Levolle laske Luojani, armias ole suojani, jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Aamen. Ja anna Erkin tulla takaisin! 1

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Levolle laske Luojani, armias ole suojani, jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Aamen. Ja anna Erkin tulla takaisin! 1"

Transkriptio

1 Levolle laske Luojani, armias ole suojani, jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Aamen. Ja anna Erkin tulla takaisin! 1 (Jatta-siskon iltarukouksesta ) Oli kaunis kesäaamu ja "Isot Tytöt"3 tulisivat Keuruulta ihan kohta. He olivat meidän sisaremme Marjatta ja Helinä. Me seisoimme Päivin kanssa kummallisen valokuvan edessä joka riippui salin seinällä. Äiti kutsui olohuonetta saliksi kotona Jokelassa. Kuvassa istui vaalea kaunis nainen jonka nimi oli Märta, äiti oli sanonut meille niin. Hänen vieressään oli pieni poika jonka kasvoja valaisi suuri hymy. Poika oli Erkki, meidän isoveljemme. Äiti oli selittänyt sen myös meille. Kummallista ettei Erkki myös tullut tänään! Olimme nousseet aikaisin ja petanneet vanhan hetekan jossa me nukuimme. Minä olin viisi ja Päivi oli neljä, mutta me pärjäsimme jo ihan hyvin kaikessa yksin. Paitsi joissain kummallisissa asoissa elämässämme. Me tiesimme että Suomessa oli ollut sota, että isä oli ollut siinä mukana neljä vuotta. Mutta hän "tuli takaisin" kuten äidillä oli tapana sanoa. Me tiesimme, että naapurit katsoivat äitiä kieroon, kun hän oli eronnut ensimmäisestä miehestään Toivosta, joka oli "Isojen Tyttöjen" ja Erkin isä. Helinää me kutsuimme vain "Siskoksi"4, ja hän oli ollut jossain toisessa maassa jonka nimi oli Ruotsi, sen me tiesimme myös; ja että Erkki oli edelleen siellä Ruotsissa eikä osannut puhua äidin kanssa. Hän puhui vain ruotsia, meille oli selitetty. Me emme oikein ymmärtäneet sitä. Miten joku ei voi ymmärtää äitiään? Ja mitä ne suomi ja ruotsi oikein ovat. Siskohan oli tullut takaisin Suomeen kouluun ja me ymmärsimme kaiken mitä hän puhui. Ja sitten he tulivat, "Isot Tytöt"; olimme odottaneet heitä jo kuukausikaupalla, kokonaisen iäisyyden, ainakin omasta mielestämme. Me olimme muuttaneet aikaisemmin Keuruulta Jokelaan ja tytöt tulivat myöhemmin perässä. Mutta, miksei Erkki tullut heidän kanssaan? Tytöt moikkasivat meitä ja me olimme iloisia, olivathan he meidän sankareitamme: kaunis, tumma, solakka Marjatta ja pieni, vaalea "Sisko"- Helinä. Sitten me istuimme kaikki kahvilla salissa. Yhtäkkiä äiti alkoi itkeä 1 Låt mig vila, Skaparen min, var barmhärtig, var min skydd, om jag inte stiger upp från min bädd, ta mig till himmelen nära Dig! Amen. Och låt Erkki komma tillbaka! 1

