s. 57 Kuin toiveissa, mutta totta!

Transkriptio

1 4/ ,00 Luomulehti s. 26 Yhteistyöllä hyväntuulisia isäntiä ja ylämaankarjaa s. 30 Kokonaisvaltaista tilanpitoa s. 57 Kuin toiveissa, mutta totta! s. 8 Kansainvälisyys s.20 Vienti s.36 Toimintamalleja

2 NYT PAKETTIHINNOIN! VALTRA N103 H3 + VALTRA 36 -etukuormain NYT PAKETTIHINTAAN alv. 0% sis. alv. 24% VALTRA A93 H + VALTRA 36 -etukuormain NYT PAKETTIHINTAAN alv. 0% sis. alv. 24% TERVETULOA KAUPOILLE LÄHIMPÄÄN VALTRA-PISTEESEEN. Arvomme touko-kesäkuussa uudesta Valtra-traktorista tai Sampo Rosenlew -puimurista tarjouksen pyytäneiden kesken 3x1000 litraa polttoainetta. VALTRA MUKANA FARMERI & METSÄMATKALLA Tarjoushinnat sisältävät etukuormaimen, kysy tarjous tarvitsemistasi lisävarusteista! Paluu tulevaisuuteen Keskusteluissa ja mediassa esille tuleva mielikuva luomusta tuntuu kehittyneen huomattavasti viimevuosina. On kuljettu pitkä matka siitä, kun luomusta puhuttaessa kommentit alkoivat usein pienellä hörähdyksellä tai yksinkertaisilla, joskus jopa vihamielisillä tokaisuilla paluusta menneisyyteen. Jos yksittäisten antiluomuaktivistien ja median lempilapseksi nousseen aina sanavalmiin besserwisser-tähtitieteilijän esille nousseet kommentit jätetään omaan arvoonsa, julkisessa keskustelussa luomu nähdään yhä useammin tulevaisuuden tuotantomuotona. Maatalouskeskustelu alkaa pikkuhiljaa avautua ruokakeskusteluksi, joka laajentuessaan peltolohkotasoa laajemmalle tuo selkeämmin esille koko nykyisen globaalin ruokajärjestelmän ongelmat. Mitä enemmän pyrimme läpivalaisemaan tuotantoketjua, sitä helpompi on ihmisten valita lautaselleen lähellä tuotettua luomua nyt ja tulevaisuudessa. Jos saisimme vapaasti vaikuttaa siihen, minkälaista ruokaa tulevaisuudessa nautimme, on helppo tehdä valinta uusiutuvilla ja paikallisilla luonnonresursseilla tuotetun aidoista raaka-aineista valmistetun luomuruoan puolesta. Antiluomuaktivistien haaveilu kloonatusta hormonilihasta, bt-toksiineilla ja glyfosaa tilla höystetyistä maissista turskatomaattikastikkeessa ei saa kovinkaan monien suussa vettä kielelle vaan tuntuu lähinnä 1950-luvun scifi-mässäilyltä. Suotakoon näille kemikaaleista innostuville rauha tähän fantasiaan, jota he voivat kehitellä samalla kun naukkailevat nitraatilla maustettua torjunta-ainekoktailia. Suuri tekijä ruokakeskustelun avautumisessa on kansainvälistymien ja verkostoituminen. Tässäkin lehdessä näemme mm. kuinka eurooppalaiset luomuneuvojat ovat verkostoituneet ja kuinka pohjoismaiset luomujärjestöt tiivistävät yhteistyötä. Yhteistyö pitää meidät kuulolla kansainvälisestä keskustelusta ja antaa meille mahdollisuuden tuoda siellä käsiteltyjä aihepiirejä myös kotimaan kamaralle. Keskustelun avaamisen lisäksi kansainvälinen yhteistyö avaa konkreettisia mahdollisuuksia maatalouspolitiikan kehittämiseen, kun emme ole enää yhden tiedon varassa. Kansainvälistymisellä on ollut myös merkittävä rooli luomun jatkuvassa kehittymisessä ja monimuotoistumisessa. Uudet toimintamuodot, kuten kumppanuusmaatalous ja moniviljely, vaativat vielä selkeyttämistä ja kehittämistä, mutta ne on nähtävä varteenotettavina mahdollisuuksina tulevaisuudessa. Kumppanuusmaatalouden kehittäminen etenee pian myös Luomuliiton yhdessä ranskalaisten ja belgialaisten kanssa toteutettavan hankkeen avulla. Kirkkaita välähdyksiä on selkeästi nähtävissä tunnelin päässä, vaikka esteitäkin on vielä luomun tiellä ylitettävä. Säädökset eivät aina tahdo pysyä yhteiskunnan muutoksen perässä. Tästä hyvänä esimerkkinä on karjanlannan kompostoimisen kriminalisointi ja käytön hankaloittaminen useissa kunnissa samalla kun liukoisia ravinteita sisältäviä kemiallisia lannoitteita voidaan levittää lähes vapaasti. Pitkäjänteisen työn on tapana kuitenkin aina tuottaa tulosta. Samoin kuin mielipiteissä, luomu on muuttunut teknisessä osaamisessa menneisyydestä tulevaisuudeksi. Tulemme vielä näkemään senkin päivän, jolloin luomu on se tavallinen viljelymuoto, joka muodostaa standardit maataloustuotannolle. Jukka Lassila Luomuliiton puheenjohtaja Luomulehden päätoimittaja Pääkirjoitus Katso lisää: Kysy lisää! Valtra-myyjät, AGCO Suomi Oy Lähimmän Valtra-myyjän yhteystiedot saat numerosta tai Ilmoituksen traktorit erikoisvarustein. Suomalaiset lähettivät EU:n laajuisen Hyvän ruoan tuotanto -kampanjan valokuvatempauksessa viestejä päättäjille. Monipuolinen kansainvälinen yhteistyö avaa konkreettisia mahdollisuuksia maatalouspolitiikan kehittämiseen. Luomulehti 4/2013 3

3 Sisällys 4/ Paluu tulevaisuuteen 8 Euroopan luomuneuvojat tapasivat Suomessa 10 IFOAM koolla Liettuassa 12 Oppisopimuksella luomuviljelijäksi 13 Pohjoismaat tiivistävät yhteistyötä? 14 Reilun kaupan oliivioljyä Palestiinasta 17 Omien alkutuotannon tuotteiden myynti helpottunut 18 Saako lapsesi päivähoidossa luomuruokaa? 20 Seminaarissa ruodittiin luomuviennin näkymiä 22 BERAS: Matkalla kohti puhtaampaa Itämerta 24 Pienyrittäjien valmennus alkaa 25 Kannattavaa kuluttajan kohtaamista Palstat Alkupaloja... 6 Edunvalvontaa Euroopassa Tutkittua tietoa Luomua opiskelemassa På svenska Palveluksessanne Tuotteen tarina Kysymyksiä Yhdistyksistä...60 Tapahtumia KANNESSA: Yhteistyöllä hyväntuulisia isäntiä ja ylämaankarjaa 29 Kitkentää monella kielellä 30 KANNESSA: Kokonaisvaltaista tilanpitoa 32 Terveisiä kesän tapahtumista 36 Luomuinstituuttien toimintamalleja 38 Lisää sertifioitua tuotantoa Namibiaan 40 Kun paprikat pelästyttävät ihon 42 Tanskan esimerkit innostavat 44 Testillä tutkittu: luomu sopii ammattikeittiöön ja on maistuvaa 46 Lehmann Natur: Luomuhedelmiä ja -vihanneksia kaikille 47 EkoMentorskap ett redskap för att utveckla ekobranschen 48 Homeopatia vahvistaa eläimiä 50 Maataloutta mausteilla: poly-farming, CSA Pientuottajille myyntipaikka pikkurahalla 55 Uutuutena ohrattoja 56 Green & Blacks luottaa luomulaatuun 57 KANNESSA: Kuin toiveissa, mutta totta! 60 Pirkanmaalle uusi puheenjohtaja Sivu 14: Reilun kaupan oliiviöljyä Palestiinasta Sivu 24: Pienyrittäjien valmennus alkaa Sivu 48: Homeopatia vahvistaa eläimiä Kannen kuva: Soile Prokkola Luomulehti 4/2013 5

4 Alkupaloja Kohti Luomuviikkoa Yritysverkoston tapaamisessa Uudellamaalla tuli idea, että Luomuviikolla ( ) olisi hyvä saada kauppoihin sesonkituotteita! Luomuviikko on hyvä syy tarjota kauppaan silloin esille sopivia tuotteita - kaikkea ei tarvitse olla ympärivuotisesti tarjolla vaan erikoiserät ovat kiinnostavia asiakkaalle ja tuovat lisäarvoa. Luomuviikolle sopii hyvin sesonkituotteet. K-kaupat haluavat laajentaa luomuvalikoimaa Kansalaisaloite GMO-merkinnästä myös tuoretuotteissa, kertoo Ruokakesko Oy:n kehitysjohtaja Ari Sääksmäki. Geenimuunnellun rehun käytön lisääntyminen tavanomaisessa lihantuotannossa on aiheuttanut keskustelua lähikuukausina. Ilmari Ilonen hyödynsi yksittäisen kansalaisen vaikuttamismahdollisuudet ja teki kansalaisaloitteen geenimuunnellun raaka-aineen ilmoittamisvelvollisuudesta lopputuotteessa. Aloite pantiin voimaan eli nimen keräämiseen on aikaa asti. Elokuun puolivälissä oli kerääntynyt noin 5000 nimeä. Facebookin julkisessa ryhmässä GMO-vapaa Suomi oli samaan aikaa noin 500 jäsentä ja paljon keskustelua. Kansalaisaloite otettiin siellä innostuneesti vastaan kuin myös Luomuliiton sähköpostiryhmässä. Saadaanko riittävästi nimiä ajoissa kasaan? /fi/aloite/449 Kotimaiset Kasvikset ry / Teppo Johansson Ranska määrätietoinen ja sitoutunut Vuodesta 2007 vuoteen 2012 Ranskassa luomupinta-ala ja markkinat ovat kaksinkertaistuneet. Hehtaareita on jo reilu miljoona (3,7 % peltoalasta) ja euroja markkinoilla pyörii yli neljä miljardia. Hyvä kehitys saa jatkoa Ambition Bio ohjelmasta, jonka maatalousministeri Stéphane Le Foll julkisti kesäkuun alussa. Ohjelman tavoitteena on kehittää ranskalaista maataloustuotantoa ja lisätä osaamista kaikissa elintarvikeketjun osissa. Numeraalisena tavoitteena on tuplata luomupinta-ala. Ohjelma koostuu kuudesta osa-alueesta: tuotannon tukeminen, toimialojen rakenteiden kehittäminen, markkinoiden kehittäminen ja kuluttajainformaation lisääminen, tutkimuksen vahvistaminen ja tulosten käytäntöön siirtämisen lisääminen, luomumaatalousalan koulutuksen lisääminen sekä luomuasetusten suotuisan kehittämisen varmistaminen. Esimerkiksi yhtenä tuotannon tukemisen painopisteenä on kehittää selkeämpi ja vakaampi tukiohjelma kerralla koko ohjelmakaudelle. Ministeriö ilmoitti Suomesta edustajia EU:n innovaatio-ohjelmaan Nicolas TUCAT jatkuu Victor PEDRAZA sitoutuneensa sijoittamaan 160 miljoonaa euroa vuosittain EU:n maatalouspolitiikan kakkospilarin toimenpiteinä vuosina Lisäksi tuetaan luomumaataloutta vesiensuojelualueilla, jo luomuun siirtyneiden tilojen toimintaa, vahvistetaan toimia uusien luomumaanviljelijöiden mukaan saamiseksi ja varmistetaan luomuneuvonnan toiminta. Markkinoita kehitetään voimakkaasti julkisen sektorin keittiöiden kautta ja kuluttajalle suunnattua tiedotusta lisätään. Tutkimusosa-alueessa luomututkimukseen varataan oma erillinen ohjelma, mutta luomutuotannon menetelmiä otetaan myös enemmän mukaan muissa tutkimusohjelmissa. Koulutus suunnitellaan siten, että pystytään vastaamaan lisääntyneeseen luomuasiantuntijoiden tarpeeseen täydennyskoulutuksella sekä luomuun keskittyvillä koulutusohjelmilla. Eri toimijoiden yhteistyönä Ranska aikoo olla myös entistä aktiivisempi luomuasetusten kehittämistyössä. Organic Area (million ha) Worldwatch kääntyi luomuun Vielä muutama vuosi sitten Worldwatch-instituutti tarjosi vuosittaisessa katsauksessa geenimuunneltujen elintarvikkeiden käyttöönottoa oleellisena keinona maailman nälän poistamiseen ja luomua alempine satotasoineen huonona ratkaisuna. Tämänvuotinen raportti on kuitenkin otsikoitu toisin: Kestäviin tuotantojärjestelmiin luomutuotannon avulla. Raportin kirjoittajat Catherine Ward and Laura Reynolds toteavat, että vaikka luomun sadot jäävät keskimäärin tavanomaisen tuotannon satotasoista, kepary sen edut tulevat esiin erityisesti ääriolosuhteissa. He muistuttavat myös, että ilmastopäästöjen ja eroosion torjunnan kannalta luomulla on tutkitusti selkeitä positiivisia vaikutuksia. Omavaraisuuteen pohjautuva viljelyjärjestelmä on lisännyt suosiotaan erityisesti köyhien viljelijöiden keskuudessa. Peräti 80 % maailman sertifioiduista luomuviljelijöistä löytyykin kehitysmaista. Worldwatch-instituutti on voittoa tavoittelematon riippumaton ympäristöjärjestö, joka on perustettu vuonna Se edistää luonnonvaroihin ja ympäristöongelmiin liittyvää tietoa ja tiedon jakelua. Worldwatch-instituutti julkaisee vuosittain paljon luettua Maailman tila -kirjaa. Figure 1. Organic Agricultural Land by Region, Africa North America Asia Latin America Europe Oceania Source: Willer and Kilcher, The World of Organic Agriculture Luomuliiton edustaja kansainvälisissä asioissa Aira Sevón ja Fred Stoddard Helsingin yliopiston maataloustieteiden laitokselta valittiin edustamaan Suomea EU:n innovaatio-ohjelman (EIP European Innovation Programme) Focus Groupeihin eli työryhmiin. Luomutuotannon ryhmään valittu Sevón haluaa, että luomun mahdollisuuksia Arkisto/Reijo Käki hyödynnetään ohjelmassa mahdollisimman hyvin. Valkuaistuotannon ryhmään valittu Stoddard on tutkija, joka on perehtynyt erityisesti palkokasveihin. EIP:n alainen Horizon eli horisonttiniminen ohjelma kokoaa vuosina EU:n tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen yhden ohjelman alle ja korvaa aiemmat tutkimuksen puiteohjelmat. Horizonin kunnianhimoinen tavoite on parantaa Euroopan innovatiivisuutta ja teollisuuden ja tutkimuksen kilpailukykyä. Aiempiin puiteohjelmiin verrattuna pyritään kaiken kaikkiaan panemaan enemmän painoa tutkimustulosten kaupallistamiseen ja pk-yritysten osanottoon. Arkisto/Aino Sevón 6 Luomulehti 4/2013 Luomulehti 4/2013 7

5 Teksti: Arja Nykänen Euroopan luomuneuvojat tapasivat Suomessa 19 luomuneuvojaa 6 maasta pohtivat Suomen tapaamisessaan vaihtoehtoja valkuaisruokintaan ja vierailivat suomalaisilla luomutiloilla. Vuonna 2012 perustettiin verkosto eurooppalaisten luomuneuvojien kesken. Tavoitteena on vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia sekä oppia toisiltamme. Ensisijaisena keskustelu- ja kehittämisaiheena tapaamisissa on kotovaraisen valkuaisen hyödyntäminen luomukotieläinten ruokinnassa. Tapaamisiin osallistuu siis sekä kasvintuotannon että kotieläintuotannon neuvojia Pekka Terhemaa Ympin puutteen pääteltiin olevan suurin syy härkäpavun heikkoon kasvuun raiviopellolla. ja myös tutkijoita. Uusimmat tutkimustulokset ja käytännön kokemukset eri maista luovat keskusteluiden pohjan. Suomen tapaaminen oli jo kolmas ja mukana oli neuvojia Sveitsistä, Saksasta, Ruotsista, Tanskasta ja Iso-Britanniasta. Tällä kertaa keskityimme märehtijöiden valkuaisruokintaan ja erityismielenkiinnon kohteena oli etsiä soijalle vaihtoehtoja. Aiemmat tapaamiset ovat olleet Ruotsissa ja Saksassa ja silloin on keskitytty enemmän valkuaiskasvien viljelypuoleen. Suomalaisille neuvojille ja tutkijoille nämä tapaamiset ovat osa maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa hanketta, jossa kehitetään luomututkimuksen ja -neuvonnan välistä yhteistyötä. Suomalaiset luomutilat herättivät kiinnostusta Vierailimme tapaamisen aluksi kahdella luomutilalla Uudellamaalla. Peltomäen tilalla on 70 lehmää, jotka tuottavat luomumaitoa ja navetassa on robottilypsy. Tilalla on myös tehokas ja toimiva rehuntuotantoyhteistyö ympärillä olevien luomukasvinviljelytilojen kanssa. Peltomäki maksaa tiloille nurmisiemenet ja korjaa sadot itse, jolloin itse säilörehusta ei tarvitse tiloille enää maksaa. Nurmissa on mukana sekä puna- että alsikeapilaa, koska alsikeapila kestää paremmin kosteilla pelloilla. Karjan ruokinta perustuu hyvälaatuiseen säilörehuun, jossa ruokinnalliset arvot ovat kohdallaan. Väkirehuna käytetään vilja-härkäpapuseosta ja joskus hiukan rypsiä. Toisessa vierailukohteessa Anttilan luomukasvinviljelytilalla viljellään härkäpapua ja viljoja sekä viherlannoitusnurmia, joista kerätään säilörehusato kerran vuodessa. Tänä vuonna härkäpapu oli kylvetty raiviopellolle, jossa se ei tuntunut kovin hyvin viihtyvän. Pelto oli lannoitettu liha-luujauholla, mutta siementä ei oltu ympätty, mikä ainakin osittain saattoi selittää kasvuston heikkoutta. Viljelijä panostaa myös hyviin ja tehokkaisiin koneisiin, sillä viljelyssä on 350 hehtaaria peltoa. Soija yliarvostettu valkuaisrehuna? Ruotsalainen Niels Andresen näytti laskelmia, joiden mukaan soijan ruokinnallinen arvo on yliarvostettua. Sen aminohappokoostumus ei ole optimaalinen maidontuotannon kannalta. Maitotuotokset soijarehulla eivät ole niin suuria, kuin teoreettinen maksimi antaisi olettaa. Soijan valkuaisesta vain 10 % hyödynnetään maidon tuottoon ja loput menevät typpenä lantaan tai ureana maitoon. Ruokkimalla lehmät ilman soijaa pelkällä säilörehulla ja viljalla, saavutetaan 90 % siitä maitomäärästä, mitä lisäsoijaruokinnalla. Iso-Britanniassa ei soijan määrän sääteleminen sinänsä ole tavoitteena, vaan tutkimusta ja kehittämistoimintaa tehdään koko valkuaisruokinnan vähentämiseksi. William Waterfieldin mukaan Pekka Terhemaa Neuvojat tutustuivat Anttilan tilan konekantaan. Ajankohtaisista asioista oli kiinnostava keskustella kansainvälisessä porukassa. siellä kokeillaan niinkin alhaista soijan määrää kuin 2 % koko dieetistä. On myös viljelijöitä, jotka eivät käytä mitään valkuaisrehuja. Thorsten Haasen mukaan Saksassa pyritään vähentämään tuontivalkuaisen Suutarlan Marja Neuvonnan ja tutkimuksen yhteistyöstä lisää Luomupäivillä Mikkelissä määrää lisäämällä eläinten rehun käytön tehokkuutta. Lisäksi tuontirapsin määrää pyritään vähentämään ja sitä korvattaisiin kotimaisen herneen ja härkäpavun viljelyn lisäämisellä. Hyvä säilörehu ja tuottava laidun ruokinnan perusta Niels Andreseninkin laskelmien mukaan Pekka Terhemaa kannattaa panostaa karkearehun ruokinnallisten arvojen (sulavuus, valkuainen, kuidut) parantamiseen ostovalkuaisen sijaan. Margaretha Dahlberg Ruotsista esitti tuloksia säilörehun laatunäytteistä, jotka oli kerätty tiloilta. Näissä säilörehun laatu vaihteli erittäin paljon. Erityisesti hän kiinnitti huomiota siihen, että vaikka rehun raakavalkuaispitoisuus olisi eri rehuissa samansuuruinen, on valkuaisen koostumus niissä helposti hyvin erilainen. Niinpä hänen mukaansa pitäisi säilörehujen valkuaisanalyysejä tulkita tarkemmin ja sitä kautta pyrkiä entistä laadukkaampaan säilörehun tuotantoon. Sveitsissä on kehitetty laidunnurmen kasvuastemääritysjärjestelmä, jota hyödynnettäessä laiduntaminen saadaan tehokkaammaksi ja lehmät päästetään kullekin laidunlohkolle silloin, kun se on kasvuasteeltaan ruokinnallisesti tuottavinta. Robert Obristin mukaan näin päästään sellaiseen ruokintaan, että lisävalkuaista ei lehmille tarvitse antaa ja ne lypsävät 28 kilogrammaa maitoa päivässä. Paahdettu härkäpapu ja lupiini lehmien ruokinnassa Tanskassa tutkitaan tällä hetkellä härkäpavun ja lupiinin siementen paahtamisen vaikutusta niiden valkuaisen hajoavuuteen ja sitä kautta maidontuotantoon. Kristine Jorgensen esitteli tuloksia tiloilla toteutetusta kahdesta ruokintakokeesta, joiden perusteella härkäpavun siemenen paahtaminen lisää maitotuotoksia paahtamattomaan verrattuna, mutta korkeatuottoisissa karjoissa lisäystä on vaikeampi saavuttaa. Irene Fisker testasi sinilupiinin siemenen paahtamista ja tulokset osoittavat, että lehmät söivät paahdettua lupiinia mielellään ja myös maitotuotokset olivat suurempia. Kirjoittaja on luomuasiantuntija ProAgria Etelä-Savossa. 8 Luomulehti 4/2013 Luomulehti 4/2013 9

6 Noin tuhatta hehtaaria yhdessä miehensä kanssa viljelevän Laima Kamaitienen viljatilan pienempi aura oli 10-siipinen, isompi 12-siipinen. Perinteisten viljojen lisäksi hietaisilla pelloilla viljeltiin myös tattaria. Teksti ja kuvat: Mikko Rahtola IFOAM koolla Liettuassa Noin kaksisataa eurooppalaista luomualan vaikuttajaa kokoontui kattojärjestö IFOAMin EU-järjestön kongressiin ja EU-ryhmän kokouksiin Liettuan Vilnaan heinäkuun alussa. Pääteemoja olivat CAP-maatalouspolitiikan uudistus sekä EU:n luomusääntöjen uudistus. Luomuvuohitiloja Baltiasta löytyy useita. Vilnan lähellä olevan Andzela Dalia Emuzyte -tilan juustot olivat todella herkullisen makuisia. IFOAM-kongressissa käytiin läpi luomun nykytilaa sekä tukipolitiikan, valvonnan että tuotannon laajuuden osalta. Esimerkkinä vauhdilla kehittyneestä luomusektorista mainittiin viinin tuotanto, joka uuden EU-asetuksen myötä on voimakkaassa kasvussa. Esimerkiksi Italian tunnetun viinialueen Chiantin viinitiloista jo yli 80 % viljelee luonnonmukaisesti ja koko Euroopan alueellakin luomuviinin viljelyala on noussut yli 7 %:n, mitä voidaan pitää varsin kovana saavutuksena ottaen huomioon, miten tärkeä viljelykasvi viini Euroopassa on. Jos viinipuolelle kuului hyvää, kalankasvatuspuoli tuntui kärsivän, ei niinkään heikosta kysynnästä, vaan säädösten epäselvyyksistä ja perus tilastotietojen puutteesta. Luomukalanpoikasia vaaditaan, mutta kellään ei ole kattavia rekistereitä tai tilastoja mistä niitä saa. IFOAM:n maailmanlaajuinen puheenjohtaja Andre Leu painottikin erinomaisessa puheenvuorossaan sitä, että luomusta ei saa muodostua toivotonta säädösviidakkoa tai eri mantereiden välisen kauppapolitiikan pelinappulaa. Kahdenkeskisten sopimusten sijaan kansainvälisen luomualan tulee jatkaa työtä laajemman harmonisoinnin eteen. Leu kertoi omassa työssään nähneensä, miten luomu ei ole pelkästään tarjonnut uutta työtä ja toimeentuloa vaan myös pelastanut ihmishenkiä kolmannen maailman maissa, kun pienviljelijöille on tarjoutunut mahdollisuus saada vientituloja luomutuotteistaan. Luomun laajempi merkitys usein unohtuu EU-tason keskustelussa. Eurooppalainen toimintaohjelma Eurooppalainen luomukeskustelu keskittyi kahteen asiaan: luomun eurooppalaiseen toimintaohjelmaan ja ryhmäsertifioinnin arviointiin. Seminaarin paneelikeskusteluihin osallistunut EU:n komission luomuosaston uusi päällikkö João Onofre kertoi luomulainsäädännön haastavuudesta. Minulla on parinkymmenen vuoden kokemus EU:n alkutuotannon lainsäädännöstä ja luomulainsäädäntö on ollut tähänastisen urani monimutkaisin kokonaisuus, täynnä sisäisiä viittauksia lainsäädännöstä toiseen. Haluamme komissiossa kehittää lainsäädäntöä yhtenäisemmäksi ja tätä varten luomuasioiden siirto maatalousosastolta (DG AG- RI) kuluttaja- ja terveysasioista vastaavan osaston (DG SANCO) alaisuuteen on tarpeen. Onofre piti muiden kongressipuhujien tavoin tärkeänä, että luomua kehitetään laajempana kokonaisuutena ja sitä varteen tarvitaan yhteinen eurooppalainen luomun toimintaohjelma, jossa määritellään alan eurooppalaiset tavoitteet ja keinot niihin pääsemiseksi. Suomellekin tärkeiden kasvihuone- ja siipikarjasäädösten valmistelun Onofre totesi järjestelyjen vuoksi siirtyvän ensi vuoden puolelle. Onofre, samoin kuin useat muut puhujat olivat yhtenäisen luomuohjelman (action plan for organic food and farming) kannalla. Kaiken kaikkiaan seminaari osoitti jälleen, miten samankaltaisia eri maiden Liettuan luomutuottajien tori Vilnan torilla antoi hyvän yleiskuvan paikallisen luomutarjonnan runsaudesta. haasteet luomun suhteet ovat. Seminaarin jälkeisessä IFOAM-EU ryhmän kokouksessa eriäviäkin näkökulmia kuitenkin kuultiin. Tuleeko EU-ryhmän olla ensisijaisesti lobbaus-organisaatio vai enemmän ruohonjuuritason keskusjärjestö ja miten isojen ja pienten jäsenmaiden välejä hiertänyt äänivaltakysymys ratkaistaan? Nämä asiat siirtyivät kuitenkin työlistalla syksyn seuraavaan kokoukseen. Liettua: luomuisa vilja-aitta Kongressipaikaksi oli valittu EU:n puheenjohtajamaan Liettuan pääkaupunki Vilna. Kongressin ohessa päästiin tutustumaan paikallisen luomutorin toimintaan sekä lähialueen luomutiloihin. Uudelleen itsenäistymisen jälkeen Liettuaa ja sen maataloustuotantoa on rakennettu vahvasti koti, uskonto ja isänmaa hengessä ja mm. paikalliset luostarit olivat valinneet luomun tuotantotavakseen. Liettua voidaan jo historiallisestikin pitää yhtenä Euroopan vilja-aitoista ja se on vahvasti ottamassa paikkaansa takaisin. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää sitä, että viime vuonna Liettuasta vietiin luomuviljaa noin 45 miljoonaan kiloa. Maataloustuotanto on kuitenkin hyvin kahtiajakautunutta: osa tiloista on varsin pieniä ja paikallisesti toimivia, mutta tuhannen hehtaarin luomutilat ovat myös varsin yleisiä. Investointitarve on ollut valtava ja EU:n investointitukia on tarvittu ja käytetty merkittäviä määriä. Uutena mielenkiintoisena seikkana voisi pitää sitä, että Baltian tuottajat eivät vie luomua vain Länsi-Eurooppaan, vaan kasvava ja maksukykyinen suunta on Kaukasian alueen valtiot, joilla öljytulojen myötä on ollut selvästi halukkuutta maksaa luomusta hyvää hintaa. Logistisesti Liettua sijaitseekin erinomaisella paikalla, keskellä maantieteellistä Eurooppaa. 10 Luomulehti 4/2013

