Leiritoiminnan ympäristökäsikirja

Transkriptio

1

2

3 SISÄLTÖ Leiritoiminnan ympäristökäsikirja... 1 Leirien ympäristövaikutukset... 2 Ympäristöasioiden hallinta... 3 Jätehuolto... 5 Energia... 8 Vesihuolto Maaperä Ilmansuojelu Luonto Liikkuminen Hankinnat Ympäristökasvatus Verkkosivut ja materiaalien hyödyntäminen... 24

4 Leiritoiminnan ympäristökäsikirja Leiritoiminnan ympäristökäsikirja on Suomen ympäristöopisto Syklin vuonna 2011 laatima leirien ympäristöasioita koostava ohjekirja leirien ympäristövastaavien ja leirisuunnittelijoiden käyttöön. Kirja on laadittu pääasiallisesti Ympäristöministeriön myöntämällä ympäristökasvatuksen ja valistuksen hankeavustuksella. Käsikirja koostuu kädessäsi olevasta painetusta oppaasta sekä verkkosivuilta löytyvistä materiaaleista. Materiaalit täydentävät opasta, joten niihin kannattaa tutustua huolellisesti. Verkkosivujen materiaalien ja tämän oppaan myötä, pääset parantamaan oman leirisi ympäristöystävällisyyttä ja rakentamaan ympäristöystävällisempää, Vihreää Leiriä. Leiritoiminnan ympäristökäsikirjassa paneudutaan leirien yleisimpiin ja hankalimmiksi koettuihin ympäristönäkökohtiin, etsitään ratkaisuja haitallisten vaikutusten vähentämiseksi ja pyritään tuomaan ympäristökasvatus osaksi leiritoimintaa. Näkökohtia kartoitettiin vuosina kahdeksalta erikokoiselta ja tyyppiseltä leiriltä. Hankkeen toteuttamisessa olivat mukana Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK, Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK, PTK Poikien ja Tyttöjen Keskus sekä Suomen Partiolaiset. Vierailukäyntien lisäksi, näkökohtia nostettiin kirjaan Suomen ympäristöopisto Syklin vuonna 2010 laatimasta Palotarus 2010 palokuntanuorten valtakunnallisen suurleirin ympäristöohjelmasta. Kädessäsi oleva Leiritoiminnan ympäristöopas koostuu leirien kartoituksissa havaituista keskeisimmistä ympäristönäkökohdista ja aihekohtaisista pohdintaruuduista. Pohdintaruutujen avulla voit aloittaa oman leirisi ympäristönäkökohtien arvioinnin ja yhdessä kirjan verkkosivuilta löytyvien materiaalien kanssa, puuttua havaitsemiisi epäkohtiin jo leirin suunnitteluvaiheessa. Listat antavat myös suuntaa tulevien leirien ympäristökokonaisuuksien kehittämiseen. Lisätietoa ja työkaluja epäkohtien korjaamiseksi saat hankkeen verkkosivuille ( kootusta työkalujen materiaalipankista. Työkalut on järjestetty materiaalipankkiin opasta vastaavin aihealuein, jotta niiden löytäminen on helppoa ja työstäminen vielä helpompaa. Tekijöistä Leiritoiminnan ympäristökäsikirjan on laatinut Suomen ympäristöopisto Syklin projekti insinööri Tiia Ristanen ja ympäristöhuollon kouluttaja Rauno Leván. Laatijoilla on vahva kokemus leirien ympäristöasioiden kokonaisvaltaisesta hallinnasta sekä leirien ympäristöohjelmien rakentamisesta. 1

5 Leirien ympäristövaikutukset Ympäristönäkökohtien huomioiminen on noussut vuosi vuodelta merkittävämmäksi yhteiskunnassamme. Ympäristöasioita ei käsitellä enää vain ympäristöaloilla vaan osaamista ja kestävää kehitystä vaaditaan nykyään lähes kaikilla toimialoilla. Muutos koskee myös leirejä ja muita yleisötapahtumia. Ympäristöasioiden huomiointi leireillä on Suomen mittakaavassa vielä suhteellisen vähäistä, mutta ympäristöjärjestelmien ja ohjelmien määrät ovat jatkuvassa kasvussa, ja niiden rakentaminen on muuttumassa osaksi kestävää ja ympäristöystävällistä leiritoimintaa. Alkaneen vuosikymmenen epävakaa taloudellinen tilanne ja yleinen ympäristötietoisuuden lisääntyminen velvoittavat leirejä myös ottamaan huomioon ympäristönsä ja sen päästöt entistä paremmin. Leiritoiminnan on ajateltu pitkään olevan luonnonmukaista toimintaa. Majoittuminen teltoissa, ruokailu ulkona, ruoanvalmistus tulella ja peseytyminen järvessä, saattavat yhä olla tyypillisimmät ajatuksemme leirielämästä. Näin ei enää kuitenkaan kaikilla leireillä asia ole. Leiritoiminnassa on vähitellen siirrytty yhä suurempiin tapahtumiin sekä teknisesti vaativimpiin oloihin, jotka tuovat omat haasteensa leirialueen ympäristölle ja sen huomioimiselle. Tekniikan lisääntyessä sähkön käyttö on tullut osaksi perinteistä leiritoimintaa ja suurempien leirien myötä jätehuollon ja vesihuollon roolit ovat korostuneet. Nykypäivän leiriläinen saattaakin majoittua lämmitetyssä parakissa, ruokailla muonitusteltassa tai keittiössä, valmistaa ruokansa tulella tai kaasulla ja peseytyä suihkukonteissa. Ajat ovat täten muuttuneet ja niin ovat leiritoiminnan ympäristönäkökohdatkin. Näistä lähtökohdista lähdettiin rakentamaan nykypäivän leiritoiminnan ympäristönäkökohtia huomioivaa Leiritoiminnan ympäristökäsikirjaa. Leiritoiminnan ympäristövaikutuksia kartoitettiin ympäristökäsikirjaa koottaessa useiden eri leiriorganisaatioiden leireiltä. Käsikirjan keskeisimmiksi kokonaisuuksiksi muodostuivat seuraavat aihealueet Ympäristöasioiden hallinta Ilmansuojelu Jätehuolto Luonto Energia Liikkuminen Vesihuolto Hankinnat Maaperä (Ympäristökasvatus) Käsikirjaan kootut aihekokonaisuudet ovat laajoja ja niitä käsitellään tässä ympäristöoppaassa lyhyin teoriaosuuksin sekä pohdintaruutujen avulla. Aihealueiden painotukset vaihtelevat leiri ja sijaintikohtaisesti (esim. rakennetussa ympäristössä tiettyjä tarpeita on vähemmän). Painotukset voivat myös vaihdella leirin osallistujamäärästä ja leiriorganisaation ympäristötyöstä riippuen. Ympäristövaikutusten kartoittamisessa huomioitiin käytännön haittatekijöiden lisäksi myös leirien ympäristökasvatuksen mahdollisuudet. Suurilla, tuhansien lasten, nuorten ja aikuisten, leireillä ympäristökasvatukselliset mahdollisuudet ovat suuret ja pienilläkin ympäristöteoilla voidaan saada aikaan merkittävää ympäristöystävällistä käytöksenmuutosta. Kaikkia yllämainittuja kohtia käsitellään sekä tässä oppaassa että Leiritoiminnan ympäristökäsikirjan verkkosivuilla. Tämän oppaan viimeisestä osiosta löydät ohjeet oppaan ja verkkosivujen hyödyntämiseen. 2