2 ja katsoi valokuvaa siinä seinällä. Me emme Päivin kanssa ymmärtäneet, miksi hän oli surullinen niin onnellisena päivänä, kun kaikki olimme taas yhdessä. Me uskoimme vielä silloin, että Erkkikin oli mukana, siinä valokuvassa. Uusi elämä Jokelassa jatkui sen kesän ja monia muita. Katselimme silloin tällöin pientä poikaa valokuvassa, ja sitä kaunista vaaleaa Märtaa. Opimme että Märtan nimi Suomessa on Martta. Meidän maamme oli Suomi. Ja koska Märta oli Ruotsista, hänen nimensä oli jotenkin kummallinen. Joskus löysimme äidin yksinään salista, sen saman valokuvan edestä ja hän itki taas. Kun me kysyimme, miksi hän oli niin onneton, hän sanoi että hän tunsi itsensä kurjaksi, koska oli lähettänyt pois yhden lapsensa, meidän veljemme Erkin, joka istui siinä kuvassa ja hymyili meille. Ja että äiti tunsi itsensä kurjaksi ja tahtoi parantaa kaiken Erkille. Meistä tuntui Päivin kanssa kurjalta myöskin. Eihän tuota voinut käsittää, että meidän äitimme oli lähettänyt pois yhden meistä. Eihän se juttu voinut olla niin. Jotain muuta oli varmaan tapahtunut. Olimme aivan varmoja siitä, totta kai. Sitten tuli toinen kesäaamu jota emme koskaan unohtaisi. Olimme jo hiukan vanhempia, minä olin varmaankin kahdeksan ja Päivi seitsemän. Istuimme junassa isän kanssa Jokelasta Helsinkiin. Matkalla hakemaan äitiä ja Erkkiä Tukholman-laivalta. Äiti oli sanonut matkustavansa Ruotsiin hakemaan Erkin "takaisin". Meillä oli pyhävaatteet päällä, tukat kammattu ja olimme ylenmäärin onnellisia. Vihdoinkin näkisimme sen pienen valokuvapojan ja kauniin laivan nimeltä Aallotar. Ehkäpä äiti ja isä veisivät meidät kaikki myös asemaravintolaan syömään "puljonkia" ja lihapiirakoita? Saavuimme Helsingin rautatieasemalle ja isä sanoi että olimme hiukan myöhässä, laiva on jo saapunut puoli tuntia sitten. Kun tulimme suureen asemahalliin näimme heti äidin kävelevän meitä kohti toiselta ovelta. Hän oli yksin, katsoi epätoivoisena isään ja alkoi itkeä. Silloin isä sanoi meille hiljaa, ettei Erkki ollutkaan tullut takaisin. Me seisoimme siinä Päivin kanssa ja ajattelimme, että kaikki oli todella "hirveen väärin" meitä kohtaan. Että kaiken sen ikuisuuden jälkeen jonka olimme häntä odottaneet, Erkki ei tullutkaan. Illalla äiti istui edelleen ja itki kotona. Isän mielestä äiti voisi kertoa meille, mitä matkalla oli oikein tapahtunut. Silloin äiti katsoi meitä ja muisti tuoneensa meille lahjoja. Minä sain sinisellä vedellä täytetyn bakeliittipallon, jossa ui valkosia joutsenia ja Päivi sai nuken. Sillä hetkellä opimme välittömästi peittämään oman suurimman pettymyksemmekin kun toisen suru on suurempi kuin omamme. Me emme olleet saaneet odottamaamme lahjaa, veljeämme joka oli poissa edelleenkin. Mutta ymmärsimme että äidin suru oli vielä suurempi. Sininen vesi ja valkoiset joutsenet sekä Päivin nukke särkyivät joskus myöhemmin kuitenkin nopeasti omasta lapsensurustamme. 2