7 Edunvalvontaa Euroopassa Teksti: Elisa Niemi Soil Associationin ohjelman puolen vuoden koeaikana selvitetään, sopiiko fyysisesti raskas työ opiskelijalle. Pohjoismaat tiivistävät yhteistyötä? Suomen ja Ruotsin IFOAM-yhteyksistä vastaavat kokoontuivat toukokuun lopussa pohtimaan, miten pienten maiden ääni saataisiin IFOAMin EU-ryhmässä paremmin kuuluviin. Tapaaminen järjestettiin KRA- Vin tiloissa Upsalassa ja paikalla olivat Suomen IFOAM-edustaja Aira Sevón ja Luomuliiton puheenjohtaja Jukka Lassila sekä Ruotsista Gerald Altena, Kjell Sjödahl-Svensson ja Marianne Schönning. Paikalla oli myös Ruotsin Maataloustuottajien, LRF:n edustaja Eva Rülf. Kannattajajäsenenä IFOAMissa toimiva LRF (Lantbrukarnas riksförbund) on Suomen MTK:ta vastaava taho. Myös MTK ja SLC oli kutsuttu Upsalaan, mutta eivät ehtineet osallistumaan. Syy kokoontumiselle oli se, että luomualan kattojärjestö IFOAMin EU-ryhmä päätti helmikuussa äänestystapojen muuttamisesta niin, että suuret maat saavat enemmän valtaa. Asiaan yritetään vielä vaikuttaa seuraavassa EU-ryhmän yleiskokouksessa marraskuussa. Upsalaan oli toukokuussa tarkoitus saada koolle kaikki Pohjoismaat, joten keskustelua laajennettiin sähköpostitse kokouksen jälkeen. Myös muilta pieniltä mailta sähköpostitse saatujen viestien perusteella päädyttiin toistaiseksi ratkaisuun, ettei erillistä järjestöä Pohjoismaiden ja Baltian yhteistyölle vielä perusteta, vaan EU-ryhmän keskustelua seurataan yhdessä. Jos vaikutusvalta heikkenee EU-ryhmässä, Pohjoismaiden ja mahdollisesti Baltian yhteinen järjestö on tarpeellinen. Teksti: Katarina Boijer Kuvat: Soil Association Oppisopimuksella luomuviljelijäksi Käytännönläheisen luomuviljelyn opiskelu oli Britanniassa lapsenkengissään vielä muutama vuosi sitten. Sitten Soil Association alkoi välittää oppisopimuspaikkoja. Luomuviljelijöiden oli vaikea saada ammattitaitoista työvoimaa maatiloilleen ja viljelystä kiinnostuneiden oli vaikeaa saada koulutusta. Tähän kysynnän ja tarjonnan puutteeseen iskeytyi Britannian luomujärjestö, Soil Association. Tänä päivänä järjestö välittää oppisopimuspaikkoja maatiloille ympäri maan. Kokeneet luomuviljelijät opettavat tuleville luomuruoankasvattajille kädestä pitäen viljelyn salat. Tietotaito kiertämään Britannia on vuosisatojen ajan ollut maatalousmaa, mutta kaikki hyödyllinen tieto ollaan vaarassa menettää, ellemme siirrä sitä tuleville sukupolville, kertoo Ben Raskin Soil Associationista. Maatalous on kiehtova ammatti, mutta kokemuksen puute on suuri este tuleville ruoan kasvattajille, ellei ole sattunut Miten? Soil Association järjestää koulutuksen ja kerää opiskelijoilta osallistumismaksut, ulkopuolista rahoitusta ei ole. Suomessa oppisopimusopiskelu on valtion tukemaa ja se tehdään yhteistyössä oppilaitoksen kanssa. Keski-Uudenmaan KEUDA voi toimia luomupuutarhurin oppisopimuksen yhteistyötahona. kasvamaan viljelijäperheessä. Monen nuoren unelma on ulkoilmatyö. Mutta usealla on mielessään hiukan liian romanttinen kuva maataloudesta. Työ on äärimmäisen raskasta ja rahallinen hyöty usein minimaalista. Siltikin Soil Association on saanut satoja hakemuksia, ja se löi kaikki meidät ällikällä. Suosio oli räjähdysmäinen. Kolmisenkymmentä oppipoikaa- ja tyttöä on jo valmistunut ohjelmamme kautta, ja tänä päivänä he ovat töissä joko luomutiloilla tai perustaneet oman maatilan. Kaikista ei kuitenkaan ole rankkaan ja likaiseen työhön, jonka takia oppilaille tarjotaan ensin puolen vuoden koeaika. Kuuden kuukauden aikana karsitaan jyvät akanoista. Jos molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä, ja haluavat jatkaa, seuraa kahden vuoden tiivis opiskelujakso jonka aikana tutustutaan syvällisemmin luomuviljelyyn. Myös vaihtuvat vuodenajat tulevat tutuiksi. Koulutuksen aikana oppilas tutustuu myös useiden muiden luomutilojen työskentelytapoihin sekä käy koulutus-seminaareissa muiden opiskelijoiden kanssa. Jos oppilas haluaa myöhemmin perustaa oman luomuyrityksen, Soil Association auttaa kaikissa käytännön asioissa. Salaatin salaisuudet Esikaupungissa kasvanut Laura Green ei tiennyt ruoasta muuta kuin että se tulee supermaketista. Vanhempani olivat kiireisiä, eikä heille tullut mieleenkään että ruokaa voi valmistaa itse. Valmisateriat olivat jokapäiväisiä. Pihallamme kasvoi omenapuita, mutta kukaan ei koskaan kerännyt satoa. Omenat mätänivät maahan pudottuaan, Green muistelee. Nuorempana purjehdin maailman merillä, ja Tyynenmeren saarilla koin herätyksen. Ihmiset elivät luonnosta. Hedelmät noukittiin puista ja pensaista, vihanneksia kasvatettiin, vuohia lypsettiin, kanat tuottivat munia ja vapaana maata tonkivat possut päätyivät aikanaan lihoiksi. Mitään ei mennyt hukkaan. Maakravuksi palattuaan Green löysi Soil Associationin oppisopimusohjelman, ja liittyi mukaan, vaikka ei ollut koskaan kasvattanut yhtään mitään. Glouchesterin kreivikunnassa oppinsa ansainnut Green valmistui vuonna 2011, ja on nykyään töissä luomutilalla Devonissa. Oppiaikani oli antoisaa, ja koin alusta alkaen että tämä on juuri sitä mitä haluan tehdä. Oppitilalla oli myös kahvila sekä maatilamyymälä. Erilaiset salaatit löivät ällikällä. Kaikki ne maut! Miten salaatinlehti voikin maistua sinapilta?! Luomutuottajana ja -kuluttajana voin muuttaa asioita, joihin en ole tyytyväinen ja ymmärtää, miten haavoittuvainen asia ruoka on. Siihen vaikuttavat monet asiat; ilmasto, taloudellinen tilanne sekä tietysti nämä lihaskandaalit. Luomuruoka on mielestäni ainoa turvallinen vaihtoehto ihmisten ruokkimiseen, ja tulevat sukupolvet ovat meidän vastuulla. Maa on intohimoni. Maa on kaikki. Oppisopimuskoulutuksessa tehdään paljon työtä ryhmissä. 12 Luomulehti 4/2013 Luomulehti 4/

8 Teksti ja kuvat: Erkki Pöytäniemi Reilun kaupan oliivioljyä Palestiinasta Reilun hinnan maksaminen palestiinalaisille oliivituottajille on tärkein keino maalaisyhteisöjen ja kylien voimaannuttamiseksi ja siten pysyvän rauhan edellytys. Vietin kesäkuussa kymmenen päivää Palestiinan Länsirannalla. Vierailimme Länsirannan pohjoisosassa Jeninin lähellä Burqinissa sijaitsevassa Canaan Fair Tradessa. Yrityksen liikeidea on yksinkertainen: tuottaa ja viedä paikallisten palestiinalaisten viljelijöiden tuottamista oliiveista tehtyä luomu ja Reilun kaupan oliiviöljyä. Olimme yrityksen ja sen perustajan Nasser Abufarhan vieraina kaksi päivää saadaksemme selville, mistä yrtyksen toiminnassa oli kyse. Nasser Abufarha lähti Palestiinasta Yhdysvaltoihin opiskelemaan Vietettyään siellä 20 vuotta opiskellen tietotekniikkaa, liiketaloutta ja lopulta antropologiaa, hänen tohtorinväitöskirjansa toi hänet takaisin Palestiinaan. Tutkimus liittyi palestiinalaisten ja Israelin väliseen konfliktiin. Hän oivalsi, että Israelin miehityksen Luomu Reilun kaupan oliiviöljyn pulotus käynnissä. aiheuttaman palestiinalaisyhteisöjen ja erityisesti viljelijöiden syrjäytymisen ja eristymisen ratkaisuun tarvitaan myös taloudelisia malleja. Vuonna 2005 hän perusti Canaan Fair Trade -yrityksen ja Palestiinan Reilun kaupan yhdistyksen (PFTA; Palestinian Fair Trade Association) ja palasi kotikyläänsä Jalameen. Oliivipuu on Palestiinan symboli Oliivi on Palestiinan tärkein maataloustuote ja oliivipuu Palestiinan symboli - onhan oliivia viljelty alueella tuhansia vuosia. Palestiinan maatalousmaasta 80 prosenttia on oliivipuita ja 40 prosenttia maataloustulosta syntyy oliiveista. Palestiinan elintarvikemarkkina on täysin vapaakaupan armoilla; Israelin ja myös israelilaisten laittomien siirtokuntien tuotteilla on vapaa pääsy Palestiinan markkinoille. Samaan aikaan palestiinalaisten pääsyä omille mailleen ja vedenkäyttöä rajoitetaan eikä palestiinalaisilla ole käytännössä pääsyä Israelin markkinoille. Konfliktin keskellä elävät palestiinalaisviljelijät eivät usein pysty kattamaan edes poimintakulujaan, koska oliivien hinta paikallisella markkinalla on niin alhainen. Palestiinan Reilun kaupan yhdistys istuttaa Palestiinaan vuosittain uutta oliivipuuta. Uusien puiden istuttaminen on tärkeää, koska palestiinalaiset viljelijät menettävät jatkuvasti maitaan ja oliiviviljelmiään Israelin toimien seurauksena. Palestiinalaisia eristetään omista maistaan Israelin rakentamilla eristysmuureilla ja -aidoilla ja israelilaiset siirtokuntalaiset ja armeija tuhoavat oliiviviljelmiä. Palestiinalaisten viljelijöiden päähuolena onkin pääsy omille mailleen ja rajoitettu vedenkäyttö. Palestiinalaiset oliiviviljelmät tuotetaan pitkälti luomumenetelmillä johtuen keinolannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden rajoitetusta saatavuudesta ja viljelyn kannattamattomuudesta. Siitä huolimatta luomuviljelyssä sovelletaan normaalia kahden vuoden siirtymävaihetta. Oliivien viljely on laajaperäistä, mutta silti viljelmistä on pidettävä huolta, muun muuassa aluskasvillisuus on hallittava ja ikivanhat terassit vaativat jatkuvaa huolenpitoa. Viljelijät järjestäytyneet Reilun kaupan yhdistyksiin Sveitsiläinen IMO valvoo Canaan Fair Traden oliiviöljyn tuotantoa ja se on luomusertifioitua EU:n, USA:n ja Japanin markkinoille sekä saksalaisen Naturlandin yksityisen standardin mukaisesti. Lisäksi Reilun kaupan osalta Canaan Fair Trade on IMO:n, FLO:n ja Naturlandin sertifioima. FLO:n (Fairtrade Labelling Organizations International) sertifiointi tuottaa Suomessakin tunnetun Reilun Kaupan -merkin. Canaan Fair Trade onkin esimerkki siitä, kuinka kehittyvien maiden tuottajat joutuvat hankkimaan suurilla kustannuksilla useita ulkomaisia sertifiointeja varmistamaan markkinoillepääsynsä. Manal Abdallah esittelee oliiviöljyn varastointia tankkeihin Canaan Fair Tradella. Adil Irshaid näyttää kuinka tuoreen mantelin kuori rikotaan. Määritelmän mukaan Reilu kauppa on kaupallinen kumppanuussuhde, joka perustuu dialogiin, läpinäkyvyyteen ja keskinäiseen kunnioitukseen. Kun Canaan Fair Trade aloitti toimintansa oliivin ja oliiviöljyn tuotantoon ei ollut määriteltyjä Reilun kaupan ehtoja, joten Canaan Fair Trade teki aloitteen niiden kehittämiseksi. FLO julkaisi ensimmäiset ehdot Reilun kaupan öljykasvien tuottamiselle Palestiinan Reilun kaupan yhdistys koostuu 34 osuuskunnasta 43:ssa palestiinalaiskylässä. Yhteensä viljelijäjäseniä on noin 1700, jotka tuottavat yhteensä 5100 hehtaarilla, josta 3200 on luomusertifioitua. Loppuala on siirtymävaiheessa. Suurin osa tiloista ja Länsirannan maataloudesta ylipäänsä, on Länsirannan pohjoisosissa Jeninin lähellä, mutta osuuskuntia on myös etelämpänä. Canaan Fair Trade ja Palestiinan Reilun kaupan yhdistys muodostavat hyvin toimivan kumppanuuden yksityisen yrityksen ja kansalaisjärjestön välillä, joka on hyödyttänyt molempia osapuolia. Yhdeksää kasvia 30 hehtaarilla Toisena vierailupäivänämme tapaamme Muhammed ja Adil Irshaidin heidän tilallaan Jeninin eteläpuolella. He hoita- 14 Luomulehti 4/2013 Luomulehti 4/

9 vat noin 30 hehtaarin tilaansa kolmannen veljensä ja isänsä kanssa. Tila on tavanomaista suurempi ja ammattimaisesti hoidettu. Tilan työntekijät hyötyvät Reilun kaupan säännöistä. Muhammed Irshaid on myös aktiivinen Reilun kaupan yhdistyksessä ja hänet on hiljattain valittu Palestiinan Reilun kaupan yhdstyksen hallitukseen. Tilalla viljellään yhdeksää kasvia, joista oliivi on tärkein. Viime aikoina on istutettu myös mantelia vientiä varten. Muut viljelykasvit markkinoidaan paikallisesti mm. omena, aprikoosi ja persikka. Irshaidit suhtauvat avoimesti uusiin viljelykasveihin; he ovat esimerkiksi istuttaneet mäntyä pinjansiemenien tuottamiseksi. 90 prosenttia tuotannosta viedään Canaan Fair Trade on yhteistyökumppaneidensa avulla investoinut lähes 4 miljoonaa euroa liiketoimintansa kehittämiseen tuotantotiloihin, moderniin oliivipuristamoon, varastotankkeihin, pullotus- ja purkituslinjaan. Laatutuotteen tuottaminen edellyttää myös paljon tuottajien kouluttamista ja neuvontaa. Oliiviöljyn laatuun vaikuttaa eniten sadonkorjuuseen liittyvät seikat, ennen kaikkea se, että oliivit tulisivat puristamoon tuoreina ja ehjinä. Extra-virgin neitsytöljyn ehtojen täyttyminen edellyttää hyvälaatuista raaka-ainetta. Toimintatapojen kehittäminen yhdessä tuottajien kanssa on johtanut extra-virgin laadun osuuden nousuun alun 15 prosentista nykyiseen 80 prosenttiin. Kaiken kaikkiaan viljelijöille järjestetään noin 80 työpajaa ja koulutustilaisuutta vuosittain erilaisista aiheista oliivien laadusta ensiapukursseihin. Länsiranta on Israelin saartama ja ainoa vientisatama on Haifa Israelissa. Vienti edellyttää melkoista byrokratiaa, joten tuoretuotteiden vienti ei tule kysymykseen. Canaan Fair Traden liiketoiminnasta prosenttia tulee Reilun kaupan oliiviöljyn viennistä. Suurin markkina on USA, jota seuraavat Iso- Britannia ja Manner-Eurooppa. Kaukoitä ja Persianlahden alue ovat myös orastavia markkinoita. Suurin osa myynnistä on raaka-ainemyyntiä, mutta myös raaka-aineasiakkaat kuten amerikkalainen saippuavalmistaja Dr Bonner, nojaavat lopputuotteensa markkinoinnissa tuotteen palestiinalaiseen alkuperään ja Reiluun kauppaan. Viime vuosina kasvava osa istutettavista puusta on mantelia, minkä odotetaan olevan tulevaisuudessa viennin toinen tukijalka. Tähän mennessä Canaan Fair Tradessa päähuomio on ollut toiminnan rakenteiden kehittämisessä ja jo nyt tulokset ovat vaikuttavia. Jatkossa huomiota siirretään yhä enemmän viennin kehittämiseen, jotta lupaukset tuottajille voidaan lunastaa. Canaan Fair Tradella onkin poikkeuksellisen hieno tarina kerrottavanaan, mikä antaa hyvät eväät brandin ja kestävän liiketoiminnan kehittämiseen. Luomua konfliktin keskellä Canaan Fair Trade on Palestiinan merkittävin luomu- ja Reilun kaupan hanke, mutta ei suinkaan ainoa. Myöhemmin Palestiinan matkallamme söimme luomuillallista taiteilija ja elokuvaohjaaja Masen Saadehin tilalla, jossa yhdistetään luomun ja permakulttuurin periaatteita. Tila on Wallajeh in kylässä ja sitä uhkaavat Israelin eritysmuurit, jotka lähestyvät tilaa molemmilta suunnilta. Kukaan ei tiedä kummalle puolelle muuria tila jää. Alueen palestiinalaisviljelijät muuttavat kylistä sadonkorjuuaikaa varten rakennettuihin kivimajoihin ollakseen muurin tullessa ainakin samalla puolella viljelmiensä kanssa. Vierailumme viimeisenä lauantaina käymme Ramallahissa Bälädi-maalaistentorilla. Bälädi tarkoittaa arabiaksi tuoretta paikallista perinteistä ruokaa ja Sharaka-niminen vapaaehtoisten aloite pyrkii luomaan yhteyden palestiinalaisten pienviljelijöiden ja kuluttajien välillä. Vierailu Palestiinassa oli erittäin mielenkiintoinen ja silmiä avaava. Voin suositella matkaa kaikille, jotka haluavat matkoillensa muuta sisältöä kuin rannat ja shoppailut. Kaukaa Suomesta näemme vain uutisten välittämän konfliktin, mutta lähempi tarkastelu paljastaa paljon ihmisiä ja aloitteita, joilla haetaan tilanteeseen ratkaisuja. Luomulla ja Reilulla kaupalla voi olla oma osansa Lähiidän rauhan rakentamisessa. Teksti: Jaana Elo Omien alkutuotannon tuotteiden myynti helpottunut Helpotus pienimuotoiseen toimintaan on ollut voimassa pian kaksi vuotta, mutta monet yrittäjät eivät ole vielä hyödyntäneet sitä. Maatilojen ei tarvitse enää tehdä erillistä elintarvikehuoneistoilmoitusta, kun omia alkutuotannon tuotteita myydään pienimuotoisesti suoraan kuluttajille. Nyt riittää pelkkä ilmoitus. Ennen piti myös Tuottaja saa myydä kananmunia suoraan kuluttajille kg vuodessa ja toiminta luetaan vielä pienimuotoiseksi. hyväksyttää omavalvontasuunnitelma. Nyt sitä ei tarvitse edes lähettää viranomaiselle. Pienimuotoisuus on määritelty Maaja metsätalousministeriön asetuksessa 1258/2011. Esimerkiksi lehtivihanneksia saa myydä suoraan kuluttajille 5000 kg sekä toimittaa niitä myyntiin paikalliseen vähittäiskauppaan toiset 5000 kg ilman erillistä ilmoitusta. Myyntiä ei ole sidottu pelkästään maatilalle vaan tuottaja voi myös itse Nyt myös luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuvat kanojen ja sikojen tiivisteet. Marjo Koivumäki/Studio Apris Oy myydä tuotteitaan torilla. Alkutuotantoon lasketaan kuuluvaksi alkutuotannon tuotteiden toimittaminen seuraavaan elintarvikehuoneistoon, joko jatkojalostukseen tai vähittäismyyntiin. Kotitarveviljelijä voi myydä itse tuottamiaan kasviksia, marjoja ja hedelmiä kotona tai torilla. Tuotteita saa toimittaa myös paikalliseen vähittäismyyntiin. Esimerkiksi itse viljeltyjä uusia perunoita voi myydä paikalliselle vähittäiskaupalle. Myös oman omenasadon myyminen tai lahjoittaminen paikalliseen päivätai vanhainkotiin on mahdollista. Samat mahdollisuudet koskevat myös luonnonvaraisia marjoja ja sieniä. Jatkojalostuksesta tulee ilmoittaa kunnan viranomaiselle Alkutuotannon tuotteiden jatkojalostusta lainsäädännön helpotukset eivät koske. Esimerkiksi myytäväksi tarkoitettujen hillojen tai mehujen valmistuksesta on ilmoitettava kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle, samoin tulee muistaa, ettei liha ole alkutuotannon tuote vaan jaloste. Tuottajapalautettua lihaa voidaan myydä kuluttajille ilman erillistä fyysistä tilaa tai elintarvikehuoneistoa, mutta toimijan tulee huolehtia, ettei kylmäketju katkea missään vaiheessa eikä tuotteiden turvallisuus vaarannu. Tarkemmat määrät eri alkutuotannon tuotteille löytyvät ministeriön asetuksesta. Toivottavasti tämä byrokratian helpotus innostaa kaikkia alkutuotteiden tuottajia myymään tuotteitaan suoraan kuluttajille saadaan turhat välikädet pois ja oikeaa lähiluomua pöytään! Kirjoittaja on Luomuliiton elintarvikeasiantuntija. neuvonta@luomuliitto.fi, puh Muhammed Irshaid esittelee pieniä maukkaita hillo-omenia. Lisää kuvia aiheesta: erkki.photoshelter.com 16 Luomulehti 4/2013 Luomulehti 4/

