Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KK 539/1999 vp - Klaus Bremer /r KIRJALLINEN KYSYMYS 539/1999 vp Autoverolailla toteutetun EU :n perustamissopimuksen vastainen syrjintä ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen rikkominen Eduskunnan puhemiehelle Autoverolaissa säädetään: "6 : Autoveroa suoritetaan auton verotusarvon määrä vähennettynä markalla. Veron määrä on kuitenkin aina vähintään 50 prosenttia auton verotusarvosta. Ulkomailla käyttöön otetun, muun kuin 10 :ssä tarkoitetun auton vero on aina vähintään vastaavan uuden auton vero. Autosta, jonka valmistusvuoden päättymisestä on autoveroilmoituksen tekemisen ajankohtana kulunut 25 vuotta tai enemmän, suoritetaan veroa 30 prosenttia auton verotusarvosta." "11 : Maahan tuodun ajoneuvon verotusarvon perustana on ajoneuvon hankinta-arvo verovelvolliselle vähennettynä 16 :ssä mainitulla määrällä. Maahan tuodun ajoneuvon hankintaarvo on: 1) Euroopan yhteisön tullikoodeksin (Euroopan yhteisöjen neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92) mukaan muuna kuin yhteisötavarana maahan tuodun ajoneuvon tullikoodeksissa ja Euroopan yhteisöjen neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 tullikoodeksin soveltamisesta tarkoitettu tullausarvo; sekä 2) yhteisötavarana tuodun ajoneuvon arvo, joka on määritelty noudattaen soveltuvin osin, mitä 1 kohdassa säädetään. Verotusarvoon tulee sisältyä ajoneuvosta verovelvolliselle välittömästi tai välillisesti ennen verotusta aiheutuneet kaikki kustannukset toimitettuna Suomeen tai verovelvollisen ensimmäiseen varastoon Suomessa sekä tulli, jos sitä on ajoneuvosta suoritettava. Maassa valmistetun ajoneuvon verotusarvo on ajoneuvon valmistajan ollessa verovelvollinen ajoneuvon valmistuskustannusten perusteella määritettävä ajoneuvon hinta valmistuspaikalla. Verotusarvoon ei kuitenkaan lueta ajoneuvon tavanomaisen myyntikunnostuksen arvoa eikä tämän yhteydessä ajoneuvoon lisättyjen enintään 500 markan arvoisten varusteiden arvoa. Ajoneuvon rekisteröintimaksua ja maksua rekisterikilvistä ei lueta verotusarvoon." Edellä olevasta ilmenee, että yhteisöstä Suomeen tuodun uuden ajoneuvon autoveron peruste on ensisijaisesti ajoneuvosta tosiasiallisesti maksettu kauppahinta (tullikoodeksin 29 artiklan 1 kohta) rahteineen. Autoverolain mukaan verotusarvosta saadaan vähentää enintään markkaa (16 :n 1 mom./400 mk ja 16 :n 2 mom./4 500 mk). Autovero saadaan vähentämällä auton verotusarvosta markkaa. Eli siis: hankintahinta- enintään mk= verotusarvo, ja auton verotusarvo mk= autovero. 1) Suomeen tuodaan vuosittain noin uutta ajoneuvoa, joista vähintäänkin 90% tulee jäsenvaltioista. Tuonti tapahtuu lähes sataprosenttisesti auton merkkimaahantuojana toimivan yrityksen kautta (ns. tukkuliike). Maahantuojat hankkivat ajoneuvot valmistajalta suoraan toisesta jäsenvaltiosta. Maahantuojana toimivat yritykset myyvät ajoneuvoja niihin sopimussuhteessa oleville jälleenmyyjille (vähittäisliike), jotka edelleen myyvät ajoneuvot loppukäyttäjille (kuluttaja). Uutena Suomessa myytävien autojen vähittäishinnassa Versio 2.0