6 Ympäristöasioiden hallinta Niin suurilla kuin pienilläkin leireillä on tyypillisesti taustallaan leiriä varten koottu leiriorganisaatio. Organisaatio on jaettu erilaisiin toimialoihin leiritoimijasta, leirin koosta ja aiheesta riippuen. Tyypillisiä toimialoja ovat leiritoimintoihin liittyvät muonitus, toimisto, huolto, kuljetus tai järjestely, majoitus, turvallisuus tai lääkintä sekä leirin sisältöön liittyvät koulutuksen, ohjelman ja viestinnän toimialat. Suuremmilla leireillä toimialat ovat järjestäytyneitä ja niiden alaisuudessa on leirin suunnittelun, rakentamisen ja järjestämisen aikana kymmeniä henkilöitä. Tällöin koko leirille ja kaikille toimialoille on usein muodostettu toimintasuunnitelmia ja tavoitteita, joiden mukaan toimitaan. Pienillä leireillä lähes kaikki toimialat ovat myös olemassa, mutta ne voivat rakentua yhden henkilön ympärille, jolloin varsinaisia toimintasuunnitelmia ei välttämättä ole, vaikka toiminta olisikin suunnitelmallista ja määrätietoista. Ympäristöasiat mielletään usein huollon toimialalle, joiden vastuulla onkin useita ympäristöön suoraan vaikuttavia asioita, kuten jäte ja vesihuolto sekä leirialueella tapahtuva rakentaminen ja maankäyttö. Ympäristöasioiden hallinta tarkoittaa kuitenkin ympäristöasioiden kokonaisvaltaista huomioimista koko leiriorganisaatiossa, jolloin ympäristö ja sen huomioiminen ei saa jäädä yksittäisen toimialan vastuulle. On tärkeää muistaa, että ympäristöasioiden huomioiminen on koko leirin toiminnan poikkileikkaava kokonaisuus. Osansa siitä tekevät niin muonitus kuin toimistokin, ja tällöin ympäristöasioiden hallinta, eli tekojen ja ratkaisujen ohjaaminen, muodostuvat tärkeäksi. Leiriorganisaatio Muonitus Toimisto Huolto Kuljetus/Järjestely Majoitus Turvallisuus Ensiapu Ohjelma Viestintä Ohjelma Ympäristö Muu, mikä? Y m p ä r i s t ö Ympäristöasioiden vetovastuu kannattaa kohdentaa jollekin toimialalle ja henkilölle, koska on tärkeää, että leirillä on olemassa nimetty taho tai henkilö yhteydenottoja ja asioiden edistämistä varten. Tämä taho voi toimia täysin omana toimialanaan, jolloin ympäristöasioiden huomioiminen erottuu jo leirin organisaatiokaaviossa, tai sitten osana jotain muuta toimialaa, jolloin yhtä luonnollinen valinta voi olla toimisto kuin huoltokin. Ympäristötoimialan tai vastuuhenkilön tärkeimpänä tehtävänä ei ole itse hoitaa kaikkia ympäristöasioita vaan ohjeistaa, motivoida ja edesauttaa muita toimialoja toimimaan halutulla tavalla. Suurissa leiriorganisaatioissa voidaan muodostaa ympäristötyöryhmä, jossa löytyy edustusta kaikilta toimialoilta. Pienemmissä organisaatioissa erillisten työryhmien muodostaminen voi työllistää jo kuormitettua leiriorganisaatiota turhaan, jolloin ympäristövastuuhenkilön aktiivinen rooli korostuu. Tärkeintä on kuitenkin ottaa kaikki leiritoiminnot huomioon osallistumalla ja tuomalla ympäristöasiat osaksi niiden suunnittelua ja toteutusta. 3

7 Ympäristöasioiden hallinta lähtee liikkeelle tiedosta mitä tehdään, kenen toimesta ja mitä siitä aiheutuu. Lisäksi ympäristöasioiden hallinnassa ja suunnitelmallisessa kehittämisessä tulee aina olla tavoitteita, jotka voivat tulla leiriä järjestävän organisaation toiminnan tavoitteista tai valtakunnallisista ympäristötavoitteista. Tavoitteiden tulee olla konkreettisia ja toimintaa ohjaavia, kuten esimerkiksi kaatopaikalle päätyvän jätemäärän vähentämistä, ei abstrakteja, kuten kestävän kehityksen periaatteiden huomioimista. Tavoitteet voivat olla koko leirille suunnattuja tai jokaiselle toimialalle omia, mutta parasta olisi kuitenkin löytää yhteisiä tavoitteita kaikille toimialoille, joihin jokainen toimiala vastaa omalla tavallaan. Asioiden hallinnalla tarkoitetaan usein dokumentointia ja seurantaa, joiden avulla haluttuja toimenpiteitä voidaan tarkastella. Ne eivät saa olla leiritoiminnassa itsetarkoitus vaan apuväline toiminnan kehittämiseen. Tehtyjen toimenpiteiden dokumentointi ja seurannassa kerättävät tiedot, esimerkiksi kulutetusta energiasta tai leireillä pidetyistä ympäristöaiheisista tapahtumista, tulee pystyä hyödyntämään myös tulevien leirien, tapahtumien tai leiriorganisaation toiminnan kehittämisessä. Tavoitteet ja suunnitelmat, toimenpiteiden ja ohjeistusten dokumentointi sekä niiden toteutumisen seuranta muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jota voidaan kutsua jo ympäristöohjelmaksi. Yhden ympäristöohjelman perusteella jatkuva kehittäminen seuraavia leirejä ajatellen on järjestelmällistä toimintaa ja muodostaa rungon ympäristöjärjestelmälle, jossa tavoitteet, toimenpiteet ja aikaansaannokset kehittyvät toiminnan mukana. Yksiselitteistä parasta toimintatapaa ympäristöasioiden hallintaan ei leireillä siis ole. Ratkaisut riippuvat olemassa olevasta leiriorganisaatiosta, sen muodosta, toimintatavasta, ja tietenkin itse leiristä ja kaikista siihen liittyvistä asioista. Pohdi, kuinka ympäristöasioiden hallinta on huomioitu leirilläsi Onko leirille nimetty ympäristövastaava tai ympäristöasioiden vastuuhenkilö? Ovatko ympäristöasiat osana leirin suunnittelua? Onko leirin toteutuksessa huomioitu ympäristö ja annettu suoria, yksiselitteisiä ympäristöön liittyviä kehityskohteita? Seurataanko leirin ympäristöasioiden toteutumista leirin aikana? Raportoidaanko leiriin liittyvistä ympäristöasioista sen jälkeen? 4

8 Jätehuolto Toimiva jätehuolto on leirien keskeinen tukitoiminto. Jätehuoltoa ohjaa Suomessa jätelaki, mutta leirintekijälle käytännöllisempää ohjenuoraa tarjoavat kunnalliset jätehuoltomääräykset, jotka soveltavat jätelakia alueellisesti. Jätehuoltomääräykset ohjeistavat mm. jätteiden lajitteluun ja käsittelyyn liittyvissä asioissa. Vaikka suurin osa jätehuoltomääräysten sisällöstä kohdistuukin asumiseen tai pysyvään toimintaan, sovelletaan osaa niistä myös tapahtumiin ja leireihin. Jätelainsäädännön keskeisiä periaatteita ovat selvilläolovelvollisuus, jätteen synnyn ehkäisy sekä turvallinen jätteen käsittely. Jätteen tuottajan tulee kaikissa olosuhteissa huolehtia siitä, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän, ja että se huolehditaan sekä terveys että ympäristö huomioiden turvallisesti oikeaan käsittelyyn. Leireillä tämä tarkoittaa sitä, että yleisimmät leireillä syntyvät jätteet, kuten tavanomainen ja vaarallinen jäte sekä nesteet ja lietteet, tulee käsitellä tai toimittaa oikeaoppiseen käsittelyyn leirin aikana. Jätteen tuottajan tulee myös olla selvillä tuottamastaan jätteestä, sen määrästä ja laadusta, varastoinnista sekä eteenpäin toimittamisesta. Jätehuollon järjestämisen hyvänä perusohjeena voidaan pitää jätelainsäädännössä käytettävää jätehuollon etusijajärjestystä: 1. Etusijalla jätehuollossa tulee olla jätteen synnyn ehkäisy. Kaikessa toiminnassa tulee pyrkiä siihen, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän, tai että se on mahdollisimman haitatonta. 2. Toissijaisesti jäte tulee pyrkiä käyttämään uudelleen samassa tai vastaavassa käyttötarkoituksessa kuin alkuperäinen tuote. Esimerkiksi vaatteiden toimittaminen kirpputorille tai lasipurkin käyttäminen uudelleen lasipurkkina on uusiokäyttöä. 3. Mikäli jätettä ei voida käyttää uudelleen, tulisi se kierrättää materiaalina. Tällöin jäte tulee lajitella esimerkiksi metalleiksi, lasiksi ja paperiksi, jolloin siitä voidaan valmistaa kierrätysmateriaaleja. 4. Jos materiaalina kierrättäminen ei onnistu, pitää jäte pyrkiä hyödyntämään muulla tavoin, esimerkiksi energiana. 5. Viimeisenä vaihtoehtona on jätteen turvallinen loppukäsittely, esimerkiksi sijoittaminen kaatopaikalle. Etusijajärjestystä tulee noudattaa terveys ja ympäristömääräykset sekä tekniset ja taloudelliset edellytykset huomioiden. Kustannukset Jätehuollon kustannukset ovat tärkeä leirien suunnittelussa huomioitava asia. Kustannukset koostuvat mm. jätehuollon järjestämisestä (keräysvälineet, lajitteluastiat, merkinnät) työajasta (oman henkilökunnan jätehuoltoon käyttämä aika) jäteastioiden tyhjentämisestä ja jätteen kuljettamisesta jätteen käsittelystä Jäteastioiden tyhjentäminen, jätteen kuljettaminen ja sen käsittely on suurin jätehuollon kustannus leireillä. Jäteastioiden tyhjennysten suunnittelu (yhteistyössä kuljetusyrityksen kanssa) sekä astioiden valinta ja niiden 5

