA RYHMÄYTYMINEN JA YHTEISÖLLISYYS OPPIMISEN APUNA Kalevi Kaipio, KT, YM Jyväskylän Koulutuskeskus Oy PSYKOMYYTTI Opetus- ja kasvatusajattelua ja myös koulutusta ohjaa lähes yksinomaan psykologinen teoriaperusta

Lisätiedot

Arkistot ja kouluopetus

Arkistot ja kouluopetus Arkistot ja kouluopetus Arkistopedagoginen seminaari 4.5.2015 Heljä Järnefelt Erityisasiantuntija Opetushallitus Koulun toimintakulttuuri on kokonaisuus, jonka osia ovat Lait, asetukset, opetussuunnitelman

Lisätiedot

Syrjäytymisen monimuotoisuus - terveyden, toimintakyvyn ja terveyspalveluiden näkökulmasta Raija Kerätär 8.2.2013. www.oorninki.fi

Syrjäytymisen monimuotoisuus - terveyden, toimintakyvyn ja terveyspalveluiden näkökulmasta Raija Kerätär 8.2.2013. www.oorninki.fi Syrjäytymisen monimuotoisuus - terveyden, toimintakyvyn ja terveyspalveluiden näkökulmasta Raija Kerätär 8.2.2013 www.oorninki.fi Osallisuus - syrjäytyminen Sosiaalinen inkluusio, mukaan kuuluminen, osallisuus

Lisätiedot

Omaishoitajan voimavarat. Alustus Vantaalla 3.4.2014 Esa Nordling PsT Kehittämispäällikkö

Omaishoitajan voimavarat. Alustus Vantaalla 3.4.2014 Esa Nordling PsT Kehittämispäällikkö Omaishoitajan voimavarat Alustus Vantaalla 3.4.2014 Esa Nordling PsT Kehittämispäällikkö 1 Omaishoitajan karikot * Byrokratia * Velvoittava sitoutuminen * Avun vastaanottamisen vaikeus * Ammattilaisten

Lisätiedot

Varhainen tunnistaminen ja tuen piiriin ohjaaminen neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa

Varhainen tunnistaminen ja tuen piiriin ohjaaminen neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa Varhainen tunnistaminen ja tuen piiriin ohjaaminen neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa Tuovi Hakulinen-Viitanen Tutkimuspäällikkö, Dosentti 13.9.2012 Tuovi Hakulinen-Viitanen 1 Säännölliset tapaamiset

Lisätiedot

Ongelmallisesti pelaavan nuoren auttaminen

Ongelmallisesti pelaavan nuoren auttaminen Ongelmallisesti pelaavan nuoren auttaminen Lahti 9.4.2014 11.4.2014 Minna Kesänen 1 Rahapelaaminen ja digitaalinen pelaaminen Rahapelaaminen viittaa kaikkeen sellaiseen pelaamiseen, jossa voitto tai tappio

Lisätiedot

Lasten ja perheiden hyvinvointiloikka

Lasten ja perheiden hyvinvointiloikka Lasten ja perheiden hyvinvointiloikka Lasten ja perheiden hyvinvointiloikka on kuuden lapsi- ja perhejärjestön (Ensi- ja turvakotien liitto, Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto,

Lisätiedot

Muutoksessa elämisen taidot

Muutoksessa elämisen taidot Muutoksessa elämisen taidot Päivi Rauramo, asiantuntija TtM Työturvallisuuskeskus TTK paivi.rauramo@ttk.fi Työelämän muutosvirtoja Teknologian kehitys Tietotekniikan ja siihen liittyvien sovellusten kehitys

Lisätiedot

Näkökulmia mieslähtöiseen hyvinvointiosaamiseen. Matti Rimpelä Miestyön Foorumi IV 1.6.2011 Kokoushotelli Rantapuisto, Helsinki

Näkökulmia mieslähtöiseen hyvinvointiosaamiseen. Matti Rimpelä Miestyön Foorumi IV 1.6.2011 Kokoushotelli Rantapuisto, Helsinki Näkökulmia mieslähtöiseen hyvinvointiosaamiseen Matti Rimpelä Miestyön Foorumi IV 1.6.2011 Kokoushotelli Rantapuisto, Helsinki Poika Kevätpörriäisessä 1972 Mitä eroa on miehillä ja naisilla? Miehet kuolee

Lisätiedot

HENKINEN VALMENNUS MITÄ, MIKSI JA MITEN? Satu Kaski PsL, urheilupsykologi Huippu-urheiluseminaari 17.11.2012 Kotka