3 Äiti ei puhu ruotsia. Joten tietenkään hän ei pystynyt kommunikoimaan Erkin eikä hänen ruotsalaisen kasvatusperheensä kanssa. Ja hänen oli palattava tyhjin käsin kuten hän sen ilmaisi. Me emme ymmärtäneet koko asiaa, paitsi että jotain hyvin traagista oli tapahtunut meille kaikille. Vuodet kuluivat, me kasvoimme Päivin kanssa isommiksi, ja se pieni poika valokuvassa jäi yhtä pieneksi kuin me hänet lapsuudestamme muistimme. Joskus me menimme saliin katsomaan valokuvaa. Tiesimme jo että tuhansia suomalaisia sotalapsia lähetettiin Ruotsiin. Ettei meidän tapauksemme ollut ainoa. Tuo ei paljonkaan sydäntä lämmittänyt sillä äidin mielestä kaikki oli hänen omaa henkilökohtaista syytään, ja yhä uudelleen ja uudelleen me löysimme hänet itkemästä sen melkein pyhän, ikonin kaltaisen, valokuvan ääreltä salissa. Minä kävin yhteiskoulua ja opiskelin ruotsia. Halusin oppia ruotsin nopeasti, en vain siksi että se on Suomen toinen "kotimainen" kieli, vaan siksi ettei se pieni poika valokuvassa ollut koskaan sanonut minulle sanaakaan. Hän jäi vain pienemmäksi mitä suuremmaksi minä kasvoin. Joka joulu samme kumpikin oman joulukortin Erkiltä Ruotsista. Mutta emme olleet koskaan nähneet häntä. Ja äiti puhui koko ajan ja iskosti veljemme muiston sydämiimme ja aivoihimme. "Kukaan ei saa koskaan unohtaa lapsiaan, ettekä te saa myöskään koskaan unohtaa Erkkiä", sanoi äiti ja itki taas. Emmekä me koskaan unohtaneet veljeämme. Paljon myöhemmin, yhtenä syysiltana, minä istuin ruokapöydän ääressä Jokelan keittiössä. Olin päättänyt: On jo aika! Tiesin että Erkki oli suorittanut asevelvollisuutensa Ruotsissa ja että hän oli sen vuoksi anonut Ruotsin kansalaisuutta. Minusta se johtui vain siitä ettei hän osannut puhua suomea. Niinpä otin paperin ja kirjoitin veljelleni Erkille. Ainoa minkä enää itse muistan tuosta kirjeestä on että kirjoitin hänelle ylväästi: "Jos et nyt tule käymään kotona, minä tulen hakemaan sinut". Olinhan minä paljon suurempi kuin hän ja 17 ikävuosineni pystyin voittamaan vaikka koko maailman. Ja sitten Erkki vastasi että hän tulisi käymään kotona. Luin kirjeen Päiville ja me järjestimme pienet juhlat, olimmehan me vihdoinkin voittaneet sodan ja koko kauhean sodanjälkeisen ajan Suomessa. Olimme olleet vahvempia kuin kaikki ne jotka eivät koskaan olleet sanoneet sanaakaan Ruotsiin jääneistä sisaruksistamme. Emme koskaan kuulleet kenenkään puhuvan asiasta mitään. Sitten tuli onnellisin kesäaamu Päivin ja minun elämässä. Olimme Helsingin Eteläsatamassa odottamassa äidin ja isän kanssa Tukholmanlaivan saapumista - luulen laivan nimen olleen sillä kertaa Bore III tai II. Nyt olimme ajoissa paikalla. Huokasimme raskaasti, kun äiti sanoi että tuo kaunis pieni mies joka käveli meitä kohti oli Erkki. Meidän silmissämme hän oli koko laivan kaunein ja tärkein matkustaja: oikeastaan laiva teki tuon matkan tänään vain tuodakseen meille veljemme takaisin. Erkki tuli holmhsjöläisen lapsuudenystävänsä Sven Olofin kanssa. Me pidimme oitis myös häntä veljenämme, niin suuri oli tuo päivä meille. 3