9 käytäntöä vastaava mitoittaminen vähentävät tyhjennys ja kuljetuskustannuksia. Käsittelymaksuja voidaan sen sijaan alentaa tehostamalla lajittelua, mutta kaikissa tapauksissa tarkempi lajittelu ei välttämättä ole taloudellisesti parempi vaihtoehto. Kertaluonteisiin tapahtumiin, kuten leireihin, ei välttämättä ole järkevää ostaa kaikkia keräysvälineitä, ja useissa tapauksissa osa keräysvälineistä on paikan päällä valmiina. Jäteastioiden lyhytaikaisessa tarpeessa on täten kannattavaa turvautua vuokrattavaan kalustoon. Työaika ei vapaaehtoistyössä välttämättä maksa mitään, mutta hyvin suunniteltu ja organisoitu jätehuolto säästää aikaa myös muihin askareisiin. Turvallisuus Jätehuollon turvallisuus on varsinkin lasten ja nuorten tapahtumissa yksi keskeisimpiä asioita. Turvallisuus tulee ottaa huomioon niin jäteastioiden sijoittelussa kuin myös jätteiden varastoinnissa ja astiavalinnoissa. Sijoittelussa on syytä huomioida niin jäteastioiden tyhjentämisen kuin keräyskaluston liikkumisen aiheuttamat riskit. Palo ja ympäristöriskit, esimerkiksi tuhopoltot tai syttymät sekä vaarallisten aineiden joutuminen vesistöön tai maaperään, ovat konkreettisia esimerkkejä jätehuollossa huomioitavista mahdollisista vaaratilanteista. Terveysriskejä aiheuttavat niin biologiset kuin vaaralliset jätteet, ja ne pitää huomioida varastoinnissa ja tyhjennysten suunnittelussa erityisesti kesäaikaan. Vaaralliset jätteet Vaaralliset jätteet (ent. ongelmajäte, jätelain 646/2011 uudistuksen myötä termi poistuu käytöstä) ovat leireillä tyypillisesti rakennus ja purkuvaiheen jätettä, mutta leirin aikanakin niitä voi syntyä. Vaarallisia jätteitä ovat esimerkiksi öljyt, maalit ja liuottimet sekä niillä tahriintuneet materiaalit sekä paristot, akut ja loisteputket. Vaarallisten aineiden varastointi, merkintä ja kuljettaminen sekä kirjanpito tuovat tavanomaista jätettä laajempia velvollisuuksia jätteen tuottajalle. Nämä seikat tulee huomioida myös leireillä. Kiinnitä huomiota mm. seuraaviin seikkoihin: Vaarallisia jätteitä ei saa sekoittaa muihin jätteisiin. Niitä ei saa myöskään laimentaa vedellä tai kaataa viemäriin. Vaarallisia jätteitä ei tule sekoittaa keskenään, ja eri vaaraominaisuudet omaavia jätteitä ei tule varastoida toistensa välittömässä läheisyydessä. Vaaralliset jätteet tulee varastoida lukitussa tilassa, josta jätteen pääsy ympäristöön on estetty. Varasto tulee olla merkitty ja kaikille jätteille siellä tulee olla omat paikkansa. Vaarallisista jätteistä tulee pitää varastokirjanpitoa ja varastolla tulee olla nimetty vastuuhenkilö. Vaarallisten jätteiden kuljettaminen suurissa määrin on luvanvaraista toimintaa ja vaatii myös siirtoasiakirjan. Pieniä määriä (vrt. kotitaloudet) vaarallisia jätteitä voi kuljettaa ilman lupaa, mutta turvallisuusasiat tulee myös silloin huomioida. Lietteet ja nesteet Käymäläjäte varastoidaan tyypillisesti umpinaisiin säiliöihin käymälöihin tai niiden välittömään läheisyyteen. Säiliöt tyhjennetään imemällä ne kuljetusajoneuvon säiliöön. Tyhjennysten yhteydessä on hyvä huolehtia myös käymälöiden siisteydestä ja hygieenisyydestä. Käymäläjäte toimitetaan tyypillisesti lähimmälle jätevedenpuhdistamolle, mutta pienillä paikkakunnilla järjestettävät suuret leirit voivat tehdä tässä suhteessa poikkeuksen, 6

10 sillä pienet jätevedenpuhdistamot eivät välttämättä pysty vastaanottamaan ja käsittelemään kaikkea leirillä syntyvää käymäläjätettä. Jätevesiä käsitellään tarkemmin oppaan vesihuollon osiossa. Jäteneuvonta Jätehuollolla ja sen järjestämisellä on usein myös kasvatuksellinen rooli. Varsinkin lasten ja nuorten leireillä varsinaisten jätteiden määrä ja laatu jäävät usein ympäristövaikutuksiltaan vähäiseksi verrattuna siihen hyötyyn, jota jäteneuvonta ja lajittelun oppiminen antaa leiriläisten elämään leirin jälkeen. Ympäristöasioiden jatkuvan oppimisen tueksi, leireillä kannattaakin panostaa jätehuollon ja jätteiden lajittelun näkyvyyteen. Jäteneuvontaa tuetaan hyvillä ohjeilla ja merkinnöillä, värikkäillä ja näkyvillä keräysvälineillä sekä hyvillä esimerkeillä. Jätehuollon suunnittelu Toimivaa jätehuoltoa ei leirillä välttämättä huomata lainkaan, mutta mikäli jätehuolto jostain syystä ei toimi, se huomataan varmasti. Toimivan jätehuollon avain onkin hyvä suunnittelu, jossa tulee ottaa huomioon edellä käsiteltyjä asioita. Jos leirin jätehuollon halutaan olevan suunniteltua ja taloudellista, leirille onkin syytä laatia jätehuoltosuunnitelma, jossa käydään läpi mm. seuraavia asioita: jätehuollon vaatimukset (lainsäädäntö, esimerkiksi mitä tulee lajitella) jätehuollon tavoitteet (mihin pyritään, onko määrällisiä tai muita tavoitteita) jätteen synnyn ehkäisy (millä tavalla voidaan huomioida) kerättävät jätejakeet ja käytettävät keräysvälineet (määrä, koko, sijainti) keräysvälineiden mitoitus ja tyhjentäminen (tyhjennysvälit, ajankohdat) vaaralliset jätteet (mitä syntyy, varastointi, kuljettaminen, vastuut) jätehuollon kustannukset (mikä maksaa ja kuinka paljon, miten saataisiin alennettua?) riskienarviointi, ohjeet, opasteet ja merkinnät yhteistyökumppanit, kilpailuttaminen (yhteystiedot esim. kunta, kuljetusliike, jätehuoltoyhtiö tms.) vastuuhenkilöt, tiedottaminen ja raportointi (yhteystiedot ja seuraavalle kerralle opittavat asiat) Pohdi, kuinka jätehuolto on huomioitu leirilläsi Onko leirille nimetty jätehuollosta vastaava henkilö tai taho? Huomioidaanko leirillä alueelle asetetut kunnalliset jätehuoltomääräykset? Kiinnitetäänkö syntyviin jätemääriin ja/tai lajittelun onnistumiseen huomiota? Huomioidaanko aiempien leirien jätemääriä seuraavien suunnittelussa? Kerätäänkö leirillä syntyvät vaaralliset jätteet oikeaoppisesti erilleen? 7