HENKINEN VALMENNUS MITÄ, MIKSI JA MITEN? Satu Kaski PsL, urheilupsykologi Huippu-urheiluseminaari 17.11.2012 Kotka HENKINEN VALMENNUS MITÄ, MIKSI JA MITEN? Satu Kaski PsL, urheilupsykologi Huippu-urheiluseminaari 17.11.2012 Kotka SISÄLTÖ Henkinen valmennus mitä? (tavoitteista, keinot ym) Mitä henkinen valmennus edellyttää

Lisätiedot

1. Lapsi on päähenkilö omassa elämässään

1. Lapsi on päähenkilö omassa elämässään Satakieli-teesit 1. Lapsi on päähenkilö omassa elämässään Lapsuus on arvokas ja merkityksellinen aika ihmisen elämässä se on arvojen ja persoonallisuuden muotoutumisen aikaa. Jokaisella lapsella on oikeus

Lisätiedot

TOIMIVA LAPSI & PERHE KOULUTUS LAPSET PUHEEKSI, VERKOSTOT SUOJAKSI

TOIMIVA LAPSI & PERHE KOULUTUS LAPSET PUHEEKSI, VERKOSTOT SUOJAKSI TOIMIVA LAPSI & PERHE KOULUTUS LAPSET PUHEEKSI, VERKOSTOT SUOJAKSI Ennaltaehkäisevän lapsikeskeisen työmenetelmän kehittäminen ja työskentelyn keskeiset periaatteet vanhemman sairastaessa 1.Riski- eli

Lisätiedot

Liian pieni lapsi Keskosperheen tukeminen ja vanhemmuuden haasteet. Vauvaperhetyöntekijä/sh Outi Manninen 13.03.2015

Liian pieni lapsi Keskosperheen tukeminen ja vanhemmuuden haasteet. Vauvaperhetyöntekijä/sh Outi Manninen 13.03.2015 Liian pieni lapsi Keskosperheen tukeminen ja vanhemmuuden haasteet Vauvaperhetyöntekijä/sh Outi Manninen 13.03.2015 Kasvu äidiksi Nainen siirtyy vauvan myötä äitiystilaan (Stern) Pystynkö pitämään pienen

Lisätiedot

Peltolammin päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma

Peltolammin päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma Peltolammin päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma TOIMINTA-AJATUS Peltolammin päiväkodissa vaalitaan myönteistä ja kannustavaa ilmapiiriä, jossa lapsen on turvallista kasvaa ja kehittyä yhdessä vertaisryhmän

Lisätiedot

Lasten ja perheiden keskeiset erityisen tuen tilanteet ja tukeminen. Marke Hietanen-Peltola, ylilääkäri Valtakunnalliset Neuvolapäivät 2014

Lasten ja perheiden keskeiset erityisen tuen tilanteet ja tukeminen. Marke Hietanen-Peltola, ylilääkäri Valtakunnalliset Neuvolapäivät 2014 Lasten ja perheiden keskeiset erityisen tuen tilanteet ja tukeminen Marke Hietanen-Peltola, ylilääkäri Valtakunnalliset Neuvolapäivät 2014 Äitiys- ja lastenneuvolan sekä kouluterveydenhuollon valtakunnallinen

Lisätiedot

Keskeiset ongelmat narsistisessa häriössä

Keskeiset ongelmat narsistisessa häriössä Keskeiset ongelmat narsistisessa häriössä kun lapsi omalla olemassaolollaan tuottaa vanhemmilleen iloa ja tyydytystä kun lapsi tulee hyväksytyksi, ymmärretyksi ja rakastetuksi omana itsenään kun lapsen

Lisätiedot

Mielenterveyden ongelmat ja vanhemmuus Ensi- ja turvakotien liitto/ Workshop 22.10.2013

Mielenterveyden ongelmat ja vanhemmuus Ensi- ja turvakotien liitto/ Workshop 22.10.2013 Mielenterveyden ongelmat ja vanhemmuus Ensi- ja turvakotien liitto/ Workshop 22.10.2013 Ansa Haavikko Maahanmuuttajavanhemman näkökulma Maahanmuutto ja erityisesti pakolaisuus kuormittaa mielenterveyttä

Lisätiedot

22.10.2014 M.Andersson

22.10.2014 M.Andersson 1 Kommenttipuheenvuoro: Reflektiivinen työote Mll:n seminaari Helsinki Maarit Andersson, kehittämispäällikkö Ensi- ja turvakotien liitto 2 Aluksi Vallitseva yhteiskunnallinen tilanne, kuntien taloudellinen

Lisätiedot

Maahanmuuttajapalvelut. Pakolaistaustaisten asiakkaiden vastaanotto ja palvelut 16.6.2014 Elina Hienola