4 Ja sitten me vain puhuimme ja puhuimme: minä käänsin ja käänsin suomesta ruotsiksi ja ruotsista suomeksi. Oli kesä ja kaikki oli kaunista. Meistä tuntui että saimme takaisin kaikki vuodet jotka olimme menettäneet ilman häntä. Matkustimme junalla ja kansa katsoi ihmeissään. Mikä kauhea sakki, kaikki puhutaan monella kielellä! Sitten minä lämmitin saunan ja isä kutsui Erkin ja Sven Olofin saunaan. Päivi tuli mustasukkaiseksi kun isä sanoi ettei hän voinut tulla "miesten" kanssa kylpemään. Silloin Päivi kiljui, että hän on yhtä hyvin kuin muutkin tämän helvetillisen perheen jäsen, ja että Erkki on myös hänen veljensä. Ja niin Päivi kiipesi lauteille meidän väliimme kuten aina ennenkin. Saunassa saimme tietää Erkiltä, että isä oli tavannutkin hänet aikaisemmin, että hän oli asunut Suomessa joskus 1946 ja 47, ja että minä olin syntynyt tuona aikana. Mutta minä en muistanut mitään. Ja äiti laittoi ruokaa, joka tunti hän pani jotain uuttaa syötävää pöytään. Äiti oli iloinen ja ylen onnellinen. Ja me veimme Päivin kanssa Erkkiä ja Sven Olofia kaikkialle tuossa jumalan unohtamassa Jokelan kylässä ja selvitimme, kerroimme, kysyimme ja puhuimme koko ajan hänen kanssaan. Emme pystyneet nukkumaan sinä yönä. Puhuimme vain hänestä. Että siitä pienestä pojasta salin seinällä oli tullut jotain aivan muuta meille sinä pävänä. Olimme saaneet veljemme takaisin. Seuraavan kesänä minä matkustin Ruotsiin töihin kolmeksi kukaudeksi Norrköpingiin, jossa Erkki silloin asui. Asuimme vuokralla yhdessä huoneessa tietyn Fröken Svenssonin luona joka oli ollut Greta Garbon työkaveri Tukholman NK:ssa. Mikä seikkailu! Tiesin että Greta oli äidin ja isän suuri idoli ja olin nähnyt joitain hänen leffojaan Jokelan Kino-Tuvassa. Ja matkustimme Erkin kasvatuskotiin, tai lapsuudenkotiin kuten me sitä nykyisin nimitämme, Holmsjöhön. Ja niin tapasin todellisen kauniin vaalean Märtan, hänen sisarensa Ingan ja Märtan pojan Kenin. Lauantaisin tein heinää vanhan Manfred-rengin kanssa ja opettelin "blekingskaa" ja "småuländskaa". Sitten kirjoitin äidille ja isälle, että tulisivat nyt käymään kesälomalla Ruotsissa. Että voisimme kaikki olla yhdessä ja juhlia tätä uutta suurta perhettä, suomalaista ja ruotsalaista, kaikki yhdessä. He tulivatkin ja ajelimme ympäriinsä. Märta teki ruokaa, Inga lypsi lehmiä, ja me puhuimme ja puhuimme kaikkea sitä mitä emme moniin elämämme vuosiin olleet voineet tehdä. Miten hyvää terapiaa yhdessäoleminen onkaan täällä elämässä! Seuraavana talvena Päivi vuorostaan painosti, että hänellä oli myöskin tarve käydä Erkin luona Ruotsissa. Silloin matkustettiin Bore II:lla. Ostimme jokaiselle lahjat laivalta ja pienen pullon shampanjaa juhliaksemme sitä että olimme yhdessä matkalla Ruotsissa asuvan Erkkiveljemme luokse. Oikeastaan tuo kuulosti hyvinkin hienolta ja me kerroimme "maha pystyssä" kaikille tiellemme osuneille kanssamatkustajille matkamme syyn. Ja niin oltiin taas Holmsjössä, Päivi tapasi Märtan, Kenin ja Ingan, ja pääsi myös sisälle uuteen kosmopoliittiseen perheeseen Mustonen-Hovinen-Svensson, tai missä 4

