Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 173/2011 vp Yrittäjän ja palkansaajan sosiaaliturvan yhdenmukaistaminen Eduskunnan puhemiehelle Hyvinvointiyhteiskunnan perusperiaatteisiin kuuluu kaikkein heikoimmista huolehtiminen elämän eri vaiheissa. Tämän periaatteen varaan on rakennettu myös sosiaaliturvajärjestelmämme. Vaikka tukiverkostomme on yksi kattavimmista, sisältyy siihen epätasa-arvoisia kohtia, jotka vaativat välittömiä muutoksia. Yksi suurimmista ongelmakohdista on yrittäjän ja palkansaajan sosiaaliturvan epätasa-arvoisuus. Hallitusohjelmassa sosiaaliturvan epäoikeudenmukaisuus on huomattu, ja sen mukaan epätasa-arvoa ryhdytään korjaamaan yrittäjien sosiaaliturvaa kehittämällä työ- ja elinkeinoministeriön työryhmän ehdotusten pohjalta. Tavoitteena on poistaa yrittäjien ja palkansaajien sosiaaliturvan perusteettomat erot, tukea yrittäjyyttä sekä helpottaa yrittäjien perheen ja työn yhteensovittamista. Päämäärä on oikea, muttei kerro juuri mitään niistä konkreettisista toimista, joihin hallitus aikoo ryhtyä tavoitteisiinsa pääsemiseksi. On vakava tosiasia, että ainoastaan vakaa ja terveellä pohjalla oleva julkinen talous takaa sosiaaliturvan resurssien riittävyyden. Siksi myös sosiaaliturvan kehittämistyössä on otettava huomioon tämän hetken taloudelliset realiteetit: julkinen taloutemme kärsii kestävyysvajeesta, joka johtuu pitkälti ikääntymiskehityksen aiheuttamasta nopeasta huoltosuhteen heikkenemisestä. Ilman kestävyysvajeen paikkaamista on sosiaaliturvamme kehittäminen epätodennäköistä pitkällä aikavälillä. Haasteeseen vastaamiseksi on hallitus sitoutunut yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa uudistamaan ja kehittämään työelämää. Vaikka keinoista tuntuu vallitsevan lukuisia eri mielipiteitä, vallinnee yksimielisyys ainakin yhdestä perustarpeesta: saada yhä useampi työikäinen jaksamaan työssään nykyistä pidempään. Tämä tosiasia on kirjattu myös hallitusohjelmaan, jossa työurien pidentämiseen tähtäävät toimet on sovittu kohdistettavan niin työuran alkuun, keskelle kuin loppupäähänkin. Varsinaisia konkreettisia toimia työurien pidentämiseksi on pohdittu paljon. Varsinkin työurien loppupäässä häämöttävään eläkeikään suunnitellut korotukset ovat jakaneet mielipiteitä, eikä päätöksiä loppupäähän kohdistettavista toimista ole tehty. Tosiasia kuitenkin on, että päätöksiä tarvitaan pian. Samassa yhteydessä on loogista tehdä myös työttömyyseläkejärjestelmään muutoksia. Työttömyyseläkejärjestelmän kehittämiseen todella on aihetta. Yksi järjestelmään liittyvistä periaatteellisen tason suurimmista epäkohdista on syystä tai toisesta yritystoimintansa lopettamaan joutuneiden yrittäjien työttömyysturvan puutteellisuus. Palkansaajien työttömyysturvasta huolehdittiin jo työttömyysturvauudistuksen yhteydessä. Tuolloin työeläkelakiin tehtiin syntymäaikamääräyksiä, joiden seurauksena työeläkkeen saanti olisi poistunut kaikilta viime vuoden alusta 60 vuotta täyttäviltä henkilöiltä. Asiaa korjaamaan luotiin pitkäaikaistyöttömille palkansaajille oi- Versio 2.0