11 Energia Sähkönkäyttö on aikojen saatossa muodostunut suureksi osaksi leiritoimintaa. Leireillä järjestetään discoja, kuunnellaan leiriradiota, ja osassa, ruoka lämmitetään sähköliesillä valmiissa keittiöissä. Leirien sähkönkulutus ja tarpeet kuitenkin vaihtelevat suuresti leirien välillä, jonka vuoksi yksittäistä toimenpidettä energiansäästöön ei voida antaa. Tärkeää onkin tarkastella omaa leiriä, sen tarpeita ja vaatimustasoa, ja päättää, onko sähkönkäyttö tarpeellista kaikissa toiminnoissa. Leirin energiankulutuksen tarkastelu ns. energiakatselmuksien muodossa on hyvä aloittaa tarkastelemalla kaikkia leirin toimialoja ja toimintoja. Vaikka tiedettäisiinkin, että tietty toimiala kuluttaa muita enemmän, on tasapuolinen tarkastelu ja vaihtoehtoisten menettelyjen pohdinta tärkeää tehdä kokonaisvaltaisesti. Tarkastelun voi suorittaa joko leirin sisäisesti (esim. leiriorganisaation kesken) tai ulkopuolisen toimijan avulla. Sisäinen tarkastelu on yleensä helpompaa, koska leirintekijät tuntevat hyvin toistensa toimenkuvat ja toimialat sekä niiden energiaa käyttävät toiminnot. Energiaa kuluttavien toimintojen tunnistamisella ja niihin reagoimalla voidaan vähentää leirin energiakustannuksia ja lisätä ympäristöystävällisyyttä. Ruoan lämmitys Keittiön laitteistot (energiamerkinnät? Kanttiinit Muonitus Muu, mikä? Ruoan valmistus Kylmäkontit / muu kylmänä pitäminen Leiritoimintojen sähkönkulutuksessa on tärkeää huomioida määrien lisäksi niiden tarpeellisuus. Leirien järjestämisessä on usein helppoa turvautua sähkökäyttöisiin ratkaisuihin, mutta onko niille aina tarvetta? Onko esimerkiksi tarpeellista, että leirialue olla kesäaikaankin valaistuna? Voitaisiinko alueiden valaistuksia rajoittaa? Voitaisiinko valaistuksessa hyödyntää energiansäästölamppuja tai muita ympäristöystävällisempiä tai kestävämpiä vaihtoehtoja? lämmitystä käytetään leireillä? Kesäaikaan lämmitys on turhaa, mutta voitaisiinko esimerkiksi talvella lämmittää vain osia leirirakennuksista? ilmastointia käytetään leireillä? Leiriläiset eivät usein saa käyttöönsä sähköä lainkaan, joten miksi järjestäjät saisivat sähkön tai ilmastoinnin? 8

12 ohjelma suunnitellaan siten, että ne käyttävät pääasiallisesti sähköä (viihde elektroniikkaa tms.)? Huomioi sähköttömätkin vaihtoehdot! leiriradio soi taukoamatta? Mitä meluhaittoja tästä voi syntyä? disco järjestetään joka ilta? Useat leirit panostavat yhteen leirin päättävään discoon useiden sijasta. Jos ei, kannattaa pohtia vaihtoehtoja myös muihin leirin sähköä vaativiin toimiin. Vihreää sähköä ja säästötoimenpiteitä Vaikka kuinka toivoisimme, harvalla leirillä on mahdollisuus toimia nykypäivänä enää ilman sähköä. Osallistujatiedot kerätään usein tietokoneille, tulosteita joutuu ottamaan kesken leiriviikon, leirilehteä tehdään ja painetaan päivittäin ja ruoanvalmistuskin perustuu usein sähköön. Osa huoltotöistä vaatii myös sähköä. Jos/kun sähköä joudutaan kuitenkin leirillä käyttämään, kannattaa se kilpailuttaa mahdollisimman ekologiseksi. Sähköyhtiöt tarjoavat tähän tarkoitukseen uusiutuvilla energiamuodoilla, kuten tuuli, aurinko ja vesivoimalla, tuotettua sähköä. Ekologisen sähkön kilpailutuksesta löydät lisätietoa mm. verkkosivustolta, joka on keskittynyt erityisesti ympäristöystävällisten energiamuotojen esittelyyn ja kilpailutukseen. Ekologisempi sähkö ei hinnaltaan välttämättä eroa juurikaan perinteisestä, mutta sen ympäristöystävällisyys ja ympäristönäkökohdat on huomioitu tuotantoprosessissa. Uusiutuvia energiamuotoja voidaan tukea leiriarjessa myös mm. käyttämällä puuta leiritoiminnoissa (esim. rakentamisessa, lämmityksessä ja ruoanlaitossa). Leiriläisille on myös tarjolla aurinkovoimaan tai käsivoimaan perustuvia lataustapoja akkujensa (kännykät, kamerat yms.) lataukseen. Erilaisia vaihtoehtoja kannattaa harkita! Vihreän sähkön hyödyntämiseen ei kuitenkaan kannata tyytyä. Aiempien leirien sähkönkulutusmääriin kannattaa tutustua, ja ottaa samalla tavoitteeksi vähentää aiemman vuoden kulutusta. Jokaiselle leirille tulisi antaa oma vähennystavoitteensa, jotta toimenpiteitä syntyisi eivätkä tavoitteet jäisi puheen tasolle. Sähkön käytön vähentäminen, määrien tarkkaileminen ja vähennystoimenpiteet johtavat oikein organisoituina hiilipäästöjen vähentymiseen ja ympäristöystävällisempään leiriin. Pohdi, kuinka energia on huomioitu leirilläsi Onko energiankulutus otettu huomioon leirin suunnittelussa? Käytetäänkö leirillä uusiutuvia energiamuotoja? Seurataanko kulutuksen määrä? Onko leiriläisiä ohjeistettu säästämään sähköä? Onko leirillä tehty energiatehokkuuden edistämiseksi erillisiä toimenpiteitä? 9

