ELEMENT. Kappale I: Similae. Prologi ~tapahtui vuonna 1890 Pamfyliassa~

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "ELEMENT. Kappale I: Similae. Prologi ~tapahtui vuonna 1890 Pamfyliassa~"

Transkriptio

1 ELEMENT Kappale I: Similae Prologi ~tapahtui vuonna 1890 Pamfyliassa~ Pamfylian kuningaskunta joutui sotaan Frygiaa vastaan. Frygialaiset tulivat yön pimeydessä Pamfylian rajan yli tuhotakseen kaiken, minkä eteen pamfylialaiset olivat taistelleet vuosisatojen ajan. Sota oli raaka ja verinen, eikä sen tarkoituksena ollut puolustautua vaan tuhota mustat maagit sukupuuttoon. Kuun jumalatar Luna ja taivaiden jumalatar Tanarie päätyivät riitoihin, ja taisteluun. Kaiken päätteeksi Luna voitti sisarensa ja kun luultiin rauhan saapuneen jälleen maailmaan, Tanarie yritettiin pelastaa. Luna suuttui tästä, ja päätti tuhota vaarallisen sisarensa, joka oli jo vuosisatojen ajan aiheuttanut harmia muille. Me otamme hänen voimansa, ja siirrämme ne kuuteen valittuun, kuun jumalatar sanoi äitijumalatar Maraifialle ja Ylijumala Realle, jotka antoivat luvan tähän toimenpiteeseen. Niinpä Luna meni temppelikaupunkiin sisarensa luokse suorittamaan voimien poistorituaalin, jonka seurauksena elementit jää, tuli, vesi, maa, ilma ja pyhä siirrettiin kuuteen valittuun. Valintaperusteet olivat monimutkaiset ja niistä ei ole säilynyt tietoja. Eräs näistä, nuori tyttö, 7-vuotias, sai elementikseen jään. Se suljettiin hänen sisälleen. Uinuva voima tulee heräämään hänen ollessa 19-vuotias ja äärimmäisessä vaaran tilanteessa. Merkinnät kertovat, että tyttö asuu tätä nykyään Similaessa, Frygian kuningaskunnassa... Similae, 1902 Sofia Charlotta West istui sohvalla omassa huoneessaan ja katsoi ulkona liikkuvia ihmisiä ja sadetta enteilevää säätä. Sofialla oli varsin tylsää, koska hän oli taas taitavasti jäänyt kiinni vietettyään aikaansa erään miehen kanssa. Kyseinen mies asui naapurissa, ja oli Sofiaa ehkä kuusi vuotta vanhempi. Tytön äiti oli tietenkin ajatellut heti pahinta; että Sofia aikoi viettää ensi yön miehen kanssa. Jumalauta sentään, Sofia oli vain jutellut hänen kanssaan! Sitä paitsi tyttö tiesi sen äijän olevan kihloissa jonkun Francescan kanssa. Jumalauta, että on tylsää, Sofia ärähti näreissään. Hän haroi pitkiä hiuksiaan. Ne olivat mustat ottamatta huomioon kultaisia raitoja niiden seassa. Hänen silmänsä olivat läpitunkevan tummansiniset, ja niiden läpitunkevuutta lisäsi vielä violetti vivahde pupillien lähistöllä. Joskus Sofian ollessa hyvin vihainen hänen silmiensä sanottiin olevan hyvin pelottavat; Sofialla kun oli tapana mulkoilla häntä ärsyttänyttä henkilöä niin pitkään, että henkilö pakeni paikalta kalpeana kasvoiltaan. Kaikkien oli hankalaa uskoa Sofiaa sellaiseksi, kun hän oli muuten niin kiltti, kohtelias ja ystävällinen. Mutta Sofia oli monesti myös hyvin surullinen, eikä hän koskaan halunnut olla näyttämättä sitä kenellekään. Hän ei kuitenkaan koskaan kertonut kenellekään ongelmistaan, ei ainakaan äidilleen, joka katseli tytärtään välillä nenänvarttaan pitkin. Sofia päätyi monesti puhumaan Ryolle, joka oli hänen isoveljensä. Marianne Goldhart, Sofian paras ystävä, oli toinen henkilö, jolle Sofia kertoi ongelmistaan. Ehkä sen vuoksi, ettet pääse ulos, sanoi Marianne sanoi nojatuolista, jossa hän istui jalat ristissä ja luki kirjaa nimeltä, Parantajan Opas XVI. Hän rapsutteli hajamielisenä lemmikkisutensa, Shianon, korvia. Shiano makoili jalkanojalla silmät kiinni sen näköisenä, että voisi laittaa nukkumaan. Shianossa oli yksi outo asia: hän osasi nimittäin puhua. Monet muutkin eläimet Taivaiden ja Sormus Mantereella osasivat puhua, mutta Unohdetulla Mantereella ja Läntisellä Mantereella sellainen ei ollut mahdollista. Minä en tajua, miksi en muka saisi mennä ulos. Millä perusteella minä muka juoksen takaisin sen naapurin jätkän luo? Sofia murisi. Hän nousi seisomaan ja suoristi mekkoaan, joka oli vihreä ja alaspäin levenevä. Mekko ulottui hieman polvien alapuolelle. Hänen päällään oli vielä vihreä kauluspaita ja musta liivi, joka myötäili tytön vartaloa. Sofia piti kaikista sellaisista vaatteista, sillä hänellä oli jotenkin niin hyvä olla ne