5 järjestyksessä tahansa. Ihmisyys yhdisti meitä enemmän kuin sukunimet, kansallisuudet tai kielet. Me olimme kaikki yhtä ja samaa perhettä, elämä oli saanut sen aikaan, meidän elämämme. Myöhemmin Erkki meni naimisiin aikuisena Ruotsiin omasta vapaasta tahdostaan muuttaneen suomalaisen Riitan kanssa. Heillä on nyt kaksi lasta, Karl-Johan ja Kristina. Perhe käy säännöllisesti Suomessa. Erkin isä Toivo on kuollut kuten minun ja Päivin isä Uki myöskin. Äiti-Linda on vielä täällä. Uskon että hänellä on hiukan helpompaa tänään, koska hän näkee kaikkien lastensa olevan yhdessä. Ja Päivi ja minä, me olemme päässeet kauhean lapsuudentunteen yli, että joku meistä puuttuu. Minä olen asunut jo monta vuotta Argentiinassa ja käyn kirjeenvaihtoa sähköpostitse veljeni perheen kanssa ruotsiksi ja äidin ja siskojen kanssa suomeksi. Rakastan ruotsinkielistä veljeäni ja olen ylpeä itsestäni että kuulun siihen 60-luvun sukupolveen joka sanoi: "Maailma on kotimme". Osittain tuon vuoksi sain oman veljeni "takaisin". Pertti Mustonen 5

ELEMENT. Kappale I: Similae. Prologi ~tapahtui vuonna 1890 Pamfyliassa~

ELEMENT. Kappale I: Similae. Prologi ~tapahtui vuonna 1890 Pamfyliassa~ ELEMENT Kappale I: Similae Prologi ~tapahtui vuonna 1890 Pamfyliassa~ Pamfylian kuningaskunta joutui sotaan Frygiaa vastaan. Frygialaiset tulivat yön pimeydessä Pamfylian rajan yli tuhotakseen kaiken,

Lisätiedot

Laila Hietamies. Koivukoto Kuvittanut Leena Lumme. Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava

Laila Hietamies. Koivukoto Kuvittanut Leena Lumme. Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava Koivukoto 1 2 Laila Hietamies Koivukoto Kuvittanut Leena Lumme 3 Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava 4 Novellin Koivukoto ensimmäinen versio on ilmestynyt nimellä Jos tulisi lopulta ikävä Salme Sauren

Lisätiedot

MINÄ OLEN RAKKAANI OMA ESTHER KORSON

MINÄ OLEN RAKKAANI OMA ESTHER KORSON MINÄ OLEN RAKKAANI OMA ESTHER KORSON MINÄ OLEN RAKKAANI OMA ESTHER KORSON Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa... (Matteus 10:8) Tätä kirjaa ei saa myydä missään tilanteessa. Tämä kirja on omistettu

Lisätiedot

MUN ELÄMÄNI runo ja kirjoituskilpailun järjestivät seudulliset nuorisotiedotushankkeet yhdessä Lasten ja nuorten kulttuuriasiamies

MUN ELÄMÄNI runo ja kirjoituskilpailun järjestivät seudulliset nuorisotiedotushankkeet yhdessä Lasten ja nuorten kulttuuriasiamies MUN ELÄMÄNI runo ja kirjoituskilpailun järjestivät seudulliset nuorisotiedotushankkeet yhdessä Lasten ja nuorten kulttuuriasiamies hankkeen kanssa. Kilpailu tuotti noin 80 kiinnostavaa nuorten kirjoittajien

Lisätiedot

Täällä kaupungissa on outoa se, että ihminen joutuu seisomaan jalkaterät, vartalo, ja kasvot kohti kahta järveä. Mutta kun toiselle järvelle näyttää

Täällä kaupungissa on outoa se, että ihminen joutuu seisomaan jalkaterät, vartalo, ja kasvot kohti kahta järveä. Mutta kun toiselle järvelle näyttää I Täällä kaupungissa on outoa se, että ihminen joutuu seisomaan jalkaterät, vartalo, ja kasvot kohti kahta järveä. Mutta kun toiselle järvelle näyttää kasvonsa, niin toiselle näyttää takapuoltansa. Ei