10 Jos päivähoidossa saa luomutuotettuna vain yhden ruoan, se on usein aamupuuro. Luomutuotettujen elintarvikkeiden lisääminen päivähoitolasten aterioissa ei kustantaisi kuin muutamia senttejä ateriaa kohti. Teksti ja kuvat: Henna-Maria Lehtonen Saako lapsesi päivähoidossa luomuruokaa? Luomutuotettujen elintarvikkeiden terveellisyydestä hyötyisivät erityisesti lapset. Mutta löytyykö päivähoitolasten lautasilta luomuruokaa? Koska taapero- ja leikki-ikäisistä lapsista moni syö suurimman osan aterioistaan kodin ulkopuolella päivähoidossa, pystyttäisiin päivähoitopaikkojen luomuruoalla vaikuttamaan paljon esimerkiksi lasten torjunta-ainealtistukseen. Lasten kehittyvät aivot ovat alttiimpia torjunta-aineiden aiheuttamille haitoille sekä kehittymättömämmän aivo-veriesteen että pienempien kemikaaleja tuhoavien entsyymien pitoisuuksien vuoksi. Torjunta-aineiden pääsyä lasten elimistöön häiritsemään aivojen kehitystä tulisikin välttää. Luomutuotteita valitsemalla tämä on onneksi mahdollista. Esimerkiksi päivittäiselintarvikkeiden vaihtaminen luomuversioiksi poisti kliinisessä tutkimuksessa tuholaisten torjunnassa käytetyt organofosfaatit tutkimushenkilöinä olleiden lasten virtsasta käytännössä kokonaan jo viidessä päivässä. Paitsi vähemmän haitallisia, luonnonmukaisesti tuotetuissa elintarvikkeissa on usein enemmän terveyteen positiivisesti vaikuttavia yhdisteitä. Yhtenäisimpiä tutkimustulokset ovat kasvisten C-vitamiini-, magnesium- ja rautapitoisuuksien, sekä maidon rasvahappo-, ja vitamiinikoostumuksen osalta. Juuri näitä kasvavat lapset tarvitsevat. Lisäksi luonnonmukaisesti tuotetuilla kasvikunnan tuotteilla sekä maidolla on osoitettu olevan korkeampi antioksidanttikapasiteetti kuin tehotuotetuilla vastaavilla tuotteilla. Mitä esteitä? Luomutuotteiden luulisi siis löytäneen paikkansa päivähoitolasten lautasilta, mutta totuus on kaukana tästä. Vain murto-osa päivähoidossa käytetyistä elintarvikkeista on luonnonmukaisesti tuotettuja. Hajonta on toisaalta suurta. Yleisesti ottaen kunnallisissa päiväkodeissa on parhaimmillaan käytössä muutama yksittäinen luomutuote, kuten puurohiutaleet, kun taas yksityisissä päiväkodeissa ja perhepäivähoitopaikoissa käytännöt vaihtelevat laidasta laitaan. Luomuruoka saattaa olla hoitopaikan valtti tai perhepäivähoitajan arvovalinta, ja ruoka voi täten olla lähes täysin luomutuotettua. Useammissa paikoissa ruoka on kuitenkin täysin tehotuotettua. Miksi luomutuotteet eivät päädy päivähoitolasten lautasille? Kyllä se on hinta mikä estää luomutuotteiden laajempaa käyttöä, kertovat perhepäivähoitajat Mirka-Maria Viksten Turusta ja Heidi Lahtinen Paimiosta. Lahtisella on käytössä esimerkiksi luomukasvisliemikuutiot ja muitakin luomumaustevalmisteita, mutta laajempi luomutuotteiden käyttö vaatisi Lahtisen mielestä perhepäivähoitajien kulukorvausten nostoa. Vikstenillä on käytössä liemikuutioiden lisäksi jauhot ja hiutaleet sekä maitotuotteet luomutuotteina, joskus munia ja kasviksiakin. Molemmat haluaisivat lisätä luomutuotteiden käyttöä. Kaipaisin myös neuvontaa luomutuotteiden suhteen. Lasten kanssa kaupassa on hankalaa vertailla hintoja, ja löytää siten uusia luomuvaihtoehtoja lapsille, kertoo Lahtinen. Perhepäivähoitajat suhtautuvat myönteisesti ajatukseen ruokapiiritoiminnasta, joka olisi muokattu perhepäivähoitajien tarpeisiin. Ajatus tuottajien järjestämästä jakeluverkostosta, jonka kautta perhepäivähoitajille jaettaisiin kuivatuotteita ja lihapakasteita, saa innostuneen vastaanoton. Siinä missä perhepäivähoitopaikkoi-» Lasten kehittyvät aivot ovat alttiimpia torjuntaaineiden aiheuttamille haitoille. hin saataisiin lisää luomutuotteita neuvonnan ja kohtuuhintaisten jakelupalveluiden avulla, on keskitetyn kunnallisen ruokahuollon tilanne monimutkaisempi. Luomutuotteiden lisääminen kustantaisi vain muutamia senttejä enemmän ateriaa kohti, mutta homma ei etene kaupungin päättäjien asenteen ja tahtotilan vuoksi. Tarkoituksemme olisi edetä Portaat Luomuun ohjelmassa neljännelle portaalle vuoteen 2016 mennessä, mutta jumitamme yhä ensimmäisellä portaalla, kertoo Paula Juvonen Turun päiväkotiruokailuista vastaavasta Turun Seudun Kiinteistöpalvelusta turhautuneena. Juvonen ei näe myöskään yhteistyötä paikallisten tuottajien kanssa mahdottomana, vaikka tällä hetkellä ruoka tuleekin tukkujen kautta. Ruoanvalmistuksemme ollaan keskittämässä yhteen paikkaan, jolloin tavaran toimitus yksinkertaistuu logistisesti, ja yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa olisi entistä helpompi järjestää. Perhepäivähoitajien lisäksi siis Turun alueen päiväkotien ruokahuollosta vastaava Juvonenkin näkisi ruokapiirityyppisen jakelutoiminnan realistisena. Ehkä jakelurinki tuo jo lähitulevaisuudessa lähiluomua päivähoitolasten lautaselle? Kirjoittaja on elintarvikekemian alalta väitellyt tutkija, joka kokkailee tällä hetkellä hoitovapaalla luomuruokaa kahdelle pikkuiselleen. Katso artikkelin lähteet: 18 Luomulehti 4/2013 Luomulehti 4/

11 Teksti: Minna Nurro/Pro Luomu Luomun vientiponnisteluja kannattaisi suunnata itään, kertoo tuore selvitys. Seminaarissa ruodittiin luomuviennin näkymiä Suomalaisen luomun lupaavimmat vientinäkymät avautuvat itään päin, todettiin Pro Luomun keväällä järjestämässä seminaarissa. Luomun viennissä pätevät pitkälti samat säännöt kuin muussakin elintarvikeviennissä. Luomuvienti houkutteli noin 30 kiinnostunutta kuulijaa toukokuun puolivälissä Ässäkeskuksessa Helsingissä järjestettyyn seminaariin. Seminaarissa julkistettiin myös selvitys suomalaisen luomun vientipotentiaalista. Selvityksen laatinut Erkki Pöytäniemi Organic Food Finlandista arvioi, että suomalaisluomun parhaat tulevaisuuden vientinäkymät löytyvät itärajan takaa, jossa luomun kysynnän odotetaan kasvavan reippaasti tulevina vuosina. ScanStockPhoto Venäjä ja siellä erityisesti Pietari on etenkin luomumeijeri- ja -tuoretuotteille luontainen markkina-alue. Suomalaisilla elintarvikkeilla on siellä jo entuudestaan vahva asema ja hyvä maine, Pöytäniemi perusteli. Suomalaiskaupan kautta Pietariin? Yksi väylä Venäjän kasvaville luomumarkkinoille voi olla suomalainen päivittäistavarakauppa. Esimerkiksi S-ketjulla on Pietarissa ja sen liepeillä jo 14 myymälää. Kehitysjohtaja Marita Koskinen Prisma Venäjästä totesi seminaarissa, että venäläiskuluttajille on tarjolla melko vähän luomua vastaavia tuotteita. Sertifiointiorganisaatioita on kyllä useita, mutta ekologisen sertifikaatin hankkiminen on pitkä ja kallis prosessi. Luomutuotteiden haasteita Venäjällä ovat niiden korkeampi hinta ja asiakkaiden luottamus aitoon ekologiseen puhtauteen. Luomuhedelmille ja -vihanneksille logistiikkaketju on lisäksi melko pitkä, hän selvitti. Hinta vaikuttaa myös Venäjällä luomutuotteen menekkiin. Koskinen kertoi kuitenkin, että Pietarin Prismassa myynnissä olevat luomukaurahiutaleet, jotka ovat vain 4 % vastaavaa tavanomaista tuotetta kalliimpia, menevät jopa tavanomaisia paremmin kaupaksi. Pohjoismaissa luomu vetää Pohjoismaiden päivittäistavaramarkkinoilla luomun menekki on viime vuosina lisääntynyt ripeästi. Pohjoismaisten osuusliikkeiden osto-organisaatio Coop Trading onkin lanseerannut ympäristötietoisille kuluttajille tarkoitetun PL-tuotemerkin, Änglamarkin. Suomesta tätä PL-brändiä ei tosin löydy. Ostojohtaja Charlotte Nilsson Nordby Coop Tradingistä kertoi, esimerkiksi Tanskassa Coopin kaikesta ruokamyynnistä peräti 6,8 % oli luomua vuonna Coopilla on Euroopassa yli 80 luomutavarantoimittajaa, mutta suomalaisia näistä on vain kolme. Markkinat ja kuluttaja tunnettava Helsingin Myllyn toimitusjohtaja Miska Kuusela korosti, että luomun vienti ei poikkea muusta elintarvikeviennistä. Tuote- ja hintapositio sekä pakkaus on oltava kohdallaan, kohdemarkkinat ja -kuluttajat tunnettava, jakelukanava oikein valittu ja markkinoinnista huolehdittava. Luomuviennissä keskeisessä asemassa ovat myös tuotteen jäljitettävyys ja alkuperä sekä valmistajan oman toiminnan todennettu vastuullisuus. Myös asiakaskohtaisia erityisvaatimuksia on yleensä enemmän kuin tavanomaisessa viennissä, hän täydensi. Kuuselan mukaan luomuraaka-aineen Venäjän luomumarkkinat odottavat valloittamista Erkki Pöytäniemi Suomalaisia luomutuotteita esiteltiin viime talvena BioFach-messuilla Saksassa. Suomesta viedään luomua arviolta alle kymmenellä miljoonalla eurolla vuodessa, kertoo Pro Luomun julkistama Luomutuotteiden vientipotentiaalin analyysi. Vielä vuonna 2009 luomuvienti oli noin 14 miljoonaa euroa, mutta kotimaisen luomukysynnän kasvu ja kilpailun kiristyminen vientimarkkinoilla ovat supistaneet vientiä. Luomutuotteita vie Suomesta noin 60 yritystä, joista 4 5 vastaa suurimmasta osasta vientiä. Merkittävin vientituote on luomukaura ja siitä jalostetut tuotteet. Luomuviennistä noin viidesosa on raaka-aineita, enimmäkseen viljaa. Jatkossa luomuviennissä olisi satsattava entistä enemmän tuoteinnovaatioihin ja erilaistamiseen. Tärkeimmät vientimaat ovat tällä hetkellä Tanska, Ruotsi, Saksa ja Ranska. Venäjän luomumarkkinat olivat viime vuonna vain 115 miljoonaa euroa, mutta ne kasvavat arviolta 15 % vuosivauhdilla. Suomalaisten kannattaisi jatkossa tarjota luomua etenkin Pietarin alueelle. Kasvupotentiaalia on myös nykyisissä päävientimaissa sekä Pohjois-Amerikassa ja Kaukoidässä. Selvitys arvioi, että Suomen vuotuinen luomuvienti voisi parhaimmillaan nousta jopa sataan miljoonaan euroon. Tämä edellyttäisi julkiselta sektorilta johdonmukaista luomutuotannon ja -viennin edistämistä sekä yritystason strategisia valintoja. Selvityksessä ehdotetaan useita toimenpiteitä luomuviennin edistämiseksi. Luomutuotannon lisäämistä tukevien toimien lisäksi esitetään kansallista luomuvientistrategiaa, Pro Luomun yhteyteen perustettavaa luomuviennin edistämishanketta sekä EU-rahoitteisen luomun menekinedistämishankkeen käynnistämistä Venäjällä. Luomutuotteiden vientipotentiaalin analyysin laatimista rahoitti maaja metsätalousministeriö. Selvitys on saatavilla pdf-muodossa Pro Luomun nettisivuilla saatavuus ja hintavaihtelut ovat myynnin pullonkauloja. Hän pitää tuottajien yhteistoimintaa kaikkien etuna, sillä se lisää volyymia, varmistaa laatua ja on eduksi myös hintaneuvotteluissa. Vientiin kannattaisi tarjota etenkin jalostettuja premium-tuotteita. Jos luomuvientiä halutaan edistää kansallisella tasolla, sitä olisi tehtävä esimerkiksi osallistumalla kansainvälisille messuille kansallisilla osastoilla. Lyhytjänteinen hankerahoitus ei tuota kestävää rakennetta eikä pysyviä tuloksia, Kuusela kritisoi. Asiantuntijoita kannattaa käyttää Myös Fennopromo Oy:n toimitusjohtaja Eeva-Liisa Lilja painotti puheenvuorossaan markkinatuntemuksen tärkeyttä. Kaikkea ei voi eikä tarvitse osata itse, vaan asiantuntijoita kannattaa käyttää apuna niin kohdemaan valinnassa, tuotteen brändäyksessä kuin jakelukanavan valinnassa. Liljan mukaan suomalaisten olisi nyt tartuttava kiinni etenkin Venäjän luomukysyntään. Tutkimusten mukaan venäläisen keskiluokan kulutuskäyttäytyminen kehittyy luomuviennin kannalta suotuisasti ja suomalaisuus on kilpailuetu. Suora kuluttajaviestintä ja brändinrakennus on mahdollista myös pk-yrityksille muun muassa sosiaalisen median ja Suomeen suuntautuvan matkailun ansiosta, Lilja kannusti. 20 Luomulehti 4/2013 Luomulehti 4/

12 Teksti ja kuvat: Leena Saari Ravinteiden kierrätystä on selvitetty monenlaisilla maatiloilla. painopistettä tulisi siirtää maataloudesta pois kohti pistemäisempiä ja kustannustehokkaampia kohteita, kuten jätevedenpuhdistamoiden rakentamiseen ja niiden toiminnan tehostamiseen. Kustannustehokkuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä päästöjen vähentämiselle syntyvää hintaa, eli millä keinoilla päästään haluttuun lopputulokseen edullisimmin. Pelkästään maatalouteen painottuvat päästövähennystavoitteet voivat tulla lähes 10 kertaa kalliimmaksi verrattuna pistemäisten päästöjen vähentämiseen, joihin on sovellettavissa teknologisia ja helposti hallittavia ratkaisuja. Toisin sanoen päästövähennyskohteiden valinnalla on iso merkitys kustannustehokkuuteen ja loppuhintaan. Tuloja päästökaupasta? Ollikaisen mukaan maatalouden päästöjen vähentämisvaatimukset ovat olleet yleisesti liian tiukkoja, epärealistisia ja nattavuutena ja kohonneina kustannuksina, kun taas jätevedenpuhdistamoiden kustannuksia maksaisivat sadat tuhannet ihmiset. Maatalouden on kuitenkin osallistuttava päästövähennystalkoisiin, vaikka suurin työ tulisikin tehdä muilla sektoreilla. Ollikaisen mukaan maataloudessa voisi tarvittaessa käyttää porkkanaa ja keppiä, kuten asettamalla kemiallisille lannoitteille korkeampi vero, tukea taloudellisesti lähitilojen välistä yhteistyötä lannan hyödyntämiseksi, tai vastaavasti kehittämällä Itämeren alueelle ravinnepäästökauppa. Kerätyillä verotuloilla voitaisiin tukea esim. luomutuotantoa sekä suojavyöhykkeiden perustamista. Asettamalla kemiallisille lannoitteille oikeansuuruinen vero tulisi lannasta myös tavanomaisessa maataloudessa kannattavampi lannoitusmuoto. Täten lannan hyödyntämisalue voisi laajentua ja lantaa ei tarvitsisi sijoittaa peltoon tehottomasti. Ollikaisen mukaan maataloudessa tulisi vähentää byrokraattisuutta ja raportoinnin määrää. Itämeren alue ei ole yhtenäinen Itämeren maiden väliset kulttuurierot nousevat esiin myös Beraksen tuottaman koulutuspaketin kautta. Hans von Essenin esityksessä nostettiin esiin suuria eroja luomuun liittyvän tietotaidon osalta maiden välillä. Oppimisaineistossa (Beras guidelines) on materiaaleja kaikille koulutusasteille. Yliopisto-opiskelijoille on koottu luentomateriaaleja ja Järnassa on järjestetty jo kerran aiheeseen liittyvä kesäkurssi. Tällä hetkellä Järnassa on pilotoinnissa viljelijöiden yliopisto -kurssi, jossa luomutilat esittelevät toimintatapojaan ja jokaista luentopäivän aihepiiriä syventää lisäksi tutkija. Viljelijöiden ammattitaidon kohentamiseen on suunnattu erityisesti myös käsikirja kierrättävään luomutuotantoon (Guidelines book), joka suomennetaan. Lisäksi muuta oppimateriaalia tulee ainakin englanniksi nettiin. Projektin aikana on lanseerattu lähes kaksikymmentä lähiluomukeskusta ympäri Itämerta. Tulevaisuuden tavoitteena on rakentaa mm. brändi Puhtaan Itämeren ruokavaliosta, joka ohjaisi tarkemmin luomupainotteisten ja ympäristöystävällisten aterioiden suunnittelua. BERAS: Matkalla kohti puhtaampaa Itämerta Jacek Plottan tilalla Puolassa siat laiduntavat apilanurmella. Toisin kuin yleisesti ajatellaan, siat syövät apilaa vaikka eivät ole märehtijöitä. Ravinteiden hyödyntämistä voidaan parantaa monipuolisella rehuntuotannolla. Seuratun hankkeen tuloksina on lähiluomukeskuksia ja paljon koottua tietoa. Loppuseminaarissa oli esillä myös uusia näkökulmia. Beras-hankkeen loppuseminaari järjestettiin Gdanskissa Seminaarissa oli puhujina esimerkiksi Markku Ollikainen Helsingin Yliopistosta, useita viljelijöitä sekä hankepartnereiden edustajia Itämeren valuma-alueen maista. Seminaarissa esiteltiin maatalouden ravinnepäästöjen vähentämisen keinoja teoriassa kuin käytännön toimintaa esimerkiksi saksalaisen biodynaamisen Dömäne Fredeburgin tilan toiminnan kautta. Beras Implementation on EU-hanke, jossa edistetään ravinteiden kierrätystä ja lähiluomuruoan tuotantoa ja käyttöä. Hanke on ollut käynnissä vuosina , jonka aikana toimintaa on kehitetty kymmenellä suomalaisella luomutilalla, sekä laitettu alkuun kaksi lähiluomukeskusta. Hankkeen päättyessä syksyllä on toimintaa tarkoitus kehittää ja jatkaa mahdollisuuksien mukaan uuden hankkeen parissa. Kustannustehokkaita ratkaisuja Kaksi mielenkiintoisinta puheenvuoroa käsittelivät maatalouden ja muiden rehevöittävien päästölähteiden vaikutuksia Itämeren tilaan. Marianna Pastuszak Puolan meri- ja kalatutkimuskeskuksesta painotti rehevöittävien typpi- ja fosforipäästöjen vähentyneen Puolan Oder- ja Vistula-joissa vuosien välillä %. Samaan aikaan typpi- ja fosforin käyttömäärät Puolan maataloudessa ovat kasvaneet takaisin samalle tasolle kuin neuvostoliiton aikana. Typen käyttö on siis tehostunut maataloudessa, mutta syyt ovat epäselviä. Beras-hankkeessa on keskitytty ravinnepäästöjen vähentämiseen maataloudessa ja ruoantuotannossa. Ollikaisen puheenvuoro olikin uusi näkemys teemaan, sillä hänen esityksensä mukaan Implementaatio-hankkeessa on tehty vierailuja monipuolisilla kokoonpanoilla ja asiantuntijoita tuottajista tutkijoihin on tuotu yhteen. kalliita. Itämeren päästöjen tulisi vähentyä nopeasti, kun taas maatalous reagoi hitaasti muutoksiin. Maatalouden päästöjä on myös hankala ennakoida, koska siihen vaikuttavat mm. sää, lannan käsittely, eläinten ruokinta, maan muokkaus. Maatalouden fosforipäästöjen vähentämisellä on kova hinta, sillä kiristyvät tuotantoehdot heikentäisivät maatalouden kannattavuutta edelleen ja ruoan tuonnin määrä lisääntyisi. Maatalouden ravinnevähennystavoitteet maksaisi käytännössä tuottaja heikentyneenä kan- 22 Luomulehti 4/2013 Luomulehti 4/

13 Teksti ja kuvat: Harri Hakala Pienyrittäjien valmennus alkaa Valmennus on suunniteltu tukemaan saumattomasti yritysten käytännön työtä. Nürnbergilaisessa luomukaupassa tuottajat ovat niminä ja kuvina vahvasti esillä salaattitiskin takana. Nyt syksyllä Luomuinstituutti käynnistää uudenlaisen markkinointi- ja viestintävalmennuksen, joka tukee Luomuliiton keväällä aloittamaa pienyritysverkostotoimintaa. Valmennuksen aiheista annetaan tehtäviä, jotka ohjaavat sovittamaan esillä olevat asiat omaan yritykseen. Halutessaan osallistujat voivat valmennuksen tuella kehittää yrityksensä markkinointia kokonaisvaltaisesti jo valmennuksen aikana. Kasvot luomulle -valmennuksessa markkinointi paloitellaan kehitettäviksi osiksi, ja niihin liittyvä työ rytmitetään vuoden kiertoon. Näitä osa-alueita ja markkinoinnin linjauksia lähestytään käytännönläheisen kysymyspatteriston kautta. Oikeanlaisten kysymysten kautta jokainen yrittäjä saa otteen markkinoinnista. Nettikokouksessa olevan näkymä tietokoneen ruudulla. Esimerkiksi tuottajaryhmien kokouksissa on opeteltu kokoushuoneen kamera- ja kyselytyökalun käyttöä. Valmennuksen markkinointiasiantuntija Tiina Rintanen. Ryhmään kutsutaan vierailevia asiantuntijoita. Heidän pitämistään alustuksista keskustellaan ohjatusti. Osa vieraista tulee luomualalta, mutta oppia haetaan myös alan ulkopuolelta. Koko valmennuksen ajan mukana on asiantuntijoita, jotka tutustuvat ryhmään, kertovat omista aiheistaan ja vetävät keskusteluita. Markkinoinnin asiantuntijana toimii Tiina Rintanen, jolla on laaja-alainen osaaminen. Hän osallistuu luomun kehittämiseen aktiivisesti mm. Luomulehtineuvostossa. Yhteisöllisten verkkovälineiden asiantuntija on Laura Browne, joka on kehittänyt yhteisömanagerina erilaisten verkostojen sekä yritysten toimintaa ja on myös lähiruoka-aktiivi. Luomualan kehittämisen yleisenä asiantuntijana mukana on Jukka Rajala. Verkkovälineillä tehostetaan ja säästetään aikaa Sekä valmennuksessa että yritysten omassa viestinnässä hyödynnetään monipuolisesti nettiä. Valmennus luo hyvän pohjan sille, että yrittäjät oppivat käyttämään netin työkaluja vaivattomasti. Kuluttajien kohtaaminen verkon kautta tarjoaa paljon mahdollisuuksia, ja valmennuksessa käydään läpi, mitkä niistä sopivat kenellekin ja miten niitä hyödynnetään. Kannattavaa kuluttajan kohtaamista Ainakin kesäisiä tiedotusvälineitä seuraamalla näyttää siltä, että lähiluomuruoka on hyvin suosittua. Tuottaja ja asiakkaat ovat kumpikin tyytyväisiä, kun ruoka löytää ostajansa mahdollisimman suoraan ja läheltä. Onnistumisia löytyy joka puolelta kesäistä Suomea. Kuluttajan kohtaaminen vaatii kuitenkin runsaasti työtä ja osaamista etenkin, kun siitä halutaan tehdä pitkäaikaista ja kannattavaa. Markkinointi nähdään usein sinä pullonkaulana ja viisasten kivenä, johon tarttumalla uudet asiakkaat löydetään ja tavaraa saadaan liikkeelle. Tästä on helppo olla samaa mieltä, mutta oman yrityksen markkinointia voi olla vaikea parantaa. Oman työtaakan kasvattaminen on keinona kestämätön ja siinä rajat ovat jo saattaneet tulla vastaan. Lisäksi markkinointi ja sen kehittäminen tuntuvat työnä helposti vierailta ja vaikeasti Valmennettavalla ryhmällä on käytössään verkkoalusta, jonka kautta viestit kulkevat ryhmälle. Verkkoalustalla keskustellaan kurssin aiheista, ohjataan valmennuksen kulkua ja kootaan kurssin Facebookiin 2012 perustettu julkinen Ruokapiirit-ryhmä toimii melko vilkkaasti. Luomupienyrityksien verkoston suljettuun ryhmään voi kaikki kiinnostuneet yrittäjät pyytää saada liittyä mukaan. Keskustelu käynnistyy! Tausta tartuttavilta. Kevään 2013 aikana Luomuliitto on lähestynyt näitä kysymyksiä koordinoimalla pienyrittäjien valtakunnallista ja alueellista verkostoitumista (Luomulehti 3/2013). Yrittäjätapaamisissa on keskusteltu parhaista toimintatavoista ja halutuimmista sisällöistä. Taustalla ovat muun muassa Ruralia-instituutin vetämässä LuomuTIETOverkko -hankkeessa kokeillut ja kehitellyt toimintamallit, joissa hyödynnetään erityisesti vertaisryhmiä, nettiä ja vuorottelevien asiantuntija-alustusten kytkemistä oman yrityksen käytäntöihin. Kasvot luomulle -hanke toteuttaa Manner-Suomen Maaseudun kehittämisohjelmaa ja sitä rahoittaa Hämeen ELY-keskus valtakunnallisena hankkeena. Hanke on Luomuinstituutin toimintaa. materiaalit. Ryhmät kokoontuvat säännöllisesti verkkokokoushuoneessa. Kokoontumisia tallennetaan niitä osallistujia varten, jotka eivät pääse paikalle tai haluavat kerrata kokoontumisen sisältöä. Kasvot luomulle -valmennus auttaa myös yrittäjien yhteistyön kehittämisessä. Luomuliiton pienyritysverkosto kehittää valmennuksen ohella toimintaansa. Valmennuksen aikana huolehditaan siitä, että ryhmät pystyvät itsenäisesti viestimään tarkoituksenmukaisilla verkkovälineillä myös valmennuksen aktiivisen tukivaiheen jälkeen. Hyviä toimintatapoja myös ulkomailta Monipuolinen, uudenlaisia markkinointija viestintätapoja soveltavien esimerkkitapausten esittely on oleellinen osa valmennusta. Koti- ja ulkomailta haettuja hyviä käytäntöjä pohditaan luomualan pienten yritysten näkökulmasta. Valmennus harjaannuttaa keskustelemaan asiakkaan kanssa luomun vahvuuksista ja vastaamaan luomua koskevaan kritiikkiin. Luomun perusteita ja haasteita käsitellään uusinta tutkimustie- Tule mukaan! Valmennusryhmiä vedetään kahdessa vaiheessa: ryhmiä aloitetaan syksyllä 2013 ja vuoden 2014 alussa. Aktiivisin ryhmäkohtaisen valmennuksen vaihe kestää noin kolme kuukautta. Ryhmiä ja verkostoa tuetaan itsenäiseen toiminnan jatkamiseen. Valmennus maksaa 200 euroa. Lisätietoa ja ilmoittautumiset: puh Luomupienyritysverkoston tapaaminen Varsinais-Suomessa Pe klo Kaarlejoki Oy, Kaarlejoentie 17 (päärakennus) Ilmoittautumiset viimeistään ti Lisätietoja: jarjesto/verkostot toa hyödyntäen. Tietoa kytketään suomalaisen tuotannon käytäntöön. Suunnitteilla on myös tutustumis- ja opintomatka Saksaan, jossa on markkinoinnin kehittämisen kannalta mielenkiintoisia yrityskohteita. Mahdolliseen matkaan kuuluisivat myös maailman suurimmat BioFach-luomumessut Nürnbergissä. Erilaiset suoramyynnin tavat ja monet muut vaihtoehtoiset markkinointikanavat sopivat luomuun. Luomutuotteen valinta on jo sinällään usein pohdinnan ja vaihtoehtojen hakemisen tulos. Suomessa suuri osa kaupasta keskittyy suuriin yksiköihin, mutta monet kuluttajat hakevat aktiivisesti vaihtoehtoja. Kasvot luomulle -valmennuksen tavoitteena on parantaa pienten luomuyritysten markkinointia ja tukea uusien markkinointikanavien ja tapojen löytämistä. Monia hyviä toimintamalleja yhdistää tuottajan ja kuluttajan suora kohtaaminen. Lisätietoa ja ilmoittautumiset: puh Luomulehti 4/2013 Luomulehti 4/