13 Vesihuolto Vesi, vesiensuojelu ja vesihuolto. Kaikki liittyvät suoraan tai välillisesti leiritoimintaan. Yksinkertaisinta vesihuollon järjestäminen ja ympäristöasioiden huomioiminen on leireillä, joissa hyödynnetään olemassa olevien rakennusten vesihuoltoratkaisuja verrattuna leireihin, jotka järjestetään vesihuoltoverkostojen ulkopuolisilla alueilla. Veden käyttö on kaikissa kohteissa kuitenkin avainasemassa. Tarkemmin ottaen, käytetäänkö puhdistettua vettä, pintavettä vai pohjavettä. Onko vesi kuljetettu, pakattu tai pumpattu ja lämmitetäänkö sitä vai ei. Kaikki edellä mainitut asiat vaikuttavat veden käytön ympäristöystävällisyyteen. Vettä on kuitenkin käytettävä. Leiriläisille on tarjottava mahdollisuus juomapullojen täyttämiseen, ja ruoanvalmistuksessakin vesi on oleellinen osa prosessia. Käsienpesu, suihkut ja saunat tarvitsevat vettä. Leirien aiheesta riippuen sitä voidaan käyttää myös leirin opetuksessa (pelastusharjoitukset, sammutusharjoitukset yms.). Uiminen on myös veden käyttöä, tai ehkä ennemminkin veden lainaamista. Puhdas vesi Leirien suunnitteluvaiheessa joudutaan usein pohtimaan veden hankkimista, jakelua ja mahdollisesti myös rakentamaan väliaikaisia vesihuoltoverkostoja sinne missä niitä eniten tarvitaan. Veden hankinta tapahtuu vesijohtoverkoston, oman kaivon tai pintavesien (järvien, jokien tms.) kautta. Vesihuolto ja hygienia sekä vesihuolto ja muonitus ovat keskeisesti tekemisissä toisiensa kanssa, ja useimmiten nämä toiminnot ovatkin suurimmat veden kuluttajat leirien aikana. Vaikka vettä leirillä kuluisikin, tulee sen puhtauteen kiinnittää aina huomiota. Puhdistamatonta pintavettä ei tule sellaisenaan käyttää juomiseen tai ruoanvalmistukseen, mutta käsienpesuun, suihkussa käymiseen tai saunomiseen sen käyttöä voi harkita. Mikäli pintaveden käyttö on suurta suhteessa vesistöön, tulee sen käyttöön olla myös lupa. Jätevedet Kun vesi on käytetty, se tulee puhdistaa. Jätevesi johdetaan joko kunnalliseen tai vesiosuuskunnan jätevesiverkostoon, jolloin se käsitellään leirialueen ulkopuolella ammattilaisten toimesta. Mikäli tällaista mahdollisuutta ei ole, tulee jätevesien käsittely järjestää jollakin muulla tavalla joko leirialueella, sen läheisyydessä tai kuljettaen se pois alueelta. Ympäristön kannalta on parempi mitä vähemmän jätevettä joudutaan käsittelemään ja mitä vähemmän sitä on liattu. Pesuaineet, ruoantähteet ja rasvat sekä muu kiintoaines lisäävät aina jäteveden puhdistustarvetta. Vaarallisia aineita, kuten esimerkiksi öljyjä ei leireilläkään saa jätevesiin joutua. Leirien veden käyttöä suunnitellessa tuleekin ottaa huomioon veden jakelu ja vesipisteet, käsienpesupisteet ja niissä käytettävät pesuaineet, suihkut ja niiden käyttö sekä veden mahdollinen lämmittäminen sekä suihkuissa käytettävät pesuaineet. Näiden lisäksi vedenkäytössä on syytä huomioida myös saunat ja niiden käyttö, uiminen ja peseytyminen pintavesissä, ruoanvalmistuksessa ja astioiden pesussa käytettävät vedet, pesuaineet ja vesien lämmittäminen sekä kaikkien edellä mainittujen vesien johtaminen käytön jälkeen jätevesien käsittelyyn. 10

14 Omatoimisessa jätevesien käsittelyssä kannattaa olla yhteydessä ensimmäisenä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiseen ja selvittää saako alueella käsitellä jätevettä. Samalla on hyvä kartoittaa leirillä syntyvien jätevesien syntypaikat ja määrät. Jos leirialue sijaitsee pohjavesialueella, rajoitukset jäteveden käsittelystä ovat huomattavasti tiukemmat. Leiritoiminnassa haasteen tuo tyypillisesti toiminnan väliaikaisuus, jolloin väliaikainen käsittelymenetelmä voi muodostua kohtuuttoman kalliiksi. Lisäksi jätevettä syntyy monissa eri toiminnoissa, jolloin vesien keruu ja johtaminen voi olla haasteellista. Jäteveden määrä tai arvio on oleellinen tieto, suunnitellaanpa sitten jäteveden varastointia, johtamista tai käsittelyä. Kaikki toiminnot mitoitetaan jäteveden määrän mukaan. Mikäli alueella vesien käsittely sallitaan ja jätevedet voidaan kerätä tai johtaa käsiteltäväksi on pohdittava erilaisten käsittelymenetelmien valintaa. Yksinkertaisimmillaan harmaiden jätevesien (pesuvedet yms., ei sisällä wc vesiä) käsittely voi olla kiintoaineiden suodatuksen tai saostuksen lisäksi maahanimeyttämistä. Mustat jätevedet Kaikkien edellä mainittujen asioiden lisäksi vesihuoltoon liitetään myös ns. mustien jätevesien, eli wc vesien käsittely. Leiristä riippuen wc vedet ja muut ns. harmaat vedet kannattaa pitää suunnittelussa ja käytännössä erillään toisistaan. Mikäli wc vesille ei ole leirialueella olemassa olevaa kiinteää jätevesijärjestelmää, on pääsääntöisesti helpoin ja ympäristön kannalta turvallisin ratkaisu toimittaa mustat jätevedet käsittelyyn alueen ulkopuolisille ammattilaisille. Neuvonta Tekniikan ja erilaisten käsittelymenetelmien lisäksi vesihuoltoon liittyy oleellisesti veden käyttötottumukset ja leireillä tarjolla olevat toiminnot. Tämän vuoksi myös ympäristökasvatus ja valistus sekä ratkaisut veden, ja esimerkiksi pesuaineiden käytössä, vaikuttavat oleellisesti niin veden kulutukseen kuin käsiteltävän jäteveden määrään ja laatuun. Pohdi, kuinka vesihuolto on huomioitu leirilläsi Ohjeistetaanko leiriläisiä ja leirin tekijöitä veden säästämiseen? Seurataanko leirin veden kulutusmääriä? Onko leirin veden kulutuksen vähentämiseksi tehty toimenpiteitä? Onko leirillä toimivat ja tarkastetut puhtaan veden ja jäteveden käsittelyjärjestelmät? Käytetäänkö leirillä ympäristöystävällisiä pesuaineita? 11

15 Maaperä Maaperään kohdistuu leirien aikana rasitusta niin rakentamisesta, liikenteestä, liikkumisesta sekä mahdollisista onnettomuuksista. Maaperään kohdistuvat haitat vaikuttavat myös sen pohjavesivarantoihin, jonka vuoksi maaperää muokkaaviin toimintoihin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Maaperän muokkaaminen Leirien maaperää muokataan yleisimmin niiden rakennusvaiheessa. Maarakentaminen on tällöin tyypillisesti pinnallista, kuten putkistojen ja sähkölinjojen kaivutöitä, sekä pintamaiden tasoittelua tai uusien väylien rakentamista. Pintamaiden tasoittamisella mahdollistetaan esimerkiksi uusien majoitusalueiden, kenttien tai parkkipaikkojen muodostaminen tai vanhojen korjaaminen. Maaperän muokkauksessa kannattaa kuitenkin muistaa, että niihin tarvitaan aina vähintään maanomistajan lupa. Lisäksi kunnalliset ympäristönsuojelumääräykset sekä rakennusjärjestys käsittelevät maaperän muokkaamista ja siihen liittyviä lupa ja ilmoitusmenettelyjä. Rakennetussa ympäristössä järjestettävät leirit eivät vaadi maaperältä juurikaan muokkaustarpeita, koska niiden kohdalla voidaan tukeutua jo olemassa oleviin järjestelmiin ja rakennuksiin. Maaperän kuluminen Leirialueen liikenteellä ja liikkumisella on suuri vaikutus maaperän kulumiseen. Rakentamattomassa ympäristössä, eli luonnon keskellä järjestettävillä leireillä, kaikenlainen liikenne (mm. autoilu, kävely) rasittaa maaperää, ja voi vaatia esimerkiksi tiestön kunnostamista leirien päätyttyä. Liikkuminen tiivistää maaperää ja tiivis maaperä hidastaa sadeveden imeytymistä, joka voi rankkasateiden yhteydessä aiheuttaa hallitsematonta veden virtausta ja kerääntymistä, sekä ääritapauksissa esimerkiksi maanvyörymiä tai tien ja ojien penkereiden murtumista. Tiivis maaperä toimii myös erittäin huonona kasvualustana, jolloin kasvillisuuden vähentyminen voi lisätä maaperän kulumista eli eroosiota myös leirin päätyttyä. Kuiva ja tiivistynyt tien tai kentän pinta aiheuttaa eroosion lisäksi pölyämistä ja voi vaatia kastelua tai suolaamista. Mikäli pölyämistä estetään kemiallisesti, esimerkiksi suolaamalla, on huomioitava myös pohja ja pintavesien läheisyys ja pyrittävä käyttämään kemikaaleja harkiten. Pölynsidontaan on saatavilla myös biologisesti hajoavia ratkaisuja tai pölyämistä voi estää myös rakenteellisilla ja liikenteellisillä ratkaisuilla, kuten kulkureittien valinnalla, levyillä tai hakkeella. Rakennetussa ympäristössä leirialueella liikkuminen voi kuluttaa päällystämättömiä pintoja samalla tavalla kuin luonnon keskellä järjestettävillä leireillä. Rakennetussa ympäristössä kuluminen ei välttämättä ole normaalia suurempaa, mutta leirin aikana alueella voidaan käyttää raskaampia ajoneuvoja, jotka kuluttavat tai voivat vaurioittaa maaperää normaalia enemmän lyhyelläkin ajanjaksolla. Isoilla autoilla liikkuessa kannattaa myös huomioida, että kevyen liikenteen väylät eivät ole suunniteltu ajoneuvoilla ajettavaksi. Liikkumista ja siihen liittyviä asioita on käsitelty enemmän oppaan osiossa Liikkuminen. 12

