Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 340/2004 vp Työmarkkinatuen harkinnan ehdot Eduskunnan puhemiehelle Työttömyysturvalain (1290/2002) 9 luvun 6 :n 2 momentin 3 kohdan mukaan "työmarkkinatuki on 50 prosenttia 1 :n 1 3 momentin ja 3 5 :n mukaisesti lasketusta työmarkkinatuesta, jos työnhakija asuu vanhempiensa taloudessa eikä ole täyttänyt työssäoloehtoa. Mitä 1 momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta työnhakijaan, jonka vanhempien, joiden taloudessa hän asuu, 3 :ssä tarkoitetut tulot ovat enintään euroa kuukaudessa; tulorajaa nostetaan 106 eurolla jokaisen työnhakijan vanhempien huollettavana olevan samassa taloudessa asuvan osalta. Sovellettaessa 2 momentin 3 kohtaa, jos hakijan vanhempien, joiden taloudessa hän asuu, tulot ylittävät säädetyn tulorajan, mutta hakija kykenee luotettavasti osoittamaan, etteivät vanhemmat tosiasiallisesti häntä taloudellisesti tue, työmarkkinatuki on maksettava ilman 1 momentissa tarkoitettua vähennystä." Laissa ei ole tarkemmin määritelty, miten hakija voisi luotettavasti osoittaa, etteivät vanhemmat tosiasiallisesti tue häntä. Laki antaa siis teoreettisesti jouston ja harkinnan varaa, mutta käytännössä Kansaneläkelaitos ei tapauksia erikseen erityisemmin harkitse. Todellisuudessa kotonaan asuvat nuoret menettävät osan työmarkkinatuestaan käytännössä katsoen aina, jos laissa säädetty tuloraja ylittyy. Lakiin kirjatusta harkinnanvarasta ei siis tunnu olevan hyötyä käytännössä. Siksi lakia tulisikin muuttaa nykyistä yksityiskohtaisemmaksi harkinnan ehtojen suhteen tai sosiaali- ja terveysministeriön pitäisi antaa Kansaneläkelaitokselle soveltamisohje työmarkkinatuen harkinnan myöntämisestä. Ihmisistä, joille harkinnanvaraa ei myönnetä, tuntuisi oikeudenmukaisemmalta, jos heille voitaisiin esittää etukäteen kirjalliset perusteet siitä, millä ehdoilla harkinnan varaa on. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä työmarkkinatuen vanhempien tuloihin liittyvän harkinnan ehtojen selkiyttämiseksi? Helsingissä 27 päivänä huhtikuuta 2004 Pia Viitanen /sd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Pia Viitasen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 340/2004 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä työmarkkinatuen vanhempien tuloihin liittyvän harkinnan ehtojen selkiyttämiseksi? Vastauksena esitän kunnioittavasti seuraavaa: Vuoden 2003 alusta voimaan tulleen työttömyysturvalain (1290/2002) mukaan työmarkkinatukea voi saada henkilö, joka ei ole ollut vakiintuneesti työmarkkinoilla tai joka on jo saanut työttömyyspäivärahaa enimmäisajan. Työmarkkinatuki on ajallisesti rajoittamaton. Työmarkkinatuen maksamisen edellytyksenä on pääsääntöisesti, että henkilö on taloudellisen tuen tarpeessa. Työnhakijalle, joka asuu vanhempiensa taloudessa eikä ole täyttänyt työssäoloehtoa, maksetaan osittaista työmarkkinatukea. Osittaisen työmarkkinatuen suuruus on pääsääntöisesti 50 % siitä työmarkkinatuesta, johon työnhakijalla muutoin olisi oikeus. Tästä poiketen työmarkkinatuki maksetaan kuitenkin aina täysimääräisenä aikana, jona työnhakija osallistuu julkisesta työvoimapalvelusta annetussa laissa tarkoitettuun koulutukseen, työharjoitteluun, työelämävalmennukseen, työkokeiluun taikka työvoimaviranomaisen järjestämään kuntoutukseen. Työmarkkinatuki maksetaan täysimääräisenä myös kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain tarkoittaman työtoimintajakson aikana. Vanhempien taloudessa asuvan henkilön työmarkkinatuki maksetaan täysimääräisenä myös niissä tilanteissa, joissa vanhempien laissa tarkoitetut tulot ovat enintään euroa kuukaudessa. Tulorajaa nostetaan 106 eurolla jokaisen työnhakijan vanhempien huollettavana olevan samassa taloudessa asuvan osalta. Jos hakijan vanhempien tulot ylittävät säädetyn tulorajan, mutta hakija kykenee luotettavasti osoittamaan, etteivät vanhemmat tosiasiallisesti häntä taloudellisesti tue, työmarkkinatuki on maksettava täysimääräisenä. Työttömyysturvalain 9 luvun 6 :n 4 momentissa ei ole seikkaperäisesti määritelty, miten henkilö voi näyttää toteen taloudellisen tuen puuttumisen. Lainkohdan perusteella hakijan on mahdollista toimittaa asiasta luotettava näyttö Kansaneläkelaitokselle. Selvityksen arviointi on siten yksittäistapauksellista kokonaisharkintaa. Kysymyksessä mainittu lainkohta lisättiin työttömyysturvalakiin eduskuntakäsittelyn aikana. Perustuslakivaliokunta edellytti lakiesityksen muuttamista siten, että työmarkkinatuen alentaminen suhteutetaan kyseisen työnhakijan taloudelliseen tilanteeseen vanhempiin nähden, joiden taloudessa hän asuu. Tämä oli edellytys lain käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdotti mietinnössään vanhempien yhteenlasketuille tuloille tulorajaa, jonka alittavien tulojen osalta vähennystä ei tehdä. Valiokunta esitti lisäksi säädettäväksi, että työmarkkinatuki voitaisiin tulorajan yrittämisestä maksaa täytenä, jos hakija kykenee luotettavasti osoittamaan, etteivät vanhemmat tosiasiallisesti häntä taloudellisesti tue. Valiokunnan mietinnössä ei ole yksilöity, miten asia selvitetään. Kansaneläkelaitos on antanut asiassa seuraavan ohjeistuksen: Jos vanhemmat eivät tulorajan ylittävistä tuloista huolimatta pysty tukemaan hakijaa taloudellisesti hänen työttömyytensä aikana, hakijan 2

3 Ministerin vastaus KK 340/2004 vp Pia Viitanen /sd on mahdollista toimittaa asiasta luotettava selvitys Kelan toimistoon. Jos Kelan toimisto arvioi selvityksen perusteella, ettei hakijan vanhemmilla ole mahdollisuutta tukea hakijaa taloudellisesti, työmarkkinatukea ei alenneta kotona asumisen johdosta, vaan hakijalle maksetaan se työmarkkinatuki, johon hän muutoin olisi oikeutettu. Luotettavana selvityksenä siitä, etteivät vanhemmat tulorajan ylittävistä tuloista huolimatta kykene tukemaan hakijaa taloudellisesti, voidaan pitää selvitystä vanhempien tulotasoon nähden huomattavista, muista kuin satunnaisista menoista. Tällaisia menoja voivat olla esimerkiksi velkasuhteeseen liittyvät menot (lainan lyhennykset, korot), palkkaan kohdistuva ulosmittaus, velkajärjestely, muut kuin korvattavat sairaanhoito- tai lääkekulut taikka muut vastaavat kulut. Selvityksen tulee olla kirjallinen ja se voi olla hakijan tai hänen vanhempiensa oma selvitys, jollei ole erityistä syytä vaatia pankin, ulosottoviranomaisen tai muun viranomaisen antamaa selvitystä. Selvitystä, jonka mukaan hakijan vanhemmat eivät syystä tai toisesta halua tukea hakijaa taloudellisesti, ei pidetä sellaisena selvityksenä, jonka perusteella työmarkkinatuki voitaisiin jättää osittamatta. Kansaneläkelaitoksesta annetun lain (731/2001) mukaan Kansaneläkelaitos on itsenäinen julkisoikeudellinen laitos, jonka hallintoa ja toimintaa valvovat eduskunnan valitsemat valtuutetut. Kansaneläkelaitos voi yhdenmukaisen ratkaisukäytännön