14 Teksti ja kuvat: Soile Prokkola Yhteistyöllä hyväntuulisia isäntiä ja ylämaankarjaa Karjankasvatuskin voi olla ihmisarvoista työtä. Tähän pääsee varmimmin tekemällä yhteistyötä yksin pakertamisen sijaan. Jäppilässä on kolmen erillisen tilan yhteistyö perustuu kirjalliseen sopimukseen ja kannattavuutta parannetaan suoramyynnillä. Suuret sarvet aiheuttavat sen verran kunnioitusta kuvaajassa, että emo voi rauhallisena katsella otsatukan alta. Vasikat emoineen viihtyvät rannan puiden varjossa polttavalta auringolta suojassa. Pieksämäen Jäppilässä kolme maatilaa kasvattaa ylämaan karjaa Suomessa ennennäkemättömällä yhteistyökuviolla. Hyvätuuli Highland -sopimusyhteistyössä on mukana kolme tilaa, joiden isännät ovat Esko Rissanen, Matti Kauhanen ja Arto Pohjolainen. Rissanen kertoi nähneensä ylämaan karjaa ensimmäisen kerran Seinäjoen maatalousnäyttelyssä vuonna Kun tuotannon muutossuunnittelu oli meneillään, ylämaankarja oli yksi vaihtoehdoista. Vuonna 1999 otettiin ensimmäiset kolme hiehoa ja sonni Tanskasta. Seuraavana vuonna eläimiä ostettiin rekkalasti Ruotsista. Silloin tehtiin myös ensimmäinen luomusopimus. Nyt he ovat myyneet jalostuseläimiä jo kahdellekymmenelle tilalle. Yhteistyön aloittivat Rissanen ja Kauhanen. Pohjolainen tuli viljelijäksi vasta 2004 ja liittyi yhteistyöhön Rissasella oli aikaisemmin lypsykarja ja Kauhasella välitysvasikoihin perustuva lihakarjan kasvatus. Ylämaankarja vaatii entiseen verrattuna vähemmän investointeja, sillä karja, navetta ja lannanlevityskalusto on samassa paketissa, valaisee Rissanen. Jokaisella tilalla on 15 emolehmää, mitä yleensä pidetään aika vähänä. Eläimiä on tiloilla yhteensä keskimäärin 135 ja peltoalaa 170 hehtaaria. Joko omia tai muiden perinnemaisemia on hoidettavana 40 hehtaarin alalta. Jokaisella tilalla pellon määrä on suunnilleen sama. Huomattava osa pelloista on vuokrattuja. Aluksi oli vaikea saada peltoa vuokralle, kun oli luomussa, mutta nyt se asia on muuttunut niin päin, että mielellään vuokrataan luomutuottajalle, kertoo Rissanen. Kirjallinen sopimus kolmen tilan yhteistyöstä tehdään viideksi vuodeksi kerrallaan. Rissanen painottaa, että tärkeintä on, että kaikki ovat menossa samaan suuntaan ja siksi tavoitteiden määrittely on sopimuksen lähtökohta. Uusia asioita voidaan ottaa mukaan sopimukseen, kunhan ne palvelevat yhteistä tavoitetta. Nyt kun tilojen tuotantopanokset ovat tasakokoiset, niin tilat jakavat kustannukset, tuotot ja riskit. Kaikki työt on hinnoiteltu ja jos esimerkiksi joku tila ei kykene hoitamaan osuuttaan, niin kaksi muuta tilaa voivat hoitaa sen osuuden tavallaan urakointipalveluna. Tyypillinen asiakas on mökkiläinen. Reetta Kosola on Pieksämäeltä ja haki jauhelihaa hampurilaispihvien tekoon. Vaikka valmiita hampurilaispihvejäkin on tarjolla, hän haluaa tehdä ne itse. Arto Pohjolainen (vasemmalta), Matti Kauhanen ja Esko Rissanen uuden lihatiskin takana. Jäppiläläinen Seija Pulliainen ostamassa paistia. Hän on poikkeuksellinen asiakas, sillä paikkakuntalaisia on vakio asiakkaissa aika vähän. Eläintenhoitoa vuoroviikoin Yksi merkittävä etu yhteistyössä on vapaa-aika. Eläintenhoitovuoro on vain joka kolmas viikko. Poikimisaikaan yksi on koko ajan paikalla ja loput isännät hälytysvalmiudessa, jos apua tarvitaan. Rissanen kertoo, että vain noin yhdessä prosentissa poikimisissa on tarvinnut apua. Vasikan imemisen onnistuminen seurataan myös. Korvamerkit kannattaa laittaa muutaman tunnin sisällä poikimisesta. Silloin vasikka ei reagoi laittoon. Myöhemmin vasikka voi huutaa ja koko lauma tulee puolustamaan sitä. Seuraavana päivänä vasikka juoksee jo kovaa. Nyt kesällä eläimet on jaettu kuuteen laumaan ja niiden siirtelyssä laitumelta toiselle ovat kaikki mukana. Samoin silloin, kun teuraita otetaan. Kylvötyöt tehdään yhdessä, mutta sadonkorjuussa käytetään urakointipalve- luita. Lomitukset hoidetaan itse vuoronperään, niin eläimillä on tutut hoitajat. Myös lomituksesta maksettava palkka on hyvänä lisänä tulopuolella. Heinällä hitaasti hyvää lihaa Ylämaankarja on hyvin hidaskasvuista. Teuraaksi ne viedään kolmevuotiaana eli vuoden myöhemmin kuin nopeammin kasvavat rodut. Pääasiallinen rehu on korsirehu. Viljaa käytetään ainoastaan vasikoiden kesyttämiseen ja eläinten autoon höynäämiseen. Ruralia-instituutissa tehdyissä määrityksissä lihan omega-3-rasvojen osuudet olivat erinomaiset. Tämä heinäruokinnan vaikutus lihan terveellisyyteen on vielä hyödyntämättä markkinoinnissa, 26 Luomulehti 4/2013 Luomulehti 4/

15 pohtii Pohjolainen. Myöskään teuraaksi vietäessä eläimet eivät stressaannu, kun kuljetukset tehdään itse omalla tutulla kalustolla. Teurastamo on Kiteellä, jonne matkaa tulee 180 km. Rissanen toteaa, että heillä luomusäännöt ovat eläinten hoidon kannalta minimilähtökohta. Tiukentamisen varaakin säännöissä olisi. Rissaselle luomuun siirtymisen syy oli alun perin taloudellinen, mutta ei hän lannoitteiden ja myrkkyjen käyttöä kaipaa. Nurmien satotaso on noussut, mutta viljojen laskenut luomuun siirtymisen seurauksena. Suoramyynnillä parempi kannattavuus Alussa vietiin lihaa kauppoihin, mutta 40 prosentin kate lohkaisee aika ison siivun tuotosta, minkä lisäksi jossain kaupoissa myymättä jääneet lihat pitää hakea pois. Kaupassa tuotteet hukkuvat valtavaan tuotepaljouteen. Menekki oli hyvä ainoastaan silloin, jos on itse paikanpäällä esittelemässä, harmittelee Rissanen. Suoramyynnin avulla pienemmälläkin tuotannolla on mahdollista päästä kannattavaan toimintaan. Kymmenen vuotta liha markkinoitiin toimitusmyyntinä suoraan asiakkaille, mutta asiakaskunnan siirtyessä lähemmäs päädyttiin perustamaan oma myymälä pari vuotta sitten Rissasen navettaan. Rissanen ennustaa, että vielä palataan kyläkauppoihin takaisin, kun suurten kauppojen hohto alkaa hiipumaan. Kesä on liha- ja makkaratuotteiden paras sesonki. Mökkiläiset ostavat paljon, mutta paikallisia asiakkaita on vähemmän. Asiakkaat ovat pääasiallisesti lähikaupungeista. Nyt suunnitellaan nettimyyntiä Itellan kylmäkuljetuksien kautta. Luomujatkojalosteissa haasteita Tuorelihan lisäksi tarjolla on purkkilihaa, makkaroita ja lihapakasteita kuten hampurilaispihvit. Tuotekehittelyä tehdään koko ajan. Uusin tuote oli esikypsytetty pihvi, jonka he valmistavat itse. Makkaroiden valmistukseen ei ole löytynyt sopivaa luomumakkaran tekijää. Makkaranteon haasteena on myös luomusianlihan puute. Makkaroiden lisäaineissa on tavanomaisen elintarviketuotannon sekoituksia, mutta ne eivät tunnu häiritsevän asiakkaita. Maku on pääasiallinen valintakriteeri suurimmalle osalle asiakkaista. Lähituote on Savossa vielä parempi myyntivaltti kuin luomu, kertoo Rissanen. Myymälässä on muutakin lähiruokaa ja reilun kahdenkymmenen paikallisen tekijän käsitöitä. Anja ja Tuomo Tenhunen toivat tuoreita ruisleipiä ja muita leivonnaisia myymälään. He ovat aikaisemmin leiponeet jäppiläläisestä luomurukiista, mutta kaksi tilaa on lopettanut ja kolmannella oli toimitusvaikeuksia, niin nyt leivät leivotaan tavanomaisesta rukiista. Tavoitteena Hyvätuuli-ketju Viime vuodesta alkaen Hyvätuuli Higland -yhteistyömallia on alettu markkinoida muillekin tuottajille, jolloin jokaisen ei tarvitse samoja oppirahoja maksaa. Kun vuosien aikana on opeteltu asioita kantapään kautta, niin nyt voisi auttaa muita, jotka painivat kannattavuusongelmien kanssa, Rissanen toteaa. Valmiiksi suunniteltu konsepti kattaa kaiken eläintenhoidosta markkinointiin. Ranchising sopimuksen edellytyksenä on maatilojen yhteistyö, ylämaankarja ja tilamyymälä. Luomu ei ole edellytyksenä. Jos jollakin on varaa jättää luomu hyödyntämättä, niin se ei meitä häiritse. Yhteistyötiloja ei ole vielä lähtenyt mukaan, mutta kiinnostuneita ollaan oltu. Varmaan yksi syy on sopivan yhteistyökumppanin puute. Rissanen arveli, että monesti naapureitten välit ovat enemmänkin huonot kuin hyvät. Hehtaari ja eläinyksikköperusteinen kustannus on varmaan toinen asia, mikä mietityttää kiinnostuneita. Mielellään moni maksaisi kustannukset, kun ymmärtäisi kuinka paljon helpommalla yhteistyömallilla pääsee, toteaa Pohjalainen. Suuremmasta tilamäärästä olisi myös markkinoinnissa etua. Kymmenenkin yhteistyötilaa eri puolilla Suomea, niin markkinointiin voisi käyttää paukkuja enemmän. Kirjoittaja on luomutuottaja Lumijoella ja Heinävedellä. Heinävedellä hänellä on myös luomupuoti. Hyväntuuliset isännät ja sonnilauman uusin jalostussonni. Kovin oli hyväntuulinen sonnikin, vaikka hellepäivänä paarmat purivat sukukalleuksia suurina laumoina. Kirjoittaja: Heidi Hovi Kuva:Katja Lahtinen Kitkentää monella kielellä Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolle saapui kitkijöitä seitsemästä maasta. Vantaalaisella pellolla viljellään yli 30 eri viljelykasvia. Koneet ovat vanhoja ja pellossa on iso rikkasiemenpankki. Viime kasvukautena investoitiin hanhenjalkaharat, jotka kiinnitettiin vanhaan sokerijuurikasharaan. Tänä vuonna ostettiin työnnettävä rikkamestari kaksilla hanhenjaloilla, kiekolla ja sormiharoilla. Keväällä lainattiin läheiseltä luomutilalta myös liekitintä. Silti osuuskunnan luomupelloilla ei pärjättäisi ilman apukäsiä. Pitkiä paisteisia työpäiviä helpottaa tieto, että on ihmisiä, joita voi kutsua talkoisiin. Osuuskunnan pellolla on talkoot joka torstaiilta ja kerran kuussa viikonloppuna. Lisäksi puutarhakouluista on muutamia harjoittelijoita. Reippaina käymme rikkain tielle Viime kesänä järjestettiin ensimmäinen kansainvälinen työleiri osuuskunnan pellolla kitkentäaikaan. Tänä vuonna toinen. Juhannuksen jälkeen rikat olivat nyt kasvaneet ennätyssuuriksi. Kasvu tuntui olevan viikkoa paria edellä verrattuna viime vuoteen. Viljelijän ajatukset olivat» Pellolle tuli uutta energiaa. hautautua isojen jauhosavikoiden, ukontatarten röyhyjen ja peltovalvatin nuppujen alle. Heinäkuun alussa kansainvälinen työleiri onneksi aloitti. He yöpyivät viereisellä Steiner-koululla ja työskentelivät pellolla kuusi tuntia kymmenenä päivänä. Tänä vuonna heitä tuli yksitoista henkilöä ja kaksi ohjaajaa. Se piristää päivää keskellä kesää, kun kuulee juttuja maailmalta ja pellolle tulee uutta energiaa. Ihmisiä saapui Ukrainasta, Belgiasta, Taiwanista, Tšekistä, Slovakiasta ja Tunisiasta. Työleirin vetäjät Laura Heikkilä ja Niina Korpua kertoivat, että haastavinta on pitää porukka kasassa. Leiri on tuonut heille hauskuutta ja haasteita. Slovakialainen Branislav Srnka kertoi, että kitkentä pellolla on ollut rentouttavaa. Työpäivät eivät ole olleet liian pitkiä, työ on ollut mekaanista, jolloin aikaa on jäänyt oman tulevaisuuden suunnitteluun. Suomalais-tunisialainen Rania Bouzaiane vertasi kitkentää meditaatioon. Leiriläiset kitkivät 20 aarin porkkanamaan, 20 aarin punajuurimaan, 15 aarin palsternakkamaan, 30 aarin kaalimaan ja muutaman penkin mustajuurta. Lisäksi he kitkivät osuuskunnan puutarha-alueen ja saivat aikaan myös ison hienon lähes rikkakasveista koostuvan kompostiauman. Kirjoittaja on Herttoniemen ruokaosuuskunnan luomuviljelijä. Kansainvälinen työleiri valmiina kaalimaalla. Herttoniemen ruokaosuuskunta Viljelee Vantaan Korsossa 3 ha luomuvihanneksia 160 osakkaalle. Mukana on perheitä, yksityisiä ihmisiä, ravintola, päiväkoti ja ravintolakoulu. Satoa jaetaan pääkaupunkiseudulla 4 eri paikassa. Osuuskunta työllistää kasvukaudeksi kaksi peltotyöntekijää ja yhden osa-aikaisen. Pellot on vuokrattu vanhalta biodynaamiselta tilalta ja sosiaalitilana toimii Vantaan Steiner-koulu. Haluatko järjestää kansainvälisen työleirin? Leiriläiset tulivat Kvt-järjestön (Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry) kautta. He maksoivat itse matkansa. Leirejä voi järjestää yleishyödyllisiin projekteihin. Työvoima maksoi Herttoniemen ruokaosuuskunnalle noin yhden työntekijän yhden kuukauden kuukausipalkan (n ). Kustannukset riippuvat majoituksesta ja ohjelmasta. Osuuskunta tarjosi asumisen, ruoan ja vapaa-ajan ohjelmaa sekä maksaa pienen leirikoordinaatiomaksun Luomulehti 4/2013 Luomulehti 4/

16 Teksti: Tuomas Mattila Kokonaisvaltaista tilanpitoa Maatalous ei ole mitenkään helppo elämäntapa. Muiden alojen pienyrittäjiin verrattuna maanviljelijöillä on kovemmat riskit, koska oma toimeentulo riippuu säistä. Kuitenkin myös omilla valinnoilla on pitkäjänteisiä seurauksia. Esimerkiksi liian märissä olosuhteissa tehty muokkaus tiivistää maata ja muuttaa sen poudanaremmaksi useammaksi vuodeksi. Silti on tilanteita, joissa on valittava huonoista vaihtoehdoista vähiten huono. Samoin kunnolla tehty ojitus ja pellon peruskunnostus tuottaa hyötyjä vuosikymmeniksi, jos ajankäyttö ja kassavirta sen sallivat. Perheviljelmillä yrityksen pitoa monimutkaistaa lisäksi perhe ja ystävät. Työpaikka on samalla perheen koti. Esimerkiksi päätös käyttää heinäkuu ojituksiin ja perusparannuksiin merkitsee samalla myös kesälomien menetystä. Toisaalta tiettynä vuonna tehdyt perusparannukset näkyvät myös esimerkiksi tilan velanmaksussa ja yksityistalouden käyttövaroissa. Viljelypäätöksillä voi olla siis Keväällä 35 viljelijää osallistuivat kokonaisvaltaisen tilanpidon kurssille Kymenlaaksossa. pitkäjänteisiä seurauksia pellon lisäksi myös perhe- ja ystävyyssuhteisiin. Aidosti kestävällä pohjalla olevaa tilanpitoa ei voi tehdä vain yhdestä näkökulmasta vaan siinä tarvitaan kokonaisvaltaisempaa otetta. Käytössä 16 miljoonalla hehtaarilla Kokonaisvaltainen tilanpito (Holistic management) kehitettiin toimintatavaksi, jossa huomioidaan samaan aikaan viljely, ympäristö, talous ja mukana olevien ihmisten elämänlaatu. Allan Savory kehitti menetelmän ratkoessaan Etelä-Afrikan karjatilojen monisyisiä ongelmia: laidunnusta ei voitu kehittää ennen kuin tila saadaan pois kannattavuuskriisistä ja kannattavuutta ei voida parantaa ennen kuin kaikki saadaan puhaltamaan samaan hiileen. Menetelmä on levinnyt melko yleiseen käyttöön Yhdysvaltojen ja Australian suurilla karjatiloilla, mutta sitä on alettu hyödyntää enenevissä määrin myös luomuvihannestiloilla ja viljanviljelyssä. Tällä hetkellä kokonaisvaltaista tilanpitoa harjoitetaan yli 16 miljoonalla hehtaarilla eri puolilla maailmaa. Amerikkalainen Holistic Management Juuso Joona» tilan tulevaisuus muuttui heti valoisammaksi. International koordinoi koulutustoimintaa, mutta alueellisia osaamiskeskuksia ja kouluttajia on eri puolilla maailmaa. Euroopassa ei ole toistaiseksi yhtään kasvinviljelyyn erikoistunutta kouluttajaa, mutta verkkokursseja on saatavilla. Mitä me haluamme? Perusajatuksena on oman toiminnan kokonaisuuden hahmottaminen: ketkä tekevät päätöksiä ja mitä hallinnoidaan. Hallinnoitava kokonaisuus kattaa peltojen lisäksi rakennukset, koneet ja muut varat, mutta myös oman osaamisen ja tilalle tärkeät ihmiset. Lisäksi tunnistetaan millaisessa ympäristössä kokonaisuus toimii, eli miten ympäristö reagoi tiettyihin toimintatapoihin. Esimerkiksi Lappi, Varsinais-Suomi ja Savo ovat hyvin erilaisia ympäristöjä niin viljelyn kuin kulttuurinsa suhteen. Minimimuokkauksella tai tilakaupan pitämisellä on tämän johdosta hyvin erilai- set edellytykset eri ympäristöissä. Kun ympäristö ja reunaehdot on tunnistettu, voidaan lähteä viemään tilaa suuntaan, jossa kaikki sen toimijat viihtyvät. Mutta sitä varten on tunnistettava, missä tilassa kaikki toimijat viihtyvät. Keinona tähän on arvopohjainen päätöksenteko, jossa kartoitetaan, mistä kunkin elämänlaatu muodostuu. Hyvänä alku kysymyksenä voisi esimerkiksi olla: jos saisit itse päättää, miltä elämäsi näyttäisi ja tuntuisi? Toinen hyvä käytäntö on pyrkiä etsimään perimmäisiä arvoja, kysymällä toistuvasti miksi tämä on tärkeää? Esimerkiksi mallasohran viljely voi olla keino parantaa kannattavuutta, jotta pääsee eroon veloista, jotta voi olla murehtimatta talousasioista, jotta voi nauttia vapaa-ajasta. Nautittava vapaa-aika on tällöin arvo ja muut ovat keinoja siihen pääsemiseksi. Kun kaikki päätöksentekijät ovat kartoittaneet kokonaisuuden kannalta tärkeät omat arvonsa, voidaan lähteä miettimään löytyykö yhteistä pohjaa, jolle toimintaa rakentaa. Vasta tämän jälkeen mietitään keinot näiden arvojen toteuttamiseksi. Arvopohjainen päätöksenteko tuntuu yksinkertaiselta, mutta useimpia maatiloja pyöritetään käänteisen logiikan kautta: tuotetaan sitä mihin on laitteisto ja osaaminen, mietitään mitä asiakkaat haluaisivat, tehostetaan prosesseja ja yritetään löytää kilpailuetua naapureihin nähden. Aika harvoin toiminnan keskellä pysähdytään miettimään, viekö tämä kaikki tilaa sellaiseen suuntaan, jossa kaikki viihtyvät. Usein pysähdytään miettimään, kun on ajauduttu kriisiin joko perheen, talouden tai terveyden kanssa. Arvoista käytäntöön suunnittelun avulla Jottei arvopohdinta jää täysin irralliseksi kokonaisvaltaiseen tilanpitoon kuuluu erilaisia suunnittelumenetelmiä, jolla arvot viedään käytäntöön. Niistä keskeisin on vuosittainen taloussuunnitelma. Sekin toimii käänteisellä logiikalla normaalikäytäntöön verrattuna: ensin määritetään haluttu voitto, sen jälkeen sijoitetaan varat toiminnan kehittämiseen ja lopuksi katsotaan, mitä jää tilan pyörittämiseen. Sovellettuna keskimääräiseen suomalaiseen viljatilaan taloussuunnittelu näyttää pääpiirteissään tältä: oletetut tulot ovat , josta puolet ( ) laitetaan liikevoitoksi. Toiminnan heikkojen lenkkien korjaamiseen sijoitetaan noin 8000, jolloin käyttöbudjetiksi jää Keskimäärin viljatilojen kokonaiskulut (muuttuvat, kiinteät ja korvausinvestoinnit) ovat olleet 56000, joten Kokonaisvaltainen tilanpito pähkinänkuoressa Tunnista kokonaisuus, jossa toimit. Kokoa tärkeät päätöksentekijät yhteen, pohdi arvojen kautta, mihin suuntaan kokonaisuutta lähdetään viemään. Etsi isoimmat kipupisteet ja heikot lenkit nykytoiminnassa, jotka estävät lähtemästä oikeaan suuntaan Tee realistinen, mutta haastava vuoden taloussuunnitelma, jolla korjataan ainakin yksi heikko lenkki vuodessa. Testaa kaikki päätökset: vievätkö ne oikeaan suuntaan tavoitteiden kannalta? Havainnoi muutoksia, keskustele, päivitä suunnitelmia. esimerkkitilan tulisi pyöriä puolella keskimääräisistä kuluista tuottaakseen voittoa viljelijälle ja mahdollistaakseen tilan kehittämisen. Sopivalla luovuudenkäytöllä tähän tulokseen useimmiten päästään, mutta suunnitelma asettaa tiukat raamit menoille ja kyseenalaistaa yksittäisten menojen mielekkyyden. Kymen alueella edelläkävijöitä ProAgria Etelä-Suomi järjesti Peltonenhankkeen osana kolmen päivän työpajan kokonaisvaltaisesta tilanpidosta tänä keväänä. Mukana oli 35 viljelijää erikokoisilta ja hyvin erilaisilta tiloilta. Kouluttajina toimivat allekirjoittaneen lisäksi tämänkin lehden sivuilta tutut Reijo Käki ja Juuso Joona. Kolmen päivän aikana sivuttiin arvopohjaista johtamista, tilan kokonaisuuden hahmottamista, heikkojen lenkkien korjaamista, marginaalituottavuutta ja tilan kassavirran pinnalla pysymistä. Koulutusaineistot on ladattavissa Tyynelän tilan sivuilta. Mukana olevat tilat kokivat oppivansa uusia asioita ja ennen kaikkea ajattelutapoja. Useimmat rohkaistuivat käyttämään luovuuttaan kehittäessään tilaa Tarjouskoodilla DE9FQ2TR Ruohonjuuren verkkokaupasta kaikki tuotteet - 10 % asti. HELSINKI, KAMPPI: Salomonkatu 5 HAKANIEMI: Sörnäisten rantatie 5 TURKU: Yliopistonkatu 23 TAMPERE: Hämeenkatu 15 Luomullisesti. Luomuruokaa Superfoodeja Luonnonkosmetiikkaa Terveystuotteita Ekopesuaineita eteenpäin ja pitivät ennen kaikkea kokonaisvaltaisesta otteesta, joka mahdollisti asioiden yhdistämisen ja kunnollisen puntaroinnin. Kun itselleen oli tehnyt kerrankin kunnolla selväksi, mihin ollaan pyrkimässä ja millä eväillä, tilan tulevaisuus muuttui heti valoisammaksi. Maatalous on monimutkainen elämäntapa, mutta juuri se tekee siitä niin nautittavan. Asioita kannattaa miettiä riittävän isossa kehikossa eikä lähteä toimimaan yksityiskohtien orjana. tyynelantila.fi/juttuja-tilalta/ > Esitykset Kymenlaakson koulutuksen kalvot Holistic Management International ilmaisia koulutusmateriaaleja Bruce Ward -nimisen kouluttajan sivusto, jossa ladattavia ilmaisia oppaita. Heikkojen lenkkien tunnistaminen Kokonaisvaltaisesti ajateltuna, maataloudessa on kolme vaihetta: tuotanto, tuotteiden jalostus ja myynti. Tuotannossa muutetaan auringonvaloa kasveiksi, jalostuksessa saadaan kasvit myytäviksi tuotteiksi ja myynnissä muutetaan tuotteet rahaksi. Prosessia voi ajatella kolmivaiheisena ketjuna: investoinnit muualle kuin heikoimman lenkin korjaamiseen menevät hukkaan. Kun tila käy päätuotteensa läpi tämän ajatusketjun kautta, usein löytyy helppoja kehittämiskohteita, joihin ei vaadita suuria investointeja. Kaavio: Tuomas Mattila TUOTANTO JALOSTUS MYYNTI Auringonvaloa kasveiksi Kasvit kauppakuntoon Ongelmia: Ongelmia: Pellolla ei tarpeeksi Korjuukalusto biomassaa alimitoitettu Kasvukausi lyhyt, ei Ongelmia puinnissa hyötykäytössä Sadon laatu liian huono Pellolla vääriä kasveja Varastotila loppuu Kasvu loppuu ennen sadon kesken tai ei ole eläimiä tuottoa joille syöttää kasvit Rahat tilille, kasvit tilalta Ongelmia: Huono hinta Vaikea markkinoida Ei tiedetä asiakkaita Asiakkaat eivät luota 30 Luomulehti 4/2013 Luomulehti 4/