16 Onnettomuudet Yhtenä maaperään kohdistuvana riskitekijänä ovat kemikaalit, joita maaperään voi päästä onnettomuuksista, ajoneuvoista tai puutteellisen varastoinnin tai käytön seurauksena. Onnettomuuksia ei aina voi estää, mutta kemikaalionnettomuuksiin voidaan varautua hankkimalla tarpeellista välineistöä leireille. Hyvään varautumiseen kuuluu imeytysaineen, lapion ja mm. öljypadon tekemiseen tarvittavien välineiden saatavilla oleminen sekä tarvittava koulutus leirin vastuuhenkilöille. Rakennetussa ympäristössä maaperään imeytyminen ei välttämättä ole suurin riski, vaan valuma voi jäädä asfaltille tai muulle pintarakenteelle näkyviin. Suuremmat vuodot voivat pintavaluntana päästä ojiin ja sitä kautta vesistöön, mikäli niitä ei voida pysäyttää ajoissa. Yksinkertaisin valuman pysäytystapa on patoaminen. Hiekka tai soramaa, jolla valumia on hankalampi erottaa, sen sijaan imee öljyn ja muut haitalliset nesteet todella nopeasti, jolloin valumakohtaa ei välttämättä edes huomata. Maaperään valuva öljy tai muu haittaaine (esim. ajoneuvosta valuen) muodostaa tällöin riskin alueen pohjavedelle ja pilaa alueen maaperän. Pohjavesialueilla onkin syytä kiinnittää erityistä huomiota riskitekijöihin ja onnettomuustilanteiden estämiseen. Mikäli leirialueella on pysäköitynä pitkä aikaisesti ajoneuvoja, joista on olemassa riski öljyvuodolle, tulee alueen suojausta tai pysäköintialueen sijoitusta pohtia tarkkaan. Tarpeettoman liikenteen välttäminen vähentää myös riskiä onnettomuuksille ja mahdolliselle kemikaalien pääsylle ympäristöön ja maaperään. Kemikaalit ovat lähes poikkeuksetta vaarallisia aineita, jonka vuoksi niiden käsittelyssä on huomioitava niiden vaarallisuus. Kemikaalien varastointi edellyttää muun varovaisuuden lisäksi aina tiivistä valuma allasta, joka estää mahdollisten vuotojen pääsyn ympäristöön. Suositeltavaa onkin, että leireillä, joilla vaarallisia aineita käytetään, olisi tehty selvitys ja suunnitelma leirillä käytettävistä vaarallisista aineista ja onnettomuustilanteessa toiminnasta mahdollisten onnettomuuksien varalta. Maaperää ja sen nykytilan kartoitusta käsitellään oppaan Luonto osiossa. Kemikaalien varastointia on käsitelty myös Jätehuolto osiossa. Pohdi, kuinka maaperä on huomioitu leirilläsi Onko maaperää jouduttu muokkaamaan? Jos on, onko muokkaamisessa huomioitu ympäristönäkökohdat? Ovatko leiritoiminnot sijoitettu alueelle maasto huomioiden? Edistävätkö toiminnot maaperän kulumista tietyiltä alueilta? Tapahtuuko leirin liikkuminen olemassa olevia kulkureittejä hyödyntäen? Onko haitallisten aineiden pääsy maaperään estetty? 13

17 Ilmansuojelu Ilmansaasteet, ilmastonmuutos ja leirien järjestäminen eivät välttämättä tunnu kovinkaan läheisiltä asioilta, mutta myös leireillä ilmaston ja ilmanlaadun hyväksi voidaan tehdä asioita. Leireillä ei välttämättä olla suoraan tekemisissä ilmanlaatua heikentävien toimintojen kanssa, mutta välillisesti, esimerkiksi sähkön tuottamisen, liikkumisen ja puun polttamisen kautta, päästöjä kuitenkin syntyy. Nämä päästöt vaikuttavat meidän kaikkien hengittämään ilmaan ja ilmastoon mm. ilmastonmuutoksen kautta. Ilmansuojelu on siis tärkeää huomioida niin kotona kuin leireillä. Ilmansaasteet ovat yleisimmin pienhiukkasia ja kaasuja, jotka syntyvät useimmiten ihmisten toiminnan seurauksena. Puun polttaminen on perinteisin esimerkki pienhiukkasten synnystä, ja poltossa syntyvä savu onkin yksi yleisimmistä ilmansaasteista. Tyypillisiä ilmansaasteita ovat myös: Hiilimonoksidi (CO), eli häkä, joka syntyy epätäydellisestä palamisesta esimerkiksi autojen moottoreissa, nuotioissa ja tulipesissä. Syrjäyttää hapen, ja on siten sisätiloissa erittäin vaarallinen. Typen oksidit (NO x ) ovat myös palamisessa syntyviä kaasuja, jotka syntyvät ilmassa olevan typen palamisessa. Typen oksidit voivat ilmakehässä muuttua typpihapoksi, joka synnyttää happosateita. Otsoni (O 3 ), erityisesti alailmakehän otsoni, joka syntyy typen oksidien seurauksena vaikuttaa kasvillisuuteen ja aiheuttaa otsonikatoa yläilmakehässä. Rikin oksidit (SO x ) syntyvät rikkipitoisen, esimerkiksi raskaan polttoöljyn ja kivihiilen polttamisessa ja aiheuttavat happamoitumista. Hiukkaset (PM x ) ovat liikenteessä ja palamisessa syntyviä kiintoaineita. Myös pöly sisältää vaarallisia pienhiukkasia, jotka kulkeutuvat hengitysteihin ja voivat aiheuttaa esimerkiksi keuhko ja hengitystieoireita. Orgaaniset hiilivedyt (VOC) ovat kemikaalien, kuten polttoaineiden ja liuottimien käytöstä syntyviä yhdisteitä, jotka ovat terveydelle vaarallisia ja synnyttävät mm. alailmakehän otsonia. Ilmansaasteiden määrät ovat leireillä yleensä pieniä, mutta ympäristöystävällisellä leirillä, niiden syntyyn on syytä kiinnittää huomiota. Yksinkertaisimmillaan ilmansaasteita voidaan vähentää energiankulutusta ja liikkumista rajoittamalla sekä polttamalla puuta harkiten. Ilmansuojelun vuoksi ei leirinuotioista tarvitse kuitenkaan luopua, mutta niiden lukumääriä ja niihin varattujen polttopuiden määriä kannattaa pohtia jo leirin suunnitteluvaiheessa. Jos leirinuotiossa poltetaan puun lisäksi jätettä (esim. makkarapaketin kuoria, pahvilaatikoita tms.), jätteiden polttaminen matalissa lämpötiloissa synnyttää entistä enemmän ilmansaasteita. Puhdas paperi ja pahvi käyvät sytykkeeksi, mutta kartonki ja muovi eivät sovellu nuotiossa tai saunan pesässä poltettavaksi. Polton lisäksi liikkumisella on suuri merkitys pienhiukkasten määriin, sillä liikkuminen synnyttää varsinkin keväisin ja kesäisin pölyämistä ja lisää näin pienhiukkasten määrää ilmassa. Pölyämistä ja sen estämistä on käsitelty mm. liikkumisen ja maaperän osioissa tarkemmin. Ilmansaasteet ja ilmastonmuutos Maapalloamme ympäröivä ilmakehä pitää sisällään kaikkea sinne joutunutta kymmeniä, jollei jopa satoja vuosia. Liikkumisesta, energiantuotannosta ja muista polttoprosesseista syntyneet päästöt eivät siis vain katoa, vaan ne päätyvät ilmakehään vaikuttamaan meidän jokaisen elämään pitkiksikin ajoiksi. Olemme huomanneet viime vuosina aiempia lumisempia talvia, kuumempia kesiä ja hurjempia myrskyjä, jotka kaikki ovat liitoksissa 14