2 päällään. Olethan sinä kerran tai pari tehnytkin niin. Ja päädyit sänkyyn sen miehen kanssa, Marianne sanoi tyynesti. Hänellä oli päällä yksinkertainen punainen mekko, joka ulottui maahan saakka. Hänen hartioillaan oli yksinkertainen huivi, joka kuulemma suojasi häntä kylmältä. Mariannella oli vaaleat hiukset ja vihreät silmät, jotka tuikkivat hyvin leikkisästi koko ajan. Marianne olikin luonteeltaan hyvin kiero. Sofia taas oli hyvin pervo, mutta myös ovela ja kierokin. No, se oli silloin kuukausia sitten, Marianne! Sofia älähti ja hieroi kasvojaan kämmeniinsä. En ymmärrä, miksi se on niin hankalaa äidille, että minulla on oma elämä ja elän sen, kuten haluan? Eikö sinun isäsi jättänyt äitisi jonkun lutkan takia? Marianne kysyi. No... Sofia sanoi ja pysähtyi sitten patsastelunsa ja heittäytyi sänkyynsä selälleen. Peitteet olivat vihreitä ja sinisiä, ja hyvin paksut. Sofia kun oli todella paha vilukissa. Hän inhosi sitä kylmyyttä huoneessa noustuaan ylös sängystään. Sinä siis sanot, että äiti näkee minussa sen Kellyn, jonka kanssa isä päätyi yhteen? hän kysyi. Huoneeseen laskeutui huvittunut hiljaisuus, jonka täytti Shianon rauhallinen hengitys, kun susi nukkui ja Marianne käänteli kirjansa sivuja. Marianne, minä puhun sinulle! Sofia ärähti katsellessaan huoneensa valkoista kattoa, jossa pronssinen lamppu roikkui. Sofia katsoi ympärilleen huoneessaan ja näki hyllyt, jotka olivat täynnä kaikenlaisia kirjoja Sofian koulusta, Similaen taika-akatemiasta. Hyllyt olivat valkoiset. Huoneen seinät olivat hempeän keltaiset. Joka puolella huonetta oli ruskeita laatikoita, joissa oli Sofian vaatteita tai sitten jotain muuta. Tyttö ei oikein perustanut siivoamisesta, mutta hän piti silti huoneensa siistinä, ettei Lydia Westillä, Sofian rakkaalla äidillä, ollut loputtomasti valittamisen aihetta. Sinähän vastasit jo omaan kysymykseesi, Sofia, Marianne sanoi. Sinä osaat sitten joskus olla ääliö. Olethan sinäkin välillä vähän ääliö, Sofia sanoi ja virnisti noustuaan istumaan. Marianne nauroi hänelle. Aiotko sinä lähteä joskus takaisin Pamfyliaan? hän kysyi rauhoituttuaan. En osaa sanoa, Sofia vastasi. Haluaisin kyllä, mutta en tiedä kestänkö nähdä frygialaisia orjuuttamassa pamfylialaisia. Ainahan voit perustaa vastarintaliikkeen ja pieksää kaikki. Siinäpä vasta mainio idea. Ja ne sanovat, että kuninkaan perhe ei olekaan kuollut. Joku pakeni teurastusta. Veikkaan nuorinta poikaa, hän olisi nyt 21-vuotias. Minä kyllä muistaisin hänet, jos olisin nähnyt. Aucklandin temppelikaupungissa oli paljon pakolaisia Areioksesta, Sofia sanoi tuumien. Ellei sitten ylipapitar löytänyt poikaa ennen sitä ja vienyt piiloon. Koulussa sanotaan, että Tanarie tapettiin Lunan käskystä, Marianne sanoi. Tanarie tapettiin hyvästä syystä. Se narttu ei osannut olla ihmisiksi. Mutta valkoiset maagit ottivat sen henkilökohtaisena loukkauksena. Mikset sinä jatka sitä salaperäisen miehesi ajattelemista? Sofia sanoi ja virnisti. Pussailet sitä varmasti joka ilta hänen luonaan, ja... Sofia Charlotta West, se mies on pamfylialainen pappi! Marianne protestoi. Minä en aio häpäistä pyhiä heppuja kuten sinä teit! Mistä minä olisin voinut tietää, että se jätkä oli pappi? Sitä paitsi, se tapahtui kaksi kuukautta sitten. Unohda se. Hiljaa, Soffyseni. Tapaat kuitenkin sen papin uudestaan jonain päivänä Pamfyliassa. Niin varmasti. Ja menet sen kanssa sänkyyn, kuten viimeksikin. Se mies on pappi. Se ei tapahdu uudestaan. Mutta sinähän sanoit, että se oli hyvin suloinen heppu. Ja Pamfylian Kuun jumalattaren pappi. Sofia, Marianne, syömään! kuului Lydia Westin ääni alakerrasta.