Lisätiedot

ELÄMÄNI PAAVO JORDMAN

ELÄMÄNI PAAVO JORDMAN ELÄMÄNI PAAVO JORDMAN Sisällysluettelo Esittely 2 Tärkeimmät ihmiset 3 Kun tulin maailmaan 0-3v 4 Päiväkodissa 3-6v 5 Reppu selkään 6-9v 6 Viimeisimmät vaiheet 9-12v 7 Liitteet Ajatuskartta Tämän työn

Lisätiedot

Lumivaaralaisia evakkotarinoita

Lumivaaralaisia evakkotarinoita Lumivaaralaisia evakkotarinoita LUMIVAARALAISIA EVAKKOTARINOITA Etelä-Suomen Lumivaaralaiset ry. toimittanut Kalevi Rapo 4 Kansikuvassa ollaan evakkoon lähdössä. Takakannessa Lumivaaran kirkko 90-luvulla.

Lisätiedot

Asenne, joka avaa taivaita

Asenne, joka avaa taivaita Esko Valtanen 2.1.2011 Asenne, joka avaa taivaita Eletään Herralle Tuossa ajattelin näin, että mitenkähän olisi jos olisi sellainen tilanne, että me tietäisimme ihan tasan tarkkaan, että sanotaan esim.

Lisätiedot

lastakin. Hoitanut kotiamme ja lapsiamme, joskus jopa yli voimiesi. Silti valittamatta siitä. En olisi koskaan voinut löytää itselleni parempaa ja

lastakin. Hoitanut kotiamme ja lapsiamme, joskus jopa yli voimiesi. Silti valittamatta siitä. En olisi koskaan voinut löytää itselleni parempaa ja ARTSI ALKUSANAT Yöllä sitä ehtii ajattelemaan kaikenlaista, silloin kun uni ei meinaa tulla silmään. Ennen kaikkea tätä omaa elämää ja kuinka nopeasti se aika onkaan täällä mennyt. Nuorin lapsistamme,

Lisätiedot

PORIN SEUDUN KANSALAISOPISTO PORIN KIRJOITTAJAT TYÖKAUSI 2011-2012

PORIN SEUDUN KANSALAISOPISTO PORIN KIRJOITTAJAT TYÖKAUSI 2011-2012 1 PORIN SEUDUN KANSALAISOPISTO PORIN KIRJOITTAJAT TYÖKAUSI 2011-2012 Suomalainen hiljaisuus ym. tekstejä Ohjaaja Hannele Laaksonen Hiljaisuus raivoisan äänen jälkeen 2 Jostain kumman syystä halusin jäädä

Lisätiedot

Ajallinen ja iankaikkinen rikkaus Luuk. 12:13-21

Ajallinen ja iankaikkinen rikkaus Luuk. 12:13-21 Ajallinen ja iankaikkinen rikkaus Luuk. 12:13-21 13.Muuan mies kansanjoukosta sanoi Jeesukselle: "Opettaja, sano veljelleni, että hän jakaisi kanssani perinnön." 14.Hän vastasi miehelle: "Ihminen, kuka

Lisätiedot

Missä on elämäsi ilo? Missä on Sinun elämäsi suurin ilo? Miten etsit iloa elämääsi?

Missä on elämäsi ilo? Missä on Sinun elämäsi suurin ilo? Miten etsit iloa elämääsi? Taivaan kansalaisina maailmassa Joh. 15:10-17 10. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan. 11. "Olen puhunut

Lisätiedot

Lisa Lundström: Matka!