18 päästöistämme kiihtyneeseen ilmaston muuttumiseen. Muutoksia ilmastossa tapahtuu luonnostaankin, mutta päästömme ovat merkittävä osa niitä. Tämän vuoksi jokaisen leirin tulisi omissa toiminnoissaan huomioida, että kaikkien panosta tarvitaan päästöjen vähentämiseksi ja ilmaston auttamiseksi. Ilmastonmuutoksella tarkoitetaan siis ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä, joka poikkeaa maapallon normaalista ilmastonvaihtelusta. Lämpeneminen vaikuttaa maapallolla mm. tuulien ja sadealueiden muodostumiseen, merivirtoihin ja kasvillisuuteen sekä meriveden pinnan korkeuteen. Merkittävimmät ihmisen aiheuttamat päästöt ns. kasvihuonekaasut eli ilmastonmuutosta aiheuttavat kaasut ovat: Hiilidioksidi (CO 2 ), joka syntyy hiilen, erityisesti siis fossiilisten polttoaineiden palamisessa on määrällisesti suurin ihmisen tuottama kasvihuonekaasu. Kasvihuonekaasupäästöjä tyypillisesti verrataan hiilidioksidiekvivalenttiin, joka tarkoittaa kuinka paljon hiilidioksidia tarvitaan vastaavan vaikutuksen aikaansaamiseksi. Metaani (CH 4 ) = maakaasu. Sitä syntyy orgaanisen aineen hajotessa hapettomissa olosuhteissa ja ihminen hyödyntääkin tätä reaktiota esimerkiksi biokaasulaitoksissa. Metaanin vaikutus ilmakehässä on merkittävästi suurempi kuin hiilidioksidin, mutta sitä vastaavasti vapautuu vähemmän. Tyypillisiä metaanipäästöjen aiheuttajia ovat kaatopaikat ja karjatalous. Myös fossiilisten polttoaineiden hankinta vapauttaa metaania ilmakehään. Pieniä määriä metaania vapautuu myös puun pienpoltosta, kun kaikki puun sisältämä hiilivety ei pala vaan vapautuu ilmaan. Dityppioksidi (N 2 O) on Suomessa myös yleinen kasvihuonekaasu ja sen vaikutus ilmaston lämpenemiseen on huomattavasti hiilidioksidia ja metaaniakin suurempi. Sitä syntyy mm. maataloudesta ja energiantuotannosta. Leirien kamppailu ilmastonmuutosta vastaan keskittyy erityisesti päästölähteiden huomiointiin ja leiriläisten ympäristökasvatukseen. Energiankulutus niin liikkumisessa, lämmittämisessä kuin sähkönä on merkittävässä roolissa ilmastonmuutoksen ehkäisyssä. Energiankulutusta kannattaakin pohtia leiritasolla, esimerkiksi oppaan Energia osiota hyödyntäen. Leirien suunnittelussa voidaan panostaa myös ilmastonmuutoskamppailuun kasvillisuuden ja maankäytön kautta. Turhaa puiden tai muun kasvillisuuden karsimista kannattaa välttää, sillä kasvit ja puut sitovat itseensä yleisintä kasvihuonekaasua, hiilidioksidia, vähentäen sen määrää ilmakehässä. Pohdi, kuinka ilmansuojelu on huomioitu leirilläsi Tiedetäänkö kaikki leirin ilmanlaatua pilaavat toiminnot? Onko leiritoimintojen sijoittelussa huomioitu ilmapäästöt (esim. pölyäminen, savu)? Huomioidaanko leirillä puun polttamisesta aiheutuvat päästöt? Onko päästöjä tarkisteltu hiilijalanjäljen tai muun hiililaskennan avulla? Onko leirin ilmapäästöihin pyritty vaikuttamaan? 15

19 Luonto Leirialueen luontoon jää poikkeuksetta merkkejä leirin olemassaolosta ja sen aiheuttamista muutoksista. Vaikutukset näkyvät usein tamppaantuneina reitteinä, karsittuna kasvillisuutena, kaadettuina puina sekä laajempina maa alueiden ja maaperän muokkauksina. Näihin näkökohtiin voidaan kuitenkin vaikuttaa, jos luonto huomioidaan jo leirin suunnitteluvaiheessa. Suunnittelun hyvänä työkaluna toimivat mm. erilaiset katselmukset. Ympäristökatselmukset ovat oiva keino selvittää leirin tuomat haittavaikutukset alueen luonnolle. Katselmuksia laaditaan usein osana ympäristöohjelmia, mutta niitä voi tehdä pienemmässäkin mittakaavassa, esimerkiksi leirikohtaisesti. Katselmuksilla pyritään hahmottamaan alueen alkuperäinen tila ennen leiritoimintaa ja vertaamaan sitä toiminnan jälkeiseen tilanteeseen. Niillä voidaan vaikuttaa suoraan näkyvimpiin kohteisiin (esim. roskaaminen), mutta myös kartoittaa huomaamattomimmiksi jääviä seikkoja (esim. päästöt maaperään). Katselmuksissa huomioidaan myös eläimet, jotka lähes poikkeuksetta häiriintyvät ihmisten läsnäolosta. Leirille tehtävän ympäristökatselmuksen rakenne voi olla esimerkiksi seuraava: 1. Johdanto/yleistietoa alueesta 2. Vesistöt ja pohjavedet 3. Kasvillisuus ja lajisto 4. Maaperä, maankäyttö ja rakentaminen 5. Maankäyttö ja rakentaminen Katselmukset ja yleinen leirialueen suunnittelu on hyvä aloittaa luontotyyppien kartoittamisella. Havumetsä ja lehtometsä eroavat merkittävästi toisistaan niin kasvillisuudeltaan kuin maaperältään, joten leirien vaikutukset heijastuvat niiden luontoon myös eri tavoin. Havumetsäisillä alueilla leirien vaikutukset osuvat usein läpäisevään maaperään kun lehtomaisilla alueilla suurin vaikutus nähdään kasvillisuudessa. Luontotyyppien kartoituksessa erityishuomiota kannattaa myös kiinnittää ympäristönsuojelullisesti tärkeisiin alueisiin (uhanalaisuudet, suojellut kohteet yms.) ja pohjaveden läheisyyteen, sillä ne aiheuttavat poikkeuksetta erityistoimenpiteitä alueiden käytölle. Leirin sijoittuminen pohjavesialueelle ei estä leirien järjestämistä, mutta antaa tiukkoja rajoitteita mm. jätehuollon, vesihuollon sekä maankäytön suhteen. Näillä alueilla toimiessa tärkeintä onkin alueiden tuomien ympäristöriskien tiedostaminen, niihin varautuminen sekä oikeaoppinen toiminta. Leirialueet sijaitsevat useimmiten vesistöjen, kuten järvien ja jokien läheisyydessä, joten leirien vaikutukset vesistöihin on syytä huomioida ja kirjata katselmuksiin. Leirien tuomia muutoksia saattaa näkyä erityisesti kasvillisuuden rehevöitymisessä sekä vesien sameudessa, mutta ko. vaikutukset jäävät usein lyhytaikaisiksi. Tärkeintä onkin huomioida leirin aikana, että vesistöihin ei pääsisi sinne kuulumattomia aineita (kuten pesuainejäämiä, huuhteluvesiä, ruoanlaitonvesiä). Järvien eliöstöön tai kalakantoihin leirit harvemmin vaikuttavat. Leirialueita suunnitellessa joudutaan usein tekemään välttämättömiä muutoksia alueen puustoon ja kasvillisuuteen. Kasvillisuutta raivatessa on syytä huomioida niiden hyötykäyttömahdollisuudet sekä alueille tulevien 16