2 KK 539/1999 vp- Klaus Bremer /r on autoveron osuus keskimäärin 28 %. Näin ollen Suomen markkinoilla kuluttajalle markkaa maksavan auton hinnasta autoveron osuus on markkaa. 2) Kun kuluttaja ostaa itse ja tuo Suomeen uuden vastaavan ajoneuvon toisesta jäsenvaltiosta, hän ostaa ajoneuvon hinnalla, joka ei sisällä arvonlisäveroa. Se kannetaan määrämaaperiaatteen mukaisesti Suomessa, jossa ajoneuvoa käytetään. Näin kuluttaja maksaa uudesta ajoneuvosta ns. tax-free-hinnan, joka pitää sisällään myyntimaassa mahdollisesti perittävän kulutusveron lukuun ottamatta arvonlisäveroa. Kuluttajan tuoman uuden ajoneuvon kokonaishinta muodostuu seuraavan kaavan mukaisesti: +Ostohinta + Autovero (ostohinta - enintään mk = auton verotusarvo mk) + Autoverolle maksettava arvonlisävero/autoverosta 22% + Ostohinnan arvonlisävero /ostohinnasta 22% = kokonaishinta. 3) Kun kuluttajalle myydään Suomen markkinoilla ajoneuvo ilman, että hintaan sisältyy kulutusvero ja arvonlisävero tapauksissa, joissa kuluttaja vie ajoneuvon muuttoautona joko toiseen jäsenvaltioon tai kolmansiin maihin, saadaan ns. tax-free-hinta, joka on verrannollinen hinta, jolla ajoneuvoa myydään yhteisön alueella kuluttajalle. Esimerkiksi: Renault Megane 1.6 Audi A mk mk 4) Komissio on selvityksessään tutkinut ajoneuvojen hintoja eri jäsenmaissa. Näiden hintojen perusteella havaitaan, että ostaessaan toisesta jäsenvaltiosta uuden ajoneuvon suomalainen kuluttaja maksaa ajoneuvosta vähintäänkin ns. Suomessa perittävän tax-free-hinnan. Näin ollen vastaava ajoneuvo, joka maksaa Suomessa pysyvästi asuvalle kuluttajalle ostettaessa Suomessa ajoneuvoa jälleenmyyjältä auto- ja arvonlisäveroineen markkaa (Renault) ja markkaa (Audi), maksaa kulut- tajan tuodessa vastaavan auton toisesta jäsenvaltiosta: Renault Megane 1.6 Audi A41.8 Ostohinta mk mk Autovero mk mk Autoveron arvonlisävero mk mk Ostohinnan arvonlisävero mk mk Kokonaishinta mk mk Tästä havaitaan ensinnäkin, että kuluttajan maahan tuoman ajoneuvon kokonaishinnassa on autoveron osuus keskimäärin noin 40 %. Toiseksi havaitaan, että vastaava uusi auto maksaa Suomessa ostettuna kuluttajalle, jos kyseessä on Renault Megane 1.6, markkaa, kun se toisesta jäsenvaltiosta tuotuna maksaa vähintään markkaa, ja kun kyseessä on Audi A4 1.8, on sen kuluttajahinta Suomessa markkaa ja toisesta jäsenvaltiosta tuotuna vähintään markkaa. Tästä havaitaan, että autoverolain verotusarvon tullikoodeksiin perustuva laskentamalli on kaikessa tapauksessa syrjivä, koska se riidattomasti suosii suomalaista merkkimaahantuojaa, koska sen Suomessa tuoman ajoneuvon hankintahinta (tehdashinta) on aina edullisempi kuin kuluttajan samasta tuotteesta toisessa jäsenvaltiossa maksama hinta, koska kuluttajan samasta tuotteesta maksama hinta sisältää kaikissa tapauksissa toisen jäsenvaltion jälleenmyyjän perimän myyntipalkkion. Näin ollen verotuksellisesti on estetty - käyttämällä ajoneuvon hankintahintaa verotusarvon pohjana- ettei toisessa jäsenvaltiossa toimiva autojen jälleenmyyjä (vähittäisliike) voi tarjota uutta autoa Suomessa pysyvästi asuvalle kuluttajalle. Menettely rajoittaa myös tavaran vapaata liikkuvuutta yhteisössä, koska järjestämällä estetään rinnakkaistuonti. Edellä selvitetyt tosiseikat ovat riidattomia. Alan kauppiaiden järjestö on ilmoittanut autoveron osuuden olevan uuden auton hinnasta keskimäärin 29% määrän sisältäessä 1 % keskimääräi- 2