2 keus ansiosidonnaisiin lisäpäiviin, joilla voitiin turvata palkansaajien työttömyyseläkkeen jatkuminen eläkkeelle jääntiin saakka. Yrittäjien osalta työttömyyseläkkeen korvaavaa järjestelmää ei kuitenkaan luotu työttömyysturvauudistuksessa. Tämän vuoksi vuoden 1949 jälkeen syntyneet pitkäaikaistyöttömät yrittäjät putoavat 60 vuotta täytettyään pelkän työmarkkinatuen varaan ja pääsevät täydelle vanhuuseläkkeelle aikaisintaan 63-vuotiaina. Lisäpäiviin oikeutetulla pitkäaikaistyöttömällä palkansaajalla on oikeus päästä täydelle vanhuuseläkkeelle jo 62-vuotiaana. Yrittäjien ja palkansaajien välistä epätasa-arvoa lisää tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä oleva lakimuutos, jonka mukaisesti työttömyyspäivärahan lisäpäiviltä vanhuuseläkkeelle siirtyvän takuueläkkeeseen ei tehdä enää varhennusvähennystä ensi vuoden alusta lähtien. Sinällään hyvää tarkoittavalla lakimuutoksella on jälleen sama periaatteellinen ongelma: se ei koske yrittäjiä, sillä he eivät ole oikeutettuja työttömyyspäivärahan lisäpäiviin. Kyseisiä eroja ei palkansaajien ja yrittäjien sosiaaliturvassa tulisi olla, elleivät ne selity yritystoiminnan erityispiirteillä. Ikääntyneitä yrittäjyydestään työttömäksi jääneitä ei tule pudottaa yhtäkkiä perusturvan varaan. Myöskään vanhuuseläkkeelle pääsemisen ikärajan ei tule olla palkansaaja-asemassa ollutta työtöntä korkeampi. Jollei työelämää kehitettäessä ja uudistettaessa sovita koko palkansaajien työttömyysputken katkaisemisesta, on aivan välttämätöntä ulottaa lisäpäiväoikeus koskemaan myös yrittäjiä. Niin yrittäjillä kuin palkansaajillakin on oltava oikeus yhdenvertaiseen kohteluun. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin konkreettisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä perusteettomien erojen poistamiseksi yrittäjien ja palkansaajien sosiaaliturvan väliltä ja aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin lisäpäiväoikeuden ulottamiseksi koskemaan myös yrittäjiä tai vastaavasti poistamaan palkansaajien lisäpäiväoikeuden yhdenvertaisen kohtelun nimissä? Helsingissä 14 päivänä lokakuuta 2011 Leena Harkimo /kok 2

3 Ministerin vastaus KK 173/2011 vp Leena Harkimo /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Leena Harkimon /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 173/2011 vp: Mihin konkreettisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä perusteettomien erojen poistamiseksi yrittäjien ja palkansaajien sosiaaliturvan väliltä ja aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin lisäpäiväoikeuden ulottamiseksi koskemaan myös yrittäjiä tai vastaavasti poistamaan palkansaajien lisäpäiväoikeuden yhdenvertaisen kohtelun nimissä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sosiaali- ja terveysministeriö asetti syksyllä 2008 työryhmän kehittämään yrittäjän sosiaaliturvaa. Työryhmä sai työnsä valmiiksi syyskuussa Työryhmä esitti lukuisia parannusehdotuksia yrittäjän sosiaaliturvaan, joista seuraavat on toteutettu: Työttömyysturvassa yrityksessä työllistyneen perheenjäsenen kohdalla arvioinnissa otetaan huomioon myös työttömyys, joka johtuu yrityksen taloudellisen kannattavuuden olennaisesta heikentymisestä tai tuotantosuunnan merkittävästä supistumisesta. Yrittäjän työssäoloehtoa lyhennettiin 24 kuukaudesta 18 kuukauteen. Työttömyysturvan jälkisuojaa koskevaa lainsäädäntöä muutettiin siten, ettei väliinputoamisen vaaraa ole. Tämä tarkoittaa, että mikäli yrittäjäksi ryhtynyt henkilö jää työttömäksi ennen kuin hän on ehtinyt täyttää yrittäjän työssäoloehdon yrittäjäkassan jäsenenä, yrittäjälle maksetaan sitä työttömyyspäivärahaa, johon hänellä on oikeus palkansaajakassan jäsenenä. Yrittäjät, joilla on