Lisa Lundström: Matka! Lisa Lundström: Matka! Lisa ja Äiti istuu lentokentän penkillä odottamassa. Äidistä tuntuu siltä kun hän olisi unohtanut jotakin. Hän tekee hijaa listaa päässään. Passi, rahaa, matkalippu Hän sormeilee

Lisätiedot

RAAPUSTUKSIA LUOVAN KIRJOITTAMISEN KURSSI 2013

RAAPUSTUKSIA LUOVAN KIRJOITTAMISEN KURSSI 2013 RAAPUSTUKSIA LUOVAN KIRJOITTAMISEN KURSSI 2013 1 RUNOJA Minua katsotaan. Aivan kuin he haluaisivat määrätä kuka olen. On vaikea elää kun tekee mitä haluaa. Eikä anna katseitten rajoittaa. Jos onnistut

Lisätiedot

Kun Mika Koivula raitistui, mullistui myös Riitta-vaimon ja neljän lapsen elämä. Se ei ollut pelkästään helppoa. Teksti Anna Sillanpää Kuvat KATJA

Kun Mika Koivula raitistui, mullistui myös Riitta-vaimon ja neljän lapsen elämä. Se ei ollut pelkästään helppoa. Teksti Anna Sillanpää Kuvat KATJA Selvää rakkautta Kun Mika Koivula raitistui, mullistui myös Riitta-vaimon ja neljän lapsen elämä. Se ei ollut pelkästään helppoa. Teksti Anna Sillanpää Kuvat KATJA LÖSÖNEN Koivulat Riitta ja Mika sekä

Lisätiedot

"Eloonjääneiden atomipommin liittyviä kokemuksia"- Kirjoituskokoelman toteuttamiseksi

Eloonjääneiden atomipommin liittyviä kokemuksia- Kirjoituskokoelman toteuttamiseksi "Eloonjääneiden atomipommin liittyviä kokemuksia"- Kirjoituskokoelman toteuttamiseksi Hiroshiman kansallinen rauhanmuseo atomipommien uhrien muistoksi Eloonjääneiden atomipommin liittyviä kokemuksia Otsikko

Lisätiedot

Joséphine huudahti ja päästi perunankuorimaveitsen

Joséphine huudahti ja päästi perunankuorimaveitsen Joséphine huudahti ja päästi perunankuorimaveitsen kädestään. Veitsi oli luiskahtanut perunaa kuoriessa ja irrottanut ihoa laajalta alueelta peukalon juuresta. Verta oli kaikkialla. Hän katsoi sinisiä

Lisätiedot

Sueño despierto. Valveunta

Sueño despierto. Valveunta Rakas Alicia, Minulle sanotaan, että et tule ikinä saamaan kirjettäni, sillä kommunistit repivät sen palasiksi. Mutta kun näin valokuvan meistä kahdesta yhdessä Varaderon rannalla, tiesin että minun olisi

Lisätiedot

Toinen elämistäni - se herääminen

Toinen elämistäni - se herääminen Toinen elämistäni - se herääminen A. Sovijärvi, 2002, rev D http://apz.fi/kirjat/ 1.. Intro "Miksi annoitte minun elää, vaikka olin niin väsynyt?" yhjennä mielesi. Unohda kaikki, jotka olet viime vuosina

Lisätiedot

Osviitta Kotka-Kymin seurakuntayhtymän lehti > Talvi 2014

Osviitta Kotka-Kymin seurakuntayhtymän lehti > Talvi 2014 Osviitta Kotka-Kymin seurakuntayhtymän lehti > Talvi 2014 Ne on nynnyjä jotka kiusaa s.5 Margarita puolustaa naisten oikeuksia s.6. Kinnaslammen perheen raskaat vuodet s.8-9 Wilman hätä s. 10 Kuva Ville

Lisätiedot

Ihme ja kumma. Sisällysluettelo:

Ihme ja kumma. Sisällysluettelo: Ihme ja kumma Sisällysluettelo: Kutsuttu muuttumaan 2 Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista! 3 Mitä tästä opimme... 8 Oletko syntinen vai vanhurskas? 9 Herätys Albaniassa 10 22012 Elämämme

Lisätiedot

Kotimaansivut. Ihmeellinen suunnitelma

Kotimaansivut. Ihmeellinen suunnitelma Kotimaansivut Euroopan vyöhykkeen johtohenkilön sanoma Ihmeellinen suunnitelma Vanhin José A. Teixeira, Portugali Euroopan vyöhykkeen johtaja S ain hiljattain sähköpostiviestin miniältäni Lisalta, joka