Maahanmuuttajapalvelut. Pakolaistaustaisten asiakkaiden vastaanotto ja palvelut 16.6.2014 Elina Hienola Maahanmuuttajapalvelut Pakolaistaustaisten asiakkaiden vastaanotto ja palvelut 16.6.2014 Elina Hienola 17.6.2014 Pakolaisen polku - UNHCR:n rooli UNHCR YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu. Vastaa pakolaisten

Lisätiedot

Näkökulmia kuntoutumiseen. Jari Koskisuu 2007

Näkökulmia kuntoutumiseen. Jari Koskisuu 2007 Näkökulmia kuntoutumiseen Jari Koskisuu 2007 Mielenterveyskuntoutuksen tehtävistä Kehittää kuntoutumisvalmiutta Tukea kuntoutumistavoitteiden saavuttamisessa Tukea yksilöllisen kuntoutumisen prosessin

Lisätiedot

Kunnan rooli mielenterveyden edistämisessä

Kunnan rooli mielenterveyden edistämisessä Tiedosta hyvinvointia Mielenterveysryhmä 1 Kunnan rooli mielenterveyden edistämisessä Eija Stengård PsT, kehittämispäällikkö Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Eija Stengård, 2005 Tiedosta

Lisätiedot

"Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein

Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein "Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein Maarit Kairala Sosiaalityön e- osaamisen maisterikoulutus Lapin yliopisto/ Oulu 18.4.2013 Lähtökohtiani:

Lisätiedot

Kiintymyssuhteen vahvistaminen päihdeongelmaisessa perheessä. Marja Nuortimo Rovaniemi 2.11.2007 2.11.2007 1

Kiintymyssuhteen vahvistaminen päihdeongelmaisessa perheessä. Marja Nuortimo Rovaniemi 2.11.2007 2.11.2007 1 Kiintymyssuhteen vahvistaminen päihdeongelmaisessa perheessä Marja Nuortimo Rovaniemi 2.11.2007 2.11.2007 1 1. Yleistä Pidä kiinni-projektista, Talvikista ja Tuuliasta 2. Äiti ja perhe päihdekuntoutuksessa

Lisätiedot

Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia 2013-2017

Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia 2013-2017 Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia 2013-2017 1. Johdanto Seuran ensimmäinen strategia on laadittu viisivuotiskaudelle 2013-2017. Sen laatimiseen ovat osallistuneet seuran hallitus sekä

Lisätiedot

Miten lapsi oppii hyvinvointia ja myös pahoinvointia? Matti Rimpelä 30.3.2011 Elämyksiä ja elämää Hevonen osana hyvinvointipalveluja

Miten lapsi oppii hyvinvointia ja myös pahoinvointia? Matti Rimpelä 30.3.2011 Elämyksiä ja elämää Hevonen osana hyvinvointipalveluja Miten lapsi oppii hyvinvointia ja myös pahoinvointia? Matti Rimpelä 30.3.2011 Elämyksiä ja elämää Hevonen osana hyvinvointipalveluja Lapsi jaetaan osiin: Joukkoharha Koti kasvattaa Koulu opettaa Sosiaali-

Lisätiedot

Yhteistyö lastensuojelun erityiskysymysten parissa

Yhteistyö lastensuojelun erityiskysymysten parissa Yhteistyö lastensuojelun erityiskysymysten parissa Ohjelmajohtaja L A S T E N S U O J E L U N K E S K U S L I I T T O Arm feltintie 1, 0015 0 Hels ink i Puh. (09) 329 6011 toim isto@lskl.fi Erityisestä

Lisätiedot

LAPSEN ESIOPETUKSEN SUUNNITELMA

LAPSEN ESIOPETUKSEN SUUNNITELMA LAPSEN ESIOPETUKSEN SUUNNITELMA Koulun/päiväkodin nimi: Opettaja: Osoite: Puhelin: lapsen kuva Lapsen nimi: Äidin nimi: Isän nimi: Kotipuhelin: Työpuhelin (äiti): (isä): Minun esikouluni, piirtänyt 2 Esiopetus

Lisätiedot

Kuvataide. Vuosiluokat 7-9

Kuvataide. Vuosiluokat 7-9 Kuvataide Vuosiluokat 7-9 Kuvataiteen tehtävänä on kulttuurisesti moniaistisen todellisuuden tutkiminen ja tulkitseminen. Kuvataide tukee eri oppiaineiden tiedon kehittymistä eheäksi käsitykseksi maailmasta.

Lisätiedot

Lastensuojelusta tietäminen on eettinen velvoite

Lastensuojelusta tietäminen on eettinen velvoite Lastensuojelusta tietäminen on eettinen velvoite Päivi Petrelius, erikoistutkija THL/Lapset, nuoret ja perheet yksikkö Lastensuojelun tutkimus- ja kehittämishanke 2.10.2014 Esityksen nimi / Tekijä 1 Tutkimukseen

Lisätiedot