3 Sofia ja Marianne lähtivät alakertaan saman tien, ja kinasivat matkalla siitä papista, jonka kanssa Sofia oli vahingossa päätynyt sänkyyn. Shiano seurasi heitä tyynesti alakertaan, ensimmäiseen kerrokseen, jossa ruskeita seiniä koristivat perhekuvat, joista Sofian isä oli poistettu magian avulla kokonaan. Kuvissa oli Sofian ja hänen äitinsä lisäksi tytön kolme veljeä: Nathal, joka oli Frygian kuninkaallisen armeijan kapteeni. Nathal muistutti ulkonäöltään paljon Sofiaa, sillä miehellä oli samanväriset silmät ja hiukset kuin Sofialla. Nathal oli 24-vuotias. Ryo ja Brandon olivat kaksoset. Heidät erotti toisistaan ainoastaan luonteet ja hiusten ja silmien värit: Ryon silmät olivat kullan väriset ja hiukset täysin valkoiset. Ne eivät koskaan pysyneet ojennuksessa, vaan sojottivat joka paikkaan, ihan kuin Nathalillakin. Ryo oli luonteeltaan myös pirteä, toisin kuin kaksoisveljensä. Ryo oli monesti sähläämässä Sofian ja Raquelin kanssa jossain. Brandon taas oli kaksosista se tyynempi persoona, ja ehdoton tiedemies. Brandonilla oli vaaleanvioletit silmät ja hopeiset hiukset. Hänelle oli sanottu monesti, että Brandon oli perinyt hiuksensa Norton Westiltä, joka oli joku kuuluisuus joskus ennen Pamfylian sotaa. Kyseessä oli joku Sofian isän puolelta. Brandon oli myös hyvin rauhallinen, mutta suuttuessaan mies oli hyvin huonoa seuraa. Brandon oli mielellään omassa huoneessaan ja tutki monesti kaikenlaisia asioita. Raquel oli Sofian pikkuveli, 14-vuotias ja aikamoinen rasavilli. Raquel kävi Similaen akatemiaa Sofian kanssa. Ryo ja Brandon olivat jo päässeet ulos ja Nathal oli saman tien mennyt sotilaskouluun Fontainen kaupunkiin. Sofia taas oli viidennellä luokalla akatemiassa, kun taas Raquel ensimmäisellä. Raquelilla oli myös pörröiset hiukset, mutta ne olivat tummanruskeat ja enemmän Lydian kaltaiset, koska Lydian hiukset olivat kiharaiset ja Raquelin hiukset kihartuivat välittömästi kastuttuaan. Soffy! Ryo hekumoi Sofian astuessa keittiöön iloiseen tapaansa. Miten hermaisevan upeaa nähdä sinua, kaunotar! Ryo, oletko sinä ottanut jotain piristeitä? Sofia sanoi nauraen. En itse asiassa. Olen vain kerrassaan innoissani sinun, kauniin kaverisi ja hauskan Shianoisen, näkemisestä! Marianne punastui saman tien. Minulla on nimikin, Ryo Kyo, hän sanoi. Hei! Ryo protestoi. Soffy kertoi sinulle tuosta! Olkaa hiljaa, Brandon sanoi tullessaan paikalle. Hän hymyili Sofialle. Hei, Sofia. Hei, Brandon, Sofia sanoi. Brandon käveli pöydän ääreen ja istui pöydän ääreen. Hän mulkoili Ryota hyvin hartaasti. Ryo vain virnisti hänelle. Sofia istui Brandonin viereen ja Marianne Ryota vastapäätä. Shiano vaelsi hiljaa pöydän alle nukkumaan. Sofia katsoi ympärilleen keittiössä: se oli ruskea kaappeineen kaikkineen ottamatta huomioon lattiaa, joka oli keltainen marmorilattia. Ympäri keittiön seiniä roikkui paljon koreja, joissa oli hedelmiä, tuoreita ja kuivattuja, sekä mausteita ja eri kasveja, joilla Lydia maistoi tekemänsä ruoat. Nathal, senkin pallopää! Raquel huudahti pihalta. Sinä huijasit minua taas! Minä kostan tämän! Aijaa? Nathal kysyi huvittuneena. Pussaamalla Sofiaa? Pussaamalla Soffyä? Miten helvetissä sinä kuvittelet minun kostavan sinulle, jos minä pussaan Sofiaa? Nathal räjähti nauruun. Hän astui keittiön puolelle hämmentyneen näköinen Raquel West perässään. Kaksikko istui pöydän ääreen. Nathal katsoi ympärilleen ja huomasi Ryon ja Brandonin kiihkeän tuijotuskilpailun. Tuijotuskilpailu? hän kysyi. Sofia nyökkäsi. Nathal virnisti. Hän oli pukeutunut mustaan Frygian kapteenin asetakkiin. Sofia ei ymmärtänyt, miksi ihmeessä Nathal käveli joka paikassa se takki päällään. Jopa lomalla! Ryo oli aina pukeutunut hyvin yksinkertaisesti: nytkin hänellä oli päällä vain siniset housut ja T-paita. Brandon taas oli pukeutunut pukuun jostain kummasta syystä. Raquel oli taas terrorisoinut koulun uniformun