Lisätiedot

Elävien Jumala Luuk. 20:27-40

Elävien Jumala Luuk. 20:27-40 Elävien Jumala Luuk. 20:27-40 27. Sitten Jeesuksen luo tuli muutamia saddukeuksia, niitä, jotka väittävät, ettei ylösnousemusta ole. He kysyivät häneltä: 28. "Opettaja, Mooses on säätänyt meille näin:

Lisätiedot

DANIEL, JUMALAN OMA -OPETTAJANOPAS. Marika Laatu ja Pia Tuomi

DANIEL, JUMALAN OMA -OPETTAJANOPAS. Marika Laatu ja Pia Tuomi DANIEL, JUMALAN OMA -OPETTAJANOPAS Marika Laatu ja Pia Tuomi OPETTAJALLE Daniel, Jumalan oma -opetuspakettiin kuuluvat: Opettajanopas Leirivihko Puuhapistevinkit Danielin laulu 2/2011 Noste-lehdessä sarjakuva

Lisätiedot

ELÄMÄN KOULU JA SEN OPETTAJAT

ELÄMÄN KOULU JA SEN OPETTAJAT ELÄMÄN KOULU JA SEN OPETTAJAT Pekka Ervastin esitelmä 22.5.1932 Elämän koulu lienee useimmille ihmisille käytännöllisesti katsoen vieras käsite, joskin siitä joskus kuulee puhuttavan. Välinpitämättömät

Lisätiedot

Elä sitä, mitä jo olet!

Elä sitä, mitä jo olet! ! Co-Creating meaningful futures. Mikko Paloranta mikko.paloranta@mirrorlearning.com 040 585 0022 Elä sitä, mitä jo olet!... 1 1.1. Lukijalle... 4 2. Luomme oman todellisuutemme... 5 2.1. Minä ja todellisuuteni...

Lisätiedot

Numero 5 14.12.2004. rukoillessaan. Se on osoitus ensinnäkin

Numero 5 14.12.2004. rukoillessaan. Se on osoitus ensinnäkin Armo riittää Numero 5 14.12.2004 Kiusattu Kristus Jeesus ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen opetuslapsilleen, jotka olivat peloissaan kokoontuneet lukittujen ovien taakse (Joh. 20:19). Tuomas ei ollut

Lisätiedot

MERIHEVOSTEN SAARI. Olipa kerran kaukana, kaukana täältä aivan erityinen saari. www.muistiliitto.fi facebook.com/muistiliitto MUISTILIITTO 2014

MERIHEVOSTEN SAARI. Olipa kerran kaukana, kaukana täältä aivan erityinen saari. www.muistiliitto.fi facebook.com/muistiliitto MUISTILIITTO 2014 MERIHEVOSTEN SAARI Olipa kerran kaukana, kaukana täältä aivan erityinen saari MUISTILIITTO 2014 www.muistiliitto.fi facebook.com/muistiliitto Oppaan tekemistä on tukenut Raha-automaattiyhdistys Tekstit

Lisätiedot

kauppias Intiassa runokirjan Lapin alueen helluntaiseurakuntien lehti NUMERO 6 12. joulukuuta 2012 Kauppiaaksi 22-vuotiaana

kauppias Intiassa runokirjan Lapin alueen helluntaiseurakuntien lehti NUMERO 6 12. joulukuuta 2012 Kauppiaaksi 22-vuotiaana Lapin alueen helluntaiseurakuntien lehti NUMERO 6 12. joulukuuta 2012 Hyvää Joulua 3 Aino Orajärven 6 Pikkumäet 8 Uskalsin tehdä kauppias Kauppiaaksi 22-vuotiaana Intiassa Blogikuvaus kahdesta päivästä

Lisätiedot