3 KK 539/1999 vp- Klaus Bremer /r sen tullin. Viranomaiset ovat kertoneet osuuden olevan 26 %. Näin hallitus on perustellut virheellisesti myös esityksiään autoverolaeiksi, jotka eduskunta on hyväksynyt. Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 37 :n l momenttiin viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus tekee Suomen autoverolla toteutetun Euroopan unionin perustamissopimuksen vastaisen syrjinnän ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen vastaisen toiminnan lopettamiseksi ja sen mukauttamiseksi Euroopan unionin kanssa solmittujen periaatesopimusten kanssa ja millä tavalla hallitus varmistaa, ettei sen vastaus tähänkin kirjalliseen kysymykseen ole yhtä ala-arvoista asioiden sotkemista hämäämistarkoituksessa kuin sen vastaus kirjalliseen kysymykseen KK vp, jota ei sen allekirjoittanut ministerikään ole osannut selittää, tai kuten vastaukset kirjallisiin kysymyksiin KK 724/1998 vp ja KK 338/1998 vp, joiden seurauksena allekirjoittanut ministeri joutui jälkikäteen pyytämään useammattakin asianosaiselta kirjallisesti anteeksi vastauksissaan esitettyjä totuudenvastaisia selvityksiä? Helsingissä l päivänä lokakuuta 1999 Klaus Bremer /r 3

4 KK 539/1999 vp- Klaus Bremer /r Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Valtiopäiväjärjestyksen 37 :n 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Klaus Bremerin /r näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK vp: Mitä hallitus tekee Suomen autoverolla toteutetun Euroopan unionin perustamissopimuksen vastaisen syrjinnän ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen vastaisen toiminnan lopettamiseksi ja sen mukauttamiseksi Euroopan unionin kanssa solmittujen periaatesopimusten kanssa ja millä tavalla hallitus varmistaa, ettei sen vastaus tähänkin kirjalliseen kysymykseen ole yhtä ala-arvoista asioiden sotkemista hämäämistarkoituksessa kuin sen vastaus kirjalliseen kysymykseen KK 185/1999 vp, jota ei sen allekirjoittanut ministerikään ole osannut selittää, tai kuten vastaukset kirjallisiin kysymyksiin KK vp ja KK 338/1998 vp,joiden seurauksena alekirjoittanut ministeri joutui jälkikäteen pyytämään useammattakin asianosaiselta kirjallisesti anteeksi vastauksissaan esitettyjä totuudenvastaisia selvityksiä? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Kuten kysymyksen perusteluosassa esitetään, autoverotuksessa voi olla verotuksen pohjana samanlaisestakin autosta eri verovelvollisille erilaisia verotusarvoja. Tämä voi koskea yhtä hyvin uusien kuin käytettyjenkin ajoneuvojen verotusta. Jos samanlaisen uuden auton ilmoittaisi verotettavaksi vaikkapa kaksi tukkupartaalla toimivaa verovelvollista, niin myös heidän välillään voisi olla erilainen verotusarvo riippuen autoverolain 11 :n nojalla verotusarvon määrittämisessä käytettävien Euroopan yhteisön tullikoodeksin säännösten soveltamisesta ja heidän ajoneuvosta maksamistaan hinnoista. Tullikoodeksin yhtenä lähtökohtana on, että eri tilanteissa ja eri kaupan portailla voi esiintyä erilaisia arvoja samanlaisestakin tavarasta. Tätä ei sellaisenaan ole pidetty vapaan kaupan esteenä esimerkiksi sittemmin maailman kauppajärjestön WTO:n perustamissopimukseen sisällytetyn GAT-yleissopimuksen tarkoittamassa