17 Koonnut: Elisa Niemi Terveisiä kesän tapahtumista Asuntomessujen aikaan Hyvinkäällä Knehtilän tilalla oli Maatilan Elomarkkinat. Runsas kävijäjoukko pääsi mm. maistamaan Janne Länsipuron valmistamia herkkuja. Leena Saari Elisa Niemi Leena Saari Janne Rauhansuu esitteli tilallaan syysrypsipeltoa Lounais-Suomen luomuyhdistyksen ja MTK Varsinais-Suomen Luomuvakka-hankkeen pellonpiennarpäivässä. Mukana oli Luomuliiton kasvintuotannon asiantuntija Reijo Käki. Luomuliitto palasi pellolle vielä heinäkuussa kuvaamaan rypsivideota, jonka ensi-iltaa suunnitellaan Luomupäiville. Luomuliiton asiantuntijat ja mentorit tapasivat Farmari-kävijöitä. Vihreässä paidassa Jaana Elo ja punaisessa Ville Kari. Ekoviljelijöiden luomupurilaiset nousivat Farmarin hitiksi! Minna Impola ojentaa talkooporukan tekemää herkkua Seinäjoen kaupunginjohtaja Jorma Rasinmäelle. Kirsi Haapamatti Leena Saari Leena Saari Friteerattua kurkunlehteä, härkäpua, syötäviä kukkia ja valkosipulimajoneesia. Leena Saari Juuso Joona Reijo Käki ESVYn, Kuhilaan ja Kymen luomun järjestämässä pellonpiennar päivässä Kouvolan Anjalassa runsaslukuista yleisöä kiinnosti maanparannuskuidun käyttö, nurmen jankkurointi sekä nurmen lopetus kultivaattorilla. Peruna-kesäkurpitsa pihvi omenalla ja sipulilla. Katso reseptejä: luomunjuuret.fi/ janne-lansipuron-kauden-luomuruokaresepteja Avomaankurkkuun käärittyä lehtikaalta ja sitruunabasilikapestoa. 32 Luomulehti 4/2013 Luomulehti 4/

18 12.6. Knehtilän tilalla Hyvinkäällä Hae nyt Leppäkerttu-merkkiä! Työnäytöksessä esiteltiin KVICK-FINN Tough koneen työtä monivuotisten kesorikkakasvien torjunnassa. Kone sopii myös savimaille eikä rikkoudu, vaikka maassa on kiviä. Boris Lindgård kertoi itse käyttävänsä 3-vuotista viljelykiertoa, jonka aikana ainakin kerran käytetään maan muokkaukseen KvIck-Finniä ja rikkakasvit ovat pysyneet hyvin kurissa. Lisäksi työnäytöksessä esiteltiin rikkaruohonleikkuria, maanmuokkauskoneita ja vaakatasomurskainta kesannonhoitoon. Jukka Kivelä Leppäkerttu-merkki on aina ollut suomalaisen luomun merkki. Jukka Kivelä Jukka Kivelä Kun konetyöesitys oli ohi, Boris Lindgård kertoi, mitä hyötyä erilaisten koneiden käytöstä on ja miten niitä pitäisi käyttää, että saadaan paras mahdollinen hyöty. Sateinen sää ei antanut oikeaa kuvaa rikkakasviäkeen tehosta viljakasvuston rikkakasvien poistajana. Vaativan multamaan muokkaus- ja rikkakasvintorjuntanäytös jäi tekemättä sateen jatkuessa. Tilaisuutta jatkettiin Knehtilän tilan ladossa, jossa oli tarjolla konesittelyiden lisäksi emäntä Minna Sakki-Eerolan tekemää soppaa ja sämpylöitä. Pienyrittäjien verkoston tapaamisessa keskusteltiin uusien yhteistyökuvioiden mahdollisuudesta mm. Luomuviikkoa ja markkinointia ajatellen. 30 hengen porukalla keskustelun aiheita riitti. Nyt se voi tuoda esiin myös alueen, jossa tuote on tuotettu. POHJOIS-KARJALA Jukka Kivelä Reino Mantsinen Humuspehtoori Oy:stä kertoi maanparannuksesta ja orgaanisten maanparannusaineiden käytöstä kone-esittelytilaisuuden lopuksi. Humuspehtoori on jo useiden vuosien ajan ottanut vastaan metsäteollisuuden sivutuotteita sekä muita orgaanisia sivutuotteita ja valmistanut niistä maanparannusaineita, joiden avulla on parannettu varsinkin erikoisviljelykasvien viljelyedellytyksiä. Maanparannusaineiden avulla voidaan lisätä maan orgaanisen aineksen määrää ja sitä kautta humuksen määrää. 34 Luomulehti 4/2013 Erotu Leppäkertulla! Leppäkerttu-merkkisopimuksen ovat tehneet jo mm. Heikkilän tila, Kosken kartano, Lassen luomu ja Lagmans luomu-eko. Lisätietoja: Jukka Lassila, puh

19 Tutkittua tietoa Teksti: Pirjo Siiskonen ja Jaakko Nuutila Luomuinstituuttien toimintamalleja Luomuinstituutin koordinaatioyksikön väki teki viime vuoden lopulla tutustumismatkat Euroopan johtaviin luomuinstituutteihin. Suomen toimintamalli on työn alla. Tanskan ICROFSin mallissa tutkijat työskentelevät yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa ja heitä rekrytoidaan toteuttamaan kulloistakin luomututkimusohjelmaa kilpailuttamalla. FIBL edustaa toimintamallia, missä tutkijat työskentelevät instituutissa. Molemmille tutkimuslaitoksille on ominaista vahva panostus tutkimustuloksista tiedottamiseen ja niiden popularisointiin. Jaakko Nuutila tutustuu FiBLin Claudia Danielin esittelemänä peltovihannesten tuhohyönteisten torjuntaan niiden luontaisten vihollisten avulla. ICROFS koordinoi Tanskan luomututkimusta ICROFS on Tanskan luomuinstituutti. Se on luomututkimuksen koordinaatioyksikkö, joka ei itse tee tutkimusta, vaan koordinoi sitä. ICROFS on toiminut 15 vuotta. Instituutissa työskentelee kahdeksan vakituista henkilöä, johtaja, kansainvälisten yhteyksien koordinaattori, tutkimusohjelmakoordinaattoreita, kaksi tiedottajaa sekä toimistohenkilökuntaa. Tanskan luomututkimus perustuu ministeriön hyväksymään ja rahoittamaan tutkimusohjelmaan, jotka ovat voimassa 5 vuotta. Tällä periaatteella on toimittu vuodesta 1996 lähtien. Ministeriö myöntää tutkimusohjelmarahoituksen ja IC- ROFS julistaa hankeideahaun, jonka perusteella valitaan ohjelmakaudella toteutettavat hankkeet. ICROFS hallinnoi tutkimusohjelman mukaisten hankkeiden toteutusta ja edellyttää hankkeita toteuttavilta tutkijoilta laadukkaan tutkimustyön ja tieteellisten julkaisujen lisäksi tieteen popularisointia ja yhteistyötä luomuneuvojien kanssa. Hankkeita toteuttavat tutkijat eivät ole niin sanotusti luomututkijoita, vaan tutkijoita, jotka voivat tehdä myös luomututkimusta. Tutkimusohjelmat valmistellaan yhteistyössä sidosryhmien kanssa ja tarvelähtöisesti. Tutkijat, tutkimusryhmät, yliopistot ja tutkimuslaitokset kilpailevat aukijulistettuun tutkimusohjelmaan myönnetystä rahoituksesta. Ennen päätöksentekoa hankkeet arvioidaan tieteellisen pätevyyden perusteella ja tämän jälkeen ohjelmatyöryhmä pisteyttää ne relevanssin perusteella. Tanskassa on tehty myös luomututkimuksen vaikuttavuuden arviointia. Muun muassa neuvojia haastattelemalla hankittiin tietoa siitä, kohdistuiko tutkimus alan keskeisiin haasteisiin ja millaista apua tutkimus antoi ongelmien ratkaisemisessa. Osa vaikuttavuuden arviointia oli myös tiedottamisen aktiivisuuden ja monipuolisuuden arviointi. Tieteestä tiedottaminen on keskeinen osa ICROFSin toimintaa. Tutkimustuloksista tiedottaminen on monimuotoista. Pääkanavia ovat kotisivut, uutiskirjeet ja seminaarit. Myös joka toinen vuosi järjestettävässä isossa luomumessutapahtumassa ollaan mukana. ICROFS on ollut myös luomututkimusjulkaisujen sähköisen tietokannan Organic eprints (orgprints.org) perustaja vuonna Ministeriöltä saatu tutkimusrahoitus edellyttää, että tutkimustulokset julkaistaan aina tässä tietokannassa. ICROFSin toiminta on hyvin kansainvälistä. Sillä on kansainvälinen advisory board ja lisäksi ICROFS on toiminut Euroopan laajuisen luomututkimusohjelman koordinaattorina (Core Organic II) vuodesta 2005 ja Itä-Afrikan luomututkimuksen koordinaattorina vuodesta ICROFSin koordinaatioyksikkö sijaitsee Foulumissa lähellä Viborgia Maatalouden tutkimusaseman yhteydessä ja samalla kampuksella. Instituutin henkilökunta pitää etuna sitä, että toimitaan tutkimuksen kyljessä eikä syrjäisestä sijainnista kansainvälisen lentokentän tuntumassa koeta olevan haittaa. Sveitsin FiBL tutkii ja tiedottaa laajasti FiBL on maailmalla ehkä tunnetuin ja tunnustetuin luomututkimusinstituutti. Instituutin tutkimusalat ovat ilmasto, vesien suojelu, kasvinravitsemus ja -suojelu, maan viljavuus, eläinten ruokinta, jalostus ja terveys, elintarvikkeiden jatkojalostus, kestävyysanalyysi, yhteiskunta, markkinoiden kehitys ja köyhyyden vähentäminen. Instituutissa tehdään sekä perustutkimusta että soveltavaa tutkimusta. Varsinaista tutkimusohjelmaa ei ole, vaan niiden tilalla on rahoittajavetoisia työohjelmia. Elinkeinon toimijat tuottajajärjestö, elintarviketeollisuus ja kauppaketjut ovat yhteydessä instituuttiin ICROFSin tutkimusohjelmat I Tuotanto ja ympäristö. Tutkimus kehitys ja tiedotus, , II Tehokas tuotanto. Luonnonmukaisuus ja muut luomutuotteiden laatutekijät, III Kansainvälinen tutkimusyhteistyö ja luomu kokonaisuus IV Kasvu, uskottavuus ja kestävät järjestelmät ja heitä myös pyydetään mukaan hankkeisiin. Tällä hetkellä instituutilla on tutkimusrahoitussopimukset molemman suuren kauppaketjun (COOP ja Micro) kanssa. Luomuinstituutin juuret ulottuvat Rudolf Steinerin ( ) oppeihin sekä Maria ( ) ja Hans Mullerin ( ) aktiiviseen toimintaan. Instituutti perustettiin yksityisellä rahoituksella. FiBL on yliopistoista irrallinen instituutti, mutta sillä on yhteistyötä yliopistojen kanssa. Tutkimukseen liittyy kiinteästi koulutus ja tiedonvälitys. Instituutin perustamat viljelijäryhmät osallistuvat tutkimukseen ja talvikautena kursseille. Aihepiirejä ovat mm. hedelmät, marjat, viininviljely, vihannekset, maatiaislajikkeet ja eläinten terveys. Kun neuvontaa tehdään viljelijäryhmissä, viljelijät oppivat myös toisiltaan. Tuotekehityksen osalta tutkitaan erityisesti vanhoja alkuperäislajikkeita ja kehitetään mm. viinintuotantoa. Thomas Alföldi (vas.) ja Thomas Oberhänsli esittelivät FIBL:n tutkimustoimintaa Sveitsissä. Tutkimukseen liittyy kiinteästi koulutus ja tiedonvälitys. FiBLillä suuret resurssit Forschungsinstitut für biologischen Landbau Perustettu vuonna henkilöä kolmessa maassa: Sveitsissä, Saksassa ja Itävallassa. Tutkimustoiminnan osuus on 69 % ja neuvonta- ja koulutuspalveluiden osuus 18 %. Tutkimusverkostoon kuuluu 200 toimivaa luomumaatilaa. Vuonna 2011 hallitus myönsi toimintaan 18,5 miljoonaa Sveitsin frangia (15 milj. ) FiBLillä on myös omaa viininvalmistusta ja myyntiä. Kansainvälistä yhteistyötä pidetään yllä tutkimushankkeiden sekä konferensseihin osallistumisten kautta. Joka vuosi järjestetään työpajoja, joihin kutsutaan tutkijoita eri puolilta maailmaa. FiBL on mukana kaikissa laajoissa erityisesti eurooppalaisissa tutkimuskokonaisuuksissa. Myös luennoitsijavierailut lisäävät Instituutin tunnettavuutta. IFOAM on tärkeä foorumi kansainväliseen yhteistyöhön ja tutkimustiedon vaihtoon. FiBL ylläpitää useaa eri www-sivustoa, jotka on suunnattu eri kohderyhmille: on suunnattu viljelijöille saksaksi ja ranskaksi, on puolestaan suljettu alue neuvojien käyttöön. Lisäksi on luomuinstituutin omat sivut osoitteessa www. fibl.org, joilla on mm. instituutin julkaisuja ja lehtisiä myyvä verkkokauppa. Useilla projekteilla on omat nettisivut (esimerkiksi LowInput Breeds -EU-projekti). Organic eprints -tietokantaa ylläpidetään yhteistyössä ICROFSin kanssa (tästä lisää ICROFS-matkaraportissa). Tietokannan ja instituutin www-sivujen keskinäinen linkitys on hoidettu hyvin. FiBL:ssä järjestetään paljon kursseja ja tapahtumia, ja luomuinstituutissa käykin paljon vieraita: vuotuinen vierailijamäärä on peräti Instituutin järjestämä avoimien ovien tapahtuma on vuodesta toiseen suosittu tapahtuma, ja siellä käy vuosittain 1500 kävijää lähiseudulta. Avoimia ovia järjestetään silloin tällöin, seuraava tänä vuonna, kun FiBL täyttää 40 vuotta. Kirjoittajista Siiskonen on Luomuinstituutin johtaja ja Nuutila tutkimuskoordinaattori. 36 Luomulehti 4/2013 Luomulehti 4/

20 Luomua opiskelemassa Teksti: Katja Kuivanen Kuvat: Manjo Smith Lisää sertifioitua tuotantoa Namibiaan Minkälaisia kokemuksia antoi harjoittelu Namibian luomujärjestön puheenjohtajan maatilalla? Greenspotin peltoja ympäröi hiekkamaata olevat kuivat kukkulat. Opiskelen parhaillaan agroekologiaa Wageningenin yliopistossa, Alankomaissa. Kiinnostus luomumaatalouden periaatteista ja niiden harjoittamisesta eteläisessa Afrikassa vei minut maatilaharjoitteluun Namibiaan. Tämä Lounais-Afrikassa sijaitseva entinen Saksan siirtomaa on tunnettu laajoista karjatiloista, jotka ovat hyvin sopeutuneet Namibian ankaraan ja suhteellisen kuivaan ympäristöön. Sen sijaan laajamittainen, kaupallinen peltoviljely on siellä harvinaisuus. Uutterassa harjoittelussa luomutilalla Harjoittelupaikan haku johdatti minut vastaperustetun Namibian Luomuliiton (NOA) puheenjohtajan Manjo Smithin luo. Hän tomii luomun kattojärjestö IFO- AMin hallituksen jäsenenä ja omistaa Greenspot Organicsin eli vapaasti suomennetuna Vihreä Täplä luomumaatilan. Vietin maatilalla kolme kuukautta ja pyrin ymmärtämään tyypillisiä haasteita, joita namibialainen luomuviljelijä kohtaa. Greenspot Organics on pieni, mutta monipuolinen tila Okahandjan kaupungin laitamilla, Keski-Namibiassa. Siellä tuotetaan luomuyrttejä (mm. timjami, minttu, rosmariini) ja vihanneksia (mm. munakoisoja, pinaattia, juureksia), joita kasvatetaan sekä avomaalla että varjostusverkon alla. Tilalla on myös parikymmentä munivaa kanaa ja kaneja lihantuotantoa varten ja pienen nautakarjan luomumaidosta valmistetaan herkullisia juustoja ja jogurtteja. Maaperän hedelmällisyyttä ylläpidetään karjanlannalla ja viherlannoitteella. Namibian kuiva ilmasto tekee hyvästä kastelujärjestelmästä välttämättömyyden kaupalliselle peltoviljelijälle. Greenspotissa käytetään tihkukastelusysteemiä, joka takaa sen että vesi tulee suoraan kasvipenkkien sisään eikä suotta kastele rivivälejä näin kallisarvoista vettä säästyy. Paikallisia maatilan työntekijöitä oli noin kymmenkunta ja me uurastimme aamusta iltaan pelloilla. Työ oli raskasta. Tehtäviini kuului esimerkiksi taimien istutusta ja hoitotöitä, viljelykasvien hoitoa, kitkemistä, tuholaisten biologista torjuntaa, sadonkorjuuta sekä tuotteiden pakkausta jälleenmyyntiä varten. Lisäksi avustin kanien ja kanojen ruokkimisessa ja tilojen ylläpidossa. Opin myös käsittelemään maitoa ja valmistamaan siitä erilaisia luomujuustoja ja jogurtteja. Kerran kuukaudessa kävimme Smithin kanssa pääkaupingissa, Windhoekissa ostosreissulla ja viikonloppuisin myimme Windhoekin torilla viikon satoa. Satunnaisesti osallistuin myös NOA:n järjestämiin luomumaatalouteen liittyviin työpajoihin ja kokouksiin, mikä oli minulle suuri kunnia. Luomua kenelle? On selvä, että Namibia ja Namibian kansalaiset voisivat hyötyä paljonkin luomumaataloudesta ja sen monipuolisista menetelmistä. Teoriassahan luomumaatalouden kuuluu edistää inhimillistä, sosiaalista, taloudellista, luonnollista ja materiaalista pääomaa. Itse asiassa, luomumaatalouden periaatteet, menetelmät ja teknologiat eivät ole täysin uusia monille afrikkalaisille pienviljeliöille, sillä monet niistä ovat hyvin samankaltaisia kuin perinteiset, luonnonmukaiset viljelymenetellmät, joita on käytetty jo tuhansia vuosia Afrikan maaseudulla. Namibiassa hallitsee kuitenkin yleinen tietämättömyys nimenomaan sertifioidun luomutuotannon eduista ja mahdollisuuksista. Virallinen viikottainen luomutori sijaitsee pääkaupungin varakkaammissa lähiöissä, eikä saa paljon julkisuutta. Torin asiakaspohja on enimmäkseen eurooppalaistaustaista, etenkin saksankielistä he ovat valmiita maksamaan hyvästä laadusta ja tutuista tuotteista. Tuotteet on siten suunniteltu länsimaiseen ruokavalioon, eivätkä kuulu perinteiseen namibialaiseen ruokakulttuuriin. Luomun imago on siis vielä ikään kuin rajattua eikä tuotteet ole helposti saatavilla suurimmalle osalle väestöä. Nuori luomujärjestö Kuitenkin luomutuotteiden kysyntä kasvaa ja yhä useampi maanviljelijä haluaa hyödyntää tilaisuutta. Sertifioinitiprosessi voi tuntua monilta liian monimutkaiselta esimerkiksi siksi, että namibialaisten pienviljelijöiden koulutustaso on melko alhainen. Tämän lisäksi tuotteiden sertifiointi on kallista se on monille viljelijöille suurin este. Ratkaistakseen osan näistä ongelmista, Namibian Luomuliitto (NOA) perustettiin vuonna Se on jäsenyyteen perustuva organisaatio, joka koordinoi ja edistää luomumaataloustuotannon kehittämistä, verkostoitumista ja markkinointia Namibiassa. NOA:n tavoitteisiin kuuluu mm. maanviljelijöiden kouluttaminen, luomumaatalouteen liittyvä tietoisuuden lisääminen ja luomumaatalouden tukeminen Namibiassa. Haluamme kannustaa viljelijöitä ottamaan käyttöön luonnonmukaisia viljelymenetelmiä, kertoo puheenjohtaja Manjo Smith. Paikallisille markkinoille NOA tarjoaa ilmaisen IFOAMin laadunvarmistusjärjestelmän, Participatory Guarantee System (PGS). Se perustuu vertaisarviointiin. Jos satutte matkustamaan joskus toiselle puolelle maapalloa, aurinkoiseen Namibiaan, niin muistakaa etsiä Namibian Organic -merkkiä ostoksilla käydessänne ja tukekaa näin Afrikan kasvavaa luomumaataloussektoria. Luomun eteen töitä Afrikassa Pari vuotta vanhaa Namibian Organic -merkkiä voi nähdä jo joissakin tuotteissa. Tihkukastelujärjestelmällä saada esimerkiksi salaatille vesi imeytettyä maahan. Aurinkoisessa Namibiassa haihtuvuus on valtava. Munakoisot matkalla markkinoille. Toinen Afrikkalainen luomukonferenssi aiheutti suuren läpimurron luomutuotannon valtavirtaistamisessa Afrikassa. Sambialainen Luomuliitto (OPPAZ) onnistui kokoamaan laajasti yhteistyökumppaneita järjestelyihin ja keskusteluun. Parhaassa tapauksessa voisi sanoa, että konferenssi toimi ponnahduslautana intenssiivisempään yhteistyöhön Afrikan luomumaatalouden kumppaneiden ja sidosryhmien keskuudessa, joka toivonmukaisesti johtaa luomumaatalouden yleistämiseen ja integroitumiseen Afrikan maatalouspolitiikkaan. Vertaisarvioinnilla paikallisille markkinoille PGS-systeemi (Participatory Guarantee System) perustuu NOAn jäsenien tuottajien, kuluttajien ja muiden sidosryhmien aktiiviseen osallistumiseen standardien määrittelyssä ja kehittämisessä, sertifiointimenettelyn toteuttamisessa ja sertifiointitulosten päätöksessä. Hakiessaan PGS arvioinnin, tuottajan tulee ensin täydentää tarvittavat lomakkeet ja toimittaa niitä NOAn PGS-koordinaattorille. NOAn PGS koostuu seuraavista elementeistä: 1. NOA-standardit, jotka vastaavat kansainvälisiä IFOAMin perusvaatimuksia. 2. Sertifiointimerkki: tuottajat voivat käyttää Namibian Organic merkkiä tuotteissaan. 3. Perusteellisesti dokumentoitu hallintajärjestelmä ja menettelytapa. 4. Tuottajan lupaus: Tuottaja antaa lausunnon, jossa hän vakuuttaa, että hakemuksessa antamansa tiedot ovat oikein. Tuottaja sitoutuu myös säännöllisiin tarkastuskäynteihin, ja antaa tarkastajille oikeuden päästä tutkimaan kaikki tilat. Tarkastajina toimii osa NOAn lautakunnan jäsenistä. 5. Määriteltyjä seurauksia sääntöjen ja standardien laiminlyönnistä: Luomustatus voidaan välittömästi peruuttaa, jos NOAn standardeja ei tarkoin noudateta. 6. Avoimuus: Kollektiivinen vastuu (tuottajat, kuluttajat ja muut sidosryhmät) PGS-prosessin eheyden säilyttämisessä. Jokainen luomuksi arvioitu maatila saa todistuksen, josta käy ilmi kaikki tuotteet, jotka ovat NOA:n standardien mukaan on arvioitu luomuksi. 38 Luomulehti 4/2013 Luomulehti 4/