4 sellaiseen kuntoon, että Lydialla menisi taas koko viikonloppu sen puhdistamiseen, sillä valkoinen kauluspaita oli aivan rytyssä ja siinä oli outoja ruskeita likaläikkiä. Siniharmaa solmio roikkui löysänä pojan kaulassa ja sekin oli likainen. Ainoa asia, joka näytti ihan puhtaalta, olivat mustat housut. Raquel, missä sinä olet taas pyörinyt? Lydia kysyi. Olet ihan likainen. Minulla oli tärkeää puuhaa, Raquel sanoi. Lydia tuijotti poikaansa läpitunkevilla tummanruskeilla silmillään. Sinä valehtelet, poikani, hän sanoi. Soffy, Ryo sanoi yhtäkkiä. Miksi Marianne tuo Shianon aina tänne sisälle? Shiano ei viihdy ulkona yksin. Hän inhoaa ohikulkijoiden tuijotusta ja nymfojen kikatusta, Sofia sanoi. Ohikulkijoiden tuijotusta kyllä, mutta nymfot yleensä juoksevat pakoon, Shiano sanoi pöydän alta matalalla äänellä. Ryo, Marianne sanoi. Voit ihan hyvin yrittää potkia Shianon pihalle, mutta luulen, että se käy sinun kimppuusi. Ryo virnisti ja iski silmää. Minä vien sinut ulos vielä joskus, Marianne. Sofia katsoi kaksikkoa hetken. Noiden kahden välillä on jotain tekeillä. Ryo flirttailee Mariannen kanssa aina kun näkee hänet. Ei kai nuo ole yhdessä? Sofia ajatteli heti, kun Ryo ja Marianne hymyilivät välillä toisilleen todella söpösti silmät tuikkien. Voi, nuoret rakastavaiset, Nathal sanoi katsellessaan kaksikkoa Sofian kanssa. Miten somaa, eikö vain, Soffysein? hän jatkoi Sofialle. Sofia, minä opin käyttämään jääpiikkejä! Raquel huudahti yhtäkkiä. Sofia hymyili hänelle. Sinun pitää joskus näyttää minulle. Vaikka heti, Raquel sanoi ja kohotti kätensä eteensä. Jääpiikit! hän huudahti innoissaan. Hänen sormiensa ympärille ilmestyi jäiset putket, joiden pää piteni muutaman senttimetrin. Hienoa, Raquel, Sofia sanoi. Mutta katsopas tätä, ja opi, velipoika, hän jatkoi. Marianne otti läheisestä hedelmäastiasta ja heitti sen täysillä Sofiaa päin, joka huitaisi ilmaa sormeensa ilmestyneellä kymmenen sentin terävällä piikillä. Omena lensi pöydälle kahtena. Raquel tuijotti esitystä innoissaan. Hitto, toi oli upeeta! poika hekumoi. Miten voi olla mahdollista, että minun pikkusiskoni on paras magian käyttäjä tässä perheessä? Ryo pohti ääneen ja hymyili lämpimästi Sofialle. Nipottaja, Nathal sanoi ja virnisti. Sofia näytti kieltä hänelle. Kuikelo, sinä menit sotilaskouluun. Niinpä niin, lapset, Lydia sanoi tullessaan pöytään ruoan kanssa. Se oli jotain muhennosta, koska se oli jossain kattilassa. Sofia vilkaisi äitiään. Mitä tuo on? Makaronipataa, Sofia, Lydia sanoi ja istuutui Nathalin viereen. Näyttää herkulliselta, Marianne sanoi ja maistoi ruokaa. Yhtäkkiä hänen kasvoilleen ilmestyi tuskainen ilme ja hän sieppasi vesilasin käteensä ja joi vedet suurella intohimolla. Voi, pikkuinen, Ryo sanoi hymyillen. Marianne yski nolona ja jatkoi syömistä hiljaa. Ryo nauroi hänelle hyväntuulisena. Nuo kaksi ovat kyllä jotain ihan muuta kuin antavat ymmärtää, Nathal sanoi. Nathal, pää kiinni, Ryo sanoi. Nathal katsoi tietäväisenä veljeään. Noh noh, Lydia sanoi hymyillen. Jos Ryo ja Marianne pitävät toisistaan, siinä ei ole mitään pahaa. Ihan luonnollinen asia se on. Sofia oli hiljaa. Hänen äitinsä ei ollut koskaan pitänyt pojista, joihin Sofia oli ollut ihastunut tai rakastunut tai jotain sellaista. Nainen oli heti tuominnut heidät kaikki ääliöiksi, tylsiksi tai kelvottomiksi. Sofia oli varma, että rodulla oli jotain tekemistä asian kanssa, mutta hän ei halunnut sanoa sitä