20 uusien rakennelmien elinkaari. Puuston karsinnassa on hyvä pohtia myös niiden hyötykäyttömahdollisuuksia leirialueella, esim. uusissa rakennelmissa, aitamateriaalina tai polttopuina. Erityisesti puustoon kohdistuvissa harvennuksissa kannattaa myös pitää mielessä, että niiden uusiutuminen ei tapahdu nopeasti. Turhaa harvennusta on siis syytä välttää, jollei se edistä alueen lajiston uusiutumista. Puita kaadettaessa on myös syytä muistaa, että kaatoihin vaaditaan vähintään maanomistajan lupa. Leirien maaperän katselmuksissa keskitytään useimmiten alueelta löytyviin maalajeihin ja niiden raekokoihin, jotka ovatkin tärkeässä asemassa maaperään kohdistuvia ympäristövaikutuksia pohdittaessa (kts. Maaperä). Eri maalajit pidättävät nesteitä, vettä ja kemikaaleja eri tavoin ja käyttäytyvät erilailla erilaisten aineiden ollessa kontaktissa niiden kanssa. Yleisesti sanottuna, mitä karkeampaa ja suurrakeisempaa maaperä on, sitä paremmin se päästää aineita lävitseen. Tämä ilmiö on hyvä pohjaveden muodostumista ajatellen, mutta erittäin vaarallista, jos puhutaan kemikaalien läikkymisistä, vuodoista tai onnettomuustilanteista. Maaperän kartoitus onkin tärkeää niin maaperän kuin pohjavesiriskien huomioimiseksi. Sama koskee maankäyttöä ja siihen liittyvää rakentamista, sillä kaivantojen tekeminen, pölyttäminen yms. lisäävät pohjavesien ja maaperän pilaantumisriskiä. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja sen kunnioittaminen on tärkeää jokaiselle leiriläiselle ja leirin tekijälle. Onkin syytä muistaa, että leiriläiset ovat useimmiten vierailijoita eläimistön asuinpaikoilla, ja kuten kunnon vieraan, meidän tulee toimia toisiamme kunnioittaen. Pohdi, kuinka luonto on huomioitu leirilläsi Onko leirin luonnosta tehty katselmuksia tai kartoituksia? Onko luontoon kohdistuvat leiritoiminnan vaikutukset otettu huomioon leirin suunnittelussa? Onko leirialueen puuston/kasvillisuuden karsinta tehty harkiten? Hyödynnetäänkö luontoarvoja leirin tapahtumissa, toiminnoissa tms.? Huolehditaanko leirialueen siisteydestä ennen leiriä, sen aikana sekä sen jälkeen? 17

21 Liikkuminen Liikkuminen vaikuttaa leireillä niin energiankulutukseen, maaperään, luontoon sekä ilmastoon. Turvallisuus, ajankäyttö ja kustannukset ovat myös keskeisiä tekijöitä liikkumisessa ja sen suunnittelussa. Liikkumista tapahtuu myös usealla eri tasolla, kuten leirin sisäisesti (kävellen, pyörällä, moottoriajoneuvolla) leirille tultaessa ja leiriltä lähdettäessä leirillä vierailtaessa tuodessa leirille tavaraa (tavarantoimittajien liikenne isoin) muuten, esimerkiksi yleisen tien ollessa osa leirialuetta. Suuremmilla leireillä liikkuminen vaatii paljon suunnittelua ja resursseja. Leireillä tapahtuu myös paljon leirin sisäistä liikkumista niin jalan, polkupyörillä kuin moottoroiduilla kulkuvälineillä, jolloin liikenteen ohjaaminen ja mahdollinen rajoittaminen nousee suunnittelussa keskeiseksi. Apuvälineenä toimii hyvin leirialueen kartta, johon on piirretty toiminnot ja olemassa olevat kulkureitit, joita kannattaakin suosia uusien reittien raivaamisen sijaan. Moottoroitujen kulkuneuvojen kohdalla ajolupakäytännöt ovat hyviä, mutta niistä on myös syytä pitää kiinni. Välttämätöntä liikennettä ovat tyypillisesti muonitukseen liittyvät toimitukset ja huoltoon liittyvät käymälöiden ja jäteastioiden tyhjennykset. Toimintojen sijoittelu vaikuttaa myös liikenteeseen ja sitä on syytä pohtia jo leiriä suunniteltaessa. Hankintojen oikea mitoittaminen sekä jätehuollon suunnittelu voivat vähentää myös tarvittavaa liikennettä. Yhdistetyt kuljetukset sekä keskitetyt hankinnat ja jakelureitit vähentävät leirin sisällä tapahtuvaa liikennettä, ja voivat vähentää myös leiriltä ulos ja leirille suuntautuvaa liikennettä. Leirin sisällä: Kävely Pyöräily (ajolupa) Moottoroidut ajoneuvot (mönkijät huoltoajolle, autot, bussit) Leirille tullessa Yhteiskuljetukset Julkiset kuljetusmuodot Yhdistetyt kuljetukset (tavarat) Liikkuminen paikasta toiseen vaatii aikaa, ja suuria väkimääriä liikuteltaessa vähäisiltä tuntuvat ongelmat ja viivästykset voivat aiheuttaa valtavia seurauksia. Tämän vuoksi esimerkiksi ruokailujen ja muiden aktiviteettien, kuten sauna ja uimavuorojen sekä leiriin kuuluvien koulutusten tai tapahtumien porrastaminen, tai niihin liikkumisen ja poistumisen ohjaaminen eri reiteille, voivat ratkaista monia ongelmia. Liikkumiseen kuuluu olennaisena osana myös liikkuminen leirille ja sieltä pois. Leiriä suunnitellessa kannattaa pohtia, voidaanko näissä matkoissa käyttää tai tukea yhteiskuljetuksia, kimppakyytejä tai julkisia kulkuneuvoja. Erilaiset vierailupäivät ja yleisötapahtumat leirien aikana edellyttävät myös liikkumista, ja myös niihin voidaan 18

22 käyttää esimerkiksi yhteiskuljetuksia yksityisautoilun sijaan. Jos yhteiskuljetuksia suositaan, parkkipaikkojen tarve, liikkuvien ajoneuvojen määrä ja niiden aiheuttamat mahdolliset vaaratilanteet vähenevät tai ainakin siirtyvät pois leirialueelta. On selvää, että pienemmillä leireillä liikkumiselta ei vaadita samanlaisia toimenpiteitä kuin suurilta leireiltä. Rakennetussa ympäristössä liikkumisen aiheuttamat ympäristövaikutukset, kuten maaperän ja kasvillisuuden vaurioituminen ovat myös vähäisempiä, koska tällöin on yleensä käytettävissä olemassa olevia kulkureittejä. Kestävä kehitys Leireihin liittyy usein ulkona oleminen ja liikkuminen, ja sitä kannattaakin hyödyntää leirin kestävän kehityksen tukena. Tarpeettomien ja pitkien matkojen liikuttaminen sekä ylenmääräinen liikkumisen rajaaminen aiheuttavat kuitenkin usein ongelmia, kuten oikoreittien etsimistä ja kulkuneuvojen käyttöä jalan liikkumisen sijaan. Näitä ongelmia pystyy ratkaisemaan jo suunnitteluvaiheessa toimintojen asettelulla. Kestävän kehityksen näkökulmasta liikkuminen nousee leireillä hyvin keskeiseen asemaan ja sillä on merkittäviä taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristönsuojelullisia vaikutuksia. Jos logistiikka ei leirillä toimi, vaikuttaa se nopeasti kaikkiin muihinkin leirin toimintoihin ja yleiseen mielialaan leirillä, jolloin innostus myös muita tärkeitä ympäristöasioita kohtaan laskee. Liikkuminen ja kuljetukset vaativat leireille vastuuhenkilöitä sekä toteuttajia, jotka suunnittelevat ja ohjeistavat sekä käytännössä ohjaavat liikennettä ja tekevät järjestelyjä, kuten ajolupien myöntämistä tai reittien rajaamista, ja näin saavat liikkumisen leireillä toimimaan myös ympäristön kannalta kestävästi. Pohdi, kuinka liikkuminen on huomioitu leirilläsi Onko leiritoimintojen sijoittelussa huomioitu leiriläisten liikkuminen ja turvallisuus? Hyödynnetäänkö leirialueella olemassa olevia reittejä? Onko reitit merkitty selvästi? Suositaanko leirin sisäisessä liikenteessä ympäristöystävällisiä liikkumismuotoja, kuten kävelyä tai pyöräilyä? Rajoitetaanko moottoriajoneuvojen käyttöä leirialueella Onko ympäristöystävälliseen liikkumiseen kiinnitetty huomiota leiriä suunnitellessa? 19