21 Teksti ja kuvat: Jaana Elo Keväällä 18 pohjoiskarjalaista luomu- ja lähiruoan ystävää tekivät opintomatkan Tanskaan. Matkalaiset edustivat monipuolisesti koko elintarvikeketjua; alkutuottajista jalostajiin, myynnin ja markkinoinnin ammattilaisiin. Opintomatkan aikana vierailtiin alkutuotannon yrityksissä, joissa oli myös ensimmäisen asteen jalostusta, markkinointia ja myyntiä sekä tutustuttiin elintarvikeyritysten erilaisiin palveluihin, ruokakulttuurin antimiin ja oheistuotteisiin. Lisäksi haettiin uutta ilmettä omiin messutapahtumiin ja tuotteiden esille laittoon, tuotteiden ulkonäköön, myyntiin ja asiakaspalveluun. Aina avoimet ovet nautatilalla Ensimmäisenä päivänä vierailtiin Mineslundin luomunautatilalla, jossa toiminnan lähtökohtana oli tehdä jotain erilaista kaikki lähti sydämestä ja uskosta luomun tulevaisuuteen, elämäntapana viljellä ja huolehtia ympäristöstä, jossa eläinten hyvinvointia korostettiin yli muiden. Mineslundin tilalla ovet ovat aina auki eli milloin tahansa voi poiketa katsomaan eläimiä ja seuraamaan tilan elämää. Tanskan esimerkit innostavat Luomu- ja lähiruoka yhdistyivät monissa vierailukohteissa. Tila oli keskivertoa suurempi, kaikkiaan 650 ha, josta 200 ha oli rehulla ja 250 ha viljalla. Rehuilla ruokitaan tilan omat 250 lihanautaa ja vilja menee myyntiin. Lisätuloja hankitaan myymällä vuosittain noin joulukuusta. Erikoisuutena voisi pitää tilan aukioloaikoja ovet ovat aina auki eli milloin tahansa voi poiketa katsomaan eläimiä ja seuraamaan tilan elämää. Avoimuus hämmästytti vierailijoita, mutta isännän mielestä on parempi olla salaamatta mitään ja antaa ihmisten nähdä itse eläinten hyvinvointi. Tilan eläimet teurastetaan joka tiistai kylällä olevassa pienessä teurastamossa. Ruhot palautuvat takaisin tilalle, jossa ne leikataan ja jatkojalostetaan. Tuotevalikoima oli varsin laaja pala- ja jauhelihasta makkaroihin ja leikkeleisiin. Jalosteissa käytettävät luomusika ja lammas hankitaan naapuritiloilta. Valmiit tuotteet myydään omasta tilamyymälästä, nettikauppana sekä tukkujen välityksellä, lähialueen kauppojen jakelu hoituu kahdella omalla kylmäautolla. Tila oli hyvä esimerkki monipuolisesta toiminnasta, jossa yhdistyvät sekä luomu että lähiruoka. Vakioasiakkaita käy ostoksilla Kööpenhaminasta saakka vaikka matkaa tulee noin sata kilometriä. Jalostuslaitos ei ollut kovin suuri, mutta tilat olivat toimivat ja siistit. Koko laitos oli aikoinaan maksanut noin 7 miljoonaa Tanskan kruunua (n. 1 milj. ). Muutama vuosi sitten tiloja remontoitiin 4 miljoonalla Tanskan kruunulla (n. 0,5 milj. ), ja sen myötä laitos sai myös hyväksynnän vientilaitokseksi. Sisäikkunoista lypsynäkymä Toisena päivänä ajoimme Knuthenlundin luomutilalle, joka kasvattaa luomulampaita ja vuohia. Tilalla on oma meijeri, jossa valmistetaan kuuluisia juustoja ja muita tuotteita lampaan ja vuohen maidosta. Kyseessä oli vanha sukutila, jonka juuret ulottuvat vuoteen Historian aikana tila on toimittanut maitoa Arlalle sekä valmistanut itse meijerituotteita. Maidon tuotannosta luovuttiin 1980-luvulla ja sen jälkeen on keskitytty lampaan ja vuohen maidon jalostamiseen. Nykyisin lypsyssä on 500 lammasta ja 500 vuohta, lisäksi tilalla on lampaan- ja sianlihan tuotantoa. Viljeltyä maata on 730 ha ja metsää 200 ha, jossa kasvaa luomujoulukuusia. Tila on aktiivisesti mukana hankkeessa, jossa selvitetään luonnon monimuotoisuutta ja vanhojen lajikkeiden säilyttämistä. Maatilalla olevan myymälän yhteydessä toimi tilausravintola, jonka sisäikkunoista voi seurata eläinten iltalypsyä ja toisella puolella juustojen valmistusta. Tilavierailut olivat erittäin antoisia ja toivottavasti myös rohkaisevia esimerkkejä matkalaisille. Inspiraatioksi olivat ajatukset, kuten jos sinulla on metsää, hyödynnä sekin ympäri vuoden: kesällä villiyrttejä ja marjoja, syksyllä sieniä, jouluksi luomujoulukuusia, luomusaunavihtoja tuoreena kesällä, talvella pakastettuna ja varmasti käy kaupaksi! aatilavierailujen maksullisuus oli matkalaisten mielestä yllättävää maatiloilla kahden tunnin esittely ei ollut ilmaista. Mutta miksi olisikaan? Kyllä tuottajankin täytyy saada korvaus työajastaan. Tästä asiasta olisi varmaan hyvä keskustella meilläkin mikä sitten on sopiva hinta, onkin sitten jo toinen asia Luomuleipää kouluihin Varsin mielenkiintoinen vierailukohde oli italialainen luomuleipomo, Il Fornaio, jonka tehdas sijaitsi aivan Kööpenhaminan keskustan läheisyydessä. Leipomo leipoo luomutuotteita sekä vähittäiskaupoille että suurkeittiöille ja ravintoloille periaatteenaan vain tuoretta leipää kuluttajalle. Leipomo on toiminut jo 25 vuotta luomuleipomona viimeiset seitsemän vuotta. Koneita ei näkynyt vaan leivät leivottiin edelleen käsin. Luomujauhot tulevat Italiasta omistajan entisestä kotimaasta. Valitettavasti ei lähiluomua, mutta leipurin mielestä ainoita oikeita. Leipomon kaikki 45 työntekijää olivat miehiä, töitä tehdään yhdessä vuorossa ja viikossa leipää tuotetaan kg. Valta osa tuotannosta menee Kööpenhaminan kouluihin, jossa luomuruoan osuus on jo 75 % tavoitteena saavuttaa kahden vuoden kuluessa 90 %. Melko kunnianhimoista muttei mahdotonta, sillä Tanskassa kunnille on myönnetty 10 miljoonaa euroa lisärahaa luomukouluruokailua varten. Ruoka ei ole ilmaista lapsille ja tällä hetkellä noin 20 % lapsista ostaa jo päivittäisen kouluruoan. Lähtökohtana on, ettei luomu saa maksaa enempää kuin tavanomainen ruoka kovat tavoitteet siis valtiovallalla luomun nostamiseksi mutta suu- Liikkuva elintarvikehuoneisto kuin pieni lihakauppa aina saatavilla. ri on myös rahallinen tuki sen toteutumiseksi. Milloinkohan Suomessa päästään samaan? Biokaasusta sähköksi Yhden iltapäivän vietimme Gislingen biokaasulaitoksella. Pääsimme tutustumaan uuteen jätteiden käsittelytapaan, jonka avulla maatiloilla voitaisiin hyödyntää sekä lanta että kotitalouksien mustien vesien biomassa biokaasuksia ja sähköenergiaksi. Kotitalousjätteiden käsittely ja hyödyntäminen on tällä hetkellä hankalaa, koska muoveja ei lajitella erikseen. Tekniikka on vielä kehittelyvaiheessa, mutta laitos tuottaa jo bioenergiaa, joka muutetaan sähköksi. Keskustelussa huomattiin, että samojen ongelmien kanssa painivat muutkin maat eli jätteiden hyötykäyttö on hankalaa, koska lajittelu on puutteellista ja niiden energiaksi muuttaminen suhteellisen kallista. Upea tori ja hyvät kaupat Yksi matkan kohokohdista oli torilla - Torvehallernen uudella torimarkkinapaikalla, josta löytyy useita luomutuotteita ja muita herkkuja suoraan tuottajilta ja eri puolilta maailmaa; mausteita ja suklaata, viinejä ja juustoja, kalatuotteita ja lihajalosteita. Torilla oli kaksi isoa hallia, toisessa oli myytävänä eläinperäiset raaka-aineet ja tuotteet ja toisessa muita elintarvikkeita. Lisäksi ulkona, torialueen ympärillä oleva alue oli myyjien käytössä. Paikka oli kuin oppikirjasta tuotteet olivat kauniisti ja houkuttelevasti esillä. Yhdellä kierroksella löytyisi elintarvikkeet ja raaka-aineet mihin ruokaan hyvänsä ja varmasti tuoreempana kuin lähikaupasta. Kolmen päivän aikana söimme luomuravintoloissa ja nautimme lähiruoan tuoreudesta. Tanskalaiset arvostavat omaa tuotantoaan, jossa luomu- ja lähiruoka on jo luonnollinen osa päivittäisiä valintoja tämä näkyi myös kauppojen valikoimissa. Samaan tulisi päästä meilläkin! 42 Luomulehti 4/2013 Luomulehti 4/

22 Teksti: Ilari Paananen ja Ritva Jäättelä Testillä tutkittu: luomu sopii ammattikeittiöön ja on maistuvaa Kruunu Herkun pinaattiletut oli yksi tuotteista, joiden käytettävyyttä ammattikeittöissä Bar Laurea testasi. muraaka-aineet toimivat resepteissä aivan samalla tavalla kuin tavanomaisesti tuotetut valmistuksen kannalta ei luomuraaka-aineissa havaittu mitään eroa tavanomaisesti tuotettuihin verrattuna. Testattu kotimainen luomumakaroni toimi hyvin laatikossa, mutta lisukkeena se ei kestänyt lämpösäilytystä. Testasimme myös ruotsalaista luomumakaronia, joka maksoi kuivana kaksinkertaisesti kotimaiseen verrattuna. Käyttöhinnaltaan se oli vain 10 % kalliimpaa, koska se sitoi paremmin nestettä. Ruotsalainen luomumakaroni toimi myös lisukkeena hyvin. Tässä on kotimaisella jalostuksella tuotekehityksen paikka. Valmistuotteet toimivat keittiössä hyvin ja maistuivat myös asiakkaille. Kotona tehdyn makuista, oli pääsääntöinen palaute. Lihapullassa aito paistopinta näytti hyvältä, mutta pinaattiohukaiset saivat jonkin verran palautetta väristä - tavanomaisiin kalpeampiin eineslettuihin on totuttu. Liha-makaronilaatikkokin maistui ruokailijoille. Kirjoittajista Paananen on keittiöpäällikkö BarLaureassa ja Jäättelä Kestävää liiketoimintaa lähiruoasta -hankkeessa Laurea-ammattikorkeakoulussa. Testit toteutettiin osana Luomua lautasella luomuruokaa julkisiin ruokapalveluihin -hanketta, jonka rahoittajana toimi maa- ja metsätalousministeriö. Lisää hankkeen tuloksia seuraavassa Luomulehdessä. Sanoista tekoihin verkostoyhteistyöllä ammattikeittiön omia tuotteita BarLaureassa halusimme testata toimintamallia, jossa ruokapalvelun tuottaja ostaa pientuottajalta raaka-aineet ja jatkojalostaa ne rahtityönä halutunlaiseksi valmistuotteeksi. Ensimmäinen BarLaurea-tuotteemme oli luomuun siirtymässä olevan joroislaisen Ruudun kyyttötilan karjasta Lagerblad Foodsilla Bar- Laurealle valmistettu kyytönlihapulla. BarLaurea osti lihat ennen teurastusta, jolloin saatiin ne tuoreena valmistukseen. Huomattavaa on, että ruokapalvelun tuottaja tarvitsee myös dokumentit lihan alkuperästä. Valmiit kyyttöpullat pakastetaan jalostajalla. Tuottaja- ja jalostajayhteydet löytyivät kontaktiverkoston kautta. Koko paketti toimi yllättävänkin helposti. Tällä hetkellä näin tuotetun lopputuotteen hinta muodostuu toki vielä korkeammaksi kuin vastaavan tavanomaisen valmistuotteen, mutta tuote on laadukas ja maukas. Yhteenvetona voidaan todeta, että Laadun varmistusta on parannettava luomun jatkojalostuksessa Luomuraaka-aineet korvaavat tavanomaiset resepteissä ongelmitta Luomuruoka maistuu asiakkaille Testasimme Espoon BarLaureassa luomujatkojalosteiden käytettävyyttä ammattikeittiössä. Koeyleisönä oli noin 650 ruokailijaa päivittäin. 44 Luomulehti 4/2013 Luomuraaka-aineista testasimme juureskuutiot ja punajuurikuutiot, irtopakastetun jauhelihan, luomuperunan sekä kokonaisen maissin. Valmistuotteista testattiin pinaattiohukainen, lihamakaronilaatikko sekä lihapulla. Lisäksi liha-makaronilaatikkoa ja juuresragouta valmistettiin itse luomuraaka-aineista. Luomumakaronia testattiin myös lisukkeena. Testin aikana yllätyimme siitä, ettei raaka-aineina myytyjen tuotteiden laatu aina vastannut sitä, mitä oli tilattu. Luomutuottajan ja jalostajan on huolehdittava laadunvarmistuksesta ja toimitusten tasalaatuisuudesta. Myös rahtityönä tehdyn jalostuksen laadusta on varmistuttava. Tuottajan ja jalostajan ammattimaisuus mitataan laadunvalvonnassa. Keittiöön ei kannata soittaa ja kysyä, haittaako, jos 25 % kuutiojuureksesta on silppua, jos irtopakastettu jauheliha tulee yhtenä 2,5 kg kimpaleena tai jos pesty peruna on pakattu multaiseen veteen. Vastaus kaikissa kolmessa tapauksessa on: kyllä haittaa. Toimittaja joutui lopulta kuljettamaan testaamamme kuoritun luomuperunan Ouluun asti pestäväksi, ennen kuin se saatiin puhtaana keittiöön. Liha-makaronilaatikko ja juuresragou valmistettiin itse pääasiassa luomuraaka-aineista. Luomua olivat juuresten lisäksi jauheliha, makaroni, kananmuna, sipuli, maito sekä lihaliemijauhe. Luo- Henry Lybäck Opiskelijat olivat innoissaan tuotetestauksesta. Kruunu Herkku Elinympäristömme pienet tuholaiset viihtyvyys- vai terveyshaitta Elinympäristömme pieneliöt uhkaavat edelleen terveyttämme ja ovat myös viihtyvyyshaitta. Kirjassa keskitytään pieneliöiden tunnistamisen lisäksi niiden aiheuttamiin terveys- ja viihtyvyyshaittoihin sekä kiinteistöille aiheutuviin vaaroihin. Elintarvikkeiden kasvava tuonti etenkin eksoottisista maista lisää haittaeläinten maahantulon riskiä. Elinympäristömme pienet tuholaiset -kirjaa voivat käyttää työssään apuna mm. tuholaistorjujat, kuntotarkastajat ja -tutkijat, rakennusterveysasiantuntijat, terveystarkastajat, elintarvikehygieniasta ja kiinteistöistä vastaavat henkilöt. Kirja soveltuu myös oppimateriaaliksi niin elintarvikealan kuin siivous- ja puhtausalan koulutuksissa. Hinta 25,00 euroa (sis. alv. 10 %). Hygieniaopas Elintarvikehygienian perusteet 16. painos Hygieniaopasta on laajennettu ja uudistettu vastaamaan viimeisiä säädöksiä ja ohjeita. Hygieniaoppaassa korostetaan elintarvikehygienian merkitystä koko elintarviketuotantoketjussa ja toimijan vastuuta valmistaa ja tuottaa turvallisia ja puhtaita elintarvikkeita läpi koko elintarvikeketjun pellolta pöytään. Hygieniaopas soveltuu mm. ammattikeittiöiden, elintarviketeollisuuden ja alan oppilaitosten hygieniaosaamiskoulutukseen sekä elintarvikevalvonnan käyttöön. Hygieniaopas Elintarvikehygienian perusteet on perusopas elintarvikehygienista, opas on myös hyvä kertausoppikirja jo kokeneillekin elintarviketuotantoketjun toimijoille. Sisältö mm: - elintarvikehygienia - henkilökohtainen hygienia - ruokamyrkytykset - riski- ja vaaratekijät - toimijan vastuu - siivous ja puhtaanapito - omavalvonta ja ilmoitusmenettely - jätehuolto - Oiva -järjestelmä Hinta 12,50 euroa (sis. alv. 10 %). tilaukset@ymparistojaterveys.fi puh. (02) Tilauksiin lisätään toimituskulut.

23 På svenska Text: Ann-Sofi Ljungqvist Tule mukaan! Mentor-toiminnasta suomeksi: EkoMentorskap ett redskap för att utveckla ekobranschen Lehmann Naturin luomuhedelmien ja -vihannesten pakkausja jakelukeskus. Teksti: Philipp Mayer ja Niina Nieminen Kuvat: Philipp Mayer Lehmann Natur: Luomuhedelmiä ja -vihanneksia kaikille Saksalainen Lehmann Natur on yksi Euroopan liikevaihdoltaan suurimmista yrityksistä. Modernin ja kansainvälisesti toimivan yrityksen tavoitteena on tarjota luomukasviksia tuottaja- ja kuluttajaystävälliseen hintaan. Yritys panostaa laadunvalvontaan ja sosiaalisesti kestävään toimintaan ja on siten alansa suunnannäyttäjä. Friedrich Lehmann perusti Lehmann Naturin vuonna Lehmann Natur pakkaa ja välittää sekä tuo maahan luomuhedelmiä ja -vihanneksia. Lisäksi yritys kasvattaa omilla tiloillaan Espanjassa, Hollannissa ja Ecuadorissa muun muassa tomaatteja, avokadoja ja banaaneja. Lehmann Naturin vahvuus on sen monipuolinen tuotevalikoima. Yritys välittää omasta pakkaus- ja jakelukeskuksestaan 24 hedelmälajia ja 30 vihanneslajia vuoden jokaisena päivänä. Hyvän valikoiman ansiosta se vastaa vaativammankin asiakkaan tarpeisiin. Läpinäkyvä laadunvalvontajärjestelmä Ruokaketjun läpinäkyvyys on Lehmann Naturille tärkeää. Yrityksellä on oma yrityksen sisäinen laadunvalvontajärjestelmä, Lehmann Natur Audit, jonka tavoitteena on muun muassa taata tuotteiden Lehmann Naturin valikoimassa on 24 hedelmälajia ja 30 vihanneslajia vuoden jokaisena päivänä. Tutustumassa Lehmann Naturin pakkaus- ja jakelukeskukseen luomulaatuisuus koko ketjun läpi toimittajalta asiakkaalle. Järjestelmän avulla valvotaan sopimustuottajien viljelysuunnitelmia, tuotteiden myyntikäsittelyä sekä jakelun järjestämistä. Laboratorioanalyysien avulla kontrolloidaan tuotteiden luomustatus ja kasvinsuojeluainejäämien pitoisuudet. Läpinäkyvän ruokaketjun ja tuotteiden hyvän laadun varmistamisen lisäksi Lehmann Naturille on tärkeää ylläpitää suhteita yhteistyökumppaneihin reilun kaupan mukaisessa hengessä. Tähän pyritään muun muassa tarjoamalla neuvontapalveluita sopimustuottajille ja osallistumalla tuottajien sosiaalista hyvinvointia tukeviin projekteihin Ecuadorissa. Luomuideologian ja -toiminnan kehittämistä Vuonna 1992 Friedrich Lehmann toteutti unelmansa ja perusti biodynaamisen vihannestilan, Finca Jelanison, Espanjan Montebelloon. Tilalla tuotetaan 50 hehtaarilla 110 tonnia luomuhedelmiä ja vihanneksia vuodessa. Biodynaamisen viljelyn ohella tilalla harjoitetaan myös permakulttuuria. Det finlandssvenska projektet EkoNu! startade sin verksamhet år 2012 och en av projektets utvecklingsåtgärder är att utveckla konceptet EkoMentorskap. Projektet EkoNu! s målsättning är att via mentorskap sänka tröskeln för konventionella jordbrukare att omlägga till ekologisk odling. En annan målsättning är att regionernas ekoproducenter via mentorskap utvärderar och utvecklar nya produktionsinriktningar. Vad innebär EkoMentorskap? EkoMentorskap är en form av informell rådgivning där EkoMentorn är en kunnig, erfaren och professionell person som stöttar omläggaren (adepten) i att göra val gällande en ny produktionsinriktning. EkoMentorn är inte en konsult eller terapeut som löser omläggarens problem eller fattar hans beslut. Däremot ska mentorn fungera som bollplank för idéer och dela med sig av sina erfarenheter från sina år som ekoproducent. EkoMentorn skall också reflektera kritiskt över sin egen erfarenhet från ekologiska branschen och därmed ärligt dela med sig sina åsikter. Mentorskapet ger också omläggaren och nya ekoproducenter tillgång till nya och nyttiga nätverk. Adepten och EkoMentorn kan t.ex. diskutera varifrån man skaffar ekoutsäde eller hur man bäst bemästrar ogräsen, vart man kan vända sig för att få rådgivning i olika frågor och frågor kring pappersexercisen som medföljer ekoavtal. Även en mentor lär sig nytt under denna process, får nya kontakter och idéer samt nya infallsvinklar. Konceptet EkoMentor utvecklas i samråd med regionernas rådgivnings-organisationer (ProAgria SLF) och SLC. Hur EkoMentorskap fungerar i praktiken? EkoNu! fungerar som koordinator/kontaktperson samt informerar och drar igång processen. EkoNu! s personal tar först emot omläggarens intresseanmälning för ekomentorskapet. Efter en första kartläggningsdiskussion hos adepten ger EkoNu s personal förslag på olika mentorer. EkoNu! försöker hitta mentorer så nära adepten som möjligt, då blir allt smidigare för båda parterna. Den valda mentorn börjar sedan jobba och efter varje träff fyller mentorn i ett enkelt protokoll. Det ekomentorskap som projektet EkoNu! erbjuder till nya ekoodlare eller ekoodlare som byter produktionsinriktning består av 18 timmar ekomentorskap, som mentorn och adepten kan använda fritt under en tidsperiod på ett år. Ekomentorn och omläggaren kommer själva överens om var och när de träffas och hur de delar upp de 18 timmarna under året. Alla produktionsinriktningar har egna säsongsbetonade arbetstoppar då man behöver maximera arbetstiden på sin egen gård och detta ska både mentor och adept ha förståelse för. Dela med sig av kunskap och kontakter Under hösten 2012 och våren 2013 har Micaela Ström fungerat som kontaktperson till 4 adapter i Nyland. Jag anser att mentorskap kan ge adepten en värdefull puff i rätt riktning! Christoffer Thomasfolk Ekomjölkproducent och EkoMentor Sture Ede. Varför själv sätta dyrbar energi på saker som någon annan testat och redan vet att inte fungerar? Via en ekomentor kan man få värdefulla tips direkt av de som tidigare har erfarenhet av branschen. Skribenten är EkoNU! projektledaren. EkoMentorskap i korthet En EkoMentor ger dig information och fungera som ett bollplank för dina frågor kring ekologisk produktion, inte direkt rådgivning utan ett stöd med praktiska erfarenheter av branschen. EkoMentorn är en kunnig och erfaren ekoproducent som ger dig stöd i frågor som t.ex. regler för eko-avtal, vad en djurgård bör tänka på vid omläggning, marknadsföring av ekologiska produkter m.m. I EkoMentorskaps-programmet väljs stillsammans med dig ut en mentor, som passar just dig och din produktionsinriktning. Tilläggsinformation om EkoMentorskapet ges i: Österbotten av Thomas Snellman, EkoNu! tfn / Ann- Sofi Ljungqvist, EkoNu! ann-sofi. ljungqvist@yrkesakademin.fi Nyland av Micaela Ström, EkoNu!/NSL tfn micaela.strom@nsl.fi Åboland av Helena Fabritius, ÅSP tfn eller Micaela Ström Åland av Tage Eriksson, ÅPF tfn Luomulehti 4/2013 Luomulehti 4/