5 äidilleen, joka jo muutenkin tiesi milloin Sofia valehteli hänelle. Lydia vilkaisi Sofiaan, joka käänsi huomionsa takaisin ruokaansa. Hän tunsi Lydian katsovan tytärtään vielä hetken ennen kuin siirsi huomionsa omaan ruokaansa. Lydia oli pukeutunut vihreään kaapuun. Hän ei jaksanut välittää frygialaisten mulkoilevista kasvoista. Hän oli ylpeä rotunsa edustaja, vaikka olikin petetty vaimo ja sai muka hävetä tytärtään, joka oli Similaen oma lutka. Sofia tunsi raivon nousevan sisällään, kun hän vain ajattelikin asiaa. Lydia kun oli silloin saanut vasta tietää Sofian vapaa-ajan vietosta. Äiti, minä olen vanhin lapsesi. Minun etuoikeuteni on kiusata nuorempiani, Nathal sanoi. Ryo, Marianne sanoi. Ryo vilkaisi häneen hymyillen. Meidän pitää puhua, tyttö jatkoi. Ryo virnisti. Totta kai, Mary Mary. Miten suloista, Sofia sanoi ja virnisti Ryolle, joka punastui. Äiti, mitä minä sanoin? Nathal sanoi. Jopa Soffymme ymmärtää asian paremmin kuin sinä. Tosin hän on Ryon pikkusisko, eikä hänen pitäisi kiusata Ryota, mutta hän tekee niin silti. Lydia alkoi jopa nauraa. Minä en ymmärrä, mitä minä teen teidän kanssanne! Sinä annat meille kodin, lämmön, läheisyyden ja rakkauden, Ryo yhtyi puheeseen. Sofia ei sanonut siihen mitään. Aikaisemmin hän olisi mielellään ryhtynyt mukaan leikkiin, mutta hänestä tuntui kerrassaan typerältä puhua äidinrakkaudesta, kun se ei tuntunut millään ylettyvän Sofiaan enää ollenkaan. Ryo ja Nathal katsoivat Sofiaa odottavin ilmein. Minähän en sano tuohon sanaakaan, koska se ei enää päde minuun, hän ärähti ja nousi pöydästä. Hän käveli huoneeseensa ja istuutui sängylleen. Hän kuuli selvästi kuinka Ryo ja Nathal yrittivät saada Lydian sopimaan riitansa ja vihansa Sofian kanssa, ja Brandon, Marianne, Shiano ja Raquel vain seuraisivat sivusta vaiteliaina. Sofia tunsi yhtäkkiä oudon ja hyvin rajun, piston päässään ja rinnassaan. Hän näki suorastaan valopalloja näkökentässään ennen kuin pyörtyi lattialle. Myöhemmin sinä päivänä Marianne istui Ryon kainalossa puunoksalla. Ryo piti toista kättä tyttöystävänsä olkapäiden ympärillä ja Marianne piti poikaa kädestä. Heillä oli aina mukavaa yhdessä. Oli ollut siitä saakka, kun olivat ensi kerran tavanneet toisensa silloin neljä vuotta sitten, kun Sofia oli tuonut ystävänsä kotiin ensimmäistä kertaa. Silloin kaikki olivat olleet vielä ihan hyvin. Pian tuon jälkeen Ryon isä lähti sen nartun kanssa ja Sofian silloinen poikaystävä kuoli aivosyöpään, ja pian Lydia sai tietää Sofian vapaa-ajan harrastuksista. Ryo kuitenkin tiesi totuuden kaiken sen takana. Hän oli monesti isoveljenä yrittänyt saada Sofian kertomaan totuuden Lydialle, mutta tyttö oli sanonut aina ei, koska Lydia ei muka usko häntä. Ryo kuitenkin tiesi, että Lydia rakasti Sofiaa enemmän kuin mitään muuta. Ainakin Nathalille Lydia oli kertonut, ettei hän inhoa Sofiaa millään tavalla. Mutta ongelma oli se, miksi ihmeessä se nainen ei voinut sanoa olevansa pahoillaan Sofialle? Mikä siinä oli niin hankalaa? Ryo oli lopulta löytänytkin syyn: Lydia näki Sofiassa sen Kelly Rosenbergin, joka oli vienyt Lydian aviomiehen. Marianne, Ryo sanoi hiljaa. Mitä, Ryo? Marianne kysyi. Hän oli hetken hiljaa. Um, minä en vihaa äitiäsi millään tavalla, vaikka hän suhtautuukin Sofiaan hieman kielteisen oloisesti. Mutta minä ymmärrän hänen tuskaansa. Äiti ei inhoa Sofiaa itseään, vaan sitä, miten Soffy käyttäytyy, Ryo sanoi. Niin arvelinkin. Typerä Rosenberg narttu. Eikö se ollut ainakin kymmenen vuotta nuorempi kuin isäsi? 15 vuotta nuorempi, Ryo sanoi. Sofia on kuitenkin käyttäytynyt ihan kummallisesti viime aikoina. Hän ei ole lainkaan oma itsensä. Häntä vaivaa jokin, mutta hän ei puhu siitä minulle, vaikka hän ennen on kertonut minulle kaiken. Hän kertoi minulle, että hänellä on välillä suunnattoman kovaa päänsärkyä ja rintakipuja. Hän pelkää keuhkotautia tai aivosyöpää, mutta ei halua vaivata teitä sillä. Luulen, että hän on masentunut, koska hän joskus sanoo minulle, ettei kukaan muka välitä, vaikka hän kuolisi pois. Ryo värähti. Tämä on hirvittävää. Minun pitää paimentaa häntä! Minä en olisi saanut sanoa sitä sinulle. Sinun pitää olla kuin et olisi kuullutkaan. Marianne kiipesi alas puusta ja Ryo seurasi häntä. Shiano köllötti puun varjossa silmät kiinni ja korviaan heilutellen välillä.