samanaikaisesti sekä MYEL- että YEL-vakuutus, tulivat oikeutetuiksi saamaan samanaikaisesti omavastuuajan päivärahaa sekä YEL-vakuutuksen että MYEL-vakuutuksen perusteella. Työeläkelainsäädännön mukaista yrittäjämääritelmää muutettiin siten, että YEL- ja MYELvakuutuksen piiriin tuli sellaisia yrittäjiä, jotka aikaisemmin olivat olleet kokonaan lakisääteisen työeläkevakuutuksen ulkopuolella. Lisäksi yrittäjille myönnettiin oikeus saada osittaista hoitorahaa. Työryhmä ei esittänyt, että lisäpäiväoikeus laajennettaisiin koskemaan yrittäjiä. Yrittäjien lisäpäiväoikeuden toteuttamisessa ongelmana olisi siitä aiheutuvien kustannusten kattaminen. Valtio ei nykyrahoitusjärjestelmän mukaan osallistu lisäpäivien rahoitukseen, vaan ne rahoitetaan pääosin palkansaajilta ja työnantajilta perittävillä työttömyysvakuutusmaksuilla. Yrittäjät eivät maksa työttömyysvakuutusmaksuja, joten lisäpäivistä aiheutuvat kustannukset pitäisi kattaa yrittäjäkassan jäsenmaksuilla, mikä nostaisi jäsenmaksun huomattavan korkeaksi. Toinen vaihtoehto olisi, että valtio osallistuisi lisäpäivien rahoitukseen. Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelman mukaan työ- ja elinkeinoministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö ovat käynnistäneet yhdessä poikkihallinnollisen selvitys- ja kehityshankkeen, jossa selvitetään työmarkkinoiden ja yritystoiminnan muutostrendejä ja rakennemuutoksia sekä arvioidaan niiden vaikutuksia työn tekemisen muotoihin, työvoiman käyttötapoihin ja työaikakysymyksiin. Selvitysten ja arviointien perusteella päätetään kolmikantaisesti tarvitta- 3

4 Ministerin vastaus vista jatkotoimista, jotka voivat olla myös lainsäädäntömuutoksia. Työryhmän yhtenä tehtävänä on selvittää työsuhteisen työn ja yrittäjyyden välimaastoon sijoittuvan itsensä työllistämisen ongelmakohdat työ- ja sosiaalivakuutus sekä verolainsäädännössä. Työryhmän toimikausi päättyy Työ- ja elinkeinoministeriö on myös asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on tehdä ehdotuksia yritystoiminnassa ja omassa työssä työllistyvien työttömyysturvaoikeuden selkeyttämisestä siten, että työttömyysturvajärjestelmässä otettaisiin paremmin huomioon erilaiset työnteon tavat. Lisäksi työryhmän tulee tehdä ehdotuksia yritystoiminnan keskeyttämistä ja lopettamista koskevien säännösten joustavoittamisesta ja tähän liittyvän hallinnollisen työn keventämisestä. Työryhmän toimikausi päättyy Helsingissä 4 päivänä marraskuuta 2011 Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko 4

5 Ministerns svar KK 173/2011 vp Leena Harkimo /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 173/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Leena Harkimo /saml: Vilka konkreta åtgärder kommer regeringen att vidta för att avskaffa skillnaderna i den sociala tryggheten för företagare och löntagare och kommer regeringen att vidta åtgärder för att, enligt principen om lika behandling, antingen utvidga rätten till tillläggsdagar att gälla även företagare eller slopa rätten för löntagare? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Social- och hälsovårdsministeriet tillsatte hösten 2008 en arbetsgrupp med uppdraget att utveckla företagarnas sociala trygghet. Arbetsgruppen blev färdig med sitt arbete i september Arbetsgruppen föreslog flera förbättringar i företagarnas sociala trygghet. Följande förslag har genomförts. Vid bedömningen av en i företaget sysselsatt familjemedlems rätt till utkomstskydd för arbetslösa beaktas i fortsättningen även arbetslöshet till följd av att företagets ekonomiska lönsamhet försvagats avsevärt eller till följd av att produktionsinriktningen krympt betydligt. Arbetsvillkoret för företagare förkortades från 24 till 18 månader. Lagstiftningen om efterskyddet i lagen om utkomstskydd för arbetslösa ändrades så att risken att förlora rätten till utkomstskydd försvann. Det betyder att om en nybliven företagare blir arbetslös före han eller hon hunnit uppfylla arbetsvillkoret som medlem av en företagarkassa, utbetalas till företagaren den dagpenning som han eller hon har rätt till som medlem av en löntagarkassa. Företagare med LFöPL- och FöPL-försäkring fick rätt att under självrisktiden samtidigt erhålla dagpenning från både LFöPL- och FöPL-försäkringen. Definitionen av företagare i arbetspensionslagstiftningen ändrades så att även sådana företagare som tidigare fallit helt utanför den lagstadgade arbetspensionsförsäkringen kom att omfattas av FöPL- och LFöPL-försäkringen. Dessutom fick företagare rätt till partiell vårdpenning. Arbetsgruppen föreslog inte att företagarna skulle få rätt till tilläggsdagar. Problemet med företagarnas tilläggsdagar är hur man ska täcka kostnaderna som de medför. Enligt det nuvarande finansieringssystemet deltar inte staten i finansieringen av tilläggsdagarna, utan de finansieras huvudsakligen med arbetslöshetsförsäkringspremier som tas ut av löntagarna och arbetsgivarna. Företagarna betalar inte arbetslöshetsförsäkringspremier och de kostnader som tillläggsdagarna skulle medföra måste därför täckas med företagarkassans medlemsavgifter, vilket i så fall gör att medlemsavgiften blir anmärkningsvärt hög. Ett annat alternativ skulle vara att staten deltog i finansieringen av tilläggsdagarna. I enlighet med statsminister Jyrki Katainens regeringsprogram har arbets- och näringsministeriet och social- och hälsovårdsministeriet tillsammans startat ett tväradministrativt utrednings- och utvecklingsprojekt. Projektet ska utreda förändringstrender och strukturomvandlingar på arbetsmarknaden och inom företagsverksamheten och bedöma deras inverkan på arbetsarrangemang, sätten att använda arbetskraft och på arbetstidsfrågor. På basis av utredningarna och 5

6 Ministerns svar bedömningarna fattas sedan trepartsbeslut om tilläggsåtgärder, vilka även kan vara ändringar i lagstiftningen. En av arbetsgruppens uppgifter var att titta på problemen i arbets- och socialförsäkringslagstiftningen och i skattelagstiftningen angående olika former för att sysselsätta sig själv, former som faller mellan arbete i anställningsförhållande och företagande. Arbetsgruppens mandat går ut Arbets- och näringsministeriet har tillsatt en arbetsgrupp med uppgift att föreslå åtgärder för att förtydliga rätten till utkomstskydd för arbetslösa som sysselsätter sig själva direkt eller genom företagsverksamhet. De föreslagna åtgärderna ska beakta olika arbetsarrangemang bättre än tidigare. Dessutom ska arbetsgruppen komma med förslag på flexiblare regler angående avbrott i och nedläggning av företagsverksamhet och föreslå åtgärder för att lätta på den administrativa bördan i anslutning till dessa. Arbetsgruppens mandat går ut Helsingfors den 4 november 2011 Social- och hälsovårdsminister Paula Risikko 6