varmistamiseksi antaa ohjeita etuuksien käsittelemisestä. Kansaneläkelaitos on todennut, että asiassa on kysymys vanhempien taloudellisen aseman kokonaisharkinnasta ja että sen mukaan ohjeistus on asianmukainen ja riittävä. Lainkohdan tarkoituksena on ollut antaa Kansaneläkelaitokselle harkintavaltaa tilanteessa, jossa työmarkkinatuen saajan vanhempien tulot ylittävät laissa asetetut tulorajat, mutta tulot eivät jatkuvien ja huomattavien menojen vuoksi riitä työmarkkinatuen saajan taloudelliseen tukemiseen. Sosiaali- ja terveysministeriö seuraa uudistetun työttömyysturvalain toimeenpanoa. Tämän seurannan perusteella arvioidaan yhteistyössä Kansaneläkelaitoksen kanssa, onko tarpeen täsmentää työmarkkinatuen tarveharkintaa koskevia säännöksiä. Helsingissä 17 päivänä toukokuuta 2004 Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 340/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Pia Viitanen /sd: Vad ämnar regeringen göra för att förtydliga villkoren rörande föräldrarnas inkomster vid prövning för arbetsmarknadsstöd? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt lagen om utkomstskydd för arbetslösa (1290/2002) som trädde i kraft i början av 2003 kan arbetsmarknadsstöd betalas till en arbetssökande som inte har varit etablerad på arbetsmarknaden eller som redan har fått arbetslöshetsdagpenning för maximitiden. Arbetsmarknadsstödet betalas utan tidsbegränsning. Den huvudsakliga förutsättningen för utbetalning av arbetsmarknadsstöd är att personen i fråga är i behov av ekonomiskt stöd. Ett partiellt arbetsmarknadsstöd betalas till en arbetssökande som bor i sina föräldrars hushåll och inte har uppfyllt arbetsvillkoret. Storleken på det partiella arbetsmarknadsstödet är i regel 50 procent av det arbetsmarknadsstöd som den arbetssökande annars skulle ha rätt till. Fullt arbetsmarknadsstöd betalas dock under den tid den arbetssökande deltar i utbildning, arbetspraktik, arbetslivsträning eller arbetsprövning enligt lagen om offentlig arbetskraftsservice eller i rehabilitering anordnad av arbetskraftsmyndigheten. Fullt arbetsmarknadsstöd betalas också under en sådan arbetsverksamhetsperiod som avses i lagen om arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte. Fullt arbetsmarknadsstöd betalas likaså till en arbetssökande som bor i samma hushåll som sina föräldrar och föräldrarnas inkomster i enlighet med lagen uppgår till högst euro i månaden. Inkomstgränsen höjs med 106 euro för varje person som den arbetssökandes föräldrar försörjer och som bor i samma hushåll. Om den sökandes föräldrar har inkomster som överstiger den fastställda inkomstgränsen men den sökande på ett tillförlitligt sätt kan visa att föräldrarna faktiskt inte stöder honom eller henne ekonomiskt, skall arbetsmarknadsstödet betalas till sitt fulla belopp. I 9 kap. 6 4 mom. i lagen om utkomstskydd för arbetslösa anges inte i detalj hur någon kan bevisa avsaknaden av ekonomiskt stöd. På basis av lagrummet kan den sökande lämna en tillförlitlig utredning till Folkpensionsanstalten. Bedömningen av utredningen görs sålunda som en samlad bedömning i varje enskilt fall. Det lagrum som nämns i spörsmålet togs in i lagen om utkomstskydd för arbetslösa under riksdagsbehandlingen. Grundlagsutskottet föreslog att lagförslaget skulle ändras så att det sänkta arbetsmarknadsstödet ställs i relation till den arbetssökandes ekonomiska relation i