6 Nyt minä aion mennä kotiin, Marianne sanoi. Ryo otti häntä kädestä kiinni ja veti lähemmäs. Marianne hymyili ja suuteli Ryota hellästi. Heippa, rakkahin Ryo West, tyttö kuiskasi ja lähti kävelemään poispäin. Shiano nousi seisomaan ja venytteli. Sitten susi hölkkäsi Mariannen perään. Ryo virnisti. Marianne oli niin suloinen tyttö. Ihan kuin Sofiakin. Marianne oli tosin hyvin kiero ja osasi esittää kuin mitään ei olisi ollutkaan kaksikon välillä, vaikka tänään he melkein paljastivat itsensä. Ryo käveli kotiinsa, jonka pihalla Nathal ja Raquel taistelivat puumiekoin. Hän vilkaisi kohti ikkunaa, jossa yleensä paistoi valot tähän aikaan. Kyseessä oli Sofian huone. Outoa oli, että siellä oli aivan pimeää. Sofia ei ikinä nukkunut tähän aikaan illasta. Ryo alkoi huolestua. Hän oli ehkä sisaruksista läheisin Sofian kanssa, koska hän tiesi aina kaiken. Sofia kertoi aina kaiken Ryolle, mutta myös Nathalille. Raquel oli niin rasavilli, ettei hän olisi koskaan pysynyt paikallaan kuunnellakseen sisarensa vuodatusta. Ryo kuitenkin kuunteli sisartaan. Sofia oli monesti jopa itkenyt tuskaansa ja pahaa oloaan Ryon olkaan ja nukahtanut sitten. Miksi Soffyn huoneessa ei pala valot? hän kysyi Nathalilta, joka lopetti taistelemisen ja kääntyi katsomaan. En tiedä, pitäisikö mennä katsomaan? hän kysyi. Minä ainakin menen, Ryo sanoi ja käveli halki puutarhan, jossa oli erinväirisiä kukkasia pihatien molemmin puolin. Seassa oli joskus ollut ruusujakin, mutta Lydia oli repinyt ne irti maasta juurineen kaikkineen ja pistänyt niiden tilalle liljoja ja muita kukkia. Nainen oli nytkin hoitamassa puutarhaansa onnellisen näköisenä. Ryo käveli sisälle taloon, ja olohuoneeseen, jossa oli pöytä kahden sohvan välissä. Sofia ei ollut lukemassa lehtiä kummallakaan sohvalla tai viininpunaisessa nojatuolissa nurkassa, mikä oli Ryosta hyvin kummallista, koska yleensä Sofia teki niin. Joskus tyttö jopa tanssi musiikin tahdissa onnellisen näköisenä. Ryo käveli huoneen läpi eteiseen ja lähti kiipeämään portaita yläkertaan, jossa Sofian huone oli. Yläkerran käytävässä oli sininen matto ruskealla lattialla ja käytävän seinät olivat valkoiset. Niissäkin oli erilaisia muotokuvia koko Westin suvusta ja maisemista ja muusta. Pamfylian tunnuskin oli yhdessä taulussa. Ryo löysi huoneen oven, jossa luki Sofian nimi ja läjä erilaisia kuvia kauniista asioista. Poika koputti oveen, mutta vastausta ei kuulunut. Itse asiassa huone tuntui olevan autio. Ryota alkoi pelottaa. Entä jos Sofialla oli jotain hätänä? Hän päätti heittää riskit menemään ja aukaisi oven. Kauhukseen hän näki Sofian makaavan lattialla tajuttomana. Sofia! hän huudahti kauhuissaan ja juoksi sisarensa luokse. Sofia oli kalpea, ihan kuin hän olisi ollut tajuttomana jo kauan. Mitä täällä on tekeillä? kuului Nathalin ääni ovelta. Sofia on tajuton, Nathal. En tiedä, mikä hänellä on, Ryo sanoi. Hän oli tajuttomana kun tulin tänne. Meidän pitää saada tänne lääkäri, Nathal sanoi. Minusta tuntuu, että Sofia on ollut jo pitemmän aikaa tajuttomana. Hae Marianne ja hänen äitinsä, Ryo. Nopeasti! Ryo teki kuten pyydettiin ja juoksi alakertaan ja pihalle. Mikä Sofialla on? Brandon kysyi heti. Hän oli tajuttomana lattialla kun löysin hänet huoneestaan. En tiedä, mitä on tapahtunut, Ryo sanoi. Hän vaikeni. Mutta hän on kuulemma ollut jo pitemmän aikaa peloissaan keuhkotaudista tai aivosyövästä. Hän on kuulemani mukaan jo jonkin aikaa kärsinyt rintakivuista ja päänsärystä... Eikö häntä saa millään tavalla sairaalaan? Raquel kysyi pelokkaana. Lähin sairaala täältä on Villarubiassa, Raquel. En usko, että me saamme Sofian sinne elossa. Onneksi Mariannen äiti on lääkäri. Minä menen hakemaan hänet, Ryo sanoi, ja lähti juoksemaan vauhdilla Mariannen perään. Hän saisi tyttöystävänsä vielä kiinni, jos olisi tarpeeksi nopea.

MUN ELÄMÄNI runo ja kirjoituskilpailun järjestivät seudulliset nuorisotiedotushankkeet yhdessä Lasten ja nuorten kulttuuriasiamies

MUN ELÄMÄNI runo ja kirjoituskilpailun järjestivät seudulliset nuorisotiedotushankkeet yhdessä Lasten ja nuorten kulttuuriasiamies MUN ELÄMÄNI runo ja kirjoituskilpailun järjestivät seudulliset nuorisotiedotushankkeet yhdessä Lasten ja nuorten kulttuuriasiamies hankkeen kanssa. Kilpailu tuotti noin 80 kiinnostavaa nuorten kirjoittajien

Lisätiedot

RAAPUSTUKSIA LUOVAN KIRJOITTAMISEN KURSSI 2013

RAAPUSTUKSIA LUOVAN KIRJOITTAMISEN KURSSI 2013 RAAPUSTUKSIA LUOVAN KIRJOITTAMISEN KURSSI 2013 1 RUNOJA Minua katsotaan. Aivan kuin he haluaisivat määrätä kuka olen. On vaikea elää kun tekee mitä haluaa. Eikä anna katseitten rajoittaa. Jos onnistut

Lisätiedot

JOKA YKSIN KULKEE. Suomentanut Emmi Jäkkö. Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava

JOKA YKSIN KULKEE. Suomentanut Emmi Jäkkö. Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava Ilmainen lukunäyte JOKA YKSIN KULKEE Suomentanut Emmi Jäkkö Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava Södra Murgatan kulki pitkin kaupunkia reunustavan keski aikaisen kehämuurin reunaa. Kapean mukulakivikadun

Lisätiedot

Täällä kaupungissa on outoa se, että ihminen joutuu seisomaan jalkaterät, vartalo, ja kasvot kohti kahta järveä. Mutta kun toiselle järvelle näyttää

Täällä kaupungissa on outoa se, että ihminen joutuu seisomaan jalkaterät, vartalo, ja kasvot kohti kahta järveä. Mutta kun toiselle järvelle näyttää I Täällä kaupungissa on outoa se, että ihminen joutuu seisomaan jalkaterät, vartalo, ja kasvot kohti kahta järveä. Mutta kun toiselle järvelle näyttää kasvonsa, niin toiselle näyttää takapuoltansa. Ei

Lisätiedot

Laila Hietamies. Koivukoto Kuvittanut Leena Lumme. Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava

Laila Hietamies. Koivukoto Kuvittanut Leena Lumme. Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava Koivukoto 1 2 Laila Hietamies Koivukoto Kuvittanut Leena Lumme 3 Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava 4 Novellin Koivukoto ensimmäinen versio on ilmestynyt nimellä Jos tulisi lopulta ikävä Salme Sauren

Lisätiedot

Äiti! Niin? Arvaa, mitä mä teen sitten kun olen iso. No? Mä asun tässä talossa oman lapseni kanssa yhtä salaa kuin me.