24 Teksti ja kuvat: Visa Vilkuna Homeopatia vahvistaa eläimiä Juvalainen emäntä Sari Pesonen on hoitanut 30-päistä holstein-karjaansa homeopaattisin menetelmin jo kuusi vuotta. Pesonen kertoo innostuneensa asiasta kaverin kautta, joka oli saanut hyviä kokemuksia koiransa hoidosta. Pesosen mukaansa homeopatiassa lääkkeet vahvistavat immuunijärjestelmää ja näin aktivoivat kehon omaa paranemisprosessia. Homeopatialla hoidettaessa kohteena on sairas eläin eikä vain sairaus tai oire. Oireiden havainnointi on tärkeää ja omaa karjaa on osattava lukea, jotta hoidosta saisi täyden tehon. Tarkka cocktail halvempi kuin lääkitys Lääkkeiden valmistus perustuu laimentamiseen ja ravistamiseen eli potenssoimiseen. Homeopatian sisällä on erilaisia suuntauksia, jotka erottaa toisistaan tapa määrätä lääkkeitä. Klassisessa homeopatiassa annetaan kerrallaan vain yhtä lääkeainetta. Kompleksihomeopatiassa käytetään valmisteita, joissa on yhdistettynä useita eri lääkeaineita. Pesonen on käyttänyt menestyksekkäästi niin sanottua poikimacocktailia. Siinä on aarnikaa, pulsatillaa ja lycopodiumia. Kun lehmän poikimisen jälkeen on herkimmillään, kyseinen seos suojaa tehokkaasti utaretulehduksilta. Pikkuruiset pillerit annetaan joko nesteeseen liuotettuna tai vaikkapa ulkosynnyttimien kautta suoraan limakalvolle. Ison vasikan syntymisen jälkeen, niin synnyttimet kuin kohtukin paranevat nopeammin. Poikimacocktail lievittää kipuakin. Homeopaattiset valmisteet ovat huomattavan edullisia perinteisiin lääkkeisiin ja eläinlääkärin kustannuksiin verrattuna. Ainakin meillä päin eläinlääkäriä on usein vaikea saada paikalle ja kun hän viikonloppuyönä tulee, niin lasku on melkoinen, perustelee Pesonen homeopatiaan siirtymistään. Kun lehmien kanssa on kaveri aivan vasikasta alkaen, niin mahdolliset muutokset niiden terveydentilassa on helpompi havaita, muistuttaa juvalainen emäntä Sari Pesonen. Homeopatiaa hyödyntäviä karjatiloja jo yli sata Eläinlääkärin vierailut Pesosen tilalla ovat homeopatiaan siirtymisen jälkeen supistuneet lähinnä vasikoiden nupouttamiseen. Vilkaisu Protuotos-vuosiraporttiin antaa selkeän kuva, että oikealla tiellä ollaan. Pesosen karjassa on vain murto-osa sairauksien hoitoja verrattuna alueen muihin maitotiloihin. Suomessa on vallalla vähättelyn ilmapiiri. Kuten yleensäkin, uutta ja erilaista alussa karsastetaan ja vähätellään. Tätä on vaikea ymmärtää, sillä tulokset puhuvat sen verran vakuuttavasti homeopatian puolesta, sanoo Pesonen. Monissa Euroopan maissa homeopatia on laajalti käytetty perinteisen lääketieteen rinnalla. Keski-Euroopassa on pelkästään homeopatiaan erikoistuneita eläinklinikoita ja apteekkejakin. Pesonen pitää tätä hyvänä asiana, sillä sekä perinteisessä lääketieteessä että homeopatiassa on omat hyvät puolensa. Sen verran innolla karjaihmiset ovat homeopatiakursseille osallistuneet, että Suomessakin hoitomuoto yleistyy kovaa vauhtia, sanoo useita kursseja tiedonjanoisille karjaihmisille järjestänyt Pesonen. Tarkkaa lukua homeopatiaa käyttävistä karjatiloista ei ole, mutta Pesosen arvion mukaan luku on varmasti jo kolminumeroinen. Kursseilla on ollut karjaihmisiä ympäri Suomen ja osallistujien ikähaarukka vuotta. Lypsykarjan koko on vaihdellut 20 ja 150 lehmän välillä. Mukana olleet ovat poikkeuksetta liittyneet heille tarkoitettuun suljettuun Facebook-ryhmään, joka antaa pika-apua ja vertaistukea. Kun lehmän vaivan saa paranemaan, olipa se omassa tai tuttavan karjassa, niin siinä tulee valtavan hyvä mieli, kertoo Pesonen liikuttuneena. Pesosen lehmät ovat vanhassa parsinavetassa. Rehustus perustuu biologisesti säilöttyyn pyöräpaalirehuun, missä timotein ja nurminatan lisäksi on myös apilaa. Tilan kaikki pellot ovat nurmella ja nurmi uusitaan kolmen neljän vuoden välein ilman suojaviljaa. Tila kuuluu tavanomaiseen tuotantoon. Myrkkyjen käyttö rajoittuu uudistettavan nurmen lopettamiseen glyfosaatilla. Väkirehuna on kiskoruokkijan jakama täysrehu. Karjan keskituotos oli viime vuonna kiloa. Me olemme tyytyväisiä keskituotokseen. Ja erityisen iloisia olemme syntyneiden vasikoiden sukupuolijakautumasta. Tämän vuoden kesään mennessä meille on syntynyt 12 vasikkaa, joista kymmenen on ollut lehmää. Meillä on jo pitkään lehmävasikat ollut selkeänä enemmistönä. Tutkimusten mukaan onnelliset lehmät tekevät lehmävasikoita, Pesonen innostuu kertomaan ja tiivistää lopuksi, että kohtele lehmää niin kuin rakastettuasi, niin opit lukemaan heitä. Homeopatian käytöstä luomueläintuotannossa oli artikkeli edellisessä Luomulehdessä. Sairauksien hoidot Hoito-% kpl Tila Alue Hedelmällisyyshoito 19,1 Poikimahalvaus 1 3 4,5 Asetonitauti 1,3 Ruokinn. häiriöt 1,7 Utaresairaudet ,9 El. lääk. hoidot yht ,0 Hoidot yhteensä ,3 Homeopatia on ollut tunnettua jo antiikin aikana. Saksalainen lääkäri Samuel Hahnemann ( ) kehitti siitä selkeän hoitomuodon. Sana homeopatia juontuu kreikan sanoista samankaltainen ja kärsimys. Homeopatian peruspilari on samankaltaisuuden periaate. Se lähtee ajatuksesta, että sairauksia voidaan hoitaa ja estää antamalla lääkettä, joka aiheuttaa samanlaisia oireita kuin itse sairaus. Näin ne kumoavat toisensa ja paraneminen tapahtuu. 48 Luomulehti 4/2013 Luomulehti 4/

25 Teksti: Elisa Niemi Maataloutta mausteilla: poly-farming, CSA... Miksi on niin paljon kaikenlaisia uusia termejä kuvaamaan maataloustuotantoa? Tarvitaanko niitä? Edellistä Luomulehteä tehdessä kysyin tutuilta, olisiko heillä suomennosta poly-farming -termille. Siinä esimerkiksi viljatila tekee yhteistyötä erikoiskasvintuottajan kanssa. Sopivia peltolohkoja vuokrataan tai toimitaan yhteistyössä jopa samalla lohkolla, niin että toinen tuottaja on asiantuntija toisen kasvin osalta ja toinen toisen. Myös koneinvestointeja hyödynnetään yhdessä. Tuloksena monipuolisempi peltoympäristö ja sato sekä tavoitteena parempi taloudellinen tulos molemmille. Kuulostaa maanviljelyltä ja elämältä. Mie oon vähän epäileväinen kaiken maailman uusille myyntimiesten ja -naisten keksimille käsitteille vaikka niitä itsekin aina välillä keksin. Jos vaan puhuisimme maanviljelystä ja sitten tarpeen mukaan monokulttuuriviljelystä tai kemiallisiin tuotantopanoksiin nojaavasta viljelystä. Kumpi täällä on ollut ensin: poly vai mono, kemia vai luomu? kysyi joutsenolainen luomuviljelijä Juuso Joona vastaukseksi. Kumppanuusmaatalous Muissa maissa kumppanuusmaatalous saa usein alkunsa siitä, että tuottaja kutsuu kaupunkilaisia mukaan investointeihin, työhön ja sadon jakamiseen maatilalla. Suomen tunnetuimmat kumppanuusmaataloudesta inspiroituneet toimijat ovat Herttoniemen ruokaosuuskunta ja Tampereen Meirän pelto. Näissä kuluttajat halusivat luomuruokaa paremmin saataville ja vuokrasivat oman pellon ja palkkasivat työvoiman. Esimerkiksi Tampereella toiminta pyörii hyvin sadan hengen jäsenporukalla puutarhurin avuksi riittää talkoolaisia ruoanjakoon ja peltotöihin. Tänä vuonna uusi yhteisöllisen ruoankasvatuksen osuuskunta on perustettu ainakin Lahteen. Siinä tulikin sitten näitä toimintoja vielä tarkemmin kuvaava termi? Tiettävästi ensimmäisen kerran kumppanuusmaatalous esitettiin käännöksenä Community Supported Agriculture CSA:lle Luomulehdessä 1/2011. Facebookin julkisessa ryhmässä Suomen kumppanuusmaataloudet oli nyt elokuun alussa 120 jäsentä. Poly-farming moniviljely? Moniviljely oli käännös, millä viime lehdessä päädyttiin kuvaamaan poly-farmingia, josta perniöläinen luomuviljelijä Fredrik Limburg von Stirum on innostunut. Hän olisi valmis tarjoamaan vihannestuotantoon soveltuvia maitaan toiselle tuottajalle, jotta maa hyödynnettäisiin parhaalla mahdollisella tavalla, mutta Stirumin tila saisi keskittyä lihan tuotantoon. Minua kiinnostaa tässä poly-farming jutussa erityisesti uusien viljelijöiden saaminen mukaan. Käytännössä viljelyn aloittaminen on taloudellisesti hyvin vaikeaa ilman, että perii tilan, kommentoi hyvinkääläinen luomuviljelijä Kari Koppelmäki. Viljelijöiden lukumäärä vähenee jatkuvasti. Samalla tilat suurenevat ja pääsääntöisesti tuotanto yksipuolistuu. Ei ole odotettavissa, että nykyinen viljelijäväestö vastaa kysyntään monipuolisemmasta tuotannosta. Muutos viljatilasta kotieläintilaksi tai erikoiskasvien viljelijäksi on liian suuri. Havaittavissa on kuitenkin kasvavaa kiinnostusta viljelyyn nuorissa, jotka eivät tule maatiloilta. Olisikin tärkeää, että viljelyn aloittaminen olisi mahdollisimman helppoa, jos on kiinnostusta. Tässä poly-farmin tapaiset tilat voisivat olla yksi ratkaisu, missä suuremman tilan ympärille rakentuisi monipuolisempi tuotanto uusien viljelijöiden avulla. Silloin myös pienien alojen vuokraamiselle täytyy löytyä nykyistä helpompia ratkaisuja, pohtii Koppelmäki. Uusi viljelytermi on siis saanut keskustelua aikaan ja Joonakin lämpenee: Mie oon täysin samaa mieltä Karin kanssa ja tunnistan ongelman. Tässä voisi olla aineksia hankkeeksi. Siis saattaa maalliset ja maattomat yhteen ja jakaa tietoa. Saataisiin isojen tilojen vajaakäytettyjä resursseja käyttöön, ihmisille työtä sekä ruokaa ja yhteisöllisyyttä maaseudulle. Permakulttuuri Suunnitteluprosessi on olennainen osa permakulttuuria. Niin viljely kuin rakennukset halutaan suunnitella niin, että ne ovat pysyviä, kestäviä. Permakulttuuri on ikään kuin suunnittelua auttava ajattelutapa, jota voi soveltaa moneen asiaan. Suomessakin järjestetään kursseja, joita myös jotkut luomuviljelijät ovat kehuneet. Kun viime kesänä kyselin käännösideoita, Eviran luomuylitarkastaja Sampsa Heinonen vastasi: Perma voisi olla kesto. Mutta kulttuuria ei pitäisi supistaa sanaan viljely. Siis kestokulttuuri? Heinosen muovailee permakulttuurin suomalaiseksi määritelmäksi: Tuotantojärjestelmä, jossa maatilaekosysteemin kaikki osa-alueet, sisältäen mm. ihmisen asuinympäristön, maa- ja vesivarat, maastonmuodot, eläimet jne. sulautetaan tuotantopanoksiltaan omavaraiseksi ja tuottavaksi kokonaisuudeksi. Omasta mielestäni permakulttuurin perusoivallus on, että ongelmia ei voi ratkaista pelkästään korvaamalla kemialliset tuotantopanokset ja uusiutumattomat luonnonvarat biologisilla ja uusiutuvilla luonnonvaroilla (vrt. siirtyminen luomuviljelyyn), vaan kyseessä on koko tuotantojärjestelmän uudelleensuunnittelu ja -rakentaminen. Vaikka lopputulos ei aina tarvitse näyttää kovin radikaalilta, on ainakin varmistettu että muodostuva kokonaisuus on toteutettu nykyistä luomua kokonaisvaltaisemmalta pohjalta. Permakulttuuria ei kuitenkaan voi pitää pelkkänä luomutuotantotavan suuntauksena, koska se yrittää hahmottaa laajempaa tuotannontekijöiden ja resurssien käytön strategiaa. Strategiana permakulttuuri eroaa nykyisenlaisesta luomusta erityisesti siksi, että se jo lähtökohtaisesti ottaa huomioon niin monta uutta (esim. energia- ja resurssiomavaraisuus ja biodiversiteetti) tekijää tai se painottaa vanhoja tekijöitä (elintarviketuotannon määrä) uudella tavalla. Slow Food Slow Food on kansainvälinen yhdistys, josta käytetään kaikkialla, myös emomaassaan Italiassa, englanninkielistä nimeä. Liike perustettiin vastapainoksi tehotuotannolle ja kiireiselle tapakulttuurille, joka houkuttelee turvautumaan pikaruokaan. Luomuviljelyyn liike suhtautuu myönteisesti, mutta hyväksyy myös kestävän kehityksen arvojen mukaisen tavanomaisen viljelyn. Suomessa on 13 Slow Food -paikallisyhdistystä. Biodynaamisuus Luomuviljelyn vanhin suuntaus on biodynaamisuus. Demetermerkkiä käyttäviä sertifioituja tiloja on Suomessa tällä hetkellä 16 ja lisäksi kolme on aloittanut siirtymävaiheen. Demeter-ehdot vaativat, että tiloilla on aina karjaa ja puutarhatilatkin käyttävät lantaa lannoitteena. Lannoituksessa täytyy käyttää myös homeopatian periaatteilla toimivia preparaatteja. Kasvivalikoimaltaan biodynaamiset tilat ovat aina monipuolisia, koska monimuotoisuus kuuluu tuotannon periaatteisiin korostetummin kuin muussa luomutuotannossa. Myös tuotannon sosiaalisiin kysymyksiin kiinnitetään biodynaamisessa tuotannossa selkeästi huomiota ja monien tilojen toimintaan kuuluu suora yhteys kuluttajiin. Tavoitteena on kierrättävä, mahdollisimman suljettua ravinnekiertoa toteuttava tilakokonaisuus, joka voi koostua useammasta maatilasta tai olla useamman eri tuotantosuunnan viljelijän hoitama. Maanviljely Kirjoittaja on agroekologi eli ajattelun pohjana on ruoantuotantoketjun ekologisuus, jota ei voi toteuttaa ilman sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä. Luomuviljelijät saattavat joskus kehaista, että luomuviljelijät nimenomaan ovat maanviljelijöitä - luomutuotannossa hoidetaan maata. Apulanta pussilta ei haeta apua, vaan maan kuntoa pitää hoitaa niin, että se jaksaa tuottaa. Maanviljely tosiaan on sitä, mitä luomutuotanto aina on, vaikka suunnittelun avuksi ottaa muistakin termeistä kumpuavia ajatuksia. Uudet termit voivat kuitenkin inspiroida keskustelua ja tuoda ihmisiä yhteen. Esimerkiksi moniviljelyssä ja kumppanuusmaataloudessa haetaan uusia yhteistyökuvioita, jotta maanviljely olisi mielekkäästi tehokasta ja tuottaisi niitä tuotteita, mille on kysyntää. 50 Luomulehti 4/2013 Luomulehti 4/

26 Teksti ja kuvat: Minna Keränen Toivolan Vanhan Pihan isäntä Margo Saxberg kertoo Hermannin Herkkutorin vetäneen joka kerta yli 2000 kävijää. Pientuottajille myyntipaikka pikkurahalla Muita säännöllisiä luomutoritapahtumia? luomutuotteet/osta-luomua laa saada mukaan, vaikka myyntipaikkojen hinta on lähinnä nimellinen. Pienimmän myyntipaikan saa 20 euron hintaan. Myyntipaikat varataan etukäteen nettisivujen kautta. Tapahtumapäivänä tuottajat voivat vain saapua paikalle myymään, meillä on pöydät pöytäliinoineen valmiina odottamassa. Luulen, että monissa pienissä yrityksissä ongelmana on resurssipula, kaikkialle ei voi revetä itse myy- mään. Olisikin hienoa, jos luomutuottajat tekisivät yhteistyötä, jolloin yksi voisi käydä vuorollaan myymässä pienen porukan tuotteita, silloin kaikkien ei tarvitsisi tulla paikalle joka kerta, Saxberg pohtii. Hän toivoo, että luomun kanssa tekemisissä olevat tahot ottaisivat rohkeasti yhteyttä ja ideoisivat tapahtumia. Mikä olisi sen mahtavampaa kuin vaikkapa luomuruokaan keskittyvä viikonloppu! Tarjoaisin mielelläni Toivolan Vanhan Pihan vaikka veloituksetta käyttöön, jos joku vain innostuisi järjestämään luomutapahtumaa, Saxberg toivoo. Keväällä perustetun Keski-Suomen luomuyhdistyksen puheenjohtaja Anna Oksanen on samaa mieltä: olisi hienoa saada erilaisia tapahtumia järjestetyksi. Yhdistys edistää sitä, että yhteistyöstä tulee voimaa ja tuottajat tuntevat paremmin toisiaan. Nyt kun tällainen hyvä Herkkutori on jo olemassa, voimme varmaankin saada sinne myös lisää myyjiä. Ei ootakin tarjotaan Jyväskylän kauppatori sijaitsi 1800-luvulla Toivolan Vanhan Pihan lähettyvillä, kaupungintalon edessä. Hermannin Herkkutori pyrkii osaltaan täyttämään myös sitä vajetta, jonka Jyväskylästä kadonnut kauppahalli on jättänyt. Herkkutorin asiakaskunta koostuu Saxbergin mukaan pitkälti kaupunkilaisista, mutta kesällä asiakkaina on ollut runsaasti matkailijoita. Saxberg sanoo, että tapahtumaa suunnitellessa oli itsestään selvää että Herkkutori tulee keskittymään lähi- ja luomuruokaan. Hän on huomannut, että ihmisiä kiinnostaa yhä enemmän ruoan maku, alkuperä, puhtaus, lisäaineettomuus ja terveellisyys. Ruoka on muuttunut paljon teollistumisen, einesten ja pakasteiden myötä. Luomuruoka on ikään kuin puhdasta entisajan ruokaa, Saxberg pohtii. Herkkutorin tarjonta vaihtelee sesonkien mukaan. Loppukesä ja syksy ovat tuoreiden vihannesten ja kasvisten aikaa, talvella pääpaino on säilykkeillä ja kuivatuotteilla. Saxberg on huomannut, että monille tuotteille olisi enemmänkin kysyntää luomuna. Esimerkiksi luomukananmunia, luomuleipää ja -lihaa kysellään säännöllisesti, mutta niiden saanti lähialueilta on haastavaa. Tarjolla ei ole markettien bulkkitavaraa, vaan etupäässä pientuottajien erikoistuotteita. Myynnissä on ollut luomuna muun muassa jauhoja, leipää, juustoja, mehuja, marmeladia, hunajaa, oliiviöljyä ja suklaata, Saxberg listaa. Luomu käy kaupaksi Lähiruokamestarien kauppias Mika Venäläinen saapui myymään Hermannin Herkkutorille toista kertaa. Lähiruokamestarit toimii Jyväskylän Torikeskuksessa. Yritys jälleenmyy lähialueen pientuottajien elintarvikkeita, myös luomutuotteita. Herkkutorille Venäläinen saapui myymään toista kertaa, sillä kokee tavoittavansa tapahtumasta uusia asiakkaita. Venäläinen on huomannut, että ihmiset ovat valmiita maksamaan tietyistä tuotteista hieman enemmän, mikäli ne ovat luomua. Esimerkiksi luomulihaa menisi hänen mukaansa enemmänkin, mutta sitä ei saada myyntiin jatkuvasti. Eräs hunajantuottaja valmistaa hunajaa sekä tavallisena että luomuna. Hän on viime aikoina pohtinut kannattaisiko siirtyä kokonaan luomutuotantoon. Itse en ole myynyt tänään häneltä vielä ainuttakaan purkkia tavallista hunajaa, luomu on tehnyt kauppansa paremmin, Venäläinen kertoo. Jyväskylässä Toivolan Vanhalla Pihalla aloitti keväällä Hermannin Herkkutori. Lämminhenkinen lauantaitori keskittyy lähi- ja luomuruokaan, tuotteet tulevat pääasiassa lähialueen pientuottajilta. Tapahtuman ideana on mahdollistaa tuottajien ja asiakkaiden suora kohtaaminen ilman välikäsiä. Toivolan Vanhan Pihan isäntä Margo Saxberg kertoo, että Hermannin Herkkutorilla on kolmisenkymmentä myyntipaikkaa. Lisäksi Herkkutorin yhteydessä toimii lähija luomuruokaosuuskunta Mukulaarin jakelupiste. Mukulaari on keskisuomalaisten pientuottajien ja kuluttajien yhteinen osuuskunta. Tällainen tapahtuma ei toimi kertaluontoisena tai toisinaan järjestettävänä, vaan jatkumona. Kesäkaudella Herkkutori järjestetään joka toinen lauantai ja syksyllä ja talvella aina kuukauden vii- meisenä lauantaina. Tähän saakka asiakkaiden vastaanotto on ollut todella hyvä, tapahtumassa on ollut joka kerta yli 2000 kävijää, parhaimmalla kerralla 2450 vierailijaa, Saxberg sanoo. Hermannin Herkkutori tarjoaa tuottajille säännöllisen jakelutien tuotteilleen, keinon verkostoitua muiden tuottajien kanssa ja toisaalta myös mahdollisuuden suoraan asiakaspalautteeseen. Toivolan Vanha Piha hoitaa myyntipakkajärjestelyt ja torin markkinoinnin tuottajien puolesta. Saxberg harmittelee sitä, että tuottajia on toistaiseksi ollut varsin hanka- Toivolan Vanhan Pihan vehreässä miljöössä järjestettävä Hermannin Herkkutori viehättää vanhan ajan toritunnelmallaan. Lähiruokamestarien Mika Venäläiselle on tärkeää pystyä kertomaan asiakkaalle tarvittaessa tarkkojakin tietoja myymästään tuotteesta. 52 Luomulehti 4/2013 Luomulehti 4/

27 Palveluksessanne HUOM! Seuraava Luomulehti Palveluksessanne Maritta Humala, ilmestyy Ilmoitusmyynti: karjatilalle Luomutuotteita Luomutuotteita Luomutuotteita VUODEN LUOMUYRITYS 2012 TOPIN MAATILAMYYMÄLÄ Muuruvedellä tilamyymälä ja kahvila UUSI MYYMÄLÄ KUOPIOSSA! TOPIN HALLI Kuopion kauppahallissa TOPIN NETTIKAUPPA: Osta nyt liput! Jaakko Halmetojan luento LA Muuruvesi Tule ja tutustu, ylläty ja ihastu! Koneita Koneita Teksti: Salla Kuuluvainen Uutuutena ohrattoja Myllärin Luomun uudet ohratot tarjoavat kotimaisen, terveellisen vaihtoehdon lisukeriisille tai risotolle. Aiemmin ei-niin-ekologisen riisivaihtoehdon tilalle on tullut markkinoille esimerkiksi Mooseksen viljalta ja Lassilan tilalta speltti sekä kauravaihtoehtoja. Ohratot on pakattu käteviin 3 5 annoksen pusseihin ja niitä on kahta makua: Porkkanaohratto ja Tomaattiohratto. Pussista löytyy valmis ohra-kauramausteseos, joka lisätään kiehuvaan veteen ja keitetään noin kymmenen minuuttia. Seoksessa on kaikki tarpeellinen ohrattoa varten. Myllärin Luomu Porkkanaohratossa on mausteena inkivääriä ja ruohosipulia, Myllärin Luomu Tomaattiohratossa basilikaa, mustapippuria ja sipulia. Ohratot ovat myös vegaanille sopivia, lisäaineettomia ja runsaskuituisia, sillä ne on valmistettu täysjyväohrasta. Porkkanaohraton kuitupitoisuus on 9 % ja tomaattiohraton 11 %. Ohrattoja suositellaan pääruuan lisukkeeksi, ruokaisan salaatin raaka-aineeksi tai esimerkiksi uunipaprikan tai suolaisten lettujen täytteeksi. siemeniä siemeniä Laatusiemenet luomuun! - viljat, timoteit, raiheinät - nadat, apilat, virnat - nurmiseokset, ympit Toimitukset koko maahan. Rahoitusjärjestelyt. Haetaan sopimusviljelijöitä! Suomen Luomusiemen Oy f luomusiemen@luomusiemen.fi Testissä Testikeittiössä ohratot eivät aivan kypsyneet pakkauksen ohjeen mukaisessa kymmenen minuutin ajassa, vaan niitä sai keitellä noin 15 minuuttia. Ohratot ovat rakenteeltaan miellyttävän irtonaisia ja rapeita. Kotimaiset pääraaka-aineet ja helppo pakkaus ilahduttivat. Myllärin Luomun brändiuudistus valittiin kesällä Subin Kauden kiinnostavimmaksi uutuudeksi. Myynti kasvoi 20 % viime vuoteen verrattuna. 54 Luomulehti 4/2013 Luomulehti 4/