förhållande till sina föräldrar i vilkas hushåll han eller hon bor. Detta var förutsättningen för att lagen skulle kunna behandlas i vanlig lagstiftningsordning. Social- och hälsovårdsutskottet föreslår i sitt betänkande att det dras en övre gräns för föräldrarnas sammantagna inkomster, och för den del som understiger denna gräns görs inget avdrag. Vidare föreslog utskottet att arbetsmarknadsstödet kan betalas till fullt belopp om den sökande på ett tillförlitligt sätt kan visa att han eller hon faktiskt inte får ekonomiskt stöd från föräldrarna. I utskottets betänkande specificeras inte hur detta skall gå till. Folkpensionsanstalten har gett följande anvisningar i frågan: 4

5 Ministerns svar KK 340/2004 vp Pia Viitanen /sd Om föräldrarna trots inkomster som överskrider inkomstgränsen inte kan stödja den sökande ekonomiskt under den tid han eller hon är arbetslös kan den sökande lämna en tillförlitlig utredning av ärendet till FPA. Om FPA utifrån utredningen bedömer att den sökandes föräldrar inte har möjlighet att stödja den sökande ekonomiskt sänks arbetsmarknadsstödet inte på grund av att den sökande bor hemma, utan den sökande betalas det arbetsmarknadsstöd som han eller hon annars skulle ha rätt till. Som en tillförlitlig utredning om att den sökandes föräldrar, trots inkomster som överskrider inkomstgränsen, inte kan stödja den sökande ekonomiskt kan betraktas en utredning om andra än tillfälliga utgifter som är betydande i proportion till föräldrarnas inkomstnivå. Till sådana utgifter kan räknas t.ex. utgifter i samband med ett skuldförhållande (amorteringar på lån, räntor), utmätning av lön, skuldsanering, andra utgifter för sjukvård eller medicin än sådana som ersätts eller andra motsvarande utgifter. Utredningen skall vara skriftlig och den kan skrivas av den sökande eller hans eller hennes föräldrar, om det inte finns någon särskild orsak att kräva att den skrivs av en bank, utsökningsmyndighet eller annan myndighet. En utredning om varför den sökandes föräldrar av en eller annan orsak inte vill stödja den sökande ekonomiskt anses inte vara en sådan utredning som kan utgöra grund för att fullt arbetsmarknadsunderstöd skall betalas ut. Enligt lagen om Folkpensionsanstalten (731/2001) är Folkpensionsanstalten en självständig offentligrättslig inrättning, vars förvaltning och verksamhet övervakas av fullmäktige som väljs av riksdagen. Folkpensionsanstalten kan för säkerställande av en enhetlig beslutspraxis meddela anvisningar om behandlingen av förmånerna. Folkpensionsanstalten har konstaterat att det här är fråga om en samlad bedömning av föräldrarnas ekonomiska situation och att anvisningarna enligt dem är lämpliga och tillräckliga. Syftet med lagrummet har varit att ge Folkpensionsanstalten prövningsrätt i situationer där föräldrarna till den som får arbetsmarknadsstöd har inkomster som visserligen överskrider de inkomstgränser som föreskrivs i lagen men, på grund av fortgående och betydande utgifter, inte räcker till för att ekonomiskt stödja den som får arbetsmarknadsstöd. Social- och hälsovårdsministeriet följer verkställigheten av den reviderade lagen om utkomstskydd för arbetslösa. Utifrån detta görs tillsammans med Folkpensionsanstalten en bedömning av behovet att precisera bestämmelserna om behovsprövning för arbetsmarknadsstöd. Helsingfors den 17 maj 2004 Social- och hälsovårdsminister Sinikka Mönkäre 5