Äiti! Niin? Arvaa, mitä mä teen sitten kun olen iso. No? Mä asun tässä talossa oman lapseni kanssa yhtä salaa kuin me. Viimeinen Nimim. TAMA Äiti ei viivy kauan. Sanat ovat samat joka kerta. Muista kaikki. Muuta ei tarvitse sanoa. He ovat opetelleet kaiken ulkoa. Kerranneet. Puhuneet loppuun. Lapsi katsoo häntä. Ei hymyile.

Lisätiedot

Osku ja noiduttu isä. Kirjoittanut Hannele Huovi Kuvittanut Jukka Lemmetty

Osku ja noiduttu isä. Kirjoittanut Hannele Huovi Kuvittanut Jukka Lemmetty Osku ja noiduttu isä Kirjoittanut Hannele Huovi Kuvittanut Jukka Lemmetty Linnut muuttavat taloon Osku seurasi ikkunasta, kun Linnut muuttivat vastapäiseen taloon. He eivät kuitenkaan olleet lintuja, vaan

Lisätiedot

TIINA LEHTINEVA. Kuin hattaraa söisi

TIINA LEHTINEVA. Kuin hattaraa söisi Kuin hattaraa söisi TIINA LEHTINEVA Kuin hattaraa söisi Tämä sähkökirja on tuotettu Aikamedia Oy:n vuonna 2013 julkaisemasta painetusta teoksesta. Sähkökirjan tuotanto: Aikamedia Oy Teoksen sähköinen

Lisätiedot

Joséphine huudahti ja päästi perunankuorimaveitsen

Joséphine huudahti ja päästi perunankuorimaveitsen Joséphine huudahti ja päästi perunankuorimaveitsen kädestään. Veitsi oli luiskahtanut perunaa kuoriessa ja irrottanut ihoa laajalta alueelta peukalon juuresta. Verta oli kaikkialla. Hän katsoi sinisiä

Lisätiedot

Levolle laske Luojani, armias ole suojani, jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Aamen. Ja anna Erkin tulla takaisin! 1

Levolle laske Luojani, armias ole suojani, jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Aamen. Ja anna Erkin tulla takaisin! 1 Levolle laske Luojani, armias ole suojani, jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Aamen. Ja anna Erkin tulla takaisin! 1 (Jatta-siskon iltarukouksesta 1946 50) Oli kaunis kesäaamu ja "Isot Tytöt"3

Lisätiedot

lastakin. Hoitanut kotiamme ja lapsiamme, joskus jopa yli voimiesi. Silti valittamatta siitä. En olisi koskaan voinut löytää itselleni parempaa ja

lastakin. Hoitanut kotiamme ja lapsiamme, joskus jopa yli voimiesi. Silti valittamatta siitä. En olisi koskaan voinut löytää itselleni parempaa ja ARTSI ALKUSANAT Yöllä sitä ehtii ajattelemaan kaikenlaista, silloin kun uni ei meinaa tulla silmään. Ennen kaikkea tätä omaa elämää ja kuinka nopeasti se aika onkaan täällä mennyt. Nuorin lapsistamme,

Lisätiedot

TURUN POLIISIASEMA AMANDA 7.12.2006 (POLIISIVIDEO)

TURUN POLIISIASEMA AMANDA 7.12.2006 (POLIISIVIDEO) TURUN POLIISIASEMA AMANDA 7.12.2006 (POLIISIVIDEO) Amanda Auer 9v. istuu tuolilla pienessä huoneessa. Vastapäätä on poliisi, joka ei näy kuvassa. Amandalla on suklaapatukka kädessään. Poliisi haastattelee

Lisätiedot

Toinen elämistäni - se herääminen

Toinen elämistäni - se herääminen Toinen elämistäni - se herääminen A. Sovijärvi, 2002, rev D http://apz.fi/kirjat/ 1.. Intro "Miksi annoitte minun elää, vaikka olin niin väsynyt?" yhjennä mielesi. Unohda kaikki, jotka olet viime vuosina

Lisätiedot

Vittu mikä jätkä! Ihan kuset housussa! kaverini huusi nauraen vieressäni. Hänen

Vittu mikä jätkä! Ihan kuset housussa! kaverini huusi nauraen vieressäni. Hänen Osa 1 Vittu mikä jätkä! Ihan kuset housussa! kaverini huusi nauraen vieressäni. Hänen kommenttinsa ärsyttivät minua, sillä tiedän itsekin, etten ole mikään Bruce Willis. Mut kuus lappua kaheksasta ei paha.

Lisätiedot

Elä sitä, mitä jo olet!

Elä sitä, mitä jo olet! ! Co-Creating meaningful futures. Mikko Paloranta mikko.paloranta@mirrorlearning.com 040 585 0022 Elä sitä, mitä jo olet!... 1 1.1. Lukijalle... 4 2. Luomme oman todellisuutemme... 5 2.1. Minä ja todellisuuteni...