28 Tuotteen tarina Teksti: Marika Auersalmi Kolumni Kuin toiveissa, mutta totta!» On ihana nauttia muiden töiden tuloksista. Hotellin sisäänkäynti on puutarhan keskellä, lukuisat kasvit muodostavat peiton kukkulan rinteelle. Tie kulkee alempana, autojen äänet eivät pihaan kantaudu. Kolme ihmistä vastaanotossa! Yksi tulee hakemaan matkalaukut. Toinen ohjaa meidät baarin puolelle tarjoten samalla luomuyrteistä valmistetun juoman. Kristallikruunu, tumma puupinta ja aidot kukat maljakoissa, ympäristöämme tutkien juomme maistuvan juoman. Kirjaudumme sisään ja saamme huoneemme avaimen. Huoneessa kaikki on harkittua. Lakanat ovat luomupuuvillaa, samoin kylpytakit ja kaikki pyyhkeet. Patjassa on kookospähkinän kuorista tehtyä kuitua puuvillan lisäksi. Kylpyhuoneessa saippuat ja sampoot ovat sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Minibaarissa kaikki on luomua. Hinnat ovat niin kohtuullisia, että mikäli ruoka-aikaan olisi pidempi, puraisisin hedelmäpatukasta heti. Hotellin infokansiossa annetaan toive kännykän ja tietokoneen jättämisestä huoneeseen, jotta jokainen hotellin vieras voisi keskittyä rentoutumiseen ja rauhalliseen oloon. Tarjottavien palvelujen lisäksi esitellään ympäristöohjelman aurinkopaneelit, sadeveden keruujärjestelmä, kierrätys, pyykin pesuun käytettävät pesuaineet ja monet muut yksityiskohdat. Hotellin ravintolassa tarjoillaan herkullista, tasapainoista ja runsaasti luomuraaka-aineita sisältävää ruokaa. Raaka-aineet tulevat pääasiassa sopimustuottajilta ja nimikkometsästäjältä. Annokset ovat kauniita, runsaita ja vaihtoehdot löytyvät niin pihviä toivovalle kuin vegaanillekin. Mikä viinilista! Kuplivaa, punaista, makeaa kaikkea löytyy luomuna. Kaikki sai alkunsa kun sisarukset perivät jo rapistuneen majatalon ja koettivat keksiä mitä sen kanssa tekisivät. Vuonna 2008 he liittyivät luomuhotellien ketjuun ja siitä alkoi jatkuvan kehittämisen taival. Nyt asiakkaat voivat nauttia luomusti ja täydellisesti nautintoihin keskittyen. Maailma, jota luomussa tavoittelemme, on totta pieninä paloina maailmalla. Jokainen esimerkki onnistumisesta valaa minuun uskoa, että työ kestävämmän huomisen puolesta kannattaa. Omaa osaansa tehdessään, on ihana nauttia muiden töiden tuloksista, luomuperunoista luomulomaan asti. Silloin toiveista tulee totta! P.S. Kolumnissa kuvattu hotelli on La Clairière, Alsace, Ranska. Tomi Auersalmi Teksti: Katarina Boijer Brittiläinen Green & Blacks on ilahduttanut herkkusuita jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Vuonna 1991 Whole Earth-luomuruokayrityksen omistajalle Craig Samsille lähetettiin koemaistettavaksi luomukaakaopavuista tehtyä suklaata. Sams unohti suklaalähetyksen pöydälle, josta vaimo pisti sen parempiin Graig Sams aloitti Green & Blacksin. Belizeläiset kaakaontuottajat, joilta he ostivat, siirtyivät silloin luomuun ja Reilun kaupan tuotantoon. Green & Blacks luottaa luomulaatuun suihin. Vaimo Jo Fairleylle 70-prosenttinen kaakaosuklaa maistui niin hyvin että hihkaisi miehelleen että tätä pitää alkaa myymään. Green & Blacksin taru oli alkanut. Nimi syntyi vihreästä aatteesta ja tummasta suklaasta. Makujen sinfonia Pariskunta matkusti suklaan alkulähteille Belizeen, jossa maya-viljelijät olivat jääneet kaakaopapuineen tyhjän päälle, koska tilauksen tehnyt suklaafirma vetäytyi kaupoista. Viljelijöillä ei ollut myyntikanavaa, joten Sams ja Fairley tulivat apuun. Luomun tuottaminen oli heille itsestäänselvyys, joten kaakaopapuviljelmiä alettiin muovaamaan luomuksi. Myös Reilu Kauppa oli pariskunnan sydäntä lähellä, joten yrityksen ensimmäisestä tuotteesta, Maya Gold-suklaasta tuli Britannian ensimmäinen Reilun Kaupan suklaatuote. Tumma suklaa sai vivahteita myös appelsiinista ja vaniljasta. Joillekin kuluttajille tumma suklaa oli liian tymäkkää, joten tuoteperhe laajeni myös valko-ja maitosuklaaseen. Muita makuja ovat esimerkiksi merisuola, inkivääri, minttu, espresso, chili ja toffee. Suklaan lisäksi Green & Blacks-perheeseen kuuluvat jäätelöt sekä kaakaojuomat. Tietysti luomu! Vaikka alkuperäiset omistajat ovatkin lähteneet muihin seikkailuihin ja yritys myyty monikansalliselle Kraft Foodsille, pitää Green & Blacks eettisyyden lippua korkealla. Nykyinen toimitusjohtaja James Holloman kertoo: Premium-suklaissa kilpaillaan kovilla panoksilla, mutta yrityksemme on vuosikausia ollut luomusuklaan markkinajohtaja. Vanhat asiakkaat ovat uskollisia, ja uusia saamme koko ajan. Haasteellistahan se toki on, koska luomun ja Reilun Kaupan yhdistäminen ei aina ole helppoa on paljon varmistettavaa. Luomuperiaatteista täytyy pitää tiukasti kiinni, ja samalla varmistaa että kaakaopapujen viljelijöillä on hyvät työolosuheet, työkoneet ovat kunnossa ja makean veden säiliöt täynnä. Myös koko tuotantoketjun rattaiden tulee pyöriä saumattomasti. Mutta olemme aina olleet luomu-brändi, koska koko toimintamme perusajatus on että vain luomusuklaasta saa tarpeeksi herkullisia tuotteita. Viljelijämme ovat kiinnostuneista maasta, ja mitä se voi luoda kun sitä luonnonmukaisesti hoitaa. Yritys kasvaa koko ajan, ja olemme myös laajentaneet joulu-ja pääsiäismarkkinoille konvehtien ja pääsiäismunien muodossa. Jotkut yritykset ovat tuoneet markkinoille 100-prosenttista kaakaosuklaata, mutta Green & Blacks ei mustuus-kilpailuun lähde. Noin tummassa suklaassa tasapaino ei ole kohdallaan. Vahva suklaa on hyvin kitkerää, ja sitä syödään ehkä vain trendikkyyden takia. Green & Blacks jatkaa voittokulkuaan trendeistä välittämättä, ja valloittaa yhä uusia markkina-alueita, vihreä lippu korkealla. 56 Luomulehti 4/2013 Luomulehti 4/

29 Kysymyksiä Marjo Koivumäki Voit lähettää kysymyksiä osoitteeseen Niihin vastaavat Luomuliiton asiantuntijat. Luomuliiton puhelin- ja sähköpostineuvonta ovat ilmaisia nopeisiin kysymyksiin. Suuremmissa pohdinnoissa ohjataan eteenpäin. Luomuliiton mentorit auttavat. Neuvonnassa Luomuliitto tekee yhteistyötä ProAgrian Luomupalveluiden kanssa. Miten pelto-ohdakketta ja -valvattia voi torjua viherlannoitusnurmista? Kestorikkakasvit nousevat monesti esiin kysymyksissä. Kysymyksiin vastattaessa selvitän ensin, mitä tilalla on tehty nurmivuosina, koska kestorikkojen torjunta tehoaa parhaiten heinä-elokuussa. Yleensä ratkaisu löytyy nurmivuosista. Luomu kasvinviljelytilalla tehokkain menetelmä torjua ohdaketta ja valvattia on käyttää kaksivuotisia viherlannoitusnurmia. Nurmikasvusto mahdollistaa torjuntatoimet eli niitot aina, kun juuririkat ovat kasvaneet juuressa olevan ravinnevaraston avulla siihen pisteeseen (=kompensaatipiste), kunnes ne alkavat keräämään vararavintoa juureen. Kompensaatiopiste on valvatilla 5 6 lehteä ja ohdakkeella 6 7 lehteä. Juuririkkojen torjunnassa paras tulos saadaan viidellä niitolla kesässä. Tiheä niittorytmi kohdistetaan ongelmakohtiin pellolla. Niitto tehoaa vain tiheässä ja nopeakasvuisessa nurmessa, joka pakottaa juuririkkakasvit kasvamaan pituutta. Viherlannoitusnurmissa olisi käytettävä monipuolista ja riittävän suurta siemenmäärää (20 30 kg/ha) ja seoksessa olisi oltava mukana nopeasti niiton jälkeen kasvuun lähteviä lajeja ja lajikkeita, kuten ruokonataa ja valkoapilaa. Harvassa kasvustossa juuririkat tekevät lehtiruusukkeen maan pinnalle, eikä niitossa saada niitä katkaistua, jolloin torjuntateho on heikko. Parhaan niittotuloksen saa kun kasvustoa ei tallata ennen niittoa. Tarkista, että kasvusto katkeaa myös traktorin pyörän jälkien kohdalta, jos käytössä on traktorin takana kulkeva laite. Yleensä yksi vuosi ei ole riittävä hyvään tulokseen pääsemiseksi, sen tähden kaksivuotinen nurmi on tarpeen. Kaksivuotisessa apilanurmessa juuriston määrä on lähes kaksinkertainen, joten seuraavalle kasville saadaan myös suurempi lannoitusvaikutus. Toisena nurmivuonna voidaan tehoa parantaa keskikesän kesannolla, jossa nurmi rikotaan niiton jälkeen kultivaattorilla ja juuret jätetään kuivamaan pellon pinnalle. Rikkominen tehdään noin kuukausi ennen kyntöä ottaen huomioon tukiehdot. Kultivointi uudistetaan kunnes juuret ovat kuivaneet ja näivettyneet. Tehokkain kone juurien pintaan nostamisessa on juolannostin (Kvick-Finn). Lopuksi pelto kynnetään ja siihen kylvetään syyskylvöinen kasvi. Miten viherlannoitusnurmen lopetus tulee ajoittaa? Ravinnehävikit saadaan mahdollisimman pieniksi, kun viherlannoitusnurmen kasvusto lopetetaan oikea-aikaisesti. Jos lohkolle ei kylvetä syyskylvöistä viljelykasvia nurmen lopetuksen jälkeen, tulee kyntö tehdä mahdollisimman myöhään syksyllä, jotta syyssateet eivät huuhtele ravinteita pois pellosta. Syyskylvöisiä kasveja kylvettäessä viherlannoitusnurmen saa lopettaa kun siitä on korjattu yksi sato. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kun viljelyalueella on ensimmäinen säilörehusato korjattu ja viherlannoitusnurmi on niitetty maahan lannoitteeksi aikaraja koskee luonnonhoitopelto nurmia. Nurmen lopetus tehdään n. 3 4 viikkoa ennen kylvöä rikkojen ja etanoiden torjumiseksi. Syyskylvöisiä kasveja voi lannoittaa ympäristötukiehtojen mukaisesti. Kasvintuotannon asiantuntija, Reijo Käki, puh Arto Käki Miten parsan viljely onnistuu luomuna? Parsa on viime vuosina noussut kevään suosituksi sesonkikasviksi ja sen viljelyä voisi selvästi laajentaa, sillä parsa sitä parempaa, mitä tuoreempana se saadaan ruokapöytään. Joka on maistanut samana päivän kerättyä parsaa, huomaa kyllä laatueron kaupan kuivuneisiin tuontiparsoihin verrattuna. Tuoreusetua kannattaakin käyttää markkinoinnissa ja pitää mielessä että monet ravintolat ottavat mielellään vastaan tuoretta parsaa. Parsan viljely ei ole kovin vaikeaa, mutta se vaatii pitkäjänteisyyttä ja huolellisuutta, sillä satoa saadaan vasta usean vuoden kasvatuksen jälkeen. Perusperiaatteet parsan viljelyyn ovat: Vihreän parsan viljely on hiukan valkoisen parsan viljelyä helpompaa, sillä siinä on vähemmän multaustyötä. Parsan viljely kannattaa aloittaa juuritaimista, ei siemenistä. Taimet tulevat lähes aina Hollannista suomalaisten puutarhatukkujen kautta. Parsa ei sovi raskaille savimaille, vaan maan tulisi olla hiekkaista tai hietaista kevyttä puutarhamaata. Parsan alkukehitys on hidas, 3 4 vuotta, mutta satoa saadaan sitten ainakin 20 vuotta. Luomussa rikkakasvit ovat parsanviljelyn suurin haaste. Parsan juuret ovat melko pinnassa ja niitä ei saa katkoa, joten haraukset on tehtävä varoen. Monivuotiset rikkakasvit on saatava pois ennen viljelyä, liekitystä voidaan käyttää yksivuotisten rikkojen torjuntaan. Perustietoja löytyy Irma Voipion kirjasta: Vihannekset, lajit, viljely ja sato, joka löytyy kyllä useimmista kirjastoista tai jota saa tilattua Puutarhaliitosta. Katso hyödyllinen MTT:n linkki: Puutarhatuotannon asiantuntija, Mikko Rahtola, puh Arella Rahtola Miksi luomutoimijan pitää todistaa toimintansa asiakirjojen avulla ja mikä ihmeen asiakirjaselvitys? Koska luomua ja tavanomaista tuotetta ei voi erottaa toisistaan ulkonäön, hajun tai maun perusteella, tulee luomutoimijan voida osoittaa, että käyttämänsä tuotantopanokset (siemenet, raaka-aineet) ovat oikeasti luomua. Jokaisen, joka käsittelee tai pakkaa, markkinoi ja myy luomutuotteita tulee tarkastaa tavarantoimittajan asiakirjaselvitys eli varmentua ostamiensa tuotteiden luomuisuudesta. Asiakirjaselvitys on dokumentti, jonka valvontaviranomainen on antanut toimijalle vuosittaisen tarkastuksen jälkeen. Luomussa kuten muissakin elintarvikkeissa jäljitettävyys tulee toimia läpinäkyvästi eli yksi porras taaksepäin tuotantopanoksiin sekä yksi porras eteenpäin asiakkaisiin. Elintarvikeasiantuntija Jaana Elo, puh Luomueläinten lääkinnässä mm. lihasika, jonka tuotantoelinkaari on alle vuoden, voidaan lääkitä vain kerran niin, ettei se menetä luomustatustaan. Miten yksittäinen lihasika voidaan tunnistaa jo hoidetuksi? Rasvakynällä tai värillisellä sprayllä tehtävä merkki ei pysy näkyvissä pitkään. Sioilla käytetään korvaan tatuoitavaa merkintätunnusta, joka tulee vain toiseen korvaan. Hoidettu eläin voidaan tatuoida samalla numerosarjalla tai jollakin muulla halutulla numerolla toiseenkin korvaan, jolloin merkintä on pysyvä. Jos hoidettujen eläinten tatuointi on juokseva numerosarja, voidaan ko. eläin yhdistää vaivattomasti lääkekirjanpitoon. Eläintuotannon asiantuntija, Paula Liukko, puh Hanna Tuominen Ossi Formulahti 58 Luomulehti 4/2013 Luomulehti 4/

30 Yhdistyksistä Teksti: Elisa Niemi Kuva: Pirkanmaalle uusi puheenjohtaja Ville Paulanimellä on monipuolisesti kokemusta maatalousalasta. Hän aloitti tekemällä kasvinviljelyja tukineuvontaa, siemenviljanviljelystarkastuksia, on toiminut MTK-Pirkanmaan järjestöagrologina ja on nyt Mela-asiamies. Pirkanmaan luomuyhdistyksen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Ville Paulaniemi. Sihteerinä jatkaa Kari Kulju ja muita hallituk- 60 Luomulehti 4/2013 sen jäseniä ovat Tuula Sorkkala, Antti Isomuotia, Paula Liukko, Armi Rajala ja Timo Ponkiniemi. Tuore luomutilallinen Yhdistyksen toiminta ei ole Paulaniemelle ennestään kovinkaan tuttua. Korpulan tila Ylöjärvellä siirtyi luomuun vasta kolme vuotta sitten. Luomuneuvojat Pirkanmaalla sen sijaan ovat tuttuja ja neuvoja omalle tilalle on löytynyt hyvin. Myös pari tuttua teki siirtymävaiheen samaan aikaan. Luomuneuvoja Kari Kuljun kanssa oli puhetta Inkeri Paulaniemi Ville Paulaniemi tarttuu Pirkanmaan luomuyhdistyksen puheenjohtajan tehtäviin. Hänellä on hyvät verkostot muiden maataloustoimijoiden kanssa. jo 2001, kun Paulaniemillä tehtiin sukupolvenvaihdosta, että luomu on varteenotettava ja hyvä vaihtoehto. Itse asiassa minusta on suoraan luomulla liikenteeseen lähteminen on vähän riskialtista. Jos maataloustöissä on vielä opettelemista, luomulla ei ole välttämättä helppo aloittaa. Varsinkin, jos ympäriltä tulee kovasti kommentteja, että luomun takia pellot näyttää nyt tuolta. Jos siirtymävaiheessa on paljon rikkoja, hommaa on vaikea saada haltuun ongelmattomiakin lohkoja pitäisi olla, kun kaikkia ei voi yhtä aikaa käsitellä mekaanisella torjunnalla. Siirtymävaiheen asiat ovat siis Paulaniemellä vielä hyvässä muistissa. Ei huono ominaisuus luomuyhdistyksen puheenjohtajalle nyt, kun uusia viljelijöitä pitäisi saada jäseneksi. Niin, kyllähän yhdistys voi tuoda yhteen tuottajia. Sieltä voi löytyä ikään kuin tukihenkilöitä. Kyllä aion totta kai aktivoitua tässä yhdistyshommassa, kun pestiin lähdin. Toimintasuunnitelman valmistelu Kuljun Karin kanssa aloitetaan pian. Lampolarakennuksesta on moneksi Villen vaimo Sanna Eklund toimii palvelupäällikkönä Etelä-Suomen ProAgriassa. Perheen lapset ovat vielä pieniä. Erityisesti Sanna on eläimistä kiinnostunut ja tilalla on nyt 42 uuhta sekä 20 Aberdeen-Angus nautaa. Uusin tuotantoeläinrakennus valmistui 2011 ja toimii nyt lampolana. Jos myöhemmin päädytään pitämään vain nautoja, rakennus sopii myös niille. Viljelykasvit ovat simppelisti 2/3 alasta apilanurmea ja 1/3 kauraa, kertoo Paulaniemi. Omaa peltoa on 17 ha ja viljelyssä kaikkiaan 94 ha. Tällä hetkellä sekä säilörehua että viljaa myydään suurelle tavanomaiselle eläintilalle naapuriin, mutta viljaa halutaan jatkossa myydä luomutuotantoketjuun. Yksi iso haaste luomuun siirtymiseen on pellonvuokrasopimukset, pitkiä sopimuksia ei ole aina helppo saada ja toisaalta ne täytyisi saada samanaikaistettua. Peltoa ei juuri ole PIrkanmaalla myynnissä. Täytyy Luomuliitonkin kanssa seurata, miten vuokrapeltojen ja luomusopimukseen liittyvää byrokratiaa voitaisiin keventää. puh Tilaa nyt! Uudet mahdollisuudet: keksinnöt koneet Ammattitaito parantaa kannattavuutta Luomulehti Mukavin tapa saada luomutietoa Mitä alalla tapahtuu niin Suomessa kun ulkomailla Miten voit kehittää oman yrityksesi toimintaa kannattavammaksi Yhteistyö elintarvikejalostuksen ja kaupan kanssa Uusia ajatuksia tuotteiden markkinointiin ja myyntiin Luomulehti maksaa postimaksun lajikkeet LUOMULEHTI Tunnus VASTAUSLÄHETYS

31 Liity Luomuliittoon ja tilaa Luomulehti! Tapahtumia Haluan liittyä jäseneksi Jäsenyystyyppi: Suorajäsen 60 Kuluttajajäsen 25 Kannatusjäsen 100 (yritys tai henkilö) Yhdistysjäsen 140 Olen kiinnostunut liittymään Luomuliittoon paikallisen luomuhdistyksen kautta. (Merkitse seuraavassa kohdassa yhdistys.) Haluan liittyä luomuyhdistyksen jäseneksi Luomuyhdistyksien jäsenet ovat myös Luomuliiton jäseniä. Jättämällä tämän kohdan tyhjäksi, haet suoraan Luomuliiton jäseneksi. ESVY ry (Etelä-Suomi) Kuhilas ry (Kymenlaakso) Saimaan luomu ry (Etelä-Karjala ja Etelä-Savo) Savo-Karjalan luomuyhdistys (Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala) Päijänteen luomu ry (Päijät-Häme) Lounais-Suomen Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry Pirkanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry Satakunnan luomutuottajat ry Ekoviljelijät ry (Etelä-Pohjanmaa) Keski-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry Pohjois-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry Svenska Österbottens Ekologiska förening Kainuun Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry Keski-Suomen luomuyhdistys ry TANSSII LUOMUJEN KANSSA pe 6.9. Hartolassa, Krouvin Lavalla Klo 16 paikallisia luomutuotteita minitorilla sekä mentor-viljelijäryhmätapaaminen. Tervetuloa myös uudet tuottajat tapaamaan mentoreita ja kysymään neuvoja! Illansuussa seurustelua ravintolassa. Illalla tanssittaa Finlanders, Adonis & Anette Ekholm. Tanssilippujen varaus alehintaan 13 : salomoon@wippies.com, puh Ajo-ohjeet ja majoitus: Järjestää Suomen pienin luomuyhdistys Päijänteen Luomu ry Hanki nyt Leppäkerttu-merkki, saat Luomulehden vuosikerran kaupan päälle! (Laita rasti, niin lähetämme lisätietoa. Leppäkerttumerkki 150 / 3 vuotta + jäsenyys + Luomulehti 0 ) Pinssi 1 kpl T-paita 25 kpl Haluan tilata Luomulehden Ilmestyy 6 kertaa vuodessa. Kestotilaus 60,50 (sis. ALV 10 %) Yhden vuoden tilaus 66,50 (sis. ALV 10 %) Olen jäsen, kestotilaus 44 (sis. ALV 10 %) Opiskelijatilaus 30 (sis. ALV 10 %) Näytenumero 1 kpl 0 Muu: Voit esimerkiksi pyytää tarjouksen monen kappaleen tilauksesta yritykseesi tai tapahtumassa jaettavasta Luomulehdestä. Katso lisää tapahtumia: LUOMULEHTI LUOMULIITTO Nimi: Osoite: Puhelinnumero: Sähköposti: Päätoimittaja Jukka Lassila jukka.lassila@luomuliitto.fi Toimitussihteeri Elisa Niemi elisa.niemi@luomuliitto.fi Toimitus PL Helsinki Ilmoitusmyynti Maritta Humala/Palmera ky palmera@kotiposti.net Tilaajapalvelu arkisin klo 9 15 luomuliitto@ tilitoimistolindgren.fi puh Ulkoasu Jarkko Lavila jarkko.lavila@novaco.fi Julkaisijat Luomuliitto ry Paino SP-Paino Oy ISSN Aikakauslehtien liiton jäsenlehti Puheenjohtaja Jukka Lassila jukka.lassila@ luomuliitto.fi puh: Toiminnanjohtaja Elisa Niemi elisa.niemi@ luomuliitto.fi puh: Luomuneuvonnan yhteyshenkilö Mikko Rahtola mikko.rahtola@ luomuliitto.fi puh: Luomuliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää liiton omiin tilaus- ja suoramarkkinointitarkoituksiin. 4/2013 Luomulehti 4/

32 Ostetaan luomuviljaa! VArAStOt ALKAVAt VähiteLLen täyttyä uuden SAdOn ViLjAStA. Agrimarket ostaa luomuviljaa seuraaviin vastaanottopisteisiin: Luomukauraa Toimituspaikat Ylivieska, Iisalmi, Rauma, Kokemäki ja Kotka Luomuvehnää Toimituspaikka Kokemäki ja Kotka Luomuruista Toimituspaikka Kokemäki Seosviljoja Toimituspaikka Kokemäki Luomuohraa Toimituspaikka Kokemäki ja Kotka Luomuhernettä Toimituspaikka Kokemäki Luomuhärkäpapua Toimituspaikka Kokemäki Luomukotieläintiloille tarjoamme erilaisia rehuratkaisuja rehuviljoista valmiisiin rehuseoksiin. Kauttamme on saatavilla luomurehuja siipikarjalle, sioille, naudoille sekä lampaille. Lisätietoja: Ostopäällikkö Terhi Kujala Puh sekä Agrimarketit kautta maan.