mielessä. Jos näiden säännösten soveltamisesta autoverotukseen katsottaisiin aiheutuvan perustamissopimuksen vastaista syrjintää tai verotuksen katsottaisiin johtavan tavalla tai toisella tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen kanssa ristiriidassa olevaan vaikutukseen, asia tulisi oikeudellisen tilanteen selvittämiseksi käsitellä viime kädessä Euroopan yhteisön tuomioistuimessa. Jos oikeudelliset ratkaisut sitä edellyttävät, hallitus ryhtyy tarpeelliseksi katsottaviin toimenpiteisiin. Helsingissä 27 päivänä lokakuuta 1999 Ministeri Suvi-Anne Siimes 4

5 Ministerns svar KK 539/1999 vp- Klaus Bremer /r Tili riksdagens talman 1 det syfte 37 1 mom. riksdagsordningen anger har Ni, Fru ta1man, till vederbörande med1em av statsrådet översänt följande av riksdagsman Klaus Bremer /r undertecknade skriftliga spörsmål SS 539/1999 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att den diskriminering i strid med fördraget om upprättande av Europeiska unionen och den verksamhet i strid med principen om fri rörlighet för varor som Finland bedriver då det gäller bilskatten skall upphöra ochför att bilskatten skall anpassas tili de principavtal som ingåtts med Europeiska unionen och på vilket sätt ämnar regeringen säkerställa att svaret på detta skriftliga spörsmål inte är lika usel såpa som svaret på det skriftliga spörsmålet SS 185/1999 rd, som inte ens den minister som undertecknat spörsmålet kunde förklara, eller som svaren på de skriftliga spörsmålen SS 724/1998 rd och SS 338/1998 rd tili följd av vilka den minister som undertecknat spörsmålen blev tvungen att skriftligen be om ursäkt av jlera berörda personer för att de förklaringar som han frarrifört i svaren varit felaktiga? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: 1 enlighet med vad som framförs i motiveringen till spörsmålet kan för skattskyldiga vid bilbeskattningen bestämmas helt olika beskattningsvärden som grund för beskattningen av t.o.m. samma slags bil. Detta gäller beskattningen av såväl nya bilar som begagnade fordon. Om t.ex. två skattskyldiga som verkar på partinivå tili beskattning anmäler likadana nya bilar kan beskattningsvärdet vara olika beroende på de bestämmelser i Europeiska gemenskapens tullkodex som tillämpas då beskattningsvärdet enligt 11 bilskattelagen bestäms och på det pris som de har betalat för fordonet. En utgångspunkt för tullkodexen är att det i olika situationer och på olika handelsnivåer kan förekomma olika värden på t.o.m. likadana varor. Detta har inte beaktats som något hinder för fri handel t.ex. i det hänseende som avses i GATT -avtalet, som numera ingår i fördraget för upprättande av världshandelsorganisationen WTO. Om tillämpningen av dessa bestämmelser kunde anses leda till diskriminering i strid med fördraget om upprättande av Europeiska gemenskaperna eller om beskattningen på ett eller annat sätt kunde anses leda tili en situation som strider mot principen om fri rörlighet för varor bör ärendet för utredande av den juridiska situationen i sista hand behandlas i Europeiska gemenskapernas domstol. Om domstolsbesluten så förutsätter kommer regeringen att vidta behövliga åtgärder. Helsingfors den 27 oktober 1999 Minister Suvi-Anne Siimes 5

6