Lisätiedot

PORIN SEUDUN KANSALAISOPISTO PORIN KIRJOITTAJAT TYÖKAUSI 2011-2012

PORIN SEUDUN KANSALAISOPISTO PORIN KIRJOITTAJAT TYÖKAUSI 2011-2012 1 PORIN SEUDUN KANSALAISOPISTO PORIN KIRJOITTAJAT TYÖKAUSI 2011-2012 Suomalainen hiljaisuus ym. tekstejä Ohjaaja Hannele Laaksonen Hiljaisuus raivoisan äänen jälkeen 2 Jostain kumman syystä halusin jäädä

Lisätiedot

MINÄ OLEN RAKKAANI OMA ESTHER KORSON

MINÄ OLEN RAKKAANI OMA ESTHER KORSON MINÄ OLEN RAKKAANI OMA ESTHER KORSON MINÄ OLEN RAKKAANI OMA ESTHER KORSON Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa... (Matteus 10:8) Tätä kirjaa ei saa myydä missään tilanteessa. Tämä kirja on omistettu

Lisätiedot

HÁNTÁ voi ODOTTAA JOS ANNELI AUER ON SYYTO N,

HÁNTÁ voi ODOTTAA JOS ANNELI AUER ON SYYTO N, A n u N o u s i a i n e n JOS ANNELI AUER ON SYYLLINEN miehensá kuolemaan, HÁNTÁ voi ODOTTAA elinkautinen VANKEUS. JOS ANNELI AUER ON SYYTO N, kukaan ei enáá tiedá, mitá tástá kaikesta tulisi ajatella.

Lisätiedot

Seurakunta voi nousta uudelle tasolle

Seurakunta voi nousta uudelle tasolle 27.11.2011 Anne-Mari Manninen Seurakunta voi nousta uudelle tasolle Ääni on tärkein Ja minä henkilökohtaisesti olen Isältä rukoillut sitä, että Herra, minua ei kiinnosta onko minun hiukset aina täydelliset,

Lisätiedot

Lisa Lundström: Matka!

Lisa Lundström: Matka! Lisa Lundström: Matka! Lisa ja Äiti istuu lentokentän penkillä odottamassa. Äidistä tuntuu siltä kun hän olisi unohtanut jotakin. Hän tekee hijaa listaa päässään. Passi, rahaa, matkalippu Hän sormeilee

Lisätiedot

HIOTTUMA Lotta Aarikka 2015

HIOTTUMA Lotta Aarikka 2015 HIOTTUMA Lotta Aarikka 2015 I Kun nousen ylös Ava nukkuu vielä. Herään vessassa, kuseminen havahduttaa. Ava sanoi, että se aikoo maalata vessanpöntön sisälle sydämen. Sen besserwisserkaveri oli jostain

Lisätiedot

Tartu tilaisuuteen Tarinoita toistokatetroinnista

Tartu tilaisuuteen Tarinoita toistokatetroinnista Tartu tilaisuuteen Tarinoita toistokatetroinnista 1 Tartu tilaisuuteen Tarinoita toistokatetroinnista ESIPUHEET Virtsarakon toimintahäiriö voi olla hankala vaiva. Niinkin itsestään selvä asia kuin rakon

Lisätiedot

Yritys Hyvä VOITTAJAKIRJOITUKSET JA -RYHMÄTYÖT

Yritys Hyvä VOITTAJAKIRJOITUKSET JA -RYHMÄTYÖT Yritys Hyvä 2015 VOITTAJAKIRJOITUKSET JA -RYHMÄTYÖT YRITYS HYVÄ 2015 voittajakirjoitukset ja -ryhmätyöt Toimitus ja taitto Annika Jokinen, Kehittämiskeskus Opinkirjo Kirjoitusten luonnehdinnat Anne Helttunen,

Lisätiedot

SAKUstars2013. Ennakkosarjoissa sijoittuneiden tekstit

SAKUstars2013. Ennakkosarjoissa sijoittuneiden tekstit 1 SAKUstars2013 Ennakkosarjoissa sijoittuneiden tekstit 2 Sisällysluettelo Kirjoitelmat Sivu 1.sija Tiia Makkonen... 3 2.sija Ina Eskelinen 5 3.sija Elisa Katiska.. 7 Runot 1.sija Heidi Toivanen... 12

Lisätiedot

Niin totta kuin nimeni on Puck

Niin totta kuin nimeni on Puck 1 Niin totta kuin nimeni on Puck Nimet. Mitä väliä nimellä muka on? Niissähän on vain joukko kirjaimia tai äänteitä, jotka muodostavat sanan. Eikö ruusu muuksi kutsuttuna tuoksuisi yhtä suloiselta? Eikö

Lisätiedot

"Eloonjääneiden atomipommin liittyviä kokemuksia"- Kirjoituskokoelman toteuttamiseksi

Eloonjääneiden atomipommin liittyviä kokemuksia- Kirjoituskokoelman toteuttamiseksi "Eloonjääneiden atomipommin liittyviä kokemuksia"- Kirjoituskokoelman toteuttamiseksi Hiroshiman kansallinen rauhanmuseo atomipommien uhrien muistoksi Eloonjääneiden atomipommin liittyviä kokemuksia Otsikko

Lisätiedot

Poliisimies Kähkösen neljä elämää

Poliisimies Kähkösen neljä elämää Poliisimies Kähkösen neljä elämää Vesa Kähkönen oli toiminut poliisin jalossa ammatissa jo melkein neljännesvuosisadan. Ura alkoi Ruukin poliisilaitokselta Pohjois-Pohjanmaalta. Työ oli silloin ihmisen

Lisätiedot

Siinalla oli tarpeeksi tekemistä omassa olossaan kyetäkseen liiemmälti tekemään havaintoja maiseman vaihtelusta, ja olihan hän jo ennemminkin

Siinalla oli tarpeeksi tekemistä omassa olossaan kyetäkseen liiemmälti tekemään havaintoja maiseman vaihtelusta, ja olihan hän jo ennemminkin Keltaisten lehtien ja punaisten pihlajanmarjojen aika oli siltä syksyltä jo ohi. Yöt painuivat aikaisin kylmiksi. Raa`at syystuulet viilsivät paikoilleen pysähtyneet kuin raskaina olevat tummat pilvet

Lisätiedot